Hugolla alkoi perjantaina 7.4. hajuerottelukurssi, jonka järjestäjänä on VKK ja koluttajana I-HAH:sta tuttu Mariel, joka koulutti meille noin vuosi sitten hajuerottelun alkeita. Oli kiva päästä taas tauon jälkeen Marielin oppiin ja siinä missä suurin osa muista treenasi ilmaisun alkeita, me päästiin esittelemään omatoimisen treenaamisen myötä ilmennyttä ongelmaa. Hugohan siis Nose Work -treeneissä ilmaisee ympäristöön piilotetut hajut melko hyvin, mutta haasteena on laatikkoratamainen treeni, jossa siis lattialla on identtisiä laatikoita, joihin yhteen on piilotettu haju. Näissä Hugo yleensä ekalla toistolla aina etsii ja ilmaisee hyvin, mutta toistojen myötä alkaa arvailla ja käydä epävarmaksi. Demottiin tätä perjantain treeneissä hyvin ihan jo kahden laatikon treenissä, sillä Hugo parin toiston jälkeen alkoi tehdä ilmaisuja aina ekalle laatikolle. Tähän vinkiksi saatiin olla reagoimatta mitenkään ja antaa Hugon itse pähkäillä tilannetta. Hugon ollessa väärällä laatikolla, siitä näkee selvästi, ettei se ole oikeasti haistanut eukalyptusta, sillä se ei jää tuijottamaan varmana sitä laatikkoa, vaan samantien maahanmenoilmaisun tehtyään, Hugon pää alkaa katsella toisten laatikoiden suuntaan. Kun tässä sitten hetken odottaa, niin se omatoimisesti nousee ylös ja lähtee etsimään oikeaa laatikkoa. Olen itse usein toistanut käskyn, jos se ilmaisee väärän laatikon, mutta nyt ohjeena oli, etten auta sitä yhtään, vaan sen itse täytyy päättää, lähteekö se etsimään hajua muualta vai "lukitseeko" se ensimmäisen laatikon.
Tällä keinoin jatkettiin treenejä kotona eilen. Tehtiin treeni kahdella laatikolla ja kahdella ensimmäisellä toistolla haisteli hienosti laatikot ja ilmaisi heti oikein. Tämän jälkeen tuli yksi kerta, jolloin Hugo ilmaisi ensimmäisen laatikon, joka oli väärä. Jäin odottamaan ja samantien Hugo alkoi tuijotella toiselle laatikolle ja pian nousikin ylös ja vaihtoi haistelemaan sitä. Se oli selvästi hieman epävarma ja varmisteli aika pitkään ennen kuin uskalsi ilmaista sen toisen laatikon. Ilmaisusta sai kuitenkin isot kehut ja palkan. Tämän jälkeen kaksi seuraavaa toistoa oli sellaisia, että Hugo ei ilmaissut lainkaan väärää, mutta se oli selvästi epävarma, sillä se kävi molemmilla laatikoilla ja oikealle laatikolle päädyttyään se jäi haisteli pitkään, jonka jälkeen jäi seisomaan ja katsoi minua kysyvästi. Kaipasi selvästi apuja, jotta uskaltaisi tehdä ratkaisunsa, mutten auttanut, vaan jäin vain odottamaan. Lopulta vielä lisää haisteltuaan, ilmaisi oikean ja sai tästä toki taas kehut ja palkan. Seuraava toisto olikin sitten täydellinen eli haistoi ensin väärän, sitten oikean ja teki heti ilmaisun. Tästä superkehut ja palkka, ja siihen jätettiin treenit siltä erää.
Jipillä oli eilen tuplasti tokovalmennusta, kun aamulla/päivällä oli ensin Wirneen porukalla Korrien koulutus, jossa Jipillä oli 20 min koulutusvuoro sekä Riitalle että Pekalle ja illalla oli vielä I-HAH:n tokovalmennusryhmän treenit, jossa kouluttajana Maarit Hellman. Käsiteltiin kaikissa treeneissä edellisen päivän kokeessa ilmaantuneita ongelmia. Olin ehtinyt koetta pyöritellä mielessä ja katsellut videoita useampaan kertaan ja olin tullut siihen tulokseen, ettei se oikeasti haukkumista lukuun ottamatta ollut kuitenkaan ihan järkyttävää. Haukkumiset kertoivat epävarmuudesta tai palkattomuuden "harmittamisesta" ja liikkeiden välit oli kyllä ihan liian haahuilevat, mutta toisaalta tajusin toimineeni liikkeiden väleissä myös tyhmästi, kun en ottanut koiraa heti sosiaalisen palkan jälkeen "yhdessä"-käskyllä siirtymään seuraavaan paikkaan, vaan jätin koiran touhuamaan yksin, kun katselin, mihin liikkuri minua johdatti ja sitten kun yritin onkia Jippiä mukaani, niin se olikin jo aina omissa maailmoissaan. Pekka koulutuksessa mainitsikin, että itse täytyy kiinnittää koko koesuorituksen ajan huomio täysillä koiraan ja olla koiran kanssa. Liikkuria ei tarvitse tuijottaa koko aikaa, vaan voi hyvin seurata sivusilmällä, että mihin liikkuri seuraavaksi johdattaa, mutta kuitenkin olla koko ajan yhdessä koiran kanssa.
Riitan treeneissä tehtiin ensin seuraamista. Ongelmana meillä on ollut
se, että olen treenannut tosi paljon yksityiskohtia ja palkannut
yksittäisistä pienistä jutuista seuraamisessa, joten on ollut todella
vähällä pitkien seuruupätkien tekeminen ja minusta tuntuu, että Jipin
paras keskittyminen herpaantuu näissä herkästi, kun tosiaan on tottunut
saamaan niin tiheästi palkkaa nyt seuraamisessa. Nyt siis tehtiin
seuruuta niin, etten puuttunut joka askeleeseen eli en auttanut Jippiä
liikkeen keskellä (yleensä herkästi olen huomauttanut esim. kontaktin
tippumisesta ja kehunut sitten, kun se ottaa kontaktin uusiksi), vaan se
joutui itse keksiä oikean tavan suorittaa ja sai kehut sitten
sellaisella hetkellä, kun omasta mielestäni seurussa fiilis oli hyvä.
Enemmän siis vastuuta koiran suuntaan, eikä niin, että minä koko ajan
annan signaaleja siitä, että meneekö oikein vai väärin. Toisena treeninä
tehtiin liikkeiden ketjuttamisia ja tässä tehtiin puteen pieni pätkä
seuraamista, sitten luoksetulo ja lopuksi liikkeestä maahanmeno. Saatiin
jo tässä aikaan pientä piippaamista luoksetulon jätön yhteydessä, mutta
mainitsinkin Riitalle, että tällainen piippaus on selvästi erilaista
kuin se kokeessa ilmennyt haukkuminen. Jipillä joskus alkutreenistä on virtaa sen verran, ettei oikein maltti meinaa riittää ja palkan odotus on kova, jolloin tosiaan voi tulla piippausta perusasentojen yhteydessä. Tämä piippaus kuulosti juurikin tällaiselta palkanodotukselta, eikä edellispäivän kokeen tyyliseltä ahdistuneelta haukkumiselta. Kumpaankin todennäköisesti auttaa juurikin se kokeenomainen treeni ja palkattomuuden harjoittelu. Jipille sain kehotukseksi käyttää paljon viivästettyä palkkaa eli niin, että ensin tulee selkeästi kehut ja vasta niiden jälkeen nami/lelu. Jippi on tottunut saamaan lelun/namin heti oikein tehtyään, mikä aiheuttaa ehkä vähän turhaa hätäilyä tekemiseen, kun odottaa koko ajan, että joko kohta se lelu sinkoaa.
