Hugon blogi

Viikkokatsaus :)

2012-02-27T19:52:00.003+02:00

Viime keskiviikkona oli taas tupla-agilitypäivä. B-kurssi, johon osallistumme, on pienryhmä ja tällä kertaa sattuikin niin, että olimme ainoa koirakko paikalla :) Eli saimme oikein yksityisopetusta! Puomilla aloitettiin ja se sujui pari ensimmäistä kertaa tosi hienosti. Hugo meni puomin reippaasti lönkytellen, eikä turhia jännitellyt. Parin kerran jälkeen tekikin sitten stopin eli kesken puomin pisti jarrut pohjaan. Hieman oli hämmentävää, koska Hugo ei selvästikään pelännyt puomia taaskaan, vaan yksinkertaisesti vain ehkä kyllästyi touhuun tai sitten alkoi angstivaihe, kuten kouluttaja totesi. Jätettiin sitten puomi rauhaan hetken päästä ja tehtiin useita erilaisia ratoja. Radoissa oli viidestä kymmeneen estettä ja esteet olivat hyppyjä, renkaita, A-esteitä, putkia ja keppejä. Radat sujuivat aika kivasti - selvästi alkaa jo hieman tulla etenemistä irtoamisessa eli Hugo ei koko ajan kulke kiinni minussa, vaan pystyy jo irtautumaan esteelle, vaikka minä seisoisinkin kauempana. Yksi rata sisälsi vielä puomin ja tällä kertaa meni taas paremmin.

Vapaavuorolla teimme aluksi parikymmentä minuuttia agilitya kevyesti. Kontaktiesteet jätimme ihan suosiolla nyt väliin, ja harjoittelimme sen sijaan mm. täyspitkiä keppejä. Kepit Hugo pujottelee jo ilman käsimerkkejä, kunhan sen saa ensin rauhoittumaan tarpeeksi. Ja vaatii ehdottomasti joka kepin kohdalla käskyn "kepit", jotta pujottelee jokaisen kepin. Harjoittelimme myös ensimmäistä kertaa kolmen esteen suoraa niin, että jätin Hugon istumaan alkuun ja menin itse ensimmäisen esteen taakse. Annoin käskyn "hyppy" ja ensimmäisen esteen jälkeen taas käskyn "hyppy". Itse en liikkunut lainkaan, vaan toisen esteen jälkeen annoin käskyn "eteen" ja Hugo jatkoi itsenäisesti viimeisen esteen ja palkkasin sen kolmannen esteen jälkeen namialustan avulla.

Käytimme loput hallivuorosta tokoiluun eli teimme lähinnä seuraamista, sillä hallissa on loistava tilaisuus treenata häiriössä. Hallissa on viisi kenttää, joten haukkumista kuuluu oikeastaan koko ajan. Lisäksi kentällämme me kaikki treenaamme vapaasti omia juttujamme eli siellä pystyy hyvin harjoitella seuraamisia esim kiertelemällä muiden koirien seassa. Otimme myös yhden paikkamakuun toko-tyylillä eli koirat riviin ja itse seisomaan kauemmas. Tosin rivissä oli nyt vain kaksi koiraa... Hugo pysyi hyvin paikallaan ensimmäisen minuutin, jonka jälkeen menin antamaan sille "välipalkan" poistuttuani takaisin kauemman, Hugo nousi hetken päästä ja juoksi luokseni. Pitääkin ehkä tehdä seuraavalla kerralla esim. useampi tällainen lyhyempi paikkamakuu, jotta tulisi niitä oikeasti onnistuneita suorituksia!

Lenkkien yhteydessä olemme harjoitelleet Hugon kanssa yhä tottelevaisuusliikkeiden perusteita. Tarkoituksenanihan oli nyt naksuttimen kanssa käydä liikkeet alusta vaihe vaiheelta, jotta saan merkattua oikeanlaiset suoritukset. Näin ollen toivottavasti virheelliset asennot yms. jäisivät pois, eikä niitä tarvitsisi alkaa sitten jälkikäteen hiomaan. Nyt olemme keskittyneet aika paljon perusasentoon, luoksetuloon ja edestä sivulletuloon. Näihin olen nyt ollut aika tyytyväinen ja mielestäni Hugo hakee nyt paljon paljon enemmän kontaktia oma-aloitteisesti! Tänään otimme luoksetulon lisäksi myös lyhyitä seuraamispätkiä ja keskityimme etenkin pysähdyksiä seuraaviin perusasentoihin. Koiranhan tulee ohjaajan pysähtyessä välittömästi istua ohjaajan sivulle perusasentoon. Hugo tätä tehdessä todella helposti istahtaa vähän vinoon niin, että takaosa kääntyy poispäin minusta. Otinkin nyt avuksi alkuun namin, jolla palkkasin Hugon hieman vasemmalta, jolloin istumisliike tapahtui suoraan. Tämän jälkeen ohjasin Hugon istumaan oikeaan suuntaan ihan vain käden avulla, ilman namia. Tätä toistettuamme muutamian kertoja, sujui homma ilman apujakin ja tähän päätimme tämänpäiväiset treenimme :)

Tänään olin valtavan tyytyväinen myös lenkillä tehtyihin koirien ohituksiin. Parin koiran kohdalla otin Hugon ensin perusasentoon ja seurautin sitä koiran ohi. Se malttaa jo pysyä hyvin seuraamisasennossa, vaikkakin katsekontakti kyllä tahtoo vielä tippua koiran kulkiessa ohi. Kontakti palaa kuitenkin heti koiran ohitettua meidät. Tässä on tapahtunut siis huimaa kehitystä.

Huomenna Hugolla on hyvin ansaittu lepopäivä eli emme treenaile yhtään mitään. Toki käytöstavat täytyy löytyä jokaisella lenkillä, mutta koirien ohitustilanteita lukuunottamatta jätämme kaikenlaiset harjoittelut väliin. Keskiviikkona sitten taas kahdet treenit - onneksi nyt viimeistä kertaa samana päivänä :)

Kehitystä ja takapakkia

2012-02-20T15:45:00.008+02:00

Olen nyt tosissaan alkanut kiinnittämään huomiota etenkin koirien ohitustilanteisiin. Mielestäni tämän kanssa on jo tullut kehitystä! Ei Hugo vielä ihan kontaktissa seuraa koirien ohi, mutta pysyy vierellä, eikä vedä koirien luokse. Joskus otan Hugon myös istumaan, jos koiria on tulossa vastaan ja tällöin Hugo jopa pitää kontaktin minuun aika hyvin koirien ohittaessa. Olen myöskin kiinnittänyt nyt extrapaljon huomiota vetämiseen. Ei Hugolla kyllä olekaan ollut ongelmaa hihnassa vetämisen suhteen, mutta nyt jos vahingossakin on alkanut kiskoa johonkin päin, olen pysähtynyt ja odottanut, että Hugo höllää ja ottaa kontaktin. Lenkilläkäynti on huomattavan paljon helpompaa ja mukavampaa, kun koira kulkee lenkittäjän tahdissa ja koirien ohituksetkaan eivät tuota "kiistatilanteita".

Ostin Salme Mujusen kirjoittaman Tie tottelevaisuusvalioksi -kirjan (ei sillä, että meillä olisi tavoitteena TVA) ja mielestäni siinä on käyty hyvin läpi vaihe vaiheelta eri tottelevaisuusliikkeiden opettaminen. Kirja on kirjoitettu sellaisessa järjestyksessä, että sitä seuratessa koiralle tulee opetettua asiat sopivassa järjestyksessä. Päätin, että kertaan kirjan mukana ihan alusta asti helppojakin asioita ja teimmekin tänään esimerkiksi kontakti- ja perusasentoharjoituksia.

Kehitystä on tosiaan siis pieniä askeleita tullut, mutta täytyy todeta, että kyllä se Hugo taitaa vielä uhmaikäinen olla :) Tuossa perjantaina Hugo nimittäin piti taas sellaisen shown meidän pihalle, että oksat pois. Harjoiteltiin lyhyesti tottelevaisuutta ja se osuus meni kivasti. Sen jälkeen palkkasin leikkimällä hetken pallolla. Ensimmäisen heiton jälkeen palautti pallon nätisti ja heitin uudestaan. Tässä vaiheessa pääsi selvästi irti Hugon teini-ikäinen puoli ja se alkoi leikkiä kanssani - tosin ei minulle mieluista leikkiä. Hugo juoksi aina ihan lähelleni, mutta jos vähänkään liikuin lähemmäksi tai yritin ottaa palloa, se juoksi kauemmas - yleensä vielä möreän haukun kera. Heitin hihnan pois kädestä ja yritin houkutella namein, mutta mikään ei tehonnut. Ei siis auttanut muu kuin marssia päättäväisesti sisälle ja jättää Hugo ihmettelemään. Pari ensimmäistä kertaa, kun tein näin, Hugo tuli ovelle itkemään, mutta häipyi taas heti, kun tulin näkyviin. Kolmannella kerralla, kun menin takaisin ulos se lähti kyllä taas karkuun, mutta kun pyysin istumaan, se vihdoin totteli ja antoi itsensä kiinni. Ilmeisesti oli saanut riittävästi leikkiä. Vaikka tässä vaiheessa minä kyllä olin lähes kiehumispisteessä, niin ei auttanut muu kuin kehua luoksetulosta ja jättää tilanne taakse :) Onneksi näitä ei tapahdu kovin usein ja tuohon ikäänhän se kuuluu vähän haastaa välillä...

Lonkka- ja kyynärlausunnot

2012-02-17T22:07:00.007+02:00

Tänään tulivat tulokset kennelliitosta lonkka- ja kyynärlausunnoista. Kuvat ottaneen eläinlääkärin arvio oli lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Kennelliiton lausunto oli kyynäristä sama 0/0, mutta lonkista lausunto oli B/B. Noh toisaalta, eihän tällä juuri väliä ole - eihän siitä B:stäkään koiralle haittaa ole, eikä vaikuta harrastamiseenkaan mitenkään. Tokihan ne A:t olisi olleet vielä iloisempi uutinen, mutta hyvä näinkin :) Eli ihan hyvillä mielin otettiin nämä uutiset vastaan! Tulokset oli päivitetty jo Hugon koiranet-sivulle ja näkyy nyt täällä.

Eilen treenasimme lenkin yhteydessä seuraamista. Olen nyt ottanut naksuttimen käyttöön palkkaamisen apuna ja mielestäni se on ollut aika hyvä väline. Usein huomaan, että kehut tulevat liian myöhään, nameista puhumattakaan ja naksuttimella saan nyt paljon oikea-aikaisemmin palkattua Hugon. Ja toki sitten namit perään :) Seuraamiset meni mielestäni hyvin ja kontaktit pysyivät aika kivasti. Nimenomaan kontaktien tippuminen on ollut lähiaikoina ongelmana, mutta nyt tuntui kontakti pysyvän hyvin ja seuraamisasento säilyi hyvin myös ilman talutinta. Käännöksiä hiottiin tänään hieman, mutta näissä apuna käytin kyllä vielä namia kädessä. Täyskäännös sujuu ihan kivasti ilman namiakin, mutta etenkin käännös vasemmalle tuntuu olevan meille hankala ja ilman namia touhusta meinaa tulla törmäilyä ja kohellusta.

Kävimme tänään Markuksen ja Hugon kanssa lenkillä Östersundomin koirametsässä. Aiemmin emme olleet siellä lenkkeilleet, mutta vaikutti kyllä aika kivalta paikalta eli eiköhän me sinne taas suunnata joku päivä :) Nyt olimme liikenteessä neljän jälkeen eli vältyttiin varsinaiselta ruuhka-ajalta, joten pystyi pitämään Hugoa vapaana suurimman osan lenkistä. Tässä pari kuvaa tämän päivän lenkiltä:

Machoilu kuriin...

2012-02-16T21:33:00.003+02:00

Eilen oli siis tuplatreenit ja kuten olettaa saattoikin, niin kyllähän Huksulle illalla maistui hyvin uni :) Kevyemmin otettiin tokat treenit ja huomasi kyllä Hugosta, ettei keskittymiskyky enää ollut huipussa, eikä intoa riittänyt niin paljoa kuin täydellä energiavarastolla. Hugo meni ekoissa treeneissä (siis ohjatun kurssin treenit) puomin ensimmäistä kertaa reippaasti ravaten läpi ilman minkäänlaista jännitystä ja tästä innostuneena tein sen virheen, että otin puomin vielä tokissakin treeneissä. Ojangon hallissa puomit kuitenkin olivat metalliset ja puomi tärisi hieman, mistä Hugo taas sai vaikutelman, että koko touhu on tosi jännää. Eli olisi pitänyt vaan jättää se puomi väliin ja siirtyä sitä treenaamaan, kun ei ole jo yhtiä treenejä takana... Noh vahingosta viisastuneena ensi kerralla otamme kyllä vapaatreeneissä ihan vain kevyesti muutamia esteitä ja keskitymme tottelevaisuustreenailuihin :) Kivaa kyllä oli ehdottomasti, mutta kyllä oli molemmat meistä väsähtäneitä jälkikäteen!

Alkuvuodesta kirjoittelin, että otin käyttöön pet corrector -suihkeen Hugon kanssa. Toiveena oli siis saada lenkillä vastaantuleville uroksille rähjääminen kuriin. Ja tämä on sikäli onnistunut, että Hugo ei enää päästä ääntäkään toisille koirille, vaikka vastaantulija haukkuisi tai räyhäisi miten kamalasti. Häntä sillä kyllä nousee pystyyn, mutta ei ala räyhäämään ja sen huomio on helpompi saada kiinnitettyä näissä tilanteissa. Eikä tosiaan suihketta täytynyt käyttää kuin muutaman kerran ennen kuin haukkuminen loppui. Nyt kuitenkin on pari kertaa ollut tilanne, jossa Hugo on ärissyt muunlaisissa tilanteissa poikakoirille. Naapurin koiran kanssa ottivat yhteen tuossa taannoin ulkona leikkiessään ja esimerkiksi agilityssa viimeksi soitti suutaan toiselle poikakoiralle. Usein Hugon huomion saa kyllä keskitettyä räyhäämisestä johonkin muuhun toimintaan, mutta siitä huolimatta haluaisin, että näiltä tilanteilta voitaisiin välttyä.

Koska kyseessä on vasta 1,5-vuotias koira, niin toivon, että käytöstä saisi korjattua ihan tottelevaisuuskoulutuksellakin. Niinpä päätin ottaa hieman "tiukemman kurin" Hugon kanssa käyttöön. Haluaisin, että minulla olisi Hugon kanssa tilanteessa kuin tilanteessa tunne, että koira on minun hallinnassani ja tähän pyritään nyt mm. säännöllisillä tottelevaisuustreeneillä. Lisäksi keskitymme nyt myös esim. ohitustilanteisiin lenkeillä entistä enemmän ja joitain lisäsääntöjä ollaan otettu käyttöön ihan arjen touhuihin.

Agiliitelyä tuplasti

2012-02-12T13:46:00.001+02:00

Kirjoitin eilen jo pitkän tekstin valmiiksi ja sitten yhtäkkiä blogger heittikin minut pihalle ja tekstit katosivat. Eli nyt uusi yritys - hieman lyhyempänä ehkäpä..

Tällä viikolla meillä oli kahdet agilitytreenit, kun keskiviikkona alkoivat B-kurssin harjoitukset ja perjantaina kävimme korvaamassa A-kurssin viimeisen kerran, joka jouduttiin perumaan. Keskiviikkona treenit menivät aika kivasti mielestäni. Puomilla tuli hurjasti kehitystä - siis hurjasti meidän mittakaavassa. Toisethan suhasi sitä puomia mennen tullen, mutta Hugolle se on edelleen ollut ihan kammotuseste. Harjoittelut tuottivat kuitenkin hiljalleen tulosta ja keskiviikon treenien jälkeen Hugo menikin jo puomin ilman avustamista. Vierellä piti molemmin puolin yhä kulkea ihminen varmistamassa, että tassut pysyvät laudalla, mutta Hugo kuitenkin eteni puomilla oma aloitteisesti. Puomin jälkeen A-estekin vaikutti taas hetken möröltä, ja kesti pari yritystä ennen kuin Hugo muisti, etteihän se niin kamala ollutkaan!

Perjantaina odotin, että puomi olisi sujunut jo paremmin, mutta olikin taas tullut vähän takapakkia eli alkuun jännitti taas Hugoa kovasti. Parin kerran jälkeen kuitenkin suostui jo itsenäisesti kävelemään puomin läpi. Kovin hitaasti ja empien se vielä siinä etenee.. Kouluttaja sanoikin, että hänen mielestään ainakin osana ongelmaa on se, että Hugolla on huono takajalkojen koordinaatio eli toisin sanottuna ei oikein osaa hahmottaa, että missä se takapää oikein vaeltaa :) Tähän neuvoksi oli ostaa sellainen kuminen lättänä "pallo" (joka ei siis ole pallo vaan sellainen lätty), jossa on sisällä ilmaa. Se on tarkoitettu ihmisten tasapainotreeneihin ja jumppaamiseen, mutta toimii yhtä hyvin myös koiralla. Sieltä koirakoululta sai niitä ostaa ja niinpä sellaisen ostinkin. Ja sen kanssa siis ihan vain on tarkoitus saada Hugo peruuttamaan lätyn päälle niin, että se osaa hahmottaa mihin niillä takajaloilla täytyy astua. Toistaiseksi olemme treenanneet sillä vasta niin, että olen itse nostanut Hugon takajalat lätylle. Ja ainakin näin on sujunut hyvin eli Hugo löytää tasapainon ja pysyy lätyn päällä nätisti! Katsotaan nyt, josko tästä olisi apua :)

Teimme perjantaina ensimmäistä kertaa pitkähköä rataa, jossa oli hyppyjä, putkia, A-este ja kepit - yhteensä 10 estettä. Vähän meni kyllä höseltämiseksi se rata. Hugo oli älyttömän tohkeissaan ja menikin enemmän energiaa siihen ylimääräiseen touhotukseen kuin siihen varsinaiseen radan suorittamiseen. Esteet tuli kuitenkin suoritettua, vaikka välillä jouduin kyllä itse stoppaamaan menon ja rauhoittaa Hugon istumaan ennen jatkamista. Ja ohjaustaidoissa tosiaan vielä valtavasti hiomista välillä oli Hugo etenemässä eri suuntaan kuin minä :P Mutta hauskaa oli molemmilla ja hienoa nähdä, että Hugo ainakin todella innostuu agilityn parissa :)

Tottistreenien kanssa on joutunut taas pitämään taukoa kovien pakkasten takia. Nyt vihdoin onneksi on lauhtunut, joten pääsemme taas harjoittelemaan sitäkin! Eiköhän me tänään jo käydä treenit tekemässä..

Ensi viikosta lähtien olenkin ilmoittautunut ohjatun kurssin lisäksi myös vapaaharjoitteluvuorolle. Tuttuni töistä otti oman koiransa kanssa vapaatreenivuoron Ojangon uuteen agilityhalliin ja hän keräsi muutaman koirakon heidän mukaansa vuorolle. Me sitten ehdottomasti halusimme lähteä mukaan :) Ainoa huono puoli on, että kolme seuraavaa viikkoa molemmat treenit ovat keskiviikkoisin... Hetken pohdin jätänkö vapaavuorot menemättä näinä viikkoina, mutta päätin, että kyllä me menemme molempiin - otamme sitten vain riittävän rauhallisesti tokat treenit. Kyllähän Hugolla kunto riittää kahtiinkin treeneihin, mutta pitää tarkkailla, ettei into tai keskittymiskyky pääse laskemaan :) Mutta jos näin käy niin sitten otamme vaikka tottista siellä hallissa!

Hurrrrrrr!!!

2012-02-04T12:21:00.003+02:00

Ei siitä ole kauaakaan, kun kirjoittelin tänne, että me Hugon kanssa kaipailisimme lumisia kelejä. Noh - nyt ne on koettu ja nähty eli kevättä kohti kiitos! Pakksta on ollut lähipäivinä sen verran reippaasti, että treenailut ulkona on saanut unohthttp://www.blogger.com/img/blank.gifaa. Tassutkin on Hugolla palellut jo pahimpina pakkaspäivinä, vaikkakin apua on kyllä tuonut tossut, jotka olen Hugolle laittanut aina pidemmille lenkeille jalkaan.

Oli muuten jo tullut koiranettiin Hugon sivuille silmätarkistuksen tulokset. Sivu löytyy täältä. Vielä odottelen laskua kennelliitosta siitä lonkka- ja kyynärlausunnosta ja sen jälkeen lausunnon saamiseen voi mennä vielä ilmeisesti useita viikkojakin...

Lonkkakuvauksissa

2012-02-01T21:55:00.003+02:00

Oltiin tänään Hugon kanssa silmätarkistuksissa ja lonkka- ja kyynärkuvauksissa. Silmät tarkistettiin ensin ja pentuna todettua CEA:n lievin muoto CRD oli sekin peittynyt eli silmät ovat täysin terveet :) Silmätarkistuksen jälkeen Hugo sai rauhoittavan ja paria minuuttia myöhemmin herralta lähtikin jo jalat alta. Eläinlääkärin mukaan lonkat olivat A/A ja kyynärät 0/0 eli parhaat mahdolliset tulokset :) Nyt täytyy vielä malttaa odottaa lopullisia lausuntoja, kunhan kennelliiton eläinlääkäri on katsonut kuvat. Mutta joka tapauksessa, eiköhän Hugon kanssa hyvillä mielin voi jatkaa harrastamista - hyvä päivä siis kaiken kaikkiaan :)

Agility peruuntui :(

2012-01-30T20:25:00.009+02:00

Maanantai-illan piristys - agilitytreenit - peruttiin tänään, joten lähdimmekin vierailemaan vanhemmillani ja kävimme äitini kanssa lenkkeilemässä ja leikkimässä lumileikkejä. Nyt kovasti jo odottelemme Hugon kanssa ensi viikkoa, jolloin keskiviikkona meillä on jo agilityn jatkokurssin ensimmäinen kerta ja perjantaina puolestaan tämänpäiväisen kerran korvaava kerta!

Kävimme viikonloppuna Nepin ja Kaijan kanssa treenaamassa pitkästä aikaa tottelevaisuutta. Edistystä tuli vihdoin maahanjätön kanssa eli siis ko. liikkeessä koira käsketään seuraamisesta maahan samalla, kun ohjaaja jatkaa itse kävelyä. Tämä on ollut pitkään Hugolle vaikea liike ja aina yrittää tarjota istumista tai ei yksinkertaisesti ole reagoinut mitenkään - jatkanut vain seuraamista. Nyt hiottiin hetki tätä ja lopulta maahanmeno oli melko napakka ja Hugo putosi maahan heti käskystä. Tämän jälkeen havaitsimme kuitenkin, että istumaanjättö ei toiminut enää, vaan Hugo tarjosi siinäkin maahanmenoa :D Eli koiran pieni pää oli selvästi hieman sekaisin siitä, että mitä häneltä nyt oikeastaan halutaan. Eli päädyimme siihen, että nyt toistaiseksi treenataan vain jompaa kumpaa liikettä yhdellä treenikerralla.

Seuraamisen kanssa on ilmennyt sellaista ongelmaa, että kontakti on alkanut tippuilemaan. Eli seuraa kyllä ja melko oikealla paikallakin, mutta katsoo vähän väliä ympärilleen. Tässä on sekin vaikeus, että niin kauan kuin kontakti on kateissa, Hugo ei keskity täysillä treeniin, eikä se välttämättä tällöin reagoi käskyihin, kuten esimerkiksi juuri istumaanjättöihin, riittävän nopeasti. Tätä täytyy nyt alkaa taas hioa - kovin vähän olemmekin ylipäänsä treenanneet lähiaikoina näitä! Saimme vinkiksi kokeilla seuraamista esim. nakkipala suussa (siis minun suussa - ei Hugon :D). Tämä tuottaa näin aluksi enemmän haastetta minulle, sillä tuntuu melkein mahdottomalta saada käskyt sanottua selvästi ja nakkipala vielä pidettyä huulien välissä! Eli täytyy tätä treenailla ensin itsenäisesti.

Hugon ja Ludden treffit siirtyivät vielä harmi kyllä, mutta eiköhän pojat vihdoin pääse tässä lähiaikoina leikkimään! Tässä kuitenkin kuvia Hugon omista leikeistä, joissa se piilotti luömeen narupallonsa ja kaivoi sitten valtavat kuopat lumeen sitä etsiessään :)Tässä järjestyksessä etsinnät eteni ja kyllähän se pallo sieltä viimein löytyi!

Täysissä voimissa

2012-01-28T09:16:00.003+02:00

Hugo tosiaan parantui vatsataudista yllättävänkin nopeasti, vaikka olikin niin raju pöpö, että vähän väliä sai juosta ulkona. Sunnuntaina ei enää ollut vatsa sekaisin ja uskallettiinkin sitten mennä agilityynkin maanantaina. A-este tosiaan sujuu nyt hyvin eli seuraavana mörkönä tulikin puomi. Nyt Hugo menee puomia puolesta välistä ja ensi maanantaina olisi tarkoitus saada puomi kokonaisuudessaan läpi.

Tänä viikonloppuna onkin Hugolla ihan extrakiva viikonloppu :) Eilen olimme koirapuistossa yhden tutun koiran kanssa ja tulipa sinne sitten muitakin koiria. Oli yksi colliekin joukossa! Hienosti sujui leikit, vaikka suurin osa porukasta oli poikia. Ei tullut ärinöitä ja jos tulikin niin ei ainakaan Hugon puolelta.

Tänään olemme menossa pitkästä aikaa Kaijan ja Nepin kanssa lenkille ja treenailemaan tottista. Nyt vuodenvaihteessa on tullut otettua aika kevyesti tottistreenien kanssa, mutta nyt pikkuhiljaa olisi tarkoitus alkaa taas vähän säännöllisemmin ja suunnitellummin treenaamaan. Seuraavana etappina siellä pk-puolella olisikin se BH-koe tällä kaudella...

Huomenna olisi vuorossa sitten ensimmäinen tapaaminen Hugolla ja Markuksen siskon Ludde-koiralla. Toivottavasti näilläkin pojilla leikit sujuu hyvin, niin voisi sitten myöhemminkin käydä yhdessä leikkimässä!

Vatsataudissa taas...

2012-01-21T12:57:00.002+02:00

Eipä ole kovin kauaa vielä edellisestä vatsataudista Hugolla, ja nyt jo uusi ja vielä rajumpi alkoi. Oli alunperin tarkoituksena käydä huomenna Hugon kanssa leikkimässä ensimmäistä kertaa Markuksen siskon kultaisennoutajan kanssa, mutta jää kyllä huomiselta ainakin muiden koirien treffaamiset ehdottomasti. Tosiaan eilen alkoi olla jo vatsa sekaisin ja yön aikana Hugo pyysi ulos 8 kertaa, eikä kertaakaan turhaan.. Oksentelikin useamman kerran eli joku pöpö on nyt taas ilmeisesti liikkeellä. Kävimme eilen lenkin yhteydessä koirapuistossa leikkimässä eli ehkä sieltä tarttunut joku tauti matkaan.

