Kahden koiran hyötyjä

En tiedä miksi en ole aiemmin tullut tehneeksi kimppatreenausta koirien kanssa. On nimittäin kätevää, että voi treenata paikkamakuuta lenkin yhteydessä molempien koirien kanssa samaan aikaan. Näin tehtiin tänään iltalenkin jälkeen kotipihalla. Kesto oli noin pari minuuttia ja suunnilleen minuutin kohdalla vein välipalkat molemmille. Etäisyyttä en ottanut kuin muutaman metrin nyt, kun tehtiin noinkin pitkä makuupätkä. Hienosti Jippikin kuitenkin pysyi kahden minuutin ajan rauhallisena paikoillaan asentoa vaihtamatta!

Jippi oli eilen fyssarikäynnillä Tamara Merenvallalla nyt tokaa kertaa. Viimeksihän käytiin vain kuukausi sitten ja tuolloin typyllä oli "laukkalihakset" jumissa pahasti. Nyt Tamaran sanoin Jippi oli kuin eri koira eli vaikka oikealta puolelta selästä ja takaosasta löytyi pientä kireyttä, niin oli kuulemma ihan eri tuntuinen ja nyt varsin hyvässä kunnossa. Ravilenkit siis ovat ehkäpä tehneet tehtävänsä! Toisena vaikuttavana tekijänä on varmasti ollut se, että olen nyt panostanut ekstrapaljon opettaakseni Jipin olemaan vetämättä ja työ alkaa vihdoin tuottaa tulosta. Tämä toki myöskin vähentää jumiutumista. Seuraavan kerran mennäänkin sitten parin kuukauden päästä ja silloin molemmat pääsevät käsiteltäviksi.

Eilisen fyssarin takia Jipillä piti olla tänään kevyempi päivä ja koska itsellä oli kohtalaisen kiireinen päivä, niin myös Hugo sai pitää rennomman päivän tänään. Vähän ehkä tuli huono omatunto, mutta toisaalta ei se välttämättä tee pahaa pitää välillä ns. lököpäiviäkin. Hienoa myös huomata, että Jippi ei tällaisena kevyempänäkään päivänä tunnu mitenkään hyppivän seinille, vaan osaa ottaa rennosti, vaikkei aktiviteetteja kauheasti tänään olekaan ollut. Hugosta jo tiesinkin, että se kyllä "kestää" lepopäivätkin, mutta näköjään ei ole ongelma Jipinkään kanssa :)

Kahdeksan treenipäivää kasattuna yhteen tekstiin

Nyt täytyy jo heti kärkeen pyytää anteeksi valtaisan pitkää postausta... On jäänyt taas päivittämättä liian monet treenit ja tapahtumat, joten nyt ne sitten sataa tässä samassa päivityksessä kaikki! Koska postaus on niin pitkä ja sisältää vähän kaikenlaista, otsikoin eri treenit selkeästi, jotta a) itse löydän etsimäni palatessani tekstiin joskus myöhemmin ja b) lukijat (jos joku tällaista romaania treeneistä jaksaa edes lukea :D ) voivat valita haluamansa aiheet, eikä tarvitse lukea välttämättä koko tekstiä läpi!

Dobo-treenit, Jippi, lauantai 14.3.

Jippi pääsi ensi kertaa kokeilemaan pallon kanssa jumppaamista Wirneen dobo-treeneissä. Ei kestänyt kauaakaan kuin Jippi (ja samoin myös muut wirnistelevät doboilijat) pomppasi pallolle kuin vanha tekijä ja teki myös asentovaihtelut (istu-maahan-seiso) pallon päällä. Jipin mielestä pallojumppa oli hauskaa ja oli jopa aika ajoin vaikea saada sitä pysymään maassa, kun Jipsteri yritti päättäväisesti loikkia takaisin pallolle. Ostin dobo-kirjan ja kun kotoa jo löytyikin pallo, niin pääsen jumppailemaan kotona molempien koirien kanssa :)

Agilitytreenit, Jippi, tiistai 17.3. 

Tehtiin Oreniuksen treeneissä 15 esteen pätkää. Oli kyllä aika huimaa, koska näin pitkää pätkää ei olla vielä kertaakaan treenattu! Ei tosin tehty koko pätkää putkeen, vaan "parhaimmillaankin" parissa pätkässä. Huikeinta radassa oli radan osana tehty rengas, jota edelsi sokkari. Viimeksi rengasta tehdessä Jippi otti vielä vahvasti häiriötä minun liikkeestäni, joten silloin kutsuin sen renkaasta läpi ilman, että yhdistin omaa liikettä. Nyt aloitettiin taas näin ja tämän jälkeen laitettiin lelu etupalkaksi renkaan taakse ja aloin vähitellen yhdistämään omaa liikettäni mukaan. Kun tämäkin sujui, alettiin ottaa edeltävää estettä ja sokkaria mukaan, mutta edelleen niin, että etupalkka odotti renkaan takana. Ja lopulta saatiin etupalkka poistettua ja homma yhdistettyä rataan. Valtava kehitys siis viime kerrasta eli Jippi on tainnut prosessoida rengastreeniä tässä välillä mielessään :D

Peko-treenit, Jippi, keskiviikko 18.3. 