Pekan treenipisteellä vahvistettiin sosiaalista palkkaa. Tehtiin liikkeiden välejä niin, että harjoiteltiin ensin viivästettyä palkkausta eli niin, että hyvästä lopetusasennosta vapautin ja palkkasin ensin kehuin ja sitten, KUN koira vastaa hyvin kehuihin, niin annetaan palkkasana "JES" ja kaivetaan lelupalkka. Eli tässä palkataan lelulla nimenomaan siitä sosiaaliseen palkaan vastaamisesta. Jippihän treeneissä toki siihen hyvin vastaakin, muttei tee yhtään pahaa treenata tällaisia enemmän (kun aiemminhan ei olla treenattu näitä ollenkaan....). Sain taas ohjeeksi myös sen, että sitä JESiä ei tule viljellä joka väliin, vaan oikeasti vain silloin, kun aikoo antaa nami- tai lelupalkan. Nythän todennäköisesti kokeessakin vapautin liikkeistä JESillä ja periaatteessa koira voi alkaa tällöin odottaa lelu-/namipalkkaa ja sitten kun sitä ei kuulukaan, vire laskee. Eli nyt oli sellaisen käytännön, että vapautus liikkeen päätteeksi "VAPAA"-käskyllä, siitä kehut ja tosiaan JES vasta, kun oikeasti on tulossa lelu tai nami.
Toisena harjoitteena Pekan pistellä tehtiin uuden asian kouluttamista pelkällä sosiaalisella palkalla. Tempuksi otettiin jokin sellainen, jota koira ei osaa ja jota se ei tule harrastuksissaan tarvitsemaan. Meille valikoitui tuolille hyppääminen. Otettiin siis tuoli keskelle kenttää ja sain tehtäväksi opettaa Jipille tuolille hyppääminen ilman ainuttakaan lelu- tai namipalkkaa. Lähdettiin ihan tuolin vierestä ja pienellä houkuttelulla sain Jipin hyppäämään tuolille, josta seurasi valtavat kehut ja kunnon bileet koiran kanssa. Jippi syttyi tosi hyvin sosiaalisesta palkasta ja muutamalla toistolla päästiin siihen, että pystyin lähettämään sen toiselta puolelta kenttää (joka ei tosin ollut kauhean suuri) perusasennosta "penkki"-käskyllä tuolille. Seuraavaksi opetettiin toinen temppu sosiaalisella palkalla ja tämä oli jalkojen kahdeksikkopujottelu. Sitten lopuksi tehtiin "koemainen" treeni, jossa siis tehtiin kehääntulo, kahdeksikko, josta sosiaalinen palkka ja siirtyminen seuraavan liikkeen aloituspaikkaan, josta tuolille lähettäminen ja siitä sosiaalinen palkka. Ja lopuksi sitten vasta JES ja lelupalkka. Oli ihanaa nähdä, kuinka valtavan liekeissä Jippi tässä treenissä oli. Jäi jotenkin niin kovasti kaivelemaan se edellisen päivän sosiaalisen palkan toimimattomuus, että oli helpottavaa nähdä, että kyllähän tämä koira oikeasti palkkautuu sosiaalisella palkallakin todella hyvin :) Eli nyt vain vahvistamista paljon, niin jospa se alkaisi toimia myös koetilanteissa.
Päivällä käytiin lenkki ja illalla sitten vielä Maaritin treeneihin. Tehtiin Jipin kanssa toista kokeessa ilmennyttä ongelmaa eli hyppynoutoa. Koska nämä treenit olivat ulkona, niin kapulaksi en halunnut metallikapulaa, joka olisi ollut kylmä, vaan tehtiin normikapulalla. Lisäksi umpiestettä ei sillä hetkellä ollut saatavilla, joten tehtiin avoesteellä, mutta hyvinpä saatiin ongelma esiin näilläkin asetelmilla... Jippi oli ensinnäkin alkuun ihan hurjan levoton. Piippaili perusasennossa ja tassut tepsutteli kovasta odotuksesta. Aina kapulan lentäessä se nytkähti vähän perusasennossa ja lähtikin sitten heitetylle kapulalle taas turhan paljon saalistusmoodissa. Kerroin, että saalistus on saatu katkaistua kokonaan noudon yhteydessä, mutta tajusin, ettei olla tokikaan tehty heitettyjä noutoja lainkaan nyt puukapuloin. Saalistus on tosiaan saatu pois ohjatusta noudosta ja hyppynoudossa heitetty kapula sen sijaan on metallinen, eikä sen takia saa aikaa saalistusmoodia. En siis tiennytkään, että heitetty kapula edelleen aiheuttaa tuollaista kiihtymistä vaikkakin selvästi lievempää kuin pahimmillaan. Lähdettiin ratkomaan ongelmia pala palalta. Alun levottomuutta ja sähellystä lähettiin purkamaan yksinkertaisesti sillä, että annettiin Jipin vähän päästellä höyryjä. Annoin sille lelun ja se sai luvan kanssa rallata hetken. Rallaamisen jälkeen se olikin jo ihan eri moodissa eli piippailut jäi aika hyvin pois ja keskittyi paremmin. Seuraavaksi ratkottiin ohitusongelmaa, sillä Jippi nyt treeneissä meinasi tulla kerran esteestä ohi. Stoppasin sen ennen kuin ohitti esteen, mutta sain kehotukseksi antaa vauhdista "hyppy"-käskyn, jos huomaan, että Jippi meinaa tulla ohi. Kerran vahvistin hyppy-käskyllä sitä takaisinpäin hyppäämistä, mutta tämän jälkeen ongelmaa ei esiintynyt. Kolmanten pulmana ratkottiin sitä saalistamista ja perusasennossa nytkähtelyä. Nythän Jippi tuijottaa kapulaa heittäessä, mutta sain ohjeeksi vaatia Jipiltä heiton aikana katsekontaktia. Tätä en ole ikinä tullut ajatelleeksikaan, mutta kyllähän siinä on järkeä, että vaadin katsekontaktin. Tehtiin treeniä niin, että annoin perusasennossa ennen heittoa "katso"-käskyn ja heitin kapulan. Ensin Jipin katse laski heiton aikana, mutta otin vain uuden kapulan, uusin "katso"-käskyn ja heitin uusiksi. Sitten, kun katse ei enää laskenutkaan heiton aikana, niin vapautin ja palkkasin sosiaalisella palkalla. Otettiin uusi perusasento ja taas heitin kapuloita, kunnen katsekontakti säilyi heiton ajan. Välillä vapautin suoraan perusasennosta ja palkkasin, ja välillä taas lähetin noutamaan. Nouto on selvästi siistimpi nyt, kun vaadin katsekontaktia eli vaikuttaisi toimivalta. Nyt, kun pääsisi tätäkin vain treenaamaan riittävän säännöllisesti! Umpihyppy varsinkin on aika harvoin loppuen lopuksi saatavilla...
Paljon saatiin ajateltavaa eilisissä treeneissä ja itsellä oli eilisen jäljiltä hyvä fiilis. On kiva tietää, että näihin ongelmiin oikeasti on keinoja ja ettei kyse ehkä olekaan valtavan suuresta ongelmasta, kunhan siihen heti puuttuu. Yksi iso puute meidän treeneissä on tähän asti ollut se, ettei treeneissä ole tullut oikein käytettyä sitä sosiaalista palkkaa ja joka liikkeestä on aina palkattu nami-/lelupalkalla. Sainkin kehotuksen tehdä melkeinpä viikottain koemaisen treenien ilman välipalkkausta muulla kuin sosiaalisella palkalla. Koiralle sellainenkin tilanne täytyy olla ihan rutiininomainen treenitilanne, eikä niin, että se tietää tulleensa koetilanteeseen ihan jo siitä, ettei nami- tai lelupalkkaa enää kuulukaan.
