sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Joulu lähestyy - aika jee!

Treenien saralla ollaan keskitytty aika pitkälti Jipin agilityyn ja tokot ja rally-tokot on jäänyt kieltämättä nyt paitsioon. Vähän on ollut huono omatunto Hugon suhteen, kun rallyt on jääneet vähälle... Onhan meillä toki viikottaiset omatoimiryhmän treenit, mutta niiden ulkopuolella ei olla treenailtu satunnaisia lenkin yhteydessä tehtyjä puuhasteluja lukuun ottamatta. Huksi on niin innoissaan edes pienistä treenisessioista, joten tokihan sille pitäisi niitä suoda! On se onneksi ollut omatoimiagitreenikerroilla monesti mukana ja päässyt sitten myös höntsäämään esteillä, mikä on ollut sen mielestä hurjan kivaa :) Nyt alkaa aikataulut vähän järkevöityä taas, niin täytyy panostaa taas enemmän siihen, että tulee touhuttua molempien kanssa monipuolisesti!

Ei olla nyt otettu jouluisia valokuvia koiruista, joten tällä kertaa joulutoivotukset tulevat meidän rallyn omatoimiryhmän jouluvideon muodossa :) Videolla leffatähtinä muiden muassa sekä Hugo että Jippi, vaikkakin Jippi vain vierailevana tähtenä, koska sehän ei todellisuudessa ko. ryhmässä treenaa.


Näihin aikoihin olisi aika taas vilkaista vuosi sitten asetettuja tavoitteita sekä asettaa uudet seuraavalle vuodelle. Tällä kertaa päätin kuitenkin olla tekemättä niin. Viime vuonna asetetuista tavoitteista valtaosa jäi saavuttamatta, sillä piti olla jo viime vuonna SM-kisoissa (no ei oltu) ja olla tyyliin jo nyt ensi vuoden SM-nollat kasassa (no ei ole vasta kuin tuplanolla plakkarissa) ja tokossa olla saanut TK3-koulari (yhtään ykköstä ei vielä VOI-luokasta olla saavutettu) ja varmaan Hugollakin oli tavoitteena korkata rallyssa VOI tänä vuonna (nollakoirakkona kyllä käytiin 88 pisteen edestä, muttei virallisiin uskallettu siltikään). Tänä vuonna on kuitenkin tullut opittua kaikkien pettymysten ja epäonnistumistenkin myötä, että ei tässä oikeasti ole kyse niistä tuloksista. Jos harrastaisi vain ja ainoastaan tulosten takia, niin kyllä nämä koiraharrastukset oikeasti olisi aika tylsiä. Esimerkiksi eilen kisailtiin Jipin kanssa ja yksi rata oli tosi lähellä nollaa ja pari sitten sisälsi yksittäisiä sekoiluja, mutta muuten kivaa tekemistä, joten olen oppinut näistäkin ihan oikeasti nauttia. Jotenkin on vain niin liikkistä, miten täpinöissään Jippi kisatilanteissa on, joten me kisataan sitten ihan vaikka vain sen yhteisen innon takia - tulokset tulee, jos on tullakseen, tai sitten ovat tulematta :) Ja ihan oikeasti meillä on siltikin hauskaa! Tämä on ollut tämän vuoden suurin oppi, joten sanoisin, että meidän (siis minun) oppimisen kannalta oli äärimmäisen hyvä juttu, ettei päästy sinne agin SM-kisoihin ainakaan vielä viime vuonna ja toisaalta myös, ettei VOI-luokassa tokossa kaikki sujunutkaan niin kuin oli ennalta toiveissa. Olen joutunut vähän miettimään enemmän, miten ja mitä treenaan ja mitkä asiat sen koiran kanssa tekemisessä oikeasti merkitsee. Minulla on kaksi ihan parasta koiruutta, eikä tätä asiaa muuta se, ettei kisoissa aina (tai edes melkein ikinä) tipu niitä nollia tai ykköstuloksia :)

Tavoitteena siis ensi vuodelle on ensinnäkin, että pidetään hauskaa! Sekä kisakentillä että treeneissä :) Ei murehdita tulostavoitteita, vaan tehdään parhaamme ja nautitaan. Ja jos oikeasti miettii, niin näinhän koirat ihan aika jokaikinen kerta treeni- tai kisakentälle mennessään tekevät, joten niin pitäisi meidän ohjaajienkin muistaa tehdä!

Lajien osalta en aseta nyt minkäänlaisia tulostavoitteita ensi vuodelle, mutta tarkoituksena on Jipin kanssa kisata agia ja tokoa. Rally-tokosta tänä vuonna ollaan saatu RTK1 ja yhtä tulosta vajaa RTK2 ja yksi kisa on vielä loppuvuonna jäljellä. Jos sieltä saamme RTK2:n, niin Jipin rallyt jäänee toistaiseksi tauolle ja keskitymme tokoon. Ehkä palaamme rallyyn sitten "eläkelajina". Hugon kanssa on tarkoitus uskaltautua VOI-luokkaan korkkaamaan rallyssa ja pyrin nyt aktivoitumaan sen kanssa Nose Workin parissa. Se vähän jäi, koska laatikkoetsintä on osoittautunut ihan kaamean hankalaksi, kun Hugo unohtaa etsiä nenällä ja tarjoaa vain ensimmäistä vastaan tullutta laatikkoa. Muut etsinnäthän sillä sujuu melko hyvin, kun ei ole kohteita, joita voisi silmillä etsiä..

Muuten ollaan nyt pyritty mahdollisimman paljon lenkkeilemään niin, että koirat pääsisi juoksemaan vapaana. Toisilla tämä on ihan itsestäänselvyys, mutta nyt pimeinä aikoina, kun ei töiden jälkeen enää ehdi metsään, niin tämä ei mitenkään ole päivänselvää. Käyn yleensä lenkit vasta iltamyöhällä, jottei olisi niin paljoa lenkkeilijöitä liikenteessä ja olenkin pystynyt nyt onneksi aika paljon juoksuttamaan koiria, koska siitä ne tykkää :)


keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Melkein talvi

Viimeksi kirjoittelin Hugon tassuvaivoista. Tassu ei edelleenkään ole normaali eli patit on ennallaan ja ruvetkin on anturoiden vieressä, mutta ainakaan Hugo ei ole enää pitkään aikaan nuollut tassuja, liikkuminen on (edelleen) ihan normaalia ja haavat ei enää aukea uusiksi eli ruvetkin varmasti ajan kanssa häipyy. Vaikea sanoa, mistä oireilu johtuu, mutta toistaiseksi siis seuraillaan...
Jippi valkkutreenien jälkeen. Voiko olla iloisempaa ilmettä pienellä ♥

Jipin kisarintamalta sen verran, että viime lauantaina käytiin ekassa AVO-luokan rally-kokeessa. Tarkemmin kirjoittelin Jipin treenipäivikseen, mutta siis tulos oli parempi kuin osasin odottaa eli 100 pistettä ja 1.sija :) Jippi oli tosi hyvällä fiiliksellä kehässä eli nyt alkoi oikeasti tuntua siltä, että voisi taas kokeilla tokon kisaamista!

