Jipillä tuntuu herkästi nousevan kierrokset agia seuratessa ja on tullut huomattua, että esimerkiksi Jipin pitäminen hallin odottelutilassa häkissä minun treenatessa Hugon kanssa, on erittäin huono idea. Toisaalta myöskään Hugo ei oikein kunnolla rauhoitu, jos se joutuu odottaa häkissä minun treenatessa Jipin kanssa. Niinpä jos olen treenaamassa niiden molempien kanssa, olenkin päätynyt pitämään odottavaa koiraa autossa, jolloin ne ovat selvästi relampia. Kesäkausi kuitenkin tekee tuloaan ja näin ollen myös treenien siirtyminen ulkokentälle. Seuramme kentän ihan vieressä ei ole parkkipaikkaa, joten autoon jättäminen treenien odotteluajoiksi ei ole vaihtoehto, eikä se kuumalla kesäilmalla muutenkaan onnistuisi. Niinpä kentällä odottavan koiran tulee olla joko aitaan sidottuna tai sitten odottaa häkissä kentän laidalla. Hugo rauhoittuu kohtalaisesti ollessaan aitaan sidottuna ja häkissä osaa rauhoittua hyvin. Jipin kanssa sen sijaan tällaisia ei ole päästy/jouduttu kauheasti treenaamaan, joten tuli mieleen, ettei ehkä olisi yhtään huono idea treenailla tätä jo ennen kuin sen kesäkausi oikeasti alkaa!
Tänään mentiin siis Jipin kanssa Ojangon halliin kisoja katsomaan ja samalla rauhoittumista treenaamaan. Hallin ympäristössä kävely rauhassa tuottaa haasteita, koska Jippi yhdistää kyseisen hallin kivoihin tokotreeneihin ja lisäksi kisojen aikaan siellä tietysti pörräsi kaikenlaisia kiinnostavia koiria. Siltikin treenattiin hihnassa nätisti kulkemista. Hallin sisällä sen sijaan harjoiteltiin kisakentän laidalla rentoutumista suorittavien koirakoiden menosta ja melskeestä huolimatta. Silittelin Jippiä ja kehuin rauhallisesti hyvästä käytöksestä ja alun tohotuksen (ja Pirkko-kaverin näkemisestä koituneen innostuksen) jälkeen se malttoi hienosti makoilla/istuskella minun jaloissa katsellen kiinnostuneena ympärillä olevaa hälinää. Pidin Jippiä hallissa vain kymmenisen minuuttia kerrallaan, jottei tulisi ahnehdittua liikaa näiden treenien kanssa. Kokeiltiin myös pari pätkää niin, että sidoin Jipin seinään kiinni ja itse seisoskelin katsomassa kisasuorituksia näköetäisyydellä. Tällöin Jipin meno näytti tältä:
Jippi itsenäisesti siis hakeutui makuulleen ja katseli ympäröivää vilinää varsin rauhallisena. Poistuin välillä sen näköpiiristä ja tällöinkään ei mekkaloinut lainkaan. Jossain vaiheessa nousi seisomaan hetkeksi, mutta tällöinkin odotin, että se palasi makuulleen ennen kuin menin takaisin sen luokse ja kehuin rauhallisesti. Hienoa nähdä, että malttaa noin hyvin odotella, vaikka kisatilanteessa suorittavat koirat pitää meteliä, Jipin edestä kulki koiria ja taustalla on kuulutuksia. Pieniä edistysaskelia siis off-kytkimen kanssa havaittavissa :)
Nyt lähdenkin Hugon kanssa lenkille ja sen jälkeen sitten Jipin kanssa hölkkäilemään - saas nähdä kuinka minä jaksan :D
lauantai 28. helmikuuta 2015
Kausihuolto suoritettu
Eilen oli tosiaan koirien huoltopäivä, sillä molemmilla oli aika fyssari Tamaran Merenvallalle. Aloitettiin Hugosta ja kerroin sen taustoja: syksyn innottomuus ja hyppyhaluttomuus (jotka nyt siis kaikonneet!), heikot lihakset, huono koordinaatiokyky takaosassa. Tamara sanoi, että Hugolla tosiaan ei ole mitään valtaisia muskeleita, muttei ollut myöskään mitenkään huolissaan. Sanoi, että Hugolle tuskin edes treenillä saa suurensuuria lihaksia, joten tärkeintä oli, että lihakset kuitenkin oli olemassa ja ne löytyi oikeista paikoista. Ja lisäksi vielä totesi Hugon olevan melko jumiton ja hyvässä kunnossa eli sai melko puhtaat paperit :) Saatiin muutamia jumppailuohjeita kotiläksyiksi:
1. Sfinksimakuuasennossa "keinuttelua"/joustoja eteenpäin ja taaksepäin huolehtien, että takajalat pysyy koko ajan hyvässä asennossa kropan alle.
2. Peruuttamistreeniä. Ensin tasaisella, koska tämäkin Hugolle haastavaa, mutta sen jälkeen niin, että Hugo peruuttaa takajalat jonkin korokkeen päälle tai sitten peruuttaa ylämäkeen.
3. "Kasaamistreeniä" niin, että Hugo seisoo kaikki neljä jalkaa jonkun pienemmän alustan - esim. ison pesuvadin - päällä, jolloin se joutuu kasaamaan kroppaa ja selkä pyöristyy. Koska Hugon kokoiselle pesuvadin päällä tasapainottelu olisi melko hankalaa, saatiin neuvoksi tehdä tätä esim. dobo-pallon päällä, jolloin mukaan tulee myös syvien lihasten vahvistaminen, kun alusta on myös epävakaa.
Kaikkiaan siis Hugolla kropassa kaikki hyvin ja liikkuminen rentoa. Saatiin ohjeeksi tulla seuraavan kerran 3-4 kk päästä eli varmaan kolmisen kuukautta pidetään nyt hoitovälinä :)
Seuraavana oli Jipin vuoro ja ensimmäisenä Tamara kiinnitti huomiota Jipin löysiin etusiin. Sehän seisoo mielellään vähän tassut ulos kiertyneinä ja liikkeessäkin välillä etujalat vähän "kauhoo" sisäänpäin. Jalka itsessään on kuitenkin suora ja kiertyneisyys johtuu ihan rintakehän kehittymättömyydestä. Rinta on vielä sen verran kapea, että Jippi pitää kyynäriä kropan alla, jolloin jalka kiertyy ulospäin. Tämä kuulemma korjantuu kropan kehittyessä eli ei syytä huoleen.
Käsittelyssä selkä osoittautui olevan melko kunnolla kauttaaltaan jumissa. Jumia esiintyi etenkin lihaksissa, joita koira käyttää laukan ponnistusvaiheessa ja näin ollen olikin vahva epäilys, että Jippi käyttää laukkaa liikaa. Sanoinkin, että vapaana liikkuessaan Jippi lähes poikkeuksetta laukkaa (plus riekkuu menemään Hugon kanssa) ja hihnalenkityksissä puolestaan menee pikakävelyä. Ravia siis ei juurikan näe Jipin käyttävän. Niinpä ohjeeksi saatiinkin nyt lisätä viikkoaikatauluun palauttavia päiviä, jolloin tehdään ravilenkkejä. Kyselin, että pitäisikö esim. agitreenejä jättää tekemättä, mutta kuulemma ongelma ei ole niinkään harvakseltaan tehdyt treenit, vaikka siellä koira laukkaa ja hyppii, vaan ennemminkin se, ettei koira pääse palautumaan treeneistä, kun ei saa sitä rentouttavaa raviliikuntaa.
Jumit aukesivat nyt hyvin ja varattiin uusi aika Jipille kuukauden päähän, jotta nähdään, onko raviliikunnan lisääminen auttanut selän jumittomana pysymistä. Tärkeintä oli, että Tamara sanoi Jipin olevan terverakenteisen oloinen pentu eli jumit eivät oletettavasti johdu mistään rakenteellisesta, vaan tosiaan ihan vain "liian rajusta" liikkumistavasta ilman palauttavaa liikuntaa. Kävinkin jo eilen illalla ihan pienen lenkin Jipin kanssa testaamassa miten me se ravi löydettäisiin ja tuli huomatta, että minun normaali lenkkivauhti on ihan liian hidas, jotta Jippi kykenisi ravata. Kun kävelin omaa maksimikävelyvauhtiani tai vaihtoehtoisesti hölkkäsin rauhallista tahtia, Jippi pystyi ravata hyvin. Toisin sanoen, ei auta muu kuin kasvattaa omaa kuntoa hölkkälenkkien muodossa! Aion nyt siis ottaa viikkorytmiin raskaampien treenien (agitreenit) jälkeisenä päivänä palauttavan hölkkälenkin. Samoin voisi olla hyvä treenien jäähdyttelylenkillä ottaa myös pätkä ravailua ja sitten lopuksi ihan rauhallista kävelyä. Lisäksi meinaan nyt kyllä vähän ottaa takapakkia rimakorkeuksien kanssa. Jippihän on nyt hypännyt valtaosin 30-35 cm rimoja eli lasketaan nyt rimat vielä pariinkymppiin, kunnes on kropanhallinta vielä tuosta kehittyy :)
Mutta mitäs muuta meille kuuluu? Noh, viime viikon sunnuntaina käytiin taas Wirneen-porukalla paimentamassa. Viime kerralla mainiosti toiminut "odota"-käsky ei tällä kertaa enää ekalla paimennuskierroksella toiminut yhtä tehokkaasti, vaan Jippi käskyn saatuaan otti epäröiviä askeleita eteenpäin. Muutaman kerran käskin vähän kovempaa ja Jippi näytti aavistuksen paineistuvan tästä tilanteesta. Vähän on vielä epävarmuutta siitä, mitä siellä lampailla kuuluu tehdä, mikä näkyi sitten siinä, että kovempaan komentaminen sai Jipin hämilleen ja vähän into lakkasi. Jatkoi kyllä työskentelyä, mutta pari kertaa parkkeerasi ovelle siihen malliin, että "eiköhän tämä nyt riittänyt", mutta jatkoi töitä taas, kun näin käskin.
Palkkasin tosi innokkaasti hyvästä lopetuksesta ja tokalle kierrokselle sitten lähdettiinkin vähän rennommalla mielellä. Koska "odota"-käsky ei selvästi nyt pelittänyt riittävän varmasti, siirryin käyttämään "käy siihen"-käskyä, jolla Jippi siis menee maahan odottamaan. Tämä toimi selvästi paremmin eli on ehkä Jipille vielä selkeämpää odottaa maaten kuin seisten, kun seistessä tosiaan herkemmin tulee niitä askeleita otettua. Toka kierros sujui siis jo paljon paremmin. Yhtään kertaa Jippi ei nyt mennyt ovelle pyytäen päästä pois, vaan työskenteli innokkaasti. Tällä tokalla kierroksella Jippi paimensi rauhallisesti (ei tehnyt säntäilyjä kohti lampaita) ja kiersi laumaa ottaen hyvin etäisyyttä ja pitäen katseen kaarella ollessaan eteenpäin eli ei jäänyt tuijottelemaan lampaita. Olihan tälläkin kiekalla vielä mukana paljon sählinkiä minun touhuista johtuen, mutta kaikkiaan selvästi parempaa paimentamista. Kouluttajienkin mukaan löytyi jo hyviäkin pätkiä eli ehkä tämä tästä!
Maanantain 23.2. tokoissa jatkettiin liikkeestä pysäytyksiä. Kotiläksyjä oli tosiaan tehty sen verran, että saatiin tehtyä hyviä pysäytyksiä treeneissä ihan vain käskyn ja pienen käsiavun avulla ja palkka lensi vasta pysähdyksen jälkeen. Nyt saatiin ohjeeksi jatkaa treenailuja edelleen kierrättämällä Jippi tolpan takaa ja tekemällä pysäytyksiä sitten paluumatkalla vaihdellen sitä, että lentääkö palkka heti käskyn yhteydessä vai vasta pysähtymisen jälkeen. Lisäksi mukaan paljon läpijuoksuja, jotta saadaan vauhti säilymään ja ennakointi vältettyä. Toistaiseksi ainakin teki töitä hyvällä vauhdilla ja stopeissa jarrutti tosi napakasti.
Toisena treeninä tehtiin kaukokäskyjä. Maahanmenotekniikka on hyvä, joten sitä ei hinkattu kauhean paljoa. Enemmän keskityttiin maasta istumaan nousemiseen, jossa Jippi ikään kuin hinaa itsensä ylös ottaen "väliaskeleita" päästäkseen pystyyn istumaan. Toki tämä voi osittain johtua ihan kropan kehittymättömyydestä, mutta nyt yritetään jumppailla tätä napakammaksi liioittelemalla ylös pompahdusta. Tosin täytyy nyt pohtia, josko tämän treenin kanssa kuitenkin vielä vähän odottaisi, kun tosiaan Jipin kroppa/selän lihaksisto on vielä keskenkasvuinen ja tälläkin hypytyksellä voi ehkä saada selkää jumiin... Eli ainakin treenimäärät täytyy pitää pieninä.
Tiistaina 24.2. agilitytreeneissä kouluttajana Juhaa treenasi Jouni Orenius ja tehtiin alla olevanlaista rataa.
Jipin kanssa aloitettiin pätkästä 1-6. Yritin alkuun tehdä kakkoselle takaakierto-persjättöä, mutta jälleen kerran tuli todettua, ettei tämä vielä toimi. Itse en osaa tätä ohjausta vielä kunnolla tehdä eli vaatii nyt oikeasti kuvatreeniä, jotta hahmotan oman liikkumisen ko. ohjauksessa. Lisäksi Jipin kanssa tulisi treenata tätä ohjausta palkaten hypyn suorittamisesta ja persjättöö tulemisesta, koska nyt se lähtee herkästi kiihdyttämään ja minun liikkeen suuntaisesti juoksee sitten hypyn takaa sen ohi. Tämä siis yksittäistreenattavien juttujen listalle, eikä jääty sitä hinkkaamaan tuolla, vaan tehtiin ko. kohta takaakierto-valssilla, jolla saatiin homma pelittämään. Neloshypyn sijaan esteenä olikin muuri ja siihen tehty ennakoiva valssi toimi aika kivasti. Jipillä on kehittynyt ihan suht hyvä estefokus, joten sen pystyy irrtoittamaan esteille jo melko kaukaa ja oma liike voi jo lähteä poispäin ja silti Jippi suorittaa esteen. Niinpä päästin ottamaan etumatkaan vitoselle, mutta jäin sitten kuitenkin varmistelemaan kutosen takaakiertoa, jolloin olin onnettomasti Jipin laskeutumislinjalla kutosen takana. Tässäkin tuli myös toistoja, joissa Jippi kaahotti hypystä kokonaan ohi ja haki puomin alla olevaan putkeen usemman kerran :D Toisaalta olin tästä taas ihan mielissäni, koska irtoavuutta ja itsenäisyyttä olenkin Jipille toivonut saavani! Tätäkin lähdettiin tekemään palkkaamalla laskeutumispaikkaan ja saatiin Jounilta vinkit, miten edetä palkkauksen kanssa omatoimitreeneissä eli hinkataan näitä takaakiertoja sitten vapaatreeneissä.
Toisena pätkänä tehtiin 15-19 ja se sujui melko sujuvasti. Vähän hypyn 15 niistossa valui kaarre eli tässäkin voisi hyödyntää lelupalkkaa, jotta saataisiin käännöksestä tiukempi. Muutoin ei suurempia ongelmia ko. pätkässä. Kaikkiaan taas hyvät treenit ja iloista menoa!
Keskiviikkona 25.2. jatkettiin peko-treenejä samassa paikassa kuin edelliselläkin viikoissa ja koska tuolloin isoihin lumikasoihin kaivetut poterot oli edelleen tallella, jatkttiin samanlaisin treenein. Jipille piilotettiin neljä maalimiestä, joista kaksi oli poteroissa, yksi hiekoituslaatikossa kasan juurella ja yksi kasan viereisessä puussa noin parin metrin korkeudessa. Viimeksi poteroihin piiloutuneet maalimiehet olivat haastavia, koska haju ei laskeutunut kasojen juureen, vaan hajun saadakseen piti lähteä kiipeilemään kasoihin. Tuolloin Jippi tarvitsi vielä vähän apua, jotta tajusi lähteä kiipeilemään, mutta tällä kertaa säntäsi jo omatoimisesti kasoja koluamaan ja löysi poteroihin piiloutuneetkin maalimiehet hyvin. Koska Jippi työskentelee motivoituneesti, niin on ollut puhetta, että sillekin on hyvä tarjota haasteita jo pienestä pitäen, joten tosiaan tällä kertaa haasteena oli puuhun piiloutunut maalimies. Jippi sai kyllä ko. maalimihestä hajun ja pörräsi sitkeästi ympäriinsä puun ympäristössä ja lisäksi kiipesi useaan kertaan viereiseen kasaan, josta se sai hajun ollessaan maalimiehen korkeudella, mutta jotenkin pienen päähän ei vain millään meinannut mahtua, että maalimies voisi ihan oikeasti olla siellä puussa. Niinpä Jippiä vähän autettiin sillä, että kävelin itse puun alla ja lopulta maalimies vähän raksautti puun oksaa, jolloin saatiin Jippiä katselemaan myös ylöspäin. Kun se viimein bongasi maalimiehen, oli pentusen ilo valtaisa! Se juoksi puuta ympäri vispaten häntäänsä villisti. Sai siis aivot kunnolla töitä, mutta löytyi se maalimies lopulta. Hauska nähdä, onko seuraavan puuhun piiloutuneen etsiminen taas jo helpompaa.
Torstaina 26.2. oli sitten vuorossa Niinun treenit Hugon kanssa. Rata näytti tältä:
Ennen aloittamista sanoin, että voi olla, että matka tyssää jo neloselle, koska epäilin kovasti Hugon ampaisevan putkeen puomin sijaan. Niinpä kävimme tämän ohjauksen huolella läpi jo ennen ensimmäistä yritystä. Ohjeena oli rytmittää kolmoselle niin, että saa koiran rytmityksellä jarruttamaan hieman ja oma liike ja rintamasuunta jo hypyn 3 siivekkeen kohdalta enemmänkin kohti hyppyä 8/11/17/25/34. Oma liike ei siis lainkaan suuntaa kolmoselta kohti puomia, jolloin vältytään siltä, että se koira puskemalla pusketaan sinne putkeen. Näin lähdettiin sitten tekemään ja yllätykseksi Hugo hakikin puomin yhtään epäröimättä. Puomin alastulo oli Hugolle vaikea, koska se loppui todella lähelle seinää eli poikkeuksellisesti Hugo jäi pönöttämään puoliväliin alastuloa sen näköisenä, että nyt ahdistaa. Niinpä ei uusittu puomia kokonaisena, vaan jatkettiin eteenpäin niin, että aloitin lähettämällä Hugon puomin alastulolle puomin sivusta. Tällöin uskalsi hyvin mennä kontaktille ja saatiin pari hyvää suoritusta näin.
Pätkässä 5-10 ei ollut ongelmaa, mutta hypyn 11 ohjausta hinkattiin pari kertaa. Ensinnäkin taas korjattiin omaa takaakierto-ohjausta, jotta sain Hugon varmemmin lähtemään sinne takaakiertoon. Parin toiston jälkeen tulikin selvästi parempia ja varmempia suorituksia! Toisekseen tässä hiotiin sitä, että minä lähden rohkeammin pois alta, jotta Hugolle jää tila laskeutua hypystä ja myös sitä, että minun liike lähte tiukasti siivekkeen viertä kohti putkea, enkä peruuttele hypyn 9 suuntaan. Kunhan tein nämä korjaukset omaan ohjaukseen, niin sujui hyvin ja Hugo suoritti sekä takaakierron että hypyltä putkeen käännöksen tiukasti ja epäröimättä. Hypyn 13 jälkeen tein alkuun valssin, jolla käänsin Hugon hypylle 15 ja 15-16 väliin tein välistävedon. Välistäveto toimi, mutta ongelmana oli se, että hypyllä 13 kaarros valui reilusti ja näin ollen hyppylinja hypylle 14 ei ollut optimaalinen ajatellen seuraavalle hypylle tehtävää välistävetoa. Niinpä Niinun kehotuksesta kokeiltiinkin niin, että odotin Hugoa putkesta 12 rauhassa, lähetin jo kaukaa hypylle 13 jääden itse putken puolelle hyppyä. Hypylle 14 tein päällejuoksun ollen itse koko ajan pari metriä koiraa edellä, jolloin pääsin päällejuoksusta vetämään koiran mukanani vasemmalle puolelle hyppyä 15 ja tämän jälkeen tein persjätön, jolloin lähetys hypylle 15 tapahtui oikealla ohjauspuolella. Alkuun jäin odottelemaan koiraa ihan turhaan hypyllä 14 ja niinpä etenimme hypylle 15 ihan liian samaa matkaan, jolloin persjätön tekeminen ei enää onnistunut sujuvasti. Sainkin ohjeeksi lähteä päällejuoksusta rohkeammin liikkeelle pitäen tosiaan koko ajan parin metrin etumatkan koiraan, jolloin persjättökin tulee tehtyä ajoissa. Ja tämä toimi hienosti! Tällaista ei olisi itselle tullut mieleenkään kokeilla, koska oletus oli, ettei me saataisi tätä onnistumaan. Siksi onkin ihan huippua, että on kouluttaja, joka haastaa minua pois mukavuusalueelta ja näin saa minut huomaamaan, että me osataankin asioita, joita en olisi uskonut meidän osaavan :)
Pätkä 16-20 toimi ongelmitta, joten siihen onnistumiseen oli hyvä lopettaa! Kaikkiaan hyvät treenit ja Niinu sanoi, että Hugon itsevarmuus on kehittynyt jo tässä muutamassa viikossa selvästi. Tiheään palkkaaminen siis tuntuu tekevän sille hyvää ja saa Hugolle sellaisen fiiliksen, että "hitsi, mähän osaan!". Ensi viikolla meillä olisi ollut väliviikko Niinun treeneistä (meillä siis paikka sinne joka toinen viikko), mutta täytyy kyllä taas ostaa irtovuoro, kun sellainen oli myynnissä :D Tulee niin hyvä fiilis noista treeneistä ja treenit tuntuu just siltä, mitä Hugon kanssa nyt kaivataan :)
perjantai 20. helmikuuta 2015
Läksyjä tehty
Hugo pääsi tiistaina 17.2. vanhemmilleni viettämään iltaa, jotta silläkin olisi spesiaalitekemistä,kun Jipin itselläni oli ilta täynnä Jipin treenejä. Oli nimittäin nyt vikat VKK:n talvitreenit ja illalla vielä agitreenit.
Tokotreeneissä olisi ohjelman mukaan ollut koemaiset treenit, mutta luonnollisestikaan me ei vielä moisia voida tehdä, joten valittiin treenattavaksi liikkeeksi seuraaminen. Kerroin siitä, että periaatteessa seuraaminen on Jipin keskittyessä ihan hyvää eli asento on suora ja paikka hyvä, mutta nyt haasteena on sitten se, että pituutta suorituksiin pitäisi saada lisättyä. Palkkaan herkästi aina muutamien askelien välein ja kun olen yrittänyt vähentää namipalkkausta liikkeen kesken sen sijaan kehumalla hyvästä seuraamisesta, olen havainnut, että Jippi ottaa tämän ikään kuin vapautuksena. Keskittyminen siis herpaantuu herkästi seuraamisessa. Kouluttajalta saatiin vinkiksi alkaa opetella seuraamiseenkin ikään kuin häiriönsietoa. Valittelin nimittäin siinä samalla, että joutuu kauhean tarkkaan miettimään missä kädessä tai taskussa nameja pitää, koska esimerkiksi namien kaivaminen taskusta saa seuraamisasennon löystymään. Niinpä saatiinkin ohjeeksi tehdä nimenomaan treenejä, joissa kaivan niitä nameja kesken seuraamisen taskusta. Jos asento löystyy kehotan uudestaan seuraamaan ja heti, kun taas skarppaa, annan palkan. Alkoi jo yhden treenin aikana aavistuksen paremmin sietämään taskujen kaivelua ja jos keskittyminen herpaantui, niin silloinkin palasi hyvään seuraamiseen pienellä muistutuksella.
