perjantai 28. heinäkuuta 2017

Tokaa kertaa ASCAamassa

Viime viikonloppuna 21.-23.7. kisailtiin Ojangossa ASCA:n agilitykisat. Osallistuin ko. karkeloihin ensimmäistä kertaa viime vuonna ja silloin kirjoittelin hieman ASCA-kuvioista eli jos touhu kiinnostaa, niin voi lueskella täältä. Tällä kertaa osallistuttiin kaikkiin kolmeen päivään eli olin ilmoittanut Jipin yhteensä 18 startille. Hurja määrä startteja kieltämättä, mutta radat on ASCA-kisoissa yleensä aina lyhyempiä kuin FCI-kisoissa ja rimakorkeudet matalampia, joten koirat kyllä jaksoivat taas hyvin, vaikka ohjaajalla (ainakin minulla) meinasi turnausväsymys iskeä jo tokana päivänä :) Onneksi ASCA-kisoissa on aina hurjan hyvä fiilis ja mitä mainiointa porukkaa, joten jaksoi kummasti rutistaa sen kolmannenkin kisapäivän!

Tulosten osalta meillä meni nämä kisat paljon paremmin kuin osasin ikinä kuvitellakaan. Tässä listattuna kaikki startit suoritusjärjestyksessä ja niiden tulokset. Sijoituksiin liittyen vielä sen verran tiedoksi, että ASCA-kisoissa koirat jakautuu useampiin säkäluokkiin eli esim. maksit jakautuu yli 50,8-senttisiin (joihin Jippi kuuluu) ja alle 50,8-senttisiin ja lisäksi on monta eri luokkaa esim. veteraanikoirille, juonioriohjaajille jne. Eli kukin näistä muodostaa oman kisaluokkansa ja siksi yhdessä luokassa on verrattain vähän koiria ja siksi sijoituksetkin helposti hyviä :) Pikakertauksena myös siis, että tasoluokat on novice, open ja elite, ja nollaradasta saa aina 10 pisteen Q-tuloksen, joka vastaa ikään kuin LUVA-tulosta ja lisäksi agilityradoilla eli regular-radoilla voi saada myös 5 pisteen Q-tuloksia, jos esim. pudottaa riman (kontaktivirheillä ei voi saada ko. tuloksia).

PERJANTAI
Jumpers 1, Open-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1 - JS-N -titteli
Jumpers 2, Open-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1
Gamblers 1, Open-luokka, 48 pistettä + onnistunut gamblers, Q-10, sij. 1 - GS-O -titteli
Gamblers 2, Open-luokka, 51 pistettä + onnistunut gamblers, Q-10, sij. 1
Regular 1, Novice-luokka, 5 rv (rima), Q-5, sij. 2
Regular 2, Novice-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1

LAUANTAI
Regular 1, Open-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1 - RS-N -titteli
Regular 2, Open-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1
Gamblers 1, Elite-luokka, 31 pistettä, gamblers ei onnistunut, sij. 3
Gamblers 2, Elite-luokka, 34 pistettä, gamblers ei onnistunut, sij. 1
Jumpers 1, Elite-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 2 - JS-O -titteli
Jumpers 2, Elite-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1

SUNNUNTAI
Jumpers 1, Elite-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1 - JS-E -titteli
Jumpers 2, Elite-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1
Gamblers 1, Elite-luokka, 43 pistettä, gamblers ei onnistunut, sij. 1
Gamblers 2, ei osallistuttu, kun gamblers-osiossa todella haastava keinusuoritus, johon tiesin, ettei meillä osaaminen vielä riitä.
Regular 1, Elite-luokka, 10 rv (todella vaikea putki-puomierottelu, jossa Jippi alkuun valitsi putken ja tästä 10 rv - ASCAssa tästä ei saa hylättyä), sij. 2
Regular 2, Elite-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1
Jippi ja saadut nauhat ja ruusukkeet. Tosin yksi Q-nauha löytyi vielä kassin pohjalta kuvan jälkeen eli tässä näkyvillä vain 12 Q:ta.

Kaikkiaan voi siis todeta, että kisat menivät tuloksellisesti huiman hienosti! Jippi on nyt ASCA:n tittelilistauksin Wirneen Jippijaijee GS-O, JS-E, RS-N. Perjantaina Jippi oli High in Trial eli tulosten perusteella päivän paras ja samoin sunnuntaina. Koko viikonlopun yhteistuloksissa Jippi oli viikonlopun paras eli sai vielä kaiken kukkuraksi High Combined -ruusukkeen. Ihan huikea fiilis oli viikonlopun jäljiltä :) Kaikkein hienointa oli se, että kun ollaan tuskailtu agilitykisoissa nyt monen asian parissa, niin nyt yhtäkkiä ne palaset tuntuivat loksahtelevan paikoilleen!
Edellisestä kuvasta puuttuneen yhden nauhan takia otettiin uusi kuva kaikkien nauhojen kera ja lisättiin mukaan palkintolelutkin :) Malli vaan kerkesi väsähtää, kun asettelussa kesti tovi :D

Ensinnäkin lähdöt ovat olleet lähi aikoina kaikkea muuta kuin optimaalisia. Jipillä on ollut pitkään jo lähtö maasta istumisen sijaan, mutta hiljalleen siinä on käynyt niin, että Jippi on nostellut kyynärpäitään maasta ja olen halunnut sen olevan vakaasti maassa ennen radalle lähtemistä, joten kaikki radat on alkaneet tiukalla neuvottelulla siitä, pitääkö ne kyynärät pitää maassa vai ei. Tämä on aiheuttanut turhaa latausta siihen alkuun, mikä on näkynyt Jipillä kierrosten nousemisena (on saattanut nousta lähdössä kokonaan ylös ja lähtenyt sieltä ikään kuin väärässä moodissa). Edellisten kisojen jälkeen päätin muuttaa lähdön kriteerejä niin, että annankin käskynä "down", enkä "maahan" ja Jippi saa itse valita asentonsa. Eli se saa mennä maahan tai jättää kyynärät ylös. Kriteerinä on se että, liikkua ei saa paikoiltaan ja että asiasta ei neuvotella. Eli annan tasan yhden rauhallisen käskyn, jonka jälkeen taakse vilkuilematta kävelen lähtöpaikalle. Ehdin tasan kerran käydä näitä uusia lähtöjä treenaamassa ennen ASCA-kisoja, mutta kisoissapa tehtiin 17/17 onnistunutta lähtöä! Yhdellä radalla Jippi nosti takapuoltaan, kun pysähdyin esteiden taakse, mutta sanoin sille rauhallisesti uuden "down"-käskyn ja korjasi takapuolen maahan. Muilla 16 radalla Jippi jäi vaihtelevasti maahan tai kyynärät ilmaan, mutta jokaikisellä radalla lähdettiin vasta vapautuskäskyllä ja Jippi näytti lähdöissä melko rauhalliselta. Lähdöt oli minun osalta rauhallisia, eikä niihin liittynyt mitään tahtojen taistelua tai latausta.

Toisekseen nyt pitkään kontaktisuoritukset ovat olleet kovin vaihtelevia. Keinuilla on tullut todella herkästi lentokeinuja (etenkin agimetin keinulla) tai ainakaan Jippi ei ole malttanut odottaa keinulla vapautusta, vaan on vapautunut pamahduksesta. Puomeilla valtaosin kyllä pysähtyy, mutta on ollut siinä ja siinä, että ehdinkö vapauttaa sen vai onko se vapautunut katseeni siirtymisestä tms. Luin jostain, että kontakteilla auttaa, että koiran ikään kuin liimaa kontaktille katseellaan eli ohjaajan katse pysyy siellä, mihin koiran haluaa pysähtyvän. Nyt käytin tätä aina puomilla ja keinulla, kun aiemmin monesti jo epätoivoisesti aloin katseella etsiä seuraavaa estettä. Ja arvatkaa mitä - keinut ja puomit onnistui 100-prosenttisesti eli jokaikisellä kerralla Jippi vapautui vasta käskystäni. Sen sijaan A-este oli selvästi Jipille haastava suoritettava. Koko viikonloppu kisattiin Agimetin A:lla ja se on selvästi jäykempi kuin Smartin A, joita on omalla seurallamme. Jipin on aina ollut vaikea saada askeleet sovitettua jäykemmälle A-esteelle ja niin oli selvästi nytkin. Vain kerran viikonlopun aikana se sai virheen A:lta, mutta selvästi askeleet osui kontaktialueelle ylemmäs kuin normaalisti, kun suoritus ei oltu yhtä rento kuin normaalisti, eikä näin ollen kantanut yhtä pitkälle. Pitäisi ehkä ottaa jäykemmällä A:lla kuuri ponnarin avulla, josko Jippi oppisi sovittamaan askeleensa paremmin myös niillä.

Agilityn parissa ei ole juurikaan tuloksilla juhlittu pitkään aikaan, joten pakko myöntää, että olihan tämä kiva fiiliksen nostatus, kun nyt menikin näin hyvin :) Tuloksia tärkeämpää kuitenkin taas oli se, että oikeasti tuntui ihan erilaiselta kisata Jipin kanssa! Vaikka vauhdit on ASCA:n suoraviivaisilla radoilla mataline rimoineen kovia, niin tekemisessä oli kuitenkin tietynlaista rauhaa. Jippi ei tehnyt mitään ylimääräistä tai suorittanut omiaan, vaan oli täysin kuulolla koko ajan eli teki juuri niin kuin ohjattiin. Oli kyllä ihan huikean kivaa kisata sen kanssa ja toivon, että sama rauha siirtyisi myös haastavammille FCI-kisojen radoille!

Lopussa vielä muutama kuva, kun käväistiin Helsingin keskustassa kävelykierroksella. Tästä on tullut vuotuinen perinne, että käydään Leevi-kultsun kanssa city-kierroksella aloittaen itiksestä metrolla matkaamalla :)
Jippi kävi ostoksilla jätskikioskilla!



perjantai 14. heinäkuuta 2017

Lisää rally-tokoilua

Meillä olikin jo keskiviikkona 12.7.2017 Jipille seuraava rally-tokokoepaikka varattuna, kun oli vuorossa meidän oman seuran I-HAH:n järkkäämät iltakokeet. Itselle ylös sellainen huomio, että Jippi oli tutulla kentällä selvästi rennompi odotellessa eli pälyilyt, turhan pöhinä ja stressaantuneisuus oli tiessään ja se odotteli aitaan kytkettynä ihan lungisti. Itselläkin oli rento fiilis, kunnes sitten juuri ennen meidän vuoroa ei enää ollutkaan. Siinä vaiheessa, kun syötin vikan namin Jipille ja olin astumassa kehän aitojen sisäpuolelle, tuli pieni jännitys vastaan. En tiedä johtuiko se siitä, että kokeet oli oman seuran järjestämät ja sen myötä oli paljon tuttuja seuraamassa vai oliko se vain se fakta, että Jippi taas vähän näytti hämmentyneeltä. Se koekehään marssiminen on Jipille selvästi aina vähän jännää ja jotenkin siihen pitäisi saada jo sellainen keskittynyt lataus (tämä nyt lähinnä ajatellen tokon kisaamista) sen sijaan, että Jippi pääsee haahuilemaan heti siinä alussa, jonka myötä minua itseäni alkaa ahdistaa, kun näen, että koira on poissaoleva. No mutta nyt kuitenkin taas sain Jipin tsempattua tekemään ihan hyvällä fiiliksellä hommia.
Jippi odottelemassa rennosti kisapaikalla. 