Nyt on sitten Hugo väsy - onneksi vihdoin näyttäisi taukoavan tuo ulkona ravaaminen. Ei oikein yöllä Hugo tainnut nukkua, joten nyt uni maistuu, kun maha on vähän parempana. Ruokaa Hugo ei valitettavasti tänään saa, ehkäpä huomenna sitten jo riisiä. Onneksi oli vielä viime vatsataudista jäljellä eläinlääkärin määräämiä oksennuksenestolääkkeitä ja aamulla ensimmäiseksi käytiin hakemassa myös Canikur-tuubi. Eiköhän näillä taas Hugon olo kohene päivässä parissa! Täytyy seurailla tilannetta ja jos huomenna vielä oireilee, niin jää meiltä kyllä agilityt maanantailta väliin :/

Alkuvuoden kuulumisia

2012-01-17T21:30:00.004+02:00

Kirjoitinkin silloin pari viikkoa sitten, että meillä alkaa agility-kurssi ja niin tosiaan, nyt on kolmet treenit takana. Menimme uudestaan alkeiskurssille ja olen todella tykännyt tästä paikasta ja ohjaajasta! Hirveän kannustava ja innostava ote ja ehdottomasti hyvät keinot esim Hugon kaltaisen arkajalan (siis kontaktiesteiden suhteen) opettamiseen. A-estettä kävimme toisella agilitykerralla ja kuten siellä edelliselläkin kurssilla, se osoittautui taas todelliseksi möröksi. Hugo pisti siis jarrut pohjaan. Niinpä tekniikkana oli nyt se, että me ohjaajan kanssa nostimme Hugon aina "alastulorampille" ja Hugo sai siitä juosta alas. Ja koska Hugo ei siitä ollut moksiskaan niin kolmannella treenikerralla sitten nostettiin Hugo aina vähän lähemämksi esteen alkupäätä niin, että ensin se nostettiin esteen harjalle ja sitten "ylösmenorampille". Ja lopulta vain kahden treenikerran harjoittelun jälkeen hugo juoksikin esteen jo ihan korvat tötteröllä häntä innokkaasti heiluen aina, kun vain antoi käskyn "kiipeä". Että olin iloinen tästä meille niin valtavasta saavutuksesta - se A-este, kun tuntui selvästi olevan Hugon mielestä kaamean pelottava. Ensi kerralla sitten yritetään puomia... Saa nähdä, kuinka käy :)

Muuten agilityssa mennyt esteet hyvin ottaen huomioon, että useimmat niistä tosiaan olivat Hugolle jo ennastaan tuttuja. Uusina ovat tulleet vain rengas ja pöytä ja nekin sujuvat ihan kivasti. Teimme viimeksi helppoa lyhyttä rataa ja vaikkakin Hugo kyllä suoriutui siitä, niin ohjaaja neuvoi antamaan käskyt aikaisemmin. Ja tosiaan, kun tätä mietin, niin itse taidan tosiaan antaa yhden käskyn ja jäädä odottamaan, että suoriutuuko hugo siitä ennen kuin annan uuden käskyn. Niinpä siinä sitten meinaa aina käydä niin, että esteen suoritettuaan Hugo kurvaa jo minua kohti palkkaansa saamaan, kun sitten yhtäkkiä huudankin uuden esteen. Tässä tilanteessa Hugo myöskin haukahtaa minulle, mikä on ihan asiallinen kommenti siihen väliin :) Eli nyt vain ohjaajan pitää yrittää vähän ennakoida ja kertoa koirallekin etukäteen, mitä tuleman pitää!

Sitten ihan muihin aiheisiin. Olimme Markuksen kanssa Lontoossa tammikuun alussa ja Hugo oli ensimmäistä kertaa vanhemmillani hoidossa pidemmän jakson. Aiemmin hoitoreissut ovat kestäneet yleensä vain sen yhden yön - joskus kaksi, muttei koskaan sen pidempään. Nyt Hugo olikin sitten kylässä viisi yötä ja hyvinhän heillä oli sujunut. Hieman oli ollut maha sekaisin tokasta päivästä lähtien, mutta vaikea sanoa johtuiko siitä, että jännitti emännän ja isännän katoamista vaiko siitä, että hoitopaikassa taisi olla vähän herkullisemmat sapuskat ;) Vanhempani toivat Hugon sitten aamulla palattuamme ja Hugo oli selvästi hieman hämmentynyt. Tervehti kyllä ja heilutti häntää hieman, muttei mitään hyppimisiä tai riehumisia. Ja samaisena iltana, kun käväisin Hugon kanssa vanhemmillani, niin Hugo käyttäytyi taas epänormaalisti. Normaalisti se riehaantuu aika lailla, kun pääsee sinne kylään, mutta nyt oli samalla tavoin hämmentyneen rauhallinen. Selvästi sen päässä raksutti kovasti, että missäkö se koti nyt sitten nykyään onkaan ja että onko isäntäväki nyt pysyvästi palannut vai mahtavatko he kaikota taas lähiaikoina. Tilanne kyllä normalisoitui nopeasti eli kaikki on palannut ennalleen tämän suhteen :)

Otin Hugolla nyt viimein käyttöö Pet Corrector -ilmasuihkeen. Syy tähän on se, että Hugo on jo useiden kuukausien ajan ollut enemmän tai vähemmän räyhä toisia uroksia kohtaan. Se ei itse koskaan aloita räyhäämistä, mutta jos toinen uros edes vähän murahtaa, niin Hugo kyllä vastaa haukkumalla ja syöksymällä kohti. Kyllähän Hugon pitelee paikoillaan, muttei se siltikään kiva tapa ole. Tilanteelta pystyy yleensä välttymään, jos sen osaa ennakoida tarpeeksi ajoissa, istuttaa Hugon tien reunaan ja namittaa, kunnes toinen koira on ohittanut. Mutta usein itse tulee huomattua tilanne liian myöhään ja tällöin ilmasuihke on osoittautunut käteväksi. Se tosiaan vain päästää kovan sihauksen, sitä ei ole edes tarkoitus suihkuttaa koiraan päin. Hugo reagoi ääneen heti eli ei-toivottu käytös loppuu saman tien. Heti haukkumisen lopettamisen jälkeen Hugon huomio kiinnittyy minuun ja näin ollen palkkaan sen namilla. Vasta pari kertaa ollut käytössä eli saa nähdä miten homma etenee. Toiveissa ainakin olisi, että räyhääminen jäisi kokonaan pois.

Ja viimeisenä, muttei vähäisempänä: varasin Hugolle ajan virallisiin silmätarkistuksiin ja lonnkien ja kyynärten kuvauksiin. Silmät Hugolla on tarkastettu pentunakin ja silloin sillä todettiin CEA:n (Collie Eye Anomaly) lievin muoto eli CRD. Nyt tarkastus uusitaan - luultavasti tilanne pysynyt samana. Etenkin kyynär- ja lonkkakuvauksia odotan kovasti. Tai en itse toimenpidettä, mutta niitä tuloksia. Molemmissa meidän harrastuksissa (pk ja agiltiy) on mukana hyppyjä, joten ehdottomasti haluan varmistua, että lonkat ovat kunnossa, jotta voin hyvillä mielin näiden lajien parissa jatkaa! Kuvaukset ovat parin viikon päästä ja silloin heti saadaan eläinlääkärin antama lausunto kuvista. Lisäksi kuvat lähetetään myös Kennelliittoon, mistä tulee sitten myöhemmin virallinen lausunto.

Nyt niitä kuvia!

2012-01-14T21:52:00.018+02:00

Tässä vihdoin ja viimein tulee niitä lupailemiani valokuvia joulusta! Näiden lisäksi joitain valokuvia myös pelkästään Hugon valokuva-albumissa, johon tosiaan löytyy linkki tuossa vasemmassa sivupalkissa linkeissä. Ensin kuvia Hugosta kuusen kanssa

Sitten kuva poikien joulupuuron syönnistä. Hugo näyttää ihan siltä kuin yrittäisi lipaista pupua, mutta kyllä se ilmeisesti kuitenkin ihan vain puuroa maisteli :)

Illemmalla Hugo tutustui lahjoihin - sekä omiin että kaikkien muidenkin!

Ja lahjojen jakamisen jälkeen Hugo keskittyi sitten omiensa avaamiseen.

Ja tässä Hugo yhden lahjansa kanssa - sen nimi on Verneri :)

Sitten kuvia uudenvuodenaatolta, jonka tosiaan vietimme yhdessä Jamin omistajien kanssa. Hugo ja Jami pääsivät riehumaan ja niinpä kuvatkin ovat lähinnä taas epätarkkoja ja harvassa näkyy molempien koirien kasvot samaan aikaan :)

Hyvää Uutta Vuotta 2012!

2012-01-01T18:35:00.002+02:00

Joulu meni ja vuosi vaihtui. Joulusta sen verran, että meni aika samalla kaavalla kuin edellisenäkin vuonna - valokuvia tuli taas otettua eli jossain vaiheessa yritän saada niitä lisättyä tänne. Uusi vuosi meni meillä Hugon kanssa paremmin kuin hyvin. Ei jännittänyt raketteja ollenkaan, vaikka lenkillä ollessa ammuttiin välillä ihan läheltäkin - toki ei ihan pahimpaan aikaan ulos mentykään. Osa illasta vietettiin kaverillani, jolla on se Jami-koira, josta kirjoittelin aiemmin. Meno oli siis jälleen aika hulvatonta ja kuvia kaveruksista tuli taas otettua - lataan nekin tänne kyllä tässä lähipäivinä!

Huomenna onkin ensimmäinen kerta agilitykurssista, johon ilmoittauduimme. Innolla odotamme, vaikka varmaan aika paljon tulee vain entisen kertausta, kun kyseessä tosiaan on taas alkeiskurssi. Kirjoittelen sitten taas, että miten on sujunut :)

Tähystyspaikka nro 2

2011-12-18T19:28:00.006+02:00

Sain loistavan idean eilen puoli seitsemältä illalla! Päätin, että on korkea aika vaihtaa huonekalujen järjestystä olohuoneessamme. Näin sitten teimme ja kolmea tuntia myöhemmin kaikki kalusteet olivat vaihtaneet paikkaa. Hugo osallistui touhuun hyörien ympärillä hämmästelen koko homman ideaa. Lopulta se kuitenkin tajusi miksi se kaikki työ oli oikein tehty. Tietysti siksi, että Hugo saisi makuuhuoneen sängyn lisäksi myös toisen tähystyspaikan:

Nyt sillä on siis valvontapaikka taloyhtiömme pihalle kahdesta eri suunnasta eli tietäkää vain naapurit, että Hugo is watching you!

Uusi ystävä

2011-12-14T19:07:00.007+02:00

Kirjoitin jokin aika sitten, että Hugo on käynyt pari kertaa leikkimässä kaverini Jami-koiran kanssa. Tässä on muutama kuva viime leikkitreffeistä.

Kyse tosiaan oli LEIKKItreffeistä, mutta ylläolevat kuvat eivät tätä valitettavasti paljasta. Temmeltävistä koirista oli niin vaikea saada napsaistua kuvaa, että lähes kaikki kuvat tuli otettua tilanteista, joissa koirat oli enemmän tai vähemmän aseteltu samaan kuvaan. Tässä alla yksi kuva, jossa näkyy hieman poikien leikkejä.

Ja sitten tämä viimeinen kuva. Tästä täytyy vain sanoa, että en tiedä miten tästä tuli tällainen - Hugo ei nimittäin ihan oikeasti näyttänyt tuolta :D Kuvassa se näyttää niin inhoavalta ja todellisuudessa pojat olivat kyllä oikein hyviä kavereita, mitä nyt välillä Hugo hieman ojensi Jamia, joka sen mielestä oli aika ajoin ylivilkas.

Ilmoittauduin muuten nyt uudelle agilitykurssille. Kyseessä on jälleen alkeiskurssi, mutta eri paikassa kuin viimeksi. Täällä on kuitenkin mahdollisuus jatkaa useita eri kursseja (myös pidempiä kursseja) alkeiskurssien jälkeen ja vaikkapa ihan kilpailutasolle saakka. Saa nähdä mihin minun ja Hugon tavoitteet lajissa asettuvat, mutta toistaiseksi olemme menossa taas ihan vain pitämään hauskaa, sillä sitä se meidän mielestä on :)

Voittajanäyttelyt 2011 vol 2

2011-12-04T20:01:00.003+02:00

Tänään olikin ostosten puolesta aika paljon namipainotteisempi päivä. Mukaan tarttui nimittäin kuivattuja helttoja ja naudan sydämiä, jonkun eläimen (en enää muista minkä) selkärankoja, peuran keuhkoja, parikymmentä lihatikkua, kymmenen kasvipohjaista purutikkua ja lihahyytelöjä, joita voi laittaa ruoan joukkoon makua tuomaan. Näillä pärjätäänkin nyt sitten treenatessa hyvän aikaa :) Namien lisäksi ostin myös älypelin Hugolle, jossa nameja saa, kun siirtelee puisella pelilaudalla palikoita oikeaan suuntaan ja nostelee palikoita laudalta. Sitten, kun tämä peli on opittu niin lisähaastetta tuo se, että nämä siirreltävät ja nostettavat palikat on merkitty värein. Tarkoituksena on siis, että loppuen lopuksi koira ymmärtää siirtää oikean värisen palikan, kun sille sanoo jonkin laudan kolmesta väristä. Saa nähdä kauanko saadaan tämän kanssa puuhastella ennen kuin on värit hallussa!

Colliekehän laidalla tuli katseltua urosten luokat ja sen lisäksi kävimme vilkaisemassa paria muutakin rotua. Kävimme myös katsomassa agilitynäytöstä, jonka järjesti Hyvinkään koiraurheilukeskus ja ei voinut olla taas kiinnittämättä huomiota siihen, kuinka hauskaa koirilla näytti olevan. Ja taas tuli kova halu päästä jatkamaan agilityharrastusta tässä pk:n ohella :) Eli täytyypä katsella tulevia kursseja...

Hugo on ollut eilisen illan ja tämän päivän todella väsähtäneen oloinen. Mahtaakohan kärsiä kaamosmasennuksesta?? Täytyy tässä seurailla sitä ja toivoa, että alkaisi piristymään!

Voittajanäyttelyt 2011 vol 1

2011-12-03T20:58:00.003+02:00

Olin tänään Messukeskuksessa Helsinki Winner -näyttelyissä. Nyt on kyllä ihan pakko tunnustaa, että tänään aikaa kului kyllä huomattavasti enemmän expo-alueella kuin niitä koiria katsellessa. Käväisinhän minä toki collieitakin katsomassa, mutta koska minulla ei ollut näyttelyluetteloa hankittuna, niin luokkien seuraaminen oli hieman tylsähköä, kun ei ollut pienintäkään aavistusta mitä koiria kehässä oli. Eli huomenna ehdottomasti ensimmäisenä ostoksena luettelo!

Expo-alueelta oli tarkoituksena hankkia Hugolle patja. Se ei juurikaan nuku pedeillä tai patjoilla, mutta sillä on ollut sängyn vieressä vanha rikkinäinen patja, johon on kääräisty peite päälle. Sitä se on sitten käyttänyt harvakseltaan nukkuma-alustana, mutta enimmäkseen pomppualustana sängylle matkatessaan. Hugohan nukkuu kaikki päivät yksin ollessaan sängyllä, josta on myös hyvä sitten tähystellä pihan kuulumisia. Ja aloin sitten kyllästyä siihen, että patja oli niin sotkuisen näköinen. Eli ostoslistalla oli ehdottomasti uusi peti/patja. Ja petivalikoima olikin kyllä melkoinen eli kierreltiin aika kauan niitä katselemassa. Ja jotenkin ihmeen kaupalla tämän varsinaisen pedin lisäksi mukaan tarttui koiralle tarkoitettu mattomainen peti (tämä meni vanhemmilleni, jotta Hugolle on sitten hoitoreissuilla petipaikka) ja lisäksi myös sellainen colliekuvalla varustettu torkkupeitto, jonka aion laittaa sängyn päälle Hugon makuualustaksi.

Petien lisäksi shoppailin collie-mukin, collie-magneetin, 2 dentastix-laatikkoa, nameja ja pk-liivit. En ihan tarkoituksellakaan vielä edes suunnannut katselemaan leluja eli se jääköön huomisen tehtäväksi. Ja lisäksi aikomuksenani on ostaa myös luita. Ja näiden tuikitarpeellisten ostosten jälkeen voisi vielä kierrellä, josko mukaan sattuisi tarttumaan heräteostoksiakin :)

Tänään oli ihana käydä lenkillä Hugon kanssa, kun pitkästä aikaa oli aurinkoista ja juuri sopivan verran pakkasta. Ei ollut kylmä, muttei kuitenkaan märkääkään. Ja tässä nyt pari kuvaa palloleikeistä. Ensimmäisestä näkyy Hugon vauhdikkuus pallon kanssa kirmatessa. Narupallo kyllä saa Hugon koska vain syttymään ja leikkiessä tarvitseekin pitää välillä pieniä kurinpalautustaukoja. Herra meinaa nimittäin välillä kuumua niin, että alkaa hyppiä ja yrittää napsia palloa kädestä. Rauhoittuu kyllä hyvin, kun pyytää istumaan tai maahan ja saan tilanteen katkaistua.

Talvea odotellen

2011-12-02T16:45:00.003+02:00

Me täällä Hugon kanssa toivotettaisiin kunnon talvi ja lumet jo ihan tervetulleiksi, sillä tämä ainainen pimeys ja sateet tosiaan alkaisivat jo riittämään. Laitetaan nyt vaikkapa sen masentavan syyssään piikkiin sekin, ettei lähiaikoina ole tullut treenattua ehkä niin kuin pitäisi. Tottelevaisuutta olemme vähän harjoitelleet lenkkien yhteydessä, mutta ihan vain kokeiltu aina sitä sun tätä. Nyt olisikin tarkoitus ottaa hiljalleen itseä niskasta kiinni ja alkaa treenailla taas niin, että etukäteen mietin mitä treenataan ja miten. Nameista ollaan nyt alettu päästä aika hyvin eroon, mutta yhä joutuu tietyissä liikkeissä avittamaan kädellä tai korjata asentoa. Eli pitäisi vain ottaa treenikerralle joku liike teemaksi ja hioa sitten liike kerrallaan asioita kuntoon.

Hugo on nauttinut pienen tauon jälkeen taas kavereiden seurasta. Olemme lenkkeilleet Kaijan ja Nepin kanssa ja näkipä Hugo siskonsa Emman ja Usvankin viime viikonloppuna. Kovasti liehitteli Hugo etenkin Emmaa - ei se hassu tajua, että sisaruksiahan he ovat. Hugo on saanut myös uuden kaverin. Ystäväni otti vähän aikaa sitten schapendoe-urospennun, jonka nimi on Jami. Pari kertaa olemme Jamin kanssa olleet jo leikkimässä ja kivasti pojat ainakin vielä tulevat toimeen keskenään - saa nähdä miten käy, kun Jami tulee murrosikään. Nyt ne leikkivät keskenään riehakkaasti ja välillä Hugo pitää pennulle kuria. Jami, kun on vielä niin väsymätön, että roikkuisi mielellään tauotta Hugon kauluskarvoissa. Kuitenkin leikit ovat molemmilla aika samanlaiset eli hyvin uskaltaa niiden riehua, vaikka kokoero toistaiseksi vielä onkin suuri.

Viikonloppu onkin sitten täynnä koiria, sillä olen menossa sekä Helsiki Voittaja- että Voittaja 2011 -näyttelyihin. Tarkoituksena olisi katsoa ainakin collieiden luokkia molempina päivinä ja sen lisäksi ohjelmassa on expo-alueella shoppailua ja agility- ja tottelevaisuusnäytösten katsomista. Kiva viikonloppu siis tiedossa :) Päivittelen sitten näyttelyiden jälkeen taas, että mitä tuli ostettua Hugolle pukinkonttiin. Ja voisinpa yrittää joku päivä pari kuvaakin ottaa Hugosta. Ei ole pitkään aikaan tullutkaan otettua kuvia, kun ulkona on jatkuvasti niin pimeää ja harmaata...

Kuulumisia

2011-11-10T19:24:00.004+02:00

Eipä ole hetkeen tullut päiviteltyä kuulumisia, joten kerronpa tässä samalla kertaa viime viikkojen tapahtumista. Tosin ei mitään koviin ihmeellistä ole sattunut tai tapahtunut - aika tavallista koiran elämää ollut Hugolla.

Yksi inhottava kokemus Hugolla oli vatsatauti, joka vaivasi sitä viikon verran. Se oksenteli ja vatsa oli sekaisin, joten jätin ruoat pois ja siirsin Hugon riisidieetille. Muutaman päivän jälkeen vatsa oli parempana ja kokeilin ihan pienen määrän normaalia ruokaa riisin sekaan. Tästä seurasi heti mahan ärtyminen eli oksensi taas ja vatsa meni sekaisin. Näin ollen marssimme eläinlääkärille, sillä vaivaa oli jatkunut jo useita päiviä ja Hugo oli selvästi normaalia väsyneempi. Saimme sieltä sitten lääkkeitä, joilla vatsa rauhoittui ja jo parin päivän jälkeen uskalsi antaa hieman normaalia ruokaa. Siitä sitten pikkuhiljaa palattiin takaisin tavalliseen ruokavalioon ja siitä lähtien toiminut maha hyvin ja ollut Hugo erittäin nälkäinen! Aiemmin, kun Hugolle ei oikein maistunut aamuruoat, niin nyt kyllä on ruokahalu kohdallaan :)

Metsäjälkeä kävimme treenaamassa pikkutauon jälkeen ja meni kivasti tällä kertaa. Kepit löytyi ja nousi, ja Hugolla selvästi kova into touhuun :) Tottispuolella olemme jatkaneet namittoman treenaamisen harjoittelua ja seuraaminen, pysähdykset ja sivulletulo sujuukin jo suht kivasti - tosin edelleen täytyy sivulletulossa hieman kädellä näyttää oikeaa asentoa. Pikkuhiljaa tästä sitten vähennän käsimerkkejä, niin eiköhän me niistä vähitellen eroon päästä!

Tänään olimme Hugon kanssa lenkillä, kun vastaan tulevat lenkkeilijät sanoivat, että edessä on jossain koira vapaana. Kävelimme muutaman minuutin ja tapasimmekin karkulaisen, joka käyttäytymisensä perusteella oli juoksuinen narttu. Hugohan oli tästä toki innoissaan. Koiralla oli valjaat päällä, joten sain napattua sen kiinni ja onneksi valjaista löytyi myös laatta puhelinnumeroineen. Näin ollen sain koiran omistajan kiinni heti ja hän tuli karkulaisensa hakemaan. Saa nähdä, miten sekaisin Hugon pää meni näistä treffeistä juoksuisen tytön kanssa...

Meinasi käydä hassusti...

2011-10-24T18:17:00.003+03:00

Olimme tänään Hugon kanssa lenkillä, kun vastaan tuli uroskoira, joka alkoi äristä Hugolle. Hugo ei koskaan aloita rähinää kenenkään kanssa, mutta jos toinen uros alkaa uhitella sille, niin se kyllä mielellään "vastaa haasteeseen". Niin kävi nytkin ja Hugo aloitti haukkumisen. Houkuttelin sitä eteenpäin ja se kiinnittikin aika pian huomion minuun sen uroksen sijaan. Samalla meinasi kuitenkin käydä hassusti, sillä Hugo kompastui tassuihinsa ja lensi nenilleen. Noustuaan se nuoleskeli kovasti suutaan, joten katsoin suuhun. Alaleuasta vuosi verta ja aluksi näytti, että sitä tuli reippaastikin. Hetken aikaa luulin, että alahammas on katki, mutta onneksi kun veri siitä alkoi vähetä, huomasinkin, ettei niin ollut. Ilmeisesti jokin kivi teki pienen reiän ikeneen, mutta kun vuoto tyrehtyi, ei ikenessä näkynyt oikeastaan edes haavaa kunnolla. Eli säikähdyksellä selvittiin - kaikki hampaat tallella ja tiukasti kiinni :)

Mölleilyä

2011-10-23T20:42:00.004+03:00

Osallistuimme eilen Hugon kanssa pk-yhdistyksen järjestämiin jäsentenvälisiin tottelevaisuuskokeisiin. Luokkia oli mölli, BH, ALO, AVO ja VOI. Näistä meidän valintamme oli luonnollisesti mölliluokka, sillä emme ole vielä päässeet namittamisesta eroon. Lisäksi tietyt liikkeet ovat olleet vähemmällä treenillä (esim paikallaolo, jota täytyisi jo BH-luokassa osata pidempiäkin aikoja). Kyseessä oli tosiaan melko leikkimielinen kisaluokka. Luokkaan sai osallistua ihan pennunkin kanssa ja kutakin koirakkoa arvosteltiin vähän koulutustason mukaan. Tärkeimpänä arvosteluperusteena oli koiran ja ohjaajan yhteistyö.

Vaikka kyseessä olikin vain mölliluokka, niin silti onnistuin ehtiä jännittämään edeltävinä päivinä. Pohdinkin osallistumista melko viimeisiin hetkiin saakka, mutta lopulta päätin, että mennään pitämään hauskaa - meni miten meni :) Lisäjännitystä toi, että perjantaina meidän harjoitellessa Hugo laittoi homman ihan leikiksi. Hyppi ja pomppi ja luoksetulojen harjoittelu meni aika lailla niin, että Hugo juoksi luokse sataatuhatta ja yritti tehdä jonkinmoisen syliin hyppäämisen siinä lopuksi...