Kouluttajan antaessa neuvoja Jippi alkoi taas komentamaan minua haukkumalla, kun aika kävi selvästi pitkäksi. Alkuun olin huomioimatta haukkumista ja olin tyytyväinen, kun Jippi lopulta haki makuuasentoon. Tällä kertaa kuitenkin komentelu jatkui sieltä maasta ja tulin siihen tulokseen, että se maahanmenosta palkkailu on saattanut aiheuttaa sen, että nyt se maatessaan jää kyttäämään, että missä se palkka viipyy, mikä saa aikaan myös komentelun. Kouluttaja kehotti minua viemään Jipin seinään kiinni haukkumisen alkaessa ja palasin juttelemaan kouluttajan kanssa keskelle kenttää. Jippi odotti alkuun maltillisesti ja meni pian maahan. Kävin palkkaamassa, mutta palatessani keskustelemaan kouluttajan kanssa, haukkuminen alkoi eli ilmeisesti se välipalkkaus vain yllytti sitä kerjäämään lisää palkkaa. Niinpä tehtiinkin niin, että annoin sen pitää meteliä kiinnittämättä siihen mitään huomiota. Kun sen hiljeni, hain sen uudestaan kentälle ja se pääsi töihin. Taas jos haukkuminen alkoi, vein Jipin takaisin seinään kiinni ja työt jatkui vasta, kun suu meni kiinni. Toivotaan siis, että se alkaa odottelemaan nätisti, kun se oppii yhdistämään, että nätisti odottelu johtaa hommien jatkumiseen, kun taas haukkumisesta ei saa huomiota, palkkaa eikä pääse treenaamaan!
Tehtiin loppuun paikkamakuu ja meni kyllä meidän osalta ihan totaalisen surkeasti. Valitsin Jipille taas rivissä laitimmaisen paikan, mutten ajatellut sen enempää sitä, että meidän paikkamme oli kenttiä jakavan väliaidan vieressä ja toisella puolella aitaa ihan muutaman metrin päässä Jipistä treenasi vieras koira agilitya. Jippi jäi maahan nätisti ja hyvään asentoon, mutta oltuaan siellä noin puolisen minuuttia, se nousi ylös. Palautin sen maahan, mutta jostain syystä tällä kertaa se nousi kerta toisensa jälkeen. Muutaman kerran jälkeen päätin, etten laita sitä enää maahan, sillä selvästi tilanne oli nyt sille liian haastava. Itse olin hämilläni, että mikä mätti, koska aiemmin ei ole vastaavaa ongelmaa ollut, mutta yksi kouluttajista mainitsi sitten, että voi olla, että Jippiä jopa vähän jänskätti, kun vieressä oli umpinainen aita ja sen takaa kuului kauheaa meteliä, muttei nähnyt mitä siellä tapahtui. Eli yksinkertaisesti taisi olla vain liikaa häiriötä meidän vähäiseen kokemukseen nähden! Olisi pitänyt tajuta tämä jo valitessa paikkaa rivissä, mutten yhtään tajunnut ajatella naapurikentän meteliä....
Treenien jälkeen Jippi pääsi Maarit-kouluttajan kahden bortsun kanssa leikkimään pellolle. Toinen hänen koiristaan on iältään puolivuotias, joten Jippi ja Andy olivat varsin sopiva leikkipari. Molemmilla riitti intoa ja vauhtia :)
Kotiin tullessani päätin tehdä lyhyen paikkamakuutreenin, koska se oli tosiaan jäänyt vähän mieltä painamaan treeneissä. Päätin kokeilla etupalkkaa Jipille (Hugollahan tämän aiemmin olen todennut toimivan, mutta Jipille en ollut vielä koskaan kokeillut) ja laitoin siis namikipon puoliväliin minua ja makaavaa Jippiä. Tällä tavalla Jippi tuntui keskittyvän hyvin tehtävään ja makuuasento pysyi hyvänä. Kävin välipalkkaamassa niin, että saatiin varmasti nyt onnistunut suoritus ja jätettiin sitten paikkamakuu muhimaan. Täytyy ottaa nyt näitä paikkamakuutreenejä usein niin, että on tosiaan vähemmän häiriötä ja vasta sitten vähitellen alkaa siirtämään sitä taas isoon häiriöön. Haluaisin kovasti, ettei Jippi pääsisi nyt kauheasti tekemään epäonnistuneita paikkamakuita, vaan treeni olisi aina riittävän helppo, jotta saataisiin onnistuminen. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritetään ainakin!
Illalla mentiin sitten tosiaan vielä Oreniuksen treeneihin Jipin kanssa. Tehtiin paria pätkää, joista ensimmäinen (kuvassa numeroin 1-7) alkoi renkaalla ja pussilla. Päätin tehdä ensin nämä molemmat yksittäisinä. Tuli huomattua, että rengas on edelleen haastava, mikäli minun liike on häiriönä. Jos siis menen renkaan taakse kutsumaan, niin Jippi hakee renkaan hyvin, mutta tosiaan vauhdin kera ei vielä onnistu. Niinpä ei tätä jäätykään yrittämään (täytyy treenailla tätä omatoimisesti!), vaan aloitettiin pätkä aina niin, että menin renkaan toiselle puolelle kutsumaan Jippiä. Pussi tehtiin alkuun yksittäisenä, mutta hyvin alkoi sinne sujahtamaan, joten se pystyi hyvin liittämään radan osaksi. Pussilta lähetys hypylle, jonka jälkeen tiukahko käännös persjätöllä. Persjätön ajoitusta hinkattiin alkuun hieman, sillä meinasin olla liiankin ajoissa ohjauksen kanssa, kun oli sellainen fiilis, etten saa Jippiä muuten kääntymään. Käännös sujui kuitenkin hyvin, kunhan muistin ensin rauhassa merkata edellisen hypyn ja sitten lähteä tekemään persjättöä. Tällöinkin ohjauksen ehti tehdä hyvin valmiiksi ajoissa ja Jippi tuli ohjaukseen hyvin. Turhaa säätämistä siis vain itseltä alkuun :) Persjätön jälkeen koira lähetettiin takaakiertoon, ja tältä hypyltä laskeutuessaan koira näki putken, jonne ei kuitenkaan ollut tarkoitus mennä. Tein alkuun takaakierron ihan peruskäännöksellä ja Jippihän sujahti kuin sujahtikin sinne putkeen! Niinpä sain kehoitukseksi tehdä takaakiertoon yhdistettynä vastakäännöksen ja tämä toimi. Seuraavalla hypyllä tuli tehdä siivekkeen kierrätys takakautta ja ohjaukseksi valikoitus lopulta takaakierto-persjättö. Ja siitä sitten putkeen lähetys.
Toka pätkä (kuvassa a-e) alkoikin minulle kovin haastavalla pätkällä. Tarkoitus oli tehdä ensimmäiselle hypylle takaakierto-persjättö, mutta jostain syystä kauhean mielelläni kerta toisensa jälkeen tein väksiin siihen takaakierron jälkeen saksalaisen. Sain palautetta, ettei saksalaista kannata tehdä tällaisessa kohdassa, jossa jatketaan matkaa ikään kuin siivekkeen suuntaisesti (katso kuva). Siitäkin huolimatta se persjätön tekeminen tuntui jotenkin kankealta, kun tuntui aina siltä, että minun on "pakko" auttaa se koira yli siitä hypystä päällejuoksulla. Ei jääty tätä hinkkamaan, vaan vaihdettiin ohjaus takaakierto-valssiin ja sain sitten itselleni kotiläksyksi treenata sitä takaakierto-persjättöä, etten olisi seuraavalla kerralla sen kanssa niin solmussa :D Seuraavalle hypylle Jipin sai lähetettyä hyvin jo kauempaa, jolloin pääsin itse jo pinkomaan eteenpäin. Putkenkin se haki hyvin, vaikka itse olin jo edellä. Putken jälkeiselle hypylle olin itse ajatellut tehdä takaakierron ja niiston, mutta rynniessäni esteelle tekemään sitä niistoa, Jippi lähtikin kiertämään koko estettä. Itsellä tuli siis kiire sinne ohjaukseen, jolloin oma huono rytmitys ajoi Jipin kyllä hypyn taakse, mutten millään ehtinyt tekemään sitä niistoa ajoissa ja selkeästi. Ohjeeksi sain unohtaa niiston ja sen sijaan lähettää koira jo läheltä putkea sinne takaakiertoon. Tällöin oma liike pääse jatkamaan kohti seuraavaa hyppyä heti, kun koira on lukinnut takaakiertona hypättävän hypyn. Näin saatiinkin lopulta hyvä tiukka käännös aikaiseksi ja tähän oli hyvä lopettaa! Hieno typsykkä :) (Itselle muistiin: Rimakorkeus treeneissä 35 cm).
Keskiviikkona 18.2. oltiin Jipin kanssa peko-treeneissä ja teemana oli lumeen kaivetut piilot. Valtaviin lumikasoihin oli kaivettu useita poteroita, joihin maalimiehet menivät valkoisten lakanoiden alle piiloon. Jipillä oli neljä maalimiestä etsittävänä ja se lähti taas varsin innokkaasti töihin. Ensimmäinen maalimies löytyi nopeasti, mutta sen jälkeen Jippi sinkosikin viereiseen metikköön, kun edellinen koira oli tehnyt siellä myös lenkin. Kutsuin Jipin pois ja lähetin uudelleen etsimään kasoille. Toka maalimies löytyi melko pian lumikasan juurella olevasta hiekoituslaatikosta, mutta viimeiset kaksi olivatkin haastavia. Molemmat piilot olivat ylhäällä lumikasoissa ja kaivetut kuopat olivat sen verran syviä, ettei hajut laskeutuneet juurikaan sinne lumikasojen juurelle. Koska ei olla tällaista etsintää aiemmin tehty, vaan Jippi on aina etsinyt maalimiehiä vain maan tasalta, se selvästi ei heti hoksannut, että kasoista voisi etsiä ylempääkin. Hommaa (siis minua!) sekoitti vielä sekin, että toisen kasan juurelle oli laitettu yhteen piiloon hämäyslakana. Ei se Jippiä hämännyt lainkaan - se kävi sen tarkistamassa, mutta totesi selvästi, ettei siellä ketään ole - mutta minä olin vakuuttunut, että sieltä pitäisi joku löytyä. Tarinan opetus: Luota siihen koiraan!! Sain kouluttajalta kehotuksen auttaa Jippiä vähän eli lähdin itse aavistuksen kiipeämään kasoihin, jotta Jippikin hoksasi, että ne kasat täyty tarkistaa ylhäältä asti. Kiivetessään sitten sai hajun ja sen jälkeen etsi hyvin taas molemmat maalimiehet. Hyvät treenit ja hienoa nähdä, että pystytään kerta kerralta tekemään aavistuksen haastavampia juttuja (mm. tänään siis ensimmäistä kertaa korkealla olevat maalimiehet, joista hajut ei kulkeudu alas ja lisäksi ensimmäistä kertaa hämäyslakana)!
Peko-treenien jälkeen jäin vielä hetkeksi tekemään tokon kotiläksyjä. Tehtiin ensin seuraamista tiistain ohjein eli palkkanamit kaivoin aina taskusta ja mikäli tällä välin keskittyminen herpaantui kehotin uudelleen seuraamaan ja palkka tuli sitten aina vasta, kun hyvä seuraaminen taas löytyi. Tuli oikein hyviä pätkiäkin, joskin havaitsin myös, että peko-treenipaikan vieressä tokoilu oli sikäli haastavaa, että kohti lumikasoja seurauttaessa Jippi vilkuili kasoihin ollen epävarma, että ollaankohan me sinne menossa. Siirryinkin sitten vähän kauemmaksi peko-paikasta tokoilemaan, jottei tulisi turhaa häiriötä. Toisena treeninä tehtiin liikkeestä seisahtumista. Tein alkuun niin, että jätin Jipin istumaan, kutsuin sitä (en käyttänyt luoksetulo-käskyä) ja sitten seis-käskyn annettuani viskasin lelun Jipin taakse. Jippi teki hienoja jarrutuksia näinkin, mutta itseä vähän mietitytti, että onkohan tämä liian luoksetulomainen tapa treenata tätä...? En haluaisi luoksetulon nopeuden yhtään alkavan hiipua näiden stoppien takia, joten siksi mieluummin teen nämä treenit riittävän erilaisina, ettei Jippi yhdistä näitä luoksariin. Niinpä siirryinkin taas kierrättämään Jippiä tolpan ympäri ja paluumatkalla sitten stoppaus ja lentävä palkka. Hyvin toimi ja Jippi alkoi selvästi toistojen myötä jo pysähtyä siitä "seis"-käskystä jääden odottamaan lelun lentämistä, eikä niin, että pysähtyisi vasta, kun lelu lentää. Näitä on tarkoitus päästä nyt treenailemaan vielä muutama kerta ennen maanantaita lyhyissä pätkissä, jotta päästään siirtymään seuraavaan vaiheeseen sitten silloisissa toko-treeneissä.
Aiemmin jo laitoin kuvan Jipin uudesta agihihnasta ja keskiviikkona Hugokin sai samanlaisen, tosin toki eri kokoisena ja -värisenä:
Keskiviikkoiltana kävin sitten lenkin molempien koiruuksien kanssa ja kyllä se vain on kiva päästä käyttämään yhteensopivia hihnoja molemmilla ;) Välineurheilua parhaimmillaan! Mutta on nuo ns. agihihnat kyllä käteviä lenkeilläkin, kun pellon reunaan tullessamme pystyin vain sujauttamaan pannat pois koirilta ja sitten toisaalta myös kiinniotto kävi nopeasti.
Eilen tehtiin taas Jipin kanssa tokon kotiläksyjä kotipihassa. Pihasssa on nurtsikenttä, joka on nyt talvella sopivan luminen eli löytyy ulkoa onneksi edes jokin treenailupaikka, jossa alusta ei ole liukas! Tehtiin sueraamista ja nyt tein jo pidempiä pätkiä niin, että palkkailin epäsäännöllisesti välissä ja keskittymisen herpaantuessa annoin vain uuden seuraamiskäskyn ja palkkasin vasta, kun kontakti ja hyvä asento palautui. Loppua kohti pysyi jo pidempiä pätkiä hyvässä seuraamisessa. Tehtiin myös käännöksiä seuraamisen osana. Oikealle käännös sujuu hyvin, kunhan Jippi seuraa keskittyneesti ennen käännökseen lähtöä. Vasemmalle käännöstä tehtiin nyt ensimmäistä kertaa ja sujui ihan hyvin, kunhan käännöksen teki aavistuksen hidastetussa tahdissa. Täyskäännöksiäkin tehtiin, mutta yhä käsiavulla. Täytyisi melkeinpä saada joku videoimaan seuraamista ja käännöksiä, jotta näkisi, miltä todellisuudessa käännökset näyttävät!
Seuraamisen lisäksi treenattiin Jipin kanssa myös toista kotiläksyämme eli liikkeestä pysähtymistä. Kierrätin taas Jipin ensin tolpan ympäri ja paluumatkalla stoppasin käskyllä ja heitin lelun Jipin taakse. Parin kerran jälkeen Jippi alkoi ennakoida pysäytystä eli heti tolpan kierrettyään se pysähtyi napakasti odottamaan, että käsky kuuluisi ja palkka lentäisi. Niinpä aloinkin tehdä niin, että joka kerta, kun Jippi ennakoi ja hidasteli paluumatkalla, nakkasinkin lelun taakseni ja tehtiin läpijuoksutreeniä. Vasta, kun Jippi tolpan kierrettyään lähti tulemaan minua kohti reippaasti, annoin pysäytyskäskyn ja heitin lelun. Tänään oli selvästi havaittavissa se, että Jippi alkoi pysähtyä jo käskystä ja pystyin odottamaan sekuntin-pari ennen lelun heittämistä.
Eilen illalla lähdettiin sitten Hugon kanssa Niinulle treeneihin. Ennakkoon olin katsonut ratapiirrosta ilahtuneena - vaikutti kivalta ja melko sujuvalta radalta. Siitäkin huolimatta rataantutustumisessa opettelin radan vain esteelle 30 ajatellen, että joka tapauksessa ei sitä pidemmälle jatketa. Noh, ei me tosiaan sitten jatkettukaan, kun lopulta treenattiin vain seitsemää ensimmäistä estettä :D Ensimmäiseksi hiottiin hetki kolmoselle tehdyn valssin ajoitusta, mutta se saatiin kuosiin melko pian. Lopulliseksi ongelmaksi sitten muodostui hypyn 6 takaakierto... Lähetettyäni Hugon putkeen 5, etenin 3 hypyn alapuolelta kohti kutosta törkkäämään Hugoa takaakiertoon. Selvittiin siitä kyllä ekoilla toistoilla jo, mutta vain juuri ja juuri. Sain siis Hugon kyllä väkisin työnnettyä takaakiertoon, mutta olin itse niin lähellä estettä ja varmistelin ohjausta pitkään, joten olin autamattomasti myöhässä jatkoa ajatellen. Niinulle sanoinkin, että kovasti nyt tavoitteena olisi saada meidän molempien menoon varmuutta niin, että pääsisin eroon varmisteluista ja Hugo eroon epävarmuudesta ja itseluottamuksen puutteesta. Niinpä jäätiinkin tätä treenaamaan sitten lopputreenin ajaksi. Niinu totesi, että Hugo ajautuu kauhean lähelle hyppyä eli se pitäisi saada "törkättyä kauemmaksi" esteen taakse, jotta se pystyisi hyppäämään hypyn ongelmitta. Yritettiin sitten ensin ajoitusta hinkkaamalla saada Hugo kaartamaan kauemma hypyn takana ihan vain minun ohjauksella, mutta olin välillä liian ajoissa ja välillä liian myöhässä, toisinaan taas väärässä kohdassa. Lopulta tuki jokunen suoritus, jolla ajoitus ja sijaintini oli kohdillaan, mutta siitäkin huolimatta Hugo lähestyi hyppyä liian tiukasti. Niinpä otettiinkin palkka avuksi. Takaakierto-ohjaukseen yhdistettiin siis lentävä palkka niin, että törkätessäni Hugon takaakiertoon, heitin samalla lelun esteen taakse. Tällä Hugoa saatiin hieman kauemmaksi. Saatiin pari ihan hyvää suoritusta niinkin, että palkkasin vasta hypyn jälkeen, mutta kotiläksyksi jäi treenailla paaaaljon näitä takaakiertoja niin, että palkkaa kauemmaksi esteen taakse. Hugollahan ei ole oikein toiminut takaakierroissa ämpäreiden tai rimojen käyttäminen siivekkeen takana, sillä vaikka ponnistuspaikka ehkä on tällöin parempi ja hypyn suunta optimaalisempi, niin tällöin Hugo sen sijaan empii sen ämpäri-/rimaviritelmän vuoksi. Eli koetetaan nyt saada sama aikaiseksi ihan vain palkkauksen avulla!
Kyllähän se aina vähän kirpaisee, kun homma sujuu niin surkeasti, ettei oikeasti päästä edes kymmentä estettä, mutta toisaalta Hugon kanssa juurikin halutaan nyt saada touhuun varmuutta ja oikeasti kehittyä, eikä enää vain "selviytyä" esteeltä esteelle. Eli jos se tarkoittaa sitä, että käydään asioita läpi rautalangasta vääntämällä, niin sitten niin tehdään :)
Tokotreeneissä olisi ohjelman mukaan ollut koemaiset treenit, mutta luonnollisestikaan me ei vielä moisia voida tehdä, joten valittiin treenattavaksi liikkeeksi seuraaminen. Kerroin siitä, että periaatteessa seuraaminen on Jipin keskittyessä ihan hyvää eli asento on suora ja paikka hyvä, mutta nyt haasteena on sitten se, että pituutta suorituksiin pitäisi saada lisättyä. Palkkaan herkästi aina muutamien askelien välein ja kun olen yrittänyt vähentää namipalkkausta liikkeen kesken sen sijaan kehumalla hyvästä seuraamisesta, olen havainnut, että Jippi ottaa tämän ikään kuin vapautuksena. Keskittyminen siis herpaantuu herkästi seuraamisessa. Kouluttajalta saatiin vinkiksi alkaa opetella seuraamiseenkin ikään kuin häiriönsietoa. Valittelin nimittäin siinä samalla, että joutuu kauhean tarkkaan miettimään missä kädessä tai taskussa nameja pitää, koska esimerkiksi namien kaivaminen taskusta saa seuraamisasennon löystymään. Niinpä saatiinkin ohjeeksi tehdä nimenomaan treenejä, joissa kaivan niitä nameja kesken seuraamisen taskusta. Jos asento löystyy kehotan uudestaan seuraamaan ja heti, kun taas skarppaa, annan palkan. Alkoi jo yhden treenin aikana aavistuksen paremmin sietämään taskujen kaivelua ja jos keskittyminen herpaantui, niin silloinkin palasi hyvään seuraamiseen pienellä muistutuksella.
Kouluttajan antaessa neuvoja Jippi alkoi taas komentamaan minua haukkumalla, kun aika kävi selvästi pitkäksi. Alkuun olin huomioimatta haukkumista ja olin tyytyväinen, kun Jippi lopulta haki makuuasentoon. Tällä kertaa kuitenkin komentelu jatkui sieltä maasta ja tulin siihen tulokseen, että se maahanmenosta palkkailu on saattanut aiheuttaa sen, että nyt se maatessaan jää kyttäämään, että missä se palkka viipyy, mikä saa aikaan myös komentelun. Kouluttaja kehotti minua viemään Jipin seinään kiinni haukkumisen alkaessa ja palasin juttelemaan kouluttajan kanssa keskelle kenttää. Jippi odotti alkuun maltillisesti ja meni pian maahan. Kävin palkkaamassa, mutta palatessani keskustelemaan kouluttajan kanssa, haukkuminen alkoi eli ilmeisesti se välipalkkaus vain yllytti sitä kerjäämään lisää palkkaa. Niinpä tehtiinkin niin, että annoin sen pitää meteliä kiinnittämättä siihen mitään huomiota. Kun sen hiljeni, hain sen uudestaan kentälle ja se pääsi töihin. Taas jos haukkuminen alkoi, vein Jipin takaisin seinään kiinni ja työt jatkui vasta, kun suu meni kiinni. Toivotaan siis, että se alkaa odottelemaan nätisti, kun se oppii yhdistämään, että nätisti odottelu johtaa hommien jatkumiseen, kun taas haukkumisesta ei saa huomiota, palkkaa eikä pääse treenaamaan!
Tehtiin loppuun paikkamakuu ja meni kyllä meidän osalta ihan totaalisen surkeasti. Valitsin Jipille taas rivissä laitimmaisen paikan, mutten ajatellut sen enempää sitä, että meidän paikkamme oli kenttiä jakavan väliaidan vieressä ja toisella puolella aitaa ihan muutaman metrin päässä Jipistä treenasi vieras koira agilitya. Jippi jäi maahan nätisti ja hyvään asentoon, mutta oltuaan siellä noin puolisen minuuttia, se nousi ylös. Palautin sen maahan, mutta jostain syystä tällä kertaa se nousi kerta toisensa jälkeen. Muutaman kerran jälkeen päätin, etten laita sitä enää maahan, sillä selvästi tilanne oli nyt sille liian haastava. Itse olin hämilläni, että mikä mätti, koska aiemmin ei ole vastaavaa ongelmaa ollut, mutta yksi kouluttajista mainitsi sitten, että voi olla, että Jippiä jopa vähän jänskätti, kun vieressä oli umpinainen aita ja sen takaa kuului kauheaa meteliä, muttei nähnyt mitä siellä tapahtui. Eli yksinkertaisesti taisi olla vain liikaa häiriötä meidän vähäiseen kokemukseen nähden! Olisi pitänyt tajuta tämä jo valitessa paikkaa rivissä, mutten yhtään tajunnut ajatella naapurikentän meteliä....
Treenien jälkeen Jippi pääsi Maarit-kouluttajan kahden bortsun kanssa leikkimään pellolle. Toinen hänen koiristaan on iältään puolivuotias, joten Jippi ja Andy olivat varsin sopiva leikkipari. Molemmilla riitti intoa ja vauhtia :)
Kotiin tullessani päätin tehdä lyhyen paikkamakuutreenin, koska se oli tosiaan jäänyt vähän mieltä painamaan treeneissä. Päätin kokeilla etupalkkaa Jipille (Hugollahan tämän aiemmin olen todennut toimivan, mutta Jipille en ollut vielä koskaan kokeillut) ja laitoin siis namikipon puoliväliin minua ja makaavaa Jippiä. Tällä tavalla Jippi tuntui keskittyvän hyvin tehtävään ja makuuasento pysyi hyvänä. Kävin välipalkkaamassa niin, että saatiin varmasti nyt onnistunut suoritus ja jätettiin sitten paikkamakuu muhimaan. Täytyy ottaa nyt näitä paikkamakuutreenejä usein niin, että on tosiaan vähemmän häiriötä ja vasta sitten vähitellen alkaa siirtämään sitä taas isoon häiriöön. Haluaisin kovasti, ettei Jippi pääsisi nyt kauheasti tekemään epäonnistuneita paikkamakuita, vaan treeni olisi aina riittävän helppo, jotta saataisiin onnistuminen. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritetään ainakin!
