Ja niin käynnistyi uusi projekti!

Viime viikon keskiviikkona (23.9.) päästiin Jipin kanssa pitkästä aikaa rauniotreeneihin. Pari aiempaa kertaa on menneet aavistuksen ristiriitaisissa fiiliksissä, sillä vaikka Jippi on etsinyt maalimiehiä keskittyneesti ja pitkäjänteisesti, on se selvästi ollut vähän arasteleva alustan kanssa. Se ei varsinaisesti pelkää raunioilla mitään materiaalia eli kulkee kyllä niin betonille, pellillä kuin muovilevyilläkin, mutta raunioille on tässä kesän aikana tuotu hurja määrä uutta materiaalia ja tästä syystä pohjana on moninpaikoin tiili-/kivikasoja, jotka helposti vyöryy jalan alla ja minusta tuntuu, että tämä pohjan "pettäminen" on Jipin mielestä tuntunut oudolta. Tällä kertaa kuitenkin olin positiivisesti yllättynyt, sillä Jippi kiipeili kasoissa ja alustoilla rohkean oloisesti, eteni kaikille maalimiehille alustaa empimättä ja etsi todella keskittyneesti huolimatta siitä, että ihan etsintäalueen vieressä mylläsi kaivinkone. Teemana Jipin treenissä oli juurikin tunkeutuminen eli kolme maalimiestä laitettiin paikkoihin, joissa Jippi joutui mennä hieman syvemmälle piiloihin päästäkseen maalimiehille, mutta hyvin eteni tällä kertaa :)

Rauniotreenien päätteeksi palokunta tuli treenaamaan sammutusta ja päästiin totuttelemaan liekkeihin ja savuun. Jippiä ei tuntunut nämä häiritsevän!

Perjantaina (25.9.) käytiin Jipin kanssa agikentällä treenaamassa Markuksen siskon kanssa ja tällöin ratatreenin sijaan aloitettiinkin Jipin kanssa uusi projekti nimittäin juoksu-A! Kehikkoa oltiin tehty maassa, mutta koska Jippi hyvin nopeasti tajusi, että siihen boksiin on tarkoitus tähdätä laukka, niin uskalsin edetä hyvinkin nopeasti tähän vaiheeseen, että boksi siirretään A:n alastulolle. Jippi teki torstaina agitreeneissä vahingossa A:n (hukkasin koiran sokkarin aikana :D) ja nähtyäni, kuinka rennosti ja jännittämättä se laukkasi A:n läpi askelten osuessa vieläpä aika onnistuneesti ylös- ja alastuloille päätin, etten juoksu-A -treeneissä tee lainkaan madalletulla A:lla, vaan siirrän boksin normaalille A:lle. Tämä ihan siitä syystä, että oletukseni on, että jos laukat sujuvasti ilman erillistä kokoamista/pidentämistä osuvat hyvin ylös- ja alasmenoille, A:n loiventaminen voisi turhaan johtaa siihen, että laukka-askel venyisi ja näin ollen voisi olla, että sitten kun taas siirretään A jyrkemmäksi, Jippi joutuisikin opetella ihan uudestaan sen oikeanlaisen laukan siihen jyrkkyysasteeseen.

Niinpä perjantaina alkuun juoksutin Jippiä pari kertaa ihan vain namin avulla A:n läpi, jotta sain sille sen mielikuvan, ettei kyseessä ole minkään sortin hyppyeste, vaan siellä on tarkoitus laukata kontakteja pitkin. Tämän jälkeen laitoin boksin alastulolle ja aloin juoksuttaa Jippiä A:n läpi. Osumat palkkasin palkkasanalla ja lentävällä pallolla, kun taas yliloikat (joita tuli pari) jätin palkkaamatta. Ei tehty kuin ihan vain muutama toisto, sillä tarkoitus oli nyt vasta lähinnä testailla lähteekö homma toimimaan näin. Treenin perusteella päätin jatkaa boksitreenejä täyskorkealla A:lla.

Lauantaina (26.9.) oli Hugon vuoro käydä treenaamassa agia. Mentiin Sonjan ja Ofelian kanssa (tai oikeastaan minä treenasin molemmat koirat, kun Sonja ei polvivamman vuoksi itse pystynyt) hallille treenaamaan rataa, jossa oli putkirallattelua, serpentiiniä ja kolmen takaakierron pätkä. Hugo teki kivalla innolla ja saatiin tehtyä oikein sujuviakin pätkiä. Kyllähän sen kanssa edelleen takaakierrot on vähän "väkisin väännettyjä", mutta kieltoja ei enää tule, eikä myöskään rimanpudotuksia eli ehkä pientä edistystä havaittavissa? Meillä oli hirmu kivat treenit ja oli kyllä kivaa huomata, että kyllähän se ratatreeni sujuukin, vaikka välillä yksittäisiä tekniikoita hinkatessa tulee sellainen olo, ettei mistään meinaa tulla mitään. Minusta tuntuu, että vaikka toki tekniikkatreenitkin on tärkeitä, niin Hugon kanssa tärkeää on myös tehdä ratatreenejä, joissa se pääsee etenemään ja saa itsevarmuutta sen sijaan, että tehtäisiin pelkkiä yksittäisiä "pyörityksiä". Nyt on treeneissä juoksu-A:kin toiminut aika kivasti eli ehkäpä sitä uskaltautuisi kisaamaankin taas jossain vaiheessa! Kovasti odotan myös talvitreenien alkamista ja uskon, että kun päästään siellä taas ratatreenien makuun, niin hiljalleen voisi tosiaan taas kisoihin suunnata.

Eilen Hugon kanssa oltiin kesäkauden vikoissa rally-tokotreeneissä ja vikan kerran kunniaksi ohjelmassa oli AVO- ja VOI-luokan kylttejä sisältävä rata. Radalla hankalaksi osoittautui yllätysyllätys liikkeet, jotka sisälsivät vasemmalle kääntymistä. 270 käännös vasempaan oli kankea, mutta myös esim houkutuksessa tehty kahdeksikko oli haastava, kun Hugo aavistuksen edisti vasemmalle käännöksissä, jolloin kääntyminen oli entistäkin hankalampaa. Pari liikettä uusittiin - mm. "liikkeestä istu - kierrä koira" siitä syystä, etten tajunnut, että minä saan pysähtyä ennen kiertämistä. Eli vielä on noiden ylemmän luokan (muut kuin ALO) liikkeiden kanssa vähän säännöissä kertaamista itselläni :D Kaikkinensa oli kuitenkin sujuvaa tekemistä ja kouluttaja sanoikin, että ollaan menty eteenpäin. Kaikkein kivointa on, että Hugon vire on nykyään taas sopiva eli saikun jälkeen esiintynyt "häseltäminen" on jäänyt pois ja tuntuu, että tehdään samaa rataa. Kunhan saisi vasemmalle käännökset hinkattua kuntoon, niin voisi hyvin suunnata AVO-kentille! Pitäisi vain keksiä, että mitä niille käännöksille tekisi, koska ollaan kyllä treenattu takapäänkäyttöä pyörimällä paikoillaan ja namiavulla toimii hyvin, mutta ilman apuja ei sitten enää toimikaan...

Kesän agitreenit eivät enää pyöri, joten rally-tokon jälkeen kävin vaihtamassa koiran ja suuntasin Jipin kanssa vapaatreenaamaan juoksu-A:ta kentälle. Ensimmäinen suoritus oli epävarma, mikä näkyi kolmena askeleena alastulolla. Minä tyhmä menin sitten palkkaamaan tämän, minkä jälkeen sitten seuraavalla toistolla tulikin sitten yliloikka, jota en tokikaan enää palkannut. Parin palkkaamattoman yliloikan jälkeen homma alkoi kuitenkin toimia eli ihan kuin Jippi olisi alkanut saada sopivasta laukkarytmistä kiinni. Yliloikkia ei siis enää lopputreenin aikana tullut, vaan loput toistot olivatkin hyviä osumia.

Tehtiin myös keinua niin, että keinu oli madallettu kaikista alimpaan asentoon. Tavoitteenani on saada Jippi suorittamaan keinu niin, että se juoksee päätyyn odottaen siellä keinun laskeutumista ja sitten vasta vapautuskäskyllä lähtee liikkeelle. Nyt ollaan kuitenkin vasta siinä vaiheessa, että juoksutan Jipin noin vain keinulle, se juoksee täysillä päätyyn ja loikkaa tehden iloisen lentokeinun. Niinpä nyt siis treenataan päätyyn pysähtymistä niin, että palkkaan sitä aina sinne päätyyn. Keinun laskettua sitten vapautan käskyllä lentävälle pallolle. Tätä jatketaan nyt niin kauan, että se pysähtyminen päätyyn iskostuu Jipin mieleen.

Jipin kanssa ollaan myös tokoiltu (valkkuryhmähän treenaa kahdesti viikossa), joten kirjoitan tässä nyt kootusti jotain ajatuksia näistä treeneistä. Seuraamisen kanssa saa olla nyt tosi tarkkana, etten hyväksy yhtään huonoa kontaktia, sillä on tullut huomattua, että tämä homma edistyy vain olemalla tosi mustavalkoinen kriteerien suhteen. Huomautus tulee siis heti huonosti kontaktista, mutta vielä olen ollut kahden vaiheilla, että annanko sen korjata huomautuksen jälkeen vai lopetanko suorituksen siihen ja otetaan ihan uusiksi... Vähän on sellainen fiilis, että antaisin korjata, mutta korjauksesta ei tule superpalkkaa, vaan pelkkä kehu ja sitten seuraavasta onnistumisesta vasta tulee kunnon palkka.

