keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Hugo 7 wee!

Tänään on Hugon 7-vuotissynttäri ja vaikka juhlistetaan sitä juhannuksen yhteydessä, niin tänään koirat sai kuitenkin aamulla ekstranamit ja otinpa aamulenkillä synttärikuvatkin Hugosta :)

 
Illalla koirilla oli hieronta kotikäyntinä ja molemmat koirat oli aika hyvässä kunnossa. Hugolla kireyttä vain lonkankoukistajissa, mutta muuten vetreä 7-vuotias! Jipilläkään ei ollut isompia jumeja, mutta pientä kireyttä ns. tokolihaksissa eli vasemmalla puolella niskassa ja oikealla puolella selkälihaksissa keskiselän alueella. Esimerkiksi seuraamisen aiheuttamaa siis ja pitäisikin muistaa joko treenata myös toisen puolen seuraamista tai sitten venytellä toinenkin suunta. Kaikkiaan kuitenkin lihaksisto molemmilla aika hyvässä kunnossa!

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Ei me olla mihinkään kadottu!

Näin pitkää päivitystaukoa ei olekaan tainnut ennen tässä blogissa olla. Syitä on monia ja muun muassa vapaa-ajan vähyys (töissä ollut tärkeä deadline, jonka takia iltaisin/viikonloppuisin on tullut kirjoiteltua ihan muuta kuin blogitekstejä) on vaikuttanut siihen, ettei ole saanut aikaiseksi kirjoittaa. Suurimpana syynä ehkä kuitenkin on ollut jonkinlainen pohjalle putoaminen vähän lajissa kuin lajissa (paitsi rallyssa!), eikä tämän vuoksi ole oikein innostanut täällä kirjoitella siitä, miten kerta toisensa jälkeen vain tulee epäonnistumisia. Agilityssa pidettiin treenitaukoa kuukauden verran ja kisataukoa kertyi lähes 3 kk. Tokossa ollaan treenattu ja nyt taas kisattu, mutta siellä toistuu sama kaava kuin agilityssakin hiljattain - treenit sujuvat tosi kivasti ja fiilis on treeneissä tosi kiva, mutta kisoissa pakka hajoaa. Agilityssa oma keskittyminen ei riitä kisaradoilla ja tokossa puolestaan Jippi on ollut nyt kolme VOI-koetta todella alavireinen ja vähän jopa paineistuneen oloinen.

Katsaus Jipin tokoihin

Jepjep. Kolme VOI-koetta takana (eikä yhtään ykköstulosta....). Ensimmäisestähän kirjoittelinkin jo aiemmin ja siellä jäi yhdellä nollauksella juuri ja juuri ykköstulos saamatta, mutta enemmänkin harmitti se, että Jippi haukkui jättöjen yhteydessä. Positiivista kahdessa myöhemmässä kokeessa on se, ettei jättöjen yhteydessä ole esiintynyt haukkumista, vaikkakin paikkiksessa kummassakin kokeessa on ilmennyt sivulla odottamisessa mutinaa. Itse paikkiksen ajan on siis ihan rauhassa ja hiljaa, mutta jotenkin se odottaminen siinä vierellä ennen maahan käskemistä on tosi levoton.

Mikään yksittäinen liike ei ole osoittautunut ongelmakohdaksi kokeissa, vaan virheet on tullut vaihtelevasti eri liikkeissä. SM-kisoissa otti selvästi häiriötä naapurikehän kovista käskytyksistä ja mm. nollasi tästä syystä luoksarin, kun stopin hetkellä naapurikehässä käskytettiin maahan ja Jippi juoksikin minun luokse, vaikka olikin jo pysähtymässä käskylläni. Kolmannessa VOI-kokeessa nollattiin sitten ohjattu, jossa Jippi haki väärän kapulan. Tätä virhettä Jippi ei yleensä IKINÄ tee, mutta nyt kapulat oli huonosti erottuvat ja kapuloiden takana oli houkuttelevia värikkäitä kartioita, jonka takia jokaikinen VOI-koira juoksi kapulosta ohi kartioille.

Nollaukset olivat siis jonkinlaisia työtapaturmia ja niitä en edes niinkään jäänyt harmittelemaan. Se mikä nyt on harmittanut ihan hurjasti, on se fakta, että kehässä on ihan erilainen koira kuin treeneissä. Minun normaalisti niin innokas ja kovan työmotivaation omaava treenikaveri lässähtää koekehässä täysin. Viimeisimmässä kokeessa seuraaminen oli kaikissa liikkeissä ihan luokatonta. Mukaan mahtui pitkiä pätkiä ilman minkäänlaista kontaktia ja Jippi jätätti paikoin selvästi, vaikka tuollaisia mokia ei oikeasti treeneissä ikinä ilmene ja olen ollut ihan hurjan tyytyväinen seuraamiseen nyt treeneissä.

Eli kokeiden mielentila on nyt ihan oikeasti ongelma. En halua mennä yhteenkään toko-kokeeseen ennen kuin olen saanut sumplittua, miten tuota saisi ratkaistua. Ja siinä ongelmana on se, etten tiedä, mistä se lässähtäminen koekehässä johtuu. Palkattomuuteen reagointia en usko sen olevan, koska palkattomuustreenit ei tuo lainkaan samanlaisia ongelmia esiin ja toisaalta kokeissa ei fiilis lässähdä vähitellen, vaan on ihan tiessään jo heti aloittaessa (ja oikeastaan ennen kehääkin). Jippi vastasi SM-kisoissa hyvin sosiaaliseen palkkaan ja oli kivasti mukana ja aika hyvällä fiiliksellä, mutta nyt viimeisimmässä kokeessa fiilis oli kamala. Jippi ei reagoinut sosiaaliseen palkkaan ja jouduin kalastella sitä mukaani liikkeiden väleissä. Eli tuota toki täytyy yhä treenata, vaikkakaan en oikein tiedä, että miten ja missä tilanteissa, kun treeneissä toimii hyvin. Pohdin, että voisiko Jippi reagoida koetilanteen ilmapiiriin ja muiden jännitykseen? Minä itse en huomattavasti jännitä, mutta toki tilanne on poikkeava ja ympärillä on paljon hermostuneita ihmisiä ja jännittyneisyyttä eli voisiko se vaikuttaa? Jippi nimittäin jo koepaikalle tullessa oli viime kokeessa tosi vetämätön (oli kyllä tosi helteistäkin). Ajattelin testata sellaista ainakin, että menen treenaamaan koepaikoille, jotta tottuu siihen koeilmapiiriin ja jännitykseen.

Nyt pidetään kuitenkin varmasti tokokokeista vähän taukoa, sillä viime koe oli itselle valtavan suuri pettymys. On älyttömän harmillista, että kokeissa suoriudutaan todella ala-arvoisesti, vaikka oikeasti tiedän meidän osaavan paljon paremmin. Viilaamista riittää kaikissa liikkeissä, mutta treenien perusteella ykköstulos pitäisi tulla ihan helposti kuitenkin, joten on tosi harmi, ettei pystytä osaamista näyttämään koetilanteissa. Viime kokeesta on nyt 1,5 viikkoa ja tuona aikana ei olla nyt tokoiltu lainkaan. Jipin kanssa on tosin edelleenkin ihanaa treenata tokoa, kun tykkään tosi paljon sen asenteesta ja innosta tokoa treenatessa, mutta valitettavasti kyllä pakko myöntää, että motivaatiota syö se, jos ei näe mahdollisena sitä, että voisi onnistua kokeissa. Jos ongelmat olisi sellaisia, joihin tietäisin treenitavan, niin ne ei motivaatiota laskisi, vaan päinvastoin saisin enemmän intoa treenata, mutta nyt minulla ei ole mitään tietoa, miten pitäisi tästä jatkaa. Siksi siis pieni mietintätauko ja päätin, että haetaan fiilistä koekehiin rally-tokokokeista (pariin kokeeseen ilmo laitettu).

Katsaus Jipin agilityyn

Kisoissa keväällä ennen tauolle jäämistä alkoi vähitellen tuntua siltä, että aletaan olla enemmän ja enemmän "samoilla radoilla" eli sähellyksen määrä väheni ja valtaosin meno oli aika jees, vaikka mukaan sitten mahtuikin aina yksittäisiä virheitä. Taukoa kuitenkin pidettiin, kun juoksut tuli sopivasti siihen väliin, eikä kuitenkaan enää metsästetty SM-nollia. Viikko sitten käytiin kisailemassa kahden agilityradan verran melkein 3 kk kisatuon jälkeen ja minun on pakko myöntää, että niiden ratojen jälkeen oli melkoisen maassa. Treenit on lähiaikoina sujunut tosi kivasti ja on tullut sellainen olo, että meidän osaaminen on mennyt lyhyessä ajassa aika ison harppauksen eteenpäin. Siksipä odotukset olivat kisojakin ajatellen suuret. Ei niinkään tulosten kannalta eli en siis mennyt radoille varsinaisesti nollia odotellen, vaan oli vain odotuksissa, että saadaan ihan kivaa menoa aikaiseksi ja kohtalaisen ehjiä kokonaisuuksia. No nepä radat olikin sitten kaikkea muuta kuin ehjiä kokonaisuuksia. Radat olivat tosi vaikeita ja ylipäänsä tuloksia tuli vähän. Lisäksi radoilla oli yllättäen 65 cm rimat, jotka tuntui hurjalta, kun ei olla koskaan sellaisia ratana tehty (tuo korkeushan tulee vuodenvaihteessa poistumaan kokonaan säännöistä) ja lisäksi kisat oli vieläpä Hurtta Areenalla melko raskaalla pohjalla, joten en ollut ajatellutkaan, että siellä tuomari pistäisi kuusvitosen rimat. Rimat siis aiheuttivat minulle jännitystä ja pohdin jo ennen ekaa rataa, että pitäisikö jättää suosiolla väliin. Ainoa ilo noilla radoilla olikin sitten lopulta se, että rimakorkeus ei tuottanut ylipääsemättömiä ongelmia, Jippi piti riman myös haastavassa takaakiertokohdassa ja puomin kontakti toimi hyvin. Muuten radoilta ei mitään hyvää sitten löytynytkään. Molemmilta poistuttiin kesken leikin, kun meno oli sen verran kaaosta. Itse olin ihan totaalisen hukassa ja sujuvuus oli kaukana, mutta niin oli Jipilläkin vähän jänniä ratkaisuja, kuten selän takaa väärille esteille suhaamista, vaikka oikea este oli suoraan nenän edessä. Onneksi en jaksa yleensä harmitella ihan kauhean kauaa, joten näidenkin surkeaakin surkeampien ratojen jälkeen heti kotiin tullessa laitoin ilmoittautumisen seuraaviin kisoihin.

