Tokoilua, tokoilua ja vielä kerran tokoilua

Viime lauantaina 23.8. oli minulla ja Hugolla ohjelmassa oman seuran järjestämät möllitokokisat ja siellä ALO-luokkaan osallistuminen. Mentiin aika rennon mielin eli onneksi ei noussut kauhean pahaa kisajännitystä! Luokassa oli 9 koiraa ja meidän paikkamakuuryhmässä oli 5 koiraa. Tässä alla arvostelut ja perässä lyhyet omat selostukset liikkeistä.

Luoksepäästävyys: 10 (Hugo istui hievahtamatta sivulla)
Paikalla makaaminen: 8 (Hugo makasi todella hienossa sfinksi-asennossa noin 1,5 min, kunnes lösähti sammakkoasentoon makaamaan. Tästä vielä ei ehkä olisi pisteet karissut, muttei kyennyt sieltä ekalla käskyllä nousemaan perusasentoon, vaan nousi vasta tokalla. Tärkeintä kuitenkin, että itse paikkamakuu oli rauhallinen)
Seuraaminen kytkettynä: 10 (Hieno seuraaminen! Hugon kontakti säilyi tauotta ja käännökset, tempon vaihdokset ja pysähtymiset toimi hyvin. Tästä olin niin iloinen!)
Seuraaminen taluttimetta: 10 (Sama kuin edellinen)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8 (Hyvä ja suht nopea maahanmeno, mutta jostain syystä nousi vasta tokalla käskyllä perusasentoon...)
Luoksetulo: 9 (Jättäessäni Hugon istumaan Hugo ehti vähän nytkähtää perääni johtuen, että minä tyhmä lähdin ensin liikkeelle ja vasta sitten sanoin käskyn "istu"! Oma moka siis.... Myös lopun perusasento vähän vino)
Seiseominen seuraamisen yhteydessä: 9,5 (Hyvä pysähdys ja pysyi hievahtamatta paikoillaan. Lopun perusasento vähän vino)
Estehyppy: 5 (Ekalla hyppykäskyllä lähti liikkeelle, mutta nenä liimautuikin maahan esteen viereen. Otin uudestaan perusasentoon ja toisella yrittämällä teki hyvän hypyn ja hyvän seisahduksen. Haistelu ei Hugolle tyypillistä, mutta edellinenkin koira haisteli samaa kohtaa eli ehkä siellä oli jotain erityisen kiinnostavia hajuja....)
Kokonaisvaikutus: 9

Kokonaistuloksena oli siis 175/200 pistettä, joka riitti täpärästi 1. sijaan! :) Saatiin myös kehoitus osallistua virallisiin eli ei kai sitä auttanut kuin totella! Nyt on laitettu ilmot menemään jopa kahteen viralliseen kokeeseen. 

Sunnuntaina 24.8. lähdettiin Jennan kyydillä kohti Kausalaa, missä ohjelmassa oli Wirneen paimennuspäivä. Matkaseurana Jennan ja Hyrrän lisäksi oli myös Emilia ja Jipin veli Nox. Matka sujui rattoisasti hyvässä seurassa :) Paikan päällä paimennukset aloitettiin lampailla pyöröaitauksessa, jossa kaikki koirat kävivät kaksi kierrosta treenailemassa. Pennut eivät tietenkään vielä paimentaneet, joten me seurasimme muiden paimennustreenejä aitauksen ulkopuolelta. Ja voi hitsi, miten haastavalta se vaikutti! Melkein jo alkoi jännittämään valmiiksi ajatuskin siitä, että joskus mekin oikeasti paimennettaisiin Jipin kanssa... Mutta hieno laji, siitä ei pääse mihinkään eli mikäli vain Jippi osoittautuu kiinnostuvan paimennuksesta, niin tarkoituksena olisi sitä kuitenkin tulevaisuudessa käydä välillä treenaamassa.

Pennutkin (Jippi ja Nox siis) pääsivät lampaita ihmettelemään. Tämä tarkoitti siis vain pyöröaitauksessa hengailua ja lampaiden katselua. Jippi alkuun vilkuili lampaita ja oli ehkä aavistuksen epäluuloinen. Hetken päästä siirtyi suorittamaan erinäisiä oheistoimintoja (maan tonkiminen, Noxin kanssa puuhailu yms.). Vähän siis selvästi oli hämmentävä tilanne, muttei se ihmekään ole, kun ekaa kertaa tuli nähtyä näitä isoja otuksia. Kehän ulkopuolelta kyllä seuraili ihan kiinnostuneenkin näköisenä muiden paimennuspuuhia eli josko se paimennusinto sieltä vähitellen syttyisi, kun tulee lisää itsevarmuutta ja rohkeutta.

Alla olevat kuvat on ottanut Jenny - kiitos! :)

Wirneen poppoo tilasi hienot paidat. Omassani selässä "Wirneen"-logo, rinnassa "Jippi" ja hihassa Jipin virallinen nimi :)

Kahden kierroksen jälkeen oli ruokailun vuoro ja voi että oli hyvät ruoat tarjolla :) Täydellä vatsalla olikin sitten hyvä suunnata ankkapaimennuksen pariin. Eli ei muuta kuin ankat maneesiin ja paimennukset taas käyntiin. Ankoilla kukin koira kävi kerran ja lopuksi taas pennut pääsivät ankkoja katselemaan. Ankat selvästi kiinnostivat Jippiä huomattavasti enemmän kuin lampaat (ehkä pienempi koko ei pelottanut samalla tavoin..?). Ensin tutustuttiin ankkoihin hihnassa, mutta lopulta sitten myös vapaana. Ja tosiaan reippaasti Jippi niitä seuraili - ei sitä nyt ehkä vielä tuon ikäisellä paimennukseksi voi kutsua, mutta saatiin me sitä laumaa liikutettua :)

Tiistaina 26.8. oltiin Hugon kanssa Jennan koutsaamissa lupaavien treeneissä. Radalla oli kohta, jossa tehtiin tiukka pakkovalssi kepeille ja kepeiltä sitten poispäinkäännös putkeen. Olin ihan satavarmaa, ettei kumpikaan näistä ohjauksista toimi, mutta niin se Hugo vain yllätti! Se kokosi itsensä pakkovalssatessa hienosti ja taipui suuresta koostaan huolimatta hienosti kepeille. Ja poispäinkäännöksessäkään ei tullut minkäänlaista epäröintiä putken hakemisen kanssa, kunhan vain ohjaus oli ajoitettu ja sijoitettu oikein. Olipas huippua! Poispäinkäännös puomin alastulolta putkeen ei sen sijaan ollutkaan ihan niin simppeli... Tässä, kun haasteena on se, että kontaktin alastulo ei tällä hetkellä ole ihan niin varma kuin sen pitäisi olla ja lisäksi sitten Hugon olisi pitänyt poispäinkäännöksestä irrota aika pitkän matkaa putkeen. Saatiin sinne onnistumisiakin, mutta valtaosin oli tosi epävarmaa sekä minulta että Hugolta.

Keskiviikkona 27.8. oltiin Hugon kanssa I-HAH:n tokotreeneissä. Tehtiin ensimmäistä kertaa ikinä paikkamakuu niin, että treenattiin näkösuojassa olemista. Avoimessa luokassahan jo paikkamakuun aikana ohjaajat menevät näkösuojaan, joten tätä olisi hyvä treenata jo tässä vaiheessa. Niinpä tosiaan tehtiin ihan lyhyt piipahdus hallin takahuoneessa paikkamakuun aikana. Ei tuntunut vaikuttavan Hugon suoritukseen eli ehkäpä ensi kerralla uskaltaudun kokeilemaan ihan vähän pidempää aikaa poissa näkyvistä.

Paikkamakuun lisäksi tehtiin myös noutoa ja koska minulla ei ollut puukapulaa mukana, tehtiin se metallikapulalla. Koska metallin kanssa on ollut ongelmia, niin ei edes yritetty tehdä kokonaista liikettä, vaan lähetin Hugon vain hakemaan kapula ja paluumatkalla vapautin sen ja palkkasin lentävällä lelulla. Hienosti sai toistojen myötä rohkeutta siihen kapulan nostamiseen eli vaikka metalli onkin ällö, niin melko reippaasti otti sen kuitenkin suuhun!

