torstai 10. toukokuuta 2012

Ihana kevät!

Lenkkeily on maistunut lähipäivinä entistäkin paremmalta, kun vihdoin on alkanut puut vihertyä :) Ihan ehdottomasti vuoden kauneinta aikaa tämä kevät - varsinkin, kun vielä vähän tästä etenisi. Parin viikon päästä on varmaan ihan parhaimmillaan!

Olimme maanantaina HSKP:n toko1-kurssin vikalla kerralla ja teemana oli alokasluokan este. Kouluttaja kyseli, oliko kukaan tätä alkanut treenata vielä. Koska me olimme ainoita, jotka suoritusta oli ns. kokonaisena alkaneet harjoitella, pääsimme (vai jouduimme?!) näyttämään muille, miten sitä olemme harjoitelleet. Eli namiluasta esteen taakse, minä Hugon kanssa toiselle puolelle, Hugo perusasentoon ja siitä sitten "este"-käsky. Hugo lähti nätisti hyppäämään, tosin hyppy oli tosi laiska. Uskoakseni johtui siitä, että este oli myös aika matala tässä vaiheessa, eikä siis ollut kovin vaativa Hugolle. Toisella puolella odotin, että Hugo pääsi namialustalle ja siinä sanoin "seiso"-käskyn. Hugo seisoi nätisti, kunnes menin sen vierelle ja pyysin perusasentoon.

Teimme pari treenikierrosta eli kukin koirakko pääsi kaksi kertaa harjoittelemaan estettä. Kouluttaja totesikin Hugon kohdalla, että esteeseen voisi laittaa lisää korkeutta. Este saa tokokokeessa olla max. koiran säkäkorkeuden korkuinen, mutta koska Hugolla on sen verran tuota kokoa, niin tämä tarkoitti, että este laitettiin täyteen korkeuteen. Hypyt olivatkin nyt selvästi aktiivisempia. Kouluttaja sanoi, että voisin sanoa Hugolle "seiso"-käskyn nopeammin esteen jälkeen. Nyt olin aina odotellut, että Hugo hyppäsi ja ehti namialustalle ja vielä, että se ehti namit syömäänkin. Eli käsky vain aikaisemmin, niin alkaa tulla oikean liikkeen kaltainen suoritus.

Tokalla kierroksella teimme ensin kerran namialustan kanssa, mutta toisella kerralla kouluttaja sanoi, että voisi kokeilla ilman namialustaa, kun "este"-käsky on jo Hugolle sen verran tuttu. Niinpä jätin namiluastan pois ja lähetin Hugon esteelle. Se lähti reippaasti esteelle ja hyppäsi kivasti ja pysähtyi käskystä. Kuitenkin Hugon luokse palatessani se ennakoi ja istui jo ilman käskyä, kun olin asettunut sen vierelle. Eli tähän ohjeeksi paljon toistoja ilman sitä viimeistä perusasentoon käskemistä - vapautus siis suoraan seisomisasennosta. Ja samaa suositteli myös esim. paikkamakuun yhteydessä eli siinäkin vapautus suoraan makuuasennosta ilman sitä perusasentoon pyytämistä.

Tiistaina olimme Hugon kanssa tokissa ohjatuissa agilitytreeneissä. Teemana oli takaaleikkaus eli koira lähetetään esteelle ja samaa vaihdetaan koiran toiselle puolelle koiran takana. Liikkeen hyötynä mm. se, että koira saadaan käännettyä voimakkaasti. Ohjausta harjoiteltiin taas muutaman esteen pätkällä, joka näkyy alla. Ohjaaja oli siis lähtötilanteessa koiran oikealla puolella ja koiran edetessä ohjaaja juoksi sekä 1. esteen että 2. putken ohi ko. esteiden oikealta puolelta. Putken jälkeen koira ohjattiin esteelle kolme ja itse leikattiin putken ja esteen nro 3 välistä koiran takaa vasemmalle puolelle. Tarkoituksena oli saada koira jo ennen hyppyä tajuamaan tulossa oleva suunnan muutos ja näin ollen koira kääntyisi esteeltä vasemmalle. Tämän jälkeen sitten vielä putki.
Ensimmäisellä yrittämällä kävi niin, että Hugo stoppasi 3. esteelle ja kääntyi tuijottamaan minua, että "mitäköhän ihmettä sinä oikein teet??". Tällä ekalla kerralla käskin Hugon liikeelle lähtöpaikasta vasta, kun olin itse kävellyt jo yli putken puolivälin. Mari sanoi, että minun kannattaisikin edetä vain putken alulle ja siinä käskeä Hugo liikkeelle. Näin ollen juoksisin putken vierellä Hugon ollessa putkessa ja Hugo kuulee etenemiseni. Se kuulemma putken jälkeen stoppasi etenkin sen vuoksi, että minä olin sitä jo odottelemassa putken päässä, enkä itse liikkunut tällöin lainkaan. Niinpä Hugokaan ei odottanut, että suoritus jatkuu. Toinen neuvo oli, että voin putken jälkeiselle hypylle hyvin antaa useamman kuin yhden "hyppy"-käskyn. Eli ensimmäinen jo, kun Hugo on vielä putkessa ja sitten lähempänä uusiksi.

Teimme siis uusiksi niin, että juoksi Hugon rinnalla sen suorittaessa putken ja jo sen ollessa putkessa annoin hyppykäskyn. Hugo jatkoikin nyt putkesta eteenpäin. Hetken se empi, kun se näki minun jäävän taaemmas, mutta uudella hyppykäskyllä se jatkoi eteenpäin ja pääsin tekemään takaaleikkauksen Hugon lähtiessä hyppyyn. Ja Hugo kääntyi esteellä hienosti vasemmalle ja siitä sitten putkeen. Eli käännös onnistui nyt hyvin, kunhan itse ajoitin oman liikkumiseni ja käskyt oikein :) Toistimme saman ja sujui taas kivasti. Vähän Hugo selvästi empii aina, kun jään sen taakse eli niitä irtoamisten harjoitteluita jatketaan edelleen!

Tokalla kierroksella teimme ensin saman pätkän ja kun sekin sujui, niin vaihdoimme puolta. Eli olin lähdössä Hugon vasemmalla puolella ja putken jälkeen tuli tehdä takaaleikkaus niin, että saan käännettyä Hugon oikealle. Itselle oli selvästi nyt pinttynyt mieleen homman suorittaminen toisin päin eli olikin tosi hankalaa saada oma liike oikea-aikaiseksi, kun puoli vaihtui! Ekalla kerralla Hugo kielsi taas esteelle nro 3 ja tähän sain taas vinkiksi jatkaa omaa liikkumista ilman pysähtelytä eli vaikka vähän hidastaa menoa kuitenkaan seisahtumatta. Ja tokalla kerralla esteen nro 3 ylitys onnistui ja takaaleikkaus tuli tehtyä, mutta Hugo oli ihan lähdössä vasemmalle esteen jälkeen. Se tajusi vasta esteellä suunnan vaihtuvan ja tästä seurasi pudotus esteellä ja koukkaus esteen jälkeen ennen kuin se sai suunnan vaihdettua oikealle. Tein takaaleikkauksen siis tällä kertaa niin, ettei Hugo vielä esteelle ponnistaessaan ymmärtänyt, mitä oli tapahtumassa. Mari neuvoi kuivatreenaamaan näitä kotona siten, että itselle on selvää, miten pitää liikkua takaaleikkauksen aikana. Sitten, vaan vapaatreenaamaan ja kertailemaan molempiin suuntiin tätä :)

Itseä kieltämättä vähän jännitti treeneihin meneminen viime kerran rähinöiden jälkeen. Hugo ei tässä välillä ole kertaakaan kenenkään kanssa rähissyt, ei vaikka joku olisi sille vieressä ärissyt. Kuitenkin pohdin, että jos ongelma ilmenee silloin, kun kierrokset kasvaa agilityn parissa. Eilisen jälkeen voin kuitenkin taas jatkaa treenailuja vähän rauhallisimmin mielin, sillä Hugo käyttäytyi oikein mallikkaasti. Aidassa odotti ilman suu vaahdossa haukkumista. Vähän ehkä itkeskeli ja katseli ympärilleen, muttei kuitenkaan stressannut siitä tilanteesta. Ja teimme näitä aidassa odottamistreenejä siinä muiden ollessa ratavuorossa, ja sujuivat hyvin. Yhdellekään koiralle Hugo ei ärissyt, eikä edes meinannut. Ihan vieressä oli useamman kerran ohitustilanne, jossa kaksi urosta alkoivat äristä toisilleen hihnassa ollessaan, eikä Hugo tästäkään välittänyt mitään. Ja kentällä Hugo keskittyi treeneihin eli ei tarvitse pelätä itse, että se sieltä syöksyisi tiehensä :) Toki täytyy tiedostaa tämä ongelma, eikä saa mahdollistaa sellaisia tilanteita, joissa Hugo joutuis kesken suorituksen ihan toisen uroskoiran vierelle. Esimerkiksi meidän treenivuorolla pyysin kentän sivussa treenaamassa ollutta koirakkoa kentän ulkopuolelle ja näin teemme jatkossakin. Sen Hugon puremaksi joutuneen koiran omistajakin totesi, että hienostihan homma sujui ja hänenkin mielestä Hugo kyllä keskittyi hyvin treeneihin, eikä kentältä yhtään esim. vilkuillut muita uroksia.