Eilen oli vuorossa sitten ne kisat ja vuorossa kaksi agirataa ja yksi hyppäri. Ja voi, että kun oli hyvä fiilis kisojen jälkeen!!! Nollia ei tullut, mutta tässä lajissa fiilis ei olekaan suoraan verrannollinen nollien määrää :) Jokaisella radalla nolla jäi kiinni jostain pienestä jutusta, mutta kaikkiaan oli meno sujuvaa ja tehtiin kaikilla kolmella radalla yhteistä rataa ja ilman panikointia ja sähläystä! Totaalisen erilaista menoa kuin viikko sitten, joten ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Ekalla radalla valitettava vitonen vikan riman pudotuksesta ja sillä kolmas sija melko haastavalla radalla. Tokalla radalla (hyppäri) yksi ylimääräinen hyppy, mutta ihan itse ohjasin Jipin sinne eli ohjaajan aiheuttama HYL. Muuten tälläkin radalla paljon onnistumisia ja kokonaisuutena ihan jees rata. Vikalla radalla haastavia kohtia, mutta onnistuttiin monessa vaikeaksi ajattelemassani kohdassa. Ainoastaan vikat kolme estettä koitui kohtaloksi. Kolmasvika este oli puomi, jolle tein päällejuoksun, jotta sain Jipin ohjattua seuraavana esteenä olevalle keinulle suoraan puomin edessä olevan hypyn sijaan. Päällejuoksuja ei olla puomilla tehty ja A:lla ne on osoittautuneet haastaviksi (aiheuttaa epävarmuutta Jipille ja herkästi loikkaa). Päällejuoksu aiheuttikin sitten ensimmäista kertaa ikinä sen, että Jippi loikkasi puomin kontaktin yli. Sehän on kyllä joskus aina vapautellut itseään kontaktilta omatoimisesti, mutta nyt se hidasti selvästi vauhtia, kun lähdin tekemään päällejuoksua ja loikkasi sitten siitä kohdassa, mihin sillä hetkellä jäi. Tämä menee siis treenilistalle, jotta saadaan päällejuoksut toimimaan sekä puomilla että A:lla! Puomin jälkeiseltä keinulta tuli lentokeinu, mikä varmaankin johtui ihan siitäkin, että alla oli lennokas puomi ja tästä toki aiheutui epävarmuutta ja itsekin jäin epäröimään. Kontaktivarmuus on nyt siis treenilistalla ihan ykkösenä. Ykkösenä treenilistalla on ollut jonkin aikaa takaakierrot ja niiden yhteydessä rimojen pysyminen, mutta näissä tuntuu tulleen edistystä. Niinpä voidaan ottaa pääasialliseksi treenattavaksi nyt nuo kontaktit ja pitää ne takaakiertotreenailut siinä ohella kyllä toki myös.

Katsaus Hugon rallyihin

Hugon rally on sujunut aika kivasti ja alkaa tuntua siltä, että syksyllä voitaisiin hyvinkin suunnata VOI-kokeisiin. Ollaan tehty nyt ratoja, joissa on ollut jo paljon oikean puolen työskentelyä mukana ja eri tehtävät, spiraalit, pujottelut yms. sujuu jo aika kivasti oikeallakin puolella. Ainoastaan paikalla käännökset tarvitsevat vielä lisää treeniä ennne kuin voidaan suunnata kokeisiin. Lisäksi treeniä vaatii myös käytösruutu, jossa Hugola ei meinaa maltti riittää, vaan herkästi alkaisi komentamaan, jos olen ihan hiljaa ja vaikka sille juttelenkin, niin silloinkin saattaa meinata vaihtaa asentoa, jos tehdään pidempi pätkä. Hugo ei oikein meinaa mieltää käytösruutua tehtäväksi vain "turhaksi odotteluksi", joten ei koe, että sen pitäisi pysyä paikoillaan ja olla suu supussa :D Treeniä treeniä siis!

Tämä oli nyt tällainen vähän tylsähkö kuvaton ja videoton julkaisu, mutta piti vain saada vuodatettua tämä teksti tänne selityksenä siitä, että miksi en ole kirjoitellut. Yritän nyt aktivoida kesän innoittamana blogia, kun pahin työhässäkkäkin on vähän nyt laantunut, kun sain väitöskirjan kirjoitettua :)

Ai niin, ja tässä päivitysten välissä Jippi täytti toukokuun puolivälissä kolme vuotta! Iso tyttö jo ja silti vielä onneksi niin lapsenmielinen :) Huomenna puolestaan on Hugon synttärit ja juhlistamme hieronnan merkeissä, sillä Relatassun koirahieroja Sanna tulee hieromaan molemmat koiruudet, mikä on Hugolle varsin mainio tapa viettää synttäreitä. Ja torstaina suunnataan mökille juhannukseksi ja se vasta onkin kivaa Huksin mielestä!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Hugolle hajuerottelua ja Jipille korjaussarjaa

Hugolla alkoi perjantaina 7.4. hajuerottelukurssi, jonka järjestäjänä on VKK ja koluttajana I-HAH:sta tuttu Mariel, joka koulutti meille noin vuosi sitten hajuerottelun alkeita. Oli kiva päästä taas tauon jälkeen Marielin oppiin ja siinä missä suurin osa muista treenasi ilmaisun alkeita, me päästiin esittelemään omatoimisen treenaamisen myötä ilmennyttä ongelmaa. Hugohan siis Nose Work -treeneissä ilmaisee ympäristöön piilotetut hajut melko hyvin, mutta haasteena on laatikkoratamainen treeni, jossa siis lattialla on identtisiä laatikoita, joihin yhteen on piilotettu haju. Näissä Hugo yleensä ekalla toistolla aina etsii ja ilmaisee hyvin, mutta toistojen myötä alkaa arvailla ja käydä epävarmaksi. Demottiin tätä perjantain treeneissä hyvin ihan jo kahden laatikon treenissä, sillä Hugo parin toiston jälkeen alkoi tehdä ilmaisuja aina ekalle laatikolle. Tähän vinkiksi saatiin olla reagoimatta mitenkään ja antaa Hugon itse pähkäillä tilannetta. Hugon ollessa väärällä laatikolla, siitä näkee selvästi, ettei se ole oikeasti haistanut eukalyptusta, sillä se ei jää tuijottamaan varmana sitä laatikkoa, vaan samantien maahanmenoilmaisun tehtyään, Hugon pää alkaa katsella toisten laatikoiden suuntaan. Kun tässä sitten hetken odottaa, niin se omatoimisesti nousee ylös ja lähtee etsimään oikeaa laatikkoa. Olen itse usein toistanut käskyn, jos se ilmaisee väärän laatikon, mutta nyt ohjeena oli, etten auta sitä yhtään, vaan sen itse täytyy päättää, lähteekö se etsimään hajua muualta vai "lukitseeko" se ensimmäisen laatikon.

Tällä keinoin jatkettiin treenejä kotona eilen. Tehtiin treeni kahdella laatikolla ja kahdella ensimmäisellä toistolla haisteli hienosti laatikot ja ilmaisi heti oikein. Tämän jälkeen tuli yksi kerta, jolloin Hugo ilmaisi ensimmäisen laatikon, joka oli väärä. Jäin odottamaan ja samantien Hugo alkoi tuijotella toiselle laatikolle ja pian nousikin ylös ja vaihtoi haistelemaan sitä. Se oli selvästi hieman epävarma ja varmisteli aika pitkään ennen kuin uskalsi ilmaista sen toisen laatikon. Ilmaisusta sai kuitenkin isot kehut ja palkan. Tämän jälkeen kaksi seuraavaa toistoa oli sellaisia, että Hugo ei ilmaissut lainkaan väärää, mutta se oli selvästi epävarma, sillä se kävi molemmilla laatikoilla ja oikealle laatikolle päädyttyään se jäi haisteli pitkään, jonka jälkeen jäi seisomaan ja katsoi minua kysyvästi. Kaipasi selvästi apuja, jotta uskaltaisi tehdä ratkaisunsa, mutten auttanut, vaan jäin vain odottamaan. Lopulta vielä lisää haisteltuaan, ilmaisi oikean ja sai tästä toki taas kehut ja palkan. Seuraava toisto olikin sitten täydellinen eli haistoi ensin väärän, sitten oikean ja teki heti ilmaisun. Tästä superkehut ja palkka, ja siihen jätettiin treenit siltä erää.

Jipillä oli eilen tuplasti tokovalmennusta, kun aamulla/päivällä oli ensin Wirneen porukalla Korrien koulutus, jossa Jipillä oli 20 min koulutusvuoro sekä Riitalle että Pekalle ja illalla oli vielä I-HAH:n tokovalmennusryhmän treenit, jossa kouluttajana Maarit Hellman. Käsiteltiin kaikissa treeneissä edellisen päivän kokeessa ilmaantuneita ongelmia. Olin ehtinyt koetta pyöritellä mielessä ja katsellut videoita useampaan kertaan ja olin tullut siihen tulokseen, ettei se oikeasti haukkumista lukuun ottamatta ollut kuitenkaan ihan järkyttävää. Haukkumiset kertoivat epävarmuudesta tai palkattomuuden "harmittamisesta" ja liikkeiden välit oli kyllä ihan liian haahuilevat, mutta toisaalta tajusin toimineeni liikkeiden väleissä myös tyhmästi, kun en ottanut koiraa heti sosiaalisen palkan jälkeen "yhdessä"-käskyllä siirtymään seuraavaan paikkaan, vaan jätin koiran touhuamaan yksin, kun katselin, mihin liikkuri minua johdatti ja sitten kun yritin onkia Jippiä mukaani, niin se olikin jo aina omissa maailmoissaan. Pekka koulutuksessa mainitsikin, että itse täytyy kiinnittää koko koesuorituksen ajan huomio täysillä koiraan ja olla koiran kanssa. Liikkuria ei tarvitse tuijottaa koko aikaa, vaan voi hyvin seurata sivusilmällä, että mihin liikkuri seuraavaksi johdattaa, mutta kuitenkin olla koko ajan yhdessä koiran kanssa.

Riitan treeneissä tehtiin ensin seuraamista. Ongelmana meillä on ollut se, että olen treenannut tosi paljon yksityiskohtia ja palkannut yksittäisistä pienistä jutuista seuraamisessa, joten on ollut todella vähällä pitkien seuruupätkien tekeminen ja minusta tuntuu, että Jipin paras keskittyminen herpaantuu näissä herkästi, kun tosiaan on tottunut saamaan niin tiheästi palkkaa nyt seuraamisessa. Nyt siis tehtiin seuruuta niin, etten puuttunut joka askeleeseen eli en auttanut Jippiä liikkeen keskellä (yleensä herkästi olen huomauttanut esim. kontaktin tippumisesta ja kehunut sitten, kun se ottaa kontaktin uusiksi), vaan se joutui itse keksiä oikean tavan suorittaa ja sai kehut sitten sellaisella hetkellä, kun omasta mielestäni seurussa fiilis oli hyvä. Enemmän siis vastuuta koiran suuntaan, eikä niin, että minä koko ajan annan signaaleja siitä, että meneekö oikein vai väärin. Toisena treeninä tehtiin liikkeiden ketjuttamisia ja tässä tehtiin puteen pieni pätkä seuraamista, sitten luoksetulo ja lopuksi liikkeestä maahanmeno. Saatiin jo tässä aikaan pientä piippaamista luoksetulon jätön yhteydessä, mutta mainitsinkin Riitalle, että tällainen piippaus on selvästi erilaista kuin se kokeessa ilmennyt haukkuminen. Jipillä joskus alkutreenistä on virtaa sen verran, ettei oikein maltti meinaa riittää ja palkan odotus on kova, jolloin tosiaan voi tulla piippausta perusasentojen yhteydessä. Tämä piippaus kuulosti juurikin tällaiselta palkanodotukselta, eikä edellispäivän kokeen tyyliseltä ahdistuneelta haukkumiselta. Kumpaankin todennäköisesti auttaa juurikin se kokeenomainen treeni ja palkattomuuden harjoittelu. Jipille sain kehotukseksi käyttää paljon viivästettyä palkkaa eli niin, että ensin tulee selkeästi kehut ja vasta niiden jälkeen nami/lelu. Jippi on tottunut saamaan lelun/namin heti oikein tehtyään, mikä aiheuttaa ehkä vähän turhaa hätäilyä tekemiseen, kun odottaa koko ajan, että joko kohta se lelu sinkoaa. 