Lisäksi tehtiin luoksetuloa, jossa meillä siis ikuisena ongelmana on ollut hidas vauhti. Ollaan yritetty läpijuoksutreenejä niin, että olen vauhdista vapauttanut ja heittänyt palkan selkäni taakse. Tällöin Hugo aina heti palkan lentäessä kyllä saa vauhtia, mutta sitä ennen kuitenkin matelee, eikä tilanne ole oikeastaan muuttunut miksikään. Niinpä päätimme kokeilla nyt toisenlaista kikkaa. Kutsuttuani Hugon luokse, lähdinkin juoksemaan pois päin Hugosta ja kesken juoksun vapautin Hugon ja heitin lelun juoksusuuntaan. Näin sai heti lähtiessä kovan vauhdin päälle. Nyt vähitellen sitten tarkoituksena on tehdä niin, että jäänkin odottamaan hetkeksi paikoilleni ennen kuin lähden juoksemaan ja vaihtelen sitä odotusaikaa toistojen välillä. Näin Hugolla jäisi toivottavasti sellainen fiilis, että minä hetkenä hyvänsä minä saatan ampaista juoksuun ja siksi sen kannattaa jo valmiiksi tulla kovaa :D Näin jatketaan nyt ja katsotaan, kuinka lähtee sujumaan!

Eilen 28.8. sitten olikin vuorossa VKK:n tokotreenit. Ensin 18.00-18.45 Jipin kanssa pentujen kilpatokon alkeet ja sen perään 19.00-20.00 Hugon kanssa kilpatoko kilpaileville koirakoille. Jipin ryhmä koostuu viidestä pennusta, jotka kaikki ovat about Jipin ikäisiä. Ei siis tokikaan lähdetty suoraan tekemään toko-liikkeitä, vaan treenattiin leikkimistä, katsekontaktia (myös perusasennossa) ja jättämistä. Jippi leikki innoissaan, mutta kouluttaja sanoi, että mikäli vain Jippi innostuisi tarraamaan vieläkin kovemmin leluun kiinni, niin hyvä. Ja välillä tulikin myös hyviä kunnon puruotteita leluista - ja muunkin ajan kyllä leikki innokkaasti. Katsekontaktia ollaan itsekin harjoiteltu, joten tarjoaa sitä jo automaattisesti. Hienosti teki jo pidempiäkin kontaktipätkiä ennen kuin palkka tuli. Yhdistettiin palkkaukseen palkkaussana - meillä "VAU". Tämän tarkoituksena on siis toimia naksuttimen tavoin merkkaamassa juuri se oikea suoritus ja nami- tai lelupalkka seuraa sitten palkkasanaa. Jippi alkoi melko pian VAU:sta sinkauttamaan pienen iloloikan eli sai olla tarkkana, että palkkaa matalalla kädellä vahvistaen tassujen maassa pysymistä. Jättämistreeniä tehtiin niin, että toisessa kädessä oli nami ja heti, kun pentu lakkasi hamuamasta namia siitä kädestä, se palkattiin toisesta kädestä tulevalla namilla. Tätäkin ollaan jo tehty, joten muutaman toiston jälkeen Jippi alkoi aika nopeasti tarjoamaan katsekontaktia namikäden hamuamisen sijaan. Kivaa oli ja ihan huippua oli huomata, että vaikka ympärillä treenasi neljä pentua, joista osa välillä haukkui innokkaasti, niin siltikin Jipin huomio pysyi minussa ja yhdessä tekemisessä!

Hugon treenien aluksi oli ikään kuin tilannekatsaus eli pieni kokeenomainen treeni. Aloitettiin 6 koirakon voimin paikkamakuussa ja jostain syystä minua jännitti! En tiedä miksi, mutta jännitti selvästi. Hugo kuitenkin makasi hienosti asentoa vaihtamatta koko 2,5 minuuttisen ajan, vaikka kentän vieressä lapset leikki keinuradalla, joka piti kovaa ääntä, ja lisäksi viereinen koira nousi istumaan ja vähän inisi. Luottamus paikkamakuuta kohtaan siis nousee koko ajan! Josko se ei kohta enää jännittäisi ;) Tämän jälkeen kukin koirakko teki yksitellen seuraamisen ja sen lisäksi kolme vapaavalintaista liikettä. Seuraamisesta on tullut tosi kivaa ja sellaista se oli nytkin. Hugo seuraa katkeamattomassa katsekontaktissa ja aika kivassa kohdassa. Nyt itse vähän kirosin mielessäni sitä, että minulla oli päällä treeniilivi, jonka vasemmassa taskussa olevat lihapullat olivat juurikin Hugon nenän kohdalla. Pari kertaa siis hamusi taskua, mutta lopetti heti ja jatkoi yhtä keskittyneesti liikkeen loppuun. Olisi pitänyt muistaa tämä ongelma, joka siis ilmenee oikeastaan vain ja ainoastaan sellaisen perinteisen toko-treeniliivin kanssa. Minulta löytyy treenitasku, jonka kanssa samaan ongelmaa ei ole (tasku eri korkeudella) sekä kireämpi treeniliivi, jossa tasku ei namien painosta "pullota", eikä näin ollen ole Hugon mielestä ilmeisesti niin houkutteleva :) Seuraamisen jälkeen luovuin sitten treeniliivistä ja annoin sen toiselle ryhmän kouluttajista pidettäväksi. Hyvä ajatus muuten, mutta Hugohan ihan tarkkalleen tiesi, että sen namit jäivät siihen vieressä olevalle ihmiselle.... Tehtiin sitten seuraavaksi seuraamisesta seisominen. Seisahtui kivasti ja melko napakasti, odotti nätisti paikoillaan minun kääntyessä ympäri, mutta sitten minun kävellessäni sitä kohti se menikin ensin maahan ja sitten valui sieltä minua kohti. Otin seisauttamisen uudelleen, loittonin ja kävelin vierelle uudestaan ja tällä kertaa pysyi nätisti. Heti vapautettuani riensi kohti kouluttajalla ollutta treeniliiviä eli ehkäpä Hugon keskittyminen herpaantui toiselle jääneiden namien takia :D Seuraavaksi estehyppy. Sujui kivasti sikäli, että hyppäsi hyvin ja seisahtui napakasti. Otti tosin taas pari haparoivaa askelta, mutta seisahtui sitten ja jäi odottelemaan paikoilleen minun luoksemenoa ja istumiskäskyä. Viimeisenä seuraamisesta maahanmeno ja se sujui kivasti ja Hugo odotti nätisti paikoillaan istumiskäskyyn asti. Jostain syystä Hugon keskittyminen ihan selvästi herpaantui palkan sijainnin muututtua kesken suorituksen. Ei sillä, etteikö mokailuja muutenkin olisi voinut tulla, mutta tuollaisia vähitellen tapahtuvia valumisia seisomisissa ei ole koskaan aiemmin esiintynyt eli ainakin toivon, että liittyi keskittymisvaikeuksiin tms. Täytyy ehkäpä tänään tehdä ihan pikatreeni, jossa tehdä seisahtumiset napakasti ja toivottavasti ilman minkäänlaista valumista!

Loppuun vielä täytyy mainita, että minä ja Hugo edustetaan I-HAH:ia maksien joukkuekisassa agilityn piirinmestaruuskisoissa syyskuun lopulla! Tokihan tämä jo kuvastaa, että monenmoni meidän seuran maksikisaajista eivät olleet hakeneet joukkueeseen, mutta onhan se kuitenkin kunnia päästä edustamaan seuraa.

Katsaus pentuarkeen

Väliaikatietoja siis siitä, miten arki pennun kanssa sujuu. Jippi nukkui kokonaisia öitä heräilemättä puuhastelemaan välillä ja tekemättä tarpeitaan, mutta nyt noin viikon ajan se on lähes poikkeuksetta herännyt aamuisin 5.00-6.00 aikoihin eli vähän ennen herätyskellon sointia. Ei se silloinkaan ala itkemään tms., mutta herää touhuamaan itsekseen. Olen yrittänyt pitää kiinni siitä, etten vie sitä ulos kesken yön, joten olen antanut sen leikkiä itsekseen. Tosin usein touhuamisen seurauksena on sitten löytynyt pissatkin papereille tehtynä, kun taas silloin, kun se nukkuu koko yön leikkimättä, niin tarpeita ei ole tehtynä yön aikana. Mutta tavoitteena olisi, että aikaisen aamun touhotukset vähenevät taas, kun se huomaa, että muut todella yhä nukkuvat. Voi olla, että tämä aikaisemmin herääminen johtuu siitä, että päivärytmi muuttui aika radikaalisti, kun palasin lomala töihin. Aiemminhan lepoa ja touhuamista oli vuorotellen läpi päivän, kun taas nyt minun ollessa töissä koiruudet lepäilee melkein tauotta ja sitten illalla taas touhutaan täysillä. Hetken siis voi kestää ennen kuin sopeutuu tähän päivärytmiin!