Parina päivänä on ollut lunta. Tai no melko loskaa se on ollut, mutta kai sekin lasketaan? On siis ollut melkein talvista :D Ihan kiva, kun ottaa huomioon, että on jo marraskuun loppu ja kelit on todella syksyisen kuraiset... Ja tokihan oli ihan pakko räpsäistä heti kännykkäkameralla kuva koirista lumisista maisemista, jos vaikka jää vikoiksi lumiksi tänä talvena :D


Jipillä oli viime viikolla huoltopäivä eli sillä oli fyssari ja akupunktio. Ei löytynyt mitään ihmeempää kropasta. Pientä kireyttä hauiksissa ja takareisien sisäosissa, muttei mitään isompaa. Hugolla oli tänään sen sijaan vähän erilainen huoltopäivä, sillä tein kunnon harjauksen plus pesun. Nyt on puhdas poika taas (seuraavaa kurakelin lenkkiä odotellessa...)!
Pyyhe päällä pesun jälkeen :)




torstai 2. marraskuuta 2017

Tassuvaivaa

Hugon tassujen kanssa on ollut nyt vähän puuhastelemista, sillä olen nyt käyttänyt sillä koko ajan sukkia tai tossuja. Syynä omituiset haavaumat, jotka ilmestyivät noin viikko sitten takajalkojen isoimpien polkuanturoiden ulkosyrjille. Varsinkin oikean puoleisessa takajalassa on isohko patti siinä anturan ulkoreunalla, joka on tosin siinä jo aiemmin ollut. Mielestäni johtuu siitä, että Hugo askeltaa takajalat ravatessaan aika vahvasti rungon alle ja näin paino on pääasiassa tassun ulkosyrjällä. Patti siis mielestäni voisi olla siitä painon vääränlaisesta jakautumisesta aiheutunut, mutten tiedä miksi nyt yhtäkkiä sitten molempien tassujen ulkosyrjille ilmestyi haavaumat. Varsinkin oikeassa tassussa se ei meinannut lähteä paranemaan ja oli tulehtuneen näköinen, jotten kokeilen nyt ensiksi täsipäiväistä tossujen pitämistä nuolemisen ja likaantumisen estämiseksi ja jos ei sillä lähde paranemaan, niin täytyy käyttää lekurissa. Tassut eivät kuitenkaan ole onneksi kipeät niin, että vaikuttaisivat kulkemiseen eli Hugo ei onnu, eikä arastele niitä tassuja. Ainoastaan patteja painaessa reagoi, mutta haavojen hoitamiseen ei. Normielämää on saanut siis jatkaa, nyt vaan sitten tossut jalassa :)

Pohdiskelin kovasti, että mikähän nuo haavaumat nyt aiheutti. Koska ne on molemmissa takajaloissa, niin ei voi olla kyse jostain keppiin tms. osumisesta. Tassuissa iso on muutenkin vähän punertava, mutten ole varma johtuuko vain haavojen nuolemisesta vai onko tassujen iho tosiaan oireillut kauttaaltaan. Yksi asia, joka meillä on muuttunut hiljattain, on ruokinta. Jipin sterkan jälkeen vaihdoin molemmat koirat 50/50 -ruokinnalle eli aamuisin saavat raakaruokaa ja iltaisin nappuloita. Syövät lisäksi sinkkiä eli sen puutteesta ei ainakaan pitäisi olla kyse. Mutta voisikohan Hugo oireilla jollekin raakaruoassa olevalle noin...? Täytyy seurailla! Kovin mielelläni jatkaisin 50/50-ruokinnalla, koska sterkan jälkeen lihomisherkkyys toki kasvaa ja raakaruoka, kun ei ole ihan niin "konsentroitua" tavaraa kuin nappula, niin pystyy antaa vähän isomman määrän ilman, että energiaa tulee vielä liikaa.




perjantai 20. lokakuuta 2017

Syysterveisiä

Hugo ja Jippi poseerasi syksyisten lehtien keskellä. Toinen piti lehteä suussa heti ensi käskyllä kauniisti, toinen puolestaan puri ensin kolme lehteä rikki ennen kuin suostui käyttäytymään aikuismaisesti :D Arvaatteko kumpi on kumpi??






keskiviikko 18. lokakuuta 2017

I did it!!

Pikapäivitys: Minä todellakin toteutin "uhkaukseni" eli tänään aamulla herätyskello herätti tuntia aiemmin ja kipaisin 40 min lenkin aamutuimaan. Ei se ihan ongelmitta sujunut, koska Jippi ei meinannut oikein ravata riittävän reippaasti (sillehän ei ole vetämistä ikinä jaksettu opettaa) ja minä yritin ratkaista ongelman patistamalla sitä reippaampaa, mutta Jippiä alkoi tämä touhu epäilyttää ja sen seurauksena se hakeutui kivaasti ravaamaan seuraamisasentoon kontaktia pitäen :D Jouduttiin siis hieman hakea yhteisymmärrystä siitä, etät missä Jipin kuuluu juosta. Lopulta Jippi hakeutui eteeni ja otti pienen vedon päälle, joten loppumatka sujui oikein mukavasti. Pitää siis muistaa antaa Jipin rauhassa ottaa se sopiva juoksuvauhti ilman, että alan sitä ahdistella. Nythän sille käskyt ei vielä tarkoita mitään, kun en ole tosiaan hommaa mitenkään opettanut eli en voine olettaa, että se ymmärtäisi vetää heti ensimmäisellä yrityksellä, kun kuitenkin aina normaalisti painotetaan hihnassa ollessa sitä, ettei missään nimessä saa vetää :) Hugohan puolestaan juoksee luvan kanssa vierellä eli sillä ei mitään vetovaljaita olekaan. Olipas hauskaa!