Illalla mentiin sitten tosiaan vielä Oreniuksen treeneihin Jipin kanssa. Tehtiin paria pätkää, joista ensimmäinen (kuvassa numeroin 1-7) alkoi renkaalla ja pussilla. Päätin tehdä ensin nämä molemmat yksittäisinä. Tuli huomattua, että rengas on edelleen haastava, mikäli minun liike on häiriönä. Jos siis menen renkaan taakse kutsumaan, niin Jippi hakee renkaan hyvin, mutta tosiaan vauhdin kera ei vielä onnistu. Niinpä ei tätä jäätykään yrittämään (täytyy treenailla tätä omatoimisesti!), vaan aloitettiin pätkä aina niin, että menin renkaan toiselle puolelle kutsumaan Jippiä. Pussi tehtiin alkuun yksittäisenä, mutta hyvin alkoi sinne sujahtamaan, joten se pystyi hyvin liittämään radan osaksi. Pussilta lähetys hypylle, jonka jälkeen tiukahko käännös persjätöllä. Persjätön ajoitusta hinkattiin alkuun hieman, sillä meinasin olla liiankin ajoissa ohjauksen kanssa, kun oli sellainen fiilis, etten saa Jippiä muuten kääntymään. Käännös sujui kuitenkin hyvin, kunhan muistin ensin rauhassa merkata edellisen hypyn ja sitten lähteä tekemään persjättöä. Tällöinkin ohjauksen ehti tehdä hyvin valmiiksi ajoissa ja Jippi tuli ohjaukseen hyvin. Turhaa säätämistä siis vain itseltä alkuun :) Persjätön jälkeen koira lähetettiin takaakiertoon, ja tältä hypyltä laskeutuessaan koira näki putken, jonne ei kuitenkaan ollut tarkoitus mennä. Tein alkuun takaakierron ihan peruskäännöksellä ja Jippihän sujahti kuin sujahtikin sinne putkeen! Niinpä sain kehoitukseksi tehdä takaakiertoon yhdistettynä vastakäännöksen ja tämä toimi. Seuraavalla hypyllä tuli tehdä siivekkeen kierrätys takakautta ja ohjaukseksi valikoitus lopulta takaakierto-persjättö. Ja siitä sitten putkeen lähetys.
Toka pätkä (kuvassa a-e) alkoikin minulle kovin haastavalla pätkällä. Tarkoitus oli tehdä ensimmäiselle hypylle takaakierto-persjättö, mutta jostain syystä kauhean mielelläni kerta toisensa jälkeen tein väksiin siihen takaakierron jälkeen saksalaisen. Sain palautetta, ettei saksalaista kannata tehdä tällaisessa kohdassa, jossa jatketaan matkaa ikään kuin siivekkeen suuntaisesti (katso kuva). Siitäkin huolimatta se persjätön tekeminen tuntui jotenkin kankealta, kun tuntui aina siltä, että minun on "pakko" auttaa se koira yli siitä hypystä päällejuoksulla. Ei jääty tätä hinkkamaan, vaan vaihdettiin ohjaus takaakierto-valssiin ja sain sitten itselleni kotiläksyksi treenata sitä takaakierto-persjättöä, etten olisi seuraavalla kerralla sen kanssa niin solmussa :D Seuraavalle hypylle Jipin sai lähetettyä hyvin jo kauempaa, jolloin pääsin itse jo pinkomaan eteenpäin. Putkenkin se haki hyvin, vaikka itse olin jo edellä. Putken jälkeiselle hypylle olin itse ajatellut tehdä takaakierron ja niiston, mutta rynniessäni esteelle tekemään sitä niistoa, Jippi lähtikin kiertämään koko estettä. Itsellä tuli siis kiire sinne ohjaukseen, jolloin oma huono rytmitys ajoi Jipin kyllä hypyn taakse, mutten millään ehtinyt tekemään sitä niistoa ajoissa ja selkeästi. Ohjeeksi sain unohtaa niiston ja sen sijaan lähettää koira jo läheltä putkea sinne takaakiertoon. Tällöin oma liike pääse jatkamaan kohti seuraavaa hyppyä heti, kun koira on lukinnut takaakiertona hypättävän hypyn. Näin saatiinkin lopulta hyvä tiukka käännös aikaiseksi ja tähän oli hyvä lopettaa! Hieno typsykkä :) (Itselle muistiin: Rimakorkeus treeneissä 35 cm).
Keskiviikkona 18.2. oltiin Jipin kanssa peko-treeneissä ja teemana oli lumeen kaivetut piilot. Valtaviin lumikasoihin oli kaivettu useita poteroita, joihin maalimiehet menivät valkoisten lakanoiden alle piiloon. Jipillä oli neljä maalimiestä etsittävänä ja se lähti taas varsin innokkaasti töihin. Ensimmäinen maalimies löytyi nopeasti, mutta sen jälkeen Jippi sinkosikin viereiseen metikköön, kun edellinen koira oli tehnyt siellä myös lenkin. Kutsuin Jipin pois ja lähetin uudelleen etsimään kasoille. Toka maalimies löytyi melko pian lumikasan juurella olevasta hiekoituslaatikosta, mutta viimeiset kaksi olivatkin haastavia. Molemmat piilot olivat ylhäällä lumikasoissa ja kaivetut kuopat olivat sen verran syviä, ettei hajut laskeutuneet juurikaan sinne lumikasojen juurelle. Koska ei olla tällaista etsintää aiemmin tehty, vaan Jippi on aina etsinyt maalimiehiä vain maan tasalta, se selvästi ei heti hoksannut, että kasoista voisi etsiä ylempääkin. Hommaa (siis minua!) sekoitti vielä sekin, että toisen kasan juurelle oli laitettu yhteen piiloon hämäyslakana. Ei se Jippiä hämännyt lainkaan - se kävi sen tarkistamassa, mutta totesi selvästi, ettei siellä ketään ole - mutta minä olin vakuuttunut, että sieltä pitäisi joku löytyä. Tarinan opetus: Luota siihen koiraan!! Sain kouluttajalta kehotuksen auttaa Jippiä vähän eli lähdin itse aavistuksen kiipeämään kasoihin, jotta Jippikin hoksasi, että ne kasat täyty tarkistaa ylhäältä asti. Kiivetessään sitten sai hajun ja sen jälkeen etsi hyvin taas molemmat maalimiehet. Hyvät treenit ja hienoa nähdä, että pystytään kerta kerralta tekemään aavistuksen haastavampia juttuja (mm. tänään siis ensimmäistä kertaa korkealla olevat maalimiehet, joista hajut ei kulkeudu alas ja lisäksi ensimmäistä kertaa hämäyslakana)!
Peko-treenien jälkeen jäin vielä hetkeksi tekemään tokon kotiläksyjä. Tehtiin ensin seuraamista tiistain ohjein eli palkkanamit kaivoin aina taskusta ja mikäli tällä välin keskittyminen herpaantui kehotin uudelleen seuraamaan ja palkka tuli sitten aina vasta, kun hyvä seuraaminen taas löytyi. Tuli oikein hyviä pätkiäkin, joskin havaitsin myös, että peko-treenipaikan vieressä tokoilu oli sikäli haastavaa, että kohti lumikasoja seurauttaessa Jippi vilkuili kasoihin ollen epävarma, että ollaankohan me sinne menossa. Siirryinkin sitten vähän kauemmaksi peko-paikasta tokoilemaan, jottei tulisi turhaa häiriötä. Toisena treeninä tehtiin liikkeestä seisahtumista. Tein alkuun niin, että jätin Jipin istumaan, kutsuin sitä (en käyttänyt luoksetulo-käskyä) ja sitten seis-käskyn annettuani viskasin lelun Jipin taakse. Jippi teki hienoja jarrutuksia näinkin, mutta itseä vähän mietitytti, että onkohan tämä liian luoksetulomainen tapa treenata tätä...? En haluaisi luoksetulon nopeuden yhtään alkavan hiipua näiden stoppien takia, joten siksi mieluummin teen nämä treenit riittävän erilaisina, ettei Jippi yhdistä näitä luoksariin. Niinpä siirryinkin taas kierrättämään Jippiä tolpan ympäri ja paluumatkalla sitten stoppaus ja lentävä palkka. Hyvin toimi ja Jippi alkoi selvästi toistojen myötä jo pysähtyä siitä "seis"-käskystä jääden odottamaan lelun lentämistä, eikä niin, että pysähtyisi vasta, kun lelu lentää. Näitä on tarkoitus päästä nyt treenailemaan vielä muutama kerta ennen maanantaita lyhyissä pätkissä, jotta päästään siirtymään seuraavaan vaiheeseen sitten silloisissa toko-treeneissä.
Aiemmin jo laitoin kuvan Jipin uudesta agihihnasta ja keskiviikkona Hugokin sai samanlaisen, tosin toki eri kokoisena ja -värisenä:
Keskiviikkoiltana kävin sitten lenkin molempien koiruuksien kanssa ja kyllä se vain on kiva päästä käyttämään yhteensopivia hihnoja molemmilla ;) Välineurheilua parhaimmillaan! Mutta on nuo ns. agihihnat kyllä käteviä lenkeilläkin, kun pellon reunaan tullessamme pystyin vain sujauttamaan pannat pois koirilta ja sitten toisaalta myös kiinniotto kävi nopeasti.
Eilen tehtiin taas Jipin kanssa tokon kotiläksyjä kotipihassa. Pihasssa on nurtsikenttä, joka on nyt talvella sopivan luminen eli löytyy ulkoa onneksi edes jokin treenailupaikka, jossa alusta ei ole liukas! Tehtiin sueraamista ja nyt tein jo pidempiä pätkiä niin, että palkkailin epäsäännöllisesti välissä ja keskittymisen herpaantuessa annoin vain uuden seuraamiskäskyn ja palkkasin vasta, kun kontakti ja hyvä asento palautui. Loppua kohti pysyi jo pidempiä pätkiä hyvässä seuraamisessa. Tehtiin myös käännöksiä seuraamisen osana. Oikealle käännös sujuu hyvin, kunhan Jippi seuraa keskittyneesti ennen käännökseen lähtöä. Vasemmalle käännöstä tehtiin nyt ensimmäistä kertaa ja sujui ihan hyvin, kunhan käännöksen teki aavistuksen hidastetussa tahdissa. Täyskäännöksiäkin tehtiin, mutta yhä käsiavulla. Täytyisi melkeinpä saada joku videoimaan seuraamista ja käännöksiä, jotta näkisi, miltä todellisuudessa käännökset näyttävät!
Seuraamisen lisäksi treenattiin Jipin kanssa myös toista kotiläksyämme eli liikkeestä pysähtymistä. Kierrätin taas Jipin ensin tolpan ympäri ja paluumatkalla stoppasin käskyllä ja heitin lelun Jipin taakse. Parin kerran jälkeen Jippi alkoi ennakoida pysäytystä eli heti tolpan kierrettyään se pysähtyi napakasti odottamaan, että käsky kuuluisi ja palkka lentäisi. Niinpä aloinkin tehdä niin, että joka kerta, kun Jippi ennakoi ja hidasteli paluumatkalla, nakkasinkin lelun taakseni ja tehtiin läpijuoksutreeniä. Vasta, kun Jippi tolpan kierrettyään lähti tulemaan minua kohti reippaasti, annoin pysäytyskäskyn ja heitin lelun. Tänään oli selvästi havaittavissa se, että Jippi alkoi pysähtyä jo käskystä ja pystyin odottamaan sekuntin-pari ennen lelun heittämistä.
Eilen illalla lähdettiin sitten Hugon kanssa Niinulle treeneihin. Ennakkoon olin katsonut ratapiirrosta ilahtuneena - vaikutti kivalta ja melko sujuvalta radalta. Siitäkin huolimatta rataantutustumisessa opettelin radan vain esteelle 30 ajatellen, että joka tapauksessa ei sitä pidemmälle jatketa. Noh, ei me tosiaan sitten jatkettukaan, kun lopulta treenattiin vain seitsemää ensimmäistä estettä :D Ensimmäiseksi hiottiin hetki kolmoselle tehdyn valssin ajoitusta, mutta se saatiin kuosiin melko pian. Lopulliseksi ongelmaksi sitten muodostui hypyn 6 takaakierto... Lähetettyäni Hugon putkeen 5, etenin 3 hypyn alapuolelta kohti kutosta törkkäämään Hugoa takaakiertoon. Selvittiin siitä kyllä ekoilla toistoilla jo, mutta vain juuri ja juuri. Sain siis Hugon kyllä väkisin työnnettyä takaakiertoon, mutta olin itse niin lähellä estettä ja varmistelin ohjausta pitkään, joten olin autamattomasti myöhässä jatkoa ajatellen. Niinulle sanoinkin, että kovasti nyt tavoitteena olisi saada meidän molempien menoon varmuutta niin, että pääsisin eroon varmisteluista ja Hugo eroon epävarmuudesta ja itseluottamuksen puutteesta. Niinpä jäätiinkin tätä treenaamaan sitten lopputreenin ajaksi. Niinu totesi, että Hugo ajautuu kauhean lähelle hyppyä eli se pitäisi saada "törkättyä kauemmaksi" esteen taakse, jotta se pystyisi hyppäämään hypyn ongelmitta. Yritettiin sitten ensin ajoitusta hinkkaamalla saada Hugo kaartamaan kauemma hypyn takana ihan vain minun ohjauksella, mutta olin välillä liian ajoissa ja välillä liian myöhässä, toisinaan taas väärässä kohdassa. Lopulta tuki jokunen suoritus, jolla ajoitus ja sijaintini oli kohdillaan, mutta siitäkin huolimatta Hugo lähestyi hyppyä liian tiukasti. Niinpä otettiinkin palkka avuksi. Takaakierto-ohjaukseen yhdistettiin siis lentävä palkka niin, että törkätessäni Hugon takaakiertoon, heitin samalla lelun esteen taakse. Tällä Hugoa saatiin hieman kauemmaksi. Saatiin pari ihan hyvää suoritusta niinkin, että palkkasin vasta hypyn jälkeen, mutta kotiläksyksi jäi treenailla paaaaljon näitä takaakiertoja niin, että palkkaa kauemmaksi esteen taakse. Hugollahan ei ole oikein toiminut takaakierroissa ämpäreiden tai rimojen käyttäminen siivekkeen takana, sillä vaikka ponnistuspaikka ehkä on tällöin parempi ja hypyn suunta optimaalisempi, niin tällöin Hugo sen sijaan empii sen ämpäri-/rimaviritelmän vuoksi. Eli koetetaan nyt saada sama aikaiseksi ihan vain palkkauksen avulla!
Kyllähän se aina vähän kirpaisee, kun homma sujuu niin surkeasti, ettei oikeasti päästä edes kymmentä estettä, mutta toisaalta Hugon kanssa juurikin halutaan nyt saada touhuun varmuutta ja oikeasti kehittyä, eikä enää vain "selviytyä" esteeltä esteelle. Eli jos se tarkoittaa sitä, että käydään asioita läpi rautalangasta vääntämällä, niin sitten niin tehdään :)
Tunnisteet:
agility,
arki,
kuvia,
peko,
ratapiirros,
toko/tottis
maanantai 16. helmikuuta 2015
Aurinkoisia talvipäiviä!
Ihanan aurinkoinen talvisää on ollut nyt muutaman päivän ajan! Ollaan nautittu lenkeistä valoisalla, tässä muutama kuva ja pieni videopätkä sunnuntain aamulenkiltä :)
Viime tiistaina 10.2. Juhaa tuurasi agitreeneissä Riikka Korvenoja. Rata oli ihan mukavan oloinen, mutta Jipille ja minulle se osoittautui haastavaksi. Tuli havaittua jälleen kerran, että estehakuisuus ja irtoaminen suoralla kaipaavat vahvistusta, sillä Jippi tuli suoralla pätkällä kerta toisensa jälkeen esteestä ohi ottaessaan häiriötä minusta juoksemassa vieressä. Etupalkan avulla saatiin kyllä onnistumisiakin, mutta treenien jälkeen oli sellainen fiilis, että oma liikkuminen oli surkeaa ja sai Jipinkin epäröimään melkein jokaisella esteellä. Varsinaista taistelua oli siis treeneissä melkein jokaisen esteen suorittaminen! Onneksi tehtiin loppuun etupalkan avulla vielä muutaman esteen suoraa ja saatiin molemmille hyvä mieli lopputreenistä :) Jäi kuitenkin hieman hampaankoloon se, että epäonnistumisia sateli suorilla pätkillä....
Keskiviikkona oltiin Jipin kanssa peko-treeneissä ja kokeneemmat koirakot tekivät Vantaankosken juna-aseman ympäristössä taajamaetsintää. Me teimme sellaista treeniä, että neljä maalimiestä meni yksitellen metsikköön Jipin näkemättä ja se sai lähteä metsikön reunasta maalimiehiä etsimään. Sai heti metsikön reunassa hajun maalimiehistä ja annoin sen lähteä hajun perään liina perässä. Harmiksi ensimmäistä maalimiestä etsiessä liina takertui puuhun kiinni ja koska itse olin kauempana, Jippi joutui ratkomaan ongelmaa itse. Se meni ympäriinsä metsikössä sitoen itseään vain enemmän ja enemmän solmuun, mutta koska maalimies oli lähellä, Jippi jatkoi etsintää. Lopulta se pääsi pakittamaan saasen solmua vähän avattua ja pääsi kuin pääsikin maalimiehelle asti. Hieno typy, kun jaksoi yrittää, vaikka tosiaan oli aikasmoisessa jumissa!
Toka maalimies oli ihan metsän alkureunassa lumikasan takana ja Jippi juoksi maalimiehestä ensin vauhdilla ohi. Ehdin mennä sen perässä niin, että jäin Jipin ja maalimiehen väliin seisomaan ennen kuin itse bongasin maalimiehen sijainnin. Jippi jäi vähän hämmentyneenä katsomaan minua, kun tuntui tajunneen maalimiehen sijainnin ja havaitsi minun seisovan jo melkein vieressä, mutta pyysin sitä jatkamaan silti. Lopulta Jippi meni maalimiehelle asti saaden taas isot kehut ja lihapullaa palkaksi. Kyseinen maalimies oli Jipille vieras henkilö, joten voi olla, että myös se vaikutti siihen, että tämä oli Jipin mielestä haastava etsittävä.
Kolmas ja neljäs maalimies löytyivätkin sitten oikein hienosti ilman kummempia sählinkejä. Jippi haki taas innolla ja oli valtaisan iloinen maalimiehiä löytäessään. Myöhemmin, kun lenkitin Jippiä siinä treenipaikan ympäristössä, Jippi veti kuin hullu kohti metsää ollen selvästi varma, että vielä niitä ukkoja jossain oli "pelastettavana". Ainakin tuntuu siis maalimiesmotivaatio olevan typyllä kohdillaan ;)
Torstaina 12.2. oltiin Hugon kanssa Niinun treeneissä. Tehtiin ensin pätkä 1-19 ja sen jälkeen kouluttaja mainitsi, että menossa oli jonkinlaista varomista. Kerroin sitten, että meillä on Hugon kanssa nyt tullut "kierre" siitä, että se on tullut epävarmemmaksi ja samalla minä autan ja varmistelen ohjauksissa enemmän, jolloin meno on tökkivää ja saa loppuen lopuksi Hugon vain epäröimään enemmän. Niinu lähti purkamaan ongelmaa siten, että palkattiin Hugoa enemmän lyhyistä pätkistä ja esteiden hakemisesta. Jo yhden treenin aikana Hugo sai selvästi enemmän luottoa, irtosi paremmin esteille ja vauhtiakin saatiin selvästi lisää! Jäi kyllä treeneistä superhyvä mieli, sillä juuri sellaista treeniä me Hugon kanssa nyt tarvitaan! Ollaan tehty ihan liikaa vain pitkiä ratatreenejä ja sitten kisattu, jolloin kaikki perustreeni ja yksittäisten asioiden treenaaminen palkaten pienistä osasuorituksista on jäänyt kokonaan pois. Tämä on selvästi kostautunut, joten nyt sitten keskitytään nimenomaan niiden yksittäisten asioiden vahvistamiseen ja lyhyiden ratapätkien tekemiseen palkaten useammin. Meillä on normaalisti Niinulle vain joka toinen viikko treenipaikka, mutta ostin irtovuoron ensi viikolle samaan ryhmään, koska Niinu osasi tosi hyvin palotella treeniä sopivaksi meidän ongelmaa ajatellen :)
Lauantaina 14.2. oltiin Jipin kanssa pentutreeneissä Jipin kanssa ainoana koirana, joten ei päästy hyödyntämään etupalkkaajaa, mutta käytin etupalkkana silti lelua. Koska edellisissä treeneissä jäi kaivertamaan juurikin hyppysuora, niin tehtiin sitten lauantainakin sitä. Oli helpottavaa nähdä, ettei tässä hyppysuorassa nyt näyttänyt olevan tiistainlaisia ongelmia eli kertaakaan Jippi ei tullut hypyistä ohi, eikä videoltakaan katsottuna näytä ainakaan mitenkään kovin selkeästi vilkuilevan/kyttäävän minua. Videolla näkyy myös pätkä, jossa lähetän Jipin putkeen ns. ulkokaarteesta ja takaaleikkaan putkelle. Tämä oli ensimmäisillä yrityksillä haastavaa, ja Jippi epäröi putkeen irtoamisen kanssa. Tosin videolta katsottuna oma ohjauskin on tässä kohtaa jotenkin luonnotonta... Mutta muutaman toiston jälkeen palkattuani pelkästä putkeen irtoamisesta, tuli selvästi varmuutta tähänkin.
Toisena treeninä lauantaina tehtiin puomin kontaktia. Puomin jälkeen oli hyppy, jonka taakse vein pallon. Lähetin Jipin kontaktille alasmenon sivusta. Parilla ensimmäisellä toistolla Jippi jäi kontaktille niin, että kaikki tassut oli kontaktipinnalla, mutta näistä pyysin sen vain pois kontaktilta ja tehtiin uusiksi. Parin kerran jälkeen haki oikeaan asentoon, sai palkan ja tämän jälkeen selvästi muistuikin mieleen, että mitä siellä pitikään tehdä. Tällä kertaa Jipillä tuntui pysyvän fokus hyvin eteen, vaikkei etupalkkaajaa ollutkaan. Kenties pallopalkka etupalkkana toimii kontaktilla paremmin kuin namipalkka...? Kävin palkkaamassa Jipin kontaktille, mutta se pysyi senkin jälkeen oikeassa asennossa suunta kohti etupalkkaa ja katse hakeutui hyvin eteen. Ensi kerralla voisin kokeilla sitten taas niin, että nostan alasmenon pöydän päälle ja tehdään kokonaista alasmenoramppia.
Lauantai-iltana koirat menivät minun vanhemmilleni hoitoon, sillä minä, Markus ja Markuksen sisko suuntasimme Porvooseen syömään ja katsomaan Ismo Leikolan showta. Oli kyllä hauska ilta ja hyvä show :) Illalla haimme koiruudet takaisin kotiin eli ei ollut sen pidempi visiitti tällä kertaa.
Sunnuntaina 15.2. ostin tuurausvuoron I-HAH:n jatkotason ryhmään Hugon kanssa. Ohjelmassa oli takaakiertotreeniä eli rata, johon mahtui kaikkiaan muistaakseni 5 takaakiertoa. Vähän ennakkoon kauhistelin sitä, että treeniaiheeksi osui juuri se meille kaikista vaikein ohjaus ja mietin, että mitenköhän näistä selviydytään nyt, kun Hugo on ollut tosi epäröivä takaakierroissa. Eipä kuitenkaan sitten yllättäen ollutkaan takaakiertojen kanssa minkäänlaista ongelmaa. Pari rimaa pudotettiin, kun ohjaus oli myöhässä tai jäin koiran linjalle, mutta takaakierroissa ei tullut empisiä, mikä oli tosi hieno juttu! Sen sijaan radalla mukana ollut A oltaisiin voitu jättää tekemättä, sillä tehtiin varmaan viisi toistoa ennen kuin Hugo suostui ottamaan alastulon kontaktin ilman yliloikkaa...... Eli ilmeisesti tarvitsee vielä tehdä lisää treenejä ponnarin kanssa!
