Minulla ja Hugolla on tiistaisin paikka kouluttajaryhmään ( I-HAH:n ryhmiä kouluttaville kouluttajille tarkoitettu ryhmä), joka treenaa Juha Oreniuksen kouluttamana. Ensimmäiset kolme treenikertaa jäivät meiltä siellä väliin työmatkan ja Hugon treenitauon takia. Nyt, kun selvisi, että treenitauo vielä jatkuu, päätin, että käyn siellä treeneissä Jipin kanssa. Eihän toki Jipin kanssa samanlaista treeniä ole mahdollista tehdä, mutta kyllä niistä ratatreeneistäkin aina pystyy poimimaan jonkin kohdan pennun kanssa treenattavaksi.
Viime tiistaina 21.10. käytiin siis Jipin kanssa Akatemian treeneissä. Tällä kertaa kouluttajana tuurasi Senni Huotari. Olin jo etukäteen ratapiirroksesta katsonut, että voitaisiin treenata Jipin kanssa ensimmäistä neljää estettä. Meidän treeni"rata" meni siis jotakuinkin näin:
Alkuun tehtiin ihan vain kahta ensimmäistä hyppyä niin, että kouluttaja palkkasi ensin suoraan hypyn taakse ja sitten vähitellen niin, että palkka lensikin kohti kolmoshyppyä (edelleen rimojen sijaan käytössä ponnarit). Sitten tehtiin pätkä 1-3 ja yllätyin siitä, että Jippi haki hienosti kolmoshypylle, eikä imenyt minun liikkeen mukaan. Aiemmin treeneissä olen havainnut, että se on vielä todella herkkä ohjaajan liikkeelle eli tässäkin olisi saattanut käydä niin, että Jippi olisi kääntynyt luokseni jo ennen kolmoshyppyä, mutta näin ei käynyt! Päästiin siis tekemään jo päällejuoksua kolmoselle, eikä tuntunut hämääntyvän minua kohti hyppäämisestä. Tämän jälkeen liitettiin koko pätkä yhteen, mutta tuli huomattua, että se liikehäiriö kuitenkin oli vähän turhan suuri putken kohdalla. Jippi kurvasi siis putken ohi A:n alta kohti palkkaa. Niinpä tehtiin pari kertaa putki ilman liikehäiriötä, sitten pari kertaa pelkkä putki liikehäiriöllä. Tämän jälkeen liitettiin mukaan kolmoshyppyä ja lopulta sitten koko pätkä yhteen ja nyt toimi. Hyvin alkoi siis sietämään ohjaajan liikettä. Lopuksi tehtiin vielä kakkos- ja kolmoshyppyjä, mutta toiseen suuntaan, jotta saatiin sama kaarros tehtyä toisella ohjauspuolella. Tämän jälkeen olikin hyvä lopettaa hyvin menneet treenit. Tuli huomioitua, että Jippi innostuu kovasti lelupalkasta (kuten aiemminkin on innostunut), mutta lihapullapalkka meinaa mennä kaikesta muusta palkasta ohi. Eli Jipin huomattua lihapullat kädessäni, ei pallo enää meinannut kiinnostaa. Täytyy siis ottaa jatkossa huomioon, että silloin, kun on toiveissa käyttää lelupalkkaa, niin silloin nami, johon lelu vaihdetaan, saisi olla jotain muuta kuin superherkkua. Ja tosiaan toistaiseksi olen treeneissä aina antanut namin vaihtariksi lelusta, jotta Jipille tulisi mielikuva siitä, että se lelu kannattaa palauttaa. Vielä nouto-liike ei ole vahva, eikä näin ollen palautuskaan välttämättä aina onnistu ilman rallatuksia, ellei minulla ole namia, johon lelun vaihdan. Namivaihtarilla Jippi kyllä tuo lelun hyvin luokse ja antaa sen suosiolla eli tällä mennään, kunnes alkaa olla palautuksissa varmuutta...
Ennen Jipin agitreenejä oltiin käyty jo Hugon kanssa kahdestaan lenkillä ja oli taas kivaa molemmilla. Ajattelin, että Hugo ansaitsee spesiaalihuomiota tiistailenkeillä, koska Jippi pääsee käyttämään sen agilityvuorot, ja siksi Hugo siis pääsi lenkille ilman, että pentu oli mukana :)
Eilen 23.10. oli vuorossa tokopäivä. Viime viikolla oli syyslomatauko ja sitä edellisellä viikolla olin työmatkalla, joten tämä oli nyt ensimmäinen kerta kolmeen viikkoon ohjatuissa tokoissa. Ja tämän näki etenkin Hugosta, joka kävi lievästi sanottuna kierroksilla!
Jipin treeneissä tehtiin aluksi kiertotreeniä. Opetettiin siis pentuja kiertämään esimerkiksi puuta, jotta tätä voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää esimerkiksi luoksetulojen pysäytyksiä opettaessa. Me ei Jipin kanssa olla tehty kiertoa sellaisenaan, mutta koska kyseessä on hyvin samanlainen liike kuin agilityssa tehty siivekkeen kiertäminen, oli homma Jipille jo ainakin hieman tuttua. Niinpä pystyin heti lähettämään Jippiä kiertämään puuta vähän matkan päästä. Ensin matka oli noin metrin, sitten pari metriä ja lopulta muutaman metrin. Muutamassa metrissä Jipillä meinasi välillä usko loppua ja kurvasikin ennen puuta jo takaisin minua kohti, mutta vahvistamalla sitten taas vähän lyhyemmällä etäisyydellä saatiin liike toimimaan muutamasta metristäkin. Sitten vain matkaa pidentämään vähitellen!
Seuraavaksi tehtiin liikkeestä seisahtumista. Ohjaaja siis peruutti koira edellään ja siitä käsiliikkeellä ja "seis"-käskyllä stopattiin koira. Jippi kyllä pysähtyi, mutta kovin herkästi alkuun steppasi paikoillaan ennen kuin sen ehti palkkaamaan. Vähitellen alkoi kuitenkin tulla malttia eli jalatkin pysyi paikoillaan. Lopuksi lisättiin vielä haastetta hieman niin, että koiran seisauttamisen jälkeen pysäyttävää kättä siirrettiin kauemmaksi pennun nenästä ja kun se edelleen seisoi paikoillaan, palkattiin isosti. Näin saatiin tehtyä seisomista ilman, että koira seisoi vain ja ainoastaan siksi, että namikäsi oli kiinni sen nenässä.
Tehtiin myös paikkamakuuta niin, että pennut olivat rivissä, mutta pitkähköin välein. Jippi ei vielä osaa lainkaan maahanmenoa perusasennosta (ollaan tehty aina vain niin, että se on edessäni), joten avustin sen käden avulla maahan. Jippi jäi hyvin paikoilleen ja palkkailin melko tiheään, jotta saatiin onnistumisia. Harmi kyllä en tajunnut vapauttaa Jippiä viereisen pennun lopettaessa tehtävän, jolloin Jippi sitten vapautti itse itsensä, kun naapurikin alkoi palkata pentua. Niinpä palautin Jipin takaisin maahan ja tehtiin vielä lyhyt paikkamakuu. Tässä vaiheessa maltti ei meinannut enää millään riittää, vaan lehtien tonkiminen vei huomion. Helpotin siis hommaa edelleen siirtymällä lehtiseltä nurmikolta hiekkakentälle ja tein siinä lyhyen paikkamakuun, josta pääsin sitten hallitusti vapauttamaan. Tein erikseen myös maahanmenoa yrittäen saada tehtyä tätä vähän pidemmällä etäisyydelllä. Jippi osaa istua kaukanakin ohjaajasta, mutta maahanmeno on ollut aina sellainen, että se herkästi juoksee käskyn kuultuaan ensin ohjaajaa kohti ja vasta sitten menee maahan. Nyt lähdettiin siis tätä hiomaan niin, että tehtiin ensin maahanmeno niin, että olin lähellä Jippiä ja sitten ihan hiljalleen kasvatin etäisyyttä. Palkka tuli vain niistä suorituksista, joilla Jippi meni paikoillaan maahan ja "oho"-kommentilla kuitattiin ne yritykset, joilla Jippi liikkui kohti minua. Ja vähitellen tosiaan alkoi epäonnistumisten määrä huomattavasti vähentyä ja homma alkoi toimia. Tämä vaatii nyt paljon vahvistusta eli näitä täytyy treenailla omatoimisesti.
Viimeisenä treeninä minulla ja Jipillä oli noudon alkeet. Olin juuri ostanut pienen noutokapulan, joten päästiin testaamaan sitä heti. Hetsasin ensin kapulalla herätellen Jipin kiinnostusta kapulaa kohtaan. Sen jälkeen heitin kapulan maahan ja odotin, että Jippi osoittaa sitä kohtaan kiinnostusta. Ensimmäisellä kerralla riitti, että Jippi meni koskemaan kapulaan ja tästä seurasi naksautus ja palkka. Tokalla kerralla vaadittiin jo suun avaamista kapulan luona. Kolmannella kerralla sitten vaadittiin jo kapulaan tarttumista ja sen jälkeen sitten naksautus ja palkka tulikin vasta, kun pentu juoksi minua kohti kapula suussa. Vielä ei vaadittu hallittua luovutusta, vaan pentu sai vapaasti irroittaa otteensa kapulasta naksautuksen kuullessaan. Kesti muutaman kerran ennen kuin Jippi tajusi napata kapulan suuhunsa ja lähteä sitä kantamaan, mutta sitten, kun lamppu syttyi, se kantoi reippaasti kapulaa luokseni juosten. Nyt kotona aletaan tehdä pienessä häiriössä pitotreenejä eli ihan ilman heittoja tai etäisyyttä kapulan nostamista ja sen pitämistä irroittamiskäskyyn saakka.
Hugon tokoissa tehtiin koemainen treeni. Hugo kävi treenien alussa tosi kierroksilla: haukkui, repi hihnaa ja yritti kiivetä namitaskuille. Aloitettiin luoksepäästävyydellä ja siinä rivissä Hugo päästi vaimeaa murinaa komentaen minua tekemään jotain odottelun sijaa. Luoksepäästävyydessä Hugo nousi "tuomaria" vastaan, joten tämä kouluttajamme pyysi minua käskemään Hugon takaisin perusasentoon. Tästä Hugo olikin eri mieltä, joten se pakitti pari askelta ja jäi siihen haukkumaan. Sain siis kovemmin sanoa, jotta lopulta tuli perusasentoon. Uusittiin luoksepäästävyys ja nyt odotti nätisti ja sai palkaksi kehut. Vähän tässä vaiheessa jännitti, että miten paikkamakuun kanssa käy, mutta mitä vielä.. Hugo makasi koko kaksiminuuttisen aivan rauhallisena hienossa suorassa makuuasennossa ääntelemättä tai olematta linkaan rauhattoman oloinen! Eli taas pitää ihmetellä, että mikä ihme niissä koetilanteissa mättää, kun kaikissa muissa tilanteissa tuntuu kierroksista tai ohjaajan hermostuneisuudesta huolimatta paikkamakuut onnistuvan?!
Varsinaisen treenin aikana tehtiin liikkeitä kahdessa kehässä. Toisen kouluttajan kanssa tehtiin ensin seuraaminen kytkettynä. Tämä sujui normaaliin tapaan eli seurasi nätisti pitäen saman paikan ja katsekontaktin aika lailla alusta loppuun. Kouluttaja totesi, että ihan aavistuksen edistää, mutta kuitenkin niin, että paketti pysyy kasassa alusta loppuun ja on kuulemma ihan hyvän näköistä seuraamista. Luoksetulossa Hugo yllätti minutkin! Se tuli reippaalla laukalla luokseni ja pysähtyi hyvälle etäisyydelle minusta. Vain lopun perusasento oli vähän vino. Mutta hienoa oli nähdä, että itse luksetulo oli reipas, kun välillä on tullut ravaten luokse... Kolmantena liikkeenä oli vapaana seuraaminen. Ja sujui samoin kuin kytkettynä seuraaminenkin. Kuulemma juostessa seuraaminen on erityisen hienon näköistä - täytyisikin joskus taas videoida tokotreenejä, niin näkisi itsekin, miltä se näyttää. Samoin tulisi bongattua, että kuinka paljon Hugo seuratessa edistää. Kouluttajan mukaan vain vähän, mutta olisi kitenkin kiva nähdä itsekin...
Toisessa kehässä toisen kouluttajan kanssa ohjelmassa oli jäävät sekä hyppy. Tokohyppyä ei tehty nyt lainkaan, kun Hugo on hyppykiellossa. Aloitettiin maahanmenolla ja tämä sujui hyvin. Kuulemma lähti seuraamaan hyvin, meni maahan napakasti ja nousi melko suoraan perusasentoon. Seisomaanjätössä myös lähti hyvin seuraamaan ja seisahtui napakasti, mutta lopun perusasento oli vino. Hugo tässä vaiheessa kurkotteli jo kohti namitaskua, mikä varmaan osakseen aiheutti vinoutta. Pitäisikin kokeilla treenailla enemmän ilman, että namit on vasemmassa taskussa ja vaikkapa hakea palkka aina liikkeiden jälkeen kehän laidalta, jolloin kurkotteluista ja ennakoinneista ehkä päästäisiin eroon...?
Kivaa oli taas tokoilla molempien kanssa! Kouluttajat kovasti kyselivät, että mitkäs ovat suunnitelmat tokokokeiden osalta ja kehottivat käymään esimerkiksi epiksissä hakemassa itselle koevarmuutta olosuhteissa, joissa pääsee sitten tarvittaessa vaikkapa tekemään paikkamkuun helpotetusti (ottamatta siitä liikkeestä pisteitä). Muuten sujuu alokas-luokan liikkeet ihan hyvin eli se olisi vain se paikkamakuu, joka pitäisi saada kuosiin... Helpommin sanottu kuin tehty! Mutta ehkäpä täytyy vilkuilla niitä epiksiä..
Tänään käytiin alkuillasta molempien koirien kanssa lenkillä ja pääsivät kirmaamaan pitkin metsää yhdessä. Ja vauhtia kyllä taas riitti, vaikka muille jakaa. Molemmat etsiskelivät keppejä ja kävivät vuorotellen esittelemässä niitä toisilleen houkutellen toista jahtaamaan itseään. Alkujaan Jippi ei tuntunut koskaan jahtaavan Hugon leikkiessään, vaikka Hugo kovasti sitä jahtaamaan yritti houkutellakin. Nykyään Jippikin jahtaa vuorostaan Hugoa silloin, kun Hugolla on keppi tai lelu, ja tämäkös on Hugon kanssa ihan superhauskaa :) Noita kahta on kyllä hauska seurata. Välillä edelleen Hugolla meinaa mennä kierrokset leikkiessä vähän yli eli saattaa lähteä räkyttäen jahtaamaan Jippiä, mutta riittää, että rauhoittaa tilanteen katkaisemalla jahtaamisen ja sen jälkeen taas lähtevät yhdessä tuumin leikkimään. Erityisen ihanaa yhteisten leikkien seuraamisesta tekee se, kun muistaa, ettei näiden kahden yhteiselon alku ole ollut täysin ruusuinen. Paljon on siis noiden kahden välit edistyneet ja selvästi Hugokin jo nauttii pennun seurasta. Edelleen välillä se kotona luo ärsyyntyneitä katseita pentua kohti silloin, kun Jippi on riehakkaimmillaan, mutta tällöinkään ei tee sen enempää kuin katsele sivusta. Enää Jipin riehakkkaat leikit ei siis aiheta Hugolle stressiä, mikä on hienoa! Ja koko ajan tilanne menee vain parempaan suuntaan :)
perjantai 24. lokakuuta 2014
sunnuntai 19. lokakuuta 2014
Syksyn sävyjä
Sain sitten tiistaille (14.10.) eläinlääkäriajat molemmille haukuille, joten ensimmäisenä kiikutin Jipin lekuriin. Se pääsi päiväunille ja jätin sen hoitajien hellään huomaan noin 2,5 tunniksi, jona aikana Jipiltä poistettiin katkennut maitokulmuri, toinen vankasti kiinni oleva yläkulmuri ja lisäksi vielä nyppäistiin pois höllästi roikkuva maitoposkihammas. Katkennut hammas oli ollut rikki monesta kohtaa eli juuri oli irroitettu useammassa palassa. Vaikkei ien ulospäin näyttänyt mitenkään punoittavalta tai turvonneelta, niin sieltä oli tullut aavistuksen nestettä juuren mukana, joten varmuuden vuoksi Jippi sai antibioottikuurin.
Hakiessani Jippiä kotiin, se oli vielä aika tokkurassa. Näytti todella mököttävältä, kieltäytyi kävelemästä ja pakotti minut siis antamaan sille sylikyydin vain huomatakseni, että pentuhan oli heräämön häkissä pissannut ja oli siis kohtalaisen märkä.... En kuitenkaan millään raaskinut viedä pikkuista heti kotiuduttuamme pesulle, vaan annoin sen nukkua outoa oloaan pois ja pesin sen sitten vasta illalla. Illan aikana Jippi vähän itkeskeli, vaikka oli kipulääkettä saanutkin, kenties oli vähän pöhkö olo ja siksi itketti... Illan se oikeastaan oli aika rauhallinen, mutta sitten kolmen aikaan yöllä alkoi osoittaa virkistymisen merkkejä nukuttuaan jo omasta mielestään tarpeeksi - sai kuitenkin jostain kumman syystä sitten siihen aikaan tyytyä viihdyttämään itseään ihan itsekseen leikkimällä :)
Hugolla oli sitten neurologi Anne Muhlelle aika myöhemmin illalla. Sille tehtiin neurologinen tutkimus ja samalla neurologi katsoi myös n. 1,5 vuoden takaiset röntgen-kuvat, jotka minulla oli mukana cd:llä. Takaosassa lievää heikkoutta ja saisi olla parempi koordinaatiokyky. Mitään hälyyttävää ei kuitenkaan löytynyt eli refleksit yms. pelasivat normaalisti. Vähän reagoi ristiselän alueelta ja sen osalta neurologi totesikin, että aristus voisi johtua mahdollisesti vaivasta nimeltään lumbosakraalistenoosi, jonka google osasi kertoa olevan selkäydinkanavan ahtauma viimeisen lannenikaman ja ristiluun välillä. Tämä vaiva kuulemma usein juuri tulee esiin hypätessä, muttei välttämättä aiheuta muuta ongelmaa eli selittäisi sen, miksi Hugo on arkielämässä aika normaali ja oireet tulevat esiin vain agilityssa. Ahtauma voi johtua jostain rakenteellisesta syystä, mutta neurologi totesi myös, että röntgen-kuvien perusteella selän luusto on moitteeton. Tarkempaa tietoa ristiselän alueesta saisi kuitenkin vain magneettikuvauksella, joten nyt jouduttiin tyytymään vain veikkauksiin. Eläinlääkärin kanssa vaihtoehdoista keskusteltuani päädyin siihen, ettei vielä lähdetä magneettikuvaamaan selkää. Hugolle aloitettiin nyt kahden viikon tulehdskipulääkekuuri ja tänä aikana liikutetaan ihan normaalisti. Agility on edelleen toki tauolla. Lääkekuurin loputtua mennään kokeilemaan vesijuoksumattotreeniä ja samalla lisätään taas jumppailut ja rankemmat liikunnat päivärytmiin ja samalla tarkkaillaan, tapahtuuko koiran liikkumisessa tai käytöksessä muutoksia. Mikäli ei, niin sitten voidaan kokeilla hyvin pienin askelin agilitya. Jos agility alkaa sujumaan normaalisti, niin hienoa! Mikäli siellä oireet kuitenkin jatkuvat, niin sitten on edessä magneettikuvaus, jotta saadaan selvitettyä lisää. Tällä hetkellä kuitenkin pitelen peukkuja, että vaiva menisi ohi ihan levolla, tulehdukipulääkkeillä, jumppaamalla ja fysioterapialla/vesijuoksumattotreeneillä.