Eilen möllikisoissa homma sujui kuitenkin aika kivasti. Ensimmäisenä oli koiran tarkistus, hampaiden katsominen ja luoksepäästävyys - tässä ei mitään ongelmia. Seuraavana oli vireen nostoa leikkimällä. Hugo on aina innostunut narupallosta, joten nytkään sen vireen nostatus ei tuottanut ongelmia. Tämän jälkeen oli perusasennon ottaminen ja tässä toimin itse vähän tyhmästi. Hugo riehaantui narupalloleikeistä aika lailla ja otin leikkien jälkeen suoraan liikkeestä sivulletulon. Hugon tämä hieman yllättyi, minkä seurauksena se teki ihme pyrähdyksen ja jäi vinoon. Sain ottaa uudestaan ja rauhoitin sen ensin eteen istumaan ja siitä sivulletulo sujuikin sitten jo hyvin. Seuraamiset, käännökset ja pysähdykset sujuivat myös kivasti samoin kuin luoksetulo (minun onnekseni tänään ei minkäänlaista riehumista tai ylimääräistä pomppimista!). Paikallaolo oli tarkoitus tehdä koiran koulutustason mukaisesti ja tässä tehtävä oli meille ehkä vielä vähän liian vaikea. Olen harjoitellut paikallaoloa lähinnä ilman häiriöitä ja tuomari sanoikin, että Hugo pysyi rauhassa paikoillaan niin kauan kuin ympärillä ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Lähistöllä oli kuitenkin koira ja lenkkeilijä, joten nämä nähtyään Hugo nousi ylös ja tuli luokseni. Lopulta laitoin Hugon paikoilleen otin ihan lyhyen paikallaolon ja palasin palkkaamaan sen.

Kaiken kaikkiaan pisteitä saimme 89/100 ja näin ollen olimme mölliluokan ykkösiä :) Hugo oli silminnähden ylpeä saamastaan mitallista ja pokaalista. Ja ohjaaja puolestaan sai lisää intoa jatkaa harjoittelua! Seuraavaksi tosiaan tarkoituksena on päästä eroon namittamisesta vähitellen ja etenkin paikallaolotreenejä lisätään paljon. BH-koetta ajatellen se on varmastikin heikoin osa-alue.

Hugo sai todistuksen!

2011-10-16T21:45:00.003+03:00

Olimme Hugon kanssa tänään viimeistä kertaa agilityn alkeiskurssilla. Tunnilla harjoiteltiin noin kymmenen esteen ratoja - paria erilaista. Mukana oli esteistä hyppyjä, putkia ja pussi, ja nämä Hugo osaa jo suorittaa eli lähinnä hankaluutena oli ohjaus. Radat sisälsivät ns. valsseja eli tiukkoja suunnan muutoksia yms eli koiran tuli olla hallinnassa ja ohjaajan toimia oikeaan aikaan.

Hugo on agilitystä selvästi innoissaa, sillä sen motivaatio ja keskittyminen säilyy täysin radan suorittamisesta muista radan laidalla olevista haukkuvista koirista huolimatta. Se seuraa tarkasti, mitä minä ohjeistan sille, ja protestoi kovaäänisesti, jos on eri mieltä :P Esimerkiksi jos "hyppy"-käsky tuli minulta liian myöhään Hugo jätti hyppäämättä seisahtui viereeni ja haukkui minulle. Selvästi oli tyytymätön ohjauksen tasoon :D Muutama rata meni tänään jo mielestäni aika hyvin eli vaikka jouduin itse vielä kovasti keskittyä ohjaamiseen, niin Hugo tuntui pysyvän mukana ja ymmärtävän, mitä tahdoin sen tekevän. Hugo sai alkeiskurssin käymisestä todistuksen ja nyt sitten vain jatkoa odottamaan. Eiköhän me jatkokurssille mennä - sen verran hauskaa oli molemmilla!

Tottis puolella sellaista meneillään, että olemme nyt kovasti aloittaneet namittamisesta eroon pääsemisen. Tokihan tarkoitus ei ole jättää namittamista kokonaan, mutta vähentää sitä vähitellen. Nythän olen vielä seuraamisessa pitänyt namia kädessäni ja sivulle tulossa olen nami kädessä ohjannut Hugon oikeaan asentoon vierelleni. Nyt siis olen jättänyt näitä namilla avustamisia liikkeen aikana ja palkannut sitten vasta liikkeen jälkeen. Ja yllättävän nopeasti mielestäni on alkanut tulla tuloksia. Alkuunhan Hugo esimerkiksi sivulle tulossa jäi aivan vinoon, mutta kun sitten olen aina korjannut ja avustanut hieman ilman namia, niin nyt parina päivänä se on ihan ilman avustusta tullut jo aika hyvään perusasentoon vierelle :) Eli tätä nyt hiotaan - harjoittelemista kyllä riittää!

Vihdoinkin aurinkoa!

2011-10-01T14:32:00.006+03:00

Parin viikon ajan on ollut lähes päivittäin harmaat lenkkisäät ja satanutkin on tasaisen varmasti. Tänään lenkkikeli oli ihanan aurinkoinen, joten innostuin lähtemään Hugon kanssa rantalenkille. Tässä muutama kuva tämän päivän lenkiltä:

Pompputreenit vol 2

2011-09-26T16:53:00.003+03:00

Eilen siis agilitykurssin toinen kerta ja ohjelmassa olikin pujottelun ja putken kertausta, pussia, putken ja hypyn yhdistelmää sekä A-estettä. Putki sujui jo nyt hyvin samoin kuin putken ja hypyn yhdistelmä. Siinä lähetin Hugon putkeen (nyt juoksee putkeen jo ihan sillä, että osoitan putkea ja annan komennon "putki"), joka teki 90 asteen kulman putken keskivaiheilla. Hugon juostessa ulos putkessa annoin kädellä merkin edessäolevalle esteelle ja hyppykomennolla Hugo hyppäsi esteen, jonka takana sitten odotti namialusta.

Myös pussi sujui yllättävän hyvin. Ensimmäinen kerta jännitti Hugoa taas kovasti. Siinä siis koiran tulee mennä lyhyen putken pätkän läpi, jonka perässä on kangas, joka roikuuu parin metrin matkan maata pitkin. Koiran tulee siis juosta putkeen ja työntää itsensä pussin/kankaan läpi. Ensin pidin kangasta koholla niin, että Hugo näki pussin läpi. Kun vihdoin sain sen suostuteltua ensimmäisen kerran pussista läpi, niin seuraava kerta sujuikin taas helposti. Hugo tuli jo kuin vanha tekijä ja suostuipa se parin kerran jälkeen kulkemaan pussin ihan niin kuin se pitääkin suorittaa eli työnsi itsensä siitä läpi.

A-este osoittautuikin sitten varsinaiseksi ongelmaksi. A-estettä olemme siis harjoitelleet tottiksessa, eikä tuota enää minkäänlaista ongelmaa. Päin vastoin, se tykkää siitä ja juoksee innoissaan esteen yli. Nyt A-este oli kuitenkin pinnaltaan erilainen, kuten viimeksi selitin ja Hugon mielestä kamala. Tassut liukuivat pinnalla ja sehän sai Hugon jähmettymään täysin. Vapaaehtoisesti se ei liikkunut esteellä mihinkään, vaan saimme melkeinpä nostaa sitä yli siitä. Ja siltikin Hugo oli kauhusta jäykkänä ja se yritti kynnet esillä saada otetta jostain. Menimme esteen näin neljä kertaa, mutta oikeastaan meni vain huonompaan suuntaan. Este oli namitettu koko matkalta, mutta siltikin jännitys vei voiton.

Tänään on vuorossa tottistreenit ja toivonkin, ettei A-esteestä ole nyt tullut mitään mörköä Hugolle. Aion ainakin käydä kokeilemassa meneekö se tottiskentän A-esteen vielä normaalisti. Ja jos menee niin ajattelin mennä jokin päivä sinne kentälle kokeilemaan sitä A-estettä sillä tyylillä, jolla sitä agilityssä opeteltiin. Eli nameja koko matkalle niin, että koira etenee esteen rauhallisesti ja tassut pysyy esteessä koko matkan. Hugo, kun tuntui innostuvan A:sta siellä tottiksessa viime kerralla niin, että yritti hypätä alas tulossa jo liian aikaisin esteeltä maahan. Namituksen avulla voisin saada sen malttamaan oikeasta kiivetä este alas asti. Toivotaan sitten, että Hugo alkaa tajuta, ettei se A ole sen peloittavampi sielä agilityssäkään, vaikka pinta onkin vähän liukkaampi.

Hyppelyä

2011-09-19T18:52:00.004+03:00

Eilen alkoi viiden viikon agilitykurssi, josta viimeksi kirjoittelin. Kurssilla käydään agilityn esteitä yksitellen läpi ja pidin ohjaajan opetustavasta kovasti. Opetus oli selkeää ja esteet ja niiden suoritus käytiin läpi niin, että tällainen ihan vasta-alkajakin ymmärsi, miten este kannattaa opetella.

Kävimme ihan perus hyppyä, jota on tottistreenejenkin puolesta tullut harjoiteltua. Siinä ei siis ongelmia. Treenasimme myös keppejä niin, että kuusi pystyssä olevaa keppiä tuli pujotella. Siis koira pujottelee ja ohjaaja kulki vieressä :P Tämä onnistui aika kivasti niin, että houkuttelin Hugon keppien lomitse namilla. Lopussa saatiin jopa lisättyä vauhtia hieman. Hugolle kauhistusta aiheuttikin sitten kolmas harjoittelemamme este, nimittäin putki. Kyseessä on kankainen haitarimainen putki, jonka voi asetella suoraksi tai mutkalle ja koiran tulisi siis juosta siitä läpi. Hugolle on aina ollut hankalia uudet alustat eli osasin odottaa tämänkin tuottavan vaikeuksia. Kerroin tästä ohjaajalle ja niinpä laitoimmekin putken mahdollisimman lyhyeksi, jolloin se oli vain noin parin metrin pituinen. Jouduin houkuttelemaan muutaman minuutin ennen kuin Hugo tuli putkesta läpi, mutta kehut olivat taas sitten valtavat :) Ja vähitellen juttu alkoi taas luonnistua ja lopulta onnistui pidemmänkin putken läpäisy ilman epäröintejä.

Ohjaaja pyysi, että isojen koirien mukaan tulisi seuraavalla kerralla kaksi ohjaajaa. Vuorossa on nimittäin keinulauta ja ehkä myös A-este, jolloin avustajaa tarvitaan molemmille puolille estettä siltä varalta, että koira yrittää hypätä alas esteeltä. Keinulauta arvatenkin tulee olemaan haasteellinen... A-esteestä on vaikea sanoa etukäteen. Sitähän olemme tottistreeneissä harjoitelleet ja Hugo on tykännyt siitä nykyään kovasti. Nyt este on kuitenkin hieman jyrkempi ja tottiksessa este on pinnoitettu kangas- tai kumimatoin, kun nyt esteen pinta on karkeaa maalia. Pinta on siis liukkaampi ja kovempi, joten voi olla, että Hugo arastaa sitä.

Aiemmin blogissa vieraillut kultainennoutaja Aapo, on vanhemmillani parasta aikaa hoidossa, joten kävimme Hugon kanssa viikonloppuna tapaamassa Aapoa. Pojat tulivat taas hienosti toimeen keskenään ja tässä onkin pari valokuvaa treffeiltä. Kuvat ovat tosin äärettömän huonoja, koska kahden koiran asetteleminen samaan valokuvaan osoittautui jälleen haastavaksi...

Ai niin ja irroitinpa eilen ensimmäistä kertaa eläessäni punkin. Tänä kesänä Hugolla tosiaan oli pari punkkeja hot spotin yhteydessä ja tuolloin eläinlääkäri irroitti ne. Muuten ei punkkeja olekaan ollut havaittavissa ennen kuin nyt. Pohdinkin, että onkohan niitä nyt tiedossa enemmänkin, kun punkkikarkoitteen tehoaika loppui elokuun lopussa ja sittemmin en ole enää uutta lisännyt. Ajattelin, että nyt alkaa kylmentyä, eikä punkkeja enää olisi kauheasti. Täytyy nyt seurailla, että tuleeko niitä lisää.

Touhuiluja

2011-09-12T19:29:00.004+03:00

Viime viikolla kävimme Histassa tekemässä pari jälkeä. Ensimmäinen oli suht suora pitkä pätkä, jolle jätettiin neljä keppiä. Ensimmäistä kertaa tallaajana olikin joku muu kuin minä, enkä sitten tiedä johtuiko siitä, mutta Hugo oli aika ajoin hieman hukassa. Uskoisin kuitenkin, että suurin syy tähän haahuiluun oli melko tiuha sade, joka selvästi häiritsi Hugoa. Se kyllä selvitti jäljen ihan itse alusta loppuun ja nosti kaikki kepit, mutta muutaman kerran se hukkasi jäljen ja haahuili hetken jäljen ympärillä ennen kuin nosti taas jäljen ja lähti seuraamaan oikeaan suuntaan. Toinen jälki oli sitten minun tekemäni, mutta tein siihen yhden kulman. Kulmiahan emme ole ennen harjoitelleet, joten tallasin kulman todella tiuhaan. Hugo meni kulman ohi, mutta pysähtyi muutaman askeleen päästä ja alkoi etsiä jälkeä. Se kyllä palatessaan löysi jäljen ja lähti seuraamaan sitä eli kulma tuli suoritettua. Ehkä huono idea ottaa tällainen uusi tehtävä eteen juuri, kun on huono keli - pitääpä siis kokeilla paremmalla säällä sitten uudestaan niin, että se suora jälki menee ensin hyvin :)

Tänään olisi ollut tottistreenit, mutten mennyt, kun on sadellut koko illan. Minulla on tuonne tottiskentälle vajaan tunnin kävelymatka, joten reissu edestakaisin plus treeint sateessa ei ole omistajan, eikä koiran mieleen! Niinpä lähdimmekin aikaisemmin lenkille ja jäimme sitten ulos tekemään perustreenailuja. Tein seuraamista käännöksillä ja pysähdyksillä ja nämä kaikki sujuivat mielestäni hyvin. Iloiseksi yllätyksekseni myös sivulletulo onnistui namin kera kivasti ja oikea asento löytyi vain pienellä opastuksella käden avulla.

Tottispuolella olen nyt löytänyt uuden haasteen. Olen harjoitellut Hugon kanssa toki noutoja - sekä esteellä että ilman, mutta olen aina tähän saakka tehnyt esineen (esim. pallon) luovutuksen seisaaltaan. Eli "tuo"-käskyllä Hugo noutaa pallon ja tuo sen eteein, jolloin vaihdan sen namiin. Oikeassa liikkeessä esine tulee tuoda luokse ja tämän jälkeen esine suussa istuutua eteen aivan, kuten luoksetulossakin. Joten nyt lähipäivinä olenkin harjoitellut hugon kanssa tätä luovutusta istuutuen. Ja eihän siitä mitään ole tullut. Jostain syystä Hugolle tuntuu hankalalta idealta suorittaa istuminen ja pallon suussa pitäminen samanaikaisesti, sillä saman tien, kun pyydän sitä edessäni istumaan, pallo putoaa suusta ennen kuin takapuoli istahtaa maahan :D Ja olen nyt yrittänyt erilaisia keinoja tämän ongelman ratkaisemiseksi. Sain esimerkiksi neuvon, etten sanoisikaan istu-käskyä, vaan nostaisin namin sen nenä edestä ylöspäin. Tavallisestihan koiralle on melko luontevaa tässä tilanteessa istua, kun nami kulkeutuu pään yläpuolelle. Hugo kuitenkin meni tästäkin hieman hämilleen: tuijotti pitkään seisten pallo suussa namia, kunnes lopulta pudotti pallon ja istuutui. Nyt täytyy siis pähkäillä, miten saisin Huksun ymmärtämään, että sen istumisesta voi suoriutua, vaikka pallo olisikin suussa :)

Niin ja ilmoittauduimme Hugon kanssa muuten agilityn alkeiskurssille! Se on sellainen viiden kerran lyhyt kurssi, jossa käydään perusesteitä ja ohjaamisen perusteita. En mihinkään varsinaiseen seuraan ole liittynyt, koska haluan näin alkuun ainakin vain kokeilla lajia ja katsoa miltä se meidän mielestä vaikuttaa. Lähinnä kiinnostuin sen kokeilusta, kun huomasin tottistreeneissä, kuinka paljon Hugo innostuu esteestä ja A-esteestä. Eli ihan hauskaa olemme menossa pitämään ilman sen suurempia stressejä tai tavoitteita! Sunnuntaina on ensimmäinen kerta, joten kirjoittelen sitten miten meni :)

Syksyn värit

2011-08-31T17:21:00.001+03:00

Huomenna jo syyskuu ja keleistä päätellen se syksy on todella nyt tulossa kovaa vauhtia. Korkea aika siis päivittää blogiinkin syysilme!

Ruututreenit

2011-08-31T07:55:00.000+03:00

Eilen oli metsäjälkipienryhmän viimeinen harjoittelukerta ja otimme jäljen sijaan aiheeksi esineruudun. Teimme siis täyspitkän 50 metriä syvän ruudun, jonka leveys oli tavallisen 50 metrin sijaan nyt noin 10 metriä. Veimme esineet aivan ruudun takareunaan, jotta koirat oppisivat alusta lähtien hakemaan esineitä sieltä. Esineethän voivat olla missä tahansa kohdassa ruutua, mutta koiran juostessa takaosaan se saa usein hajun matkan varrella olevista esineistä. Ongelmana voi siis olla ennemminkin se, ettei koira mene ruudun takaosaan asti, jolloin takaosaan sijoitetut esineet jäävät täysin huomaamatta.

Ensimmäisessä harjoituksessa ohjaaja vei esineen ruudun takaosaan Hugon katsellessa eli teimme niin sanotun näkölähdön. Lähetin Hugon ruutuun etulinjalta ja se ampaisikin reippaasti siihen suuntaan, mihin se oli nähnyt esineen jäävän. Esine ei kuitenkaan löytynyt, vaan Hugo palasi hetken päästä luokseni. Otin sen siis kiinni ja kävimme yhdessä ruudussa katsomassa esineen jättökohdan. Kun Hugo yritti napata esineen maasta, käänsinkin sen pois ja juoksimme ruudusta. Tein uuden lähetyksen ja tällä kertaa esine löytyi pian ja Hugo palautti sen minulle.

Toisella kertaa teimme jälleen näkölähdön, nyt vain toiseen takakulmaan. Innostin Hugoa jo ennen lähetystä hokien esimerkiksi "missä lelu" ja "etsi lelu". Lähetettyäni Hugon se ampaisi saman tien oikealle suunnalle. Se meni aavistuksen ruudun takarajan yli, mutta palasi nopeasti ruutuun ja jatkoi etsimistä. Se selvästi sai hajun esineestä, sillä se alkoi kiertää ympyrää sen ympärillä. Esine löytyikin melko nopeasti ja Hugo palautti sen minulle. Palautukset toistaiseksi tehtiin niin, että koiran juostessa luokse esineen kanssa kehuimme kovasti ja juoksimme vielä pois päin varmistaaksemme, että koira palaa ruudusta vauhdikkaasti ja palauttaa lelun omistajalle asti.

Koska ensimmäiset treenit menivät hyvin, otimme Hugon kanssa vielä yhden ruutuharjoituksen, joka oli jo hieman lähempänä varsinaista esineruututehtävää. Hugo odotti siis autossa viedessämme esineet ruutuun ja se tuotiin etulinjalle suoraan autosta. Lähetin sen, kuten aiemminkin ja Hugo lähti etsimään lelua edeten melko ruudun keskiosaa pitkin kohti takalinjaa. Takana se kaarsi vasempaan takakulmaan sai jo pian hajun esineestä ja palautti sen minulle vauhdikkaasti. Tähän meni aikaa kaikkiaan alle puoli minuuttia eli olin oikein tyytyväinen Hugoon! Ohjaajakin kehui Hugon ruututyöskentelyä ja tosiaan se selvästi on ymmärtänyt mitä siellä ruudussa pitää tehdä.

Reissusta palattu

2011-08-29T10:31:00.004+03:00

Kesän viimeinen mökkireissumme on nyt tehty ja heti aluksi pitää myöntää, että kamera unohtui kotiin. Kännykkäkameralla en sitten vitsinyt kuvia otella ja oikeastaan oli sen verran paljon ohjelmaa, ettei oikein jäänyt aikaakaan kuvauksille :) Otin tänään kuitenkin aamulenkillä pari kuvaa Hugosta ja ne ovat tässä.

Hugo nautti mökillä olemisesta kyllä taas ihan täysin siemauksin. Se kirmaili päivät pitkät pitkin pihamaita ja juuri ja juuri malttoi levätä siinä välissä aina hetken, kunnes oli taas meno päällä. Lisävauhtia antoi myös naapurissa majaillut mittelspitz-narttu, jolla oli ilmeisesti juoksut alkamassa. Hugo oli tytöstä erittäin kiinnostunut ja niinpä kaksikko juoksikin ympäri pihaa peräkkäin useampaankin otteeseen - tietysti tyttö ensin ja Hugo perässä. Varsin ihastuneita nämä kaksi toisiinsa olivat, mutta onneksi ei näytä Hugo tulleen lemmenkipeäksi eli ei ole itkeskellyt perään ja ruokahalukin on tallella.

Lauantaina kävimme tekemässä mökillä pari metsäjälkeä. On se mukavaa saada jäljestää maastossa, missä voi olla melko varma, ettei kukaan ole hetkeen käynyt siellä tallustamassa. Jäljet olvat kumpainenkin noin 100 metriä pitkiä ja keppejä jätin tälle matkalle neljä. Merkkasin keppien kohdat nyt itseäni varten krepeillä. Tämä systeemi tuntuu kyllä meillä toimivan, sillä nyt näin, että Hugo pysyi suurin piirtein oikealla suunnalla ja saatoin antaa sen näin ollen rauhassa työskennellä.

Ensimmäisellä jäljellä alku hieman kangerteli. Maasto oli todella kuivaa ja jonkin verran tuulikin eli liekö sitten hankaloittanut hommaa. Matkalla ensimmäiselle kepille Hugo niin sanotusti hieman hukkasi homman idean. Lähti kyllä innokkaasti matkaan, mutta sitten tuntui hukkaavan jäljen ja tuntui hieman hämmentyvän. Kannustin vain etsimään lisää, mutten näyttänyt suuntaa avuksi. Ja kyllähän se jälki sieltä hetken etsinnän päästä taas löytyi ja loppu sujuikin paremmin. Kepit nousi kaikki ja loppujälki sujuikin kuono maassa ilman sen suurempaa jäljen hakemista.

Toinen jälki sujui kaikkiaan mielestäni hyvin. Oikeastaan missään vaiheessa Hugo ei hukannut jälkea, vaan pystyi jäljestämään aika lailla alusta loppuun kuono maassa jälkeä seuraten. Kepeistä kolme ensimmäistä nousi helposti, neljättä se joutui hieman etsiä, mutta senkin Hugo kyllä merkkasi selvästi alkamalla kierrellä sen ympärillä.

Aiemmin Hugolla oli havaittavissa seilaamista eli herkästi alkoi risteillä jäljen yli siksakkia, jos ei ollut aivan varma mihin suuntaan tulisi mennä. Nyt tällaista seilailua ei enää esiintynyt kummallakaan jäljellä. Lisäksi tällä toisella jäljellä vauhtiakin oli jo sopivasti. Sain itse harppoa jo reippaasti perässä, mutta kuitenkaan Hugo työskentely ei mennyt mielestäni hutiloinniksi. Oikein tyytyväinen olin treenien jälkeen ja niin tuntui olevan Hugokin :) On niin kiva nähdä, miten se nykyään siitä touhusta syttyy. Poikaystäväni Markus oli avustajana ja piteli siis Hugoa aina minun tehdessä jälkeä. Palatessani heidän luokseen, Hugo aina selvästi tiesi jo mitä tuleman piti. Innokkaasti lähti vetämään kohti aloituskohtaa ja välillä joutuu vähän rauhoitellakin sitä ennen kuin lähettää sen jäljelle. Itse jäljen ajaminen meni taas häntä heiluen eli selvästi on Hugolle mieleistä puuhaa!

Pesupäivä

2011-08-25T16:33:00.003+03:00

Hugo on saavuttanut nyt jo 14 kuukauden iän joutumatta kertaakaan kokovartalopesulle, joten eilen päätin korjata tilanteen. Tokiha tassuja ja mahan alustaa on joutunut pesemään joskus kurakeleillä, mutta koko turkkia en ole aiemmin pessyt. Eikä se vieläkään varsinaisesti likainen ollut, mutta ajattelin, että tekisi hyvää näin karvanlähdön loppusuoralla, että pesisi irtonaiset karvat pois.

Eli ei, kun collie ammeeseen ja vettä ja shampoota päälle. Käytin ihan eläinkaupasta ostettua pohjavillan omaaville koirille tarkoitettua shampoota, jossa luvattiin helppoa huuhtoutuvuutta. Ja yllättävän helposti se lähtikin. Pelkäsin nimittäin, että saisin huuhtoa ikuisuuden ennen kuin Hugon turkista olisi viimeisetkin shampoojäämät karistettu, mutta itse pesutapahtuma oli ohi varmaankin noin vartissa.

Se kuivatus oli sitten oma juttunsa, sillä havaitsin, että föönääminen on aikasmoisen mahdoton homma yksin. Pitäisi ehdottomasti olla toinen henkilö nameja antamassa, jotta siitä touhusta tulisi mitään. Onneksi Hugo on aina rakastanut tuuletinta, joten laitoin Hugon pötkölleen sängylle ja tolppamallisen tuulettimen koiran viereen sängylle kumoon ja ei kun puhaltamaan. Hugo nautiskeli ja makoili tuulen vireessä niin, että sai pahimmat kosteudet turkista. Ja ihan kuiva siitä lopulta tulikin, eikä ole tulehduksista merkkiä eli sanoisin, että ihan onnistunut pesukeikka :)

Tässä kuva Hugosta shampoon vaahdotusvaiheessa:

Puhtaasta Hugosta ei nyt vielä ole kuvia - en pesu-urakan jälkeen jaksanut enää aloittaa kuvaussessiota. Ensi viikonloppuna suuntaamme taas mökkeilemään Varsinais-Suomeen eli siellä sitten napsin kuvia puhdasturkkisesta hauvasta. Kyllä se turkki muuten tuntuu ja näyttää nyt erilaiselta, vaikkei ennen pesuakaan mielestäni ollut havaittavasti likainen!

Päivitys

2011-08-22T13:34:00.002+03:00

Nyt on Hugon rokotukset päivitettu ajan tasalle! Hieman pohdin, onkohan hot spotin yhtetdessä olleesta eläinlääkärireissusta jäänyt Hugolle traumoja, mutta ilmeisesti ei osaa yhdistää sitä kurjuutta kaikkiin eläinlääkäreihin. Käyttäytyi taas siis oikein mallikkaasti, oli uteliaan innokas tutkimaan paikkoja, tuli mielellään sisään ja seurasi eläinlääkäriä innokkaasti huoneeseen. Käsittelyt ja itse rokotus sujuivat myös ongelmitta eli jälleen yksi positivinen lääkärikokemus Hugolle.