Päivisin Jippi ja Hugo ovat tosiaan olleet yksin reilun 8 h päiviä ja on sujunut kyllä yksinolot paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Kameran välityksellä olen pystynyt seurailemaan, mitä kotona puuhataan ja tosiaan pääosin molemmat koirat vain nukkuvat. Jippi vaihtaa paikkaa useasti, mutta nukahtaa heti paikkaa vaihdettuaan taas uudestaan. Välillä se herää hetkeksi touhuamaan leluilla tai syömään luuta, mutta melko pian taas alkaa lepäilemään. Minkäänlaista meteliä kumpainenkaan ei pidä, mikä on ihan todella helpottavaa huomata! Ei ole ihan niin kurja fiilis jättäessään koiria aamuisin kotiin, kun tietää, ettei kumpikaan stressaa, vaan lepäilevät kerryttäen energiaa iltaa varten :)

Viime viikolla Jippi oli tehnyt päivisin papereille parit pissat, mutta tällä viikolla niitä on ollut vain yhdet enää. Hienoa! Eihän toki voi noin pieneltä, että pidätyskyky riittäisi koko päiväksi, mutta selvästi suunta on oikea ja sen on alkanut sisäistää ulos tarpeiden tekemisen idean. Tosin Jipin mielestä ilmeisesti riittää, kunhan on ulkoilmassa, sillä muutaman kerran se on pyrkinyt parvekkeelle, kun pissahätä on yllättänyt :D Nyt jo tietää, että kun se pyytää ulos parvekkeen ovella, niin pitää napata pentu kiireesti kainaloon ja kiikuttaa se ulos.

Kaikki lenkkeilyt ollaan nyt tehty jo koirien kanssa yhdessä eli päivittäiset erilliset lenkitykset ovat ihan käytännön syistäkin jääneet pois. Kuitenkin edelleen pyrin säännöllisesti puuhailemaan molempien koirien kanssa jotain ilman toisen koiran seuraa. Hugon kanssa ohjatut agi- ja tokotreenit on pyhitetty vain minulle ja Hugolle eli pentu ei kulje treeneissä mukana ja toisaalta taas Jipin kanssa on tullut käytyä iltaisin yksi ekstraulkoilutus, jolloin ollaan tehty pientä treenailua ja leikitty.

Tänään kävin molempien koirien kanssa agihallilla treenailemassa ja Markus oli apupalkkaamassa. Hugon kanssa tehtiin puista A-estettä, joka sujui todella kivasti ottaen huomioon sen, että materiaali oli joustamatonta (Hugo on enemmänkin tottunut joustavaan alumiini-A:han) ja pinta oli liukkaampi kuin alumiini-A:n kumirouhepinnoitus. A:n lisäksi tehtiin neljän hypyn suoralla eteen irtoamista ja lisäksi putkella ja parilla hypyllä ennakoivaa valssia oikein tehotreeninä. Lähinnä siis kivaa rallattelua ja Hugolle oikein kunnon hauskanpitoa. Ja selvästi se tykkäsikin! Alkutreenistä se oli niin into pinkeänä, että huusi lähes tauotta treenatessa. Tein putki-/valssitreeniä äänettömästi ohjaten, ja kunhan pahimmat höyryt oli päästelty, niin Hugokin hiljeni täysin ja keskittyi tekemiseen haukkumisen sijaan. Äänetön ohjaus on kyllä Hugon kanssa ehdottoman hyvä juttu!

Jipin kanssa tehtiin taas putkirallattelua suoralla ja myös loivalla mutkaputkella. Alla olevalla videolla näkyy muutama toisto suoraa putkea. Lisäksi tehtiin ihan pari toistoa eteen irtoamista namialustalle niin, että lähetin Jippiä Markuksella olevalle namialustalle kahtien siivekkeiden välistä (ilman rimoja tietysti). Vauhtia ja intoa riitti :) Kolmantena juttuna tehtiin vielä siivekkeen kiertoa. Aiemmat tehtävät oli vauhdikkaita, joten otettiin vielä loppuun sitten treeni, jossa sai käyttää päätä. Siivekkeen kiertoa ollaan alusta asti treenailtu niin, että olen halunnut Jipin tarjoavan tekemistä itse ja oikeasta tekemisestä sitten on saanut naksautuksen ja namipalkan. Nyt Jipin kanssa pystyi jo tekemään siivekkeillä takaakiertoja lähettämällä sitä vähän matkan päästä siivekkeestä. Ihan valtavan nopeasti tuntuu siis naksauttelemalla oppivan, että mitä sen toivotaan tekevän.

Jippi on kyllä osoittautunut olevan Hugon tavoin älyttömän kiva treenikaveri. Silläkin riittää motivaatiota ilman, että sitä yhtään joutuu suostuttelemaan yhteistyöhön. Se on aina valmis tekemään ja tehdessään se tuntuu tekevän täysillä paukuilla. Täytyykin itse pitää huolta siitä, että toistojen määrät pysyvät riittävän pieninä, koska Jippi ei helposti tunnu osoittavan väsymystä treenatessa. Nytkin hallilla käydessä Jippi teki yllä mainitut treenit kolmessa pätkässä niin, että Hugo tuli tekemään aina välillä. Lisäksi toistojen määrät tulee pidettyä vähäisinä.

On ollut myös tosi kiva huomata, että Jippi ei hirveän herkästi ota häiriötä treenatessa. Viime viikolla käytiin hallilla touhuamassa niin, että toinen pentu oli häkissä meidän treenaillessa. Jippi ei reagoinut pennun läsnäoloon treenien aikana mitenkään! Sama juttu tänään, kun Hugo odotteli hallissa häkissä Jipin ollessa treenivuorossa. Ei minkäänlaista ongelmaa. Tokihan tilanne on eri, kun koiria on ympärillä paljon ja etenkin, kun ulkokentillä viereisellä kentällä toinen koira treenaa samaan aikaan. Mutta pikku hiljaa edetään häiriöidenkin kanssa. Nyt toistaiseksi ollaan tosi tyytyväisiä siihen, että yksittäiset koirat eivät ainakaan tuota ongelmaa :) 

Ihan taas asiasta kolmanteen, Hugo on muuten yhä innokkaammin alkanut leikittää Jippiä. Edelleenkin Hugoa aavistuksen hermostuttaa silloin, kun pentu sisällä riekkuu kaikista villeimmiten, mutta koko ajan se relaa enemmän ja enemmän pennun kanssa. Nyt tosiaan Hugo hakee lenkeillä ja palloleikkien yhteydessä Jippiä leikkimään vähän väliä ja Jippi jo usein lähteekin juoksukisaan mukaan eli yhteinen sävel alkaa löytyä. Jippi on myös alkanut selvästi rohkaistua Hugon seurassa eli palloleikkien yhteydessä jo yrittää karvoihin kiinni ja hyppii Hugoa vasten. Tällaisia se ei alkuun uskaltanut edes yrittää, kun Hugo viestitti, ettei ole niin läheiseen kontaktiin vielä valmis. Nyt Hugo kuitenkin antaa pennun jo touhuta vapaammin eli pieniä edistysaskelia siis tulee koko ajan. Parhautta on se, että näkee koiruuksien nauttivan yhdessä touhuamisesta ja toistensa seurasta. Selvästi mielellään lenkeillä tutkivat ympäristöä kipassa eli menevät pitkin puskia kuin Majakka ja Perävaunu :) Aina, jos toinen löytää jonkin hyvän hajun, niin satavarmasti myös toinen kiiruhtaa sitä tutkimaan. Yhdessä nuuskuttelemalla tulee toki tehokkaimmin tarkistettua muiden jättämät "postit"!

Pakko kyllä todeta, että on ne ihania koiruuksia molemmat <3 br="">

Ylä- ja alamäkeä (onneksi enemmän kuitenkin sitä ylämäkeä :) )

Tähän alkuun muutamia kuvia perjantain aamulenkiltä - siitä on hyvä aloittaa :)

Perjantaina töiden jälkeen lähdimme mökille Sauvoon eli tiedossa oli kiva viikonloppu! Pari yötä vietettiin siis siellä kera vanhempieni ja tähän aikaan mahtui Hugolle ja Jipille paljon paljon leikkiä, ihan liian vähän lepoa (koirat eivät millään malttaneet!!) ja vähän myös treeniä. Tein molemmille koirille nurmikentälle lyhyen jäljen. Hugo selvästi on omaksunut metsäjäljellä vähän epätarkemman tavan jäljestää eli jokaisen askeleen läpikäynti ei noin vain sujunutkaan. Tein siis Hugolle ensin jäljen, jossa palkkaa vain harvakseltaan, mutta koska siinä motivaatio tuntui loppuvan, tein myöhemmin vielä ihan lyhyen jäljen, jossa oli enemmän palkkaa ja siinä Hugo keskittyikin tosi hyvin työntekoon. Jipille tein pari suoraa jälkeä, jossa namit oli muutaman askeleen välein. Hienosti malttoi nuuskutella läpi jäljet ilman harhailuja.

