Pompputreenit vol 2

Eilen siis agilitykurssin toinen kerta ja ohjelmassa olikin pujottelun ja putken kertausta, pussia, putken ja hypyn yhdistelmää sekä A-estettä. Putki sujui jo nyt hyvin samoin kuin putken ja hypyn yhdistelmä. Siinä lähetin Hugon putkeen (nyt juoksee putkeen jo ihan sillä, että osoitan putkea ja annan komennon "putki"), joka teki 90 asteen kulman putken keskivaiheilla. Hugon juostessa ulos putkessa annoin kädellä merkin edessäolevalle esteelle ja hyppykomennolla Hugo hyppäsi esteen, jonka takana sitten odotti namialusta.

Myös pussi sujui yllättävän hyvin. Ensimmäinen kerta jännitti Hugoa taas kovasti. Siinä siis koiran tulee mennä lyhyen putken pätkän läpi, jonka perässä on kangas, joka roikuuu parin metrin matkan maata pitkin. Koiran tulee siis juosta putkeen ja työntää itsensä pussin/kankaan läpi. Ensin pidin kangasta koholla niin, että Hugo näki pussin läpi. Kun vihdoin sain sen suostuteltua ensimmäisen kerran pussista läpi, niin seuraava kerta sujuikin taas helposti. Hugo tuli jo kuin vanha tekijä ja suostuipa se parin kerran jälkeen kulkemaan pussin ihan niin kuin se pitääkin suorittaa eli työnsi itsensä siitä läpi.

A-este osoittautuikin sitten varsinaiseksi ongelmaksi. A-estettä olemme siis harjoitelleet tottiksessa, eikä tuota enää minkäänlaista ongelmaa. Päin vastoin, se tykkää siitä ja juoksee innoissaan esteen yli. Nyt A-este oli kuitenkin pinnaltaan erilainen, kuten viimeksi selitin ja Hugon mielestä kamala. Tassut liukuivat pinnalla ja sehän sai Hugon jähmettymään täysin. Vapaaehtoisesti se ei liikkunut esteellä mihinkään, vaan saimme melkeinpä nostaa sitä yli siitä. Ja siltikin Hugo oli kauhusta jäykkänä ja se yritti kynnet esillä saada otetta jostain. Menimme esteen näin neljä kertaa, mutta oikeastaan meni vain huonompaan suuntaan. Este oli namitettu koko matkalta, mutta siltikin jännitys vei voiton.

Tänään on vuorossa tottistreenit ja toivonkin, ettei A-esteestä ole nyt tullut mitään mörköä Hugolle. Aion ainakin käydä kokeilemassa meneekö se tottiskentän A-esteen vielä normaalisti. Ja jos menee niin ajattelin mennä jokin päivä sinne kentälle kokeilemaan sitä A-estettä sillä tyylillä, jolla sitä agilityssä opeteltiin. Eli nameja koko matkalle niin, että koira etenee esteen rauhallisesti ja tassut pysyy esteessä koko matkan. Hugo, kun tuntui innostuvan A:sta siellä tottiksessa viime kerralla niin, että yritti hypätä alas tulossa jo liian aikaisin esteeltä maahan. Namituksen avulla voisin saada sen malttamaan oikeasta kiivetä este alas asti. Toivotaan sitten, että Hugo alkaa tajuta, ettei se A ole sen peloittavampi sielä agilityssäkään, vaikka pinta onkin vähän liukkaampi.

Hyppelyä

Eilen alkoi viiden viikon agilitykurssi, josta viimeksi kirjoittelin. Kurssilla käydään agilityn esteitä yksitellen läpi ja pidin ohjaajan opetustavasta kovasti. Opetus oli selkeää ja esteet ja niiden suoritus käytiin läpi niin, että tällainen ihan vasta-alkajakin ymmärsi, miten este kannattaa opetella.