Eilen tavattiin pitkästä aikaa oman pihan koiria ulkosalla. Ilmeisesti kaikilla lomat olleet niin päällekäin, että oikeastaan muutamaan kuukauteen ei olla oltu naapurin koirien kanssa leikkimässä. Eilen pääsivät sitten taas vihdoin pihalla temmeltämään ja kyllä oli Huksulla kivaa! Tällä kertaa kokoonpanona oli Hugo, kääpiösnautseriuros ja ranskan bulldogginarttu. Uroksen kanssa tulevan Hugon kanssa hyvin toimeen - eivät siis rähinöi toisilleen. Ja nartusta Hugo on kyllä kiinnostunut, mutta se on juuri riittävän topakka pitämään Hugon kurissa. Eli hyvin uskaltaa antaa näiden kaverusten leikkiä, vaikka kokoeroahan on jonkin verran. Tekee niin hyvää Hugolle!

Jäljessä

2011-08-17T15:13:00.002+03:00

Kävin viikonloppuna tekemässä Hugolle pari jälkeä ja eilen oli metsäjälkipienryhmän treenit, jossa tein myös pari jälkeä. Kaikki aika samalla kaavalla eli pituutta 50-100 m ja normaalisti jätin kaikki kuusi keppiä jäljelle. Eilen viimeisellä jäljellä tein vain kolmen kepin jäljen, jolloin keppiä etäisyydet olivat pidemmät ja näin ollen Hugokin pääsi ehkä enemmän jäljestämisen makuun, kun ei tullut jatkuvasti keskeytyksiä siihen jäljen seuraamiseen.

Myöskin voin todeta, että useimmiten meidän ongelmat tuntuvat nyt johtuvan minusta. Eilen treeneissä jälkiä ei merkattu mitenkään ja vaikka jälki on noinkin lyhyt, niin minä onneton onnistun kyllä aina jossain vaiheessa unohtamaan mihin suuntaan se jälki jatkui. Tai no se vielä menisikin, mutta kun minä muistan aina väärin, että mihin suuntaan se jälki jatkui. Eli molemmilla jäljillä kävi eilen niin, että jossain pisteessä Hugo lähti "harhailemaan" jäljeltä ja minä seisahduin ja odottelin josko se sieltä palaisi oikealle reitille. Lopulta annoin periksi, kun se niin vankasti tuntui olevan varma suunnastaan ja oikeassahan se Hugo oli. Kepit löytyi Hugon reitiltä, eikä suinkaan sieltä, minne minä olisin jatkanut.

Ohjaaja sanoi, ettei yleensä suosi jäljen kreppaamista (merkkaamista värillisin nauhoin), koska tällä tavoin saattaa huomaamattaan avustaa koiraa liikaa oikealle suunnalle. Totesimme kuitenkin, että meidän tapauksessa se voisi olla näin alkuun ihan hyvä idea. En nimittäin vielä luota Hugon jäljestystaitoihin niin, että uskoisin aina, että se on oikealla suunnalla. Ja näin ollen näitä tällaisia "väärään suuntaan auttamisia" tulee aina, kun muistan jäljen väärin. Eli päädyimme siihen, että jos minä kreppaan jälkeä sieltä täältä, muistan itse paremmin suunnan ja voin antaa Hugon työskennellä rauhassa. Toinen seikka oli, että minun pitäisi hankkia jäljestämistä varten pidempi liina, jolloin Hugo saisi enemmän tilaa työskennellä ilman, että olen heti kiskomassa narun päästä. Nyt nimittäin olemme jäljestäneet ihan normaalilla nahkaremmillä, jonka pituus on ehkäpä sen kaksi metriä.

Hugon karvanlähtö on käynyt ihan villiksi. Parina päivänä olen harvalla kammalla kammannut irronnutta pohjavillaa ja sitä tuntuu riittävän ihan mahdottomasti. Nyt jo muovipussissa kunnon kasa karvaa, olen nimittäin alkanut kerätä sitä talteen. Collien karvasta voi kehrätä lankaa, jos siihen yhdistää lampaan villaa ja olisi hauska ajatus, että minulla olisi vaikkapa lapaset tai villasukat Hugosta. Pitää alkaa muistella yläasteella opittuja kutomistaitoja (niitä vähäisiä)... Tässä kuva, jossa Hugo eilisen kampaussession tulosta esittelemässä.

2011-08-12T12:56:00.003+03:00

Maanantain treenit sujuivat kuin sujuivatkin jo paremmin kuin ennen kesätaukoa. Silloin tosiaan ongelmana oli Hugo huomion kiinnittyminen kaikkeen muuhun kuin minuun ja treenailuun, mutta nyt touhua pystyi jo hyvällä omallatunnolla kutsumaan treenaamiseksi. Edelleen sain aika paljon työskennellä, että sain Hugon keskittymisen pysymään minussa ja toisaalta myös siihen, ettei se kyllästynyt. Aika herkästi tylsistyy, jos hetkeksikin vain seisahtaa tekemättä mitään ja tällaisessa tilanteessahan Hugo keksii mielellään oheistoimintaa: pallon varastelua taskustani, hyppimistä, haukkumista, vaatteiden näykkimistä. Mutta niin kauan tekemistä ja harjoiteltavaa riitti niin kaikki sujui aika kivasti.

Oli paljon uusia harjoittelijoita eli aloiteltiin aika perusteista, mikä ei tehnyt meillekään yhtään pahaa. Ihan perusasentoa hiottiin, samoin kuin asentoa seuraamisessa. Seuratessa asento onkin ollut aika hyvä, mutta sivulletulossa helposti jää vähän vinoon ja tähän perusasentoon saimmekin treenivinkkejä. Sitä siis hiomaan!

Metsäjälkitreenit ovat lähiaikoina olleet hyvin lyhyitä pätkiä maastossa ihan siitä syystä, ettei ihan tässä kotimma läheisyydessä löydy tarpeeksi suurta metsää, jossa ei olisi koiranulkoiluttajia. Huomenna suuntaamme kuitenkin Nuuksion suunnalle jälkiä tekemään ja sunnuntaina olisi ohjelmassa jälkitreenit ja lenkit+leikit Kaijan ja Nepin kanssa. Sitten taas maanantaina tottis ja tiistaina pitäisikin olla pitkän tauon jälkeen jälkipienryhmän treenit. Huomenna voisin yrittää muistaa ottaa kamerankin mukaan niin saisi tänne kuvia ja ehkäpä pätkän videotakin jäljen ajamisesta :)

Mukavuudenhaluisuutta

2011-08-05T15:09:00.003+03:00

Hot spotit on nyt saatu parantumaan, ja aika nopeasti se kävikin. Antibioottikuuri (ilmeisesti aika vahva sellainen - lääkkeenä Doximed) kesti kymmenen päivää, mutta jo toisesta päivästä lähtien oli havaittavissa tulehduksen parantumista. Viikossa tulehduksesta ei oikeastaan ollut jälkeäkään ja nyt kuurin jälkeen ainoa merkki hot spotista on paljas jalkoväli. Saa nähdä kauanko karvan takaisin kasvamineen kestää...

Olen havainnut, että tottelevaisuustreeneissä olemme juuttuneet niin sanotulle mukavuusalueelle. Seuraaminen on jo pidempään ollut vahvuutemme ja niinpä havaitsinkin treenavamme aika paljon sitä. Seuraamisessakin olisi viimeistään nyt aika ottaa askel haastavampaan suuntaan eli alkaa toden teolla treenata käännöksiä. Tähän saakka olen lähinnä harjoitellut Hugon kanssa suoraan seuraamista ja seuraamisesta istumaan jäämisiä. Eli nyt täytyy tosiaan alkaa harjoitella käännöksiä vasempaan ja oikeaan ja myös täyskäännöstä.

Luoksetulo sujuu myös melko hyvin, tosin asentoa saa vielä välillä hieman korjata. Olemme myös ottaneet hieman pidempiä (muutama minuutti) paikallaoloja makuuasennossa ja nekin Hugo on malttanut hyvin. Tosin olemme niitä kokeilleet vain kotosalla eli täytyypä testata miten käy, jos toteutamma paikalla makuun ulkona.

Sivulletulo on yhä aika vaihtelevaa. Aiemmin ongelmana oli se, että Hugo teki liian ison kaarroksen takana ja näin ollen sivulletulo oli hidasta ja hieman kömpelön näköistä. Tätä saatiin korjattua tekemällä sivulletuloa pallon kanssa namin sijaan. Ja nyt sujuukin jo huomattavasti rivakammin naminkin kanssa. Sen sijaan olenkin havainnut lipsumista paikan suhteen. Hugo keskittyy niin kovasti siihen vauhtiin, että istahtaa siihen viereen milloin mitenkin. Täytyy tähän siis alkaa myös kiinnittään enemmän huomiota nyt, kun homma muilta osin on alkanut sujumaan paremmin.

Tottistreenitkin alkoivat viime maanantaina. Me emme Hugon kanssa vielä ensimmäiselle kerralle päässeet, mutta ensi maanantaina sitten uudestaan. Saa nähdä kuinka se sujuu. Ennen taukoa Hugon kanssa oli aika ajoin hieman rassaavaa käydä treeneissä, sillä sen keskittyminen treenipaikalla oli kaikessa ja kaikissa muussa kuin minussa ja treenauksessa. Seuraamistakin joutui harjoitella ihan tutittamalla, vaikka kentän ulkopuolella seuraaminen on koko ajan sujunut ongelmitta. Tämä toki kuuluukin tähän murrosikään, mutta toivoisin että se menisi ohi mieluummin enemmin kuin myöhemmin :) Tuollaisena treeneistä ei nimittäin kauheasti jää käteen - ainoastaan paha mieli ja Hugolle sekava pää.

Olipahan uintireissu!

2011-07-28T20:47:00.004+03:00

Jep eli totta tosiaan mökillä olimme. Sää oli kuuma ja niinpä suurin osa meistä mökkeilijöistä vietti aikaa järvessä viilentyen useamman kerran päivässä. Hugolle tämä ihmisten pulikointi oli selvästi outo tilanne. Ensinnäkin se itse ei pidä erityisesti vedestä ja toisekseen se paimenkoirana selvästi oli sitä mieltä, että sen "lampaat" olivat joutuneet vaaraan. Niinpä meidän uiskentelu sai aikaan sen, että Hugo haukkua räksytti tassut rantavedessä meille ja oli selvästi hieman poissa tolaltaan.

Hugo itsekin päätyi pariin otteeseen uimaan perjantain aikana - aamupäivällä ja sitten uudestaan iltapäivällä. Uintimatkat olivat lyhyitä, eikä se selvästikään oikein tiennyt miten siihen veteen pitäisi suhtautua. Varsinaista vesipetoa siitä ei kuitenkaan tullut, ja ehkäpä vain hyvä niin. Nimittäin perjantai-iltana havaitsin sillä ihotulehdusta takajalkojen välissä. Siis jo ihan puolessa vuorokaudessa uimisen seurauksena iho oli tulehtunut ja etenkin lauantaiaamuna havaitsimme tulehduksen olevan melko ärtynyt. Niinpä ei auttanut muu kuin tilata aika päivystävälle eläinlääkärille. Viitasaaren sivuilta löysin päivystysnumeron, mikä kuitenkin johdatti minut juttusille niin sanotun lehmälääkärin kanssa. Hän antoi minulle sitten pari uutta numeroa, johon soitella, ja sanoi vielä lopuksi, että ellei niistä tärppää, niin hän voisi ehtiä myöhemmin katsomaan koiraa. Hänen antamistaan numeroista sain kuitenkin päivystävän pieneläinlääkärin kiinni ja niinpä lähdimme melkein heti ajamaan puolentoista tunnin ajomatkaa kohti Karstulassa sijaitsevaa eläinklinikkaa.

Klinikalla vietimme puolitoista tuntia, jonka aikana Hugo sai kaksi rauhoittavaa piikkiä, menetti sylikaupalla karvaa ja sai lääkkeet tulehdukseen, joka osoittautui olevan hot spotia. Lääkesalvan lisäyksen jälkeen Hugo oli tosi kipeä ja niinpä sille annettiinkin vielä kipulääkepiikki ja tötterö päähän ennen kotimatkalle lähtöä. Matka takaisin mökille menikin sitten Hugon nukkuessa minun sylissäni.

Pari ensimmäistä päivää olivat hyvin vaihtelevia. Hugo välillä leikki innokkaasti, välillä oli todella väsynyt ja välillä valitti. Sen jälkeen oireet ovat kuitenkin alkaneet hävitä ja nyt tulehdusalue ei oikeastaan enää juurikaan vaivaa. Tavallista väsyneempi Hugo on kyllä yhä, mikä johtuu luultavasti antibiooteista.

Tässä pari kuvaa Töttiksestä. Tällaisen lempinimen Hugo ehti saada, ja nyt pohdinkin voinkohan yhä pitää sillä tämän lempinimen sittenkin, kun kaulurin käyttö on ohi? Ensimmäisessä kuvassa olemme Hugon kanssa venematkalla kohti saarta eläinlääkäriltä palatessamme. Hugosta on muuten tullut ihan oikea veneilijä, sillä se nykyään osaa jo ihan omatoimisesti hypätä veneeseen istumaan ja pois sieltä. Ja se tekee sen vielä innoissaan!

Tämä toinen kuva on otettu lauantai-iltana. Muussa asennossa Hugoa ei juuri sinä iltana nähtykään! Kuvasta ei juuri erota, että karvan määrä olisi vähentynyt lainkaan, mutta kyllä sieltä oikeasti lähti ihan valtava määrä karvaa. Valtaosa on kuitenkin jalkovälistä ja ulospäin karvojen ajelu näkyykin oikeastaan vain pienentyneinä housukarvoina.

Haava tassussa

2011-07-19T19:02:00.004+03:00

Jälkitreenit siirtyivät vielä ensi viikolle. Toisaalta siinä on hyvätkin puolensa, sillä nyt olemme ehtineet Hugon kanssa treenailla rauhassa ja edistystä alkaa nyt tulla! Kävimme Kaijan ja Nepin kanssa treenailemassa Tuusulassa sunnuntaina. Hugolle tehtiin yhteensä kolme jälkeä. Tallasin jäljet itse ja sopivaksi tavaksi on nyt löytynyt sellainen, etten namita jälkeä lainkaan, vaan vaihdan kepit sitten nameihin Hugon nostaessa ne.

Ensimmäinen jälki oli hieman haparoivaa. En tallannut jälkeä kovin voimakkaasti ja muutenkin Hugon keskittyminen ei ollut täysillä mukana. Se seisahtui kesken kaiken ja alkoi haparoimaan - kuljeksi edestakaisin pää pystyssä ja hämmästeli, että mitäköhän sitä oikein puuhastelisi. Toinen ja kolmas jälki olivatkin jo selvästi parempia. Jäljillä oli mittaa vasta ehkäpä noin viitisenkymmentä metriä, mutta jätin jäljille kuusi keppiä. Nämä jäljet Hugo ajoi nenä maassa ja reippaasti edeten ilman pysähtelyjä ihmettelmään, että mitä tehdä. Touhussa oli selvästi jo jäljestämisen makua! Itse mokasin hieman tokalla jäljellä, sillä yritin selvästi liikaa ohjata Hugoa. Ja kaiken lisäksi vielä muistin itse jäljen kulkevan eri kohdasta kuin mistä se oikeasti kulki, joten yritin ohjata Hugoa siis väärään suuntaan. Siinä sitten ihmettelin, että miksi Hugo niin pontevasti yrittää toisaalle, kunnes huomasin sillä suunnalla jättämäni kepin. Kolmannella jäljellä yritin sitten olla ohjaamatta niin voimakkaasti (ohjaan toistaiseksi normaalilla talutusremmillä eli liina olisi tähän käyttöön huomattavasti parempi)ja homma sujuikin jo aika hienosti.

Kyllä piristi ja motivoi, kun näki, että vihdoin homma alkoi toimia! Aika pitkään junnasimme paikoillaan ilman edistystä, ja hieman jo pohdinkin, että onkohan laji kenties meille täysin väärä. Nyt olikin kiva nähdä, että Hugo näytti olevan touhusta itse innoissaan. Tästä on siis hyvä jatkaa treenejä pidentäen jälkeä vähitellen. Tähtäimenä meillä on ihan vain lajin harrastaminen. Jotkut kisat saatamme käydä, jos siltä tuntuu, mutta ihan leikkimielisesti. Meille tärkeintä on, että molemmilla on hauskaa :)

Hugolla ilmaantui etutassun anturaan (se, joka ei ole varsinaisessa tassuosassa, vaan kymmenisen senttiä ylempänä tassussa) repeämä tai halkeama. Ilmeisesti tarrannut johonkin oksaan tms metsässä, sillä antura oli puoliksi kuoriutunut. Hugo ei millään tavoin arista tassua ja ainoa oireilu onkin silloin tällöin tapahtuva nuoleminen. Näin ollen olenkin nyt seurannut tilannetta, pitänyt haavan puhtaana ja suihkuttanut haavan desinfiointiin tarkoitettua suihketta. Näyttää jo paljon paremmalta - ei enää ole niin sanotusti avonainen, vaana on alkanut kuivua. Seurailen siis tilannetta ja jos tulehduksen merkkejä ilmaantuu, niin vien sitten Hugon eläinlääkäriin. Toistaiseksi kuitenkin kotikonsteina kokeilemme saada tassun kuntoon. Liikkumista halkeama ei kuitenkaan haittaa mitenkään, joten olemmekin lenkkeilleet ihan normaalisti, ehkä vähän enemmän olemme vältelleet risukkoja.

Torstaina olisi sitten edessä lähtö kohti Viitasaarta ja siellä sijaitsevaa mökkiä. Tosiaan, Hugo tulee vasta minun mukanani, eikä vanhempieni, kuten aiemmin kirjoituksissani pohdiskelin. Suurin syy tähän oli, että meillä piti olla tänään ne jälkitreenit. Vanhempani lähtivät eilen ja sain treeneistä tietää vasta tänään, joten oli myöhäistä enää muuttaa suunnitelmia. Näin on kuitenkin ehkä parempikin, sillä saapahan tassukin parantua kauemmin ennen mökillä riehumista. Plus, että olisihan minulle tullut ihan valtava ikävä pientä Huksua :)

Ei mitään kirjoittamisen arvoista

2011-07-11T21:31:00.002+03:00

Tänne blogiin on tullut päivityksiä nyt aika harvalleen, mutta syynä tähän on yksinkertaisesti se, ettei ole tapahtunut mitään kirjoittamisen arvoista. Kuumuus muokkaa päiviämme nyt aika tavalla - lenkit tehdään siis myöhään illalla. Treenauksetkin ovat olleet melko lyhyenlaisia lähiaikoina, sillä päivisin ei vain voi vaatia koiralta esim pitkiä jälki- tai tottistreenejä. Olen kuitenkin yrittänyt koko ajan jotain pientä harjoitella.

Valokuviakaan en ole hirveästi räpsinyt lähiaikoina, sillä kuvissa näkyisi toistuvasti läähättävä väsähtänyt Hugo :) Eli niitäkin sitten, kun kelit ovat sellaiset, että jaksaa taas tehdäkin jotakin! Ensi viikolla onkin taas vuorossa mökkeilyä eli sieltä taas varmasti kuvia luvassa. Itse olen töissä ma-to eli mökille olen lähdössä vasta torstaina. Hugo kuitenkin näillä näkymin on lähdössä mökkireissulle jo viikon päästä maanantaina vanhempieni kanssa. Vähän olen ollut kahden vaiheilla, että raaskinko Hugon heidän mukaansa jo antaa... Tiedän, että itselläni tulee kaamea ikävä tuota karvakasaa, mutta toisaalta tiedän myös, että Hugolla on varmasti siellä hyvät oltavat vanhempieni kanssa ja extra-kivaa, kun saa temmeltää vapaana. Ja sitten torstaina olisi sitten taas iloinen jälleennäkeminen! :)

Ja ei kun joulua odottelemaan!

2011-06-29T19:46:00.010+03:00

Juhannus nyt siis takana ja aika alkaa odottelemaan joulun tuloa? No ehkäpä tässä välissä voisi hieman vielä nauttia kesästä ennen kuin alkaa lumia odottamaan - varsinkin kun säät ovat olleet taas nyt niin hienot!

Tässä nyt muuten vihdoin se video Hugon palloleikeistä, jota olen useaan otteeseen yrittänyt tänne ladata! Vihdoin onnistui.

Ja lupailin kuvia myös juhannukselta, jolloin siis juhlistettiin pienimuotoisesti myös Hugon synttäreitä. En muuten ymmärrä, mitä blogin päivämäärille on tapahtunut? Olen aivan varma, että kirjoitin edellisen postauksen 21.6. tiistaina eli Hugon synttärinä, mutta nyt näyttää, että olisin kirjoittanut sen 19.6 sunnuntaina...

Ensimmäisessä juhannuskuvassa Hugo ryntää frisbeen perään:

Sitten yhteisposeeraus koiralta ja omistajalta

Hugo nauttimassa synttäritarjoiluista. Kuvassa myös lahjaksi saadut luukengät, naudan jalkaa (ei aavistustakaan, että mikä osa??) ja kettulelu, joka ristittiin Onniksi. Yksivuotiskakun tein maksalaatikosta, jonka kuorrutin kermaviilillä ja koristelin nakein - maistui Huksulle vallan mainiosti!

Hugon lempipuuhaksi on tänä kesänä osoittautunut frisbeen noutaminen :)

Mökkipeleihin meillä kuuluu aina mölkky, mutta havaitsimme, että senkin pelaamisessa on omat haasteensa, kun Hugo osallistuu. Tässä kuvassa minä siis heittovuorossa ja mölkkykapulan voi nähdä ilmassa lentämässä melko tarkalleen siinä mihin Hugo on tähtäämässä!
Mölkyn jälkeinen lepohetki:

Hugo löysi hyvän vartiopaikan mökin edustalta - kyllä oli taas turvallinen olo :)

Siinä kuvakooste juhannusreissulta lyhykäisyydessään. Metsäjälkeä kerittiin myös reissulla hieman harjoitella. Tällä hetkellä keppimotivaatiota yritetään kasvattaa lyhyillä jälkiharjoituksilla. Tallasin siis neljä hyvin lyhyttä jälkeä, joihin jätin jopa neljä keppiä. Hugo nosti kaikki kepit ja palkkasin aina keppileikillä ja lopulta namilla. Toivonkin, että tällaisilla harjoituksilla se alkaa saada jutun jujusta kiinni ja näin ollen pääsisimme sitten pikkuhiljaa harjoittelemaan hieman pidempiä jälkiä!

1-vuotias Hugo

2011-06-19T15:28:00.004+03:00

Tänään on tosiaan Hugon 1-vuotissyntymäpäivä - on se aika mennyt kamalan nopeasti! Tänään synttäreitä on vietetty herkkuaamiaisen merkeissä ja nyt illalla lähdemme metsäjälkipienryhmän kokoontumiseen. Päätimme kuitenkin juhlistaa Hugon synttäriä virallisesti vasta juhannuksen yhteydessä mökillä eli lahjatkin se saa vasta silloin. Kuvapäivityksiä varmasti tulee sitten mökkireissun jälkeen!

Olen yrittänyt nyt jo viikon ladata tänne videota Hugon palloleikeistä. Jostain syystä video ei kuitenkaan lataudu.. täytyypä vielä yrittää esimerkiksi hieman lyhyempänä versiona!

Huh hellettä!

2011-06-10T16:03:00.002+03:00

Otsikon mukaisesti viime aikoina hellettä on riittänyt ja se onkin muokannut meidän päiväjärjestystä aika lailla. Pitkäkarvaisena ja tuuhea turkkisena koirana Hugo kyllä väsyy todella nopeasti näillä helteillä ja näinpä olemmekin suosiolla jättäneet pitkät lenkit iltaan, kun on jo viilennyt hieman. Sisälläkin lämpötila nousee helposti ja sitä vastaan olen yrittänyt taistella läpivedon, verhojen sulkemisen ja tuulettimen avulla. Sen verran nämä toimet ovat auttaneet, että täällä on sentään siedettävää olla ja Hugokin pystyy nukkumaan.

Metsäjälkipienryhmä kokoontui viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa - aurinkoa riitti silloinkin, muttei onneksi ihan näin helteistä. Syksyllä aloittelimme tosiaan ihan jäljestyksen alkeita pellolla ja tällöin "ajavana voimana" toimivat namit. Nyt lähtökohta on erilainen eli namitusta ei ainakaan toistaiseksi ole otettu käyttöön, vaan koiran motivaatio jäljelle pyritään löytämään keppileikkien yms avulla. Kisajäljellähän on kuusi merkittyä keppiä, jotka koiran tulee ihmisen hajun perusteella erottaa muista tavallisista metsän kepeistä ja joko nostaa tai muutoin ilmoittaa omistajalleen.

Hugo kyllä nostaa keppejä, kun olen keppejä pudotellut ja pyytänyt etsimään. Jäljelle lähetettäessä se ei kuitenkaan selvästikään tajunnut homman jujua. Toki sen jäljen haistoi ja usein seurasikin sitä alkuun, muttei kenties ymmärtänyt, että mitä hyötyä sen seuraamisesta sille oli. Ohjaaja sanoikin, ettei Hugolla ole välttämättä kovin vahvaa luontaista motivaatiota jäljelle. Nyt olen Hugon kanssa ottanut paljon pieniä harjoituksia ja leikkejä keppien kanssa eli yrittänyt saada sitä kiinnostumaan niistä kovasti. Seuraavalla pienryhmäkerralla sitten kokeillaan josko motivaatio löytyisi ihan keppien avulla. Jos ei, niin sitten on aika ottaa esiin ruokapalkka ja alkaa harjoitella metsäjälkeä samalla tyylillä kuin jäljen alkeita pellolla olemme harjoitelleet. Seuraava pienryhmäkerta siirtyy eli vielä on hieman epäselvää, koska kokoonnumme jälleen treenailemaan. Kirjoittelen taas edistymisestä ja siitä mitä apukeinoja olemme päättäneet käyttää :)

"Mä en tajua..."

2011-05-25T21:28:00.009+03:00

Tänään lenkillä harjoiteltiin seuraamisesta istumaan jättöjä. Kotona olemme tätä tehneet ja Hugo on istunut melko heti käskyn saatuaan, vaikka olenkin jatkanut kävelyä eteenpäin. Ulkona epäröintiä istumisen kanssa olikin sitten huomattavasti enemmän. ensimmäisellä kerralla kävelin aika reippaasti ja niinpä istu-käskyn saatuaan Hugo jäikin seisomaan näyttäen hämmentyneeltä. Se kyllä pysähtyi minun jatkaessa, mutta istui vasta uudella käskyllä. Eli selvästi epäröi, että mitäköhän siinä pitikään oikein tehdä. Niinpä teimme homman uudestaan ja tällä kertaa otin seuraamisenkin hitaassa vauhdissa. Hitaasta vauhdista annoin selkeän käskyn ja näin Hugokin jo selvästi hoksasi idean ja istui heti ensimmäisellä kerralla. Olin myös valtavan ylpeä, kun ruohoniityllä Hugon ollessa vapaana se pysyi maahan-käskyllä paikoillaan koiran ohittaessa meidät. Koira ohitti tosin vähän matkan päästä, mutta joka tapauksessa hieno saavutus! Hugo, kun on välillä osoittanut turhan suurta kiinnostusta muita koiria kohtaan ollessaan vapaana. Kiinni ollessaan ohitukset kyllä sujuvat useimmiten hienosti.