tiistai 17. lokakuuta 2017

Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni

Eilen alkoi Jipin kanssa tokoilut Nina Mannerin kouluttamana. Joskus ihan pentuaikana oltiin yhdellä Ninan kurssilla, mutta silloin Jippi oli vielä niin hömelö pieni pentunen, että kurssi meni ihan perusasioiden ja malttamisen opetteluun. Eiliset treenit oli hyvät ja sain uusia ajatuksia kauan tahkottuihin asioihin. Näistä suurin oli se, että otettiin paikkikseen kaavojen rikkomista eli vein Jipin paikkisriviin temppuja tehden (kieppiä ja käsikosketusta), jolloin Jippi oli selvästi innokkaampi ja rennompi ja paikkiksen aloitus liikkurointeineen sujui Jipin osalta täysin hiljaa. Tätä ehdottomasti siis kokeillaan nyt jonkin aikaa! Muutenkin saatiin hyviä ideoita taas treeneihin - niistä kirjoittelinkin treenipäiviksen puolelle enemmän.

Päädyin muuten nyt lopulta sitten kuitenkin siihen, etten pidä treenipäivistä täysin julkisena. Sen tarkoitus on oikeasti korvata paperinen päivis eli sen toimivuuen kannalta ei ole väliä, vaikkei sitä lukisikaan muut kuin minä. Ei toisaalta myöskään toki ole haitaksi, vaikka joku muu sitä lukisikin, vaikkei se sen funktio tosiaan olekaan. Minun puolesta sitä saa siis lueskella muutkin (minulle vain pyyntöä, jos haluaa treenipäiviksen jatkossa nähdä), mutta koska siellä on oikeasti tarkoitus täysin avoimesti ja kaunistelematta kirjoittaa kaikki sekä hyvät että huonot puolet treeneistä että kisoista, niin en kuitenkaan ihan täysin julkiseksi sitä sitten kuitenkaan halunnut :) Plus toisekseen, onhan se aika kuivakkaa luettavaa, kun sinne ladon treenikertomukset ilman korulauseita tms. eli en halua joutua miettimään sitä, miten sanani asettelen. MUOKS: Tämän postauksen jälkeen aloin sitten vielä hieman pohtia, että pitäisikö se päiviskin sittenkin olla julkinen :D Lähinnä mietin, että varmistaisiko se sen, että paremmin tulisi panostettua sen täyttämiseen ajallaan, jos ajattelisi, että ehkä edes yksi lukija joskus sinne eksyy....? Noh, täytyy nyt pohtia. Omat hyvät ja huonot puolet sekä julkisella että suljetulle lukijakunnalle suunnatussa treenipäiväkirjassa....

Hugon rallyista sen verran, että eilisissä treeneissä (meillä on nyt talvikaudella maanantaisin rallyn omatoimiryhmä) tuli havaittua, että Hugon käännös oikealle oikealla seuraten on edistynyt! Tuo on ollut se isoin haaste VOI-luokassa kisaamisen tiellä, mutta nyt kun sekin alkaa jo vähitellen sujua, niin ihan aikuisten oikeasti voisi uskaltautua kokeeseen.

Ja pakko muuten nyt kirjoittaa tännekin koirien kanssa juoksemisesta. Jipille on ostettu valjaat ajat sitten ja keväällä päivitin juoksuhihnankin parempaan malliin sillä ajatuksella, että nyt alamme kyllä juosta lenkkejä säännöllisesti. Nyt kuukausia myöhemmin voin todeta suoraan, että lenkit ovat jääneet juoksematta. Nyt aloin hieman kypsytellä sellaista ajatusta, että kävisinkin jatkossa muutamana aamuna viikossa juoksemassa lenkin koirien kanssa. Nukkumaanmenot ovat venähtäneet puoleenyöhön ja sen myötä tulee herättyäkin vasta seiskalta. Nyt ajattelin, että tavoitteena olisi mennä nukkumaan klo 23, jolloin voisi herätä klo 6 ja ehtisi käydä juoksulenkin ennen työpäivää. Kirjoitin tämän ajatuksen nyt tänne juuri siksi, että ehkä sitten siitä tulisi pidettyä kiinni. Olen edelleen hieman epäileväinen sen suhteen, että saanko tämän onnistumaan sitten kuitenkaan. Se on niin kovin helppoa herätyskellon soidessa keksiä hyviä syitä, miksi kannattaakin vain nukkua vähän pidempään.... Katsotaan kuinka meidän suunnitelmien käy :D


torstai 12. lokakuuta 2017

Sateet saisi jo riittää

Pieni sade ei meitä sulata, eikä vähän isompikaan, mutta tämä päivätolkulla tauotta sataminen alkaa jo olla vähän tympeää. Vaatteet ei kuivu riittävän nopeasti, että saisi lenkeille kuivaa päälle ja koiria ei yhtään huvittaisi lenkkeillä tuossa kelissä. Jippi kyllä kiikkuu mukana, mutta näytää masikselta pää roikkuen taapertaessaan. Hugo puolestaan ei oikeasti meinaa edes kävellä. Tai ainakin joka risteyksessä olisi kurvaamassa kotia kohti :D Treenien osalta on tullut tehtyä ne ns. pakolliset eli ohjatuissa on käyty ja hallilla käytiin tekemässä vähän omatoimitreeniäkin, mutta ulkona tokoilu on kyllä nyt jäänyt kokonaan. Olkkaritreenit on siis nyt olleet ihan hitti!
Lystikästä... or not?
Hugon kanssa ollaan otettu olkkaritreeneissä työn alle uusi temppu. Aloitettiin lyhyt koiratanssikurssi, kun Vuosaaren Koirakerho sellaisen järkkäsi ja halusin Hugolle aktivointia :) En päässyt ekalle kerralle itse, mutta saatiin kuitenkin läksyksi miettiä joku temppu, jonka haluaa kurssin aikana opettaa ja pohtia, miten lähtee sitä opettamaan. Temput esitellään huomisella treenikerralla. Meidän temppu on sellainen, että Hugo irtoaa kauempana olevalle vadille, nostaa etutassut vadille ja pyörii vatia ympäri. Hugo vielä melko helposti kääntyy vadin päällä, jos minä liikun siinä vadin toisella puolella eli osaa hakea ikään kuin tasapainoa niin, että on vastakkaisella puolella kuin minä. Nyt haasteena on se, että Hugon pitäisikin pyöriä vatia ympäri ilman, että minä liikkeelläni autan. Ja toisekseen se, että homma pitää tehdä kaukana ohjaajasta... Ollaan aloiteltu treenailua ja ollaan päästy siihen, että Hugo pyörähtää siihen tasapainopisteeseen. Tänään saatiin pieni onnistuminen, kun Hugo suostui ottaa parit sivuaskeleet vielä sen jälkeenkin, kun oli päätynyt nenä kohti minua. Eli suunta on oikea ja treenit jatkukoon!