Hugolta otettiin lisäksi myös verinäyte, josta tutkittiin punkkivälitteiset tulehdukset ja kilpirauhashormonit. Punkkivälisten tulehdusten testi oli negatiivinen. Kilpirauhasen tuottaman T4-hormonin määrä oli n. 15 nmol/l. Vetlabin mukaan normaalisti kyseisen hormonin määrä on 17-53 nmol/l (http://www.vetlab.fi/?id=81FAB670-98E841FDA5B5-E05527472DA2). Kuitenkaan hormonipitoisuus ei ollut niin alhainen, että olisi voinut vielä puhua kilpirauhasen vajaatoiminnasta, eikä tämä siis toistaiseksi vaadi mitään toimenpiteitä. Lisäksi myös TSH-pitoisuus (kilpirauhasta stimuloiva hormoni) oli normaali. Puolen vuoden päästä suositeltiin kuitenkin uuden verinäytteen ottamista, jotta nähdään, onko hormonipitoisuudessa tapahtunut muutosta. Tämä itsessään ei siis tietysti selitä ristiselän aristusta, mutta voisi aiheuttaa yleistä voimattomuutta, väsymystä ja lihasheikkoutta.
Pääasia kuitenkin oli, että Hugolla ei havaittu mitään sellaista ongelmaa, joka aiheuttaisi pysyvästi haittaa. Neurologin mukaan lumbosakraalistenoosi on hoidettavissa oleva vaiva ja vieläpä pääosin pystytään hoitamaan ihan lääkehoidolla ja kuntoutuksella (fysioterapia/jumppa/osteopatia/akupunktio yms.) ja ääritapauksissa vaatii sitten leikkaushoitoa, mutta silloinkin saadaan kyllä hoidettua. Ja tosiaan toistaiseksi ei voida sanoa tietysti, oliko vaiva edes sitä vai kenties jotain muuta. Eli nyt katsellaan rauhassa mihin tilanne kehittyy ja toivotaan toki, että vaiva hellittäisi ihan näillä nykyisillä hoidoilla! Hienoa on myös se, että arkielämässä vaiva ei näytä mitenkään Hugon menoa haittaavan - leikit ja lenkkeilyt sujuvat siis ihan niin kuin ennenkin, eikä kotioloissakaan osoita kipuilua mitenkään.
Jippi pääsi torstai-iltana (16.10.) ekoihin ohjattuihin agilitytreeneihinsä, kun ostin tuurausvuoron alkeisjatkoryhmään. Tokihan se ei vielä ole alkeisjatkotasoinen, mutta varmistin kouluttajalta etukäteen, että voidaan tehdä treeniä helpotetusti. Tehtiinkin U-putkea yksittäisenä esteenä ja tämän jälkeen myös minirataa, jossa oli hypyltä U-putkeen lähetys ja sen jälkeen kaksi hyppyä kaarevalla suoralla. Jippi haki hienosti U-putken ja hakeutui hyvin myös sen jälkeisille hypyille. Ilahduttavaa oli, että putken jälkeen se suuntasi hypylle ohjauksen mukana, eikä lähtenyt minua kohti eli se uskalsi irrota minusta pois päin. Lisäksi tehtiin treeniä, jossa oli kolme hyppyä ympyrällä. Tehtiin näistä vain kahta, mutta tämäkin osoittautui todella haastavaksi tehtäväksi. Istutin Jipin lähtöön ja tarkoitus oli, että saisin ohjattua sen kahden kaarella olevan hypyn yli kohti etupalkkaa. Jippi kuitenkin bongasi etupalkan heti ja rynni suoraan sinne ohi hyppyjen. Totesinkin, että tämä on ehkäpä meille vielä vähän turhan haastava tehtävä, koska Jipille ei ole kehittynyt vielä selvää estehakuisuutta. Helpotettiin tehtävää sitten vähän niin, ettei lähettykään paikoiltaan, vaan lähetin Jipin ensimmäiselle hypylle sivusta, jolloin se lähti hakemaan hyppyä samalla tavoin kuin siivekkeenkiertotreenissä. Tästä sitten jatkettiin kaarella olevalle toiselle hypylle, jonka takana oli palkka. Näin homma sujui hyvin!
Sivupisteellä tehtiin 2on2off-treeniä apupalkkaajan avulla. Me ollaan aiemmin tehty 2on2offia vain kaksi kertaa ja näinä kertoina siis laatikkotreeninä kotona. Nyt tehtiin siis 2on2offia ensimmäistä kertaa puomin alastulolla. Alastulo oli nostettu pöydän päälle ja tehtiin ihan vain sitä alastulokontaktia niin, että ohjasin Jipin kontaktille sivusta. Heti oikeaan asentoon pysähdyttyä naksautin ja apupalkkaaja oli kontaktin edessä namittamalla Jipin eteen maahan. 2on2offiin pysähtyminen sujui hienosti ottaen huomioon vähäiset treenikerrat! Pari kertaa Jipillä putosi toinen takajalka kontaktilta (pennulla, kun ei kroppa ole vielä täysin hallussa :) ) ja Jippi heti korjasi asennon niin, että molemmat takajalat olivat taas kontaktilla - selvästi siis osoitti, että oli saanut jutun juonesta kiinni. Haasteena oli se, että Jippi ei olisi millään halunnut lähteä kontaktilta pois, kun kerran tajusi, että se oli se juttu, mistä sitä namia irtosi. Vielä vapautuskäskykään ei oikeastaan taida tarkoittaa Jipille mitään (minulla käytössä kontaktilla eri vapautuskäsky kuin esimerkiksi lähdöissä), joten vapautin "jes"-käskyllä ja samalla houkuttelemalla Jipin namilla pois kontaktilta.
Lauantaina (18.10.) oli sitten normaalit pentutreenit meidän omatoimiryhmän kanssa - tosin paikalla oli vain minä ja Jippi sekä Tea ja Malva-cockeri. Tehtiin ensin kolmen hypyn "suoraa", joista kaksi ensimmäistä olivat suorassa linjassa ja kolmannelle suora kaareutui eli sille oli tarkoitus lähettää koira vekkauksen kautta. Tehtiin ensin paria suoraa hyppyä ja siitä sitten etupalkkaa siirrettiin lähemmäksi kolmatta hyppyä ja lopulta kolmannen hypyn taakse. Hienosti suoriutuivat molemmat pentuset. Pysyivät hienosti lähdössä (koska meitä oli vain kaksi, niin ei pystytty käyttämään ekstrakäsiä pentua pitelemään) ja lukivat vekkausta hyvin!
Tokana treeninä tehtiin pussia ja tämä olikin molemmille pennuille eka kerta kyseisen esteen parissa. Tästä huolimatta mitään epäröintiä ei ilmennyt, vaan kummatkin syöksyivät pussista kuin vanhat tekijät. Tokihan vielä tehtiin pussia helpotetusti eli ohjaaja piti pussin suuta vähän auki niin, että pentu näki pussista läpi. Kankaan paino ei kuitenkaan tuntunut jännittävän. Tosin eipä se ihmekään - onhan Laura-kasvattaja totuttanut pentuset jo ennen luovutusta kankaisiin/pressuihin :)
Kolmantena treenattavana olikin sitten taas 2on2off puomin alastulolla. Jippi taas osoitti tietävänsä, mitä siellä alastulon päädyssä on tarkoitus tehdä. Se pysähtyi sinne kerta toisensa jälkeen varman oloisesti ja välillä jopa karkasi sinne itsenäisesti pönöttämään :) Hassu pieni! Haasteena on nyt vain tosiaan se vapautus.... Jippi nimittäin tuntuu herkästi vapautuvan jo ensimmäisestä naksautusta seuraavasta namista eli selvästi kuvittelee tehtävän loppuvan siihen. Palkkailtiin sinne alastulolle nyt useamman namin verran aika tiiviisti, ettei se ehtinyt vapautua sieltä välissä. Täytyy kuitenkin kotitreeninä harjoitella laatikkotreenien yhteydessä kestoa siinä asennossa odottamiseen. Samalla pitää opettaa, että "JES" tarkoittaa vapautusta, jotta saadaan Jipille selkeäksi, että se on juuri se sana, jolla sieltä kontaktilta sitten on tarkoitus lähteä. Nythän se ei vielä oikeastaan ymmärrä kyseistä sanaa.
Pentutreenien jälkeen suunnattiin hallilta vielä Tean ja Malvan kanssa agilitykentälle , missä käynnissä olivat seuran kesäkaudenpäätöskisat. Me ei toki siellä tehty muuta kuin oltu kisaturisteina eli ihmeteltiin hälinää, harjoiteltiin vähän odottamista aidassa kiinni ollen (Jippi rauhoittui aika kivasti aitaan ja makoilikin hetken - lopulta alkoi kuitenkin metelöimään eli täytyy pitää treenit vielä riittävän lyhyinä...) ja leikittiin myös pentusten kesken. Malvan lisäksi leikkiseuraksi tuli myös kolmas pentu ja saatiinkin hyvät leikit aikaiseksi :)
Kotiuduttuamme Jipin kanssa, Jippi pääse lepäämään ja lähdin Hugon kanssa ulos. Vuorossa oli omatoimista rally-tokotreenailua. Hugo oli taas ihan tohkeissaan treenailuista - kiva nähdä, että rally-toko saa Hugon syttymään melkein samalla tavoin kuin agility (ei ihan yhtä isosti, mutta kuitenkin innostuu kovasti!). Tehotreenattiin 360-asteen käännöstä sekä oikean että vasemman kautta. Oikealle tässä ei ole oikeastaan ongelmia eli sujuu hyvin. Vasemmalle tämä onnistuu melko helposti, mikäli teemme käännöksen "löysähkönä", mutta pyritään vähitellen tiivistämään käännöstä. Nyt treenattiinkin sitä takapään käyttämistä kääntyessä. Tällaisia treenejä saatiin neurologilta ohjeeksi muutenkin tehdä, joten miksipäs ei sitten yhdistetä jumppailuja ja rally-tokotreenejä :) Vähän jo alkoi löytyäkin takaosan sivuttaisia askeleita käännöksen yhteydessä!
Treenattiin myös liikettä, jossa perusasennosta seurautetaan ensin yksi, sitten kaksi ja lopuksi kolme askelta eteenpäin niin, että aina pysähtyessä koira istuutuu perusasentoon. Tässä ei sikäli ongelmaa, että tämähän on tokoilun puoleltakin tuttua treeniä. Perusasennot olivat tänään taas ilahduttavasti suorahkot ja myös seuraamisesta seisahtuessa istui melko suoraan, kun pari treenikertaa sitten ongelmana meinasi olla toistuvasti vino peruasento. Lisäksi tehtiin liikettä, jossa koira seuraamisesta pyöräytetään ohjaajan eteen istumaan nenä ohjaajaa kohti. Siitä ohjaaja peruuttaa ensin yksi, sitten kaksi ja lopulta kolme askelta koiran seuratessa mukana istuen ohjaajan pysähtyessä aina ohjaajan eteen. Tässä eteen pyörähdyksessä käytän vielä käsiapua eli yhden tukiaskeleen ja käsiliikkeen avulla Hugon saa pyörähtämään eteen istumaan. Täytyy alkaa yhdistämään tähän käskysanaa, jotta saa lopulta vähennettyä vartaloapuja. Peruuttaessa tehdään vähän kuin pieniä luoksetuloja eli sikäli ei ongelmaa - tosin Hugo herkästi tässä innostuneena tulee vähän liiankin lähelle ohjaajaa eli astuu herkästi varpaille tai saattaa törmätä. Meillä oli kaikkiaan kivat treenailut, jotka päättyivät vielä palloleikkeihin eli superkivaa Hugon mielestä! Tämän jälkeen se vielä pääsi vanhempieni kanssa lenkkeilemään eli kiva toiminnan täyteinen päivä molemmilla koirilla :)
Tänään aamu alkoi harmaissa merkeissä ja vettä satoi. Se ei kuitenkaan estänyt minua, Hugoa, Kaija-kasvattajaa ja Neppiä lähtemästä lenkille. Kierrettiin sateesta huolimatta mukava lenkki ja Hugokin tuntui olevan sateesta huolimatta ihan innokas lenkkeilijä. On muuten hauska huomata, että Hugo on selvästi omaksunut tietyt paikat leikkipaikoiksi. Lenkin varrella on nurmipelto, jolla ollaan välillä käyty leikkimässä, joten heti sitä lähestyessä Hugo nappasi valtavan kepin (se oli enemmänkin tukki :D ) suuhun ja lähti rientämään kohti peltoa. Hetken jouduin sille uskottelemaan, ettei nyt mennä leikkimään litimärälle pellolle ennen kuin se suostui lähtemään meidän mukaan pellon ohi ja tullessamme takaisin päin taas siitä ohi, se yritti vielä yhden kerran, josko silloin oltaisi menty leikkimään.
Puolilta päivin oli sitten ohjelmassa Wirneen-porukan hakutreenit Nurmijärvellä. Nappasin Julian ja Mellin kyytiin Pukinmäen asemalta ja matkasimme siitä sitten kohti hakumetsää. Treeneissä mukana oli Jipin ja Mellin lisäksi J-pennuista myös Just, Jäynä ja Maggie ja muita mukana olleita koiria olivat Nessa, Hoppu, Jocke, Tintti, Pihka, Prilla ja Hyrrä. Alkuun käytiin kimppalenkillä ja kunnon juoksukisat saivat koirat aikaiseksi. Jipillä oli niiiiiiiiiin kivaa päästessään kunnolla riehumaan sekä sisarusten että myös muiden Wirneen-poppoon koirien kanssa. Kiva kuitenkin huomata, että sillä tuntuu (ainakin toistaiseksi) vielä löytyvän korvat myös kesken leikkien eli tarvittaessa sen sai kutsuttua luokse kesken touhuilujenkin.
Pentujen kanssa treenailtiin hakuilua siten, että metsään piiloutui maalimies namipurkin kanssa. Maalimiestä lähdettiin lähestymään pennun kanssa siitä suunnasta, johon tuuli tekemällä laajaa siksakkia mennen vähitellen lähemmäksi maalimiestä. Heti, kun pentu osoitti saaneensa ilmavainun, päästettiin liinasta irti ja annettiin pennun itse löytää maalimies ilmavainun avulla. Kullekin pennulle tehtiin yhteensä kolme hakua. Ensimmäisellä kerralla Jippi tuntui olevan todella hämmentynyt siitä, että miksi siellä metsässä oikein seilattiin edestakaisin. Se katseli ympärilleen ihan hölmistyneenä ja yritti välillä vetää toiseen suuntaan, mutta jatkettiin vain matkaa. Sitten ihan yhtäkkiä se sai vainun ja sinä sekuntina sen nenä kääntyi kohti maalimiestä. Päästäessäni irti liinasta, se juoksi suoraan maalimiehen luokse saaden isot kehut ja namipurkin sisällön palkaksi. Tokalla hakukerralla se selvästi tuntui kiinnostuvan meidän perässä kulkevista ihmisistä ja oli sitä mieltä, että voisi mennä "löytämään" kyseiset henkilöt ja saada kenties siitä palkkaa... Pyysin sitä kuitenkin jatkamaan matkaa, vaikka välillä aina kääntyikin kovasti kohti näitä henkilöitä. Kuitenkin siitäkin huolimatta, että keskittyminen ei ollut alusta lähtien vainun etsimisessä, taas se vainun saaminen sai aikaan skarppaamisen eli saman tien Jippi taas kääntyi kohti maalimiestä ja lähti tehokkaasti etsimään ilmavainun avulla. Kolmannella kerralla taaskin perässä tulevat ihmiset kiinnostivat kovasti ja onnistuin jopa päästämään Jipin vainun perään ehkä vähän turhan aikaisin, kun se kyllä haisteli maalimiehen suuntaan, mutta sitten irti päästettyäni se kurvasikin perässä tulevien ihmisten luokse, eikä olisi millään tullut luokseni jatkamaan tehtävää, kun ei kerran näiden ihmisten löytäminenkään tuonut palkkaa :D Kuitenkin sitten jatkettiin tehtävän suoritusta ja lopulta Jippi sai jo vähän etäämmältä ilmavainun maalimiehestä ja se lähti innokkaasti etsimään. Se juoksi vähän ohi maalimiehestä, mutta kuitenkin jatkoi työskentelyä ahkerasti ja keskittyneesti. Kurvasi siis takaisin etsimään ja löysikin sitten maalimiehen saaden taas isot kehut ja namit.
Hauska viikonloppu siis takana koiraharrastusten parissa ja lisäksi kerittiin vielä käydä ravintolassa syömässä ja katsomassa leffa eli kaikkiaan viikonloppu täynnä hurjan kivaa ohjelmaa!
