torstai 26. kesäkuuta 2014

Tokon häiriötreenailua

Oltiin eilen omatoimitokoilemassa hallilla ja mukana oli Sonja ja Ofelia. Tarkoituksenakin oli saada aikaan hyvät häiriötreenit ja tämä oli toki taattua jo siksi, että paikalla oli Hugon bestis :) Yleensähän tulee tokoiltua lähinnä vieraampien koirien kesken...

Sivulletulo on alkanut kyllä parantua (vihdoin!), mutta edelleen vaatii sitä, että olen palkkausten kanssa tosi tarkkana eli täytyy olla itsellä selkeä kriteeri, mikä riittää, ja vaatia sitten kanssa kriteerien täyttämistä. Olen itse pohdinnan jälkeen päättänyt, etten lähde korjaamalla korjaamaan sitä, että Hugo nojaa ulospäin perusasennossa. Palkkailen toki mahdollisimman paljon ulkokädestä, jotta onglema ei nyt ainakaan pahentuisi, mutta keskitytään enemmänkin siihen, että käännös perusasentoon on riittävä ja asento suora.

Seuraamiset oli nyt hyviä. Kontakti pysyi tosi kivasti ja Hugo seurasi hyvässä paikassa huolimatta siitä, mentiinkö normaalia kävelyä, hidasta kävelyä vai juoksua. Käännöksistä keskityttiin taas vasemmalle käännökseen. Pystyi jo tekemään seuraamisesta käännöksiä vasemmalle ilman, että Hugo jäi jalkoihin :D Tosin vieläkin vauhdissa käännös on vähän löysä eli takapäänkäyttöä saadaan treenailla edelleen! Suunta on kuitenkin oikea.

Tehtiin seisahtumista luoksetulon pysäytyksenä. Tuli tosi hyviä teräviä stoppeja, kun käytin taakse lentävää palloa palkkana. Tosin jo yksi pysäytys sai aikaan sen, että seuraavalla yritti  kovasti ennakoida pysähdystä. Tällöin kuitenkin vapautinkin Hugon kesken luoksetulon ja tehtiin läpijuoksu eli heitinkin pallon taakseni. Tehtiin siis juurikin niin, että aina parit läpijuoksut ja sitten yksi pysäytys. Aina, kun Hugo näytti yhtään ennakoivan, en pysäyttänyt, vaan annoin juosta läpi.

Estehypyssä ollaan otettu nyt treenattavasi se, että Hugo pysähtyisi vähän kauemmaksi hypyn taakse. Tyypillisesti suorittaa hypyn kyllä, seisahtuu hyvin ja malttaa odottaa ohjaajan tullessa luokse, mutta seisahtuminen tapahtuu todella lähellä estettä eli ylemmissä luokissa sitten, kun sieltä pitääkin hypätä vielä takaisin, olisikin jo haastavaa saada hyppy suoritettua siististi. Nyt siis vein parilla ensimmäisellä toistolla lelun sopivan etäisyyden päähän esteen taakse. Hugo siis hypättyään esteen jatkoi lelulle ja käännyttyään ympäri lelu suussa, käskin seisahtumaan. Onnistui hienosti ja pysähtyi lelu suussakin napakasti. Kolmannella toistolla jätin lelun pois ja toimi siltikin hienosti eli Hugo jatkoi hypyn jälkeen pari askelta ennen kuin pyörähti ympäri. Tähän oli hyvä lopettaa tämä treeni tältä kertaa!

Kaikki yllä mainitut treenit tehtiin tosiaan häiriössä sikäli, että meidän treenatessa pääosin toinen koirakko leikki samaan aikaan kentällä. Hugon keskittyminen tokossakin on kyllä parantunut ihan huimasti. Ihan pari kertaa edes vilkaisi leikkivää kaveria, vaan oikeasti teki innolla töitä kanssani häiriöstä huolimatta :)

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Juoksariongelmaan pureutumista

Ollaan oltu nyt pari kertaa treenaamassa juoksu-A:ta tavoitteena saada Hugolle isot kierrokset niin, että treenit vastaisi vähän enemmän kisatilannetta, jossa yliloikkia on tullut. A:lla käytin nyt hiljattain ostamaani kehikkoa, josssa reunat on paksuhkot ja helposti näkyvät ja kehikko on koko kontaktialueen kokoinen (aiemmin kokeilin kehikolla, joka oli pienempi, eikä oikein tuntunut toimivan). Tämä kehikko vaikuttaisi toimivan hyvin eli tällä tehdään nyt näitä häiriötreenejä, kunnes ollaan saatu A toimimaan kaikenlaisessa häiriössä.