Treeneissä jatkettiin rakennusetsintää samaisessa koulurakennuksessa. Alusta ei jännittänyt ihan yhtä paljoa, mutta oli se silti vähän jänskä. Jippi eteni kyllä hyvin ja teki töitä keskittyneesti, mitta korkealla olleiden maalimiesten ilmaisu oli sen mielestä jännää, kun olisi pitänyt hypätä etujalat pöytää vasten. Liukkaan alustan takia tämä tuntui ilmeisesti pelottavalta. Tuli taas mietittyä sitä, miksi juuri treeneissä alustan liukkaus näyttää jänskättävän, kun muutoin samanlainen alusta ei jännitä yhtään. Ja yhtenä erona tuli mieleen se, että esim. Itiksessä kävellessä Jippi kulki rennosti ja rauhallisesti, kun taas treeneissä se on jo lähtökohtaisesti valtavan innoissaan eli liikkuminen on selvästi "säheltävämpää". Näin ollen toki niitä lipsahteluitakin siellä tapahtuu herkemmin, mikä sitten saa aikaan jännityksen. Täytyy siis treenata esimerkiksi lelulla leikkimistä liukkailla alustoilla, jotta Jippi oppisi, ettei pieni liukastelukaan ole pelottavaa :)

Agilitytreenit, Hugo, torstai 19.3. 

Hugo treenasi Niinulla ja saatiin positiivisia kommentteja siitä, ettei menossa ollut samalla tavoin varmistelun makua kuin vielä jokin aika sitten. Treenit sujuivat mukavasti ja Hugon meno oli rentoa ja empiminen (koiran ja minun) vähäistä! Kepeille lähetys oli taas avokulmasta, mutta Hugo haki kepeille hienosti vaikeasta kulmasta huolimatta! Tuli mieleen, että pitäisi kuvata Hugon treenejä taas pitkästä aikaa - etenkin itselle tekisi hyvää, jos näkisi pitkän aikavälin eroja.

Hyppytekniikkatreenit, Jippi, perjantai 20.3.

Perjantaina 19.3. suunnattiin Jipin kanssa treenaamaan lyhyesti Kivikkoon. Ekat ulkotreenit tänä vuonna! Mukana oli myös Sonja ja Pirkko. Tein Jipin kanssa hyppytekniikkaa perussarjan verran. Laitoin alkuun perussarjan väleiksi 5 askelta ja hämmästelin, kun askeleet ei tuntuneet niin millään sopivan niihin väleihin. Sitten vasta tuli tajuttua, että onhan tuo typynen jo ihan maksin kokoinen ja niinpä kokeiltiin "maksiväleillä" eli 6 askeleella. Ja hyvin lähti sujumaan :)

Agilitytreenit, Hugo, perjantai 20.3. 

Hugon kanssa treenattiin perjantaina yöagia, kun olin varannut vapaatreenivuoron hallille klo 22. Ohjelmassa oli ongelmiin pureutuminen eli puomi- ja A-treeniä ja lisäksi kepeille avokulmia. Puomilla tein treeniä niin, että tosiaan vapautin alastulon kontaktilta 4on-asentoon pysähdyksestä. Alkuun oli Hugolla kierrokset aika katossa ja teki parit loikat. Jäätyään ilman palkkaa alkoi löytyä keskittymistä ja saatiin hyviä puomisuorituksia hyvin 4on-pysähtymisin niin, että välillä vedätin, välillä jäin taakse ja välillä otin etäisyyttä sivusuunnassa.

A:lle otettiin ponnari käyttöön alastulolle, jotta saataisiin katkaistua Hugon yliloikkiminen, josta on nyt tuntunut tulevan tapa. Ponnarin avulla teki kuitenkin taas oikein hienoja suorituksia eli yhtään yliloikkaa ei tullut! Käytin etupalkkaa, joka oli valmiina odottamassa ja tämäkin tuntui auttavan yliloikkimisen estämisessä, sillä Hugon fokus oli alas ja eteen. Yleensä yliloikat on tullut tilanteissa, joissa Hugo jää vahvasti tuijottamaan minua ja sillä on pää pystyssä, jolloin laukka-askelluskin muuttuu. Täytyy siis nyt hinkata sille takaraivoon ajatusta siitä fokulsesta sinne eteen alas ja vasta sitten alkaa ottaa taas kääntäviä ohjauksia mukaan.

Keppitreenit sujuivat hyvin myös, vaikkakin Hugo oli jo tässä vaiheessa aavistuksen väsy (tulee helposti ahnehdittua liikaa, kun käy niin harvakseltaan vapaatreenaamassa :( ). Tehtiin avokulmia ns. peruslähetyksellä ja lisäksi niin, että takaaleikkasin kepeille. Tämä takaaleikkaus ei muutama viikko sitten treeneissä sujunut lainkaan, mutta nyt tuntui toimivan, kunhan annoin Hugolle suoritusrauhan. Jos "ajoin" sitä liikaa kepeille, se haki keppien kakkosväliin, mutta kun annoin sen rauhassa hakea kepeille, löytyi oikea aloituslohta, eikä itse takaaleikkaus aiheuttanut epäröintiä.