Alla vielä muutama kuva tältä päivältä.

Niin ja eilen tosiaan piti olla ensimmäinen metsäjälkiryhmän treenikerta, mutta treenit jouduttiin perumaan. Eli näin ollen ensimmäisen jäljet päästään ajamaan puolentoista viikon päästä viikonloppuna, jolloin treenejä onkin sitten sekä la että su!

Mökkikausi avattu :)

2011-05-22T17:25:00.015+03:00

Käväisimme tänä viikonloppuna Hugon kanssa mökillä ja oli tosiaan Hugon ensimmäinen mökkireissu. Verbi käväistä sopi tähän yhteyteen hyvin, sillä tosiaan menimme sinne eilen aamulla ja kotiin päin lähdimme ajamaan tänään aamupäivällä. Hieman etukäteen jännitti itseäni, sillä ajomatkaa on noin viiden tunnin verran koiran kanssa, ja lisäksi vielä ihan loppupätkä matkasta pitää taittaa moottoriveneellä. Minkäänlaisia ongelmia ei kuitenkaan matkan suhteen ollut eli kyllä Hugo on selvästi kunnon mökkeilijä :) Alla mökkireissun kuvasatoa.

Esineruutua treenailtiin tuossa viikko sitten Kaijan kanssa ja meni aika kivasti mielestäni. Tottista olemme treenailleet lenkkien yhteydessä ja nyt olen harjoitellut mm. seuraamisesta istumaan jättöjä. Tiistaina meillä alkaa Hugon kanssa metsäjälkipienryhmä, jota odotamme jo kovasti! Pienryhmä kokoontuu viisi kertaa, mutta koirakkoja on vain kolme, joten saamme varmasti intensiivistä opetusta :) Saa nähdä miten lähtee metsäjälki sujumaan - jälkiähän olemme ajaneet tähän mennessä vain nurmikolla/pellolla ja sielläkin melko helppoja harjoituksia. Mutta treeneistä tulee varmasti päivitystä sitten tiistain jälkeen!

Jes!

2011-05-10T17:45:00.006+03:00

Tänään oli taas videointi päällä kotona, jotta näkisin mihin suuntaan oli kehittynyt tämä yksin oleminen. Ja oikein mukava yllätys oli katsella videota, jossa Hugo jäi sanaakaan sanomatta kotiin. Hieman välillä tepasteli, mutta ääntä ei pitänyt ja nukkui paljon pidempiä pätkiä kuin viime viikolla. Eilenkään ei kuulemma ollut kuulunut mitään (naapuri kertoi) eli vahvasti luotan nyt siihen, että tämä on ohimenevä vaihe, jonka kaikki muutokset ovat saaneet aikaan Hugolla :) Ja ehkäpä se DAP-haihdutinkin on oikeasti tehokas..!

Tänään oli ihana lenkkikeli! Voi, että oli lämmintä - Hugo ei ehkä ihan yhtä paljoa osannut nautiskella kuumuudesta, mutta toisaalta kun rauhakseen käveli niin sekin selvisi vallan mainiosti lenkistä :) Tässä pari kuvaa ihanan vehreistä lenkkimaisemista - kyllä alkukesä on aina kauneinta aikaa!

Hugon suusta

2011-05-08T11:16:00.003+03:00

Nyt, kun yksin jääminen on Hugolla ollut hankalaa ja seuran kaipuu kova, sopii tämä Pam Brownin runo hyvin teemaan.

Tulen kotiin.
Koira heittäytyy minua vasten.
Missä sinä olet ollut? Viivyit niin kauan.
Kaipasin sinua, kaipasin sinua, kaipasin sinua.
Rakastan sinua, rakastan sinua, rakastan sinua.
Mitä kassissa on? Onko minulle jotain?
Oi, anna kun nuolaisen korvaasi.
Oi, anna minun pureskella käsineitäsi.
Sinä olet kotona!

Kiirettä pidellyt

2011-05-07T18:11:00.002+03:00

Viime kirjoituksesta vierähtänyt jo lähes kaksi viikkoa. On ollut paljon koulun kanssa tekemistä, kuten usein aina näin keväisin on. Treenailuja ollaan jatkettu lenkkien yhteydessä ja esineruutuakin ollaan harjoiteltu.

Sen verran tullut Hugon kanssa ns. takapakkia, että on alkanut ulvomaan välillä yksin ollessaan - naapurilta kuulin. Syynä varmastikin se, että tässä lähiaikoina olen ollut hyvin suuren osan viikosta Hugon kanssa kotona. Nyt sitten oli intensiivikurssi koulussa ja nyt alkavat työt eli täytyy totutella taas siihen yksinoloon. Ensiapuna käytössä on nyt DAP-haihdutin, jonka hankin ensimmäisen kerran jo silloin, kun Hugo pentuna tuli minulle. En osaa sanoa auttoiko silloin, muttei Hugo ainakaan edessä alussa silloin kauheasti itkeskellyt - kotiutui siis helposti. Toivonkin, että se auttaisi Hugoa rauhoittumaan yksin ollessaan. Olen videoinut web-kameralla Hugon touhuja päivän aikana ja on aika levottoman oloinen vaikkakaan ei kyllä onneksi kovin usein päivän aikana metelöi. Olemme nyt alkaneet tekemään pieniä yksinolo- ja rauhoittumisharjoituksia kotona, ja videoin sen touhuja säännöllisesti niin näen mihin suuntaan homma kehittyy! Naapurit onneksi kaikki koiraystävällisiä, eikä kukaan ole oikeastaan valittanut - asiasta maininnutkin kertoi vain, että tietäisin asiasta. Tokihan silti tästä pitää päästä eroon, sillä videonkin perusteella Hugo kyllä stressaa yksin jäämistä, eikä tietysti pidemmän päälle voi kerrostalossa asuvan koiran antaa metelöidä.

Esineet hukassa

2011-04-26T16:30:00.005+03:00

Sunnuntaina olin kuunteluoppilaana esineruutupäivässä, jossa siis nimensä mukaisesti treenattiin esineruutu- eli esine-etsintätehtävää. Alla lainattu esineruudun säännöt HPH ry:n nettisivuilta:

Jälki-, haku-, viesti- ja etsintäkokeen maasto-osuuteen kuuluu myös esine-etsintä. Koiran tehtävä on viiden minuutin aikana etsiä tallatulta alueelta (50x 50m) sinne tiputetut käyttöesineet, esim. hanska, lompakko, vauvan kenkä. Alokasluokassa riittää yksi esine, avoimessa kaksi ja voittajaluokassa tavoitteena on löytää kaikki kolme esinettä. Esine-etsintää voi verrata noutoliikkeeseen jossa koira joutuu käyttämään nenäänsä esineen löytämiseen.

Koulutukseen osallistui kymmenen koiraa, jotka vahitelivat aloittelijoista sellaisiin, jotka olivat jo käyneet kilpailuissa. Esine-etsintää treenattiin koira kerrallaan niin, että kullekin koiralle sovellettiin sille sopivaa ongelman ratkaisua. Koulutuksesta jäikin käteen runsaasti vinkkejä, joiden avulla voin Hugolle lähteä ko tehtävää opettamaan. Hugon kanssahan emme vielä olleet esineruutua treenanneet.

Tänään suunnittelinkin lenkin niin, että matkan varrella oli sopiva metsä, jossa voisin esine-etsintää harjoitella. Otin laukkuun mukaan muutamia erilaisia esineitä, kuten nahkahanskan, sukan ja kangasheijastimen. Metsässä laitoin Hugon puuhun kiinni ja näin alkuun annoin sen seurata puuhasteluani. En tehnyt mitään varsinaista ruutua, vaan ihan vain pienen kaistaleen - leveys ehkäpä vain sellaiset viisi metriä. Tallasin aluetta ja vein esineen aluksi ihan vain viiden metrin päähän. Tässä vaiheessa vielä näytinkin esineen Hugolle, kun pudotin sen maastoon. Palasin Hugon luokse, irrotin sen, näytin kädellä suunnan ja annoin komennon "esine". Hugo käytti mielestäni hyvin nenää ja oli innostunut tehtävästä. Esineen se löysikin melko nopeasti ja palautti sen minulle saaden valtavat kehut ja palkinnoksi leikkimistä narupallolla.

Toisella kerralla vein esineen hieman kauemmaksi. Tästä seurasi, että Hugo jäi herkästi etualalle haistelemaan - löysi mm. paikan, johon ensimmäisellä kerralla olin esineen jättänyt. Hetken päästä se palasi luokseni hämmentyneen oloisena. Kiinnitin sen takaisin puuhun kävelin esineen luokse ja näytin sen sille uudelleen. Heitin sen hieman uuteen paikkaan ja vapautin Hugon uudestaan. Tällä kertaa juoksikin taaemmaksi ja löysi esineen saaden jälleen kehut ja leikit. Yhteensä tein tehtävän neljä kertaa ja pari viimeistä kertaa sujuivatkin paremmin eli Hugo ei jäänyt ainakaan pitkäksi aikaa etualalle etsimään, vaan jatkoi peremmälle, ja näin esinekin löytyi nopeammin.

On se vaan ihmeellinen värkki se koiran nenä! Ihan uskomatonta seurata miten Hugo esimerkiksi hansikkaan ohi juostessaan stoppasi kuin seinään saadessaan hajun ja lähti sitten nenän avulla sitä etsimään. Ja esineet eivät olleet kovin värikkäitä eikä ihan paljaalla maalla, joten Hugo ei nähnyt niitä, vaan todella haisteli tiensä perille aarteen luo :)

Eilen olimme Hugon kanssa myös tottistreeneissä ja aiheena oli eteenmeno. Tehtävää harjoiteltiin Hugon kanssa narupallon kanssa (Hugon suosikkilelu). Näytin palloa Hugolle ja hieman "ärsytin" sillä niin, ettei se kuitenkaan saanut pallo kädestäni. Vein Hugon kanssa pallon pienen laatikon päälle ja palasimme sitten noin kymmenen metrin päähän laatikosta. Ympäri käännyttyämme annoin kädellä suunnan ja käskyn "eteen". Hugo oli aluksi selvästi hämillään, että mikä ihmeen eteen ja että mitä ihmettä hänen oikein piti tehdä. Se siis otti ehkäpä pari askelta eteenpäin ja jäi sitten seisomaan ympärilleen katsellen. Kun Hugo ei siitä lähtenyt pallon luo, kouluttajan ohjaamana menin uudestaan Hugon viereen otin sen kanssa askeleen eteenpäin niin, että sen nenä osoitti kohti palloa ja toistin käskyn. Lopulta se hoksasi laatikon päällä odottavan pallon ja riensi sen luokse.

Harjoitusta toistettiin pari kertaa, ja selvästi hankalin homma on juuri se, että Hugon saa ymmärtämään mitä siltä halutaan. Käsky, kun ei tietysti vielä tässä vaiheessa ole mitenkään tuttu koiralle. Nyt vain sitten treenaillaan tätä hommaa itsenäisesti, että Hugo alkaa ymmärtämään eteen-käskyn tarkoittavan aina eteenpäin juoksemista. Ja pallon kanssa tätä varmasti treenataan, koska tällä hetkellä pallo tuntuu olevan jopa motivoivampi kuin namit.

Tässä kuva tämän päivän lenkiltä:

Pääsiäisterveiset!

2011-04-25T09:50:00.005+03:00

Kenkävaras taas tositoimissa

2011-04-20T21:36:00.003+03:00

Minun vanhempani kävivät tänään kylässä minun ja Hugon luona. En voi kun hämmästellä, että mikä niissä äidin kengissä houkuttelee?? Ehti meidän huomaamatta taas syömään korkokengän kärjen rikki - teki sellaisen avonaisemman mallin! Ja viimeksikin oli tosiaan äidin se kenkä, jonka Hugo söi rikki. Kenenkään muiden kenkiä ei ole syönyt...

Aurinko armas!

2011-04-19T18:59:00.005+03:00

Viime sunnuntain tottistreeneissä oli kivaa - johtuu ehkä suuresti siitä, että treenit sujuivat aika hyvin. Seuraaminen sujuu jo pidempiäkin matkoja kontaktin katkeamatta ja onnistuu myös pysähtymiset ja uudet liikkeellelähdöt. Seuraaminen onkin tällä hetkellä ehkäpä meidän vahvuutemme, mutta siihen me olemmekin aika paljon keskittyneetkin.

Myös liikkeestä istumaan menot sujuivat treeneissä hyvin - istu-käskyn Hugo on siis selvästi tajunnut. Maahan meno on yhä hieman epävarmempaa, mutta kyllä se aina menee - yleensä ihan vain käskystä ilman avustusta esim käsimerkillä. Välillä kaipaa vielä muistutusta siihen hommaan. Kuitenkin varsinainen hankaluus tuntui olevan maassa ollessa paikallaan pysyminen. Hugo kyllä pysyttelee paikoillaan niin kauan, kun minäkin pysyn, mutta annapas olla, kun pitikin kiertää koira ja palata sitten sen vierelle, palkata ja vapauttaa. Heti kun lähdin talsimaan sen selän taakse se nousi salamana ylös ja kiepsahti ympäri, että "mihin sinä oikein hävisit?". Kerran sain sen onnistumaan ja siihen siellä tyydyimmekin. Kotona sitten olemmekin sitä treenailleet ja tänään sujuikin jo ihan muitta mutkitta. Ihan jalkojen päällä ei malta maata siinä, vaan käännähtää kyljelleen, mutta tällä hetkellä en anna tuon haitata - sitä hiotaan sitten, kun muuten homma toimii :)

Saimme myös vinkkejä sivulletuloon, joka on edelleen hankala. Ohjaaja mainitsi, että Hugo tekee todella ison lenkin kiertäessään siihen sivulle, kun todellisuudessa sen pitäisi ennemminkin heittää se takapuoli sivuttaisliikkeellä siihen vierelleni. Kotitehtäväksi saimmekin siis harjoitella ihan askelkerrallaan tuota takapuolen siirtämistä niin, että avustan kädellä ja palkkaan heti, kun se vähänkin siirtyy oikeaan suuntaan.

Olemme viime päivät nauttineet Hugon kanssa lenkkeilystä tavattomasti! Ihana auringon paiste joka päivä ja sen verran lämmintä jo että ihan ohkaisellakin takilla voi lähteä ulos - kyllä on mukavan kevyt olo lenkkeillä. Tässä pari valokuvaa - tosin taas kännykällä otettuja... Pitäisi taas joku kertaa ottaa kamera mukaan niin saisi edes hieman parempilaatuisia kuvia!

Hugo ja Hugon paras kamu Topi :)

Tämä kuva ei sinänsä erikoinen, mutta hauska oli, että nämä olivat ensimmäisiä tämän kevään lämpimiä päiviä. Minä istuin itse terassilla t-paidassa ja lahkeet käärittyinä ja nautin auringosta, kun taas Hugo etsi mahdollisimman viileän paikan keskeltä lumikinosta :) Saa nähdä mitenkäs sitten Hugon suu pannaan, kun loputkin lumet ovat sulaneet, eikä viilennys olekaan enää niin helposti haettavissa.

Niin sanottuja rytmihäiriöitä

2011-04-15T17:07:00.002+03:00

Täällä päin on vihdoin lenkkipolut sulaneet ja kuivat, joten päätin, että nyt on hyvä aika aloittaa Hugon kanssa juoksutreenit. Olemme aloitelleet aika rauhallisesti eli varsinaisen juoksun sijaan olen ennemminkin hölkännyt. Tämä sopii hyvin minullekin, koska ei ole itsekään tullut toviin juostua - pitää siis kohotella meidän molempien juoksukuntoa tässä rauhalleen :)

Erehdyin luulemaan, että koiran kanssa juokseminen tapahtuu niin, että vain vaihtaa askellajin kävelystä juoksuun ja sitten antaa vain mennä. Mutta olen nyt muutamina juoksupäivinä havainnut, ettei se olekaan ihan niin helppoa, vaan sitä yhdessä juoksemista täytyy oikeasti harjoitella. Ensimmäisellä kerralla Hugo yritti vähän väliä pysähdellä nuuskimaan ja hädälle. Nyt se on jo alkanut ymmärtää, että kun juostaan niin silloin juostaan ja kun sitten aina juoksupätkien välissä kävellään, niin silloin saa toteuttaa näitä koiramaisia puuhasteluja! Toinen ongelma on rytmin yhdistäminen. Minun tämänhetkinen juoksuvauhtini on melko rauhallinen, mutta ihan vain ravilla Hugo ei meinaa ainakaan pidempää pätkää pysyä ihan vauhdissa. Jos taas Hugo laukkaa, niin minun pitäisikin lisätä omaa vauhtiani - ja sitten taas en itse jaksa kauaa. Mutta eiköhän tässäkin yhteinen rytmi löydy ennen pitkää. Kun molempien juoksukunto kasvaa niin löytyy ehkä useampi nopeus kuin se hölkkä, mitä nyt menemme :)

Leikkitreffit

2011-04-13T21:08:00.002+03:00

Tänään oli Hugolla kiva päivä! Yli kolmen viikon tauon jälkeen käytiin leikkimässä Ronja-kaverin kanssa koirapuistossa. Ronjalla ollut juoksut, minkä takia emme ole päässeet normaalia viikottaista leikkihetkeä toteuttamaan. Tänään pääsivät kuitenkin puoleksitoista tunniksi taas temmeltämään! Ja on niitä kiva katsella, kun näkee, että ne nauttivat. Hugo onneksi malttaa suurimmaksi osaksi leikkiä yhä, vaikka Ronjasta "aikuinen nainen" nyt onkin tullut. :)

Jättimäinen sylihauvaksi

2011-04-11T17:11:00.003+03:00

Portaita kokeiltiin tosiaan tuon viime kirjoituksen jälkeen kaikessa rauhassa. Annoin Hugon tutustua portaisiin, laitoin käytävään mattoja ja laitoin jopa paperia portaiden välejä tukkimaan, ettei Hugo näkisi alas. Mikään ei tuntunut kuitenkaan auttavan. Houkuttelin herkuilla ja näin, että Hugolla houkutus oli kova, mutta siitä huolimatta se ei uskaltanut lähteä kiipeämään portaita oma-aloitteisesti.

Lopulta vaihdoinkin taktiikan sitten sellaiseksi, että tullessamme lenkiltä käyttäydyn kuin ne portaat olisivat maailman luonnollisin asia. Juttelen Hugolle reippaasti ja normaalisti, kävelen ripeästi ja jos se ei lähde itsestään kipuamaan, olen nostanut sen ensimäisille portaille tekemättä siitäkään suurta numeroa. Tästä se aina lähteekin sitten ihan vapaaehtoisesti kiipeämään.

Mielestäni kehitystä on tullut. Vieläkin se epäröi, mutta kun sen nostan ensimmäisille portaille, se lähtee heti reippaasti jatkamaan. Toiset portaat se menee jo ilman, että avustaa tai nostaa eli sen suhteen näyttää jo valoisammalta. Ehkäpä minun jättiläinen kohta jo tulee kotiin kantamatta :) Ja jättiläinen tosiaan sen vuoksi, että Hugoa mitatessani tuossa jokin aika sitten huomasinkin, että sillä on säkää jo 61 cm. Se on tosiaan collieuroksen rotumääritelmän mukainen yläraja eli varsin iso poika se jo on. Ja tuskin se siitä enää kasvaakaan - murrosikä on jo alkanut hyvän aikaa sitten, enkä ainakaan itse ole havainnut sen enää kasvavan vähään aikaan. Painoa varmasti vielä tulee sen ns jykevöityessä, mutta eiköhän se ala olla aika täydessä korkeudessaan!

Porraskammo is back

2011-04-03T21:42:00.003+03:00

Otsikon mukaisesti portaat on taas Hugolle se suurin kammotuksen aihe - siis ylöspäin eli kotiin mentäessä. Kammo alkoi vähitellen niin, että ensin hieman epäröi ennen portaisiin lähtemistä, mutta nyt se ei mene niihin enää ollenkaan. Mitään ei ole tapahtunut - ei edes pientä liukastusta tai säikähdystä, joten tämä kummastuttaa minua kovasti.

Kyllä Hugo joka kerta ihan omin jaloin lopulta kotiin kapuaa, mutta hankalaa se on. Usein joudun nostamaan sen alkuun ja siitä se lähtee kiipeämään itse. Nyt olenkin sitten yrittänyt pari päivää totutella Hugoa portaisiin mm. herkkujen avulla. Nakit yms jäävät kuitenkin täysin toissijaisiksi... Kaikenlaista houkuttelua, kehuja, palkkaamista on kokeiltu, mutta jokin niissä portaissa nyt pelottaa.

Olen yrittänyt pohtia syytä tähän rappuspelkoon. Olen pohtinut voisiko se johtua siitä, että Hugon on niin vaikea kulkea niitä portaita. Hugo oppi pienenä kulkemaan portaat hyppimällä niin, että ensin molemmat etutassut portaalle ja sitten tasahypyllä takatassut siihen samalle portaalle. Se ei koskaan ole oppinut ns normaalia tapaa kulkea portaita niin, että ne oikeasti ottaisi askeleen per porrasaskelma. Ja nyt mietinkin, että voisiko kyse olla siitä, että porrasaskelma on käynyt niin pieneksi Hugon kasvettua isoksi, että portaiden kulku on Hugolle vaikeaa ja siksi sitä pelottaa. Se nimittäin joutuu olla todella pienessä paketissa, että se mahtuu aina siihen yhdelle askelmalle. Muutakaan en ole tähän hätään keksinyt syyksi.

Alkuun ajattelin, että se ei vain halua sisälle, mutta kyllä siitä nyt näkee, että sitä pelottaa. Tänäänkin oli liimautunut lattiaan. Nyt pitää tosiaan toden teolla harjoitella niitä rappusia ja näyttää sille, ettei niissä oikeasti ole mitään pelättävää. Usein olenkin lenkiltä tullessani soittanut Riston apuun - Hugo uskaltaa hieman paremmin, kun toinen kulkee edessä houkuttelemassa ja toinen on vieressä tukena ja turvana. Pakko tähän olisi keino keksiä - ei Hugoa oikein enää kantaakaan jaksa :)

Huomenna siis jälleen porrasharjoitteluiden pariin. Jospa löytäisin kaapista vielä jotain entistä suurempaa herkkua, jolla houkutella ja palkata Hugo portaissa :)

Kyläily tuo esiin parhaat puolet?

2011-03-31T20:49:00.003+03:00

Muutaman päivän asutimme siis minun vanhempieni huushollia toimien kanini (joka siis jäi kotoa muuttaessani sinne asumaan) heidän lomaillessa. Tänä aikana Hugo tuntui keksivän yhtä jos toista uutta virikettä itselleen! Ensimmäisenä yksinoloaikana en ollut vielä osannut lainkaan varautua sen kekseliäisyyteen ja niinpä Hugolla olikin mahdollisuuksia joka lähtöön. Kotiin palatessani eteisen ovi oli avattu (ajattelin, että olin sulkenut sen huonosti) samoin kuin eteisen peilikaapin liukuovi. Kaikki kuonon ulottuvilla olleet kengät oli ripoteltu pitkin alakertaa ja yksi äitini kenkä oli pureskeltu huolella puhki. Kyseisen kengän paria en löytänyt mistään, joten minulle ei tullut selväksi, että mistä tämä kenkä oli varastettu. Ja tämä tapahtui siis 45 minuutin yksinolon aikana.

Seuraavana päivänä vuorossa oli noin kahden tunnin yksinolo, johon varauduin teippaamalla peilikaapin liukuoven kiinni, sulkemalla visusti eteisen välioven ja varmuuden vuoksi vielä työntämällä kaikki tuulikaapista löytyvät kengät kenkähyllyn alle. Kotiin palatessani eteisen väliovi oli taas auki ja sen edellisenä päivänä syödyn kengän pari oli mystisesti ilmestynyt keskelle olohuoneen lattiaa. Kengässä oli muutamia hampaan jälkiä, mutta niitä lukuun ottamatta se oli pysynyt ehjänä. Sen sijaan keittiöön tiskipöydälle jättämäni ruisleipäpaketti ei ollut. Olin työntänyt paketin aivan pöydän takanurkkaan, ettei Hugo sitä saisi. Sen on siis täytynyt suorittaa melkoisia jumppaliikkeitä leipänsä saamiseksi. Onneksi pussista oli hävinnyt vain yksi leipäpala - joko Hugo oli vasta päässyt alkuun tai sitten leivän suolaisuus oli alkanut tökkiä. Joka tapauksessa jano tuntui olevan kova palatessani.

Ja nyt sitten selvisi, ettei se eteisen välioven aukeaminen tosiaan johtunut sen huonosta sulkemisesta, vaan Hugon oivalluksesta saada ovi auki kahvaa vääntämällä. Tämä selvisi tänään löytyneistä ulko-oven raapimisjäljistä, jotka löytyivät kahvan kohdalta. Niistä päätellen Hugo oli päättänyt yrittää selvittää tiensä ihan vapauteen saakka...

Näitä yllä mainitsemiani tuhoja lukuunottamatta talonvahdin tehtävät sujuivat hyvin ja Hugokin oli oikein kiltti poika :)

Ihan lyhyesti treeneistä

2011-03-27T16:28:00.003+03:00

Ihana huomata, että kontaktin ottaminen treeneissä tulee koko ajan helpommaksi. Kerta kerralta muut koirat vievät pienemmän osan Hugon huomiosta ja tänäänkin pystyi jo keskittymään melko hyvin treenailuihin :) Aiheena oli maahanmeno ja sitä treenailtiinkin ensin paikallaan ja sitten liikkeestä. Hugo kyllä ymmärtää käskyn ja menee maahan, haasteena meillä on liikkeen hitaus. Hugon maahanmeno tapahtuu siis hidastetusti - ensin alkaa painua maahan etuosa ja takaosa sitten seuraa viiveellä. Liike olisi siis hyvä, jos se tapahtuisi nopeammin. Ja sitä räväkkyyttä siihen yritettiin saada menemällä maahan liikkeestä. Hieman se auttoikin, mutta vieläkin puuttuu nopeutta.