Kävimme ihan perus hyppyä, jota on tottistreenejenkin puolesta tullut harjoiteltua. Siinä ei siis ongelmia. Treenasimme myös keppejä niin, että kuusi pystyssä olevaa keppiä tuli pujotella. Siis koira pujottelee ja ohjaaja kulki vieressä :P Tämä onnistui aika kivasti niin, että houkuttelin Hugon keppien lomitse namilla. Lopussa saatiin jopa lisättyä vauhtia hieman. Hugolle kauhistusta aiheuttikin sitten kolmas harjoittelemamme este, nimittäin putki. Kyseessä on kankainen haitarimainen putki, jonka voi asetella suoraksi tai mutkalle ja koiran tulisi siis juosta siitä läpi. Hugolle on aina ollut hankalia uudet alustat eli osasin odottaa tämänkin tuottavan vaikeuksia. Kerroin tästä ohjaajalle ja niinpä laitoimmekin putken mahdollisimman lyhyeksi, jolloin se oli vain noin parin metrin pituinen. Jouduin houkuttelemaan muutaman minuutin ennen kuin Hugo tuli putkesta läpi, mutta kehut olivat taas sitten valtavat :) Ja vähitellen juttu alkoi taas luonnistua ja lopulta onnistui pidemmänkin putken läpäisy ilman epäröintejä.

Ohjaaja pyysi, että isojen koirien mukaan tulisi seuraavalla kerralla kaksi ohjaajaa. Vuorossa on nimittäin keinulauta ja ehkä myös A-este, jolloin avustajaa tarvitaan molemmille puolille estettä siltä varalta, että koira yrittää hypätä alas esteeltä. Keinulauta arvatenkin tulee olemaan haasteellinen... A-esteestä on vaikea sanoa etukäteen. Sitähän olemme tottistreeneissä harjoitelleet ja Hugo on tykännyt siitä nykyään kovasti. Nyt este on kuitenkin hieman jyrkempi ja tottiksessa este on pinnoitettu kangas- tai kumimatoin, kun nyt esteen pinta on karkeaa maalia. Pinta on siis liukkaampi ja kovempi, joten voi olla, että Hugo arastaa sitä.

Aiemmin blogissa vieraillut kultainennoutaja Aapo, on vanhemmillani parasta aikaa hoidossa, joten kävimme Hugon kanssa viikonloppuna tapaamassa Aapoa. Pojat tulivat taas hienosti toimeen keskenään ja tässä onkin pari valokuvaa treffeiltä. Kuvat ovat tosin äärettömän huonoja, koska kahden koiran asetteleminen samaan valokuvaan osoittautui jälleen haastavaksi...



Ai niin ja irroitinpa eilen ensimmäistä kertaa eläessäni punkin. Tänä kesänä Hugolla tosiaan oli pari punkkeja hot spotin yhteydessä ja tuolloin eläinlääkäri irroitti ne. Muuten ei punkkeja olekaan ollut havaittavissa ennen kuin nyt. Pohdinkin, että onkohan niitä nyt tiedossa enemmänkin, kun punkkikarkoitteen tehoaika loppui elokuun lopussa ja sittemmin en ole enää uutta lisännyt. Ajattelin, että nyt alkaa kylmentyä, eikä punkkeja enää olisi kauheasti. Täytyy nyt seurailla, että tuleeko niitä lisää.

Touhuiluja

Viime viikolla kävimme Histassa tekemässä pari jälkeä. Ensimmäinen oli suht suora pitkä pätkä, jolle jätettiin neljä keppiä. Ensimmäistä kertaa tallaajana olikin joku muu kuin minä, enkä sitten tiedä johtuiko siitä, mutta Hugo oli aika ajoin hieman hukassa. Uskoisin kuitenkin, että suurin syy tähän haahuiluun oli melko tiuha sade, joka selvästi häiritsi Hugoa. Se kyllä selvitti jäljen ihan itse alusta loppuun ja nosti kaikki kepit, mutta muutaman kerran se hukkasi jäljen ja haahuili hetken jäljen ympärillä ennen kuin nosti taas jäljen ja lähti seuraamaan oikeaan suuntaan. Toinen jälki oli sitten minun tekemäni, mutta tein siihen yhden kulman. Kulmiahan emme ole ennen harjoitelleet, joten tallasin kulman todella tiuhaan. Hugo meni kulman ohi, mutta pysähtyi muutaman askeleen päästä ja alkoi etsiä jälkeä. Se kyllä palatessaan löysi jäljen ja lähti seuraamaan sitä eli kulma tuli suoritettua. Ehkä huono idea ottaa tällainen uusi tehtävä eteen juuri, kun on huono keli - pitääpä siis kokeilla paremmalla säällä sitten uudestaan niin, että se suora jälki menee ensin hyvin :)