Ja mökkireissu kuvin koostettuna:

Sunnuntaina 17.8. lähdettiinkin sitten jo ajoissa mökiltä ajelemaan, koska minulla ja Hugolla oli pari kisastarttia Espoossa. Ekat kolmosten startit siis, mutta ihme kyllä, ei jännittänyt sen kummemmin. Eka rata oli ihan kivaa menoa ja jäi hyvä fiilis itselle. Ennakkoon eniten kauhistutti todella vino ja lyhyt lähestyminen A:lle, jossa pelkona oli, että huonosta vauhdista johtuen Hugo ei saisi millään askelia sopimaan alastulolle. Eihän se ihan optimisuoritus ollutkaan, mutta kuitenkin sai askeleet venymään sinne alastulolle. Tällaiset lyhyet lähestymiset siis ehdottomasti kaipaa vielä treeniä ja sen tiesinkin, kurjaa tietysti, että just kisoihin sitten sattui sellainen tapaus, joka meillä vielä treenien osalta on onnettomasti kesken... Radalla A:n jälkeen oli hypylle takaakierto ja vähän pohdin kumpaa kautta lähden sitä tekemään. Päätin tehdä ns. lyhyempää reittiä, jossa Hugon tuli tehdä tiukka kaarros sisemmän siivekkeen ympäri. Tähän ratkaisuun päädyin, koska tälle puolelle sai paremman linjan A:n alastulolta, mutta ehkä olisi kannattanut sittenkin valita se pidempi reitti... Hugo aavistuksen empi takaakierrossa, koska jäin onnettomasti sen eteen kökkimään. Lähdin pakittamaan tehdäkseni Hugolle tilaa (niin väärin!), ja tämä johti puolestaan siihen, ettei Hugo millään enää pystynyt hakemaan seuraavana olleita keppejä, koska minun liike oli toiseen suuntaan. Kielto siis kepeille ja siitä 5 rv. Otettiin lähestyminen uusiksi rauhassa ja loppurata sujui ilman suurempia kommelluksia. Varsin tyytyväinen kuitenkin olin tähän kolmosten korkkaukseen! Video radalta toivottavasti pian tulossa, kunhan saan se siirrettyä koneelle.

Tokana ratana oli hyppäri, joka sekin vaikutti suoritettavalta - ei mitään ihmeempiä ihmetyksiä. Niinpä sitten meninkin sössimään radan ihan alkumetreillä... Tokalle esteelle tekemäni ohjaus on ollut esillä treeneissä monesti hiljattain, eikä sen kanssa ole ollut mitään ongelmia. Jäin kuitenkin varmistelemaan ohjausta liian pitkään, jolloin sitä seuraava valssi oli niin myöhässä, että infosin Hugolle ihan liian myöhään, että kakkoshyppy oli tarkoitus suorittaa. Niinpä siihen tuli kielto. Itseltä hajosi pakka ihan totaalisesti, kun tuli näin alkumetreillä virhe ja olikin sitten tosi vaikea saada meno taas kunnolla rullaamaan. Tuntui tosi tahmealta koko rata alusta loppuun ja pari rimaa tuli alas matkan varrella. Osittain siksi, että olin niin myöhässä ja osittain siksi, että Hugo tuntui myös tosi väsähtäneeltä. Ilmeisesti mökkireissun lähes taukoamaton ulkona temmeltäminen ja pohjalla ollut agirata painoivat. Hugo teki kuitenkin hienoa työtä tokallakin radalla siihen nähden, että oma suoritus oli tosi heikkoa! Tätä rataa ei tullut videolla - en tiedä pitäisikö tästä olla iloinen (ei tarvitse enää muistella sitä kauhistusta) vai harmistunut (voisi kenties yrittää ottaa opikseen..!), mutta näin se nyt vain on.

Olen huomannut, että minulla yksi suuri puute on juurikin se tsempin löytäminen siinä vaiheessa, kun tulee mokattua. Meno lässähtää tosi paljon ja jotenkin en saa enää kiinni siitä tekemisestä kunnolla. Tuntuu jotenkin todella epäreilulta Hugoa kohtaan, että itse ensin mokaan ja sitten vielä suoritan lopun radan surkeasti eli pitäisi kyllä jollain tavoin yrittää löytää sellainen taistelutahto. Eihän sillä lopputuloksella ole väliä, vaan sillä, että voidaan poistua radalta hyvillä mielin - sekä minä että varsinkin Hugo!

Lopun sunnuntain meiltä löytyi kotoa kaksi väsynyttä koiraa. Ensin luulin, että myös Jipin kohdalla syynä oli rankka viikonloppu, mutta pian kävikin ilmi, että taustalla oli ehkäpä muutakin. Jipin vatsa oli jo lauantaina oireillut lievästi, mutta nyt se oli kunnolla sekaisin ja sama meno jatkui myös sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Selvästikin jokainen annettu ruoka-annos sai vatsan kunnolla ärtymään, mutta koska pentua ei tietenkään voi paastottaa, niin ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa ruoan antamista. Tällä tavoin kuitenkin tuntui, että pentu menetti nestettä paljon nopeammin kuin mitä se juomalla onnistui saada, joten maanantaiaamuna päätin pitää etätyöpäivän, joka alkoi käymällä Jipin kanssa eläinlääkärissä. Sunnuntaina päivällä olin punninnut (sattumalta) Jipin painavan 7,7 kg, mutta nyt Jippi painoi vain 7,3 kg eli nesteitä oli selvästi menetetty. Jippi saikin sitten nesteytystä ja kouraan antibiootit ja vatsaa tasapainottavaa tahnaa. Koko maanantaipäivän Jipiltä oli aika lailla veto pois. Kotoa käsin työskennellessäni se siis lepäsi ilman minkäänlaisia yrityksiä leikkiä tai puuhailla mitään. Häntäkään sillä ei heilunut, joten huomasi, että toisella oli huono olo. Iltaa kohden onneksi vointi alkoi jo vähän kohentua: häntä alkoi taas heilua ja vähän pentunen jaksoi jo leikkiäkin. Aika iisisti kuitenkin otettiin eilinen päivä ja ruokaa annoin pieninä annoksina. Harmillinen yhteensattuma, että koko eilisen päivän sateli melkein taukoamatta, mikä ei oikein tuntunut olevan Jipin makuun sekään. Huonon voinnin väistyessä tuli siis tilalle ällötys sadekeliä kohtaan. Tämä kuva kuvastaa aika hyvin Jipin fiiliksiä sadekelillä:

Tänään vatsa on ollut jo onneksi melko normaali ja menokin jo tavallisen vauhdikasta. Lääkkeet siis alkaneet selvästi tepsiä nopeasti! Tässä pieni ote aamulenkin leikeistä - harmi, etten enempää saanut videoitua ja katkaisin videon kesken ihan säästääkseni katsojien korvia :D Hugolla on nimittäin paha tapa alkaa haukkua innostuessaan leikeissään... Ja harmi kyllä se haukkuminen tuntuu myös vielä toistaiseksi ainakin myös laskevan Jipin leikki-intoa eli Hugo ei vielä oikein ymmärrä, että se, kun komentaa haukkumalla leikkimään, ei yleensä tuota haluttua lopputulosta. Eikä Jippi ole suinkaan ainoa, joka ragoi siihen haukkumiseen samoin, mutta jotenkin Hugo ei siltikään ole vielä yhdistänyt leikin sammahtamista siihen haukkumiseen. Ehkä jonain päivänä... ;)

Tänään olisi ollut lupaavien treenit Hugon kanssa, mutta jätettiin nyt suosiolla väliin, koska Jipin tauti hyvinkin mahdollisesti on jotain vatsapöpöä, eikä haluta Hugonkaan kautta sitä tartuttaa. Tartuntariskihän taitaa senkin kautta olla, vaikka se itse onkin ollut koko ajan oireeton.... Oli muuten eläinlääkärissä koko maanantaipäivä melkein täynnä vastaavanalaisia potilaita kuin Jippi eli ilmeisesti jotain vatsapöpöä todella on liikkeellä! Näin ollen jätämme Hugon kanssa vielä huomisetkin tokotreenit varmuuden vuoksi väliin.. Omatoimitokoilua tiedossa kuitenkin huomenna :)

Ai niin ja loppuun vielä maininta, että sain paikan sekä Hugolle että Jipille Vuosaaren koirakerhon tokokursseilta. Hugon kanssa treenaillaan ensi viikosta lähtien jo kisaaville suunnatussa kilpatokoryhmässä ja Jipin kanssa sen sijaan pennuille suunnatussa kilpatokon alkeisryhmässä. Kivaa!

Houdini esittäytyy....

