tiistai 26. toukokuuta 2015

Terveystuloksia

Jipin lonkka- ja kyynärlausunnot tulivat tänään ja lonkat on A/A ja kyynärät 0/0 - jippii!!! Selkälausunto tulee aina hieman myöhemmin eli vielä jäädään sitä odottelemaan :)

Oli tullut myös kuuden sisaruksen tulokset jo ja kaikilla 0/0 kyynärät, parilla B/A-lonkat ja neljällä A/A-lonkat. Huippua, että muillakin sisaruksilla noin hyviä tuloksia!

Wirneen leiri 2015

Perjantaina 22.5. pakkasin Jipin ja laukut autoon ja suuntasimme Yläneelle Kuralan Kartanotilalle leireilemään Wirneen poppoolla. Majoituimme Kurki-mökissä Jennan & Hyrrän (+ Jennalla hoidossa olleen Islan), Millin & Priyan ja Jennyn & Ilon kanssa. Meillä oli tosi kiva mökkiporukka! Paljon tuli juteltua (molemmat illat venyivät myöhään yöhön höpötellessä) ja koiratkin tulivat hyvin toimeen, joten pystyivät olemaan mökissä paljon vapaanakin. Yöt koirut viettivät häkeissä ja päivisin ne oleskelivat autoissa ruokailujen yms. ajan, mutta muutoin saivat mökissä olla vapaina. 
Ensimmäisenä yönä erehdyin laittamaan Jipille juoksupöksyt jalkaan ja niiden vuoksi se oli tosi levoton. Touhusi housujensa parissa vaikkak kuinka kauan, kunnes kävin ottamassa ne siltä pois. Sitten olikin jo sen verran kuumissaan parin tunnin puuhastelun jäljiltä, että läähätteli ja levottomuus jatkui. Lisäksi olin laittanut häkkiin pohjalle paksun karvapeitteen, minkä vuoksi Jipillä tuntui olevan myös kuuma. Päädyinkin sitten viemään Jipin yön pariksi viimeiseksi tunniksi autoon, kun sää oli moiseen sopiva. Seuraavana yönä olinkin jo viisaampi - ensinnäkin vaihdoin häkin pohjalle karvapeitteen tilalle kevyemmän viltin ja toisekseen jätin pöksyt pois jalasta. Ja tämä yö sujuikin sitten jo ilman levottomuuksia Jipin osalta! 

Perjantai

Leireily aloitettiin päästämällä koirat hetkeksi leikkimään. Jipin juoksujen vuoksi joutui toki jättämään urosten kanssa leikkimiset väliin, mutta tyttöporukassa pääsi Jippikiin riehumaan ja kivaa oli! 
(c) Jenny Söderlund
Kun kaikki olivat asettuneet aloilleen mökkeihin, oli aika syödä tortilloita - NAM! Syömisten jälkeen innostuttiin vielä vapaatreenailemaan. Minä tokoilin Jipin kanssa tehden kaukoja. Asentovaihto maasta istumaan sujui hyvin, sillä Jippi tekee ko. liikkeen säpäkästi ja yhdellä ponnahduksella maasta istumaan eli ilman "kelaamista". Istu-maahan -vaihto sen sijaan on haastava etenkin silloin, kun Jipillä on kierroksia, sillä tällöin Jippi herkästi pompahtaa aavistuksen eteenpäin syöksyessään maahan. Muuten liike on melko hyvä, sillä maahanmenotekniikka on sellainen, kun sen haluaisinkin olevan ja suoritus itsessään on ripeä. Täytyy tehdä vielä paljon täsmätreeniä noihin maahanmenoihin lähietäisyydellä, jotta saadaan se eteenpäin liikahtaminen pois. Muistan saaneeni Hugolle ko. liikkeeseen vinkeiksi sivupalkan käyttämisen eli koiran molemmille puolelle namipinot ja palkkaus aina vuorotellen kummastakin pinosta. Täytyy siis tätä kokeilla Jipillekin, josko eteenpäin pyrkiminen vähenisi tällä keinolla! 
Lisäksi tehtiin seuraamista ja etenkin liikkeellelähtöjä. Teen nyt tehotreeniä lyhyillä parin askeleen seuraamispätkillä, sillä seuraamisessa juuri se liikkeellelähtö takkuaa eniten eli kontakti saatta tällöin hetkeksi herpaantua ensimmäisellä askeleella. Tätä yritetään nyt estää vahvistamalla kontaktia juuri siinä ekalla askeleella ja palkkaamalla hyvistä lähdöistä. 

Tehtiin lopuksi vielä lyhyet kontaktitreenit puomin alasmenolla. Apupalkkaajaa ei nyt ollut, joten lähetin Jipin kontaktille jääden itse Jipin taakse. Palkkaus toimi lentävällä pallolla eteen. Ensimmäisillä parilla toistolla Jippi kääntyi voimakkaasti puoleeni ja liukeni kontaktilta, kun palkkaa ei alkanut kuulua. Selvästi oli vähän hämmentynyt, kun apupalkkaajaa tai etupalkkaa ei näkynyt. Uusittiin suoritus pari kertaa, kunnes Jippi tuntui muistavan, mitä siellä kontaktilla oikein piti tehdä. Tämän jälkeen saatiin useita toistoja niin, että Jippi juoksi kontaktille pitäen katseen eteenpäin ja rintamasuunta koiralla pysyi koko ajan eteenpäin. Vapautus ja lentävä palkka tuli aina Jipin katsoessa eteen ja tarjosikin sitten tätä hienosti!