Esine-etsintä, Hugo, maanantai 23.3. 

Maanantaina 23.3. treenailin molempien koirien kanssa pientä pihatreenailua. Hugon kanssa päädyin tekemään esine-etsintätreenin, vaikka hetken emmin, kun kello oli 20 ja ulkona oli pimeää. Mentiin kuitenkin läheiseen metsään (tai oikeastaan se oli sellaista heinikkoryteikköä) ja jätin Hugon kiinni puuhun. Itse kävielin noin 40 metrin matkan jättäen esineet noin 15 metriin, 30 metriin ja 40 metriin. Tämän jälkeen kuljin takaisin koiran luoksen siksakaten kävelemäni linjan yli niin, että tallottu alue oli muutamia metrejä leveä. Hetsasin Hugoa ennen ensimmäistä lähetystä ja se ampaisikin etsintään innokkaasti laukaten. Se haki ensimmäisen esineen hienosti - eteni varman oloisesti, kunnes sai hajun ja jäi sitten työstämään hajua, kunnes esine löytyi. Palautus vauhdikkaassa laukassa ja sitten meillä oli isot bileet :) Myös tokalle ja kolmannelle esineelle lähettäessä lähti innokkaasti laukaten matkaan ja eteni hyvin myös peremmälle. Molemmilla kerroilla Hugo pysähtyi puolivälissä matkaa ja vilkaisi minuun päin kuin kysyen, että "pitihän minun tehdä näin?". En reagoinut näihin mitenkään eli en antanut uutta käskyä, vaan odotin vain, mitä Hugo tekee. Ja hyvin jatkoi heti lyhyen pysähdyksen jälkeen eteenpäin ja eteni tämänkin jälkeen varman oloisesti esineelle asti. Tällä kertaa Hugo ei myöskään lähtenyt työstämään jo löydettyjen esineiden jättämiä hajuja, kun taas viimeksi jäi hetkeksi pyörimään siihen, missä edellinen esine oli ollut. Hauskaa oli myös huomata, että koiran käytöksestä kyllä huomaa selvästi, että milloin esine on löytynyt. Minähän en pimeällä nähnyt millään, että oliko Hugolla esine suussa vai ei sen lähtiessä laukkaamaan minua kohti, mutta siitäkin huolimatta uskalsin jo matkalla kehua raikuvasti, sillä Hugon määrätietoisesta laukasta kyllä huomaa, että nyt on esine löytynyt.

Rally-toko, Hugo, maanantai 23.3.

Hugon kanssa tehtiin myös rally-tokoiluja. Tuli havaittua, että liikkeessä, jossa koira otetaan ohjaajan eteen istumaan ja siitä ohjaajan peruuttaa ensin 1, sitten 2 ja lopulta 3 askelta koiran kulkiessa mukana, Hugo herkästi innostuu liikaa ja törmäilee ohjaajaan. Se siis on vähän turhan vauhdikas ja ohjaajan pysähtyessä se vähän törmää jalkoihini istuesssaan eteeni. Tähän täytyisi siis hioa malttia. Vasemmalle käännökset sujuvat jo yllättävänkin helposti, vaikka vieläkin sellainen rehellinen sivuttaisaskellus takapään osalta uupuu. Eli jatketaan treenejä :)

2x2-treenit, Jippi, maanantai 23.3.

Jippi pääsi treenailemaan kotipihalla keppejä. Olen jo aikoja sitten päättänyt aloittavani opetuksen käyttäen 2x2-menetelmää, joten jokin aika sitten huutelin seuramme fb-ryhmässä keppejä lainaan ja heti löytyi! Niinpä pääsimme aloittamaan treenit. Kokonaisiin keppisuorituksiin ei ole tarkoitus edetä vielä hetkeen, vaan tarkoituksena on treenailla nyt vasta ihan sitä kepeille hakeutumista yhden "keppiportin" avulla. Niinpä aloitimme niin, että käytössä oli yksi portti, jonka läpi Jipin oli tarkoitus juosta ihan vain suoraan ja palkka lentää sitten eteen. Lähdin tekemään tätä tarjoamisen avulla eli odotin vain yksinkertaisesti, että Jippi itse hakeutui portista läpi ja tästä sitten lensi heti palkka. Kaksi kertaa oli vähän haparaoivaa menoa, mutta näiden jälkeen Jippi hoksasi mistä on kyse ja alkoi tarjota oikeaa suoritusta epäröimättä. Varsin helposti tämä aloitus siis sujui. Tein alkuun läpijuoksutuksia ihan vain suoralla lähestymisellä, mutta lopulta otettiin mukaan myös vähän vinot lähestymiset ja hyvin näistäkin haki keppien väliin. Oli jo sen verran pimeää, etten pystynyt videoimaan suorituksia -harmi! Tästä eteenpäin pyrin kuvaamaan treenejä, jotta tulee dokumentoitua, miten projekti on edistynyt.