Tällaista tapahtumaketjua todistin perjantaina töissä kameran välityksellä. Villkaisin jossain vaiheessa aamupäivää kameraan huomatakseni, että portti on auki, eikä pentua näy. Niinpä lounastauolla ajoinkin sitten kotiin palauttamaan Jipin keittiöön portin taakse. Videolta näkyy paremmin, kuinka todella sujuvasti se avaa portin yhdellä kuonon liikkeellä ja tyytyväisenä sitten juoksee vapauteen :) Vähän ajan päästä portille ilmestyy hämmentynyt Hugo kummastellen, että mitenkäs nyt näin pääsi käymään. Kotiin tullessani vastassa ovella oli kaksi iloista koirulia, joiden veikkaan olleen ihan rauhassa nukkumassa. Ainakaan ei onneksi ollut Jippi päättänyt käydä kiinni sähköjohtoihin, eikä ollut myöskään tuhonnut mitään! Tästä lähtien kuitenkin varmaan tulee muistettua laittaa portin lukitus päälle ;)

Arki alkoi

Viime perjantaina 8.8. oli viimeinen lomapäiväni koirien kanssa, joten päätin käyttää sen vielä tehokkaasti hyväksi. Aamu alkoi ulkoilemalla koirien kanssa tunnin ajan sekä lenkkeillen että leikkien. Tämän jälkeen Jippi jäi ansaitusti kotiin lepäilemään ja minä ja Hugo suuntasimme kohti agilitykenttää. Matka sinne kävellen kesti noin 45 min, perillä tehtiin lyhyet, mutta hyvät kontaktitreenit ja sitten vielä kävely takaisin 45 min. Hugo oli tässä vaiheessa jo selvästi väsähtänyt (oli nimittäin sillionkin riittävän lämmintä...) eli se vuorostaan pääsi ansaituille päikkäreille :) Itsekin söin siinä välissä ennen kuin sitten nappasin taas Jipin matkaan ja lähdimme sen kanssa tallustamaan kohti bussipysäkkiä. Vuorossa oli Jipin ensimmäinen bussimatka, eikä sekään tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia. Nostin Jipin bussiin sisälle, mutta heti sisällä laskin sen lattialle ja annoin sen kävellä itse, jotta tottuu taas uudenlaiseen alustaan, joka vielä kaiken lisäksi liikkuu alla. Ei hämmästellyt tätä lainkaan, vaan reippaasti tepasteli käytävällä katsellen ympäröiviä ihmisiä uteliaana. Bussimatka itsessään oli siis pulmaton ja jäimme pois lopulta Itäkeskuksessa. Kävimme tutustumassa Kauppakeskus Itiksen hälinään, mutta sekään ei hetkauttanut Jippiä lainkaan. Ihmisiä vilisi, melua kuului ja lattiat olivat liukkaita, muttei saanut Jipissä minkäänlaista ahdistusta aikaan. Jee!

Jippi on kyllä jo näinä ensimmäisinä viikkoina osoittanut olevana melkoinen rautahermo. Suhtautuu kaikkeen uuteen lähes poikkeuksetta uteliaasti, eikä ole säikkynyt minkäänlaisia alustoja tai ääniä. Suurimman reaktion ovat saaneet aikaan isot koirat, joille tosiaan parin päivän ajan haukkui, mutta sekin meni ohi ihan itsestään. Toinen mihin reagoi edes hieman, oli meteliä pitävä kaivinkone, jonka ohitimme läheltä, mutta sitäkään ei millään tavoin pyrkinyt pakittamaan karkuun, vaan pysähtyi vain ihmettelmään. Olenkin jo huomannut, että Jipin viilipyttymäisyys on paikoin alkanut tehdä Hugoakin reippaammaksi, mikä on hienoa! Jospa ne opettavat toinen toistaan - Hugo opettaa Jippiä koirien tavoille ja toisaalta Jippi opettaa Hugolle, ettei tarvitse jännittää.

Minä olin lauantaista sunnuntaihin yökylässä kaverin luona, joten oli sopiva hetki Hugolle päästä yökyläilemään vanhemmilleni. Markus sen sijaan vietti aikaa Jipin kanssa kahden ja oli ilmeisesti pentu onnistunut olemaan ihan extra-riiwiö! Oli ilmeisesti oikein ladannut akut kahdenkeskistä leikkiaikaa varten :D

Sunnuntai-iltana 10.8. kävin Jipn kanssa hallilla treenailemassa. Tehtiin suoraa putkea ja nyt lähetin Jippiä putkeen ilman voimakasta avustamista. Jippi hakikin jo parin kerran jälkeen todella itsenäisesti putkeen ja sai putken jälkeen lentävän palkan, eikä jäänyt yhtään katselemaan minuun päin vain irtosi palkalle hyvin. Näitä ei tehty montaa toistoa, vaan lopetettiin tyytyväisenä parin oikein onnistuneen tioston jälkeen :) Toinen mitä treenattiin oli siivekkeiden välistä meneminen. En käyttänyt siivekkeiden välissä lainkaan rimaa tai ponnaria, vaan Jipin tuli vain hahmottaa, että kun juoksee kahden siivekkeen välistä, niin saa palkan. Tätä aloin treenata naksuttimen avulla. Seisoin toisen siivekkeen vieressä ja odotin niin kauan, että Jippi itse hakeutui siivekkeiden välistä. Naksautin ja palkkasin, ja jäin taas odottamaan. Parilla ekalla toistolla Jippi yritti komentaa minua antamaan namit heti, kun ei selvästikään tajunnut, mitä pitäisi tehdä, että namit saisi. Kuitenkin muutaman toiston jälkeen alkoi hoksata, mitä siltä odotetaan ja tekikin sitten todella hienosti siivekkeiden kiertoa. Loppuun tehtiin sitten vielä muutamat toistot ennakoivaa valssia. Jippi haki siivekkeiden väliin hienosti ja kääntyi hyvin, kun minulla oli lelupalkka kädessä avustamassa. Hyvin lähti siis siivekkeiden kanssa treenailutkin käyntiin! Tarkoituksena olisikin nyt vahvistaa treeneissä sekä itsenäistä suorittamista, estehakuisuutta ja irtoamista että alkaa treenailla myös käännöksiä. 

Tiistaina 12.8. oli Hugon kanssa vuorossa valkkuryhmän treenit. Radalla oli yllättäviä haasteita kohdissa, joissa en olettanut olevan hankaluuksia. Yhdeltä hypyltä Hugo esimerkiksi toistuvasti irtosi pituudelle, vaikken ollut yhtään ajatellut, että se lähtisi irtoamaan sinne. Korjattiin tilanne vaihtamalla peruskäännös vastakäännökseksi ja toimi superhyvin siihen kohtaan. Toinen haaste oli jostain kumman syystä ihan tavallinen putkeen lähetys. Koira lähetettiin putkeen niin, että se lähestyi putkea lievästä umpikulmasta. Sen ei kuitenkaan pitäisi ollan mitenkään hankala, mutta jostain syystä kahdella ensimmäisellä kerralla Hugo lähtikin putkensuun sijaan yrittämään sisäänmenoa putkenpainon ja putken välistä törmäten siis seinään. Tästä seurasi sitten se, että Hugoa alkoi jännittää, joten tehtiin muutama helppo toisto niin, että tehtiin sitä putkea yksittäisenä esteenä, eikä radan osana ja alkoi taas luistaa. Mutta oli kyllä todella outo ongelma, ei olekaan ennen ollut vastaavaa pulmaa edes tiukkojen umpikulmien kanssa. Eikä ollut eilenkään, kun tehtiin eri kohdassa rataa umpikulmaan lähetys eli ehkä se Hugo siinä yhdellä putkella vahingossa vähän törmäsi painoon, mistä syystä sitten alkoi jännätä.. Who knows.. Mutta täytyy kyllä joku päivä käydä tekemässä vastaava kohta ja varmistaa, että se oli vain joku hetken häiriö :)

Valkkutreeneissä oli kuitenkin myös hetkiä, joina tuli hämmästeltyä, että osaako Hugo todella tuon! Tällainen oli etenkin kohta, jossa koira lähetettiin kepeille 270 asteen kulmasta eli umpikulmasta ja keppien jälkeen koira tuli lähettää keppien suuntaiseen suoraan putkeen. Aluksi tein kohdan kipittämällä keppien vierellä ja tekemällä putkelle pakkovalssin, koska rata jatkui sitten putken jälkeen päinvastaiseen suuntaan kuin missä kepit olivat. Tämä oli kuitenkin jotenkin aika kiirehditty ja kökkö ohjaus, joten päädyttiin Jennan rohkaisemana kokeilmaan putken leijeröintiä keppejä ohjatessa. Niinpä siis vain piti luottaa koiraa keppien hakemisen kanssa ja lähettää Hugo kepeille kaukaa. Sitten tuli pysyä ohjaamassa niin, että putki oli minun ja keppejä suorittavan koiran välissä ja siinäkin luottaa, että Hugo kyllä hoitaa homman kotiin. Ja niinhän se hoitikin! Hugo haki kepit hienosti kauempaakin lähetettynä ja pujotteli kepit loppuun asti ilman epäröintiä ja minuun päin vilkuiluja. Enpäs olisi uskonut, että voitaisiin tuollaisesta selvitä :)