20.6. tehtiin treeniä, jossa A:lle tultiin kolmen hypyn pituisen hyppysuoran kautta eli vauhtia riitti. Siltikään ei tullut yhtään yliloikkaa, vaan kaikki suoritukset osui hienosti keskelle kontaktialuetta. Tämä oli toki hienoa, mutta emme tyytyneet tähän, vaan lähdettiin lisäämään häiriötä. Tehtiin seuraavaksi niin, että hetsasin Hugoa lelulla ja heti irti päästämisen jälkeen lähetin Hugon mutkaputkeen, josta jatkettiin suoraan sille kolmen hypyn hyppysuoralle. Näin saatiin aikaiseksi riittävät kierrokset, jotta Hugo yliloikkasi kontaktin yli. Tästä ei palkkaa tullut, vaan Hugo sai tyytyä "oho"-toteamukseen. Tehtiin uusiksi ja Hugo korjasi suoritusta osuen tällä kertaa kontaktille hienosti vauhdista ja kierroksista huolimatta! Videolla näkyy vain kolme ensimmäistä suoritusta, joiden jälkeen siirryttiin tekemään haastavampaa treeniä. Harmi kyllä, onnistuin sössimään kyseisen pätkän kuvauksen eli näistä ei nyt ole videotodisteita....


22.6. aloitettiin tekemällä yksi helppo toisto yhden hypyn takaa. Seuraavaksi siirryttiin suoraan tekemään samaa, mikä edellisellä kerralla oli tuottanut yliloikan (putki-hyppysuora-A-hyppy), mutta tällä kerralla tälläkään ei enää tullut yliloikkia - jes! Lisäsin haastetta vielä niin, että juoksin alkuun Hugon vierellä, mutta A:n kohdalla lähdinkin vedättämään tosi voimakkaasti. Tällä saatiin taas yliloikka aikaiseksi, joka ei kuitenkaan enää toistunut, vaan Hugo taas korjasi itse.

Kaikkiaan siis tosi onnistuneita juoksu-A-treenejä. Juurikin sitä hainkin takaa, että löydetään, missä raja menee ja sitten treenataan siellä niin, että saadaan onnistumisia häiriöstä ja kierroksista huolimatta. Ja oli loistavaa huomata, että Hugo aina korjasi toimintaansa epäonnistumisen jälkeen eli oppimista tapahtui. Toinen hieno juttu oli se, että kehikon avulla Hugon laukka-askel osui selvästi keskemmälle kontaktialuetta kuin silloin aiemmin, kun käytin vain ponnaria. Tästä on hyvä jatkaa :)

Tänään aamulenkillä tehtiin pikatokot. Tein luoksetuloa ja Hugo tuli melko reippaalla laukalla eteen. Jäi ehkä aavistuksen liian kauas eteen eli voitaisiin hioa eteentuloa ihan lyhyillä välimatkoilla. Ilahduttavaa aamun treeneissä oli se, että kun tehtiin sivulletuloja, Hugo tuli hienoon perusasentoon edestäni eli ei jäänyt vinoon niin kuin yleensä on ollut ongelmana. Olen yrittänyt olla näissä aika tarkkana nyt, että vaadin oikeasti kunnon perusasennon, enkä palkkaa puolittaisista suorituksista lainkaan.

Tällä hetkellä Hugo mökkeilee vanhempieni kanssa. Onneksi Hugo kotiutuu jo huomenna eli ei ole enempää kuin yhden yön poissa! Huomiselle illalle on sovittuna tokotreenit Sonjan ja Ofelian kanssa, kiva päästä tekemään häiriötreeniä.

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Hugo 4 vuotta!

