Vihdoin pakkasta!

Vieläkään maassa ei ole juurikaan lunta, mutta silti keli on jo kivan talvinen! Pakkasta on nyt pari päivää ollut viidestä kymmeneen astetta ja sen seurauksena on kuivaa ja raikasta! Niin kivaa vaihtelua pitkien sadekelien jälkeen :)

Olen tämän viikon lomalla, joten poikkeuksellisesti päästiin arkenakin nauttimaan lenkkeilystä valoisaan aikaan. Koirat pääsi kirmailemaan pellolla ja käytiin tutustumassa uusiin lenkkimaastoihin. Oli kivoja reittejä!

Katsaus vuoteen 2015 ja tavoitteet vuodelle 2016

Vuosi lähestyy loppuaan ja on aika kurkistaa vuoden takaisiin tavoitteisiin ja katsoa kuinka ne ovatkaan täyttyneet. Tähän kopioitu vuosi sitten kirjoitetut tavoitteet ja vihreällä kirjoituksella olen nyt kommentoinut, että miten ovat täyttyneet.

"Hugon ja Nooran tavoitteet vuodelle 2015

Agility:
-Kisataan kohtalaisen säännöllisesti kolmosissa ja jokunen nollakin sieltä olisi kiva saada (Parit kisat ehdittiin käydä ennen kuin ilmeni taas outoa hyppyhaluttomuutta ja jumiutumista. Mitään vikaa ei onneksi löytynyt, mutta tämä yhdistettynä takkuavaan menoon ja alkukesästä sattuneeseen hauislihaksen revähdykseen sai minut päättämään, että jätetään kisaaminen ja siirrytään treenaamaan matalemmin estein.)
-Ohaajalle rentoutta ja sujuvuutta liikkumiseen - myös kisaradoille! (Kisaradat saivat jäädä, mutta treeneissä ollaan saatu kyllä selvästi enemmän "flow'ta" ja Hugo on alkanut vähitellen taas hakeutua esteille paremmin. Selvästi alkaa itseluottamus sillä nousta ja tämän myötä vähitellen uskallan itsekin ohjata vähän rohkeammin).
-Kontaktit kuntoon (tämä voi olla haastava, kun puomin kanssa ollaan taisteltu jo niin kauan ilman, että siihen ollaan löydetty varmuutta, mutta jatketaan yrittämistä!) (Jumiutumisten ja etenkin hauislihaksen revähdyksen vuoksi päätin, ettei enää treenailla A:ta. Vaikka hauis on nyt ollut täysin oireeton ja parantui siis hyvin, tulee se kuitenkin aina olevan ns. riskialtis kohta, joten en halua turhaan kuormittaa etupäätä juoksuttamalla Hugoa A:lla. Puomin kontakteja ollaan treenailtu ja vähän varmempaa menoa on ollut, vaikkei edelleenkään tule kontaktille niin nopeasti kuin olisi toiveena).

Toko:
-Jatketeaan kotitreenailua hauskanpitomielessä (Toteutui - olemme treenailleet kotona ja välillä jopa käyneet kaveritreeneissä treenailemassa tokoa. Nyt, kun ollaan treenailtu ihan vain aktivointimielessä, niin ollaan onnistuttu tekemään treeneistä hauskoja ja Hugon motivaatio on ollut tosi kohdillaan!)
-Ei tavoitteita kisaamisen suhteen. Parit möllikokeet voisi tosin käydä kokeilemassa, jotta saisi vähän tuntumaa kisamaiseen paikkamakuuseen, mutta ihan sitten möllikokeiden sujumisesta riippuu, että haaveillaanko edes enää kisaamisesta. (Rally-tokon aloittamisen myötä se on tuntunut meille sopivammalta lajilta, joten toko jäänee kisamielessä kokonaan.)

Rally-toko:
-Treeniryhmäpaikka (ainakin kesäkaudelle!) (Toteutui - treenattiin ohjatusti kesän ajan ja talvellakin oltaisiin näin tehty, mikäli treeniryhmä olisi saatu kasaan. Talvella ollaan siis vain omatoimitreenattu)
-RTK1 ja ehkäpä jopa AVO:n korkkaus! (Ensimmäinen osa toteutui eli käytiin kolmessa kokeessa ja Hugo sai RTK1-koularin koesuorituksin 97 /100 p, 100/100 p ja 94/100 p. Avoimeen oli jo koepaikka varattuna, mutta selkäjumin takia annetut kipulääkkeet estivät osallistumisen. Melkein kuitenkin täyttyi siis tuo toinenkin osa ;) ).

Muuta:
-Tavoitteena olisi, että Hugo pysyisi terveenä ja jumittomana. (Hauislihaksen revähdys oli ikävä "takapakki" ja tämän lisäksi oli yksi isompi jumiutuminen, mutta muuten Hugo on vietellyt oikein vetreää ja tervettä vuotta. Nyt, kun agilityssa ollaan siirrytty treenailemaan mediestein ja jätetty osat kontakteista, niin Hugo on vaikuttanut pysyvän vetreänä eli toivotaan, että sama jatkuu!)
-Tarkoituksena tarkistaa kilpirauhasarvot alkuvuodesta. (Kilpirauhasarvojen osalta tarkistettiin vain T4-arvo, kun ELL suositteli testaamaan ensin vain sen ja sitten jos se on kovin matala, niin sitten tarkistamaan sen TSH:n. T4-arvo oli noin 13 eli vaikka se oli vähän ehkä viitearvoja matalampi, niin ei kuulemma niin alhainen, että kertoisi kilpirauhasen vajaatoiminnasta.)
-Treenaillaan kesäkaudella jälkeä (toivottavasti viime kesää aktiivisemmin!) ja tavoitteena edistyä janojen kanssa ja saada kulmiin varmuutta. (Jälkiä treenailtiin jonkin verran ja kulmiin tosiaan tuli varmuutta. Janat edelleenkin haastavia. Janojen osalta treenisuunnitelmana, että kun treenataan janoja, niin varsinainen jälki on helppo ja sitten jos tehdään vaikeaa jälkeä, niin jätetään jana tekemättä. Jälkitreeneissä tuli esiin myös se, että Hugo ajaa hyvin minun tai Markuksen tallaamaa jälkeä, kun on tottunut näihin, mutta huonommin, jos on joku muu tallaamassa. Ensi kesänä siis yritetään saada muiden tallaamia jälkiä enemmän!).

Jipin ja Noora tavoitteet vuodelle 2015

Agility:
-Aloitetaan keppien ja kontaktien treenaaminen kesemmällä. (Toteutui. Kesällä aloitettiin keppien ja puomin treenaaminen ja syksymmällä A:n ja keinun treenaaminen. Kepit ja puomi on hyvällä mallilla - A ja keinu vielä kesken, mutta aloitettu nekin)
-Möllien korkkaus loppuvuodesta? (Möllit päästiin korkkaamaan jo kesällä, kun käytiin muutamissa supermöllikisoissa (mölleihin ei asiaa, kun A ei ole valmis). Tämä tavoite kuitenkin ylittyi huimasti, sillä korkattiinkin jo viralliset kisat hyppyradoilla joulukuussa saaden myös eka LUVA!).

Toko:
-ALO:n korkkaus sääntömuutoksen jälkeen eli syksymmällä ja ehkäpä varovaisesti uskaltaisi tavoitella ALO1-tulosta...? (Toteutui. ALO korkattiin uusilla säännöillä, käytiin kahdet kokeet ja kaksi ALO1-tulosta ehdittiin saada tämän vuoden puolella.)
-Hauskuuden säilyttäminen treenaamisessa ja riittävään motivointiin panostaminen, jotta into säilyy (meillä molemmilla!). (Toteutui. Treeneissä on ollut hauskaa ja Jippi tuntuu olevan helposti motivoitavissa myös tokoiluun. Itse asiassa kouluttajalta saatiinkin jossain vaiheessa neuvoksi, etten yrittämällä yritä nostattaa Jippiä, kun se aika herkästi saattaa nostaa virettä sitten turhankin korkealle).

Haku:
-Viikottainen treenaus hakuryhmässä. (Toteutui. Treenattiin koko vuosi ryhmässä, jossa kesäkaudella joka toinen viikko treenattiin hakua ja joka toinen viikko raunioita).
-rullailmaisun opettamisen aloittaminen (ei mitään tietoa, kuinka nopeasti tässä asiassa edetään, kun laji sen verran uusi itselleni...). (Toteutui. Rullailmaisua ollaan aloitettu, mutta Jippi on vasta hakenut rullaa näkyvissä olevalta maalimieheltä eli ei yhdistetty vielä hakua ja ilmaisua.)
-Tavotteiden asettaminen haun osalta tässä vaiheessa todella haastavaa, koska laji itselle uusi, eikä vielä oikein ole tietoa siitä miten siinä edetään. Joten ei aseteta oikeastaan muita tavoitteita vielä vuodelle 2015 kuin että treenailtaisiin säännöllisesti ja edistyttäisiin treeneissä sopivaa tahtia :) (Osittain toteutui. Jippi on edennyt hyvin siinä, että sillä on hyvä keskittymiskyky etsiessä ja se tekee partiointityylisiä tehtäviä varman ja keskittyneen oloisesti. Pistotukset hakumetsällä sen sijaan ovat tuottaneet päänvaivaa, sillä Jippi kovin mielellään pistotuksissakin lähtisi "sahaamaan", enkä ole saanut sille opetettua suoraan irtoamista keskilinjalta poispäin. Treenit jatkukoon siis!)

Paimennus:
-Tavoitteena käydä paimentamassa noin kerran kuussa. (Toteutui. Melkeinpä kuukausittain päästiin paimentamaan.)
-Ohjaajalle ymmärrystä lajista ja loogisuutta omaan toimintaan. (Ymmärrystä on hieman kertynyt ja välillä jopa ehkä tuota loogisuutta toimintaan, mutta edelleenkin taistelen sen kanssa, että annan aika ajoin epäloogisia signaaleja Jipille. Jipin työskentely lampailla on kuitenkin mennyt eteenpäin, sillä vihdoin se on alkanut pitämään hieman paremmin etäisyyttä (ollaan treenattu tähän suullista käskyä) ja kuljetukset toimivat aika kivasti.)

Muuta:
-Luustokuvaus vuoden iässä ja toki kovasti toivotaan sieltä hyviä uutisia! (Luustokuvaukset oli 1-vuotissyntymäpäivänä ja hyviä uutisiahan sieltä saatiin, kun kaikki tulokset oli priimaa :) )
-mahdollisesti MH-kuvaus (hyväksytysti) (MH-kuvausta ei vielä järkätty - ja ehkä hyvä niin, sillä olihan Jippi vielä tänä vuonna tosi nuori siihen - mutta kuvaus on jo varattu huhtikuulle!).
-Tavoitellaan toki terveenä pysymistä. (Toteutui. Ainoa eläinlääkärireissu luustokuvausten lisäksi oli se kerta, kun jouduttiin poistamaan nielusta sinne juuttunut ruohonkorsi.)

Nooran tavoitteita vuodelle 2015
-Kunnon kohottaminen (juoksulenkit?). (Olin laiska ja lintsasin kyllä tästä.... Kyllähän ollaan tehty silloin tällöin juoksulenkkejä nyt, kun onnistuu juokseminen yhdessä molempien koirien kanssa, mutta vähän turhan harvoin näitä on tullut tehtyä...)
-Oman liikkumisen parantaminen agilityssa - sujuvampaa, nopeampaa menoa ja parempaa rytmittämistä. (Tuntuu, että ainakin jonkin verran on tullut edistystä tässä! Paljon on vielä parantamisenvaraa, mutta suunta on oikea.)

Hugolla kaikki tavoitteet eivät toteutuneet, kun tuli tosiaan kesken vuoden tuo päätös lopettaa agilityn kisaaminen ja siirtyä treenaamaan niin, että meillä on hauskaa, mutta että Hugo säilyy hauisvamman uusimiselta ja toistuvilta jumeilta. Moni tavoite kuitenkin täyttyi ja kaikkiaan Hugolla on ollut hyvä vuosi :) Jipin osalta melkein kaikki tavoitteet täyttyivät ja osa jopa ylittyi.