Hakiessani Jippiä kotiin, se oli vielä aika tokkurassa. Näytti todella mököttävältä, kieltäytyi kävelemästä ja pakotti minut siis antamaan sille sylikyydin vain huomatakseni, että pentuhan oli heräämön häkissä pissannut ja oli siis kohtalaisen märkä.... En kuitenkaan millään raaskinut viedä pikkuista heti kotiuduttuamme pesulle, vaan annoin sen nukkua outoa oloaan pois ja pesin sen sitten vasta illalla. Illan aikana Jippi vähän itkeskeli, vaikka oli kipulääkettä saanutkin, kenties oli vähän pöhkö olo ja siksi itketti... Illan se oikeastaan oli aika rauhallinen, mutta sitten kolmen aikaan yöllä alkoi osoittaa virkistymisen merkkejä nukuttuaan jo omasta mielestään tarpeeksi - sai kuitenkin jostain kumman syystä sitten siihen aikaan tyytyä viihdyttämään itseään ihan itsekseen leikkimällä :)
Hugolla oli sitten neurologi Anne Muhlelle aika myöhemmin illalla. Sille tehtiin neurologinen tutkimus ja samalla neurologi katsoi myös n. 1,5 vuoden takaiset röntgen-kuvat, jotka minulla oli mukana cd:llä. Takaosassa lievää heikkoutta ja saisi olla parempi koordinaatiokyky. Mitään hälyyttävää ei kuitenkaan löytynyt eli refleksit yms. pelasivat normaalisti. Vähän reagoi ristiselän alueelta ja sen osalta neurologi totesikin, että aristus voisi johtua mahdollisesti vaivasta nimeltään lumbosakraalistenoosi, jonka google osasi kertoa olevan selkäydinkanavan ahtauma viimeisen lannenikaman ja ristiluun välillä. Tämä vaiva kuulemma usein juuri tulee esiin hypätessä, muttei välttämättä aiheuta muuta ongelmaa eli selittäisi sen, miksi Hugo on arkielämässä aika normaali ja oireet tulevat esiin vain agilityssa. Ahtauma voi johtua jostain rakenteellisesta syystä, mutta neurologi totesi myös, että röntgen-kuvien perusteella selän luusto on moitteeton. Tarkempaa tietoa ristiselän alueesta saisi kuitenkin vain magneettikuvauksella, joten nyt jouduttiin tyytymään vain veikkauksiin. Eläinlääkärin kanssa vaihtoehdoista keskusteltuani päädyin siihen, ettei vielä lähdetä magneettikuvaamaan selkää. Hugolle aloitettiin nyt kahden viikon tulehdskipulääkekuuri ja tänä aikana liikutetaan ihan normaalisti. Agility on edelleen toki tauolla. Lääkekuurin loputtua mennään kokeilemaan vesijuoksumattotreeniä ja samalla lisätään taas jumppailut ja rankemmat liikunnat päivärytmiin ja samalla tarkkaillaan, tapahtuuko koiran liikkumisessa tai käytöksessä muutoksia. Mikäli ei, niin sitten voidaan kokeilla hyvin pienin askelin agilitya. Jos agility alkaa sujumaan normaalisti, niin hienoa! Mikäli siellä oireet kuitenkin jatkuvat, niin sitten on edessä magneettikuvaus, jotta saadaan selvitettyä lisää. Tällä hetkellä kuitenkin pitelen peukkuja, että vaiva menisi ohi ihan levolla, tulehdukipulääkkeillä, jumppaamalla ja fysioterapialla/vesijuoksumattotreeneillä.
Hugolta otettiin lisäksi myös verinäyte, josta tutkittiin punkkivälitteiset tulehdukset ja kilpirauhashormonit. Punkkivälisten tulehdusten testi oli negatiivinen. Kilpirauhasen tuottaman T4-hormonin määrä oli n. 15 nmol/l. Vetlabin mukaan normaalisti kyseisen hormonin määrä on 17-53 nmol/l (http://www.vetlab.fi/?id=81FAB670-98E841FDA5B5-E05527472DA2). Kuitenkaan hormonipitoisuus ei ollut niin alhainen, että olisi voinut vielä puhua kilpirauhasen vajaatoiminnasta, eikä tämä siis toistaiseksi vaadi mitään toimenpiteitä. Lisäksi myös TSH-pitoisuus (kilpirauhasta stimuloiva hormoni) oli normaali. Puolen vuoden päästä suositeltiin kuitenkin uuden verinäytteen ottamista, jotta nähdään, onko hormonipitoisuudessa tapahtunut muutosta. Tämä itsessään ei siis tietysti selitä ristiselän aristusta, mutta voisi aiheuttaa yleistä voimattomuutta, väsymystä ja lihasheikkoutta.
Pääasia kuitenkin oli, että Hugolla ei havaittu mitään sellaista ongelmaa, joka aiheuttaisi pysyvästi haittaa. Neurologin mukaan lumbosakraalistenoosi on hoidettavissa oleva vaiva ja vieläpä pääosin pystytään hoitamaan ihan lääkehoidolla ja kuntoutuksella (fysioterapia/jumppa/osteopatia/akupunktio yms.) ja ääritapauksissa vaatii sitten leikkaushoitoa, mutta silloinkin saadaan kyllä hoidettua. Ja tosiaan toistaiseksi ei voida sanoa tietysti, oliko vaiva edes sitä vai kenties jotain muuta. Eli nyt katsellaan rauhassa mihin tilanne kehittyy ja toivotaan toki, että vaiva hellittäisi ihan näillä nykyisillä hoidoilla! Hienoa on myös se, että arkielämässä vaiva ei näytä mitenkään Hugon menoa haittaavan - leikit ja lenkkeilyt sujuvat siis ihan niin kuin ennenkin, eikä kotioloissakaan osoita kipuilua mitenkään.
Jippi pääsi torstai-iltana (16.10.) ekoihin ohjattuihin agilitytreeneihinsä, kun ostin tuurausvuoron alkeisjatkoryhmään. Tokihan se ei vielä ole alkeisjatkotasoinen, mutta varmistin kouluttajalta etukäteen, että voidaan tehdä treeniä helpotetusti. Tehtiinkin U-putkea yksittäisenä esteenä ja tämän jälkeen myös minirataa, jossa oli hypyltä U-putkeen lähetys ja sen jälkeen kaksi hyppyä kaarevalla suoralla. Jippi haki hienosti U-putken ja hakeutui hyvin myös sen jälkeisille hypyille. Ilahduttavaa oli, että putken jälkeen se suuntasi hypylle ohjauksen mukana, eikä lähtenyt minua kohti eli se uskalsi irrota minusta pois päin. Lisäksi tehtiin treeniä, jossa oli kolme hyppyä ympyrällä. Tehtiin näistä vain kahta, mutta tämäkin osoittautui todella haastavaksi tehtäväksi. Istutin Jipin lähtöön ja tarkoitus oli, että saisin ohjattua sen kahden kaarella olevan hypyn yli kohti etupalkkaa. Jippi kuitenkin bongasi etupalkan heti ja rynni suoraan sinne ohi hyppyjen. Totesinkin, että tämä on ehkäpä meille vielä vähän turhan haastava tehtävä, koska Jipille ei ole kehittynyt vielä selvää estehakuisuutta. Helpotettiin tehtävää sitten vähän niin, ettei lähettykään paikoiltaan, vaan lähetin Jipin ensimmäiselle hypylle sivusta, jolloin se lähti hakemaan hyppyä samalla tavoin kuin siivekkeenkiertotreenissä. Tästä sitten jatkettiin kaarella olevalle toiselle hypylle, jonka takana oli palkka. Näin homma sujui hyvin!
Sivupisteellä tehtiin 2on2off-treeniä apupalkkaajan avulla. Me ollaan aiemmin tehty 2on2offia vain kaksi kertaa ja näinä kertoina siis laatikkotreeninä kotona. Nyt tehtiin siis 2on2offia ensimmäistä kertaa puomin alastulolla. Alastulo oli nostettu pöydän päälle ja tehtiin ihan vain sitä alastulokontaktia niin, että ohjasin Jipin kontaktille sivusta. Heti oikeaan asentoon pysähdyttyä naksautin ja apupalkkaaja oli kontaktin edessä namittamalla Jipin eteen maahan. 2on2offiin pysähtyminen sujui hienosti ottaen huomioon vähäiset treenikerrat! Pari kertaa Jipillä putosi toinen takajalka kontaktilta (pennulla, kun ei kroppa ole vielä täysin hallussa :) ) ja Jippi heti korjasi asennon niin, että molemmat takajalat olivat taas kontaktilla - selvästi siis osoitti, että oli saanut jutun juonesta kiinni. Haasteena oli se, että Jippi ei olisi millään halunnut lähteä kontaktilta pois, kun kerran tajusi, että se oli se juttu, mistä sitä namia irtosi. Vielä vapautuskäskykään ei oikeastaan taida tarkoittaa Jipille mitään (minulla käytössä kontaktilla eri vapautuskäsky kuin esimerkiksi lähdöissä), joten vapautin "jes"-käskyllä ja samalla houkuttelemalla Jipin namilla pois kontaktilta.
Lauantaina (18.10.) oli sitten normaalit pentutreenit meidän omatoimiryhmän kanssa - tosin paikalla oli vain minä ja Jippi sekä Tea ja Malva-cockeri. Tehtiin ensin kolmen hypyn "suoraa", joista kaksi ensimmäistä olivat suorassa linjassa ja kolmannelle suora kaareutui eli sille oli tarkoitus lähettää koira vekkauksen kautta. Tehtiin ensin paria suoraa hyppyä ja siitä sitten etupalkkaa siirrettiin lähemmäksi kolmatta hyppyä ja lopulta kolmannen hypyn taakse. Hienosti suoriutuivat molemmat pentuset. Pysyivät hienosti lähdössä (koska meitä oli vain kaksi, niin ei pystytty käyttämään ekstrakäsiä pentua pitelemään) ja lukivat vekkausta hyvin!
Tokana treeninä tehtiin pussia ja tämä olikin molemmille pennuille eka kerta kyseisen esteen parissa. Tästä huolimatta mitään epäröintiä ei ilmennyt, vaan kummatkin syöksyivät pussista kuin vanhat tekijät. Tokihan vielä tehtiin pussia helpotetusti eli ohjaaja piti pussin suuta vähän auki niin, että pentu näki pussista läpi. Kankaan paino ei kuitenkaan tuntunut jännittävän. Tosin eipä se ihmekään - onhan Laura-kasvattaja totuttanut pentuset jo ennen luovutusta kankaisiin/pressuihin :)
Kolmantena treenattavana olikin sitten taas 2on2off puomin alastulolla. Jippi taas osoitti tietävänsä, mitä siellä alastulon päädyssä on tarkoitus tehdä. Se pysähtyi sinne kerta toisensa jälkeen varman oloisesti ja välillä jopa karkasi sinne itsenäisesti pönöttämään :) Hassu pieni! Haasteena on nyt vain tosiaan se vapautus.... Jippi nimittäin tuntuu herkästi vapautuvan jo ensimmäisestä naksautusta seuraavasta namista eli selvästi kuvittelee tehtävän loppuvan siihen. Palkkailtiin sinne alastulolle nyt useamman namin verran aika tiiviisti, ettei se ehtinyt vapautua sieltä välissä. Täytyy kuitenkin kotitreeninä harjoitella laatikkotreenien yhteydessä kestoa siinä asennossa odottamiseen. Samalla pitää opettaa, että "JES" tarkoittaa vapautusta, jotta saadaan Jipille selkeäksi, että se on juuri se sana, jolla sieltä kontaktilta sitten on tarkoitus lähteä. Nythän se ei vielä oikeastaan ymmärrä kyseistä sanaa.
Pentutreenien jälkeen suunnattiin hallilta vielä Tean ja Malvan kanssa agilitykentälle , missä käynnissä olivat seuran kesäkaudenpäätöskisat. Me ei toki siellä tehty muuta kuin oltu kisaturisteina eli ihmeteltiin hälinää, harjoiteltiin vähän odottamista aidassa kiinni ollen (Jippi rauhoittui aika kivasti aitaan ja makoilikin hetken - lopulta alkoi kuitenkin metelöimään eli täytyy pitää treenit vielä riittävän lyhyinä...) ja leikittiin myös pentusten kesken. Malvan lisäksi leikkiseuraksi tuli myös kolmas pentu ja saatiinkin hyvät leikit aikaiseksi :)
Kotiuduttuamme Jipin kanssa, Jippi pääse lepäämään ja lähdin Hugon kanssa ulos. Vuorossa oli omatoimista rally-tokotreenailua. Hugo oli taas ihan tohkeissaan treenailuista - kiva nähdä, että rally-toko saa Hugon syttymään melkein samalla tavoin kuin agility (ei ihan yhtä isosti, mutta kuitenkin innostuu kovasti!). Tehotreenattiin 360-asteen käännöstä sekä oikean että vasemman kautta. Oikealle tässä ei ole oikeastaan ongelmia eli sujuu hyvin. Vasemmalle tämä onnistuu melko helposti, mikäli teemme käännöksen "löysähkönä", mutta pyritään vähitellen tiivistämään käännöstä. Nyt treenattiinkin sitä takapään käyttämistä kääntyessä. Tällaisia treenejä saatiin neurologilta ohjeeksi muutenkin tehdä, joten miksipäs ei sitten yhdistetä jumppailuja ja rally-tokotreenejä :) Vähän jo alkoi löytyäkin takaosan sivuttaisia askeleita käännöksen yhteydessä!
Treenattiin myös liikettä, jossa perusasennosta seurautetaan ensin yksi, sitten kaksi ja lopuksi kolme askelta eteenpäin niin, että aina pysähtyessä koira istuutuu perusasentoon. Tässä ei sikäli ongelmaa, että tämähän on tokoilun puoleltakin tuttua treeniä. Perusasennot olivat tänään taas ilahduttavasti suorahkot ja myös seuraamisesta seisahtuessa istui melko suoraan, kun pari treenikertaa sitten ongelmana meinasi olla toistuvasti vino peruasento. Lisäksi tehtiin liikettä, jossa koira seuraamisesta pyöräytetään ohjaajan eteen istumaan nenä ohjaajaa kohti. Siitä ohjaaja peruuttaa ensin yksi, sitten kaksi ja lopulta kolme askelta koiran seuratessa mukana istuen ohjaajan pysähtyessä aina ohjaajan eteen. Tässä eteen pyörähdyksessä käytän vielä käsiapua eli yhden tukiaskeleen ja käsiliikkeen avulla Hugon saa pyörähtämään eteen istumaan. Täytyy alkaa yhdistämään tähän käskysanaa, jotta saa lopulta vähennettyä vartaloapuja. Peruuttaessa tehdään vähän kuin pieniä luoksetuloja eli sikäli ei ongelmaa - tosin Hugo herkästi tässä innostuneena tulee vähän liiankin lähelle ohjaajaa eli astuu herkästi varpaille tai saattaa törmätä. Meillä oli kaikkiaan kivat treenailut, jotka päättyivät vielä palloleikkeihin eli superkivaa Hugon mielestä! Tämän jälkeen se vielä pääsi vanhempieni kanssa lenkkeilemään eli kiva toiminnan täyteinen päivä molemmilla koirilla :)
Tänään aamu alkoi harmaissa merkeissä ja vettä satoi. Se ei kuitenkaan estänyt minua, Hugoa, Kaija-kasvattajaa ja Neppiä lähtemästä lenkille. Kierrettiin sateesta huolimatta mukava lenkki ja Hugokin tuntui olevan sateesta huolimatta ihan innokas lenkkeilijä. On muuten hauska huomata, että Hugo on selvästi omaksunut tietyt paikat leikkipaikoiksi. Lenkin varrella on nurmipelto, jolla ollaan välillä käyty leikkimässä, joten heti sitä lähestyessä Hugo nappasi valtavan kepin (se oli enemmänkin tukki :D ) suuhun ja lähti rientämään kohti peltoa. Hetken jouduin sille uskottelemaan, ettei nyt mennä leikkimään litimärälle pellolle ennen kuin se suostui lähtemään meidän mukaan pellon ohi ja tullessamme takaisin päin taas siitä ohi, se yritti vielä yhden kerran, josko silloin oltaisi menty leikkimään.
Puolilta päivin oli sitten ohjelmassa Wirneen-porukan hakutreenit Nurmijärvellä. Nappasin Julian ja Mellin kyytiin Pukinmäen asemalta ja matkasimme siitä sitten kohti hakumetsää. Treeneissä mukana oli Jipin ja Mellin lisäksi J-pennuista myös Just, Jäynä ja Maggie ja muita mukana olleita koiria olivat Nessa, Hoppu, Jocke, Tintti, Pihka, Prilla ja Hyrrä. Alkuun käytiin kimppalenkillä ja kunnon juoksukisat saivat koirat aikaiseksi. Jipillä oli niiiiiiiiiin kivaa päästessään kunnolla riehumaan sekä sisarusten että myös muiden Wirneen-poppoon koirien kanssa. Kiva kuitenkin huomata, että sillä tuntuu (ainakin toistaiseksi) vielä löytyvän korvat myös kesken leikkien eli tarvittaessa sen sai kutsuttua luokse kesken touhuilujenkin.
Pentujen kanssa treenailtiin hakuilua siten, että metsään piiloutui maalimies namipurkin kanssa. Maalimiestä lähdettiin lähestymään pennun kanssa siitä suunnasta, johon tuuli tekemällä laajaa siksakkia mennen vähitellen lähemmäksi maalimiestä. Heti, kun pentu osoitti saaneensa ilmavainun, päästettiin liinasta irti ja annettiin pennun itse löytää maalimies ilmavainun avulla. Kullekin pennulle tehtiin yhteensä kolme hakua. Ensimmäisellä kerralla Jippi tuntui olevan todella hämmentynyt siitä, että miksi siellä metsässä oikein seilattiin edestakaisin. Se katseli ympärilleen ihan hölmistyneenä ja yritti välillä vetää toiseen suuntaan, mutta jatkettiin vain matkaa. Sitten ihan yhtäkkiä se sai vainun ja sinä sekuntina sen nenä kääntyi kohti maalimiestä. Päästäessäni irti liinasta, se juoksi suoraan maalimiehen luokse saaden isot kehut ja namipurkin sisällön palkaksi. Tokalla hakukerralla se selvästi tuntui kiinnostuvan meidän perässä kulkevista ihmisistä ja oli sitä mieltä, että voisi mennä "löytämään" kyseiset henkilöt ja saada kenties siitä palkkaa... Pyysin sitä kuitenkin jatkamaan matkaa, vaikka välillä aina kääntyikin kovasti kohti näitä henkilöitä. Kuitenkin siitäkin huolimatta, että keskittyminen ei ollut alusta lähtien vainun etsimisessä, taas se vainun saaminen sai aikaan skarppaamisen eli saman tien Jippi taas kääntyi kohti maalimiestä ja lähti tehokkaasti etsimään ilmavainun avulla. Kolmannella kerralla taaskin perässä tulevat ihmiset kiinnostivat kovasti ja onnistuin jopa päästämään Jipin vainun perään ehkä vähän turhan aikaisin, kun se kyllä haisteli maalimiehen suuntaan, mutta sitten irti päästettyäni se kurvasikin perässä tulevien ihmisten luokse, eikä olisi millään tullut luokseni jatkamaan tehtävää, kun ei kerran näiden ihmisten löytäminenkään tuonut palkkaa :D Kuitenkin sitten jatkettiin tehtävän suoritusta ja lopulta Jippi sai jo vähän etäämmältä ilmavainun maalimiehestä ja se lähti innokkaasti etsimään. Se juoksi vähän ohi maalimiehestä, mutta kuitenkin jatkoi työskentelyä ahkerasti ja keskittyneesti. Kurvasi siis takaisin etsimään ja löysikin sitten maalimiehen saaden taas isot kehut ja namit.