Eilen olikin Hugolla vapaapäivä treeneistä eli lenkkeiltiin ja leikittiin :) Tänään sitten vuorossa tokoilua ja huomenna tarkoitus vapaatreenailla agilitya eli nokka kohti Kivikkoa! Teemana siis tällä kertaa omissa treeneissä kolmen esteen suoralla irtoamiset ja takaaleikkaukset taas muutaman esteen pätkällä. Ja jos irtoamiset sujuu taas hyvin, niin taidan ottaa este-putki-yhdistelmän. Putkeen irtoaminen on nimittäin osoittautunut meille tosi haasteelliseksi eli sitä pitää ehdottomasti harjoitella.

Punkkeja on muuten selvästi paljon liikkeellä. Viikon sisällä olen kolme punkkia löytänyt Hugon pään alueelta kävelemästä lenkin jälkeen. Kaikki on siis ehditty ottaa pois ennen kuin ovat ehtineet purra, eikä yhtään punkkia ole ainakaan löytynyt kiinnittyneenä. Eilen kävin vihdoin apteekissa ostamassa punkkiainetta - samaa kuin viime vuonna (Frontline). Ainakin viime vuonna tuntui toimivan, koska vain kerran taisin löytää punkkiaineiden vaikutusaikana punkin Hugosta.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Vähän kaikkea!

Jep eli selvästi on nyt Hugo tajunnut, että leikkausaika lähestyy, koska sen käytös on vaan pahentunut tässä lähipäivinä :) Tai ei nyt pahentunut, mutta kyllä on ainakin varmistanut sitä fiilistä, että hyvän päätöksen tein! Torstaina olimme VKK:n tokotreeneissä ja siellä treenaamisesta ei tullut juuri mitään. Juoksusia tyttöjä on nyt kotikulmilla ainakin paljon ja tästä on ilmeisesti mennyt Hugo-pienen pää vähän pyörälle. Treenasimme nurmikentällä ja hajut veivät sielläkin mennessään eli Hugo ei kovinkaan paljoa reagoinut sanomisiini eikä oikein palkkanamitkaan kiinnostanut. Teimme vähän helpotetun treenin ja kovasti naureskeli kouluttajakin, että onpa sillä Hugolla nyt pää sekaisin.

Meinasin jättää torstain omatoimitokotreenit väliin, koska ajattelin, että turha sinne on mennä, kun Hugolla ei selvästi nyt oikein keskittymiskyky riitä. Päätin kuitenkin mennä tekemään lyhyen treenin ja hyvä niin, sillä nyt sujuikin jo paljon paremmin. Seuraamisia teimme eli etenkin liikkeellelähtöjä ja käännöksiä. Nyt, kun olimme hiekkakentällä, joka normaalisti on parkkipaikka, ei hajuja selvästikään ollut yhtä paljoa ja Hugo keskittyi hienosti. Eli vapaana pystyi olemaan koko treenien ajan, eikä meinannutkaan lähteä tyttöjen perään, vaikka niitä ympärillä olikin useampi :)

Tokotreenailujen parissa juttelutuokioita pitäessämme Hugo ilmeisesti aina välillä kyllästyi odottelemaan, sillä se alkoi hyppimään. Kieltäessäni sitä, se päätti uhmata ja alistaa minua, ja yritti useamman kerran hypätä kiinni jalkaani. Ja tätä siis ei ole koskaan aiemmin käynyt! Eli selvästi alkaa nyt joku hormoonipiikki olla huipussaan, koska näitä uusia "äijien tapoja" nyt ilmestyy... Lopetti kyllä heti, kun sille vähän ärähti ja muuten oli oikein nätisti :) Mutta tämäkin siis vain lisäsi sitä fiilistä, että leikkaukseen vain, mars!

Perjantaiaamuna menimme Hugon kanssa kahdestaan omatoimitreenailemaan Kivikon agilitykentälle. Nyt olin jo etukäteen päättänyt, että teen vain ja ainoastaan irtoamistreenejä kolmella esteellä sekä persjättötreeniä pätkällä, joka vastasi 24.4. treenien esteitä 13-16. Irtoamiset sujuivat tänään hyvin! Jätin namialustan esteiden taakse ja lähetin Hugon ensin pari kertaa vain ensimmäisen hypyn yli, pari kertaa kahden hypyn yli ja lopuksi pari kertaa kolmen hypyn yli. Ja kaikilla kerroilla jatkoi yhtään epäröimättä kaikkien esteiden yli namialustalle ja sai lisäpalkaksi vielä palloleikit :)

Naapurikentälle tuli pari tyttökoiraa treenailemaan melko heti meidän aloitettuamme ja Hugohan aloitti kamala itkukonsertin. Oli ilmeisesti niin hehkeitä mimmejä! Hetken olin jo melkein epätoivoinen, kun taas keskittyminen hävisi täysin, mutta palloleikillä onnistuin virittelemään Hugon takaisin treeni-intoon ja sain pidettyä pojan kurissa. Eli treenit jatkuivat ilman karkailuja :) Seuraavana pätkänä oli tosiaan se edellisradan pätkä 13-16, jossa siis ensin on kaksi estettä lähes suoralla ja sen jälkeen persjätöllä 90 asteen kääntö esteelle, jonka jälkeen tehtiin vielä U:n muotoinen käännös viimeiselle esteelle. Tämä U:n muotoinen 180 asteen käännös oli viime vapaatreeneissä se, joka oli se ongelmallisin, joten nyt treenasimme ensin ihan vain näitä kahta estettä. Viime treenien jälkeen pohdiskelin, mikä tässä kohdassa tuotti ongelmia ja tajusin sitten, etten yhtään ensimmäisen esteen jälkeen katsonut, miten Hugo jatkaa vaan käännähdin vain täysikäännöksen ja odotin, että Hugo olisi edennyt käännöksen samalla tavoin ja olisi näin valmiina hyppäämään. Seurauksena oli yleensä se, että tehdessä käännöstä esim oikealle, Hugo ei seurannutkaan käännöksen läpi minun vasemmalla puolellani, vaan oikaisi ja olikin oikealla puolellani, eikä siis lähelläkään hypättävää estettä. Nyt keskityin siis erikoisesti siihen, että ensimmäisen hypyn jälkeen otin Hugon mukaan käännökseen ja koko ajan katsoin, että Hugo seuraa kättäni vierelläni ja näin suoritimme käännöksen ikään kuin yhtäaikaisesti sen kanssa. Ja se sujui! Eli molempiin suuntiin U-käännökset tuli suoritettua, eikä tullut minkään näköisiä protestihaukkujakaan Hugolta :)

Teimme pari kertaa vielä alkupätkän persjättöön asti ilman sitä viimeistä estettä niin, että namialusta oli odottamassa persjätön jälkeisen esteen takana. Lopuksi yhdistimme koko jutun eli lisäsimme vielä U-käännöksen mukaan. Ja homma toimi hienosti! Teimme pari onnistunutta kertaa tämän pätkän ja päätimme treenit tyytyväisin mielin. Eli ehdottomasti toimi paremmin nyt, kun oli etukäteen mietittynä, mitä tekee ja miten, eikä sitten ottanut treeniohjelmaan mitään ylimääräistä. Hugokaan ei tällä kertaa ainuttakaan kertaa haukahtanut kesken suoritusten eli turhautumista ei ilmennyt, kun se pysyi koko ajan tehtävien tasalla :)