Pekan treenipisteellä vahvistettiin sosiaalista palkkaa. Tehtiin liikkeiden välejä niin, että harjoiteltiin ensin viivästettyä palkkausta eli niin, että hyvästä lopetusasennosta vapautin ja palkkasin ensin kehuin ja sitten, KUN koira vastaa hyvin kehuihin, niin annetaan palkkasana "JES" ja kaivetaan lelupalkka. Eli tässä palkataan lelulla nimenomaan siitä sosiaaliseen palkaan vastaamisesta. Jippihän treeneissä toki siihen hyvin vastaakin, muttei tee yhtään pahaa treenata tällaisia enemmän (kun aiemminhan ei olla treenattu näitä ollenkaan....). Sain taas ohjeeksi myös sen, että sitä JESiä ei tule viljellä joka väliin, vaan oikeasti vain silloin, kun aikoo antaa nami- tai lelupalkan. Nythän todennäköisesti kokeessakin vapautin liikkeistä JESillä ja periaatteessa koira voi alkaa tällöin odottaa lelu-/namipalkkaa ja sitten kun sitä ei kuulukaan, vire laskee. Eli nyt oli sellaisen käytännön, että vapautus liikkeen päätteeksi "VAPAA"-käskyllä, siitä kehut ja tosiaan JES vasta, kun oikeasti on tulossa lelu tai nami.

Toisena harjoitteena Pekan pistellä tehtiin uuden asian kouluttamista pelkällä sosiaalisella palkalla. Tempuksi otettiin jokin sellainen, jota koira ei osaa ja jota se ei tule harrastuksissaan tarvitsemaan. Meille valikoitui tuolille hyppääminen. Otettiin siis tuoli keskelle kenttää ja sain tehtäväksi opettaa Jipille tuolille hyppääminen ilman ainuttakaan lelu- tai namipalkkaa. Lähdettiin ihan tuolin vierestä ja pienellä houkuttelulla sain Jipin hyppäämään tuolille, josta seurasi valtavat kehut ja kunnon bileet koiran kanssa. Jippi syttyi tosi hyvin sosiaalisesta palkasta ja muutamalla toistolla päästiin siihen, että pystyin lähettämään sen toiselta puolelta kenttää (joka ei tosin ollut kauhean suuri) perusasennosta "penkki"-käskyllä tuolille. Seuraavaksi opetettiin toinen temppu sosiaalisella palkalla ja tämä oli jalkojen kahdeksikkopujottelu. Sitten lopuksi tehtiin "koemainen" treeni, jossa siis tehtiin kehääntulo, kahdeksikko, josta sosiaalinen palkka ja siirtyminen seuraavan liikkeen aloituspaikkaan, josta tuolille lähettäminen ja siitä sosiaalinen palkka. Ja lopuksi sitten vasta JES ja lelupalkka. Oli ihanaa nähdä, kuinka valtavan liekeissä Jippi tässä treenissä oli. Jäi jotenkin niin kovasti kaivelemaan se edellisen päivän sosiaalisen palkan toimimattomuus, että oli helpottavaa nähdä, että kyllähän tämä koira oikeasti palkkautuu sosiaalisella palkallakin todella hyvin :) Eli nyt vain vahvistamista paljon, niin jospa se alkaisi toimia myös koetilanteissa.

Päivällä käytiin lenkki ja illalla sitten vielä Maaritin treeneihin. Tehtiin Jipin kanssa toista kokeessa ilmennyttä ongelmaa eli hyppynoutoa. Koska nämä treenit olivat ulkona, niin kapulaksi en halunnut metallikapulaa, joka olisi ollut kylmä, vaan tehtiin normikapulalla. Lisäksi umpiestettä ei sillä hetkellä ollut saatavilla, joten tehtiin avoesteellä, mutta hyvinpä saatiin ongelma esiin näilläkin asetelmilla... Jippi oli ensinnäkin alkuun ihan hurjan levoton. Piippaili perusasennossa ja tassut tepsutteli kovasta odotuksesta. Aina kapulan lentäessä se nytkähti vähän perusasennossa ja lähtikin sitten heitetylle kapulalle taas turhan paljon saalistusmoodissa. Kerroin, että saalistus on saatu katkaistua kokonaan noudon yhteydessä, mutta tajusin, ettei olla tokikaan tehty heitettyjä noutoja lainkaan nyt puukapuloin. Saalistus on tosiaan saatu pois ohjatusta noudosta ja hyppynoudossa heitetty kapula sen sijaan on metallinen, eikä sen takia saa aikaa saalistusmoodia. En siis tiennytkään, että heitetty kapula edelleen aiheuttaa tuollaista kiihtymistä vaikkakin selvästi lievempää kuin pahimmillaan. Lähdettiin ratkomaan ongelmia pala palalta. Alun levottomuutta ja sähellystä lähettiin purkamaan yksinkertaisesti sillä, että annettiin Jipin vähän päästellä höyryjä. Annoin sille lelun ja se sai luvan kanssa rallata hetken. Rallaamisen jälkeen se olikin jo ihan eri moodissa eli piippailut jäi aika hyvin pois ja keskittyi paremmin. Seuraavaksi ratkottiin ohitusongelmaa, sillä Jippi nyt treeneissä meinasi tulla kerran esteestä ohi. Stoppasin sen ennen kuin ohitti esteen, mutta sain kehotukseksi antaa vauhdista "hyppy"-käskyn, jos huomaan, että Jippi meinaa tulla ohi. Kerran vahvistin hyppy-käskyllä sitä takaisinpäin hyppäämistä, mutta tämän jälkeen ongelmaa ei esiintynyt. Kolmanten pulmana ratkottiin sitä saalistamista ja perusasennossa nytkähtelyä. Nythän Jippi tuijottaa kapulaa heittäessä, mutta sain ohjeeksi vaatia Jipiltä heiton aikana katsekontaktia. Tätä en ole ikinä tullut ajatelleeksikaan, mutta kyllähän siinä on järkeä, että vaadin katsekontaktin. Tehtiin treeniä niin, että annoin perusasennossa ennen heittoa "katso"-käskyn ja heitin kapulan. Ensin Jipin katse laski heiton aikana, mutta otin vain uuden kapulan, uusin "katso"-käskyn ja heitin uusiksi. Sitten, kun katse ei enää laskenutkaan heiton aikana, niin vapautin ja palkkasin sosiaalisella palkalla. Otettiin uusi perusasento ja taas heitin kapuloita, kunnen katsekontakti säilyi heiton ajan. Välillä vapautin suoraan perusasennosta ja palkkasin, ja välillä taas lähetin noutamaan. Nouto on selvästi siistimpi nyt, kun vaadin katsekontaktia eli vaikuttaisi toimivalta. Nyt, kun pääsisi tätäkin vain treenaamaan riittävän säännöllisesti! Umpihyppy varsinkin on aika harvoin loppuen lopuksi saatavilla...

Paljon saatiin ajateltavaa eilisissä treeneissä ja itsellä oli eilisen jäljiltä hyvä fiilis. On kiva tietää, että näihin ongelmiin oikeasti on keinoja ja ettei kyse ehkä olekaan valtavan suuresta ongelmasta, kunhan siihen heti puuttuu. Yksi iso puute meidän treeneissä on tähän asti ollut se, ettei treeneissä ole tullut oikein käytettyä sitä sosiaalista palkkaa ja joka liikkeestä on aina palkattu nami-/lelupalkalla. Sainkin kehotuksen tehdä melkeinpä viikottain koemaisen treenien ilman välipalkkausta muulla kuin sosiaalisella palkalla. Koiralle sellainenkin tilanne täytyy olla ihan rutiininomainen treenitilanne, eikä niin, että se tietää tulleensa koetilanteeseen ihan jo siitä, ettei nami- tai lelupalkkaa enää kuulukaan.

Molemmilla oli viikonloppuna sen verran treenailuja, että tänään pidettiin vapaapäivä. Käytiin kunnon lenkki merenrantareittiä ja voi että kun Jippi yritti päästä uimaan heti, kun se näki aallot rannassa! Vielä joutui uiminen jäädä sikseen, mutta kunhan vesi tuosta lämpiää, niin pääsee taas Jippi uimaan. Lenkillä tuli havaittua yksi varma kevään merkki, nimittäin Hugon piehtarointi nurmikolla. Se ei onneksi harrasta erinäisissä hajuissa kieriskelyä, vaan se vain nautiskelee siitä, että pääsee piehtaroimaan ja monestihan kesäisin tykkäisi piehtaroinnin yhteydessä vaan makoilla katselemassa maisemia. Hugo on sellainen nautiskelija ja "haaveilija" persoonaltaan :)


lauantai 8. huhtikuuta 2017

VOI:n korkkaus ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan

Tänään oli Jipillä vuorossa tokon VOI-luokan korkkaus Ylöjärvellä. Itsellä oli hyvä fiilis kokeita ennen, sillä treenit ovat sujuneet oikein mukavasti ja varsinkin torstaina tehdyt kenraalitreenit, jossa käytiin kaikki liikkeet yksittäin läpi, olivat oikein mallikkaat. Tunnaria ehkä jännäsin eniten, koska siinä vielä muutama viikko sitten esiintyi sitä, että nosti väärän kapulan ja vaihtoi sitten oikeaan. Johtui ihan mielentilasta ja vaikka ollaan nyt viime viikkoina saatu se korjattua, niin silti vähän jännäsin, että mitenhän se koevireessä toimii... Enpä siinä sitten arvannutkaan, että kokeessa olikin kaikkea muuta hässäkkää, jotka harmistusta aiheutti.

Tulos ei ollut toivottu. Facebook-päivityksessä jo kirjoittelin pettymyksestäni kokeen jälkeen ja sielläkin sanoin, että kyllähän ihan aikuisten oikeasti joka ikinen kerta, kun toko-kokeeseen menen, olen siellä tavoittelemassa ykköstulosta. Jos koen, ettei meillä ykköseen realistisia mahdollisuuksia, jätän mieluummin menemättä. Joten kyllähän sikälikin yhden kolmosen kertoimen liikkeen nollauksen myötä saatu kakkostulos 252/320 p oli pettymys.

Tulos oli kuitenkin jälkikäteen ajateltuna se vähemmän harmistusta aiheuttanut tekijä. Oltaisiin voitu hyvin saada pisteet siitä nollatusta metallinoudosta (se kun ei ole ongelmia aiheuttanut enää piiiiitkiiin aikoihin), mutten tiedä olisiko ne saadt n. 280 pistettä ja ykköstulos nekään tuntuneet kauhean hyviltä, kun siihen johtanut suoritus olisi ollut sellainen kuin tämän päiväinen koesuoritus oli...

Ongelmana tänään kokeessa oli siis mielentila. Kehän ulkopuolella Jippi toimi aika normaalisti ja saatiin tehtyä alle onnistuneet nopeat pätkät seuraamista, jääviä ja kaukoja. Hyvillä mielin mentiin kehään, mutta kehänauhojen sisäpuolella mukana olikin ihan eri koira :( Kootut selitykset pisteineen ja videolinkkeineen alla suoritusjärjestyksessä. Paikkis oli aluksi ja kaikki yksilöliikkeet suoritettiin yhteen pötköön. Yksilökehään mentiin tokana.