Tänään olisi ollut tottistreenit, mutten mennyt, kun on sadellut koko illan. Minulla on tuonne tottiskentälle vajaan tunnin kävelymatka, joten reissu edestakaisin plus treeint sateessa ei ole omistajan, eikä koiran mieleen! Niinpä lähdimmekin aikaisemmin lenkille ja jäimme sitten ulos tekemään perustreenailuja. Tein seuraamista käännöksillä ja pysähdyksillä ja nämä kaikki sujuivat mielestäni hyvin. Iloiseksi yllätyksekseni myös sivulletulo onnistui namin kera kivasti ja oikea asento löytyi vain pienellä opastuksella käden avulla.

Tottispuolella olen nyt löytänyt uuden haasteen. Olen harjoitellut Hugon kanssa toki noutoja - sekä esteellä että ilman, mutta olen aina tähän saakka tehnyt esineen (esim. pallon) luovutuksen seisaaltaan. Eli "tuo"-käskyllä Hugo noutaa pallon ja tuo sen eteein, jolloin vaihdan sen namiin. Oikeassa liikkeessä esine tulee tuoda luokse ja tämän jälkeen esine suussa istuutua eteen aivan, kuten luoksetulossakin. Joten nyt lähipäivinä olenkin harjoitellut hugon kanssa tätä luovutusta istuutuen. Ja eihän siitä mitään ole tullut. Jostain syystä Hugolle tuntuu hankalalta idealta suorittaa istuminen ja pallon suussa pitäminen samanaikaisesti, sillä saman tien, kun pyydän sitä edessäni istumaan, pallo putoaa suusta ennen kuin takapuoli istahtaa maahan :D Ja olen nyt yrittänyt erilaisia keinoja tämän ongelman ratkaisemiseksi. Sain esimerkiksi neuvon, etten sanoisikaan istu-käskyä, vaan nostaisin namin sen nenä edestä ylöspäin. Tavallisestihan koiralle on melko luontevaa tässä tilanteessa istua, kun nami kulkeutuu pään yläpuolelle. Hugo kuitenkin meni tästäkin hieman hämilleen: tuijotti pitkään seisten pallo suussa namia, kunnes lopulta pudotti pallon ja istuutui. Nyt täytyy siis pähkäillä, miten saisin Huksun ymmärtämään, että sen istumisesta voi suoriutua, vaikka pallo olisikin suussa :)

Niin ja ilmoittauduimme Hugon kanssa muuten agilityn alkeiskurssille! Se on sellainen viiden kerran lyhyt kurssi, jossa käydään perusesteitä ja ohjaamisen perusteita. En mihinkään varsinaiseen seuraan ole liittynyt, koska haluan näin alkuun ainakin vain kokeilla lajia ja katsoa miltä se meidän mielestä vaikuttaa. Lähinnä kiinnostuin sen kokeilusta, kun huomasin tottistreeneissä, kuinka paljon Hugo innostuu esteestä ja A-esteestä. Eli ihan hauskaa olemme menossa pitämään ilman sen suurempia stressejä tai tavoitteita! Sunnuntaina on ensimmäinen kerta, joten kirjoittelen sitten miten meni :)

Syksyn värit

Huomenna jo syyskuu ja keleistä päätellen se syksy on todella nyt tulossa kovaa vauhtia. Korkea aika siis päivittää blogiinkin syysilme!

Ruututreenit

Eilen oli metsäjälkipienryhmän viimeinen harjoittelukerta ja otimme jäljen sijaan aiheeksi esineruudun. Teimme siis täyspitkän 50 metriä syvän ruudun, jonka leveys oli tavallisen 50 metrin sijaan nyt noin 10 metriä. Veimme esineet aivan ruudun takareunaan, jotta koirat oppisivat alusta lähtien hakemaan esineitä sieltä. Esineethän voivat olla missä tahansa kohdassa ruutua, mutta koiran juostessa takaosaan se saa usein hajun matkan varrella olevista esineistä. Ongelmana voi siis olla ennemminkin se, ettei koira mene ruudun takaosaan asti, jolloin takaosaan sijoitetut esineet jäävät täysin huomaamatta.