Kaukoja (i-m-i-m) tehtiin viime treeneissä pidentäen etäisyyden noin 7 metriin. Hienosti pysyi paikoillaan vaihdoissa eli tässä on kyllä tullut huimaa edistystä, kun ottaa huomiota, että vielä reilu kuukausi sitten Jippi ei tehnyt paikoillaan kaukoja edes metrin etäisyydeltä! Nyt siis sitä takajalkojen hypähdystä ei enää ilmene, mutta toki täytyy olla yhtä tosi tarkkana, ettei myöskään onnistuta palaamaan siihen ongelmaan. Pitkällä etäisyydellä vaihdot olivat ripeitä ja siistejä, mutta huomasin, että heti jos oli ylimääräistä häiriötä (joku teki vieressä jotain ja Jippi vilkaisi siihen suuntaan) ei käsky mennytkään heti ensimmäisellä kerralla perillä, vaan ekalla käskyllä Jippi vain käänsi katseensa minuun ja vasta toisella nousi istumaan. Täytyy siis alkaa tehdä kaukoja enemmän häiriössä ja vaatia keskittyminen/kontakti.

Tehtiin ruutuun lähettämistä kosketualustalla pitkältä etäisyydeltä ja näissä ei aina ekalla kerralla irronnut ruutuun, ellei ollut nähnyt minun vievän alustaa juuri ennen suoritusta. Täytyy siis vahvistaa tätä vielä aavistuksen lyhyemmillä matkoilla ja ottaa aina yksittäisiä pitkiä etäisyyksiä, jolloin käyn viemässä alustan ruutuun Jipin nähden. Lyhyemmillä matkoilla homma sen sijaan toimi hyvin eli Jippi juoksi innokkaasti ruutuun, pysähtyi alustalle seisomaan ja vasta naksautuksesta vapautui. Ei siis pitäisi olla isokaan homma yhdistää se seisomaan käskytys ruutuun lähettämiseen sittenkään, kun alusta on saatu häivytettyä.

Paikkamakuu toimi etupalkalla kivasti eli oli oikein rauhallinen koko pariminuuttisen. Etupalkalla jatketaan nyt tämän vahvistamista, jotta saadaan Jipille levollinen fiilis näihin paikkiksiin :)

Nyt on ostettu Jipillekin oma Back on Track -loimi eli tämän kunniaksi puin molemmat verkkareihin kuvaa varten :D

Tehopäivä taas

Ihan ensiksi täytyy laittaa pari kuvaa eiliseltä. Minun vanhemmat käväisi Irlannissa ja toivat tuliaisiksi koirille pienet rugby-pallot. Toinen niistä oli aidon pallon pienoiskokoinen malli eli oli nahkaa, mitta toinen vaikutti olevan jonkinlaista vaahtomuovia ja se päätettiin antaa Jipille, vaikka totesinkin, ettei se todennäköisesti kestää viittä minuuttia pidempään. Noh, hetkeksi sitten käänsin selän ja palattuani näkymä oli tämä:

Niinpä ei auttanut muu kuin ottaa risa pallo Jipiltä. Tästä harmistuneena Jippi sitten seurasi silmä tarkkana Hugon touhuilua oman pallonsa kanssa ja kävipä se välillä sen siltä ryöväämässäkin. Tätä palloa ei kylläkään anneta sitten rikkoa, vaan se olkoon heittelyleluna jatkossa.

Sitten treeniasioihin... Tänään ei ollut Jipillä tokoyksäriä, mutta siltikin suuntasin töiden jälkeen hieman tokoilemaan sen kanssa. Seuraamisen kanssa ollaan nyt kiristetty kriteerejä eli enää en hyväksy putoilevaa kontaktia, joka on ollut meidän seuraamisen ongelmakohtana nyt jo liian kauan. Niinpä nykyään heti kontaktin pudotessa huomautan tiukalla "oijoi"-toteamuksella ja pysäytän seuraamisen. Tehtävä siis katkeaa heti, jos kontakti putoaa. Tämän jälkeen sitten otetaan uudestaan ja jos kontakti säilyy, kehun paljon. Kun kontakti sitten pysyy vielä hetken tämänkin jälkeen, tulee superpalkka. Tätä ollaan tehty nyt viikon verran ja tänä aikana ollaan tehty melko lyhyitä pätkiä seuraamista keskittyen laatuun. Jo tänä aikana olen havainnut selvää edistystä eli etenkin liikkeelle lähtiessä Jippi pitää jo aika kivasti kontaktia (virheitä tulee yhä harvemmin ja harvemmin) ja suorallakin kontakti on selvästi stabiilimpi kuin aiemmin.

Olen myös nyt päättänyt treenata Jipin takapäänkäyttöä tehokkaammaksi käännöksissä, sillä nyt se enemmänkin valuu käännösten läpi ja perusasentoon tullessa se sen sijaan hieman hypähtää saadakseen tehtyä käännöksen riittävän tiukasti. Haluaisin tuosta hypähdyksestä eroon, joten nyt sitten treenataan käännöksiä pyöräyttämällä takapäätä sen sijaan että hypäyttää koko kropan ympäri. Tähänkin olisi pitänyt puuttua jo aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös? ;)

 Tänään tehtiin myös noutoa kahdella tapaa. Treenasin vauhtinoutoja niin, että Jipin ollessa perusasennossa heitin kapulan ja pyysin tuomaan. Paluumatkalla sitten vapautin lelulle ja nykyään tosiaan onneksi Jippi jo vaihtaakin nätisti kapulan leluun pudottaen kapulan vauhdista, kun jossain vaiheessahan meillä oli sitä ongelmaa, että Jippi mieluummin piti kapulan ja rallasi sen kanssa. Vauhtia näistä vauhtinoudoista tosiaan löytyy eli sekä meno- että tulomatka menee reippaassa laukassa. Tehtiin tämän lisäksi kuitenkin myös lyhyillä etäisyyksillä palautuksen tekniikkaa, jota ei juurikaan olla vielä tehty. Jätin Jipin istumaan, laitoin kapulan sen eteen muutaman metrin päähän ja menin itse vielä kapulasta noin muutaman metrin päähän kasvot Jippiin päin. Annoin Jipille "tuo"-käskyn ja se nappasi matkalla kapulan suuhun ja tuli luokseni istuutuen avustetusti eteen. Näitä loppuasentoja ei olla juurikaan tehty eli Jippi tarvitsee vielä sitä, että kädellä näytän oikean paikan edessäni (haluan palautuksen eteen, vaikka luoksarin Jippi tekeekin tokossa sivulle). Tämä rupesi sujumaan kivasti, mutta tosiaan ilman käsiapua ei vielä suju. Vauhti näissä lyhyen etäisyyden treeneissä on osi hidas, mutta tässä mielestäni saakin olla, kun ei kuitenkaan ole kiihdytysmatkaa, eikä tässä tosiaan treenin kohteena olekaan vauhti, vaan tosiaan se palautuksen loppuasento.

Hugo kävi tänään rally-tokotreeneissä tekemässä seuraavanlaisen radan (en jaksa tarkistaa oikeita kylttien nimiä, mutta tässä jonkinlaiset selostuksen kylttien liikkeistä):

1. Liikkeestä maahan-kierrä koira
2. Koira eteen-peruuttaen 1-2-3 askelta
3. Liikkeestä seisomaan-kierrä koira
4. Putki
5. Istu-koira eteen-koira perusasentoon selän takaa
6. Koira jätetään liikkeestä istumaan
7. Koira kutsutaan seuraamiseen istumasta
8. Houkutus
9. Istu-vasen täyskäännös-istu
10. Pyörähdys

Nyt Hugolla alkaa selvästi taas olemaan sopiva vire myös ratamaiseen treeniin eli vaikkei tehtykään muuta treeniä ratatreenin alle, niin Hugo keskittyi hyvin radalla ja teki käymättä liian kierroksilla. Kakkoskyltillä Hugo tuli peruutukseni mukana hieman liian tiiviisti eli meinasi talloa varpailleni :D Muutoin oli hyvä eli aiempi vaatteiden näykkiminen tämän liikkeen yhteydessä on jäänyt pois. Liikkeestä seisominen toimi paremmin kuin ennalta uskoin, sillä olin melko varma, että Hugo kyllä pysähtyy, mutta myös astelee hieman kiertäessäni koiraa. Se kuitenkin seisoi kuin tatti myös kierron aikana. Putki sujui hyvin ja seuruu putken jälkeen oli aika jees. Vitoskyltillä koiran asento edessä oli vino ja lisäksi avustin kuulemma voimakkain vartaloavuin lähettäessäni Hugon kiertämään selän takaa perusasentoon. Tätä en olekaan tiedostanut, joten hyvä, että tuli esille, jotta tiedän kiinnittää tähän huomiota! Jättäessä Hugon istumaan kutoskyltillä, jouduin käyttämään hieman käsiapua ja sanomaan aika vahvasti käskyn, sillä tämä istumaan jääminen on Hugolle jäävistä vierain. Nätisti jäi kuitenkin istumaan ja tuli sieltä seuruuseen mukaan myös hyvin. Houkutuksen kanssa ei muuta ongelmaa paitsi, että kännöksissä Hugo hieman edisti, mikä teki vasemmalle kääntymisestä vaikeaa. Istu-vasen täyskäännös-istu onnistui hyvin, kun sanoin käännökseen lähtiessä käskyksi "sivu". Tällöin Hugo teki käännöksen tiiviisti. Pyörähdys on myös vihdoin alkanut sujua eli kun aiemmin täytyi AINA antaa yrittää vähintään pari kertaa ennen kuin pyörähdys saatiin onnistumaan, niin nyt Hugo tekee sen jo ensimmäisellä käskyllä, vaikkakin tarvitsee edelleen käsiavun siihen.