Treenien jälkeen mentiin Hugon kanssa lenkille Sonjan ja Ofelian kanssa ja Hugo oli kyllä niin innoissaan päästessään piiiiitkästä aikaa Ofin kanssa lenkille :)
Tänään olin Jipin kanssa Nina Mannerin kouluttamissa tokotreeneissä ja valitsin treenattaviksi asioiksi jäävät. Ei ollut tarkoituksena oikeastaan varsinaisesti treenata jääviä seuraamiseen yhdistettynä, vaan ihan vain harjoitella seisahtumista ja maahanmenoa. Näytin ensin miten olemme treenanneet seisahtumista eli niin, että minä peruutan koira edessäni ja stopatessani seisautan Jipin kädelläni, naksautan pysähdyksestä ja palkkaan. Tässä kouluttaja pisti merkille, että Jippi ehkäpä jonkin verran on alkanut tavoitella kättäni eli on voinut ymmärtää treenin siten, että sen tulisi tehdä nenäkosketus käteeni ja sitten pysähtyä. Pysäyttäessäni Jippiä kauempana minusta se nimittäin valui pari haparoivaa askelta minua kohti ennen seisahtumista. Niinpä muutimme treenisuunnitelmaa nyt siten, että teenkin nyt tehotreeninä viikon ajan pysäytyksiä siten, että lähetän Jipin kiertämään jotakin ja annan puolivälissä paluumatkaa "seis"-käskyn ja samalla viskaan lelun Jipin taakse. Tätä tehtiin treeneissäkin tänään ja Jippi jarrutti tosi napakasti lelun lentäessä. Tässä tarkoituksena onkin saada koiralle mielikuva siitä, että seis-käskyllä vedetään liinat kiinni ja seisahdutaan heti. Vähitellen sitten lelun heittämistä viivästytetään eli annetaan ensin käsimerkki käskyn tueksi ja koiran pysähtyessä lelu heitetään hetken päästä. Saatiin tämä ensimmäinen vaihe näistä treeneistä nyt läksyksi ja ensi viikolla treenataan sitten sitä kakkosvaihetta!
Seisahtumisen lisäksi tehtiin vähän sitä maahanmenoa. Jipin istuessa edessäni se menee nätisti maahan eli takaosa ei liiku, vaan pelkkä etuosa tekee liikkeen ja asento on suora. Kerroin ongelmaksi sen, että Jipin ollessa sivullani se lähteeä hieman poikittamaan maahanmenossa. Sama tapahtuu sekä Jipin ollessa vierelläni perusasennossa käskiessäni sen maahan että käskiessäni sen maahan seuraamisesta. Taas näytin miten ollaan tätä harjoiteltu ja ensimmäisenä "virheenä" oli se, että olen palkannut maahanmenoa oikealla kädelläni. Olen jostain syystä siis kumartunut koiran puoleen ja antanut namin jalkojen väliin oikealla kädelläni, jolloin koira helposti lähtee tavoittelemaan sitä oikeaa kättä aiheuttaen vinon asennon. Nyt tehtiin sama niin, että perusasennosta maahanmenoa palkkasinkin vasemmalla kädellä ja nimenomaan niin, että palkka tuli vieläpä hieman koiran ulkopuolelta, jolloin se entisestään vahvisti suoraa asentoa. Ja totta tosiaan: makuuasento oli aivan suora!
Tämän maahanmenotreenin yhteydessä tuli sitten esiin myös sellainen ongelmamme, ettei Jippi oikein meinaa malttaa odottaa perusasennossa paikoillaan. Se siis helposti siirtyy vähän vinoon perusasentoon, jos joutuu yhtään odottamaan perusasennossa ja siitä tietysti sitten maahanmenokin on vino. Tähän saatiin vinkiksi alkaa treenata häiriössä kontaktin säilyttämistä. Ensin siis niin, että koira istuu edessäni ja pidän namia avoimella kämmenellä sen pään vieressä. Koiraa ei käsketä jättämään namia, vaan sen tulee tarjota namin tavoittelun jättämistä ja sen sijan katsekontaktia ennen kuin se palkataan ko. namilla. Jippi kyllä pian tajusi tarjota katsekontaktia, mutta herkästi itsuessaan alkoi steppaamaan jaloillaan kärsimättömänä. Tähän neuvoksi sain tällaisen sattuessa vähän liikuttaa namikättä, jolloi koiran keskittyminen saadaan taas siihen kontaktin säilyttämiseen ja palkkaus tosiaan vasta, kun steppaus loppuu ja kontakti säilyy. Tätä treenailtiin tänään ja saatiin ihan hyviä onnistuisiakin. Vähitelen sitten lisätään haastetta eli enemmän sillä namikädellä "houkuttelemista" liikutellen kättä ja sitten, kun tämäkin sujuu, otetaan koira perusasentoon ja siinä tehdään samaa. Tarkoituksena olisi siis, että tällä treenillä saadaan koira keskittymään perusasentoon paremmin, kun sillä on jokin selvä "tehtävä", kun nyt Jippi tuntuu ajattelevan, että tehtävä on suoritettu heti, kun siihen perusasentoon on tultu.
Oli kyllä hyvät treenit tänään! Nyt vain ahkerasti pitää yrittää ehtiä treenailla näitä kotiläksyjä, jotta päästään sitten seuraavalla viikolla eteenpäin treeneissä :)
Kotona tein Hugon kanssa hieman doboiluja, kun pitkästä aika täytin meidän dobo-pallon. Vieläkin minua ällistyttää se, että Hugo ihan empimättä loikkaa dobon päälle, seisoo siinä ja tekee siirtymisiä maahan ja istumaan (tosin istuessa toinen takatassu meinaa lipsahtaa pallolta), kun ottaa huomioon, että Hugo on kohtalaisen alustapelkoinen, eikä huterat/liukkaat alustat ole yleensä sen juttu. Reipas dobo-poika se kuitenkin on :) Ja vieläpä tuntuu tekevän niin kauhean innokkaasti niitä treenejä, että täytyy nyt taas säännöllisemmin tehdä pieniä treenailuja. Wirneen poppoolla on dobo-treenit 14.3. ja tilasin kouluttajalta (I-HAHlainen Mari Mäkelä) myös dobo-kirjan. Ehkä siis jotain helpoimpia juttuja uskalletaan kokeilla Hugon kanssa sitten!
Viime tiistaina 10.2. Juhaa tuurasi agitreeneissä Riikka Korvenoja. Rata oli ihan mukavan oloinen, mutta Jipille ja minulle se osoittautui haastavaksi. Tuli havaittua jälleen kerran, että estehakuisuus ja irtoaminen suoralla kaipaavat vahvistusta, sillä Jippi tuli suoralla pätkällä kerta toisensa jälkeen esteestä ohi ottaessaan häiriötä minusta juoksemassa vieressä. Etupalkan avulla saatiin kyllä onnistumisiakin, mutta treenien jälkeen oli sellainen fiilis, että oma liikkuminen oli surkeaa ja sai Jipinkin epäröimään melkein jokaisella esteellä. Varsinaista taistelua oli siis treeneissä melkein jokaisen esteen suorittaminen! Onneksi tehtiin loppuun etupalkan avulla vielä muutaman esteen suoraa ja saatiin molemmille hyvä mieli lopputreenistä :) Jäi kuitenkin hieman hampaankoloon se, että epäonnistumisia sateli suorilla pätkillä....
Keskiviikkona oltiin Jipin kanssa peko-treeneissä ja kokeneemmat koirakot tekivät Vantaankosken juna-aseman ympäristössä taajamaetsintää. Me teimme sellaista treeniä, että neljä maalimiestä meni yksitellen metsikköön Jipin näkemättä ja se sai lähteä metsikön reunasta maalimiehiä etsimään. Sai heti metsikön reunassa hajun maalimiehistä ja annoin sen lähteä hajun perään liina perässä. Harmiksi ensimmäistä maalimiestä etsiessä liina takertui puuhun kiinni ja koska itse olin kauempana, Jippi joutui ratkomaan ongelmaa itse. Se meni ympäriinsä metsikössä sitoen itseään vain enemmän ja enemmän solmuun, mutta koska maalimies oli lähellä, Jippi jatkoi etsintää. Lopulta se pääsi pakittamaan saasen solmua vähän avattua ja pääsi kuin pääsikin maalimiehelle asti. Hieno typy, kun jaksoi yrittää, vaikka tosiaan oli aikasmoisessa jumissa!
Toka maalimies oli ihan metsän alkureunassa lumikasan takana ja Jippi juoksi maalimiehestä ensin vauhdilla ohi. Ehdin mennä sen perässä niin, että jäin Jipin ja maalimiehen väliin seisomaan ennen kuin itse bongasin maalimiehen sijainnin. Jippi jäi vähän hämmentyneenä katsomaan minua, kun tuntui tajunneen maalimiehen sijainnin ja havaitsi minun seisovan jo melkein vieressä, mutta pyysin sitä jatkamaan silti. Lopulta Jippi meni maalimiehelle asti saaden taas isot kehut ja lihapullaa palkaksi. Kyseinen maalimies oli Jipille vieras henkilö, joten voi olla, että myös se vaikutti siihen, että tämä oli Jipin mielestä haastava etsittävä.
Kolmas ja neljäs maalimies löytyivätkin sitten oikein hienosti ilman kummempia sählinkejä. Jippi haki taas innolla ja oli valtaisan iloinen maalimiehiä löytäessään. Myöhemmin, kun lenkitin Jippiä siinä treenipaikan ympäristössä, Jippi veti kuin hullu kohti metsää ollen selvästi varma, että vielä niitä ukkoja jossain oli "pelastettavana". Ainakin tuntuu siis maalimiesmotivaatio olevan typyllä kohdillaan ;)
Torstaina 12.2. oltiin Hugon kanssa Niinun treeneissä. Tehtiin ensin pätkä 1-19 ja sen jälkeen kouluttaja mainitsi, että menossa oli jonkinlaista varomista. Kerroin sitten, että meillä on Hugon kanssa nyt tullut "kierre" siitä, että se on tullut epävarmemmaksi ja samalla minä autan ja varmistelen ohjauksissa enemmän, jolloin meno on tökkivää ja saa loppuen lopuksi Hugon vain epäröimään enemmän. Niinu lähti purkamaan ongelmaa siten, että palkattiin Hugoa enemmän lyhyistä pätkistä ja esteiden hakemisesta. Jo yhden treenin aikana Hugo sai selvästi enemmän luottoa, irtosi paremmin esteille ja vauhtiakin saatiin selvästi lisää! Jäi kyllä treeneistä superhyvä mieli, sillä juuri sellaista treeniä me Hugon kanssa nyt tarvitaan! Ollaan tehty ihan liikaa vain pitkiä ratatreenejä ja sitten kisattu, jolloin kaikki perustreeni ja yksittäisten asioiden treenaaminen palkaten pienistä osasuorituksista on jäänyt kokonaan pois. Tämä on selvästi kostautunut, joten nyt sitten keskitytään nimenomaan niiden yksittäisten asioiden vahvistamiseen ja lyhyiden ratapätkien tekemiseen palkaten useammin. Meillä on normaalisti Niinulle vain joka toinen viikko treenipaikka, mutta ostin irtovuoron ensi viikolle samaan ryhmään, koska Niinu osasi tosi hyvin palotella treeniä sopivaksi meidän ongelmaa ajatellen :)
Lauantaina 14.2. oltiin Jipin kanssa pentutreeneissä Jipin kanssa ainoana koirana, joten ei päästy hyödyntämään etupalkkaajaa, mutta käytin etupalkkana silti lelua. Koska edellisissä treeneissä jäi kaivertamaan juurikin hyppysuora, niin tehtiin sitten lauantainakin sitä. Oli helpottavaa nähdä, ettei tässä hyppysuorassa nyt näyttänyt olevan tiistainlaisia ongelmia eli kertaakaan Jippi ei tullut hypyistä ohi, eikä videoltakaan katsottuna näytä ainakaan mitenkään kovin selkeästi vilkuilevan/kyttäävän minua. Videolla näkyy myös pätkä, jossa lähetän Jipin putkeen ns. ulkokaarteesta ja takaaleikkaan putkelle. Tämä oli ensimmäisillä yrityksillä haastavaa, ja Jippi epäröi putkeen irtoamisen kanssa. Tosin videolta katsottuna oma ohjauskin on tässä kohtaa jotenkin luonnotonta... Mutta muutaman toiston jälkeen palkattuani pelkästä putkeen irtoamisesta, tuli selvästi varmuutta tähänkin.
Lauantai-iltana koirat menivät minun vanhemmilleni hoitoon, sillä minä, Markus ja Markuksen sisko suuntasimme Porvooseen syömään ja katsomaan Ismo Leikolan showta. Oli kyllä hauska ilta ja hyvä show :) Illalla haimme koiruudet takaisin kotiin eli ei ollut sen pidempi visiitti tällä kertaa.
Sunnuntaina 15.2. ostin tuurausvuoron I-HAH:n jatkotason ryhmään Hugon kanssa. Ohjelmassa oli takaakiertotreeniä eli rata, johon mahtui kaikkiaan muistaakseni 5 takaakiertoa. Vähän ennakkoon kauhistelin sitä, että treeniaiheeksi osui juuri se meille kaikista vaikein ohjaus ja mietin, että mitenköhän näistä selviydytään nyt, kun Hugo on ollut tosi epäröivä takaakierroissa. Eipä kuitenkaan sitten yllättäen ollutkaan takaakiertojen kanssa minkäänlaista ongelmaa. Pari rimaa pudotettiin, kun ohjaus oli myöhässä tai jäin koiran linjalle, mutta takaakierroissa ei tullut empisiä, mikä oli tosi hieno juttu! Sen sijaan radalla mukana ollut A oltaisiin voitu jättää tekemättä, sillä tehtiin varmaan viisi toistoa ennen kuin Hugo suostui ottamaan alastulon kontaktin ilman yliloikkaa...... Eli ilmeisesti tarvitsee vielä tehdä lisää treenejä ponnarin kanssa!
Treenien jälkeen mentiin Hugon kanssa lenkille Sonjan ja Ofelian kanssa ja Hugo oli kyllä niin innoissaan päästessään piiiiitkästä aikaa Ofin kanssa lenkille :)
Tänään olin Jipin kanssa Nina Mannerin kouluttamissa tokotreeneissä ja valitsin treenattaviksi asioiksi jäävät. Ei ollut tarkoituksena oikeastaan varsinaisesti treenata jääviä seuraamiseen yhdistettynä, vaan ihan vain harjoitella seisahtumista ja maahanmenoa. Näytin ensin miten olemme treenanneet seisahtumista eli niin, että minä peruutan koira edessäni ja stopatessani seisautan Jipin kädelläni, naksautan pysähdyksestä ja palkkaan. Tässä kouluttaja pisti merkille, että Jippi ehkäpä jonkin verran on alkanut tavoitella kättäni eli on voinut ymmärtää treenin siten, että sen tulisi tehdä nenäkosketus käteeni ja sitten pysähtyä. Pysäyttäessäni Jippiä kauempana minusta se nimittäin valui pari haparoivaa askelta minua kohti ennen seisahtumista. Niinpä muutimme treenisuunnitelmaa nyt siten, että teenkin nyt tehotreeninä viikon ajan pysäytyksiä siten, että lähetän Jipin kiertämään jotakin ja annan puolivälissä paluumatkaa "seis"-käskyn ja samalla viskaan lelun Jipin taakse. Tätä tehtiin treeneissäkin tänään ja Jippi jarrutti tosi napakasti lelun lentäessä. Tässä tarkoituksena onkin saada koiralle mielikuva siitä, että seis-käskyllä vedetään liinat kiinni ja seisahdutaan heti. Vähitellen sitten lelun heittämistä viivästytetään eli annetaan ensin käsimerkki käskyn tueksi ja koiran pysähtyessä lelu heitetään hetken päästä. Saatiin tämä ensimmäinen vaihe näistä treeneistä nyt läksyksi ja ensi viikolla treenataan sitten sitä kakkosvaihetta!
Seisahtumisen lisäksi tehtiin vähän sitä maahanmenoa. Jipin istuessa edessäni se menee nätisti maahan eli takaosa ei liiku, vaan pelkkä etuosa tekee liikkeen ja asento on suora. Kerroin ongelmaksi sen, että Jipin ollessa sivullani se lähteeä hieman poikittamaan maahanmenossa. Sama tapahtuu sekä Jipin ollessa vierelläni perusasennossa käskiessäni sen maahan että käskiessäni sen maahan seuraamisesta. Taas näytin miten ollaan tätä harjoiteltu ja ensimmäisenä "virheenä" oli se, että olen palkannut maahanmenoa oikealla kädelläni. Olen jostain syystä siis kumartunut koiran puoleen ja antanut namin jalkojen väliin oikealla kädelläni, jolloin koira helposti lähtee tavoittelemaan sitä oikeaa kättä aiheuttaen vinon asennon. Nyt tehtiin sama niin, että perusasennosta maahanmenoa palkkasinkin vasemmalla kädellä ja nimenomaan niin, että palkka tuli vieläpä hieman koiran ulkopuolelta, jolloin se entisestään vahvisti suoraa asentoa. Ja totta tosiaan: makuuasento oli aivan suora!
Tämän maahanmenotreenin yhteydessä tuli sitten esiin myös sellainen ongelmamme, ettei Jippi oikein meinaa malttaa odottaa perusasennossa paikoillaan. Se siis helposti siirtyy vähän vinoon perusasentoon, jos joutuu yhtään odottamaan perusasennossa ja siitä tietysti sitten maahanmenokin on vino. Tähän saatiin vinkiksi alkaa treenata häiriössä kontaktin säilyttämistä. Ensin siis niin, että koira istuu edessäni ja pidän namia avoimella kämmenellä sen pään vieressä. Koiraa ei käsketä jättämään namia, vaan sen tulee tarjota namin tavoittelun jättämistä ja sen sijan katsekontaktia ennen kuin se palkataan ko. namilla. Jippi kyllä pian tajusi tarjota katsekontaktia, mutta herkästi itsuessaan alkoi steppaamaan jaloillaan kärsimättömänä. Tähän neuvoksi sain tällaisen sattuessa vähän liikuttaa namikättä, jolloi koiran keskittyminen saadaan taas siihen kontaktin säilyttämiseen ja palkkaus tosiaan vasta, kun steppaus loppuu ja kontakti säilyy. Tätä treenailtiin tänään ja saatiin ihan hyviä onnistuisiakin. Vähitelen sitten lisätään haastetta eli enemmän sillä namikädellä "houkuttelemista" liikutellen kättä ja sitten, kun tämäkin sujuu, otetaan koira perusasentoon ja siinä tehdään samaa. Tarkoituksena olisi siis, että tällä treenillä saadaan koira keskittymään perusasentoon paremmin, kun sillä on jokin selvä "tehtävä", kun nyt Jippi tuntuu ajattelevan, että tehtävä on suoritettu heti, kun siihen perusasentoon on tultu.
Oli kyllä hyvät treenit tänään! Nyt vain ahkerasti pitää yrittää ehtiä treenailla näitä kotiläksyjä, jotta päästään sitten seuraavalla viikolla eteenpäin treeneissä :)
Kotona tein Hugon kanssa hieman doboiluja, kun pitkästä aika täytin meidän dobo-pallon. Vieläkin minua ällistyttää se, että Hugo ihan empimättä loikkaa dobon päälle, seisoo siinä ja tekee siirtymisiä maahan ja istumaan (tosin istuessa toinen takatassu meinaa lipsahtaa pallolta), kun ottaa huomioon, että Hugo on kohtalaisen alustapelkoinen, eikä huterat/liukkaat alustat ole yleensä sen juttu. Reipas dobo-poika se kuitenkin on :) Ja vieläpä tuntuu tekevän niin kauhean innokkaasti niitä treenejä, että täytyy nyt taas säännöllisemmin tehdä pieniä treenailuja. Wirneen poppoolla on dobo-treenit 14.3. ja tilasin kouluttajalta (I-HAHlainen Mari Mäkelä) myös dobo-kirjan. Ehkä siis jotain helpoimpia juttuja uskalletaan kokeilla Hugon kanssa sitten!
Tunnisteet:
agility,
arki,
dobo,
kavereita,
kontaktitreenit,
kuvia,
leikkejä,
peko,
toko/tottis,
videot
maanantai 9. helmikuuta 2015
On/off-kytkin löytymässä...?
Lauantaina (7.2.) aamulla suunnattiin Jipin kanssa treenailemaan pentutreeneihin. Tällä kerralla treenailtiin hyppytekniikkaa ja eteen irtoamista. Hyppytekniikkatreeninä tehtiin kasvavaa sarjaa (5-6-7-8 jalkaa, korkeus 15 cm) ja Jippi sopeutti hyppynsä hyvin näihin väleihin. Ihan ekalla toistolla selvästi lähti alkuun vähän rynnimään liikaa ja ajautui liian lähelle tokaa hyppyä, jonka takia rytmi meinasi vähän rikkoutua, mutta hyvin korjasi tekemisiään seuraavalla toistolla! Irtoamistreeninä tehtiin ihan ilman esteitä etupalkalle irtoamista ja tuli huomattua, että Jippi selvästi vähän empien vilkaisee minua ollessaan ohittamassa minua suoralla. Heti, kun se on minut ohittanut, se jatkaa kyllä palkalle määrätietoisesti, mutta se ohi menemisen hetki on sellainen, jossa Jippi aavistukseen jää miettimään ja vilkaisee minua. Toistojen myötä saatiin parempia suorituksia eli päästiin eroon turhasta minun kyttäämisestäni. Tuli myös huomattua, että Jippi ottaa selvästi etupalkkaajasta kovasti häiriötä lähtötilanteista. Lähdöissä ollaan kovasti harjoteltu nyt sitä, että siellä täytyy pysyä, vaikka loikin tai heittelen lelua Jipin edessä ja hyvin onkin alkanut sietämään moista häiriötä. Sen sijaan apupalkkaajaan vingauttaessa vinkupalloa, Jippi varasti lähdöstä heti. Täytyy siis lisätä treenilistalle toisen henkilön tekemän häiriön siedätys.
Illalla kävin molempien koirujen kanssa lenkillä ja olipas kiva pitkästä aikaa päästä lenkille niiden kanssa :) Käytiin peltoaukealla, jossa Hugo ja Jippi pääsivät rihemaan ja aika vauhtia ne menivätkin keppien perässä. Oli selvästi kaksikolla lystiä!
Sunnuntaina 8.2. oli Hugon treenivuoro. Mentiin sen kanssa kahdestaan hallille ja vuorossa oli Back-to-Basics -treenisessio numero 2. Tällä kertaa treenattavaksi valikoitui hyppytekniikka ja juoksu-A. Tehtiin hyppytekniikkapisteellä Hugonkin kanssa samaista kasvavaa sarjaa, jota tehtiin Jipin kanssa edellisenä päivänä. Tuntuu todella oudolta, että pikkuinen Jippi on jo niin iso, että se tekee treenejä jo maksikoiran mitoilla eli tosiaan Hugon kanssa asetettiin kasvavan sarjan välit samoihin mittoihin kuin Jipin kanssa edellisenä päivänä. Hugo handlasi homman hyvin. Toisena hyppytekniikkatreeninä tehtiin etäisyyden arviointia eli neljä ekaa hyppyä olivat 5 jalan etäisyyksin ja korkeudessa 20 cm. Vika hyppy oli alkuun 9 jalan päässä ja sitten 12 jalan päässä. 9 jalan etäisyydelle Hugo venytti askeltaan ottaen välin in-and-outina, mutta 12 jalan välillä mahdutti väliin yhden kokonaisen laukan.
Juoksu-A:lla on tullut nyt treeneissä niin paljon yliloikkia, että päätin suosiolla ottaa käyttöön ponnarin alastulokontaktin yläreunaan ja lisäksi etupalkan (namialusta). Tein ensin pari toistoa niin, etten itse liikkunut ja lisäsin liikehäiriön vasta sen jälkeen. Hienosti sujui juoksu-A-treenit ilman yhtään epäonnistumista, vaikka tosiaan tein toistoja, joissa jäin taakse sekä toistoja, jossa vedätin kunnolla tai juoksin A:n suorituksen aikana täysillä ohi. Lisäksi tein vielä niinkin, että otin kunnolla sivuttaista etäisyyttä, mutta hyvin Hugo suoritti A:n silloinkin ja fokus pysyi hyvin eteen, kun oli etupalkka käytössä.
Tässä muuten vielä aiemmin lupaamani video Hugon viikon takaisista keppitreeneistä:
Eilen illalla oltiin Jipin kanssa vielä tuuraamassa I-HAH:n jatkotason treeneissä. Muut tekivät ratatreeniä, mutta me tehtiin ihan vain pieniä pätkiä. Ensin harjoiteltiin U-putkeen umpikulmasta lähettämistä ja tämä oli selvästi haastavaa. Useampia kertoja Jippi kaahasi surutta putken molempien suiden ohi ja haki putken vieressä olevalle hypylle ollen varsin tyytyväinen itseensä :D Putki löytyi kuitenkin lopulta, kun rytmityksellä ja suhahduksella jarrutin ennen putkea. Tätä täytyy treenailla lisää!
Toisena treenipätkänä tehtiin pätkää, jossa oli U-putki ja sen jälkeen hyppy-pussi-hyppy -suora, jonka päässä oli kouluttaja apupalkkaamassa. Tehtiin kerran ensin niin, että kouluttaja raotti ihan aavistuksen pussia, mutta sen jälkeen siirryttiin tekemään koko pätkää. Nyt alkaa huomata, että Jippi etenee pussiin reippaasti ja yhtään empimättä, kun taas vielä edellisellä treenikerralla vauhti vähän hidastui, jos ei ollut kukaan pitelemässä pussia raollaan.