Ensimmäisessä harjoituksessa ohjaaja vei esineen ruudun takaosaan Hugon katsellessa eli teimme niin sanotun näkölähdön. Lähetin Hugon ruutuun etulinjalta ja se ampaisikin reippaasti siihen suuntaan, mihin se oli nähnyt esineen jäävän. Esine ei kuitenkaan löytynyt, vaan Hugo palasi hetken päästä luokseni. Otin sen siis kiinni ja kävimme yhdessä ruudussa katsomassa esineen jättökohdan. Kun Hugo yritti napata esineen maasta, käänsinkin sen pois ja juoksimme ruudusta. Tein uuden lähetyksen ja tällä kertaa esine löytyi pian ja Hugo palautti sen minulle.

Toisella kertaa teimme jälleen näkölähdön, nyt vain toiseen takakulmaan. Innostin Hugoa jo ennen lähetystä hokien esimerkiksi "missä lelu" ja "etsi lelu". Lähetettyäni Hugon se ampaisi saman tien oikealle suunnalle. Se meni aavistuksen ruudun takarajan yli, mutta palasi nopeasti ruutuun ja jatkoi etsimistä. Se selvästi sai hajun esineestä, sillä se alkoi kiertää ympyrää sen ympärillä. Esine löytyikin melko nopeasti ja Hugo palautti sen minulle. Palautukset toistaiseksi tehtiin niin, että koiran juostessa luokse esineen kanssa kehuimme kovasti ja juoksimme vielä pois päin varmistaaksemme, että koira palaa ruudusta vauhdikkaasti ja palauttaa lelun omistajalle asti.

Koska ensimmäiset treenit menivät hyvin, otimme Hugon kanssa vielä yhden ruutuharjoituksen, joka oli jo hieman lähempänä varsinaista esineruututehtävää. Hugo odotti siis autossa viedessämme esineet ruutuun ja se tuotiin etulinjalle suoraan autosta. Lähetin sen, kuten aiemminkin ja Hugo lähti etsimään lelua edeten melko ruudun keskiosaa pitkin kohti takalinjaa. Takana se kaarsi vasempaan takakulmaan sai jo pian hajun esineestä ja palautti sen minulle vauhdikkaasti. Tähän meni aikaa kaikkiaan alle puoli minuuttia eli olin oikein tyytyväinen Hugoon! Ohjaajakin kehui Hugon ruututyöskentelyä ja tosiaan se selvästi on ymmärtänyt mitä siellä ruudussa pitää tehdä.

Reissusta palattu

Kesän viimeinen mökkireissumme on nyt tehty ja heti aluksi pitää myöntää, että kamera unohtui kotiin. Kännykkäkameralla en sitten vitsinyt kuvia otella ja oikeastaan oli sen verran paljon ohjelmaa, ettei oikein jäänyt aikaakaan kuvauksille :) Otin tänään kuitenkin aamulenkillä pari kuvaa Hugosta ja ne ovat tässä.


Hugo nautti mökillä olemisesta kyllä taas ihan täysin siemauksin. Se kirmaili päivät pitkät pitkin pihamaita ja juuri ja juuri malttoi levätä siinä välissä aina hetken, kunnes oli taas meno päällä. Lisävauhtia antoi myös naapurissa majaillut mittelspitz-narttu, jolla oli ilmeisesti juoksut alkamassa. Hugo oli tytöstä erittäin kiinnostunut ja niinpä kaksikko juoksikin ympäri pihaa peräkkäin useampaankin otteeseen - tietysti tyttö ensin ja Hugo perässä. Varsin ihastuneita nämä kaksi toisiinsa olivat, mutta onneksi ei näytä Hugo tulleen lemmenkipeäksi eli ei ole itkeskellyt perään ja ruokahalukin on tallella.