Jipin kanssa ollaan olkkaritokoiltu lähinnä noutoa treenaten. Päätinkin kokeilla sille noudon palautuksen rakentamista uudestaan, kun mielestäni noudot on ottaneet kovasti takapakkia sen takia, kun palautus on Jipin mielestä tylsä. Se herkästi kolauttaa kapulalla jalkaani tullessaan sivulle ja Jippi on sen verran herkkä suustaan, että selvästi alkaa vältellä noita kolahduksia. Tämän myötä sivulletulo on hidastunut ja palautukseen on tullut pureskelua. Niinpä päätettiin nyt kokeilla sitä, että Jippi palauttaakin kapulan kiertäen selkäni takaa perusasentoon. Mariannen kouluttamissa treeneissä tämä vaihtoehto nousi esiin ja vaikken sitä heti siinä ostanut, niin jälkikäteen pohdittuani päätin kokeilla. Nyt homma onnistuu ilman apuja jo lyhyeltä matkalta eli vähitellen lisätään varmuutta. Ainakin Jippi tuntuu olevan tästä enemmän innoissaan ja tekee nyt palautustreenejä häntä innosta vispaten :) Eli uskoisin tämän olevan hyvä muutos. Luoksareissa kuitenkin edelleen paluu perusasentoon tapahtuu ihan normaalisti sivulla kiepsahtaen eli tämä muutos koskee vain noudon palautuksia (myös tunnarin, vaikkei tunnareilla ollakaan vielä treenattu).

Muuten Jipin kuulumisista sen verran, että se on nyt taas vaihteeksi doping-varoajalla, jonka takia viime viikonlopun rally-toko- ja agilitykisatkin peruuntuivat... Jippi hotki sellaisen määrän kasvillisuutta noin pari viikkoa sitten peltolenkkeillessään Pirkon kanssa, että seurauksena oli jatkuvaa kakomista, nieleskelyä ja välillä jopa sellaisia kohtauksia, että selvästi oli kurkussa jotain kurjan tuntuista. Niinpä matka kävi eläinlekuriin. Ennen tätä Jippi ehti oksentaa valtavan määrän ruohoa ja muuta kasvillisuutta, mutta koska kakominen ja nieleskely jatkuivat, niin matkattiin eläinlääkäriin. Jipillähän on kerran aiemmin nukutuksessa poistettu nielusta ruohonkorsi, joka oli jumiutunut nielurisan ympärille ja tehnyt haavan ja tulehduksen nieluun, joten en uskatanut nytkään jäädä odottelemaan, kun Jipillä oli selvästi epämukava olo. Niinhän siinä sitten kävi, että Jippi täytyi taas nukuttaa, jotta nieluun näkisi kunnolla. Ruohoa sieltä ei löytynyt, mutta vahva veikkaus oli, että Jippi oli saanut ruohon irroitettua kakomisella/oksentamisella ja nieleskely oli jäänyt päälle, kun kurkku oli ehtinyt ärtymään. Nukutuksen myötä Jippi oli kanttuvei sopivan pitkään ja nieleskelytkin sitten helpotti. Seuraavana päivänä kurkun oireilu oli jo tiessään. Vähän harmitti, että piti turhaan nukuttaa, kun ei sieltä nielusta löytynyt mitään, mutta toisaalta voi olla, että se kakominen olisi jäänyt ikään kuin päälle ja ärsyttänyt sitten entisestään nielua, ellei olisi saatu Jippiä hetkeksi unten maille. Noh, loppu hyvin kaikki hyvin. Lokakuun lopulle sitten pidetään kisataukoa, koska doping-varoaika ko. nukutusaineelle oli 28 vrk...

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Treenipäiväkirja

Olen päättänyt kirjoittaa Jipin treenipäiväkirjoja jatkossa sähköisenä (https://jipintreenipaivis.blogspot.fi/). Olen jonkin aikaa yrittänyt kirjoitella päiviksiä vihkomuodossa, mutten vain saa aikaiseksi raapustaa sinne vihkoon tekstiä riittävän nopeasti treenin perään, jotta asiat olisi vielä tuoreessa muistissa. Nyt ajatus olisi päivittää edes ranskalaisin viivoin pääkohtia heti treenipaikalta kännykällä ja sitten jälkikäteen täydentää päiväkirjamerkintää tekstein, kuvin ja/tai videoin. Päiviksien tarkoituksena on olla oman treenaamisen tukena, mutta alun empimisen jälkeen päätin tehdä senkin julkisen blogin muotoon. Ei haittaa, vaikkei sitä yksikään lukisi, koska sen tavoite on toimia meidän treenien apuna, mutta jos joku siitä jotenkin vaikkapa hyötyisi, niin hyvä sekin.

Tämä blogi toimii jatkossakin meidän kuulumisten kertomisen foorumina. Kerron yleiset jutut treeneistä ja edistymisistä - sekä Hugon että Jipin - täällä, samoin kuin arjen kulun. Tarkemmat analyysit Jipin agility- ja tokotreeneistä säästän kuitenkin tuonne päiväkirjan puolelle, jottei täällä lukijat pitkästy ainaista analysointia lukiessa :D