Tänään eli juhannuspäivänä juhlistettiin Hugon 4-vuotissynttäreitä. Juhlinta toki vaati kaksi päivää eli aloitettiin jo eilen nakkikakun merkeissä :) Tänään Hugo vietti synttäriään, leikkien, herkutellen ja Ofelian kanssa painien - aika huippusynttärit siis :) 


Tällä viikolla oli vikat ohjatut toko- ja agilitytreenit ja seuraavat viisi viikkoa ollaan ohjatuista treeneistä siis kesälomalla Tämä ei toki tarkoita sitä, että jätetään kaikki treenaaminen tauolle. Agilitytreenien osalta jätetään kyllä aika lailla ratatreenaukset yms. ja keskitytään nyt saamaan varmuutta kontakteille. Tosin kovasti olisi kyllä tarkoitus antaa Hugolle myös pari-kolme viikkoa ihan täysin lomaa agilitytreeneistä heinäkuun loppupuoliskolla. Agilityn ollessa tauolla keskitytään sitten tokoiluun ja siellä tarkoituksena oli tehotreenata vauhtia liikkeisiin eli tiedossa lentävää palkkaa, motivaation nostatusta ja vain pieniä osia liikesuorituksista. Tokoilun lisäksi on tarkoitus treenailla jälkeä ja tehdä sekä janatreeniä pelkällä suoralla jäljellä että tehotreeata kulmia (nämä siis eri suorituskerroilla). Suunnitelmat on siis luotuna - kirjoittelen sitten blogissa, että miten hyvin suunnitelmia tulee noudatettua :)

Viime tiistain lupaavien treeneissä tehtiin rataa, jossa oli otettu pätkiä maksien SM-finaaliradalta edelliseltä viikonlopulta. Tässä video vikasta suorituksesta.


Tehtiin radalla kaikki kontaktit ja A:lla oli apuvälineenä pehmoponnari. Tätä ei oltu aiemmin käytetty, mutta koska se oli siinä valmiina, päätin kokeilla miten toimii. Hugo ei oikein tuntunut reagoivan siihen (oli kapeahko eli ehkäpä huomaamattomampi kuin se aiempi ponnari..?) ja oli myös eka kerta, kun tehtiin puisella A:lla juoksaria, joten tuli aika epämääräisiä osumia A:lle. Pääosin kyllä osui, mutta laukan rytmi ja laukan paikka kontaktilla ei ollut ihan halutunlainen... Puomilla vähän taas epäröi, mutta kuitenkin jo parempaan suuntaan ollaan menossa. Keinulla sen sijaan taas tuli loikkia ennen vapautusta eli sinne kaivataan kyllä nyt tehotreeniä (tätä siis ohjelmassa nyt kesätauolla juoksarien lisäksi).

Muilta osin treeni sujui kivasti ja saatiin hinkattua pari haastavalta tuntuvaa kohtaa sujuviksi. Ensimmäinen hiontaa vaatinut kohta oli 6. hypylle tehty  päällejuoksu ja jarrutus ja siitä seiskalle tehty takaakierto. En alkuun onnistunut jarruttamaan Hugoa tarpeeksi, jolloin se hyppäsi pitkän hypyn ja laskeutui tosi kauas, eikä näin ollen taipunut enää seiskalle takaakiertoon. Jarrutus kuitenkin toimi hyvin, kun sen vain riittävän ajoissa teki. Pituuden jälkeiselle hypylle tehtyä valssia myös hiottiin, että saatiin ajoitus, paikka ja suuntaa kohdilleen. Tein valssin herkästi vasta hypyn linjan ylitettyäni, jolloin Hugon käännöskin valui ja seuraavalle hypylle oli vaikeaa saada hyvää linjaa. Uutena kokeiluna oli vastakäännös. Ollaan tehty sitä vain kerran aiemmin (tajusin sen vasta treeneissä!!) ja siitä on jo pari vuotta aikaa melkeinpä eli radalla ei olla koskaan vastakäännöstä käytetty. Kunhan vain maltoin odottaa koiraa putkesta ja edetä hypylle enemmän yhtä matkaa, niin homma toimi hyvin. Hugo kääntyi ohjauksella hyvin, eikä epäröinyt hypyllä, kunhan oma liike vain koko ajan jatkui.