Lauantai

Noin puolet porukasta suuntasivat heti aamupalan jälkeen hakuilemaan ja loppupuolisko suuntasi agikentälle. Itse kuuluin agilitaajiin, joten niinpä minäkin menin rakentamaan kouluttajamme Esa Lehdistön johdolla rataa. Teimme tätä rataa aamupäivän aikana kolmessa ryhmässä niin, että kullakin koirakolla oli 2x7 min treeniaikaa. Jostain ihmeellisestä syystä itseäni vähän jännitti treenata näiden silmien alla. Wirneen-porukka on kannustavaa ja tosi kivaa treeniseuraa eli tiesin kyllä, ettei ollut mitään syytä jännittää, mutta siitäkin huolimatta aavistuksen jännitti. Ja sitten vielä oli meille uusi kouluttaja, mikä sekin usein minulla saa vähän jännitystä alkuun pintaan. Osittain tästä johtuen ja kenties osittain Jipin väsymyksestä johtuen (se oli aamulla jotenkin normaalia hitaamman oloinen - ehkä johtui siitä, ettei Jippi juurikaan nukkunut yöllä...) treenit menivät kohtalaisen huonosti. Rata oli kiva ja periaatteessa olisi pitänyt olla ihan selvitettävissä. Meillä tuli kuitenkin tyhmiä virheitä, kun oma rytmitys oli aika ajoin pielessä (Jipin yhtäkkisen hitauden vuoksi en osannut säätää omaa etenemistä sen vauhtiin...) ja Jippi ei oikein imenyt esteille tavalliseen tapaansa. Yllättävän haastavaksi osoittautui kohta, jossa hyppy piti suorittaa takaakiertona ja lähestymiskulma oli aika lailla siivekkeen suuntainen. Itse jotenkin oletin koiran hakeutuvan hypyn taakse, mistä johtuen sitten kerta toisena jälkeen jätin kunnollisen takaakierto-ohjauksen tekemättä ja Jippi ajautui hypyn etupuolelle. Sitten, kun tein takaakierto-ohjauksen, tein sen liioitellusti (varmistelua...) ja olin myöhässä jatkoa ajatellen. Tämä tuli nyt ehdottomasti treenattavien listalle!
(c) Minna Karjalainen
(c) Minna Karjalainen
(c) Minna Karjalainen
(c) Jenna Oinonen
(c) Jenny Söderlund
Ruokailun jälkeen oli vuorossa uuden radan rakentaminen ja taas 2x7 min treeniaikaa per koirakko. Oma jännitys oli nyt jo kaikonnut, sillä aamun huonosti mennyt treenipätkä sai itselle sellaisen fiiliksen, että ei se nyt ainakaan huonommin voi mennä :D Eikä se mennytkään. Nyt oli jo Jipillä vauhtia enemmän (oli kenties lepäillyt parin tunnin odotusajan) ja itselläkin ihan erilainen fiilis tekemisessä. Saatiin tehtyä tosi hyviä pätkiä ja päästiin radan loppuun asti (vaikkei ihan yhdessä pätkässä tehtykään). Tosi harmi, ettei tullut kuvattua yhtiäkään treenejä leirillä, sillä näitä tokia treenejä olisi kehdannut jopa laittaa näytille - aamun treenejä sen sijaan ei :D Ratapiirrokset laitan näytille, kunhan saan ne käsiini!
(c) Maija Piippo
(c) Jenna Oinonen
(c) Jenna Oinonen
Maastolajeja en leirillä treenannut Jipin kanssa lainkaan. Ei sillä, etteikö niitä olisi ollut hauskaa treenata, mutta koska Jipin hakutreenit ovat nyt menneet muuutamina viime kertoina vähän heikommanlaisesti, en viitsinyt nyt lähteä hakua treenaamaan. Tokihan treeniä juurikin kaivattaisiin, kun kerran homma ei toimi (treeneissä viimeksi tehtiin hajuhakua liinan kanssa ja nyt oli jo vähän ideaa), mutta koska ongelmat nenänkäytössä tuntuivat alkavan aika lailla juoksujen aikaan, niin pohdin, että voisiko juoksut olla osasyynä...? Tämän vuoksi en nyt viitsi juoksujen aikaan "pakkotreenata", vaan odotetaan juoksujen jälkeistä elämää ja katsotaan sitten, näkyykö eroa. Mikäli ei, niin sitten tosiaan treenataan palaten vähän taaksepäin treeneissä eli juurikin tuohon hajuhakuun :) Eihän se Jippi loppuen lopuksi ole maastossa juurikaan treenannut, kun talvella tehtiin erilaisia treenejä. 
Jippi ja Djali (W. Kilpikonna) (c) Jenny Söderlund
Tein kuitenkin lauantaina pienen ilmaisutreenin, johon pyysin Emiliaa avuksi. Annoin Emilialle kasan irtorullia. Emilia oli ihan näkyvillä ja lähetin Jipin "rulla"-käskyllä hakemaan rullaa maalimiehen kädestä. Ensimmäisellä noudolla Jippi otti rullan vähän varovaisesti, mutta seuraavilla kuulemma oli selvästi määrätietoisempi tekemisissään. Rullan palautuksessa ollaan nyt otettu kriteeriksi se, että Jipin täytyy käydä koskettamassa kuonolla kättäni rulla suussa ja tämän jälkeen se saa vapaasti pudottaa rullan. Ensimmäisen rullan se toi "käsi"-käskyllä kyllä lähelle, mutta pudotti ennen kosketusta. Toistin käskyn ja tällöin se nappasi rullan uudestaan suuhun ja kosketti kättä saaden palkan. Seuraavilla kolmella toistolla se toikin rullan ihan kädelle asti pudottaen vasta tökättyään kättä. Hienoa! 

Tässä välissä otettiin myös 1-vuotiaista J-pentusista sekä pentuekuva Prilla-äidin kanssa (Harmi,että Melli ei päässyt leirille mukaan eli pentuekuvasta jäi yksi uupumaan...) että yksittäiskuvat. Lauran ottamat kuvat laitan  näkyville myöhemmin, mutta koko pentueesta otti kuvia myös Jenna eli tässä pari: 
Jäynä, Nox, Prilla, Maggie, Kayla, Jippi, Just ja Jedi (c) Jenna Oinonen
Prilla, Maggie, Kayla ja Jippi (c) Jenna Oinonen
Illalla oli vuorossa grillailua, mutta oltiin ehditty jo herkutella pohjalle sipsejä ja karkkeja, joten minulta jäi grillailut väliin. Tuli kuitenkin syötyä pastasalaattia, joka oli tosi hyvää. Ruoan jälkeen Jippi pääsi Ilon ja Priyan kanssa pellolla juoksemaan ja samalla lämmittelemään viehejuoksua varten. Hannamarilla oli viehe mukana, joten treenailtiin RotuRace-kisaa varten :) Kävelin Jipin kanssa lähtöviivalle viehe kädessäni ja esittelin Jipille vieheen niin, ettei se ainakaan oudoksuisi muovipussin palasista ja räteistä kasattua viehettä. Lähdöstä Jippi lähti vieheen perään innolla ja juoksi maaliin asti sen perässä, mutta heti vieheen pysähdyttyä vieheestä tuli sen mielestä valtavan tylsä. Tokalla juoksukerralla se lähti perään, mutta muisti sitten ilmeisesti, ettei kyseessä ollut elävä karkulainen, vaan pelkkä rätti ja niinpä se kiepsahti ympäri ja palasi vähän matkaa luokseni, kunnes lähti taas pinkomaan vieheen perään. Koska olemme menossa RotuRace-kisaan mukaan, halusin vielä lopuksi tehdä yhden juoksun niin, että joku toinen lähettää Jipin ja minä olen maaliviivalla kutsumassa (tämä on sallittua RotuRacessakin). Tällöin Jippi juoksi innolla taas vieheen perässä eli tällä tyylillä varmaan kisassakin mennään :) Kyseessä on toki ihan leikkimielinen kisailu, joten ei olisi vakavaa, vaikkei koira sitten päätyisikään viehettä ajamaan, mutta tosiaan eiköhän se Jippi siinäkin tapauksessa luokseni pinkoisi. 

Sunnuntai

Sunnuntaina aamupalan jälkeen suuntasimme ottamaan leirikuvan. Maija otti kuvan, joten kuvaan päätyi muut leireilijät (20 hlö) sekä yhteensä kauhean monta koiraa (en jaksanut edes laskea :D ), kun myös K-pentuset olivat toki mukana. Aikamoinen porukka siis kasassa! Hirmu kivoja ihmisiä ja ihan parhaita koiria!
Wirneen poppoo leirelemässä (c) Maija Piippo
Kuvan ottamisen jälkeen Laura otti halukkaista koirista (tai halukkaiden omistajien koirista) verinäytteet Hannes Lohen koiran geenitutkimusryhmälle lähetettäväksi. Jippikin siis luovutti verta tähän tarkoitukseen. Tämän jälkeen sitten suuntasinkin taas rakenteamaan agirataa muiden treenaajien kanssa. Sunnuntaina oli vuorossa omatoimitreenailua, jota varten olin suunnitellut radan. Radassa oli pohjalla Satu Hillin reilun viikon takaisissa treeneissä ollut rata, mutta tein siihen sitten muokkauksia. Koirakot oli jaettu ryhmiin vähän tason mukaan ja ekalle ryhmälle minä pidin treenit. Hauskaa oli ja kaikilla sujui treenit hienosti! Tokassa ryhmässä treenasin itse Jipin kanssa ja lisäksi oli pari muuta treenaajaa, joiden kanssa treenailtiin toinen toistamme opastaen. Jipin kanssa treenit sujuivat nyt tosi kivasti. Näissä treeneissä kiinnitin huomiota erityisesti siihen, että kunhna ohjaan ennakoivasti, niin Jippi kääntyy esteillä ilahduttavan tiukasti. Lisäksi ennakointi ei myöskään tunnu aiheuttavan epäröintiä esteellä, vaan Jippi lukitsee esteet hyvin, jolloin pääsen hyvin ennakoimaan. Eli jäi hyvä fiilis treeneistä! 