Esine-etsintä, Hugo, tiistai 24.3.

Eilen Hugo teki esine-etsintätreenin, mutta varsin surkean sellaisen. Tai Hugon tekemisissä ei ollut mitään vikaa, mutta itse tein todella tyhmästi, sillä treenipaikka oli metsä, jossa mitä ilmeisemmin käy aika vilkas liikenne. Meidän ollessa siinä metsässä, onnistuttiin näkemään ihan siinä etsintäalueen nurkilla varmaankin noin kymmenen koiraa ja treenin aikanakin vieressä juoksenteli lapsia. Olin vanhempieni luona tekemässä treeniä, joten ei ollut niin tuttu alue, että olisin arvannut sen noin vilkkaaksi. Hugo lähti kyllä tekemään töitä hyvin, mutta näki, että häiriöhajuja oli valtavasti. Kolme esinettä se haki ihan hyvin, mutta kaikista pidemmän esineen etsinnässä se joutui kerta toisensa jälkeen harhateille, joten lopulta etsittiin se ikään kuin partioiden yhdessä. Täytyy tehdä pian ns. palauttava treeni, jossa ympäristö on parempi ja saadaan onnistuminen!

Peko-treenit, Jippi keskiviikko 25.3. 

Tänään oli vuorossa Jipin peko-treenit ja tänään oltiin etsintähommissa parkkihallissa. Jippi teki varsin hienosti töitä tänään ja etsi keskittyneesti. Ensimmäinen maalimies löytyi huoneesta, joka oli täynnä roskiksia. Viime kerralla samaisessa paikassa Jippi vähän hämääntyi roskien hajusta ja tonki hetken maassa olleita roskeita ennen kuin tajusi etsiä maalimiestä, mutta nyt selvästi jo huoneen ovella näytti saaneensa hajun ja huoneeseen päästyään (minun piti avata raollaan oleva ovi) se etsi keskittyneesti välittämättä häiriöhajuista. Toisen maalimiehen hajun Jippi sai nopeasti ja lähti työstämään hajua, mutta piilo oli sille todella vaikea (ja on ollut sitä monelle muullekin ryhmän koiralle). Piilo sijaitsi nimittäin parkkihallin seinustalla olevassa pukuhuonekaapissa, joka oli asetettuna ovi seinää kohden. Kaappia oli siirretty irti seinästä juuri sen verran, että koira mahtui sinne väliin etsimään maalimiestä. Jippi kävi jopa kaapin ja seinän välissä pariin kertaan, muttei tajunnut nostaa katsetta, kaapin sisälle, vaan jäi pyörimään siihen ympärille estien kiivaasti hajun lähdettä. Kouluttaja (Laura-kasvattaja) kehotti käymään etsimässä kolmas maalimies välissä, jotta saataisiin Jipille onnistuminen ja jotten toisaalta myöskään liikaa painostaisi koiraa etsimään tätä kaapissa olevaa maalimiestä. Helposti nimittäin sortuu "yliohjaamiseen", kun itse tietää, missä maalimies on.... Niinpä jatkoimme hallin haravointia ja kolmas maalimies löytyi pian rappukäytävään johtavan oven takaa. Ovi oli suljettu umpinainen rautaovi, mutta sen alaosaan jäi muutaman sentin rako, josta koiran oli mahdollista saada haju ja toisaalta myös sitten palkka. Jippi löysi tämän maalimiehen tosiaan helposti ja tämän jälkeen palattiin sitten maalimies nro 2:n pariin. Tätä työstettiinkin sitten vielä yli 5 min, mutta Jippi teki tämän koko ajan hienosti töitä. Se pyöri muutaman metrin säteellä maalimiehestä yrittäen paikantaa hajua ja välillä kääntyikin jo katsomaan minua vähän hämillään. Lopulta sain kehotuksen ikään kuin tukea Jippiä eli kannustaa sitä kehumalla silloin, kun se haisteli oikealla suunnalla. Heti kehuja saatuaan se alkoi skarpata selvästi ja tämän jälkeen maalimies löytyikin nopeasti. Vaikka yhden maalimiehen löytäminen olikin työn takana, niin Jippi teki ihan hurjan hienosti töitä ja työsti hajua keskittyneesti. Hienoa on myös huomata, ettei se luovuta helpolla, vaan kestää useammatkin "takaiskut" jatkaen kuitenkin etsintää. Typy oli siis oikein taitava etsijä :)

Toko, Jippi, keskiviikko 25.3.