Treenissä tyytyväinen olin putki-puomierotteluihin, joissa ei kertaakaan ollut ongelmia! Toinen positiivinen yllätys oli se, että Hugo kesti hienosti persjätöt kepeillä. Olen jostain syystä vältellyt persjättöä kepeillä ja tehnyt sen sijaan valsseja. Persjätön kanssa ei ainakaan näissä treeneissä ollut mitään ongelmia eli pitäisi nyt kyllä ehdottomasti lopettaa tiettyjen ohjausten välttely siksi, että kuvittelen niiden olevan meille turhan haastavia. Kaikki ohjaukset olisi kuitenkin kiva saada sellaiseen kuosiin, ettei niitä tarvitsisi vältellä...

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Ohhoh, mitä ratoja!

Tänään kisatiin kolmen radan verran oman seuran järjestämissä agilitykisoissa ja täytyy kyllä sanoa, ettei ole hetkeen näin haastavia kakkosten ratoja osunut silmiin! Meillä mukaan mahtui onnistumisia, mutta kyllä sitten myös niitä epäonnistumisiakin...

Ensimmäisenä kisattiin C-hyppyrata. Siinä alkupätkällä haastavalta tuntui rataantutustumisessa keppikulma, mutta sinne tehty pakkovalssi tuntui toimivan hyvin. Vähän jännäsin myös keppejä, sillä joustavien muovikeppien rikkoonnuttua aamun kisoissa, käyttöön jouduttiin ottamaan ne puiset kepit, jotka aiheuttivat viime viikon treeneissä Hugossa aavisutksen hämmennystä. Nyt kuitenkin sujui normaalisti eli tiedä sitten johtuiko ne treeneissä olleet keppivirheet lainkaan siitä, että Hugo olisi tottunut niihin joustaviin keppeihin... Rata koostui monen monesta takaakierrosta, joka ei ole koskaan ollut meidän vahvin ohjaus. Itsellä ajoitus ja ohjauksen suunta on ollut pielessä ja tästä syystä Hugo on empinyt hypyillä kovasti. Olikin siis kiva nähdä, että näissä on selkeästi tullut kehitystä - ja onhan siltä tuntunut lähiaikoina treeneissäkin! Ainoastaan takaakierto-niistoyhdistelmä pituuden jälkeen aiheutti hetken harkinnan Hugossa (jäin auttamattomasti eteen siinä niistossa eli ei ihme, ettei uskaltanut hypätä päin....), mutta kuitenkin hyppäsi ilman kieltoa senkin. Ja muissa kohdissa takaakierrot olivat kohtalaisen sujuvia eli saadaan olla tyytyväisiä! Lisäksi rataantutustumisessa vikalle putkelle suunniteltu poispäinkääntö oli sellainen, etten ollut ihan satavarma, miten sen kanssa tulisi käymään, mutta hyvin Hugo näyttää sitä lukevan. Sitten vielä viimeisenä jännäyksenä oli vikana esteenä ollut okseri, jossa takarima oli 60 cm. Tulipa nimittäin tajuttua, ettei olla ikinä kokeiltu okseria 60 cm rimalla, mutta hienosti sujui sekin! Video tosin katkeaa juuri niin, ettei näy, tuliko okseri suoritettua puhtaasti, mutta kyllä se lopputulos oli 0 ratavirhettä ajassa - 5,38 s. Ko. radalta ei nollia sadellut, joten ainoalla nollatuloksella saatiin luokkavoitto ja kakkosluokan toinen LUVA :)