Paikalla makaaminen ryhmässä 2 min (ohjaajat piilossa): 8

Tämä on ainoa liike, jossa on treeneissäkin ollut mielentilaongelmaa. Itse makuu on sujunut ihan jees, mutta Jippi on tosi herkästi inissyt perusasennossa ollessaan, on taas alkanut reagoida naapureiden käskyihin ja on saattanut haukahtaa tai piipata jätön yhteydessä, vaikka sitten hiljentyykin kyllä aina paikkiksen ajaksi. Nyt Jippi odotti rauhallisen näköisenä perusasennossa, meni omasta käskystä maahan ja odotti siellä rauhassa. Jätön hetkellä sanoin uuden "maahan"-käskyn, kuten aina paikkamakuussa jätössä ja nyt Jippi haukahti. Tuomari ei varmaankaan kuullut, että kuka haukahduksen päästi tai ei muistanut sitä enää lopussa, sillä mielestäni siitä ei meitä rokotettu. Jippi makasi kaksi minuuttia rauhassa ja valppaana ja paluu kehään ja koiran luokse sujui ongelmitta. Nousi kuitenkin istumaan jo kaverin käskyllä ja siitä -2. Se ei kuitenkaan mielestäni ollut paikkiksen ongelma, vaan se levottomuudesta kielivä haukahdus jättäessä....

Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo: 10

Liike sujui kivasti, vaikkei ihan ilman sähläystä. Liikkuri ohjasi liikkeen aloituspaikalle ja niin liike alkoi. Ruudussa käskytin Jipin seisomaan ja siinä vaiheessa tajusin, että ei hitsi, minähän en kertonut tuomarille, että meneekö koira suoraan maahan vai seisomisen kautta (se kun virallisesti on ohjaajan vastuulla muistaa ilmoittaa) ja minä tyhmä sitten vielä mainitsin asiasta liikkurille tässä vaiheessa - siis kesken liikkeen! Noh, saatiin liike kunnialla läpi ja varsinainen suoritus oli siisti. Tuomari ei rokottanut ohjaajan tyhmyydestä tässä, kun koira kuitenkin toimi oikein :)



Luoksetulo ja pysäytys seisomaan: 8

Nyt liikkuri kysyi minulta, että annanko pysäytyksen suullisella käskyllä vai käsimerkillä - enpä olisi muistanut tässäkään vaiheessa tätä ennakkoon tuomarille kertoa :) Tässä näkyy se, ettei minulla ole kisarutiinia ja toisaalta aiemmissa kokeissa liikkuri on aina kysynyt nämä minulta eli ei ole täytynyt olla oma-aloitteinen. Jippi haukahti maahanmenon yhteydessä, mikä viesti minulle Jipin epävarmuudesta/ahdistuneisuudesta. Jätössä vielä hieman piippasi, mutta loppuliike sujui äänettä. Yllätyin siitä, kuinka lähellä minua pysäytyspaikka oli, kun olin erehtynyt luulemaan, että sen pitäisi olla jotakuinkin puolivälissä. Hetken siis jouduin pähkäillä, että olenkohan pysäyttämässä oikealle merkille, kun liikkuri ei erikseen maininnut, että mihin pysäytys on tarkoitus tehdä. Mutta koska ei tuolla reunalla näkynyt kuin yksi merkki, niin siihen päädyin pysäyttämään. Hieman valui normaalia enemmän stopissa ja veikkaan, että osin siksi, että pysäytys tuli niin myöhään. Ollaan me joskus treenailtu pysäytyksiä ohjaajan lähellekin, mutta turhan usein stopit on tullut tehtyä puolivälissä eli Jippi saattoi kuvitella, että tuossa tehdäänkin läpijuoksua ja siksi reaktio käskyyn vähän hitaampi. Mutta ihan ok suoritus haukahdusta lukuun ottamatta.



Ohjattu nouto: 9

Perusasennossa en muistaakseni sanonut Jipille sivulle-käskyä ennen liikkeen alkamista. Jippi haisteli kapuloita vietäessä maata ja valui perusasennossa, mikä osin ehkä johtui siitä, etten mahdollisesti antanut käskyä sivulle, mutta enemmän epäilen sen olleen ahdistuksesta johtuvaa sijaistoimintoa. Tuo alku siis kaamea, mutta kun päästiin liikkeelle, niin käännös ja stoppi oli ihan ok ja nouto aika kiva. Vähän Jippi empi kapulan kanssa sekä nostossa että palautuksessa, mutta tämä johtui varmaan puhtaasti siitä, että kapula oli paljon isompi kuin millä ollaan treenattu. Pyysin keskikokoiset kapulat ja varmaankin nuo ne olivatkin, mutta tosiaan mitoitukset aika erilaiset, kun meidän treenaamilla kapuloilla eli tosiaan se oli isompi kuin mihin Jippi oli tottunut. Pitäisi ehkä varmuudeksi muistaa treenailla erilaisilla kapuloilla..

Video yhdessä kaukojen videon kanssa, joten tulee vasta alla.

Kauko-ohjaus: 8

Jätössä haukahti eli siitä miinuspiste. Oli selvästi levoton, mikä näkyi alussa ekan seisomisen epävarmuutena. Jippi ei yleensä ikinä liiku seisomisissa, mutta nyt hieman siirsi takatassuja hämmennyksissään. Muut vaihdot oli aika Jipin näköiset. Seiso-istu -vaihto kaipaa eniten töitä vielä ja se oli kokeessakin heikoin vaihto. Muuten ihan jees suorittamista haukahdusta lukuun ottamatta.



Tunnistusnouto: 9

Tätä jännäsin tosiaan etukäteen eniten, mutta siihen nähden se oli tosi siisti! Jippi ei edes meinannut napata vääriä kapuloita suuhun, vaan haisteli rauhassa ja otti oman kapulan varman oloisesti. Palautuksessa perusasennossa mälväsi kapulaa, mutta niin se tekee treeneissäkin. Olen päättänyt hioa sitä otetta enemmän sitten, kun ollaan saatu tunnariin varmuutta eli nyt olen katsonut tuota läpi sormien vielä... Eikä se kovaa sitä kapulaa pure, vaikka näyttää isoeleiseltä :) Nytkin tunnarissa oli pari pientä hampaanjälkeä eli ei onneksi rouskuttele säpäleiksi niitä tikkuja :D



Seuraaminen: 8

Vieläkään en ole tyytyväinen seuraamiseen kokeessa. Se mikä oli nyt positiivista, niin ääntelyä ei kuulunut lainkaan, vaikka seuruu on yleensä ollut se ainoa liike, jossa minipiippaus on saattanut kuulua siinä vaiheessa, kun otetaan tiheään askelsiirtymiä. Nyt Jippi oli kuitenkin tuossa ihan hiljaa. Mutta vielä on seuruussa ns. löysyyttä ja keskittymisen puutetta. Tähän kuitenkin olen itse isosti syyllinen, sillä olen hinkannut seuruuta pieniä pätkiä ja palkannut tiheään yksittäisistä pätkistä eli ei Jippi ole tottunut tekemään pidempiä seuruupätkiä ilman, että kehun tai huomautan esim. edistämisestä. Olen siis ehkäpä siedättänyt sen siihen, että seuruu on liike, jossa minä koko ajan kerron, kuinka pitää korjata ja että koska sujuu hyvin.



Seisominen ja istuminen seuraamisen yhteydessä: 9

Taas haukahti alussa (mistä -1), mutta liikkeelle lähdettyämme homma toimi kivasti. Kahdessa edellisessä kokeessa Jippi on seisomiessa käännähtänyt askeleen verran minun perääni ohittaessani koiran, mutta nyt ei onneksi tätä tullut! Istuminen oli myös aika kivan varman oloinen siihen nähden, että on välillä ollut vähän hitaahko.



Metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten: 0

Jep jep. Jippi lähti kivalla innolla, mutta palauttikin ohi esteen. Tätähän harrasti silloin, kun alettiin metallinoutoa treenata, mutta yli neljään kuukauteen ei ole yhtään stiplua näissä tullut, vaikka olen tarkoituksella heitellyt kapulaa vinoon yms. Yksi juttu minkä tajusin suorituksen jälkeen on se, että talvikaudella ollaan päästy tekemään metallinoutoa ainoastaan avoesteillä eli voisiko olla, että umpieste aiheutti epävarmuutta, kun piti hypätä kapula suussa?

Video pitää katsoa pää kallellaan :D


Kokonaisvaikutus: 9

Yhteensä 252/320 pistettä, VOI2-tulos.

Suorituksen jälkeen fiilis oli se, että suoritus oli mennyt ihan surkeasti. Hetken pohdittuani löysin toki hyviäkin puolia eli mm. sen, että kyllähän Jippi valtaosan liikkeistä suoritti teknisesti ihan hyvin, vaikka olikin väärässä mielentilassa. Sikäli siis hienoa, että pystyy toimia noinkin hyvin, vaikka ahdistaa. Metallinoudon nollausta en pistäisi ahdistuksen piikkiin, vaan siinä sattui vain moka ja näkyi treenaamattomuus umpiesteellä.

Ykköstulos ei siis jäänyt kauas, mutta se ei nyt lohduttanut. Minua jäi harmittamaan hirveästi se, että Jippi oli kehässä niin poissaoleva. Vaikka tekikin valtaosan liikkeistä ihan hyvin, niin ääntely kertoi siitä, että Jippi oli levoton ja epävarma. Liikkeiden välejä ei videoilla juurikaan näy, mutta niissä Jippi oli tosi haahuileva. Ei oikein vastannut sosiaaliseen palkkaan kunnolla ja haisteli maata yms. sijaistoimintoa. Jouduin pari kertaa kunnolla patistaa, että sain sen perusasentoon liikkeen aloituspaikalle, kun Jipillä oli keskittyminen muualla.

Koska olen kovinkin analysoiva tällaisissa asioissa, niin aloin kokeen jälkeen toki heti miettiä, että miksi näin kävi. Heti kärkeen löytyi muutama syy. Ensinnäkin: Palkattomuutta ei ole oikeasti treenattu varmaan koskaan. Olen tehnyt muutamia liikkeitä putkeen, mutten ole mitenkään ajatuksen kanssa rakentanut sitä palkattomuutta tai yrittänyt vahvistaa sosiaalisen palkan merkitystä. En ole keskittynyt tähän todennäköisesti siksi, että siinä ei ole treeneissä mitään ongelmaa, kun Jippihän on aika täpinöissään läpi treenien ja jo pienet kehut saa sen yleensä pyörimään hyrränä ympyrää innoissaan. Mutta selvästi tämä on ongelma kokeessa, joten kaipaa treeniä! Toinen: En ole treenannut kokeenomaisia tilanteita. Olen ihan vielä lähiaikoina hionut kovasti VOI:n liikkeitä kuntoon, joten treeni on koostunut pääosin yksityiskohtien hiomisesta ja yksittäisistä liikkeistä, joista kustakin on tullut aina palkka. En ole ikinä tehnyt VOI-luokkaa kokonaisuudessaan läpi kokeenomaisesti palkkaamatta ja pakko se on kai myöntää, etten ole tehnyt niin tätä ennenkään! ALO:ssa kyllä treenasin kerran, kun kävin epiksissä, mutta muuten olen tehnyt maksimissaan muutaman liikkeen kokonaisuuksia kokeenomaisesti ja tällöinkin yleensä aina ilman liikkurointia ja lisäksi näitäkin ihan liian vähän (kerrat laskettavissa varmaan kahden käden sormin....). Eli tässä nyt ihan selvä puute treenaamisissamme!