Ruokailun jälkeen osat koirat pääsivät vieraiden ohjaajien ohjaamiksi ja Jippikin käväisi Evan (Prillan ja Maggien omistaja) kanssa treenaamassa pätkän. Oli mielenkiintoista nähdä, miten Jippi reagoi vieraaseen ohjaajaan ja hyvinhän se treenaaminen sujui vieraissa käsissäkin! Vähän yleisöön päin kaarrokset venyi, kun Jippi etsi katseellaan minua ja lisäksi lähdöissä Jippi aina vilkaisi minua kuin kysyäkseen, että onkohan ihan ok, että treenaa tämän toisen ohjaajan kanssa :D Mutta rata itsessään sujui kaksikolla hyvin! 

Itsekin ajattelin vielä tehdä lyhyen pätkän kyseistä rataa, kun aamun treeneissä oltiin tehty vain yksi lyhyehkö treenipätkä. Sain kuitekin pian huomata, että Jippi oli jo aika naatti, sillä nyt asiat, jotka aamulla olivat sujuneet kuin vettä vain, takkusivatkin ihan urakalla. Tämä näkyi etenkin estehakuisuudessa, minkä vuoksi tuli pari epätavallista kieltoa. Niinpä tehtiin pikkupätkä palkaten onnistumisesta ja jätettiin agitreenailut tämän leirin osalta siihen. Kyllähän Jipillä olikin ihan oikeus olla väsynyt kaikkien leirin aktiviteettien jäljiltä! Iltapäivällä treenailtiin vielä kevyesti tokoa ja samalla odottamassa olevat koirakot loikoilivat nurmikolla. Jippi pääsi painimaan Kayla-siskonsa kanssa ja kaksikolla tuntui olevan kivat leikit! 



Tokossa kouluttamassa oli Maija ja saatiin itse päättää, mitä haluttiin treenata. Meidän ensimmäinen treeniaihe oli kapulan pitäminen. Ongelmana siis edelleen se, että Jippi herkästi pureskelee kapulaa. Saatiin vinkiksi tehdä pitoa niin, että heti kapulan antaessa pidän ihan kevyellä otteella kuonon ylä- ja alapuolelta niin, että saan suun rauhoittumaan. Kun Jippi pitää rauhallisena, irrotan rauhallisesti otteen ja lopuksi pyydän kapulan irti ja palkkaan, kun rauhallinen pito-ote säilyy käsien poistuttua. Ideana oli tehdä koko liike mahdollisimman rauhallisesti eli tässä ei haluta nostattaa kierroksia. Treeneissä tämä tuntui toimivan hyvin ja sain palkattua hienoista rauhallisista pidoista. Kokeillaan jatkaa näin! 

Odottaessa tein Jipin kanssa vauhtinoutoa niin, että heitin kapulan, annoin käskyn Jipin ottaessa katsekontaktin ja vapautin paluumatkalla, kun Jippi oli noin parin metrin päässä minusta. Jippi teki kivan vauhdikkaita noutoja ja juoksi kapula suussa pitäen hyvää otetta kapulasta (vauhdissa se ei ole koskaan pureskellut kapulaa). Vapautuksesta se pudotti kapulan ja syöksyi kiinni leluun, mutta usein vaihtoi lelusta takaisin kapulaan. Ilmeisesti kapula on sen mielestä aika kiva juttu, kun menee lelupalkankin ohi :D

Tokalla kierroksella tehtiin luoksetuloja. Jippi on luoksetulossa alkanut istua aavistuksen vinoon eteen niin, että takapuoli on aina minusta katsoen hieman vasemmalla (koirasta katsoen siis oikealla). Maija pyysi näyttämään liikkeen sellaisenaan ja tietenkään nyt ei tällaista poikittamista ilmennyt :D Jippi istui kylllä aavistukseen vinoon, mutta toiseen suuntaan... Kuitenkin koska tätä vinousongelmaa on ollut, saatiin vinkiksi tehdä luoksetuloja niin, että minulla on joku kaksin käsin pideltävä lelu käsissä. Lelun avulla koira "vedetään" hyvää luoksariasentoon ja tällöin vahvistetaan myös koiran kontaktia. Kun Jippi sitten istuu eteen, vapautuan sen ja leikin lelulla. Tämä toimi tosi hyvin ja saatiin tehtyä tosi hienoja luoksetuloja näin eli tällä jatketaan!

Kotimatkalle lähdettiin lopulta noin puoli kolmen maissa ja lopun päivää kotona lojui kohtalaisen väsähtänyt Jipsteri :) Illalla jätinkin sen rauhassa nukkumaan ja suuntasin Hugon ja äitini kanssa vielä metsälenkille. Kohtalaisen aktiivinen viikonloppu siis takana...! 

Koiruudet saa nyt ansaitun treeniloman, kun minä saavuin eilen Wieniin työreissuun ja palaan lauantaina 6.6. Koiruudet jäivät Markuksen kanssa kotiin eli lenkitettyä ne kyllä tulee (vanhempanikin käyvät välillä auttelemassa lenkkien kanssa), mutta kaikenalinen treenaus on tauolla, mikä tekee koirille tosi hyvää! Ensi lauantaina Markus käy sitten viemässä Jipin Laura-kasvattajalle hoitoon viikoksi, sillä on ollut puhetta, että Jipin on hyvä käydä välillä Lauralla totuttelemassa siellä olemiseen. Tämä siis siksi, että jos Jipillä joskus tehdään pennut, niin ei sitten joudu ihan "vieraaseen" paikkaan kertaheitolla.. Tosin ihmisethän siellä ei tokikaan ole vieraita eli uskon, että Jippi kyläilee Lauran luona varsin mielellään :) 

perjantai 22. toukokuuta 2015

Kaksi erilaista rundia paimentamassa

Lauantaina 16.5. oltiin Jipin kanssa Kausalassa paimentamassa ja tästä todistusaineistona on muutama kuvakin - kaikki kuvat Lindan ottamia, kiitos! Ennen omaa vuoroa Jippi pääse tekemään tuttavuutta Wirneen K-sarjalaisiin. Oli kovin kiinnostunut pentusista, mutta tutustui ihan vain aidan läpi. 10,5-viikkoisen Warma-pennun kanssa sen sijaan pientä leikkiäkin virittelivät, tokikaan ei voinut ihan vapaana päästää telmimään, kun toinen oli kuitenkin vielä niin pieni :)
W. Kilpikonna ja Jippi, (c) Linda Malmlund
Oli muuten kiva huomata, että "käy siihen"-käskyn alla rauhassa odottelu toimi myös paimentamassa:
Jippi seuraa muiden paimentamista silmä tarkkana. (c) Linda Malmlund
Ensimmäisellä kierroksella Jippi oli jotenkin kovin varovainen ja tuntui vaihtelevan on- ja off-asentojen välillä. Keksi välillä sijaistoimintoja ja tuntui kaikkinensa olevan vähän hämillään. Treenailtiin hakukaarelle lähettämisiä ja tässä korjattiin sitä, että Jippi herkästi lähti paikoiltaan liikaa kohti lampaita sen sijaan, että lähtisi selvästi kaarelle. Tätä saatiin kyllä korjattua, kunhan olin itse omien apujeni kanssa oikeaan aikaan liikenteessä, mutta jostain syystä itselle tämä oli tosi haastavaa eli toisin sanoen tunnuin olevan melkein poikkeuksetta myöhässä. Hitsin vaikea laji, mutta ehkä juuri siksi niin koukuttava! Tehtiin lopuksi ihan pari kuljetusta niin, että pysäytin Jipin tasapainoon ja siitä tehtiin kuljetus pyöröaitauksen aidalle. Nämä sujuivat ihan ok, mutta tosiaan jotain jäi kyllä omasta mielestäkin vielä puuttumaan eli jotenkin touhu oli vähän vaisua.