Toisena ratana oli agilityrata, jossa rataantutustumisessa päällimmäiseksi jäi mieleen kummittelemaan monet putki-kontaktierottelut, joita radalla tulisi eteen. A-putkierottelu tuli kaksi kertaa radan aikana samoin kuin puomi-putkierottelu. Ollaan näitä treenattu ihan liian vähän, ja siksipä mietityttikin, että mitenköhän käy. Ennestään olin melko varma, että A-putki erottelu kyllä sujuisi, mutta puomille menossa Hugo voisi valita herkästi putken sen sijaan. Toisin kuitenkin kävi. Yritin jotain epämääräistä vastakädenohjausta A:ta edeltävän takaakierron jälkeen, mutta Hugo ei selvästi vilkaissutkaan minuun päin lukittuaan putken. Eli se syöksyi A:n sijaan putkeen ja tulokseksi siis HYL. Puomin alla olevaan putkeen ohjatessani taas ohjasin itse ihan idioottimaisesti... Tässä oikeasti kävi kyllä joku ajatusvirhe, koska suunnittelin rataantutustumisessakin koko ajan ohjaavani putken ulkopuolelta. Saatoin Hugon vielä todella lähelle putken suuta, jolloin takaaleikkaus oli ihan kammottavan epäreilun myöhässä, eikä Hugolla siis toisin sanottuna ollut mitään mahdollisuutta tietää, että olenkin takaaleikannut ja rata jatkuukin putken jälkeen toiseen suuntaan. Siitä siis ylimääräinen kierros putken ympäri ja lähetys seuraavalle hypylle oli niin huono, että tuli ohi. Mutta mahtui tähän rataan onnistumisiakin! Kepit olivat taas hyvät ja varman oloiset. Putki-puomierottelussa olin melko varma, että hakisi puomin sijaan putken, joten puomia ennen vekkasin sen verran, että sain Hugolle hyvän lähestymisen puomille. Ja haki puomin vilkaisemattakaan putkeen - hyvä! Puomi ja keinu olivat molemmat myös tällä radalla aika ok - ei läpijuoksuja, eikä mitään valtavia hidasteluita eli sanoisin, että näissä onnistuttiin! Toki varmuutta tarvitaan vielä (varsinkin puomilla vähän oli empimistä) näihin paljon, mutta sitä varmuutta me nyt vähitellen yritetäänkin kerryttää. Harmitti, että radalla jäi se A kokonaan tekemättä - olisi ollut kiva nähdä, miten se olisi toiminut...