Lähtöpaikalla taustalta alkoi kuulua juuri jonkun räjäytystyömaan varoituspiippauksia ja vikat piippaukset kuului juuri tuomarin kysyessä "oletko valmis" ja vähän pohdin, mutta sanoin kuitenkin, että valmiita ollaan. Eipä Jippi siitä räjäytyksestä mitään häiriötä ottanutkaan, eikä se onneksi kuulunut ihan läheltä. Aika alussa radalla oli askeleet eteenpäin (1, 2 ja 3 askelta) ja nämä nyt sinänsä ei ole haasteelliset, mutta nyt harpoin niin isoja askeleita, että ekalla askeleella Jippi ei selvästi osannut yhtään odottaa, että pysähdyn, vaan se oli jatkamassa matkaa. Istui kyllä ihan nättiin perusasentoon, mutta vähän joutui omaa seuruupaikkaa korjata taakse ennen perusasentoon istumista. Tästä ei kuitenkaan virhettä, kun ei tullut tuplaistumisia tms. kuitenkaan. Radalla oli eteentulo ja siitä vasemman kautta perusasentoon istuminen ja siinä Jippi vähän omatoimisesti suoritti osan liikkeestä :D Se tuli hienosti suoraan asentoon eteeni istumaan, mutten kerinnyt antaa sivulle-käskyä ennen kuin se jo käden liikkeestäni lähti ennakoimaan siirtymistä - oltiin tätä hinkattu juuri ennen kehää eli taisi olla liikeketju hyvin selkeänä Jipin mielessä :) En siis sivulletuloissa anna käsimerkkiä (osaahan Jippi ne toki ilmankin), mutta koska eteen vielä ohjaan vähän kädellä auttaen, niin palauttaessani kättäni normaaliin asentoon, Jippi lukikin tämän sivulletulo-ohjauksena. Tästä ei tullut virhettä, kun kuitenkin istui eteen ja eihän rallyssa ole pakko antaa aina suullista käskyä, vaan voi tulla myös käsiavulla, mutta kyllä se vähän kiireinen se liike oli ja tarkoituksena meillä tietysti on, ettei Jippi tee mitään omatoimisesti, vaan odottaa käskyt :D Täytyy siis muistutella tästä säännöstä ja itse muistaa ohjata rauhallisemmin.

Rata sujui kokonaisuutena hyvin, vaikka tosiaan itsellä oli vähän hätiköivä olo. Jotenkin aina tulee sellainen fiilis radalla, että nyt äkkiä nämä liikkeet pakettiin, niin päästään pois :D Eli rauhaa pitäisi yrittää löytää itselle ohjaamiseen! Mutta joka tapauksessa virhepisteitä ei radalta tullut, joten tuloksena 100/100 pistettä ja sijoitus oli 1/30. Huikeaa! 100 pisteen suorituksia oli jopa kolme muutakin (taitavia koirakoita kaikkiaan oli kisat täynnä!), joten aika ratkaisi sijoitukset. Oli ekstrakivaa saada olla palkintopallilla kahden muunkin I-HAH:laisen kanssa :) Olihan täydet pisteet toki kiva juttu, mutta kaikista tyytyväisin olin kuitenkin siihen, että vaikka tällä kerralla huomasin selvästi radalla jännittäväni, niin siltikään Jippi ei mennyt lukkoon, vaan suoritti iloisesti ja hyvin keskittyen radan alusta loppuun! Se oli hurjan iso saavutus meille ja niin paljon tärkeämpää kuin lopullinen sijoitus. Näitä onnistumisia juurikin tarvitaan nyt kisatilanteista ja mehän aiotaan vielä saada se sama fiilis tokokehiinkin!!!

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Jipin eka rally-tokokoe

Jipin kanssa tosiaan lähdettiin sunnuntaina 9.7. Tampereelle rally-tokokokeeseen kokeilemaan, että minkälainen fiilis löytyy rally-tokon puolella koekehässä, kun tokossa koefiilis on ollut vähän hakusessa. Jippi reagoi koepaikalle tullessa samalla tavoin kuin tokossakin eli vaikka kyllä makoili melko rauhallisesti koko odotuksen ajan, niin silti se oli vähän levottoman oloinen ja läähätteli, vaikka hallissa oli melko viileää. Asteen verran huolestunut ilme onneksi kaikkosi, kun tehtiin pientä treenailua omaa vuoroa odotellessa.
Valmistautumista koesuoritukseen.

Kehään astellessa Jippi oli taas vähän kummissaan. Katseli lähtöpaikalla perusasennossa ollessaan vieressä olevaa ajanottajaa vähän pohdiskelevasti ja oli omissa maailmoissaan. Seuruuseen lähti löysästi ja kontakti oli kateissa. Ekana tehtävänä oli 360 asteen käännös oikeaan ja tämän aikana Jippi selvästi terästäytyi ja siitä lähtien keskittyikin hienosti. Pari kontaktin putoamista radan aikana tuli, mutta ihan vain hetkeksi ja mitään haahuilua ei ilmennyt ja seuraaminen oli kivan terhakkaa. Tehtävät sujui mielestäni täysin meidän osaamistason mukaisesti, mikä on hienoa, sillä tokossa ei tähän olla päästy koetilanteessa aikoihin.

Olin ilahtunut siitä, että vaikka tehtäviä on rallyssa tiheään, niin ei tapahtunut pskan hajoamista, eikä myöskään tullut minkäänlaisia ääntelyitä. Toinen mistä olin iloinen oli se, että vaikka pelkään aina seuraamisen ja suoruuden heikentyvän rallya tehdessä, niin nyt seuraaminen oli kokonaisuutena hyvää ja perusasennot ja eteentulot oli suoria. Kaksi yhden pisteen vähennystä tuli vinouksista tehtävissä 270 astetta vasempaan ja 360 astetta vasempaan. Molemmissa siis sama virhe ja kyllähän se ihan on videoltakin bongattavissa. Jippi kyllä pystyy tekemään käännökset suorassa, mutta radalla lähdin käännöksiin aika vauhdikkaasti, kun pelkäsin Jipin ehtivän muuten istahtaa (tätä on välillä ilmennyt). Jippi ei sitten ennättänyt saada itseään käännökseen heti mukaan ja rintamasuunta käännösten alussa oli vähän vino. Hyvin korjasi kuitenkin käännösten edetessä! Eli Jipiltä oikein hienot käännökset ja jatkossa minä yritän muistaa tehdä käännökset ihan aavistuksen rauhallisemmin :)

Mutta siis kaikkiaan radalta tuli 2 virhepistettä ja lopputulos oli siis ALO HYV pistein 98/100. Tuomarin kommentteina parissa oli "Hieno rata. Upeaa yhteistyötä!", mikä lämmitti mieltä, koska tosiaan itselläkin fiilis radalla oli palkon parempi verrattuna kaoottisiin tokokokeisiin :) Tässä rata videolla:

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Keskikesä oli ja meni


Juhannuksen mökkivahdit
Juhannusta vietettiin mökkeilyn merkeissä ja koirat saivat pitää pääosin vapaata treenailuista eli ei tehty edes pihatokoja tms., joita usein mökillä on tullut tehtyä, kun siellä on iso tasainen nurtsikenttä pihassa. Valokuvasta tarkkasilmäiset saattaa bongata Jipin jalassa olevan liimasiteen. Ei mitään vakavampaa onneksi - kunhan ekan 5 minuutin aikana rallasi pitkän maita ja mantuja niin, että kannuskynsi napsahti kärjestä katki. Vähän tuli verta, mutta onneksi tosiaan katkesi ihan siististi, eikä haljennut mitenkään, joten riitti, että piti reilun viikon sidettä aina treenaillessa tai rallaillessa, mutta muuten pystyi ihan normaalisti härveltää menemään :)

Sen verran treenailtiin, että tein yhden Nose Work-treenin ulkoetsinnän merkeissä. Molemmat koirat löysivät hajun ja ilmaisivat oikein. Molemmilla koirilla ilmeni myös kummallekin ominaiset haasteet: Hugo tarvitsee tukea eli jos ei heti ala löytyä, niin hakee vahvistusta homman jatkamiseen minulta. Jippi puolestaan on hätäinen ilmaisujen kanssa eli tekee kyllä hienon maahanmenon löytäessään hajun, mutta sinkoaa herkästi ylös sieltä heti, kun naksautus kuuluu tai kehun sitä. Eli täytyy treenata malttia ilmaisuihin ja Hugon kanssa taas hakea varmuutta yksinkertaisesti tekemisen myötä.


Juhannuksen riennoista kotiuduttuamme mentiin ekoihin tokotreeneihin sitten pieleen menneen kokeen. Tuli siellä havaittua, että Jippi oli selvästi normaalia hitaampi ja jotenkin innottomampia ja aloin oikein urakalla pohtia asiaa. Jippi tosiaan on menettänyt parhaan tokoteränsä nyt lähi aikoina ja samaa kyllä on ilmennyt aiemminkin valeraskauksien aikaan. Odotellaan siis valeraskauden päättymistä innolla ja nyt olen päättänyt myös sen, että Jippi tullaan tähystyssterkkaamaan elokuun lopulla. Ei vain sen takia, että treenikaverilla pysyisi into kaikkina vuodenaikoina, vaan myös siksi, että Jippi on oikeasti ollut arjessakin aika apaattinen. Nyt vasta tajusin, että Jippi ei ole leikkinyt kotona lainkaan juoksujen alkamisen jälkeen! Se on yleensä kotona aina silloin tällöin puuhastellut ihan itsekseen leluilla, mutta nyt ei yhtään. Voihan tuo olla ihan aikuistumistakin, mutta se alkoi kuin tyhjästä juuri juoksjen aikaan, joten epäilen, että sillä on osansa asiaan. Lisäksi juoksujen alun aikaan se vaikuttaa vähän kipuilevalta ja kaikkinensa onhan sillä aika vähän sellaista tasaista kautta, kun juoksut on 6 kk välein ja se tekee juoksuja reilun kuukauden, juoksut kestää yli 3 viikkoa ja sitten tekee valeraskauden jotakuinkin kolmeksi kuukaudeksi juoksujen jälkeen, vaikkei kaikkein voimakasoireisempia nuo valeraskaudet olekaan onneksi olleet (ei petaile tai hoivaa pehmoleluja, mutta masistelee, on väsynyt, jokseenkin treeni-innoton ja herkistelee hassuja asioita).

