Hyvää Joulua!

Hugo ja Jippi (eli Jellona ja Vispilähäntä) toivottavat kaikille bloginsa lukijoille hurjan hyvää joulua!

Hugon ja Jipin ohjeistus kaikille nelijalkaisille kavereille joulua varten:

1. Syökää hyvin (Ellei Sinun Ihminen tästä pidä huolta, niin varastakaa joulupöydästä!)
2. Leikkikää paljon (Ellei Sinun Ihminen tästä pidä huolta, niin varastakaa lahjapaketteja kuusen alta, niin johan siitä kekeytyy kunnollinen jahtausleikki!)
3. Nukkukaa riittävästi ja hyvin (Ellei Sinun Ihminen tajua tarjota teille sopivaa petiä tätä varten, niin älkää epäröikö ottaa sängystä hänen paikkansa!)
4. Avatkaa lahjoja (Ellei Sinun Ihminen ole tajunnut sellaisia teille ostaa, niin avatkaa hänen pakettinsa!)
5. Viettäkää laatuaikaa yhdessä Sinun Ihmisen kanssa (Ellei Sinun Ihminen meinaa joulukiireiltään tarpeeksi sinua huomioida, niin käy tökkäisemässä häntä kuonolla ja katso syyttävästi silmiin - se tepsii aina ja ihan joka kerta! Ja muista, että se oli Sinun Ihmiseltäsi varmasti vain vahinko, sillä kyllähän sinun kanssasi oleilu on mitä parhainta joulunviettoa!)

Hyvillä mielin kohti joulua :)

Maisema, jonka äärellä vietin erään puolituntisen hiljattain hakutreeneissä maalimiehenä ollessa.

Otsikkokin sen kertoo, että meillä pyyhkii varsin hyvin. Isoimpana syynä tähän toki se, että eilinen eläinlääkärikäynti Hugon kanssa osoitti polven nivelrikkoepäilyt vääriksi. Tai ainakaan kuvissa ei ollut mitään osviittaa nivelrikkomuutoksista ja molemmat polvet näyttivät identtisen siisteiltä. Oikean polven kuvassa näkyi reisilihaksen kiinnityskohdassa pientä "höttöä", joka johtuu mahdollisesti jostain vanhasta lihasperäisestä vammasta eli kenties joskus aiemmin ollut pientä revähdystä lihaksessa, muttei tosiaan ainakaan enää tuotakaan oirehtinut/arastanut. Saman näköistä "höttöä" oli silloin pari vuotta sitten Hugon olkanivelen kuvissa hauislihaksen kiinnityskohdassa, kun Hugolle todettiin hauislihaksen repeämä. Mutta tosiaan ei löytynyt etu- eikä takaraajoista kopeloimallakaan aristamisia tms. ja koska ontumisia/epäpuhtautta ei ole enää esiintynyt, niin todennäköisesti se silloin reilu kuukausi sitten esiintynyt ontuma aiheutui ihan jostain pienestä venähdyksestä tms.

Reipas poika eläinlääkärissä!

Normaali elämä jatkukoon siis ja tämän kunniaksi menimmekin eilen illalla Hugon kanssa rally-tokotreeneihin (Hugo kuvattiin ilman rauhoittamista, joten ei tarvinnut senkään takia pitää lepopäivää). Rallyssa Hugo oli oikein pätevä. Se on nykyään niin hurjan innokas treenaaja ja välillä on ollut ongelmaa pienten ylikierrosten ja haukkumisen kanssa, mutta nyt oli juuri sopivassa moodissa. Oli tohkeissaan, mutta keskittyi, eikä tullut ääntelyä tai muuta ylimääräistä häslinkiä. Rata oli vieläpä aika haastava, sillä se sisälsi pujottelu-putki-peruutus - pätkän sekä lisäksi merkille lähettämisen. Putken jälkeinen peruutuskin (koira siis vierellä seuraten peruuttaa) saatiin yllättäen onnistumaan - JEE!!! Merkkiä ollaan treenattu yksittäisenä kaksi kertaa aiemmin nyt talven treeneissä ja tänään sujui jo radan osana. Vielä avustin sen verran, että Hugon ollessa kyltillä perusasennossa, näytin sille selkeästi kädellä suunnan ja katsoin, että se laskee katseen ennen kuin annoin käskyn, jotta se tiesi mihin suuntaan sen oletetaan lähtevän. Mutta hurjaa edistystä, että se osasi nyt mennä merkille seisomaan, kun vielä toissa treeneissä oltiin ihan hukassa koko merkin kanssa :)

Myös käytösruutu sujui eilen hyvin. Ja Hugon ilmekin sen kertoo, että rally on kivaa!