Kivat treenit oli ja tuli sellainen olo, että kohtahan sitä voisi melkeinpä ilmoittautua AVO-kisoihin! Vasemmalle kääntymisiä pitää vielä hinkata ja ehkä vähän työstää sitä käännöksissä edistämistä pois, mutta muutoin tekeminen on aika kivan oloista nykyään.

Rally-treeneistä suunnattiin Hugon kanssa vielä agilitytreeneihin, joissa oli tänään ykkösluokan agilityrata tehtävänä. Puomin kontakti oli hidas (tarvitsisi treeniä, mutta kun en tiedä miten treenaisin....) ja parilla ekalla kerralla A:lle tuli törkeitä loikkia, mutta muutoin rata sujui aika kivasti. Kiva oli kyllä tehdä sujuvaa suoraviivaista rataa, vaikkakaan ei sekään nyt ihan läpihuutojuttu ollutkaan, vaikka ykkösten rata olikin :D Pituudelta tehtiin nimittäin tiukka käännös ja Hugo pari kertaa kaatoi pituuden vikat palikat yrittäessään ponnistaa niistä käännökseen vauhtia. Tämä saatiin kuitenkin lopulta toimimaan, mutta tuli mieleen, ettei tekisi pahaa treenata pituudelle käännöksiä niin, että palkkaa pituuden jälkeen oikeista suorituksista. Kepit toimi toooosi kivasti ja pystyin jättää Hugon suorittamaan keppejä itsenäisesti ja mennä jo tekemään persjättöä seuraavan hypyn taakse. A:llekin saatiin hyviäkin osumia niiden alun loikkien jälkeen. Hauskaa oli ja nämä olivatkin sitten kesäkauden vikat maanantaiagit eli parin viikon päästä aloitetaan sitten Hugon kanssa talvikauden agit ratavalmiiden ryhmässä :) Ja mikä parasta, Hugon lihasvamma ei ole näyttänyt merkkiäkään itsestään, vaikka nyt ollaankin tehty jo maksirimoja ja A-estettä useampia kertoja. Huippua!

Ja loppuun on mainittava vielä, että eilen aloitin Jipin kanssa juoksu-A:ta varten boksitreenit. Aloitin siis juoksuttamalla Jippiä maassa olevan kehikon läpi ja Jipin kanssa pystyi heti tekemään niin, että jätti sen kauas kehikosta ja antoi sen vauhdista tähdätä askeleensa kehikkoon, sillä Jippi tuntui luonnostaan tarjoavan laukkaa sinne keskelle kehikkoa. Mukaan mahtui myös pari yliloikkaa, joista ei palkkaa tullutkaan, joten Jippi korjasi aina sitten seuraavalla kerralla suoritustaan niin, että laukka osui kehikon keskelle ja tästä toki sitten irtosi lelupalkka eteen heitettynä.

Metsäjälki korvasi peltojäljen

Tänään minun ja Hugon oli tarkoitus suunnata Yläneelle collieyhdistyksen alajaoston järkkäämään treenipäivään, jonne olin ilmoittautunut jo hyvän aikaa sitten. Treenattavana olisi ollut peltojälkeä ja tokoa, ja etenkin ohjattuja peltojälkitreenejä odotin kovasti. Flunssa kuitenkin iski loppuviikosta ja perjantai-iltana oli hieman lämpöä, joten totesin, että vaikka olisinkin treenikunnossa, niin kahdet treenit plus yhteensä lähes 6 tuntia ajomatkaa (Helsinki-Yläne-Helsinki) olisi ollut ehkä liikaa. Niinpä jouduin myöhään perjantai-iltana perumaan menomme, mutta lupasin samalla Hugolle, että käytäisiin kuitenkin tekemässä metsäjälkitreeni, etten täysin rikkoisi lupausta jäljestämisestä ;)

Lauantaiaamuna siis pakkasin koirat autoon ja ajoin Östersundomiin. Talloin ensin Hugolle jäljen, joka oli noin 700 m pitkä ja sisälsi 6 keppiä ja yhden kulman. Jälki itsessään ei ollut mitenkään erituisen vaikea, mutta maasto oli epätasaista (jälki meni hetken sammalaisella kalliolla) ja ensimmäinen keppi tuli jätettyä melko pitkälle. Lisäksi tuli vähän sotkettua hommaa sillä, että jäljen vanhetessa kävin molempien koirin kanssa lenkillä ja siinä sitten yhtäkkiä havaitsin Jipin bonganneen kohdan, josta olin tullut ulos jäljeltä ja se seurasikin sitten jälkeäni väärinpäin vikalle kepille ja nosti kepin ollen hirmu tyytyväinen itseensä. En ollut varautunut tähän yhtään, koska Jippi ei ole jäljestänyt, enkä ajatellut, että tällaista riskiä olisi, joten siksi en ollut myöskään kauheasti katsellut sen perään metsätiellä kävellessä, kun ei kuitenkaan ihan jäljen vierestä kävelty.. Noh, ei siinä sitten mitään - päätin vain jättää vikan kepin jäljestämättä Hugon kanssa (kun sitä keppiä ei kerran siellä enää ollut) ja lopettaa viidenteen keppiin.

Jäljen alku oli tällä kertaa haastava, sillä vaikka Hugo lähti kyllä jäljelle, jäljestys oli jotenkin varovaisen ja epävarman oloista. Vauhti oli selvästi tavallista hitaampi ja Hugo välillä saattoi jopa pysähtyä hetkeksi katsomaan minua kysyvästi. Kehotin sitä jatkamaan töitä ja niin se sitten aina jatkoikin, mutta tosiaan kaipasi aika paljon tsemppausta, mitä yleensä ei tarvitse. Kun eka keppi löytyi, niin Hugokin tuntui saavan hieman itseluottamusta huomatessaan, että kyllähän homma sujuikin ihan oikein. Kakkoskeppi jäi nostamatta, sillä se oli kohdassa, jossa Hugon täytyi laskeutua matalalta kiveltä ja noousta heti uudestaan taas korkeammalle mättäälle eli se jäi ikään kuin kuoppaan, eikä sen haju varmaankaan levinnyt juurikaan, sillä Hugo ei reagoinut siihen lainkaan. Loput kepit nousi kuitenkin ongelmitta ja loppujäljen ajaminen sujui hyvin paitsi, että kulman kohdalla Hugo hetken empi suunnan kanssa. Se lähti kaartamaan oikealle, kunnes huomasi hukanneensa hajun ja lähti sitten tarkistamaan, toisia suuntia ja lopulta päätyi jatkamaan vasemmalle, jonne jälki siis oikeastikin jatkui. Tällaista hapuilua ei ole pitkään aikaan esiintynyt eli tiedä sitten, oliko Hugo epävarma edellisen epäonnistuneen metsäjäljen jäljiltä vai mikähän mahtoi olla syynä. Joka tapauksessa päätin tehdä seuraavalla jäljestyskerralla ihan superhelpon treenin, jotta Hugon saa taas itsevarmuutta :)

Mikäs tässä mölleillessä

Joskus aiemmin kirjoitin, ettei Jipin kanssa enää suunnattaisi agilityn supermölleihin, eikä meidän oikeasti ollut tarkoituskaan :D Toisin kuitenkin kävi... Keskiviikkona järkätyssä HSKH:n TehisCupissa oli mölliratana hyppäri, joten innostuin siitä, että kontaktien puuttuessa voitaisiin Jipin kanssa vihdoin kokeilla miltä hieman pidemmät mölliradat tuntuisivat. Mölleissä kuitenkin radalla on ihan oikeat kisakorkeudet, joten maksiluokka oli vielä poissuljettu ajatus, kun ei olla ratatreeniä vielä koskaan tehty 55 cm rimoin. Niinpä päätin, että ilmoitan Jipin kisan ulkopuolisena medimölleihin, mutta koska sinne Ojankoon oltiin joka tapauksessa menossa, päätin sitten myös osallistua maksisupermölleihin.

Kisat alkoivat supermölleillä ja rataa katsoessa tuli sellainen fiilis, että kuinkahan meidän käy. Supermöllirata oli nimittäin yllättävänkin haastavan oloinen! Siinä oli pari kohtaa, jossa koira täytyi ohjata takaakiertoon ja sen jälkeen oli edessä pitkä suora, joten suoran päähän ehtiminen teki ohjaajalla tosi tiukkaa. Minulla asiaa auttoi hurjasti se, että Jippi irtosi hyvin ja haki putiin sujuvasti, joten ei haitannut, vaikka jäinkin pahasti jälkeen. Molemmilla yrityskerroilla tuloksena oli 0 ja tokalla suorituksella Jippi voitti luokan pinkomalla 5,49 m/s vauhdilla radan läpi. Tässä täytyy huomauttaa, että rimat oli tosiaan matalat eli tokihan etenemä on pienempi sitten maksirimoin. 