Vaikka osin uskonkin tokoinnon ja -vauhdin laantumisen johtuvan valeraskaudesta, niin siltikin päätin nyt, että tehdään nyt jonkin aikaa treenejä motivaatioon keskittyen. VOI-luokan kasaamisen kanssa tuli keväällä vähän kiire SM-kisojen aikaisen ajankohdan takia ja nyt jälkikäteen ajateltuna tehtiin sen takia ihan liikaa kokonaisia liikkeitä ja vain tekniikan hinkkaamista unohtaen täysin motivaation ja vauhdin treenaamisen. Jipillä on yleensä intoa ja vauhtia ollut automaattisesti, joten sen vahvistamisen helposti unohtaa... Viime sunnuntaina käytiin treenaamassa taas (meillä on sunnuntaisin omatoimiryhmän treenit) ja päätin tehdä hetkeksi paluun alkeisiin :D Aloitettiin kapulan nostamisen tarjoamisella eli kun noudoissa kyllä periaatteessa on riittänyt vauhtia, mutta kapulan nostaminen maasta on tullut tosi ällöksi, niin nyt yritetään nostaa sen arvoa taas. Naksuttelin siis sitä, että Jippi omatoimisesti nosteli kapulaa ja mukaan mahtui jo ihan ripeitä ja nättejäkin nostoja. Tehtiin targettiakin tarjoamisen kautta. Olen käyttänyt ruudussa targettia, mutta lähinnä sellaisena kohdealustana eli on riittänyt, että Jippi juoksee sinnepäin. Stopit ruudussa saisi kuitenkin olla napakampia, joten yritän nyt saada pysähdyksiin terävyyttä sillä, että opetankin targetille pysähtymisen tiukemmin kriteerein. Sitä naksuteltiin ja alkoi toimia vähitellen paremmin. Eli vaadin yhden etutassun kosketuksen ja pysymisen alustalla. Herkästi heti targettia läpsäytettyään Jippi tepastelee niin rajusti etujaloilla, että koheltaessaan siirtyy pois alustalata, mutta nyt aloin vaatia vähän kestoa sitten kosketukseen. Lopuksi tehtiin myös perusasennon ja seuraamisen tarjoamista ja yllättävää kyllä tarjosi tosi kivaa seuruuta ja perusasentoja ihan ilman käskyjä, vaikken ole varmaan koskaan näitä ihan puhtaasti tarjoamisella tehnyt :)

Jippi tokotreenien jälkeen (c) Sanna Piironen

(c) Sanna Piironen

(c) Sanna Piironen
Haettiin myös tokoon koekokemusta möllitokosta 30.6. Tehtiin ALO-luokka muiden tavoin ja osallistuttiin luokan ulkopuolisena, koska toki tuollaiset möllit on tarkoitettu ei-vielä kisanneille tai vain ALOssa kisanneille. Eipä sillä - ei me sijoituttaisi oltaisikaan, kun me tehtiin vähän treenimäisempi kokonaisuus :) Jippi oli paikkiksessa taas vähän levoton ja ekaa kertaa pitkään aikaan jopa tähyili vähän ympärilleen. Vierelle palatessa oli ihan omissa maailmoissa, eikä pitänyt kontaktia ja näin ollen eka sivulle-käsky meni ohi. Minusta on alkanut tuntua, että tuo paikkiksen huono fiilis on yksi iso syy siihen, että kokeista on tullut Jipille niin epämukavia. Eli täytyy nyt hakea hyvää fiilistä ja onnistumisia paikkiksiin ja ottaa vaikkapa taas etupalkka hetkeksi käyttöön rauhallisuutta tuomaan. Yksilökehät alkoi seuraamisella, jossa Jippi kyllä teki ihan jees seuruun, mutta tiedän, että se pystyisi paljon paljon parempaan, joten jäi kyllä huono fiilis siitä. Tokana liikkeenä maahanmeno ja Jippi jäi istumaan. Virhe, jota ei kyllä ole kuuna päivänä tapahtunut, vaan maahanmeno on ollut jäävistä se varma. No ei ollut tällä kertaa ja tämän liikkeen jälkeen kerroinkin möllien tuomarille, että meidän ongelmana on ollut kokeissa koiran paineistuminen/häiriöityminen. Tuomarikin mainitsi, että minä itse en vaikuta yhtään jännittyneeltä, enkä ollutkaan. Joten yhdessä todettiin sen ottavan häiriötä ympäristöstä tms. ja sovittiin, että palkkaan lelulla heti, kun saadaan onnistuminen aikaan. Seuraavaan liikkeeseen nostatin sanallisesti Jippiä ja sainkin sen mukavasti luoksarin aloitukseen. Luoksari itsessäänkin oli hyvä, joten sen jälkeen tein yllärilelupalkkauksen ja Jippi oikein ärräsi lelulle ja selväsi rentoutui. Loppukehä olikin ihan eri moodissa sitten ja Jippi oli hyvällä intensiteetillä mukana ja vastasi kehuihin innokkaasti. Tällaisia treenikokeita pitäisi päästä nyt tekemään ja hakea Jipille hyviä koekokemuksia. Plussaa möllikokeessa oli ehdottomasti se, että liikkeenvälit toimi ja Jippi oli koko kehän minun mukana eli ei kiinnittänyt huomioita ympäröiviin asioihin, eikä nuuskinut maata tms. Ei edes ennen lelupalkkausta. Treeniä treeniä siis vain näihin. Harmillista kylläkin, että noita möllikokeita on niin kauhean harvoin.

Viime maanantaina (3.7.) Jippi fyssaroitiin (oli pientä jumisuutta vähän siellä sun täällä, muttei mitään mikä ei olisi auennut, eikä mitään yksittäistä isompaa) ja Hugo pääsi Jipin agivuorolle tiistaina. Hugo ei ole pitkään aikaan agia treenannutkaan ja nytkin teki ihan vain irtoamis- ja sokkaritreenejä. Irtoaminen sille on kovin vaikeaa ja vahvistettiinkin sitä palkalla, mutta onhan se vähän haastavaa, kun se lelupalkka ei Hugolla ole kauhean iso palkka, vaan se noutaa heitetyn lelun vain voidakseen kiikuttaa sen minulle ja päästä vaihtamaan sen namiin :D Sellaista kunnon vetoa sillä ei leluun ole silloin, kun on namit kehissä. Sitten, jos puhtaasti leikkii sen kanssa palloleikkejä ilman nameja, niin se kyllä innostuu leluista, mutta agilityssa se on oppinut tuon kaavan liiankin hyvin :) Mutta hauskaa meillä kyllä oli ja kylläpäs saatiinkin tehtyä hienot sokkarit! Eli toinen osa-alue sujui, vaikka irtoaminen tosiaan olikin haastavaa.

Keskiviikkona tehtiin Jipin kanssa "uusi aluevaltaus", kun oli VPY:n järkkäämän jälkikurssin ensimmäinen treenikerta. Itsellä on jo jonkin aikaa hakutreenit olleet tauolla ihan siitä yksinertaisesta syystä, ettei tunnu millään riittävän tarpeeksi aikaa hakutreenaamiselle, kun se vaatii aina sen isomman treeniporukan eli ts. pitää päästä treenaamaan treeniryhmille sopiviin aikoihin ja meillä monien lajien harrastajilla se on välillä vähän haastavaa... Niinpä ajattelin, että kokeillaankin jälkitreenaamista, sillä sitä pystyisi treenailla myös itsenäisesti. Jipin kanssa viime kesänä kokeiltiin pari kertaa jäljestystä, mutta joka kerta jossain lähistöllä sattui olemaan joku marjastaja, josta Jippi otti ilmavainua ja oli ihan hakumoodissa. Niinpä totesin, ettei voida ehkä ihan suoriltaan lähteä vain jäljestämään, vaan kai se pitäisi sille Jipille jotenkin opettaakin :D Jälkikurssilla lähdettiin mielestäni opettamaan asiaa toimivalla tavalla eli alkuun keskitytään ihan vain keppien (joita siis pk-jäljeltä löytyy kuusi) arvon kasvattamisella. Eli tehtiin treenejä pienissä tallatuissa ruuduissa, joihin oli tallaaja pudotellut keppejä. Koira päästettiin ruutuun ilman erillistä käskyä ja odotettiin koiran tarjoavan kepin nostamista. Jipillä alkuun kesti hetken, että pääsi hakumoodista yli (valjaat päällä metsään tullessa oli oitis tähyilemässä metsikköön, että missä se ukko mahtaa lymyillä), mutta kun se tajusi, että nyt ei ollakaan hakuilemassa, niin kepit kyllä löytyi ja nousi ongelmitta. Keppien löytämisestä nostettiin aina isot bileet pystyyn ja Jipin mielestä treeni olikin ehkä jotain siisteintä! "Ongelmana" oli se, että Jippi myös sylkäisi kepin suustaan heti sen siliän tien, kun aloin sitä kehua, mutta tähän ei nyt tässä vaiheessa vielä kiinnitetä huomiota, vaan opetan sen kepin pitämisen sitten erikseen). Jippi teki hyvin töitä nenällä heti, kun tajusi tehtävän ja toisella treenikierroksella meidän ruudun takana vähän kauempana oli ihminen tallaamassa jälkeä ja Jippi oli ihan maalimiestä etsimään lähdössä, mutta siitäkin huolimatta onnistui vaihtaa hienosti hakumoodista jälkimoodiin ja teki työt loppuun keskittyneesti. Nenä siis kyllä toimii mainiosti, kunhan saan Jipille ymmärryksen siitä, että kumpaa hommaa ollaan siellä metsässä tekemässä :) Kovasti tykkäsin treeneistä ja tuntui opetustapa ja logiikka meille passelilta. Keskityttiin myös siihen, ettei koiraa auteta, eikä sitä painosteta etsimään eli tavoitteena saada koulutettua itsenäinen ja omasta toiminnastaan varma jälkikoira, joka ei tiukan paikan tullen käänny ohjaajan puolen apua kyselemään, vaan luottaa enemmän omaan nenään.

Tässä loppuun vielä videota Hugon ja Jipin leikeistä parin päivän takaa :)


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Hugo 7 wee!

Tänään on Hugon 7-vuotissynttäri ja vaikka juhlistetaan sitä juhannuksen yhteydessä, niin tänään koirat sai kuitenkin aamulla ekstranamit ja otinpa aamulenkillä synttärikuvatkin Hugosta :)

 
Illalla koirilla oli hieronta kotikäyntinä ja molemmat koirat oli aika hyvässä kunnossa. Hugolla kireyttä vain lonkankoukistajissa, mutta muuten vetreä 7-vuotias! Jipilläkään ei ollut isompia jumeja, mutta pientä kireyttä ns. tokolihaksissa eli vasemmalla puolella niskassa ja oikealla puolella selkälihaksissa keskiselän alueella. Esimerkiksi seuraamisen aiheuttamaa siis ja pitäisikin muistaa joko treenata myös toisen puolen seuraamista tai sitten venytellä toinenkin suunta. Kaikkiaan kuitenkin lihaksisto molemmilla aika hyvässä kunnossa!

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Ei me olla mihinkään kadottu!

Näin pitkää päivitystaukoa ei olekaan tainnut ennen tässä blogissa olla. Syitä on monia ja muun muassa vapaa-ajan vähyys (töissä ollut tärkeä deadline, jonka takia iltaisin/viikonloppuisin on tullut kirjoiteltua ihan muuta kuin blogitekstejä) on vaikuttanut siihen, ettei ole saanut aikaiseksi kirjoittaa. Suurimpana syynä ehkä kuitenkin on ollut jonkinlainen pohjalle putoaminen vähän lajissa kuin lajissa (paitsi rallyssa!), eikä tämän vuoksi ole oikein innostanut täällä kirjoitella siitä, miten kerta toisensa jälkeen vain tulee epäonnistumisia. Agilityssa pidettiin treenitaukoa kuukauden verran ja kisataukoa kertyi lähes 3 kk. Tokossa ollaan treenattu ja nyt taas kisattu, mutta siellä toistuu sama kaava kuin agilityssakin hiljattain - treenit sujuvat tosi kivasti ja fiilis on treeneissä tosi kiva, mutta kisoissa pakka hajoaa. Agilityssa oma keskittyminen ei riitä kisaradoilla ja tokossa puolestaan Jippi on ollut nyt kolme VOI-koetta todella alavireinen ja vähän jopa paineistuneen oloinen.