Seuraamista otettiin myös, tällä kertaa suuressa piirissä. Koirat jäivät sisärinkiin - kierrettiin siis vastapäivään. Tämä sujui mielestäni tosi hienosti! Hugo malttoi säilyttää kontakti lähes taukoamatta, vaikka edessä ja takana oli koiria ja välillä osat pysähtyivät ja niitä sitten väisteltiin. Vähän harjoiteltiin tempon muunteluakin eli muutama askel otettiin hölkkää ja sitten paluu kävelyyn. Rytminmuutoksessakin Hugo seurasi hyvin ja säilytti kontaktin. Mukava huomata, että seuraaminen alkaa sujua. Tokihan meillä on vasta seuraamisessakin perusteet menossa eli siitä sitten vasta vaikeutetaan käännöksiin ja oikeisiin juoksuihin ja pysähdyksiin. Mutta edistystä joka tapauksessa tullut huimasti :)

Nyt sitten pakkaamaan niin omia kuin Hugonkin tavaroita. Olen nimittäin muutaman päivän ajan kanivahtina vanhempieni luona, kun he ovat matkoilla.

Väsymystä ilmassa

2011-03-24T22:58:00.011+02:00

Hugon ruokahaluttomuus on jatkunut yhä... välillä pienellä suostuttelulla suostuu syömään suurempia annoksia (varsinkin, jos edellinen ateria on jäänyt niukaksi) mutta muutoin ei oikein maistuisi millään. Tänään Hugo on ollut hieman väsähtäneenkin oloinen - mahtaako johtua syömättömyydestä vaiko sitten eilisistä leikeistä? Onneksi tuo ruokahalu ehkäpä pikkuhiljaa näyttää taas normalisoitumisen merkkejä - tänään iltaruoasta katosi hyvällä ruokahalulla lähes kokonainen annos!

Tosiaan eilinen oli touhuja täynnä Hugolla. Minulla oli taas aamupäivä vapaata, joten käytimme sen hyväksemme lenkkeilemällä Kaijan ja Nepin kanssa. Lähes koko lenkin ajan jaksoivat Hugo ja Neppi touhuta ja vauhtia riitti! Lenkin yhteydessä olemme aina ottaneet myös tottistreenailua. Muutoin sujui hyvin, mutta teimme mielenkiintoisen havainnon: Olen opettanut Hugolle ns. komentosarjaa istu-maahan-istu ja se on oppinut nuo siirtymiset asennosta toiseen hyvin. Nyt se sitten onkin olevinaan ovelampi kuin minä ja tarjoaakin oikeastaan pyytämättä näitä aina, kun pyydän Hugon maahan. Eli kotiläksyksi saimme harjoitella ihan pelkkää maahanmenoa ja siellä pysymistä. :) Hugon mielestä on ihan tylsää olla maassa ja saada yksi palkka, kun voisi vaihdella istu-maahan-istu-maahan... ja saada tästä monta palkkaa!

Eilen illalla Hugo pääsi sitten vielä leikkimään pihan koirien kanssa. Siitä todisteena vain tämä yksi kuva. Yritin kyllä tovin ajan saada kuvaa, joka olisi kaikista kolmesta koirasta edustava, mutta ruutu oli jo tyhjentynyt koirista ennen kuin ehdin painaa nappia.. Joten totesin, että tämä saa kelvata:

Huomatkaa reilulta tuntuva joukkuejako :) Nämä kolme leikkivät pihalla usein yhdessä, eikä kokoerokaan tunnu haittaavan! Vauhdissa pienemmät oikeastaan päihittävätkin Hugon ja vetoleikeissäkin antavat kyllä oikein reippaan vastuksen!

Tässä pari kuvaa toissapäivältä - Hugolla jälleen vahtivuoro ja katse ei juurikaan irtoa parkkipaikan tapahtumista. Ajaa siis samalla auton murtohälyttimen asiaa!

Lemmenkipeä

2011-03-20T14:24:00.002+02:00

Eilen aamulenkillä meitä vastaan tuli koira ilman omistajaa ja ilman pantaa. Koira lyöttäytyi meidän mukaamme ja kuljeskelimme sen kanssa yrittäen katsella, josko joku etsisi sitä. Pian kävi selville, että tällä nartulla oli juoksut meneillään, ja Hugon käytös tietysti sen mukainen. Häntä korkealla ja rinta rottingilla yritti liehitellä tyttöä.

Vastaan tuli tuttu koiran lenkkeilyttäjä, joka sanoi nähneensä koiran aiemminkin siellä pururadalla vapaana - ilmeisesti karkailee pihasta. Pohdin siinä ottaisinko nartun kiinni, muttei täytnyt kauaa miettiä, sillä se karkasi meidän luota. Juoksi metsään - toivottavasti suuntasi kotiinsa.

Hugo-paralla meni pää ihan pyörälle siitä tytöstä. Kotiin palatessamme ei ruoka maistunut (söi ehkäpä neljäsosan aamuruoastaan) ja Hugo piti "kaunista" ulvontakonserttia itkien tytön perään. Onneksi se rauhoittui jo aika pian. Iltaruoat maistuivatkin jo sitten hyvin, eikä ulvomista ja levottomuutta sisällä ole jatkunut.

No nyt niitä kuvia

2011-03-15T11:52:00.012+02:00

Tänään minulla on ollut opiskeluista vapaapäivä (tai no tehtävää ja opiskeltavaa riittää, mutta luentoja ei ollut), ja sattui jopa kauniin aurinkoinen päivä. Niinpä nyt vihdoin onnistuin nappaamaan taas pari valokuvaa. Tosin kuvista osa otettu ihan kännykkäkameralla...

Tässä ensin muutama kuva, jotka otin aamulenkin yhteydessä (tosiaan kännykällä).

Seuraavassa kuvassa Hugo nautiskelee herkkua, jonka ostin eilen käväistessäni eläinkaupassa.

Hugo ei ole aivan herkkämahaisimmasta päästä, mutta ihan kaikkea ei sen maha siedä. Näin ollen esimerkiksi siankorvat yms todella rasvaiset herkut on poistettu meidän namilistalta. Naudan luut ovat toimineet hyvin ja uusimpana kokeiluna oli myös kuivatut keuhkot, jotka tuntuivat myös maistuvan ja sopivan mahalle. Nyt päädyin sitten kokeilemaan lampaan jalkaa (pakkausmerkinnät saksaksi, mutta näyttäisi mielestäni olevan sorkkaosa). Tämäkin osoittautui Hugolle sopivaksi pureskeltavaksi, sillä tuntui maku olevan pojan mieleen ja maha ainakin toistaiseksi ollut moitteettomassa kunnossa. Tosin vasta eilen sai maistaa ensimmäistä kertaa kymmenisen minuuttia, mutta siinä ajassa hävisi puoli luuta ja ainakin siankorvat yms. olisivat kyllä pistäneet mahan sekaisin välittömästi. Näyttää siis lupaavalta :) Ainoana miinuksena on se, että luusta lähtee jonkun verran terävähköjä luunsiruja eli ilman valvontaa ei uskalla jättää pureskelmaan.

Aamupäivän ajan on aurinko paistanut parvekkeen puolelle lämpimästi, joten Hugo on päässyt harrastamaan suosikkipuuhaansa: naapureiden kyttäystä! Se rakastaa seistä parvekkeella ja katsella pihan menoa. Parvekkeen seinämä on tummennettua lasia, joten siitä näkee läpi. Hugo voisi hyvin seistä vaikka puoli tuntia parvekkeella katselemassa ja ihmettelmässä.

Kevään merkkejä ja tottistelua "häiriöityneenä" :)

2011-03-14T21:53:00.006+02:00

Sunnuntain tottistreeneissä oli valtava määrä pentuja eli ryhmäkoot olivat suuret. Tämä tarkoitti sitä, että päästiin harjoittelemaan toden teolla treenaamista häiriön alaisena. Hugolla tämä tuottaa vielä hankaluuksia eli kaverit kiinnostavat kovasti. Enää ei kuitenkaan haukkunut muille (kuten ekoissa kevään treeneissä viikkoa aiemmin) vaan katseli vain ja olisi mielellään vähän tehnyt tuttavuutta tyttöjen kanssa.

Harjoiteltiin sivulletuloa ja seuraamista rivissä muiden koirien kanssa ja näissä onnistui kyllä kontaktin ottaminen ja keskittyminen, kunhan teki riittävän pienissä pätkissä. Hankalaksi meille osoittautui tehtävä, jossa tuli koiran kanssa kierrellä muiden koirakkojen ympäri. Tarkoituksena ei ollut välttämättä seurauttaa koiraa, kunhan se kulki mukana. Hugo ohitti osan koirista hyvin, mutta narttujen kohdalla ainakin teki tiukkaa ja sain käyttää namit ja kehut ja houkuttelut, että sain Hugon pysymään minun mukanani. Muiden koirien kiertäessä meitä, Hugo malttoikin jo muutaman viimeisen kohdalla keskittyä täysin minuun katkaisematta katsekontaktia.

Lopuksi vielä vuorossa oli luoksetulo, joka sujui mielestäni hyvin. Vauhtia saisi olla vielä lisää, mutta muuten sujui ja Hugon keskittyminen säilyi tehtävässä muista koirista huolimatta.

Treenien jälkeen olemmekin harjoitelleet edelleen sivulletuloa ja seuraamista. Ongelma on vain, että tuntuu sujuvan mielestäni melko hyvin yksin harjoitellessa, mutta muiden koirien läsnäolo on meille se hankaluus. Pitäisi siis vain enemmän päästä treenaamaan niin, että mukana olisi muitakin. Luoksetulo sujui tänään lenkin yhteydessä harjoitellessa hyvin. Hugo jäi istu-käskyllä paikoilleen ja malttoi pysyä paikallaan kun kävelin 20-30 askelta pois päin. Odotti käskyä kääntyessäni ja käskyn saatuaan, tuli luokse hyvään asentoon ja vauhdikkaasti. Sanoisinkin, että sivulletulo tuntuu nyt olevan se, mitä meidän pitää harjoitella pienissä erissä, mutta usein. Asento tuntuu vaihtelevan eli välillä, kun molemmat pystymme kunnolla keskittymään, homma sujuu hyvin. Toisinaan taas asento jää vinoon ja tähän joudun keskittymään yhä paljon.

Kuitenkin mielestäni treeneissä tapahtuu koko ajan edistystä ja Hugo tuntuu olevan innostunut harjoittelusta! Toki ei elämä voi olla myöskään pelkkää treenausta, joten teemme toki myös paljon lenkkejä, jolloin emme harjoittele mitään - keskitymme vain koiran elämään eli nuuskimiseen, leikkimiseen ja juoksenteluun :) Tänään Hugo pääsi taas riehumaan tuttujen koirakaverien kanssa puistoon, ja on sitä menoa kyllä kiva katsellakin!

Valokuvia on ollut aikomus taas lisäillä jo jonkin aikaa, mutta tällä hetkellä keli on sellainen, ettei se oikein inspiroi valokuvaamiseen. Selvästi kevät tekee tuloaan, sillä tänään tihkui vettä ja kadutkin ovat olleet jo useita päiviä sohjoisia. Onneksi lumen määrässä näkyy jo selviä vähenemisen merkkejä, mikä saa meidät Hugon kanssa toiveikkaiksi! Pääsee sitten lenkkeilemäänkin monipuolisemmin, kun lenkkipolut vapautuvat latujen alta ja metsiinkin pystyy lähteä tallustelemaan. Niin ja pystyypä sitten taas aloittamaan jälkitreenit :)

Kevään tottistreenit käynnistyivät!

2011-03-08T19:48:00.004+02:00

Sunnuntaina alkoivat talvitauolla olleet pk-yhdistyksen järjestämät tottistreenit, joiden penturyhmässä harjoittelimme Hugon kanssa vähän alkeita jo syksyllä. Ensimmäinen treenikerta oli taas jännittävä ja Hugolla kiinnostuksen kohteena tuntui olevan ensin vain muut koirat. Hetki meni muistutellessa, että mitä varten siellä oikein oltiinkaan ja kun pojan sitten sai keskittymään niin sujui aika ok.

Harjoittelimme perusasennon ottamista eli sivulletuloa ja siitä sitten seuraamista. Näitä olemme jo alkaneet harjoitella kotona, mutta otimme vielä aika iisisti. Sivulletuloa avustan yhä kädellä tietä näyttäen makupalan kera ja siinä ohjaaja huomautti, että perusasento jää aavistuksen vinoon eli Hugon etupää oli hieman kääntyneenä minuun päin. Tätä harjoittelimmekin tänään taas lenkillä ja keskityin ohjaamaan kädellä Hugon juuri oikeaan asentoon ja palkkaan vain oikeat suoritukset. Ja onnistui mielestäni tänään hyvin! Nyt vain pikkuhiljaa pitää vähentää sitä kädellä ohjaamista.

Seuraamista otimme sunnuntaina ihan vain muutaman askeleen verran kerrallaan, eikä seuraamista vaadittu lopetettavan istumiseen, vaan koira vain vapautettiin seuraamisesta muutamien onnistuneiden askelien jälkeen. Seuraaminen onnistui mielestäni ihan hyvin. Hugo pysyy jo aika hyvin vierellä oikeassa asennossa. Aiemmin oli ongelmia sen kanssa, että Hugo lähti helposti poikittamaan, mutta olemme harjoitelleet niin, että pidän namia ihan Hugon nenän edessä, jolloin saan sen asentoakin ohjattua paremmin. Nyt pystyn pitämään palkkaavan käden ylhäällä koukussa niin, että nami on olkapään kohdalla ja silti Hugo säilyttää asennon. Kovin pitkää pätkää ei näin olla vielä uskallettu koettaa - helposti alkaa vielä herpaantua otteesta, mutta treenaamme lisäten askelia pikkuhiljaa :) Seuraamisessa ohjaaja huomautti, että kiristän remmiä liikaa. Ja tiedän tekeväni näin, mutta se tulee ihan alitajuntaisesti, jos Hugo lähtee erkanemaan minusta. Joten nyt olen yrittänyt keskittyä siihen, etten yritäkään hihnan avulla pitää Hugoa oikealla paikalla!

Toivottavasti seuraavalla treenikerralla keskittyminen treenailuun sujuu jo paremmin - nyt tosiaan vähän väliä Hugo muisti ympärillä pyörivät kaverit ja sain houkutella toden teolla, että kiinnitti huomiota minuun :) Mutta tämä on varmasti ihan normaalia varsinkin, kun kyseessä on pentu, joka vieläpä on murkkuiässä! Hyrräävät hormonit pistävät pikkupojan pään ihan pyörälle, kun vieressä treenaa hemaiseva nuori narttu!

Tyttöystäviä

2011-03-01T20:41:00.006+02:00

Hugon kiinnostus tyttöjä kohtaan tuntuu kasvavan. Nyt jopa Ronja, jonka kanssa olemme käyneet leikkimässä pienestä pitäen, on alkanut kiinnostaa Hugoa. Ei sillä, etteikö Ronja olisikin oikein mainio tyttöystäväkandidaatti, mutta aiemmin Ronja ja Hugo ovat olleet niin tiiviisti kavereita, ettei Hugo ole edes tuntunut huomaavan, että leikkikaverina on tyttö. Onneksi kuitenkin yhä sujuu leikitkin eli taas eilen puistossa käydessä oli vuorossa monenmoisia leikkejä ja paineja :)

Alla video, jossa kuvattuna pieni pätkä kaverusten leikistä, jossa mukana myös taas sellainen Hugolle tyypillinen "pikkurisu" :) Videon lopussa Ronja päätti, että risu oli hänen, ja Hugohan tottelee, kun tytöt komentaa!

Hugo on alkanut keksiä kaikenlaista pientä puuhastelua sillä aikaa, kun se on yksin kotona. Aiemmin ei juurikaan minkäänlaisia tuhoja ole ilmennyt lukuunottamatta sitä yhtä nettijohdon syömistä viime syksynä. Sunnuntaina kuitenkin oli Hugo löytänyt yksinollessaan (eikä edes ollut yksin kotona pitkää aikaa) keittiön pöydältä saksanpähkinäpussin. Tässä kohdassa tietysti voi ihmetellä, että miksi se oli jätetty siihen Hugon saataville - jopa ärsyksi - mutta kyse oli siis inhimillisestä erehdyksestä. Erehdys sitten johti siihen, että Hugo kävi tämän pussin sietä noutamassa ja tyhjensi sen. Yksi pähkinä oli Riston tullessa kotiin löytynyt huoneen nurkasta. Hugo ei varmastikaan ollut huomannut sitä, muuten ei sitäkään varmasti olisi jäänyt todistusaineistoksi :) Hugo on ilmeisesti kuullut puhuttavan hyvistä ja huonoista rasvoista....

Ja sitten toinen tempaus oli eilen, kun Hugo oli ollut suht pitkän päivän yksin kotona. Hugon lelut ovat aivan pennusta lähtien säilytetty pajukorissa, ja aina on Hugo antanut korin seistä eteisen nurkassa rauhassa. Tietysti sieltä on aina haettu leluja, mutta itse koriin ei Hugo ole koskaan koskenut. Nyt se olikin sitten jyrsitty pieniksi palasiksi ja palaset löytyi ripoteltuna eteisen matolta (katso kuva). Meni hetkinen ennen kuin sain kaikki pienetkin palat irrotettua matosta :)

Hugo ihailee aikaansaannoksiaan:

Sunnuntaina muuten pitkästä aikaa mittasin Hugon säkäkorkeuden. Näytti lukemaksi noin 59 cm eli alkaa olla ihan miehen mitoissa, kun rotumääritelmän mukaan uroksen säkäkorkeus tulisi olla 56-61 cm. On jo kauan näyttänyt tuo korkeuskasvu hidastumisen merkkejä, joten tuskin tulee tuosta enää kauheasti kasvamaankaan :)

Kiitos lukijoille :)

2011-02-22T21:17:00.004+02:00

Blogin kävijöissä mennyt ensimmäinen raja rikki: 1000 kävijää ylittynyt! Ihan todellista lukemaan ei tuo laskuri näytä, sillä jouduin lataamaan uuden laskurin lokakuussa, kun vanhempi laskuri lakkasi toimimasta. Mutta joka tapauksessa hieno saldo :)

Eiliseltä alla yksi valokuva automatkaltamme. Hugo matkustaa autosta riippuen joko tavaratilassa (farmariautossa tietysti) tai sitten takapenkillä, johon meillä on olemassa lukkosysteemi, jolla valjaat saa kiinnitettyä turvavöihin. Siten Hugo on takapenkilläkin turvallinen matkustaja meidän, Hugon ja poliisin mielestä. Mieluisin matkustustapa Hugolle tuntuukin olevan juuri tämä takapenkillä matkustus, sillä siellä malttaa nukkua rauhassa ja ottaa iisisti - takatilassa puolestaan ei malttaisi edes istua. Tässä valokuvassa Hugo onkin juuri takapenkillä turvavöissä kiinni - tyynynä toimii tällä kertaa etupenkkien välissä oleva kädentuki :)

Harjoittelu tekee mestarin

2011-02-18T22:10:00.002+02:00

Hugolla on silmätulehdus - silmät eivät kovin punaiset, mutta rähmivät ja kutisevat. Eli siihen nyt silmätippakuuri, jolla varmasti taas päästään tästä vaivasta eroon :)

Paluumatkalla lääkärireissulta (matkattiin kotiin päin kävellen - pakkanenkaan ei tuntunut auringonpaisteessa purevalta) tultiin kohtaan, jossa kulki pitkähköt alaspäin menevät sementtirappuset. Hugohan pisti saman tien levyksi maahan kaikki raajat sojoittaen eri suuntiin ja katsoi minua, että "minähän en tuosta mene". Portaa olisi pystynyt kiertää vähän matkan päästä, mutta ajattelin, että tekee Hugolle hyvää opetella portaita. Kyllähän se meillä kotona portaa kulkee monta kertaa päivässä eli se kyllä osaa sen homman. Kuitenkin aina, kun eteen tulevat jotkut erilaiset portaat, Hugo jähmettyy täysin.

Nyt oli siis hyvä hetki opetella muunkinlaisia portaita. Ei ollut mihinkään kiire, joten ajattelin, että otamme ihan rauhassa porrastreenailut. Ja menihän siinä sitten 10-15 min, tarkkaa aikaa ei tullut katsottua kellosta. Eli tämä aika kului siihen, että sain Hugon suostuteltua portaisiin. Kehitystä tuli koko ajan, sillä aloitimme noin viiden metrin päästä portaiden yläpäästä, ja etenimme tämän matkan hiljalleen näinä kymmenenä minuuttina. Suurin kynnys oli kuitenkin juuri siinä ensimmäisen portaan reunalla.

Ohi kulki lukuisia ihmisiä ja kehtasipa siitä juosta ne portaa yksi koirakin, joka vilkaisi Hugo nenänvarttaan pitkin - se ei selvästi muista sitä aikaa, kun itse oli vielä pieni, ja tällaiset uudet jutut oli kammostuttavia! Mutta Hugo onneksi vähät välitti näistä töllöttelijöistä, vaan jatkoi ihan rauhassa siinä rappusten reunalla pötköttelyä :)

Lopulta paikalle tuli kaksi poikaa (alle 10-vuotiaita) ja nähdessään Hugon kauhusta kankeana, toinen pojista sanoi, että hänen on aivan pakko jäädä katsomaan, kuinka koira menee ne portaat. Totesin pojalle, että hän voi joutua odottelemaan jonkun tovin ottaen huomioon, että samaa on jatkunut jo kymmenen minuuttia. Ilmeisesti Hugoa alkoi kovasti nolottamaan, kun ääneen tämän totesin, joten se päätti näyttää, mistä on tämä colliepoika tehty! Niinpä se kirmasi ne portaat valtavan hienosti alas, ja kyllä me sitten juhlimme tätä saavutusta Hugon kanssa alatasanteella. Tai no oikeastaan parin kymmenen metrin päästä portaista, sillä pitihän Hugon ensin varmistaa, ettei joutuisi ihan heti uudestaan yhtä noloon tilanteeseen :)

Tähän kaikkeen innostus lähti siitä, että eläinlääkärin (eri paikka kuin ennen) etuovelle piti nousta kaksi porrasaskelmaa. Hugo laittoi jarrut päällä, mikä tuntui hieman huvittavalta, sillä sehän kävelee portaita päivittäin niistä mitään piitaten. Silloin minulla on hieman kiire, joten en ehtinyt jäädä näiden askelmien nousemista harjoittelemaan, vaan selvitimme tilanteen niin, että autoin hieman Hugoa nostamalla sitä. Sinä hetkenä kuitenkin päätin, että portaisiin olisi totuttavat - erilaisiin portaisiin. Joten nyt vain yritämme löytää mahdollisimman paljon portaita treenattavaksi :)

Tiedä sitten olisiko Hugolla jokin mörkökausi meneillään, sillä olen huomannut joissain tutuissakin tilanteissa Hugon säikkyvän ja juuri tuolla tavoin jähmettyvän. Jopa omat portaat ovat aika ajoin takkuilleet, vaikka niiden kanssa ei ole ollut ongelmia enää aikoihin. Eli täytyy keskittyä olemaan mahdollisimman rohkaiseva ja näyttää pienelle pöhkölle, ettei ympäristössä ole mitään pelättävää :)

Kuvia ja riemuisia leikkejä

2011-02-14T16:54:00.006+02:00

Tänään pääsimme Hugon kanssa jo päivällä lenkille, ja kyllä olikin mukavaa taas ulkoilla auringon paisteessa. Pakkanenkaan ei tuntunut niin kovalta, ja tulee heti niin hyvälle tuulelle (ei sillä, ettäkö olisin lähtiessä ollut jotenkin huonolla tuulella). Arkisin on kiva lenkkeillä päivisin senkin takia, että ihmisiä on liikenteessä huomattavasti vähemmän, ja pystyn pitämään Hugoakin enemmän vapaana. Tänäänkin melkeinpä puolet lenkistä kuluikin vapaana palloleikkien tiimellyksessä.. Ohikulkeva mieskin totesi, että kylläpäs se koira jaksaakin touhuta ja että näkee, että sillä on hauskaa :)

Tässä pari kuvaa taas. Ensimmäinen tältä päivältä. Tätä näkymää Hugo jaksaa kyllä hämmästellä, joka kerta kuin tästä ohi kävelemme!

Ja tässä kuva Hugon sadetakista. Kuva ei siis tietystikään tältä päivältä, mutta on ollut jo käytössä päivinä, joina on satanut märkää lunta/räntää. On kyllä hyödyllinen kapistus - helpottaa lenkkien jälkeistä kuivausoperaatiota huomattavasti, kun ei ole turkki täynnä sohjoa!

Ja pakkaset jatkuvat...

2011-02-14T10:09:00.003+02:00

Pakkasia on tosiaan piisannut, ja säätiedotusten mukaan ei ainakaan toviin ole tulossa tähän muutosta.. Hyvin ollaan vielä kuitenkin tarettu lenkkeillä! Hugolla nyt ei mitään ongelmaa olekaan - nämä ovat sille vielä pikkupakkasia :) Itsekin olen vielä pysynyt lämpimänä harrastamalla kerrospukeutumista. Eilenkin oli oikein piristävä lenkki ja Hugolla on niin paljon energiaa, että se jaksaisi touhuta ulkona vaikka ties kuinka kauan.

Pakkanen rajoitta hieman tottelevaisuustreenien suorittamista ulkona. Ilman hanskoja ei oikein viitsi montaakaan sekuntia olla, joten olemme harjoitelleet sisällä esimerkiksi sivulletuloa. Mutta kyllä sitä kevättä täällä jo tosiaan odotellaan... nämä pakkaset alkavat jo riittämään tältä erää!

Suuruudenhullu

2011-02-06T18:10:00.004+02:00

Eli videopätkä selittää hyvin tuon otsikon... Ja tämä ei ollut millään tavalla epätavallista, että Hugo valitsi juuri sen maastosta löytyvän suurimman "risun" taistelukaverikseen :)

Ja tässä yksi kuva, jossa siis me kaksi tärähtänyttä, kuten kuvasta näkyy :)

Ja tässä kuva, jossa näytillä Hugon harjaantuneet kerjäystaidot! En nyt muista mitä minulla mahtoi kädessä olla, mutta ihan itse Hugo tämän kuvassa olevan asennon otti. Miten ne koirat tietävätkin, että milloin ne näyttävät niin suloisilta, että melkein tekisi mieli antaa nami?!?!

Kevättä kohti kohisten

2011-02-02T16:59:00.002+02:00

En ole taas hetkeen kirjoitellut, mihin syynä on yksinkertaisesti se, ettemme ole touhunneet oikeastaan mitään erikoista. Normaalia lenkkeilyä, leikkimistä ja kaverien tapaamista! Seuraamista olemme treenailleet lenkkien yhteydessä, ja se menee mielestäni pikkuhiljaa paremmin.