Lisäksi oheistreeninä teimme myös aitatreeniä. Agilitytreeneissähän koirat odottavat aina rataa rakennettaessa tai rataa läpikäytäessä kiinnitettyinä aitaan. Osat koirat ovat myös häkitettyinä, mutta koska minulta ei häkkiä löydy, on Hugo saanut odotella kiinnitettynä aitaan. Hugo on kuitenkin joka kerta kuumunut tästä kovasti eli ei rauhoitu siinä lainkaan, vaan haukkuu vauhkona perääni. Ja kun sitä sitten menee siitä hakemaan se käy jo valmiiksi ihan ylikierroksilla, eikä tämän jälkeen keskittyminen radallakaan ole kovin kaksista. Eli nyt päätin kokeilla Pet Corrector -suihkeen toimivuutta tämän ongelman ratkaisemiseen. Jätin Hugon aitaan kiinni, kun aloin rakentaa ratapätkiä kentälle tultuamme. Hugo aloitti heti haukkukonsertin, vaikkei kentällä ollut edes muita silloin. Käytin suihketta kerran ja sen enempää ei vaadittukaan. Hugo lopetti haukkumisen heti, ja ihan oikeasti rauhottui. Se meni makaamaan ja odotteli nätisti aidassa, kun tein rataa. Kävin sen välillä aina palkkaamassa ja se näytti jäävän uudestaankin siihen ihan rauhallisena. Treenien jälkeen laitoin sen taas kiinni, kun purin rataa, ja tässä vaiheessa se taas vähän itkeskeli ja ulisi. Näytin sille kerran suihkepulloa ja äänehteleminen loppui heti. Loppuajan se odotti ihan nätisti istuskellen tai maaten, vaikka juttelin toisen omatoimitreenaamassa olleen koiranomistajan kanssa varmaan ainakin vartin verran. Ja lisäksi sen toisen kaksi koiraa olivat kentällä sen aikaa vapaana, eikä Hugo niistäkään huolimatta yhtään hermoillut tai ollut levoton! Eli luulenpa, että tämäkin ongelma saadaan ratkaistua suihkeen avulla :) Tokihan täytyy sitten aina kehua ja palkata silloin, kun se malttaa odottaa nätisti. Ainakin nyt tämä näytti toimivan hyvin ja Hugo pystyi oikeasti rentoutumaan odotellessaan.

Tänään suuntasimme Tuusulaan tekemään vuoden ensimmäistä esineruututreeniä. Ajattelin aloittaa ruudulla jäljen sijaan, koska se vaatii vähemmän tilaa, ja kyseisessä metsässä on usein muutakin treenaajia (niin myös tällä kertaa) eikä siksi pitkien jälkipätkien tekeminen ole aina kovin helppoa. Ruutu oli leveydeltään ehkäpä sellaiset kolmisenkymmentä metriä, mutta syvyys lähenteli ainakin sitä viittäkymmentä metriä. Jätin ruutuun kolme esinettä ja hain Hugon paikalle. Lähetin Hugon kerran ruutuun, mutta se eteni vain muutaman laukka-askeleen, jonka jälkeen se alkoi haahuilla ruudun etuosassa ja palasi luokseni vähän kummastuneen oloisena. Eli selvästi ei muistunut mieleen, mitä sen oli tarkoitus tehdä. Eikä se mikään ihme olekaan, sillä teimme viime kesänä vain muutaman kerran ruututreenit niin, että ruutu oli sen 50 metriä syvä, ja siitäkin oli nyt vierähtänyt jo reippaasti aikaa. Eli nyt muistuttelimme mieleen, mikä olikaan homman nimi. Markus jäi siis pitelemään Hugoa, kun minä juoksin esineelle ja näytin sen sieltä Hugolle. Pudotin esineen takaisin ja palasin Hugon luokse. Tässä vaiheessa Hugo kävi jo vähän kuumana - ilmeisesti alkoi homman idea selvitä sille :) Ja alla siis video ensimmäisen esineen hausta.

Toisen esineen haku tehtiin samalla tavoin eli taas Markus piti Hugoa ja minä juoksi ruudun takaosaan, jossa nostin esineen näytille. Ja jälleen kerran etsintä sujui hyvin eli Hugo juoksi melko suoraan takalinjalle ja kesken lähtiessään sieltä kaartamaan, se sai vainun ja löysi esineen. Näin jälkiviisaana taas voin todeta, että olisi pitänyt lopettaa näiden kahden hyvin menneen noudon jälkeen. Mutta ei, lähetin Hugon hakemaan vielä kolmattakin esinettä. Senkin kävin Hugolle näyttämässä, mutta tästä huolimatta lähettäessäni Hugon ruutuun, se ampaisi takarajalle ja etsi vähän aikaa palaten kuitenkin tyhjin suin. Lähetin uudestaan, mutta sama juttu toistui. Kävin vielä uudestaan näyttämässä esineen, mutta vieläkään se ei löytynyt. Hugo alkoi olla jo väsähtäneen oloinen eli varmaan keskittyminenkin ja mielenkiinto alkoi laskea. En halunnut kuitenkaan lopettaa niin, että esine jäi löytymättä, joten helpotin sitten hommaa niin, että lähdimme kävelemään Hugon kanssa ruutuun. Kävelin muina miehinä esineen läheltä ja odotin, että Hugo bongaa esineen ja nostaa sen sieltä minulle. Ja sitten vielä isot leikit pystyyn, jonka jälkeen suuntasimme lenkille.

Jälleen kerran voi siis todeta, että voi, kun minä itse malttaisin olla haukkaamatta aina liian suuria paloja. Jotenkin toivon aina edistyksen tapahtuvan harppauksina, enkä malta pitää treenejä riittävän helppoina niin, että etenisimme askel kerrallaan. Nyt pitää kyllä ehdottomasti aina ennen jokaisia treenejä - oli kyseessä sitten toko, agility tai jälki/esineruutu - tehdä treenisuunnitelma ja myös pysyä siinä. Etukäteen usein on helppo tehdä järkevä suunnitelma, kun taas paikan päällä miettii, että josko sitä sittenkin kokeilisi jo jotain vähän vaikeampaa. Eli suunnitelmat valmiiksi etukäteen ja sitten vain pysyn niissä!

Hyviä treenejä on nyt kuitenkin ollut Hugon osalta eli sikäli saa olla kyllä tyytyväinen. Vielä, kun itse osaan malttaa mieleni, niin kyllä sitä edistystä sieltä tulee :) Huomenna olen menossa aamuseitsemäksi I-HAH:n 20-vuotisjuhlakisoihin työvuoroon. Ja Hugolla on huomenna ns. vapaapäivä eli ihan vain lenkkeilyä ja normaalia koiran elämää!

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Käärmebongaus

Jep eli tänään lenkillä nähtiin tämän vuoden ensimmäinen käärme. Oli ihan keskellä hiekkatietä, joka on vilkas lenkkeilytie eli kyllä niitä saa vaan varoa ihan joka paikassa... Hugon kanssa emme aiemmin olekaan käärmeeseen törmänneet - hyvä niin - mutta eipä se poitsu siihen nytkään kiinnittänyt mitään huomiota. Ja kun ei sille mitään muutakaan osattu siinä rytäkässä tehdä, niin annettiin vaan kiltisti luikertelijalle tietä ja jatkettiin matkaa vasta, kun se oli siirtynyt tien sivuun. Ja etenkin agilitykentillä näitä saa kuulemma varoa, kun tykkävät loikoillo agilityputkien suojissa. Putkia säilytetäänkin tästä syystä meidän kentällä pystyssä niin, ettei olisi vastassa ikäviä yllätyksiä...

Tänään oli vuorossa pitkä lenkki niin, että Hugo oli minulla pitkässä liinassa. Hugo sai siis tallustella melkein kuin olisi ollut vapaana. Jos tuli ihmisiä tai koiria vastaan, pyysin Hugon aina vierelle ja pyrin mahdollisimman vähän joutua avustamaan liinalla. Hyvin meni ohitusten osalta, mutta muuten tuntui kyllä siltä, että sai vähän väliä nykiä, kun Hugo bongaili tyttöjen hajuja.

Ja tyttöjen hajuista sitten viimeiseen päivitykseen: Hugolle on nyt varattu kastrointiaika ihan toukokuun loppuun. Päädyin jo kyllä melkein siihen, että jättäisin leikkauksen sinne syksylle tai talvelle, mutta päätin kuitenkin tänään soittaa eläinlääkärille ja kysellä leikkauksesta. Kuulemma ei ole suurtakaan merkitystä sillä, että leikkauttaako kesällä vai talvella, vaan suurin merkitys on sillä, ettei koira pääse nuolemaan haavaa. Ja muiden asioiden osalta ajankohta oli nyt otollinen. Pystyn tuossa vaiheessa olemaan leikkauksen jälkeiset päivät Hugon kanssa kotona, kun taas syksyllä ja talvella tämä voisi olla vaikeampaa, kun edessä on opintojen päättyminen ja sen myötä muunlaiset työkuviot. Lisäksi en haluaisi leikkausta lykätäkään, koska kovasti elättelen toiveita siitä, että sillä olisi vaikutusta tyttöjen perässä kirmailuun ja haisteluun sekä ehkäpä myös käyttäytymiseen urosten kanssa. Ja tämän suhteen on parempi, että koira on leikatessa vielä suht nuori, eikä tavat ole vielä liian opittuja.