Katsaus Jipin tokoihin

Jepjep. Kolme VOI-koetta takana (eikä yhtään ykköstulosta....). Ensimmäisestähän kirjoittelinkin jo aiemmin ja siellä jäi yhdellä nollauksella juuri ja juuri ykköstulos saamatta, mutta enemmänkin harmitti se, että Jippi haukkui jättöjen yhteydessä. Positiivista kahdessa myöhemmässä kokeessa on se, ettei jättöjen yhteydessä ole esiintynyt haukkumista, vaikkakin paikkiksessa kummassakin kokeessa on ilmennyt sivulla odottamisessa mutinaa. Itse paikkiksen ajan on siis ihan rauhassa ja hiljaa, mutta jotenkin se odottaminen siinä vierellä ennen maahan käskemistä on tosi levoton.

Mikään yksittäinen liike ei ole osoittautunut ongelmakohdaksi kokeissa, vaan virheet on tullut vaihtelevasti eri liikkeissä. SM-kisoissa otti selvästi häiriötä naapurikehän kovista käskytyksistä ja mm. nollasi tästä syystä luoksarin, kun stopin hetkellä naapurikehässä käskytettiin maahan ja Jippi juoksikin minun luokse, vaikka olikin jo pysähtymässä käskylläni. Kolmannessa VOI-kokeessa nollattiin sitten ohjattu, jossa Jippi haki väärän kapulan. Tätä virhettä Jippi ei yleensä IKINÄ tee, mutta nyt kapulat oli huonosti erottuvat ja kapuloiden takana oli houkuttelevia värikkäitä kartioita, jonka takia jokaikinen VOI-koira juoksi kapulosta ohi kartioille.

Nollaukset olivat siis jonkinlaisia työtapaturmia ja niitä en edes niinkään jäänyt harmittelemaan. Se mikä nyt on harmittanut ihan hurjasti, on se fakta, että kehässä on ihan erilainen koira kuin treeneissä. Minun normaalisti niin innokas ja kovan työmotivaation omaava treenikaveri lässähtää koekehässä täysin. Viimeisimmässä kokeessa seuraaminen oli kaikissa liikkeissä ihan luokatonta. Mukaan mahtui pitkiä pätkiä ilman minkäänlaista kontaktia ja Jippi jätätti paikoin selvästi, vaikka tuollaisia mokia ei oikeasti treeneissä ikinä ilmene ja olen ollut ihan hurjan tyytyväinen seuraamiseen nyt treeneissä.

Eli kokeiden mielentila on nyt ihan oikeasti ongelma. En halua mennä yhteenkään toko-kokeeseen ennen kuin olen saanut sumplittua, miten tuota saisi ratkaistua. Ja siinä ongelmana on se, etten tiedä, mistä se lässähtäminen koekehässä johtuu. Palkattomuuteen reagointia en usko sen olevan, koska palkattomuustreenit ei tuo lainkaan samanlaisia ongelmia esiin ja toisaalta kokeissa ei fiilis lässähdä vähitellen, vaan on ihan tiessään jo heti aloittaessa (ja oikeastaan ennen kehääkin). Jippi vastasi SM-kisoissa hyvin sosiaaliseen palkkaan ja oli kivasti mukana ja aika hyvällä fiiliksellä, mutta nyt viimeisimmässä kokeessa fiilis oli kamala. Jippi ei reagoinut sosiaaliseen palkkaan ja jouduin kalastella sitä mukaani liikkeiden väleissä. Eli tuota toki täytyy yhä treenata, vaikkakaan en oikein tiedä, että miten ja missä tilanteissa, kun treeneissä toimii hyvin. Pohdin, että voisiko Jippi reagoida koetilanteen ilmapiiriin ja muiden jännitykseen? Minä itse en huomattavasti jännitä, mutta toki tilanne on poikkeava ja ympärillä on paljon hermostuneita ihmisiä ja jännittyneisyyttä eli voisiko se vaikuttaa? Jippi nimittäin jo koepaikalle tullessa oli viime kokeessa tosi vetämätön (oli kyllä tosi helteistäkin). Ajattelin testata sellaista ainakin, että menen treenaamaan koepaikoille, jotta tottuu siihen koeilmapiiriin ja jännitykseen.

Nyt pidetään kuitenkin varmasti tokokokeista vähän taukoa, sillä viime koe oli itselle valtavan suuri pettymys. On älyttömän harmillista, että kokeissa suoriudutaan todella ala-arvoisesti, vaikka oikeasti tiedän meidän osaavan paljon paremmin. Viilaamista riittää kaikissa liikkeissä, mutta treenien perusteella ykköstulos pitäisi tulla ihan helposti kuitenkin, joten on tosi harmi, ettei pystytä osaamista näyttämään koetilanteissa. Viime kokeesta on nyt 1,5 viikkoa ja tuona aikana ei olla nyt tokoiltu lainkaan. Jipin kanssa on tosin edelleenkin ihanaa treenata tokoa, kun tykkään tosi paljon sen asenteesta ja innosta tokoa treenatessa, mutta valitettavasti kyllä pakko myöntää, että motivaatiota syö se, jos ei näe mahdollisena sitä, että voisi onnistua kokeissa. Jos ongelmat olisi sellaisia, joihin tietäisin treenitavan, niin ne ei motivaatiota laskisi, vaan päinvastoin saisin enemmän intoa treenata, mutta nyt minulla ei ole mitään tietoa, miten pitäisi tästä jatkaa. Siksi siis pieni mietintätauko ja päätin, että haetaan fiilistä koekehiin rally-tokokokeista (pariin kokeeseen ilmo laitettu).

Katsaus Jipin agilityyn

Kisoissa keväällä ennen tauolle jäämistä alkoi vähitellen tuntua siltä, että aletaan olla enemmän ja enemmän "samoilla radoilla" eli sähellyksen määrä väheni ja valtaosin meno oli aika jees, vaikka mukaan sitten mahtuikin aina yksittäisiä virheitä. Taukoa kuitenkin pidettiin, kun juoksut tuli sopivasti siihen väliin, eikä kuitenkaan enää metsästetty SM-nollia. Viikko sitten käytiin kisailemassa kahden agilityradan verran melkein 3 kk kisatuon jälkeen ja minun on pakko myöntää, että niiden ratojen jälkeen oli melkoisen maassa. Treenit on lähiaikoina sujunut tosi kivasti ja on tullut sellainen olo, että meidän osaaminen on mennyt lyhyessä ajassa aika ison harppauksen eteenpäin. Siksipä odotukset olivat kisojakin ajatellen suuret. Ei niinkään tulosten kannalta eli en siis mennyt radoille varsinaisesti nollia odotellen, vaan oli vain odotuksissa, että saadaan ihan kivaa menoa aikaiseksi ja kohtalaisen ehjiä kokonaisuuksia. No nepä radat olikin sitten kaikkea muuta kuin ehjiä kokonaisuuksia. Radat olivat tosi vaikeita ja ylipäänsä tuloksia tuli vähän. Lisäksi radoilla oli yllättäen 65 cm rimat, jotka tuntui hurjalta, kun ei olla koskaan sellaisia ratana tehty (tuo korkeushan tulee vuodenvaihteessa poistumaan kokonaan säännöistä) ja lisäksi kisat oli vieläpä Hurtta Areenalla melko raskaalla pohjalla, joten en ollut ajatellutkaan, että siellä tuomari pistäisi kuusvitosen rimat. Rimat siis aiheuttivat minulle jännitystä ja pohdin jo ennen ekaa rataa, että pitäisikö jättää suosiolla väliin. Ainoa ilo noilla radoilla olikin sitten lopulta se, että rimakorkeus ei tuottanut ylipääsemättömiä ongelmia, Jippi piti riman myös haastavassa takaakiertokohdassa ja puomin kontakti toimi hyvin. Muuten radoilta ei mitään hyvää sitten löytynytkään. Molemmilta poistuttiin kesken leikin, kun meno oli sen verran kaaosta. Itse olin ihan totaalisen hukassa ja sujuvuus oli kaukana, mutta niin oli Jipilläkin vähän jänniä ratkaisuja, kuten selän takaa väärille esteille suhaamista, vaikka oikea este oli suoraan nenän edessä. Onneksi en jaksa yleensä harmitella ihan kauhean kauaa, joten näidenkin surkeaakin surkeampien ratojen jälkeen heti kotiin tullessa laitoin ilmoittautumisen seuraaviin kisoihin.

Eilen oli vuorossa sitten ne kisat ja vuorossa kaksi agirataa ja yksi hyppäri. Ja voi, että kun oli hyvä fiilis kisojen jälkeen!!! Nollia ei tullut, mutta tässä lajissa fiilis ei olekaan suoraan verrannollinen nollien määrää :) Jokaisella radalla nolla jäi kiinni jostain pienestä jutusta, mutta kaikkiaan oli meno sujuvaa ja tehtiin kaikilla kolmella radalla yhteistä rataa ja ilman panikointia ja sähläystä! Totaalisen erilaista menoa kuin viikko sitten, joten ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Ekalla radalla valitettava vitonen vikan riman pudotuksesta ja sillä kolmas sija melko haastavalla radalla. Tokalla radalla (hyppäri) yksi ylimääräinen hyppy, mutta ihan itse ohjasin Jipin sinne eli ohjaajan aiheuttama HYL. Muuten tälläkin radalla paljon onnistumisia ja kokonaisuutena ihan jees rata. Vikalla radalla haastavia kohtia, mutta onnistuttiin monessa vaikeaksi ajattelemassani kohdassa. Ainoastaan vikat kolme estettä koitui kohtaloksi. Kolmasvika este oli puomi, jolle tein päällejuoksun, jotta sain Jipin ohjattua seuraavana esteenä olevalle keinulle suoraan puomin edessä olevan hypyn sijaan. Päällejuoksuja ei olla puomilla tehty ja A:lla ne on osoittautuneet haastaviksi (aiheuttaa epävarmuutta Jipille ja herkästi loikkaa). Päällejuoksu aiheuttikin sitten ensimmäista kertaa ikinä sen, että Jippi loikkasi puomin kontaktin yli. Sehän on kyllä joskus aina vapautellut itseään kontaktilta omatoimisesti, mutta nyt se hidasti selvästi vauhtia, kun lähdin tekemään päällejuoksua ja loikkasi sitten siitä kohdassa, mihin sillä hetkellä jäi. Tämä menee siis treenilistalle, jotta saadaan päällejuoksut toimimaan sekä puomilla että A:lla! Puomin jälkeiseltä keinulta tuli lentokeinu, mikä varmaankin johtui ihan siitäkin, että alla oli lennokas puomi ja tästä toki aiheutui epävarmuutta ja itsekin jäin epäröimään. Kontaktivarmuus on nyt siis treenilistalla ihan ykkösenä. Ykkösenä treenilistalla on ollut jonkin aikaa takaakierrot ja niiden yhteydessä rimojen pysyminen, mutta näissä tuntuu tulleen edistystä. Niinpä voidaan ottaa pääasialliseksi treenattavaksi nyt nuo kontaktit ja pitää ne takaakiertotreenailut siinä ohella kyllä toki myös.

Katsaus Hugon rallyihin

Hugon rally on sujunut aika kivasti ja alkaa tuntua siltä, että syksyllä voitaisiin hyvinkin suunnata VOI-kokeisiin. Ollaan tehty nyt ratoja, joissa on ollut jo paljon oikean puolen työskentelyä mukana ja eri tehtävät, spiraalit, pujottelut yms. sujuu jo aika kivasti oikeallakin puolella. Ainoastaan paikalla käännökset tarvitsevat vielä lisää treeniä ennne kuin voidaan suunnata kokeisiin. Lisäksi treeniä vaatii myös käytösruutu, jossa Hugola ei meinaa maltti riittää, vaan herkästi alkaisi komentamaan, jos olen ihan hiljaa ja vaikka sille juttelenkin, niin silloinkin saattaa meinata vaihtaa asentoa, jos tehdään pidempi pätkä. Hugo ei oikein meinaa mieltää käytösruutua tehtäväksi vain "turhaksi odotteluksi", joten ei koe, että sen pitäisi pysyä paikoillaan ja olla suu supussa :D Treeniä treeniä siis!