Hauska viikonloppu siis takana koiraharrastusten parissa ja lisäksi kerittiin vielä käydä ravintolassa syömässä ja katsomassa leffa eli kaikkiaan viikonloppu täynnä hurjan kivaa ohjelmaa!
Tunnisteet:
agility,
arki,
hakutreenit,
kavereita,
kuvia,
rally-toko,
terveys
sunnuntai 12. lokakuuta 2014
Hurjan kivan viikonlopun kurja päätös
Kotiuduin työmatkalta siis perjantaina. Kävin alkuillasta Hugon kanssa ihan kahdestaan lenkillä ja sen jälkeen lähdettiin Jipin kanssa treffaamaan Wirneen poppoota: Melli-siskon lisäksi paikalla oli ensin Nauru ja sitten vähän myöhemmin myös Raiku ja Pihka. Jippi, Melli ja Nauru saivat aikaan kunnon juoksukisailut (jotka Nauru kyllä vielä aika kevyesti voitti :D ) ja Melli ja Jippi toki otti myös painimatseja. Leikkituokiosta löytyy alta Maijan ottamia kuvia - kiitos niistä!
Raikun ja Pihkan liityttyä joukkoon treenailtiin kimpassa vielä rally-tokoa/tokoa. Jipin kanssa tehtiin seuraamista, luoksetuloa ja lisäksi rally-tokon liikettä, jossa koira tulee sivulta eteen ja siitä ohjaaja peruuttaa koira edessään ensin yhden, sitten kaksi ja lopuksi kolme askelta koiran seuratessa edellä ja pysähtyen istumaan aina ohjaajan pysähtyessä. Tämä sujui hyvin, koska Jipillä eteen istuminen tuntuu olevan aika vahva liike :) Seuraaminen ja sivulletulo tosiaan kaipaa tehotreeniä, jotta päästään namiavusta eroon, mutta tätä ei toki nyt ollakaan ehditty reissusta johtuen viimeisen viikon aikana treenaamaan.
Lauantaina Jipillä on agilitytreenit. Ollaan siis otettu kolmen muun pentusen kanssa yhteinen agilityvuoro hallilta koko talveksi. Tänään tehtiin Jipin kanssa putkikulmia ja hienosti haki 90 asteen kulmasta suoran putken, vaikka etupalkka odotti putken toisessa päässä Jipin näkyvillä - kertaakaan ei yrittänyt lintsata suoraan palkalle, vaan haki putken hyvin. Toisena treeninä tehtiin vinon hypyn (riman tilalla ponnari) hakemista. Tehtiin kolmen hypyn suoraa, jossa eka ja vika hyppy olivat ihan normaalisti suorassa ja keskimmäinen oli aika jyrkästi vinossa. Tehtiin ensin ihan pelkkää vinoa hyppyä ja kun se ei tuottanut ongelmia, lisättiin eteen se yksi suora hyppy. Tässä ekalla kerralla Jippi kaahasi vinosta hypystä ohi, mutta korjasi sitten hienosti eli sama virhe ei toistunut, vaan haki muilla kerroilla hyvin myös sen vinon hypyn. Kivat treenailut oli taas!
Eilen iltapäivällä sitten lähdettiin Hugon kanssa lenkille ja seuraksi saatiin Sonja ja Ofelia. Hurjan hauskaa tuntui Hugolla olevan :)
Tänään vuorossa oli sitten ensin Jipin kanssa koirapuistokäynti. Ei olla aiemmin koirapuistoissa käyty, mutta ollaan kuultu positiivisia kommentteja yhdestä läheisestä koirapuistosta, jossa kuulemma käy melko järkevää porukkaa. Sinne siis mentiin ja mukaan lähti myös Sonja ja Pirkko-pentu. Ennen Pirkon tuloa Jippi pääsi tutustumaan muihin koiriin ensin yksin. Viisi isoa koiraa ajoi sitä alkuun takaa niin, että Jippiä tuntui hirvittävän oikein kunnolla. Alkoikin pitää puoliaan haukkumalla oikein kunnolla muille, mutta harmiksi kylläkään muut eivät oikein pennun haukkuimisista ottaneet opikseen. Käveltiin Jipin kanssa vähän niin, että muut jättivät aavistuksen sitä rauhaan ja sen jälkeen Jippi lähtikin tekemään oma-aloitteisesti muihin tuttavuutta ja lopulta haastoikin niitä jo leikkimään. Hienoa siis, että sai rohkeuden kerättyä! Ja tämän jälkeen paikalle tulikin Pirkko (jota aika tunkeilevat koirat myöskin alkuun hirvitti) ja pennut saivatkin kunnon peuhailut aikaiseksi. 1,5 tuntia vietettiin siis aikaa riehumassa.
Kotona Jippi joutui pesulle ja tämän jälkeen pääsi väsy pentunen lepäämään. Kurkkasin tässä vaiheessa Jipin suuhun. Sillä on yläkulmureita lukuun ottamatta kaikki muut hampaat jo vaihtuneet ja eilen huomasin, että oli puhjennut pysyvät kulmurit jo niiden hyvinkin jämäkästi olevien maitokulmurien etupuolelle. Niinpä päätin tänäänkin vilkaista tilanteen ja tällöin havaitsin, että toinen maitokulmuri oli katkennut ikenen tasalta. Ei siis auta muu kuin käyttää Jippi eläinlääkärissä hampaanpoistossa - tulehdusriski, kun noissa katkenneissa hampaissa on, varsinkin, kun on katkennut sieltä aika juuresta.... Vähän on nyt Jippi ollut loppupäivän ajan vaisuna eli ilmeisesti on suu kipeänä. Heti aamulla täytyy soittaa sille aikaa, ja toivotaan, että saadaan se heti huomiselle!
Äsken oltiin sitten vielä Hugon kanssa jatkoryhmä agilitytreeneissä tuurailemassa. Tarkoituksena oli mennä kokeilemaan agilitya nyt neljän viikon tauon jälkeen melko iisisti. Mentiin mm. matalammilla rimoilla. Siitäkin huolimatta touhu tyssäsi jo kolmannella hypyllä, jolle tehtiin takaakierto. Matalasta rimasta huolimatta Hugo stoppasi kerta toisensa jälkeen täysin ja pysähdyksestä hyppäsi sitten vaikean näköisesti selkä notkolla ja pää pystyssä. Muuten vauhtia riitti ja suorilla hypyillä ei tullut empimistä, joskaan en ehtinyt niillä hyppytyyliä juuri arvioidakaan. Kuitenkin jätettiin sitten treenit kesken, eikä tehty sivutreeninä olleita keppejäkään. Oireiluita ei arjessa juurikaan ole näkynyt ja Hugo on ollut pirteä oma itsensä, mutta jotainhan kummaa tuossa nyt on.... Eli ei auta muuta kuin varmistaa tilanne eläinlääkärillä. Niinpä soitan sitten huomenna Jipin lisäksi eläinläääkäriajan myös Hugolle.
Raikun ja Pihkan liityttyä joukkoon treenailtiin kimpassa vielä rally-tokoa/tokoa. Jipin kanssa tehtiin seuraamista, luoksetuloa ja lisäksi rally-tokon liikettä, jossa koira tulee sivulta eteen ja siitä ohjaaja peruuttaa koira edessään ensin yhden, sitten kaksi ja lopuksi kolme askelta koiran seuratessa edellä ja pysähtyen istumaan aina ohjaajan pysähtyessä. Tämä sujui hyvin, koska Jipillä eteen istuminen tuntuu olevan aika vahva liike :) Seuraaminen ja sivulletulo tosiaan kaipaa tehotreeniä, jotta päästään namiavusta eroon, mutta tätä ei toki nyt ollakaan ehditty reissusta johtuen viimeisen viikon aikana treenaamaan.
Lauantaina Jipillä on agilitytreenit. Ollaan siis otettu kolmen muun pentusen kanssa yhteinen agilityvuoro hallilta koko talveksi. Tänään tehtiin Jipin kanssa putkikulmia ja hienosti haki 90 asteen kulmasta suoran putken, vaikka etupalkka odotti putken toisessa päässä Jipin näkyvillä - kertaakaan ei yrittänyt lintsata suoraan palkalle, vaan haki putken hyvin. Toisena treeninä tehtiin vinon hypyn (riman tilalla ponnari) hakemista. Tehtiin kolmen hypyn suoraa, jossa eka ja vika hyppy olivat ihan normaalisti suorassa ja keskimmäinen oli aika jyrkästi vinossa. Tehtiin ensin ihan pelkkää vinoa hyppyä ja kun se ei tuottanut ongelmia, lisättiin eteen se yksi suora hyppy. Tässä ekalla kerralla Jippi kaahasi vinosta hypystä ohi, mutta korjasi sitten hienosti eli sama virhe ei toistunut, vaan haki muilla kerroilla hyvin myös sen vinon hypyn. Kivat treenailut oli taas!
Eilen iltapäivällä sitten lähdettiin Hugon kanssa lenkille ja seuraksi saatiin Sonja ja Ofelia. Hurjan hauskaa tuntui Hugolla olevan :)
Tänään vuorossa oli sitten ensin Jipin kanssa koirapuistokäynti. Ei olla aiemmin koirapuistoissa käyty, mutta ollaan kuultu positiivisia kommentteja yhdestä läheisestä koirapuistosta, jossa kuulemma käy melko järkevää porukkaa. Sinne siis mentiin ja mukaan lähti myös Sonja ja Pirkko-pentu. Ennen Pirkon tuloa Jippi pääsi tutustumaan muihin koiriin ensin yksin. Viisi isoa koiraa ajoi sitä alkuun takaa niin, että Jippiä tuntui hirvittävän oikein kunnolla. Alkoikin pitää puoliaan haukkumalla oikein kunnolla muille, mutta harmiksi kylläkään muut eivät oikein pennun haukkuimisista ottaneet opikseen. Käveltiin Jipin kanssa vähän niin, että muut jättivät aavistuksen sitä rauhaan ja sen jälkeen Jippi lähtikin tekemään oma-aloitteisesti muihin tuttavuutta ja lopulta haastoikin niitä jo leikkimään. Hienoa siis, että sai rohkeuden kerättyä! Ja tämän jälkeen paikalle tulikin Pirkko (jota aika tunkeilevat koirat myöskin alkuun hirvitti) ja pennut saivatkin kunnon peuhailut aikaiseksi. 1,5 tuntia vietettiin siis aikaa riehumassa.
Kotona Jippi joutui pesulle ja tämän jälkeen pääsi väsy pentunen lepäämään. Kurkkasin tässä vaiheessa Jipin suuhun. Sillä on yläkulmureita lukuun ottamatta kaikki muut hampaat jo vaihtuneet ja eilen huomasin, että oli puhjennut pysyvät kulmurit jo niiden hyvinkin jämäkästi olevien maitokulmurien etupuolelle. Niinpä päätin tänäänkin vilkaista tilanteen ja tällöin havaitsin, että toinen maitokulmuri oli katkennut ikenen tasalta. Ei siis auta muu kuin käyttää Jippi eläinlääkärissä hampaanpoistossa - tulehdusriski, kun noissa katkenneissa hampaissa on, varsinkin, kun on katkennut sieltä aika juuresta.... Vähän on nyt Jippi ollut loppupäivän ajan vaisuna eli ilmeisesti on suu kipeänä. Heti aamulla täytyy soittaa sille aikaa, ja toivotaan, että saadaan se heti huomiselle!
Äsken oltiin sitten vielä Hugon kanssa jatkoryhmä agilitytreeneissä tuurailemassa. Tarkoituksena oli mennä kokeilemaan agilitya nyt neljän viikon tauon jälkeen melko iisisti. Mentiin mm. matalammilla rimoilla. Siitäkin huolimatta touhu tyssäsi jo kolmannella hypyllä, jolle tehtiin takaakierto. Matalasta rimasta huolimatta Hugo stoppasi kerta toisensa jälkeen täysin ja pysähdyksestä hyppäsi sitten vaikean näköisesti selkä notkolla ja pää pystyssä. Muuten vauhtia riitti ja suorilla hypyillä ei tullut empimistä, joskaan en ehtinyt niillä hyppytyyliä juuri arvioidakaan. Kuitenkin jätettiin sitten treenit kesken, eikä tehty sivutreeninä olleita keppejäkään. Oireiluita ei arjessa juurikaan ole näkynyt ja Hugo on ollut pirteä oma itsensä, mutta jotainhan kummaa tuossa nyt on.... Eli ei auta muuta kuin varmistaa tilanne eläinlääkärillä. Niinpä soitan sitten huomenna Jipin lisäksi eläinläääkäriajan myös Hugolle.
Tunnisteet:
agility,
arki,
kavereita,
kuvia,
rally-toko,
terveys,
toko/tottis
sunnuntai 5. lokakuuta 2014
Torstain tokot
Hugo oli viime tiistaina 30.9. fyssarilla, eikä siellä löytynyt mitään kummempaa. Ei kuulemma ollut juminen. Edelleen takaosaan kaivataan lisää voimaa eli jumpat jatkuu edelleen. Vähän olen alkanut pohtia pitäisiköhän Hugon kanssa kokeilla vesijuoksumattotreeniä... Epäilyttää siksi, että a) Hugo jännittää outoja alustoja ja vesijuoksumatolla se pitäisi saas lasiseinäiseen koppiin juoksumatolle, jonne pitäisi kavuta ramppia pitkin ja b) Hugo ei fanita vettä/uimista. Useampi fyssari on kuitenkin sanonut, että ihan valtaosa koirista kyllä on saatu matolle, vaikka olisikin alusta-/vesipelkoinen. Eli ehkä kokeilemisen arvoinen juttu!
Saatiin kehoitus vielä hetken taukoilla agilitysta (ihan vain varmuuden vuoksi), ja sitten aloittaa treenailu matalammilla rimoilla ensin. Niinpä taukoillaan vielä ensi viikon ajan ja sitten sen jälkeen kokeillaan miten hyppääminen sujuu aloittaen matalilla rimoilla!
Torstaina 2.10. tokoiltiin taas sekä Jipin että Hugon kanssa ohjatusti. Jipin treeneissä tehtiin ensin sivulletuloa. Tehtiin edelleen käsiavusteisesti, mutta niin, ettei kädessä ollut namia. Jippi tekee takaosalla hyvin töitä, mutta käsiavun häivyttäminen tuntuu haastavalta. Saatiinkin ehdotukseksi treenailla sivulletuloa pesuvatitreenillä eli niin, että asetetaan pesuvati ohjaajan jalkojen vasemmalle puolelle ja koira opetetaan kiertämään takapäätä pesuvadilla olevan etupään ympäri niin, että se kääntyy perusasentoon. Tämä voisi toimia Jipin kanssa hyvin..! Toisaalta käsiavunkin häivyttäminen varmasti kyllä onnistuisi, kunhan vain treenailisi säännöllisesti ja vähentäisi apua asteittain jumittumatta turhan helpotettuun versioon!
Tehtiin myös luoksetuloja. Ensin tehtiin niin, että kutsuin Jipin luokse ja namiavulla houkuttelin sen eteeni loppuasentoon. Hienosti sujui myös kovasta vauhdista - tosin palkan saatuaan Jippi päätti kaahata kunniakierroksen ympäri kenttää :D Mainittavaa tosin, ettei se mennyt lainkaan muiden pentujen luokse tällä karkumatkallaan ja kaahasi lopulta luokseni hurjaa vauhtia :) Tämän jälkeen tehtiin vauhtiluoksetuloja niin, että kouluttaja piteli pentua ja kutsuin Jipin sitten innostaen luokse ja heitin lelupalkan sille ja leikittiin palkaksi. Hirmuista vauhtia tuli luokse, mutta kouluttaja sanoi, että luoksetulossa ohjaajan eteen on kyllä olemassa se riski, että koira alkaa ennakoimaan pysähdystä eli alkaa hidastelemaan. Tokossahan yleensä sivulletulo tehdään suoraan peruasentoon, jolloin koiran on helpompi tulla kovaa vauhtia koko matkan ajan. PK-puolen tottiksessa sen sijaan luoksetulo täytyy tehdä eteen ja siitä koira kutsutaan erikseen sivulle. Eli nyt täytyy tosissaan miettiä miten me luoksetulo halutaan tehdä. Toisaalta houkuttelisi se tokomainen luoksetulo, koska siitä on helpompi saada siisti. Sitten taas pitäisi erikseen opettaa se eteen pysähtyvä luoksetuloa, mikäli suuntaisi myös PK-kokeisiin... Eli haastavaa sekin.. Ehkäpä kuitenkin järkevintä on pysyä siinä eteen tulevassa luoksetulossa myös tokopuolella ja vain pitää huolehtia, että vauhti säilyy... Täytyy ehkä kysellä kokeneempien toko-/PK-harrastajien mielipiteitä!
Seuraamisissa tuli todettua, että Jippi osaa hakeutua seuraamaan oikeaan paikkaan ja suorana, kun minä peruutan ja se kulkee vasemman jalkani vieressä. Tämä onnistuu siis ilman mitään käsiapuja tms. Käännähtäessä ympäri oikeaan seuraamiseen, käsiavusteisesti kyllä sujuu lyhyen matkaa, mutta ilman käsiapua lähtee herkästi seuraamaan vähän väljästi ja poikittaa herkemmin, kun odottaa palkkaa ja kääntyy sitä kohti. Saatiin tähän neuvoja ja kehoitus palkata alkuun heti jokaisesta onnistuneesta askeleesta. Vaatimustaso alkuun vähän alemmaksi ja heti kun Jippi alkaa saada juonesta kiinni aletaan sheippaamaan seuraamista ns. täydellisemmäksi eli kriteeriä nostetaan koko ajan asteittain.