Kovasti täällä iloitsemme pienistä askelista kohti kevättä! Olen aina pitänyt talvesta ja luesta, mutta nyt, kun sitä on jo ollut vaikka muille jakaa, niin alankin jo toivoa, että kinokset sulaisivat ja aurinkokin paistaisi. Tähän suuntaan ollaan menty lähipäivinä - täällä ainakin on plussakelejä jatkunut jo useamman päivän ja tihkusadetta tulee vähän väliä. Lumikinoksetkin ovat alkaneet kutistua eli toivo heräsi, että kyllä se kesäkin sieltä vielä tulee! Toisaalta taas yritän olla innostumatta vielä liikaa.. kuitenkin on vasta helmikuun alku, ja kyllähän helmikuu yleensä on vasta melkeinpä se talvisin kuukausi :)

Hugon murkkuiän alkaminen on puolestaan vähän jarrutellut. Alkoi kovin yhtäkkisesti, mutta nyt alkava teini-ikä näkyy oikeastaan vain jalan nostamisena ja merkkailuna. Tyttöjen perään ei ole lähiaikoina osoittanut erikoista kiinnostusta - pitänyt niitä vain leikkikavereina. Myös vähäisetkin toisille uroksille uhittelut ovat jääneet ja uhmakkuus minua kohtaan on mielestäni myös hellittänyt. Kovasti siis näyttäisi, ettei se murrosikä ihan vielä sieltä kunnolla alakaan, jäädään siis odottelemaan!

Pentuetapaaminen

2011-01-25T21:19:00.006+02:00

Viime sunnuntaina kokoonnuttiin koko pentueen voimin ja kyllä oli mukavaa - niin koirilla kuin meillä emännillä ja isännilläkin! Voi sitä vilinän määrää, kun ympäriinsä juoksi kuusi 7-kuukautista pentua ja lisäksi kolme aikuista collieta. Valokuvia yritin ottaa, mutta melko huonolla menestyksellä. Sen verran oli meno kovaa, etten ehtinyt edes kaivamaan kameraa esiin, kun pennut olivat jo hävinneet kameran ulottumattomiin :) Eli nyt laitan esille vain pari kuvaa ja yhden videon.

Näistä kuvista huomaa, ettei mitään yhteiskuvia olisi voinut edes suunnitella ottavansa - sen verran poukkoilevaa oli pentujen meno :)

Ja tässä video. Huomioikaa, että tämä on kuvattu juuri ennen kotiinlähtöä, takana pennuilla siis reilu kaksi tuntia jatkuvaa riehumista!

Silkkaa hauskanpitoa!

2011-01-19T21:21:00.006+02:00

Hugolla on tosiaan ollut tässä lähipäivinä oikein onnenpäivät ja tulee sama vielä jatkumaan! Kavereita ollaan nimittäin nähty nyt urakalla. Sunnuntaina Hugo pääsi leikkimään tutun basset hound -pennun kanssa, maanantaina käyvimme leikkimässä Ronja-pennun kanssa, tänään olimme koirapuistossa leikkimässä kolmen pennun/nuoren koiran kanssa. Ja tosiaan samanlainen meno jatkuu, sillä huomenna olisi taas vuorossa Ronjan kanssa leikit, perjantaina Nepin kanssa leikkimistä ja lenkkeilyä, ja sunnuntaina sitten Joyhill X-pentueen pentuetapaaminen, jota odotamma jo Hugon kanssa täällä kovasti :)

Tekee niin hyvää tuo kavereiden kanssa rymyäminen - tervettä liikuntaa, ja kotona käyttäydytään iltaisin oikein asiallisesti! Ei sillä, että Hugon kanssa mitään suurempia ongelmia koskaan olisi kotosalla ollutkaan.. mutta uni maistuu ainakin öisin hyvin!

Sitten vielä pari kuvapäivitystä. Nämä ovat viime lauantain lenkiltämme. Oli aivan mahtava keli - n. 8 astetta pakkasta ja aurinko paistoi pitkästä aikaa!

Oli ihan pakko ottaa kuva, kun näin hangessa kahdet rinnakkain kulkevat pupun töppösten jäljet - ei ole pupunkaan hyvä yksin olla (ei edes citykanin!)

Ja vielä kuva Hugosta nauttimassa auringonpaisteesta - kuvasta melkein näkee, kuinka Hugo imee nykyään niin harvinaista luonnon-D-vitamiinia itseensä :)

Korvattomuuden kanssa selviytyminen

2011-01-15T10:18:00.005+02:00

Ollaan treenailtu seuraamista ja liikkeestä istumista nyt parina päivänä kotosalla. Aiemmin käytii aina tuossa omalla pihalla harjoittelemassa perusjuttuja, mutta se ei tunnu tulevan enää kuuloonkaan. Hugolla on sen verran jo tuota murrosikää iskenyt, että ulkosalla hajujen maailmassa minun sanomisillani ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Eli treenailu ei oikein tunnu sujuvan, kun Hugo juoksee ympäriinsä nenä maassa vähät välittäen mitä minulla olisi sanottavana. Olemmekin päätyneet siihen, että tällä hetkellä tuossa pihalla riittävät haasteet ovat palloleikit (niin, että Hugo pysyy myös leikissä mukana eikä säntäile koirien tai ihisten perässä) sekä luoksetulo. Luoksetulokin on ollut hieman haastavaa aika-ajoin, pihalla kun asuu sen verran monia koiria, että niiden tuoksuja haistelemassa saa kulutettua rattoisasti aikaa. Olenkin nykyään kantanut mukanani superherkkuja (nakkeja, juustoa tms.) aina, kun olen pitämässä Hugoa vapaana.

Mutta sisällä harjoitellessa on kylläkin tullut tulosta. Seuraaminen sujuu jo aika kivasti. Asento ei ehkä vielä ole ihan täydellinen, mutta katsekontakti löytyy ja Hugo seuraa hyvin minua - istuu siis aina pysähtyessäni ja lähtee terävästi liikkeelle minun lähtiessä. Vähän ollaan myös treenailtu liikkeestä, esim. seuraaisesta, istumaan menoa. Hugo aina heti istahtaa, mutta paikalla pysyminen tuntuu välillä hankalalta, kun pienen pojan päähän ei mahdu, että miksi hänen pitäisi istuskella siellä, kun nakkipala menee tuonne! Tämäkin on kuitenkin alkanut jo sujua melko hyvin, enkä vielä vaadikaan, että Hugon pitäisi odotella pitkiä aikoja paikallaan. Mitään minuutin tai useammankin paikallaoloja ei olla vielä harjoiteltu, ei vielä voi odottaa pieneltä niin suurta keskittymistä :)

Mutta nyt tuo pitkäkuono tuijottaa vieressä lelu suussa siihen malliin, että "minulla on tylsää, voisitko viihdyttää minua". Eli ei muuta, kun veto- ja heittelyleikkien pariin!

Poseerausta

2011-01-12T20:41:00.012+02:00

Viime viikolla Hugo pääsi ihan ammattilaisvalokuvaajan kuvaamaksi meillä täällä kotona. Olin odottanut suurta kaaosta, kun yhdistää puolivuotiaan pennun, kuvausvalot, salamavalot, taustalakanat, suuren kameran ja sateenvarjon. Hugo kuitenkin poseerasi melkeinpä kuin vanha tekijä - malttoi odottaa ja ihan oikeasti katsoi kameraan ja käänteli päätä näyttääkseen mahdollisimman söpöltä.

Alla siis kuvasatoa viime viikolta; kuvien © Roni Rekomaa

Ja kuka väittää, että Hugolla on pitkä kuono??:

Entäpä kuka väittää, etteikö Hugolla voisi olla hurmaava hymy???:

Entä kukas sitten väittää.. tai no se me nyt kaikki tiedetäänkin (ainakin kyseisen tapauksen tavanneet), että Hugolla on kyltymätön herkkunälkä (huomaa kuolapisarat suun kärjessä seuraavissa kuvissa Hugon nähdessä kädessäni olevat herkut) :)

Kuvien © Roni Rekomaa

Varhaisteini?

2011-01-05T14:57:00.006+02:00

Kuten otsikko jo kuvastaakin, Hugo on lähiaikoina alkanut käyttäytyä hieman aikuisen pojan tavoin. Tämä on osoittautunut tietynlaisena uhmakkuutena - luokse ei tullakaan, kun emäntä tahtoo, vaan sitten kun itselle sopii, jos sopii! Toistaiseksi tämä on onneksi ollut vielä melko harvinaista, mutta odotellaan tässä sitä kunnon murrosiän alkamista... Lisäksi Hugo on alkanut ulkona haistella huomattavasti aiempaa enemmän ja tyttöjen hajuja tuntuu löytyvän joka puolelta. Ja onpa se pikkupoika jo alkanut silloin tällöin merkkailemaankin - välillä jalkaa nostaen välillä vielä tyttömäisesti kyykistyen :) Toistaiseksi on ollut ihan hauska seurailla tätä varhaisteinin kehitystä, mutta odotellaan tosiaan sitä varsinaista murrosikää - tämä on selvästi vasta "harjottelua" eli nämäkin oireilut tulevat ja menevät.

Tässä muutama valokuva tämän aamun leikkituokiosta pihalla:

Uninen uusivuosi

2011-01-02T18:04:00.003+02:00

Uusi vuosi vaihtui meillä aika rauhallisissa merkeissä. Hugon osalta ei siis mitään paniikkeja tai levottomuutta. Sisällä oli täysin rauhassa ja nukkui suurimman osan illasta, vaikka paukuntaa kuuluikin sisälle. Ulkonakaan ei pelännyt lainkaan paukahduksia, mutta Hugoa kyllä pelottivat ne raketit, jotka se näki poksahtavan. Eli välähdykset yhdistettynä paukahduksiin olivat omituisia ja pelottavia, mutta pelkkä ääni ei - mikä onkin tärkeintä :) Eli ei tunnu olevan paukkuarka!

Hyvää Uutta Vuotta 2011!

2010-12-30T22:02:00.004+02:00

Huomenna onkin sitten jännä päivä - uudenvuoden aatto. Tai jännä ainakin minulle, joka jännittää Hugon reaktiota raketteihin. Toivottavasti ei kovin jännä Hugolle! Kovasti siis toivoisin, ettei se ainakaan ihan paniikkiin mene rakettien pamahduksista ja väläyksistä. Pitkälle lenkille olemme menossa Kaijan ja Nepin kanssa jo heti aamupäivällä niin ei tarvitse sitten illalla käydä ulkona kuin lyhyesti. Ainakaan tähän saakka Hugo ei mielestäni ole pelännyt koviakaan ääniä mitenkään ihmeemmin. Hiustenkuivaaja on sen mielestä yhä outo ja sitä se jaksaa hämmästellä, muttei se sitäkään oikeastaan pelkää. Toinen, mitä se oudoksuu on imuri. Eikä se ääni, joka tulee imuroidessa, vaan Hugoa kummastuttaa se johdon kelauksesta tuleva ääni :) Toivotaan nyt, että huominen ilta sujuu hyvin ja Hugo malttaa rauhoittua paukkeesta huolimatta!

Joulu tuli ja meni

2010-12-26T19:46:00.019+02:00

Joulut on nyt siis juhlittu, mikä tarkoittaa siis sitä, että itse kullakin on maha täynnä ruokaa ja herkkuja! Tämä pätee siis tietysti myös Hugoon :) Me vietimme joulun minun vanhempieni luona. Menimme sinne aatonaattona, jolloin kuusi tuotiin sisään. Olisi voinut kuvitella, että Hugo olisi hämmästellyt olohuoneen ilmestynyttä puuta, mutta ei. Se piti sitä täysin luonnollisena!
Tässä pari kuvaa aatonaatolta. Ensimmäisessä Hugo äidin kanssa ja toisessa Hugo herkuttelee poron luulla.

Tässä kuvassa Hugo ja vanhemmillani asuva Lurppa-Leevi pupuni ihmettelevät yhdessä kuusta.. tai no L-L ihmettelee ja Hugo ihmettelee kania :)

Lurppis päätti tehdä lähempää tuttavuutta kuusen kanssa - onneksi Hugo ei tajunnut kuusen yhdennäköisyyttä ulkona syömiensä keppien kanssa.

Jouluaattoaamu alkoi milläpä muullakaan kuin riisipuurolla. Itselleni ei riisipuuro maistu, mutta onneksi tänä jouluna suita löytyi kyllä minun puuroannokselleni. Annoimme Hugolle ja Lurpalle molemmille omat pienet annokset puuroa. Pojilla puuron syöminen sujui yhteistuumin - Lurppa sai mantelit ja Hugo söi puurot molempien puolesta :) Tässä kuvassa Hugo Lurpan kupilla (ei häirinnyt Hugoa kupin kyljessä oleva teksti Rabbit dish).

Ja sitten väliin taas maistiaisia omasta kulhosta. Hugo söi nimittäin vuorotellen molemmista varmistaen, ettei Lurppa päässyt kummallekaan kulholle!

Aamupuurojen jälkeen vuorossa kuusen koristelu, joka alkoi valojen laitolla. Hugo näyttää seuraavassa kuvassa selvästi tuumaavaan, että kylläpäs ne valot häikäisevät!

Hugo oli kovin kiinnostunut kuusen alla olevista lahjoista ja tuntui tunnistavan sieltä ne omansa - ehkäpä tuoksun perusteella :) Tässä etsittynä yksi omista lahjoistaan:

Hugo ystävällisesti avusti myös Lurppaa lahjojen avaamisessa.. vai mahtoikohan olla oma lehmä ojassa, sisälsi nimittäin herkkuja tämäkin paketti!

Ja kyllähän siinä sitten jo Hugolle alkoi ahneus iskeä. Annoimme sekä Hugolle että Lurpalle omat namit. Hugo tietysti söi omansa hotkaisemalla ja tässä saalistetaan jo Lurpan leipäpalasta.

Jännittävän päivän päätteeksi oli hyvä simahtaa kuusen alle, vieressä joulupukilta lahjaksi saatu viltti ja lelu.

Joulupäivänä kävimme tavalliseen tapaamme mummilassa. Hugo olisi saanut tulla mukaan, mutta päätimme jättää sen omaan kotiin. Mummilassa on kuitenkin aina sen verran meteliä ja vilskettä, että olisi voinut käydä Hugolle vähän raskaaksi. Tänään kävimme vielä vanhemmillani syömässä - mitäpäs muutakaan kuin jouluruokia! Ennen ruokia ohjelmassa oli kuitenkin temmellystä pihalla. Virallisesti kai siellä puhdistettiin terassin katosta lumista, mutta Hugolle se merkitsi vallatonta kaivamista, leikkimistä, pomppimista ja tonkimista. Kuvat otettu kännykällä, mutta saa niistä riittävästi selvää.

Risto ja Hugo kaivoivat pihalle myös yhteistuumin tunnelia. Tai no aluksi homma sujui yhteistyötä tehden, mutta lopulta Hugo tuntui tuumaavan, ettei Riston työskentely oikein ole tehokasta, ja päätti jatkaa ilman apuvoimia :)

Kaiken kaikkiaan oikein mukava ja rauhallinen joulu. Nyt täytyy alkaa palautua arkeen siitä jatkuvasta herkkujen popsimisesta - ja tämä koskee sekä minua ja Ristoa että Hugoa :)

Noutoa hypyn kera

2010-12-19T20:47:00.002+02:00

Tänään otettiin ensimmäinen treeni, jossa nouto yhdistettiin hyppyyn. Harjoiteltiin tätä taas kotosalla ja este oli näin alkuun melko matala - etenkin, kun on Hugo vielä kasvuiässä, niin ei viitsi vielä korkeita hypyttää! Ensin otettiin pari hyppyä ihan ilman noutoa, ja sen jälkeen kokeiltiin vielä noutoa hypyn kanssa. Aloitin harjoituksen sivulle-käskyllä. Hugon ollessa sivulla istumassa, heitin pallon esteen ylitse. Hugo jäi odottamaan viereen nätisti ja katsekontaktin ottaessa annoin nouda-käskyn. Hugo hyppäsi esteen, nouti pallon ja tuo-käskyllä hyppäsi esteen yli pallo suussa ja palautti pallon minulle. Tuntui olevan Hugo-poika todella innoissaan tästä harjoituksesta! Tein kylläkin sellaisen virheen, että käytin noudettavana esineenä narupalloa. Sen kanssa olikin sitten sellaista hankaluutta, että Hugo otti välillä kiinni ihan narun päästä. Ja voitte varmaan kuvitella ettei ole helppoa hypätä esteen yli roikkuva narupallo suussa. Eli ensi kerralla sitten jokin muu tähän tarkoitukseen parempi esine noudettavaksi!

Valokuvaussessio

2010-12-19T09:19:00.023+02:00

Eilen oltiin siis kolmen pennun voimin valokuvattavana - mukana olivat Hugon lisäksi pennuista Oiva ja Pimu. Muut kolme pentua kuvattiin jo pari viikkoa sitten. Ensin otettiin yksittäis kuvia jokaisesta pennusta ja sen jälkeen koirat pääsivät vapaaksi temmeltämään ja leikkimään.

Ensin yksittäiskuvia Hugosta:

Ja sitten kuvia pennuista ja Nepistä leikkimässä.
Tässä Hugo ajaa takaa Pimua, Pimu hyppäämässä vallin yli

Ja sitten Hugo hyppää perään:

Ja kun este ylitetty niin kilpajuoksu jatkuu:

Tässä temmeltävät Pimu, Oiva ja Hugo:

Sitten saatiin mukaan leikkeihin pallo! Ensin pallo oli Nepillä, mutta pennuthan kiinostuivat pallosta heti.

Sitten alkaa vetoleikki Nepin ja Hugon kesken:

Muutkin pennut kiinnostuvat vetoleikistä:

Seuraavaksi pallo onkin jo Hugolla ja Oiva innokkaana myös pallojahdissa:

Ja lopuksi vielä kuva Hugon loikasta:

Oli kyllä kivaa sekä koirilla että meillä leikkien katsojilla :) Kiitos paljon Pialle valokuvaamisesta!

Aktivointia ja energian kulutusta

2010-12-13T21:33:00.004+02:00

Antibioottikuuri loppui viime viikon puoli välissä ja siitä parin päivän päästä vein taas kontrollinäytteen. Tänään soitin tuloksia, ja tulehdussoluja ei enää ollun näytteessä lainkaan! Eli koska oireilutkin ovat ainakin toistaiseksi pysyneet poissa, niin näyttäisi kovasti siltä, että tulehdus on vihdoin nujerrettu :) ELL oli siis sitä mieltä, että kuuria ei tarvitse jatkaa.

Ostimme tänään Riston kanssa Hugolle joululahjan. Pakettiin on nyt käärittynä Nina Ottossonin puinen aktivointilelu. Se on koiran hyrrä eli pyöreä ja halkaisijaltaan reilut 20 cm. Sen päälikansi on ruuvilla kiinni keskeltä niin, että se pyörii ympäri. Kannen alla on koloja, joihin voi laittaa nameja. Koira saa siis päälikantta pyörittämällä nameja esiin. Ottossonin leluissa on vaikeusasteena 1, 2 tai 3. Tässä näyttäisi nettisivujen mukaan olevan vaikeusasteena vain 1 - ehkä ihan hyvä aloittaa tästä :) Ei voi pennulta vielä odottaa kovin pitkää pinnaa, joten on ihan hyvä, että niitä nameja löytyy sieltä melko helposti! Pysyy mielenkiinto yllä, ja siitä on sitten hyvä vaihtaa seuraavan tason haasteisiin, kunhan on ensin tämän lelun idea opittu!

Tottistreenailu on keskittynyt nyt aikalailla sisätiloihin - ulkona on ollut sen verran pakkasta, etten viitsi Hugo siellä kauheasti istuttaa tms., varsinkin kun juuri päästy eroon siitä virtsatietulehduksesta! Eikä siellä oikein itsekään meinaa tarjeta ilman hanskoja treenailla. Eli olemme harjoitelleen Hugon kanssa sivulletuloa ja seuraamista. Hyvin on mielestäni alkanut edetä nämä harjoitukset. Olen yrittänyt kiinnittää nyt alusta lähtien huomiota Hugon asentoon liikkeissä. Olen nyt alkuun harjoitellut seuraamista kotona tuollaisella pienellä käytävällä. Siinä on matto pohjalla niin ei tassut liu'u ja seinät vieressä auttavat säilyttämään oikean asennon seuraamisessa. Ihan lyhyitä pätkiä vasta harjoitellaan, mutta mielestäni edistystä on tullut hiljalleen!

Ulkona lenkeillä olemme puolestaan harjoitelleet leikin yhteydessä noutoa. Eli narupalloa olen heitellyt ja pyytänyt noutamaan ja tuomaan sen takaisin. Namipalkalla tämä on alkanut sujumaan jo aika hyvin ja lenkitkin sujuvat rattoisammin näin :) Hugolla on taas nimittäin niin reippaasti energiaa, ettei pelkkä kävely hihnassa tunnu oikein maistuvan. Kaverien kanssa leikkiminen on se ihan paras asia Hugon mielestä, mutta myös palloleikit tuntuvat kelpaavan. Ilman minkäänlaisia leikkejä tahtoo Hugo kyllästyä ja alkaa sitten keksimään itselleen viihdykettä, kuten lahkeiden järsimistä ja lapasten varastelua.. Eli palloleikeillä säästän siis taas vaatekuluissa :)

Helsinki Winner ja Voittaja 2010

2010-12-11T21:06:00.002+02:00

Tämän viikonlopun ohjelmaan kuuluvat tiiviisti otsikossa mainitut koiranäyttelyt. Tänään olin avustamassa luettelomyynnissä ja myös vähän jo katselemassa alustavasti collieita. Ehdittiin tänään nähdä vain valio- ja veteraaniluokan urokset - huomenna sitten olenkin menossa ihan vain katselemaan ja ihastelemaan!

Ovat ne kyllä aikamoiset näyttelyt nämä voittajanäyttelyt! Laskeskelin, että tänään näyttelyyn ilmoittautuneita koiria oli n. 6300 eli aikamoista hulinaa ja vilskettä oli messukeskuksessa :) Ja huomenna vasta itse "pääpäivä" eli Voittaja 2010 -näyttely.

Joulu tuli aikaisin

2010-12-10T12:08:00.004+02:00

Eli pikkuisen lipsuin tuosta suunnitelmasta antaa tossut Hugolle joululahjaksi.. Nyt niille kuitenkin on tarvetta, joten otin ne heti ostettuani käyttöön. Hieman on harjoittelemista tossuilla kävelemisessä - tyyli on vielä aika erikoinen, mutta pikkuhiljaa tuntuu Hugo tottuvan jalkineisiin :)

Kinoksia ja kokkareita

2010-12-07T16:07:00.006+02:00

Itsenäisyyspäivää vietettiinkin sitten täällä Etelä-Suomessa varsin lumisissa merkeissä. Hugoa ei hankien ja kinosten kasvaminen haittaa yhtään päin vastoin. Mitä syvemmälle hankeen uppoaa, sitä kivempaa siellä on viilettää!

Tässä muutama kuva Hugosta itsenäisyyspäivänä - ikää 5 kk ja 2 vko:

Ainoa Hugoa häiritsevä seikka talvessa on se, että tassun pohjiin kertyy lumikokkareita. Olen leikellyt tassukarvoja, ettei lumi kertyisi tassukarvoihin niin helposti, mutta siitä huolimatta häiritsevät paakut ilmestyvät aina kun olemme vähänkin pidemmällä lenkillä. Olen vakavissani harkinnut töppösten ostamista Hugolle - pysyisi paakut poissa, tassut lämpiminä ja anturat hyväkuntoisina. Olisi siinä Hugolle hieman totuttelemista - vaatteet kun eivät tunnu olevan sen juttu. Mutta näyttäisi siltä, että tänä talvena niille löytyisi ahkeraa käyttöä, joten eiköhän Hugo niihin tottuisi! Ehkäpä Hugo tossut joululahjaksi...

Terveisiä Ruotsista!

2010-12-03T18:09:00.003+02:00

Tällä hetkellä olen siis tosiaan ystäväni luona vierailulla Ruotsissa Karlstadissa. Todella kaunis kaupunki - täytyy kyllä päästä tänne kesämmälläkin! Hugoa on taas pikkusen ikävä, mutta tiedän, että se pärjää Riston kanssa kotona :)

Torstaina vein kontrollivirtsanäytteen eläinlääkäriin, kun kuuria oli enää vain päivä jäljellä. Todettiin, että lääkkeet ovat tehonneet hyvin. Enää oli näytteessä todella vähän tulehdussoluja, mutta kuuri jatkuu vielä hetken pienemmällä annoksella, että varmasti viimeisetkin pöpöt ovat kuolleet. Näyttäisi kuitenkin siltä, ettei enää kauhean kauan tarvitse taistella sen tulehduksen kanssa!

Lisää kirjoituksia, kunhan olen palannut Suomeen sunnuntaina.

Pentuja, pentuja ja enemmän pentuja!

2010-11-28T21:46:00.003+02:00

Hugo ei paljon pakkasista piittaa - kiitos paksun turkin! Ainoa, mitä välillä paleltaa, ovat tassut, joihin tuntuu kertyvän häiritseviä lumipaakkuja. Lenkkeilyä ja lumileikkejä ne eivät kuitenkaan ole häirinneet, ja itsekin olen pukenut ulos lähtiessä sen verran monta vaatekerrosta, ettei ainakaan vielä ole onnistunut pakkanen liialti puraisemaan. Katsotaan nyt, kun on lupailtu, että lähentelee -20 astetta.

Olin tänään Messukeskuksessa pentunäyttelyssä - ihan vain katselemassa. Colliepentuja oli näyttelyssä reilut 30, joten katseltavaa riitti. Oli todella kiva reissu, minä en nimittäin ole käynyt aiemmin kuin kerran koiranäyttelyissä ja silloinkin olen tainnut olla sen verran pieni, etten ymmärtänyt touhusta muuta kuin että onpa paljon söpöjä hauvoja. Oli myös mielenkiintoista nähdä etenkin muita Hugon ikäisiä urospentuja etenkin. Joulukuun alussa onkin sitten vuorossa Voittajanäyttelyt, jossa pääsee ihastelemaan aikuisia collieita. Ja vähän muitakin koiria :)

Tänään olivat tämän syksyn viimeiset tottistreenit. Vaikka vasta kesken syyskauden päästiin aloittamaan koulutuksissa käynti, niin silti olemme saaneet hyviä vinkkejä siihen, miten nyt jatkaa koulutustauon ajan treenaamista omin päin.