Tämä oli nyt tällainen vähän tylsähkö kuvaton ja videoton julkaisu, mutta piti vain saada vuodatettua tämä teksti tänne selityksenä siitä, että miksi en ole kirjoitellut. Yritän nyt aktivoida kesän innoittamana blogia, kun pahin työhässäkkäkin on vähän nyt laantunut, kun sain väitöskirjan kirjoitettua :)

Ai niin, ja tässä päivitysten välissä Jippi täytti toukokuun puolivälissä kolme vuotta! Iso tyttö jo ja silti vielä onneksi niin lapsenmielinen :) Huomenna puolestaan on Hugon synttärit ja juhlistamme hieronnan merkeissä, sillä Relatassun koirahieroja Sanna tulee hieromaan molemmat koiruudet, mikä on Hugolle varsin mainio tapa viettää synttäreitä. Ja torstaina suunnataan mökille juhannukseksi ja se vasta onkin kivaa Huksin mielestä!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Hugolle hajuerottelua ja Jipille korjaussarjaa

Hugolla alkoi perjantaina 7.4. hajuerottelukurssi, jonka järjestäjänä on VKK ja koluttajana I-HAH:sta tuttu Mariel, joka koulutti meille noin vuosi sitten hajuerottelun alkeita. Oli kiva päästä taas tauon jälkeen Marielin oppiin ja siinä missä suurin osa muista treenasi ilmaisun alkeita, me päästiin esittelemään omatoimisen treenaamisen myötä ilmennyttä ongelmaa. Hugohan siis Nose Work -treeneissä ilmaisee ympäristöön piilotetut hajut melko hyvin, mutta haasteena on laatikkoratamainen treeni, jossa siis lattialla on identtisiä laatikoita, joihin yhteen on piilotettu haju. Näissä Hugo yleensä ekalla toistolla aina etsii ja ilmaisee hyvin, mutta toistojen myötä alkaa arvailla ja käydä epävarmaksi. Demottiin tätä perjantain treeneissä hyvin ihan jo kahden laatikon treenissä, sillä Hugo parin toiston jälkeen alkoi tehdä ilmaisuja aina ekalle laatikolle. Tähän vinkiksi saatiin olla reagoimatta mitenkään ja antaa Hugon itse pähkäillä tilannetta. Hugon ollessa väärällä laatikolla, siitä näkee selvästi, ettei se ole oikeasti haistanut eukalyptusta, sillä se ei jää tuijottamaan varmana sitä laatikkoa, vaan samantien maahanmenoilmaisun tehtyään, Hugon pää alkaa katsella toisten laatikoiden suuntaan. Kun tässä sitten hetken odottaa, niin se omatoimisesti nousee ylös ja lähtee etsimään oikeaa laatikkoa. Olen itse usein toistanut käskyn, jos se ilmaisee väärän laatikon, mutta nyt ohjeena oli, etten auta sitä yhtään, vaan sen itse täytyy päättää, lähteekö se etsimään hajua muualta vai "lukitseeko" se ensimmäisen laatikon.

Tällä keinoin jatkettiin treenejä kotona eilen. Tehtiin treeni kahdella laatikolla ja kahdella ensimmäisellä toistolla haisteli hienosti laatikot ja ilmaisi heti oikein. Tämän jälkeen tuli yksi kerta, jolloin Hugo ilmaisi ensimmäisen laatikon, joka oli väärä. Jäin odottamaan ja samantien Hugo alkoi tuijotella toiselle laatikolle ja pian nousikin ylös ja vaihtoi haistelemaan sitä. Se oli selvästi hieman epävarma ja varmisteli aika pitkään ennen kuin uskalsi ilmaista sen toisen laatikon. Ilmaisusta sai kuitenkin isot kehut ja palkan. Tämän jälkeen kaksi seuraavaa toistoa oli sellaisia, että Hugo ei ilmaissut lainkaan väärää, mutta se oli selvästi epävarma, sillä se kävi molemmilla laatikoilla ja oikealle laatikolle päädyttyään se jäi haisteli pitkään, jonka jälkeen jäi seisomaan ja katsoi minua kysyvästi. Kaipasi selvästi apuja, jotta uskaltaisi tehdä ratkaisunsa, mutten auttanut, vaan jäin vain odottamaan. Lopulta vielä lisää haisteltuaan, ilmaisi oikean ja sai tästä toki taas kehut ja palkan. Seuraava toisto olikin sitten täydellinen eli haistoi ensin väärän, sitten oikean ja teki heti ilmaisun. Tästä superkehut ja palkka, ja siihen jätettiin treenit siltä erää.

Jipillä oli eilen tuplasti tokovalmennusta, kun aamulla/päivällä oli ensin Wirneen porukalla Korrien koulutus, jossa Jipillä oli 20 min koulutusvuoro sekä Riitalle että Pekalle ja illalla oli vielä I-HAH:n tokovalmennusryhmän treenit, jossa kouluttajana Maarit Hellman. Käsiteltiin kaikissa treeneissä edellisen päivän kokeessa ilmaantuneita ongelmia. Olin ehtinyt koetta pyöritellä mielessä ja katsellut videoita useampaan kertaan ja olin tullut siihen tulokseen, ettei se oikeasti haukkumista lukuun ottamatta ollut kuitenkaan ihan järkyttävää. Haukkumiset kertoivat epävarmuudesta tai palkattomuuden "harmittamisesta" ja liikkeiden välit oli kyllä ihan liian haahuilevat, mutta toisaalta tajusin toimineeni liikkeiden väleissä myös tyhmästi, kun en ottanut koiraa heti sosiaalisen palkan jälkeen "yhdessä"-käskyllä siirtymään seuraavaan paikkaan, vaan jätin koiran touhuamaan yksin, kun katselin, mihin liikkuri minua johdatti ja sitten kun yritin onkia Jippiä mukaani, niin se olikin jo aina omissa maailmoissaan. Pekka koulutuksessa mainitsikin, että itse täytyy kiinnittää koko koesuorituksen ajan huomio täysillä koiraan ja olla koiran kanssa. Liikkuria ei tarvitse tuijottaa koko aikaa, vaan voi hyvin seurata sivusilmällä, että mihin liikkuri seuraavaksi johdattaa, mutta kuitenkin olla koko ajan yhdessä koiran kanssa.

Riitan treeneissä tehtiin ensin seuraamista. Ongelmana meillä on ollut se, että olen treenannut tosi paljon yksityiskohtia ja palkannut yksittäisistä pienistä jutuista seuraamisessa, joten on ollut todella vähällä pitkien seuruupätkien tekeminen ja minusta tuntuu, että Jipin paras keskittyminen herpaantuu näissä herkästi, kun tosiaan on tottunut saamaan niin tiheästi palkkaa nyt seuraamisessa. Nyt siis tehtiin seuruuta niin, etten puuttunut joka askeleeseen eli en auttanut Jippiä liikkeen keskellä (yleensä herkästi olen huomauttanut esim. kontaktin tippumisesta ja kehunut sitten, kun se ottaa kontaktin uusiksi), vaan se joutui itse keksiä oikean tavan suorittaa ja sai kehut sitten sellaisella hetkellä, kun omasta mielestäni seurussa fiilis oli hyvä. Enemmän siis vastuuta koiran suuntaan, eikä niin, että minä koko ajan annan signaaleja siitä, että meneekö oikein vai väärin. Toisena treeninä tehtiin liikkeiden ketjuttamisia ja tässä tehtiin puteen pieni pätkä seuraamista, sitten luoksetulo ja lopuksi liikkeestä maahanmeno. Saatiin jo tässä aikaan pientä piippaamista luoksetulon jätön yhteydessä, mutta mainitsinkin Riitalle, että tällainen piippaus on selvästi erilaista kuin se kokeessa ilmennyt haukkuminen. Jipillä joskus alkutreenistä on virtaa sen verran, ettei oikein maltti meinaa riittää ja palkan odotus on kova, jolloin tosiaan voi tulla piippausta perusasentojen yhteydessä. Tämä piippaus kuulosti juurikin tällaiselta palkanodotukselta, eikä edellispäivän kokeen tyyliseltä ahdistuneelta haukkumiselta. Kumpaankin todennäköisesti auttaa juurikin se kokeenomainen treeni ja palkattomuuden harjoittelu. Jipille sain kehotukseksi käyttää paljon viivästettyä palkkaa eli niin, että ensin tulee selkeästi kehut ja vasta niiden jälkeen nami/lelu. Jippi on tottunut saamaan lelun/namin heti oikein tehtyään, mikä aiheuttaa ehkä vähän turhaa hätäilyä tekemiseen, kun odottaa koko ajan, että joko kohta se lelu sinkoaa. 

Pekan treenipisteellä vahvistettiin sosiaalista palkkaa. Tehtiin liikkeiden välejä niin, että harjoiteltiin ensin viivästettyä palkkausta eli niin, että hyvästä lopetusasennosta vapautin ja palkkasin ensin kehuin ja sitten, KUN koira vastaa hyvin kehuihin, niin annetaan palkkasana "JES" ja kaivetaan lelupalkka. Eli tässä palkataan lelulla nimenomaan siitä sosiaaliseen palkaan vastaamisesta. Jippihän treeneissä toki siihen hyvin vastaakin, muttei tee yhtään pahaa treenata tällaisia enemmän (kun aiemminhan ei olla treenattu näitä ollenkaan....). Sain taas ohjeeksi myös sen, että sitä JESiä ei tule viljellä joka väliin, vaan oikeasti vain silloin, kun aikoo antaa nami- tai lelupalkan. Nythän todennäköisesti kokeessakin vapautin liikkeistä JESillä ja periaatteessa koira voi alkaa tällöin odottaa lelu-/namipalkkaa ja sitten kun sitä ei kuulukaan, vire laskee. Eli nyt oli sellaisen käytännön, että vapautus liikkeen päätteeksi "VAPAA"-käskyllä, siitä kehut ja tosiaan JES vasta, kun oikeasti on tulossa lelu tai nami.

Toisena harjoitteena Pekan pistellä tehtiin uuden asian kouluttamista pelkällä sosiaalisella palkalla. Tempuksi otettiin jokin sellainen, jota koira ei osaa ja jota se ei tule harrastuksissaan tarvitsemaan. Meille valikoitui tuolille hyppääminen. Otettiin siis tuoli keskelle kenttää ja sain tehtäväksi opettaa Jipille tuolille hyppääminen ilman ainuttakaan lelu- tai namipalkkaa. Lähdettiin ihan tuolin vierestä ja pienellä houkuttelulla sain Jipin hyppäämään tuolille, josta seurasi valtavat kehut ja kunnon bileet koiran kanssa. Jippi syttyi tosi hyvin sosiaalisesta palkasta ja muutamalla toistolla päästiin siihen, että pystyin lähettämään sen toiselta puolelta kenttää (joka ei tosin ollut kauhean suuri) perusasennosta "penkki"-käskyllä tuolille. Seuraavaksi opetettiin toinen temppu sosiaalisella palkalla ja tämä oli jalkojen kahdeksikkopujottelu. Sitten lopuksi tehtiin "koemainen" treeni, jossa siis tehtiin kehääntulo, kahdeksikko, josta sosiaalinen palkka ja siirtyminen seuraavan liikkeen aloituspaikkaan, josta tuolille lähettäminen ja siitä sosiaalinen palkka. Ja lopuksi sitten vasta JES ja lelupalkka. Oli ihanaa nähdä, kuinka valtavan liekeissä Jippi tässä treenissä oli. Jäi jotenkin niin kovasti kaivelemaan se edellisen päivän sosiaalisen palkan toimimattomuus, että oli helpottavaa nähdä, että kyllähän tämä koira oikeasti palkkautuu sosiaalisella palkallakin todella hyvin :) Eli nyt vain vahvistamista paljon, niin jospa se alkaisi toimia myös koetilanteissa.