Harrastustenkin suhteen ajankohta on sikäli hyvä, että ohjatuista agilitytreeneistä jää väliin vain kolme kertaa, sillä treenit jäävät kesätauolle sen jälkeen. Agilityn osalta taukoa on pidettävä ainakin sen neljän viikon ajan luultavasti ennen kuin edes niitä pieniä esteitä uskaltaa hyppyyttää. Tämänkin jälkeen jää kuitenkin hyvin aikaa ennen elokuussa jatkuvia treenejä vapaatreenata niitä asioita, joita on käyty treeneissä, jotka jää sairasloman takia väliin. Ja seuraamaan aion mennä kyllä näitäkin treenivuoroja :) Muihin harrastuksiin ei ihan niin pitkää taukoa tulekaan, koska tokoilua voi tehdä hyvin kevyempänä versiona ja metsäänkin uskaltaa jälkitreenejä mennä tekemään varmasti ennen agilitykentillä suuntaamista.

Nyt on päätös tehty, eikä tarvitse enää tämän asian kanssa jahkailla :) Nyt jatketaan kuitenkin elämää tavalliseen malliin siihen saakka eli huomenna tokoilemaan sekä VKK:n treeneihin että omatoimitreeneihin!

tiistai 1. toukokuuta 2012

Keep it simple!

Tänään suuntasimme vappuaamun kunniaksi Kivikkoon vapaatreenailemaan. Ohjelmassa tosiaan oli irtoamista kolmen esteen suoralla ja lisäksi persjättötreenejä. Aloitimme irtoamisharjoituksilla, joita tein alla olevan radan esteillä 1-3. Oli ehkä sikäli vähän huono valinta heti aloitukseen, koska olin tehnyt nämä estevälit pitkiksi, eikä niin ollen Hugon kanssa pystytty tekemään tällä pätkällä kuin kahden esteen yli eteenmenoja namialustalle. Näitä täytyy kyllä treenata todella paljon!


Ratapiirros on jatko1-ryhmän kouluttajan viime kerralle tekemä rata, josta treeneissä teimme siis pätkää 1-10. Tein melko samanlaisen radan, vaikkakin mittasuhteet hieman varmasti erosivat. Aluksi teimme pätkän 1-10, jossa esteen 4 (putki) jälkeen tuli siis treenien teemana ollut persjättö - tästä alla video. Tällä kertaa puomientiputteluongelmaa ei ollut samassa mittakaavassa kuin viimeksi. Eli satunnaisesti tulee puomeja alas, kuten videollakin toiseksi viimeisellä esteellä. Tässä se johtui ainakin ehkäpä ihan vain häsläyksestä ja siitä, ettei keskittyminen aina vielä ole kovin hyvää, kun innostus vie voiton. Hugo tulee esteellä liian lähelle ja tämän seurauksena pudottaa etujaloillaan puomin. Esteelle nro 6 tullut kielto johtui yksinkertaisesti siitä, ettei takaakiertoja ole vielä kauheasti ehditty harjoitella. Eli se, että huudan käskyn "takaa" ei vielä varmaankaan kerro Hugolle oitis, että mitä siltä odotetaan. Lisäksi kepit ovat kyllä pahasti matkan varrella eli esteiden 5 ja 6 välille ei pystynyt tehdä riittävää kaarta.

Ratoja tehdessä kyllä huomaa vielä meidän molempien. Oma ohjaukseni on aika epätasaista ja jotenkin tuntuu, että käyn itsekin liian ylikierroksilla. Monesti huomaan esim. että ratojen varrella äänen voimakkuus alkaa kasvaa, vaikkei se missään nimessä olisi tarpeen. Rauhallinen ohjaus olisi Hugon tapauksessa tärkeää, koska se hirveän herkästi reagoi minun tekemisiini.

Teimme erikseen vielä persjättötreeniä radan esteillä 13-16. Esteet 13-15 sujuivat mielestäni aika kivasti eli tähän sai ennen estettä 15 tehtyä sen persjätön. Tästä esteeltä kääntäminen esteelle 16 osoittautui kuitenkin haasteelliseksi. Minun olisi kyllä täytynyt tehdä rata tarkemmin ratapiirroksen mukaiseksi, koska nyt esteeltä 15 täytyi kääntyä täysi 180 asteen U-käännös esteelle 16. Tällainen käännös osoittautui jostain syystä hankalaksi, sillä Hugo väkisinkin hakeutui mieluummin oikeaan käteeni, kun siihen vasempaan ulkokaaren käteen, jolla yritin sitä ohjata... Kun sitten osaisi itse vielä analysoida, että miten omaa asentoa tai käsiä tms täytyisi korjata, että saisin koiralle selkeämmin viestitettyä, mitä tarkoittaa. Tämä on iso puute, kun itsellä taidot vasta niin vähissä, mutta onneksi ohjatuissa treeneissä on joku katsomassa myös minun perääni siellä kentällä :) Alla siis pätkä 13-15, tästä jatko seuraavalla esteelle onnistui vain kerran tai pari, eikä siitä sattunut tulemaan videota.

Lopuksi teimme vielä irtoamisia kolmella esteellä. Nyt lyhensin estevälejä lyhyemmäksi kuin mitä ne tuossa ensimmäisen videon alkupätkällä olivat. Lyhyemmillä esteväleillä sujui hyvin eli tein ensin pari kertaa eteenlähetyksen yhdellä esteellä, sitten pari kertaa kahdella esteellä ja sitten vielä kolmella esteellä. Ja sujui mielestäni hyvin eli hyvin irtosi kolmen esteen pätkän targetille. Mutta tosiaan nämä nyt treenilistalla aina, kun näitä on mahdollista treenata. Hugo kaipaa vielä kovasti itsevarmuutta radalla, ettei se enää tarvitsisi jatkuvaa saattamista esteeltä toiselle.

Yksi, minkä havaitsin tänään treenatessa on se, että minun pitäisi vielä malttaa pitää treenattavat pätkät lyhyinä. Eli ottaa jokin treenattava asia, kuten juuri esimerkiksi jokin ohjauskuvio, ja sitten tehdä sitä ihan muutamalla esteellä. Näin saisimme enemmän onnistumisia ja pääsisin palkkaamaan Hugoakin useammin. Havaitsin nimittäin, että Hugo tarvitsee kovasti sitä positiivista palautetta ja palkkausta, eikä näin ollen monta kertaa putkeen epäonnistunut suoritus oikein ole hyvä juttu. Tämän huomaa myös Hugon turhautumishaukkuna. Ensimmäisellä videolla sitä ei ilmene (paitsi takaakierron kohdalla, kun Hugo protestoi, ettei ymmärrä mitä oikein siltä pyydän), mutta toisella videolla haukkumista tulee lähes tauotta. Ja tuon videon alla oli useita epäonnistuneita suorituksia, joissa siis yritin saada Hugoa käännettyä sille esteelle 16 epäonnistuen.

Minulla on vielä paljon oppimista, jotta osaisin rakentaa vapaatreenit oikein. Pitäisi ottaa treenattavaksi vain pari asiaa ja treenata niitä sitten kunnolla, eikä niin, että vähän kaikkea. Lisäksi ei pitäisi pyrkiä vielä niihin pitkiin ratojen pätkiin, kun kuitenkin näin alkuvaiheessa olisi olennaisempaa saada pohjatyötä tehtyä ja pieniä yksittäisiä asioita treenattua kuntoon. Näistä esimerkkinä juuri estekorkeuksien arviointi ja irtoamiset... Eli kun itse muistan pitää treenipätkät riittävän simppeleinä itselle ja koiralle, niin eiköhän vähitellen kehitystä tapahdu. Eihän vielä voikaan vaatia, että kumpikaan meistä pystyisi keskittymään pitkään pätkään, jossa täytyy harjoitella montaa eri asiaa :) Eli ensin opetellaan ne pienet palaset, joita sitten kootaan myöhemmin, että saadaan pidempiä ratoja aikaiseksi!