Näitä lähdetään nyt ensimmäisenä työstämään ja päästään tämän pariin varmasti jo huomenna, kun meillä on ohjatut tokotreenit ensin Korrien kouluttamina aamulla Wirneen tokopäivässä ja sitten illalla vielä Maarit Hellman koulutuksella valmennusryhmän treenit. Korrien koulutuksessa aion ottaa käsittelyyn seuraamisen ongelmat ja palkattomuuden treenaamisen. Ja Maaritin koulutuksessa varmaan käydään läpi kokeenomaista treenaamista ja kokonaisuuksien rakentamista minkään yksittäisen hiomisen sijaan.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Me ei oltu vielä valmiita ja se on ihan ookoo

Jipin kanssa agilityssa nousu ykkösluokasta kakkosluokkaan tapahtui kolmissa kisoissa. Tuntui, että helppoahan tämä on ja yhteistyö pelaa. Kakkosiin noustuamme Jippi löysi itsevarmuuden ja käytiin läpi hetkellinen omatoimisuuden vaihe, jolloin Jippi ei ihan aina ollut kuulolla, vaan teki radoilla ns. omia ratkaisuja. Tällöin treenattiin ahkerasti ohjauksiin tulemista ja treenit tuottivatkin tulosta, sillä loppukesästä 2016 homma alkoi taas pelittää ja melko vähillä kisoilla saatiin nollat sitten kasaan ja luokkanousu kolmosiin.

Lokakuussa 2016 startattiin sitten kolmosluokassa ensimmäistä kertaa. Olin riemuissani siitä, että SM-nollien keräyskautta oli runsaasti jäljellä ja itsellä oli hyvä fiilis siitä, että ehditään rauhassa kerätä nollat kasaan. Päästiin I-HAH:n valmennusleirikokonaisuuteen mukaan ja näin ollen ilmaisimme "julkisesti" tavoittelevamme osallistumisoikeutta vuoden 2017 agilityn SM-yksilökisoihin eli siis niitä seitsemää maagista nollaa. Ja sitten tapahtui jotain... Palaset, jotka olivat aiemmin toimineet, eivät enää toimineetkaan. Ja syy oli täysin allekirjoittaneessa. Ajatus SM-nollien keräämisestä oli takaraivossa jokaikisellä kisaradalla ja oli sellainen fiilis, että niitä nollia on tehtävä, kun tavoitteet on kerran niin asetettu. Seuraavaksi alkoi lipsua kontaktien kriteerit. Yhtäkkiä minulla oli käsissäni sekä keinulta että puomilta varasteleva koira, eikä tästä voinut millään syyttää koiraa, kun itsehän olin periksi antanut ja aloittanut sen kierteen. Nollia ei kuulunut ja HYL-prosentti huiteli taivaissa. Itsellä oli epäonnistunut fiilis, minkä vuoksi kisaradalle mennessä oli yhä enemmän sellainen olo, että nyt oli pakko onnistua, jotta voidaan näyttää, että kyllä me oikeasti jotain osataankin. Ja arvatkaapa kaksi kertaa, että oliko seurauksena onnistuneempia ratoja? No ei ollut, yllätys yllätys....

Pari nollaa tipahti joulukuussa ihan peräkkäisistä kisoista ja saatiinpa siinä kaiken kukkuraksi SERT-A:kin. Fiilis oli loistava ja tuntui, että tästä se nyt lähtee. Mutta ei se sitten lähtenytkään, kun odotukset (jotka hieman olivat ehtineet jopa laskea ennen noita nollia) kasvoivat taas. Pari kuukautta sitten yhtäkkiä iski ajatus siitä, että eihän tämä tällaisenaan ole hauskaa. En halua mennä kisaradoille ajatellen, että vain nolla kelpaa ja tulla radoilta pettymystä nieleskellen, jos ja kun tulos oli jokin muu. Koiralle en vihotellut, mutta itseeni olin kerta toisensa jälkeen kamalan pettynyt. Sitten päätin muuttaa asennettani. Niin taitava en ole, että pystyisin ihan vain yksittäisellä päätöksellä muuttaa ajatuksiani, mutta vähitellen kuitenkin jokin on alkanut muuttua ja kääntyä suuntaan, josta pidän. Puomikontaktien kanssa olen saanut kriteerit itselleni ja sen myötä myös Jipille selviksi ja puomit ovatkin toimineet kisoissa nyt hienosti. Sama juttu lähtöjen kanssa. Keinun kanssa on otettu hieman uudenlainen lähestymistapa ja opetetaan vähän uutta tekniikkaa, jotta keinun suorittaminen olisi Jipille mukavampaa. Jippi ei radoilla tee omia valintoja, vaan oikeasti kuuntelee ohjausta ja tekee niin kuin ohjaan. On siis todella hienoa ollut nyt saada sen kanssa kisata, kun jos vain saan itseni toimimaan, niin radoilla tulee juuri se flow-tunne, joka agilityssa on niiiiiiin koukuttavaa!! Olen taas osannut nauttia myös niistä hyvistä HYL-radosta tai vitosista ja yrittänyt löytää radoilta ne positiiviset osat ja samalla pohtia, mikä ne epäonnistumiset oli aiheuttanut.

Joku voisi kysyä, että jos kerran nyt sitten flow on jo alkanut ajoittain löytyä ja kontaktit ja lähdöt ovat varmistuneet, niin missä ovat sitten ne nollat? HYL-ratojen osuus on ollut jo vähäisempi, mutta siltikin pieniä yksittäisiä virheitä mahtuu aina matkaan. Rimat ovat olleet herkässä ja ainakin osittain siksi, että talvikausi on ollut meillä aikamoista jumiutumista vastaan taistelemista. Nyt kun ei enää treenata jumia aiheuttaneella pohjalla, niin suunta alkaa olla oikea ja nyt sitten treenaillaan rimojen suhteen häiriönsietoa. Jippi tuntuu olevan todella herkkä muuttuville pohjille, mikä näkyi esimerkiksi rimanpudotuksina, kun kisasimme hiekkapohjaisessa hallissa treenattuamme koko talven ainoastaan nurtsipohjilla. Täytyisi siis sen kanssa muistaa hakea kokemusta mahdollisimman erilaisilta pohjilta.

Tässä ihan hiljattain aloin pohtia sitä, että miksi se nollan tekeminen oikeasti tuntuu meille niin ylivoimaiselta. Toiset sen kun juoksee nollaratoja toisensa perään, mutta me ei sitten millään siihen pystytä, vaikka Jippi oikeasti monilta osin on ikäisekseen ihan taitava (toki paaaaljon on myös kehityttävää, mutta onhan se vasta alle 3...). Ja syynä uskon oikeasti osittain olevan sen, että minä AINA treeneissä teen pätkiä. Vaikka päästäisiinkin treenin aikana esim. reilun 30 esteen rata loppuun, niin tehdään se aina pätkissä. Hion yksityiskohtia ja jos joku kaarros leviää tai hieman meinaan myöhästyä, niin aloitan alusta. Toki tämäkin on tarpeen, jos haluaa kehittyä ja hioa taitoja (niin koiran kuin ohjaajankin), mutta minulta on jäänyt oikeasti sellainen kunnon ratatreeni täysin tekemättä, kun aina teen vain niitä max 10 esteen pätkiä. Nyt jos ajattelen, että minulle laitettaisiin vaikkapa 25 esteen rata treeneissä pystyyn ja sanottaisiin, että juokse se nollalla läpi, niin olisin melko varma, ettei se onnistuisi. Ja jos en usko sen onnistuvan treeneissä, niin miten ihmeessä minä aina kisaradalle astellessa oikeasti olen siinä uskossa, että siellä se nolla sitten tehdään??

Minulle ja Jipille tulee nyt väistämättäkin agilityn kisaamiseen taukoa, kun odotan Jipille juoksuja ja esim. kaikki toukokuun viikonloput on jo kalenterissa varattuja. Olen siis jo todennut aiemmin, ettei me tänä vuonna saada SM-yksilönollia kasaan ja olen vähän pohtinut, ettei se ehkä ole huono asia, koska eihän me sinne selvästikään vielä valmiita oltaisi :) Ollaan kehitytty paljon ja olen oppinut tämän kauden aikana paljon itsestäni kisaajana ja omista heikkouksistani. Tiedostan tällä hetkellä mielestäni aika hyvin, että mitkä on ne treenaamista kaipaavat asiat ja että mitkä asiat ovat nollien tekemisen tiellä. Nyt aloitamme siis treenaamisen niin, että pyrin hiomaan Jipin esteosaamista niiden osalta, joissa tiedostan olevan vielä puutteita (erottelut, vaikeat avokulmat kepeillä, okserit, takaakierrot) ja samalla keskityin erityisesti hiomaan omia ongelmakohtiani. Otamme repertuaariin nollaratatreenit ja teemaksi uskaltamisen ja varmistelun vähentämisen. Ja lupaan nauttia jokaisesta meidän yhteisestä oppimisen vaiheesta! Itseäni on välillä turhauttanut, kun jokin asia ei tunnu edistyvän, kunnes olen tajunnut, etten oikeasti ole ehtinyt treenata ko. asiaa lainkaan. Olen yleensä melko pitkäjänteinen opettaessani uusia asioita, mutta nyt yhtäkkiä päähäni olikin eksynyt ajatus siitä, että johan meidän pitäisi olla valmiita ja osata kaikki. Kunnes katsoin yhdenkin omasta mielestäni epäonnistuneen treenin jälkeen Jipin raivoisan innokkaasti vispaavaa häntää ja tajusin, että tuo harmaa pieni otus tuossa edessä on vasta alle 3-vuotias. Siis ihan junnu vielä! Ja täynnä intoa ja halua tehdä oikein. Ja kokemattoman, nuoren koiran lisäksi ohjaajan olen minä, jolla ei myöskään ole kokemusta vielä kauhean paljoa ainakaan Jipin tyyppisen koiran kanssa tekemisestä. Oli kauhean helpottavaa todeta itselleen, ettei meidän tarvitsekaan olla vielä valmiita. On ihan ookoo, että me vasta etsitään yhteistä säveltä. Ja me aiotaan se löytää, muttei pakottaen, vaan yhdessä tehden ja tekemisestä iloiten :)

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Leikki-ikä on koko ikä!

Jippi pääsi piiiiiitkästä aikaa viikonloppuna leikkimään Pirkon kanssa ja kyllä oli tytöillä kivaa :)


Eilen oltiin Jipin ja Hugon kanssa ihanan keväisessä säässä lenkillä ja kaksikko pääsi temmeltämään pitkin peltoa ja metsää. Ei nämä valoisat ja vähän lämpimämmät kelit ole yhtään hassumpia ;) Ja sen lisäksi, että ehtii iltasella jopa valoisaan aikaan lenkkeilemään, niin näkyy tämä päivän pidentyminen myös siinä, että ehditään treenatakin niin, että näkee jotain! Eilen käytiin ekat kunnolliset ulkotokotreenit sulalla hiekkakentällä! Vähän tunnelmaa lannisti ihan järkky tuuli, joka vei ruutunauhan mennessään heti, kun sen asetteli eli päädyttiin sitten lopulta treenaamaan vain seuraamista, jääviä ja ohjattua. Mutta silti niiiiiin hauskaa! Hugokin pääsi treenailemaan ja se teki käännöksiä, seuraamista (joka oli muuten hienoa!!), oikean puoleen seuraamista+perusasentoja sekä puolenvaihtoja.