Eilen 13.8. treenailin Jipin kanssa perustottelevaisuutta ikään kuin temppuilun muodossa hauskaa pitäen. Tuli havaittua, että se kaipaa vielä maahanmenossa voimakasta käsiapua eli tekee kyllä säpäkän maahanmenon, kun itse vie käden maahan sen edessä, mutta pitäisi alkaa vähitellen saada käsiapua häivytettyä. Istuminenhan sujuu käskystä ilman käsi- tai vartaloapua ja malttaa siellä hienosti. Maassakin kyllä malttaa pikkuhetkiä, kunhan sen on sinne ensin käsiavulla auttanut, mutta tosiaan ilman apuja ei vielä sinne osaa hakeutua. Yritän nyt siis saada häivytettyä käsiapua ja vähän pienemmäksi ja yhdistää sitten vähitellen käskysanaa, jotta käsiavusta päästään kokonaan eroon lopulta. Toistaiseksi ollaan kuitenkin vielä tehty monia juttuja (kaukokäskyjä, seuraamista, sivulletuloa) namiavulla ilman käskyjä, sillä haluan yhdistää käskyn vasta, kun liike on sikäli oikeaoppinen, ettei vain sitten Jipille jäisi epäselväksi, mitä käskyllä tarkoitetaan.

Illalla alkoi sitten kesätauon jälkeen tokotreenit Hugon kanssa. Hugo teki töitä tosi innokkaasti ja kouluttajakin sanoi, että sillä on hyvä asenne tekemiseen! Tehtiin ekan kerran kunniaksi pieni "temppu"rata eli tokoliikkeitä, mutta vähän rally-tokomaiseen tyyliin. Oli hauskaa ja luoksetulo, perusasento, seuraaminen ja liikkeestä seisominen sujuivat radalla hyvin. Tehtiin itsenäisesti estehyppyä ja tein muutaman kerran niin, että jätin lelupalkan esteen taakse niin, että Hugo malttaisi esteen jälkeen hakeutua vähän kauemmaksi ennen kääntymistä ja lisäksi tein muutamia kertoja ilman lelupalkkaa. Lelupalkka todella tuntuu auttavan siinä, ettei Hugo pyörähdä ympäri heti hypättyään, vaan asettuu vähän kauemmaksi esteestä. Myös, kun lelupalkan poisti, paikka säilyi hyvänä. Täytyy siis käyttää tätä lelupalkkaa säännöllisesti, jotta vahvistuu vielä se haluttu pysähtymisen paikka. Ohjatusti tehtiin omavalintaista liikettä ja me teimme ruutua. Hugo hakeutuu ruutuun hyvään paikkaan mikäli ruudussa on lelu, mutta lelun häivyttäminen tuntuu jokseenkin työläältä. Tuntuu siltä, että kun ruutuun vie lelun, "ruutu"-käsky tarkoittaa Hugolle ennemminkin juoske lelun luokse ja odota lisäkäskyjä kuin sitä, että oikeasti ymmärtäisi menneensä maassa olevien narujen reunaamaan ruutuun, jossa tulee hakeutua takaosan keskelle (johon siis minä toivoisin Hugon hakeutuvan). Niinpä päädyttiin vaihtamaan treenitapa naksutteluun. Unohdettiin siis lelu. Otin Hugon ihan ruudun reunalle perusasentoon, kouluttaja kävi näyttämässä Hugolle ruutua siinä kohdassa, johon Hugon toivoisin hakeutuvan ja sitten lähetin Hugon ruutuun. Heti, jos Hugo hakeutui lähelle oikeaa paikkaa naksauton ja heitin palkan sinne ruudun takaosaan. Jos puolestaan Hugo ei lähtenyt hakemaan takaosaan, vaan käännähti jo etuosassa, ei naksautusta tai palkkaa tullut, vaan otin vain Hugon pois ruudusta ja tehtiin uudestaan. Tämä on hidasta ja vaatii tostoja, jotta Hugo alkaa hoksaamaan todella, että mistä se naksautus tulee, mutta uskoisin, että tämä kuitenkin loppuen lopuksi on Hugolle selkeämpi kuin lelun jättäminen ruutuun. Onneksi minulta löytyy kotoa ruututarvikkeet, joten voidaan treenailla tätä omatoimisestikin!

Kaikkiaan arki on lähtenyt rullaamaan hyvin! Pentu nukkuu samanmoiset yöunet kuin mekin normaaleina arkiöinä ja pärjää tekemättä tarpeita tämän ajan. Aamulla herättyämme Markus on vienyt Jipin heti ulos lyhyesti vain tarpeille ja minä sitten olen sen jälkeen hoitanut ruokinnan ja kunnon aamulenkin molempien koirien kanssa. Minulla on kotona kamera päivisin nauhoittamassa pennun touhuiluja ja on ollut kiva seurata stressitöntä pentua. Todella valtaosan päivästä pentu viettää torkkuen, mutta sitten välillä saattaa herätä puuhailemaan leluilla tai pahvitölkeillä tms. virikkeillä, joita olen sille jättänyt. Yksittäinen inahdus on parina päivänä tullut, muttei mitään sen pidempiä itkuiluja tai haukkumisia. Hugo ja Jippi viettävät päivät vielä portilla erotettuina, mutta portin taakse joutuminen ei onneksi tunnut olevan Jipille mikään kurja juttu, vaan se rauhoittuu sinne hyvin. Sillä on kuitenkin riittävästi tilaa touhuta, muttei kuitenkaan ihan koko taloa "vahdattavana", joten tuntuu toimivan hyvin näin alkuun.

Viimeksi esittelemäni teline-juomakuppiviritelmä ei sitten sekään toiminut.... Jippi yritti tarttua kuppiin hampailla, muttei onnistunut siinä, joten kiipesi sitten telineeseen ja loiskutteli kupin tyhjäksi etutassuilla. Myöskin koko telinettä tuntui saavan kätevästi raahattua tarttumalla sen jalkaan hampain ja kiskomalla pontevasti! Tässä vaiheessa täytyy todeta, että tästäkin syystä on kätevää, että Jippi on portilla rajattu juurikin keittiöön, jossa sattuu olemaan muovimatto, kun muissa huoneissa on parketti... Olin jo melko epätoivonen, mutta nyt tuntuu löytyneen (*KopKopKop*) kuppi, jossa Jippi antaa vesien olla - tai on ainakin nyt kahtena päivänä antanut. Ostin todella raskaan suuren juomakipon, joka on nyt asetettuna neliskanttiseen pesuvatiin. Systeemi on liian painava, jotta Jippi jaksaisi sitä liikutella. Etutassut se edelleen saa kippoon ja onkin molempina päivinä näin tehnyt. Kuitenkin on hetken tuumailun jälkeen astunut sieltä ilman loiskutteluja pois ja jättänyt kupin sikseen. Ilmeisesti totesi, ettei se ole läheskään yhtä hauskaa, jos vesi läiskyy vesikiposta pesuvatiin kuin se, että sen veden saisi levitettyä ympäri lattiaa. Helpottavaa siis tietää, että Jipillä on juomavettä päivisinkin :)

On ollut kyllä tosi kivaa vaihtelua, että on ollut nyt viileämpää! Sateetkaan eivät ole häirinneet ja ukkosetkin ovat olleet ihan tervetulleita, varsinkin, kun on tullut huomattua, ettei niin Hugo kuin Jippikään reagoi niihin millään tavoin. Kaksi kertaa ollaan oltu kotosalla, kun ukkonen on jyrähdellyt todella lähellä, eikä tosiaan kumpikaan ole korvaansa lotkauttanut. Kerran oltiin myös aamulenkillä juuri, kun jyrähteli niin lähellä, että itse kyllä säpsähdin. Hugo ja Jippi sen sijaan eivät moista tuntuneet huomaavankaan!

Olen muuten havainnut, että Jipillä on alaetuhammas aavistuksen heilunut. Laitoin jo Laura-kasvattajalle viestiä, että voiko kyseessä olla irtoava maitohammas vai kenties olisiko hammas katkennut. Jotenkin oli niin iskostuneena mieleen, että ne hampaat irtoilee sitten 4 kk iästä ylöspäin, joten en yhtään ajatellut, että ne voisi alkaa heilumaan jo nyt! Toisaalta tätä kyllä itsekin heilumisen havaittuani vähän epäilin, koska Jippi ei arastellut hampaita lainkaan, vaan tarttui leluihin (ja käsiin... :D ) ihan normaalisti. Mutta Laura vielä vahvisti, ettei se mitenkään tavatonta ole, että ne alkaa tuossa iässä jo heilua. Näyttäisi siis, että hampaat vaihtuvat melko varhain tällä pentusella, mikä meille passaa varsin mainiosti - päästäänpähän aikaisin eroon kutiavista naskalihampaista :)

Oli tarkoitus lisätä tähän vielä kuvia, mutta aika vierii niin vauhdilla, etten ole ehtinyt siirtää kuvia taas viikkoon kännykästä tietokoneelle. Säästetään kuvat siis seuraavaan päivitykseen!