Yksi suuri saavutus vuonna 2015 oli se, että Hugon ja Jipin välit ovat muuttuneet huomattavasti. Vuoden 2014 aikanahan kyllä kaksikko leikki ja viihtyivät toistensa seurassa, mutta Hugolla kesti todella pitkään ennen kuin se alkoi sietämään tiettyjä juttuja Jipiltä. Kotona ollessaanhan se oli pitkään tarkkana omasta tilastaan eli Jipillä ei ollut asiaa sen "tontille" ja kovin herkästi Hugon lemppari-ihmisiä tervehtiessä Hugo ärähteli Jipille jos se tuli liian innokkaasti tervehtimään. Tämän eteen tein aika paljon töitä, jotta loin Hugolle selkeitä rajoja siitä, että missä tilanteissa on ok huomauttaa Jipille ja missä tilanteissa taas ei Hugolla ole asiaa kommentoimaan, vaan on minun tehtävä pitää kakara kurissa. Lopulta vuoden 2015 alulla päästiin kuitenkin siihen tilanteeseen, että Hugolta jäi kaikki ärähtelyt ja murahtelutkin pois, eikä enää tällaisia tilanteita synny. Kesän aikaan se alkoi jopa leikittämään Jippiä sisällä (ennenhän ne leikkivät ainoastaan ulkona), eikä se enää vahdi sitä omaa tilaansa, vaan itse asiassa se on juurikin Hugo, joka useimmiten hakeutuu Jipin viereen nukkumaan. Myöskin mustasukkaisuus tiettyjen ihmisten seurassa on loppunut eli nyt voi ihan rauhassa antaa koiruuksien tervehtiä ihmisiä joutumatta seuraamaan, että osaahan Hugo käyttäytyä. Kaikkiaan siis Hugon ja Jipin yhteiselo sujuu nykyään vallan mainiosti. Oli näköjään Hugo vähän hitaasti lämpenevää sorttia, kun kesti melkein vuoden tuo kakaran hyväksyminen täysin...! :D

Ja sitten siirrytään seuraavan vuoden tavoitteisiin eli tässäpä nyt listattuna odotuksia ensi vuodelle 2016 :)

 Hugon ja Nooran tavoitteet vuodelle 2016
-Jatketaan agilityn treenaamista noin kerran viikossa rytmillä. Tarkoituksena on saada Hugon itsevarmuutta kasvatettua entisestään ja tämän myötä yhä enemmän irtoavuutta. Kisaamaan tuskin on tarkoitus suunnata, ja treeneissä tarkoituksena onkin tarkoitus jatkossakin käyttää medikorkeuksia. Pääpaino siis siinä, että meillä molemmilla olisi hauskaa!
-Tarkoituksena olisi päästä ainakin kesällä taas treenaamaan rally-tokoa ohjatusti. AVO on tarkoitus korkata alkuvuodesta ja tavoitteena on saada RTK2 vuoden 2016 aikana. VOI-korkkausta en vielä uskalla asettaa tavoitteeksi, kun riippuu niin kovasti siitä, miten tuo oikean puolen työskentely edistyy.
-Kesäkaudella tehdään metsäjälkiä ja hieman kiinnostuin myös verijälkimahdollisuudesta! Katsotaan, josko innostuttaisiin kokeilemaan sitäkin.
-Uutena harrastuksena Hugolle on kaavailtuna hajuerottelua/noseworkia. Tarkoituksena on aloittaa treenit alkuvuodesta itse kasaamani treeniryhmän kanssa kouluttajan kera. Nosework-kisoja ei taida vielä Suomessa juuri olla (eikä se ainakaan ole virallinen kilpailulaji), mutta mikäli sellaisia tulevaisuudessa ilmaantuu, niin voitaisiin mahdollisesti kokeilla Hugon kanssa tätä kisalajia! Mutta vaikkei kisaamaan päädyttäisikään, niin tarkoituksena olisi opettaa Hugolle hajuerottelua ja kesällä/syksyllä mahdollisesti kokeilla, josko Hugosta saataisiin sienikoira :)
-TERVEYS! Tämähän se on aina se kaikkein tärkein tavoite. Tavoitteena on säästyä lihasvammoilta yms. nyt, kun agilitytreeneissäkin siirryttiin vähän iisimpiin treeneihin. Muutenhan Hugo on ollut tähänkin asti kovin terve koira eli saman linjan toivon jatkuvan!

Jipin ja Nooran tavoitteet vuodelle 2016
-Agilityssa ensimmäinen osatavoite on saada kontaktit kisakuntoon ja päästä korkkaamaan agilityradatkin. Vuoden 2016 aikana toiveena olisi saada luokkanousu kakkosiin. Toiveena olisi "mahdollisimman ehjä" agilityvuosi ja mikäli sellainen saadaan, niin uskallan aavistuksen haaveilla myös kolmosiin nousemisesta vuoden 2016 aikana. Muttei haittaa, jos se jää vain haaveeksi :)
-Tokossa olisi tavoitteena saada TK1 alkuvuodesta. Varovaisesti uskallan ehkä asettaa tavoitteeksi myös TK2-koularin vuoden 2016 aikana! Tärkeintä on taas pitää treenit mielekkäinä ja ylläpitää Jipin intoa ja motivaatioa (joskaan tämä ei vielä ainakaan ole osoittautunut olevan mitenkään vaikeaa :D ).
-BH-kokeen suorittaminen hyväksytysti. Pitkä paikkamakuu hirvittää ja siksi en tämän kanssa halua kiirehtiä kauheasti, kun Jipillä on ollut toistaiseksi paikkisten kanssa pientä levottomuutta havaittavissa. Ensin siis tavoitteena löytää paikkiksiin oikea mielentila ja sen jälkeen voitaisiin sitten suunnata BH-kokeeseen.
-Kesällä on tavoitteena metsäjäljen kokeileminen Jipin kanssa. Ei olla jälkiä lainkaan tehty, mutta kokeillaan kuinka lähtee sujumaan!
-Paimennuksesta ja hakuilusta en osaa vieläkään oikein asettaa tavoitteita, kun edelleenkään en osaa yhtään arvioida minkälainen edistyminen olisi realistista. Toistaiseksi tavoitteena olkoon se, että molemmissa lajeissa mennään eteenpäin ja tavoitteet täsmentyvät varmasti sitten vuoden mittaan.
-MH-luonnekuvaus on tavoitteena suorittaa keväällä.
-Ja se TERVEYS! Jippi on toistaiseksi ollut kovin terve eli toivotaan toki, että näin on myös ensi vuonna.

Kovasti tavoitteissa on listattuna eri lajien kisatavoitteita yms., mutta siitäkin huolimatta ihan oikeasti suurin tavoite on tosiaan pitää molemmat koirat terveinä ja päästä puuhailemaan niiden kanssa useita eri juttuja niin, että koirat saavat aktiviteetteja ja mielekästä touhuamista. Kisa- ja tulostavoitteet on vain asetettu itseäni varten, jotta pysyy treenaamisessa jonkinlainen suunta ja kehittymisenhalu - se, että tuleeko tietty koulari tai tietty tulos tiettyyn aikaan vuodesta, ei ole niinkään merkittävää. Treeneissä itselleni on tärkeää, että sekä minä että koira nautitaan eli se olkoon meidän ykköstavoite harrastusten osalta :)

Hyvää Joulua!

Hugo ja Jippi taustajoukkoineen toivottavat kaikille lukijoille hyvää, rentouttavaa ja herkkujentäyteistä joulua <3

Liebster award, vol 2

Saatiin joskus aiemminkin tämä Liebster award-haaste, mutta kun tykätään haasteista, niin kyllähän me toki vastataan uudestaan, kun kerran haaste saatiin :) Kiitos siis Milli!

Jippi sai siis Milliltä tehtäväksi kertoa yksitoista koirani hauskaa, ihanaa tai jopa ärsyttävää piirrettä tai tapaa. 

Haaste oli osoitettu Jipille, mutta en usko, että se on kauhean väärin, jos listaan 11 molemmista koirista ;)

Aloitetaan Jipistä:
1. Jippi ei hauku hirveästi arjen tohinoissa, mutta muuten siltä löytyy melkoisen laaja ääniskaala. Se tervehtii ihmisiä vetämällä huulet pyöreäksi ja päästämällä kummallista joikaavaa urinaa. Melkeinpä jokainen haukotus myös päättyy tällaiseen urinaan.  Tässä lystikästä on se, että nämä äänet tuntuu löytyvän myös valtaosalta Jipin sisaruksista eli lieneeköhän olevan Prilla-äidiltä opittua? Näiden urinoiden lisäksi Jippi on helppo provosoida leikin tiimellyksessä sellaiseen hassuun ääntelyyn, joka omaan korvaan kuulostaa siltä, että Jippi sanoisi "MöhMöhMöh" :D
2. Asumme kerrostalossa, jossa kuljetaan kierreportaita aina ulos mennessä tai sisään tullessa. Ulos lähtiessä päästän Jipin aina vapaana kulkemaan ensin, sillä Hugo jännittää portaita ja sen kanssa kestää aina hetken ennen kuin päästään alas. Olen palkannut koirat aina portaiden jälkeen ja Jippi on sitten palkkaa odotellessaan keksinyt tarjota pyörimistä. Se nimittäin kirmaa portaat alas vauhdilla ja koko sen ajan, kun se odottelee minua ja Hugoa portaista, se pyörii ympyrää. Yleensä se ehtii pyöri neljä täyttä ympyrää, mutta parhaimmillaan jopa viisi! Mahtaa siinä mennä pää pyörälle, sillä pyörimissuunta on aina sama!
3. Jippi ei saa tulla sänkyyn/sohville, ellei sitä erikseen pyydetä, mutta välillä pyydän sen sohvalle silloin, kun itse siinä makoilen. Tällöin Jippi kaikkein mieluiten asettuu kainalooni nukkumaan, niin että se asettaa päänsä minun kaulalle. Aika söpöä :)
4. Yksi Jipin tavoista, joka on jollain tapaa hassu, mutta toisaalta taas hieman ärsyttävä on se, että esimerkiksi televisiosta kuuluvat koirien ääntelyt (haukkuminen/vinkuminen/murina) saa Jipin purisemaan. Se ei hauku, eikä edes liiku paikoiltaan - ei siis varsinaisesti ole vahtiasemissa - vaan ihan vain niillä sijoillaan päästää matalaa purinaa. Se yleensä jopa paikantaa äänen tulevan televisiosta ja tuijottaa sitä muristessaan eli luulisi tajuavan, ettei siinä todellisuudessa ole koiraa vieressä, mutta siltikin täytyy kommentoida takaisin.
5. Leikkiessään Hugon kanssa sisällä painileikkejä Jippi on keksinyt leikkitekniikan, jolla se pärjää Hugolle, vaikka onkin Hugoa pienempi. Paineissa ja "niskaotteissa" se ei meinaa pärjätä, joten Jippi on ottanut tavakseen käydä kyljelleen maahan Hugon eteen ja tehdä maata pitkin hyökkäyksiä kohti Hugon jalkoja.
6. Jipillä voisi sanoa olevan melkoisen levottomat jalat. Tarkoittaa siis sitä, että sen ollessa innoissaan sen on ihan hirveän vaikeata malttaa pysyä paikoillaan, vaan se mielellään steppailee paikoillaan. Aavistuksen ehkä tuo haasteita tokon seisahtumisten treenaamiseen, kun Jippi sekunnin seisomisen jälkeen tarjoaisi mielellään joko paikoillaan teputtelua tai sitten vaihtoehtoisesti peruuttamista. Toisaalta, kun tämä Jipin tapauksessa kertoo valtavasta treeni-innosta, niin se on oikeasti aika mukava ongelma. Ja kyllä ne jalat saa paikoilleen, kunhan varoo palkkaamasta väärinä hetkinä.
7. Jipillä on kokonaisuudessaan aika mutkittelevan eläväinen kroppa. Etenkin sen ollessa iloinen sen liikkuminen on käärmemäisen mutkittelevaa eli takaosa menee ihan eri raiteita kuin etuosa. Huvittavaa on, että tämä tulee esille myös esimerkiksi peko-treeneissä, joissa Jipin kropan liikkeistäkin voi hyvin nähdä, koska se on saanut hajun maalimiehestä, sillä se alkaa kulkea peppu heiluen :D
8. Jipillähän on ns. ruusukorvat eli varsin ala-asentoiset sivuilla ruusuina olevat korvat, mutta siitäkin huolimatta jotenkin ihmeen kaupalla se välillä pitää korvia pystyssä. Ei niistä piikkisuorat pystyt tule, mutta korvan "runko" osoittaa ylös, mikä on mielestäni ihan käsittämätöntä, kun ottaa huomioon, että sen koko korvan lehti on ihan sellaista pehmeää. En siis millään ymmärrä, miten se voi saada ne korvat siihen asentoon! Tätä "pystykorvaisuutta" esiintyy etenkin tilanteissa, jolloin Jippi on hieman epävarma tai jännittynyt jostain.
9. Jipin häntä on PITKÄ! Jipin vanhemmista ei ollut mahdollistakaan tulla töpöhäntäisiä aussieita, mutta vaikka vanhempien perusteella osasta olisikin saattanut tulla "vajaahäntäisiä", niin Jipin kohdalla ei olisi jäänyt epäselväksi, että Jipillä niin ei ole :D Jipin häntä on itsessäänkin jo pitkän mallinen ja lisäksi sillä on vielä hännän päädyssä kropan varmaankin ainoat pitkät karvat, mikä saa hännän näyttämään entistäkin pidemmältä.
10. Yksi samalla ärsyttävä myös aika hauska tapa Jipillä on se, että se on ihan kaamean kuuliainen tokotreeneissä. Se nimittäin on ihan sitä mieltä, että kun hänelle jotain sanotaan, niin sitä on toteltava, eikä ole väliä, kenen suusta se käsky tulee. Ei se muiden koirakoiden ohjaajien käskyjä onneksi sentään tottele, mutta jos sen vierellä on joku, joka about sen suuntaan huikkaa käskyjä, niin Jippi ei yhtään ymmärrä, ettei niitä kuuluisi totella. Ei, vaikka ollaan treenattu näitä häiriökäskyjä tarkoituksella ja olen Jipille huomauttanut muiden käskyihin reagoimisesta. Se usein jopa aina kääntää katsekontaktin siihen toiseen käskynantajaan ja tottelee silmät suurina odottaen palkkaa omasta mielestään hienosta toiminnasta. Tuo haasteita tosiaan noihin häiriökäskytreeneihin. Paikkamakuissa ei ole muuten reagoinut toisten istu-/maahan-käskytyksiin, mutta viime kokeissa yksi rivissä joutui antamaan toisen käskyn koiralleen ja antoi sen varsin painokkaasti, joten siinä vaiheessa Jippi koki parhaakseen totella ja singahti oikein vauhdilla istumaan.
11. Jipin kanssa ollaan käyty nyt muutamia kertoja uimassa koirauimalassa ja Jippi on jo varsin rutinoitunut uimari. Homma toimii seuraavasti: Jippi menee altaan rampille selkä minuun päin ja katse kohti allasta odottamaan. Minä heitän lelun ja hihkaisen "uimaan". Jippi polskii noutamaan lelun, ui takaisin, tiputtaa lelun aina altaan tietylle portaalle ja kääntyy valmiiksi jo nenä kohti allasta odottamaan, että noukin lelun ja viskaan sen taas. Tähän tapahtumaketjuun ei oikeastaan juurikaan tule muutoksia koko uimakerran aikana, vaan koko puoli tuntia toistetaan tätä samaa sykliä ja minua jaksaa ihmetyttää, miten se touhu voi olla Jipin mielestä niin hurjan hauskaa, vaikka toistetaan tosiaan täsmälleen samaa kaavaa kerrasta toiseen. Välillä pidän heittelystä taukoa, jotta Jippi saa vähän levätä, mutta silloinkin Jippi seisoo selkä minuun päin tuijottaen kohti "ulappaa" tauotta ja odottaa, että milloin se lelu lentää.