Päivällä käytiin lenkki ja illalla sitten vielä Maaritin treeneihin. Tehtiin Jipin kanssa toista kokeessa ilmennyttä ongelmaa eli hyppynoutoa. Koska nämä treenit olivat ulkona, niin kapulaksi en halunnut metallikapulaa, joka olisi ollut kylmä, vaan tehtiin normikapulalla. Lisäksi umpiestettä ei sillä hetkellä ollut saatavilla, joten tehtiin avoesteellä, mutta hyvinpä saatiin ongelma esiin näilläkin asetelmilla... Jippi oli ensinnäkin alkuun ihan hurjan levoton. Piippaili perusasennossa ja tassut tepsutteli kovasta odotuksesta. Aina kapulan lentäessä se nytkähti vähän perusasennossa ja lähtikin sitten heitetylle kapulalle taas turhan paljon saalistusmoodissa. Kerroin, että saalistus on saatu katkaistua kokonaan noudon yhteydessä, mutta tajusin, ettei olla tokikaan tehty heitettyjä noutoja lainkaan nyt puukapuloin. Saalistus on tosiaan saatu pois ohjatusta noudosta ja hyppynoudossa heitetty kapula sen sijaan on metallinen, eikä sen takia saa aikaa saalistusmoodia. En siis tiennytkään, että heitetty kapula edelleen aiheuttaa tuollaista kiihtymistä vaikkakin selvästi lievempää kuin pahimmillaan. Lähdettiin ratkomaan ongelmia pala palalta. Alun levottomuutta ja sähellystä lähettiin purkamaan yksinkertaisesti sillä, että annettiin Jipin vähän päästellä höyryjä. Annoin sille lelun ja se sai luvan kanssa rallata hetken. Rallaamisen jälkeen se olikin jo ihan eri moodissa eli piippailut jäi aika hyvin pois ja keskittyi paremmin. Seuraavaksi ratkottiin ohitusongelmaa, sillä Jippi nyt treeneissä meinasi tulla kerran esteestä ohi. Stoppasin sen ennen kuin ohitti esteen, mutta sain kehotukseksi antaa vauhdista "hyppy"-käskyn, jos huomaan, että Jippi meinaa tulla ohi. Kerran vahvistin hyppy-käskyllä sitä takaisinpäin hyppäämistä, mutta tämän jälkeen ongelmaa ei esiintynyt. Kolmanten pulmana ratkottiin sitä saalistamista ja perusasennossa nytkähtelyä. Nythän Jippi tuijottaa kapulaa heittäessä, mutta sain ohjeeksi vaatia Jipiltä heiton aikana katsekontaktia. Tätä en ole ikinä tullut ajatelleeksikaan, mutta kyllähän siinä on järkeä, että vaadin katsekontaktin. Tehtiin treeniä niin, että annoin perusasennossa ennen heittoa "katso"-käskyn ja heitin kapulan. Ensin Jipin katse laski heiton aikana, mutta otin vain uuden kapulan, uusin "katso"-käskyn ja heitin uusiksi. Sitten, kun katse ei enää laskenutkaan heiton aikana, niin vapautin ja palkkasin sosiaalisella palkalla. Otettiin uusi perusasento ja taas heitin kapuloita, kunnen katsekontakti säilyi heiton ajan. Välillä vapautin suoraan perusasennosta ja palkkasin, ja välillä taas lähetin noutamaan. Nouto on selvästi siistimpi nyt, kun vaadin katsekontaktia eli vaikuttaisi toimivalta. Nyt, kun pääsisi tätäkin vain treenaamaan riittävän säännöllisesti! Umpihyppy varsinkin on aika harvoin loppuen lopuksi saatavilla...

Paljon saatiin ajateltavaa eilisissä treeneissä ja itsellä oli eilisen jäljiltä hyvä fiilis. On kiva tietää, että näihin ongelmiin oikeasti on keinoja ja ettei kyse ehkä olekaan valtavan suuresta ongelmasta, kunhan siihen heti puuttuu. Yksi iso puute meidän treeneissä on tähän asti ollut se, ettei treeneissä ole tullut oikein käytettyä sitä sosiaalista palkkaa ja joka liikkeestä on aina palkattu nami-/lelupalkalla. Sainkin kehotuksen tehdä melkeinpä viikottain koemaisen treenien ilman välipalkkausta muulla kuin sosiaalisella palkalla. Koiralle sellainenkin tilanne täytyy olla ihan rutiininomainen treenitilanne, eikä niin, että se tietää tulleensa koetilanteeseen ihan jo siitä, ettei nami- tai lelupalkkaa enää kuulukaan.

Molemmilla oli viikonloppuna sen verran treenailuja, että tänään pidettiin vapaapäivä. Käytiin kunnon lenkki merenrantareittiä ja voi että kun Jippi yritti päästä uimaan heti, kun se näki aallot rannassa! Vielä joutui uiminen jäädä sikseen, mutta kunhan vesi tuosta lämpiää, niin pääsee taas Jippi uimaan. Lenkillä tuli havaittua yksi varma kevään merkki, nimittäin Hugon piehtarointi nurmikolla. Se ei onneksi harrasta erinäisissä hajuissa kieriskelyä, vaan se vain nautiskelee siitä, että pääsee piehtaroimaan ja monestihan kesäisin tykkäisi piehtaroinnin yhteydessä vaan makoilla katselemassa maisemia. Hugo on sellainen nautiskelija ja "haaveilija" persoonaltaan :)


lauantai 8. huhtikuuta 2017

VOI:n korkkaus ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan

Tänään oli Jipillä vuorossa tokon VOI-luokan korkkaus Ylöjärvellä. Itsellä oli hyvä fiilis kokeita ennen, sillä treenit ovat sujuneet oikein mukavasti ja varsinkin torstaina tehdyt kenraalitreenit, jossa käytiin kaikki liikkeet yksittäin läpi, olivat oikein mallikkaat. Tunnaria ehkä jännäsin eniten, koska siinä vielä muutama viikko sitten esiintyi sitä, että nosti väärän kapulan ja vaihtoi sitten oikeaan. Johtui ihan mielentilasta ja vaikka ollaan nyt viime viikkoina saatu se korjattua, niin silti vähän jännäsin, että mitenhän se koevireessä toimii... Enpä siinä sitten arvannutkaan, että kokeessa olikin kaikkea muuta hässäkkää, jotka harmistusta aiheutti.

Tulos ei ollut toivottu. Facebook-päivityksessä jo kirjoittelin pettymyksestäni kokeen jälkeen ja sielläkin sanoin, että kyllähän ihan aikuisten oikeasti joka ikinen kerta, kun toko-kokeeseen menen, olen siellä tavoittelemassa ykköstulosta. Jos koen, ettei meillä ykköseen realistisia mahdollisuuksia, jätän mieluummin menemättä. Joten kyllähän sikälikin yhden kolmosen kertoimen liikkeen nollauksen myötä saatu kakkostulos 252/320 p oli pettymys.

Tulos oli kuitenkin jälkikäteen ajateltuna se vähemmän harmistusta aiheuttanut tekijä. Oltaisiin voitu hyvin saada pisteet siitä nollatusta metallinoudosta (se kun ei ole ongelmia aiheuttanut enää piiiiitkiiin aikoihin), mutten tiedä olisiko ne saadt n. 280 pistettä ja ykköstulos nekään tuntuneet kauhean hyviltä, kun siihen johtanut suoritus olisi ollut sellainen kuin tämän päiväinen koesuoritus oli...

Ongelmana tänään kokeessa oli siis mielentila. Kehän ulkopuolella Jippi toimi aika normaalisti ja saatiin tehtyä alle onnistuneet nopeat pätkät seuraamista, jääviä ja kaukoja. Hyvillä mielin mentiin kehään, mutta kehänauhojen sisäpuolella mukana olikin ihan eri koira :( Kootut selitykset pisteineen ja videolinkkeineen alla suoritusjärjestyksessä. Paikkis oli aluksi ja kaikki yksilöliikkeet suoritettiin yhteen pötköön. Yksilökehään mentiin tokana.

Paikalla makaaminen ryhmässä 2 min (ohjaajat piilossa): 8

Tämä on ainoa liike, jossa on treeneissäkin ollut mielentilaongelmaa. Itse makuu on sujunut ihan jees, mutta Jippi on tosi herkästi inissyt perusasennossa ollessaan, on taas alkanut reagoida naapureiden käskyihin ja on saattanut haukahtaa tai piipata jätön yhteydessä, vaikka sitten hiljentyykin kyllä aina paikkiksen ajaksi. Nyt Jippi odotti rauhallisen näköisenä perusasennossa, meni omasta käskystä maahan ja odotti siellä rauhassa. Jätön hetkellä sanoin uuden "maahan"-käskyn, kuten aina paikkamakuussa jätössä ja nyt Jippi haukahti. Tuomari ei varmaankaan kuullut, että kuka haukahduksen päästi tai ei muistanut sitä enää lopussa, sillä mielestäni siitä ei meitä rokotettu. Jippi makasi kaksi minuuttia rauhassa ja valppaana ja paluu kehään ja koiran luokse sujui ongelmitta. Nousi kuitenkin istumaan jo kaverin käskyllä ja siitä -2. Se ei kuitenkaan mielestäni ollut paikkiksen ongelma, vaan se levottomuudesta kielivä haukahdus jättäessä....

Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo: 10

Liike sujui kivasti, vaikkei ihan ilman sähläystä. Liikkuri ohjasi liikkeen aloituspaikalle ja niin liike alkoi. Ruudussa käskytin Jipin seisomaan ja siinä vaiheessa tajusin, että ei hitsi, minähän en kertonut tuomarille, että meneekö koira suoraan maahan vai seisomisen kautta (se kun virallisesti on ohjaajan vastuulla muistaa ilmoittaa) ja minä tyhmä sitten vielä mainitsin asiasta liikkurille tässä vaiheessa - siis kesken liikkeen! Noh, saatiin liike kunnialla läpi ja varsinainen suoritus oli siisti. Tuomari ei rokottanut ohjaajan tyhmyydestä tässä, kun koira kuitenkin toimi oikein :)



Luoksetulo ja pysäytys seisomaan: 8

Nyt liikkuri kysyi minulta, että annanko pysäytyksen suullisella käskyllä vai käsimerkillä - enpä olisi muistanut tässäkään vaiheessa tätä ennakkoon tuomarille kertoa :) Tässä näkyy se, ettei minulla ole kisarutiinia ja toisaalta aiemmissa kokeissa liikkuri on aina kysynyt nämä minulta eli ei ole täytynyt olla oma-aloitteinen. Jippi haukahti maahanmenon yhteydessä, mikä viesti minulle Jipin epävarmuudesta/ahdistuneisuudesta. Jätössä vielä hieman piippasi, mutta loppuliike sujui äänettä. Yllätyin siitä, kuinka lähellä minua pysäytyspaikka oli, kun olin erehtynyt luulemaan, että sen pitäisi olla jotakuinkin puolivälissä. Hetken siis jouduin pähkäillä, että olenkohan pysäyttämässä oikealle merkille, kun liikkuri ei erikseen maininnut, että mihin pysäytys on tarkoitus tehdä. Mutta koska ei tuolla reunalla näkynyt kuin yksi merkki, niin siihen päädyin pysäyttämään. Hieman valui normaalia enemmän stopissa ja veikkaan, että osin siksi, että pysäytys tuli niin myöhään. Ollaan me joskus treenailtu pysäytyksiä ohjaajan lähellekin, mutta turhan usein stopit on tullut tehtyä puolivälissä eli Jippi saattoi kuvitella, että tuossa tehdäänkin läpijuoksua ja siksi reaktio käskyyn vähän hitaampi. Mutta ihan ok suoritus haukahdusta lukuun ottamatta.