Hugon treenit alkoi paikkamakuulla. Hugo kävi tosi kierroksilla ennen paikkamakuuta, intoa oli vähän liikaakin, eikä meinannut malttaa odotella rivissä treenaamisen aloittamista. Siitäkin huolimatta itse paikkamakuun se suoritti taas rauhassa ja keskittyneesti. Siirtyi tosin sammakkoasentoon melko alkuvaiheessa, mutta oli kuitenkin rauhallinen alusta loppuun. Kouluttajatkin hämmästelivät edellisessä kokeessa ilmennyttä levottomuutta (kouluttajat näkivät suorituksen siellä), kun treeneissä on niin iisisti paikkamakuussa...
Yksilöliikkeistä tehtiin itsenäisesti seuraamista (kaveritreenaaja toimi liikkurina) ja kaukokäskyjä. Seraamisissa ei erityisempiä huomioita. Kaukoissa haastavin siirtymä on selvästi maasta istumaannousu, koska istuminen jää joka kerta vajaaksi eli ei nouse istumaan ryhdikkäästi. Hugon on selvästi vaikea nousta ylös asti, kun on kuitenkin pitkärunkoinen eli kunnon istumaannousu vaatisi kropan kokoamista kunnolla pakettiin. Uskon siis, että tämä vaatii juuri tiettyjen lihasten voimistumista, jotta Hugo jaksaa nostaa itsensä ylös asti eli tätä voisi treenailla tokon ulkopuolella lihaskuntotreenimäisesti!
Maahanmenot on istumasta napakoita, seisomasta epäröi aavistuksen ennen kuin menee maahan. Tähänkin siis treenattava varmuutta ja siten nopeutta. Maasta seisomaan nousemista treenattiin myös. Tässä nousee reippaasti ja siirtämättä jalkojaan - helposti vain lähtee vielä noustuaan ottamaan askeleita minua kohti jos on enemmän etäisyyttä eli tehdään vielä niin, että palkkaan ihan läheltä.
Ohjatusti tehtiin jääviä. Maahanmeno oli hyvä. Kuulemma Hugo pysähtyy heti, kun saa käskyn ja menee maahan, mutta siinä tulee se sama hetken mietintä kuin kaukoja treenatessakin seisomasta maahan mennessä. Eli varmuutta vielä siihen siirtymään! Liikkeestä seisomisessa tuli pari hiippailevaa askelta perään ennen pysähtymistä. Niinpä tehotreenattiin sitä pysähdystä ja sitten kun tehtiin uudestaan kokonaisena liikkeenä, oli selvästi napakampi pysähdys.
Hyvä treenit oli taas molempien kanssa :) Kyllä on kiva, kun sekä Hugo että Jippi treeneissä tuntuu tsemppaavan aina täysillä ja tekee valtavalla innolla!
Tämä päivitys tuli kirjoitettua työmatkalta Providencesta ja nyt en ennen perjantaita ole kotona, joten näin ollen ei ole tiedossa koirien kuulumisten päivitystäkään.
Saatiin kehoitus vielä hetken taukoilla agilitysta (ihan vain varmuuden vuoksi), ja sitten aloittaa treenailu matalammilla rimoilla ensin. Niinpä taukoillaan vielä ensi viikon ajan ja sitten sen jälkeen kokeillaan miten hyppääminen sujuu aloittaen matalilla rimoilla!
Torstaina 2.10. tokoiltiin taas sekä Jipin että Hugon kanssa ohjatusti. Jipin treeneissä tehtiin ensin sivulletuloa. Tehtiin edelleen käsiavusteisesti, mutta niin, ettei kädessä ollut namia. Jippi tekee takaosalla hyvin töitä, mutta käsiavun häivyttäminen tuntuu haastavalta. Saatiinkin ehdotukseksi treenailla sivulletuloa pesuvatitreenillä eli niin, että asetetaan pesuvati ohjaajan jalkojen vasemmalle puolelle ja koira opetetaan kiertämään takapäätä pesuvadilla olevan etupään ympäri niin, että se kääntyy perusasentoon. Tämä voisi toimia Jipin kanssa hyvin..! Toisaalta käsiavunkin häivyttäminen varmasti kyllä onnistuisi, kunhan vain treenailisi säännöllisesti ja vähentäisi apua asteittain jumittumatta turhan helpotettuun versioon!
Tehtiin myös luoksetuloja. Ensin tehtiin niin, että kutsuin Jipin luokse ja namiavulla houkuttelin sen eteeni loppuasentoon. Hienosti sujui myös kovasta vauhdista - tosin palkan saatuaan Jippi päätti kaahata kunniakierroksen ympäri kenttää :D Mainittavaa tosin, ettei se mennyt lainkaan muiden pentujen luokse tällä karkumatkallaan ja kaahasi lopulta luokseni hurjaa vauhtia :) Tämän jälkeen tehtiin vauhtiluoksetuloja niin, että kouluttaja piteli pentua ja kutsuin Jipin sitten innostaen luokse ja heitin lelupalkan sille ja leikittiin palkaksi. Hirmuista vauhtia tuli luokse, mutta kouluttaja sanoi, että luoksetulossa ohjaajan eteen on kyllä olemassa se riski, että koira alkaa ennakoimaan pysähdystä eli alkaa hidastelemaan. Tokossahan yleensä sivulletulo tehdään suoraan peruasentoon, jolloin koiran on helpompi tulla kovaa vauhtia koko matkan ajan. PK-puolen tottiksessa sen sijaan luoksetulo täytyy tehdä eteen ja siitä koira kutsutaan erikseen sivulle. Eli nyt täytyy tosissaan miettiä miten me luoksetulo halutaan tehdä. Toisaalta houkuttelisi se tokomainen luoksetulo, koska siitä on helpompi saada siisti. Sitten taas pitäisi erikseen opettaa se eteen pysähtyvä luoksetuloa, mikäli suuntaisi myös PK-kokeisiin... Eli haastavaa sekin.. Ehkäpä kuitenkin järkevintä on pysyä siinä eteen tulevassa luoksetulossa myös tokopuolella ja vain pitää huolehtia, että vauhti säilyy... Täytyy ehkä kysellä kokeneempien toko-/PK-harrastajien mielipiteitä!
Seuraamisissa tuli todettua, että Jippi osaa hakeutua seuraamaan oikeaan paikkaan ja suorana, kun minä peruutan ja se kulkee vasemman jalkani vieressä. Tämä onnistuu siis ilman mitään käsiapuja tms. Käännähtäessä ympäri oikeaan seuraamiseen, käsiavusteisesti kyllä sujuu lyhyen matkaa, mutta ilman käsiapua lähtee herkästi seuraamaan vähän väljästi ja poikittaa herkemmin, kun odottaa palkkaa ja kääntyy sitä kohti. Saatiin tähän neuvoja ja kehoitus palkata alkuun heti jokaisesta onnistuneesta askeleesta. Vaatimustaso alkuun vähän alemmaksi ja heti kun Jippi alkaa saada juonesta kiinni aletaan sheippaamaan seuraamista ns. täydellisemmäksi eli kriteeriä nostetaan koko ajan asteittain.
Hugon treenit alkoi paikkamakuulla. Hugo kävi tosi kierroksilla ennen paikkamakuuta, intoa oli vähän liikaakin, eikä meinannut malttaa odotella rivissä treenaamisen aloittamista. Siitäkin huolimatta itse paikkamakuun se suoritti taas rauhassa ja keskittyneesti. Siirtyi tosin sammakkoasentoon melko alkuvaiheessa, mutta oli kuitenkin rauhallinen alusta loppuun. Kouluttajatkin hämmästelivät edellisessä kokeessa ilmennyttä levottomuutta (kouluttajat näkivät suorituksen siellä), kun treeneissä on niin iisisti paikkamakuussa...
Yksilöliikkeistä tehtiin itsenäisesti seuraamista (kaveritreenaaja toimi liikkurina) ja kaukokäskyjä. Seraamisissa ei erityisempiä huomioita. Kaukoissa haastavin siirtymä on selvästi maasta istumaannousu, koska istuminen jää joka kerta vajaaksi eli ei nouse istumaan ryhdikkäästi. Hugon on selvästi vaikea nousta ylös asti, kun on kuitenkin pitkärunkoinen eli kunnon istumaannousu vaatisi kropan kokoamista kunnolla pakettiin. Uskon siis, että tämä vaatii juuri tiettyjen lihasten voimistumista, jotta Hugo jaksaa nostaa itsensä ylös asti eli tätä voisi treenailla tokon ulkopuolella lihaskuntotreenimäisesti!
Maahanmenot on istumasta napakoita, seisomasta epäröi aavistuksen ennen kuin menee maahan. Tähänkin siis treenattava varmuutta ja siten nopeutta. Maasta seisomaan nousemista treenattiin myös. Tässä nousee reippaasti ja siirtämättä jalkojaan - helposti vain lähtee vielä noustuaan ottamaan askeleita minua kohti jos on enemmän etäisyyttä eli tehdään vielä niin, että palkkaan ihan läheltä.
Ohjatusti tehtiin jääviä. Maahanmeno oli hyvä. Kuulemma Hugo pysähtyy heti, kun saa käskyn ja menee maahan, mutta siinä tulee se sama hetken mietintä kuin kaukoja treenatessakin seisomasta maahan mennessä. Eli varmuutta vielä siihen siirtymään! Liikkeestä seisomisessa tuli pari hiippailevaa askelta perään ennen pysähtymistä. Niinpä tehotreenattiin sitä pysähdystä ja sitten kun tehtiin uudestaan kokonaisena liikkeenä, oli selvästi napakampi pysähdys.
Hyvä treenit oli taas molempien kanssa :) Kyllä on kiva, kun sekä Hugo että Jippi treeneissä tuntuu tsemppaavan aina täysillä ja tekee valtavalla innolla!
Tämä päivitys tuli kirjoitettua työmatkalta Providencesta ja nyt en ennen perjantaita ole kotona, joten näin ollen ei ole tiedossa koirien kuulumisten päivitystäkään.
maanantai 29. syyskuuta 2014
Epäsäännöllinen arki
Viime viikolla olin pari päivää työmatkalla Pietarissa ja lauantailla lähden Rhode Islandiin vajaaksi viikoksi. Näiden vuoksi arki on jonkin verran rikkonaista ja vaikuttaa siis myös treenailuihin. Viime viikolla esimerkiksi tokotreenit jäivät Pietarin reissun vuoksi kokonaan pois. Tässä alla vähän tiivistetysti molempien haukkujen kuulumisia.
Hugon kuulumiset:
Hugolla on ollut nyt tokosta taukoa, koska jätimme tosiaan eilisen tokokokeen väliin. Tosin käytiin kylläkin rally-tokoilemasas omatoimisesti viikko sitten ja oli kyllä huikeata nähdä sitä intoa, jolla Hugo touhusi! Sekin vahvisti entisestään sitä, että voisi lajina sopia Hugolle ja minulle. Itse pystyn olla rennompi ja toisaalta kehuminen kesken suorituksen saa Hugon innostumaan ja tsemppaamaan vieläkin paremmin. Oli alkutreenistä oikeastaan melkeinpä liiankin innokas ja meinasi edistää seuratessa tehden tehtävistä haastavia. Niinpä tehtiin alkuun vähän töitä, jotta saatiin kierrokset haltuun ja sen jälkeen aloitettiin ratatreeni. Tehtiin pari kertaa läpi helpohko 11 kylttiä sisältänyt rata. Hauskaa oli! Pitäisi kyllä päästä johonkin ohjatustikin treenailemaan, kun nyt pienenä ongelmana on se, että itsellä ei ihan täysin tarkkaa käryä ole kaikista säännöistä ;) Sääntökirjaa tuli kyllä selailtua ja suoritusohjeet kyltteihin tuli opeteltua. Vielä, kun sitten muistaisikin ne....
Agilitysta ollaan vielä taukoiltu ja huomenna olisi vuorossa sitten fyssarin kontrolli. Ollaan jumppailtu fyssarin ohjeiden mukaisesti ja muuten elelty varsin normaalisti, paitsi tosiaan ollaan taukoiltu agilitysta nyt täysin. Kovasti pidän peukkuja, että huomenna fyssarilta saadaan hyviä uutisia ja mahdollisesti päästäisiin palailemaan treenienkin pariin vähitellen. Joka tapauksessa pidetään nyt vielä pari viikkoa taukoa, koska huomiset treenit jäävät väliin fyssarikäynnin vuoksi ja sitten olenkin seuraavan viikon työreissussa. Hyvä ehkä kuitenkin ottaa vähän varman päälle, joten sikäli työmatkan aiheuttama treenitauko tulee ihan hyvään väliin...
Jipin kuulumiset:
Jipin kanssa ollaan tokoiltu omatoimisesti. Malttaminen ei tällä hetkellä vielä ole ihan neidin parhaimpia puolia :D Intoa löytyy vaikka millä mitalla eli tekee kyllä mielellään töitä ja keskittyy hyvin. Odottelut sen sijaan on sen mielestä varsin turhia ja tylsiä juttuja eli paikalla istumista ja makaamista tulisi kyllä alkaa nyt enemmän treenailemaan... Jippi nimittäin mielellään sinkoilisi istuessa odotellessaan muutamia vieteripomppuja ilmaan, ettei ihan paikoillaan tarvitsisi olla :) Seuraamisen treenaaminen on lähtenyt sujumaan kivasti. Toko-kouluttajan neuvoin aloitettiin treeni peruuttamalla itse niin, että koira kulki itsensä edessä ottaen samalla katsekontaktia. Tästä siirryttiin melko pian siihen, että vahvistettiin koiran hakeutumista paikkaan, jossa koiran lapa on ohjaajan vasemman jalan vieressä - edelleen siis niin, että ohjaaja peruuttaa ja koira tulee mukana "etuperin". Tämä lähti aika pian sujumaan naksuteltaessa oikeaa paikkaa ja Jippi tarjoaa oikeaa sijaintia hyvin. Tästä sitten ollaan lähdetty tekemään sellaista treeniä, että ensin peruutan Jipin lapa vasemman jalkani vieressä ja sitten vauhdista pyöräytänkin Jipin oikeaan seuraamisasentoon ja muutan oman suunnan eteenpäin, kuten normaalissa seuraamisessa. Tällöin seuraamisen asento melko automaattisesti tuntuu olevan hyvä ja tosiaan nyt ollaan tehty näin "oikeinpäin" aina vasta ihan parin askeleen verran sitä seuruuta ja heti palkkaus, jotten vahingossakaan vahvista vinoa seuraamista!
Käytiin lauantaina parin muun pennun kanssa agilitya treenailemassa. Tein hyppy-putkiyhdistelmää, jossa yksi treenikaveri piti pentua lähdössä ja toinen meni etupalkkaamaan namialustan kera. Itse olin ohjaamassa. Jippi hakee hypyn (käytössä yhä vain ponnari - ei vielä rimoja!) ja putken hienosti varsinkin, jos itse pysyn paikoillani. Häiriöityy juoksemisestani vielä sen verran, että helposti hakeutuu putkesta ohi, joten nyt tehtiin vain ilman liikehäiriötä tätä treeniä ja lisätään ohjaajan liike sitten vähitellen mukaan. Toisena treeninä tehtiin ilman esteitä eteen irtoamista ja lisäksi ohjauksen kautta namialustalle irtoamista. Sujui selvästi paremmin tämä ohjaukseen tuleminen kuin edellisellä kerralla!
Yhteiskuulumisia:
Eilen päätin illalla tehdä kotona pientä temppuilua naksuttimen kera molempien kanssa. Hugolle aloin opettaa temppua, jossa Hugo nostaa lelun lattialta ja vie sen lelulaatikkoon. Aika nopeasti Hugo pääsi kärryille siitä, mitä siltä vaaditaan, muttei vielä kestä pitkiä kuljetusmatkoja, vaan tehtiin ihan niin, että lelulaatikko oli ihan vieressä. Jipin kanssa sen sijaan tehtiin 2on2off-treeniä laatikon kera. Ensin tarjosi kosketusalustalla oppimaansa etujalkojen kosketusta ja meinasi alkuun vähän turhautua, kun naksautusta ei kuulunutkaan. Lähti sitten kuitenkin lopulta tarjoamaan muitakin juttuja. Ensin naksautin yhden takajalan kosketuksesta ja lopulta vaadin molemmat takajalat laatikolle. 5 min treenin aikana päästiin siihen, että Jippi itsenäisesti tarjosi 2on2off-asentoon pysähtymistä laatikolla. Oikein tyytyväinen olin molempien naksutinsessioihin :)
Ja koska tietystikin meidän arkeen on kuulunut valtavan paljon kaikkea muutakin, joka tässä ei nyt tule mainituksi, niin puhukoon kuvat taas puolestaan.
Hugon kuulumiset:
Hugolla on ollut nyt tokosta taukoa, koska jätimme tosiaan eilisen tokokokeen väliin. Tosin käytiin kylläkin rally-tokoilemasas omatoimisesti viikko sitten ja oli kyllä huikeata nähdä sitä intoa, jolla Hugo touhusi! Sekin vahvisti entisestään sitä, että voisi lajina sopia Hugolle ja minulle. Itse pystyn olla rennompi ja toisaalta kehuminen kesken suorituksen saa Hugon innostumaan ja tsemppaamaan vieläkin paremmin. Oli alkutreenistä oikeastaan melkeinpä liiankin innokas ja meinasi edistää seuratessa tehden tehtävistä haastavia. Niinpä tehtiin alkuun vähän töitä, jotta saatiin kierrokset haltuun ja sen jälkeen aloitettiin ratatreeni. Tehtiin pari kertaa läpi helpohko 11 kylttiä sisältänyt rata. Hauskaa oli! Pitäisi kyllä päästä johonkin ohjatustikin treenailemaan, kun nyt pienenä ongelmana on se, että itsellä ei ihan täysin tarkkaa käryä ole kaikista säännöistä ;) Sääntökirjaa tuli kyllä selailtua ja suoritusohjeet kyltteihin tuli opeteltua. Vielä, kun sitten muistaisikin ne....