Treenien päätteeksi tehtiin vielä tokoiluja. Aina välillä meinaa vähän epätoivo tokoilun kanssa iskeä, kun AINA, kun yhden liikkeen saa about kuntoon, niin toinen vaatii hinkkausta ja sitten kun sen saa kuntoon, niin se eka taas hajoaa. Nyt nimittäin tilanne on se, että sivulletulo on ollut pitkään hyvä, mutta tänään sen kanssa oli taas tosi paljon haasteita. Aloitettiin treenit tekemällä luoksetuloja ihan vain metrin parin etäisyydeltä eli hinkattiin sitä eteentuloasentoa. Tässä Jippi tarjoaa todella mielellään sivulletuloa ja on tehnyt tätä aina. Koskaan se ei ole saanut siitä palkkaa ja aina suoritus on korjattu, mutta siitäkin huolimatta Jippi tulee lähes poikkeuksetta sivulle, ellen käytä minkäänlaisia käsiapuja. Tähän saatiin aiemmin neuvoksi se, että tehdään luoksetuloja niin, että Jippi makaa edessäni ja kutsun siitä eteen. Tämä tuntui nyt toimivan ihan hyvin ja saatiin onnistumisia. Kuitenkin tämän hinkkaus tuntui kostautuvan luoksetulojen jälkeen tehdyissä sivulletuloissa. Treenaan yleensä perusasentoon tulemista niin, että menen seisomaan Jipin eteen sen istuessa ja kutsun sen siitä perusasentoon. Nyt aloit pähkäillä, että mahtaakohan olla niin, ettei Jippi oikein kunnolla nyt erota näitä kahta liikettä eli luoksetuloa ja sivulletuloa, vaikka käsky onkin eri. Loppuen lopuksihan lähtötilanne on molemmissa kovin samanlainen. Minusta tuntuu, että Jipille ei ole täysin selkeää, että kummasta liikkeestä on milloinkin kyse ja siksi se tarjoaakin sivulletuloissa helposti "löysää" vajaata kaarrosta, kun on kenties epävarma siitä, että pitikö tulla sivulle vai eteen. Ja toisaalta sitten luoksetuloissa tarjoaa sivulletuloa samaisesta epävarmuudesta johtuen. Niinpä teinkin lopuksi perusasentoon tulemisia ihan muista paikoista ja asennoista kuin edestä istumasta. Kutsui siis Jipin perusasentoon esimerkiksi sen seistessä viistosti edessäni. Saatiin onnistuneita suorituksia ja jätettiin tämä hautumaan tällä erää. Jatkossa täytyy nyt alkaa tehdä selkeää eroa näiden välille ja olla mahdollisimman mustavalkoinen siinä, mitkä suoritukset palkataan ja mitkä ei - kaikki sinne päin mennet suoritukset palkattuina varmasti vain sotkee pakkaa.

Tehtiin kaukoja niin, että seisoin Jipin edessä metrin päässä. Se tekee hienosti istu-maahan-vaihdot tältä etäisyydeltä ja ilokseni sain huomata, että se on ihan itsestään parantanut istumaan nousun tekniikkaa! Aiemmin se on noussut istumaan hinaten itsensä askel askeleelta ylös, mutta nyt se on alkanut tulla ylös pompahtaen. Voi olla, että tähän on auttanut myös se, että vaihdoin maasta istumaan siirtymisen käskyksi "sit". Nyt meillä on siis käytössä "istu", kun Jippi istuutuu seisoma-asennosta ja "sit", kun Jippi nousee maasta istumaan. Myös maahanmenokäskyjä on kaksi eli "down" tarkoittaa sirtymää seisomasta maahan ja "maahan" on istumasta maahanmeno.

Lisäksi tehtiin kapulan pitoa ja edelleen Jippi helposti kaluaa kapulaa ja turhautuu sitten saadessaan noottia, koska ei selvästi ymmärrä, mitä pitäisi tehdä toisin. Niinpä päädyin nyt tekemään pitoa niin, että Jipin ottaessa kapulan käskystä suuhun, asetin kädet kevyesti sen kuonon ylä- ja alapuolelle vakauttaen suuta tällä tavoin. Tarkoituksena ei siis tietenkään ole voimin pitää suuta kiinni, vaan saada koira vain rauhoittamaan leukansa. Ja tämä toimi, sillä jo asettaessani kädet kevyesti kuonon ylä- ja alapuolelle, pureksinta lakkasi ja Jippi malttoi pitää kapulaa rauhassa. Tästä toki iso palkka ja jätettiin parin onnistuneen toiston jälkeen tämäkin treeni hautumaan.

Nyt, kun vilkaisen yllä olevaa tekstiä, niin pakko todeta, että onpas taas tullut treenailtua vähän sitä sun tätä :D Ja toisaalta äkkiseltään voisi luulla, ettei me muuta tehdäkään kuin treenata... Mutta kyllä me ihan oikeasti pidetään myös päiviä, jolloin ihan "vain" lenkkeillään ilman muita aktiviteettejä. Ja toisaalta kovin montaa tällaista päivää koirat ei varmaankaan edes kaipaa viikkorytmiin, koska on tullut myös se huomattua, että varsinkin tuota varsin vilkasta nuorta typyä on kovin vaikea saada väsymään ihan pelkällä lenkkeilyllä. Tarvitaan siis oikeasti aivotyötä, jotta energiaa saadaan kulutettua eli kunhan toistomäärät ja treenien pituuden pitää riittävän lyhyinä ja treeniaiheet monipuolisina, niin en usko, että ihan hevillä saa tuota typsykkää kyllästymään tai väsymään treenaamiseen :) Ja Hugostakin huomaa, että se syttyy ihan eri tavalla päästessään treenaamaan kuin lähtiessämme lenkille, joten mielelläänhän senkin kanssa siis treenaa. Eipä varmaan mitään lajia tulisi treenailtua, jollei näkisi koirankin siitä nauttivan!