lauantai 30. syyskuuta 2017

Koesuoritus rakenteilla

Nyt lähiaikoina treenit ovat painottuneet taas aika tavoin tokon puolelle. Hiomista löytyy vielä liikkeissä, mutta suurin painopiste on nyt koesuorituksen rakentamisella, sillä se on se suurin treeniä tarvitseva juttu, jotta saisin vietyä seuraavassa kokeessa kehään yhteistyöhaluisen ja innokkaan koiruuden. Olen pohtinut, että mikä on isoin huonon koefiiliksen aiheuttaja ja olen tullut siihen lopputulemaan, että kaikki lähtee paikkiksen mielentilasta. Jippi ääntelee melkein poikkeuksetta siinä, kun tuon sen paikkisriviin ja myös käskyttäessäni sen maahan. Itse paikkamakuun se tekee hiljaa ja levollisen näköisenä, mutta se alku on surkea ja Jipillä selvästi siinä tosi vääränlainen fiilis, mikä aiheuttaa sitten sen, että myös yksilökehiin tulee väärässä mielentilassa oleva koira. Osittain se mielentila johtunee pienestä ahdistuksesta, joka paikkikseen liittyy, mutta osittain ihan myös tylsistymisestä. Kouluttajan kanssa tästä puhuttiin ja tultiin siihen lopputulemaan, että Jippi on vähän ehkä myös oppinut siihen, että jos se hieman siinä mutisee, niin se saa aikaan minussa reaktion. Herkästi sitten vähän lähden siihen sen kuvioon mukaan eli nyt ohjeena on lakata huomioimasta mutinaa. Tokikaan sitä ei sallita eli jos mutinaa kuuluu, niin paikkikseen marssiminen tehdään uudestaan ja jättö tehdään vasta, kun se tapahtuu ihan hiljaa. Ja tällä reseptillä homma on ottanut mielestäni ison harppauksen eteenpäin. Eilen tehtiin EVL:n paikkis täysin hiljaa läpi ja ilman mitään kummempia häsläyksiä eli meni omien kriteerien mukaan aika täydellisesti. Vielä välillä tulee mutinaa siinä perusasennossa istuessa, mutta sitten vaan otetaan se aloitus uusiksi.

Toinen ohjeistus koekokonaisuuksien treenaamiseen oli se, että alan tehdä säännöllisesti välipalkatonta treeniä, jossa treenikaveri saa päättää meille neljä liikettä, jotka tehdään kokeenomaisesti putkeen. Ennen aina valkkasin liikkeet itse jolloin välttelin kaikkia sellaisia, joissa jouduttaisiin epämukavuusalueelle. Tästä eteenpäin liikkeet valitsee joku muu ja ne vedetään läpi mahdollisimman kokeenomaisesti, joskin selkeisiin virheisiin kyllä puututaan. Esim. jos ruudussa koira jää ulkopuolelle, niin tehdään korjaus ja siitä kehutaan, jonka jälkeen otetaan liike uusiksi. Eli kunnon sosiaalisen palkan saa vasta, kun homma toimii. Tänään tehtiin Wilman liikkuroimana neljän liikkeen setti, johon Wilma valikoi L:n (asentoina istu ja maahan), luoksarin, tunnarin ja ohjatun. Jippi oli treenissä tosi kivalla asenteella mukana, joskin virtaa oli asteen verran liikaa (en tajua, mistä sille on nyt muutamana päivänä löytynyt jokin ekstrabuusti, koska se on ollut ihan älyttömän täynnä sähläenergiaa :D). L oli tosi jees eli asennot hyvät ja seuruussakin oli aika kivasti kuulolla. Omaan makuun oikein kiva suoritus. Luoksarissa haukotteli kuuluvasti jätössä ja pieni mutina kuului. Tätä ei yleensä ole treeneissä enää kuulunut eli uskoakseni johtui lähinnä siitä, että oli tosiaan aika energinen ja veikkaan, ettei oikein olisi malttanut jäädä paikoilleen odottelemaan. Luoksari itsessään tosi jees ja hieno stoppi! Tunnarissa kapulat ei oikein erottuneet kentälle pudonneista lehdistä ja Jippi ampaisikin niiden yli. Palasi pian kapuloille ja hienosti nappasi oman heti, kun sen kohdalle tuli eli ei jäänyt varmistelemaan. Jes! Palautuksessa pureskelua, mutta tämä oli täysin tämän hetken tason mukainen, koska valitettavasti sitä pureskelua tosiaan aina esiintyy (täytyy ottaa työn alle...). Vikana liikkeenä ohjattu. Vähän jäi kiinni kapuloihin ja tätä on nyt esiintynyt taas jonkin verran eli täytyisi taas työstää kapuloista luopumista erikseen. Stoppi hyvä, kapulalle meneminen hyvä ja palautus hyvä lukuun ottamatta perusasennossa tapahtunutta otteen löystymistä. Vähän myös törmäsi kapulalla reiteeni sivulletulossa, mutta tähänä saatiin Mariannen treeneissä eilen treenivinkkejä. Kaikkiaan oli kiva setti tänään! Näitä treenejä tarvitaan nyt lisää :)

Ollaan muuten tehty nyt kotona kaukoja ja näissä tullut taas pieni edistysaskel. Jipillä heikkeni huomattavasti seiso-maahan -vaihto hetkellisesti (syy tietämätön) ja seiso-istu on ollut aina huono. Nyt on alkanut tulla taas kivoja seiso-maahan -vaihtoja. Saattaa edelleen tulla myös huonoja vaihtoja, joissa jalat liukuu pari senttiä eteenpäin (varsinaisia askeleita se ei ota eteenpäin, mutta tekee vaihdon sen verran voimakkaasti, että jalat liukuu), mutta kun huomauttaa näistä, niin korjaa suoritusta eli pääsee sitten palkkaamaan onnistumisesta. Seiso-istu -vaihtoon olin kokeillut jo melkein kaikkea, mutta nyt ehkäpä viimeisenä oljenkortena otin kokeiluun kengät :D Eli Jipin jalat minun ballerinoihin ja sitten ei muuta kuin kaukoja hinkkaamaan! Ja niin siinä vain kävi, että Jippi joutuu oikeasti miettimään niitä kengissä olevia takajalkojaan niin kovasti, että suoritus on sopivan rauhallinen ja ajatuksen kanssa tehty. Tässä yksi vaihto eli iso edistys tosiaan aiempaan!