Lauantaina kävimme tekemässä mökillä pari metsäjälkeä. On se mukavaa saada jäljestää maastossa, missä voi olla melko varma, ettei kukaan ole hetkeen käynyt siellä tallustamassa. Jäljet olvat kumpainenkin noin 100 metriä pitkiä ja keppejä jätin tälle matkalle neljä. Merkkasin keppien kohdat nyt itseäni varten krepeillä. Tämä systeemi tuntuu kyllä meillä toimivan, sillä nyt näin, että Hugo pysyi suurin piirtein oikealla suunnalla ja saatoin antaa sen näin ollen rauhassa työskennellä.

Ensimmäisellä jäljellä alku hieman kangerteli. Maasto oli todella kuivaa ja jonkin verran tuulikin eli liekö sitten hankaloittanut hommaa. Matkalla ensimmäiselle kepille Hugo niin sanotusti hieman hukkasi homman idean. Lähti kyllä innokkaasti matkaan, mutta sitten tuntui hukkaavan jäljen ja tuntui hieman hämmentyvän. Kannustin vain etsimään lisää, mutten näyttänyt suuntaa avuksi. Ja kyllähän se jälki sieltä hetken etsinnän päästä taas löytyi ja loppu sujuikin paremmin. Kepit nousi kaikki ja loppujälki sujuikin kuono maassa ilman sen suurempaa jäljen hakemista.

Toinen jälki sujui kaikkiaan mielestäni hyvin. Oikeastaan missään vaiheessa Hugo ei hukannut jälkea, vaan pystyi jäljestämään aika lailla alusta loppuun kuono maassa jälkeä seuraten. Kepeistä kolme ensimmäistä nousi helposti, neljättä se joutui hieman etsiä, mutta senkin Hugo kyllä merkkasi selvästi alkamalla kierrellä sen ympärillä.

Aiemmin Hugolla oli havaittavissa seilaamista eli herkästi alkoi risteillä jäljen yli siksakkia, jos ei ollut aivan varma mihin suuntaan tulisi mennä. Nyt tällaista seilailua ei enää esiintynyt kummallakaan jäljellä. Lisäksi tällä toisella jäljellä vauhtiakin oli jo sopivasti. Sain itse harppoa jo reippaasti perässä, mutta kuitenkaan Hugo työskentely ei mennyt mielestäni hutiloinniksi. Oikein tyytyväinen olin treenien jälkeen ja niin tuntui olevan Hugokin :) On niin kiva nähdä, miten se nykyään siitä touhusta syttyy. Poikaystäväni Markus oli avustajana ja piteli siis Hugoa aina minun tehdessä jälkeä. Palatessani heidän luokseen, Hugo aina selvästi tiesi jo mitä tuleman piti. Innokkaasti lähti vetämään kohti aloituskohtaa ja välillä joutuu vähän rauhoitellakin sitä ennen kuin lähettää sen jäljelle. Itse jäljen ajaminen meni taas häntä heiluen eli selvästi on Hugolle mieleistä puuhaa!

Pesupäivä

Hugo on saavuttanut nyt jo 14 kuukauden iän joutumatta kertaakaan kokovartalopesulle, joten eilen päätin korjata tilanteen. Tokiha tassuja ja mahan alustaa on joutunut pesemään joskus kurakeleillä, mutta koko turkkia en ole aiemmin pessyt. Eikä se vieläkään varsinaisesti likainen ollut, mutta ajattelin, että tekisi hyvää näin karvanlähdön loppusuoralla, että pesisi irtonaiset karvat pois.

Eli ei, kun collie ammeeseen ja vettä ja shampoota päälle. Käytin ihan eläinkaupasta ostettua pohjavillan omaaville koirille tarkoitettua shampoota, jossa luvattiin helppoa huuhtoutuvuutta. Ja yllättävän helposti se lähtikin. Pelkäsin nimittäin, että saisin huuhtoa ikuisuuden ennen kuin Hugon turkista olisi viimeisetkin shampoojäämät karistettu, mutta itse pesutapahtuma oli ohi varmaankin noin vartissa.