Tänään oli vuorossa Jipin tokotreenit (kouluttaja Nina Manner). Saatiin taas itse valita treenattava liike ja minä valitsin noudon. Alkuun kerroin, että ollaan siinä pisteessä, että Jippi käskystä kyllä nostaa/ottaa kapulan suuhun ja pitää sitä hetken, mutta vähänkin pidempikestoinen suoritus johtaa otteen löysistymiseen ja siten kapulan tippumiseen. Niinpä nyt vinkiksi saatiin tehdä pitotreenejä niin, että palkka tulee aina juuri siitä pitämisestä, eikä niinkään siitä, että Jippi luovuttaa kapulan minulle. Nythän olen aina ottanut kapulasta kiinni ja "kiitos"-käskyllä pyytänyt Jippiä irroittamaan otteensa, jonka jälkeen olen palkannut. Tällöin kuitenkin vahvistetaan enemmänkin sitä luovuttamista kuin sitä pitämistä ja kenties juuri tällä saan aikaan sen, että Jippi alkaa ennakoimaan luovutusta. Niinpä tosiaan naksuttelinkin nyt silloin, kun Jipillä oli kapulasta hyvä ote. Naksutin toimii Jipillä vapauttamiskäskynä myös, joten naksautuksesta se pudotti kapulan, minkä jälkeen annoin palkan. Saatiin nyt neuvoksi kasvattaa kestoa mahdollisimman pian ja koska helposti jään junnaamaan treeneissä paikoilleen, niin sain ihan konkreettisen ohjeen edetä kolmella treenikerralla siihen, että pitoaika on minimissään 10 sek. Tämän jälkeen voidaan alkaa ottaa häiriötä mukaan eli kapulan tönimisiä tai kevyttä kapulan vetämistä.
Lisäksi käytiin läpi vauhtinoutoa. Sain vinkiksi tehdä tässä vaiheessa vauhtinoudot vielä niin, että pidän kiinni Jipistä kapulaa heittäessä ja lähetän sen vapaasta asennosta sitten kapulaa noutamaan. Ei siis vielä vaadita perusasentoa lähtöön, mutta sen sijaan sain vinkiksi kuitenkin vaatia katsekontaktia ennen lähetyskäskyn antamista. Tämä ei ollut tullut mieleenikään, sillä agilityssa sen sijaan ollaan kovastikin nyt treenailtu sitä katseen siirtämistä etupalkalle/esteelle ennen vapauttamista. Täytyy siis alkaa kuitenkin nyt tokossa tosiaan vaatimaan kontaktin ottamista tässäkin - onneksi koirat on niin fiksuja, että ne kyllä oppii tunnistamaan eron siinä, että koska tehdään tokonoutoa ja koska taas tehdään agitreenejä :)
Jippi on treeneissä aina jonkin verran levoton, mikäli ei koko ajan ole jotain tekemistä. Herkästi alkaa siis "kommentoimaan", mikäli juttelen kouluttajan kanssa liian pitkään niin, ettei sille ole mitään puuhasteltavaa. Kuitenkin tarkoituksena olisi, että se oppisi relaamaan tällaisinakin hetkinä, joten tänään päätin, etten ihan heti ekoihin komennushaukahduksiin reagoikaan mitenkään. Yhden tai kahden haukahduksen jälkeen tarjosikin yllättäen maahanmenoa, josta palkkasin rauhallisesti ja Jippi jäi makaamaan. Ollaan tehty "käy siihen"-treenejä niin, että olen esim. toisten treenatessa pyytänyt sitä ko. käskyllä maahan ja palkkaillut harvakseltaan rauhassa odottamisesta, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun Jippi tarjosi tätä toimintoa itsenäisesti. Superia!
Oman vuoron jälkeen treenailtiin vielä muutama toisto perusasentoa ja tuli melko hyviä toistoja. Tähänkin pitäisi alkaa lisäämään kestoa, koska Jipillä herkästi alkaa asento valahtamaan, jos perusasennossa pitäisi odottaa yhtään pidempään. Tehtiin myös muutama pätkä seuraamista oikealle käännöksen kera ja nämä sujuivat tänään taas vaihteeksi hyvin! Seuraamisen kanssa tuntuu kyllä olevan vaihtelevaa menestystä, riippuen osittain aina Jipinkin viretilasta. Ylikierroksilla ei oikein meinaisi malttaa keskittyä :) Lopuksi tehtiin vielä kaksi lyhyttä paikkamakuupätkää (noin minuutin per pätkä) toisen koirakon tehdessä omia tokotreenejään kentällä eli hyvää häiriötreeniä saatiin. Jippi ei vilkuillut lainkaan treenaavaa koirakkoa ja pysyi rauhallisen oloisena. Aavistuksen meinasi ekalla toistolla valahtaa lonkalle, mutta korjasin asennon suoraksi ja tämän jälkeen ylläpiti asennon hyvin.
Hugon kanssa rally-tokoilin tänään lenkin yhteydessä. Treenattiin paikalla kääntymisiä ja ihan huimaa, että Hugo on alkanut käyttämään takaosaansa käännöksissä! Se on ollut niin kankea takaosastaan, että olin melko varma, etten koskaan saisi sitä askeltamaan sivusuuntaan kunnolla. Mutta nyt alkaa jo aika ajoin löytyä hienoa poikittaisia askeleita sekä vasemmalle että oikealle paikallaan kääntyessä! Treenattavaa toki vielä riittää, mutta näyttäisi kuitenkin tulevan edistystä. Sen sijaan perusasennosta eteen siirtyminen on tosi hankala, jos en ota apuaskelta mukaan. ALO-luokassahan apuaskel on sallittu ja tällöin saa ohjattua Hugon tarpeeksi loivan kaarroksen kautta eteen, jotta pääsee suoristamaan itsensä riittävästi. Ilman apuaskelta sen sijaan Hugo kaartaa ihan liian tiukkaan, eikä millään mahdu suoristamaan kunnolla eteeni, vaan jää herkästi vinoon... Täytyy ehkä vielä vahvistaa tätä apuaskeleen kera enemmän.
Illalla kävin molempien koirujen kanssa lenkillä ja olipas kiva pitkästä aikaa päästä lenkille niiden kanssa :) Käytiin peltoaukealla, jossa Hugo ja Jippi pääsivät rihemaan ja aika vauhtia ne menivätkin keppien perässä. Oli selvästi kaksikolla lystiä!
Sunnuntaina 8.2. oli Hugon treenivuoro. Mentiin sen kanssa kahdestaan hallille ja vuorossa oli Back-to-Basics -treenisessio numero 2. Tällä kertaa treenattavaksi valikoitui hyppytekniikka ja juoksu-A. Tehtiin hyppytekniikkapisteellä Hugonkin kanssa samaista kasvavaa sarjaa, jota tehtiin Jipin kanssa edellisenä päivänä. Tuntuu todella oudolta, että pikkuinen Jippi on jo niin iso, että se tekee treenejä jo maksikoiran mitoilla eli tosiaan Hugon kanssa asetettiin kasvavan sarjan välit samoihin mittoihin kuin Jipin kanssa edellisenä päivänä. Hugo handlasi homman hyvin. Toisena hyppytekniikkatreeninä tehtiin etäisyyden arviointia eli neljä ekaa hyppyä olivat 5 jalan etäisyyksin ja korkeudessa 20 cm. Vika hyppy oli alkuun 9 jalan päässä ja sitten 12 jalan päässä. 9 jalan etäisyydelle Hugo venytti askeltaan ottaen välin in-and-outina, mutta 12 jalan välillä mahdutti väliin yhden kokonaisen laukan.
Juoksu-A:lla on tullut nyt treeneissä niin paljon yliloikkia, että päätin suosiolla ottaa käyttöön ponnarin alastulokontaktin yläreunaan ja lisäksi etupalkan (namialusta). Tein ensin pari toistoa niin, etten itse liikkunut ja lisäsin liikehäiriön vasta sen jälkeen. Hienosti sujui juoksu-A-treenit ilman yhtään epäonnistumista, vaikka tosiaan tein toistoja, joissa jäin taakse sekä toistoja, jossa vedätin kunnolla tai juoksin A:n suorituksen aikana täysillä ohi. Lisäksi tein vielä niinkin, että otin kunnolla sivuttaista etäisyyttä, mutta hyvin Hugo suoritti A:n silloinkin ja fokus pysyi hyvin eteen, kun oli etupalkka käytössä.
Tässä muuten vielä aiemmin lupaamani video Hugon viikon takaisista keppitreeneistä:
Eilen illalla oltiin Jipin kanssa vielä tuuraamassa I-HAH:n jatkotason treeneissä. Muut tekivät ratatreeniä, mutta me tehtiin ihan vain pieniä pätkiä. Ensin harjoiteltiin U-putkeen umpikulmasta lähettämistä ja tämä oli selvästi haastavaa. Useampia kertoja Jippi kaahasi surutta putken molempien suiden ohi ja haki putken vieressä olevalle hypylle ollen varsin tyytyväinen itseensä :D Putki löytyi kuitenkin lopulta, kun rytmityksellä ja suhahduksella jarrutin ennen putkea. Tätä täytyy treenailla lisää!
Toisena treenipätkänä tehtiin pätkää, jossa oli U-putki ja sen jälkeen hyppy-pussi-hyppy -suora, jonka päässä oli kouluttaja apupalkkaamassa. Tehtiin kerran ensin niin, että kouluttaja raotti ihan aavistuksen pussia, mutta sen jälkeen siirryttiin tekemään koko pätkää. Nyt alkaa huomata, että Jippi etenee pussiin reippaasti ja yhtään empimättä, kun taas vielä edellisellä treenikerralla vauhti vähän hidastui, jos ei ollut kukaan pitelemässä pussia raollaan.
Tänään oli vuorossa Jipin tokotreenit (kouluttaja Nina Manner). Saatiin taas itse valita treenattava liike ja minä valitsin noudon. Alkuun kerroin, että ollaan siinä pisteessä, että Jippi käskystä kyllä nostaa/ottaa kapulan suuhun ja pitää sitä hetken, mutta vähänkin pidempikestoinen suoritus johtaa otteen löysistymiseen ja siten kapulan tippumiseen. Niinpä nyt vinkiksi saatiin tehdä pitotreenejä niin, että palkka tulee aina juuri siitä pitämisestä, eikä niinkään siitä, että Jippi luovuttaa kapulan minulle. Nythän olen aina ottanut kapulasta kiinni ja "kiitos"-käskyllä pyytänyt Jippiä irroittamaan otteensa, jonka jälkeen olen palkannut. Tällöin kuitenkin vahvistetaan enemmänkin sitä luovuttamista kuin sitä pitämistä ja kenties juuri tällä saan aikaan sen, että Jippi alkaa ennakoimaan luovutusta. Niinpä tosiaan naksuttelinkin nyt silloin, kun Jipillä oli kapulasta hyvä ote. Naksutin toimii Jipillä vapauttamiskäskynä myös, joten naksautuksesta se pudotti kapulan, minkä jälkeen annoin palkan. Saatiin nyt neuvoksi kasvattaa kestoa mahdollisimman pian ja koska helposti jään junnaamaan treeneissä paikoilleen, niin sain ihan konkreettisen ohjeen edetä kolmella treenikerralla siihen, että pitoaika on minimissään 10 sek. Tämän jälkeen voidaan alkaa ottaa häiriötä mukaan eli kapulan tönimisiä tai kevyttä kapulan vetämistä.
Lisäksi käytiin läpi vauhtinoutoa. Sain vinkiksi tehdä tässä vaiheessa vauhtinoudot vielä niin, että pidän kiinni Jipistä kapulaa heittäessä ja lähetän sen vapaasta asennosta sitten kapulaa noutamaan. Ei siis vielä vaadita perusasentoa lähtöön, mutta sen sijaan sain vinkiksi kuitenkin vaatia katsekontaktia ennen lähetyskäskyn antamista. Tämä ei ollut tullut mieleenikään, sillä agilityssa sen sijaan ollaan kovastikin nyt treenailtu sitä katseen siirtämistä etupalkalle/esteelle ennen vapauttamista. Täytyy siis alkaa kuitenkin nyt tokossa tosiaan vaatimaan kontaktin ottamista tässäkin - onneksi koirat on niin fiksuja, että ne kyllä oppii tunnistamaan eron siinä, että koska tehdään tokonoutoa ja koska taas tehdään agitreenejä :)
Jippi on treeneissä aina jonkin verran levoton, mikäli ei koko ajan ole jotain tekemistä. Herkästi alkaa siis "kommentoimaan", mikäli juttelen kouluttajan kanssa liian pitkään niin, ettei sille ole mitään puuhasteltavaa. Kuitenkin tarkoituksena olisi, että se oppisi relaamaan tällaisinakin hetkinä, joten tänään päätin, etten ihan heti ekoihin komennushaukahduksiin reagoikaan mitenkään. Yhden tai kahden haukahduksen jälkeen tarjosikin yllättäen maahanmenoa, josta palkkasin rauhallisesti ja Jippi jäi makaamaan. Ollaan tehty "käy siihen"-treenejä niin, että olen esim. toisten treenatessa pyytänyt sitä ko. käskyllä maahan ja palkkaillut harvakseltaan rauhassa odottamisesta, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun Jippi tarjosi tätä toimintoa itsenäisesti. Superia!
Oman vuoron jälkeen treenailtiin vielä muutama toisto perusasentoa ja tuli melko hyviä toistoja. Tähänkin pitäisi alkaa lisäämään kestoa, koska Jipillä herkästi alkaa asento valahtamaan, jos perusasennossa pitäisi odottaa yhtään pidempään. Tehtiin myös muutama pätkä seuraamista oikealle käännöksen kera ja nämä sujuivat tänään taas vaihteeksi hyvin! Seuraamisen kanssa tuntuu kyllä olevan vaihtelevaa menestystä, riippuen osittain aina Jipinkin viretilasta. Ylikierroksilla ei oikein meinaisi malttaa keskittyä :) Lopuksi tehtiin vielä kaksi lyhyttä paikkamakuupätkää (noin minuutin per pätkä) toisen koirakon tehdessä omia tokotreenejään kentällä eli hyvää häiriötreeniä saatiin. Jippi ei vilkuillut lainkaan treenaavaa koirakkoa ja pysyi rauhallisen oloisena. Aavistuksen meinasi ekalla toistolla valahtaa lonkalle, mutta korjasin asennon suoraksi ja tämän jälkeen ylläpiti asennon hyvin.
Hugon kanssa rally-tokoilin tänään lenkin yhteydessä. Treenattiin paikalla kääntymisiä ja ihan huimaa, että Hugo on alkanut käyttämään takaosaansa käännöksissä! Se on ollut niin kankea takaosastaan, että olin melko varma, etten koskaan saisi sitä askeltamaan sivusuuntaan kunnolla. Mutta nyt alkaa jo aika ajoin löytyä hienoa poikittaisia askeleita sekä vasemmalle että oikealle paikallaan kääntyessä! Treenattavaa toki vielä riittää, mutta näyttäisi kuitenkin tulevan edistystä. Sen sijaan perusasennosta eteen siirtyminen on tosi hankala, jos en ota apuaskelta mukaan. ALO-luokassahan apuaskel on sallittu ja tällöin saa ohjattua Hugon tarpeeksi loivan kaarroksen kautta eteen, jotta pääsee suoristamaan itsensä riittävästi. Ilman apuaskelta sen sijaan Hugo kaartaa ihan liian tiukkaan, eikä millään mahdu suoristamaan kunnolla eteeni, vaan jää herkästi vinoon... Täytyy ehkä vielä vahvistaa tätä apuaskeleen kera enemmän.
torstai 5. helmikuuta 2015
Sillä välin kotona....
Huomenna on aika suunnata kohti kotia, mutta ilmeisesti on kotona keksitty puuhaa myös minun reissatessa....
![]() |
| Lenkki yhdistettynä kepin kanssa yhdessä riehumiseen oli saanut molemmat väsähtämään...! |
![]() |
| Pakollinen yhteisposeeraus, jonka välttämättä haluan lähetettävän aina, kun olen reissussa :) |
Treenikuulumisia työmatkalta käsin
Viime viikon keskiviikkona 28.1. Jipin kanssa oltiin peko-treeneissä ja tehtiin aika samanlaista treeniä kuin edellisellä viikolla. Taajama-alueelle siis tehtiin piiloja ja tällä kertaa Jippi pääsi etsimään ihmisiä ja tällä kertaa kaikki ihmiset olivat "kunnolla" piiloissa eli piilot olivat umpipiiloja. Hyvin Jipillä kuitenkin tuntui pysyvän motivaatio yllä ja yhdellä piilolla jopa palkkautui ihan jo löydetyn ihmisen kehuista ja kun palkkanamien kaivamin purkista kesti hetken, niin sillä välin Jippi päätti jo lähteä etsimään seuraavaa ihmistä. Jippi on kyllä siinä mielessä helppo treenikaveri, kun palkaksi kelpaa namit, lelut ja lisäksi myös ihan sosiaalinen palkka :)
Lauantaiaamuna 31.1. menin Jipin kanssa pentutreeneihin, vaikkakin oltiin tällä kertaa ainoat treenaajat. Tein sen kanssa kontaktia ensin lähettämällä puomin sivulta kontaktille. Jippi pysähtyy jo todella varman oloisesti alastulolle ja olen vielä vahvistanut sitä antamalla namipalkkaa myös siihen kontaktille. Vapautus kontaktilta tapahtuu etupalkalle. Vaikeaksi osoittautui tätä yksin treenatessa palkkaajan häivyttäminen. Jippi kyllä meni kontaktille oikein ja suunta oli kohti etupalkkaa, mutta naksauttaessani oikeasta kontaktiasennosta, se kääntyi minua kohti odottaen naksautuksesta palkkaa minulta. Täytyy miettiä/kokeilla, josko auttaisi joko käyttää etupalkkaajaa tai sitten alan jättämään naksautuksen pois, jolloin Jipille olisi ehkäpä selkeämpää, että palkka todella ei tule minulta. Yleensähän aina naksutellessa naksautuksesta seuraa minulta saatu nami, joten ei ihme, jos Jippi yhdistää nämä kaksi asiaa...
Tehtiin toisena treeninä samaa treeniä, jota tehtiin Niinulla edellisellä kerralla, mutta tosiaan nyt siis ilman etupalkkaajaa. Lähetin Jippiä hypylle ollen itse vaihdellen Jipin vierellä, edellä ja takana, ja palkkalelu lensi aina hypyn yli eteen. Saatiin hyviä toistoja niin, ettei Jippi kytännyt minua, vaan oikeasti lähti tarjoamaan hypyn suorittamista itsenäisesti, eikä ottanut häiriötä liikkeestäni. Tämä on nyt meille hyvää treeniä!
Hugon kanssa meillä oli ensimmäiset back to basics -agitreenit viime lauantaina (31.1.) ja teemaksi valikoitui kepit ja estehakuisuus. Keppitreeneissä haluan etenkin kasvattaa häiriönsietoa sekä treenata avokulmia, joten päädyin laittamaan ohjurin kakkosväliin auttamaan oikean aloitusvälin löytämisessä. Lisäksi käytin etupalkkaa, jolloin pystyin hyvin vedättämään, takaaleikkaamaan ja jäämään jälkeen kepeillä ilman, että se vaikutti Hugon suoritukseen. Treenit olivat siis varsin onnistuneet - näitä nyt paljon lisää, jotta saadaan varmuutta keppisuoritukiin! Otin keppisuorituksista videotakin, mutta saan sen koneelle vasta viikonloppuna, joten se ilmestyy tänne sitten viiveellä.
Estehakuisuutta treenattiin alkuun niin, että itse jäin Hugon taakse ja Hugon katsoessa esteelle annoin vapautuskäskyn ja palkka lensi esteen yli. Samanlaista treeniä siis kuin Jipinkin kanssa. Jo parin toiston jälkeen Hugo jatkoi hypylle ilman epäröintejä. Tämän lisäksi tehtiin ennakoivia valsseja niin, että lähetin Hugoa hypylle kaukaa ja palkkasin isosti lelulla. Tavoitteena on siis vähitellen kasvattaa Hugon itseluottamusta irtoamisten ja esteiden hakemisen kanssa.
Jipin kanssa mentiin vielä ilemmalla uudestaan hallille, koska oltiin sovittu hallin lähimaastoon leikkitreffit Pirkon kanssa. Pirkko oli tätä ennen hallilla treenaamassa, joten me käytiin siinä sitten vielä tekemässä muutama toisto puomin kontaktia niin, että Sonja apupalkkasi. Sonja siis hoiti etupalkan vartioimista ja minä lähetin Jippiä kontaktille eri etäisyyksiltä jääden joko selvästi taakse tai juoksemalla ohi. Hienosti nyt Jippi suuntasi etupalkkaa kohti eli selvästi nyt täytyy vahvistaa tätä paljon vielä niin, että on apupalkkaaja käytössä etupalkalla. Tein myös häiriötreeniä kontaktilla ja hyvin Jippi tosiaan sieti kiihdyttämiset ja pomppimiset vapauttamatta itse itseään. Ja yritin muistaa keskittyä vapauttamaan Jipin aina vasta, kun se todella katsoi eteen, eikä vilkuillut minua.
1.-6.2. olen ollut Sveitsissä työmatkalla, joten koirat ovat saaneet treenitaukoa. Lauantaina palataan taas normaaliin arkeen!
Lauantaiaamuna 31.1. menin Jipin kanssa pentutreeneihin, vaikkakin oltiin tällä kertaa ainoat treenaajat. Tein sen kanssa kontaktia ensin lähettämällä puomin sivulta kontaktille. Jippi pysähtyy jo todella varman oloisesti alastulolle ja olen vielä vahvistanut sitä antamalla namipalkkaa myös siihen kontaktille. Vapautus kontaktilta tapahtuu etupalkalle. Vaikeaksi osoittautui tätä yksin treenatessa palkkaajan häivyttäminen. Jippi kyllä meni kontaktille oikein ja suunta oli kohti etupalkkaa, mutta naksauttaessani oikeasta kontaktiasennosta, se kääntyi minua kohti odottaen naksautuksesta palkkaa minulta. Täytyy miettiä/kokeilla, josko auttaisi joko käyttää etupalkkaajaa tai sitten alan jättämään naksautuksen pois, jolloin Jipille olisi ehkäpä selkeämpää, että palkka todella ei tule minulta. Yleensähän aina naksutellessa naksautuksesta seuraa minulta saatu nami, joten ei ihme, jos Jippi yhdistää nämä kaksi asiaa...
Tehtiin toisena treeninä samaa treeniä, jota tehtiin Niinulla edellisellä kerralla, mutta tosiaan nyt siis ilman etupalkkaajaa. Lähetin Jippiä hypylle ollen itse vaihdellen Jipin vierellä, edellä ja takana, ja palkkalelu lensi aina hypyn yli eteen. Saatiin hyviä toistoja niin, ettei Jippi kytännyt minua, vaan oikeasti lähti tarjoamaan hypyn suorittamista itsenäisesti, eikä ottanut häiriötä liikkeestäni. Tämä on nyt meille hyvää treeniä!
Hugon kanssa meillä oli ensimmäiset back to basics -agitreenit viime lauantaina (31.1.) ja teemaksi valikoitui kepit ja estehakuisuus. Keppitreeneissä haluan etenkin kasvattaa häiriönsietoa sekä treenata avokulmia, joten päädyin laittamaan ohjurin kakkosväliin auttamaan oikean aloitusvälin löytämisessä. Lisäksi käytin etupalkkaa, jolloin pystyin hyvin vedättämään, takaaleikkaamaan ja jäämään jälkeen kepeillä ilman, että se vaikutti Hugon suoritukseen. Treenit olivat siis varsin onnistuneet - näitä nyt paljon lisää, jotta saadaan varmuutta keppisuoritukiin! Otin keppisuorituksista videotakin, mutta saan sen koneelle vasta viikonloppuna, joten se ilmestyy tänne sitten viiveellä.
Estehakuisuutta treenattiin alkuun niin, että itse jäin Hugon taakse ja Hugon katsoessa esteelle annoin vapautuskäskyn ja palkka lensi esteen yli. Samanlaista treeniä siis kuin Jipinkin kanssa. Jo parin toiston jälkeen Hugo jatkoi hypylle ilman epäröintejä. Tämän lisäksi tehtiin ennakoivia valsseja niin, että lähetin Hugoa hypylle kaukaa ja palkkasin isosti lelulla. Tavoitteena on siis vähitellen kasvattaa Hugon itseluottamusta irtoamisten ja esteiden hakemisen kanssa.