Käytiin muuten Susanna Korrin tottiskoulutuksessa torstaina saamassa vinkkejä seuraamiseen. Jippihän tekee parhaimmillaan kivan asenteikasta aktiivista seuruuta, mutta valitettavan paljon sillä tulee kontaktin rakoilemista yms. löysyyttä, jos on häiriötä. Nyt lähdettiin työstämään tätä niin, että palkka laitettiin ohjaajan treeniliivin kauluksen alle vasemmalle puolelle eli sillä ohjataan myös kontaktin suuntaa, vaikkei koira sitä palloa seuruussa näekään. Lähdettiin myös antamaan virhesignaali kontaktin pudotessa ja voi olla tosiaan hyvä, että nyt otetaan tällainen mustavalkoinen linja seuruun kriteereihin. Tätähän kyllä paljon kokeiltiin silloin alkuaikoina, mutta silloin Jippi ei ehkäpä ollut vielä valmis siihen. Nyt sen pitäisi kyllä jo tietää, mitä siltä halutaan eli jos kontakti tippuu, niin sanotaan "oho"ja sitten kehutaan jos kontakti säilyy. Palkkalelu tiputetaan sitten sieltä kauluksesta koiran ulkopuolelle, kun seuruu on tosi hyvää. Treenin aikana Jippi alkoi skarpata tosi paljon ja tuli tosi kivaa seuraamista. Liikkeellelähdöt ja käännökset on ne ultimaattiset ongelmakohdat eli suorilla kyllä pitääkin usein aika kivasti kontaktia, mutta kaikki muutokset siinä perusseuraamisessa saa kontaktin rakoilemaan eli erityishuomiota kiinnitetään nyt niihin. Esim. käännöksiä ennen kehuin koiraa, jolloin se skarppasi käännöksen läpi. Toisekseen tehtiin myös sitä, että palkka tippu heti käännöksen jälkeen, jolloin koiralla olisi palkanodotus myös käännöksissä riittävän korkea. Yleensähän se palkka tulee aina niillä suorilla pätkillä, joten käännökset menettävät arvoaan.

Paljon on taas läksyjä tehtävänä ja innokkaasti ollaan niiden parissa alettu treenailla :) Kunnon tokomotivaatio on taas löytynyt!

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Oho hupsis. Taas se aika vierähti....

Strömforsin ruukissa visiitillä.

Tullut pidettyä taas pienoinen päivitystauko. Ei tarkoituksella, vaan on vain vähän tämä päivittäminen unohtunut, kun ei ole enää sellaista samanlaista rutiinia.... Monesta asiasta olisi pitänyt tänne kirjoitella, mutta niin vain ei ole saanut aikaiseksi. Yritänpä ryhdistäytyä! Taas...
Kesälomareissulla Strömforsin ruukissa.

Kesälomareissulla Loviisassa.

Yksi tässä välillä tapahtunut isompi juttu on se, että Jippi tosiaan sterkattiin elokuun puolivälissä. Leikkaus tehtiin tähystämällä ja leikkauksen tehnyt kirurgi käytti yhden portin tekniikkaa eli mahaan tuli yksi ainoa pieni haava. Nyt on jäljellä enää ihan pikkuruinen arpi, jota ei silmin oikein meinaa edes erottaa. Paraneminen sujui kaikin puolin hyvin ja Jippi ei tuntunut alussakaan olevan erityisemmin kipeä. Ekan viikon ajan piti lenkittää vain hihnassa, mutta sitten tokalla viikolla pääsi jo lenkkeilemään vapaana. Kolmisen viikkoa pidettiin taukoa agilitysta ja sitten aloitettiin 40 cm rimoin. Rimoja kuitenkin nostettiin 10 cm viikossa eli nyt ollaan jo ihan normikorkeuksissa. Kontakteista A-este oli tauolla tähän viikkoon asti, mutta muuten aika normisti ollaan pystytty treenailla! Ja nyt palattiin jo kisailunkin pariin, kun muutaman päivän kipulääkekuurin aiheuttama doping-karenssikin on jo takana eli tosiaan hienosti on kaikki sujunut toipumisen osalta. Leikkauksen yhteydessä Jipiltä muuten kuvattiin myös selkä virallista spondyloosilausuntoa varten ja sieltä tuli hyviä uutisia eli selkä nyt kaikkiaan lausuttu olevan LTV0, VA0 ja SP0 :)

Vikat treenit ennen sterkkausta takana ja kyllä hymyilytti, kun oli niin kivaa :)
Kisailuista sen verran, että vihdoin eilen kisoissa tuntui loksahtavan palaset kohdalleen. Ennen sterkkaamista oli taas parit aika kaoottiset kisat ja itsellä fiilikset oli jo sellaiset, ettei koko hommasta tule mitään. Kisoissa onnistuin aina lähteä radalle jotenkin nollapakko mielessä, mikä johti hirveään varmisteluun ja yliohjaamiseen, eikä se tuottanut haluttua tulosta (kas kummaa!). Saikun jälkeen päästiin Jipin kanssa aloittelemaan agin treenailua Saija Mustosen (jonka valkkuryhmässä ollaan nyt tuleva kausi) koulutuspäivässä, jossa treenattiin isolla kentällä ja nollaratameiningein. Tuli huomattua, että sain ihan samat paineet kuin kisoissakin, eikä ohjauksesta tullut tuon taivaallista. Ensimmäistä kertaa oikeasti sain treeneissä sen saman sähellys-fiiliksen aikaan ja vaikka sillä hetkellä olisinkin voinut vajota maan alle, niin olin lopulta aika tyytyväinen siitä, että onnistuttiin saamaan se ongelma esiin treeneissä! Se kun tarkoittaa sitä, että pystytään asiaa myös työstää treeneissä. Nyt meidän treeneihin on otettu ihan säännölliseksi osaksi nollatreenit. Jokainen ohjattu treeni aloitetaan nollatreenillä eli teen ensin yhdellä yrittämällä rataa niin pitkälle kuin päästään. Näin tarkoituksena olisi, että oppisin tekemään rataa sen sijaan, että jään viilaamaan jokaista pientä yksityiskohtaa. Ei sellaiseen kisoissakaan pysty, joten treeneissäkin pitäisi ko. asiaa harjoitella, vaikka sitten nollayrityksen jälkeen toki jäädäänkin hiomaan ja testailemaan eri kohtia. Mutta tosiaan nyt ekoihin saikun jälkeisiin kisoihin lähdin sillä ajatuksella, että haluan tehdä radat yhdessä Jipin kanssa eli muistaa olla koiran kanssa ja nähdä koiran eteneminen radalla sen sijaan, että säntäilen esteeltä toiselle jättäen koiran suorittamaan ihan yksin. Ja yritin takoa päähäni, ettei tuloksella ole väliä, vaan että ne nollat tulee sitten, kun ovat tullakseen, kunhan saadaan nyt tämä ohjaajan asenneongelma ensin ratkaistua :)