(c) Linda Malmlund
(c) Linda Malmlund
Toisella kierroksella meno olikin sitten jo ihan erilaista ja kouluttaja kommentoikin, että ihan kuin olisi eri koira nyt töissä. Tällä kierroksella ei tullut enää keskittymisen herpaantumisia, vaan Jippi teki töitä hyvin keskittyen alusta loppuun. Se pysyi innokkaana, mutta kuitenkin kuuliaisena eli ei sinkoillut ja pysäytykset toimi hienosti. Itse asiassa olen ollut aika yllättynyt siitä, että Jippi tosiaan malttaa pysähtyä ja käydä maahan heti käskyn kuultuaan eli tietyllä tavalla tämä lohduttaa itseäni kovasti, kun on aina se pysäytysmahdollisuus, jos meinaa tilanne käydä itselle liian hankalaksi tai en tiedä mitä tehdä. Tällöin pystyy stopata koiran ja kääntyä kouluttajan neuvojen puoleen :)

Tehtiin tokalla kierroksella aluksi taas muutamia kaarelle lähetyksiä ja näissä oli samat haasteet kuin edelliselläkin kerralla. Tätä täytyy siis työstää ja pitäisi ehdottomasti alkaa harjoitella "out"-käskyä ihan kotitreeninä, jotta Jippi reagoisi tähänkin, kun nythän oikeastaan reagoi vain sauvalla annettuun merkkiin. Itsellä isona haasteena on se, etten osaa oikein käyttää sauvaa oikein. Usein olen sen kanssa myöhässä tai jätän paineen päälle liian pitkäksi aikaa, mikä näkyy Jipin epävarmuutena. Tällä toisella kierroksella tosin ei epävarmuutta ollut näkyvissä eli sen osalta onnistunut kierros! Kuljetukset oli tällä kierroksella aika kivoja (siis Jippi teki hienoa työtä, itse taas olin aika hukassa, mutta kouluttaja onneksi kärsivällisesti neuvoi ja vähitellen ehkä aloin pieniä palasia hoksatakin). Tehtiin kuljetuksia myös niin, etten enää pysäyttänyt Jippiä tasapainoon ennen kuljettamaan käskemistä, vaan vaihdettiin kuljetukseen suoraan kaarelta. Tämäkin toimi yllättävän hyvin eli Jippi malttoi kuljettaa rauhallisessa ravissa. Nyt tuntui siltä, että Jippi alkoi yhdistämään "siitä"-käskyn kuljettamiseen, kun edellisellä paimennuskerralla ei vielä selvästi ymmärtänyt mitä se tarkoittaa (eihän sitä oltu koskaan treenattu, joten ei Jippi sitä toki voinut osatakaan!).

Kaikkiaan siis tokan kierroksen työskentely oli jo ihan paimennuksen näköistä touhua, vaikkakin ihan alkeissahan me edelleen ollaan :) Mutta ei se mitään, vaikka edetään minimaalisen pienin akselin, kunhan edes välillä tuntuu, että edetään! Kouluttaja kommentoi, että Jipillä on tosi varmat pysäytykset ja se tosiaan tuntui pitävän paikkaansa, sillä kertaakaan ei juossut läpi pysäytyksestä. Olipas hauskaa! Innolla odotetaan taas seuraavaa kertaa - paimennus on varsinkin tässä alkuvaiheessa siitä "hauska" laji, ettei koskaan tiedä millainen se koira on seuraavalla kerralla :D Asiat, jotka nyt toimi hyvin voi levitä totaalisesti käsiin ensi kerralla ja toisaalta taas jokin mikä ei nyt toiminut lainkaan voikin yhtäkkiä loksahtaa paikoilleen. 

torstai 21. toukokuuta 2015

Fyssarikuulumiset

Tänään oli molempien koirien fyssariaika Tamaralle - Hugolla edellisestä kerrasta noin 3 kk ja Jipillä 2 kk. Siitä huolimatta, että käyntiväli oli etenkin Hugolla melko pitkä molemmat olivat varsin hyvässä kunnossa! Hugolla oli hieman kireyttä vasemmalla puolella takaosassa selkää ja Jipillä puolestaan vasemmalla puolella reiden alueella sekä rinnan alueella. Kuitenkin jumit oli melko lieviä ja kaikkinensa koirut oli hyvässä kunnossa. Iloista oli se, että Jipillä selkä (ne "laukkalihaksethan oli ekalla fyssarikerralla juntturassa) ja Hugolla aiemmin ongelmana ollut lanneselkä olivat melko jumittomia!

Loppupäivä vietettiin rennosti fyssarin käsittelyn vuoksi, mutta huomenna on tarkoitus suunnata Jipin kanssa Wirneen leirille! Hugo saa sen sijaan viettää viikonloppuna laatuaikaa kahdestaan Markuksen kanssa ja sille lupailtiin paljon palloleikkejä eli varsin kiva viikonloppu silläkin tiedossa :)

Parit treenikertomukset odottavat yhä kirjoittamista ja ne ilmestyvät lähipäivinä (ainakin näin olisi tarkoitus!).
Tunnelmia fyssarin jälkeen

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Jipin synttärijuhlinnat

Tänään Jipillä tuli siis vuosi täyteen! Juhlistettiin synttäreitä jo eilen eli koirut saivat makaronilaatikkokakkua ja Jippi sai lahjaksi pari lelua :)

Juhlinnat oli tarkoituksella jo eilen, koska tänään oli vuorossa koko pentueen luustokuvaus. Laura-kasvattaja, joka on siis eläinlääkäri, kuvasi kaikki kahdeksan J-pentueen koiraa. Niiltä kuvattiin virallisina lonkat, kyynärät ja selät ja lisäksi epävirallisina olat. Jipillä näytti kaikki olevan varsin hyvällä mallilla eli saatoin huokaista helpotuksesta :) Älyttömän hyvä fiilis ja nyt voi rauhallisin mielin odotella virallisia tuloksia :) Huikeaa!!
Loppu synttäripäivä tulee Jipin osalta vietettyä lepäillen, mutta eiköhän taas huomenna ole täysi meno päällä :) Ai niin: Vuoden iässä piti ottaa Jipistä myös mitat eli paino oli tänään 16,7 kg ja säkäkorkeus n. 51,5 cm. Varsin sopivan kokoinen typy siis!

maanantai 11. toukokuuta 2015

Viime viikko pakettiin

Maanantaina 4.5. käytiin Hugon kanssa meidän ihkaensimmäisissä ohjatuissa rally-tokotreeneissä (I-HAH:n kisaavien ryhmä) ja olipas meillä hauskaa! Kouluttajana Satu ja kovasti tykkäsin hänen treeneistä ja tavasta kouluttaa. Treeneissä tullaan tekemään välillä aina rataa, mutta usein myös ihan tekniikkatreeniä, mikä on tosi kiva juttu, sillä minä haluaisin säilyttää rallyssakin samat kriteerit kuin mitä meillä on tokossakin ollut eli halutaankin hioa yksittäiset jutut kuntoon, eikä vain tehdä rataa "sinne päin" :)

Ekalla kerralla ohjelmassa oli juurikin tekniikkaa eli ensin sivulletuloa. Hugo osaa sivulletulon edestä, mutta meidän käskettiin tehdä sivulletuloja vaihtelevasti eri kulmista ja osoittautuikin hirmu hankalaksi! Hugo tuntuu oppineen yhden vakiotavan suorittaa sivulletulo eli se tekee ihan aina 180 asteen käännöksen. Jos Hugo siis oli edessäni hieman vasemmalla kutsuessani, se päätyi poikittamaan selkäni taakse ja jos taas kutsui perusasentoon Hugon ollessa alkuun vähän oikealla edessäni, perusasento jäi vajaaksi eli poikitti ulospäin. Tätä siis nyt aletaan treenata, jotta Hugo hahmottaisi paremmin, että tehtävä on päätyä tiettyyn paikkaan, eikä niinkään tehdä juuri tietynlainen käännös vierelläni. Samaa tehtiin myös oikealle puolelle ja kun tätä ei oltu ikinä Hugon kanssa tehty, aloitettiin ihan alkeista käsiavun kanssa. Sujui ihan kivasti eli nyt vain pitäisi saada toistoja ja vähitellen pienentää apuja.