Agilitysta ollaan vielä taukoiltu ja huomenna olisi vuorossa sitten fyssarin kontrolli. Ollaan jumppailtu fyssarin ohjeiden mukaisesti ja muuten elelty varsin normaalisti, paitsi tosiaan ollaan taukoiltu agilitysta nyt täysin. Kovasti pidän peukkuja, että huomenna fyssarilta saadaan hyviä uutisia ja mahdollisesti päästäisiin palailemaan treenienkin pariin vähitellen. Joka tapauksessa pidetään nyt vielä pari viikkoa taukoa, koska huomiset treenit jäävät väliin fyssarikäynnin vuoksi ja sitten olenkin seuraavan viikon työreissussa. Hyvä ehkä kuitenkin ottaa vähän varman päälle, joten sikäli työmatkan aiheuttama treenitauko tulee ihan hyvään väliin...
Jipin kuulumiset:
Jipin kanssa ollaan tokoiltu omatoimisesti. Malttaminen ei tällä hetkellä vielä ole ihan neidin parhaimpia puolia :D Intoa löytyy vaikka millä mitalla eli tekee kyllä mielellään töitä ja keskittyy hyvin. Odottelut sen sijaan on sen mielestä varsin turhia ja tylsiä juttuja eli paikalla istumista ja makaamista tulisi kyllä alkaa nyt enemmän treenailemaan... Jippi nimittäin mielellään sinkoilisi istuessa odotellessaan muutamia vieteripomppuja ilmaan, ettei ihan paikoillaan tarvitsisi olla :) Seuraamisen treenaaminen on lähtenyt sujumaan kivasti. Toko-kouluttajan neuvoin aloitettiin treeni peruuttamalla itse niin, että koira kulki itsensä edessä ottaen samalla katsekontaktia. Tästä siirryttiin melko pian siihen, että vahvistettiin koiran hakeutumista paikkaan, jossa koiran lapa on ohjaajan vasemman jalan vieressä - edelleen siis niin, että ohjaaja peruuttaa ja koira tulee mukana "etuperin". Tämä lähti aika pian sujumaan naksuteltaessa oikeaa paikkaa ja Jippi tarjoaa oikeaa sijaintia hyvin. Tästä sitten ollaan lähdetty tekemään sellaista treeniä, että ensin peruutan Jipin lapa vasemman jalkani vieressä ja sitten vauhdista pyöräytänkin Jipin oikeaan seuraamisasentoon ja muutan oman suunnan eteenpäin, kuten normaalissa seuraamisessa. Tällöin seuraamisen asento melko automaattisesti tuntuu olevan hyvä ja tosiaan nyt ollaan tehty näin "oikeinpäin" aina vasta ihan parin askeleen verran sitä seuruuta ja heti palkkaus, jotten vahingossakaan vahvista vinoa seuraamista!
Käytiin lauantaina parin muun pennun kanssa agilitya treenailemassa. Tein hyppy-putkiyhdistelmää, jossa yksi treenikaveri piti pentua lähdössä ja toinen meni etupalkkaamaan namialustan kera. Itse olin ohjaamassa. Jippi hakee hypyn (käytössä yhä vain ponnari - ei vielä rimoja!) ja putken hienosti varsinkin, jos itse pysyn paikoillani. Häiriöityy juoksemisestani vielä sen verran, että helposti hakeutuu putkesta ohi, joten nyt tehtiin vain ilman liikehäiriötä tätä treeniä ja lisätään ohjaajan liike sitten vähitellen mukaan. Toisena treeninä tehtiin ilman esteitä eteen irtoamista ja lisäksi ohjauksen kautta namialustalle irtoamista. Sujui selvästi paremmin tämä ohjaukseen tuleminen kuin edellisellä kerralla!
Yhteiskuulumisia:
Eilen päätin illalla tehdä kotona pientä temppuilua naksuttimen kera molempien kanssa. Hugolle aloin opettaa temppua, jossa Hugo nostaa lelun lattialta ja vie sen lelulaatikkoon. Aika nopeasti Hugo pääsi kärryille siitä, mitä siltä vaaditaan, muttei vielä kestä pitkiä kuljetusmatkoja, vaan tehtiin ihan niin, että lelulaatikko oli ihan vieressä. Jipin kanssa sen sijaan tehtiin 2on2off-treeniä laatikon kera. Ensin tarjosi kosketusalustalla oppimaansa etujalkojen kosketusta ja meinasi alkuun vähän turhautua, kun naksautusta ei kuulunutkaan. Lähti sitten kuitenkin lopulta tarjoamaan muitakin juttuja. Ensin naksautin yhden takajalan kosketuksesta ja lopulta vaadin molemmat takajalat laatikolle. 5 min treenin aikana päästiin siihen, että Jippi itsenäisesti tarjosi 2on2off-asentoon pysähtymistä laatikolla. Oikein tyytyväinen olin molempien naksutinsessioihin :)
Ja koska tietystikin meidän arkeen on kuulunut valtavan paljon kaikkea muutakin, joka tässä ei nyt tule mainituksi, niin puhukoon kuvat taas puolestaan.
![]() |
| Jippi teki tuttavuutta kuumailmapallon kanssa - ei tuntunut neitiä hirvittävän :) |
![]() |
![]() |
| Tuli katsottua Vain elämää hyvässä seurassa :) |
![]() |
| Eräs iltalenkki mahtiseurassa. Ja Hugo niin nautti päästessään painimaan pitkin sänkipeltoja Ofin kanssa! |
![]() |
| Yhteinen projekti |
![]() |
| Jippi näyttää tässä kuvassa pienemmältä kuin todellisuudessa onkaan. Oikeastihan kokoeroa näillä kahdella on enää vain noin reilun 15 cm verran! |
sunnuntai 21. syyskuuta 2014
Tunnelmia tokokokeen jälkeen
Koska kello on paljon, päivitän tänne nyt ihan vain kopioidun facebook-päivitykseni, josta saa pääpiirteittäin kuvan tämän päivän tokokokeista...:
"Hmm.. Täytyy kyllä pohtia mun ja Hugon "tokouran" jatkoa. Kahden vuoden tauon jälkeen tänään käytiin taas tokokokeessa. Vaikkei reilusti yli vuoteen ole treeneissä tullut epäonnistumisia paikkamakuun kanssa (häiriötreenitkin sietänyt hienosti), niin siitäkin huolimatta se koetilanne on vain ylivoimaisen ahdistava. Itse taidan sitten kuitenkin jännittää enemmän kuin itse tiedostankaan ja Hugo sitten reagoi ilmeisesti tähän voimakkaasti. Muutakaan selitystä en keksi sille, että jälleen kerran tuli paikkamakuusta pyöreä nolla, kun Hugo stressaantui silminnähden rivissä, haukkui ja lopulta köpötteli mun luokse.
Muilta osin koe sujui kivasti, vaikka Hugo kyllä yksilöliikkeidenkin aikana tuntui aavistuksen poissaolevalta. Olin kyllä valtavan ylpeä Hugosta, kun se tsemppasi niin hienosti stressaamisesta huolimatta! Pistesaldo olli 157/200, vaikka tosiaan 30 pistettä karisi siitä paikkamakuusta...
Mutta tosiaan nyt kyllä täytyy kovasti miettiä, mitä tokoilun kanssa tekisi. Kyllähän sen harrastamisen kai kuitenkin pitäisi olla hauskaa meidän molempien mielestä...? Voi siis olla, että meillä jää tokoilu treenien tasolle (siitä me nimittäin kyllä tykätään) ja lisäksi ehkä yritetään aloitella rally-tokoa ja sitten mahdollisesti kisailla siinä lajissa. Se tuntuisi lajilta, jossa me molemmat oikeasti voitaisiin pitää hauskaa ilman turhaa stressaamista :) "
Tosiaan, paljon oli hyvää suorituksessa ja olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen siihe, miten hienosti Hugo suoritti yksilöliikkeet, vaikka selvästikään ei ollut ihan täysillä ajatus mukana tekemisessä. Paikkamakuun osalta olen kyllä aika neuvoton... Sitä ollaan tehty nyt muiden ryhmäliikkeenä viikottain vähintään kertaalleen, lähiaikoina jopa kahdesti viikossa. Koirat ovat jopa vaihdelleet ja mukaan on otettu häiriötä ja pidempää kestoa. Siltikin treeneissä paikkamakuut ovat sujuneet vallan mainiosti! Hugo on ollut oikeasti rennon ja rauhallisen oloinen, toisin kuin tänään kokeessa. Eli niin se taitaa vain olla, että vaikka itse oikeasti uskoin paikkamakuun onnistumiseen ennen koetta, niin jostain se jännitys silti kumpuaa. Voihan hitsi!
Ensi viikonloppuna pitäisi mennä toisiin kokeisiin, mutta rehellisesti sanottuna tuntuisi todella kurjalta mennä sinne ns. kokeilemaan onneaan, kun samalla sitten vaikeuttaa muiden koirakoiden suoritusta... Ja toisaalta onnistumisen mahdollisuushan on luultavasti pienempi nyt, kun alla on epäonnistuminen ja sen myötä oma jännitys olisi varmaan vieläkin suurempi... Eli eiköhän me jäädä taas kokeiden osalta tuumaustauolle ja pitää pohtia joko keinoja jännityksen saamiseksi kuriin tai sitten tosiaan keskittyä muihin lajeihin. Rally-tokoa tosin varmaan joka tapauksessa kokeillaan - ei siitä haittaakaan ole :)
Yritän ehtiä kirjoitella lisää lähiaikoina - nyt jää treenipäivitykset ja muut kuulumiset kirjoittamatta, kun täytyy suunnata nukkumaan!
"Hmm.. Täytyy kyllä pohtia mun ja Hugon "tokouran" jatkoa. Kahden vuoden tauon jälkeen tänään käytiin taas tokokokeessa. Vaikkei reilusti yli vuoteen ole treeneissä tullut epäonnistumisia paikkamakuun kanssa (häiriötreenitkin sietänyt hienosti), niin siitäkin huolimatta se koetilanne on vain ylivoimaisen ahdistava. Itse taidan sitten kuitenkin jännittää enemmän kuin itse tiedostankaan ja Hugo sitten reagoi ilmeisesti tähän voimakkaasti. Muutakaan selitystä en keksi sille, että jälleen kerran tuli paikkamakuusta pyöreä nolla, kun Hugo stressaantui silminnähden rivissä, haukkui ja lopulta köpötteli mun luokse.
Muilta osin koe sujui kivasti, vaikka Hugo kyllä yksilöliikkeidenkin aikana tuntui aavistuksen poissaolevalta. Olin kyllä valtavan ylpeä Hugosta, kun se tsemppasi niin hienosti stressaamisesta huolimatta! Pistesaldo olli 157/200, vaikka tosiaan 30 pistettä karisi siitä paikkamakuusta...
Mutta tosiaan nyt kyllä täytyy kovasti miettiä, mitä tokoilun kanssa tekisi. Kyllähän sen harrastamisen kai kuitenkin pitäisi olla hauskaa meidän molempien mielestä...? Voi siis olla, että meillä jää tokoilu treenien tasolle (siitä me nimittäin kyllä tykätään) ja lisäksi ehkä yritetään aloitella rally-tokoa ja sitten mahdollisesti kisailla siinä lajissa. Se tuntuisi lajilta, jossa me molemmat oikeasti voitaisiin pitää hauskaa ilman turhaa stressaamista :) "
Tosiaan, paljon oli hyvää suorituksessa ja olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen siihe, miten hienosti Hugo suoritti yksilöliikkeet, vaikka selvästikään ei ollut ihan täysillä ajatus mukana tekemisessä. Paikkamakuun osalta olen kyllä aika neuvoton... Sitä ollaan tehty nyt muiden ryhmäliikkeenä viikottain vähintään kertaalleen, lähiaikoina jopa kahdesti viikossa. Koirat ovat jopa vaihdelleet ja mukaan on otettu häiriötä ja pidempää kestoa. Siltikin treeneissä paikkamakuut ovat sujuneet vallan mainiosti! Hugo on ollut oikeasti rennon ja rauhallisen oloinen, toisin kuin tänään kokeessa. Eli niin se taitaa vain olla, että vaikka itse oikeasti uskoin paikkamakuun onnistumiseen ennen koetta, niin jostain se jännitys silti kumpuaa. Voihan hitsi!
Ensi viikonloppuna pitäisi mennä toisiin kokeisiin, mutta rehellisesti sanottuna tuntuisi todella kurjalta mennä sinne ns. kokeilemaan onneaan, kun samalla sitten vaikeuttaa muiden koirakoiden suoritusta... Ja toisaalta onnistumisen mahdollisuushan on luultavasti pienempi nyt, kun alla on epäonnistuminen ja sen myötä oma jännitys olisi varmaan vieläkin suurempi... Eli eiköhän me jäädä taas kokeiden osalta tuumaustauolle ja pitää pohtia joko keinoja jännityksen saamiseksi kuriin tai sitten tosiaan keskittyä muihin lajeihin. Rally-tokoa tosin varmaan joka tapauksessa kokeillaan - ei siitä haittaakaan ole :)
Yritän ehtiä kirjoitella lisää lähiaikoina - nyt jää treenipäivitykset ja muut kuulumiset kirjoittamatta, kun täytyy suunnata nukkumaan!
tiistai 16. syyskuuta 2014
Hermot kireällä
Otsikon voi ymmärtää monilla tavoin, mutta lähinnä sillä viitataan fyssarikäynnillä tehtyihin löydöksiin. Palataan ensin sunnuntaihin, jolloin meillä oli Hugon kanssa kahden agistartin verran kisoja. Niistä ei jäänyt jälkipolville juurikaan kerrottavaa - ainoa merkittävä seikka oli se, että kahden startin aikana tuli kahdeksan kieltoa. Siis KAHDEKSAN! Ensimmäisellä radalla niitä tuli 4 ja radan jälkeen tuli pähkäiltyä, että kylläpäs minä ohjasin surkeasti ja meno tökki. Tämäkin oli totta, mutta tuntui myös, ettei Hugo irronnut hypyille niin kuin normaalisti. Noh, seuraavalla radalle päätin lähteä sillä ajatuksella, että maltan odottaa koiraa rynnimättä itse esteeltä esteelle. Mutta sama kieltosuma jatkui ja kun puolivälissä rataa plakkarissa oli jo neljä kieltoa, niin ei auttanut kuin todeta, että jotain oli pielessä. Niinpä keskeytimme radan ja lähdimme kotiin pohtien, että mikähän on vialla. Oli helpottavaa tietää, että seuraavalle päivälle oli fyssariaika varattuna...
Eilen sitten käytiin siellä fyssarissa. Kerroin tokotreeneissä havaituista istumisvaikeuksista, hyppäämishaluttomuudesta sekä myös siitä, että pari viikkoa sitten lenkillä lepotauon jälkeen Hugon noustessa ylös sen takapää heijasi hetken ennen kuin jalat alkoivat taas kantaa. Koska tämän jälkeen liike oli täysin normaalia, epäilin että kyseessä olisi ollut jalkojen puutuminen. Tämän vuoksi oli vahva fiilis siitä, että jotain jumia selässä olisi. Selän lihakset eivät kuitenkaan olleet mitenkään hälyyttävän kireällä. Se, mitä fyssari löysi, oli neuraalikudoksen tensio eli toisin sanottuna kireyttä hermokudoksessa takaosassa sekä takaosan lievää heikkoutta (tosin sanoi, että "heikkous" on vähän turhan voimakas sana kuvaamaan Hugon oireita). Voi johtua esimerkiksi jostain selän alueen lihasjumista - samoin kuin ihmisillä hartioiden ollessa tosi pahasti jumissa voi aiheutua käsien puutumista tms. oireita. Kontrollikäynti on tarkoitus ottaa vajaan kolmen viikon päähän ja siihen asti ohjeena oli välttää hyppäämistä ja tehdä 3-4 viikossa jumppaa. Niinpä ollaan nyt agilitysta treenitauolla (mikä tietää harmi kyllä myös piirinmestaruuskisojen jäämistä meidän osalta väliin....) ja aloitettiin jumppailut tasapainotyynyä hyödyntäen tänään. Nyt pidetään kovasti peukkuja, että oireet helpottaisi ja kyseessä olisi ollut vain esimerkiksi liukastumisen/riehumisen tms. aiheuttama lihasjumi ja siitä seuranneet takapään oireet. Tokoilua saadaan kuulemma jatkaa ja muutenkin liikutus ihan normaalisti eli näillä mennään!
Eilen sitten käytiin siellä fyssarissa. Kerroin tokotreeneissä havaituista istumisvaikeuksista, hyppäämishaluttomuudesta sekä myös siitä, että pari viikkoa sitten lenkillä lepotauon jälkeen Hugon noustessa ylös sen takapää heijasi hetken ennen kuin jalat alkoivat taas kantaa. Koska tämän jälkeen liike oli täysin normaalia, epäilin että kyseessä olisi ollut jalkojen puutuminen. Tämän vuoksi oli vahva fiilis siitä, että jotain jumia selässä olisi. Selän lihakset eivät kuitenkaan olleet mitenkään hälyyttävän kireällä. Se, mitä fyssari löysi, oli neuraalikudoksen tensio eli toisin sanottuna kireyttä hermokudoksessa takaosassa sekä takaosan lievää heikkoutta (tosin sanoi, että "heikkous" on vähän turhan voimakas sana kuvaamaan Hugon oireita). Voi johtua esimerkiksi jostain selän alueen lihasjumista - samoin kuin ihmisillä hartioiden ollessa tosi pahasti jumissa voi aiheutua käsien puutumista tms. oireita. Kontrollikäynti on tarkoitus ottaa vajaan kolmen viikon päähän ja siihen asti ohjeena oli välttää hyppäämistä ja tehdä 3-4 viikossa jumppaa. Niinpä ollaan nyt agilitysta treenitauolla (mikä tietää harmi kyllä myös piirinmestaruuskisojen jäämistä meidän osalta väliin....) ja aloitettiin jumppailut tasapainotyynyä hyödyntäen tänään. Nyt pidetään kovasti peukkuja, että oireet helpottaisi ja kyseessä olisi ollut vain esimerkiksi liukastumisen/riehumisen tms. aiheuttama lihasjumi ja siitä seuranneet takapään oireet. Tokoilua saadaan kuulemma jatkaa ja muutenkin liikutus ihan normaalisti eli näillä mennään!
lauantai 13. syyskuuta 2014
Ja niin se viikonloppu alkoi!
Tässä alkuun pari kuvaa viikon takaa. Kuvissa siis 16-viikkoinen Jippi!