Molemmilla oli viikonloppuna sen verran treenailuja, että tänään pidettiin vapaapäivä. Käytiin kunnon lenkki merenrantareittiä ja voi että kun Jippi yritti päästä uimaan heti, kun se näki aallot rannassa! Vielä joutui uiminen jäädä sikseen, mutta kunhan vesi tuosta lämpiää, niin pääsee taas Jippi uimaan. Lenkillä tuli havaittua yksi varma kevään merkki, nimittäin Hugon piehtarointi nurmikolla. Se ei onneksi harrasta erinäisissä hajuissa kieriskelyä, vaan se vain nautiskelee siitä, että pääsee piehtaroimaan ja monestihan kesäisin tykkäisi piehtaroinnin yhteydessä vaan makoilla katselemassa maisemia. Hugo on sellainen nautiskelija ja "haaveilija" persoonaltaan :)
maanantai 10. huhtikuuta 2017
lauantai 8. huhtikuuta 2017
VOI:n korkkaus ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan
Tänään oli Jipillä vuorossa tokon VOI-luokan korkkaus Ylöjärvellä. Itsellä oli hyvä fiilis kokeita ennen, sillä treenit ovat sujuneet oikein mukavasti ja varsinkin torstaina tehdyt kenraalitreenit, jossa käytiin kaikki liikkeet yksittäin läpi, olivat oikein mallikkaat. Tunnaria ehkä jännäsin eniten, koska siinä vielä muutama viikko sitten esiintyi sitä, että nosti väärän kapulan ja vaihtoi sitten oikeaan. Johtui ihan mielentilasta ja vaikka ollaan nyt viime viikkoina saatu se korjattua, niin silti vähän jännäsin, että mitenhän se koevireessä toimii... Enpä siinä sitten arvannutkaan, että kokeessa olikin kaikkea muuta hässäkkää, jotka harmistusta aiheutti.
Tulos ei ollut toivottu. Facebook-päivityksessä jo kirjoittelin pettymyksestäni kokeen jälkeen ja sielläkin sanoin, että kyllähän ihan aikuisten oikeasti joka ikinen kerta, kun toko-kokeeseen menen, olen siellä tavoittelemassa ykköstulosta. Jos koen, ettei meillä ykköseen realistisia mahdollisuuksia, jätän mieluummin menemättä. Joten kyllähän sikälikin yhden kolmosen kertoimen liikkeen nollauksen myötä saatu kakkostulos 252/320 p oli pettymys.
Tulos oli kuitenkin jälkikäteen ajateltuna se vähemmän harmistusta aiheuttanut tekijä. Oltaisiin voitu hyvin saada pisteet siitä nollatusta metallinoudosta (se kun ei ole ongelmia aiheuttanut enää piiiiitkiiin aikoihin), mutten tiedä olisiko ne saadt n. 280 pistettä ja ykköstulos nekään tuntuneet kauhean hyviltä, kun siihen johtanut suoritus olisi ollut sellainen kuin tämän päiväinen koesuoritus oli...
Ongelmana tänään kokeessa oli siis mielentila. Kehän ulkopuolella Jippi toimi aika normaalisti ja saatiin tehtyä alle onnistuneet nopeat pätkät seuraamista, jääviä ja kaukoja. Hyvillä mielin mentiin kehään, mutta kehänauhojen sisäpuolella mukana olikin ihan eri koira :( Kootut selitykset pisteineen ja videolinkkeineen alla suoritusjärjestyksessä. Paikkis oli aluksi ja kaikki yksilöliikkeet suoritettiin yhteen pötköön. Yksilökehään mentiin tokana.
Paikalla makaaminen ryhmässä 2 min (ohjaajat piilossa): 8
Tämä on ainoa liike, jossa on treeneissäkin ollut mielentilaongelmaa. Itse makuu on sujunut ihan jees, mutta Jippi on tosi herkästi inissyt perusasennossa ollessaan, on taas alkanut reagoida naapureiden käskyihin ja on saattanut haukahtaa tai piipata jätön yhteydessä, vaikka sitten hiljentyykin kyllä aina paikkiksen ajaksi. Nyt Jippi odotti rauhallisen näköisenä perusasennossa, meni omasta käskystä maahan ja odotti siellä rauhassa. Jätön hetkellä sanoin uuden "maahan"-käskyn, kuten aina paikkamakuussa jätössä ja nyt Jippi haukahti. Tuomari ei varmaankaan kuullut, että kuka haukahduksen päästi tai ei muistanut sitä enää lopussa, sillä mielestäni siitä ei meitä rokotettu. Jippi makasi kaksi minuuttia rauhassa ja valppaana ja paluu kehään ja koiran luokse sujui ongelmitta. Nousi kuitenkin istumaan jo kaverin käskyllä ja siitä -2. Se ei kuitenkaan mielestäni ollut paikkiksen ongelma, vaan se levottomuudesta kielivä haukahdus jättäessä....
Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo: 10
Liike sujui kivasti, vaikkei ihan ilman sähläystä. Liikkuri ohjasi liikkeen aloituspaikalle ja niin liike alkoi. Ruudussa käskytin Jipin seisomaan ja siinä vaiheessa tajusin, että ei hitsi, minähän en kertonut tuomarille, että meneekö koira suoraan maahan vai seisomisen kautta (se kun virallisesti on ohjaajan vastuulla muistaa ilmoittaa) ja minä tyhmä sitten vielä mainitsin asiasta liikkurille tässä vaiheessa - siis kesken liikkeen! Noh, saatiin liike kunnialla läpi ja varsinainen suoritus oli siisti. Tuomari ei rokottanut ohjaajan tyhmyydestä tässä, kun koira kuitenkin toimi oikein :)
Luoksetulo ja pysäytys seisomaan: 8
Nyt liikkuri kysyi minulta, että annanko pysäytyksen suullisella käskyllä vai käsimerkillä - enpä olisi muistanut tässäkään vaiheessa tätä ennakkoon tuomarille kertoa :) Tässä näkyy se, ettei minulla ole kisarutiinia ja toisaalta aiemmissa kokeissa liikkuri on aina kysynyt nämä minulta eli ei ole täytynyt olla oma-aloitteinen. Jippi haukahti maahanmenon yhteydessä, mikä viesti minulle Jipin epävarmuudesta/ahdistuneisuudesta. Jätössä vielä hieman piippasi, mutta loppuliike sujui äänettä. Yllätyin siitä, kuinka lähellä minua pysäytyspaikka oli, kun olin erehtynyt luulemaan, että sen pitäisi olla jotakuinkin puolivälissä. Hetken siis jouduin pähkäillä, että olenkohan pysäyttämässä oikealle merkille, kun liikkuri ei erikseen maininnut, että mihin pysäytys on tarkoitus tehdä. Mutta koska ei tuolla reunalla näkynyt kuin yksi merkki, niin siihen päädyin pysäyttämään. Hieman valui normaalia enemmän stopissa ja veikkaan, että osin siksi, että pysäytys tuli niin myöhään. Ollaan me joskus treenailtu pysäytyksiä ohjaajan lähellekin, mutta turhan usein stopit on tullut tehtyä puolivälissä eli Jippi saattoi kuvitella, että tuossa tehdäänkin läpijuoksua ja siksi reaktio käskyyn vähän hitaampi. Mutta ihan ok suoritus haukahdusta lukuun ottamatta.
Ohjattu nouto: 9
Perusasennossa en muistaakseni sanonut Jipille sivulle-käskyä ennen liikkeen alkamista. Jippi haisteli kapuloita vietäessä maata ja valui perusasennossa, mikä osin ehkä johtui siitä, etten mahdollisesti antanut käskyä sivulle, mutta enemmän epäilen sen olleen ahdistuksesta johtuvaa sijaistoimintoa. Tuo alku siis kaamea, mutta kun päästiin liikkeelle, niin käännös ja stoppi oli ihan ok ja nouto aika kiva. Vähän Jippi empi kapulan kanssa sekä nostossa että palautuksessa, mutta tämä johtui varmaan puhtaasti siitä, että kapula oli paljon isompi kuin millä ollaan treenattu. Pyysin keskikokoiset kapulat ja varmaankin nuo ne olivatkin, mutta tosiaan mitoitukset aika erilaiset, kun meidän treenaamilla kapuloilla eli tosiaan se oli isompi kuin mihin Jippi oli tottunut. Pitäisi ehkä varmuudeksi muistaa treenailla erilaisilla kapuloilla..