Vika rata olikin sitten aika katastrofaalinen. Hugo kävi valtavilla ylikierroksilla ja tuntui jotenkin siltä, että pitkä odottelu ehkä teki tehtävänsä. Lisäksi se oli radan jälkeen ihan tosi väsynyt eli olisiko väsymyskin voinut purkautua vähän kuin itku-potkuraivarin tyyliin..? :D Noh joka tapauksessa, montaakaan onnistumista ei tähän rataan mahtunut, mutta tuntuikin kyllä, ettei oikein oltu yhteistyössä suorittamassa rataa, vaan Hugo kävi kierroksilla ja keskittyi haukkumiseen ja minä olin pallo hukassa, että mitenhän siitä radasta selviäisi kiehuvan koiran kanssa.... Lähdössä jo Hugo nappaili useampaan otteeseen vaatteista ja heti liikkeelle lähdettyä alkoi valtava "huuto". Puomi tehtiin kuitenkin vielä melko hallitusti, mutta sen sijaan keinulla ei enää malttanutkaan odottaa vapautusta. Keinulta kepeille oli pitkä etäisyys ja vaikea kulma eli tarkoituksena oli jättää Hugo tekemään keinua ja odottamaan kontaktille, josta sen vapauttaisin vasta, kun olisin ehtinyt pakkovalssaamaan kepeille. Malttia ei kuitenkaan Hugolta löytynyt, kun kierrokset oli kovat ja siihen yhdistettiin ohi säntäävä ohjaaja. Keppien jälkeinen putki-hyppy-A-pätkä oli sellainen, etten jälkikäteenkään oikein keksinyt, miten sen olisi sujuvasti saanut tehtyä. Tarkoituksena oli tehdä putken jälkeiselle hypylle sylkkäri, mutta olikin kyllä sellainen fiilis, ettei sinne ehdi millään. Enkä ehtinytkään, eikä tainnut näkyä oikeastaan yhtään ihan täysin oikein ajoitettua sujuvaa ohjausta sille hypylle... Ja tosiaan viimeinen tikki oli sitten A:n alastulolta leiskautus. Se ei ollut lähelläkään hallittua juoksu-A:ta, vaan Hugo jätti kokonaan toisen alastulolle kuuluvan laukan pois ja hyppäsi jo ihan yläosasta alas. Niinpä meidän suoritus loppui siihen "oho"-toteamuksen siivittämänä ja lähdettiin radalta mieli hieman maassa.
Jälkikäteenkin toki LUVA-rata ilahduttaa, mutta toki päällimmäisenä mieleen jäi askarruttamaan se vika rata, jossa oikein mikään ei onnistunut ihan alun muutamaa ekaa estettä lukuun ottamatta. Kovasti mietitytti se, että miten sitä A:ta oikein treenaisi. Juoksu-A, kun on melkeinpä poikkeuksetta treeneissä sujunut ei yliloikkia ei ole tullut huolimatta siitä vedätänkö Hugoa vai jäänkö jälkeen. Selvästi kuitenkin tilanne on niiiiiiin eri, kun ollaa kisoissa, missä kierrokset ovat korkealla. Eli nyt täytyisi pystyä saamaan kierrokset nousemaan myös treenitilanteessa ja sitten treenata sitä juoksu-A:ta käyttäen apuvälineenä sitä ponnaria. Eli tavallaan helpotetusti, mutta kuitenkin niin, että häiriö olisi kisatilannetta vastaava. Se on vain helpommin sanottu kuin tehty keksiä tekijää, joka nostaisi kierrokset samaan kuin tuolla vikalla agilityradalla tänään. Koskaan treeneissä Hugo ei huuda vaahto suussa ja nappaile kiinni vaatteisiin lähdössä - ja hyvä tietysti niin! Yksi mitä aion kokeilla on se, että hetsaan lelulla oikein kunnolla ja lähdetään leikistä suoraan tekemään rataa, jossa A on. Ja tosiaan ponnari avuksi vahvistamaan sitä vikan laukan paikkaa.Yksi helpottava tekijä olisi toki jo sekin, että kierrokset ei kisoissa nousisi niin paljoa, mutta sekin on helpommin sanottu kuin tehty. Itse en tänään kovinkaan jännitellyt, mutta onhan se kisatilanne muiltakin osin tosi erilainen kuin treenitilanne. Kisapaikalla on valtavasti odottamista, edes takaisin ravaamista (häkkiin-ulos-kaverille pidettäväksi-radalle-kaverille pidettäväksi-häkkiin jne.) Lisäksi ympärillä on paljon treenitilannetta enemmän ihmisiä ja kiihdyksissä olevia koiria eli sekin varmasti vaikuttaa. Ja tosiaan, kuten kirjoitinkin, niin jotenkin jäi myös sellainen fiilis, että vikalla radalla Hugo olisi ollut jo vähän väsähtänytkin, mikä sitten ehkä kenties jotenkin kummasti purkautuisikin tällä tavoin..? Ainakin radalta ulos tullessa Hugo tosiaan oli ihan naatti. Eli ehkä kuumana kisapäivänä melkein neljän tunnin odottelut kentällä ja kolme rataa siihen päälle ei ole piece of cake koirallekaan... Ei siis lannistuta, vaan jatketaan kontaktitreenailuja ja vaikeutetaan treenejä niin, että vastaisi tosiaan enemmän niitä mahdollisia erilaisia kisatilanteita :)

torstai 5. kesäkuuta 2014

Metallikapula ei olekaan mahdoton!

Perjantaina 30.5. käytiin Kaijan ja Nepin kanssa jälkitreeneissä. Jälki oli Kaijan tekemä - ensimmäistä kertaa tänä vuonna siis ajettiin jonkun muun kuin minun talloma jälki. Ensimmäistä kertaa tehtiin myös jana ja koska tätä ei aiemmin olla tehty, aloitettiin ihan muutaman metrin janalla. Hugo lähti janalla hyvin eteen ja nosti jäljen tarkasti ja lähti jäljellä oikeaan suuntaan. Itse jälkeä Hugo ajoi jokseenkin puoliteholla. Seilasi paljon molemmin puolin jälkeä ja hukkasi jäljen useampaan otteeseen, vaikkakin sitten löysi useimmiten itse takasin jäljelle. Ei myöskään enää itsekään muistettu vikan kepin sijaintia, joten se jäi kokonaan löytämättä, koska Hugo oli tässä vaiheessa hukannut jäljen, eikä tosiaan ollut tarkkaa muistikuvaa kepin tai jäljen sijainnista. Tehtiin siis loppuun "paikkaus" niin, että Kaija Hugon huomaamatta pudotti kepin, jonka se sai sitten löytää ja nostaa. Kokonaisuudessaan treeni ei siis sujunut kovin kaksisesti. Hugo kyllä nosti 5/6 keppiä (vain se viimeinen jäi), mutta tosiaan hukkasi jälkeä usein ja etsi sitten sitä ilmavainulla.