Ihana kevät!

Tiistaina treenattiin Jipin kanssa Oreniuksella ja tässä videopätkää niistä treeneistä:

Videolta näkyy, että turhaan varmistelen takaakierroissa ja päällejuoksussa.... Näköjään on jo tästä tullut niin paha päähänpinttymä, etten huomaa edes tekeväni sitä. Täytyy siis muistaa lopettaa turha peruuttelu päällejuoksussa ja lisäksi ihan turhaan ohjauksessa "kumarrun" törkkäsemään koiran takaakiertoon, kun se kyllä sinne lähtisi ilmankin. Parannettavaa on siis vaikka millä mitalla, mutta Jippi oli treeneissä hieno :) Yhden kerran varasti lähdöstä, ja seuraavalla kerralla ei meinannut uskaltaa lähtöluvallakaan lähteä liikkeelle :D Mutta onneksi jäi varastus vain kertaan... Videon loppupäässä treenattu pätkä, jossa piti saada koira hakemaan este itsestä pois päin, osoittautui jälleen haastavaksi. Tällaista pitäisi siis nyt treenailla ihan yksittäisenä treeninä palkan kera. 

Keskiviikon peko-treeneissä meillä oli rakennusetsintää koulurakennuksessa. Jipin vuoron alussa heti kouluun sisään tultuaan se näki Laura-kasvattajan ja tavalliseen tapaan innostui tästä valtavasti. Lattia oli liukas kivilattia, ja Jippi selvästi säikähti alustan liukkautta sählättyään siinä innosta soikeana Lauran nähdessään. Koko treenin ajan Jippi olikin sitten oudon jännittynyt. Kesti hetken ennen kuin suostui kulkemaan lattialla ilman, että oli jännittynyt ja tämänkin jälkeen esimerkiksi portaat tuntui jänniltä. Tavallisesti Jippi ei ole alustoja kauheasti kammoksunut, joten tämä tuli itselle tosi yllätyksenä. Niinpä sitten illalla suuntasimme vielä vanhemmilleni käymään, missä pyysin isääni piiloutumaan kellarivaraston komeroon. Vein Jipin pimeään kellariin etsimään ja siellä kulki rauhallisesti pelkäämättä maalattua kivilattiaa lainkaan. Sukkuloi polkupyörien välissä ja uskaltautui ihan kellarin perälle. 

Minulla oli töistä vapaata torstai ja perjantai, joten hyödynsin tätä vielä tänään reissaamalla Jipin kanssa bussilla Itikseen ja lisäksi Puhoksen Mustiin ja Mirriin. Bussiin Jippi tuli taas reippaasti. Hetkeksi stoppasi käytävällä, kun bussi nytkähti liikkeelle, mutta kunhna liike tasaantui, jatkoi matkaa. Makoili matkan ajan jaloissani seuraten kiinnostuneena ihmisiä, eikä siis näyttänyt mitenkään järin stressaantuneelta. Perillä käytiin Tallinnanaukiolla ihmettelemässä ihmisvilinää (kello oli neljä, joten oltiin liikkeellä melkeinpä ruuhka-aikaan). Skeittailijoita meni edestakas, mutta nämä eivät olleet jänniä. Ainoastaan yksi poika, jolla oli skeittilauta kädessä oli vähän outo Jipin mielestä (selvästikään Jipin mielestä se lauta ei kuulunut kädessä pidettäväksi!). Täytyy siis suunnata vielä joku päivä skeittipuistoon. Kuljettiin parit kiviportaat, eikä näissäkään kummempia ongelmia. Itiksessä sisällä oli aika samanalinen kivilattia kuin siellä koulussa keskiviikkona, joten oli hyvää treeniä. Jippi ei kuitenkaan tällä kertalla välittänyt lattiasta lainkaan, vaan kulki rentona kauppakeskuksen päästä päähän. Seuraavaksi suunnattiin vielä Mustiin ja Mirriin, jossa myöskään ei lattia herättänyt minkäänlaista jännitystä, vaan Jippi tuntui keskittyvän täysillä ympärillä oleviin herkkuihin sekä koiraan, joka oli myös päässyt mukaan ostoksille. Meidän matkaan Mustista ja Mirristä lähti juoksuvyö ja juoksuun tarkoitettu joustohihna, joten nyt, kun vetovaljaat (husky-valjaat) meiltä jo löytyikin, niin päästään treenaamaan canicrossia!