Ja pakko sanoa, että kyllähän tuo meno videoilla on vielä aika haparoivaa, mutta toivottavasti tässä matkan varrella alkaa näkyä se kehityskin sitten. Eli videoita laitan silloin tällöin niin, että tosiaan voisi seurailla kehittymistä, jota toivottavasti myös sitten tulee! :)

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Hyvää vappua!

Hugo toivottelee kaikille hyvää vappua :) Ja tietysti minä myös!

Kirjoitin aiemmin viime agitreeneissä sattuneesta rähinästä. Jälkikäteen vasta selvisi, että Hugo oli kuin olikin onnistunut samaan hampaansa kiinni sen toisen koiran selkään sillä seurauksella, että oli tullut jonkinlainen lihasnaarmu siihen. Ei onneksi mitään syvää haavaa tullut eli tikkausta ei tarvittu, vaan puhdistuksella oli selvitty. Kuitenkin harmittaa toki kovasti tuollaiset - eihän sitä kukaan koiranomistaja varmasti haluaisi, että oma koira käyttäytyy noin... Tämän pitempiä tarinoita en tästä aiheesta kirjoittele - pääasia, että toisella koiralla on haava parantunut hyvin ja asia on kaikkien osapuolten kanssa selvitetty. Ei ole siis varmastikaan jäänyt mitään hampaankoloon ja voidaan niin ollen hyvillä mielin kaikki jatkaa treenailuja :)

Toki tulevaisuudessa en halua näin käyvän enää uudestaan eli olemmekin sopineet, että treeneissä emme Hugon kanssa tee treenailuja niin, että vieressä on toinen koira samaan aikaan treenaamassa. Tämän, kun voi niin helposti välttää ja Hugo kuitenkin normaaleissa agilitytilanteissa (treenataan yksi koira kerrallaan kentällä) kyllä käyttäytyy kunnolla. Hugo kyllä tulee toimeen muiden koirien kanssa, kunhan tosiaan ei satu lähekkäin samalla, kun kierrokset ovat korkealla treenaamisen aikana. Eli varmasti jatkuu treenit paremmalla onnella nyt, kun tällaiseen osaa varautua!

Vähän olen pohtinut kyllä Hugon leikkauttamista. Se on joka tapauksessa edessä jossain vaiheessa kivesvian vuoksi ja jos Hugolla edes vähän on taipumusta tuollaiseen toisille uroksille isotteluun, niin ehkäpä siihenkin voisi kastrointi auttaa? Tietysti voi olla myös, että ei autakaan. Mutta kuten sanoin, edessä se on joka tapauksessa eli sen puolesta voisi olla parempi tehdä se kuitenkin, kun Hugo on vielä nuori, jolloin äijäilyoireet ja tyttöjen perässä kaahotuksetkin voisivat vähentyä - toivottavasti! Ehkäpä ensi syksynä voisi olla sopiva ajankohta... Kesällä en haluaisi leikkauttaa tulehdusriskin takia.

Olimme muuten lauantaiaamusta pitkästä aikaa Kaijan ja Nepin kanssa lenkillä ja treenailemassa. Tehtiin Hugon kanssa seuraamista ja etenkin sitä vaikeaa vasemmalle käännöstä. Kovin huonosti Hugo käyttää sitä takapäätään käännöksissä ja takaosan treenaamiseksi teimmekin "ylijyrkkiä" käännöksiä eli kulma oli pienempi kuin se normaalit 90 astetta. Apuna minulla oli nami tai pallo ja palkan avulla houkuttelin Hugo tekemään jyrkkiä käännöksiä. Näissä alkoikin käyttämään vähän paremmin takaosaansa eli ehkäpä tällä tavoin pitäisi jatkaa treenailua ja vielä molempiin suuntiin. Teimme lisäksi myös seuraamisesta istumaan- ja seisomaanjätöt. Seisomaanjätössä ensimmäiselä kerralla oli vielä tosi epävarma eli sen verran uusi liike on, että kaipaa vahvistusta. Tokalla kerralla meni jo paljon paremmin, kun selvästi Hugo oli itsekin varmempi siitä, mitä siltä odotettiin. Nepin treenatessa teimme paikkamakuun. Välipalkkasin aina, kun alkoi näyttää levottomalta ja näin teimme muutaman minuutin paikallaolon. Ei noussut ylös, vaikka kentän ohi meni vieras koira ja Neppi ja Kaija tarkoituksella kiersivät Hugon - ei kylläkään ihan metrin päästä. Uutena kuitenkin ilmeni pientä vinkumista. Hugo ei ole aiemmin pitänyt paikkamakuussa minkäänlaista ääntä, mutta nyt alkoi suurinpiirtein viimeisen minuutin aikana välillä päästämään pientä ininää. Täytyypä seurata jatkuuko se...

Huomenna olisi tarkoitus suunnata Kivikkoon vapaatreenailemaan! Kouluttajan ohjeistuksen mukaisesti ohjelmassa on irtoamisia kolmella estellä namitargetin kanssa ja lisäksi viime treenien teeman eli persjätön kertailua. Ja tietysti kaikki maxikorkeuksilla! Toivottavasti sää suosisi :)

Huomenna on tarkoitus suunnata Kivikkoon vapaatreenaamaan. Ohjelmassa kouluttajan ohjeiden mukaisesti irtoamistreeniä ja vielä sitä persjätön kertausta - ja tietysti kaikki maxikorkeuksilla!

torstai 26. huhtikuuta 2012

Puomeja satelee....

Eilen olimme Hugon kanssa tosiaan ekoissa I-HAH:n treeneissä. Kuten kirjoitin, kouluttaja oli etuktäeen lähettänyt radan ja sanoikin jo sitä lähettäessään, että kukin tekee sen pätkän, minkä kerkeää eli tavoitteena ei ole, että kaikki pääsee loppuun. Ja niinhän siinä kävi, että me kaikki taisimme edetä vain kymmenen ensimmäistä estettä. Alla on esitettynä rata suoritetun pätkän osalta ja tarkoituksena oli tehdä persjättö putken jälkeen.


Teimme kukin koirakkoa kaksi noin 5 minuutin harjoittelupätkää ja ensimmäinen pätkä meillä meni aika yllättävästi. Esteet olivat maksikorkeuksissa ja Hugo pudotti lähtösuoran kahden esteen puomit. Muurin hyppäsi kyllä, mutta uusintakerrallakin samaiset puomit tulivat alas. Puomit tulivat alas etujaloilla ja hypyt olivat selkeästi laakeita. Hugosta näki, että se oli tavattoman tohkeissaan, eikä keskittynyt esteisiin riittävästi. Aina, kun annoin sille lähtöluvan, se lähti kiitämään suoraa silmät minuun nauliutuneina ja näin ollen se ei selvästi kauheasti keskittynyt niihin estekorkeuksiin.Hugon kanssa aiemmissa treeneissä ei vielä kauheasti ole hypätty maksikorkeuksilla, mutta silloin kuin niitä on hypätty, niin tällaista ongelmaa ei kyllä ole ollut.

Saimme ohjeeksi mennä kentän laidalle tekemään paria suoralla olevaa estettä muiden koirakkojen ollessa vuorossa radalla. Niin teimmekin ja ensin hypytin vähän matalemmilla ja sitten nostin korkeutta. Jos lähetin Hugon esteille niin, että itse juoksin vierellä, puomit pysyivät paikoillaan, mutta jos menin suoran päähän kutsumaan Hugoa, niin ensimmäinen puomi putosi. Eli liekö sitten osa ongelmaa se, että Hugon innostus kasvaa enemmän, jos poistun kauemmas ja se on silloin enemmän täpinöissään saadessaan lopulta lähtöluvan?