Lähdimme treenien jälkeen mökille Sauvon suunnalle ja päätin tehdä illalla Hugolle helpohkon lyhyen jälkitreenin, että saataisiin parempi onnistuminen kuin aamulla. Koska tuntui selvästi aamulla siltä, että Hugo ajoi muun kuin minun tekemää jälkeä huonommin kuin minun tekemää, niin päätin, että tästä lähtien täytyy tehdä niin paljon kuin mahdollista näitä muiden tallomia jälkiä. Niinpä nytkin jäljen teki Markus. Se oli suoraviivainen vajaan 200 metrin pituinen jälki, jolla oli 7 keppiä. Keppejä laitettiin tiheään, jotta saataisiin Hugon motivaatio säilymään jäljellä hyvin - kepit se nimittäin yleensä merkkaa melko varmasti ja nostaa innokkaasti. Tein taas muutaman metrin janan. Hugo lähti eteenpäin janalla, mutta kohdatessaan jäljen se vain hetkeksi pysähtyi haistelemaan, mutta meni ensin pari askelta yli jäljestä ja sitten lähti haistelemaan takajälkeä. Pyysin takaisin risteyskohtaan ja kehotin etsimään jäljen ja tällä kertaa lähti oikeaan suuntaan. Alkuun ajoi jälkeä vähän epävarmasti parinkymmenen metrin ajan. Sen jälkeen lähti kuitenkin reippaammin ja varmemman oloisesti jäljestämään. Kepit nousivat hyvin, mutta tälläkin kertaa yhden kepin paikka unohtui ja jäätiin väärään kohtaan sitä etsiskelemään. Jo melko pian kuitenkin todettiin, että koska oltiin luultavasti väärässä kohdassa, annan Hugon jatkaa keppiä nostamatta eteenpäin, kun kerran kyseessä ei ollut viimeinen keppi. Loput kaksi keppiä löysi ja nosti hienosti eli hyvä lopetus kuitenkin!

31.5. aamupäivällä tehtiin sitten mökillä vielä yksi jälki. Tälläkertaa kokonaispituus vähän vajaa 300 metriä ja siinä oli yksi 90-asteinen kulma. Yhteensä jäljellä oli 6 keppiä. Tehtiin taas muutaman metrin jana, mutta jälleen kertaan nappasi takajäljen ensin. Selvästikin näinä kertoina, kun Hugo on ottanut takajäljen, jäljen alkumetrit on ollut vähän hakemista. Nytkin kyllä itse löysi lopulta oikean suunnan jäljellä, mutta ekat ehkäpä 10 metriä oli selvästi vähän epävarma, että olikohan tämä nyt sittenkään se oikea suunta. Edellisiltaa nopeammin kuitenkin nyt jo sai vauhdin päälle ja homman toimimaan. Tällä kertaa itse jälkisuoritus oli todella hyvä. Ajoi jäljen ekoja metrejä lukuun ottamatta motivoituneesti ja intensiivisesti. Vauhti oli sopiva ja nenä pysyi maassa, eikä hukannut jälkeä kertaakaan. Kaikki kuusi kepiä nousi ongelmitta eli en joutunut missään kohdin auttamaan. Sai superleikit palkaksi ja jäi hyvä mieli kaikille :) JES!



Jälkitreenailujen lisäksi mökillä toki myös rentouduttiin ja Hugon toiveesta leikittiin paljon palloleikkejä. Oli oikein kiva reissu siis, vaikka kelit olikin aika harmaat.