Ja sitten on Hugon vuoro!
1. Hugo yksi hassu tapa on se, että tervehtiessään tuttujaan se haluaa välttämättä kulkea ihmisten jalkojen välistä. Kaikista parasta sen mielestä on se, että jos ihminen vielä rapsuttaa sitä pepun päältä samalla.
2. Hugo jännittää rappusia vielä asuttuaan 5,5 vuotta kerrostalossa, joten tästä syystä Hugo kulkee portaat alas vauvan jarrusukissa :) Ylös tulee reippaasti ilmankin, mutta alasmeno tassujen lipsuessa hirvittää...
3. Hugo ei ole älyttömän haukkuherkkä, mutta agilityssa siltä kyllä löytyy ääntä. Usein se haukkuu ihan intoakin, mutta välillä kyllä myös komentaa topakasti, jos ohjaaja on myöhässä! Tuleepahan ainakin huomattua, kun itse teen virheitä, kun Hugo kyllä tästä kertoo varsin suorasanaisen mielipiteensä :D
4. Hugo pienenä pelkäsi aivastuksia (en tiedä miksi...) ja aivastaminen sai sen haukkumaan. Ajan myötä se onkin opetettu siihen, että aivastus tietää nameja ja nykyään haukkumisen sijaan aivastus saakin Hugon innon syttymään ja sen säntäämään kohti tietyltä pöydältä löytyvää "aivastuspurkkia", josta se saa namin oltuaan hiljaa aivastuksen kuultuaan.
5. Vaikkei Hugo kotona vahdi pihaa (ehkä siitä johtuen, että asutaan kerrostalossa, eikä ole selvästikään mieltänyt pihaa täysin omakseen - hyvä näin, kun kerrostalossa vahtiminen voisi tuottaa ongelmia), niin mökillä ollessaan Hugo on omaksunut vahtikoiran roolin. Se ilmoittaa rajalla kulkevista ihmisistä varoitushaukullaan, mutta heti ihmisen kuitatessa tulijan olevan ok, se menee tervehtimään iloisesti. Siitä löytyy mielestäni sopivan verran vaihtiviettiä!
6. Hugo tykkää kovasti leikkiä sekä juoksu-, paini- että repimisleikkejä, mutta vain silloin, kun koiria on kaksi. Jos koira on kolme tai enemmän, Hugo jättäytyy leikkien ulkopuolelle ja toimii muiden leikkien kommentaattorina :)
7. Hugo RAKASTAA narupalloja! Vaikka se tykkääkin monista leluista, niin mikään ei päihitä narupalloa. Narupalloa se kantaa aina siitä narusta mätkien itseään samalla sillä pallolla. Ikinä koskaan en ole vielä nähnyt Hugon lopettavan pallon heittelyleikkejä, vaan se noutaa narupalloa aina niin kauan kuin sille jaksaa heittää.
8. Hugon mielestä kaikki ihmiset on ok (ei siis arasta ketään) ja useat ihmiset on aika jees (mikä tarkoittaa, että Hugo menee kyllä tekemään tuttavuutta omasta tahdostaan), mutta vain harvat ja valitut pääsee Hugo suosikkien listalle. Suosikit erottaa siitä, että näitä ihmisiä Hugo lähestyy painaen korvat niskaan, laskien päänsä alas ja heiluttaen häntäänsä intensiivisesti. Uusin lisäys näiden suosikkien listalle on Tamara-fyssari :)
9. Hugo heiluttaa häntää melko harvoin. Jippihän vispaa lähes tauotta, mutta Hugon häntä heiluu vasta, kun on jotain superkivaa meneillään. Hännänheilutustilateita ovat mm. omistajien tulo kotiin työpäivän jälkeen, suosikki-ihmisten näkeminen ja kivat treenitilanteet. Sitä ei kuitenkaan saa ihan pelkällä innokkaalla puheella, nameilla, rapsutuksilla tms. heiluttamaan häntää.
10. Hugo näkee paljon unia eli se melko usein önisee nukkuessaan tai heiluttaa sen tassuja tai korvia. Jippikin tätä tekee välillä, muttei läheskään niin usein kuin Hugo.
11. Hugo on hirmu ahne, mutta siltikään edes vahingossa sen kurkusta ei mene alas salaatti. Se on kerran varastanut autossa yksin ollessaan eväsleipäni, kun en muistanut autosta poistuessani, että leipä jäi sinne. Silloin se oli kauniisti paperipussia rikkomatta käärinyt leivän pussistaan ja hotkaissut kinkku-kananmunareissarin kokonaisuudessaan lukuun ottamatta salaatinlehtiä, jotka se oli jättänyt penkille tyhjän pussin viereen. Salaatti ei varmaan olekaan monen koiran herkkua, mutta se oli jo aika käsittämätöntä, että Hugo jaksoi leipää hotkiessaan sen verran malttaa mielensä, että ehti sen salaatin nyppiä pois sieltä leivän välistä :D

Huono hämärässä otettu kuva, mutta pakko se on silti laittaa, kun se on toistaiseksi ainoa tämän talven lumikuva.. 

Jipin ekat agilitykisat

Eilen oli vuorossa Jipin ihkaensimmäiset viralliset agilitykisat. Koska kontaktiesteiden opetus on vielä ihan vaiheessa, niin ei tokikaan agilityradoille osallistuttu, mutta Tampereella oli tarjolla kaksi hyppyrataa ykkösluokille, joten heti nuo kisat bongatessani pääin, että sinne voitaisiin tähdätä. Ja niinhän me sitten eilen kisailtiin kahden hyppyradan verran. Olipa muuten jännä huomata taas kerran, että kauhean suuri ero on agilityn ja tokon kisaamisen välillä oman jännityksen suhteen. Tokokokeita jännitän melko runsaasti jo useasti jo edellisenä päivänä ajatus seuraavan kokeista alkaa hirvittää. Nyt, kun vuorossa olikin agilitykisat, ei oikeastaan minkäänlaista jännitystä ilmaantunut missään vaiheessa eli varsin leppoisin tunnelmiin matkattiin Tampereelle! Matkaseuraksi saatiin Sonja, joka lähti mukaan ihan vain meitä kannustamaan - siis ihan oikeasti vapaaehtoisesti lähti tien päälle kanssamme ennen kuutta aamulla :D

Ensimmäisellä radalla huomasin jo alussa, että pohja tuntui Jipin tassuihin liukkaalta. Ekassa käännöksessä se selvästi kynsi mattoa yrittäessään saada pitoa ja monessa kohdessa se väähn suti tai kulki jäykän oloisesti. Radalla tuli yksi rima alas kohdassa, jossa huusin juuri ennen hyppyä putkeen-käskyä eli varmaan tämä sai aikaan kiirehtimisen kohti putkea ja rima tuli takajaloilla alas. Lopputuloksena oli siis 5 rv ja sij. 6/27. Positiivisia huomioita radalta oli onnistuneet kepit, vaikka lähestyminen oli putkesta eli kunnon vauhdista ja lopun irtoaminen minua kyttäilemättä. Muutekin Jippi eteni sujuvasti ja kyselemättä eli toimi kisatilanteessakin samalla tavoin kuin treeneissäkin, mikä on aina hyvä juttu :)

Täysin uusi ilmiö oli Jipin äännehdintä radalla, mutta tämä todennäköisesti ainakin osin johtui kisakierrosten lisäksi myös siitä, että Jippi vieroksui vielä pohjaa, eikä siitä syystä kenties päässyt aina kiihdyttämään tai kääntymään haluamallaan tavalla. Tokalla radalla nimittäin Jippi oli selvästi sinut pohjan kanssa, eikä minkäänlaista äännehdintääkään kuulunut.

Tokalla radalla tosiaan Jippi oli selvästi jo tottunut erilaiseen pohjaan (pohjana oli siis tekonurmi, jossa oli joustomatto alla, muttei kumirouhetta - ihan uudenlainen pohja siis Jipille) ja Jipin meno oli rennomman oloista. Vähän itse huomasin varmistelevani putkia edeltäville hypyillä eli saattelin lähemmäksi putkia ja välttelin huutamasta putkeen-käskyjä hypyillä. Varmistelu ei tietystikään ole hyvä juttu eli tästä annoin itselleni noottia...! Muilta osin oli kuitenkin ihan sujuvan oloinen rata. Kolmoshypyllä kaarros valui hieman, mutta toisaalta lähestyminen kepeille oli parempi, kun käännös ei ollut ihan niin tiukka. Tuo tuntui olevankin se radan haastavin kohta eli siinä tuli paljon virheitä.. Olisin voinut enemmän ennakoida käännöstä vekkaamalla ja rytmittämällä selkeämmin (aiemmin), mutta tässä näkyy se pieni varmisteluni... Noh, josko kisakokemuksen myötä varmisteluakin saadaan vähemmäksi, kun alan oppimaan, että miten Jippi toimii kisaradoilla :) Varmistelusta huolimatta maaliin päädyttiin virheittä eli lopputulos tältä radalta -19,35 s, etenemä 5,32 m/s ja sij. 1/29. Näin ollen Jippi sai siis ensimmäisen LUVA:n.



Seuraavaa LUVAa päästään metsästämään siis vasta, kun kontaktit on treenattu kisakuntoon eli siinä mennee jonkin aikaa... Puomihan on jo ihan kisakuntoinen, mutta A:ta tehdään vielä boksilla ja seuraavaksi pitäisi alkaa tehdä A:ta boksin kera ratojen osana (nyt ollaan tehty aina vain yhden esteen kautta). Keinua ollaan tehty vasta ihan madallettuna eli seuraavaksi nostetaan keskikorkeuteen se ja taas palkkaillaan alkuun laudalle pysähtymisestä, jotta vältytään lentokeinuilta. Jippi kuitenkin lomailee agilitysta joulun ja uudenvuoden yli reilun parin viikon ajan eli näihin treeneihin palataan sitten ensi vuoden puolella :) Ei meillä mitään kiirettä agilityradoille olekaan, onhan Jippi vielä nuori! Ja sitä paitsi nyt voidaan siihen asti käydä silloin tällöin kisaamassa hyppäreillä, kun voidaan unohtaa kaikkia LUVA-paineet ja pääsen testailemaan rauhassa sitä, että ohjaisinkin täysin varmistelematta.

Kisojen jälkeen käytiin pienellä metsälenkillä Jipin Tampereella asuvan Jedi-veljen kanssa. Jippi ei ollutkaan Jediä nähnyt kunnolla aikoihin, kun viimeksi tavattiin Wirneen-leirillä, mutta sielläkin Jipillä oli juoksut eli veljet kierrettiin kauempaa :) Vaikea sanoa, tunnistivatko sisarukset toisensa, mutta hauskaa niillä näytti olevan kirmatessaan pitkin metsää!

W. Jokumuumuka ja W. Jippijaijee

Jippi käväisi tokokokeessa

Edellinen tokokoe jouduttiin jättämään tosiaan juoksujen takia väliin, mutta tällä kertaa päästiin ihan kokeeseen asti. Itseäni jännitti jostain syystä koepäivänä ihan hurjasti (paljon enemmän kuin edellisellä kerralla), eikä auttanut asiaa, että koe oli vasta illalla eli odotteluaikaa oli runsaasti.... Jippi tuntui kuitenkin ennen suoritusta normaalilta eli odotteli hallissa rennosti makoillen, mutta heti, kun tehtiin pieniä muistutteluja seuraamisen kontaktista, se oli mukana innolla ja teki hienosti. Suorituksen lähestyessä vähitellen siis jännityskin väheni. Sekin auttoi, että paikkamakuu oli vasta vikana liikkeenä, mikä meille sopi paremmin kuin hyvin, sillä ajattelin, että näin Jippi olisi paikkiksessa sopivassa vireessä.