Tässä vaiheessa täytyy myös huomauttaa, että tämä lähtöongelma (siis se, että Jippi käy maahan lähdössä, vaikka jätän sen istumaan) on ihan uusi. Puolet videoista menee siis siihen, että istutan Jippiä lähtöön (ekalla radalla en tosin huomannut maahanmenoa, joten en siihen osannut puuttuakaan). Tästä ongelmasta lisää myöhemmin tässä tekstissä... 

Kesken supermöllien tajusin, että toisella kentällä oli alkamassa jo medimöllit, joihin siis olin myös menossa. Kävin sitten vaihtamassa vielä ne startit minimölleihin ja siinä samassa ajattelin, että menen vain yhdelle startille sinne. Niinpä jäätiin odottelemaan vielä supermöllien jälkeen mölliradan alkua. Möllirata vaikutti kaikkiaan ehkäpä jopa supermöllirataa helpommalta, tosin olihan se hieman pidempi rata. Tätä rataa suorittaessa meinasin mokata itse homman ihan alussa. Jäin varmistelemaan kakkosesteelle, että Jippi hyppää pituuden ja lähdin aivan liian myöhään liikkelle. Edessä oli parin esteen suora kohti putkea ja Jippi pinkaisi minun ohi jo siinä pituuden kohdilla, joten minun ei auttanut muuta kuin käskeä "putkeen" käskyllä Jippiä eteen. Hienosti se lähti kohti putkea välittämättä siitä, että minä jäin kauas taakse. Muutoin ihan ok rata, mutta tosiaan tuossa alussa kyllä mokasin, vaikkei sitten virhettä tästä aiheutunutkaan. Tällä radalla siis myös nolla, mutta tosiaan kisan ulkopuolisina.

Kivaa oli epiksissä taas, mutta nyt minä kyllä oikeasti meinaan seuraavan kerran mennä epistelemään Jipin kanssa vasta, kun se voi osallistua maksimölleihin :D

Eilen oli vuorossa Maiju Korhosen treenit ja olin vähän kipeänä, joten ajatuksena oli heti, ettei tällä kertaa tehdä niinkään ratatreeniä, vaan keskitytään radalla pariin lähiaikoina ilmenneeseen ongelmaan. Ensimmäinen oli lähtö. Maiju olikin nähnyt meidän episvideon, joten tiesi, mistä oli kyse, kun mainitsin, että lähdöissä on nyt ongelmaa. Lähdettiin siis työstämään tätä lähtöongelmaa ns. nollatoleranssilla eli en hyväksy nyt Jipiltä lähdöissä minkäänlaista etujalkojen "valumista". Sehän on aiemminkin herkästi vähän siirtänyt etujalkoja eli ryhti on laskenut, joten nyt sitten tällaista ei enää hyväksytä lainkaan. Jos tassu liikahti yhtään, kommentoin "oijoi" ja kävin siirtämässä sen takaisin ryhdikkääseen istuma-asentoon. Kävin palkkaamassa paljon hyvistä istumisista ja liikkeelle tosiaan pääsi myös vain ryhdikkäästä istumisesta. Treenin aikana edistystä selvästi tapahtui eli tassujen liikauttelut alkoi jäädä pois ja Jippi alkoi jäädä suoraan siihen hyvään istuma-asentoon. Tällä linjalla nyt jatketaan! 

Toinen ongelma, joka tuli havaittua alkuviikosta oikein tosissaan on se, että Jippi kovin mielellään hyppää tiukat kaarteen pitkiksi. Jos siis pitäisi hypätessä kääntyä tiukasti siivekken ympäri, Jippi usein hyppää hypyn riman suuntaisesti ja kääntyy vasta laskeuduttuaan. Tätä ei esiinny niinkään hypätessä hyppyä edestä, vaan juurikin takaakiertojen yhteydessä. Alkuviikosta treenatessa Niinulla tätä valumista näkyi parissa kohtaa rataa ja keskusteltiin sitten, että mistä se voisi johtua ja mitä asialle voisi tehdä. Tämä todennäköisesti johtuu siitä, että Jippi on oppinut hyppäämään takaakierrot matalin rimoin tullen aika hypyn juureen ponnistaessaan. Siitä sen on sitten kenties vaikea hypätä vinoon. Puhuttiin myös, että ponnistuspaikkaa voi yrittää treenaamalla saada kauemmaksi, mutta tämäkään ei välttämättä auta. Tämä käännösten valuminen jäi vaivaamaan kovasti mieltä noiden treenien jälkeen, sillä tottahan toki tavoitteena olisi, että Jippi pystyisi kääntymään radalla tiukasti, mikäli vain ohjaus osuu kohdilleen. Pohdin sitten, että ainakin aion yrittää treenata käännökset kuntoon sen sijaan, että nyt jo toteaisin, että ei voi mitään :)

Nyt sitten torstaina radalla oli yksi takaakierto-niisto -kohta, joten Maijun kanssa alettiin puretua tähän käännösongelmaan. Käytettiin tällä hypyllä aavistuksen vinoa rimaa eli sisäkurvin puolelta rima oli 50 cm ja toiselta reunalta 55 cm. Lisäksi laitettiin siivekkeen taakse rima pystyyn ohjaamaan Jippiä hieman kauemmaksi siivekkeestä. Tällä tavoin Jippi teki kivan tiiviitä käännöksiä ja minulla toivo heräsi siitä, että kyllä Jipin pystyy opettaa kääntymään tiukasti! Tätä en ole tajunnut kauheasti erikseen opetella ja selväähän se on, että nyt korkeilla rimoilla käännöksen suorittaminen on ihan erilainen tehtävä kuin silloin, kun Jipin ei vielä tarvinnut juurikaan hypätä kääntyessään. Eli nyt aletaan opetella kääntymistä myös korkeilla rimoilla ja Maijun treenien jälkeen ainakin oli oikein hyvät fiilikset ja kova luotto siihen, että kyllä se typy saadaan kääntymään tiukasti :) 

Hugo ahkeroi

Eilen oli taas vuorossa Hugon tehotreenipäivä, kun sillä oli ohjelmassa sekä rally-tokotreenit että agilitytreenit. Sitä ennen käytiin kuitenkin Jipin kanssa taas Riitan tokoyksärillä. Siellä treenattiin merkinkiertoa ja siinä kerroin ongelman olevan se, että Jipin vauhti saisi olla aavistuksen kovempi menomatkalla, kun taas tulomatkalla se onkin vauhdikas. Treenatessa tosin osoittautui, ettei menomatkan vauhtikaan ainakaan tänään ollut mitenkään hidas, sillä Jippi laukkasi kyllä aika vauhdilla kohti merkkiä. Tänään ongelma olikin sitten taas ihan uudenlainen. Lähettäessä Jippi juoksi suoraan kohti merkkiä ja kierron sijaan hyppäsi sen yli. Riitta sanoi, että Jippi näyttää oikein tähtäävän hyppäämään eli selvästi se on keksinyt kivemman tavan suorittaa tehtävä :D Niinpä lähettiin korjaamaan tätä. Jätin Jipin kauas merkistä ja menin itse lähemmäksi merkkiä avustamaan kierrossa. En antanut vartalo-/käsiapuja, mutta annoin uuden kierräkäskyn lähempänä merkkiä. Näin Jippi kiersi nätisti kartion tehden kuitenkin kivan tiiviin kaarroksen. Eli näin treenataan nyt jonkin aikaa, kunnes Jippi muistaa taas, ettei nyt ole kyse agilitysta :D Lisäksi alettiin harjoitella palkan jättämistä merkinkierron yhteydessä. Jippi on satunnaisesti kiertänyt merkin vastapäivään, mutta minä haluan, että se kiertää aina myötäpäivään. Niinpä ajatuksena oli, että palkka jätetään maahan siihen kohtaan, johon Jippi tulee kierrettyään merkin myötäpäivään ja lähtiessään paluumatkalle. Palkasta luopumisen avulla sitten saadaan Jippi valitsemaan kiertäminen myötäpäivään. Lähettiin treenaamaan tätä niin, että edelleen minä seisoin kartion edessä lähettäessäni Jipin kiertoon ja palkkasin sitten kädestä kierron jälkeen eli Jippi ei saanut tässä vaiheessa vielä lainkaan ottaa sitä maassa olevaa lelua. Jatkossa sitten tarkoituksena on, että Jippi oppii menomatkalla jättämään palkan, mutta tulomatkalla sitten vapautuskäskyllä saa poimia lelun.