Maanantaina 2.6. käytiin vapaatreenaamassa. Tehtiin fyssarilta takapään vahvistamiseen vinkiksi saatua hyppytekniikkatreeniä ja sen jälkeen kontakteja. Keinulla tuli pari vapautumista heti keinun laskiessa, mutta tämä ei sikäli ole ihmekään, kun tosiaan tämän olen aiemmin sallinut. Parin muistutuksen jälkeen alkoi kuitenkin sujua. Puomilla tuli hyviä suorituksia. Alastulokontaktit voisivat olla nopeammat, mutta tässä vaiheessa ollaan tyytyväisiä siihen, ettei sinne tullut empiviä askeleita, vaan eteni kuitenkin pysähtelemättä ihan loppuun asti kontaktilla. Vähitellen sitten yritetään kasvattaa varmuutta niin, että suorituksiin tulisi lisää nopeutta. A:ta tehtiin neljä toistoa - pari kertaa niin, että menin eteen ja kutsuin Hugon sieltä A:n yli ja pari kertaa niin, että lähdettiin Hugon kanssa samaa matkaa A:lle. Kaikki kerrat sujuivat ihan kivasti eli tuli onnistuneet osumat ja oikein ajoittuneet laukat. Luultavasti otan silloin tällöin yhä ponnarin käyttöön alastulolle, jottei kontaktille osuva askel lähde "liukumaan" ylemmäs. Kaikkiaan siis kuitenkin onnistuneet kontaktitreenit eli selvästi parempi mieli tulevan viikonlopun agilitystartteja ajatellen :)

Tiistaina 3.6. oli lupaavien agitreenit ja oli taas tosi kivat treenailut. Tuli yllättäviä keppivirheitä keskellä keppejä ja kouluttaja totesi johtuvan ihan siitä, että lakkasin ohjaamasta keppejä heti, kun Hugo oli suoriutunut haastavasta sisäänmenokulmasta. Tämä johtunee siitä, ettei Hugo yleensä ikinä tee kepeillä virheitä keppien keskivaiheilla! Niinpä olinkin ihan ällikällä lyöty, kun niin nyt kävi. Näytti pari kertaa vähän törmäävän keppeihin eli vaikutti vähän siltä, että Hugo on liikaakin tottunut joustaviin muovikeppeihin, joita ollaan käytetty paljon, ja puukeppien jousamattomuus ehkä tuli vähän yllärinä sille. Täytyy siis muistaa tehdä näitä molempia säännöllisesti! Muilta osin treeni sujui kivasti ja hauskaa oli :) Kotiläksyksi tuli siedättää Hugoa irtoamaan putkeen, vaikka oma liike lähtisikin jo sivusuunnasa - näissä siis herkästi tekeekin viime hetken jarrutuksen ja lähtee putken sijaan perääni.

Eilen oli tokotreenit, jossa tehtiin ohjatusti noutoa. Puukapulan nouto sujui ihan jees, tosin kapulan nosto ja palautus saisi olla reippaampia. Tähän saatiinkin vinkiksi tehdä sellaisia toistoja, joissa lähden peruuttamaan lelun kanssa jo, kun Hugo on lähestymässä kapulaa. Tällöin Hugo nappasikin kapulan selvästi nopeammin ja lähti kiirehtimään perääni. Tarkoitus oli, että "vapaa"-käskyllä Hugo irrottaisi kapulan kesken juoksun ja saisi rynnätä lelun perään. Muuten sujui ihan suunnitellusti paitsi, että Hugo ei millään ymmärtänyt, että kapulasta voi irrottaa kesken suorituksen otteen, vaan sen ryntäsi lelun perään kapula suussa ja jäi siihen sitten lelulle tuijottamaan kapula suussa minua, että "tule nyt ihmeessä ottamaan tämä kapula, jotta pääsen leikkimään". Hassu poika :D Heti, kun otin siltä kapulan, leikki alkoi.

Ollaan Hugon kanssa jo vaikka kuinka kauan yritetty treenata myös metallikapulan noutoa. Hugo ei kuitenkaan ole suostunut koskaan nappaamaan metallikapulaa suuhun, vaan heti kun tuntee metallin hampaissa, ote irtoaa. Eilen lähdettiin siitä, että pidin kapulaa sen edessä ja palkkasin alkuun heti, kun Hugo edes tönäisi kapulaa. Vähitellen nostin kriteereitä eli tönäisyn sijaan vaadinkin ensin pienen otteen ihan etuhampailla ja sitten lopulta oltiinkin siinä tilanteessa, että sain Hugon ottamaan kädestä kapulan suuhun ja pitämään sitä suussa, kunnes otin sen siltä. Tämä oli siis ihan huima kehitys siihen nähden, että tätä on yritetty vaikka millä keinoilla! Vielä ei suostu itse nostamaan metallikapulaa maasta, mutta nyt on vahva luotto siihen, että saadaan kyllä sekin toimimaan vähitellen. :)