Jipin kanssa mentiin vielä ilemmalla uudestaan hallille, koska oltiin sovittu hallin lähimaastoon leikkitreffit Pirkon kanssa. Pirkko oli tätä ennen hallilla treenaamassa, joten me käytiin siinä sitten vielä tekemässä muutama toisto puomin kontaktia niin, että Sonja apupalkkasi. Sonja siis hoiti etupalkan vartioimista ja minä lähetin Jippiä kontaktille eri etäisyyksiltä jääden joko selvästi taakse tai juoksemalla ohi. Hienosti nyt Jippi suuntasi etupalkkaa kohti eli selvästi nyt täytyy vahvistaa tätä paljon vielä niin, että on apupalkkaaja käytössä etupalkalla. Tein myös häiriötreeniä kontaktilla ja hyvin Jippi tosiaan sieti kiihdyttämiset ja pomppimiset vapauttamatta itse itseään. Ja yritin muistaa keskittyä vapauttamaan Jipin aina vasta, kun se todella katsoi eteen, eikä vilkuillut minua.
1.-6.2. olen ollut Sveitsissä työmatkalla, joten koirat ovat saaneet treenitaukoa. Lauantaina palataan taas normaaliin arkeen!
torstai 29. tammikuuta 2015
Back to basics!
EDIT: Tämä teksti oli tarkoitus julkaista jo tiistaina 27.1. (mutta onnistuin söhlimään ja julkaisun sijaan sitten tallensinkin tekstin), joten kirjoituksissa siis puhutaan ikään kuin nyt olisi tiistai. Tiistaina ja keskiviikon treenikertomukset ilmestyvät siis vasta myöhemmin!
Viime keskiviikkona (21.1.) peko-treenit pidettiin koulun pihamaastossa ja piiloja aseteltiin pihan katosalueelle, joka oli siihen aikaan illasta jo varsin hämärää. Jippi sai luvan olla ensimmäinen treenaaja, kuten aiempinakin kertoina, sille on vielä noin aloittelijana hyvä, ettei treenialue ole hajustettu monen koiran hajuilla sitä ennen. Jipille meni piiloihin kaikkiaan viisi maalimiestä ja olivat nyt jo ihan umpipiiloissa (pressuilla peitetyissä kehikoissa, kevythäkkeissä, korkeassa teltassa, hiekoituslaatikossa). Hämäryydestä ja "kummallisista" umpipiiloista huolimatta Jippi eteni epäröimättä ja ampaisi maalimiehille välillä ehkä vähän liiankin innokkaasti. Teltat nimittäin heilui aikamoisesti, kun pieni vispilähäntä syöksyi niihin maalimiehen seuraksi ja innostuneena löydöstään ei malttanut millään pysyä paikoillaan. Hyvin se tuntui keskittyvän, sillä saatuaan hajun "pystyteltassa" seisomassa olevasta ihmisestä, se jatkoi ihmisen luokse pyrkimistä hyvin intensiivisesti, vaikka teltta oli umpinainen, eikä helppoa tietä löytynyt. Ei siis luovuttanut, vaan lopulta sai vähän raotettua teltan alareunaa löytäen ihmisen. Hieno typy. Vaikein piiloista oli selvästi hiekotuslaatikko. Se sai kyllä hajun sinne piiloutuneesta ihmisestä, mutta kesti tovin ennen kuin se paikansi, mistä haju tulee. Hyvin kuitenkin malttoi jatkaa etsimistä, kunnes ihminen löytyi. Jippi tuntuu tykkäävän ihmisten etsinnästä, eikä ole vielä ainakaan tullut vastaan alustaa tai piilomateriaalia, jota Jippi olisi arastellut, vaan varsin epäröimättä etsii kyllä maalimiehet kaikenlaisista piiloista.
Torstaina 22.1. vilkaisin ensimmäistä kertaa rally-tokon avoimen luokan kylttejä ja siellähän olikin sitten vaikka mitä meille ihan uusia liikkeitä, joiden uskoin olevan haastavia. Näihin kuuluivat mm. käännökset vasempaan ja oikeaan (myös täyskäännökset) suoraan perusasennosta, joista etenkin vasemmalle käännösten uskoin olevan meille vaikeita, sillä Hugon takapään käyttö ei ole vielä ollut kovin tehokasta. Lisäksi siellä oli perusasennosta koiran eteen tuleminen ja tämä pitäisi onnistua jo ilman apuaskelta. Lisäksi löytyi perusasennosta askel oikeaan, jolloin koiran pitäisi seurata sivusuuntaista liikettä ilman, että liikutaan eteenpäin. Nämä kaikki oletin olevan meille aika haastavia, joten niinpä päätin aloittaa treenaamisen heti :D Torstai-iltana siis pidettiin omalla parkkiksella treenisessio, jossa keskityttiin juurikin näihin edellä mainittuihin liikkeisiin. Koin positiivisen yllätyksen, sillä mikään näistä ei tuntunut täysin mahdottomalta. Paikalta käännökset sekä oikealle että vasemmalle sujuivat varsin mallikkaasti jo nyt ja yllätyin siitä, että Hugolta irtosi jo hyvää takapään sivuttaista askellusta näissä! Eteentulo perusasennosta ilman apuaskelta kaipaa vielä hinkkausta. Hugo kyllä tulee eteen luoksetulokäskyllä, mutta käännös jää helposti niin tiiviiksi, ettei Hugo mahdu suoristamaan itseään täysin edessäni. Täytyy siis hioa tähän sitä, että se malttaa mennä hieman etäämmäksi minusta tekemään sen käännöksen. Oikealle askelta hinkattiin alkuun namin avulla ja yritin namin avulla houkutella Hugoa ottamaan sivusuuntaisia askelia. Tästä ei tuntunut kuitenkaan tulevan yhtään mitään, vaan Hugo vain alkoi poikittamaan. Niinpä päätin kokeilla liikettä ihan vain yksinkertaisesti käyttämällä "seuraa"-käskyä ja tämä toimikin jo paremmin. Seuraa-käsky ilmeisesti tarkoittaa sen verran vahvasti ohjaajan sivulla oikeassa paikassa pysymistä, että ottaessani sivuttaisaskelia, Hugolle on selkeää, että täytyy edelleen pysyä ohjaajan vierellä. Vähän ehkä vielä tähän kaivataan napakkuutta, jotta se oikeasti askeltaa sivusuuntaan, eikä tule poikittamista tms., mutta eiköhän se saada hiottua koekuntoon siihen mennessä kuin päästään nousemaan avoimeen ;)
Treenisession jälkeen Hugo lähti vanhempieni kanssa vielä lenkkeilemään, kun taas minä pakkasin Jipin autoon ja lähdettiin Niinun treeneihin. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Jippi pääsi Niinulle treenaamaan. Niinu kyseli vähän taustoja eli tietoja siitä mitä ja miten ollaan treenailtu ja siinä sitten mainitsin, että ohjauksien lukeminen sujuu melko hyvin, mutta suurempana haasteena on ihan vain suoralla esteiden hakeminen, sillä tällaisissa kohdissa Jippi tuntuu ottavan vielä paljon häiriötä ohjaajan liikkeestä. Niinpä tehtiin pätkää, jossa oli mukana putkesta suoraan hypylle irtoaminen. Jippi kyllä suoritti hypyn, mutta putkesta tultuaan se otti heti kontaktia minuun ja lähti automaattisesti minua kohti, kunnes vasta huomasi edessä olevan hypyn. Niinu antoi hyviä vinkkejä siihen, miten erilaisin tavoin kannattaa treenata esteiden hakemista. Nythän ollaan virheellisesti treenattu estehakuisuutta aina tarjoamisen kautta vain niin, että ohjaaja pysyy paikoillaan ja odottaa, että koira itse irtoaa hypylle ja kaartaa sitten takaisin ohjaajan luokse hakemaan palkkaa. Tässähän nimenomaan vahvistetaan esteen jälkeen ohjaajan luokse hakeutumista. Nyt siis saatiin tehtäväksi treenata näiden lisäksi (kääntyviä treenejä ja ohjauksiin tulemista siis sopivassa suhteessa näiden kanssa!) estehakuisuutta niin, että palkka ei tule ohjaajalta. Tokihan ollaankin tehty aiemminkin ihan estesuorilla irtoamista etupalkalle, mutta tässä ei niinkään käytetty näkyvissä olevaa etupalkkaa, vaan sitä, että koira ensin tarjoaa esteele irtoamista ja palkka tulee vasta sitten - esimerkiksi ohjaaja voi heittää lelun hypyn yli eteenpäin. Tämä vaikutti kovin loogiselta, sillä ainakin itsestä tuntuu, että näin tämäkin treeni lähtee siitä, että koira itse tarjoaa tekemistä, eikä se irtoa hypylle vain sen vuoksi, että siellä on edessä näkyvissä palkka, jonka luokse nyt sattuu pääsemään helpoiten ylittämällä hyppy. Tehtiin tätä ensin ihan vain yhdellä hypyllä niin, että olin lähtötilanteessa joko koiran vierellä, vähän sen edellä tai vähän sen takana, ja aina vaadittiin, että koira katsoo estettä ennen kuin se vapautettiin. Tärkeää oli myös, että ohjaaja ei lähden ennen koiraa tai edes sen kanssa samaan aikaan liikkeelle, sillä tällöin koira lähtee taas mukaan ohjaajan liikkeeseen. Sen sijaan koira vapautettiin ja sen täytyi itsenäisesti lähteä hakemaan edessä olevaa estettä ja vasta sitten ohjaaja lähti liikkeelle. Muutamien toistojen jälkeen otettiin sama juttu pienenä ratana eli hyppyä edelsi putki-hyppy-putki-pätkä. Jo nämä treenit saivat aikaan sen, ettei Jippi enää vilkaissutkaan minua putkesta tullessaan, vaan lähti hakemaan edessä olevaa hyppyä. Nyt vielä toki siellä oli Niinu esteen takana heittämässä lelun, joten varmasti Jippi alkoi myös oppia, että palkka tulee ihmiseltä esteen takaa, mutta kotitreenissä täytyy nyt alkaa kokeilla myös sitä versiota, että heitänkin palkan itse koiran edelle, jolloin Jippi oikeasti joutuu irtoamaan esteelle ilman, että sillä on vielä palkkaa tai palkkaavaa henkilöä näköpiirissä. Hyvä treenit oli ja saatiin paljon ajateltavaa!
Lauantaina 24.1. oli vuorossa kolme agistarttia Hugon kanssa Kirkkonummella. Ratoihin mahtui paljon hyvää ja monet vaikeammat kohdat radoilla sujuivat, mutta tuli myös itselle selväksi, että meillä tällä hetkellä vielä on moni ns. perusjuttu liian kesken, jotta selvittäisiin kunnialla kolmosten radoista. Aloin nimittäin oikeasti nyt miettimään, että miten ihmeessä se nollan saaminen kolmosten radoilta on näin kamalan mahdotonta (nytkin siis tuloksina 3xHYL) ja kyllä se vain niin on, että ne on ne muutamat jutut, joihin radat kaatuu joka ikinen kerta: kontaktisuoritukset (yliloikkia juoksu-A:lta, puomi sen sijaan toimii nyt paremmin, kun olen alkanut vapauttamaan ns 4on-asennosta), keppikulmat (avokulmat vaikeita, samoin sivuttainen irtoaminen keppien lopetuksessa), putki-kontaktierottelu (Hugo valitsee lähes poikkeuksetta ensimmäisellä suorituskerralla putken - korjaa kyllä treeneissäkin usein heti tokalla huomattuaan, että pieleen meni, mutta tämä ei tietysti kisoissa auta, kun ei pääse korjaamaan...), takaakierrot (oma ohjaus ja Hugon suoritustekniikka näissä ontuu). Niinpä päätin, että meillä alkaa kisatauko ja aletaan vapaatreenata näitä listattuja asioita yksinkertaisin treenein ja käyttäen paljon palkkaa vahvistamaan oikeaa suorittamista. Tuli nimittäin havahduttua myös siihen, ettei olla kauheasti vapaatreenailtu moneen kuukauteen, vaan vain käyty ratatreeneissä. Tämähän varmaan toimii, mikäli kaikki perusasiat ovat hallinnassa, mutta koska meillä on vielä näitä puutteita näissä, niin tämä ei oikein tunnut toimivan, eikä kehitystä näissä tapahdu vain tekemällä näitä aina radan osana, jolloin palkkaus ei tule useinkaan oikeankaan suorituksen jälkeen, vaan vasta monta estettä tämän jälkeen.
Niinpä nyt otan Hugolle ohjelmaan viikottaisen vapaatreenin, joita varten teen ennakkoon treenisuunnitelman, jotta treenaan loogisesti ja treenit etenevät myös riittävän pienin askelin, eikä niin, että yritän korjata kaikkea heti ja nyt. Kiire meillä ei ole kisaamaan, sillä kyllähän tavoitteena on käydä kisoissa sellaisessa tilanteessa, että itsellä on se tunne, että rata on edes teoriassa mahdollista suorittaa puhtaasti läpi. Nyt rata on monesti rataantutustumisessa tuntunut helpolta ja suoritettavalta, mutta sitten, kun yhdistää siihen puutteelliset perustaidot, niin pakka hajoaa hyvinkin pian... Ja se tähän paasauksen päätteeksi täytyy vielä todeta, että tämähän ei toki ole Hugon vikaa, enkä yritä tässä nyt millään muotoa todeta, että se ei osaa tai se olisi jotenkin huono. Päin vastoin, Hugon asenne treenatessa ja kisatessa on huikea. Se tekee aina parhaansa ja sen vuoksi minun onkin helppo sanoa, ettei kyse ole siitä, että koira löysäilee tai sikailee, vaan ihan oikeasti kyse on siitä, ettei meidän taidot vain vielä riitä. Ja siihenhän ei auta muu kuin treenaaminen :)
Sunnuntaina 25.1. käytiin Jipin kanssa samaisessa kisapaikassa turisteilemassa, kun Jipin kasvattaja kisasi siellä Hopun (W. Hermosaha) kanssa hienolla menestyksellä! Jippi pääsi mukaan lämmittelylenkeille, jottei silläkään käynyt aika täysin pitkäksi ja lisäksi se pääsi leikkimään myös ksiaamassa olleen Naurun kanssa. Hauskaa tuntui kaksikolla olevan :) Samalla reissulla sain Lauralta tilaustyönä tehdyn agihihnan, jossa siis on kestävästä paracord-narusta tehty puolikuristava panta, jossa on kiinteästi yhdistettynä remmi. Aivan huikean hieno siitä tuli ja osoittautunut myös käytössä loistavaksi! Niin helppoa, kun saa pannan helposti päälle ja pois, muttei ole myöskään pelkoa, että tuo varsin liukasliikkeinen penneli saisi itsensä vapautettua pienellä nykäisyliikkeellä :) Hugollekin on tilauksessa omansa, tosin hieman suuremmilla mitoilla ja väriltään sini-turkoosina!
Eilen, maanantaina, olikin vuorossa ensimmäiset tokotreenit Nina Mannerin kouluttamana. Olemme siis nyt hänen kuuden kerran (yksi kerta tosin jää väliin), ja siellä ryhmissä on eritasoisia koirakoita ja kukin koirakko treenaa vuorollaan haluamaansa liikettä oman tasonsa mukaan. Me olemme selvästi ryhmässämme aloittelevimmat, mutta tämäpä ei haittaa lainkaan, sillä treenit tosiaan muokataan aina tason mukaisiksi. Eilen halusin aloittaa kurssin treenaamalla seuraamista ja käännöksiä. Seuraamisessa paikka on kuulemma pääosin hyvä, joskin välillä sekä perusasennossa että seuraamisessa kuulemma lähtee edistämään odottaen palkkaa. Niinpä kehotuksena oli palkata paljon niin, että palkka tuleekin oikeasta kädestä selän takaa vasempaan käteen ja palkka koiralle sitten vasemmasta kädestä. Tällä tavoin päästään ehkäisemään koiran eteen ajautumista.
Vasemmalle käännöstä varten testattiin, että miten Jippi käyttää takapäätänsä ja sivuttaisten askelten ottaminen takaosalla oli selvästi hämmentävää. Niinpä kotiläksyksi saatiin opetella takaosan pyöritystä etuosan ollessa korokkeella ja vasta sen jälkeen alkaa tehdä tiukkoja vasemmalle käännöksiä seuraamisen yhteydessä. Toistaiseksi tehtiin siis käännöstä vasemmalle ihan vain tekemällä ikään kuin kaarrosta vasemmalle ja tässä seurasi nätisti.
Saatiin kehotukseksi alkaa rohkeasti pidentämään seuraamismatkoja. Nyt olen jäänyt aika jumiin lyhyisiin pätkiin, koska tällöin saadaan selkeitä onnistumisia, kun taas pidemmillä pätkillä helposti tuleekin mukaan pätkiä, joissa kontakti tippuu tai seuraamispaikka valuu kauemmaksi, ja olen pelännyt, että näin koiralle tulee epäselväksi, että mikä on se oikeasti toivottu suoritustapa. Sainkin vinkiksi, että tällaisessa tilanteessa joko antaa koiran tarjota oikea paikka uudestaan (jos tekee sen siis nopeasti automaattisesti) tai sitten vähän vaikkapa taputetaan reiteen muistuttaen kesken olevasta tehtävästä ja sitten palkataan vasta, kun seuraaminen on taas hyvää.
Perusasentoa tehdessä olen toistaiseksi tehnyt niin, että jos Jippi tulee vinoon tai liian eteen, olen uusinut koko liikkeen. Sen sijaan sain nyt neuvoksi tällaisessa tilanteessa pyytää koiraa (tarvittaessa käsiavun kera) perusasento oikeaksi ja tämän jälkeen palkata vain kehuin. Sitten liike uusitaan ja kun saadaan hyvä suoritus, niin palkataan isosti. Tällöin siis koiralle heti siinä virhellisessä suorituksessa selkeytetään, että millä tavoin se suoritus oli virheellinen.
Treeneissä toisten koirien suorituksen ajan odoteltiin hallissa kentän laidalla ja tuli sitten treenailtua jotain pientä, leikittyä ja lisäksi ihan vain "hengailtua". Tosi hyvää rahoittumistreeniä saatiin tehtyä ja Jippi malttoi hienosti "käy siihen"-käskyllä mennä makoilemaan rennon oloisena. Agilitytreeneissä tämä ei taitaisi ihan vielä onnistua, mutta hiljaa hyvä tulee!
Tein seuraamista vielä kotipihalla pari pätkää ja tuli siinä sitten huomattua, että Jippi lähtee helposti seuratessa pudottamaan kontaktia ja tarjoamaan ikään kuin nenäkosketusta vasempaan jalkaani. Tällöin siis ensinnäkin tosiaan kontakti katkeaa ja toisekseen ajautuu liian lähelle jalkaa, jolloin se vähän ehkä jopa nojaa. Tähän täytyy siis nyt kiinnittää huomiota! Korjasi kyllä taas kontaktin kuntoon ja itsensä oikeaan seuraamispaikkaan, kun muistuttelin vähän sille, että missä sen pitäisi olla, joten täytyy nyt vain huomata aina heti korjata tällaiset suoritukset. Voi tosin olla, että tämä johtui ihan siitä, että Jippi alkoi olla jo vähän väsähtänyt treenien jäljiltä, eikä keskittymine enää riittänyt.
Sitten muihin asioihin: Jipin kanssa olen nyt hiljattain tarttunut vetämisongelmaan. Olen käyttänyt sillä ensimmäiset kuukaudet oikeastaan pelkästään valjaita, enkä ihan kauheasti stressannut vetämisestä. Nyt on kuitenkin tullut se vaihe, että tuli mieleen, että ehkä se vetämätön koira kuitenkin olisi kivempi, varsinkin, kun Hugokaan ei vedä ja lenkkeilystä voisi saada varsin miellyttävää, kun Jipinkin vetämisen saisi aisoihin. Niinpä nyt olen alkanut käyttää sillä pantaa lenkeillä ja hihnan kiristyminen johtaa pyshätymiseen ja vaadin sitä ottamaan katsekontaktia ja palaamaan takapakkia luokseni ennen matkan jatkumista. Tätä ei nyt kauhean pitkään ole vielä tehty, mutta tuntuu toimivan eli alkulenkin jälkeen vetäminen aina vähentyy huomattavasi ja loppulenkistä riittääkin vain, että vähän muistuttaa hihnan kiristymisestä ja Jippi automaattisesti hakee takaisin löysälle hihnalle. Tämä ei kuitenkaan vielä millään muotoa toimi, jos lenkkeillään muiden seurassa (Hugon ollessa lenkillä mukana, tämä kyllä toimii, mutta muut kaverikoirat on vielä liian iso häiriö...), joten sain vinkiksi käyttää vielä tällaisissa tilanteissa valjaita. Tarkoituksena siis, että koira ymmärtäisi eron siinä, että kun ollaan pannassa, niin vetämistä ei missään nimessä hyväksytä, kun taas valjaissa vetämättömyyttä ei vaadita. Näin saan säännöt selkeämmäksi Jipille, koska kieltämättä on tuntunut epäloogiselta itsekseen lenkkeillessä olla tosi tarkka vetämättömyydestä, kun taas jos seurana on muita edes vetämättömyyden yrittäminen on turhaa, kun se ei vain vielä tässä vaiheessa millään toimi! Olen lähdössä ensi sunnuntaina Sveitsiin kuuden päivän työmatkalle ja tällä aikaa varmaankin ohjeistuksena on Jipin lenkittäjille, että käyttävät suosiolla valjaita :D
Viime keskiviikkona (21.1.) peko-treenit pidettiin koulun pihamaastossa ja piiloja aseteltiin pihan katosalueelle, joka oli siihen aikaan illasta jo varsin hämärää. Jippi sai luvan olla ensimmäinen treenaaja, kuten aiempinakin kertoina, sille on vielä noin aloittelijana hyvä, ettei treenialue ole hajustettu monen koiran hajuilla sitä ennen. Jipille meni piiloihin kaikkiaan viisi maalimiestä ja olivat nyt jo ihan umpipiiloissa (pressuilla peitetyissä kehikoissa, kevythäkkeissä, korkeassa teltassa, hiekoituslaatikossa). Hämäryydestä ja "kummallisista" umpipiiloista huolimatta Jippi eteni epäröimättä ja ampaisi maalimiehille välillä ehkä vähän liiankin innokkaasti. Teltat nimittäin heilui aikamoisesti, kun pieni vispilähäntä syöksyi niihin maalimiehen seuraksi ja innostuneena löydöstään ei malttanut millään pysyä paikoillaan. Hyvin se tuntui keskittyvän, sillä saatuaan hajun "pystyteltassa" seisomassa olevasta ihmisestä, se jatkoi ihmisen luokse pyrkimistä hyvin intensiivisesti, vaikka teltta oli umpinainen, eikä helppoa tietä löytynyt. Ei siis luovuttanut, vaan lopulta sai vähän raotettua teltan alareunaa löytäen ihmisen. Hieno typy. Vaikein piiloista oli selvästi hiekotuslaatikko. Se sai kyllä hajun sinne piiloutuneesta ihmisestä, mutta kesti tovin ennen kuin se paikansi, mistä haju tulee. Hyvin kuitenkin malttoi jatkaa etsimistä, kunnes ihminen löytyi. Jippi tuntuu tykkäävän ihmisten etsinnästä, eikä ole vielä ainakaan tullut vastaan alustaa tai piilomateriaalia, jota Jippi olisi arastellut, vaan varsin epäröimättä etsii kyllä maalimiehet kaikenlaisista piiloista.