Lopuksi vielä video, jonka jonkin aikaa sitten löysin netistä. Video söpöstä pienestä pennusta, joka yrittää kovasti matkia omistajan vihellyksiä :) Pitää ehkä olla kuitenkin kiitollinen, ettei Hugo omaa näin kimakkaa ääntä, eikä myöskään käytä sitä näin vuolaasti!

Monta hyvää uutista!

2010-11-23T22:37:00.006+02:00

Täällä nautitaan edelleen täysillä lumisista keleistä! Ulkoa ei oikein aina malttaisi edes palata sisälle, kun kaikkialla on niin kaunista. Pari kuvaa taas lumisista keleistä.
Ensimmäiseksi kuva lumisesta lenkkipolusta:

Hugo lumisissa maisemissa. Silmät kiiluvat - kiitos kännykkäkameran salamavalon:

Ja tässä Hugo katselee penkiltä käsin aamun menoa:

Virtsatietulehduksen oireet ovat taas hävinneet eli tuntuvat antibiootit taas tepsivän. Toivotaan, että tällä kertaa annos ja kuuri pituus olisivat kohdillaan ja pysyisi pöpö poissa kuurin jälkeenkin! Ja hampaista sen verran, että toinen alakulmuri on irti ja toinenkin heiluu ja selvästi on alkanut "kuolettumaan" eli eiköhän sekin sieltä tässä ihan lähiaikoina lähde :)

Maanantaina kävimme Kaijan ja Nepin kanssa A-estettä treenaamassa. Alkuun sai taas lähes tulkoon nostaa Hugon esteestä yli, mutta pikkuhiljaa Hugo rohkaistui enemmän ja enemmän. Ja niinhän siinä kävi, että loppuen lopuksi Hugo juoksi esteen yli jo ihan ilman houkutteluakin! Sen täytyi vain saada hetki sulatella asiaa ja pohtia, että mitäköhän sen oikein halutaan tekevän. Nyt jotain selvästi loksahti paikoilleen ja Hugokin huomasi, ettei se A-este olekaan yhtään hullumpi juttu. Kivaahan se on, kun saa kehuja, nameja ja leikkimästä ylityksen jälkeen!

Koirarunoutta ja sananlaskuja 2

2010-11-19T17:06:00.002+02:00

Löysin hauskat ohjeet siihen, kuinka pennusta otetaan valokuva. Jotenkin kuulostaa erittäin tutulta touhulta, vaikkakin kahvinporoilta ollaan taidettu sentään säästyä :)

Kuinka koiranpennusta otetaan kuva
1. Ota filmirulla pakkauksesta ja laita se kameraan.

2. Ota pakkaus pennun suusta ja laita se roskikseen.

3. Nosta pentu roskiksesta ja harjaa sen kuonosta kahvinporot.

4. Valitse hyvä tausta kuvaukselle.

5. Ruuvaa kamera jalustaan, tarkista että salama ja tarkennus toimivat.

6. Etsi pentu ja vedä likainen sukka sen suusta.

7. Laita pentu valittuun kohtaan ja asetu kamerajalustan taakse.

8. Unohda valittu kohta ja konttaa pennun perässä.

9. Aseta tarkennus kohdalleen toisella kädellä kun samalla houkuttelet pennun pois toisella kädellä.

10. Hae nenäliina ja pyyhi pois kuononjälki linssistä.

11. Heitä katti pihalle ja hae paperia pyyhkiäksesi kissan raapimaa naarmua pennun kuonossa.

12. Yritä saada pennun huomio vinguttamalla lelua pääsi yläpuolella.

13. Laita silmälasisi taas päähän ja tarkista menikö kamera rikki.

14. Ponnahda pystyyn kuin vieteriukko ja tartu pentua niskasta ja sano: "Ei, ei - tuo tehdään ulkona!"

15. Hae lasi ja hyvää viskiä.

16. Istu lempinojatuoliisi, nosta jalat sohvapöydälle, maistele viskiä ja päätä että alat ensi töiksesi huomenna opettaa pennulle "Istu" ja "Seuraa".

Lähde: http://www.kumikana.org/

Lunta tulvillaan

2010-11-18T16:07:00.008+02:00

Aamulla oli ihana herätä ja huomata, että vihdoin tännekin on saatu kunnon lumipeite. Otin kameran mukaan aamulenkille, koska arvasin, että Hugon reaktio ensilumea kohtaan olisi tallentamisen arvoinen. Aluksi meno oli yhtä pomppimista - aivan kuin jänis. Vähitellen pomppimisen lomassa välillä Hugo työnsi kunon syvälle lumeen ja juoksi onnessaan lumen kertyessä nenän päälle. Ja sitten tietysti asiaan kuuluivat myös hepulikohtaukset eli päätön juokseminen sinne tänne. Hauskaa oli ja kyllä taisi venyä aamulenkki paljon normaalia pidemmäksi - niin kiva oli sitä hauvalapsen riemua katsella :)

Tässä lyhyt videopätkä, joka kuvaa hyvin sitä, millaista meno oli:

Alla olevassa kuvassa maisema lenkkipolulta - oli niin ihanan talvista! Harmi, että päivällä menee vielä plussan puolella ja tiet näyttävät jo aika loskaisilta. Eipä taida kauaa pysyä vielä tuo lumipeite maassa.

Ja tässä kuvassa (samoin kuin päivitetyssä yläpalkissa) Hugo nauttimassa ensilumistaan.

Tänään aamulla kurkin taas Hugon suuhun ja ilahduksekseni huomasin alakulmureiden hieman heiluvan. Eli näyttäisi nyt kuitenkin, että ne lähtisivät itsekin. Nyt siis paljon vetoleikkejä, pureskelemista ja vähän niitä itsekin heiluttelen, että lähtisivät itsestään! Olen muuten melko varma, että Hugo säikähti kuullessaan, että joutuisi olla huomenna nälissään nukutuksen takia ja päätti sitten vähän "höllätä otettaan hampaista" :)

Vein tänään kontrollinäytteen virtsatietulehduksen hoitoon käytetyn antibioottikuurin loputtua maanantaina. Eläinlääkäri sitten soitti, että vielä näkyy tulehdussoluja ja bakteereja melko runsaasti ja nyt myös virtsan pH oli noussut, mikä osoittaisi myös sitä, että tulehdus on päällä. Itsekin tänään varsinkin havaitsin, että taas on Hugolla pissaamisen tarve lisääntynyt. Oireet hävisivät jo antibioottikuurin aikana, joten luultavasti ne olivat kuitenkin oikeita antibiootteja. Nyt vaan sitten uusi vähän pidempi antibioottikuuri, jotta saataisin pöpö nitistettyä :)

Kun hammaskeiju ei saavukaan...

2010-11-17T16:59:00.003+02:00

Tänään varasin perjantaiksi eläinlääkäriajan, mutta tällä kertaa en onneksi siksi, että Hugo olisi kipeä jollain tavoin. Hugon hampaista on vaihtunut jo suuri osa, mutta vielä on kulmahampaat jäljellä. Yläkulmurit tuntuvat hieman jo heiluvan, vaikka uudet eivät ole vielä puhjenneet, joten niiden kanssa ei toivottavasti tule olemaan ongelmia. Alakulmurit kuitenkin nököttävät paikallaan, vaikka uudet jo kasvavat vieressä. Uudet hampaat ovat tällä hetkellä hieman alle puolivälissä maitohampaita, joten vielä ei ihan hengenhätä olisi hampaiden poistolla. Haluan kuitenkin jo nyt varmuuden vuoksi käydä ne poistattamassa, etteivät vaikuta purentaan! Eri asia olisi jos ne tuntuisi heiluvan, mutta jäykässä tuntuvat olevan yhä..

Hampaiden poisto itsessään on helppo toimenpide, mutta sitä varten pentu täytyy nukuttaa. Ja tästä seuraa siis se, että 8 tuntia ennen nukutusta täytyisi olla Hugon syömättä. No tästähän Hugo tietysti ei tykkää yhtään. Laskeskelin, että jos perjantain aamuyöstä 4.00 aikoihin laittaisin kellon soimaan, niin voisin Hugon ruokkia vielä tuo aikarajan puitteissa.

Varkaissa

2010-11-16T18:00:00.009+02:00

Nyt on toivottavasti selvitty tulehduksista - torstaina vien vielä kontrollinäytteen, ja toivotaan, ettei löytyisi enää pöpöjä. Hugo tuntuu ainakin palanneen ihan ennalleen, eli on taas oma pirteä itsensä ja lenkkeilykin sujuu pysähtymättä pissalle parin minuutin välein!

Lauantaina oltiin Aapo-koiran synttäreillä ja Hugo esitteli sitten siellä opittuja käytöstapoja: etutassut ruokapöydällä yritti varastaa ruokaa tarjoiluastioilta! Ja sama toistui myös sunnuntaina isänpäivänä meidän käydessä minun mummin ja papan luona. Kotona ei tällaista ole oikeastaan harrastanut, mutta johtuuko sitten siitä, ettei meillä normaalisti jätetäkään pöydän reunoille ruokia? Täytyy alkaa opetella ruokien rauhaan jättämistä laittamalla ihan vaikka ärsyksi niitä lautasia reunalle. Täytyy Hugon vain oppia, ettei ihmisten ruokiin kosketa, vaikka kuinka se pitkä nenä niihin ylettäisikin!

Ollaan treenailtu lähiaikoina perustottelevaisuutta ja mm. esineruutua varten ihan alkeita, mutta itse jälkitreenit ovat olleet pikkutauolla lähinnä puitteiden puutteessa. Lähellämme oleva pelto/niitty alkaa olla kuitenkin nyt taas sen verran lyhyessä nurmessa (kesäisin rehottaa melkein polven korkuisena), että tein tänään siellä Hugolle yhden jäljen. Edelleen namitan joka askeleen, mutta askelväli on jo suht pitkä. Meni mielestäni tauosta huolimatta tosi hyvin eli nenä toimi ahkerasti tauotta, eikä jäljeltä eksytty :) Täytyypä tässä ennen lumien tuloa käydä vielä siellä pellolla treenaamassa ennen kuin jäävät jälkiopit talven ajaksi hautumaan.

Kuvien ottamisessakin on ollut taukoa lähinnä jatkuvan pimeyden vuoksi. Ulkokuvia on hankala ottaa, kun usein lenkkiaikaan on jo ehtinyt pimentyä sen verran, ettei kunnolllisia kuvia saa otettua. Tässä kuitenkin muutama sisäkuva viikkoa vajaa 5-kk Hugosta. Säkäkorkeuttakin on sellaiset 50 senttiä jo!

Saisinkohan mä ton namin, jos mä oikein nätisti hymyilisin?

Kiva nainen, joka antaa karkkia

2010-11-08T10:08:00.002+02:00

Kävin perjantaina taas eläinlääkärissä Hugon kanssa - tällä kertaa virtsarakon tulehduksen vuoksi. Nyt on antibioottikuuri meneillään ja näyttäisi vähitellen helpottavan! Hugo oli kyllä taas niin tohkeissaan päästessään lääkäriin. Riikka-lääkärin kutsuessa meidät huoneeseen, Hugo aina rientää juoksujalkaa lääkärin luokse. Sen mielestä Riikka on ihan suosikki ja vielä, kun antaa namejakin! Eli taas meni hienosti lääkärireissu - toivotaan, ettei nyt vähään aikaan täydy käydä siellä, vaikka kivaa onkin :)

Uutta opittu taas

2010-11-03T15:44:00.003+02:00

Tosiaan kirjoitinkin, että harjoiteltiin A-estettä varten erilaisille tasoille, kuten kiville hyppimistä ja niillä tasapainottelua. No senhän Hugo nopeasti oppi, mutta onpa ilmeisesti siinä sivussa sitten oppinut muutakin. Tänään koulusta tullessani oli sängyllä oleva pehmokoira lattialla, ja jotenkin minun silmääni näytti siltä, että päiväpeitteellä olisi nukuttu. Hugo ei kuitenkaan koskaan ole edes osannut hypätä sänkyyn, joten päädyin siihen, että sen on täytynyt kurkottaa sänkyyn sen verran, että on saanut lelun otettua. No sitten vaatekaapilla seistessäni kuulinkin takaani tömähdyksen. Ja siinähän se Hugo oli: sängyllä istumassa ja kyllä oli poika niin polleana että! Eli hyppytreenit ovat selvästi tuottaneet tulosta - nyt täytyy vain yrittää vielä selventää Hugolle, että mihin niitä hyppyharjoituksia saa kohdistaa :)

Koirarunoutta ja sananlaskuja 1

2010-11-02T20:38:00.004+02:00

Aina silloin tällöin törmää ihaniin runoihin tai lausahduksiin, jotka liittyvät koiriin. Ajattelin lisätä joitain niistä tänne blogiin aina, kun jokin hyvä tulee vastaan. Tänään bongasin netistä ihanan runon!

Loyalty

You can't buy loyalty,they say,
I bought it though,the other day
You cant buy friendships,tried and true
Well just the same,I bought that too.
I made my bid and on spot
Brought love and faith and a whole job lot
Of happiness,so all in all
The purchase price was pretty small
I bought a single trusting heart,
that gave devation from the start
If you think these things are not for sale,
buy a brown-eyed puppy with a wagging tail.
-Unknown

Narupalloilua ja keppileikkejä

2010-11-01T19:58:00.004+02:00

Hevosiin totutteleminen alkoi torstaina loppuen lopuksi aika hyvin. Aluksi Hugo oli silmin nähden kauhuissaan nähdessään sen oudon valtavan kokoisen eläimen. Pikkuhiljaa Hugo alkoi kuitenkin ymmärtää, ettei Mortti ole pahis, vaan ainoastaan hieman suuri. Hugo uskaltautui jo melko lähellekin haistelemaan ja yrittipä se houkutella Morttia leikkimäänkin tarjoamalla sille keppiä. Mortti ei tietysti Hugon harmiksi yhtään perustanut keppileikeistä :)

Sunnuntaina olin Hugon kanssa pk-treeneissä. Varsinainen aihe oli nouto, mutta pentujen kanssa jatkettiin kontaktiharjoituksia, treenattiin vähän nopeaa maahanmenoa sekä luoksetuloa. Lopuksi päästiin tutustumaan A-esteeseen. Kontaktin ottaminen on Hugon kanssa jo edistynyt eli tarjoaa jo katsekontaktia huomattavasti nopeammin kuin aiemmin. Se on alkanut ymmärtää, että ne namit saa suuhun paljon nopeammin, kun vaan muistaa aina tuijottaa namin pitelijää! Myös maahanmeno sujui melko hyvin, kun saatiin kouluttajalta hyvä vinkki: "maahan" käskyn yhteydessä ohjaaja itse putoaa nopeasti kyykkyyn. Tällöin Hugokin todella putosi maahan. Tätä siis täytyy treenata itsekin, että saa sitten jatkossa maahanmenoon nopeutta.

A-esteen ylittäminen jäi tällä kertaa vielä väliin. Tutustuimme esteeseen niin, että houkuttelin Hugoa kiipeämään etutassut esteelle ja palkitsemalla tämä. Takatassuja ei vielä uskaltanut nostaa esteelle, emmekä sitten yrittäneetkään hoputtaa. Hugo aina kummastelee jonkin aikaa uusia pintoja ja kiipeiltäviä ennen kuin ryhtyy toimeen. Ei se estettä varsinaisesti pelännyt, mutta ihmetteli sen tarkoitusta kenties. Tänään otimmekin lenkillä vähän harjoitusta siten, että kiipeilimme kiville ja paksujen puunrunkojen yli. Kivelle nouseminen oli myös Hugolle alkuun jännää, eikä se millään olisi halunnut nostaa takajalkoja kivelle. Pienen suostuttelun jälkeen kivelle nousu ja sieltä lasketuminen kuitenkin onnistui ja toistimme tämän useaan kertaan. Lopulta Hugo juoksikin jo oikein mallikkaasti kivelle ja sieltä alas. Eli näitä treenejä lisää, niin Hugo tottuu kiipeilyyn ja myös tällaisiin vähän hankalampiin pintoihin.

Hugolle on myös löytynyt ihan ehdoton suosikkilelu: narupallo. Sillä ei leikitä lainkaan sisällä, vaan se on meillä mukana usein lenkeillä ja koulutuksissa. Tänäänkin lenkillä heiteltiin pitkään narupalloa ja samalla vaivihkaa opeteltiin pallon luovutusta ohjaajalle. Ja kyllä oli Hugolla hauskaa! Ja se viihtyisi narupallon kanssa ihan yksinkin, sillä sen mielestä sitä on hauskaa heitellä itselleenkin :)

Silmät meikattuna

2010-10-28T14:45:00.003+03:00

Nyt näyttää Hugo tosiaan juuri siltä, kun itsekin joskus näytti lainatessaan pienenä salaa äitin meikkejä. Oltiin nimittäin tänään rabiesrokotuksessa ja samalla pyysin katsomaan Hugon silmät, kun ovat vuotaneet ja rähmineet lähiaikoina sen verran paljon. Eläinlääkäri värjäsi silmät nähdäkseen, ettei silmissä ollut haavaumia. Ja väriaine oli mukavan oranssinkeltaista. Nyt on sitten silmävalkuaiset Hugolla aivan neonkeltaiset ja silmänympärykset puolestaan ihan oranssina. No pääasia tietysti, ettei haavaumia löytynyt. Nyt on sitten kuuri silmätippoja ja toivotaan, että niillä lähtee tulehdus ja lakkaa rähmiminen.

Tänään olen menossa käymään tallilla ja Hugo pääsee ensimmäistä kertaa hevosia katsomaan. Mahtaa olla siinä pojalla ihmettelemistä! Mortti on kuitenkin onneksi rauhallinen suomenhevonen, joka on tottunut koiriin, joten sen osalta ei tarvitse pelätä säikkymistä. Ja luulenpa, että Hugo tänään vielä katselee näitä kummia suuria otuksia vähän kauempaa. Nyt täytyy lähteä "meikinpoistoon", sillä Hugon ulkonäkö herättää tällä hetkellä kovasti kummastusta muissa.. Onneksi on ilmeisesti vesiliukoista, joten pitäisi kyllä lähteä silmänympäryksistä se aine!

Kotona ollaan!

2010-10-27T12:15:00.007+03:00

Tultiin siis kylläkin jo sunnuntaina... Hugo oli meitä vastassa juna-asemalla ja kyllä oli riemukas jälleennäkeminen, vaikka erossa oltiinkin vain pari yötä. Hugolla oli ollut hoidossa hirmu hauskaa ja hoitajatkin tuntuivat olevan suostuvaisia ottamaan Hugo hoitoon uudestaankin eli ei se ilmeisesti kovin huonosti ole käyttäytynyt!

Eilen käytiin taas Ronjan kanssa leikkimässä, ja otin pari valokuvaa. Oli jo pimeää joten kuvat huonoja ja muutenkin noista temmeltävistä pennuista on niin kovin vaikeaa ottaa kuvia! Ajotus aina pielessä...

Ja pari kuvaa kotoa eiliseltä illalta. Kuvissa Hugo 18-viikkoinen

Mä lähden Pohjois-Karjalaan....

2010-10-21T21:30:00.002+03:00

Huomenna siis lähtö Pohjois-Karjalaan Ilomantsiin Riston veljen pojan ristiäisiin. Junalla ollaan matkassa, joten Hugo joutuu jättämään reissun väliin. Ensimmäistä kertaa menee meidän pikku-Hugo kunnolla yökylään. Onneksi on menossa hoitoon vanhemmilleni, joten on Hugollakin tutut ihmiset ja tutut ympäristöt. Varmasti sujuu siis kaikki hyvin ja uskonpa, että Hugolla ainakin on lystikästä! Kylässä kun tuppaa olemaan vähän löyhemmät säännöt etenkin makupalojen antamisen kanssa :) Minulle kyllä tulee kova ikävä, mutta onneksi ollaan erossa Hugosta vain kaksi yötä! Muuten on kyllä kiva käydä Ilomantsissa - harmi vaan kun ilmeisesti eivät ensilumet pysyneet vielä maassa sielläkään. Oli ollut jo ihan kunnon lumipeite maassa.. Kaipailen jo kovasti kinoksia tänne kotikulmillekin!

Leikkikaveri :)

2010-10-20T20:53:00.008+03:00

Meillä kävi hirveän hyvä tuuri tuossa pari viikkoa sitten, kun olimme lenkillä Hugon kanssa. Tapasimme silloin Ronja-pennun, joka on Hugoa pari viikkoa nuorempi. Pennut tulivat heti todella hyvin toimeen keskenään ja niiden leikit tuntuivat samanlaisilta. Ovat vielä suht samaa kokoluokkaakin. Niinpä vaihdoimmekin Ronjan omistajan kanssa kännykkänumeroita ja olemme nyt ainakin kerran viikossa yrittäneet sovittaa aikataulut niin, että olemme vieneet pennut leikkimään vapaana metsään.

Kävimme tänään taas leikkimässä ja kyllä on hauska katsella noita pentuja temmeltämässä :) Tänään sateli, muttei sekään haitannut yhtään - ei pentuja eikä niiden emäntiä! Hieman kotimatkalla sitten pohdiskelin, että mitenköhän selviän Hugon turkin kanssa, oli se sen verran märkä ja likainen. Eli kotona ei kun ammeeseen ja vesisuihku päälle. En shampoolla viitsinyt pestä, kun ei kuitenkaan niin likainen ollut, mutta suihkuttelin kyllä lähes koko koiran läpi. Onneksi collieilla on tuo pohjavilla olemassa - ei nimittäin suihkusta huolimatta kastunut läpi tuo turkki. Helpottaa kuivattamista huomattavasti!

Tässä yksi kuva, jonka otin Hugo-ressukasta ennen pesua. Ei näytä niin kovin likaiselta, mutta aika uitetulta kylläkin. Ja niin laihalta, kun on tottunut siihen, että on paljon pörröistä turkkia "pyöristämässä"! Kuva on huono ja silmät kiiluvat, kun se on otettu kännykkäkameralla ja hämärässä, mutta saa siitä kuitenkin idea siitä, miltä Hugo näytti meidän tullessa kotiin.

Tässä kuva Hugosta pesun jälkeen. Hieman on vielä turkki kostea, mutta kuitenkin jo näyttää huomattavasti enemmän omalta itseltään!

Nyt uni maistuu, kun on puolitoistatuntia taas riehuttu kaverin kanssa :)

Lopuksi vielä yksi kuva viikonlopulta. Hugo löytänyt itselleen sohvan parhaan paikan!

Vihdoin kunnon nettiyhteys!

2010-10-19T22:03:00.002+03:00

Miten sitä onkaan avuton ilman nettiyhteyttä. Ei sitä uskoisi olevansa siitä niin riippuvainen! Onneksi sentään saatiin tuo nettitikku käyttöön jo muutama päivä sitten, niin on saanut opiskelut hoidettua, mutta kyllä sen tikun kanssa on netin käyttö tuskallisen hidasta. Nyt tosiaan kävi kaveri vaihtamassa tuon Hugon syömän puhelinpiuhan ja alkoi taas langaton netti toimimaan! Kävin äsken lisäämässä aiemmin poistamani kuvat blogiin - nyt suostui ihan muitta mutkitta lataamaan kuvat. Kuvat on nyt siis näkyvissä tuolla 15. päivän kohdalla :)

Hampaita satelee

2010-10-18T11:19:00.004+03:00

Lisäsin tuossa jokin aika sitten muutaman kuvan, jotka sitten kuitenkin katosivat sivuilta. Sen verran tökkii tämän hitaan netin kanssa, ettei onnistu nyt ollenkaan kuvien lisäys uudelleen, joten kuvia ilmestyy, kunhan olemme saaneet modeemin toimintaan. Niin ja tosiaan.. nyt näyttäisi, että se Hugon syömä johto ehkäpä olikin syynä tähän modeemin rikkoutumiseen! Huomenna selviää auttaako johdon korjaus.

Hugolta tuntuu nyt putoilevan noita hampaita melkein tauotta :) Etummaisen neljä maitohammasta ovat jo kaikki irronneet ja ihan tässä muutaman päivän sisällä. Hetken kauhistelin, että miten Hugo mahtaa pärjätä, kun on iso kolo suussa siinä missä ennen olivat maitohampaat, mutta onneksi näyttää jo kasvavan uudet "aikuisten hampaat" tilalle hyvää vauhtia!

Eilen olimme ensimmäistä kertaa penturyhmän koulutuksessa, ja aloitettiin kontaktiharjoituksilla. Pentujen kanssa edettiin sopivan rauhallisesti ja pieniä paloja kerrallaan, jotta pentujen mielenkiinto säilyy. Hugo oli alkuun kiinnostunut vain ja ainoastaan ympärillä olevista hajuista ja muista pennuista, mutta pikkuhiljaa alkoi keskittyä minuun ja minulla oleviin leluun ja nameihin. Saatiin ohjaajalta hyviä neuvoja, miten jokapäiväisessä arjessa voi harjoitella kontaktinottoa. Ja mielestäni se sujuukin kotosalla jo melko mallikkaasti - ongelmana ovat juuri tilanteet, joissa on paljon häiriötekijöitä. Mutta eihän pieneltä pennulta voikaan vielä vaatia täydellistä keskittymistä :)

Syksyn värit

2010-10-15T21:22:00.015+03:00

Tässä pari kuvaa alkuviikolta. Kuvissa Hugo siis noin 16-viikkoinen.

Mitä ihmettä...?

2010-10-15T21:04:00.002+03:00

... näin jaksoi Hugo ihmetellä eilen illalla ja tänään aamusta. Maassa oli jotain kummallista valkoista ja kylmää. Ihan vain siellä täällä ja etenkin maassa olevien vaahteran lehtien päälle oli tämä valkoinen kylmä oikein jäätynyt kokkareiksi. Riitti siinä Hugolla hämmästeltävää. Tai ehkä ennemminkin syötävää :D Hugo nimittäin ilmeisesti oli sitä mieltä, ettei tämä ihmeellinen valkoinen juttu todellakaan kuulu sinne maahan, ja niinpä se päätti olla avuksi ja syödä sen pois. Niinpä se vaahteran lehdiltä lehti lehdeltä nuoli ja söi lunta pois. Minä siinä vain päivittelin, että eipä poikarukka vielä tiedäkään millainen urakka sillä on vielä edessä myöhemmin talvella...!

Vielä oli kuitenkin lunta niin niukasti, ettei oikein kunnolla voinut sitä kutsua ensilumeksi. Yhtään ei Hugo ihmetellyt tassujen alla sitä lunta - ainoastaan kiinnosti tuo syömäpuoli. Yhä odottelen innolla sitä aamua, kun lunta onkin ilmestynyt ihan kunnon kerros. Mahtaa olla siinä näillä kesänlapsilla hämmästeltävää ja kummasteltavaa :)