Yksilökehään mentäessä kehän ulkopuolella löytynyt keskittyneisyys aavistuksen katosi, mikä näkyi ensimmäisessä liikkeessä eli seuraamisessa haahuiluna. Jippi piti seuraamisen paikan kyllä lähes koko ajan hyvin ja suoritti pysähdykset ja käännökset oikea-aikaisesti (viimeksihän kokeessa ei esim. ottanut heti perusasentoa pysähtyessä), mutta kontakti oli paaaaaljon eläväisempi kuin mitä se on treeneissä. Kontaktin pysyvyyteen ollaan treeneissä keskitytty paljon, mutta jälkikäteen pohtiessa tajusin, että ollaan tehty tosi paljon lyhyitä pätkiä, jossa palkka on tullut melko pian hyvän kontaktin löytyessä. Näin ollen ei olla tehty pitkiä seuraamispätkiä juurikaan eli kokeessa tämä toki sitten kostautuu, kun Jipin fokus häviää, kun kehuja/palkkaa ei tipukaan. Nyt siis aletaan treenata pidempiä pätkiä keskittyen silti kontaktin pysyvyyteen!

TOKOKOE 28.11. Vantaa (HSKH), tuomarina Leena Välimäki (pisteet tässä suoritusjärkässä)

Seuraaminen: 8 (Kontakti haahuili ja ihan loppupätkällä selvästi meinasi keskittyminen herpaantua)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10
Luoksetulo: 9,5 (Liikautti hieman toista etutassua jätön yhteydessä. Muuten ripeä ja melko siisti. Loppuasento suora)
Noutoesineen pitäminen: 9 (Pari puraisua alkuun, mutta sitten rauhoittui ja piti kauniisti).
Kauko-ohjaus: 10 (Omaan makuun istumaannousu oli vähän vaiheittainen eli ei ponnannut niin vauhdikkaasti istumaan kuin mitä normaalisti. Kaikkiaan kuitenkin melko siistit vaihdot - tassut ei liikkuneet ja asennot oli suoria).
Estehyppy: 9 (Etujalat siirtyi melkoisen paljon jätettäessä - alkaa siirtyä tämä tapa näköjään agilityn lähdöistä tännekin, kun este tulee eteen... Näihin siis nyt nollatoleranssi treeneissä!)
Paikkamakuu: 7 (Jännitin tätä, koska treeneissä on ollut sitä piippailu silloin, kun ei ole etupalkkaa käytössä. Nyt kuitenkin itse paikkamakuu oli ihan super!!! Olin niin iloinen siitä, että makasi asentoa vaihtamatta täysin rauhallisena, mutta kuitenkin keskittyneenä. Pisteitä lähti oudoista virheistä eli siitä, että meni vasta minun tokalla käskyllä maahan - siis oikeasti?!?! ihan epätavallinen virhe! - ja nousi ennen aikojaan lopuksi perusasentoon, kun yksi rivissä joutui antamaan koiralleen tuplakäskyn ja antoi tokan käskyn sen verran painokkaasti, että Jippikin päätti totella :D Olin kuitenkin paikkikseen hurjan tyytyväinen varsinkin, kun naapurikoira haukkui läpi paikkiksen eli oli kiva nähdä, että Jippi pysyi silti rauhallisena. Etupalkkatreeneillä siis jatketaan!)
Kokonaisvaikutus: 10 (Sai hymyn huulille, koska onhan se kiva, että vaikka outoja sähläilyjä tulikin tehtyä, niin tuomari kommentoi kuitenkin hyvästä yhteistyöstä.)

Yhteensä: 176,5/200p, ALO1, sij 3/9

Seuraaminen vähän harmitti kokeen jälkeen, kun treeneissä on ollut paljon parempaa seuraamista, mutta sitten muistin tosiaan sen, että ollaan tehty ihan liikaa pieniä pätkiä palkaten kyllä juurikin hyvästä kontaktista, mutta Jippi on varmastikin turhan rutinoitunut siihen, että palkkaa putoaa melko lyhyenkin kontaktinpidon jälkeen, jolloin tietenkin ehkä keskittyminen herpaantuu, kun palkkaa ei yhtäkkiä tipukaan. Kokeessa seuruu oli alokas luokan seuraamiseksi aika pitkä eli ei ihmekään, että oli pientä haahuilua havaittavissa, kun ei olla moisia pätkiä kauheasti treeneissäkään tehty... Nyt siis treenataan pidempiä pätkiä ja ehkäpä kokeillaan kentän laidalle jätettyä palkkaa, jolle vapautetaan sitten pidemmän seuraamispätkän päätteeksi.

Paikkiksen menetettyjä pisteitä en osannut harmitella, kun paikkis itsessään sujui niin hienosti! Tokihan käväisi nopeasti mielessä, että ilman noita "turhia pisteenmenetyksiä" olisi säästytty 12 pisteen menetykseltä, mutta tämä ajatus häipyi nopeasti, sillä ihan oikeasti meidän tavoite paikkiksen osalta täyttyi, kun Jippi oli levollisen oloinen :) Häiriökäskytyksethän ovat Jipille aina olleet vaikeita eli niihin lisää vain treeniä. Jippi siis raegoi herkästi muiden käskyihin, mikäli käskyttäjä seisoo vieressä ja suuntaa käskynsä suoraan Jipille, muttei ole yleensä kyllä toisille koirille muutaman metrin päässä annettuihin käskyihin reagoinut. Treenaillaan kuitenkin näitä nyt lisää, että seuraavassa kokeessa vältyttäisiin tuollaisilta pistemenetyksiltä :)

Hugon selfie-haaste

Jippi tosiaan haastoi Hugon oman selfie-haasteen vikana päivänä, joten Hugokin pääsi julkaisemaan kuvia kolmesta päivästään fb:ssä :D

Nyt vihdoin mäkin pääsen laittamaan näitä selfieitä tänne! Tässä siis selfie 1/3. Tänään on ollut rento perjantai, kun toi mun ihminen oli jossain poissa kotoa ja saatiin vain lenkkeillä ja sitten LÖHÖILLÄ!! Siis kyllähän mä tietty tykkään hirveesti myös treenaamisesta (varsinkin siitä lajista missä saa hyppiä ja siitä toisesta missä totellaan mut kuiteski silleen pilke silmäkulmassa), mut kuiteski mä tykkään hurjasti myös löhöilystä. Vähän me tehtiin kimppakaukoja ton mun kämppiksen kanssa aiemmin tänään (siis niin että me totellaan yhtä aikaa!) ja mun ihminen sano että oon oppinut kaukot Jipiltä. Mukamas... Oikeesti mä oon aina ne osannut, ei vaan oo huvittanut ennen esitellä mun taitoja kunnes nyt kun on tolle kakaralle pakko vähän näyttää että mäkin kyllä osaan! T. Hugo

Selfie 2/3. Tänään vietettiin kotosalla päivää poikien kesken, kun toi mun ihminen ja mun kämppis oli jossain menossa. Meillä oli kotosalla kuiteski aika hauskaa ja käytiin lenkillä. Mä olisin halunnut kauheesti lenkillä mennä treenaamaan sellaselle yhelle hiekkakentälle missä me mun ihmisen kaa aina välillä käydään treenimässä, mut ei toi toinen ihminen tullut mun kanssa treenimään (ilmeisesti se ei uskonut, et mä olisin kuitenkaan totellut sitä enkä mä vältsysti olis totellutkaan, hih!). Mut sit ku mun ihminen tuli kotiin, ni sain leikkiä sen kanssa mun suosikkipallolla, joka on yleensä aina laatikossa piilossa, ettei toi mun kämppis rikkois sitä. Nytkin olin tarkkana etten antanut palloa sille... Mut kyl mä senkin kanssa sit leikin sellasella toisella lelulla, jota pystyi vetää kilpaa. Ja arvatkaa mitä: Vaikka toi kämppiskin vähän murisee vetoleikkien aikana ni mä osaan silti murista paljon kovempaa!! T. Hugo

Tässä tulee mun selfie 3/3! Mä pääsin agitreeneihin ja oli aikas lystiä!! Mun ihminen pelleili jotain ja laittoi jotain ihme minirimoja, mut mä päätin näyttää sille mun mielipiteen ja räiskin rimoja menemään ihan urakalla. Sit se tajus vähän nostaa ja pääsin hyppäämään jo vähän kunnollisempia hyppyjä. Ja siis melkein nollalla sain tehtyä radan jossa oli hurjasti peräkkäisiä välistävetoja, takaakiertoja ja valsseja. Ja mun ihminen oli selvästi tyytyväinen muhun ja siis ihan aiheesta tietenkin, koska olinhan mä tosi taitava! T. Hugo

Jipin selfie-haaste

Facebookissa kiertää koirien selfie-haaste ja Jipin veli Nox haastoi Jipin, joten Jippi on päässyt julkaisemaan nyt kolmena päivänä kuvan itsestään :) Ja koska Jippi tahtoo viettää nyt oikein kunnolla aikaa parrasvaloissa, niin laitetaanpa nyt postaukset myös tänne :D

Mä sain mun Nox-veljeltä selfie-haasteen eli mun täytyy laittaa tänne kolmena päivänä kuva itestäni. Tässä mun ekassa selfiessä mä oon ihan onneni kukkuloilla, koska olin just agitreeneissä. Mä olin muuten ihan hurjan taitava tyttö, vaikka itse sanonkin Hymiö smile Tuntui ohjaajakin olevan tosi tyytyväinen, mikä on mukava lisä (Vaikka ei mua haitannut eilenkään treenien jälkeen, vaikkei ohjaaja ollutkaan niin tyytyväinen, kun mulla kuiteski oli hauskaa!). Ai niin ja ekaa kertaa ikinä päästiin muuten esteelle nro 25 saakka. Ei tietystikään yhtenä pätkänä tehty, mutta kuiteskin aika pitkälle päästiin. T. Jippi The Agikoira

Tässä mun selfie 2/3. Vähän hämärässä otettu, kun koko ilta vierähti peko-treeneissä ja oli jo myöhä, kun treeneistä lähtiessä nappasin kuvan! Mä pääsin ennen tän kuvan ottamista tekemään taajamaetsintää kolmen maalimiehen verran (Toi mun ihminen kutsuu niitä etsittäviä ukoiks, mikä on ihan hassua, kun pääosin ne on kuitenki naisia! Mut mä oon kuitenkin kiltisti "ukko"-käskyllä ettiny ne naispuolisetkin tyypit, kun ei ois kiva, että ne joutuisi kadoksiin!). Ja lopuks treenattiin vielä rullailmaisuakin. Ai niin! Ja oli siellä pari tyttöäkin, jotka tuli rapsuttelemaan mua ja halus seurata mun treenejä. Ihan niiden takia mä päätin olla aika pätevä - muutoin en välttämättä olisi ollut, mut älkää kertoko tolle mun ihmiselle! T. Jippi The Etsijä

Tässä on mun selfie 3/3. Tänään me kokeiltiin kotona ekaa kertaa kaulassa roikkuvan ilmaisurullan nostamista. Mä tajusin hirveen nopeesti kyllä, että namia tippui aina, kun otin käskystä rullan ja irrotin vasta luvan kanssa, mut oli hankalaa saada rullaa hyvin suuhun, kun se tosiaan roikku mun kaulapannassa (olikohan mun ihminen vahingossa unohtanut sen kiinni pantaan, kun ei kai se tarkotuksella tosta hommasta niin vaikeaa tekisi?!). Onneks meillä on treeneissä kouluttajia, jotka auttaa tota mun ihmistä myös ton ilmaisun opettamisen kanssa, kun toi mun ihminen selkeestikään ei oikein tiedä mitä se on tekemässä.. Mä toki ite oon ihan tilanteen tasalla, mut jostain syystä toi ihminen mieluummin kysyy kouluttajalta kuin multa...! T. Jippi

Haasteeseen kuului myös jonkun toisen haastaminen mukaan päivittäin ja Jippi toki sitten vikana päivänä haastoi Hugon :D Eli tiedossa on siis piakkoin myös Hugon selfieitä.

Ja kaikilla oli niin mukavaa!

Jipin juoksut oli ja meni ja pöksykausi on siis ohi. Sen kanssa on treenailtu nyt agia ja tokoa - peko-treeneihin ei olla pariin viikkoon päästy. Agilityt on sujuneet kivasti ja jopa siinäkin määrin, että on tullut selailtua kisakalenteria! Kontakteista A ja keinu ei ole vielä kisakuntoisia, mutta hyppäreille voitaisiin uskaltaa :) Tässä alla pieniä pätkiä melkein parin viikon takaisista treeneistä Niinulla. Muita treenejä ei ole tullut kuvattua, joten harmi kyllä ei ole kuvamateriaalia....



Viime keskiviikkona meillä oli Maiju Korhosen yksäri ja vitsit, kun oli taas kivat treenit! Tehtiin ekaa kertaa Jipin kanssa vippausta ja kunnon leijeröintiä ja molemmat toimi! On ollut kiva huomata, että Jipin ohjautuvuus on parantunut selkeästi eli enää se valkkaile omatoimisesti esteitä, vaan kuuntelee selvästi paremmin ohjausta. Siltikin hakee esteet kivasti eli ei tarvi saatella. Vähän olen viikkotreeneissä saanut noottia liian varovaisesta ohjaamisesta eli siitä yritän kovasti päästä eroon :)

Torstaina käytiin vapaatreenaamassa A:ta ja puomia. A:lla käytössä on alastulolla boksi. Jippi osui hyvin boksiin joka kerta eli yhtään yliloikkaa tai askellusvirhettä ei tullut alastulolle. Ylösmenolla Jippi sen sijaan selvästi vielä hakee sopivaa rytmiä. Se päätyy aina harjan yli yhdellä laukalla ja saa näin ollen askeleet korjattua alastulolle, mutta ylösmenolla on välillä vähän rikkonaisia askeleita, jos Jippi ajautuu liian lähelle A:ta ponnistaessaan ylösmenolle. Kokeilin ponnaria maassa noin kolmen jalan päässä A:lta ja tällä sai hyvin askeleet osumaan A:lle.