Ja niin siinä sitten vain kävikin, että kisat sujui myös tulosten puolesta ihan yli odotusten, kun osasin höllätä tulostavoitteista :) Oltiin kisareissussa Tampereella ihan yksin ja ihan tarkoituksella näin. Ajattelin, että haluan nyt oikein kunnolla keskittyä Jippiin ja yhdessä tekemiseen. Ekalla radalla olin onnettomasti myöhässä yhden ohjaajasta poispäin olevan vinohypyn ohjaamisesta, mutta muuten tosi sujuva hyppäri. Eli tältä radalta kieltovitonen, mutta hirmu tyytyväinen olin muuten rataan. Tokalla radalla Jippi päätti testata ohjaajaa ja vapautti itsensä lähdöstä sillä hetkellä, kun olin kävellyt ekan esteen taakse ja nostin käteni kutsuakseni Jipin lähdöstä. Koska Jippi tuli ekan hypyn kuitenkin ilman vapautuskäskyä, niin otin Jipin sivulle ja käveltiin hallitusti ulos radalta. Harmitti, mutta toisaalta olin tyytyväinen, että maltoin pitää pääni. Käytiin tekemässä lämppäesteellä parit lähdöt niin, että pääsin palkkaamaan oikeasta toiminnasta ja kolmannelle radalle lähdin ihan luottavaisin mielin. Lähtö toimi ja niin toimi muutkin osat, sillä tuloksena oli kivalta tuntunut nolla, 2. sija ja SERT-A! Tämä nolla oli itselleni jotenkin todella tärkeä, sillä edellisestä on kauan aikaa ja tämä sai uskon taas hieman nousemaan siihen, että kyllä me niihin nolliin pystytään, kunhan molempien keskittyminen on oikeissa asioissa. Vikalle radalle lähdettiin rennoin fiiliksin, mutta kuitenkin riittävän skarppeina, sillä yllättäen saatiin sitten vielä siltäkin nolla ja 3. sija. Avattiin siis SM-nollatili tuplalla, mikä on aika kiva juttu :) Jipillä on nyt kaksi SERT-A:ta ja viimeisen voi saada aikaisintaan joulukuussa. Mutta tulee, kun on tullakseen. EDIT: Opin muuten vasta tässä vaiheessa sertisäännöt, sillä kuvittelin, että SERTit saisi olla kahdelta eri tuomarilta, kuten tokossa EVL1-tulokset, mutta niistä jokainen täytyykin olla eri tuomarilta!
Jippi ja SERT-A!

Hugo kiikutti ruusukkeen treenikassista minulla namien toivossa. On tullut puolivahingossa opetettua Hugo tuomaan kaikenlaisia tavaroita (etenkin hanskoja), kun olen palkannut sitä tippuneiden hanskojen nostamisesta lenkillä.

Tänään käytiin parin regular-radan verran ASCA-kisoissa kisailemassa. Radat olivat helppoja ja tuloksina nollat molemmilta, joten 2xQ ja Jippi sai RS-O -tittelin. Vähän itseä jäi harmittamaan se, että tokalla agiradalla Jippi teki vähän ruman keinun eli ei odotellut vapautusta. Johtui varmasti siitä, että vapautin sillä radalla puomila tosi nopeasti ja niin, ettei Jippi ollut ehtinyt 2on2offiin ja hirveän herkästi Jippi tällaisen perään sitten olettaa seuraavallakin kontaktilla, ettei tarvitse pysähtyä. Minun tavoitteena on kuitenkin opettaa Jipille niin varmat ja toimivat pysärit, että pystyn tarvittaessa vapauttamaan sen ikään kuin lennosta säästäen aikaa, mutta niin, että sen saisi kuitenkin sitten myös sen jälkeen pysähtymään 2on2offiin. Tämä näköjään ei vielä ihan toimi kisatilanteissa, joten täytyypä ottaa treeneissä kaikenlaiset variaatiot käyttöön eli paljon nopeita vapautuksia, joiden jälkeen seuraakin seisotus sekä erilaiset häiriöt ja hetsaukset ilman, että kontaktilta saa karata.
Eräs kesäpäivä Haltialassa.

Kisatulosten osalta tänne on päivittämättä myös viimeisin Jipin rally-tokokoe 29.7., josta tuloksena 90 pistettä ja RTK1. -10 pistettä tuli siitä, että Jippi nappasi vikana liikkeenä olleessa juosten suoritetussa spiraalissa hihnan hetkeksi suuhun :D Turha virhe ja olisihan se 100 pistettä ilman tätä tyhmää virhettä ollut ihan kiva, mutta toisaalta sitten taas jotenkin minua melkeinpä nauratti, että virhe tuli tällaisesta :) Noh, eipähän pelkoa vastaavan toistumisesta, kun seuraavat kisat kisaillaankin sitten ilman hihnaa AVO:ssa.