Hugon uutisten lisäksi on ollut myös muita mukavia tapahtumia, sillä me Jipin kanssa vihdoin avattiin nollatili agin 3-luokassa :) Kisattiin lauantaina 3.12. JAU:n kisoissa JAU-Areenalla ja olin hieman kauhuissani siitä, että treeneissä oli juuri tuolla hallilla rimat kolissut edellisissä treeneissä ihan urakalla. Kisoissa ei kuitenkaan mitään tolkutonta kolistelua ilmennyt! Ekalla radalla tehtiinkin sitten agiradalta nolla etenemällä 4,75 m/s ja tultiin 3. sijalle. Täysin yllättäen sitten tienattiin vieläpä SERT-A, mikä oli kyllä ihan huikea juttu!!! Tokalla radalla kostautui ekan radan nopeat kontaktivapautukset ja lähdettiin ulos puomin läpijuoksun jälkeen - tosin pohjalla oli myös muita virheitä eli kynnys katkaista touhu siihen oli matala ;) Kolmannella radalla saatiin taas sujuvampaa menoa aikaiseksi eli hyppyradalta tuloksena 5 vp, kun yksi rima putosi, mutta muuten olin oikein tyytyväinen rataan.

Maanantaina 5.12. oli vuorossa treenit ja koska oltiin menossa kisaamaan taas itsenäisyyspäivänä, niin halusin tehdä kevyet treenit. Pari keppikulmaa siis treenattiin ja lisäksi otettiin vain kontaktimuistuttelua. Edellispäivän kisoissa treenikaverin kanssa oli tullut puheeksi, että olenko treenannut sitä, että teen nopeita vapautuksia, joiden jälkeen vaadin kuitenkin kontaktille pysähtymistä ja havaitsin, että eihän me oikeasti olla niitä treenattu. Treeneissä aina teen selkeät stopit ja vapautan vasta, kun oikeasti Jippi on selkeästi seisahtunut kontaktille. Eli mahtaa olla sille sekavaa, kun kisoissa toiminkin täysin eri tavoin kuin treeneissä. Niinpä treeniteemaksi otetaankin kontaktien osalta vaihtelevat vapautukset eli jos annan vapautuksen ennen kuin etutassut on osuneet 2on2offiin, niin sitten saa matka jatkua, mutta ilman vapautusta on 2on2off otettava. Treeneissä saatiin helposti provosoitua virhe ja tämän jälkeen otettiin homma uusiksi ja virhe ei enää toistunut! Nämä treenit siis on nyt otettava osaksi normitreenejämme.

Hugon kanssa käytiin itsenäisyyspäivän aamuna ihan kaksistaan kunnon lenkki keppileikkien kera ja tässä Hugon ilme leikkien jälkeen :)