Hugo pääsi luokalta!

Hugon kuulumiset

Aloitetaan nyt otsikossa mainitulla asialla. Olimme siis Hugon kanssa sunnuntaina 3.8.2014 ilmoittautunueet kahdelle agilityradalle JAU:n kisoissa. Oli aikamoinen helle ja mietin mielessäni, että mitenköhän me jaksetaan kaksi starttia sellaisessa kelissä. No tätä ei tarvinnut sitten testatakaan, sillä ensimmäiseltä radalta tuli nolla ja sij. 4/25, mikä oikeutti kolmanteen LUVAan eli saimme SERTin. Nyt Hugo on siis kolmosluokkalainen koira, aika hurja ajatus, että tästä lähtien kisataan sitten agilityn korkeimmassa luokassa kaikkien huippujen kanssa. Kyllähän sen toki tietää, ettei meillä mitään saumaa ole sijoituksiin kolmosluokassa, muttei niillä meille olekaan väliä. Kolmosluokassa on meillä tavoitteena saada mahtumaan mukaan hyviä meidän tasoisiamme suorituksia!

Anders Virtasen tuomaroima rata oli mukava profiililtaan - ratapiirros löytyy täältä. Hetken pohdin alkuun, että tehdäkö kolmoselle pakkovalssi vai takaakierto-päällejuoksu. Olin alkuun melkein varma, että tekisin takaakierron, koska pelkäsin pakkovalssin valuvan pahasti tai olevan onnettoman myöhässä. Lopulta kuitenkin päädyin siihen, että saan Hugolle paremman tien kolmoselle pakkovalssaamalla. Takaakiertona tehtynä tie kolmoselle olisi jäänyt tiukemmaksi ja rima olisi voinut herkästi pudota. Radalla oma ohjaus tosiaan vähän valahti ja Hugolle tuli vähän venähtänyt kaarre tästä syystä, mutta toisaalta taas sai hyvän linjan kolmoselle... Puomin ylösmeno on videolta katsottuna aika hilkulla, todennäköisesti siitä syystä, että Hugo tulee puomille vähän vinosti. Puomin alastulokontakti oli taas epävarma - hitsit näitä! Oikeasti ollaan tosi paljon keskitytty näihin nyt treeneissä ja jotenkin tuntuu, että siitäkin huolimatta suoritukset seilaa ollen välillä parempia ja välillä huonompia. Seuraava mietityttävä kohta oli putkesta päällejuoksun kautta kepeillemeno. Vähän pohdin, että mahtaakohan Hugo hakea oikean keppivälin etenkin jos sitä edeltävä hyppy yhtään valuu. Keppejä edeltävä hyppy oli kuitenkin melko rimansuuntainen eli lasketui valmiiksi jo keppejä kohti ja näin ollen lähestyminenkin oli helppo. A-este vähän hirvitytti jo etukäteen. Tiesin, että minun on pakko saada reilusti etumatkaa, jotta saan ohjattua A:n jälkeiselle muurille. Vähän Hugon rytmi rikkoutuu A:lla eli näkyy, ettei alastulolle tule kahta täydellistä laukka-askelta, vaan pieni väliaskel. Siitäkin huolimatta tämä oli jo selvästi "rauhallisempi" juoksu-A kuin viime kisoissa. Silloinhan Hugo kävi niin kuumana, että huolimatta siitä, miten askeleet osuivat, se leiskautti tosi komean loikan sieltä alastulolta osumatta lähellekään kontaktia... Treenit siis jatkukoon, mutta suunta on ainakin oikea! Loppusuoralla tein takaaleikkauksen toisiksi viimeisimmälle hypylle, mikä vähän takkusi. Etenin muurilta liian vauhdilla ja ajauduin itse ihan liian lähelle takaaleikattavaa hyppyä. Hugo hyppäsi kyllä hypyn varmasti, mutta jyrkästä takaaleikkauksesta johtuen vähän oli epäröintiä siinä, että jatkuuko matka vikan hypyn ohi vai sen yli. Yli se Hugo kuitenkin lopulta meni!

 Lopputuloksena siis -3,75 ja sijoitus 4/25. Hugo eteni omasta mielestä kivaa vauhtia ottaen huomioon, että oli tosi tukalan kuuma. Aikaa olisi saanut helposti napsittua pois puomilla ja myös vähän tiiviimmissä kaarteissa, mutta muuten meno oli ihan hugomaista :)

 

Eilen 5.8. Hugolla oli aika Mevetiin, jossa Hugo sai hyvät päiväkännit ja pääsi siis unten maille. Olin siis varannut ajan hammaskivenpoistoon - tämä olikin ensimmäinen laatuaan Hugolla. Mitenkään kauhean runsaasti hammaskiveä Hugon hampaisiin ei ole edes näinä neljänä vuotena ehtinyt kertyä, mutta yläposkihampaissa sitä oli sen verran, että päätin puhdistuttaa hampaat ja yrittää nyt ryhdistäytyä hampaidenharjauksen kanssa. Hammaskivenpoisto sujui hyvin ja nyt on pojalla puhdas kalusto suussa :) Mitään isompaa häikkää suusta ei löytynyt eli kaiken kaikkiaan terve suu - hyvä! Koska rauhoittamista ei ihan turhan usein halua tehdä, päätin otattaa Hugon olkanivelistä uudet kontrolliröntgenit. Hugon olathan kuvattiin vuoden 2013 keväällä (silloinen lausunto täällä). Nyt halusin sitten varmistaa, ettei nykyisellä säännöllisellä treenauksella ja mm. A-esteen tiheällä treenaamisella ole aihetunut olkaniveliin mitään suurempia muutoksia. Olin aika luottavainen, ettei mitään järkyttävää löytyisi, koska viime kuvauksen yhteydessä ortopedi sanoi, ettei muutosten pitäisi tulla vaikuttamaan harrastamiseen saatika sitten normaaliin elämään mitenkään. Mutta oli se silti kiva saada vielä varmistus, että olkanivelissä todella kaikki näytti aika lailla samalta kuin silloin edellisellä kuvauskerrallakin! Kunhan silloin kuvat lausunut Lotta Axelsson palaa lomilta, saan vielä hänen lausuntonsa kuvista, mutta jo nyt sain eläinlääkäriltä toteamuksen, että olkanivelet näyttävät melko lailla samoilta kuin silloin edellisissä kuvissakin. Kylläpäs huojensi tämä tieto :)

Ilmoitin muuten Hugon I-HAH:n järjestämään möllitokoon elokuun loppupuolelle ja siellä suoriutumisen mukaan sitten päätetään mennäänkö virallisiin kokeisiin, jotka meidän seura järjestää syyskuussa. Mitenkään kamalasti ei ole tullut nyt treenailtua tokoa (eikä kyllä agilityakaan) ihan siitä syystä, että on koko ajan niin kauhean kuuma! Ollaan tehty lyhyissä pätkissä seuraamista ja käännöksiä. Tosiaan vasemmalle käännös on alkanut sujua jo ilman törmäilyitä, mikä on jo hurja edistys :D Sen sijaan luoksetulot ovat nyt kyllä tehotreenin tarpeessa. Hugo kyllä tulee luokse ja istuu eteen, mutta vauhti on taas todella hidas - tulee siis osan matkasta rauhallisessa laukassa ja osan matkasta ravaten. Olen yrittänyt tehdä vauhtiluoksetuloja pallon avulla eli olen näyttänyt pallon ja kesken matkan olen vapauttanut Hugon taakseni lentävälle pallolle. Vauhtia tulee hurjasti lisää heti, kun vapautus kuuluu, mutta siihen asti se luoksetulo on pallosta huolimatta rauhallinen. Pitänee siis alkaa tehdä nyt vauhdikkaita luoksareita paaaaljon paljon enemmän kuin kunnon luoksetuloja ja hinkata sitten erikseen vaikkapa sitä luoksetulon loppuasentoa, jottei se unohdu siinä samalla täysin. Ensi viikolla alkaakin sitten jo ohjatut tokotkin, niin pääsee vähän säännöllisempään tokotreenirytmiin kiinni :)

Jipin kuulumisia

On kyllä pakko todeta, että Jippi on nopea oppimaan uusia asioita. On innokas oppimaan ja niin nami- kuin lelupalkkakin motivoi hyvin. En ole ihan kauheasti vielä treenaillut mitenkään järjestelmällisesti, vaan yritetään aina silloin tällöin tehdä ihan pienissä pätkissä jotain hauskaa treeniä, josta saa sitten hyvän palkan, jotta motivaatio säilyy. Ollaan opeteltu tosiaan sitä istumista ja maahanmenoa, mutta nyt myös kosketusalustaa ja käden koskettamista nenällä. Jippi lähtee hienosti itse tarjoamaan tekemistä, kunhan vaan tarpeeksi odottelee eli naksutinkoulutus tuntuu sopivan sille hyvin! 