Puomille tuli tosi hyviä toistoja. Tehtiin ehkäpä viisi toistoa ja kaikilla kerroilla eteni reippaasti kontaktille, stoppasi 2on2offiin ja vapautui vasta käskystä. Tein välillä selkeää vedätystä ja välillä taakse jäämistä ja hyvin jatkoi loppuun asti ja fokus oli eteen, kun oli apupalkkaaja käytössä.

Jipin kanssa ollaan tokoiltu nyt sekä ohjatusti että omatoimisesti. Omatoimitreeneissä ollaan treenattu paitsi alokkaan liikkeitä niin myös jotain ylempien luokkien liikkeitä. Merkin kierrossa on esiintynyt sitä, että kaarros leviää vauhdista johtuen ja tähän kokeiltiin sitä, että jätin palkan merkin taakse, jolloin Jipin täytyy pysähtyä taakse nappaamaan lelu ja siitä jatkaa sitten tiukasti luokse. Toimi hienosti eli täytyy tehdä tätä nyt jonkin aikaa ja testata sitten toimiiko myös ilman palkan jättämistä.

Kaukoissa ollaan tehty melkein poikkeuksetta avoimen versiota eli pidemmällä etäisyydellä ja etäisyys ei tunnu olevan ongelma. Jippi kuuntelee käskyt varman oloisesti ja edellisessä kirjoituksessa mainitsemani vinous on hävinnyt. Jäi arvoitukseksi johtuiko juoksuista vai jostain muusta, mutta joka tapauksessa nyt asennot on selvästi suorempia, joten huokaisen helpotuksesta :) Vähän meinasi tulla taas sitä ongelmaa, että takajalat teputtaa aavistuksen etenkin istumaannousuissa, mutta tähän tehosi nyt takapalkka hurjan hyvin, sillä tämän teputtelun sai kitkettyä tosi tehokkaasti sen avulla pois. Aiemmin takapalkka ei meinannut kaukoissa toimia, kun Jippi jäi jumiin siihen takapalkkaan, eikä oikein meinannut malttaa keskittyä ja tehdä suoria asentoja, mutta nykyään tuntuu toimivan!

Eilen olin Jipin kanssa Korrien koulutuksessa. Yhteensä meitä oli kuusi koirakkoa, joista jokainen treenasi puoli tuntia Riitan kouluttamana ja puoli tuntia Pekan kouluttamana. Me oltiin ensin Riitan koulutettavina ja aloitettiin seuraamisen "updatella". Oli kiva kuulla, että Riitankin mielestä seuraaminen on mennyt selvästi eteenpäin. Viimeksihän kyllä seurasi ihan kauniissa paikassa, mutta kontakti oli turhan eläväinen. Tähän on tullut nyt selvästi edistystä eli seuraa keskittyneemmin ja pitää selvästi paremmin kontaktia. Uutena pulmana sen sijaan meillä on edistäminen ja tähän kyselin vinkkejä. Kokeiltiin alkuun sitä, että tein tiheitä tempon vaihteluita normaalin ja hitaan kävelyn välillä. Tämä auttoi välittömästi ja edistäminen lakkasi. Kokeiltiin myös nopeita pysähdyksiä kesken askeleen, joissa Jipin on tarkoitus reagoida heti pysähtyen. Näissä alkuun poikkeuksetta jatkoi askeleen tai pari ennen kuin reagoi pysähtymiseeni, joten huomautin asiasta ja korjasin Jipin vierelleni. Tämäkin alkoi vähitellen toimia, mutta selvästi täytyy tehdä näitä useammin, jotta alkaa selkeämmin reagoida pysähdyksiin. Nythän usein teen pienen ennakoivan hidastuksen pysähdyksissä, mutta toki haluaisin näistä lopulta päästä eroon.

Seuraavaksi tehtiin peruuttamista. Jippi osaa peruuttaa edelläni pois päin minusta palkan jättämisen kautta eli jos minulla on nami kädessä ja pyydän peruuttamaan, niin se toimii. Se ei kuitenkaan mielestäni vielä osaa peruutus-käskyä, vaan peruuttaa enemmänkin sen vuoksi, että se on tajunnut saavansa namin vasta, kun se selvästi luopuu siitä. Niinpä tehtiin nyt peruuttamista edelleen luopumisen kautta, mutta hieman eri asetelmalla. Laitoin Jipin seisomaan seinän viereen ja laitoin namin sen eteen maahan. Itse olin Jipin vierellä kyykyssä rintamasuunta koiraa kohti. Siitä pyydin peruutusta ja kun se pakitti, vapautin sen maassa olevalle palkalle. Tästä sitten seuraava vaihe on mennä itse koiran vierelle ja seuruun omaisesti peruuttaa mukana.

Testattiin myös, että miten askelsiirtymät lähtee sujumaan. Oletuksena oli, että on haastavaa, koska aiemmin ollaan Riitan yksärillä todettu yhdessä, että Jipin kropanhallinta on vielä sikäli kesken, ettei se oikein täysin vielä hallitse takaosaansa. Nyt kuitenkin Jippi yllätti ja teki tosi kauniita sivuttaisaskelia askeltaen sekä etu- että takaosalla ristiin ja pitäen rintamasuunnan suorana. Toki siis avustin namilla, kun eihän se noita osaa, mutta yllätyin siitä, ettei homma mennyt poikittamiseksi, vaan oikeasti askelsi sivuttain.

Pekan treenipisteellä otettiin työn alle nouto. Kerroin, että meillä on se onglema, että Jippi saalistaa kapulaa ja demonstroitiinkin tätä yhden toiston verran, joka riitti Pekalle ongelman ymmärtämiseksi :D Kerroin myös, että toivoisin Jipille sellaista noutoa, että se kiertää kapulan taakse ja vasta paluumatkalla nappaa kapulan, jolloin saalistamista ei pääsisi tapahtumaan. Ja niinpä me lähdettiin treenaamaan tätä. Alkuun tehtiin täydestä matkasta niin, että heitin kapulan ja meninkin sitten itse kapulan lähelle. Kapulan edestä lähetin Jipin noutamaan ja ohjasin vartaloavuin Jipin kapulan taakse ja heti, kun se nappasi kapulan suuhun, palkkasin lelulla. Hyvin toimi! Tämän jälkeen treenattiin samaa niin, että riekutin Jippiä lelulla, pyysin lennosta irrottamaan ollessamme ihan kapulan vieressä ja siitä ohjasin sen kapulan taakse noutamaan. Heti, kun kapula oli suussa, palkkasin taas riekuttamalla ja siitä taas lennosta uudelleen kapulan taakse lähetys. Tämäkin toimi hyvin, mutta Jippi alkaa näissä helposti ennakoimaan eli päästääkin kapulasta ennen vapautusta irti. Täytyy siis itse olla tarkkana, ettei palkkaa sellaisista.

Tehtiin myös ohjatun noudon alkeita, kun ei ikinä olla noita tehty. Tähän saatiin vinkiksi treenata heti alkuun kolmiomaista treeniä, että koiralle painuu heti lihasmuistiin se, että kapulalle lähdetään tietyssä kulmassa takaviistoon, eikä se opi tekemään loivaa kaarrosta kohti kapulaa. Nyt tehtiin niin, että ensin Pekka vei lelun etuviistoon vasemmalle ohjaajasta katsottuna ja Jippi oli vielä perusasennossa vieressäni. Tässä sanottiin ensin koiralle virittelysana "ohjattu", jolla pyritään siihen, että koira oppii, että tuolla käskyllä sen tulee luopua katsekontaktista ja seurata liikkuria sen viedessä kapulat. Nyt tässä avustettiin siten, että Pekka selkeästi näytti lelun Jipille ja varmisti, että Jippi seurasi häntä, eikä pitänyt kiinteää kontaktia. Alkuun lähetin Jipin lelulle suoraan perusasennosta (nyt käskynä nouda, koska ei haluta sotkea tähän "tuo"-käskyä vielä, kun noutokin on vasta työn alla), mutta sitten seuraavalla kerralla veinkin Jipin käsiavusteisesti merkin taakse seisomaan (merkille lähetystä ei ole vielä Jipille opetettu) sen jälkeen, kun se oli nähnyt Pekan vievän lelun vasemmalle etuviistoon ohjaajasta katsottuna. Lähetin käsimerkin + "nouda"-käskyn avulla lelulle ja haki hienosti. Lopuksi kokeiltiin vielä toiselle puolelle samaa, mutta Jippi lähti silti noutamaan ohjaajasta vasempaan, vaikka oli kyllä seurannut sitä, kun Pekka vei lelun toiselle puolelle. Se yritti kurvata sitten lelulle käytyään ensin väärällä puolella katsomassa tyhjää paikkaa, mutta pyysin jättämään ja tehtiin uusiksi. Ei onnistunut vieläkään, joten seuraavaksi tehtiin niin, että en ollutkaan Jipin edessä lähettäessäni, vaan otin muutamia askeleita lelun suuntaan ja lähetin sieltä. Nyt onnistui. Saatiin läskyksi treenata näitä niin, että tosiaan aina tekee jokaisena treenikertana molemmat puolet. Lisäksi haluan lisätä käskyyn suunnat selkeyttämään hommaa entisestään. Vinkiksi sain käyttää käsimerkkejä suoraan sivulle ohjatun noudon tapauksessa, kun noutamaan lähetetään koirasta takaviistoon ja puolestaan käsimerkkejä "vartalon yli" ikään kuin ristiin silloin, kun lähetetään koirasta etuviistoon eli EVL:n merkin kierto-nouto-hyppy-hässäkässä. Seuraava treenivaihe on sitten se, että lisätään ne kaksi muutakin esinettä, mutta ensin niin, että ne väärät on jotain ei-niin-mieluisia eli ei leluja. Lopulta sitten on kolme samanlaista lelua ja sitten toki vaihdetaan lelujen tilalle kapulat.

Hugon kanssa ollaan rally-tokoiltu, mutta sen lisäksi ollaan nyt yritetty doboilla kotona pari kertaa viikossa lihaksiston vahvistamiseksi. Se on jännä miten innoissaan Hugo onkaan, kun dobo-pallon kaivaa esiin! Normaalistihan se jonkun verran jännää epävakaita alustoja, mutta doboillessa ei häiritse pallon huojunta yhtään.

Rally-tokoillessa ollaan nyt hetkeksi jätetty taas ylempien luokkien liikkeet ja keskitytty taas avoimen juttuihin. Hugo on rallyn myötä alkanut edistää seuraamisessa ja ollaan nyt tehotreenattu taas seuraamisen oikeaa paikkaa. Olen ottanut tähän takapalkan käyttöön eli jätän lelun lähdössä jo Hugon taakse ja seurautan, kunnes Hugo hakee oikean paikan ja vapautan sitten lennosta takapalkalle. Toimii tosi hienosti ja muutosta on alkanut tulla lyhyessä ajassa :) Vasemmalle käännöksetkin tuntuu aavistuksen helpommilta silloin, kun Hugo ei koko ajan kulje hieman edelläni! Jee!

Viime maanantaina Hugo pääsi agilitytreenihinkin ja tehtiin rataa 30 cm rimoin ja vitsit, kun Hugolla oli draivia ja se imi esteille yllättävän hyvin. Maltoin välillä jopa pysyä riittävän kaukana esteistä ja siltikin Hugo haki esteille kivasti. Kontaktit jätettiin tekemättä, kun tarkoituksena oli käydä vain pitämässä hauskaa. Ja hauskaa meillä olikin! Ainakin tällaisia treenejä aiotaan käydä jatkossakin tekemässä. Maksirimoin treenaamista ja kisoihin tähtäämistä täytyy pohtia, kun tuntuu, että se johtaa vain säännöllisiin jumituksiin. Eihän se Hugo kuitenkaan agilityssa sitä kisaamista kaipaa, eikä itse pohdi sitä, että minkä korkuiset rimat treeneissä on, vaan tärkeintä olisi, että päästäisiin pitämään yhdessä hauskaa treenien merkeissä :)

Eilen Hugo ja minä oltiin Kaija-kasvattajan kanssa lenkillä ja oli kyllä taas niin liikkistä, miten innoissaan Hugo ja Neppi oli toistensa näkemisestä. Hugo yritti pariin kertaa ihan tosissaan saada Neppiä leikkimään ja kerran Neppi innostuikin rallaamaan ympäri metsää, vaikka yleensä ne lähinnä kuljeskelevat yhdessä, eivätkä niinkään leiki.

Piti lisäillä pari valokuvaakin, muta nyt en ehdi, joten käyn laittamassa ne tekstin kylkeen myöhemmin! Tosin taas vain huonolaatuisia kännykkäkuvia, kun edelleenkin ulkona niin ankeaa, ettei ole tullut kameraa pahemmin ulkoilutettua...