Video yhdessä kaukojen videon kanssa, joten tulee vasta alla.
Kauko-ohjaus: 8
Jätössä haukahti eli siitä miinuspiste. Oli selvästi levoton, mikä näkyi alussa ekan seisomisen epävarmuutena. Jippi ei yleensä ikinä liiku seisomisissa, mutta nyt hieman siirsi takatassuja hämmennyksissään. Muut vaihdot oli aika Jipin näköiset. Seiso-istu -vaihto kaipaa eniten töitä vielä ja se oli kokeessakin heikoin vaihto. Muuten ihan jees suorittamista haukahdusta lukuun ottamatta.
Tunnistusnouto: 9
Tätä jännäsin tosiaan etukäteen eniten, mutta siihen nähden se oli tosi siisti! Jippi ei edes meinannut napata vääriä kapuloita suuhun, vaan haisteli rauhassa ja otti oman kapulan varman oloisesti. Palautuksessa perusasennossa mälväsi kapulaa, mutta niin se tekee treeneissäkin. Olen päättänyt hioa sitä otetta enemmän sitten, kun ollaan saatu tunnariin varmuutta eli nyt olen katsonut tuota läpi sormien vielä... Eikä se kovaa sitä kapulaa pure, vaikka näyttää isoeleiseltä :) Nytkin tunnarissa oli pari pientä hampaanjälkeä eli ei onneksi rouskuttele säpäleiksi niitä tikkuja :D
Seuraaminen: 8
Vieläkään en ole tyytyväinen seuraamiseen kokeessa. Se mikä oli nyt positiivista, niin ääntelyä ei kuulunut lainkaan, vaikka seuruu on yleensä ollut se ainoa liike, jossa minipiippaus on saattanut kuulua siinä vaiheessa, kun otetaan tiheään askelsiirtymiä. Nyt Jippi oli kuitenkin tuossa ihan hiljaa. Mutta vielä on seuruussa ns. löysyyttä ja keskittymisen puutetta. Tähän kuitenkin olen itse isosti syyllinen, sillä olen hinkannut seuruuta pieniä pätkiä ja palkannut tiheään yksittäisistä pätkistä eli ei Jippi ole tottunut tekemään pidempiä seuruupätkiä ilman, että kehun tai huomautan esim. edistämisestä. Olen siis ehkäpä siedättänyt sen siihen, että seuruu on liike, jossa minä koko ajan kerron, kuinka pitää korjata ja että koska sujuu hyvin.
Seisominen ja istuminen seuraamisen yhteydessä: 9
Taas haukahti alussa (mistä -1), mutta liikkeelle lähdettyämme homma toimi kivasti. Kahdessa edellisessä kokeessa Jippi on seisomiessa käännähtänyt askeleen verran minun perääni ohittaessani koiran, mutta nyt ei onneksi tätä tullut! Istuminen oli myös aika kivan varman oloinen siihen nähden, että on välillä ollut vähän hitaahko.
Metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten: 0
Jep jep. Jippi lähti kivalla innolla, mutta palauttikin ohi esteen. Tätähän harrasti silloin, kun alettiin metallinoutoa treenata, mutta yli neljään kuukauteen ei ole yhtään stiplua näissä tullut, vaikka olen tarkoituksella heitellyt kapulaa vinoon yms. Yksi juttu minkä tajusin suorituksen jälkeen on se, että talvikaudella ollaan päästy tekemään metallinoutoa ainoastaan avoesteillä eli voisiko olla, että umpieste aiheutti epävarmuutta, kun piti hypätä kapula suussa?
Video pitää katsoa pää kallellaan :D
Kokonaisvaikutus: 9
Yhteensä 252/320 pistettä, VOI2-tulos.
Suorituksen jälkeen fiilis oli se, että suoritus oli mennyt ihan surkeasti. Hetken pohdittuani löysin toki hyviäkin puolia eli mm. sen, että kyllähän Jippi valtaosan liikkeistä suoritti teknisesti ihan hyvin, vaikka olikin väärässä mielentilassa. Sikäli siis hienoa, että pystyy toimia noinkin hyvin, vaikka ahdistaa. Metallinoudon nollausta en pistäisi ahdistuksen piikkiin, vaan siinä sattui vain moka ja näkyi treenaamattomuus umpiesteellä.
Ykköstulos ei siis jäänyt kauas, mutta se ei nyt lohduttanut. Minua jäi harmittamaan hirveästi se, että Jippi oli kehässä niin poissaoleva. Vaikka tekikin valtaosan liikkeistä ihan hyvin, niin ääntely kertoi siitä, että Jippi oli levoton ja epävarma. Liikkeiden välejä ei videoilla juurikaan näy, mutta niissä Jippi oli tosi haahuileva. Ei oikein vastannut sosiaaliseen palkkaan kunnolla ja haisteli maata yms. sijaistoimintoa. Jouduin pari kertaa kunnolla patistaa, että sain sen perusasentoon liikkeen aloituspaikalle, kun Jipillä oli keskittyminen muualla.
Koska olen kovinkin analysoiva tällaisissa asioissa, niin aloin kokeen jälkeen toki heti miettiä, että miksi näin kävi. Heti kärkeen löytyi muutama syy. Ensinnäkin: Palkattomuutta ei ole oikeasti treenattu varmaan koskaan. Olen tehnyt muutamia liikkeitä putkeen, mutten ole mitenkään ajatuksen kanssa rakentanut sitä palkattomuutta tai yrittänyt vahvistaa sosiaalisen palkan merkitystä. En ole keskittynyt tähän todennäköisesti siksi, että siinä ei ole treeneissä mitään ongelmaa, kun Jippihän on aika täpinöissään läpi treenien ja jo pienet kehut saa sen yleensä pyörimään hyrränä ympyrää innoissaan. Mutta selvästi tämä on ongelma kokeessa, joten kaipaa treeniä! Toinen: En ole treenannut kokeenomaisia tilanteita. Olen ihan vielä lähiaikoina hionut kovasti VOI:n liikkeitä kuntoon, joten treeni on koostunut pääosin yksityiskohtien hiomisesta ja yksittäisistä liikkeistä, joista kustakin on tullut aina palkka. En ole ikinä tehnyt VOI-luokkaa kokonaisuudessaan läpi kokeenomaisesti palkkaamatta ja pakko se on kai myöntää, etten ole tehnyt niin tätä ennenkään! ALO:ssa kyllä treenasin kerran, kun kävin epiksissä, mutta muuten olen tehnyt maksimissaan muutaman liikkeen kokonaisuuksia kokeenomaisesti ja tällöinkin yleensä aina ilman liikkurointia ja lisäksi näitäkin ihan liian vähän (kerrat laskettavissa varmaan kahden käden sormin....). Eli tässä nyt ihan selvä puute treenaamisissamme!
Näitä lähdetään nyt ensimmäisenä työstämään ja päästään tämän pariin varmasti jo huomenna, kun meillä on ohjatut tokotreenit ensin Korrien kouluttamina aamulla Wirneen tokopäivässä ja sitten illalla vielä Maarit Hellman koulutuksella valmennusryhmän treenit. Korrien koulutuksessa aion ottaa käsittelyyn seuraamisen ongelmat ja palkattomuuden treenaamisen. Ja Maaritin koulutuksessa varmaan käydään läpi kokeenomaista treenaamista ja kokonaisuuksien rakentamista minkään yksittäisen hiomisen sijaan.
Tulos ei ollut toivottu. Facebook-päivityksessä jo kirjoittelin pettymyksestäni kokeen jälkeen ja sielläkin sanoin, että kyllähän ihan aikuisten oikeasti joka ikinen kerta, kun toko-kokeeseen menen, olen siellä tavoittelemassa ykköstulosta. Jos koen, ettei meillä ykköseen realistisia mahdollisuuksia, jätän mieluummin menemättä. Joten kyllähän sikälikin yhden kolmosen kertoimen liikkeen nollauksen myötä saatu kakkostulos 252/320 p oli pettymys.