Tänään oli Jipillä hakutreenit ja ekaa kertaa talven jälkeen saatiin treenitkin vedettyä läpi ennen kuin pimeni kunnolla! Jipille on nyt rakennettua itsevarmuutta pistotyöskentelyyn. Sen ikuisuusongelmahan on se, että se ei meinaa irrota riittävän syvälle pistotuksilla, vaan alkaa seilata suoraan etenemisen sijaan ja lopulta kääntyy takaisin. Nyt ollaan tehty näkölähtöjen ja ääniapujen avulla treenejä kasvattaen Jipille itsevarmuutta ja treenit on vähitellen edistyneet. Tänään kokeiltiinkin ihan uutta tapaa eli käveltiin ensin koko keskilinjan läpi niin, että Jipille näytettiin maalimies jokaisen kuuden piilon kohdalla (maalimiehet oli molemmilla puolilla keskilinjaa liikkuvia, mutta siirtyivät siis koiran huomaamatta piilolta toiselle näyttäytymään). Vikan maalimiehen näytön jälkeen palattiinkin ihan keskilinjan alkuun ja samalla myös maalimiehet palasivat ensiksi näytetyille piiloille. Tästä koira sitten lähetettiin ilman uusia apuja. Ideana siis, että koira ei lähettäessä saa apuja, mutta sillä kuitenkin olisi vahva mielikuva siitä, että sinne metsään on "eksyneenä" maalimiehiä. Ekalle maalimiehelle Jippi eteni todella varmasti ja suoralla pistolla. Tokalle meinasi olla hankalaa saada lähetettyä, kun Jippi taisi bongata ekan maalimiehen liikkuvan toisella puolella keskilinjaa kohti seuraavaa piiloa. Tokakin maalimies kuitenkin löytyi, kun menin lähettämään vaan vähän syvemmälle. Yhdelle toiselle maalimiehelle jouduin myös lähettämään tuplasti, kun ensimmäisen lähetyksen teinkin ihan väärään suuntaan ja koira meni maalimiehestä ohi. Maalimiehillä 3-6 ei kuitenkaan tapahtunut enää sitä, että Jippi olisi lakannut työskentelemästä tai palannut kysymään minulta neuvoja, vaan se teki hyvin töitä ja sillä yhdellä tuplalähetyskerrallakin kutsuin sen pois metsästä lähettääkseni sen uusiksi. Eli eteenpäin on menty, kun Jippi malttaa jo itsenäisemmin työstää aluetta. Tänään pistot ei ehkä edenneet kaikissa kohdissa täysin suoraan, mutta Jippi löysi kuitenkin hajuvanan ja paikansa sen myötä maalimiehet. Suunta on siis oikea! Eteneminen voisi kenties olla nopeampaa, jos pääsisi säännöllisemmin treenaamaan.... Ryhmä treenaa vaihtuvin ajankohdin ja nyt meille on sattunut sopimaan vain about joka toinen viikko treenit. Toivottavasti kesäkaudella ehdittäisiin treenaamaan säännöllisemmin, niin näkisi, miten homma edistyy!

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Lukot auki

Kylläpäs taas ovat viikot vierineet... Eli jälleen kerran luvassa on pikakelaus näihin vilahtaneisiin viikkoihin :)

Hugon kanssa ollaan nyt rally-tokossa suunnattu katseet kohti VOI-luokkaa eli ohjelmassa on ollut aiempaakin enemmän oikean puolen seuraamista, puolenvaihtoja ja käytösruutua. Puolenvaihdoista muut ovat edistyneet, mutta puolenvaihto edestä on kyllä tuskaisen vaikea, koska en saa Hugoa pysymään suorana puolta vaihtaessa (eli sen rintamasuunta kääntyy liikaa minua kohti). Olen tehnyt sitä etupalkkaa käyttäen eli lelu tai namitargetti maahan muutamien metrien päähän eteeni ja siihen linjaan, johon haluan Hugon päätyvän puolenvaihdon jälkeen. Tämän jälkeen pyydän vaihtamaan puolta käsiapua käyttäen ja kun Hugo päätyy oikeaan kohtaan, vapautan palkalle. Suoraan palkalle ei saa siis hyökätä tokikaan, vaan liike täytyy suorittaa ensin loppuun asti :) Pari kertaa ollaan nyt näin tehty ja näyttäisi toimivan. Nähtäväksi jää, että onnistunko häivyttämään etupalkan... Eilen treeneissä tehtiin tämän lisäksi myös täyskäännöksiä ja olen nyt Hugolle opettanut edessäni seisten käännökset käskyin "vasen" ja "oikea" eli näillä käskyillä Hugo nyt kääntyy etupääpaikoillaan takajaloilla sivuttain askeltaen joko vasemmalle tai oikealle puolelleni perusasentoon. Tästä on se hyöty siis, että nyt pystyn seuraamisen yhteydessäkin antamaan käskyn "vasen" tai "oikea" silloin, kun tehdään täyskäännöksiä tai 270/360 asteen käännöksiä vasempaan normiseruuussa tai oikealle oikean puolen seuruussa. Ja tällä tavoin ollaan nyt alettu saada oikean puolen seuraamisen käännöksiäkin toimivammiksi, vaikka hetken näytti, että edessä olisi todella takkuinen tie :D

Hugolle on nyt keväällä tulossa lyhyt rally-tokokurssi ja hajuerottelukurssi ja sitten kesäksi mennään rally-tokoryhmään taas. Eli toiveena olisi saada syksyksi VOI-luokka kisakuntoon ja lisäksi Nose Workin ykkösluokan hajutesti läpäistyä :)

Jippi on treenannut agia ja käynyt kisoissakin. 4.3.2017 saatiin yksi aginolla, jolla saatiin sijoitus 2/41 jääden vain 0,4 s päähän voittajasta! Ja olipahan tuplanollakin lähellä, kun edeltävällä radalla tippui vain rima. Radoilla muuten ihan hyvä fiilis, mutta kontaktit aiheutti hieman mietintää. Puomi tosi jees, mutta A:lla molemmilla agiradoilla todella outo suoritus, sillä Jippi osui vain kerran alastulolle ja vaikka siis kyllä osui kontaktialueelle, niin ei ollut yhtään Jipin tapainen suoritus tuo... Sittemmin ei ole onneksi moisia suorituksia nähty, joten ehkä se jäi siihen yhteen kertaan ja syy jää tuntemattomaksi :) Nollaradalla lisäksi keinulla Jippi varasti eli oli hilkulla, etteikö olisi ollut vitosen arvoinen.

Tässä nollarata:


Ja tässä se vitosen rata, jossa tosin alussa lisäksi myös pientä kaarratusta :D


Kisojen jälkeen keinu on aiheuttanut nyt tosissaan mietintää. Jipin keinuongelmat juontavat mielestäni juurensa siitä, että olen opettanut sille 2on2offin ja tämän vuoksi sen pysähtyessä keinun kontaktille, monesti keinu ponnaa hieman takaisin saaden takaosan ilmaan. Tämä ei varmaankaan ainakaan tunnu mukavalta ja voi olla, että joskus se keinu on ihan lyönytkin takamukselle. Nyt sitten haluaisinkin vahvistaa sitä, että Jippi odottaisi kaikki tassut kontaktilla keinun laskeutumista ja sitten sen jälkeen, jos se haluaa siirtyä 2on2offiin, niin tämä vielä ihan ok, kun silloin ei enää keinu ponnaa ylös. Viime viikonloppuna kisoissa ekalla agiradalla Jippi teki törkeän lentokeinun, mikä vain vahvisti päätöstäni siitä, että jotain sille on tehtävä. Tokalla radalla pidin huolta omalla sijainnillani ja vähän reippaammalla käskyllä, että Jippi pysähtyy keinulle ja näinhän se tekikin, kuten tässä videolla näkyy:


Hyppyradalla tuli taas rimavitonen, mutta muuten aika jees menoa :) Olipahan myöskin tosi tiukka ihanneaika tuolla hypärillä italialaisen tuomarin toimesta eli monella meni nollat yliajalle ja sain olla tyytyväinen, kun tuolla vitosella kuitenkin oltiin "aliajalla" :D


Kisavideoilta tuli analysoitua normaalia tarkemmin myös Jipin hyppäämistä. Aiemmin kirjoitin, että Jippi käväisi fyssarilla 7.2. ja lupailin tarkempaa kertomusta myöhemmin. Se sitten kuitenkin jäi, joten täältäpä nyt pesee. Viime fyssarikerralle mentiin kertoen, että Jipillä on ollut todella paljon rimaongelmaa treeneissä ja että Jippi herkästi hypyissä roikotti takajalkoja kropan alla kunnon "takapotkun" sijaan etenkin lopputreeneissä. Kyllä Jippi välillä tekee muutenkin, mutta nyt huomasi selvästi, että se alkoi väsyä normaalia nopeammin, mikä vaikutti hyppytekniikkaan ja näkyi putoilevina rimoina. Fyssarilla selvisikin sitten, että Jippi oli aivan totaalisen lukossa. Kunnon jumit löytyi lavan alueelta (vinkui hoidettaessa) ja lanneselästä ja lisäksi selkärangan nikamavälit oli "lukossa". Kaikki jumit ja lukot saatiin onneksi avattua, mutta pohdiskeltiin, että voisiko syynä moiseen rajuun jumiutumiseen olla epäilemäni treenihallin pohja, jonka on havaittu olevan vähän turhan pitävä eli saattaisi hyvinkin aiheuttaa normaalia enemmän töksähdyksiä hyppyjen alastuloissa yms. Suunnitelmaksi luotiin sellainen, että pidän pari-kolme viikkoa taukoa ko. treeneistä ja katson pysyykö kroppa hyvänä ja hyppytekniikka normaalina muualla treenatessa. Näin tehtiin ja pysyihän se. Suunnitellusti palattiin sitten lopulta myös tuolle pitävälle pohjalle treenaamaan ja nyt on takana yhdet kisat ja kahdet treenit siellä ja tilanne on se, että mielestäni noissa edellisissä kisoissa Jippi hyppäsi taas jäykemmin. Takajalat jää kropan alle ja pää nousee välillä hypyissä ylös. Tämän jälkeen huomasin kotona myös, että lavat on taas kipuilevat ja selkäkin aristaa käsitellessä. Niinpä fyssari on varattu taas huomiselle ja treenit tuolla pitävällä pohjalla jää kyllä meiltä nyt kokonaan väliin loppukauden ajaksi. Tosi harmi, kun olen tykännyt kouluttajastamme Saija Mustosesta hurjasti, mutta eipähän voi mitään. Koiran terveys menee edelle :) Ja useimmat muuthan treenaa ko. treeneissä ihan ongelmitta, joten kaipa kyse on sitten jostain sellaisesta, että pohja ei vain sovi Jipille tai se ei osaa "kompensoida" pitävää pohjaa...

Tokoistakin olisi kerrottavaa, sillä mm. Tiltun ja Maarit Hellmanin treenejä olisi takana, mutta niistä ihan oma sepustuksensa :)

tiistai 21. helmikuuta 2017

Temppuilua ryhmäpaineen alla ;)

Minä olen hirveän huono opettamaan koirilleni temppuja. Kaikenlaisia harrastuksissa tarvittavia liikkeitä/asioita/suorituksia opetan kyllä innokkaasti ja pyrin keksimään erilaisia tapoja opettaa ja hioa niitä taitoja yhä paremmiksi ja paremmiksi. Mutta mitä tulee ihan vain arjen temppuiluun, rajoitteena on huono mielikuvitukseni. Hugolle isäni opetti joskus tassun antamisen, mutta Jipille en ollut opettanut sitäkään. Tämän lisäksi kaikki muutkin temput on jääneet opettamatta ja suurena syynä tähän on ollut se, etten vain keksi mitä koirilleni opettaisin.