Treenattiin myös ruutua. Siinä ollaan toisessa koulutuksessa saatujen vinkkien mukaisesti käytettyä kosketusalustaa, joka on piilotettu eli sen eteen on laitettu näköesteeksi pientä "nurmikko- tai hiekkamuuria". Tämän myötä Jippi on kuitenkin alkanut ikään kuin etsiskellä alustaa eli se ei etenee ruuttuun hyvällä vauhdilla suoraan, vaan kaartaa tosi usein sivureunan kautta ja etenee tosiaan etsien. Niinpä nyt saatiin vinkiksi edelleen tehdä ihan näkyvällä kosketusalustalla treeniä silloin, kun haluaa tehdä vauhtia/varmuutta eli jos haluaa satavarmoja onnistumisia (esim. treenien aluksi pari toistoa). Alustaan ei kuitenkaan kannata takertua, vaan ottaa se sitten parin toiston jälkeen pois ja tehdä näyttöruutu. Tätä kokeiltiin treeneissä ja toimi hienosti. Jippi lähti reippaasti ruutuun, eteni suoraan ja löysi tiensä ruudun takaosaan keskelle, jolloin sai palkkasanan ja palkan. Minä olin tehnyt sen mokan, että minulla oli vain kevyt kangasvetolelu mukana, joka ei millään lentänyt lähetyspaikasta, joten Riitta sitten heitti palkan palkkasanan kuultuaan. Tässä siis huomio itselleni, että muista ottaa pallo mukaan! Lisäksi treenattiin ruudun tekniikkaa lähietäisyydeltä eli ihan muutamasta metristä. Siinä myös ensimmäinen toisto tehtiin näyttöruutuna ja palkattiin, kun Jippi hakeutui oikeaan kohtaan ruudussa (ajatuksena se, että ruudun sisällä on pienempi ruutu, johon koira halutaan). Tämän yhden näyttöruudun jälkeen ei enää käytetä näyttöä, vaan annetaan koiran hakeutua oikeaan paikkaan ilman apuja. Se saa hieman hakea paikkaa ja vähitellen ymmärtää, että mitä siltä oikeasti haetaan.

Koiranvaihdon jälkeen suuntasin sitten rally-tokotreeneihin, missä aluksi oli ohjelmassa käytösruututreeniä. Tein Hugon kanssa kerran treenin niin, että Hugo oli maassa edessäni ja koska tämä sellaisenaan voisi olla turhan helppoa, tehtiin niin, että kouluttaja häiriköi. Hugo ei meinannut missään vaiheessa hievahtaa paikoiltaan, mutta katseli kyllä kummastuneena kouluttajaan päin. Yritin saada sen pitämään kontaktia eli huomautin kontaktin menetyksistä ja kehuin hyvin pysyneestä kontaktista. Toinen käytösruututreeni tehtiin seisten ja tämä olikin tosi haastava... Hugo kyllä osaa seis-käskyn, muttei ymmärrä siihen yhdistettyä "paikka"-käskyä. Se siis seisoo kyllä kauniisti paikoillaan jonkin aikaa, kunnes päättelee, että liike taitaa olla loppu ja pyrkii istumaan. Huomautin aina heti, kun näin, että se vähääkään yritti istumaan ja sain estettyä istumisen jokaisella kerralla. Kuitenkin tuli todettua, että tähän tarvitaan paljon treeniä!

Tehtiin pieni ratapätkä, jossa lähdön jälkeen tehtiin pyörähdys ja sen jälkeen lähetettiin koira U-putkeen. Putken jälkeen oli liikkeestä maahan, jonka jälkeen pätkä hidasta seuraamista ennen loppua. Pyörähdys toimi nyt tosi hienosti eli teki heti ekalla käskyllä nätin kiepin ja palasi hyvään seuruuseen heti käskystä. Putkeenlähetyksen epäilin aiheuttavan kaaoksen, mutta toisin kävi! Hugo säntäsi putkeen innokkaasti ja vähän yllättyneenä treenien käänteestä (ei olla ikinä tehty putkea rally-treeneissä!), mutta malttoi kuitenkin palata seuraamiseen pian putken jälkeen (okei, käytin kyllä hieman terävämpää käskyä siinä...). Oli siis oikein positiivinen yllätys tämä ratatreeni, sillä oli kovin hallitun oloinen, vaikka kaikki katastrofin ainekset olivatkin käsillä :P

Ratatreenin jälkeen tehtiin vielä oikealla puolella seuraamiseen yhdistettyjä oikealle käännöksiä. Hugon kanssa aloitettiin siitä, että tehtiin hyvin loivaa kaarta oikealle eli ei vielä mitään varsinaista käännöstä. Ilman apuja toimi vielä tosi jähmeästi, joten avustin vielä namilla, jotta seuraamisasento pysyi suorana läpi kaarroksen. Namiavulla toimi aika kivasti. Tuli havaittua myös, että vaikka Hugo jo osaa suht kivasti seurata oikealla puolella käskyllä "viereen", niin se ei kyllä yhtään muistanut miten oikealle puolelle tultiin perusasentoon edestä. Tätä muistuteltiin käsiavun kera ja lopulta pystyin jättämään käsiapua pienemmäksi, kun Hugo alkoi muistaa mistä oli kyse :)

Agilitytreeneissä tehtiin useampaa yksittäistä treeniä. Aloitettiin välistävetotreenillä kahdella vierekkäin olevalla esteellä, jolloin tehtiin ikään kuin perinteinen välistäveto. Pyysin kouluttajaa etupalkkaamaan ja Hugo jäikin sitten hieman kiinni siihen etupalkkaan, eikä meinannut tulla ohjaukseen. Yllättävä ongelma, koska tuo etupalkkaa jumiutuminen on enemmänkin Jipin juttu :D Tarvittiin muutama toisto ennen kuin Hugo malttoi tulla välistävetoon, mutta tämän jälkeen homma toimi kivasti. Näissä riman suuntaisesti hypättävissä hypyissä Hugo hyppää tosi tiiviisti ja tässäkin huomasi, että se ponnistaa ihan siivekkeen juurelta ja laskeutuu toisen siivekkeen juureen. Hyvin kuitenkin pysyi siivekkeet ja rimat paikoillaan. Tehtiin välistävetotreeniä myös  neliömäiseen muodostelmaan asetelluilla hypyillä ja näissä Hugon hyppykaaret olivat optimaalisemmat, kun se ei ajautunut ihan niin lähelle hyppyjä. Näissä itsellä oli vaikeuksia liikkeen rytmityksen kanssa, kun ohjaajan kulkema matka oli tosi lyhyt ja tuntui, että jouduin tarkkaan miettimään etenemiseni, etten ajaudu liian edelle.

Tokana treeniteemana oli putki-puomierottelu. Puomin ylösmenon ympärille oli aseteltu U-putki ja koiraa lähetettiin hieman eri suunnista sekä putken kumpaankin päähän että puomille. Hugo meni kerran virheellisesti puomille, vaikka lähetin sen putkeen, mutta muutoin ei mennyt näihin ansoihin. Tämä oli tosi positiivinen yllätys, sillä yleensä erottelut ovat olleet meille vaikeita!

Apukouluttajan kanssa treenattiin keinua ja lähinnä pohdittiin, että miten Hugon keinua ja pysäytyskontakteja yleensäkin voisi saada varmemmiksi. Isona ongelmana on se, että minun on vaikkea päättää, että mitkä minun kriteerit kontakteille on.. Välillä päätän, että haluan varmat 2on2offit ja välillä taas päätän, että riittää, että Hugo pysähtyy alastulokontaktille 4on-tyyliin ja vapautan siitä. Nyt pitäisi ehdottomasti päättää yksi ainoa suoritustapa, jonka jatkossa hyväksyn ja treenata sitten sitä paloitellen treeniä (esimerkiksi puomin alastuloa pöydän päältä). Tein nyt sitten vakaan päätöksen, että kyllä minä ne 2on2offit Hugoltakin haluan vaatia ja nyt sitten siinä pysytään!

Oli huikean hauska treenipäivä Hugon kanssa, sillä se oli innokas molemmissa treeneissä, mutta kuitenkin keskittyi hyvin ja saatiin tehtyä hyviä treenejä :) Ennen omia agitreenejä kävin muuten tekemässä viereisellä kentällä lyhyen serpentiinikokeilun. Kentällä oli valmiina kolme rinnakkain olevaa estettä, jotka suorastaan kutsuivat treenaamaan serpentiiniä :D Niinpä tein aluksi oman liikkeen kera serpentiiniä, mutta sitten päätin kokeilla miten homma toimisi kauko-ohjaten. Jätin Hugon lähtöön ja menin itse kolmannen esteen taakse ja sieltä liikkumatta paikoiltani ohjasin Hugon serpentiinin läpi. Hyvin Hugo haki oikeille hypyille!

Jipin tokokoedebyytti

Tänään oli aika jännä päivä. Menin nimittäin vajaat kolme viikkoa sitten ilmoittamaan Jipin tokokokeisiin tälle päivälle ja juurikin pari päivää ilmoittautumisen jälkeen alkoi tuntua siltä, että hommat alkaa levitä käsiin. Jippihän alkoi äännellä paikkamakuussa, mikäli oli muita koiria mukana treenaamassa ja muutenkin keskittyminen alkoi huveta ja tilalle tuli ylimääräistä sähläämistä ja piippailua. Tuolloin ajattelin, että treenaillaan hyvän mielen treenejä ennen koetta ja sitten voin lähempänä vielä miettiä, että osallistutaanko vai eikö. Treenit ovat menneet nyt aika kivasti, joten päätettiin lähteä Hollolaan koettamaan, miten toko luonnistuu koetilanteessa.

Matkalla sanoin, että voi kunpa Jippi olisi ALO-luokassa aika alkupäässä, sillä toivoin, että saataisiin sekä paikkamakuu että yksilöliikkeet melkoa pienillä odotteluilla pakettiin. Noh, toisin kävi, sillä kisapaikalla sain tietää, että meidän kilpailunumero oli 15, kun luokassa oli kaikkiaan 16 koiraa. Niinpä aamulla ensin valmistauduttiin sitten henkisesti paikkamakuuseen ja vasta sen jälkeen alettiin miettiä yksilökehään virittäytymistä.