Tulos oli kuitenkin jälkikäteen ajateltuna se vähemmän harmistusta aiheuttanut tekijä. Oltaisiin voitu hyvin saada pisteet siitä nollatusta metallinoudosta (se kun ei ole ongelmia aiheuttanut enää piiiiitkiiin aikoihin), mutten tiedä olisiko ne saadt n. 280 pistettä ja ykköstulos nekään tuntuneet kauhean hyviltä, kun siihen johtanut suoritus olisi ollut sellainen kuin tämän päiväinen koesuoritus oli...
Ongelmana tänään kokeessa oli siis mielentila. Kehän ulkopuolella Jippi toimi aika normaalisti ja saatiin tehtyä alle onnistuneet nopeat pätkät seuraamista, jääviä ja kaukoja. Hyvillä mielin mentiin kehään, mutta kehänauhojen sisäpuolella mukana olikin ihan eri koira :( Kootut selitykset pisteineen ja videolinkkeineen alla suoritusjärjestyksessä. Paikkis oli aluksi ja kaikki yksilöliikkeet suoritettiin yhteen pötköön. Yksilökehään mentiin tokana.
Paikalla makaaminen ryhmässä 2 min (ohjaajat piilossa): 8
Tämä on ainoa liike, jossa on treeneissäkin ollut mielentilaongelmaa. Itse makuu on sujunut ihan jees, mutta Jippi on tosi herkästi inissyt perusasennossa ollessaan, on taas alkanut reagoida naapureiden käskyihin ja on saattanut haukahtaa tai piipata jätön yhteydessä, vaikka sitten hiljentyykin kyllä aina paikkiksen ajaksi. Nyt Jippi odotti rauhallisen näköisenä perusasennossa, meni omasta käskystä maahan ja odotti siellä rauhassa. Jätön hetkellä sanoin uuden "maahan"-käskyn, kuten aina paikkamakuussa jätössä ja nyt Jippi haukahti. Tuomari ei varmaankaan kuullut, että kuka haukahduksen päästi tai ei muistanut sitä enää lopussa, sillä mielestäni siitä ei meitä rokotettu. Jippi makasi kaksi minuuttia rauhassa ja valppaana ja paluu kehään ja koiran luokse sujui ongelmitta. Nousi kuitenkin istumaan jo kaverin käskyllä ja siitä -2. Se ei kuitenkaan mielestäni ollut paikkiksen ongelma, vaan se levottomuudesta kielivä haukahdus jättäessä....
Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo: 10
Liike sujui kivasti, vaikkei ihan ilman sähläystä. Liikkuri ohjasi liikkeen aloituspaikalle ja niin liike alkoi. Ruudussa käskytin Jipin seisomaan ja siinä vaiheessa tajusin, että ei hitsi, minähän en kertonut tuomarille, että meneekö koira suoraan maahan vai seisomisen kautta (se kun virallisesti on ohjaajan vastuulla muistaa ilmoittaa) ja minä tyhmä sitten vielä mainitsin asiasta liikkurille tässä vaiheessa - siis kesken liikkeen! Noh, saatiin liike kunnialla läpi ja varsinainen suoritus oli siisti. Tuomari ei rokottanut ohjaajan tyhmyydestä tässä, kun koira kuitenkin toimi oikein :)
Luoksetulo ja pysäytys seisomaan: 8
Nyt liikkuri kysyi minulta, että annanko pysäytyksen suullisella käskyllä vai käsimerkillä - enpä olisi muistanut tässäkään vaiheessa tätä ennakkoon tuomarille kertoa :) Tässä näkyy se, ettei minulla ole kisarutiinia ja toisaalta aiemmissa kokeissa liikkuri on aina kysynyt nämä minulta eli ei ole täytynyt olla oma-aloitteinen. Jippi haukahti maahanmenon yhteydessä, mikä viesti minulle Jipin epävarmuudesta/ahdistuneisuudesta. Jätössä vielä hieman piippasi, mutta loppuliike sujui äänettä. Yllätyin siitä, kuinka lähellä minua pysäytyspaikka oli, kun olin erehtynyt luulemaan, että sen pitäisi olla jotakuinkin puolivälissä. Hetken siis jouduin pähkäillä, että olenkohan pysäyttämässä oikealle merkille, kun liikkuri ei erikseen maininnut, että mihin pysäytys on tarkoitus tehdä. Mutta koska ei tuolla reunalla näkynyt kuin yksi merkki, niin siihen päädyin pysäyttämään. Hieman valui normaalia enemmän stopissa ja veikkaan, että osin siksi, että pysäytys tuli niin myöhään. Ollaan me joskus treenailtu pysäytyksiä ohjaajan lähellekin, mutta turhan usein stopit on tullut tehtyä puolivälissä eli Jippi saattoi kuvitella, että tuossa tehdäänkin läpijuoksua ja siksi reaktio käskyyn vähän hitaampi. Mutta ihan ok suoritus haukahdusta lukuun ottamatta.
Ohjattu nouto: 9
Perusasennossa en muistaakseni sanonut Jipille sivulle-käskyä ennen liikkeen alkamista. Jippi haisteli kapuloita vietäessä maata ja valui perusasennossa, mikä osin ehkä johtui siitä, etten mahdollisesti antanut käskyä sivulle, mutta enemmän epäilen sen olleen ahdistuksesta johtuvaa sijaistoimintoa. Tuo alku siis kaamea, mutta kun päästiin liikkeelle, niin käännös ja stoppi oli ihan ok ja nouto aika kiva. Vähän Jippi empi kapulan kanssa sekä nostossa että palautuksessa, mutta tämä johtui varmaan puhtaasti siitä, että kapula oli paljon isompi kuin millä ollaan treenattu. Pyysin keskikokoiset kapulat ja varmaankin nuo ne olivatkin, mutta tosiaan mitoitukset aika erilaiset, kun meidän treenaamilla kapuloilla eli tosiaan se oli isompi kuin mihin Jippi oli tottunut. Pitäisi ehkä varmuudeksi muistaa treenailla erilaisilla kapuloilla..
Video yhdessä kaukojen videon kanssa, joten tulee vasta alla.
Kauko-ohjaus: 8
Jätössä haukahti eli siitä miinuspiste. Oli selvästi levoton, mikä näkyi alussa ekan seisomisen epävarmuutena. Jippi ei yleensä ikinä liiku seisomisissa, mutta nyt hieman siirsi takatassuja hämmennyksissään. Muut vaihdot oli aika Jipin näköiset. Seiso-istu -vaihto kaipaa eniten töitä vielä ja se oli kokeessakin heikoin vaihto. Muuten ihan jees suorittamista haukahdusta lukuun ottamatta.
Tunnistusnouto: 9
Tätä jännäsin tosiaan etukäteen eniten, mutta siihen nähden se oli tosi siisti! Jippi ei edes meinannut napata vääriä kapuloita suuhun, vaan haisteli rauhassa ja otti oman kapulan varman oloisesti. Palautuksessa perusasennossa mälväsi kapulaa, mutta niin se tekee treeneissäkin. Olen päättänyt hioa sitä otetta enemmän sitten, kun ollaan saatu tunnariin varmuutta eli nyt olen katsonut tuota läpi sormien vielä... Eikä se kovaa sitä kapulaa pure, vaikka näyttää isoeleiseltä :) Nytkin tunnarissa oli pari pientä hampaanjälkeä eli ei onneksi rouskuttele säpäleiksi niitä tikkuja :D
Seuraaminen: 8
Vieläkään en ole tyytyväinen seuraamiseen kokeessa. Se mikä oli nyt positiivista, niin ääntelyä ei kuulunut lainkaan, vaikka seuruu on yleensä ollut se ainoa liike, jossa minipiippaus on saattanut kuulua siinä vaiheessa, kun otetaan tiheään askelsiirtymiä. Nyt Jippi oli kuitenkin tuossa ihan hiljaa. Mutta vielä on seuruussa ns. löysyyttä ja keskittymisen puutetta. Tähän kuitenkin olen itse isosti syyllinen, sillä olen hinkannut seuruuta pieniä pätkiä ja palkannut tiheään yksittäisistä pätkistä eli ei Jippi ole tottunut tekemään pidempiä seuruupätkiä ilman, että kehun tai huomautan esim. edistämisestä. Olen siis ehkäpä siedättänyt sen siihen, että seuruu on liike, jossa minä koko ajan kerron, kuinka pitää korjata ja että koska sujuu hyvin.