Tiistaina 6.12. kisailtiin taas JAU-Areenalla Koirakerho Heiluhäntien kisoissa. Ekalla radalla takaakierrossa Jippi hyppäsi liian läheltä siivekettä kaataen koko siivekkeen ja tämän jälkeen oli hetken ihan hyvää menoa, kunnes tultiin keinulle, jolta Jippi juoksi läpi. Otin keinun uudestaan ja nyt Jippi pysähtyi, mutta kuitenkin vapautti itsensä luvatta, joten käveltiin ulos radalta. Tokalla radalla Jippi luki takaakierron viskinä heti alkutaipaleella ja koira päätyi minun väärälle puolelle. Pelastellen selvittiin siitä kohdasta vielä ja naureskellen jatkoin rataa sähläyksestä huolimatta. Keppikulma oli meille ihan uusi (tiukka umpikulma, johon tehtiin poispäinkäännös sisääntulolla), mutta yllätykseksi se ei tuottanutkaan ongelmia - hienoa! Puomia edeltävässä valssissa Jippi tiputtaa riman ja lisäksi ajautuu putkeen puomin sijaan. Hitsin erottelut - ollaan näitä ensimmäisen arvkoisaleirin läksyjen mukaisesti treenattu ja treeneissä ei olla enää saatu virhettä aikaiseksi, mutta näköjään kuitenkin radan osana homma on vielä epävarmaa... Oma liike oli kieltämättä turhan paljon putkea kohti, kun olisi pitänyt rytmittää selkeämmin ja ottaa oma liike puomin suuntaisesti. Uudella yrityksellä Jippi valkkasi puomin oikein ja kehuin kovasti. Lopussa itse vielä onnistuin sählätä lisää (en juossutkaan sokkariin, kuten piti vain jouduinkin tekemään huono takaaleikkauksen) ja tämän jälkeen päätin, että eiköhän me voida poistua radalta. Jippi selvästi oli vähän hämillään (ei esim. juossut palkkahihnaan kiinni lainkaan, vaan jäi vain pyörimään ympärilleni hämmentyneenä) ja mietin jälkikäteen, että oli vähän tympeää, että kaksi peräkkäistä rataa loppui kesken jättämiseen, kun tokihan koira tästä oman tulkintansa tekee, vaikka toka olikin keskeytetty ihan puhtaasti oman pakan hajoamisen takia. Niinpä kolmannelle radalle otettiin tavoitteeksi vain se, että rata tehdään hyvällä fiiliksellä loppuun mahdollisista virheistä huolimatta ja pois tullaan leikkien. Sainkin sitten itselle hyvän fiiliksen päälle ja homma tuntuikin toimivan alusta lähtien sujuvasti. Pari pikkumokaa sinne mahtui, kun ensin meinasin kompastua putkeen ja lopuksi kolmanneksi viimeisellä esteellä jäin hidastelemaan takaakierron kanssa ja olin sitten onnettoman myöhässä saksalaisen tekemisestä. Pystyin kuitenkin lennosta vaihtamaan ohjaussuunnitelmaa ja tehtiinkin sitten käännös sylkkärillä ja saatiin siis tehtyä nollarata :) Kiva vauhtikin Jipillä oli (5,02 m/s) ja kaarrokset valtaosin aika minimissä eli hyvä fiilis jäi kaiken kaikkiaan! Saatiinpa jopa palkintojakin, kun tultiin 4. sijalle ja olivat päättäneet palkita noissa kisoissa aina 4 kussakin luokassa :)

Tässä tiistain nollarata:

Ja laitetaan nyt nämä sähläyksetkin :D

Nyt jäätiin kisatauolle ja palataan kisojen pariin ensi vuoden puolella :) Vielä parit treenit on ennen kuin Jippi aloittaa agitreeneistäkin parin-kolmen viikon tauon.

Polvivaivaa

Eilen oli molemmille koirille fyssarikäynti Tamaralle. Aloitettiin Jipistä ja sillä ei ollut mitään ihmeempiä - kuten ei ollut odotettavissakaan. Pientä kireyttä takaosassa oikealla puolella ja tämä puoliero Jipillä todennäköisesti johtuu siitä, että mm. tokossa oikea puoli kulkee usein pienemmällä liikeradalla (seuruu, kierrot yms.) ja tämän lisäksi Jippi itsenäisesti valitessaan valkkaa kääntymissuunnan aina myötäpäivään. Lenkeillä myöskin hakeutuu mieluummin minun vasemmalle puolelle kulkemaan, jolloin esim. ohituksissa on aina ikään kuin seuraamassa. Täytyisi siis entistä paremmin nyt kiinnittää huomiota siihen, että tulisi tehtyä myös esm. oikean puolen seuraamista, kun Jippi senkin kuitenkin osaa. Ristiselässsä pienesti kireyttä, muttei jälleen kerran mitään epänormaalia tai mitään, mikä ei olisi heti käsittelyyn vastannut. Fyssarilta lähti siis rento ja jumiton typy. Jippi oli sopivassa painossa eli ei liian kuiva, muttei kuitenkaan myöskään yhtään lihava. Lihaksia saisi olla lapojen välissä lisää ja saatiinkin hyviä jumppaohjeita tähän. Muutoin oli lihaksistoltaan hyvä.