Pakitetaanpas hieman ajassa taaksepäin: Eilen oli Hugo taas treenaamassa Niinulla ja pakko sanoa, että ne treenit on nyt meille niin sopivia! Ekan yrittämän jälkeen sain taas palautetta, että ihan turhaan sorrun taas varmisteluun. Haluankin, että kouluttaja nyt potkii minut pois "mukavuusalueeltani" ja pakottaa luomaan luottamusta koiraan ja samalla sitten koiralle itsevarmuutta. Eilen taas päästiin vain esteelle 11, mutta treeni oli huikean hyvä! Keskityttiin siihen, että ohjaan kauempaa esteistä, lähetän rohkeammin ja uskallan ennakoida. Ja Hugohan osasi, kun vain annoin sen näyttää mihin se kykenee :)

Tänään aamulla olin Hugon kanssa metsälenkillä Kaija-kasvattajan ja Nepin kanssa. Käytiin ensin tunnin lenkki ja sen jälkeen treenailtiin esineruutua. Hugolle tämä on eka esineruutu aikoihin ja selvästi idea oli vähän Hugolta hukassa. Se yritti jäljestää kovasti tajuamatta, että miksi niitä jälkiä meni ristiin rastiin tehden hommasta toooosi hankalaa. Niinpä helpotettiin hommaa ja tehtiin Hugolle oma treeni. Tallattiinkin siis Hugolle ihan vain parin metrin levyinen pitkä kaistale, jolle jätettiin neljä lelua. Hugo lähetettiin hakemaan esineet yksi kerrallaan ja hienosti teki nyt töitä ja toi kaikki neljä esinettä. Tätä treeniä olisi nyt tarkoitus jatkaa vaikeuttaen hommaa vähitellen tuoden leveyttä vähän kerrallaan lisää.

Tänään illalla käytiin vielä Hugon kanssa lenkillä Sonjan ja Ofin seurassa - ollut siis Hugolle oikein kaverilenkkipäivä. Huomenna sen sijaan Hugolla on kevyempi päivä ja Jipillä on kahdet treenit: pentuagi ja lisäksi Wirneen porukan dobo-kokeilu!

Wihii!

Pikapäivitys: Vihdoin onnistuin saamaan Hugolle paikan rally-tokokisoihin huhtikuun alkuun! Treeni-into iski saman tien eli eiköhän me tänään jo vähän mennä muistuttelemaan niitä ALO:n liikkeitä ;)

IsoPieni Kakara ja kaveritreffejä

Aika menee uskomattoman nopeasti.... Enää reilu viikko ja Jippi täyttää jo 10 kk! Ja tällainen siitä on tullut:

Mittasin noin kuukausi sitten viimeksi Jipin säkäkorkeutta ja silloin mittanäytti sellaiset hiukan päälle 48 senttiä ja epäilin, että siihen se tulisi jäämään. Siksi yllätyinkin mitatessani tänään sitä uudestaan. Mittaus toki on kovin epätarkka, kun mittaan ihan silmämääräisesti mittanauhaa koiran vieressä pitäen, mutta ei sitä kyllä millään ilveellä alle 50 senttiseksi saanut tulkittua ainakaan kyseisen mittanauhan mukaan. Siis pienenpienestä Jipistä on kasvanut puolimetrinen! Ja vieläkin sen oon aavistuksen takakorkea eli sikäli voi olla, että hiukan korkeutta tulee edelleen. Sehän on melkein iso siis :D Ja vaakakin näytti jo 16,7 kg!

Hugon treenikuulumiset:

Olin ostanut maanantaille Hugolle tuurausvuoron I-HAH:n ratavalmiit-tasoiseen ryhmään ja siellä teemana oli kontaktit ja saksalaiset. Kontakteista puomi ja keinu sujuivat ihan mukavasti, Hugolle tuntuu sopivan se, että vapautan sen puomilta jo etutassujen ollessa kontaktipinnalla. A sen sijaan oli vaikea. Laitoin suosiolla boksin alastulokontaktille, eikä kertaakaan tullut varsinaista yliloikkaa, mutta valtaosilla toistoista se kyllä osui siihen boksin yläosaan eli laukka osuu todella ylös kontaktipinnalla. Vähän pohdin, että ottaisin A:n kanssa sen verran takapakkia, että palattaisiin tekemään boksin kanssa madallettua A:ta, että Hugo alkaisi venyttämään laukka-askelia niin, että saisi sen tokan alastulolle tulevan laukan kunnolla osumaan kontaktille. Saksalaiset kyllä toimi treeneissä, mutta tältäkin kouluttajalta tuli palautetta turhasta varmistelusta ja neuvoksi edetä itse rohkeammin pelkäämättä virheitä. Tuli hyviäkin suorituksia, kun tosiaan rohkeasti ennakoin ohjausten kanssa.

