Röhröh

Eilen oli talvikauden agilitytreenien vika kerta ja leikkimieliset kisat. Yksi nollarata onnistuttiin tehdä ja siitäpä Hugo sai palkinnoksi röhkivän possulelun, joka olikin sitten poitsun mielestä maailman ihanin juttu. Eli toistaiseksi possu on saatu hiljaiseksi vain ja ainoastaan ottamalla se Hugolta pois. Tässä pikkuvideopätkä tältä aamulta. Pahoittelut taustanauruista, mutta ei vaan pystynyt olemaan hiljaa :)

Jes vai höh?

Useammilta blogin seuraajilta olen lähikuukausina kuullut, että tykkäys-toiminto ei toimi normaalisti. Pystyi siis ilmeisestikin tykkäämään, mutta tykkäys poistuu samalla, kun sivustolta poistuu tai sen päivittää. Voi olla, että ongelma on, että tykkäykset tallentuvatkin nykyään vain tietyiltä selaimilta tai sitten siinä on ihan joku muu ongelma. Kävin poistamassa tykkäys-mahdollisuuden ja muutin tilalle nyt vaihtoehdot "jes" ja "höh". Testataan siis nyt, että toimivatko nämä - mikäli eivät, niin poistan koko toiminnon. Kyllähän kävijälaskurista onneksi näkee, etten ihan yksikseni täällä blogissa häärää :) Harmi, että kaikki vanhat tykkäykset poistuivat tuossa klikkaustoimintoa päivittäessä, mutteipä siitä kauheasti iloa tuollaisenaan ollut!

Niin ja Hugo oli tänään fysioterapiassa ja Hyytiäinen kommentoi, että Hugon selän asento näytti jo nyt paremmalta. Mitään selkälihastreenejähän emme ole vielä tehneet, mutta ehkä lääkekuuri on johtanut lihasjumien häviämiseen ja auttanut myös selän asentoon. Ainakaan mitään kummempia jumeja sieltä selästä ei löytynyt. Lavan alueet ja rintaranka oli hieman jumissa, mutta mitään ns. normaalista poikkeavaa jumia ei löytynyt. Nyt pitää vain toivoa, että nämä jumit aina laukeavat hieronnan ja käsittelyn myötä, eikä muodostu krooniseksi vaivaksi, kuten sen edellinen selkäjumi! Tänään Hugo hierottiin läpi ja samalla Heli opetti minulle, miten voin Hugoa itsekin hieroa. Tarkoituksena onkin, että pystyisin itsenäisestikin kotona hieroa Hugoa etenkin treenien jälkeen ja vaikkapa kerran viikkoon ihan kunnolla läpi. Josko pysyisi lihakset paremmin auki säännöllisellä hieronnalla... Mennään jo reilun viikon päästä seuraavalle fyssarikäynnille lähinnä siis siksi, että Heli halusi nähdä, miten omat hieronnat vaikuttavat ja auttaako säännöllinen hieronta siinä, ettei mitään suurempia jumeja pääse muodostumaan. Ensi kerralla saadaan sitten harjoitusohjelma selän treenaamiseen ja sitten vuorossa onkin pidempi väli ennen seuraavaa kontrollikäyntiä. Kaikkiaan siis ehdottomasti oikeaan suuntaan on mennyt jumitilanne - nyt tehdään kaikkemme, ettei niitä pääsisi kertymäänkään normaalia enempää :)

Kevät vihdoinkinko??

Tänään lenkillä tosiaan tuli vastaan ensimmäinen merkki siitä, että kyllä se kesä ehkä tulee tänäkin vuonna! Hetken nimittäin näytti siltä, ettei kesärenkaita kannattaisi vaihtaa lainkaan alle tänä vuonna... Tässä kuvassa tämä todiste siitä kevään alkamisesti, oli nimittäin ensimmäinen leskenlehti, jonka olen tänä vuonna bongannut. Ja kyllä siinä oli Hugollakin ihmettelemistä - ilmeisesti oli ehtinyt jo sekin ajattelemaan, että tekee jääkausi tuloaan.

Edellisistä kirjoituksista tosiaan taas vierähti - lähinnä siksi, ettei mitään ihmeellistä tapahtunut. Hugo oli pari viikkoa tulehduskipulääkekuurilla ja sen aikaa myös otettiin kevyemmin. Treenit olivat täysin tauolla ja lenkitykset lyhyempiä. Nyt kuitenkin elämä on palannut normaaleille raiteilleen!