Tokana oli sitten Hugon vuoro. Katsottiin liikkeet, kun kerroin muutaman viikon takaisesta ontumiseta. Kerroin, ettei ontuminen ollut sellaista kolmijalkaisuutta, josta olisin osannut heti sanoa, mitä jalkaa ontuu, vaan että liike näytti vain selkeästi epäpuhtaalta ja tuolloin Hugo "niiasi" aina oikealla etusellaan astuessaan, mikä antoi ehkä vähän osviittaa siitä, että syy löytyisi vasemmasta etusesta. Liikkeet oli nyt kuitenkin ihan ok, eikä ontumaa tosiaan ollutkaan ilmennyt enää. Käsittelyssä ei löytynyt ihmeempiä kireyksiä lihaksistosta. Takaosassa pientä jumia ja reagoi rintarangan käsittelyyn hieman. Nämä kuitenkin aukesi hyvin. Etuosasta ei löytynyt mitään selittäjää epäpuhtaille liikkeille. Ainoastaan olkanivelen ääriasentoon taivuttamiseen aavistuksen reagoi, mutta tasaisesti molemmin puolin ja reaktio hyvin pieni eli ehkä oli vain pientä kieryttä. Oikeaa takajalkaa käsitellessä sitten reagoi polven käsittelyyn hieman. Polvessa oli käsin tunnustellen merkkejä jonkinlaisesta häikästä - voisi olla traumaperäistä, mutta koska mitään ihmeempää ei ole sattunut, eikä Hugo ole polvea missään vaiheessa ihmeemmin aristellut, niin on pieni epäilys alkavasta nivelrikosta. Tokikaan tästä ei varmuutta vielä ole, mutta nivelravinteita on hyvä ainakin antaa. Olenkin jo muutaman vuoden antanut Hugolle nivelvalmisteita (glukosamiini, kondroitiinisulfaatti, MSM), mutta nyt oli puolen vuoden tauko, kun nivelissä ei ole ollut mitään häikkää. Olinkin ehtinyt jo noin kuukausi sitten aloittaa uudestaan nivelravinteiden antamisen ja niillä nyt jatketaan. Lisäksi varasin ensi viikolle ajan ortopedille, koska haluan, että polvi kuvataan. Näin saadaan sitten varmuus siitä, että onko kyseessä nivelrikko. Jotenkin tuli aika isona yllätyksenä tämä mahdollinen nivelrikko. Yleensähän sitä esiintyy esim. ristisidevaurioiden jälkeen tms., mutta Hugolla ei ole polvet koskaan oireilleet ja parivuotiaana polvet on tsekattu epävirallisesti olevan 0/0. Eli mikä ihme mahdollista nivelrikkoa on sitten aiheuttanut? Ehkä kuvat kertovat sitten lisää. Ja tokihan edelleen on mahdollisuus, ettei se ole nivelrikkoa, vaan jokin esim. liukastumisen aiheuttama trauma, joka sitten voisi toipuakin ennalleen. Keskiviikkona ollaan ehkä viisaampia!

Tekemisen riemu

Hetkittäin saattaa jäädä epäonnistumiset kisosissa tai treeneissä harmittamaan, mutta olen yrittänyt oppia laittamaan asiat oikeaan perspektiiviin. Hauskuuden säilyttäminen kaikeassa harrastamisessa on kuitenkin a ja o, joten olen oppinut tarkkailemaan koiria ja meidän yhteistä tekemistä ja haluan varmistua siitä, että tekemisen riemu säilyy :)

Jipin agility
Agilityssa moni homma sujuu todella kivasti. Jippi on oikeasti mielestäni ikäisekseen aika osaava typynen ja teknisesti taitava. Se tekee hyvää työtä sekä treeneissä että kisoissa, mutta oma kisamoodini vielä aiheuttaa yliyrittämistä tai luovuttamista jo ennen kuin aloitammekaan rataa, joten tulostaso on ollut nyt kolmosissa suorastaan surkea! Kyllähän se tietysti sikäli on harmittavaa, koska en voi väittää, etteikö me niitä SM-nollia haluttaisi kerätä. MUTTA: Kisoissa Jippi on tosi kivassa vireessä, tekee töitä täysillä, on hyvin ohjautuva, mutta kuitenkin riittävän irtoava ja hoitaa siis oman tonttinsa melko mallikkaasti. Moni asia sujuu jo kisoissakin hyvin ja olen uskaltanut testata erilaisia ohjauksia ja ollut rohkea keppiohjausten yms. kanssa. Haluan siis keskittyä siihen hyvän fiiliksen saamiseen radoille ja iloita kaikista onnistuneista pätkistä takertumatta siihen lopputulokseen. Kyllä ne nollat sieltä vielä tulee, kun saadaan rutiinia ja itselle sellainen rauhallisuus, jota treeneissä löytyy - kisoissa se on toistaiseksi ollut vielä kateissa. Pääasia on, että meillä on superkivaa agilityn parissa!