Tehtiin myös eteentuloa ja sitäkin eri kulmista. Ensin edestä kutsuen eli luoksetulomaisena liikkeenä, mutta sitten myös molemmilta sivuilta. Tässä meillä Hugon kanssa on edelleen haasteena se, että tarvitsee voimakkaan käsiavun, jotta päätyisi eteen suoraksi. Tuli huomattua myös se, että käännähtää eteen helpommin lähtiessä oikealta puoleltani kuin perusasennosta vasemmalta puoleltani. Jonkinlaista toispuoleisuutta siis havaittavissa. Täytyy jatkaa siis treenailuja, jotta tämä vaikeampikin puoli saadaan pelittämään ja käsiapuja vähitellen pienemmiksi :)

Lopuksi tehtiin vielä vasemmalle käännöksiä. Tätä ei lähdetty tekemään seuraamiseen yhdistettynä, vaan ihan omana temppunaan, mikä oli oikein toimivan tuntuinen keino. Koira otettiin vierelle seisomaan ja käsiavun kera lähdettiin kääntymään ihan pienin askelin vasemmalle vaatien koiralta samalla sivuttaisaskellusta peruuttaen ohjaajan vierellä. Tämä on ollut Hugolle tosi haastavaa, mutta nyt alkoi näkyä valonpilkahduksia. Kunhan saatiin ensimmäiset sivuaskeleet onnistumaan ja tästä palkattua, alkoi näitä askelia tulla koko ajan helpommin ja helpommin. Lopulta pystyin tekemään tätä jo ihan pieniä pätkiä ilman käsiapuakin. JEE!

Samaisena iltana oli vielä Jipin agitreenit (I-HAH:n jatkoryhmä). Vähän jänskätti, kuinka Jippi suostuu odotella kentällä vuoroaan muiden koirien suhatessa ympärillä, mutta ihan turhaan stressasin. Mentiin kentälle, laitoin Jipin aitaan kiinni, sanoin sille "käy siihen" ja sainkin sitten ihan rauhassa rakentaa rataa tai seurata muiden treenejä. Kokonaiset kaksi kertaa tunnin aikana se nousi ylös sieltä, mutta silloinkin palasi heti käskystä takaisin maahan. Muutoin se makoili rennon näköisenä pitämättä minkäänlaista ääntä. Aivan huikeaa!!! Ja kuitenkin heti, kun sen hain treenivuorolleen, se oli valmiina tekemään täysillä töitä.

Treenattiin Johanna-kouluttajan kouluttamana pientä rataa, joka alkoi puomilla. Tämä siksi, että kukin saisi tehdä puomia ihan oman tasonsa mukaan ja me tehtiinkin sitä sitten ihan yksittäisenä. Sivusta lähettäessä Jippi teki hienoja pysähdyksiä, mutta nostaessani sen alasmenon yläosaan, homma hajosi aika lailla. Jippi joko varasti etupalkalle (saamatta tästä tietenkään palkkaa) tai jäi hidastelemaan eli selvästi ei ollut tehtävän tasolla. Tehtiin sitten pari onnistunutta toistoa vielä sivusta lähettäen ja jätettiin siihen. Päätin, että minun täytyy pohtia, miten tämän kanssa nyt lähdettäisiin etenemään. Varsinaisella radalla oli U-putki, jonka jälkeen oli tarkoitus tehdä kaksi peräkkäistä välistävetoa. Koska tämä oli ohjauksena meille ihan uusi, päätettiin tehdä vain yhtä välistävetoa. Alkuun varmistelin liikaa ja jäin koiran linjalle hidastelemaan, mutta saatiin hiottua tekemistä niin, että uskalsin ennakoida ohjausta riittävästi ja tällöin välistä veto ei ollutkaan yhtään niin hankala kuin miltä se ajatuksena tuntui ennen treeniä :)

Sivupisteellä tehtiin apukouluttajan avustuksella takaakiertoja ja nämä sujuivat melko kivasti. Jippi hakeutuu hyvin takaakiertoihin eli uskallan itse ennakoida ohjauksen kanssa. Tämä on kiva huomata, sillä Hugon kanssa olen tosiaan takaakierroissa sortunut ihan liikaa yliohjaamiseen ja varmisteluun, ja nyt vasta kovasti tehdään töitä, jotta pääsisin siitä eroon :)

Keskiviikon rauniotreenit täytyit osiaan jättää juoksujen takia väliin, joten treenailtiin seuraavan kerran "vasta" torstaina. Jipillä oli tällöin vuorossa ohjatut tokot (I-HAH, penturyhmä), kouluttajana Claudia. Osa ryhmäläisistä oli aika aloittelijoita, joten käytiin liikkeiden opettamista ihan alkeista läpi ja sitten kukin koirakko teki oman tasonsa mukaan. Aloitettiin seuraamisesta ja meidän treenivuorolla kerroin, että aika ajoin ongelmana on se, että Jippi painaa päällään jalkaani vasten seuratessa. Kouluttaja kehotti tekemään seuraamista neliönä niin, että tehtiin melko tiheästi käännöksiä vasemmalle, sillä tällä saa vähennettyä koiran jalkaan painautumista ja lisäksi myös takapään ulospäin poikittamista (tosin tätä ei juurikaan enää ilmene). Lisäksi vinkkinä oli tehdä lyhyitä pätkiä pysähtyen melko usein, sillä perusasento pysähdyksissä Jipillä on suora ja tällöin ehkä saadaa enemmän tehtyä pätkiä, joissa se ei "ehdi" lähteä painamaan päällä jalkaan. Tuntui toimivan eli näillä neuvoilla jatketaan nyt treenejä.

Tehtiin lisäksi maahanmenoa ja koska Jippi osaa jo perusmaahanmenon, niin keskityttiin siihen, että saataisiin liikkeestä entistäkin napakampi. Tähän saatiin vinkiksi joko hypäyttää koira ilmaan ja siitä sitten käsiavulla maahan tai toisena vaihtoehtona nostaa koira "orava"-asentoon istumaan käsiavulla ja siitä pyytää käsiavulla tehostaen koira maahan. Valitsin näistä tuon oravan kautta maahanmenon ja toimi hyvin, sillä maahanmenoista tuli tosiaan ripeitä (ei ne kovin hitaita ennenkään ole ollut, mutta vieläkin jotenkin napakampia). Kouluttaja huomautti, että joillain toistoilla palkkasin turhan eteen, jolloin Jipin takajalat aavistuksen liikahtivat eteenpäin liikkeen aikana. Eli itse täytyy keskittyä palkkaamaan oikein, jotta koiran takaosa pysyy täysin paikoillaan liikettä tehdessä.