Seisominen ja istuminen seuraamisen yhteydessä: 9
Taas haukahti alussa (mistä -1), mutta liikkeelle lähdettyämme homma toimi kivasti. Kahdessa edellisessä kokeessa Jippi on seisomiessa käännähtänyt askeleen verran minun perääni ohittaessani koiran, mutta nyt ei onneksi tätä tullut! Istuminen oli myös aika kivan varman oloinen siihen nähden, että on välillä ollut vähän hitaahko.
Metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten: 0
Jep jep. Jippi lähti kivalla innolla, mutta palauttikin ohi esteen. Tätähän harrasti silloin, kun alettiin metallinoutoa treenata, mutta yli neljään kuukauteen ei ole yhtään stiplua näissä tullut, vaikka olen tarkoituksella heitellyt kapulaa vinoon yms. Yksi juttu minkä tajusin suorituksen jälkeen on se, että talvikaudella ollaan päästy tekemään metallinoutoa ainoastaan avoesteillä eli voisiko olla, että umpieste aiheutti epävarmuutta, kun piti hypätä kapula suussa?
Video pitää katsoa pää kallellaan :D
Kokonaisvaikutus: 9
Yhteensä 252/320 pistettä, VOI2-tulos.
Suorituksen jälkeen fiilis oli se, että suoritus oli mennyt ihan surkeasti. Hetken pohdittuani löysin toki hyviäkin puolia eli mm. sen, että kyllähän Jippi valtaosan liikkeistä suoritti teknisesti ihan hyvin, vaikka olikin väärässä mielentilassa. Sikäli siis hienoa, että pystyy toimia noinkin hyvin, vaikka ahdistaa. Metallinoudon nollausta en pistäisi ahdistuksen piikkiin, vaan siinä sattui vain moka ja näkyi treenaamattomuus umpiesteellä.
Ykköstulos ei siis jäänyt kauas, mutta se ei nyt lohduttanut. Minua jäi harmittamaan hirveästi se, että Jippi oli kehässä niin poissaoleva. Vaikka tekikin valtaosan liikkeistä ihan hyvin, niin ääntely kertoi siitä, että Jippi oli levoton ja epävarma. Liikkeiden välejä ei videoilla juurikaan näy, mutta niissä Jippi oli tosi haahuileva. Ei oikein vastannut sosiaaliseen palkkaan kunnolla ja haisteli maata yms. sijaistoimintoa. Jouduin pari kertaa kunnolla patistaa, että sain sen perusasentoon liikkeen aloituspaikalle, kun Jipillä oli keskittyminen muualla.
Koska olen kovinkin analysoiva tällaisissa asioissa, niin aloin kokeen jälkeen toki heti miettiä, että miksi näin kävi. Heti kärkeen löytyi muutama syy. Ensinnäkin: Palkattomuutta ei ole oikeasti treenattu varmaan koskaan. Olen tehnyt muutamia liikkeitä putkeen, mutten ole mitenkään ajatuksen kanssa rakentanut sitä palkattomuutta tai yrittänyt vahvistaa sosiaalisen palkan merkitystä. En ole keskittynyt tähän todennäköisesti siksi, että siinä ei ole treeneissä mitään ongelmaa, kun Jippihän on aika täpinöissään läpi treenien ja jo pienet kehut saa sen yleensä pyörimään hyrränä ympyrää innoissaan. Mutta selvästi tämä on ongelma kokeessa, joten kaipaa treeniä! Toinen: En ole treenannut kokeenomaisia tilanteita. Olen ihan vielä lähiaikoina hionut kovasti VOI:n liikkeitä kuntoon, joten treeni on koostunut pääosin yksityiskohtien hiomisesta ja yksittäisistä liikkeistä, joista kustakin on tullut aina palkka. En ole ikinä tehnyt VOI-luokkaa kokonaisuudessaan läpi kokeenomaisesti palkkaamatta ja pakko se on kai myöntää, etten ole tehnyt niin tätä ennenkään! ALO:ssa kyllä treenasin kerran, kun kävin epiksissä, mutta muuten olen tehnyt maksimissaan muutaman liikkeen kokonaisuuksia kokeenomaisesti ja tällöinkin yleensä aina ilman liikkurointia ja lisäksi näitäkin ihan liian vähän (kerrat laskettavissa varmaan kahden käden sormin....). Eli tässä nyt ihan selvä puute treenaamisissamme!
Näitä lähdetään nyt ensimmäisenä työstämään ja päästään tämän pariin varmasti jo huomenna, kun meillä on ohjatut tokotreenit ensin Korrien kouluttamina aamulla Wirneen tokopäivässä ja sitten illalla vielä Maarit Hellman koulutuksella valmennusryhmän treenit. Korrien koulutuksessa aion ottaa käsittelyyn seuraamisen ongelmat ja palkattomuuden treenaamisen. Ja Maaritin koulutuksessa varmaan käydään läpi kokeenomaista treenaamista ja kokonaisuuksien rakentamista minkään yksittäisen hiomisen sijaan.
torstai 6. huhtikuuta 2017
Me ei oltu vielä valmiita ja se on ihan ookoo
Jipin kanssa agilityssa nousu ykkösluokasta kakkosluokkaan tapahtui kolmissa kisoissa. Tuntui, että helppoahan tämä on ja yhteistyö pelaa. Kakkosiin noustuamme Jippi löysi itsevarmuuden ja käytiin läpi hetkellinen omatoimisuuden vaihe, jolloin Jippi ei ihan aina ollut kuulolla, vaan teki radoilla ns. omia ratkaisuja. Tällöin treenattiin ahkerasti ohjauksiin tulemista ja treenit tuottivatkin tulosta, sillä loppukesästä 2016 homma alkoi taas pelittää ja melko vähillä kisoilla saatiin nollat sitten kasaan ja luokkanousu kolmosiin.
Lokakuussa 2016 startattiin sitten kolmosluokassa ensimmäistä kertaa. Olin riemuissani siitä, että SM-nollien keräyskautta oli runsaasti jäljellä ja itsellä oli hyvä fiilis siitä, että ehditään rauhassa kerätä nollat kasaan. Päästiin I-HAH:n valmennusleirikokonaisuuteen mukaan ja näin ollen ilmaisimme "julkisesti" tavoittelevamme osallistumisoikeutta vuoden 2017 agilityn SM-yksilökisoihin eli siis niitä seitsemää maagista nollaa. Ja sitten tapahtui jotain... Palaset, jotka olivat aiemmin toimineet, eivät enää toimineetkaan. Ja syy oli täysin allekirjoittaneessa. Ajatus SM-nollien keräämisestä oli takaraivossa jokaikisellä kisaradalla ja oli sellainen fiilis, että niitä nollia on tehtävä, kun tavoitteet on kerran niin asetettu. Seuraavaksi alkoi lipsua kontaktien kriteerit. Yhtäkkiä minulla oli käsissäni sekä keinulta että puomilta varasteleva koira, eikä tästä voinut millään syyttää koiraa, kun itsehän olin periksi antanut ja aloittanut sen kierteen. Nollia ei kuulunut ja HYL-prosentti huiteli taivaissa. Itsellä oli epäonnistunut fiilis, minkä vuoksi kisaradalle mennessä oli yhä enemmän sellainen olo, että nyt oli pakko onnistua, jotta voidaan näyttää, että kyllä me oikeasti jotain osataankin. Ja arvatkaapa kaksi kertaa, että oliko seurauksena onnistuneempia ratoja? No ei ollut, yllätys yllätys....