Meidän treenit on nyt talvikaudella pääosin JAU Areenalla ja se on paikkana osoittautunut sikäli haatavaksi, että Jipillä on jostain syystä siellä korkeammat kierrokset. Jippi normaalisti juutaa kisaradoilla, mutta treenatessa ei koskaan muuten paitsi JAU:lla treenatessa. Siellä on aika pitävä pohja eli olisiko se osasyy? Ainakin JAU:lla tuntuu rimat olevan meillä herkemmässä ja tätä samaa on muillakin esiintynyt - toki voi johtua siitäkin, että meidän treenikentällä on käytössä tooooodella kevyet muovirimat eli Jippi on mm. hännällään onnistunut niitä pudottamaan. Mutta siis tätä treenikentän haastavuutta en koe missään nimessä huonona asiana, sillä on ehdottoman hyvä päästä treenaamaan meille vaikeassa ympäristössä ja kun siellä saadaan rimat pysymään, niin sitten se pitäisi olla ihan helppo nakki muuallakin :)

Jippi kaverinsa Binan kanssa odottamassa Tiltun tokoyksärille pääsyä!

Jipin toko
Eteenpäin mennään koko ajan, mutta pientä viilaamistahan riittää kaikessa. Tuntuu välillä, että hakkaisi tiettyjen liikkeiden kanssa päätä seinään. Sitten kuitenkin aina jos alkaa miettiä vähän kauemmaksi taaksepäin huomaakin, että ollaan menty hurjan paljon eteenpäin. Seuruussa oli jossain vaiheessa kontaktin rakoilua, mutta se ongelma on tiessään. Pientä "ylivireisyyttä" on välillä nykyään, mikä esiintyy lievänä edistämisenä ja ajoittaisena pompottamisena seuruussa, mutta tähän saatiin hyviä vinkkejä eilen Tiltun treeneissä ja Jippi niihin selvästi alkoi reagoida, joten olen luottavainen, että saadaan seuruu hyvään kuosiin :) Seuraamisessa Jipille on tehty sitä, että stoppaan kesken seuruun terävästi ja jos se valuu siinä liian eteen, niin olen sanonut "oho" ja vaatinut Jippiä korjaamaan takaisin vasemman jalan viereen. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että Jippi alkaa oppia tämän kaavan eli minun stopatessa Jippi on liian edessä, josta kuuluu "oho" ja se korjaa. Tässä on pelkona se, että seuruu alkaa mennä jojoiluksi eli koira hakee eteen ja korjaa itsenäisesti oikeaan paikkaan ja alkaa siis paikka elää. Vielä ei onneksi olla tähän ajauduttu, mutta otettiin nyt käyttöön vähän erilainen korjaustapa. Nyt siis on tarkoitus tehdä niin, että jos koira ajautuu seuruussa liian eteen, niin sitä pyydetään seistahtumaan paikalleen, korjataan itse oma asento koiran viereen ja samalla näytetään koiralle vielä vähän reiteen taputellen, että "tässä on seuraa". Sama juttu liikkeillelähdöissä eli tehdään vasemmalla jalalla ihan yksi askel, johon pysähdytään ja jos koira istuu perusasentoon yhtään liian eteen, niin ei pyydetä sitä korjaamaan, vaan mennään itse sen viereen ja muistutetaan oikaesta paikasta. Ikinä korjatuista suorituksista ei tule palkkaa, vaan palkkaus vasta sitten, kun on tehty kokonainen