Torstai-iltana olisitten Hugo vuoro liitää. Vuorossa olivat siis I-HAH:n kouluttajaryhmän treenit, joissa kouluttaja Satu Hilli. Satu oli minulle kouluttajan ihan uusi tuttavuus, mutta tykkäsin ihan superisti. Heti alkuradasta sain palautetta liiallisesta auttamisesta kohdassa, jossa koiran tuli irrota eteen hypylle ohjaajan lähtiessä jo sivuttaissuunnassa irtoamaan.Otettiin tämä kohta kahdesti lelupalkan avulla niin, että sain itselle varmuutta ja tämän jälkeen kohta toimikin tosi kivasti ilman palkkaakin eli Hugo todella irtosi ja pystyin ennakoida ilman minkäänlaista empimistä. Seuraavaksi parit ennakoivat valssit ja ne toimikin hienosti, kun jostain syystä ennakoivissa valsseissa itse muistan oikeasti ennakoida, enkä itse epäröi sen suhteen, että hakeekohan Hugo hypyn, kun tiedän, että kyllä se hakee :) Sitten tulikin puomi, jossa demottiin meidän ongelmaa oikeinkin mallikkaasti. Ensimmäisellä toistolla Hugo vapautti itsensä kontaktilta ja tokalla hidasteli ihan urakalla.. Kerroin meidän kontaktitaipaleesta ja sain vinkiksi kokeilla kosketusalustan käyttöä kontaktilla. Se onkin oikeastaan ainoa, mitä ei lainkaan olla vielä testattu eli aion kyllä ehdottomasti testata, josko se toimisi!

Radan lopussa oli neljän hypyn pituinen serpentiini, jossa aluksi sorruin järkyttävään yliohjaamiseen. Peruuttelin ja "puskin" Hugon hypille, vaikka todellisuudessa tälle ei ole minkäänlaista tarvetta. Niinpä sain taas kehotuksen edetä rohkeammin ja ihan vain pienillä rintamasuunnan muutoksilla ohjata koiraa. Ja tämä toimi ihan hitsin hienosti! Kaikkiaan treeneistä jäi sellainen fiilis, että saatiin vinkkien ja korjausten avulla omaa menoani selvästi rohkeammaksi ja siten Hugoltakin jäi kaikenlainen empiminen pois. Lopputuloksena jo melko sujuvaa menoa, joten tuli ihan hirveän hyvä fiilis, kun näki, että parhaimmillaan me kyllä pystytään ihan hyviinkin suorituksiin. Hugo kyllä osaa enemmän kuin mitä se usein pääsee näyttämään eli minun pitää antaa sen näyttää kykynsä :)

Maanantain Jipin treenien jälkeen mieltä jäi kovasti kaivelemaan kontaktitreenien epäonnistuneet suoritukset. En tiennyt, miten etenisin treeneissä, kun kerran sivusta lähettäessä homma toimii, mutta vauhtia lisätessä pakka hajoaa. Niinpä laitoinkin viestiä seurakaverille Empulle ja kyselin, josko hän suostuisi tulemaan meidän kanssa treenaamaan kontakteja ja antamaan kullanarvoisia vinkkejä. Ja niinpä sitten perjantaina suunnattiin Ojankoon (nykyään peko-ryhmän myötä kuulun myös HSKH:n, joten päästään treenailemaan myös Ojangon kentille!). Tehtiin treeniä mini-pöydän päälle nostetulla kontaktin alasmenolla. Ensimmäinen korjaus oli se, että hankkiuduttiin eroon etupalkasta. Jippi tuntuu olevan sen verran fokusoitunut siihen edessä odottavaan palkkaan, ettei keskity täysillä siihen itse suoritukseen. Niinpä etupalkka vain yksinkertaisesti napattiin kokonaan pois ja sen sijaan Emppu toimi apupalkkaajana heittäen palkan vasta, kun olin vapauttanut Jipin kontaktilta. Muutamat ensimmäiset toistot olivat todella hakemista, sillä Jippi oli totaalisen hukassa, kun etupalkkaa ei ollutkaan. Se kyllä käskystä meni kontaktille, muttei pysynyt hetkeäkään paikalla, vaan kääntyi minua kohti kysymysmerkin näköisenä hämmästellen palkan puuttumista. Kuitenkin todella nopeasti se alkoi hoksaamaan treenin jujun, kunhan saatiin pari onnistunutta suoritusta palkattua. Tässä vaiheessa jo kiinnitettiin huomiota siihen, että vapautus ja palkka tuli aina vain silloin, kun Jipin fokus oli eteen. Itse tässä vaiheessa sijaitsin koiran takana, joten minuun päin tähyilystä ei koskaan haluttu palkata. Kun Jippi siis tähyili eteenpäin "tyhjyyteen", vapautin sen ja Emppu heitti palkan Jipin eteen. Nopeasti tuntui typy alkavan tosiaan ymmärtää, mistä palkan sai ja tarjosi jo hienosti fokusta eteenpäin ilman minun kyttäämistä. Otettiin mukaan myös liike eli kävelin sen ohi suorituksen aikana. Jo tämä sai Jipin vilkuilemaan minuun päin, mutta taas vain pidettiin huolta, että vapautus ja palkkaus tuli vain eteenpäin katsomisesta. Tästä siis jatketaan treenejä, iso kiitos Empulle! Huikeaa, että jo yhden treenin aikana voi nähdä selvän muutoksen :) Lopputreenistä nimittäin epäonnistuneiden ja haparoivien suoritusten määrä väheni selvästi, ja valtaosin Jippi eteni kontaktille varman oloisesti.

Viikonloppuna molemmilla koirilla oli treenivapaata eli pääsivät lenkkeilemään, leikkimään ja riehumaan metsässä aivoja lepuuttaen :) Laitoin koirille muuten reilu viikko sitten Bayvantic-punkkikarkotteen ja nyt ei metsälenkin jälkeen näkynyt yhtään punkkia koirissa, vaikka maasto oli sama kuin mistä edellisellä kerralla Hugo kantoi (ainakin) neljä punkkia ja Jippi yhden! Niin ja Hugon ja Jipin yhteiselo on edelleen sujunut ongelmitta, vaikka juoksut ovat edenneet ja muut pojat ovat jo osoittaneet kiinnostusta. Hugo saattaa ohimennen nuuhkia Jippiä, jos Jippi parkkeeraa juuri sopivasti Hugon eteen, muttei mitenkään kulje perässä, jahtaa tai ole levoton eli varsin helppoa on ollut arki nytkin.

Kävin muuten viime perjantaina ihastelemassa Wirneen K-pentuja, joilla oli nyt ikää 5 viikkoa. Ihania pieniä riiwiöitä, jotka roikkuivat jo oikein tehokkaasti lahkeissa ja purivat varpaista :)

tiistai 5. toukokuuta 2015

Jänniä aikoja

Eilen alkoi kesäkauden agitreenit Jipillä (treeneistä tulee erillinen kirjoitus) ja niiden jälkeen lenkillä Jippi bongasi pari pupua vapaana ollessaan. Se sinkosi niiden perään, kuten normaalistikin, mutta tälläpä kertaa se ei palannutkaan kutsuessa. Hetken ehti käväistä vähän epätoivoinen fiilis katsoessa metsään loittonevaa koiraa. Jatkoin kuitenkin kutsumista ja lopulta metsästä ilmestyikin innokkaan näköinen Jippi, jolla oli selvästi ollut hauskaa. Ihmettelin karkaamista (vaikkakin karkureissu kesti vain sen puoliminuuttisen) kovasti, koska on aina tullut pupujahdistakin, kun olen huutanut perään. Mahdollinen syys korvattomuuten paljastui kuitenkin samana iltana, koska havaitsin Jipin juoksujen alkaneen! Muutenkin Jipillä on ollut nyt suunnilleen viikon ajan outoa käytöstä, kuten rapun äänille pöhisemistä (mitä se ei ikinä tee), lenkillä normaalia enemmän hajujen perässä vetämistä ja merkkailua. Syy näihin taisi nyt selvitä :) Pitää toivoa, että korvattomuus katoaa, kun juoksut menee ohi...
Jipin fiilikset ensimmäisten juoksujensa ensimmäisenä päivänä.
Jippi oli viime yönnä vähän levoton ja itkeskeli alkuun kovasti. En sitten tiedä johtuiko tämä juoksuista vai yöllä päällä olleista pöksyistä, mutta lopulta joka tapauksessa Jippi nukahti ja loppuyö sujui sitten rauhassa. Tänään ei enää ole minkäänlaista levottomuutta ilmennyt eli kaikkian Jippi on aika normaalin oloinen. Korvattomuutta on tosiaan esiintynyt edelleen, mutta nyt juoksujen ajan tuleekin kyllä pidettyä Jippiä pääosin kytkettynä. 