Kentän laidalla treenatessa tarkoituksena oli, että teemme niitä paria estettä silloin kuin rataa suorittava koirakko ei ole ihan vierellä. Minä tyhmä sitten en huomannut yhdessä vaiheessa, että koirakko eteni radalla ihan lähelle ja olin juuri lähettämässä Hugoa estesuoralle. Hugopa innostuikin ohittavasta koirasta niin, että ryntäsi perään ja siitä seurasi ärinää toisen koiran kanssa (joka oli siis uros). Tämän jälkeen vein Hugon kentältä muiden vuoroaan odottavien koirakkojen luokse ja teimme muutamia tottisliikkeitä niin, että sain Hugon taas hallintaan ja rauhoittumaan. Ärinöitä ei tullut muuten missään vaiheessa, ei edes sen samaisen uroksen kanssa myöhemminkään. Kävimme jäähdyttelylenkin yhdessä kyseisen koirakon kanssa ja sujui hyvin ilman minkäänlaisia välikohtauksia. Eli johtui varmaankin tuo ärinäkohtaus siitä, että koirat ovat treenatessaan niin innokkaita ja ainakin Hugo jopa välillä vähän ylikierroksilla. Ja sitten, kun siihen lisää kaksi saman ikäistä urosta, jotka lähestyvät vauhdilla toisiaan lähekkäin, niin soppa oli valmis. Eli jatkossa vain muistan itse tarkemmin seurata ympärillä tapahtuvaa. Hugo kyllä sietää kentällä samaan aikaan treenaavat koirat, kunhan itse pitää huolta, ettei ihan samaan aikaan ole vauhdissa samassa kohdassa :)

Toisella kierroksella otimme taas ratapätkää ihan alusta. Mari sanoi, että estekorkeudet pidetään edelleen maksikorkeuksissa ja jostain kumman syystä nyt puomeja ei tullut enää kertaakaan alas. Teimme siis yhdellä pätkällä esteet 1-6 ja palkkasin tähän väliin. Oma liikkumiseni ei kuulemma esteillä 5 ja 6 ollut tasaista, joten otimme uusiksi 4 esteeltä eli putkesta alkaen loppuun saakka. Nyt esteet 5 ja 6 menivät paremmin ja Hugokin kiersi paremmin esteen 6 taakse. Ohjasin Hugon putkeen nro 7 ja tämän jälkeen en tajunnut lähteä heti juoksemaan loppusuoralle, joten niinhän siinä kävi, että Hugo ampaisi ohitseni heti alkupätkällä. Uusimme siis vielä loppupätkän eli esteet 7-10 ja tällä kertaa lähdin itse täysillä juoksemaan suoraa jo kun Hugo oli putkessa. Ja näin loppusuorakin saatiin suoritettua ilman häslinkejä, eikä puomeja taaskaan pudonnut.

Vikasta treenipätkästä jäi hyvä fiilis itselle alun kaaoksen jälkeen. Itse yllätyin kovasti tuosta estekorkeuksiin liittyvästä ongelmasta. Neuvoksi saimme omissa treeneissäkin tästä lähtien nostaa puomit aina maksikorkeuksiin niin, että Hugo joutuu opetella lukemaan estekorkeuksia. Tähän asti ratapätkät on usein tullut suoritettua medikorkeuksilla, jolloin Hugo on helposti selviytynyt niistä, vaikke kunnolla ole esteihin keskittynytkään. Eli nyt tehotreeniä tuohon estekorkeuksien arviointiin! Ja itse pohdin sitäkin mahdollisuutta, että jos Hugon lihakset eivät olleet riittävän lämpimät alkuun ja siksi tuollainen jähmeys hypätessä? Teimme kyllä lämmittelylenkin, johon kuului mm. jyrkkää mäkeä ylös ja alas, mutta taidanpa lisätä lämmittelyihin jatkossa myös esim. pallon heittelyä niin, että Hugo tekee spurtteja. Katsotaan auttaako se, sillä jotenkin hämmästelin sitä, että puomit tulivat alas vain alkutreeneistä, muttei enää kertaakaan lopussa.

Laitoinkin heti avainpyynnön Kivikon kentälle ja saan avaimen lauantaina. Päästään siis Hugon kanssa omatoimitreenailemaan kentälle, sillä tätä maksiesteiden treenausta se selvästi nyt tarvitsee. Toisaalta siis ihan hyvä, että meillä on treeneissä nyt vapun takia kahden viikon tauko, niin ehdin tässä välissä ottaa omia treenailuja maksiesteillä. :) Saadaan sitten treeneistä täysi hyöty irti, kun on nämä perusasiat kunnossa!

Tänään meillä ei ollut VKK:n tokotreenejä, mutta menimme omatoimitokoilemaan tuttujen koirakkojen kanssa Viikkiin. Paikalla oli jopa hyppyeste, joten otimmekin alussa ja lopussa alokasluokan hyppyä. Sujui namialustan kanssa tosi kivasti eli voi lähettää melko kaukaakin esteelle ja Hugo etenee reippaasti esteen yli ja odottaa siellä käskystä. Ilman namialustaa ei vielä kauhean kaukaa voi lähettää esteelle muuten vauhti tyssää ennen estettä... Ja täytyypä jatkossa tehdä näitä treenejä niin, että esteen jälkeen pyydän Hugon seisomaan, mutta vapautan sen siitä ilman perusasentoon tulemista. ALO-kokeessahan seisomaan käsketyn koiran vierelle kävellään ja pyydetään siitä koira perusasentoon. Havaitsin kuitenkin, että Hugo alkaa tässäkin helposti ennakoimaan eli jo minun lähestyessä saattoi istuutua.

Teimme lisäksi seuraamisia kytkettynä ja ilman remmiä käännösten kera. Seuraaminen sujuu aika kivasti ja seuraaminen juostenkin sujui hyvin. Käännökset oikealle ja täyskäännökset menee melko hyvin myös, mutta vasemmalle käännöksessä on vielä kankeutta. Hugo usein lähtee käännökseen aavistuksen minua myöhemmin, mistä seuraa se, että minun kääntyessä Hugo jää hieman jalkoihini. Eli vasemmalle käännös on myös hiomislistalla sen sivulletulon lisäksi :D Tokihan kaikissa muissakin liikkeissä kaivataan vielä varmuutta ja esim. seuraamisessa yhä kehun kesken liikkeen. Eli pitää pikkuhiljaa alkaa tehdä yksittäisiä liikkeitä ja parin liikkeen sarjoja kokeen omaisesti ilman välipalkkauksia tai kehuja.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Elukkavahtina

Viikonloppu oli meillä täysin treenivapaa ja vasta tänään olimme tokotreeneissä. HSKP:n tokokurssin pari vikaa kertaa pidetään maanantaisin ja nämä kerrat pidetäänkin ulkokentällä. Tänään teimme sivulletuloa yksitellen ja kouluttaja sanoi, että Hugo yhä tulee aavistuksen vinoon. Itse en sitä meinaa millään huomata, kun yritän vierestä kurkkia - sen verran paksuturkkinen otus tuo on. Kouluttaja neuvoikin tekemään luoksetuloja ison peilin edessä, jolloin näkee hyvin sen, onko koira tosiaankin suora. Ja sitten vain suorista perusasennoista palkat. Käsiavustuksella sivulletulon saa kyllä suoraksi, mutta yritämme kovasti tästä käsiavustuksesta tässäkin liikkeessä päästä eroon. Muuten olemmekin käsiavustuksista aika hyvin irtaantuneet.

Teimme myös luoksetuloa ensin lähietäisyydellä oikeaa asentoa hakien ja sitten vielä yksitellen pitkällä etäisyydellä niin, että koira vain tulee innokkaasti luokse. Nämä menivät ihan hyvin, vaikkakin taas meinasi Hugo hakeutua vinoon nenä kohti namitaskua eteen istuessaan - olisi pitänyt jakaa ne namit molempiin taskuihin! Lopuksi meillä oli leikkimielinen kilpailu, jossa kukin leikki koiransa kanssa ja kouluttajan huutaessa "käsky" piti koira saada seisomaan mahdollisimman nopeasti. Hitain putosi aina pois ja näin jatkettiin. Jos Hugolta ottaa lelun pois leikkiessä, on käskyn ja irroittamisen välillä usein pieni viive. Se kyllä yleensä irroittaa, mutta vasta hetken harkinnan jälkeen. Niinpä päädyinkin, että kun leikki tuli lopettaa päästin vain lelusta irti ja annoin "seiso"-käskyn. Hugo sitten stoppasi saman tien lelu suussa ja odotti nätisti. Tällä tavoin päädyimmekin reilun kymmenen korian joukosta viimeiseen parivaljakkoon, jotka olivat molemmat collieita. Siinä taisimme hävitä tosielle pehkolle, kun tuli haparoiva askel ennen kunnon pysähtymistä :) Kivat treenit oli ja taas saatiin vinkkejä tuohon niin ongelmalliseen sivulletuloon!