Sunnuntain tokotreeneissä (joissa oli mukana Jipin lisäksi myös Hugo ja sepä tekikin varsin pätevästi hyppynoutoa!) pyrittiin rikkomaan kaavoja ja tekemään mm. jääviä vähän temppumaisemmin. Siinä tauon aikana sitten aloin huvin vuoksi naksutella Jipille tassun antamista ja eipä aikaakaan, kun minulla oli toinenkin koira, joka osaa antaa tassua (tosin ainoastaan oikeata tassua ja tähtäys on vielä kehno ja tyyli turhan raivoisa, mutta who cares!). Ja tästä hirmuisen ylpeänä postasin facebookiin tämän videon:

Videon alle satelikin sitten sen verran paljon kommentteja temppujen opettamiseen liittyen, että innostuin ehdottamaan oman temppuryhmän perustamista. Ja koska idea sai kannatusta, tein eilen facebookiin kavereille ja kavereiden kavereille tarkoitetun "Sitä saa mitä vahvistaa"-ryhmän, jossa siis aina nimetään muutama temppu, joita kaikki halukkaat sitten yhtä aikaa opettavat koirilleen saaden vertaistukea, vinkkejä ja sitten jaetaan videoita tempun opettamisen varrelta ja lopputuloksesta. Nyt jo ryhmän kesken käynnistettiin kolme eri temppua (lelujen siivoaminen laatikkoon, vilkaisu eli pään kääntäminen vasemman/oikean olan yli, ohjaajan jalkojen ympäri peruuttaminen) ja monet ovat jo pitäneet ekat ja kenties tokatkin treenisessiot. Ryhmässä on jaettu jo videoita ja lisäksi on keskusteltu vastaantulleista ongelmista. Tuntuisi siis varsin toimivalta!

Eihän tässä toki mitään pyörää ole keksitty eli mistään suuresta ja mullistavasta ideasta ei ole suinkaan kyse. Tuli vain siinä tuon videoni kommentteja lukiessa havaittua, että aika moni itse asiassa tykkää koiriensa kanssa kotosalla temppuilla, joten miksei siitä sitten tekisi astetta yhteisöllisempää. Ja lisäksi siinähän toki oppii enemmän, kun oman koiran opettamisen lisäksi pääsee seuraamaan muiden myös erilaisten koirien oppimista ja opetustapoja. Yksi ryhmän perustamisen motivaationa oli myös se, että kun tärkeä ryhmän kannustus/neuvot ja toki myös ryhmäpaine ;) on mukana kuvioissa, niin tulee sitten temppuiltuakin, eikä luovutettua jo ennen naksuttimen käteen ottamista :) Saa nähdä, kuinka taitavia temppuilijoita Hugosta ja Jipistä kehkeytyykään!

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Toinenkin Voittajaluokan koira :)

Jippi suuntaa tosiaan tokossa seuraavaksi VOI-luokkaan, mutta eilisten rally-tokokisojen myötä myös Hugo sai oikeuden kisata VOI-luokassa! Kolmannet AVO-kisat toivat RTK2-koularin pistein 94 ja sij. 2. Kaksissa edellisissä kisoissa olen itse aiheuttanut miinuskymppejä kääntymällä liian löysästi, joten eilen päätin, että ainakaan en siitä samaisesta syystä enää suostu ottaa virheitä ja keskityinkin sitten käännöksissä askeltamaan todella paikoillani. Ja tämä kannatti, sillä kympin virheet jäi saamatta :) Muutoinkin suoritus oli oikein ilahduttava edelliseen kisaan verrattuna! Viime kokeesta jäi itselle tosi paha mieli, koska Hugo oli kovin poissaoleva, eikä oikein ottanut kontaktia, vaan haahuili läpi radan silminnähden ahdistuneena kisatilanteesta. Eilen kuitenkin kehässä oli mukanani iloisesti häntää heilutteleva koira, jolla kontakti säilyi lähes tauotta (mitä nyt mukaan mahtui ihan pari kyltin vilkaisua tms). Reipas poika!! :)
Treeneissä on esiintynyt seuraamisessa edistämistä, mutta tätä ollaan työstetty paljon ja saatukin paremmaksi. Eilen seurasi aika kivasti edistämättä liiemmin eli joo treenit ovat tuottaneet tulosta tai sitten kisatilanne vei suurimman yli-innon Hugosta ja siksi edistämistä ei ilmaantunut :D Mene ja tiedä... .Vasemmalle käännökset on olleet meidän kompastuskivi aiemmin, mutta näissäkin tosiaan nyt selvää parannusta. Ekat vasemmalle käännökset oli aika kivoja ja Hugo käytti hyvin takapäätä käännöksissä, mutta koska vasemmalle käännöksiä olla radalla yhteensä viisi (1. istu-90 astetta vasemmalle-istu, 2. vasen täyskäännös, 3. 360 astetta vasempaan, 4. täyskäännös vasempaan ja 5. 270 astetta vasempaan), niin vikassa käännöksessä Hugo oli jo selvästi vähän sitä mieltä, että alkaisi tämä kääntyily jo riittää :D Siinä siis saatiin -1 pistettä vinoudesta, mutta superylpeä olin kuitenkin noista käännöksistä kaikkiaan! Radalta löytyi muuten myös yksi kyltti, jonka olemassaolosta en ollut tietoinenkaan :D Nimittäin kyltti, jossa pysähdytään perusasentoon, käsketään koira vierellä seisomaan ja koiran seisoessa kierretään koira. Tällaista ei ollakaan koskaan tehty, joten otin muutaman treenitoiston ennen ratasuoritusta ja olin helpottunut, kun tuntui sujuvan. Radallakin toimi ongelmitta onneksi!

Seuraavaksi olisi sitten suunta kohti VOI-luokkaa, mutta hetki saattaa mennä ennen kuin ollaan sinne valmiita. Oikean puolen seuruu ja tehtävät oikealla puolen sujuu jo aika hyvin - käännöksiä olen treenannut kuitenkin ihan luvattoman vähän ja seuraava steppi onkin se, että opetellaan käännökset myös oikealla puolen. Lisäksi käytösruutu tarvitsee edelleen paljon vahvistamista, koska Hugo ei oikein meinaa mieltää sitä paikkikseksi, kun ohjaaja möllöttää niin lähellä...

Tänään oli Wirneen tokopäivä Korrien kouluttamana. Siellä oli treenaamassa 14 Wirnistelijää niin, että kukin treenasi 20 min Riitan kouluttamana ja 20 min Pekan kouluttamana. Me oltiin ensin Pekan pisteellä ja otin syyniin seuraamisen. Ollaan työstetty edistämistä pois ja mielestäni aika hyvälläkin menestyksellä (tosin ei vieläkään ihan kokonaan), mutta edelleenkin  kaipaisin etenkin seuruun aloitukseen aktiivisempaa otetta. Jippi todella herkästi etenkin alkutreenistä on vähän turhan löysä/haahuileva seuruun alussa ja koetilannetta ajatellen tämä on hankala juttu. Haluaisin siis, että se on täysillä töissä heti ensimmäisestä seuruuaskeleesta lähtien. Pekalta saatiin vinkiksi ottaa seuruuseen mukaan käsikosketus. Jippi osaa nenäkosketuksen käteen, joten nyt ajatuksena on se, että seuruussa voin aina välillä nostaa käden lantion kohdalle kämmen alaspäin ja Jippi sitten vauhdista voi seuruussa tehdä pompahduksen käteen. Tällä saa koiraa heräteltyä (voi tehdä myös perusasennossa ennen seuruuta, jolloin se saisi koiran skarppaamaan) ja toisaalta auttaa myös oikean paikan pitämisessä, koska koiran ei ole kannattavaa edistää, kun nenäkosketusta ei pysty tehdä ikinä, jos valuu eteen. Toinen treeni oli häiriötreenausta eli Pekka houkutteli ensin perusasennossa Jippiä rikkomaan kontaktia käyttäen ihan ääniapuja, mutta myös nameilla houkuttelemista. Yksittäisen kerran Jippi meni ansaan, mutta skarppasi hurjan hienosti sen jälkeen, eikä toistanut virhettä, vaikka namit tuotiin ihan naaman viereen. Tässä Jippi on mennyt hurjasti eteenpäin, koska vielä puoli vuotta sitten tuollainen treeni olisi ollut sille melko mahdoton :D Tämän jälkeen siirrettiin homma seuruuseen eli seurautin Jipin ohi Pekasta, joka samalla namein houkutteli Jippiä rikkomaan kontaktia. Kontakti säilyi koko ajan ja Jippi teki hurjasti töitä välttääkseen kiusauksen. Hienoa seuruupätkää saatiin siis tehtyä!

Treenipäivässä oli kolme N-pentueen penneliä, jotka kaikki Jippi sai treffata ja oli aikas ihastunut kakaroihin :) Tässä poseeraa komea Nooa (W. Noheva Neronleimaus)!
Toka pätkä tehtiin Riitalla ja otettiin treeniin ruutu. Siinä on tullut nyt parissa viikossa hurja takapakki, sillä Jippi on alkanut tehdä tosi löysiä käännöksiä ruudussa stopatessa ja lisäksi valuu herkästi eteen, jos ei ole kosketusalustaa. Samat ongelmat, joiden kanssa taisteltiin viime kesänä ennen SM-kisoja, mutta joista jo hetkeksi päästiin eroon. Nyt on ruudun treenauksesta ollut useampi kuukausi kokonaan taukoa ja tässä nähdään seuraus.... Saatiin hyviä täsmävinkkejä palkkaukseen liittyen. Jippi haki ruudussa hienosti oikeaan paikkaan, mutta stopin jälkeen jää korkeassa vireessä odottamaan palkkaa häntä kiivaasti vispaten. Tässä yhteydessä se herkästi vähän hipsuttelee kohti ohjaajaa (eli siis palkkaa) ja olen palkannut tästä sitten kuitenkin. Eli nyt saatiin neuvoksi odottaa, että Jippi pääsee oikeaan mielentilaan ja luopuu palkasta ennen kuin palkka heitetään koiran taakse (tai mennään leikittämään koiraa ruutuun). Jipistä näkee hyvin hännästä, että koska sen voi palkata, sillä häntä vispaa vimmatusti niin kauan, kun palkan odotus on kova. Kun häntä rauhoittui, Jipin ilmekin muuttui malttavaisemmaksi ja silloin pystyin palkata siitä paikalla pysymisen ajatuksesta. Toinen palkkausvinkki oli laittaa lelupalkka valmiiksi ruudun vasemmalle puolelle ja taakse. Ensimmäisellä kerralla Jippi yritti varastaa suoraan palkalle, vaikka ruudussa oli targetti auttamassa, mutta kielsin tämän ja toisella toistolla teki nätisti ruudun. Aavistuksen vauhti hidastui, kun joutui luopumaan palkasta, mutta muutoin oikein siisti suoritus. Kolmantena treeninä tehtiin ruutua niin, että jätettiin targetti pois ja lähietäisyydeltä vain lähettelin Jippiä ruutuun. Heti, kun ruudussa löytyi oikea paikka, niin naksautin ja heitin palkkanamin ruudun taakse. Tästä sitten kutsuttiin koira pois ja lennätettiin nami ohjaajan taakse. Koiran palatessa namilta, se käskettiin uudestaan lennosta ruutuun ja sama toistui. Tällä siis haettiin ihan vain sitä oikean paikan tarjoamista temppumaisena kokonaisuutena.