Juoksujen alkaminen on aika jännä juttu, sillä ensinnäkin tämä kaikki on minulle totaalisen uutta. Pohdiskelin esimerkiksi aamulla, että kannattaakohan lenkille ottaa pöksyt pois vai ei, kunnes minulle huomautettiin, että käytännön syistä ehkä on paras jättää juoksuhousut kotiin lenkin ajaksi :D Viime yönä Jipillä oli housut, mutta tänään on saanut olla ilman housuja, koska vaikuttaa pitävän itsensä puhtaana.

Toinen jännittävä asia juoksuissa on se, ettei ole mitään tietoa, miten Hugo tähän reagoi. Aiemmin ollaan kyllä kaverikoiria treffattu juoksujenkin aikaan, eikä ole mitenkään ollut kiinnostunut, mutta voihan se olla eri asia nyt, kun juoksuinen narttu on saman katon alla koko ajan. Ainakin googlaillessa löysin paljonkin kokemuksia leikatuista uroksista, jotka yhä menevät sekaisin juoksujen aikana. Eilen illalla Hugo ohimennen nuuskaisi Jippiä, mutta sen enempää kiinnostusta tai mitään levottomuutta ei ole vielä ainakaan ilmennyt eli hyvin on voinut pitää koirat kotona yhdessä vapaina. Toivotaan, että sama linja jatkuu!

Treenailuun tämä vaikuttaa sen verran verran, että agilityssa tulee otettua ehkä kevyemmin. Ensinnäkin nyt on käytössä matalemmat rimat ja jos Jipillä esiintyy yhtään hyppyhaluttomuutta tms, niin sitten jätetään hyppelyt juoksujen ajan väliin. Toisekseen juoksujen takia täytyy rauniotreenit jättää väliin, kun radalle ei saa juoksuisten kanssa mennä, mutta muutoin treenit jatkuu melko ennallaan! Tokoa ja hakua treenataan siis nytkin, toki koiran ehdoilla niitäkin :)

lauantai 2. toukokuuta 2015

Teknistä hyppelyä

...eli hyppytekniikkaa. Sitä oli siis ohjelmassa molemmilla koiruuksilla maanantaina. Tällä viikolla on väliviikko I-HAH:n treeneistä, joten kouluttamisen sijaan suuntasinkin Jipin kanssa kohti Sonjan kotipihaa, josta sitten suunnattiin täyden autolastin kera Lohjalle Vappu Alatalon hyppytekniikkayksärille. Jippi on käynyt tosiaan pari kertaa Ullan treeneissä, mutta tämä oli eka kerta Vapulla, joten toki hieman jänskätti, että mitä Vappu tuumaa tystyn hyppelystä.
Kuva puolentoista viikon takaa...
Ensimmäisellä treenikierroksella tehtiin Jipin kanssa perussarjaa ja välit oli ennestään 5 askelta (medivälit). Totesin, että medivälit ovat tuntuneet Jipille vähän ahtailta, johon sain toteamuksen, ettei ne ahtaat ole, vaan koiran pitää vain oppia kokoamaan itsensä kunnolla. Eli juurikin tästä syystä nimenomaan halutaan käyttää tässä nyt Jipille "ahtaita" välejä, jottei se loiki hyppyjä aina ns. mukavuusalueella, vaan joutuu ihan oikeasti sovittamaan hyppynsä välien mukaan. Ensimmäisellä toistolla Jippi rämäytti vikan riman alas tullessaan ihan liian lähelle vikaa hyppyä. Sain ohjeeksi siirtää etupalkkaa vähän lähemmäksi vikaa hyppyä ja seuraavat toistot sitten sujuivatkin hyvin. Erotuksena aiemmista Ullan kanssa tehdyistä treeneistä nyt ei käytetty ennen ekaa hyppyä ponnaria, jolle koira asetettiin, vaan koira jätettiin ihan ensimmäisen hypyn juureen. Perussarjan lisäksi tehtiin pari toistoa ihan vain yhden riman yli ponnistaen niin, että Vappu katsoi tarkemmin ihan sitä yhden hypyn yli ponnistamista. Näiden treenien jälkeen Vappu totesi, että Jippi käyttää hyvin kroppaansa ja omaa hyvän tekniikan. Ja minä sen sijaan huokaisin helpotuksesta :)

Tokalla treenikierroksella tehtiin Jipin kanssa sitten korkeuden arviointia. Ensin oli siis kolme matalaa (10 tai 15 cm, en tarkistanut, että kumpi) hyppyä viiden askeleen välein ja sitten vika hyppy oli kauempana ja sen korkeutta sitten muutettiin. Korkeimmillaan hyppy oli 50-senttinen (hui kuinka korkea!! :D ). Vappu totesi tämän treenin jälkeen, että Jippi hyppää jättäen takajalat hypyssä kropan alle (tämän havaitsin itsekin), mutta sanoi, ettei tämä haittaa, vaan on vain toisille tyypillinen hyppytapa. Tekniikka siis Vapun sanojen mukaan säilyi yhtä hyvänä huolimatta riman korkeudesta, joten sikäli ei pitäisi olla ongelmaa tulevaisuudessa rimojen nostamisen kanssa!