Olimme pe-ma pupuvahteina, kun vanhempani olivat lomailemassa. Teimmekin eilen pitkän metsälenkin ja tässä yksi kuva lenkiltä:
Nukuimme viikonlopun vahtireissulla alakertaan tuodulla patjalla. Hugo ei kulje vanhempieni luona olevia jyrkkiä avoimia portaita, joten yläkerrassa nukkuminen ei sikäli onnistu. Niinpä kuskasimme patjan alakertaan, mikä ilahdutti sekä Hugoa että alakerrassa aina vierailemassa ollutta kanivanhusta (10-v.). Elukat kyllä valloittivat patja aina hyvin nopeasti, jos silmä vältti :)

Huomenna sitten ensimmäiset I-HAH:n treenit. Innolla jo odotan ja uskon, että niin tekee Hugokin :) Kouluttajana meillä on Mari Mäkelä ja saimmekin häneltä jo sähköpostilla tietoa huomisen treeneistä. Teemana meillä on ohjausliike nimeltä persjättö. Käymme kuulemma noin viidellä ensimmäisellä kerralla läpi eri ohjaustekniikoita ja näistä jokaisesta Mari lähettää aina ennen treenikertaa opastuksen aiheeseen. Eli nytkin oli kerrottuna, mikä liike on, miksi ja miten se suoritetaan sekä miten sitä harjoitellaan myös ilman esteitä. Vaikuttaa todella hyvältä tavalta tämä, että saamme lukea asian läpi ja pureskella sitä jo ennen treenejä. Lisäksi saimme jo ratapiirroksen huomisesta radasta. Rata koostuu 20 esteestä, mutta rataa tehdään osissa ja radalla on useassa kohtaa tarkoitus tehdä persjättö. Tästä kuitenkin lisää huomisten treenien jälkeen!

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Tuplatokotorstai ja koiran rakenteen ja liikkumisen opiskelua

Torstaina olimme VKK:n tokotreeneissä, joissa teimme kokeenomaisesti luoksetulon ja siitä seuraamisen ja seisomaan jättämisen. Liikkeet ketjutettiin eli ei tehty välipalkkauksia namein tai leluin, vaan pyrittiin suorittamaan liikkeet mahdollisimman kokeenomaisesti. Hugon kanssa ei vielä palkkaamattomuutta ole harjoiteltu eli kovin pitkiä pätkiä ei vielä pysty tekemään ilman välipalkkauksia. Tämän pätkän pystyimme kuitenkin tekemään, kun luoksetulon jälkeen sai rapsuttaa palkaksi.

Luoksetulo sujui hyvin. Usein ogelmana on ollut se, että Hugo ei juokse luokse suoraan, vaan tekee lievän kaarteen - jostain syystä aina minusta katsottuna vasemmalle. Nyt luoksetulo oli kuitenkin suora ja Hugo istuma-asento oli suora, vaikkakin ehkä ei aivan keskellä minuun nähden. Hugo usein luoksetulossa istuu vähän vinoon, niin, että nenä on kohti sitä taskua, missä namit ovat. Olen vaihtanut namitaskuakin tämän vuoksi, mutta Hugo siltikin usein löytää namit nenällään :) Tähän kouluttaja kehotti, että laittaa nameja molempiin taskuihin ja palkkaa luoksetulossa aina ihan keskeltä molemmin käsin.

Luoksetulosta sivulletulo sujui hyvin eli perusasento tässä vaiheessa oli hyvä. Sivulletuloissa onkin nyt tullut paljon kehitystä viikon sisällä eli useimmiten Hugo jo istuu sivulla suorassa. Se on selvästi löytänyt tavan löytää sopiva asento vierellä siten, että kääntyessään vierelläni se hakee päällään ja kaulallaan tukea jalastani niin, että se sen avulla osaa suunnata itsensä oikein jalan viereen. Se ei siis millään tavoin nojaa, mutta pyyhkäisee päällään jalkaa ja asettaa itsensä sen mukaisesti vierelleni.

Seuraamisesta seisomaanjättö onnistui suht hyvin. Pari haparoivaa askelta taisi tulla ennen kunnon pysähtymistä, mutta siinä Hugo odotti rauhassa, että palasin sen vierelle. Itse minun pitäisi olla tarkempi siinä, että mihin kohtaan koiran vierelle asetun palatessani sen vierelle. Usein jään liian eteen ja koiran istuessa se jää taakseni.

Torstain ohjatut treenit kestävät vain puoli tuntia, joten suuntasimme vielä kaverikoirakkojen kanssa treenaamaan omatoimitreeneihin. Hugo jaksoi hyvin nämä kahdet treenit. Tokissa treeneissä tein Hugon kanssa lähinnä sivulletuloa, seuraamiseenlähtöä ja käännöksiä. Seuraamista pitää harjoitella jatkossa etenkin vapaana, koska nytkin havaitsin, että kun Hugo ei ole kytkettynä se usein hakeutuu liian eteen seuratessaan.

Eilen olin I-HAH:n kevätkokouksessa ja se oli ihan kiva tapa päästä vähän mukaan touhuun ja saada lisäinfoa seuran toiminnasta. Ja liityin myös kenttätoimikuntaan, jonka talkoissa kävinkin tänään. Kivikon kenttä laitettiin siis kuntoon treenejä varten ja nyt kaikki on siis valmista ulkokauden treenailuja varten. Ensi tiistaina sitten päästään testailemaan kenttää treenien muodossa :)

Olin tänään myös koiran liikuntaa ja rakennetta käsittelevällä luennolla. Siellä käytiin läpi koiran normaalit asennot, liikkuminen ja askellajit sekä vastaavat silloin kuin koiralla on jossain kipuja tai jäykkyyttä. Eli nyt minulla on monta sivua muistiinpanoja joiden avulla voi oman koiran liikkumista ja olemista tarkkailla. Enköhän minä Hugonkin seisoma-, istuma- ja makuuasennot sekä liikkumisen eri askellajeissa katso läpi ja etsi mahdollisia virheasentoja. Takaosassa tiedänkin olevan heikkoutta eli neuvoksi saimme esim. ylämäkeen peruuttamista, kapealla lankulla kävelyä, jumppapallolla treenailua tai esteen yli peruuttamista. Näiden kaikkien tarkoituksena on nimenomaan opettaa koiraa löytämään ja koordinoimaan takajalkojaan.




keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Jippii ja jei!

Olimme Hugon kanssa viime 15.4. eli sunnuntaina I-HAH ry:n eli Itä-Helsingin Agilityharrastajien jäsenkatselmuksessa. Ja tänään tuli sähköpostiviesti, jossa toivotettiin tervetulleiksi Itä-Helsingin agilityharrastajiin :) Eli fiilikset ovat nyt hyvät ja innokkaana suuntaamme ensi tiistaina ensimmäisiin treeneihimme I-HAH:n agilityn jatko1-ryhmässä. Kesäkauden treenit pidetään I-HAH:n kentällä Kivikossa, johon meillä siis ei ole paha matka. Kävellen kestää sellaiset 45 minuuttia ja autolla pieni hujaus. Erityisen kivaa treenipaikassa on myös se, että ihan kentän vierestä lähtee todella hyvät (ja minulle ennestään jo tutut) lenkkipolut, joten lämmittely- ja jäähdyttelylenkit tulee hoidettua mukavissa maastoissa!

I-HAH järjesti jäsenkatselmukset kahdessa ryhmässä eli sunnuntaina oli kahdeksan koirakkoa ja eilen oli toinen katselmus, jossa varmaankin on ollut about saman verran koiria. Katselmus aloitettiin hallittavuusosiolla, jossa ensin kaksi ihmistä tervehtivät ja rapsuttelivat koirat läpi eli tässä vaiheessa tarkastettiin, että koirat ovat luoksepäästäviä. Hugolla ei näissä ole ongelmia, sillä vaikkei se vieraiden syliin ehkä hyppääkään, niin se ei missään nimessä ole pelokas ihmisiä kohtaan. Eli ihan häntää heilutellen tutustui katselmuksen pitäjiin. Lisäksi hallittavuusosiossa oli toisten koirien pujottelu, jossa varmistettiin, ettei koira ole agressiivinen toisia koiria kohtaan. Pujottelun ei tarvinut olla tokotyyppinen, eikä koiran tullut seurata, vaan tärkeintä oli, että koira tulee ohjaajan perässä kiinnittämättä liikoja huomiota koiriin. Yhtä koiraa Hugo taisi vähän haistaa matkan varrella, mutta matka jatkui koko ajan ilman, että jouduin hihnasta nykimään. Meni siis ihan ok tämäkin osio.