Myös Hugo on päässyt rallattelemaan. Se on käynyt treeneissä viikoittain ja vähitellen VOI:n liikkeet on alkaneet tuntua olevan melko hyvin paketissa. Oikealla puolella vielä käännökset tuottaa vähän vaikeuksia ja peruutus vierellä on ollut vaikea, mutta muilta osin liikkeet sujuu aika kivasti. Niinpä ilmoittauduttiin meidän seuran rally-kokeisiin VOI-luokan nollakoirakoksi. Oiva mahdollisuus päästä testaamaan kisamaista suoritusta ilman virallisen kokeen tuomaa lisäpainetta :) Hugo oli kehässä häntä heiluen ja teki tosi hienosi töitä eli fiiliksen osalta ihan täydellinen suoritus! Saatiin tuomarilta Heikki Palosaarelta arvostelu, vaikka kyseessä tosiaan meidän osalta olikin ihan vain epävirallinen suoritus. -1 pistettä tuli juoksuun siirtymisessä kontrollivirheestä. En itse oikein huomannut, mitä tässä tapahtui, eikä rataa ole videolla, joten olisikohan ollut niin, että Hugo olisi poikittanut sen verran, että olisin törmännyt siihen tms? -10 pistettä tuli peruutuksesta, jossa Hugo poikitti heti alkuun rajusti ja lopulta kääntyi rintama melkein minua kohti. Tätä en päätynyt uusimaan, koska totesin, ettei Hugo vain vielä osaa sitä riittävän hyvin, että voisin vaatia sen onnistumista kisoissa. Joten jatkettiin matkaa todeten, että yritettiin ainakin. -1 pistettä tuli kyltillä "istu-käännös oikeaan-istu" vinoudesta siinä tokassa istumisesta. Tämän Hugo kyllä osaisi eli olisi voinut suoriutua ilman miinuksiakin, mutta nyt tällä kertaa näin. Muilta osin rata meni tosi sujuvasti ja Hugo oli ihan hirmu kivan tuntuinen radalla. Kuulolla koko ajan ja keskittyi tekemiseen ja pysyi kontaktissa. Pahimmillaanhan se on ottanut niin kovasti häiriötä, ettei ole juurikaan kontaktia pitänyt, joten olin todella todella iloinen radan jälkeen siitä, miltä se tuntui. Ja tosiaan plussana oli se, että virallisena suorituksena siitä olisi tullut 88 pistettä eli hyväksytty tulos! Päätin, että kunhan ollaan treenattu peruutus kuntoon, niin uskaltaudutaan virallisiin kisoihin. Nyt se peruutus alkaa olla aika kivalla mallilla, joten pitäisipä laittaa pian kisailmoa menemään. Ehkä vielä pientä tehotreeniä tehdään oikealla puolen käännöksiin ennen kisaa :)
Hugo tienasi rally-tokon nollakoirakkona tuomaripalkinnon ja sai ohjaajalta palkaksi vieläpä palan marjapiirakkaa. Kyllä kannatti!
Kisakuulumiset on nyt päivitelty, mutta mitäs muuta meille kuuluu? Ensinnäkin koirilla kävi fyssari kotona syyskuun alussa ja molemmat oli hyvässä kunnossa. Jipillä oli ennen fyssarointia ollut kolmen viikottaisen kerran sarja akupunktiota ja niiden hoitojen myötä Jipin selkäjumit saatiin todella hyvin kadotettua! Fyssaroitaessa Jippi olikin kauttaaltaan tosi hyvässä kunnossa. Hugolla löyty yksi trigger selästä oikealta puolelta, mutta muutoin sekin oli varsin vetreä. Jipille jatkossa varmastikin tarkoitus aina tarvittaessa antaa akupunktiota fysioterapian "tueksi", niin pysyisi jumit poissa!
Syksy saapuu, mutta koirien hymyt ei hyydy :)
Talvikausi on nyt muotoutunut niin, että meillä on Saijan valkkutreenit joka toinen viikko torstaisin. Hugolle tulee kerran viikossa paikka rally-tokon omatoimiryhmään. Jippi tokoilee kerran kuussa Nina Mannerin kouluttamana läpi talvikauden, mikä on juuri sopiva määrä ohjattua koulutusta, kun sitten on tarkoitus ehtiä tehdä riittävästi omatoimitreenejä ohjattujen välissä. Kaikkiaan ohjattuja treenejä on aiempiin kausiin verrattuna nyt ihan ennätysvähän, mutta tarkoituksellakin pyritään nyt siihen, että ohjatuista saataisiin läksyt, joita sitten omatoimisesti työstettäisiin. Agilityssa meillä on pitkään ollut se tilanne, että läksylistalla on sitä sun tätä, muttei koskaan ehditä niitä treenata, joten nyt oikeasti aiotaan pureutua niihin läksylistan asioihin. Lisäksi toivottavasti saataisiin vihdoin lisättyä juoksulenkit viikkorytmiin. Tämä on ollut tavoitteena jo jonkin aikaa ja aina olen saanut luistettua tästä, mutta josko nyt vihdoin saisin itseni toteuttamaankin tämän suunnitelman.
Jippi odottaa tokotreeneissä omaa vuoroaan. Fiksun näköinen otus, eikös??
Tokon osalta treenit on sujuneet tosi kivasti. Jippi on ollut niinkin täpinöissään, että mukaan kuvioihin on tullut pienoinen ennakointi liikkeissä. Ei niin, että tekisi tehtäviä ennen aikojaan, mutta herkästi tulee liikkurin käskytyksistä nykimistä yms. Nyt siis ollaan tehty paljon kaavojen rikkomista ja haettu arvaamattomuutta treeneihin. Melkein tekisi jo mieli kokeeseen, mutta sitten samaan aikaan ei kuitenkaan millään uskaltaisi. Edellinen koe oli fiiliksen puolesta niin suuri pettymys, että oikeasti haluan, että seuraavassa kokeessa ei samanlaista koeta. Pitäisi siis olla varma, että fiilis on parempi, mutta mistäs ihmeestä sen tietäisi, kun ei se silloin viimeksikään treeneissä näkynyt. Joskin pakko sanoa, että nyt asioita pohdiskeltuania, niin olihan Jipin treenit tuolloin loppukeväästä/alkukesästä muuttuneet vähän pakkopullamaisiksi ja kyllä sen tekemisistäkin sen näki. Se kyllä suoritti aina kaiken ja vieläp häntä heiluen, mutta se paras terä oli poissa. Osittain ehkä juoksujen takia, mutta osin varmasti siksikin, että tuli liian kiire lähestyvien SM-kisojen takia, ettei ehditty enää treenata oikein, vaan määrä korvasi laadun. Nyt ollaan taas päästy tältä tieltä pois ja onneksi tajusin asian ajoissa. Suunnitelmanani on nyt käydä ainakin yksi rallyn AVO-koe tuosa lokakuun alussa, jotta nähdään, mikä fiilis Jipillä on koekehässä. Ja jos kaikki menee siellä hyvin, niin enköhän laita taas kohta tokokoeilmoakin menemään!
Viksu ja vilmaattinen!
 Hugo on pääsyt nyt muutamaan otteeseen lähiviikkoina höntsäagittamaan eli tekemään matalin rimoin pientä ratatreeniä. Se on näistä aina kovin innoissaan, mutta pakko oli kyllä taas videota katsoessa todeta, että kyllä se sen verran hankalan näköistä menoa on, ettei kauhean usein kyllä raaski Hugon kanssa agilitya treenata... Rimat on tosiaan 40 cm, mutta silti se hakee ihan hurjasti ponnistuspaikkoja, eikä ime esteille. Huutaa kyllä senkin edestä eli palkan odotus nostaa kierroksia, mutta minusta tuntuu, että se kaipaa enemmänkin sitä yhteistä tekemistä ja pallon perässä juoksemista kuin nimenomaan agilitya. Ja koska tosiaan videota katsoessa tuli melkeinpä paha mieli siitä, miten hankalan näköistä se Hugon eteneminen radalla oli, niin varmaan taas jatkossa meidän puuhastelut keskittyy kyllä rallyyn ja leikkimiseen. Talvella ehkäpä sitten mennään taas nose work -kurssille.
Eräiden agitreenien jälkeen. 

Loppuun parit videot Jipin treenailuista nyt lähiviikoilta. Ekassa Jippi on Saijan treeneissä 9.9. ja tässä päivän vika pätkä. Ja tokassa omatoimitreeneissä kuvattu pätkä nollaratatreenistä.