Se kuivatus oli sitten oma juttunsa, sillä havaitsin, että föönääminen on aikasmoisen mahdoton homma yksin. Pitäisi ehdottomasti olla toinen henkilö nameja antamassa, jotta siitä touhusta tulisi mitään. Onneksi Hugo on aina rakastanut tuuletinta, joten laitoin Hugon pötkölleen sängylle ja tolppamallisen tuulettimen koiran viereen sängylle kumoon ja ei kun puhaltamaan. Hugo nautiskeli ja makoili tuulen vireessä niin, että sai pahimmat kosteudet turkista. Ja ihan kuiva siitä lopulta tulikin, eikä ole tulehduksista merkkiä eli sanoisin, että ihan onnistunut pesukeikka :)

Tässä kuva Hugosta shampoon vaahdotusvaiheessa:


Puhtaasta Hugosta ei nyt vielä ole kuvia - en pesu-urakan jälkeen jaksanut enää aloittaa kuvaussessiota. Ensi viikonloppuna suuntaamme taas mökkeilemään Varsinais-Suomeen eli siellä sitten napsin kuvia puhdasturkkisesta hauvasta. Kyllä se turkki muuten tuntuu ja näyttää nyt erilaiselta, vaikkei ennen pesuakaan mielestäni ollut havaittavasti likainen!

Päivitys

Nyt on Hugon rokotukset päivitettu ajan tasalle! Hieman pohdin, onkohan hot spotin yhtetdessä olleesta eläinlääkärireissusta jäänyt Hugolle traumoja, mutta ilmeisesti ei osaa yhdistää sitä kurjuutta kaikkiin eläinlääkäreihin. Käyttäytyi taas siis oikein mallikkaasti, oli uteliaan innokas tutkimaan paikkoja, tuli mielellään sisään ja seurasi eläinlääkäriä innokkaasti huoneeseen. Käsittelyt ja itse rokotus sujuivat myös ongelmitta eli jälleen yksi positivinen lääkärikokemus Hugolle.

Eilen tavattiin pitkästä aikaa oman pihan koiria ulkosalla. Ilmeisesti kaikilla lomat olleet niin päällekäin, että oikeastaan muutamaan kuukauteen ei olla oltu naapurin koirien kanssa leikkimässä. Eilen pääsivät sitten taas vihdoin pihalla temmeltämään ja kyllä oli Huksulla kivaa! Tällä kertaa kokoonpanona oli Hugo, kääpiösnautseriuros ja ranskan bulldogginarttu. Uroksen kanssa tulevan Hugon kanssa hyvin toimeen - eivät siis rähinöi toisilleen. Ja nartusta Hugo on kyllä kiinnostunut, mutta se on juuri riittävän topakka pitämään Hugon kurissa. Eli hyvin uskaltaa antaa näiden kaverusten leikkiä, vaikka kokoeroahan on jonkin verran. Tekee niin hyvää Hugolle!

Jäljessä

Kävin viikonloppuna tekemässä Hugolle pari jälkeä ja eilen oli metsäjälkipienryhmän treenit, jossa tein myös pari jälkeä. Kaikki aika samalla kaavalla eli pituutta 50-100 m ja normaalisti jätin kaikki kuusi keppiä jäljelle. Eilen viimeisellä jäljellä tein vain kolmen kepin jäljen, jolloin keppiä etäisyydet olivat pidemmät ja näin ollen Hugokin pääsi ehkä enemmän jäljestämisen makuun, kun ei tullut jatkuvasti keskeytyksiä siihen jäljen seuraamiseen.

Myöskin voin todeta, että useimmiten meidän ongelmat tuntuvat nyt johtuvan minusta. Eilen treeneissä jälkiä ei merkattu mitenkään ja vaikka jälki on noinkin lyhyt, niin minä onneton onnistun kyllä aina jossain vaiheessa unohtamaan mihin suuntaan se jälki jatkui. Tai no se vielä menisikin, mutta kun minä muistan aina väärin, että mihin suuntaan se jälki jatkui. Eli molemmilla jäljillä kävi eilen niin, että jossain pisteessä Hugo lähti "harhailemaan" jäljeltä ja minä seisahduin ja odottelin josko se sieltä palaisi oikealle reitille. Lopulta annoin periksi, kun se niin vankasti tuntui olevan varma suunnastaan ja oikeassahan se Hugo oli. Kepit löytyi Hugon reitiltä, eikä suinkaan sieltä, minne minä olisin jatkanut.