 Paikkamakuu oli oikeastaan ainoa juttu, mikä minua jännitti tänään. Sitä en yhtään jännittänyt, että lähteekö Jippi liikkeelle, koska sitä se ei ole tehnyt, mutta koska takana on paikkamakuutreenejä levottoman piippailun kera, jännäsin mahtaako Jippi äännellä. Olin parin viikon ajan tehnyt aika lailla varmoja treenejä eli täysin ilman apuja ollaan treenailtu nyt vain ilman muita koiria ja aina, jos ollaan tehty kimppatreenejä, niin olen käyttänyt etupalkkaa. Nyt sitten jouduin jännittämään, että olisivatko treenit tepsineet vaiko eikö. Otin Jipiltä kaulapannan ja hihnan pois sen ollessa perusasennossa ja Jippi selvästi pannan poistumisen jonkinlaisena vapautuksena, koska lähti liikkeelle. Kutsuin sen toki takaisin perusasentoon ja koska liike ei ollut vielä tällöin alkanut, niin tällä ei ollut varsinaisesti väliä, mutta tuli vain havaittua, että tätäkin pitäisi treenata. Yleensä pannan irtoaminen esim. lenkillä tarkoittaa leikkien/riehumisen alkamista, joten Jippi selvästi yhdistää pannan poistumisen vapautukseen. Yleensähän treeneissä panta on aina jo valmiiksi pois, joten en ole tällaista "ongelmaa" havainnut. Täytyy alkaa siis treenata paikalla pysymistä pannan irroittamisesta huolimatta ja toisekseen voisin ehkä tulevissa kokeissa käyttää Jipillä solkipantaa, jonka voisin sitten jättää sille paikkamakuun ajaksi. Vähän stressasin itse tässä vaiheessa suoritusta, että mitenköhän meidän käy, kun Jippi vaikutti olevan aika lentoon lähdössä. Se kuitenkin odotti rauhassa sivulla ja meni maahan vasta omalla käskyllä. Maassa se meni pian toiselle lonkalleen, josta se jossain vaiheessa vaihtoi sfinksiasennon kautta vielä toiselle lonkalle, mutta muuten se oli rauhallisen oloinen. Minua jännitti ihan tosissaan siinä vaiheessa, kun selkäni takana alkoi EVL-kehässä ohjaajat kutsua koiriaan yksitellen paikkamakuusta luokse ja lopulta ohjaajat vapauttivat koiransa liikkeen päätyttyä iloisten kehujen kera. Jippi ei onneksi tähän reagoinut juurikaan eli turhaan murehdin. Liikkeen lopuksi istumaan nouseminen sujui hienosti ja tosiaan taas vasta omalla käskyllä.

Omaa yksilökehävuoroa odoteltiin reilu 1,5 tuntia ja Jippi suhtautui odotteluun huikean rennosti. Se loikoili urheilukentän laidalla levollisena ja jossain vaiheessa aloin pohtia, että mahtaakohan se olla liiankin rauhallinen omaa suoritusta ajatellen. Otin sitten vielä hieman ennen meidän suoritusta muutaman lyhyen pätkän seuraamista innostaen ja palkaten isosti, jotta sain Jipin heräämään. Yksilösuoritus alkoi seuraamisella ja ensimmäinen seuraamispätkä oli sellaisella reunalla, jossa oli eniten yleisöä (ei nyt mitään valtavaa poppoota, mutta kuitenkin jokunen ihminen ja koira). Tässä Jippi heti alkuun tähyili yleisöön ja minun liikkeen pysähtyessä otti useamman askeleen ennen kuin reagoi ollenkaan pysähdykseen. Virheen huomattuaan se kyllä kurvasi takaisin ja kaarsi perusasentoon, mutta sitä näki, että se oli vähän poissaoleva. Tästä suoritus jatkui ihan kivasti ja käännösen jälkeen seuraaminen oli jo mukavaa, kun ei oltu yleisön lähellä. Lopulta palattiin kuitenkin vielä tekemään viimeinen pätkä seuraamista samaiselle sivulle ja taas seuraaminen meni haahuilemiseksi ja loppypysähdyksessäkin kesti jonkin aikaa ennen kuin se istahti perusasentoon, vaikka olikin kyllä tällä kertaa pysähtynyt minun liikkeen pysähtyessä.

Seuraamisesta jäi tosi huono fiilis itselle, mutta yritin nollata sen ja jatkaa eteenpäin niin, etten vaikuttaisi Jipin fiiliksiin. Seuraavana oli vuorossa seuraamisesta maahanmeno, jonka olin kuvitellut olevan yksi meidän pomminvarmoista liikkeistä, koska se on AINA toiminut. Tällä kertaa Jippi sitten maahan-käskyn saatuaan kävelikin pari haparoivaa askelta perääni ennen maahanmenoa. Tätä se ei oikeasti ole koskaan tehnyt, joten tuli ihan yllätyksenä. Ehkäpä oli Jipille jäänyt seuraamisen jäljiltä vähän epävarma olo ja siksi oli niin kyselevä tässäkin? No joka tapauksessa palkkasin iloisesti ja yritin saada Jipin nostatettua seuraaviin liikkeisiin paremmin. Ja tämän jälkeen meno alkoikin jo tuntua normaalimmalta eli Jippi oli keskittynyt ja innokas tokotypy :)

Luoksetulo oli oikein kiva. Tuli reippaalla laukalla ja kurvasi viereen suoraan perusasentoon. Tuomari mainitsi, että hieman Jippi oli ollut levoton minun jättäessä sen istumaan, mikä oli näkynyt etujalan liikkumisena - siitä siis pistevähennys. Seuraavaksi oli kapulanpito ja se sujui juuri niin kuin osasin odottaakin. Tein nimittäin eilen viimeisiä kapulanpitotreenejä ja en voi käsittää, mihin hukkasin kapulan siinä yhteydessä. Tein treenit ulkona ja lähdin treenin jälkeen suoraan lenkille eli tiedä sitten onko kapula pudonnut treeniliivin isosta takataskusta lenkillä vai mihin se hävisi, mutta kotoa se ei ainakaan löytynyt. Niinpä jouduin nappaamaan Jipille vieraan normaalia isomman kapulan kisoihin mukaan ja tiesin, ettei homma sujuisi niin kuin Strömsössä, koska Jippi ei muutenkaan tykkää pidosta, kun siinä "survotaan" kapula suuhun. Jippi tosiaan pidossa pureskeli alkuun muutaman kerran, kunnes suu rauhoittui, mutta siitä siis täysin ansaittu parin pisteen menetys.

Kaukot olivat sitten onneksi tosi hienot! Vielä muutama viikko sitten taisteltiin kaukojen kanssa ihan toden teolla ja vähäkin pidemmällä etäisyydellä Jippi saattoi olla reagoimatta "istu"-käskyyn tai sitten liikahti eteenpäin siirtymän aikana. Nyt se on kuitenkin jotenkin tajunnut homman jujun, sillä enää tällaisia virheitä ei tapahdu. Niinpä nytkin se reagoi käskyihin ripeästi ja teki kauniit vaihdot. Tuomari kehuikin kaukoja tosi hienoiksi.

Estehyppy oli myös minun makuun tosi kiva. Pieni vähennys tuli siitä, että Jippi oli ollut taas aavistuksen levoton istumaan jäädessään, muttei kuitenkaan niin, että olisi siirtänyt tassujaan. Luoksetulo hypyn yli oli kuitenkin vauhdikas ja siisti.

Tässä pisteet:

Paikalla makaaminen: 8,5
Seuraaminen: 6,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8
Luoksetulo: 9
Noutoesineen pitäminen: 8
Kauko-ohjaus: 10
Estehyppy: 9,5
Kokonaisvaikutus: 10

Yhteensä 171,5 pistettä ja ALO1

Kokonaisvaikutuksesta saatu kymppi tuntui tosi mukavalta, koska suoritus ei kokonaisuutena ollut ihan ehjä, mutta tuomari kehui Jipin intoa ja työmotivaatiota. Kuulemma oli ihan sen oloinen koko koesuorituksen ajan, että olisi toivonut saada tehdä vielä vähän lisää hommia. Ja tämä asennehan on juuri se huikean hieno piirre Jipissä!! :) Vähän nuo alun haahuilut jäi harmittamaan hetkeksi, mutta sitten tajusin ajatella tilannetta Jipin näkökulmasta. Se on nuori koira, jolla on lähinnä kokemusta omatoimitreenaamisesta omalla pihalla. Häiriötreenin määrä on siis vielä ollut todella vähäistä ja nyt se laitettin kerta heitolla tilanteeseen, jossa ohjaaja jännitti, kentällä oli ihmisiä kyttäämässä sen tekemisiä, vieressä oli toinen kilpailukehä käynnissä ja ympärillä pyöri normaalia tokokoetta enemmän koiria ja ihmisiä (kyseessä oli ko. alueen piirinmestikset). Haastetta oli siis aikamoisen paljon meidän kokemukseen verrattuna, joten siihen nähden täytyi kyllä lopulta olla tosi tyytyväinen, että Jippi skarppasi hienosti kokeen loppua kohti ja säilytti iloisen asenteensa läpi kokeen! Niin hieno typy!! Nyt treenaillaan seuraamista keskittyneemmäksi ja kontaktia paremmaksi sekä tehdään paaaaaljon enemmän liikkuroituja ja häiriköityjä treenejä ennen kuin mennään seuraaviin kokeisiin toiveena saada vähän paremmat kokonaispisteet (kun tiedän, että me sellaisiin pystytään, jos saadaan normaali työmoodi päälle kisoissa).