Syytän pimeyttä blogihiljaisuudesta

Blogipäivitykset tosiaan laahaa perässä, mutta yksi suuri syy tähän on se, että lähes jatkuvan pimeyden takia ei koirista tule otettua valokuvia/videoita ja koska kuvattomia postauksia on tylsää tehdä, on blogi jäänyt vähemmälle huomiolle... Kirjoittelen nyt jotain kuulumisia tänne kuitenkin :)

Hugon kuulumiset

Hugolla on ollut selkäjumia ja siitä syystä annoin sille viikon tulehduskipulääkekuurin ja käytin fyssarille. Kipulääkkeet selvästi helpottivat, sillä irvistely selkää käsitellessä loppui, kun lääkekuuria oli mennyt pari-kolme päivää. Tämän jälkeen käytiin sitten vielä fyssarilla, jossa löytyi tosiaan lanneselästä oikealta puolelta ja rintarangan loppuosasta tiukkoja kohtia, mutta aukesivat kuitenkin! Nyt ollaan sitten Hugon kanssa taas aloitettu säännöllisemmät jumppailut. Sillähän on lihaksisto melko heikohko ja varsinkin selän lihakset ei meinaa ihan normaalilla liikunnalla pysyä riittävän vahvoina, vaan se vaatii säännöllistä jumppaa ja venyttelyä, jotta pysyy kunnossa. Pitkään selkä on ollut hyvässä kunnossa ja tästä syystä olen vähän laiskistunut selän jumppailujen kanssa, mutta nyt tuli hyvä muistutus siitä, ettei niitä parane jättää tekemättä. Niinpä tasapainotyyny ja dobo-pallo on kaivettu taas esiin ja jumpat on aloitettu :) Kipulääkekuuri päättyi nelisen päivää sitten ja ainakin toistaiseksi minkäänlaista kipuilua ei ole selässä esiintynyt eli toivotaan, että jumit saatiin tosiaan kunnolla avattua ja jumpalla saataisiin pidettyäkin ne poissa.

Hugon kanssa ollaan nyt oltu pari kertaa pois agilitysta, mutta muutoin ollaan jatkettu aika normaalia elämää. Ollaan lenkkeilty (vaikkakaan ei nyt kipulääkekuurin aikaan käyty riehumislenkeillä) ja treenailtu rally-tokoa. Harmi kyllä, ensi sunnuntaille suunniteltua rally-tokokisa joudutaan Hugon kanssa jättämään väliin, koska kipulääkekuurin takia sillä on taas kuukauden doping-karenssiaika eli kisakielto.

Kauheasti tekisi mieli kokeilla Hugon kanssa nose workia, mutta kursseja on vielä aika vähän tarjolla ja tuntuvat täyttyvän aika nopeasti, joten vielä ei ole osunut kohdalle sopivaan ajankohtaan olevaa kurssia, jolla olisi tilaa. Niinpä päätinkin kysellä agiseurasta muita kiinnostuneita ja koska innokkaita vaikuttaisi löytyvän kasapäin, niin taidetaankin laittaa oma ryhmä pystyyn ja ottaa sitten joku meitä kouluttelemaan :) Kivaa!!

Jipin kuulumiset

Jippi on nyt tuurannut Hugoa maanantain agitreeneissä eli sillä on ollut kahdet ohjatut agitreenit viikossa. Tästä johtuen ei olla juurikaan nyt viitsitty vapaatreenailla agilitya, koska tulisi junnulle liikaa treeniä... Sikäli harmi, että kovasti tahtoisi treenata juoksu-A:ta ja keinua, mutta toisaalta ei niillä kiire ole, joten tosiaan nyt on jätetty nuo kontaktien hinkkaamiset vähemmälle. Keppejä ja puomeja tulee treenailtua ratatreenien ohella, mutta toki niitäkin olisi hyvä jossain vaiheessa päästä treenaamaan ihan yksittäisinäkin taas. Muttei voi ahmia liikaa treenejä, joten näillä mennään :)

Tässä vähän katsauta treenattuihin tokoliikkeisiin:

Olen nyt vasta hiljattain tajunnut, että seuraamisessa on tullut edistystä. Kontakti ei rakoile enää pahasti, vaan oikeastaan enää silloin, kun jotain häiriötä tulee matkan varrelle (esim. treenikaverin palkka lentää sivussa tms.). Tästä tulikin mieleen, että nyt pitäisi alkaa lisätä häiriön määrää seuruuseen eli ottaa treenikaveri avuksi häiriköimään ja vaatia siltikin kontaktin pysymistä. Käännökset oikealle ja vasemmalle toimii aika kivasti, mutta täyskäännös on edelleenkin mielestäni liian väljä. Tekee tosi paljon paremman käännöksen, kun palkkaa heti käännöksen jälkeen eli näitä pitäisi nyt tehdä tehokuurina.

Luoksarista (ja samalla myös estehypystä) on tullut melko varman oloinen liike eli Jippi tulee vauhdilla luokse ja tekee yleensä nätin käännöksen sivulle hyvään perusasentoon. Välillä tekee pienen hypähdyksen kääntyessään sivulla, mutta yleensä malttaa kääntyä tassut maan pinnalla :D

Kapulanpito on oikea on/off-liike. Kyllähän se joka kerta kapulaa pitää sen vaaditun ajan, mutta koskaan ei voi tietää, minkälainen pito on tulossa. Välillä Jippi pitää kapulaa ihan rauhassa melko nätissä otteessa suussa, mutta sitten usein esiintyy pureskelua juuri kuin se on ottanut kapulan suuhun. Pureskelu kyllä rauhoittuu parin sekunnin päästä, mutta kuitenkin haluaisin tuosta pureskelusta eroon.... Täytyy seurata miten tämä homma kehittyy noutoa tehdessä. Yleensä noudossa pito on ollut kauniimpi eli sikäli en ehkä tee tästä suurta ongelmaa, jos se poistuu siirryttäessä alokkaasta avoimeen :) Noudossa sen sijaan ongelmana on se, että Jippi lähestyy kapulaa turhan saalistavasti eli saattaa tassuilla huitasta sitä ennen kuin iskee siihen kiinni. Meillä on onneksi tulossa Korrien toko-koulutus reilun viikon päästä eli tähän aion kysyä siellä neuvoja.

Kaukot on myös sellainen edestakas seilaava liike.... Alkujaanhan meillä oli tosi isoja ongelmia sen kanssa, että Jippi hypähti herkästi aavistuksen eteenpäin istumaannousujen yhteydessä. Tästä päästiin eroon aloittamalla opettaminen uudella käskyllä ihan alusta ja tämä ongelma ei ole ainakaan toistaiseksi palannut (kopkopkop). Sen sijaan nyt pariin otteeseen on esiintynyt sellaista ongelmaa, että Jipin asennot ovat hieman vasemmalle (koirasta katsottuna) vinoja. Tätä esiintyi aiemmin jonkin aikaa, mutta siitä päästiin eroon, mutta nyt ongelma on palannut. Tuntuu oudolta, että se vinous on aina samansuuntaista ja epäilisinkin jotain jumia tms, mutta kun Jippi oli käynyt juuri fyssarilla kaksi päivää ennen kuin vinoutta alkoi näkyä. Juoksut alkoivat tuohon samaan syssyyn, joten päätin pitää kaukoista tauon ja juoksujen jälkeen otetaan tehokuuri kaukoihin, mikäli ongelma yhä on olemassa. Sen sijaan ollaan aloitettu seiso-maahan-seiso -vaihtojen treenailu kotioloissa namiavulla. Kyllähän me tätä hissiliikkeen opettamista kokeiltiin jo muutama kuukausi sitten, mutta silloin kroppa oli vielä kovin eläväinen (ei sillä, on se sitä edelleenkin :D), joten oli ihan mahdotonta saada takajalat pysymään paikoillaan vaihdoissa. Niinpä hautasin ne treenit vielä toviksi. Vaikuttaisi olleen ihan järkevä päätös, koska nyt muutamaa kuukautta myöhemmin homma toimii selvästi paremmin. Nyt namiavuin saadaan tehtyä siistejä vaihtoja, joissa takajalat pysyvät seisomaan noustessa paikoillaan. Maahanmennessä kovin herkästi Jippi ihan aavistuksen siirtää jalkoja allaan "parempaan asentoon", mutta täytyy nyt seurailla, että väheneekö tämä vai lisääntyykö ja keksiä sitten tarvittaessa tähän pulmaan jotain ratkaisuja.

Jäävistä ollaan treenattu nyt maahanmenoa ja seisahtumista ja molemmat valtaosin ok. Maahanmenot on minun makuun riittävän nopeita ja siistejä, mutta seisahtumisissa toistojen myötä alkaa tulla aavistuksen ehkä perään valumista. Ei useita askelia, mutta kuitenkin niin, että vähän empii sen pysähtymisen kanssa. Nyt siis ollaan otettu näihin paljon takapalkkaa käyttöön, koska tuntuu siltä, että hipsiminen tulee ihan siitä palkan odotuksesta, kun sitä ei vielä ekalla toistolla esiinny. Istumisissa vaatii vielä käsiavun, jotta istahtaa, mutta näitä ei kyllä ole kauhean montaa kertaa tehtykään, eikä nyt pitkiin aikoihin lainkaan. Otetaan nämä omaksi treenikseen sitten, kun ollaan ensin tuo seisominen saatu hinkattua kuntoon.

Paikkiksissa saa edelleenkin keskittyä siihen, että Jipillä olisi oikea mielentila. Yksin treenatessa sujuu pidemmätkin paikkikset ongelmitta, mutta jos tehdään kavereiden kanssa, niin Jippi helposti alkaa tylsistyä, mikä näkyy pienenä levottomuutena (ympärilleen pälyily) tai pahimmillaan piippailuna. Piippailua ei ole nyt esiintynyt, mutta viime kerralla sitten sitä taas kuulu ja olin kyllä niin harmistunut itseeni, sillä olin ottanut Jipin paikkikseen suoraan autosta treenattuani ensin Hugon kanssa. Jippi oli jo valmiiksi hurjan kierroksilla, kun oli joutunut katsoa, kuinka Hugo pääsee treenaamaan ja sitten menin ja otin sen suoraan paikkikseen (ja vieläpä juoksupöksyt jalassa, jotka nekin aiheutti Jipille keskittymisvaikeuksia, kun piti törkkiä niitä pöksyjä). Eli olisi pitänyt ehdottomasti tajuta jättää tuo paikkis tekemättä, mutta jälkikäteen on paha enää mennä tilannetta korjaamaan. Ensi kerralla vain sitten täytyy taas keskittyä siihen, että Jippi on hyvässä moodissa, kun mennään paikkikseen. Edelleenkään se ei ole ikinä lähtenyt liikkeelle eli tietää kyllä mitä sen kuuluu tehdä, mutta tylsä liike se sen mielestä selvästi on....

Merkinkiertoa treenattiin jokin aika sitten ja tekee ihan rivakoita kiertoja empimättä, mutta käännös valuu kyllä minun makuun liikaa takaisinpäin kääntyessä. Täytyy alkaa palkalla vahvistaa tiukempaa kaarrosta, jottei nyt ihan valtavaa kaarrosta tekisi. Jipin on vaikea hyväksyä sitä, että pitäisi malttaa ottaa kaarros vähän rauhallisemmin, kun sillä tulee niin kaamea kiire ohjaajan luokse palkalle ja siksi ei kykene tiukkaan kurviin.

Ruututreenit ovat sikäli edenneet, että Jippi tietää, että sen täytyy päätyä nauhojen sisään (mitä nyt eilisissä treeneissä yhtäkkiä tarjosikin merkinkiertoa ruudun kulmakartiolla :D ), mutta herkästi lähtee valumaan kohti etunauhaa eli stoppaa liikkeensä oma-aloitteisesti heti nauhan ylitettyään, vaikka pitäisi pysähtyä myöhemmin ja vasta käskyllä. Eilen paikkailin tätä niin, että kun Jippi juoksi ruudun etuosaan, annoin vapautuskäskyn lennosta ja heitin lelun ruudun taakse eli Jippi saikin juosta ruudun läpi. Pari tosi näyttiä stoppia hyvään kohtaan ruudussa saatiin aikaiseksi, mutta tosiaan täytyisi tässäkin nyt miettiä miten edetä. Apupalkkaaja olisi hyvä noissa läpijuoksutreeneissä, koska nyt tuntuu siltä, että Jippi ennakoi vahvasti minulla sijaitsevaa lelua, että siksi kääntyy jo etunauhalle kyttäämään lelua. Eli jos lelu ei olisikaan minulla, vaan ruudun takana seisovalla apupalkkaajalla, niin ehkä Jipin ajatus saataisiin siitä ruudun etuosasta pois. Pitää ehkä myös kysellä kouluttajilta neuvoja tähän. Jippihän kyllä korjaa paikkaansa eli jos se stoppaa etuosaan ja annan uuden käskyn, niin pääosin siirtyy kyllä ruudussa parempaan paikkaan, mutten haluaisi opettaa siihenkään, että aina joka kerta tulee korjaus ja sitten siitä palkka. Eli ehkä niin, että korjauksesta tulee pelkät kehut, mutta superpalkka sitten vain siitä, kun tekee kerralla oikein. Täytyy pistää mietintään....

Hei me juostaan!