Su 3.8. Jippi pääse leikkimään appenzellipentu Pirkon kanssa. Tuntuu olevan sopiva leikkikaveri, kun leikkityyli on molemmilla tasaisen raju eli vaikuttavat olevan hyviä painikavereita. Pirkko oli tällä kertaa vähän väsy leikittyään jo perheen toisen koiran Ofelian kanssa, mutta antoi silti hyvän vastuksen sen aikaa, kun jaksoi leikkiä. Molempien ollessa pirteitä leikit olisivat varmasti tätäkin vauhdikkaampia eli uusia leikkitreffejä odotellessa :)

Ollaan Jipin kanssa opeteltu hihnakävelyn saloja sellaisilla lenkeillä, joilla Hugo ei ole ollut mukana. Ei enää juurikaan kisko hihnasta (välillä kyllä edelleen kantaa hihnaa suussa), ellei sitten ole iltaväsy iskenyt ja sen mukana tuleva itkupotkuraivarifiilis päässyt valloilleen :D Ollaan päästy harjoittelemaan myös ihmisten, pyöräilijöiden ja koirien ohitusta. Jippi on sen verran sosiaalinen pentu, että ihmiset kiinnostavat kovasti. Kuitenkin "nätisti"-käskyllä Jippi malttaa todella hienosti kävellä ihmisten ja pyöräilijöiden ohi ottaen katsekontaktia minuua. Mahtipentu! Myös koirien ohituksia ollaan harjoiteltu ja vaikka ne kiinnostavatkin kovasti, ollaan saatu ohituksia niin, että melkein koko aika kuljetaan katsekontaktissa. On ollut myös todella hienoa huomata, että luoksetuloon voi tällä hetkellä ainakin luottaa. Jipin ollessa vapaana mikä tahansa ärsyke/häiriö/kiinnostuksenkohde jää toissijaiseksi, kun kutsun luokse. On tullut vastaan koiria, jotka yllättäen ovatkin olleet ihan lähellä tultuaan esimerkiksi joltain sivupolulta, mutta vaikka Jippi uteliaana katseleekin toisia koiria, niin siitäkin huolimatta se tulee luokse kutsuttaessa. Hienoa! Jippi on oppinut myös "irti" ja "jätä" -käskyt. Irti-käskyä käytetään, kun Jipin tulee irrottaa ote lelusta ja jätä-käskyllä taas päästetään suusta maasta tongitut asiat, kuten pupun papanat, tupakantumpit ja linnunsulat. Olen muuten havainnut, että maassa olevat linnut kiinnostavat Jippiä kovasti. Jos on vapaana, lähtee herkästi vaanimaan lintuja ja sitten ajaisi niitä takaa, mikäli vain saisi siihen mahdollisuuden. Toistaiseksi luoksetulokäsky on toiminut näissäkin tilanteissa, mutta saa nähdä, tuleeko eteen aika, jolloin ilmenee ajoittaista korvattomuutta, eikä luoksetulot enää pelitäkään yhtä hienosti.... Ainakin Hugolla tällaisia vaiheita ilmeni useitakin :)

Kirjoittelin aiemmin Jipin innosta loiskutella vesikupilla. Nyt siihen on yhdistynyt myös halu kaataa vesikuppi, mikä tekee ongelmasta vieläkin haastavamman. Normaalissa keraamisessa vesikupissa on siis ollut se ongelma, että matalat reunat sallivat veden kauhoisen etutassuilla kupista lattialle. Ja todella niin, ettei kuppiin jää enää pisaraakaan vettä ja lattia sen sijaan lainehtii. Niinpä ostin roiskeenestorenallisen kupin, jonka reunat eivät kuitenkaan estäneet kauhomista riittävästi. Joten ostin sitten roisen roiskeenestoreunallisen kupin, jossa ne reunat olivat suuremmat. Kyseinen kuppi oli kuitenkin niin kevyt, että sen Jippi sen sijaan sai käännettyä ylösalaisin tai kipattua laidalleen. Niinpä viritin kuppia niin, että laitoin metallikulhon sisään painavamman keraamisen kulhon, mutta siitäkin huolimatta Jippi onnistui kippaamaan kartiomaisen kulhon painamalla reunasta tassuilla. Ei muuuta kuin miettimää seuraavaa vaihtoehtoa. Päädyin kokeilemaan ei-koiralle-tarkoitettua suurempaa kulhoa, joka oli myös keraaminen eli jonkin verran painava, mutta samalla myös korkea eli Jippin juuri ja juuri ylsi juomaan pohjalta, mutta kauhominen olisi korkeiden reunojen vuoksi hankalaa. Eilen käväisin töissä ja katselin sitten Vahti-kamerasta, kuinka Jippi yritti ensin kauhoa kulhoa tyhjäksi ja siinä onnistumatta nappasi sitten lopulta kulhon reunasta hampain kiinni ja viskasi kulhon kumoon. Siis mistä ihmeestä tuo pieni pentu löytää voimia keraamisen suuren kulhon viskomiseen?!?! Sillä oli lisäksi ihan älyttömät lystikästä leikkiessään ison kartionmallisen kulhon kanssa. Siellä se rullasi kulhoa pitkin keittiötä oikein tohkeissaan. Eli ei toiminut sekään. Nyt on kokeilussa sitten vielä seuraava viritelmä. Kävin ostamassa kuppitelineen, jonka avulla kupit saa nostettua juuri sellaiselle korkeudelle, että Jippi pystyy tällä hetkellä just ja just yltämään juomaan, mutta loiskuttelu (toivottavasti!) ei ole mahdollista korkeuden takia. Lisäksi ostin telineeseen sellaisen keraamisen kulhon, jossa ei ole hyviä reunoja hampailla tarttumiseen. Tässä kuva tuosta viritelmästä:

Eilisestä asti menty nyt tuolla ja toistaiseksi on pysynyt vedet kupissa ja kuppi telineessä. Toisaalta sitten Jippi ei ole vielä joutunut olemaan yksin tämän viritelmän aikana - yleensähän tätä juomakuppipuuhastelua ilmenee juurikin yksiolojen aikana siitäkin huolimatta, että Jipille kyllä jätetään kasa kaikenlaisia virikkeitä (leluja, luita, pahvikartonkeja yms.) puuhastelua varten.  Nyt pidetään peukkuja, että tämä systeemi toimisi, koska muuten en oikein tiedä, mitä enää keksisin kokeilla. Yksi kokeilemisen arvoinen on vielä lisäpainon laittaminen kuppiin, jolloin Jippi ei jaksa kipata kuppia ympäri. Mutta kokeillaan nyt ensin tätä, jospa vaikka toimisi!


Yhteisiä kuulumisia

Paljon on taas touhuttu niinkin, että molemmat koirat ovat saaneet olla mukana. 1.8.2014 lenkkeiltiin Uutelassa ja koirat pääsivät tutustumaan siellä meriveteen, kun siellä päin ei onneksi ole havaittu sinilevää. Pohja oli tosi kivinen, joten kunnon uimapaikkaa ei ollut, ja niinpä tyydyttiin vain kahlailemaan. Hugokin kahlasi, vaikka kuvissa pysyykin itsepäisesti kuivalla maalla :)

Ollaan melko paljon lenkkeilty Östersundomissa, missä on sopivan pituinen lenkki, joka kiertää kauniin lammen. Siellä ei olla kertaakaan törmätty muihin ihmisiin tai koiriin eli on saanut täysin omassa rauhassa lenkkeillä! Lammessa ei harmi kyllä missään kohdassa ole hyvää rantaa, jossa vesi syvenisi vähitellen, vaan kaikista kohdista joutuu suoraan sellaiseen syvyyteen, ettei Jipillä enää yltäisi jalat pohjaan. Ei olla siis siellä pystytty totuttelemaan veteen kahlailemalla, mutta muuten on niin ihana paikka, että ollaan käyty siellä useampaan kertaan :)

Hihnakävelytreenit Jipin kanssa ovat alkaneet tuottaa tulosta myös siten, että yhteislenkkeily hihnassa on alkanut olla sujuvampaa. Valtaosa hihnalenkeistä (tai no hihnassa lenkkeillään aina vain osia lenkeistä) sujuu jo melko kivasti ilman pahempia ristiinrastiin seilailuja.