Omatoimista liitelyä

Kävin lauantaina 5.9. molempien koiruuksien kanssa hallilla omatoimitreenaamassa. Tein pienen radan, jossa oli sekä kepit että puomit. Radalla Hugon kompastuskiveksi osoittautui tiukka takaakierto, jossa Hugo otti kiellon useaan otteeseen. Tämähän on sille melko yleinen virhe, jos yhtään ennakoin hypyltä lähtöä itse. Koska kuitenkin haluan, että pystyisin ohjaamaan ennakoivasti, niin vahvistettiin tätä aika paljon palkalla ja saatiinkin toimimaan aika kivasti. Videoitiin pieniä pätkiä treenistä, mutta nämä kielto-ongelmat sekä niiden korjaamiset palkan avulla jäi videoimatta... Se mikä videolta kuitenkin näkyy on se, että saikun jälkeen meno on taas aika varovaista ja varmistelevaa. Tämä siis ihan itsestäni johtuvaa eli pitäisi taas saada itselle ihan erilainen moodi Hugon kanssa treenatessa! Hugo näytti joka tapauksessa nauttivan ja tulipa videoitua myös pätkä, jossa rimat lentelee ja siivekkeet kaatuilee, kun RäyhäReetu oli vauhdissaan :D



Jipin kanssa tehtiin samaista pätkää ja sille haastavaksi osoittautui samainen takaakiertokohta kuin Hugollekin. Jippi tosin ei ottanut tähän kertaakaan kieltoa (ei kuulu Jipin tapoihin), mutta se luki ohjaukseni jostain syystä backflapina ja kiersi kauemman siivekkeen ympäri hypyn jälkeen. Niinpä palkkailin sitä muutamia kertoja siihen hypylle ja saatiin homma taas pelittämään. Siltikin kyllä videolta katsottuna en ole ihan tyytyväinen tuohon hyppyyn - käännös saisi olla tiukempi eli täytyy ottaa nuo tiukat käännökset tarkempaan syyniin. Kepit sujui treeneissä mainiosti eli yhtään ainutta virhettä ei tullut. Sen sijaan Jippi keksi, että se voi irrota keppien jälkeen ylimääräiselle esteelle, kun harjoiteltiin keppien itsenäistä loppuun suorittamista :D Puomilla tuli muutamat läpijuoksut, mikä muistutti taas siitä, että pitäisi pitää edelleen välillä puomisulkeisia, jossa keskitytään kunnolla puomin treenaamiseen. Nykyään puomia tehdään aina vain radan osana ja tulee palkkailtua puomia ihan liian vähän.



Tällä viikolla olin töiden puolesta konferenssissa ma-ke, joten koirilla on ollut treenivapaata aikaa :)

Vuosi siinä meni!

Hugo ja Jippi ovat leikkineet ihan alusta lähtien ulkoleikkejä ja tällöin leikit ovat aina olleet joko kilpajuoksua toisiaan jahdaten tai sitten vetoleikkejä keppien tai lelujen kanssa. Hugo muiden koirien kanssa tykkää juoksemista enemmän painimisesta ja korvien/niskavillojen/jalkojen näykkimisestä, mutta Jipin kanssa ne eivät ole KOSKAAN näin leikkineet. En tiedä onko syynä sitten se, ettei Jippi ole uskaltanut sisällä "käydä Hugoon kiinni" edes leikillään, kun muistissa on ollut se, että Hugo saattaa komentaa ärinän kera, mikäli lepotilanteessa Jippi yrittää turhaa lähennellä. Hugohan piti melko pitkään Jipille kotona sisätiloissa aika kovaa kuria eli teki selväksi, ettei Hugon lepotaukoja parane käydä härkkimällä keskeyttämässä. Ulkonahan Jippi on saanut  hyppiä päin ja kiskoa karvoista, mutta sisällä moista käytöstä ei ole hyvällä katsottu.

Oli syy mikä tahansa, niin jotain on nyt muuttunut (Onko Hugo vihdoin alkanut heltyä?!?! Tai onko Jippi muuttunut nyt sen silmissä ärsyttävästä kakarasta aikuiseksi??), sillä pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa huomasin Hugon yrittävän saada Jippiä sisällä leikkimään. Tämä oli varsin hämmentävää, koska Hugo ei ole ennen Jipin tuloa eikä sen jälkeen ikinä oikein piitannut sisällä leikkimisestä, vaan sen mielestä riehuminen on kuulunut ulos ja sisällä on vain levätty. Ensimmäisillä yrityksillä Jippi oli vain hyvin hämmentynyt ja Hugonkin yritys kuihtui kasaan alta aikayksikön, mutta eilen se sitten tapahtui: Hugo ja Jippi leikkivät ensimmäistä kertaa IKINÄ sisällä. Siis kuvitelkaa, että Jippi on asunut meillä jo 1 v ja 2 kk, ja ulkona ovat leikkineet ihan Jipin tulosta asti, niin siltikin vasta nyt päästiin tilanteeseen, että niistä on tullut myös sisäleikkikaverit! Olipas hauskaa katsella niiden vielä varsin kömpelöä leikkimistä. Hugo hyppi peppy pystyssä ja läpsi Jippiä minkä kerkesi sen lisäksi että kävi näykkimässä korvia. Jippi sen sijaan loikki ilmaan läpsien Hugoa etutassuillaan ja tähtäsi hampaillaan Hugon etujalkoihin. Jippiä selvästi vielä vähän arvellutti, että uskaltaako päästellä ihan täysillä ja niinpä sen leikkiminen olikin vielä vähän varovaista, mutta eiköhän ne siitä innostu, kun Jippikin huomaa, että Hugon murinat tässä yhteydessä onkin ihan vain ja ainoastaan leikkiperäistä :)

Ja sitten treeniaiheisiin. Hugon kanssa on treenailtu tällä viikolla rally-tokoa ja agilitya - kumpaakin maanantaina. Rally-tokossa tehtiin ensin seuraamisen peruutuksia yksittäisenä treeninä ja sen jälkeen tehtiin AVO/VOI-tasoinen ratapätkä. Hugo peruuttaa nykyään jo aika sujuvasti niin, että se on edessäni ja pyydän käskyllä sitä peruuttamaan minusta poispäin, mutta seuraamisesta peruuttaminen on aina ollut hankalaa, koska se herkästi lähtee peruuttamaan vinoon. Nyt tehtiin niin, että palkkasin heti ensimmäisestä suoraan peruutetusta askeleesta ja pidempää pätkää tehtiin vain käsiavulla eli minulla oli nami Hugon pään vasemmalla puolella. Näin peruutukset oli ihan siistejä, mutta tosiaan tuota ilman apua peruuttamista pitäisi nyt ahkerasti treenata lisäten vähitellen askeleita ja palkaten isosti aina suorista askeleista. Kokeiltiin peruutusta myös oikealla puolella seuraamisesta ja sillä puolella peruutus oli ehkäpä jopa suorempaa! Voi olla, että syynä on se, että minulla on namit aina treenitaskun vasemmassa taskussa eli vasemmalla puolella peruuttaessaan Hugo usein lähtee hamuamaan taskussa olevia nameja ja vinottaa sen takia, kun taas oikealla puolella peruuttaessa pitää paremmin kontaktia ja pysyy näin myös suorempana.

Rataa tehdessä halusin nyt keskittyä rauhallisen sujuvan suorituksen tekemiseen ja niinpä päätin palkata radan välillä muutamassa kohdassa. Pyörähdyksen jälkeinen seuraamiseen palaaminen oli aika vinoa, mutta kun kouluttajan kehotuksesta pyysin käskyllä Hugon seuraamaan heti, kun se oli pyörähtänyt, niin Hugo hakeutui nopeasti kivaan seuraamisasentoon. Pyörähdyksestä tekee vaikean se, että Hugo on melko kookas ja pitkä koira ja sen pyörähdys ei tapahtu ihan minimaalisessa tilassa. Se siis pakostakin ajautuu ulospäin minusta tehdessään pyörähdystä, mutta tosiaan seuraa-käskyllä sen sai aika kivasti hakeutumaan takaisin oikeaan paikkaan heti pyörähdyksen jälkeen. Radalla itselleni haastavaa oli seuraamisesta maahanmeno ja koiran kierto. Ollaan tehty sitä, että pyydän koiran suoraan seuraamisesta maahan, pysähdyn ja sitten kierrän koiran, mutta tässä ohjaaja ei saanutkaan pysähtyä, vaan piti heti käskyn sanottuaan jatkaa koiran ympäri. Alkuun mokasin tällä kyltillä siis itse, mutta hyvin Hugo teki maahanmenon vaikken itse pysähtynytkään, kunhan vain itse muistin suorittaa liikkeen oikein! Radan loppupuolella oli puolenvaihto takaa ja tämä oli vielä liian vaikea, kun ollaan tätä kokeiltu vasta tasan kerran ja silloinkin namiavuin. Täytyy siis treenailla noita puolenvaihtoja lisää. Muutoin rata sujui aika kivasti ja vire oli Hugolla nyt hyvä. Sille sopii ehdottomasti paremmin se, että ensin hinkataan jotain ja vasta sitten rallatellaan koko rataa :)