Eilen illalla töiden jälkeen pakkasin molemmat koirat autoon ja suuntasimme Markuksen kera kohti agihallia. Tarkoituksena oli treenailla lähinnä Hugon kanssa, mutta Jippikin pääsi treenailemaan lyhyesti. Hugon kanssa aloitettiin putkikulmilla. Treeni näytti näinkin simppeliltä:
Eilen illalla töiden jälkeen pakkasin molemmat koirat autoon ja suuntasimme Markuksen kera kohti agihallia. Tarkoituksena oli treenailla lähinnä Hugon kanssa, mutta Jippikin pääsi treenailemaan lyhyesti. Hugon kanssa aloitettiin putkikulmilla. Treeni näytti näinkin simppeliltä:
Pulmia ei ole ollut tuollaisissa kulmissa, joka on esitetty numeroin 1a ja 2. Siinä siis vihreä viiva esittää koiran kulkemaa riettiä ja vihreä pallo on minun sijaintini. Hugo hakee putken siis hyvin, mikäli itse jään ikään kuin sisäkurviin lähettämään sitä. Eilen tein näitäkin lisäten vaikeusastetta lähettämällä Hugon ilman hyppyä ihan putken toisen pään kohdalta irtoamaan toiseen päähän, eikä ongelmia ollut. Se siis selvästi osaa ja pystyy kääntymään tiukastikin umpikulmaan. Siitäkin huolimatta nuo toisenlaiset käännökset, joka siis kuvattu lilalla viivalla ja pallolla ovat olleet älyttömän hankalia. Pareissa treeneissä on ollut tämän kaltainen kohta. Jos kulma on ollut loiva, tarkoituksena on ollut ihan vain päällejuoksutyylisesti ohjata koira putkeen, mutta tämä ei ole toiminut lainkaan, koska Hugo ei selvästi ole lähtenyt edes yrittämään hakea putkea, vaan juoksee vain suoraan minua kohti ja haukkuu sitten jaloissani, että mihinkäs nyt mennään. Putkikäskyyn se ei tuollaisissa tunnu reagoivan juurikaan. Viime treeneissä oli juuri tällainen kohta ja lopulta päädyimme kokeilmaan samaa hommaa pakkovalssimaisesti niin, että vielä oikein jarrutin alkuun Hugon menoa sen lähestyessä putkea. Tästäkään huolimatta homma ei meinannut millään luonnistua. Puhuimme kouluttajan kanssa, että minun seistessä putken suulla odottamassa Hugo tulee niin kovaa minua kohti, ettei se selvästi kokoa itseään yhtään ajatellen tulevaa tiukkaa käännöstä. Tällöin ei olisi reilua eikä ehkäpä turvallistakaan pakottaa Hugoa sellaisesta vauhdista yhtäkkiä kääntymään tiukasti putkeen. Niinpä vinkkinä oli vahvistaa jarrutuksia ja pakkovalsseja tällaisissa kohdissa. Pakkovalssilla saan ikään kuin tehtyä Hugolla paremman tien putkelle. Niinpä eilen sitten treenailimme juurikin näitä pakkovalsseja putkeen. Jos olin ajoissa ohjauksen kanssa ja toisaalta sopivan kaukan putken suulta niin, että oikeasti sain tehtyä Hugolle paremman tien putkelle, niin homma toimi. Helpottavaa nähdä, että tällaisetkin kulmat voidaan saada toimimaan, kun ohjaan oikein - hetken jo mietitytti, että mitä jos Hugo ei vain kykene näihin kulmiin. Olisi kurja mennä radalla tietäen, että radalla on meille mahdoton putkikulma. Näin ei kuitenkaan nyt ole, vaan täytyy vain tätä treenailla.
Tässä vaiheessa Hugo pääsi autoon odottamaan ja Jippi pääsi tositoimiin. Ohjelmassa jälleen putkeen irtoamista. Jippi selvästi reagoi jo putkikäskyyn eli kauempaaki ja vaikeammista lähetyskulmista lähtee hakemaan putkea käskyn kuullessaan. Niinpä tehtiin lähetyksiä suoraan putkeen eri kulmista ja palkka lensi aina putken jälkeen. Hyvin sujui ja tosiaan vaikkei mitään tiukkoja umpikulmia toki vielä edes kokeiltu, niin hyvin tuntuu hakevan, vaikkei lähestyminen ihan suora olekaan. Toisena treeninä tehtiin ohjaukseen tulemista. Tähän ei mitään esteitä tarvittukaan - ihan vain pentu, minä, namitargetti ja namipalkan vartija :) Asetelma siis näin simppeli:
Pentu jätettiin siis istumaan nenä kohti noin 10 metrin päässä olevaa namialustaa, jota Markus vartioi. Minä asetuin puoliväliin matkaa aavistuken pois linjalta. Tavoitteena oli saada pentu lukemaan ohjausta niin, että se kiertäisi minut ohjauksen puolelta eli ikään kuin ulkopuolelta sen sijaan, että ampaisisi ohjausta lukematta suoraan linnuntietä namialustalle. Pari ensimmäistä kertaa kävi juurikin niin, että Jippi kaahasi nopeinta reittiä kohti edessä häämöttävää lihapullapalaa. Palkan vartija oli kuitenkin hereillä, eikä tästä siis irronnut palkkaa. Niinpä parin kerran jälkeen Jippi alkoi ragoida ohjauksiini ja saatiin monia hyviä toistoja niin, että se selvästi kurvasti pois linjalta ohjauksen mukaisesti ja irtosi siitä sitten hienosti namialustalle. Näitä treenaillaan sitten kotipihallakin jatkossa!
Jipin treenit loppuivat tähän ja Hugo pääsi taas jatkamaan treenejä. Tehtiin tokalla treenipätkällä pelkkiä keppejä niin, että lähetin Hugoa kepeille kaikista keksimistäni kulmista. Tehtiin eriasteisia avo- ja umpikulmia ja lisäksi jyrkkää umpikulmaa niin, että itse pakkovalssasin kepeille. Jyrkässä avokulmassa edelleen jos annan ihan itsenäisesti hakea kepeille, Hugo hakee herkästi tokaan keppiväliin. Ohjauksen avustmaan haki hyvin oikeaan väliin eli vielä jatketaan tämän vahvistamista. Umpikulmat sen sijaan on Hugolle helpompia ja taipuu hyvin jyrkästäkin umpikulmasta sinne oikeaan aloitusväliin. Kaiken kaikkiaan hyvät täsmätreenit!
Vietiin Markus ja Hugon kotiin ja Jipin kanssa jatkoimme matkaa Östersundomiin, jossa treffasimme Jipin siskon Justin ja omistajan Marian. Myös Marian aikuinen aussie Kipa oli lenkillä mukana. Tehtiin lenkki sen samaisen lammen ympäri, jota myös Hugon ja Jipin kanssa olemme jonkin verran kiertäneet. Voi että oli pennuilla lystiä! Kaikkiaan lenkkeilimme ja leikitimme pentuja 1,5 tuntia ja koko tämän ajan Jippi ja Just juoksivat pitkin pusikoita tai vaihtoehtoisesti pysähtyivät ottamaan painit. Niin hupaisia kakaroita! Kyllä oli tytöillä hauskaa ja tuntuivat olevan todella samanlaisia leikkityyliltään eli ovat todella hyvä leikkipari :)
Lenkin jälkeen Jippi kävi hyvillä mielin kotona lepäilemään ja niinpä minä hieroin Hugon läpi telkkariohjelmaa samalla katsellen. Niin kuin jo edellisessä postauksessa kirjoitinkin, jumia löytyi lapojen takaa ja lannealueelta myös hieman (mitä nyt itse osaan arvioida), joten fyssaria nyt yritän metsästää!
Jumeja vai tylsistymistä?
Hugo on nyt tämän viikon tokotreeneissä molemmissa tehnyt sitä, ettei pysy perusasennossa, vaan heti jos täytyy odotella vähääkään, se siirtyy makaamaan. Torstain tokotreeneissä tätä harmittelin kouluttajalle, kun ihan yllättäen tämä ongelma ilmennyt ja kouluttaja sitten kysäisi, että eihän sillä voisi olla selässä jumia. Ja sitten aloin pohtia, että edellisestä fyssarikäynnistä on kulunut jo pari kuukautta... Plus, että olen kyllä itse huomannut, että selässä on ollut pientä jumia, mutten sitten tiedä, onko se sllaista, mikä voisi aiheuttaa sen, että istuminen tuntuu epämukavalta.. Joka tapauksessa yritän nyt saada fyssariajan mahdollisimman pian, että tulee avattua mahdolliset jumit sieltä selästä. Ensihoidoksi hieroin Hugon tänään ja tuntui jumiselta lannealueelta sekä lapojen takaa. Toki on siltikin mahdollista, ettei tämä istumisongelma mitenkään liity jumeihin vaan oikeasti Hugo vain tylsistyy siinä istuessa, mutta ensin tietysti poissuljetaan tuo ensimmäinen vaihtoehto ja vasta sitten aletaan tehotreenata perusasennossa malttamista!
Muuten Hugon treenit menivät varsin kivasti tällä viikolla. Keskiviikkona tokossa tehtiin häiriöpaikkamakuuta, johon kuului siis se, että kouluttaja kierteli koiria rivissä, kulki lelua heilutellen niiden edestä ja lisäksi vielä vingutteli palloa. Oli kyllä varsin päteviä koiria, koska kestivät ihan huippuhienosti häiriötä. Hugo katseli kouluttajaa, joka puuhaili ympärillä, muttei sen enempää reagoinut eli asento säilyi, eikä vaikuttanut mitenkään rauhattomalta. Lisäksi tehtiin hyppyä omatoimisesti ja nyt se sujui eli ei ollut ongelmia pysähdyksen kanssa niin kuin parina edellisenä kertana oli ollut. Kouluttajan kanssa tehtiin myös kaukokäskyjä ja saatiin vinkkejä, miten voitaisiin jumpata niitä kuntoon. Suurin ongelma on maasta istumaan nouseminen. Hugon on vaikea nousta kunnolla ylös istumaan ja herkästi jää ikään kuin vajaaksi se asento. Näitä siis nyt jumppaillaan! Tosin vasta fyssarin jälkeen, sitä ennen näiden kunnollisten istuma-asentojen vaatiminen ei ehkä ole reilua..
Jipin kanssa tokotreeneissä harjoiteltiin kosketusalustaa ja koska Jippi sen jo jokseenkin on hoksannut, lisättiin haastetta pidentämällä etäisyyttä. Itse seisoin Jipin vieressä ja sen piti siis irrota useampien metrien päässä olevalle alustalle. Alkuun selvästi joutui oikein miettimään, että mitähän tässä pitäisi tehdä. Ei kuitenkaan menettänyt kiinnostusta, vaan aktiivisesti pähkäili ja lopulta hoksasi juosta alustalle. Ja sai toki sitten valtavat kehut, joten seuraavat kerrat olivat kerta kerralta vähän helpompia. Tätä jatketaan nyt kotona niin, että saadaan varmuutta touhuun siitäkin huolimatta, että sinne alustalle täytyy oikeasti irrota. Hyödyllistä myös agitreenejä ajatellen! Tehtiin treeneissä myös katsekontaktia liikkeessä eli peruutin Jipin seuratessa edelläni ylläpitäen katsekontaktia. Palkkaus tapahtui vauhdissa ja tarkoituksena oli, että heti palkkauksen jälkeen katsekontakti palautuisi ja niin se palautuikin. Tehtiin myös perusasentoa namikädellä ohjaten ja tämä sujuu, mikäli itse vain olen riittävän tarkkana siitä, että tuon Jipin oikeaan paikkaan.
Hugon kanssa torstain tokotreeneissä ohjelmassa oli ensin 3 minuutin paikkamakuu. Käskytys perusasennosta maahan tehtiin koira kerrallaan ja tässä Hugo läsähti maahan etuajassa. Tosin se nimenomaan "läsähti", eikä tehnyt liikkeenomaista maahanmenoa, joten veikkaan, että tämä johtui tästä ongelmasta perusasennossa pysymisen kanssa (mahdollisesti selkäjumin takia) eikä niinkään siitä, että naapuri käskytti oman koiransa maahan. Siltikin tätä pitää kyllä treenailla ehdottomasti lisää sitten kuin Hugo on tsekattu jumittomaksi. Tätä ollaan tehty vain pari kertaa aiemmin ja silloin Hugo herkästi on reagoinut muiden käskyihin... Varsinainen paikkamakuu sujui taas rauhallisesti ja hyvässä asennossa asentoa muuttamatta.
Tehtiin ohjatusti lisäksi ruutua. Tehtiin sitä näyttöruutuna eli minä ja Hugo odotettiin noin 5 metrin päässä ruudusta ja kouluttaja kävi näyttämässä maata ruudun takaosassa. Tämän jälkeen lähetin Hugon ruutuun ja tällöin hakeutui aika kivasti sinne ruudun takaosaan. Kokeiltiin sitten välissä ilman näyttöä, mutta silloin heti huomasi, että Hugo oli epävarmempi siitä, että mitä pitää tehdä. Kouluttaja ehdotti, että kokeilisin kosketusalustan käyttöä ruudun opettamisen apuna. Nyt täytyy siis vielä vahvistaa kosketusalustaa ihan yksittäisenä temppuna (sitä on tullut aika vähän Hugon kanssa käytettyä lähiaikoina) ja sitten testataan sitä ruudussa.
Omatoimisesti tehtiin Hugon kanssa sitten noutoa - tosin vain kapulan pitoharjoituksia sekä maasta nostamista. En viitsi kauheasti noutoa tehdä kokonaisena liikkeenä nyt, kun treenailun alla on vauhdin kasvattaminen luoksetuloon. Noutotreeneissä nopeus on sitäkin suurempi ongelma, joten otetaan se treeniin vasta, kun luoksetulossa on tullut edistystä :) Toisessa omatoimitreenipisteessä tehtiin seuraamisen käännöksiä. Tehotreeninä siis käännöksiä vasemmalle ja oikealle sekä täyskäännöksiä. Tämä sujuu nyt tasaisen mukavasti. Vieläkin vasemmalle käännöksestä uupuu sellainen kunnollinen takapään heivaaminen käännöksessä, mutta käännös on kuitenkin selkeä käännös ilman, että joudun jalalla auttamaan Hugoa kääntymään.
Muuten Hugon treenit menivät varsin kivasti tällä viikolla. Keskiviikkona tokossa tehtiin häiriöpaikkamakuuta, johon kuului siis se, että kouluttaja kierteli koiria rivissä, kulki lelua heilutellen niiden edestä ja lisäksi vielä vingutteli palloa. Oli kyllä varsin päteviä koiria, koska kestivät ihan huippuhienosti häiriötä. Hugo katseli kouluttajaa, joka puuhaili ympärillä, muttei sen enempää reagoinut eli asento säilyi, eikä vaikuttanut mitenkään rauhattomalta. Lisäksi tehtiin hyppyä omatoimisesti ja nyt se sujui eli ei ollut ongelmia pysähdyksen kanssa niin kuin parina edellisenä kertana oli ollut. Kouluttajan kanssa tehtiin myös kaukokäskyjä ja saatiin vinkkejä, miten voitaisiin jumpata niitä kuntoon. Suurin ongelma on maasta istumaan nouseminen. Hugon on vaikea nousta kunnolla ylös istumaan ja herkästi jää ikään kuin vajaaksi se asento. Näitä siis nyt jumppaillaan! Tosin vasta fyssarin jälkeen, sitä ennen näiden kunnollisten istuma-asentojen vaatiminen ei ehkä ole reilua..
Jipin kanssa tokotreeneissä harjoiteltiin kosketusalustaa ja koska Jippi sen jo jokseenkin on hoksannut, lisättiin haastetta pidentämällä etäisyyttä. Itse seisoin Jipin vieressä ja sen piti siis irrota useampien metrien päässä olevalle alustalle. Alkuun selvästi joutui oikein miettimään, että mitähän tässä pitäisi tehdä. Ei kuitenkaan menettänyt kiinnostusta, vaan aktiivisesti pähkäili ja lopulta hoksasi juosta alustalle. Ja sai toki sitten valtavat kehut, joten seuraavat kerrat olivat kerta kerralta vähän helpompia. Tätä jatketaan nyt kotona niin, että saadaan varmuutta touhuun siitäkin huolimatta, että sinne alustalle täytyy oikeasti irrota. Hyödyllistä myös agitreenejä ajatellen! Tehtiin treeneissä myös katsekontaktia liikkeessä eli peruutin Jipin seuratessa edelläni ylläpitäen katsekontaktia. Palkkaus tapahtui vauhdissa ja tarkoituksena oli, että heti palkkauksen jälkeen katsekontakti palautuisi ja niin se palautuikin. Tehtiin myös perusasentoa namikädellä ohjaten ja tämä sujuu, mikäli itse vain olen riittävän tarkkana siitä, että tuon Jipin oikeaan paikkaan.
Hugon kanssa torstain tokotreeneissä ohjelmassa oli ensin 3 minuutin paikkamakuu. Käskytys perusasennosta maahan tehtiin koira kerrallaan ja tässä Hugo läsähti maahan etuajassa. Tosin se nimenomaan "läsähti", eikä tehnyt liikkeenomaista maahanmenoa, joten veikkaan, että tämä johtui tästä ongelmasta perusasennossa pysymisen kanssa (mahdollisesti selkäjumin takia) eikä niinkään siitä, että naapuri käskytti oman koiransa maahan. Siltikin tätä pitää kyllä treenailla ehdottomasti lisää sitten kuin Hugo on tsekattu jumittomaksi. Tätä ollaan tehty vain pari kertaa aiemmin ja silloin Hugo herkästi on reagoinut muiden käskyihin... Varsinainen paikkamakuu sujui taas rauhallisesti ja hyvässä asennossa asentoa muuttamatta.
Tehtiin ohjatusti lisäksi ruutua. Tehtiin sitä näyttöruutuna eli minä ja Hugo odotettiin noin 5 metrin päässä ruudusta ja kouluttaja kävi näyttämässä maata ruudun takaosassa. Tämän jälkeen lähetin Hugon ruutuun ja tällöin hakeutui aika kivasti sinne ruudun takaosaan. Kokeiltiin sitten välissä ilman näyttöä, mutta silloin heti huomasi, että Hugo oli epävarmempi siitä, että mitä pitää tehdä. Kouluttaja ehdotti, että kokeilisin kosketusalustan käyttöä ruudun opettamisen apuna. Nyt täytyy siis vielä vahvistaa kosketusalustaa ihan yksittäisenä temppuna (sitä on tullut aika vähän Hugon kanssa käytettyä lähiaikoina) ja sitten testataan sitä ruudussa.