Hallittavuusosuuden jälkeen siirryttiin agilityosuuteen. Ensimmäiseksi saimme käteen lapun, jossa oli kolme lyhyttä rataa, jotka olivat eri tasoisia. Saimme kukin valita itselle ja koiralle sopivan radan ja minä valitsin ilman muuta helpoimman radan (kuva alla). Kaikilla radoilla oli ainoastaan esteitä ja putkia, mutta vaikeimmissa vaihtoehdoissa tarvittiin jo ohjaustekniikoita, joten koin, että tämä helpoin vastaa siltä osin meidän tämänhetkistä osaamista :) Rata sujui kaikkiaan mielestäni hyvin, mutta toisella kerralla putkeenmeno epäonnistui (kohta 6 kuvassa). Putki oli musta ja sisältä vähän märkä, joten Hugo ilmeisesti piti sitä ensimmäisellä kerralla vähän pelottavana, vaikka silloin sen läpi menikin. Rata kuitenkin tyssäsi tokalle putkelle ja tässä kohdassa jouduin pari kertaa ottamaan lähestymisen uusiksi ennen kuin Hugo suostui menemään putkesta. Kovasti yritin sitä kuitenkin kannustaa ja lopulta onneksi keräsi rohkeutensa ja lompsi putkesta läpi.
 Lopuksi otimme vielä yksittäisinä esteinä puomin ja kepit. Saimme ohjeiksi suorittaa esteet aivan kuin treeneissä olemme tottuneet ne suorittamaan. Niinpä laitoinkin namialustan puomin loppuun ja marssimme puomin toiseen päähän. Hugo oli hieman innokas puomin kanssa eli selvästi teki mieli ampaista puomille heti, kun päästin sen irti. Malttoi kuitenkin odottaa istuen käskyä ja sen saatuaan ravasi puomin läpi. Tullessaan puomin päätyyn annoin käskyn "stop", kuten olemme harjoitelleet. Hugo söi namit ja jäi odottelemaan hienosti. Jatkoin matkaani ja vasta kauempaa annoin vapautuskäskyn "jes". Puomi meni siis tasomme mukaisesti. Kepit menivät puolestaan todella hienosti tasoomme ja harjoittelun määrään nähden. Istutin Hugon odottamaan ja "kepit" käskyllä sen säntäsi kepeille. Koko pujottelu meni loppuun asti oikein - tosin lähetin sen toki vielä niin, että Hugo tuli kepeille oikeasta suunnasta. Mitään kulmia emme vielä keppeihin pysty yhdistämään. Pujottelussa Hugo selvästi nyt paranee kerta kerralta, sillä nyt Hugo suoritti kepit jo ns. laukanvaihdoilla eli niin, että ve vaihtaa johtavaa etujalkaa, jolloin sen ei tarvitse kropalla pujotella niin voimakkaasti, vaan se ikään kuin painoa puolelta toiselle siirtämällä saa aikaan sivuttaisliikkeen. Tämän oppimisen myötä Hugolle on tullut pujotteluun vähitellen myös lisää nopeutta.

Itselläni jäi katselmuksesta hyvä mieli, sillä teimme mielestäni kaikki osa-alueet niin hyvin kuin osaamme ja kykenemmä tällä hetkellä. Kuitenkin tiesin, että jäseniä otettiin ryhmiin sen mukaan, miten paikkoja oli vapaana eli välttämättä paikkaa ei saisi, vaikka katselmus olisi mennyt hyvinkin. Siksi vähän jännitinkin, että miten asian kanssa käy, koska todella kovasti toivoin pääseväni jäseneksi. Ja onneksi sopiva paikka sitten löytyikin! :)

Hugo joutui muuten myös kuntoilukuurille, sillä sunnuntain katselmuksessa Hugosta sanottiin, että se saisi olla aavistuksen hoikempi. Kuulemma ei missään nimessä ole ylipainoinen, mutta koska kyseessä on isokokoinen agilitykoira, niin raajojen kuormittamisen vähentämiseksi tulisi paino pitää erityisen hyvin kurissa. Itsekin havaitsin viime viikolla, että kylkiin on kertynyt ehkä hieman, vaikkakin kylkiluut edelleen tuntuvat kyllä. Suurimpana syynä tähän on varmastikin ollut se, että meillä on ollut lähiaikoina paljon treenejä ja tämän myötä myös palkkanameja on tullut syötettyä aikaisempaa enemmän. Nyt olen alkanut siirtyä mahdollisimman paljon lelupalkkaan, jotta saisin namien määrää vähennettyä. Ruoan määrää en halua pudottaa, koska se ei nytkään ole valtaisan suuri, joten niinpä olemme nyt lisänneet liikuntaa entisestään. Eli teemme pitempiä lenkkejä ja nyt, kun pihakin alkaa kuivua niin voi lisätä päivärytmiin myös lelun heittelyt pihalla :) 

torstai 12. huhtikuuta 2012

Varma kevään merkki!

Nimittäin kevään ensimmäinen leskenlehti on nyt vihdoin bongattu! Kauan jo olenkin yrittänyt niitä tienvarsilla nähdä. Ja kyllähän sekin jo kevättä kovasti lupailee, että illallakin on useita plussa-asteita.

Hugolla oli eilen vapaapäivä, jonka vietimme lenkkeillen ja leikkien oikein kunnolla. Ja kyllä Hugosta sen näkikin - rapaa oli nimittäin lenkin jäljiltä kaulurikin täynnä...  Mutta hauskaa oli ja illalla uni maistui :)

Tänään oli vuorossa VKK:n tokotreenit. Alkuun paikkamakuu ryhmäliikkeenä. Noin minuutin jälkeen rivinkoirista kolme karkasi ja ryhtyi leikkimään keskenään. Tässä vaiheessa Hugo vielä pysyi maassa, joskin epäröi kyllä. Olisi ehkä pitänyt mennä palkkaamaan heti, kun näki, että alkoi sählinkiä... No toisten leikki muuttui pikkutappeluksi ja toisten alkaessa äristä Hugo nousi istumaan. Vieläkään ei liikkunut paikaltaan, mutta nousi kuitenkin. Menin laittamaan uudestaan maahan ja toisen kerran nousi, kun toiset yhä riehui. Käskin vielä maahan ja sitten pysyikin siellä loppuun asti (ehkä minuutin verran vielä) - tosin tässä vaiheessa en ottanut enää riskejä, vaan välipalkkasin, kun huomasin, että vähänkään alkoi näyttää epäilyttävältä.

Treenien varsinaisena teemana oli nouto. Mehän olemme puukapulalla tehneet vain ja ainoastaan suuhun nostoja ja luovutuksia seisten. Ongelmana on ollut (kuten aiemmin olenkin tuskaillut) se, että Hugo ei millään ole suostunut istua mikään tavara suussa. Eli heti "istu"-käskyn kuullessaan tavara putoaa ja jos taas on yrittänyt esim namin avulla saada sitä istuma-asentoon, niin se on vain pakittanut ymmällään. Nyt saimmekin tähän toimivan vinkin! Kouluttajan ohjein käskin Hugon istumaan ja istuma-asennossa annoin Hugolla kapulan suuhun. Tämän jälkeen astuin ihan sen eteen, jolloin asento on sama kuin koiran tultua luokse. Tässä paikallani ollessa sanoin käskyn "täällä". Koira ei siis käskystä varsinaisesti tehnyt mitään, mutta palkkasin ihan siitä, että se oli luoksetuloasennossa kapula suussa. Tätä tein muutamia kertoja ja sitten aloin vaikeuttamaan niin, että kun Hugo istui ja olin antanut kapulan suuhun, astuin pari askelta taaksepäin ja kutsuinkin hugon luokse. Ja se toimi! Hugo todellakin kipitti luokse ja istui eteeni. Tämän jälkeen koko homma toimikin hienosti eli pystyimme harjoittelemaan noutamista ihan niin kuin se kuuluukin - eli koira perusasentoon, heitin kapulan, pyysin Hugoa tuomaan kapulan ja tekemään kapula suussa luoksetulon eteeni istuen.

Kouluttaja sanoi, että nouto näytti sen verran hyvältä, että voimme ottaa haasteeksi seuraavaksi metallikapulan. Toistaiseksi Hugo ei suostunut ottamaan sitä lainkaan suuhun, mutta sellainen on nyt ostoslistalla ja leikin varjolla yritän Hugoa sitten saada nappaamaan kiinni metallikapulasta. Kouluttaja muistutti tässä, että ennen kuin koira on sinut metallikapulan kanssa, niin ei kannata käyttää mitään noutokäskyjä. Muuten voi helposti olla niin, että metalli-inho heijastuukin noutoliikkeeseen ja takapakkia tulee sitten myös puukapulan noutoon.

Tänään myös sivulletulot meni mielestäni aika kivasti, vaikkeivät ne olleet varsinaisesti tänään syynissä, eikä niihin siis ehkä tullut keskityttyä täysillä. Hugo kuitenkin kuumui kapulan noudosta sen verran, että virtaa riitti taas ja tällöinhän sivulletulot ovatkin nyt toimineet paremmin!