Maanantain 31.8. agilitytreeneissä Hugo oli Jipin tilalle jatko-ryhmän treeneissä ja siellä teemana oli tällä kertaa erilaiset lähestymiskulmat kepeille. Hugo kävi normaalia enemmän kierroksilla, mikä näkyi vähän heikkona keskittymisenä, mutta siitäkin huolimatta valtaosa keppikulmista saatiin sujumaan ihan kivasti. Ainoa päänvaivaa tuottanut kulma oli se tiukka avokulma, joka on aina tuottanut ongelmia.... Yritin antaa Hugolle tilaa, mutta silloin se haki väärään väliin ja kokeilin myös auttaa sen "törkkäämällä" oikeaan väliin, mutta silloin tunnuin herkästi olevan sen edessä, eikä se löytänyt oikeaan väliin. Kouluttajan kanssa oli puhetta, että voisi olla ihan hyvä idea tehdä kuuriluontoisesti Hugolle lähestymisiä 2x2-menetelmällä, vaikkei sille keppejä sillä menetelmällä koskaan ole opetettukaan. Tällä voisi saada ehkäpä hieman itsenäisyyttä lähestymisiin niin, että se hallitsisi sitten myös nämä tiukat avokulmat ilman, että minä joudun "sähläämään" edessä.

Jipin tokotreeneissä on ollut nyt pieni takapakkivaihe. Pari viikkoa sitten oli peräkkäin parit aika haastvat paikkamakuutreenit, joista toisessa kentällä sattui olemaan paljon hälinää ja lapsia ja toisessa taas tehtiin ensimmäistä kertaa paikkaistuminen ja lisäksi tehtiin perään paikkamakuun, jossa vieläpä ensimmäistä kertaa Jipille tehtiin "häiriköity" paikkis eli ihminen käveli koirien lomitse. Tässä häiriköidyssä paikkiksessa Jippi ensimmäistä kertaa piippasi, mikä osoitti, että tuli luultavasti liian paljon vaikeutusta yhdellä kertaa. Näiden haastavien paikkisten jälkeen Jippi on tosi herkästi piippaillut ryhmäpaikkiksissa. Piippausta on lisäksi esiintynyt myös muita liikkeitä treenatessa etenkin perusasentojen yhteydessä. Yleisilme tokossa on siis muuttunut levottomammaksi.

Viime sunnuntaina 30.8. oltiin Jipin kanssa tokassa Sirke Viitasen koulutuspäivässä ja siellä pureuduttiin sitten tähän piippailuun/levottomuuteen. Sirken mielestä kyse ei ole niinkään epävarmuuden aiheuttamasta piippailusta, vaan siitä, että Jipin vire alkaa olla tokossa korkea (koska sen mielestä se on ilmeisesti toooooosi kivaa), mutta tähän tosiaan kannattaa jo nyt puuttua, jottei tästä tule oikeasti ongelmaa. Myös oli puhetta siitä, ettei Jipin kohdalla vaikuta onneksi siltä, että piippaus johtaa ns. vuotamisesta, vaan tämä on vain välivaihe, joka johtuu samanaikaisesta tokoon syttymisestä ja tehtävien vaikeutumisesta. Jipillähän on ennen tehty treenejä palkaten tosi tiheään ja nyt ollaan siirrytty tekemään enemmän kokonaisia liikkeitä. Nyt siis oli ohjeena keskittyä maltin kasvattamiseen ja vireenhallintaan, eikä niinkään nostattamiseen.

Niinpä nyt tehtiinkin sitä, että palkka annettiin vasta luopumisen jälkeen. Esimerkiksi perusasennossa, jossa Jippi herkästi önisee, keskityttiin hyvään mielentilaan. Jos Jippi ehti piipatta sivulle tullessa, tulee itse keskeyttää suoritus siirtymällä pois paikalta ja toteamalla koiralle, että pieleen meni. Kun öninää ei tullut, siirrettiin namipalkka koiran pään kohdalle sen vasemmalle puolelle ja vaadittiin, että Jippi luopuu namista, ottaa katsekontaktia ja on rauhallisen oloinen ennen kuin sille annettiin lupa palkan ottamiseen. Tällä tavoin saatiin jo pian levottomuutta vähenemään. Paikkamakuussa tällä kertaa tehtiin niin, että laitettiin etupalkka, jolla saatiin ääntely katkaistua tehokkaasti. Jos siis treenataan haastavia paikkamakuita, niin käytetään etupalkkaa ja muutoin hankitaan taas varmuutta paikkamakuuseen tekemällä myös rauhallisempia (ilman ylimääräisiä häiriöitä) suorituksia.

Kapulanpitoon saatiin vinkiksi treenata kapulan pitoa tunnarikapulalla. Tehtiin niin, että itse liikuin ja pyysin Jipin vauhdista nappaamaan kiinni tunnariin. Kun se otti kiinni, itse jatkoin liikkumista ja samalla kevyesti vedin kapulaa sivusuunnassa. Tällöin jos ote oli löysä, tunnarikapula pääsi luisumaan suusta, jolloin vaadittiin uuden otteen ottaminen. Palkkaus naksulla+namilla, kun koira tarrasi tunnariin kiinni niin, ettei kevyt sivuttainen veto saanut otetta irtoamaan.

Maanantaina 31.8. oltiin Jipin kanssa Riitta Jantunen-Korrin tokoyksärillä ja siellä tehtiin ALO-luokan liikkeitä keskittyen näissäkin treeneissä vireeseen. Aloitettiin treenit purkamalla ylimääräistä energiaa. Tätä tehtiin niin, että itse olin kyykyssä maassa ja viskoin namia vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle puolelleni. Jipin tarkoitus oli siis vain juosta namilta toiselle edestakaisin ja sitten välillä pyysinkin sen lennosta seisomaan nakaten samalla namin koiran jalkojen väliin.

Tämän jälkeen katsottiin ensin seuraamista. Kerroin, että viime yksärin jälkeen seuraamista oli saatu työstettyä paljon (silloinhan Jippi painoi pahasti jalkaa vasten ja oli turhan edellä), mutta että kontakti saisi olla yhä aktiivisempi ja tasaisempi. Keskityttiin etenkin liikkeellelähtöjen kontakteihin ja treenattiin sitä niin, että saman tien, kun otin ensimmäistä askelta, naksautin ja palkkasin. Kokeiltiin myös niin, että sanottuani "seuraa" -käskyn naksautus tulikin jo juuri ennen liikkeellelähtöä, jolloin Jippi piti kontaktia jo valmiiksi yllä. Tällöin naksautuksen kuuleminen sai Jipin skarppaamaan ja se piti tosi napakasti kontaktia vielä liikkeelle lähdettyäkin, jolloin sain palkattua aina hyvästä lähdöstä. Seuraamista ja lähtöjä tehdessä keskityttiin taas siihen, että lähtö tapahtui oikeassa mielentilassa eli mikäli Jippi oli yhtään levoton tai äänteli, niin tehtiin namista luopumista ennen kuin aloitettiin suoritus. Myös pidempi seuraamispätkä sujui nyt aika kivasti eli vire tuntui olevan sopiva.

Seuraavaksi treenattiin ALO:n kaukoja ja kerroin, että takatassujen liikauttamista oli saatu hyvin estettyä käyttämällä joko takapalkkaa tai sivupalkkoja. Takapalkan kanssa tosin usein useampaa toistoa tehdessä alkaa lopulta ennakoimaan ja kääntyy hieman vinoon. Sivupalkoillakin monesti jää jompaankumpaan pinoon "kiinni" eli alkaa tavoitella toista pinoa vinottaen tällöinkin. Nyt tehtiinkin kaukoja edelleen sivupalkoilla, mutta niin, että koiran kropan viereen molemmille puolille laitettiin vain yhdet namit. Kun Jippi teki onnistuneen asentovaihdon, vapautin sen niin, että se sai itsenäisesti syödä namit molemmilta puolilta. Tässä vinoutta ei ainakaan tämän yhden treenin aikana ehtinyt tulla, joten kokeillaan tätä jatkossakin.

Lisäksi tehtiin luoksetuloa ja hyppyä, jotka siis muutoin sujuvat aika kivasti, mutta möllitokon videolta havaitsin, että Jippi herkästi siirtää aavistuksen etujalkojaan eteenpäin jätön yhteydessä. Tehtiin ensin jättö sivupalkkoja käyttäen, jolloin saatiin vahvistettua sitä, ettei sieltä parane liikkua eteenpäin. Tässä ei siis tokikaan sitten kutsuttukaan koiraa luokse, vaan se vapautettiin vain sivupalkoille. Tämän jälkeen jätettiin sivupalkat pois, eikä etujalkojen siirtymistä ilmennyt. Täytyy siis käyttää noita sivupalkkoja aina välillä muistuttamaan siitä, että paikoillaan täytyy malttaa pysyä.

Jäi kyllä tosi hyvät fiilikset treeneistä ja innolla jäädään odottelemaan seuraavaa yksäriä, joka on parin viikon päästä maanantaina. Silloin olisi tarkoitus katsoa ylempien luokkien liikkeitä, kun taas tänään halusin itse tällaisen vireeseen keskittyvän treenin, jossa itse treenattavat asiat eivät olleet uusia.