Viimeksi kirjoittelinkin, että aion mennä toiselle ortopedille kuvien kanssa saadakseni selkeämmän kuvan siitä, kuinka vakavasta vaivasta on kyse. Niinpä viime keskiviikkona olimmekin sitten Hugon kanssa Mevetissä ortopedi Lotta Axelsonilla. Hän katsoi kaikki otetut kuvat (selkä/rintaranka/lonkat/olkanivelet) läpi ja palatessaan vastaanottohuoneeseen, hän otti tuon nimenomaisen olkanivelen kuvan esiin. Hän mainitsi, että ainoa mihin hän hieman kiinnitti kuvassa huomiota oli kuvassa nivelen takaosassa näkyvä aavistuksen vaaleampi alue, joka on pieni kuoppa. Kuvassa se ei näy edes kunnolla kuvaussuunnasta johtuen, mutta Axelson totesi, ettei pitäisi mitenkään vaivata koiraa, koska se ei ole nivelpinnalla lainkaan. Itse nivelpinta oli hänen mielestään siisti. Sanoin, että edellinen ortopedi oli kiinnittänyt huomiota kuvassa etualalla näkyviin pieniin nokkamuodostumiin, mutta niistä nyt ortopedi sanoi, etteivät ne tulisi koskaan Hugon elämää häiritsemään, vaikka siitä aavistuksen saattavatkin kasvaa. Virallisesti lausuntona: "Vasemmassa [olkanivelessä] minimaaliset nokkamuodostukset lapaluun takapinnalla ja olkaluun rustoreunan takapinnalla. Nämä tuskin tulee koskaan aiheuttamaan ongelmia tulevaisuudessa. Greater tuberkelin yläpinnalla pieni kuoppa, ei merkittävä muutos." Axelson suositteli uusintakuvauksia 2-3 vuoden päästä ns. varmuuden vuoksi, mutta oletus on, ettei nämä kuvissa näkyneet pienet muutokset aiheuta ongelmaa normaalielämällä tai edes harrastuksille. Selkäkuvat olivat hänenkin mukaansa kaikin puolin ok.

Uutiset olivat siis aivan loistavia! Nyt ei tarvitse murehtia, vaan jatketaan samaa rataa kuin ennenkin. Agilitytreenit aloitettiin taas heti silloin keskiviikkoiltana hyvät uutiset kuultuamme :) Ja tänäänpä päästiin jo aloittamaan ulkotreenikausikin, kun Kivikon kenttä on vihdoin sulanut!

Maanantaiksi on meillä varattuna Hugolle fysioterapia-aika Heli Hyytiäiselle ja hyvillä mielin mennään sinne. Alunperinhän kuvaukset tehtiin, jotta varmistutaan, ettei rangassa (tai muualla luustossa/nivelissä) ole mitään vakavampaa muutosta. Nyt, kun tämä on tehty, saamme luultavasti treeniohjeita selän ja koko keskivartalon lihasten parantamiseksi (siis Hugolle, vaikkei tekisi varmaan pahitteeksi emännällekään...). Jumiutuminenhan osittain varmaankin on johtunut juuri tuosta pitkäselkäisyydestä yhdistettynä liian heikkoihin selkälihaksiin. Ja Axelsonkin keskiviikkona totesi, että turhan usein ajatellaan virheellisesti, että jumit tarkoittavat yhtä kuin että koira on rikki. Näinhän varsin usein ei ole, vaikka tokihan tämäkin vaihtoehto on hyvä poissulkea, jos jumiutuminen on pitkäkestoista tai toistuvaa. Hän kuitenkin painotti, että jumiutuminen on ihan normaaliakin aktiivisella koiralla, eikä sitä liikaa pidä varoakaan, vaikka hyvä onkin tietysti minimoida jumit kunnollisilla lämmittelyillä, jäähdytteilyillä, venyttelyillä, hieronnoilla, fysioterapioilla yms. Mutta tottahan se on sikäli, että ei sitä itsekään lepotauolle jää kaikista aktiviteeteista joka kerta, kun joku paikka on jumissa. Eli toivotaan, että fysioterapia/hieronta tuo apua tuohon selän toistuvaan jumiutumiseen, mutta muilta osin yritän olla panikoimatta, jos silloin tällöin jossain esiintyy jumiutumista. Hugoahan nämä eivät ole näyttäneet vaivanneen eli pitäisi ottaa mallia siltä ja ottaa vähän lungimmin :)

Lieviä olkanivelen muutoksia?