suoritus oikein ilman edistämistä. Pureuduttiin myös täyskäännöksen ongelmiin eli vasemmalle täyskäännös kävellessä on aika kiva, mutta juosten siitä ei tule mitään. Tämän havaittiin johtuvan juurikin siitä, että juostessa Jippi ajautuu herkästi vähän eteen, eikä näin ollen pysty reagoida riittävän terävästi täyskäännökseen, vaan jää herkästi jalkoihin. Tehtiin tähän sellaista treeniä, että seurautin juosten ja aina jäin sitten jossain kohdassa juoksemaan paikoilleni. Näissä Jippi herkästi valui eteen ja tästä sitten korjattiin samalla tavoin kuin yllä kuvasin. Parin korjauksen jälkeen Jippi jäikin paikoillani juostessani vierelleni, josta palkkasin hurjan isosti. Tästä sitten seuraava askel olisi se, että kun koira ei valu paikaoilla juostessa eteen, niin paikoilla tallaten tehdään käännös vasempaan. Ja sitten toki se selkeä paikoilla askellus ennen käännöstä tiputetaan pois, kunhan koira on oppinut olemaan valumatta eteen ohjaajan jäädessä paikoilleen tekemään käännöstä. Lopuksi tehtiin myös peruutusta ja tässä ongelmana se, että Jipin takapää valuu herkästi ulospäin pakituksessa parin askeleen jälkeen. Avoimessa tehtiin vain kolmea askelta peruutusta, jotka vielä sujuivat, mutta nyt kun ollaan alettu tekemään pidempää pätkää, niin onkin peruutus alkanut vinottaa. Olen korjannut sitä usein peruuttamalla oikealle kaarrattaen eli niin, että Jippi joutuu koko ajan vähän korjaamaan takapäällä ristiin askeltaen sitä takapään paikkaa, jotta pääsee oikeaan asentoon. Kuitenkin eilen sain toisenlaisen tavan korjata vinoutta eli sillä hetkellä, kun Jippi alkaa poikittaa, niin askellankin suoraan oikealle toistaen seuraa-käskyn. Tällöin koira ei siis pysty "vähitellen" liukumaan takaisin oikeaan peruutuskohtaan, vaan se huomaa heti mokanneensa ja joutuu samantien korjaamaan tilanteen. Kolme peräkkäistä korjausta tehtiin ja sen jälkeen Jippi selvästi tsemppasi oikein hurjasti, että takaosa pysyisi oikeassa kohdassa ja pääsin palkkaamaan suorasta peruutuksesta. Kuulostaa oikeasti omaan korvaankin loogisemmalta korjata vinoutta näin, eikä niin, että alan vähän kääntyä oikealle. Silloinhan koira ei välttämättä ole edes tajunnut, että siinä tehdään korjausta, vaan että vain tehdään käännöstä pakittaen. Nyt se selvästi joutuu epäonnistua eli tajuaa tekevänsä virheen, mutta saa sitten heti mahdollisuuden korjata tilanne. Eilen tehtiin siis tällaista aivojumppaa seuruun oikean paikan ja asennon kanssa ja Jippi alkoi todella selkeästi skarppaamaan. Tiltu kehuikin sen ongelmanratkaisutaitoa eli se todella tuntuu miettivän asioita ja yrittävän parhaansa mukaan päästä oikeaan lopputulokseen. Lisäksi se sai kehuja hyvästä työmoodista eli oli oikein hyvällä asenteella ja ilmeellä liikenteessä - innokas, mutta keskittynyt!