Antoisat treenit oli ja olipas huippua taas nähdä Wirneen-poppoota :) Ja byt on taas ideoita kotitreeniin. Noiden tänään käytyjen liikkeiden lisäksi hinkataan vielä myös kaukoja, joissa edistystä on tullut kuitenkin hurjasti! S-M-S -vaihdoissa ollaan jätetty apuvälineet kokonaan pois (käytössähän oli rima tai esim kynät takajalkojen edessä muistuttamassa tassujen paikasta) ja Jippi tekee valtaosin nyt kivan siistejä toistoja. Mukaan mahtuu yksittäisiä ei-kelpaaviakin, mutta nyt näistä riittää "oho" ja seuraavalla toistolla yleensä aina korjaa ja pääsee palkkaamaan. S-I-S -vaihto kaipaa vielä vahvistamista, jotta malttaa rehellisesti tehdä istumisen taaksepäin. Vähän nyt kuitenkin ajattelin ottaa siihen oman käskyn, kun istu-käskyllä niin herkästi Jipin ajatus on liikaa minua kohti. Apuvälineellä saa hyviä toistoja eli pitäisi vain nyt tehdä kuurimaisesti apuvälineen kera, jotta saadaan uudella käskyllä homma lihasmuistiin ja sitten alkaa häivyttää sitä apuvälinettä. M-S-M -vaihdoissa edettiin ihan samalla tavoin ja toimi kivasti eli nyt sama kuuri istumisille :) Näiden lisäksi myös tunnari on kaivannut treenaamista. Jippi tekee jo tosi kivasti kokeenomaista tunnaria, mutta ihan sattumanvaraisesti välillä meneekin kapuloille väärässä mielentilassa (mielestäni vähän stressaantuneena) ja silloin herkästi vähän hamuilee vääriäkin kapuloita. Tähän saatiin Pekalta vinkiksi tehdä niin, että ohjaaja menee noin metrin päähän kapuloista ja kutsuu koiran tunnarikäskyllä sieltä 10 m päästä. Koira sitten ohjaajan kohdalla pysäytetään ja odotetaan, että sen mielentila laskee sopivaksi. Vasta silloin annetaan uusi käsky ja päästetään koira kapuloille asti. Pekka mainitsi, että tässä aika nopeasti näkee, että toimiiko tämä koiralle, koska periaatteessa koiran mielentilan pitäisi kerta kerralta laskea nopeammin, mikäli homma toimii. Eli kokeiluun tämäkin! Toinen tunnarin haaste on ollut liian löysä ote kapulasta eli Jippi saattaa jopa perusasennossa tiputtaa kapulan "vahingossa". Jipillä on tunnarista "piippumainen" ote ei kapula sojottaa toisesta poskesta ja tällöin, jos ote vähänkään heltyy, niin kapulahan toki putoaa. Minulle tällainen sikariote on ihan ok, koska tunnarin saaminen suuhun suoraan on hankalaa, mutta pitää vahvistaa tasaista otetta, ettei se pääse putoamaan! Mutta tätä treeniä tosiaan tehdään ihan erikseen eli ilman sitä haistelutehtävää.
Agilitysta ja fyssarista olisi kirjoitettavaa myös, mutta ne tulee erillisenä tarinana, koska nyt lähdetään koirujen kanssa lenkille! Niin ja itse asiassa pitäisipä kirjoitella myös hakutreenien kuulumisia pitkästä aikaa.

torstai 19. tammikuuta 2017

Tilannekatsaus Jipin agiin

Joulutauon jälkeen palattiinkin agin pariin taas oikein "urakalla", kun 7.-8.1.2017 oli I-HAH:n valkkuleiri. Lauantaina päästiin Jenna Caloanderin syyniin ja testattiin radalla kontakti- ja keppiosaamista, joita oli yksittäisinä testailtu edellisellä leirillä ja oltiin saatu läksyjä. Ekalla leirillä haastavimmaksi Jipille osoittautui puomi-putkierottelu ja ollaankin nyt treenattu sitä. Homma toimii jo aika hyvin silloin, kun minulla ei ole liikettä eli paikoiltani pelkällä sanallisella käskyllä pyydän Jippiä erottamaan putken ja puomin. Tällöin valinta osuu oikeaan jo melko varmasti. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut se, että kun minun liike tulee mukaan, Jipin automaattinen valinta on putki ja selvästi minun liike saa Jipin keskittymisen kokonaan pois sanallisten käskyjen kuuntelusta. Eli saatiin lisäläksyjä tämän asian tiimoilta ja treenin päätteeksi myös tuli Jennalta "tuomio", että putkilla on Jipin silmissä ihan liian korkea arvo. Sitä ei ole erityisesti putkista palkattu, eikä niiden arvoa ole rakennettu tarkoituksella niin suureksi, mutta minkäs sille mahtaa, kun typy tykkää palkata itseään putkirallilla eli lelun kanssa juoksee ympäri kenttää putkesta toiseen viihdyttäen itseään. Tälle käskettiin nyt pistää stoppi.

Jennan radalla testattiin myös kontakteja. Puomi ja A toimivat hyvin - JEE! Keinu oli asetettu laskeutumaan kohti seinää ja vieläpä hallin nurkkaa eli ohjaajan piti jäädä selkeästi koiran taakse. Tässä Jippiä selvästi alkuun vähän jänskätti se seinää päin laskeutuminen, mutta pari kertaa, kun palkan kera vahvistettiin tätä, niin teki hienoja keinuja myös seinää kohti. Tätä siis vahvistetaan nyt kotiläksynä! Tehtiinkin keinua vähän jo tuon jälkeen yksissä Niinun treeneissä, joissa oli sopivasti samantyylinen kohta radalla. Niinun kanssa keskusteltiin paljon asiasta ja tuli esiin, että Jipillä keinun kriteerit on vielä liian epäselvät, jotta pystyisi tuollaista massiivista vaikeutusta kestämään. Ja kyllä oli pakko nostaa käsi pystyyn virheeni myöntämiseksi, sillä olen todella vaihdellut keinun kriteeriä todella vallattomasti. Alunperinhän Jippi on tarjonnut luonnostaan keinulle 2on2offia ja sitä vahvistin silloin nuorempana. Kisaradoilla olen kuitenkin antanut sen vapautua pamauksesta tai itse huikannut vapautuksen aina ennen kuin Jippi pysähtyy 2on2offiin ja olen sitten vain alkanut todeta, että ehkä se pamauksesta vapautus onkin ok. Sitten samaan aikaan kuitenkin treeneissä vaihtelevasti vaadin pysymistä tai sitten en. Tuota pohtiessani tajusin, kuinka valtavan epäreilua se Jipille on! Eli tämän myötä asetin uudet kriteerit: Keinulla on meillä jatkossa käytössä 2on2off. Olen henk.koht. sitä mieltä, ettei noin kevyellä välttämättä 2on2off ole aina optimaalisin ja välillä näkeekin, että keinu pääsee Jipin takaosan painon alla heijaamaan ylös, mutta koska se on Jipille luonteva tapa suorittaa keinu, niin koen, että 4on-muotoon vaihtaminen olisi todella vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Ja toisaalta 2on2offissa kriteereistä on itsellä helpompi pitää kiinni, kun 4on-versiossa herkästi lähtee huomaamattaan vapauttamaan aiemmin ja aiemmin ja koira oppiikin livistämään. Nyt siis rakennetaan keinulle osaaminen palasissa ja kävinkin treenaamassa muutamien toistojen verran keinua niin, että harjoiteltiin ihan vain taaksejäännin sietämistä ja tiukkoja käännöksiä keinulta.


Takaisin niihin Jennan treeneihin: Keppiosaamista testattiin myös eli oli kaksi todella haastavaa keppikulmaa ja mukana häiriöputkia sekä sisäänmenojen vieressä että keppien loppupäässä. Putkiansat imi Jippiä kovasti ja tämä oli toinen vahviste tuolle, että Jenna totesi Jipin liian putkihulluksi. Kun päästiin putkiansoista ohi, niin kepit toimi hienosti eli sisäänmenot onnistui vaikeisiinkin kulmiin ja taas tuli kehuja Jipin häiriönkestosta kepeillä eli se ei kyllä ihan hevillä kesken lopeta, kun se on kepeille kerran päätynyt. Saan ottaa etäisyyttä, jäädä taakse, pysähtyä, vedättää jne. ja tällä ei ole olennaista vaikutusta Jipin kepittelyyn :)

Sunnuntaina leirillä oli vuorossa Elina Jänesniemen treenit, joissa ei ollutkaan sitten yhtään kontakteja tai keppejä, vaan testattiin linjojen ohjaamista, häiriöesteiden ohituksia ja ohjaukseen tulemisen ja irtoamisen tasapainoa. Tässä videomateriaalia sunnuntain treeneistä:

Olin tosin tyytyväinen Jipin tekemiseen, vaikka parit putket osoittautui taas varsinaisiksi ansoiksi meille ;) Tuo videolla näkyvä ensimmäinen putkiansa (Jippi siis irtosi keskellä kenttää olevan putken vasempaan päähän) oli sellainen, että lähes poikkeuksetta koirat tuntui sinne imevän, mutta sitten taas tuo loppupätkän putkeen irtoaminen (vaikka treenikaveri oli seisomassa putken edessä fyysisenä esteenä!) oli puolestaan sellainen, johon yksikään muu koira ei hairahtanut :D Jipin mielestä suorasta putkesta suoraan putkeen baanattaminen on vain yksinkertaisesti niin SIISTII!!! Mutta tietämättä edellisen päivän kommenteista mitään, Elina totesi treenin päätteeksi, että minun pitäisi välttää sitä, että Jippi pääsee palkan kanssa rallaamaan putkia. Nyt, kun se tuli kahden kouluttajan suusta peräkkäisinä päivinä, niin ei kai siinä muu auta kuin uskoa :D Eli nykyään joko palkkaan leikittämällä lelulla ilman, että päästän irti tai sitten jos päästän irti/heitän lelun, niin kutsun Jipin luokseni ja jatkan leikkimistä sen kanssa sen sijaan, että jättäisin sen yksinään rallailemaan.

Elinan treenissä nousi esiin pari todella mielenkiintoista seikkaa:
-Sokkari kääntää normaalisti koiraa max 45 astetta eli sitä tiukempiin kulmiin se ei ole optimaalinen, ellei koiraa ole erikseen opetettu reagoimaan sokkariin tiukemmin kääntymällä. Jipillä ei näin ole, joten pitäisi muistaa tarkistaa käännöksen suuruus tehdessä valintaa sokkarin ja valssin välillä!
-Moni etenkin kokematon koira ei osaa vaihtaa laukkaa päällejuoksuissa. Koira valitsee luonnollisesti sen puoleisen laukan, jolla ohjaaja sijaitsee. Päällejuoksussa ohjaaja sijaitsee ns. ulkokaarteessa ja kokematon koira saattaa tämän vuoksi ponnistaa hyppyyn ohjaajan puoleisella laukalla ja tajuta sitten hypyllä, että hitsi laukka pitääkin vaihtaa ja tämä riman päällä tehty vaihto voi herkästi aiheuttaa rimanpudotuksia. Meillä päällejuoksuissa tulee todella herkästi rimoja alas, joten minähän toki tämän kuullessani kyselin lisäinfoa. Saatiin kotiläksyjä, joilla voin opettaa Jippiä lukemaan päällejuoksua niin, että osaa jatkossa vaihtaa laukan jo ennen ponnistamista, jolloin rimat toivottavasti pysyy paremmin. Alettiin näitä kotiläksyjä jo treenatakin ja videolta hidastettuna katsoessa todella näki, miten Jipin jalat todella monesti hypyn päällä teki pienen vaihtoliikkeen. Rimat ei putoillut, mutta älyttömän useasti kyllä kolahti jalat rimaan. Eli tätä treeniä lisää!


Oli älyttömän hyvä leiriviikonloppu ja hurja into päästä tekemään kotiläksyjä. Kyllä me vielä nuo asiat opitaan ja saadaan vahvoiksi!!