Kaikkiaan siis Jippi sai tekniikastaan kehuja ja kuulemma ei omaa tyypillisiä aussieiden hyppytekniikkaongelmia. Hienoa siis! Toinen hieno juttu reissussa oli se, että muiden treenatessa laitoin Jipin hallin seinään kiinni ja pyysin odottelemaan "käy siihen" -käskyllä ja odotti tosi rauhallisesti makoillen. Vasta, kun yksi koirakko teki putkia, alkoi Jippi hieman ääntelemään, mutta tällöinkin kyllä lopulta käskyllä rauhoittui odottamaan. Tämä on hieno juttu, sillä ensi viikolla alkaa kesätreenit, mikä tarkoittaa, että Jippikin joutuu odottelemaan vuoroaan aina kentän laidalla aitaan sidottuna. Aiemminhan se on oikeastaan aina ollut autossa odottelemassa, koska laitettuani hallilla Jipin häkkiin odotteluajoiksi, se on aloittanut ihan valtavan älämölön. Niinpä on vähän jännittänyt, että miten se suostuu rauhoittumaan kentällä, mutta nyt näyttää asteen paremmalta sen suhteen!
Jipin fiilikset hyppytekniikkatreenien jälkeen kotimatkalla. 
Maanantai-iltana menin vielä Hugon kanssa vapaatreenaamaan hyppytekniikkaa. Päätin kokeilla senkin kanssa pienempiä välejä perussarjalla ja niin suuri koira kuin se Hugo onkin, niin kyllä sekin mahtui viiden askeleen väleihin ihan ongelmitta! Tein myös viidellä hypyllä kasvavaa sarjaa. Hugo venyttää askeltaan hyvin sarjan kasvaessa, mutta havaitsin myös, että se kovin mielellään aina valitsee ponnistuspaikan lähelle hyppyä sen sijaan, että laskeutuisi ja ponnistaisi hyppyjen puolivälistä... Kolmantena treeninä tehtiin vielä Korkeuden arviointia niin, että oli kolme perussarjan hyppyä ja sen jälkeen 12 askelta hypylle, jonka rimaa vaihdoin 55-60-65-60-55. Hienosti hyppäsi kaikilla korkeuksilla ja mukautti hyppyään korkeuden mukaan. Alkujaanhan Hugo ei osannut arvioida korkeuksia, eikä näin ollen osannut suhteuttaa hyppyään nousevaan rimaan, minkä huomasi siinä, että usein rimaa korottaessa, Hugo pudotti riman. Nykyään näitä virheitä ei oikeastaan tule eli tuntuisi siltä, että Hugo on oppinut arvioimaan korkeutta paremmin.
Hugon fiilikset ennen hyppytekniikkatreenejä!
Muuten tämä viikko ollaa otettu aika rennosti, sillä tosiaan on ollut ohjatuista treeneistä väliviikko. Ei olla siis vahingossakaan tokoiltu tai rally-tokoiltu, sillä tekee ihan hyvää välillä saada pieniä taukojakin. Jipin kanssa tokoiluissa on tullut parin liikkeen kanssa nyt sellainen vaihe, etten tiedä miten kannattaisi edetä, joten en nyt viitsi väkisin hinkata huonoksi todettuja juttuja, vaan odotan ohjattuihin treeneihin, josko sieltä saisimme vinkkejä! Yksi tällainen liike on liikkeestä seisahtuminen. Aiemmin tehtiin sitä niin, että kierrätin Jippiä tolpan ympäri ja stoppasin sitten palkaten lentävällä lelulla koiran taakse. Näin saatiin kyllä hyviä stoppeja aikaiseksi, mutta jotenkin tämän avun häivyttäminen tuntuu hankalalta. Vieläkin suurempi syy siihen, että emmin tämän kanssa on se, että uusien tokosääntöjen mukaisessa ALO-luokassa on merkin kierto yhtenä liikkeenä, enkä tiedä onko siis hyvä idea kierrättää Jippiä ja tehdä siihen yhdistettynä stoppeja, sillä pelkään, että se alkaa ennakoida sitä pysähtymistä sitten aina kiertäessä... Olen tehnyt liikkeestä seisahtumista myös niin, että peruutan ja Jippi tulee edessäni ja siitä sitten käsiavulla stoppaan Jipin liikkeen ja naksutan pysähtymisestä. Tässä onnistuin kuitenkin loppuen lopuksi mielestäni yhdistämään naksautuksen nenäkosketukseen eli Jippi luulikin, että siihen pysäyttävään käteen pitää tökätä kuonolla, mikä toki tuo haasteita sitten, kun etäisyyttä yrittää kasvattaa... Niinpä olen nyt kokeillut kolmatta keinoa eli olen tehnyt seuruuta ja siitä stoppeja käännähtämällä Jipin eteen. Joku kouluttaja on tästä sanonut, ettei suosi tätä, koska vartaloapu on niin voimakas ja se on vaikea häivyttää, mutta kokeilin kuitenkin miten tämä toimisi. Pysäytys tällä tavoin kyllä tuntuu toimivan ihan hyvin, mutta häivytys tuntuu haastavalta... Eli tässä tilanteessa ollaan nyt ja ensi viikon torstain tokotreeneissä toivotaan saavamme tähän kenties vinkkejä (tosin voi olla, että treeneissä on etukäteen sovitut teemat, jolloin tämän käsittely voi jäädä vasta myöhemmäksi).

Tällä viikolla on tosiaan pääosin vain lenkkeilty ja leikitty. Eilen tein Hugon kanssa pientä rally-tokoilua ja opeteltiin AVO:n liikettä, jossa koira kipahtaa ulkokautta seuraamisen yhteydessä 360 asteen kiepin palaten takaisin seuraamiseen. Saatiin nyt jo parempia ja terävämpi toistoja eli kiepsahdus oli jo kivan ripeä ja tiivis! Lisäksi opetin Hugolle jalkojeni ympärillä kahdeksikon tekemistä, sillä se on kätevä temppu esimerkiksi agilitya ennen lämmittelyn osana. Tästä tulikin mieleen, että minulla oli suunnitelmissa ilmoittaa Hugon 10.5. agikisoihin nyt taas tauon jälkeen, mutta koska ko. päivä on äitienpäivä, enkä vielä oikein tiedä sen päivän aikatauluja, päädyinkin sitten vielä lykkäämään kisaamista. Muutenkin olisi ehkäpä kiva saada vielä parit ulkotreenit alle ennen kisoihin menemistä ihan jo siksikin, että ollaan treenailtu melkeinpä koko talvikausi tehden ratoja ihan pienissä pätkissä, ja haluaisin ratamaista treeniä pari kertaa alle ennen kisoihin suuntaamista.

Tänään sen sijaan päädyin lähtemään Jipin kanssa kentälle treenaamaan, kun Hugo oli kyläilemässä vanhemmillani. Treenattiin 2x2-keppejä ja tehtiin ensimmäistä kertaa treeniä kahden keppiportin kanssa. Porttien ollessa asetettuna niin, että ne olivat vinossa, mutta kuitenkin niiden läpi näki selvästi eli muodostui vielä selkeä kuja, oli tehtävä Jipille helppo. Tässä havaitsin ainoastaan, että umpikulmasta lähettäessä lähestyminen oli haastavampi kuin avokulmasta, sillä Jippi herkästi jätti ensimmäisen kepin kiertämättä. Tällainen virhe oli kuitenkin tosi mieluinen, sillä tästä ei toki palkkaa irronnut ja Jippi joutui pohtimaan, että mikä meni pieleen. Lopulta se keksi kiertää ensimmäisen kepin umpikulmasta lähettäessä, ja tästä sitten seurasi massiiviset kehut ja lentävä palkka, jolloin lamppu Jipin päässä oli saatu syttymään :) Lopuksi käänsin molempia keppipareja hieman tiukempaan kulmaan, mutten kuitenkaan vielä ihan suoraan linjaan. Tällöinkin Jippi haki hienosti oikeat välit. Tokasta portista se ei tullut ohi oikeastaan kertaakaan, eikä lähestymisvirheitäkään tullut suoraan lähestyessä tai avokulmasta lähestyessä, vaan ainoastaan se umpikulma oli sellainen, että tuli myös niitä mokia. Mutta hienosti näytti Jippi oppivan treenin aikana, sillä tosiaan muutaman epäonnistumisen myötä se lopulta hoksasi, mistä on kyse ja sen jälkeen tarjosi hienosti oikeaa suoritusta. Lopetettiin treeni, kun oli saatu pari onnistunutta umpikulmaa tehtyä.

Tehtiin lisäksi myös puomin kontaktia. Nostin Jipin alasmenokontaktin yläosaan ja lähetin siitä "ota"-käskyllä. Ensimmäisellä suorituskerralla se pinkoi täysiä läpi kontaktista ilman, että se edes harkitsi pysähtymistä. Tehtiin tämän jälkeen vielä pari toistoa sivusta lähettäen niin, että sain muistutteua Jipille, mistä on kyse. Onnistuneiden sivusta lähetettyjen 2on2offien jälkeen sitten nostin Jipin taas kontaktin yläosaan ja lähetin sieltä 2on2offiin. Nyt pysähtymiset tuli nätisti ja melko varman oloisesti. Palkkasin vaihtelevasti alastulolle ja suoraan etupalkalle vapauttaen. Tehtiin alle 10 toistoa kaikkiaan ja kun saatiin monen monta hyvää toistoa, niin lopetettiin tyytyväisin mielin siihen!


Nyt, kun kevätkin on tullut, niin pitäisi joskus napata taas kamera lenkille mukaan, niin saisi molemmista koirista "kunnon" kuvia (enhän minä taitava kuvaaja ole edes paremman kameran kanssa, mutta on niiden kuvien laatu joka tapauksessa kännykkäkuvia parempi!).