Tänään kävimme Yliopistollisessa eläinsairaalassa ortopedin pakeilla Hugon jatkuvan jumiutumisen syyn ja selän aristuksen tutkimiseksi. Ortopedikin totesi lihaksistossa olevan paljon jumeja - etenkin olan ja selän alueella. Taivutuksissa yms. ei kuitenkaan kipuilua tai aristelua ollut havaittavissa. Hugosta otettiin röntgen-kuvat olkanivelistä, rintarangasta, selkärangasta ja lonkista. Suureksi helpotuksekseni selkärangassa ei näkynyt mitään muutoksia eli siltä osin kaikki oli kunnossa. Vasemman olkanivelen kuvassa näkyi lievää muutosta - ei kuitenkaan osteokondroosia tai rappeumaa, vaan aivan pienet "harjanteet"/ulkonemat nivelen ulkopinnalla. Ortopedin mukaan nämä muutokset oletettavasti pahentuvat ajan myötä, mutta mahdollisesti hyvin hyvin hitaasti, eikä näin aiheuttaisi estettä normaalille käytölle. Kyselin tietysti, että miten tehdä agilityn harrastamisen kanssa ja sanoi, että voi harrastaa, ellei kipuilua ilmene. Vuoden päästä otetaan sitten uusintakuvat, jotta nähdään, miten nivelmuutokset ovat edenneet, jos ovat.

Käynnin jälkeen itsellä oli kyllä valtava harmitus. Olin päästä pyörällä sen suhteen, että uskaltaako harrastaa agilitya vaiko eikö? En oikein saanut itseä tyydyttävää vastausta siihen, että voiko agilitya harrastaa hyvillä mielin vai onko mahdollista, että se nimenomaan pahentaa tilannetta ja nopeuttaa muutosten etenemistä. Kotona katselin sitten vielä kuvia uudestaan ja googlailin terveiden olkanivelten kuvia. Hieman helpotuin huomatessani, että vastaavanlaisia lieviä muutoksia näkyi myös joissain sellaisissa kuvissa, joissa olkanivelet oli todettu täysin terveiksi.

Nyt Hugo on kaksi viikkoa tulehduskipulääkityksellä ja tämän aikaa myös treenilevossa. Lenkityksetkin suositeltiin tänä aikana tehtävän useina keskipitkinä eli esim. 3x30 min /päivä. Näin etenemme siis seuraavat kaksi viikkoa ja sitten meillä on nyt fyssariaika varattuna 22.4. - tätä aiemmin en valitettavasti aikaa saanut... Tuolloin näkee siis tilanteen kehityksen ja mikäli jumit ovat helpottaneet, uskon, että jatkamme agilityn parissa, ellemme toisenlaista kehoitusta jostain lähteestä saa. Tietysti täytyy seurailla tulevaisuudessa tarkemmin, ettei jumiutuminen ole toistuvaa ja ettei ontumista tms. ilmene. Hugo sai myös nyt jatkuvaan käyttöön glukosamiinia sisältävää lääkettä, joka hidastaa nivelmuutosten etenemistä. Näillä eväin siis jatkamme. Emme siis aio passivoitua, vaan jatketaan Hugon kanssa harrastamista aiempaan tapaan, mutta tietysti Hugon ehdoilla ja kunnon mukaisesti!

Oman mielenrauhan tyynnyttämiseksi päätin varata myös konsultaatioajan toiselle ortopedille. Ei siis niin, ettenkö uskonut tätä diagnoosia ja etsin uutta lausuntoa kumoamaan tämän, vaan lähinnä haluan saada tarkempaa tietoa siitä, miten vakavasta asiasta todella on kyse ja miten tämä vaikuttaa tai voi tulevaisuudessa vaikuttaa Hugon elämään. Varmasti mitään tarkkaa kuvausta kukaan ortopedi uskaltaa antaa, mutta haluaisin vain muutamiin kysymyksiini vastauksen. Hysteerinen ensikoiran omistaja kun olen, niin tuppaan aina ajattelemaan sen pahimman mahdollisen - niinpä on kiva saada hieman suuntaa tämän nivelmuutoksen todellisuudesta vakavuudesta!