Torstaina 22.1. vilkaisin ensimmäistä kertaa rally-tokon avoimen luokan kylttejä ja siellähän olikin sitten vaikka mitä meille ihan uusia liikkeitä, joiden uskoin olevan haastavia. Näihin kuuluivat mm. käännökset vasempaan ja oikeaan (myös täyskäännökset) suoraan perusasennosta, joista etenkin vasemmalle käännösten uskoin olevan meille vaikeita, sillä Hugon takapään käyttö ei ole vielä ollut kovin tehokasta. Lisäksi siellä oli perusasennosta koiran eteen tuleminen ja tämä pitäisi onnistua jo ilman apuaskelta. Lisäksi löytyi perusasennosta askel oikeaan, jolloin koiran pitäisi seurata sivusuuntaista liikettä ilman, että liikutaan eteenpäin. Nämä kaikki oletin olevan meille aika haastavia, joten niinpä päätin aloittaa treenaamisen heti :D Torstai-iltana siis pidettiin omalla parkkiksella treenisessio, jossa keskityttiin juurikin näihin edellä mainittuihin liikkeisiin. Koin positiivisen yllätyksen, sillä mikään näistä ei tuntunut täysin mahdottomalta. Paikalta käännökset sekä oikealle että vasemmalle sujuivat varsin mallikkaasti jo nyt ja yllätyin siitä, että Hugolta irtosi jo hyvää takapään sivuttaista askellusta näissä! Eteentulo perusasennosta ilman apuaskelta kaipaa vielä hinkkausta. Hugo kyllä tulee eteen luoksetulokäskyllä, mutta käännös jää helposti niin tiiviiksi, ettei Hugo mahdu suoristamaan itseään täysin edessäni. Täytyy siis hioa tähän sitä, että se malttaa mennä hieman etäämmäksi minusta tekemään sen käännöksen. Oikealle askelta hinkattiin alkuun namin avulla ja yritin namin avulla houkutella Hugoa ottamaan sivusuuntaisia askelia. Tästä ei tuntunut kuitenkaan tulevan yhtään mitään, vaan Hugo vain alkoi poikittamaan. Niinpä päätin kokeilla liikettä ihan vain yksinkertaisesti käyttämällä "seuraa"-käskyä ja tämä toimikin jo paremmin. Seuraa-käsky ilmeisesti tarkoittaa sen verran vahvasti ohjaajan sivulla oikeassa paikassa pysymistä, että ottaessani sivuttaisaskelia, Hugolle on selkeää, että täytyy edelleen pysyä ohjaajan vierellä. Vähän ehkä vielä tähän kaivataan napakkuutta, jotta se oikeasti askeltaa sivusuuntaan, eikä tule poikittamista tms., mutta eiköhän se saada hiottua koekuntoon siihen mennessä kuin päästään nousemaan avoimeen ;)
Treenisession jälkeen Hugo lähti vanhempieni kanssa vielä lenkkeilemään, kun taas minä pakkasin Jipin autoon ja lähdettiin Niinun treeneihin. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Jippi pääsi Niinulle treenaamaan. Niinu kyseli vähän taustoja eli tietoja siitä mitä ja miten ollaan treenailtu ja siinä sitten mainitsin, että ohjauksien lukeminen sujuu melko hyvin, mutta suurempana haasteena on ihan vain suoralla esteiden hakeminen, sillä tällaisissa kohdissa Jippi tuntuu ottavan vielä paljon häiriötä ohjaajan liikkeestä. Niinpä tehtiin pätkää, jossa oli mukana putkesta suoraan hypylle irtoaminen. Jippi kyllä suoritti hypyn, mutta putkesta tultuaan se otti heti kontaktia minuun ja lähti automaattisesti minua kohti, kunnes vasta huomasi edessä olevan hypyn. Niinu antoi hyviä vinkkejä siihen, miten erilaisin tavoin kannattaa treenata esteiden hakemista. Nythän ollaan virheellisesti treenattu estehakuisuutta aina tarjoamisen kautta vain niin, että ohjaaja pysyy paikoillaan ja odottaa, että koira itse irtoaa hypylle ja kaartaa sitten takaisin ohjaajan luokse hakemaan palkkaa. Tässähän nimenomaan vahvistetaan esteen jälkeen ohjaajan luokse hakeutumista. Nyt siis saatiin tehtäväksi treenata näiden lisäksi (kääntyviä treenejä ja ohjauksiin tulemista siis sopivassa suhteessa näiden kanssa!) estehakuisuutta niin, että palkka ei tule ohjaajalta. Tokihan ollaankin tehty aiemminkin ihan estesuorilla irtoamista etupalkalle, mutta tässä ei niinkään käytetty näkyvissä olevaa etupalkkaa, vaan sitä, että koira ensin tarjoaa esteele irtoamista ja palkka tulee vasta sitten - esimerkiksi ohjaaja voi heittää lelun hypyn yli eteenpäin. Tämä vaikutti kovin loogiselta, sillä ainakin itsestä tuntuu, että näin tämäkin treeni lähtee siitä, että koira itse tarjoaa tekemistä, eikä se irtoa hypylle vain sen vuoksi, että siellä on edessä näkyvissä palkka, jonka luokse nyt sattuu pääsemään helpoiten ylittämällä hyppy. Tehtiin tätä ensin ihan vain yhdellä hypyllä niin, että olin lähtötilanteessa joko koiran vierellä, vähän sen edellä tai vähän sen takana, ja aina vaadittiin, että koira katsoo estettä ennen kuin se vapautettiin. Tärkeää oli myös, että ohjaaja ei lähden ennen koiraa tai edes sen kanssa samaan aikaan liikkeelle, sillä tällöin koira lähtee taas mukaan ohjaajan liikkeeseen. Sen sijaan koira vapautettiin ja sen täytyi itsenäisesti lähteä hakemaan edessä olevaa estettä ja vasta sitten ohjaaja lähti liikkeelle. Muutamien toistojen jälkeen otettiin sama juttu pienenä ratana eli hyppyä edelsi putki-hyppy-putki-pätkä. Jo nämä treenit saivat aikaan sen, ettei Jippi enää vilkaissutkaan minua putkesta tullessaan, vaan lähti hakemaan edessä olevaa hyppyä. Nyt vielä toki siellä oli Niinu esteen takana heittämässä lelun, joten varmasti Jippi alkoi myös oppia, että palkka tulee ihmiseltä esteen takaa, mutta kotitreenissä täytyy nyt alkaa kokeilla myös sitä versiota, että heitänkin palkan itse koiran edelle, jolloin Jippi oikeasti joutuu irtoamaan esteelle ilman, että sillä on vielä palkkaa tai palkkaavaa henkilöä näköpiirissä. Hyvä treenit oli ja saatiin paljon ajateltavaa!
Lauantaina 24.1. oli vuorossa kolme agistarttia Hugon kanssa Kirkkonummella. Ratoihin mahtui paljon hyvää ja monet vaikeammat kohdat radoilla sujuivat, mutta tuli myös itselle selväksi, että meillä tällä hetkellä vielä on moni ns. perusjuttu liian kesken, jotta selvittäisiin kunnialla kolmosten radoista. Aloin nimittäin oikeasti nyt miettimään, että miten ihmeessä se nollan saaminen kolmosten radoilta on näin kamalan mahdotonta (nytkin siis tuloksina 3xHYL) ja kyllä se vain niin on, että ne on ne muutamat jutut, joihin radat kaatuu joka ikinen kerta: kontaktisuoritukset (yliloikkia juoksu-A:lta, puomi sen sijaan toimii nyt paremmin, kun olen alkanut vapauttamaan ns 4on-asennosta), keppikulmat (avokulmat vaikeita, samoin sivuttainen irtoaminen keppien lopetuksessa), putki-kontaktierottelu (Hugo valitsee lähes poikkeuksetta ensimmäisellä suorituskerralla putken - korjaa kyllä treeneissäkin usein heti tokalla huomattuaan, että pieleen meni, mutta tämä ei tietysti kisoissa auta, kun ei pääse korjaamaan...), takaakierrot (oma ohjaus ja Hugon suoritustekniikka näissä ontuu). Niinpä päätin, että meillä alkaa kisatauko ja aletaan vapaatreenata näitä listattuja asioita yksinkertaisin treenein ja käyttäen paljon palkkaa vahvistamaan oikeaa suorittamista. Tuli nimittäin havahduttua myös siihen, ettei olla kauheasti vapaatreenailtu moneen kuukauteen, vaan vain käyty ratatreeneissä. Tämähän varmaan toimii, mikäli kaikki perusasiat ovat hallinnassa, mutta koska meillä on vielä näitä puutteita näissä, niin tämä ei oikein tunnut toimivan, eikä kehitystä näissä tapahdu vain tekemällä näitä aina radan osana, jolloin palkkaus ei tule useinkaan oikeankaan suorituksen jälkeen, vaan vasta monta estettä tämän jälkeen.
Niinpä nyt otan Hugolle ohjelmaan viikottaisen vapaatreenin, joita varten teen ennakkoon treenisuunnitelman, jotta treenaan loogisesti ja treenit etenevät myös riittävän pienin askelin, eikä niin, että yritän korjata kaikkea heti ja nyt. Kiire meillä ei ole kisaamaan, sillä kyllähän tavoitteena on käydä kisoissa sellaisessa tilanteessa, että itsellä on se tunne, että rata on edes teoriassa mahdollista suorittaa puhtaasti läpi. Nyt rata on monesti rataantutustumisessa tuntunut helpolta ja suoritettavalta, mutta sitten, kun yhdistää siihen puutteelliset perustaidot, niin pakka hajoaa hyvinkin pian... Ja se tähän paasauksen päätteeksi täytyy vielä todeta, että tämähän ei toki ole Hugon vikaa, enkä yritä tässä nyt millään muotoa todeta, että se ei osaa tai se olisi jotenkin huono. Päin vastoin, Hugon asenne treenatessa ja kisatessa on huikea. Se tekee aina parhaansa ja sen vuoksi minun onkin helppo sanoa, ettei kyse ole siitä, että koira löysäilee tai sikailee, vaan ihan oikeasti kyse on siitä, ettei meidän taidot vain vielä riitä. Ja siihenhän ei auta muu kuin treenaaminen :)
Sunnuntaina 25.1. käytiin Jipin kanssa samaisessa kisapaikassa turisteilemassa, kun Jipin kasvattaja kisasi siellä Hopun (W. Hermosaha) kanssa hienolla menestyksellä! Jippi pääsi mukaan lämmittelylenkeille, jottei silläkään käynyt aika täysin pitkäksi ja lisäksi se pääsi leikkimään myös ksiaamassa olleen Naurun kanssa. Hauskaa tuntui kaksikolla olevan :) Samalla reissulla sain Lauralta tilaustyönä tehdyn agihihnan, jossa siis on kestävästä paracord-narusta tehty puolikuristava panta, jossa on kiinteästi yhdistettynä remmi. Aivan huikean hieno siitä tuli ja osoittautunut myös käytössä loistavaksi! Niin helppoa, kun saa pannan helposti päälle ja pois, muttei ole myöskään pelkoa, että tuo varsin liukasliikkeinen penneli saisi itsensä vapautettua pienellä nykäisyliikkeellä :) Hugollekin on tilauksessa omansa, tosin hieman suuremmilla mitoilla ja väriltään sini-turkoosina!
Eilen, maanantaina, olikin vuorossa ensimmäiset tokotreenit Nina Mannerin kouluttamana. Olemme siis nyt hänen kuuden kerran (yksi kerta tosin jää väliin), ja siellä ryhmissä on eritasoisia koirakoita ja kukin koirakko treenaa vuorollaan haluamaansa liikettä oman tasonsa mukaan. Me olemme selvästi ryhmässämme aloittelevimmat, mutta tämäpä ei haittaa lainkaan, sillä treenit tosiaan muokataan aina tason mukaisiksi. Eilen halusin aloittaa kurssin treenaamalla seuraamista ja käännöksiä. Seuraamisessa paikka on kuulemma pääosin hyvä, joskin välillä sekä perusasennossa että seuraamisessa kuulemma lähtee edistämään odottaen palkkaa. Niinpä kehotuksena oli palkata paljon niin, että palkka tuleekin oikeasta kädestä selän takaa vasempaan käteen ja palkka koiralle sitten vasemmasta kädestä. Tällä tavoin päästään ehkäisemään koiran eteen ajautumista.
Vasemmalle käännöstä varten testattiin, että miten Jippi käyttää takapäätänsä ja sivuttaisten askelten ottaminen takaosalla oli selvästi hämmentävää. Niinpä kotiläksyksi saatiin opetella takaosan pyöritystä etuosan ollessa korokkeella ja vasta sen jälkeen alkaa tehdä tiukkoja vasemmalle käännöksiä seuraamisen yhteydessä. Toistaiseksi tehtiin siis käännöstä vasemmalle ihan vain tekemällä ikään kuin kaarrosta vasemmalle ja tässä seurasi nätisti.
Saatiin kehotukseksi alkaa rohkeasti pidentämään seuraamismatkoja. Nyt olen jäänyt aika jumiin lyhyisiin pätkiin, koska tällöin saadaan selkeitä onnistumisia, kun taas pidemmillä pätkillä helposti tuleekin mukaan pätkiä, joissa kontakti tippuu tai seuraamispaikka valuu kauemmaksi, ja olen pelännyt, että näin koiralle tulee epäselväksi, että mikä on se oikeasti toivottu suoritustapa. Sainkin vinkiksi, että tällaisessa tilanteessa joko antaa koiran tarjota oikea paikka uudestaan (jos tekee sen siis nopeasti automaattisesti) tai sitten vähän vaikkapa taputetaan reiteen muistuttaen kesken olevasta tehtävästä ja sitten palkataan vasta, kun seuraaminen on taas hyvää.
Perusasentoa tehdessä olen toistaiseksi tehnyt niin, että jos Jippi tulee vinoon tai liian eteen, olen uusinut koko liikkeen. Sen sijaan sain nyt neuvoksi tällaisessa tilanteessa pyytää koiraa (tarvittaessa käsiavun kera) perusasento oikeaksi ja tämän jälkeen palkata vain kehuin. Sitten liike uusitaan ja kun saadaan hyvä suoritus, niin palkataan isosti. Tällöin siis koiralle heti siinä virhellisessä suorituksessa selkeytetään, että millä tavoin se suoritus oli virheellinen.
Treeneissä toisten koirien suorituksen ajan odoteltiin hallissa kentän laidalla ja tuli sitten treenailtua jotain pientä, leikittyä ja lisäksi ihan vain "hengailtua". Tosi hyvää rahoittumistreeniä saatiin tehtyä ja Jippi malttoi hienosti "käy siihen"-käskyllä mennä makoilemaan rennon oloisena. Agilitytreeneissä tämä ei taitaisi ihan vielä onnistua, mutta hiljaa hyvä tulee!
Tein seuraamista vielä kotipihalla pari pätkää ja tuli siinä sitten huomattua, että Jippi lähtee helposti seuratessa pudottamaan kontaktia ja tarjoamaan ikään kuin nenäkosketusta vasempaan jalkaani. Tällöin siis ensinnäkin tosiaan kontakti katkeaa ja toisekseen ajautuu liian lähelle jalkaa, jolloin se vähän ehkä jopa nojaa. Tähän täytyy siis nyt kiinnittää huomiota! Korjasi kyllä taas kontaktin kuntoon ja itsensä oikeaan seuraamispaikkaan, kun muistuttelin vähän sille, että missä sen pitäisi olla, joten täytyy nyt vain huomata aina heti korjata tällaiset suoritukset. Voi tosin olla, että tämä johtui ihan siitä, että Jippi alkoi olla jo vähän väsähtänyt treenien jäljiltä, eikä keskittymine enää riittänyt.
Sitten muihin asioihin: Jipin kanssa olen nyt hiljattain tarttunut vetämisongelmaan. Olen käyttänyt sillä ensimmäiset kuukaudet oikeastaan pelkästään valjaita, enkä ihan kauheasti stressannut vetämisestä. Nyt on kuitenkin tullut se vaihe, että tuli mieleen, että ehkä se vetämätön koira kuitenkin olisi kivempi, varsinkin, kun Hugokaan ei vedä ja lenkkeilystä voisi saada varsin miellyttävää, kun Jipinkin vetämisen saisi aisoihin. Niinpä nyt olen alkanut käyttää sillä pantaa lenkeillä ja hihnan kiristyminen johtaa pyshätymiseen ja vaadin sitä ottamaan katsekontaktia ja palaamaan takapakkia luokseni ennen matkan jatkumista. Tätä ei nyt kauhean pitkään ole vielä tehty, mutta tuntuu toimivan eli alkulenkin jälkeen vetäminen aina vähentyy huomattavasi ja loppulenkistä riittääkin vain, että vähän muistuttaa hihnan kiristymisestä ja Jippi automaattisesti hakee takaisin löysälle hihnalle. Tämä ei kuitenkaan vielä millään muotoa toimi, jos lenkkeillään muiden seurassa (Hugon ollessa lenkillä mukana, tämä kyllä toimii, mutta muut kaverikoirat on vielä liian iso häiriö...), joten sain vinkiksi käyttää vielä tällaisissa tilanteissa valjaita. Tarkoituksena siis, että koira ymmärtäisi eron siinä, että kun ollaan pannassa, niin vetämistä ei missään nimessä hyväksytä, kun taas valjaissa vetämättömyyttä ei vaadita. Näin saan säännöt selkeämmäksi Jipille, koska kieltämättä on tuntunut epäloogiselta itsekseen lenkkeillessä olla tosi tarkka vetämättömyydestä, kun taas jos seurana on muita edes vetämättömyyden yrittäminen on turhaa, kun se ei vain vielä tässä vaiheessa millään toimi! Olen lähdössä ensi sunnuntaina Sveitsiin kuuden päivän työmatkalle ja tällä aikaa varmaankin ohjeistuksena on Jipin lenkittäjille, että käyttävät suosiolla valjaita :D
Tunnisteet:
agility,
arki,
koulutus,
kuvia,
peko,
rally-toko,
toko/tottis
keskiviikko 21. tammikuuta 2015
Testattu korvien toimintaa!
Otsikossa mainittu viittaa viime maanantaihin, jolloin kävin myöhemmin illalla koirien kanssa pitkän lenkin. Koirat pääsivät viilettämään vapaana, kunnes yhtäkkiä havaitsin, että kahden koirani sijaan puskasta rymistikin peräkanaa kolme olentoa. Ensimmäiseni juoksi pupu, tokana Jippi ja kolmantena Hugo. Hugo kurvasi pian luokseni, koska sille juoksevat jänöt eivät ole koskaan olleet minkäänmoinen kiinnostuksen kohde, eikä se nytkään selvästi tajunnut, mitä hauskaa pupun perässä pinkomisessa oli. Jippi sen sijaan oli aivan liekeissä ja sillä oli hurjan hauskaa päästessään pupujahtiin. Tämä olikin ensimmäinen kerta laatuaan, sillä aiemmin pupuihin on törmätty vain kytkettynä tai sitten ovat olleet niin kaukana, että ovat jääneet koiruuksilta huomaamatta. Hieman jo ehdin nähdä kauhukuvia siitä, että Jippi painelee metsän pimentoon pupun perässä, mutta onneksi ne korvat sitten tarpeen tullen löytyivätkin jostain. Pari kertaa sain aika päättäväisesti huutaa sen perään, mutta lopulta pentunen kaarsi kuuliaisesti takaisin luokseni saaden toki valtaisat kehut ja hyviä herkkuja palkaksi.Tuli siis testattua, että vielä ei ole täysi korvattomuus iskenyt Jippiin - toivotaan, ettei iskekään...
Sunnuntaina 11.1. käytiin Hugon kanssa kisaamassa kolmen startin verran agilitya. Tavoitteeksi ennakkoon asetin, ettei hyllytettäisi kaikkia ratoja. Noh, tämä tavoite täyttyi, mutta tulokset kyllä oli sitä luokkaa, ettei niitä ihan välttämättä tarvitse edes mainita. Ekalla radalla meno oli alkuun taas tahmeaa, mutta kunhan itse aavistuksen rentouduin, niin alkoi taas kulkea paremmin. Radalla tuli kuitenkin yksi kielto ja keppivitonen, kun Hugo haki avokulmasta tokaan keppiväliin. Tällä radalla tuli yliaikaa, mikä ei sinänsä ollut ihme ottaen huomioon valtavan empivän ja hitaan puomin alastulon, kiellon ja keppivirheen. Radan jälkeen aloin ihan tosissani pohtia, että mitäköhän tekisin niiden puomin kontaktien kanssa. Alastulokontakti on kovin hidas ja juuri ne vikat pari-kolme askelta ovat ne, joissa Hugo epäröi. Ollaan nyt jo aloitettu kontaktitreenit jo kertaalleen ihan nollasta ja tehty lukuisat kerrat täsmätreeniä etupalkalla, mutta siitäkään huolimatta edistystä ei ole juurikaan tapahtunut. Eli tällä hetkellä olisin kallistumassa ehkä ns. 4on-kontakteihin, joissa hyväksyn sen, että Hugo pysähtyy kaikki tassut puomilla ja vapautan, kun tassut on kontaktipinnalla.
Tokaan rataan olin jo kokonaisuutena tyytyväisempi, vaikkei ollut virheetön sekään. Siellä tuli yksi rima alas, kun Hugo ajautui takaakierrossa älyttömän lähelle rimaa. Tätä oli edeltänyt pitkä vauhtisuora, jonka alussa jäin jostain ihmeen syystä odottelemaan Hugoa putkesta, vaikka olisi pitänyt lähteä jo ajat sitten liikkeelle. Minulla tuli siis suoran päässä olevaan ohjaukseen vähän kiire, minkä vuoksi tosiaan takaakierto-ohjaus oli tosi ontuva ja varmaan siis syy rimanpudotukseen löytyy huonosta ohjauksesta... Lisäksi kepeille lähestyttiin tiukasta avokulmasta, jonka tiesin olevan haastava meille, sillä Hugo hakee näissä helposti kakkosväliin. Niinpä yritin törkätä Hugon oikeaan keppiväliin blokaten tokaa väliä aiheuttaen sen, että työnsinkin sen keppien ohi. Mutta muilta osin hyppäri sujui melko kivasti ja oli jo vähän sujuvampaa menoa.
Vikalla radalla alussa oli putkelta tiukka käännös hypylle ja tässä pelkäsin Hugon ampuvan putkesta väärään suuntaan. Niinpä tämän ehkäistäkseni putken ajan huusin "Hugo täällä"-huutoja, mikä johti siihen, että Hugo sitten putkesta kuuliaisesti juoksi suoraan luokseni hypyn ohi... Tuomari ei antanut A:lta virhettä, muttei kyllä itselle radalla, eikä varsinkaan videolta katsottuna jäänyt yhtään epäselväksi, etteikö Hugo olisi loikannut räikeästi yli A:n kontaktin :/ Videolta näyttäisi jopa siltä, että harjan yli tuleva laukka-askel osui kohtalaisen nappiin eli ei ollut kyse mistään rytmitysongelmasta askelten kanssa, vaan ihan vain siitä, että Hugolla tulee ilmeisesti kiire perääni. Ennen keppejä tulee kielto takaakierto-niisto-ohjauksessa, kun Hugo empii liian pitkää hyppäämistä. Nämä ovat tosiaan juurikin niitä meille tosi vaikeita ohjauksia, sillä niissä yhdistyy se, että minä olen usein ohjaamassa väärässä paikassa ja se, että Hugo ajautuu takaakierroissa lähelle hyppyä, jolloin hyppääminen on vaikeata. Näihin kuitenkin saatiin Niinulla hiljattain hyviä vinkkejä, joten otetaan nämä ehdottomasti tehotreeniin! Radan tokavikassa putkessa (sininen mutkaputki) Hugo viihtyy kamalan kauan eli ilmeisesti kaatui putkessa.
Videoilta näkee myös, että Hugo vähän hakee hyppypaikkoja eli ei varmaan olisi pahitteeksi treenailla korkeudenarviointitehtäviä taas enemmän! Ollaan myös treeneissä hypitty melkeinpä vain 55 cm rimoin eli silloin tällöin varmasti 60 cm rimoja kannattaisi sijoitella radalle sinne tänne.
Kisat eivät menneet nappiin, eikä tuloksilla juhlittu, mutta koska ne ongelmakohdat tuntuu olevan melkeinpä aina radoilla samoja (keppien avokulmat, takaakierrot, kontaktit), niin tulee sentään sellainen fiilis, ettei pakka ole kaikilta osin levällään, vaan täytyy vain hinkata niitä ongelmakohtia ja saada sitä yleistä rentoutta itselle. Seuraaviin kisoihin on siis jo ilmoittauduttu. Tosin tämän tein heti näiden kisojen jälkeen ja vasta sen jälkeen on tullut havaittua treeneissä, että Hugo nyt kovin mielellään loikkii niitä A:n kontakteja yli. Otin vapaatreeneissä käyttöön siis taas ponnarin alastulolle, jolla sai tehokkaasti korjattua suoritusta. Näiden kisojen jälkeen kyllä otetaan taas tehokuuri juoksu-A-treenien osalta!
Hugon kanssa on tullut vapaatreenattua nyt mm. keppikulmia ja tosiaan se tiukka avokulma on osoittautunut hurjan hankalaksi. Ohjaamalla kepeille tosi tarkasti, Hugon kyllä saa oikeaan keppikulmaan tästäkin tulokulmasta, mutta haluaisin, että kaikki keppikulmat olisivat sen verran varmoja, ettei minun täydy ehtiä juuri tiettyyn kohtaan ohjaamaan kepeille. Niinpä lähdetään nyt treenaamaan itsenäisyyttä niihin avokulmiinkin. Viimeksi helpotin treeniä loiventamalla tulokulmaa ja näin saatiin hyviä onnistumisia. Nyt, kun sitten alan treenata niitä tiukkoja kulmia, taidan ottaa avuksi yhden ohjurin opastamaan Hugon oikeaan aloitusväliin.