Omatoimisesti tehtiin Hugon kanssa sitten noutoa - tosin vain kapulan pitoharjoituksia sekä maasta nostamista. En viitsi kauheasti noutoa tehdä kokonaisena liikkeenä nyt, kun treenailun alla on vauhdin kasvattaminen luoksetuloon. Noutotreeneissä nopeus on sitäkin suurempi ongelma, joten otetaan se treeniin vasta, kun luoksetulossa on tullut edistystä :) Toisessa omatoimitreenipisteessä tehtiin seuraamisen käännöksiä. Tehotreeninä siis käännöksiä vasemmalle ja oikealle sekä täyskäännöksiä. Tämä sujuu nyt tasaisen mukavasti. Vieläkin vasemmalle käännöksestä uupuu sellainen kunnollinen takapään heivaaminen käännöksessä, mutta käännös on kuitenkin selkeä käännös ilman, että joudun jalalla auttamaan Hugoa kääntymään.
tiistai 9. syyskuuta 2014
Herra Häiriönsietäjä & Neiti Vispilähäntä
Viime tiistaina 2.9. lupaavien treeneissä ohjelmassa ollut rata sai kyllä etukäteen niskakarvat pystyyn. Oli sellaista vääntöä ja kääntöä, että tuli todettua, ettei varmaan pitkälle sillä radalla pötkitä. Mutta toisin kävi. Toki niitä valsseja valssin perään hinkattiin samoin kuin persjättöjä, mutta lopulta alkoi palaset loksahdella paikoilleen ja saatiin rata tehtyä läpi kohtalaisen sujuvasti ja ilman kammottavaa tuskailua. Tuli myös huomattua, että persjätöissä itse jään helposti turhan passiiviseksi eli puolen vaihto kyllä sujuu, mutta jää se viimeinen "törkkäisy" sinne hypylle herkästi väliin edetessä itse riman suuntaisesti eli en siis muista ohjata hyppyä riittävästi. Radalla oli kohta, jossa edettiin ikään kuin "siksak"-muodossa hypyltä toiselle ja kokeilin tätä alkuun persjätöillä. Näissä tosiaan herkästi tuli kieltoja, kun unohdin ohjata alakropalla niille hypyille. Kun tehtiin sama pätkä ilman käsiä, muistin taas jalkojen käytön ja homma alkoi sujua. Hyvä muistutus siis taas itselleni, että ne on ne jalat, joita se koira lukee.... Valsseilla sama kohta sujui helpommin, koska valssatessa tulee ihan automaattisesti muistettua sen alakropan käytön! Valsseilla saatiin myös sama kohta suoritettua nopeammassa ajassa, kun kellotettiin eri vaihtoehtoja. Oli kyllä niin kivat treenit taas ja tuli huomattua taas, että Hugo on pätevä poju!
Keskiviikon tokoissa 3.9. tehtiin paikkamakuu, josta tuli sitten oikein kunnon häiriötreeni tarkoituksetta. Ensin koirien takana hallin aulassa putosi häkin päältä reppu, joka kaikumisen kera sai aikaan Hugon viereisten koirien nousemisen. Hugokin kyllä hätkähti ja vilkaisi taakseen, mutta malttoi pysyä paikoillaan. Tämän jälkeen menin hetkeksi hallin päädyssä olevaan takahuoneeseen eli taas treenailtiin hieman sitä näkösuojassa olemista. Palattuani riviin takaisin tuli vielä kolmas häiriö, kun yksi treenaaja saapui vähän myöhässä treeneihin ja aulaan tuli haukkuva koira. Tässä vaiheessa kukaan koira ei enää hätkähtänyt rivissä eli hyvää siedätystä saivat näissä paikkamakuutreeneissä ;) Valtavan ylpeä olin Hugosta ihan siksi, koska muisatn vielä niin hyvin sen ajan, kun paikkamakuu oli niin älyttömän mahdoton liike meille! Ja nyt Huksu pysyy hienosti RAUHALLISENA siellä rivissä häiriöistä huolimatta.
Sen sijaan toisessa tokotreenien harjoituksessa ei pärjätykään niin hyvin. Aiheena oli estehyppy, jossa ei yleisesti ole ollut ongelmaa. Kirjoitinkin, että ensimmäisissä VKK:n tokotreeneissä edellisellä viikolla Hugo oli hiippaillut siellä esteen takana pysähdyskäskyn saamisen jälkeen ja se teki saman tänäänkin. Seisahtui kyllä käskystä, mutta saman tien otti haparoivia askeleita kohti estettä. Uusittiin liike ja palkkasin vasta onnistumisesta. Tämän jälkeen siirryttiin sivuun tekemään itsenäisesti seisahtumisia liikkeestä (ei siis seuraamisesta, vaan ihan vain niin, että kesken käppäilyn seisauttelin Hugoa). Toimi hyvin ja lopuksi kokeiltiin vielä estehyppyä uudestaan ja nyt toimi.
Kolmantena teemana oli liikkeiden välit ja niiden aikaiset siirtymät. Pohdittiin siis, että mikä olisi kullekin koirakolle paras keino siirtyä koesuorituksessa liikkeestä toiseen. Meillähän nämä ovat se suurin ongelmakohta ALO-koetta ajatellen. Liikkeitä en jännitä, mutta sitä kyllä, että nouseeko Hugon kierrokset liikaa liikkeiden välillä ja odottelujen aikana. Sehän siis ei meinaa malttaa lyhyenkään tekemättömyyden aikana ja siksi usein kerää kierroksia esimerkiksi luoksepäästävyyden aikana, kun pitää rivissä odotella, kun tuomari käy yksitellen kunkin koirakon luona. Lisäksi tosiaan liikkeiden jälkeen palkatessani rapsutuksin se innostuu herkästi ja saattaa yrittää leikkiä hihnalla tms. mitä todellakaan en haluaisi sen siinä tilanteessa tekevän. Niinpä otettiin nyt käyttöön käsky "nätisti", joka tarkoittaa siis vapaamuotoista seuraamista niin, että Hugo kulkee mukana, muttei tarvitse ylläpitää katsekontaktia, eikä tarvitse olla tietyllä puolella tai tietyssä kohdassa. Tämä tuntui ainakin testatessa toimivan eli jatketaan kokeilua ja tietysti varsinainen tulikoe on sitten parin viikon päästä, kun mennään tokokokeisiin. Siellä nähdään toimiiko tämä silloinkin, kun itse jännitän....
Torstain tokot jouduimme jättämään sekä Hugon että Jipin kanssa väliin muun ohjelman vuoksi. Sen sijaan molempien koirien kanssa on tullut tehtyä pieniä omatoimitokoiluja. Hugon kanssa ollaan keskitytty vauhdikkaisiin luoksetuloihin ja liikkeestä seisahtumisiin. Jipin kanssa ollaan tehty maahanmenoa ja siinä malttamista (jostain syystä istuen odottaminen on paljon helpompaa!) ja lisäksi ollaan treenailtu katsekontaktin ottamista käskystä ja sen ylläpitämistä myös minun siirtyessä koiran vierelle ikään kuin perusasentoon. Perusasentoon tulemista ollaan treenailtu myös ja tässä täytyykin nyt olla jo heti alkuun tarkkana. Jippi tulee nätisti perusasentoon ja pysyy siinä kyllä, mutta vaatiessani katsekontaktia, herkästi siirtää painoa vähän ulkojalalle. Hugon kanssahan ollaan ajauduttu siihen, että se helposti nojaa voimakkaasti siihen ulommaiseen tassuun eli haluan puuttua tähän nyt Jipin kanssa heti alkuun. Niinpä palkka tulee tästä perusasennosta nyt aina koiran vasemmalta puolelta eli ulkopuolelta. Pyrin myös pitämään vaaditun kontaktiajan riittävän lyhyenä, ettei sen keskittyminen herpaannu ja siksi ala nojaamaan ulospäin. Täytyy kuitenkin kysäistä torstaina tokotreeneissä tähän vinkkejä lisää!
Sunnuntaina 7.9. oltiin Wirneen hakutreeneissä. Laura-kasvattaja treenaili Hopun kanssa, mutta muutoin paikalla oli vain pentusia: Jippi, Jäynä, Melli ja Nox. Pentusten treenin ideana oli taas antaa pennulle käsitys siitä, että metsässä on kivoja vieraita ihmisiä, joilta saa palkkaa, kun juoksee luokse. Ohjaaja meni pennun kanssa polulle, joka toimi keskilinjana. Toinen "maalimies" meni toiselle puolelle polkua ja toinen toiselle. Molemmilla oli kolme namipurkkia. Ensin toinen huusi pentua luokse ja palkkasi purkilla, kun pentu juoksi luokse. Kun pentu oli syönyt, toinen alkoi kutsua ja taas pentu sai purkin palkaksi, kun juoksi luokse. Pentu siis eteni maalimiesten välillä siksakia ja maalimiehet liikkuivat hieman eteenpäin ja myös kasvattivat aavistukset välimatkaa aina palkkausten välillä. Maksimimatka oli varmaan sellaista 20 metrin luokkaa eli ei vielä mitään hurjia matkoja, mutta kuitenkin niin, että pentu pääsi kunnolla juoksemaan maalimieheltä toiselle. Oli kyllä niin hulvattoman hauskaa nähdä Jippi rynnimässä metsässä intoa pursuen purkilta purkille. Vauhtia riitti, eikä epäröinyt ollenkaan lähtiessään aina etenemään toisen maalimiehen luokse. Hieman jopa meinasi alkaa naurattamaan neiti Vispilähännän meno, sillä Jippi tyylilleen uskollisena juoksi pitkin metsää häntä vispaten holtittomasti eri ilmansuuntiin :) Niin iloinen pikkuinen!
Ja loppuhuipennuksena täytyy vielä infota, että Jippi on ollut sekä eilen että tänään kokonaisen työpäivän (n. 8,5 h) ajan tekemättä pissoja sisälle! Eilen oli ihmetys suuri, kun en etsimisestä huolimatta löytänyt lätäköitä papereilta enkä lattialta. Kuvittelin sen olevan kertaluontoinen juttu, mutta sama toistui tänään! Ihan loistojuttu. Ei se nyt vielä tietysti sitä tarkoita, että Jippi olisi sisäsiisti. Kyllä varmasti tulee päiviä, jolloin se tekee tarpeet paperille tai pissaa matolle kesken leikkien, mutten olisi kuvitellut, että todellakaan näin nopeasti tulisi edes yksittäistä koko työpäivän ajan kestänyttä "sisäsiisteyttä" :)
Keskiviikon tokoissa 3.9. tehtiin paikkamakuu, josta tuli sitten oikein kunnon häiriötreeni tarkoituksetta. Ensin koirien takana hallin aulassa putosi häkin päältä reppu, joka kaikumisen kera sai aikaan Hugon viereisten koirien nousemisen. Hugokin kyllä hätkähti ja vilkaisi taakseen, mutta malttoi pysyä paikoillaan. Tämän jälkeen menin hetkeksi hallin päädyssä olevaan takahuoneeseen eli taas treenailtiin hieman sitä näkösuojassa olemista. Palattuani riviin takaisin tuli vielä kolmas häiriö, kun yksi treenaaja saapui vähän myöhässä treeneihin ja aulaan tuli haukkuva koira. Tässä vaiheessa kukaan koira ei enää hätkähtänyt rivissä eli hyvää siedätystä saivat näissä paikkamakuutreeneissä ;) Valtavan ylpeä olin Hugosta ihan siksi, koska muisatn vielä niin hyvin sen ajan, kun paikkamakuu oli niin älyttömän mahdoton liike meille! Ja nyt Huksu pysyy hienosti RAUHALLISENA siellä rivissä häiriöistä huolimatta.
Sen sijaan toisessa tokotreenien harjoituksessa ei pärjätykään niin hyvin. Aiheena oli estehyppy, jossa ei yleisesti ole ollut ongelmaa. Kirjoitinkin, että ensimmäisissä VKK:n tokotreeneissä edellisellä viikolla Hugo oli hiippaillut siellä esteen takana pysähdyskäskyn saamisen jälkeen ja se teki saman tänäänkin. Seisahtui kyllä käskystä, mutta saman tien otti haparoivia askeleita kohti estettä. Uusittiin liike ja palkkasin vasta onnistumisesta. Tämän jälkeen siirryttiin sivuun tekemään itsenäisesti seisahtumisia liikkeestä (ei siis seuraamisesta, vaan ihan vain niin, että kesken käppäilyn seisauttelin Hugoa). Toimi hyvin ja lopuksi kokeiltiin vielä estehyppyä uudestaan ja nyt toimi.
Kolmantena teemana oli liikkeiden välit ja niiden aikaiset siirtymät. Pohdittiin siis, että mikä olisi kullekin koirakolle paras keino siirtyä koesuorituksessa liikkeestä toiseen. Meillähän nämä ovat se suurin ongelmakohta ALO-koetta ajatellen. Liikkeitä en jännitä, mutta sitä kyllä, että nouseeko Hugon kierrokset liikaa liikkeiden välillä ja odottelujen aikana. Sehän siis ei meinaa malttaa lyhyenkään tekemättömyyden aikana ja siksi usein kerää kierroksia esimerkiksi luoksepäästävyyden aikana, kun pitää rivissä odotella, kun tuomari käy yksitellen kunkin koirakon luona. Lisäksi tosiaan liikkeiden jälkeen palkatessani rapsutuksin se innostuu herkästi ja saattaa yrittää leikkiä hihnalla tms. mitä todellakaan en haluaisi sen siinä tilanteessa tekevän. Niinpä otettiin nyt käyttöön käsky "nätisti", joka tarkoittaa siis vapaamuotoista seuraamista niin, että Hugo kulkee mukana, muttei tarvitse ylläpitää katsekontaktia, eikä tarvitse olla tietyllä puolella tai tietyssä kohdassa. Tämä tuntui ainakin testatessa toimivan eli jatketaan kokeilua ja tietysti varsinainen tulikoe on sitten parin viikon päästä, kun mennään tokokokeisiin. Siellä nähdään toimiiko tämä silloinkin, kun itse jännitän....
Torstain tokot jouduimme jättämään sekä Hugon että Jipin kanssa väliin muun ohjelman vuoksi. Sen sijaan molempien koirien kanssa on tullut tehtyä pieniä omatoimitokoiluja. Hugon kanssa ollaan keskitytty vauhdikkaisiin luoksetuloihin ja liikkeestä seisahtumisiin. Jipin kanssa ollaan tehty maahanmenoa ja siinä malttamista (jostain syystä istuen odottaminen on paljon helpompaa!) ja lisäksi ollaan treenailtu katsekontaktin ottamista käskystä ja sen ylläpitämistä myös minun siirtyessä koiran vierelle ikään kuin perusasentoon. Perusasentoon tulemista ollaan treenailtu myös ja tässä täytyykin nyt olla jo heti alkuun tarkkana. Jippi tulee nätisti perusasentoon ja pysyy siinä kyllä, mutta vaatiessani katsekontaktia, herkästi siirtää painoa vähän ulkojalalle. Hugon kanssahan ollaan ajauduttu siihen, että se helposti nojaa voimakkaasti siihen ulommaiseen tassuun eli haluan puuttua tähän nyt Jipin kanssa heti alkuun. Niinpä palkka tulee tästä perusasennosta nyt aina koiran vasemmalta puolelta eli ulkopuolelta. Pyrin myös pitämään vaaditun kontaktiajan riittävän lyhyenä, ettei sen keskittyminen herpaannu ja siksi ala nojaamaan ulospäin. Täytyy kuitenkin kysäistä torstaina tokotreeneissä tähän vinkkejä lisää!
Sunnuntaina 7.9. oltiin Wirneen hakutreeneissä. Laura-kasvattaja treenaili Hopun kanssa, mutta muutoin paikalla oli vain pentusia: Jippi, Jäynä, Melli ja Nox. Pentusten treenin ideana oli taas antaa pennulle käsitys siitä, että metsässä on kivoja vieraita ihmisiä, joilta saa palkkaa, kun juoksee luokse. Ohjaaja meni pennun kanssa polulle, joka toimi keskilinjana. Toinen "maalimies" meni toiselle puolelle polkua ja toinen toiselle. Molemmilla oli kolme namipurkkia. Ensin toinen huusi pentua luokse ja palkkasi purkilla, kun pentu juoksi luokse. Kun pentu oli syönyt, toinen alkoi kutsua ja taas pentu sai purkin palkaksi, kun juoksi luokse. Pentu siis eteni maalimiesten välillä siksakia ja maalimiehet liikkuivat hieman eteenpäin ja myös kasvattivat aavistukset välimatkaa aina palkkausten välillä. Maksimimatka oli varmaan sellaista 20 metrin luokkaa eli ei vielä mitään hurjia matkoja, mutta kuitenkin niin, että pentu pääsi kunnolla juoksemaan maalimieheltä toiselle. Oli kyllä niin hulvattoman hauskaa nähdä Jippi rynnimässä metsässä intoa pursuen purkilta purkille. Vauhtia riitti, eikä epäröinyt ollenkaan lähtiessään aina etenemään toisen maalimiehen luokse. Hieman jopa meinasi alkaa naurattamaan neiti Vispilähännän meno, sillä Jippi tyylilleen uskollisena juoksi pitkin metsää häntä vispaten holtittomasti eri ilmansuuntiin :) Niin iloinen pikkuinen!
![]() |
| Jäynä, Melli ja Jippi takarivissä ja Nox ottamassa varaslähtöä :D |
![]() |
| Jäynä, Melli, Nox ja Jippi |
Ja loppuhuipennuksena täytyy vielä infota, että Jippi on ollut sekä eilen että tänään kokonaisen työpäivän (n. 8,5 h) ajan tekemättä pissoja sisälle! Eilen oli ihmetys suuri, kun en etsimisestä huolimatta löytänyt lätäköitä papereilta enkä lattialta. Kuvittelin sen olevan kertaluontoinen juttu, mutta sama toistui tänään! Ihan loistojuttu. Ei se nyt vielä tietysti sitä tarkoita, että Jippi olisi sisäsiisti. Kyllä varmasti tulee päiviä, jolloin se tekee tarpeet paperille tai pissaa matolle kesken leikkien, mutten olisi kuvitellut, että todellakaan näin nopeasti tulisi edes yksittäistä koko työpäivän ajan kestänyttä "sisäsiisteyttä" :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



