Pari nollaa tipahti joulukuussa ihan peräkkäisistä kisoista ja saatiinpa siinä kaiken kukkuraksi SERT-A:kin. Fiilis oli loistava ja tuntui, että tästä se nyt lähtee. Mutta ei se sitten lähtenytkään, kun odotukset (jotka hieman olivat ehtineet jopa laskea ennen noita nollia) kasvoivat taas. Pari kuukautta sitten yhtäkkiä iski ajatus siitä, että eihän tämä tällaisenaan ole hauskaa. En halua mennä kisaradoille ajatellen, että vain nolla kelpaa ja tulla radoilta pettymystä nieleskellen, jos ja kun tulos oli jokin muu. Koiralle en vihotellut, mutta itseeni olin kerta toisensa jälkeen kamalan pettynyt. Sitten päätin muuttaa asennettani. Niin taitava en ole, että pystyisin ihan vain yksittäisellä päätöksellä muuttaa ajatuksiani, mutta vähitellen kuitenkin jokin on alkanut muuttua ja kääntyä suuntaan, josta pidän. Puomikontaktien kanssa olen saanut kriteerit itselleni ja sen myötä myös Jipille selviksi ja puomit ovatkin toimineet kisoissa nyt hienosti. Sama juttu lähtöjen kanssa. Keinun kanssa on otettu hieman uudenlainen lähestymistapa ja opetetaan vähän uutta tekniikkaa, jotta keinun suorittaminen olisi Jipille mukavampaa. Jippi ei radoilla tee omia valintoja, vaan oikeasti kuuntelee ohjausta ja tekee niin kuin ohjaan. On siis todella hienoa ollut nyt saada sen kanssa kisata, kun jos vain saan itseni toimimaan, niin radoilla tulee juuri se flow-tunne, joka agilityssa on niiiiiiin koukuttavaa!! Olen taas osannut nauttia myös niistä hyvistä HYL-radosta tai vitosista ja yrittänyt löytää radoilta ne positiiviset osat ja samalla pohtia, mikä ne epäonnistumiset oli aiheuttanut.
Joku voisi kysyä, että jos kerran nyt sitten flow on jo alkanut ajoittain löytyä ja kontaktit ja lähdöt ovat varmistuneet, niin missä ovat sitten ne nollat? HYL-ratojen osuus on ollut jo vähäisempi, mutta siltikin pieniä yksittäisiä virheitä mahtuu aina matkaan. Rimat ovat olleet herkässä ja ainakin osittain siksi, että talvikausi on ollut meillä aikamoista jumiutumista vastaan taistelemista. Nyt kun ei enää treenata jumia aiheuttaneella pohjalla, niin suunta alkaa olla oikea ja nyt sitten treenaillaan rimojen suhteen häiriönsietoa. Jippi tuntuu olevan todella herkkä muuttuville pohjille, mikä näkyi esimerkiksi rimanpudotuksina, kun kisasimme hiekkapohjaisessa hallissa treenattuamme koko talven ainoastaan nurtsipohjilla. Täytyisi siis sen kanssa muistaa hakea kokemusta mahdollisimman erilaisilta pohjilta.
Tässä ihan hiljattain aloin pohtia sitä, että miksi se nollan tekeminen oikeasti tuntuu meille niin ylivoimaiselta. Toiset sen kun juoksee nollaratoja toisensa perään, mutta me ei sitten millään siihen pystytä, vaikka Jippi oikeasti monilta osin on ikäisekseen ihan taitava (toki paaaaljon on myös kehityttävää, mutta onhan se vasta alle 3...). Ja syynä uskon oikeasti osittain olevan sen, että minä AINA treeneissä teen pätkiä. Vaikka päästäisiinkin treenin aikana esim. reilun 30 esteen rata loppuun, niin tehdään se aina pätkissä. Hion yksityiskohtia ja jos joku kaarros leviää tai hieman meinaan myöhästyä, niin aloitan alusta. Toki tämäkin on tarpeen, jos haluaa kehittyä ja hioa taitoja (niin koiran kuin ohjaajankin), mutta minulta on jäänyt oikeasti sellainen kunnon ratatreeni täysin tekemättä, kun aina teen vain niitä max 10 esteen pätkiä. Nyt jos ajattelen, että minulle laitettaisiin vaikkapa 25 esteen rata treeneissä pystyyn ja sanottaisiin, että juokse se nollalla läpi, niin olisin melko varma, ettei se onnistuisi. Ja jos en usko sen onnistuvan treeneissä, niin miten ihmeessä minä aina kisaradalle astellessa oikeasti olen siinä uskossa, että siellä se nolla sitten tehdään??
Minulle ja Jipille tulee nyt väistämättäkin agilityn kisaamiseen taukoa, kun odotan Jipille juoksuja ja esim. kaikki toukokuun viikonloput on jo kalenterissa varattuja. Olen siis jo todennut aiemmin, ettei me tänä vuonna saada SM-yksilönollia kasaan ja olen vähän pohtinut, ettei se ehkä ole huono asia, koska eihän me sinne selvästikään vielä valmiita oltaisi :) Ollaan kehitytty paljon ja olen oppinut tämän kauden aikana paljon itsestäni kisaajana ja omista heikkouksistani. Tiedostan tällä hetkellä mielestäni aika hyvin, että mitkä on ne treenaamista kaipaavat asiat ja että mitkä asiat ovat nollien tekemisen tiellä. Nyt aloitamme siis treenaamisen niin, että pyrin hiomaan Jipin esteosaamista niiden osalta, joissa tiedostan olevan vielä puutteita (erottelut, vaikeat avokulmat kepeillä, okserit, takaakierrot) ja samalla keskityin erityisesti hiomaan omia ongelmakohtiani. Otamme repertuaariin nollaratatreenit ja teemaksi uskaltamisen ja varmistelun vähentämisen. Ja lupaan nauttia jokaisesta meidän yhteisestä oppimisen vaiheesta! Itseäni on välillä turhauttanut, kun jokin asia ei tunnu edistyvän, kunnes olen tajunnut, etten oikeasti ole ehtinyt treenata ko. asiaa lainkaan. Olen yleensä melko pitkäjänteinen opettaessani uusia asioita, mutta nyt yhtäkkiä päähäni olikin eksynyt ajatus siitä, että johan meidän pitäisi olla valmiita ja osata kaikki. Kunnes katsoin yhdenkin omasta mielestäni epäonnistuneen treenin jälkeen Jipin raivoisan innokkaasti vispaavaa häntää ja tajusin, että tuo harmaa pieni otus tuossa edessä on vasta alle 3-vuotias. Siis ihan junnu vielä! Ja täynnä intoa ja halua tehdä oikein. Ja kokemattoman, nuoren koiran lisäksi ohjaajan olen minä, jolla ei myöskään ole kokemusta vielä kauhean paljoa ainakaan Jipin tyyppisen koiran kanssa tekemisestä. Oli kauhean helpottavaa todeta itselleen, ettei meidän tarvitsekaan olla vielä valmiita. On ihan ookoo, että me vasta etsitään yhteistä säveltä. Ja me aiotaan se löytää, muttei pakottaen, vaan yhdessä tehden ja tekemisestä iloiten :)
Lokakuussa 2016 startattiin sitten kolmosluokassa ensimmäistä kertaa. Olin riemuissani siitä, että SM-nollien keräyskautta oli runsaasti jäljellä ja itsellä oli hyvä fiilis siitä, että ehditään rauhassa kerätä nollat kasaan. Päästiin I-HAH:n valmennusleirikokonaisuuteen mukaan ja näin ollen ilmaisimme "julkisesti" tavoittelevamme osallistumisoikeutta vuoden 2017 agilityn SM-yksilökisoihin eli siis niitä seitsemää maagista nollaa. Ja sitten tapahtui jotain... Palaset, jotka olivat aiemmin toimineet, eivät enää toimineetkaan. Ja syy oli täysin allekirjoittaneessa. Ajatus SM-nollien keräämisestä oli takaraivossa jokaikisellä kisaradalla ja oli sellainen fiilis, että niitä nollia on tehtävä, kun tavoitteet on kerran niin asetettu. Seuraavaksi alkoi lipsua kontaktien kriteerit. Yhtäkkiä minulla oli käsissäni sekä keinulta että puomilta varasteleva koira, eikä tästä voinut millään syyttää koiraa, kun itsehän olin periksi antanut ja aloittanut sen kierteen. Nollia ei kuulunut ja HYL-prosentti huiteli taivaissa. Itsellä oli epäonnistunut fiilis, minkä vuoksi kisaradalle mennessä oli yhä enemmän sellainen olo, että nyt oli pakko onnistua, jotta voidaan näyttää, että kyllä me oikeasti jotain osataankin. Ja arvatkaapa kaksi kertaa, että oliko seurauksena onnistuneempia ratoja? No ei ollut, yllätys yllätys....