Viime lauantaina 17.1. tehtiin pentutreeneissä ohjaukseen tulemisharjoitusta, joka oltiin saatu treenattavaksi Elina Jänesniemen koulutuksessa. Tällä kertaa Jippi tuli ohjaukseen jo ekalla toistolla ja sujui hyvin, vaikkakin tuli pantua merkille, että kaartaessaan ohjauksen kautta etupalkalle, kaari helposti valuu. Tähän treenikaveri muistutti Elinan neuvoneen, että tekeekin yhden täyden kierroksen jättäen ohjauksen ikään kuin päälle. Vasta tokalla kierroksella sitten vapautetaan pentu etupalkalle. Tämä ei ollutkaan ihan helppoa, sillä Jippi oli selvästi ehtinyt sisäistää sen, että vapautus etupalkalle tulee puolikkaan kierroksen jälkeen. Treenattiin tätä sitten niin, että minulla oli palkka kädessäni ja palkkasin sen ensin ohjauksessa pysymisestä ja vasta sitten vapautin sen etupalkalle. Tätä täytyy nyt treenailla ihan kotitreeninä lisää!
Toisena treeninä tehtiin ihan simppeliä vauhtiympyrää, jossa oli U-putket päissä ja kaksi hyppyä aina putkien välillä. Oletin, että voitaisiin rallatella ympyrää helposti, mutta putken jälkeiselle hypylle hakeutuminen osoittautuikin Jipille hankalaksi. Putken suu syötti vähän ulospäin, joten se ei meinannut millään lukita hyppyä, vaan kaahasi useamman kerran sen ohi. Helpotin tehtävää kääntämällä putken kohti hyppyä ja palkattiin hypyn jälkeen ja näin saatiin onnistumisia. Tuli kuitenkin huomattua, että pitää muistaa treenailla näitä ihan "simppeleitäkin" juttuja edelleen! Eli nyt täytyy taas ottaa useammin yksittäisten esteiden tarjoamisia ja esteelle hakeutumista palkan avulla.
Tiistaina 20.1. oli pitkästä aikaa VKK:n ohjattu toko Jipin kanssa. Ohjelmassa oli seuraaminen ja luoksetulo. Jipin seuraaminen on melko hyvää eli pääosin pitää hyvän seuraamisasennon ja -paikan, vaikka tokihan edelleen tehdään melko lyhyissä pätkissä. Nyt ollaan tehty myös seuraamista niin, että yhdistetään pysähtymisiä, jolloin olen avustanut Jipin perusasentoon. Treeneissä tehtiin tätä niin, etten imuttanut Jippiä siihen perusasentoon, vaan namikäsi vain oli passiivisena vasemman kyljen kohdalla ja tällöin istui nättiin suoraan perusasentoon. Näin siis saatiin vähän häivytettyä käsiapua, vielä kun se ei täysin ilman käsiapua suju, vaan tällöin perusasennosta tulee vino.
Perusasennot olivat melko sujuvia eli se edistäminen, mistä aiemmin kirjoitin, on vähentynyt. Havaitsin, että treenien loppupäässä edisti hieman eli ilmeisesti väsymyksen myötä keskittymiskyky laskee, jolloin tulee herkemmin tätä virhettä...? Täytyy siis perusasennoissa muistaa pitää toistomäärät pieninä, että saataisiin mahdollisimman paljon onnistuneita suorituksia.
Luoksetuloa tehtiin lyhyillä matkoilla (pari metriä etäisyyttä) ja harjoiteltiin vain sitä asentoa siinä ohjaajan edessä. Kouluttajalle kerroin, että Jippi tulee hienosti eteen mikäli minulla on kädet ikään kuin vatsan kohdalla, mutta mikäli kädet ovat sivuilla, se hakeutuu jommankumman käden puoleen. Saatiin vinkiksi kokeilla luoksetuloa niin, että palkka tuleekin suusta pudottamalla. Tällöin toivottavasti Jippi ei fokusoituisi niinkään käsiini, vaan automaattisesti alkaisi hakea nenää kohti kasvojani.
Loppuun tehtiin 2 min paikkamakuu. Välipalkkasin vain kerran eli hieman yli minuutin jälkeen. Tähän asti oli hyvässä sfinksiasennossa, mutta palkkauksen jälkeen vaihtoi kylkiasentoon. En ole tähän vielä kuitenkaan puuttunut, koska minusta tuntuu, että osittain tämä liittyy kropanhallintaankin eli se 2 min hallitusti yhdessä asennossa maaten on vielä haastavaa. Hieman välipalkkauksen jälkeen naapurikoira nousi ylös ja hiippaili muutamia askelia, jonka seurauksena Jippikin nousi epävarmana seisomaan. Sanoin "oho":n ja se palasi omatoimisesti makuuasentoon pysyen lopun ajan sitten rauhassa paikoillaan. Aiemmin Jippi on viereen palatessa pyrkinyt suoraan nousemaan ylös, mutta ollaan nyt tehty tämän suhteen kotitreeniä ja nyt se pysyikin jo maassa vierelle palatessani ja pääsin vasta käskystä ottamaan sen perusasentoon.
Tiistai-iltana suunnattiin vielä molempien koirien kanssa Juhan treeneihin. Jippi teki ratapätkää 7-18. Muurin jälkeen tein persjätön ja vähän epäilin, että hypylle 8 hakeminen voisi olla hankalaa. Jippi kuitenkin yllätti ja lukitsi hypyn hienosti! Putket 9 ja 10 oli tietysti hirmu hauskoja Jipin kanssa, mutta hypylle 11 kääntymistä sitten hetki hinkattiinkin :P Tein 10 jälkeen persjätön ja kun jo ajoissa kutsui koiraa, niin Jippi tuli persjättöön hyvin ja saatiin käännös tehtyä valumatta. Pussia tehtiin ensin pari kertaa niin, että kangasta pidettiin ylhäällä, mutta sen jälkeen sujui jo pitelemättäkin. Pussin jälkeen Jippi hakeutui herkästi hypylle 11, sillä pelkäsin kutsua koiraa pussin aikana. Sain kuitenkin neuvoksi aloittaa kutsumisen jo ajoissa ja toimikin sitten hyvin! Kutsumisesta huolimatta Jippi suoritti pussin suoraan ja kääntyi tiukasti vasta pussin suoritettuaan. Itselle meinasi olla todella vaikeaa ottaa koira mukaan hypyltä 16.... Olin aina kauhean tyytyväinen, että Jippi kääntyi pussista ja lukitsi hypyn 16 ja lähdin sitten vain koiraan katselematta kohti putkea 17 sillä seurauksella, että Jippi lukitsi väärän pään putkea, joka oli suoraan sen edessä edelliseltä hypyltä laskeuduttuaan. Hypyn 16 jälkeen sai siis kunnolla huolehtia, että koira lähtee ohjaukseen mukaan, jotta sen sai oikeaan päähän putkea. Loistotreenit Jipillä - oli kyllä taas niin pätevä pentu, etten voinut olla ihmettelemättä, että miten se osaa yhtä sun toista :)
Hugon kanssa treenatessa tuli huomattua, että se oli kaikkiaan jotenkin normaalia hitaampi/vetämättömämpi tänään treeneissä. Se kyllä teki innolla ja louskutti menemään tavalliseen tapaan, mutta oli jollain tavoin kuitenkin veto pois... Hyvät treenit saatiin kuitenkin aikaiseksi senkin kanssa. Kepeille kokeilin aluksi takaaleikkausta, mutta tässä oma liike tyssäsi liikaa, eikä Hugo lähtenyt hakemaan kepeille. Takaakierto-persjättö toimi siis edeltävälle hypylle paremmin. Putkelta 13 Hugo tuli useamman kerran jaloilleni, kun kaari hypylle 14 levisi ja jäin eteen. Sain neuvoksi tässä käydä hakemassa Hugo lähempää putkensuuta ja lähteä terävästi putkelta liikkeelle kohti 14, jolloin omalla liikkeelläni saan Hugon "vedettyä" oikealle linjalle. Ja kun vain sain tämän neuvon toteutettua oikein käytännössä, niin se toimi hyvin! Seuraava haaste oli hyppy 18. Pari kertaa Hugo alkuun irtosi hypyn jälkeen hypylle 11, sillä omasta liikkeestäni puuttui rytmitys. Kunhan vain maltoin putkella 17 odottaa Hugoa ja näin pääsin rytmittämään omaa liikettäni hypylle 18 selkeämmin, onnistui käännös. A:sta ei sitten oikeastaan sen enempää kuin, että ei toiminut... Yliloikkia tuli monta ja ainoa millä saatiin onnistuminen, oli A:n suorittaminen joko vauhditta tai sitten niin, että jatkettiin A:n jälkeen suoraan. Täytyy mennä siis tehotreenaamaan A:ta.. Ja pohdin sitäkin, ettei A:sta ehkä tule sikäli täysin valmista koskaan, että voitaisiin jättää apuvälineet täysin pois ja silti se toimisia aina. Eli jatkossa tulen varmaankin säännöllisesti käyttämään ponnaria alastulolla muistuttamassa koko ajan siitä oikeasta suoritustavasta, jolloin se pysyisi takaraivossa paremmin Hugolla ja näin A toivottavasti onnistuisi myös silloin kuin ponnari on poissa.
Katselin muuten rally-tokokalenteria ja vasta maaliskuun alkuun taitaa venyä Hugon seuraava rally-tokostartti. Ja sekin tietysti vain jos mahdutaan kisoihin. Täytyy siis olla taas haukkana ilmoittautumassa heti, kun ilmoaika alkaa ;)
Sunnuntaina 11.1. käytiin Hugon kanssa kisaamassa kolmen startin verran agilitya. Tavoitteeksi ennakkoon asetin, ettei hyllytettäisi kaikkia ratoja. Noh, tämä tavoite täyttyi, mutta tulokset kyllä oli sitä luokkaa, ettei niitä ihan välttämättä tarvitse edes mainita. Ekalla radalla meno oli alkuun taas tahmeaa, mutta kunhan itse aavistuksen rentouduin, niin alkoi taas kulkea paremmin. Radalla tuli kuitenkin yksi kielto ja keppivitonen, kun Hugo haki avokulmasta tokaan keppiväliin. Tällä radalla tuli yliaikaa, mikä ei sinänsä ollut ihme ottaen huomioon valtavan empivän ja hitaan puomin alastulon, kiellon ja keppivirheen. Radan jälkeen aloin ihan tosissani pohtia, että mitäköhän tekisin niiden puomin kontaktien kanssa. Alastulokontakti on kovin hidas ja juuri ne vikat pari-kolme askelta ovat ne, joissa Hugo epäröi. Ollaan nyt jo aloitettu kontaktitreenit jo kertaalleen ihan nollasta ja tehty lukuisat kerrat täsmätreeniä etupalkalla, mutta siitäkään huolimatta edistystä ei ole juurikaan tapahtunut. Eli tällä hetkellä olisin kallistumassa ehkä ns. 4on-kontakteihin, joissa hyväksyn sen, että Hugo pysähtyy kaikki tassut puomilla ja vapautan, kun tassut on kontaktipinnalla.
Tokaan rataan olin jo kokonaisuutena tyytyväisempi, vaikkei ollut virheetön sekään. Siellä tuli yksi rima alas, kun Hugo ajautui takaakierrossa älyttömän lähelle rimaa. Tätä oli edeltänyt pitkä vauhtisuora, jonka alussa jäin jostain ihmeen syystä odottelemaan Hugoa putkesta, vaikka olisi pitänyt lähteä jo ajat sitten liikkeelle. Minulla tuli siis suoran päässä olevaan ohjaukseen vähän kiire, minkä vuoksi tosiaan takaakierto-ohjaus oli tosi ontuva ja varmaan siis syy rimanpudotukseen löytyy huonosta ohjauksesta... Lisäksi kepeille lähestyttiin tiukasta avokulmasta, jonka tiesin olevan haastava meille, sillä Hugo hakee näissä helposti kakkosväliin. Niinpä yritin törkätä Hugon oikeaan keppiväliin blokaten tokaa väliä aiheuttaen sen, että työnsinkin sen keppien ohi. Mutta muilta osin hyppäri sujui melko kivasti ja oli jo vähän sujuvampaa menoa.
Vikalla radalla alussa oli putkelta tiukka käännös hypylle ja tässä pelkäsin Hugon ampuvan putkesta väärään suuntaan. Niinpä tämän ehkäistäkseni putken ajan huusin "Hugo täällä"-huutoja, mikä johti siihen, että Hugo sitten putkesta kuuliaisesti juoksi suoraan luokseni hypyn ohi... Tuomari ei antanut A:lta virhettä, muttei kyllä itselle radalla, eikä varsinkaan videolta katsottuna jäänyt yhtään epäselväksi, etteikö Hugo olisi loikannut räikeästi yli A:n kontaktin :/ Videolta näyttäisi jopa siltä, että harjan yli tuleva laukka-askel osui kohtalaisen nappiin eli ei ollut kyse mistään rytmitysongelmasta askelten kanssa, vaan ihan vain siitä, että Hugolla tulee ilmeisesti kiire perääni. Ennen keppejä tulee kielto takaakierto-niisto-ohjauksessa, kun Hugo empii liian pitkää hyppäämistä. Nämä ovat tosiaan juurikin niitä meille tosi vaikeita ohjauksia, sillä niissä yhdistyy se, että minä olen usein ohjaamassa väärässä paikassa ja se, että Hugo ajautuu takaakierroissa lähelle hyppyä, jolloin hyppääminen on vaikeata. Näihin kuitenkin saatiin Niinulla hiljattain hyviä vinkkejä, joten otetaan nämä ehdottomasti tehotreeniin! Radan tokavikassa putkessa (sininen mutkaputki) Hugo viihtyy kamalan kauan eli ilmeisesti kaatui putkessa.
Videoilta näkee myös, että Hugo vähän hakee hyppypaikkoja eli ei varmaan olisi pahitteeksi treenailla korkeudenarviointitehtäviä taas enemmän! Ollaan myös treeneissä hypitty melkeinpä vain 55 cm rimoin eli silloin tällöin varmasti 60 cm rimoja kannattaisi sijoitella radalle sinne tänne.
Kisat eivät menneet nappiin, eikä tuloksilla juhlittu, mutta koska ne ongelmakohdat tuntuu olevan melkeinpä aina radoilla samoja (keppien avokulmat, takaakierrot, kontaktit), niin tulee sentään sellainen fiilis, ettei pakka ole kaikilta osin levällään, vaan täytyy vain hinkata niitä ongelmakohtia ja saada sitä yleistä rentoutta itselle. Seuraaviin kisoihin on siis jo ilmoittauduttu. Tosin tämän tein heti näiden kisojen jälkeen ja vasta sen jälkeen on tullut havaittua treeneissä, että Hugo nyt kovin mielellään loikkii niitä A:n kontakteja yli. Otin vapaatreeneissä käyttöön siis taas ponnarin alastulolle, jolla sai tehokkaasti korjattua suoritusta. Näiden kisojen jälkeen kyllä otetaan taas tehokuuri juoksu-A-treenien osalta!
Hugon kanssa on tullut vapaatreenattua nyt mm. keppikulmia ja tosiaan se tiukka avokulma on osoittautunut hurjan hankalaksi. Ohjaamalla kepeille tosi tarkasti, Hugon kyllä saa oikeaan keppikulmaan tästäkin tulokulmasta, mutta haluaisin, että kaikki keppikulmat olisivat sen verran varmoja, ettei minun täydy ehtiä juuri tiettyyn kohtaan ohjaamaan kepeille. Niinpä lähdetään nyt treenaamaan itsenäisyyttä niihin avokulmiinkin. Viimeksi helpotin treeniä loiventamalla tulokulmaa ja näin saatiin hyviä onnistumisia. Nyt, kun sitten alan treenata niitä tiukkoja kulmia, taidan ottaa avuksi yhden ohjurin opastamaan Hugon oikeaan aloitusväliin.
Viime lauantaina 17.1. tehtiin pentutreeneissä ohjaukseen tulemisharjoitusta, joka oltiin saatu treenattavaksi Elina Jänesniemen koulutuksessa. Tällä kertaa Jippi tuli ohjaukseen jo ekalla toistolla ja sujui hyvin, vaikkakin tuli pantua merkille, että kaartaessaan ohjauksen kautta etupalkalle, kaari helposti valuu. Tähän treenikaveri muistutti Elinan neuvoneen, että tekeekin yhden täyden kierroksen jättäen ohjauksen ikään kuin päälle. Vasta tokalla kierroksella sitten vapautetaan pentu etupalkalle. Tämä ei ollutkaan ihan helppoa, sillä Jippi oli selvästi ehtinyt sisäistää sen, että vapautus etupalkalle tulee puolikkaan kierroksen jälkeen. Treenattiin tätä sitten niin, että minulla oli palkka kädessäni ja palkkasin sen ensin ohjauksessa pysymisestä ja vasta sitten vapautin sen etupalkalle. Tätä täytyy nyt treenailla ihan kotitreeninä lisää!
Toisena treeninä tehtiin ihan simppeliä vauhtiympyrää, jossa oli U-putket päissä ja kaksi hyppyä aina putkien välillä. Oletin, että voitaisiin rallatella ympyrää helposti, mutta putken jälkeiselle hypylle hakeutuminen osoittautuikin Jipille hankalaksi. Putken suu syötti vähän ulospäin, joten se ei meinannut millään lukita hyppyä, vaan kaahasi useamman kerran sen ohi. Helpotin tehtävää kääntämällä putken kohti hyppyä ja palkattiin hypyn jälkeen ja näin saatiin onnistumisia. Tuli kuitenkin huomattua, että pitää muistaa treenailla näitä ihan "simppeleitäkin" juttuja edelleen! Eli nyt täytyy taas ottaa useammin yksittäisten esteiden tarjoamisia ja esteelle hakeutumista palkan avulla.
Tiistaina 20.1. oli pitkästä aikaa VKK:n ohjattu toko Jipin kanssa. Ohjelmassa oli seuraaminen ja luoksetulo. Jipin seuraaminen on melko hyvää eli pääosin pitää hyvän seuraamisasennon ja -paikan, vaikka tokihan edelleen tehdään melko lyhyissä pätkissä. Nyt ollaan tehty myös seuraamista niin, että yhdistetään pysähtymisiä, jolloin olen avustanut Jipin perusasentoon. Treeneissä tehtiin tätä niin, etten imuttanut Jippiä siihen perusasentoon, vaan namikäsi vain oli passiivisena vasemman kyljen kohdalla ja tällöin istui nättiin suoraan perusasentoon. Näin siis saatiin vähän häivytettyä käsiapua, vielä kun se ei täysin ilman käsiapua suju, vaan tällöin perusasennosta tulee vino.
Perusasennot olivat melko sujuvia eli se edistäminen, mistä aiemmin kirjoitin, on vähentynyt. Havaitsin, että treenien loppupäässä edisti hieman eli ilmeisesti väsymyksen myötä keskittymiskyky laskee, jolloin tulee herkemmin tätä virhettä...? Täytyy siis perusasennoissa muistaa pitää toistomäärät pieninä, että saataisiin mahdollisimman paljon onnistuneita suorituksia.
Luoksetuloa tehtiin lyhyillä matkoilla (pari metriä etäisyyttä) ja harjoiteltiin vain sitä asentoa siinä ohjaajan edessä. Kouluttajalle kerroin, että Jippi tulee hienosti eteen mikäli minulla on kädet ikään kuin vatsan kohdalla, mutta mikäli kädet ovat sivuilla, se hakeutuu jommankumman käden puoleen. Saatiin vinkiksi kokeilla luoksetuloa niin, että palkka tuleekin suusta pudottamalla. Tällöin toivottavasti Jippi ei fokusoituisi niinkään käsiini, vaan automaattisesti alkaisi hakea nenää kohti kasvojani.
Loppuun tehtiin 2 min paikkamakuu. Välipalkkasin vain kerran eli hieman yli minuutin jälkeen. Tähän asti oli hyvässä sfinksiasennossa, mutta palkkauksen jälkeen vaihtoi kylkiasentoon. En ole tähän vielä kuitenkaan puuttunut, koska minusta tuntuu, että osittain tämä liittyy kropanhallintaankin eli se 2 min hallitusti yhdessä asennossa maaten on vielä haastavaa. Hieman välipalkkauksen jälkeen naapurikoira nousi ylös ja hiippaili muutamia askelia, jonka seurauksena Jippikin nousi epävarmana seisomaan. Sanoin "oho":n ja se palasi omatoimisesti makuuasentoon pysyen lopun ajan sitten rauhassa paikoillaan. Aiemmin Jippi on viereen palatessa pyrkinyt suoraan nousemaan ylös, mutta ollaan nyt tehty tämän suhteen kotitreeniä ja nyt se pysyikin jo maassa vierelle palatessani ja pääsin vasta käskystä ottamaan sen perusasentoon.
Tiistai-iltana suunnattiin vielä molempien koirien kanssa Juhan treeneihin. Jippi teki ratapätkää 7-18. Muurin jälkeen tein persjätön ja vähän epäilin, että hypylle 8 hakeminen voisi olla hankalaa. Jippi kuitenkin yllätti ja lukitsi hypyn hienosti! Putket 9 ja 10 oli tietysti hirmu hauskoja Jipin kanssa, mutta hypylle 11 kääntymistä sitten hetki hinkattiinkin :P Tein 10 jälkeen persjätön ja kun jo ajoissa kutsui koiraa, niin Jippi tuli persjättöön hyvin ja saatiin käännös tehtyä valumatta. Pussia tehtiin ensin pari kertaa niin, että kangasta pidettiin ylhäällä, mutta sen jälkeen sujui jo pitelemättäkin. Pussin jälkeen Jippi hakeutui herkästi hypylle 11, sillä pelkäsin kutsua koiraa pussin aikana. Sain kuitenkin neuvoksi aloittaa kutsumisen jo ajoissa ja toimikin sitten hyvin! Kutsumisesta huolimatta Jippi suoritti pussin suoraan ja kääntyi tiukasti vasta pussin suoritettuaan. Itselle meinasi olla todella vaikeaa ottaa koira mukaan hypyltä 16.... Olin aina kauhean tyytyväinen, että Jippi kääntyi pussista ja lukitsi hypyn 16 ja lähdin sitten vain koiraan katselematta kohti putkea 17 sillä seurauksella, että Jippi lukitsi väärän pään putkea, joka oli suoraan sen edessä edelliseltä hypyltä laskeuduttuaan. Hypyn 16 jälkeen sai siis kunnolla huolehtia, että koira lähtee ohjaukseen mukaan, jotta sen sai oikeaan päähän putkea. Loistotreenit Jipillä - oli kyllä taas niin pätevä pentu, etten voinut olla ihmettelemättä, että miten se osaa yhtä sun toista :)
Hugon kanssa treenatessa tuli huomattua, että se oli kaikkiaan jotenkin normaalia hitaampi/vetämättömämpi tänään treeneissä. Se kyllä teki innolla ja louskutti menemään tavalliseen tapaan, mutta oli jollain tavoin kuitenkin veto pois... Hyvät treenit saatiin kuitenkin aikaiseksi senkin kanssa. Kepeille kokeilin aluksi takaaleikkausta, mutta tässä oma liike tyssäsi liikaa, eikä Hugo lähtenyt hakemaan kepeille. Takaakierto-persjättö toimi siis edeltävälle hypylle paremmin. Putkelta 13 Hugo tuli useamman kerran jaloilleni, kun kaari hypylle 14 levisi ja jäin eteen. Sain neuvoksi tässä käydä hakemassa Hugo lähempää putkensuuta ja lähteä terävästi putkelta liikkeelle kohti 14, jolloin omalla liikkeelläni saan Hugon "vedettyä" oikealle linjalle. Ja kun vain sain tämän neuvon toteutettua oikein käytännössä, niin se toimi hyvin! Seuraava haaste oli hyppy 18. Pari kertaa Hugo alkuun irtosi hypyn jälkeen hypylle 11, sillä omasta liikkeestäni puuttui rytmitys. Kunhan vain maltoin putkella 17 odottaa Hugoa ja näin pääsin rytmittämään omaa liikettäni hypylle 18 selkeämmin, onnistui käännös. A:sta ei sitten oikeastaan sen enempää kuin, että ei toiminut... Yliloikkia tuli monta ja ainoa millä saatiin onnistuminen, oli A:n suorittaminen joko vauhditta tai sitten niin, että jatkettiin A:n jälkeen suoraan. Täytyy mennä siis tehotreenaamaan A:ta.. Ja pohdin sitäkin, ettei A:sta ehkä tule sikäli täysin valmista koskaan, että voitaisiin jättää apuvälineet täysin pois ja silti se toimisia aina. Eli jatkossa tulen varmaankin säännöllisesti käyttämään ponnaria alastulolla muistuttamassa koko ajan siitä oikeasta suoritustavasta, jolloin se pysyisi takaraivossa paremmin Hugolla ja näin A toivottavasti onnistuisi myös silloin kuin ponnari on poissa.
Katselin muuten rally-tokokalenteria ja vasta maaliskuun alkuun taitaa venyä Hugon seuraava rally-tokostartti. Ja sekin tietysti vain jos mahdutaan kisoihin. Täytyy siis olla taas haukkana ilmoittautumassa heti, kun ilmoaika alkaa ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


