Ohjaaja sanoi, ettei yleensä suosi jäljen kreppaamista (merkkaamista värillisin nauhoin), koska tällä tavoin saattaa huomaamattaan avustaa koiraa liikaa oikealle suunnalle. Totesimme kuitenkin, että meidän tapauksessa se voisi olla näin alkuun ihan hyvä idea. En nimittäin vielä luota Hugon jäljestystaitoihin niin, että uskoisin aina, että se on oikealla suunnalla. Ja näin ollen näitä tällaisia "väärään suuntaan auttamisia" tulee aina, kun muistan jäljen väärin. Eli päädyimme siihen, että jos minä kreppaan jälkeä sieltä täältä, muistan itse paremmin suunnan ja voin antaa Hugon työskennellä rauhassa. Toinen seikka oli, että minun pitäisi hankkia jäljestämistä varten pidempi liina, jolloin Hugo saisi enemmän tilaa työskennellä ilman, että olen heti kiskomassa narun päästä. Nyt nimittäin olemme jäljestäneet ihan normaalilla nahkaremmillä, jonka pituus on ehkäpä sen kaksi metriä.

Hugon karvanlähtö on käynyt ihan villiksi. Parina päivänä olen harvalla kammalla kammannut irronnutta pohjavillaa ja sitä tuntuu riittävän ihan mahdottomasti. Nyt jo muovipussissa kunnon kasa karvaa, olen nimittäin alkanut kerätä sitä talteen. Collien karvasta voi kehrätä lankaa, jos siihen yhdistää lampaan villaa ja olisi hauska ajatus, että minulla olisi vaikkapa lapaset tai villasukat Hugosta. Pitää alkaa muistella yläasteella opittuja kutomistaitoja (niitä vähäisiä)... Tässä kuva, jossa Hugo eilisen kampaussession tulosta esittelemässä.

Maanantain treenit sujuivat kuin sujuivatkin jo paremmin kuin ennen kesätaukoa. Silloin tosiaan ongelmana oli Hugo huomion kiinnittyminen kaikkeen muuhun kuin minuun ja treenailuun, mutta nyt touhua pystyi jo hyvällä omallatunnolla kutsumaan treenaamiseksi. Edelleen sain aika paljon työskennellä, että sain Hugon keskittymisen pysymään minussa ja toisaalta myös siihen, ettei se kyllästynyt. Aika herkästi tylsistyy, jos hetkeksikin vain seisahtaa tekemättä mitään ja tällaisessa tilanteessahan Hugo keksii mielellään oheistoimintaa: pallon varastelua taskustani, hyppimistä, haukkumista, vaatteiden näykkimistä. Mutta niin kauan tekemistä ja harjoiteltavaa riitti niin kaikki sujui aika kivasti.

Oli paljon uusia harjoittelijoita eli aloiteltiin aika perusteista, mikä ei tehnyt meillekään yhtään pahaa. Ihan perusasentoa hiottiin, samoin kuin asentoa seuraamisessa. Seuratessa asento onkin ollut aika hyvä, mutta sivulletulossa helposti jää vähän vinoon ja tähän perusasentoon saimmekin treenivinkkejä. Sitä siis hiomaan!

Metsäjälkitreenit ovat lähiaikoina olleet hyvin lyhyitä pätkiä maastossa ihan siitä syystä, ettei ihan tässä kotimma läheisyydessä löydy tarpeeksi suurta metsää, jossa ei olisi koiranulkoiluttajia. Huomenna suuntaamme kuitenkin Nuuksion suunnalle jälkiä tekemään ja sunnuntaina olisi ohjelmassa jälkitreenit ja lenkit+leikit Kaijan ja Nepin kanssa. Sitten taas maanantaina tottis ja tiistaina pitäisikin olla pitkän tauon jälkeen jälkipienryhmän treenit. Huomenna voisin yrittää muistaa ottaa kamerankin mukaan niin saisi tänne kuvia ja ehkäpä pätkän videotakin jäljen ajamisesta :)