Pari nollaa tipahti joulukuussa ihan peräkkäisistä kisoista ja saatiinpa siinä kaiken kukkuraksi SERT-A:kin. Fiilis oli loistava ja tuntui, että tästä se nyt lähtee. Mutta ei se sitten lähtenytkään, kun odotukset (jotka hieman olivat ehtineet jopa laskea ennen noita nollia) kasvoivat taas. Pari kuukautta sitten yhtäkkiä iski ajatus siitä, että eihän tämä tällaisenaan ole hauskaa. En halua mennä kisaradoille ajatellen, että vain nolla kelpaa ja tulla radoilta pettymystä nieleskellen, jos ja kun tulos oli jokin muu. Koiralle en vihotellut, mutta itseeni olin kerta toisensa jälkeen kamalan pettynyt. Sitten päätin muuttaa asennettani. Niin taitava en ole, että pystyisin ihan vain yksittäisellä päätöksellä muuttaa ajatuksiani, mutta vähitellen kuitenkin jokin on alkanut muuttua ja kääntyä suuntaan, josta pidän. Puomikontaktien kanssa olen saanut kriteerit itselleni ja sen myötä myös Jipille selviksi ja puomit ovatkin toimineet kisoissa nyt hienosti. Sama juttu lähtöjen kanssa. Keinun kanssa on otettu hieman uudenlainen lähestymistapa ja opetetaan vähän uutta tekniikkaa, jotta keinun suorittaminen olisi Jipille mukavampaa. Jippi ei radoilla tee omia valintoja, vaan oikeasti kuuntelee ohjausta ja tekee niin kuin ohjaan. On siis todella hienoa ollut nyt saada sen kanssa kisata, kun jos vain saan itseni toimimaan, niin radoilla tulee juuri se flow-tunne, joka agilityssa on niiiiiiin koukuttavaa!! Olen taas osannut nauttia myös niistä hyvistä HYL-radosta tai vitosista ja yrittänyt löytää radoilta ne positiiviset osat ja samalla pohtia, mikä ne epäonnistumiset oli aiheuttanut.
Joku voisi kysyä, että jos kerran nyt sitten flow on jo alkanut ajoittain löytyä ja kontaktit ja lähdöt ovat varmistuneet, niin missä ovat sitten ne nollat? HYL-ratojen osuus on ollut jo vähäisempi, mutta siltikin pieniä yksittäisiä virheitä mahtuu aina matkaan. Rimat ovat olleet herkässä ja ainakin osittain siksi, että talvikausi on ollut meillä aikamoista jumiutumista vastaan taistelemista. Nyt kun ei enää treenata jumia aiheuttaneella pohjalla, niin suunta alkaa olla oikea ja nyt sitten treenaillaan rimojen suhteen häiriönsietoa. Jippi tuntuu olevan todella herkkä muuttuville pohjille, mikä näkyi esimerkiksi rimanpudotuksina, kun kisasimme hiekkapohjaisessa hallissa treenattuamme koko talven ainoastaan nurtsipohjilla. Täytyisi siis sen kanssa muistaa hakea kokemusta mahdollisimman erilaisilta pohjilta.
Tässä ihan hiljattain aloin pohtia sitä, että miksi se nollan tekeminen oikeasti tuntuu meille niin ylivoimaiselta. Toiset sen kun juoksee nollaratoja toisensa perään, mutta me ei sitten millään siihen pystytä, vaikka Jippi oikeasti monilta osin on ikäisekseen ihan taitava (toki paaaaljon on myös kehityttävää, mutta onhan se vasta alle 3...). Ja syynä uskon oikeasti osittain olevan sen, että minä AINA treeneissä teen pätkiä. Vaikka päästäisiinkin treenin aikana esim. reilun 30 esteen rata loppuun, niin tehdään se aina pätkissä. Hion yksityiskohtia ja jos joku kaarros leviää tai hieman meinaan myöhästyä, niin aloitan alusta. Toki tämäkin on tarpeen, jos haluaa kehittyä ja hioa taitoja (niin koiran kuin ohjaajankin), mutta minulta on jäänyt oikeasti sellainen kunnon ratatreeni täysin tekemättä, kun aina teen vain niitä max 10 esteen pätkiä. Nyt jos ajattelen, että minulle laitettaisiin vaikkapa 25 esteen rata treeneissä pystyyn ja sanottaisiin, että juokse se nollalla läpi, niin olisin melko varma, ettei se onnistuisi. Ja jos en usko sen onnistuvan treeneissä, niin miten ihmeessä minä aina kisaradalle astellessa oikeasti olen siinä uskossa, että siellä se nolla sitten tehdään??
Minulle ja Jipille tulee nyt väistämättäkin agilityn kisaamiseen taukoa, kun odotan Jipille juoksuja ja esim. kaikki toukokuun viikonloput on jo kalenterissa varattuja. Olen siis jo todennut aiemmin, ettei me tänä vuonna saada SM-yksilönollia kasaan ja olen vähän pohtinut, ettei se ehkä ole huono asia, koska eihän me sinne selvästikään vielä valmiita oltaisi :) Ollaan kehitytty paljon ja olen oppinut tämän kauden aikana paljon itsestäni kisaajana ja omista heikkouksistani. Tiedostan tällä hetkellä mielestäni aika hyvin, että mitkä on ne treenaamista kaipaavat asiat ja että mitkä asiat ovat nollien tekemisen tiellä. Nyt aloitamme siis treenaamisen niin, että pyrin hiomaan Jipin esteosaamista niiden osalta, joissa tiedostan olevan vielä puutteita (erottelut, vaikeat avokulmat kepeillä, okserit, takaakierrot) ja samalla keskityin erityisesti hiomaan omia ongelmakohtiani. Otamme repertuaariin nollaratatreenit ja teemaksi uskaltamisen ja varmistelun vähentämisen. Ja lupaan nauttia jokaisesta meidän yhteisestä oppimisen vaiheesta! Itseäni on välillä turhauttanut, kun jokin asia ei tunnu edistyvän, kunnes olen tajunnut, etten oikeasti ole ehtinyt treenata ko. asiaa lainkaan. Olen yleensä melko pitkäjänteinen opettaessani uusia asioita, mutta nyt yhtäkkiä päähäni olikin eksynyt ajatus siitä, että johan meidän pitäisi olla valmiita ja osata kaikki. Kunnes katsoin yhdenkin omasta mielestäni epäonnistuneen treenin jälkeen Jipin raivoisan innokkaasti vispaavaa häntää ja tajusin, että tuo harmaa pieni otus tuossa edessä on vasta alle 3-vuotias. Siis ihan junnu vielä! Ja täynnä intoa ja halua tehdä oikein. Ja kokemattoman, nuoren koiran lisäksi ohjaajan olen minä, jolla ei myöskään ole kokemusta vielä kauhean paljoa ainakaan Jipin tyyppisen koiran kanssa tekemisestä. Oli kauhean helpottavaa todeta itselleen, ettei meidän tarvitsekaan olla vielä valmiita. On ihan ookoo, että me vasta etsitään yhteistä säveltä. Ja me aiotaan se löytää, muttei pakottaen, vaan yhdessä tehden ja tekemisestä iloiten :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)