Sekä kaukoissa että tunnareissa on haasteena ollut vääränlainen viretila. Jipin kiekat nousee aina, kun se pääsee tekemään jotain yhdessä ja siitä sopivaan rauhalliseen moodiin pääsy on ollut vaikeaa. Välillä tämä aiheuttaa vähän päänvaivaa, mutta toisaalta täytyy muistaa, että se yli-innokas treenkaveri on kuitenkin minun makuuni paaaljon kivempi kuin vähän liian matalavireinen, jota pitää yrittää nostattaa. Eli pienet ilokiepit ja tassujen teputtelut yli-innokkaana ovat kuitenkin aikaa positiivisia ongelmia ja ne on kuitenkin helpompi työstää pois kuin se, että koira olisi haluton tekemään yhteistyötä tai olisi kaikeassa omaan makuun liian hidas. Ja ollaan me jo vähän saatu etenkin kaukoihin oikeampaa viretilaa! Jippihän ennen vispasi ihan hurjana häntää läpi kaukojen, mistä jo valmiiksi tiesi, että tarkkuus tulee kärsimään. Nyt vispaaminen on vaihtunut keskittyneeseen, mutta innokkaaseen ilmeeseen ja vaihdot ovat muuttuneet rauhallisimmiksi. Yleisesti ottaenhan liikkeissä vauhti on hyvä juttu, mutta kaukot on kyllä yksi niistä liikkeistä, joissa pieni maltti on valttia :) Nyt Jippi tekee vaihdot minun makuuni sopivalla vauhdilla eli reagoi heti, muttei niin rytinällä, että jalat liikkuu vain siitä asentosiirtymän voimasta ja vauhdista. Kaukothan otti hurjan harppauksen eteenpäin silloin, kun alettiin käyttää takajalkojen edessä palikkaa/lautaa muistuttamassa siitä, että takajalat ei voi seilata. Nyt pystytään tekemään jo niin, että ekalla toistolla on lauta paikoillaan ja sen jälkeen poistan sen muutaman vaihdon ajaksi ilman pakan hajoamista. Ja sitten taas väliin tehdään pari toistoa niin, että lauta taas on paikoillaan. Tästä pikku hiljaa sitten vähennetään apuvälineen käyttöä yhtä harvempiin toistoihin ja toivotaan, että päästään siitä lähiaikoina kokonaan eroon. Välimatka ei tunnu olevan Jipille ongelma - ennemminkin se on taipuvaisempi epäsiisteihin vaihtoihin silloin, kun olen ihan lähellä, sillä palkan odotus on silloin kova.

Ostin uuden pallon, jonka oletin olevan lähinnä Jipin mieleen, mutta todellisuudessa Jippi ei ole päässyt juurikaan edes testaamaan pallolla leikkimistä, koska Hugo omi pallon heti ja siitä tuli yksi sen lempileluista :)

Hugon rally-toko
Hugolla on nyt saikun jälkeen parilla rally-tokokerralla esiintynyt aika paljon äänehdintää etenkin treenin alkupätkällä. Se haukkuu perusasentoon pyytäessä ja saattaa myös haukahdella kesken tehtävien. Ääntelyyn on käytössä aika lailla nollatoleranssi eli jos Hugo haukahtaa, niin yhdessä tekeminen loppuu, kunnes se odottaa hiljaa ja pyydän sitten taas uudestaan tekemään. Ja sitten, kun kykenee suorittamaan ääntelemättä, niin saa superpalkan. Ekat haukahdukset kieltämättä saivat aikaan pientä ärsyynnystä. Sitten kuitenkin mietin asiaa vähän toiselta kantilta ja tajusin, että oikeastaan se, että Hugo haukkui ja kirjamellisesti keuli tehtäviä tehdessä ja kehuja saadessa (se siis nykyään kunnon kehuista loikkaa kunnolla takajaloilleen), on jotain aika hienoa :) Toko"uramme" aikana meillä oli jatkuvana ongelmana motivaationpuute eli en millään keksinyt, että miten saan Hugon tekemiseen asennetta ja säpäkkyyttä. Nyt rally-tokoa treenatessa ilmeisesti olen itse osannut olla luovempi, kekseliäämpi ja innostavampi treeni- ja palkkaustapojen suhteen, ja tämän seurauksena Hugo on ihan hullaantunut rallyn treenaamiseen! Ja jos vaihtoehdot on hieman yli-innokas, innosta ajoittain ääntelevä (ääntely kuitenkin loppuu onneksi aina alkutreenin jälkeen, kun ei vain anna sen jatkaa hommia äännellessä) koiruus tai tahmea, innoton ja suostuteltava koiruus, niin tottahan toki minä mieluummin tämän valitsen! Hugo on oikeastaan aika hellyyttävä siellä treeneissä, kun sen silmistä näkee sen, että se on aivan tohkeissaan. Ja eilen oli niin täpäkkänä, että ensimmäistä kertaa IKINÄ se teki vasemmalla 360 käännöksen ilman, että rintamasuunta poikkesi lainkaan minun rintamasuunnasta, enkä joutunut juurikaan odotella sitä kääntyessäni eli se teki oikeasti kunnolla töitä takaosalla läpi käännöksen. Huikea saavutus, kun takapään käyttöä on treenattu oikeasti vuositolkulla ilman suurempaa menestystä! Ihan tuli sellainen olo, että pakko alkaa taas selailla koekalenteria :D