Ohjattu nouto: 9

Perusasennossa en muistaakseni sanonut Jipille sivulle-käskyä ennen liikkeen alkamista. Jippi haisteli kapuloita vietäessä maata ja valui perusasennossa, mikä osin ehkä johtui siitä, etten mahdollisesti antanut käskyä sivulle, mutta enemmän epäilen sen olleen ahdistuksesta johtuvaa sijaistoimintoa. Tuo alku siis kaamea, mutta kun päästiin liikkeelle, niin käännös ja stoppi oli ihan ok ja nouto aika kiva. Vähän Jippi empi kapulan kanssa sekä nostossa että palautuksessa, mutta tämä johtui varmaan puhtaasti siitä, että kapula oli paljon isompi kuin millä ollaan treenattu. Pyysin keskikokoiset kapulat ja varmaankin nuo ne olivatkin, mutta tosiaan mitoitukset aika erilaiset, kun meidän treenaamilla kapuloilla eli tosiaan se oli isompi kuin mihin Jippi oli tottunut. Pitäisi ehkä varmuudeksi muistaa treenailla erilaisilla kapuloilla..

Video yhdessä kaukojen videon kanssa, joten tulee vasta alla.

Kauko-ohjaus: 8

Jätössä haukahti eli siitä miinuspiste. Oli selvästi levoton, mikä näkyi alussa ekan seisomisen epävarmuutena. Jippi ei yleensä ikinä liiku seisomisissa, mutta nyt hieman siirsi takatassuja hämmennyksissään. Muut vaihdot oli aika Jipin näköiset. Seiso-istu -vaihto kaipaa eniten töitä vielä ja se oli kokeessakin heikoin vaihto. Muuten ihan jees suorittamista haukahdusta lukuun ottamatta.



Tunnistusnouto: 9

Tätä jännäsin tosiaan etukäteen eniten, mutta siihen nähden se oli tosi siisti! Jippi ei edes meinannut napata vääriä kapuloita suuhun, vaan haisteli rauhassa ja otti oman kapulan varman oloisesti. Palautuksessa perusasennossa mälväsi kapulaa, mutta niin se tekee treeneissäkin. Olen päättänyt hioa sitä otetta enemmän sitten, kun ollaan saatu tunnariin varmuutta eli nyt olen katsonut tuota läpi sormien vielä... Eikä se kovaa sitä kapulaa pure, vaikka näyttää isoeleiseltä :) Nytkin tunnarissa oli pari pientä hampaanjälkeä eli ei onneksi rouskuttele säpäleiksi niitä tikkuja :D



Seuraaminen: 8

Vieläkään en ole tyytyväinen seuraamiseen kokeessa. Se mikä oli nyt positiivista, niin ääntelyä ei kuulunut lainkaan, vaikka seuruu on yleensä ollut se ainoa liike, jossa minipiippaus on saattanut kuulua siinä vaiheessa, kun otetaan tiheään askelsiirtymiä. Nyt Jippi oli kuitenkin tuossa ihan hiljaa. Mutta vielä on seuruussa ns. löysyyttä ja keskittymisen puutetta. Tähän kuitenkin olen itse isosti syyllinen, sillä olen hinkannut seuruuta pieniä pätkiä ja palkannut tiheään yksittäisistä pätkistä eli ei Jippi ole tottunut tekemään pidempiä seuruupätkiä ilman, että kehun tai huomautan esim. edistämisestä. Olen siis ehkäpä siedättänyt sen siihen, että seuruu on liike, jossa minä koko ajan kerron, kuinka pitää korjata ja että koska sujuu hyvin.



Seisominen ja istuminen seuraamisen yhteydessä: 9

Taas haukahti alussa (mistä -1), mutta liikkeelle lähdettyämme homma toimi kivasti. Kahdessa edellisessä kokeessa Jippi on seisomiessa käännähtänyt askeleen verran minun perääni ohittaessani koiran, mutta nyt ei onneksi tätä tullut! Istuminen oli myös aika kivan varman oloinen siihen nähden, että on välillä ollut vähän hitaahko.



Metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten: 0

Jep jep. Jippi lähti kivalla innolla, mutta palauttikin ohi esteen. Tätähän harrasti silloin, kun alettiin metallinoutoa treenata, mutta yli neljään kuukauteen ei ole yhtään stiplua näissä tullut, vaikka olen tarkoituksella heitellyt kapulaa vinoon yms. Yksi juttu minkä tajusin suorituksen jälkeen on se, että talvikaudella ollaan päästy tekemään metallinoutoa ainoastaan avoesteillä eli voisiko olla, että umpieste aiheutti epävarmuutta, kun piti hypätä kapula suussa?

Video pitää katsoa pää kallellaan :D


Kokonaisvaikutus: 9

Yhteensä 252/320 pistettä, VOI2-tulos.

Suorituksen jälkeen fiilis oli se, että suoritus oli mennyt ihan surkeasti. Hetken pohdittuani löysin toki hyviäkin puolia eli mm. sen, että kyllähän Jippi valtaosan liikkeistä suoritti teknisesti ihan hyvin, vaikka olikin väärässä mielentilassa. Sikäli siis hienoa, että pystyy toimia noinkin hyvin, vaikka ahdistaa. Metallinoudon nollausta en pistäisi ahdistuksen piikkiin, vaan siinä sattui vain moka ja näkyi treenaamattomuus umpiesteellä.

Ykköstulos ei siis jäänyt kauas, mutta se ei nyt lohduttanut. Minua jäi harmittamaan hirveästi se, että Jippi oli kehässä niin poissaoleva. Vaikka tekikin valtaosan liikkeistä ihan hyvin, niin ääntely kertoi siitä, että Jippi oli levoton ja epävarma. Liikkeiden välejä ei videoilla juurikaan näy, mutta niissä Jippi oli tosi haahuileva. Ei oikein vastannut sosiaaliseen palkkaan kunnolla ja haisteli maata yms. sijaistoimintoa. Jouduin pari kertaa kunnolla patistaa, että sain sen perusasentoon liikkeen aloituspaikalle, kun Jipillä oli keskittyminen muualla.

Koska olen kovinkin analysoiva tällaisissa asioissa, niin aloin kokeen jälkeen toki heti miettiä, että miksi näin kävi. Heti kärkeen löytyi muutama syy. Ensinnäkin: Palkattomuutta ei ole oikeasti treenattu varmaan koskaan. Olen tehnyt muutamia liikkeitä putkeen, mutten ole mitenkään ajatuksen kanssa rakentanut sitä palkattomuutta tai yrittänyt vahvistaa sosiaalisen palkan merkitystä. En ole keskittynyt tähän todennäköisesti siksi, että siinä ei ole treeneissä mitään ongelmaa, kun Jippihän on aika täpinöissään läpi treenien ja jo pienet kehut saa sen yleensä pyörimään hyrränä ympyrää innoissaan. Mutta selvästi tämä on ongelma kokeessa, joten kaipaa treeniä! Toinen: En ole treenannut kokeenomaisia tilanteita. Olen ihan vielä lähiaikoina hionut kovasti VOI:n liikkeitä kuntoon, joten treeni on koostunut pääosin yksityiskohtien hiomisesta ja yksittäisistä liikkeistä, joista kustakin on tullut aina palkka. En ole ikinä tehnyt VOI-luokkaa kokonaisuudessaan läpi kokeenomaisesti palkkaamatta ja pakko se on kai myöntää, etten ole tehnyt niin tätä ennenkään! ALO:ssa kyllä treenasin kerran, kun kävin epiksissä, mutta muuten olen tehnyt maksimissaan muutaman liikkeen kokonaisuuksia kokeenomaisesti ja tällöinkin yleensä aina ilman liikkurointia ja lisäksi näitäkin ihan liian vähän (kerrat laskettavissa varmaan kahden käden sormin....). Eli tässä nyt ihan selvä puute treenaamisissamme!

Näitä lähdetään nyt ensimmäisenä työstämään ja päästään tämän pariin varmasti jo huomenna, kun meillä on ohjatut tokotreenit ensin Korrien kouluttamina aamulla Wirneen tokopäivässä ja sitten illalla vielä Maarit Hellman koulutuksella valmennusryhmän treenit. Korrien koulutuksessa aion ottaa käsittelyyn seuraamisen ongelmat ja palkattomuuden treenaamisen. Ja Maaritin koulutuksessa varmaan käydään läpi kokeenomaista treenaamista ja kokonaisuuksien rakentamista minkään yksittäisen hiomisen sijaan.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Me ei oltu vielä valmiita ja se on ihan ookoo

Jipin kanssa agilityssa nousu ykkösluokasta kakkosluokkaan tapahtui kolmissa kisoissa. Tuntui, että helppoahan tämä on ja yhteistyö pelaa. Kakkosiin noustuamme Jippi löysi itsevarmuuden ja käytiin läpi hetkellinen omatoimisuuden vaihe, jolloin Jippi ei ihan aina ollut kuulolla, vaan teki radoilla ns. omia ratkaisuja. Tällöin treenattiin ahkerasti ohjauksiin tulemista ja treenit tuottivatkin tulosta, sillä loppukesästä 2016 homma alkoi taas pelittää ja melko vähillä kisoilla saatiin nollat sitten kasaan ja luokkanousu kolmosiin.

Lokakuussa 2016 startattiin sitten kolmosluokassa ensimmäistä kertaa. Olin riemuissani siitä, että SM-nollien keräyskautta oli runsaasti jäljellä ja itsellä oli hyvä fiilis siitä, että ehditään rauhassa kerätä nollat kasaan. Päästiin I-HAH:n valmennusleirikokonaisuuteen mukaan ja näin ollen ilmaisimme "julkisesti" tavoittelevamme osallistumisoikeutta vuoden 2017 agilityn SM-yksilökisoihin eli siis niitä seitsemää maagista nollaa. Ja sitten tapahtui jotain... Palaset, jotka olivat aiemmin toimineet, eivät enää toimineetkaan. Ja syy oli täysin allekirjoittaneessa. Ajatus SM-nollien keräämisestä oli takaraivossa jokaikisellä kisaradalla ja oli sellainen fiilis, että niitä nollia on tehtävä, kun tavoitteet on kerran niin asetettu. Seuraavaksi alkoi lipsua kontaktien kriteerit. Yhtäkkiä minulla oli käsissäni sekä keinulta että puomilta varasteleva koira, eikä tästä voinut millään syyttää koiraa, kun itsehän olin periksi antanut ja aloittanut sen kierteen. Nollia ei kuulunut ja HYL-prosentti huiteli taivaissa. Itsellä oli epäonnistunut fiilis, minkä vuoksi kisaradalle mennessä oli yhä enemmän sellainen olo, että nyt oli pakko onnistua, jotta voidaan näyttää, että kyllä me oikeasti jotain osataankin. Ja arvatkaapa kaksi kertaa, että oliko seurauksena onnistuneempia ratoja? No ei ollut, yllätys yllätys....