Ja otsikko ei nyt viittaa Jipin meneillään olevaan juoksuaikaan :D Joskus pari vuotta sitten viimeksi yritin käydä juoksulenkillä Hugon kanssa, mutta melko pienen juoksumatkan jälkeen oli aina pakko todeta, ettei hommasta tule mitään. Hugo ei touhua arvostanut ja osoitti sen roikkumalla hihnassa, hidastelemalla ja hillumalla. Tiedän, että olisin saanut sen todennäköisesti opetettua juoksulenkkeilyyn, mutta oma kärsivällisyyteni ei siihen riittänyt, joten luovutin. Sittemmin Jipin tultua on tullut välillä käytyä Jipin kanssa juoksemassa, koska se juoksulenkkeilee aika nätisti. Kuitenkin valitettavan epäsäännöllisesti tätä on tullut tehtyä, kun se vaatisi aina sen, että lenkitän koirat erikseen... Tänään olin koirien kanssa lenkillä ja sain hassun päähänpiston. Päätin kokeilla pätkän juoksemista. Annoin tarkoituksella Jipin ravata edellä ja Hugo sen perässä vierelläni. Ja hitsit, sehän toimi! Välillä hihna eksyi Hugon suuhun, mutta irroitti käskystä ja jatkoi nätisti ravaamista. Tällä lenkillä juostiin vasta noin 10 min pätkä, kun vasta loppuvaiheilla keksin tätä kokeilla, mutta nyt kun homma kerran sujuu molempien koirien ollessa mukana, niin täytyy kyllä ottaa tavaksi!

Jipin juoksuja on nyt takana tasan kaksi viikkoa ja täytyy taas sanoa, että on tämä ollut melko helppoa. Pöksyjä ei tarvitse pitää kuin treeneissä ja Hugo ei käyttäydy Jipin kanssa mitenkään normaalisti poikkeavasti, joten ei ole tarvinnut taaskaan niitä pitää erillään. Jippi ei vieläkään osoita tokista juoksuista huolimatta suuria aikuistumisen merkkejä eli esimerkiksi sen perään vinkuvien poikien käytöksen syytä se ei yhtään vaikuta tajuavan, vaan pistäisi mielellään leikiksi. Tärppipäivistä on paha mennä taaskaan sanomaan mitään, sillä Jipin käytls ei ole juoksujen myötä juuri miksikään muuttunut.

Tämä oli vain tällainen pikainen päivitys - täytyy yrittää ehtiä jossain vaiheessa kirjoitella meidän treenikuulumisiakin!

Keppejä ja kontakteja hinkkaamassa

Eilen minä ja Jippi käytiin Tean ja Malvan kanssa vapaatreenaamassa keppejä ja kontakteja. Tein kepeille ihan suoria lähestymisiä, mutta parin esteen takaa eli joko hyppyjen kautta tai sitten putken kautta. Tean etupalkatessa Jippi kiirehti palkalle ja jätti alkuun kepeillä joitan välejä pujottelematta, kun ryysi vain täysillä kohti lelua. Ilman etupalkkaa tätä ei tapahtunut ja lopulta saatiin sitten lisättyä myös se etupalkka sinne takaisin niin, että Jippi malttoi siltikin pujotella loppuun saakka.

Puomia tehtiin myös yhdistäen este puomin eteen ja jälkeen. Palkkasin vaihtelevasti myös namilla kontaktille, mutta vapautus tapahtui aina lentävälle lelulla (apupalkkaaja taas palkkasi lelulla). Palkkailu kontaktille tuntuu auttavan, sillä nyt ei tullut yhtään läpijuoksua tai omatoimista vapautusta, vaan Jippi kesti liikehäiriötkin hyvin.

Lopuksi tehtiin vielä muutamia toistoja madallettua keinua. Keinu oli edelleen matalimmassa asennossa ja alkuun tehtiin pari toistoa niin, että pidin valmiiksi jo namia keinun alastulolla, jonka seurauksena Jippi siis juoksi suoraan keinun päätyyn, pysähtyi namille ja siitä vapautin erikseen keinun laskeuduttua apupalkkaajan heittämälle lelulle. Uskaltauduin Tean kehottamana kokeilemaan mitä tapahtuu, jos en pidäkään namia valmiiksi alastulolla. Itse epäilin, että Jippi tekee, kuten vielä pari treenikertaa sitten eli juoksee täysillä keinun läpi ja loikkaa päädystä ilmaan ennen kuin keinu on ehtinyt juurikaan heilahtaa. Toisin kävi, sillä Jippi pysähtyikin päätyyn, odotti keinun laskeutumisen ja tarjosi sitten 2on2offia. Palkkasin kontaktille pysähtymisestä sitten maahan ja vapautin siitä etupalkalle. Olin ollut kahden vaiheilla, että haluanko keinulle 2on2offin vai 4onin, mutta nämä parit toistot näin kyllä saivat minut päätymään siihen 2on2offiin, koska Jippi selvästi todella luonnostaan tarjoaa sitä sinne keinun päätyyn.

Hugon rally-tokoista täytyy pikaisesti mainita tähän loppuun sen verran, että olen nyt parin lenkin yhteydessä treenannut sen kanssa puolenvaihtoja ohjaajan takaa. Olen ottanut sille käskyiksi "selkä-seuraa", kun Hugon tulee vaihtaa oikealta puolelta vasemmalle puolella ja "selkä-viereen", kun vaihto tapahtuu vasemmalta oikealle. "Selkä" tarkoittaa siis sitä, että sen täytyy siirtyä taakseni ja sitten "seuraa" tai "viereen" antaa ohjeen siitä, että kummalla puolella seuraaminen jatkuu. Ekalla treenikerralla oli tosi suuria haasteita sen selän taakse siirtymisen kanssa eli Hugo ei millään meinannut kädellä auttaenkaan jättäytyä taakseni, mikä toki tässä liikkeessä on puolenvaihdon kannalta ihan ehdoton juttu. Tänään kokeilin hommaa uudestaan ja se teki kaikkiaan kuusi vaihtoa puolelta toiselle peräkkäin todella sujuvasti eli ehkä se on prosessoinut asiaa tässä muutaman päivän aikana??!! Edelleen näytän sille kädellä sen, että sen tulee siirtyä taakseni, mutta käsiavuista täysin ei varmasti pyritäkään eroon tämän liikkeen kohdalla, kunhan saadaan avut mahdollisimman pieniksi.

Suunnitelmat uusiksi

Jipillä piti olla huomenna toko-kokeet ja oikeastaan odotin niitä tosi innolla! Muutama päivä sitten kuitenkin aloin bongailla merkkejä juoksujen alkamisesta (nuolemista, merkkailua, urosten kiinnostuneisuutta, turvotusta) ja eilen sitten se tiputus alkoi. Juoksut tuli aika yllätyksenä, koska juoksuväli on nyt vain 5,5 kk eli odotin niitä vasta myöhemmin ja lisäksi Jippi ei ole juurikaan tehnyt juoksuja, vaikka ekalla kerralla esim. merkkailua esiintyi vaikka kuinka pitkään ennen varsinaisia juoksuja. Niinpä lähti siis ilmoitus tokokokeen järjestäjälle, että joudutaan jättämään kokeet väliin. Kyllä vähän harmittaa, muttei voi mitään. Nyt on jo kiikarissa kokeet sitten marraskuun lopulle.

Pakko tähän väliin myös lisätä lyhyt video, jossa Hugo tasapainoilee DOBO-pallolla. Tämä tuli kuvattua siksi, että kaverini ei uskonut, että Hugon kokoinen jättiläinen voisi mahtua tuolle pallolle, mutta hyvin se mahtuu, kuten videolta näkee :D

Hugon kanssa ollaan agilitytreeneissä nyt keskitytty itsevarmuuden lisäämiseen palkkaamalla pieniä pätkiä. Loivat takaakierrot tuntuu olevan Hugolle hankalimmat eli niissä ajautuu lähemmäksi hyppyä ponnistamaan kuin, jos takaakiertoon lähetys on jyrkemmästä kulmasta. Kaikkiaan Hugolla on nyt näkynyt taas treenatessa parempaa estehakuisuutta ja irtoavuutta eli suunta on oikea!

Rally-tokoja ollaan treenattu ahkerasti omatoimisesti. Vasemmalle käännösten treenailu jatkuu edelleen - ei niistä siis sen enempää... Nyt olen tosi tyytyväinen ohjaajan sivulla tehtäviin istu-seiso-maahan -vaihtoihin! Ollaan näitä treenattu kovasti ja aluksihan Hugo tarvitsi vielä aika voimakasta vartaloapua ja silloinkin herkästi poikitti. Nyt tekee vaihdot pelkällä käskyllä ja kun en joudu käyttämään vartaloa apuna, niin suorituksetkin ovat suoria! Jee! Ollaan alettu myös treenailla nyt puolen vaihtoja ohjaajan edessä ja takana. Edessä vaihto sujuu hienosti vasemmalta oikealle, mutta oikealta vasemmalle vaihtaessa Hugo todella herkästi tekee ylimääräisen pyörähdyksen edessä. Tämän treenaaminen on sikäli haastavaa, etten pysty käyttämään selkeitä käsiapuja, kun Hugo on sen verran iso, etten yletä pitämään vaihdon aikana kättä sen kuonon kohdalla. Tässä kosketuskepistä voisi olla apua, mutten kyllä millään taida jaksaa opettaa kosketuskeppiä vain tätä varten... Eli yritetään saada homma toimimaan ilman ja jos ei ala toimia, niin sitten pitää miettiä uudestaan. Nyt on myös koepaikka varattu marraskuun puoliväliin eli ei auta muu kuin rohkeasti korkata AVO!

Jippi kävi viime lauantaina 17.10. Janita Leinosen agilitykoulutuksessa ja alla lyhyt videokooste niistä treeneistä (vaikkakin suurimmat ahaa-elämykset tapahtuivat ilman koiraa kuivatreenatessa, eikä näitä siis näy videolla). Sain suuria oivalluksia valsseihin (etenkin katseen suuntaan ja ajoitukseen liittyen) ja sokkareihin liittyen, ja vaikkei ne tietystikään suoraan siirry käytäntöön (vanhat tavat on niin selkärangassa), niin yritän nyt muistaa keskittyä treeneissä niihin asioihin. Valsseista merkittävin oppi oli se, että katseen pitäisi suuntautua valssin aikana koiraan, kun nyt minä tuijotan kiinteästi koiran ponnistuspaikkaan. Koiraan katsoessa näen selkeästi, että milloin koira on lukinnut esteen ja pystyn ajoittamaan valssin oikein sen sijaan, että tuijotan ponnistuspaikkaa ja alan tehdä valssia sen vuoksi vasta, kun koira ilmestyy ponnistuspaikan lähettyville. Tämä pelkkä katseen siirto ihan oikeasti auttoi siinä, että valssit sai tehtyä aikaisemmin, kun oli koko ajan tieto siitä, että milloin koira on lukinnut esteen.

Yksi mielenkiintoinen oppi oli se, että koira valitsee radalla yleensä aina ohjaajan puoleisen laukan. Tämä johtaa kokemattomalla koiralla siihen, että esim. kepeille takaaleikatessa koira saattaa lähestyä keppejä ns. väärässä laukassa siihen nähden, millä laukalla kepeille pitäisi mennä sisään. Tämä on todennäköisesti syy siihen, että Jippi avokulmia takaaleikatessa helposti lähtee kääntymään ekasta keppivälistä vasemmalle eli se ei pysty kääntymään oikealle, kun sillä on vasen laukka. Kokemuksen myötä koirat oppii lennosta vaihtamaan laukkaa esteitä lähestyessä, mutta nuori koira ei sitä välttämättä vielä tee. Enpäs ollut tätäkään ikinä ajatellut, vaikka kuulostaa todella loogiselta varsinkin, jos miettii laukkojen vaikutusta esteratsastuksessa!

Kävin molempien koirien kanssa sunnuntaina 18.10. vapaatreenaamassa suoraviivaista rataa, jossa oli A ja puomi mukana. A:lla käytin nyt alastulolla boksia molemmille ja Hugolla tuli boksilla hienoja osumia! Puomin alastulolla empii vikan askeleen kanssa eli palkkauksella yritettiin nopeuttaa, mutta tarvitsisi kyllä paljon treeniä, jotta tulisi oikeasti varmaksi. Jippi teki myös nyt A:ta ja puomia tämän suoraviivaisen radan osana ja A toimi kivasti. Ensimmäinen A-suoritus oli varovainen eli alastulolle tuli kolme askelta, mutta tämän jälkeen homma alkoi rullata ja loput toistot olikin hyviä osumia. Puomilla keskityttiin alastulolle pysähtymiseen ja malttiin sekä siihen, ettei Jippi vapaudu alastulolta minun liikkeestä, kuten se Janitan treeneissä teki useamman kerran. Kävin siis noin joka toisella toistolla palkkaamassa alastulolle ennen vapautusta lentävälle lelupalkalle. Nyt tuli ensimmäisellä toistolla läpijuoksu, mutta huomautin siitä ja uusittiin este onnistuneesti, jonka jälkeen ei enää läpijuoksuja ilmaantunut. Alastuloille täytyy nyt treenata paljon liike- ja sanahäiriöitä niin, että pysyminen alastulolle tulisi varmemmaksi.