Pari nollaa tipahti joulukuussa ihan peräkkäisistä kisoista ja saatiinpa siinä kaiken kukkuraksi SERT-A:kin. Fiilis oli loistava ja tuntui, että tästä se nyt lähtee. Mutta ei se sitten lähtenytkään, kun odotukset (jotka hieman olivat ehtineet jopa laskea ennen noita nollia) kasvoivat taas. Pari kuukautta sitten yhtäkkiä iski ajatus siitä, että eihän tämä tällaisenaan ole hauskaa. En halua mennä kisaradoille ajatellen, että vain nolla kelpaa ja tulla radoilta pettymystä nieleskellen, jos ja kun tulos oli jokin muu. Koiralle en vihotellut, mutta itseeni olin kerta toisensa jälkeen kamalan pettynyt. Sitten päätin muuttaa asennettani. Niin taitava en ole, että pystyisin ihan vain yksittäisellä päätöksellä muuttaa ajatuksiani, mutta vähitellen kuitenkin jokin on alkanut muuttua ja kääntyä suuntaan, josta pidän. Puomikontaktien kanssa olen saanut kriteerit itselleni ja sen myötä myös Jipille selviksi ja puomit ovatkin toimineet kisoissa nyt hienosti. Sama juttu lähtöjen kanssa. Keinun kanssa on otettu hieman uudenlainen lähestymistapa ja opetetaan vähän uutta tekniikkaa, jotta keinun suorittaminen olisi Jipille mukavampaa. Jippi ei radoilla tee omia valintoja, vaan oikeasti kuuntelee ohjausta ja tekee niin kuin ohjaan. On siis todella hienoa ollut nyt saada sen kanssa kisata, kun jos vain saan itseni toimimaan, niin radoilla tulee juuri se flow-tunne, joka agilityssa on niiiiiiin koukuttavaa!! Olen taas osannut nauttia myös niistä hyvistä HYL-radosta tai vitosista ja yrittänyt löytää radoilta ne positiiviset osat ja samalla pohtia, mikä ne epäonnistumiset oli aiheuttanut.

Joku voisi kysyä, että jos kerran nyt sitten flow on jo alkanut ajoittain löytyä ja kontaktit ja lähdöt ovat varmistuneet, niin missä ovat sitten ne nollat? HYL-ratojen osuus on ollut jo vähäisempi, mutta siltikin pieniä yksittäisiä virheitä mahtuu aina matkaan. Rimat ovat olleet herkässä ja ainakin osittain siksi, että talvikausi on ollut meillä aikamoista jumiutumista vastaan taistelemista. Nyt kun ei enää treenata jumia aiheuttaneella pohjalla, niin suunta alkaa olla oikea ja nyt sitten treenaillaan rimojen suhteen häiriönsietoa. Jippi tuntuu olevan todella herkkä muuttuville pohjille, mikä näkyi esimerkiksi rimanpudotuksina, kun kisasimme hiekkapohjaisessa hallissa treenattuamme koko talven ainoastaan nurtsipohjilla. Täytyisi siis sen kanssa muistaa hakea kokemusta mahdollisimman erilaisilta pohjilta.

Tässä ihan hiljattain aloin pohtia sitä, että miksi se nollan tekeminen oikeasti tuntuu meille niin ylivoimaiselta. Toiset sen kun juoksee nollaratoja toisensa perään, mutta me ei sitten millään siihen pystytä, vaikka Jippi oikeasti monilta osin on ikäisekseen ihan taitava (toki paaaaljon on myös kehityttävää, mutta onhan se vasta alle 3...). Ja syynä uskon oikeasti osittain olevan sen, että minä AINA treeneissä teen pätkiä. Vaikka päästäisiinkin treenin aikana esim. reilun 30 esteen rata loppuun, niin tehdään se aina pätkissä. Hion yksityiskohtia ja jos joku kaarros leviää tai hieman meinaan myöhästyä, niin aloitan alusta. Toki tämäkin on tarpeen, jos haluaa kehittyä ja hioa taitoja (niin koiran kuin ohjaajankin), mutta minulta on jäänyt oikeasti sellainen kunnon ratatreeni täysin tekemättä, kun aina teen vain niitä max 10 esteen pätkiä. Nyt jos ajattelen, että minulle laitettaisiin vaikkapa 25 esteen rata treeneissä pystyyn ja sanottaisiin, että juokse se nollalla läpi, niin olisin melko varma, ettei se onnistuisi. Ja jos en usko sen onnistuvan treeneissä, niin miten ihmeessä minä aina kisaradalle astellessa oikeasti olen siinä uskossa, että siellä se nolla sitten tehdään??

Minulle ja Jipille tulee nyt väistämättäkin agilityn kisaamiseen taukoa, kun odotan Jipille juoksuja ja esim. kaikki toukokuun viikonloput on jo kalenterissa varattuja. Olen siis jo todennut aiemmin, ettei me tänä vuonna saada SM-yksilönollia kasaan ja olen vähän pohtinut, ettei se ehkä ole huono asia, koska eihän me sinne selvästikään vielä valmiita oltaisi :) Ollaan kehitytty paljon ja olen oppinut tämän kauden aikana paljon itsestäni kisaajana ja omista heikkouksistani. Tiedostan tällä hetkellä mielestäni aika hyvin, että mitkä on ne treenaamista kaipaavat asiat ja että mitkä asiat ovat nollien tekemisen tiellä. Nyt aloitamme siis treenaamisen niin, että pyrin hiomaan Jipin esteosaamista niiden osalta, joissa tiedostan olevan vielä puutteita (erottelut, vaikeat avokulmat kepeillä, okserit, takaakierrot) ja samalla keskityin erityisesti hiomaan omia ongelmakohtiani. Otamme repertuaariin nollaratatreenit ja teemaksi uskaltamisen ja varmistelun vähentämisen. Ja lupaan nauttia jokaisesta meidän yhteisestä oppimisen vaiheesta! Itseäni on välillä turhauttanut, kun jokin asia ei tunnu edistyvän, kunnes olen tajunnut, etten oikeasti ole ehtinyt treenata ko. asiaa lainkaan. Olen yleensä melko pitkäjänteinen opettaessani uusia asioita, mutta nyt yhtäkkiä päähäni olikin eksynyt ajatus siitä, että johan meidän pitäisi olla valmiita ja osata kaikki. Kunnes katsoin yhdenkin omasta mielestäni epäonnistuneen treenin jälkeen Jipin raivoisan innokkaasti vispaavaa häntää ja tajusin, että tuo harmaa pieni otus tuossa edessä on vasta alle 3-vuotias. Siis ihan junnu vielä! Ja täynnä intoa ja halua tehdä oikein. Ja kokemattoman, nuoren koiran lisäksi ohjaajan olen minä, jolla ei myöskään ole kokemusta vielä kauhean paljoa ainakaan Jipin tyyppisen koiran kanssa tekemisestä. Oli kauhean helpottavaa todeta itselleen, ettei meidän tarvitsekaan olla vielä valmiita. On ihan ookoo, että me vasta etsitään yhteistä säveltä. Ja me aiotaan se löytää, muttei pakottaen, vaan yhdessä tehden ja tekemisestä iloiten :)

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Leikki-ikä on koko ikä!

Jippi pääsi piiiiiitkästä aikaa viikonloppuna leikkimään Pirkon kanssa ja kyllä oli tytöillä kivaa :)


Eilen oltiin Jipin ja Hugon kanssa ihanan keväisessä säässä lenkillä ja kaksikko pääsi temmeltämään pitkin peltoa ja metsää. Ei nämä valoisat ja vähän lämpimämmät kelit ole yhtään hassumpia ;) Ja sen lisäksi, että ehtii iltasella jopa valoisaan aikaan lenkkeilemään, niin näkyy tämä päivän pidentyminen myös siinä, että ehditään treenatakin niin, että näkee jotain! Eilen käytiin ekat kunnolliset ulkotokotreenit sulalla hiekkakentällä! Vähän tunnelmaa lannisti ihan järkky tuuli, joka vei ruutunauhan mennessään heti, kun sen asetteli eli päädyttiin sitten lopulta treenaamaan vain seuraamista, jääviä ja ohjattua. Mutta silti niiiiiin hauskaa! Hugokin pääsi treenailemaan ja se teki käännöksiä, seuraamista (joka oli muuten hienoa!!), oikean puoleen seuraamista+perusasentoja sekä puolenvaihtoja.

Tänään oli Jipillä hakutreenit ja ekaa kertaa talven jälkeen saatiin treenitkin vedettyä läpi ennen kuin pimeni kunnolla! Jipille on nyt rakennettua itsevarmuutta pistotyöskentelyyn. Sen ikuisuusongelmahan on se, että se ei meinaa irrota riittävän syvälle pistotuksilla, vaan alkaa seilata suoraan etenemisen sijaan ja lopulta kääntyy takaisin. Nyt ollaan tehty näkölähtöjen ja ääniapujen avulla treenejä kasvattaen Jipille itsevarmuutta ja treenit on vähitellen edistyneet. Tänään kokeiltiinkin ihan uutta tapaa eli käveltiin ensin koko keskilinjan läpi niin, että Jipille näytettiin maalimies jokaisen kuuden piilon kohdalla (maalimiehet oli molemmilla puolilla keskilinjaa liikkuvia, mutta siirtyivät siis koiran huomaamatta piilolta toiselle näyttäytymään). Vikan maalimiehen näytön jälkeen palattiinkin ihan keskilinjan alkuun ja samalla myös maalimiehet palasivat ensiksi näytetyille piiloille. Tästä koira sitten lähetettiin ilman uusia apuja. Ideana siis, että koira ei lähettäessä saa apuja, mutta sillä kuitenkin olisi vahva mielikuva siitä, että sinne metsään on "eksyneenä" maalimiehiä. Ekalle maalimiehelle Jippi eteni todella varmasti ja suoralla pistolla. Tokalle meinasi olla hankalaa saada lähetettyä, kun Jippi taisi bongata ekan maalimiehen liikkuvan toisella puolella keskilinjaa kohti seuraavaa piiloa. Tokakin maalimies kuitenkin löytyi, kun menin lähettämään vaan vähän syvemmälle. Yhdelle toiselle maalimiehelle jouduin myös lähettämään tuplasti, kun ensimmäisen lähetyksen teinkin ihan väärään suuntaan ja koira meni maalimiehestä ohi. Maalimiehillä 3-6 ei kuitenkaan tapahtunut enää sitä, että Jippi olisi lakannut työskentelemästä tai palannut kysymään minulta neuvoja, vaan se teki hyvin töitä ja sillä yhdellä tuplalähetyskerrallakin kutsuin sen pois metsästä lähettääkseni sen uusiksi. Eli eteenpäin on menty, kun Jippi malttaa jo itsenäisemmin työstää aluetta. Tänään pistot ei ehkä edenneet kaikissa kohdissa täysin suoraan, mutta Jippi löysi kuitenkin hajuvanan ja paikansa sen myötä maalimiehet. Suunta on siis oikea! Eteneminen voisi kenties olla nopeampaa, jos pääsisi säännöllisemmin treenaamaan.... Ryhmä treenaa vaihtuvin ajankohdin ja nyt meille on sattunut sopimaan vain about joka toinen viikko treenit. Toivottavasti kesäkaudella ehdittäisiin treenaamaan säännöllisemmin, niin näkisi, miten homma edistyy!