Paimennuspuuhissa

Sunnuntaina 11.10. oltiin taas Wirneen porukalla paimentamassa. Ennakkoon jo vähän jännäsin, että mitäköhän siitäkin tulee, kun nyt pari-kolme edellistä kertaa ollaan taisteltu aika lailla samojen ongelmien kanssa.... Jippi nimittäin flänkille lähettäessä kovin mielellään lähtee oikomaan eli ei lähde rehellisesti kiertämään lampaita kaukaa, vaan lähtee oikaisemaan hakukaarella. Ei se tähtää lampaita kohti, mutta tekee kaaren sijaan melko suoran linjan ja vaikkakin näinkin se päätyy kyllä tasapainoon lopulta, niin tämä usein johtaa siihen, että lampaat liikkuvat Jipin liikesuunnan vuoksi eli tulee turhaa "häslinkiä". Ollaan treenailtu tätä kaarelle lähettämistä ilman lampaita, mutta tämä on ollut kyllä tosi vaikeaa. Jippi herkästi vähän ahdistuu siitä, ettei se selvästikään ymmärrä, mitä minä siltä haluan (koska en sitä osaa tarpeeksi selvästi sille kertoa) ja sitten tulee palautetta siitä, että tekee väärin. Pieniä onnistumisia kuitenkin saatiin juuri edellisellä viikolla kuivatreenatessa, mutta kuitenkin vielä aika pieniä.... :D Siksi olikin siis vähän pelonsekaiset tunteen paimennukseen lähtiessä!

Meidän kouluttaja sanoi heti alkuun, että nämä J-pentuset (paikalla oli Jipin lisäksi sisaruksista Just) ovat nyt jo sen verran isoja kakaroita, että pääsevät jo oikealle pellolle. Pyöröaitauksen tai pienen neliöaitauksen sijaan suunnattiin siis valtavalle pellolle ja tämän myötä myös lammaslauma kasvoi niistä totutusta muutamasta noin kymmeneen (ellei niitä ollut vähän enemmänkin). Teemana ekalla kierroksella oli ihan vain kuljetusta. Tarkoitus oli siis saada Jippi pysymään lauman takana ja pitämään riittävää etäisyyttä kuljetuksen aikana. Tässä vaiheessa itse olin vielä vähän uudesta tilanteesta jännittynyt, mikä näkyi mm. tarpeettomina käskytyksinä ja oman liikkumisen jäykkyytenä. Jäin monesti liikaa huseeraamaan koiraan päin, jolloin oma liike lakkasi ja lampaat alkoi mennä minusta ohi. Kuitenkin Jippi toimi kivasti eli kuunteli käskyjä, eikä tehnyt yhtään ns. rykäisyä eli malttoi hyvin liikkua rauhallisesti.

Tokalla kierroksella sitten sain jo itsellenikin paremman moodin päälle. Ekalla kierroksella oman liikkumiseni tahmeus teki hommasta hankalaa, mutta nyt menin lampaiden eteen ja kävelin oikeasti reipasta vauhtia selkä koiraan päin (mikä on muuten ylläriylläri huomattavasti helpompaa kuin peruuttamalla kulkeminen :D). Näin ollen koko homma tuntui nyt astetta sujuvammalta eli sain Jipin pysymään riittävän kaukana kuljetuksessa niin, ettei lampaat lähteneet painamaan minusta ohi, vaan homma sujui aika maltillisesti. Tehtiin myös pari suunnanvaihdosta tällä kierroksella niin, että pysäytin kulun ja lähetin Jipin kiertämään laumaa niin, että se päätyi vastakkaiselle puolelle ja sieltä sitten jatkettiin taas kuljetusta toiseen suuntaan. Varsinkin tokalla kerralla tämä sujui Jipiltä tosi hienosti eli lähti rehellisesti kiertämään ilman lampaita kohti tulemista ja kulki rauhallisella temmolla ja ilman lampaisiin päin vilkuilua. Enää pitäisi minun osata vaihtaa lennosta omaa sijaintiani eli minun pitäisi myös koko ajan siirtyä niin, että lampaat olisi koko ajan minun ja koiran välissä. Nythän en näin moneen asiaan kyennyt keskittymään, vaan lähettäessäni Jippiä kiertämään, jäin itse kököttämään paikoilleni ja pysäytettyäni Jipin, siirryin itse oikeaan paikkaan. Tässä on se ristiriitaista, että pysäytän koiran minun ollessa koiran ja lampaiden välissä eli koira ei ole silloin tasapainossa. Ensi kerran tavoitteena olkoon siis se, että kykenen vielä itsekin liikkumaan oikein noissa tilanteissa :)

Mutta kaikkiaan oli kyllä niin siistiä!! Ja miten hieno fiilis, kun edes hitaasti tulee edistystä varsinkin, kun tosiaan pari edellistä kertaa on aika lailla mennyt painiessa samojen ongelmien kanssa ilman edistymistä. Tämän tekstin loppupuolella on Jipistä muutama kuva, jotka Laura-kasvattaja otti paimennusreissun yhteydessä. Kiitos Lauralle tosi hienoista kuvista!

Eilen oli vuorossa Hugon agitreenit ja sieltäkin tuli lähdettyä hymyssä suin! Edellisviikon treenit (jotka oli ekat talvikauden treenit tuon ryhmän kanssa) meni melko penkin alle omalta osaltani, kun kolmet peräkkäiset valssit ei vaan mitenkään meinanneet onnistua ja Hugostakin näki, että epävarmuus kasvoi ja kasvoi ohjaajan sählätessä. Silloin myös lopuksi kouluttaja halusi nähdä kontaktien tilanteen A:lla ja Hugopa loikkikin sitten toistamiseen juoksarit yli kontaktin, joten se omalta osaltaan aiheutti myöskin hartioiden painumista... Tällä kertaa kuitenkin saatiin tehtyä oikein sujuvia pätkiä ja kouluttajan vinkein ja  Hugoa palkkaamalla saatiin Hugo irtoamaan tosi kivasti esteille ja taas tuli huomattua, että kyllä sekin pystyy itsenäisempäänkin työskentelyyn agiradalla, jos vain annan sille mahdollisuuden, enkä väen väkisin änge lähelle esteitä sitä "auttamaan". Ja mikä huipuinta, radalla mentiin A kahteen suuntaan ja yhteensä siis A-suorituksia tuli varmaan kymmenkunta, eikä yhtään yliloikkaa tullut! Pari suorituksista oli sellaisia, että askeleet osui kontaktipinnan yläosaan, mutta valtaosa oli minun makuun oikein kelposuorituksia :) Lisäksi eritysesti minua ilahdutti myös tiukkojen takaakiertojen onnistuminen ilman empimisiä, kun nämä ovat olleet juurikin niitä kohtia, joissa Hugo lähelle estettä ajautuessaan ainakin empii, ellei jopa kiellä. Nyt jäi oikein hyvä fiilis treenien jälkeen ja meillä oli hurjan hauskaa agittaa yhdessä! Niin hienoa, ettei Hugo joutunut jäämään lihasvamman takia agista eläkkeelle, sillä kyllä se agility niin saa tuon koiran innon kattoon :)

(c) Laura Lönnberg

Jipin tokoista täytyy kirjoittaa sen verran, että ollaan edetty noudossa nyt tekemään kokonaista liikettä ja homma toimii yllättävänkin hyvin (siis siihen nähden, miten inhottavaa Jipin mielestä kapulanpito on). Jipillä on ollut tapana saalistaa kapulaa eli noutaessa herkästi syöksyy kapulalle vähän turhan innokkaasti sinkauttaen kapulan jopa välillä tassuilla ilmaan. Toistojen myötä tämä on kuitenkin vähentynyt ja kapulan käsittely on muuttunut asteen kauniimmaksi. Töitä toki täytyy yhä tehdä, jotta kaikki se kapulalla tapahtuva ylimääräinen hösellys saadaan pois. Tarkoituksenani oli aluksi tehdä kapulan palautukset eteen, mutta koska Jippi tässä kovin mielellään tarjosi sivulle palauttamista (eikä ihmekään, kun kyllähän meillä luoksarikin on sivulle), päätin tehdä luovutuksen sivulla. Ja tämän päätöksen jälkeen luovutukset on opittu kuin automaattisesti eli tätä ei tarvinnut varsinaisesti erikseen opettaa, vaan Jippi automaattisesti kurvaa kapula suussa sivulle, ellen yritä estellä :) Tässä vaiheessa itselle huomio, että muista olla käyttämättä liian hyvää palkkaa. Lihapullapalkka nimittäin aiheutti sitä, että Jippi ennakoi luovutusta ja pudotti kapulan maahan kurvatessaan vierelle, mutta saatuaan tästä palautteen, korjasi kyllä toimintaansa. Vastaavaa ei kuitenkaan tapahtunut sitten, kun käytettiin ns. perushyvää palkkaa eli tosiaan täytyy muistaa missä liikkeissä voi käyttää superpalkkaa. Kaukot on toinen, joissa superpalkka ei Jipillä toimi, koska se käy liian maltamattomaksi ja ilmenee herkästi jalkojen teputtelua, jota ei enää muutoin ilmene.

(c) Laura Lönnberg

Hugon kanssa ollaan omatoimitreenattu rally-tokoa ja etenkin vasemmalle käännöksiä ja istu-seiso-maahan-vaihtoja sivulla. Vasemmalle käännöksessä ehkä tapahtuu hiiiiiitaasti pientä edistymistä, mutta tämä on kyllä selvästi meidän vaikein liike! En tiedä johtuuko se Hugon isosta ja pitkästä kropasta vai mistä, mutta sille takapään sivusuuntaiset askeleet ovat todella vaikeita. Vasemmalle käännökset sujuu ihan ok, jos itse liikun tosi hitaasti, mutta herkästi jään jopa paikoilleni "odottamaan", että Hugo kääntyy perässä ja tämähän on pistevähennyksiin johtava juttu. Eli kovasti toiveissa olisi saada käännökset sujuvammiksi, mutta we'll see... Istu-seiso-vaihdossa Hugo alkuun herkästi käänsi takapäätä ulospäin käsiapua käyttäessä, mutta nyt ollaan opeteltu näitä vaihtoja vahvoiksi ihan pelkällä suullisella käskyllä. Pelkän käskyn avulla siirtymät ovat suoria, kun taas käsiapu saa Hugon kai ennakoimaan palkkaa ja siksi vinottamaan. Näissä on siis tullut nyt edistystä! Olenkin jo päättänyt yrittää saada Hugolle koepaikka marraskuulle eli nyt vain toivotaan, että mahdutaan mukaan, jotta päästäisiin korkkaamaan AVO :)

(c) Laura Lönnberg

Iloinen Pikku Sika raunioilla

Eilen oli Jipin kanssa taas rauniotreenit ja teema yhä tunkeutuminen, jotta Jippi tosiaan rohkaistuisi sortuvien epävakaiden alustojen suhteen. Ensimmäinen maalimies oli piilossa sortumakasaan pinottujen renkaiden sisällä ja tämän kohdalla Jippi merkkasi selvästi saaneensa hajun ja pörräsi renkaiden ympärillä, mutta haastavaa oli se, että miten maalimiehelle pääsi. Rengaspinon päälle kurkottaminen oli selvästi vähän jännää, mutta kuitenkin uskaltautui niin tekemään ja löysi maalimiehen. Seuraavaksi lähettiin kiertämään meille annettua aluetta ja lähetin Jippiä tarkistamaan erinäisiä kasan alle ja keskelle meneviä ahtaita käytäviä. Ilokseni huomasin, että näihin Jippi eteni varman oloisesti ja jännittämättä eli selvästi tuolla epävakaalla kivilohkarealustalla kulkeminen ei enää ole Jipin mielestä outoa! Toinen maalimies löytyi melko lailla keskeltä kasaa rakennuspalkkien alta piilosta. Kun oltiin kierretty koko kasa ja olin lähettänyt Jipin tarkistamaan mielestäni kaikki käytävät, palattiin vielä lähtöpisteelle. Kolmas maalimies löytyikin ensimmäisen maalimiehen piilon vierestä samanmoisesta rengaskasasta ja nyt Jippi hoksasi jo aavistuksen nopeammin, että maalimiehelle päästäkseen täytyy kurkottautua rengas pinon päälle :) Kaikkiaan siis mielestäni kulki nyt alustoilla aika rohkeasti eli edistystä onneksi tulee! Lisäksi Jipin keskittymiskyky vaikuttaa hyvältä ja jaksaa tehdä töitä, vaikkei hetkeen saisikaan mitään hajuja.

Ja mistä sitten tuli tuo otsikossa mainittu Pikku Sika -nimitys, niin siitä, että raunioilla (ja myös hakutreeneissä) on tapana, että kun koiran treenivuoro on ohi ja homma hoidettu kunnialla, niin on tapana, että koiraa kehutaan oikein yhteisvoimin kaikkien treenaajien toimesta. Jippi kun on muutenkin aika hyvin sosiaalista palkkaa vastaanottava, niin sillehän nämä kehuhetket on sellaisia, että se loistaa onnensa kukkuloilla. Näinä hetkinä siitä kuoriutuu Iloinen Pikku Sika, joka surutta pomppii ryhmäläisten syliin, kerjää rapsuja/huomioita/ruokaa ja pakko sanoa, että ehkä sitä tähän vähän yllytetäänkin ;) Mutta Jippi nauttikoon Pikku Sikana olemisesta näinä hetkinä, kun muutoin onneksi osaa melko hyvin pitää tassunsa maan tasalla myös ihmisiä moikatessaan ja tosiaan onhan se ainakin hyvä, että se tosissaan palkkautuu hyvin treenien päätteeksi :D