Torstaina oltiin Niinun treeneissä, joissa kouluttajana tosin tuurasi Maiju Korhonen. Kovasti tykkäsin Maijunkin tavasta kouluttaa ja näissäkin treeneissä hiottiin ohjausta ennakoivammaksi. Rata alkoi parilla esteellä ja A:lla, joten hypättiin suoraan estelle numero 4, mikä oli kepit. Kepeille lähetys tapahtui avokulmasta ja vielä niin, että ohjaaja oli koiran vasemmalla puolella lähettäessä kepeille. Tällaista lähetystä ollaan harjoiteltu äärimmäisen harvoin, jos koskaan ja se kyllä näkyi. Hugo haki toistuvasti tokaan tai kolmanteen keppiväliin ja lopulta helpotettiin lähetyskulmaa huomattavasti, jotta saatiin onnistumisia. Täytyy siis vapaatreeneissä treenata ko. lähetyskulmaa ohjurin kera! Kepit loppuivat reilun metrin päähän puomista ja tämä oli monelle koiralle - niin myös Hugolle - haastava lopetus. Hugo tuli pari kertaa kesken kepien pois, joten korjattiin jättämällä lelu etupalkaksi. Etupalkka toimi hienosti ja Hugo pujotteli keskittyneesti ja varmasti loppuun saakka ja pystyin itse jättäytymään selvästi taakse.

Ilahduttavaa oli, että radalla olleet takaakierrot sujuivat melko hyvin. Meille kaikkein vaikeimpia takaakierto-peruskäännös yhdistelmiä ei ollutkaan tällä kerralla mukana, mutta takaakierto-valssi ja takaakierto-päällejuoksu toimi ilman suurempia epäröintejä. Hienoa! Tällä kerralla hiottiin mm. valssien ajoituksia niin, että uskalsin rohkeammin jättää Hugon suorittamaan hyppyä ja lähteä itse jo jatkamaan seuraavalle esteelle. Edelleen kovin herkästi jään varmistelemaan sitä hypylle lähettämistä ja ikään kuin katselemaan, että mahtaakohan se Hugo hypätä vai kieltää ja tällöin on sanomattakin selvää, että jatkon kannalta olen totaalisen myöhässä. Positiivista on se, että itsekin tiedän varmistelevani ja tiedän myös, että voin tämän pahan tapani parantaa, kunhan vain saadaan molemmat varmuutta ja minä näin luottoa siihen, että kyllä se Hugo handlaa ne tilanteet ilman, että olen vieressä kädestä pitämässä :) Ja edelleen jatkuu palkan käyttö apuna sellaisissa tilanteissa, joissa muutoin liiallisesti auttaisin Hugoa!

Rally-tokoa ei olla nyt menneellä viikolla treenailtu, mutta täytyisi kyllä taas ryhdistäytyä. Aavistuksen on intoa latistanut se, ettei olla millään onnistuttu saamaan koepaikkoja. Olen yrittänyt neljään kokeeseen päästä, mutta pariin muistin ilmoittautua vasta liian myöhään (rally-tokopaikathan täyttyy ihan hetkessä eli myöhästyä ei voi edes muutamia tunteja, vaan ilmo täytyisi lähettää sillä sekunnilla, kun ilmoittautumisaika alkaa...) ja yhteen ei mahduttu, vaikka laitoin ilmon yöllä 00:01, ilmoajan alettua kahdeltatoista. Noh, nyt on taas kaksi koetta kiikarissa ja tällä kertaa aion muistaa ilmoittautua heti ilmoajan alettua! Ensi viikolla lupaan siis rally-tokoilla Hugon kanssa :) Ja täytyisi melkeinpä treenata vähän suunnitellummin eli sen sijaan, että keksin treenattavat liikkeet treenihetkellä, pitäisi etukäteen miettiä, että mitä tehdään!

Jipin treenikuulumiset:

Ohjatuista tokoista oli tällä viikolla väliviikko, joten ollaan vain omatoimitokoiltu kotipihalla. Tehtiin liikkeestä seisahtumista edellisellä kerralla kouluttajalta saatujen ohjeiden mukaisesti eli tehtiin vuorotellen läpijuoksuja, seisahduksia käskyn kanssa samaan aikaan lentävän palkan kera ja seisahduksia, joissa palkka lensi vasta, kun Jippi oli seisahtunut. Tällä kertaa Jippi ei kertaakaan ennakoinut seisahtumista eli ei tarjonnut seisahtumista missään vaiheessa ennen käskyä, mutta kuitenkin pysähtyy käskystä napakasti (Ainakin vielä toistaiseksi... Ai miten niin skeptinen?!?!). Tuntuu siis toimivan tuo, että vaihtelee noita eri tapoja ja nimenomaan ottaa mukaan noita läpijuoksujakin säännöllisesti.

Tehtiin pihatokoillessa myös noutoa ja kapulan pitoa erillisinä liikkeinä. Ei ollakaan kapulan noutoa tehty aikoihin, kun ollaan vain keskitytty pitoon. Pidon kanssa on kuitenkin ollut nyt hankaluuksia, joten kyselin yhtenä päivänä Jipin Laura-kasvattajalta vinkkejä, miten edetä noudon opettamisen kanssa nyt, kun siitä on alkanut tulla molemmille jonkinlainen inhokki. Jippi kyllä edelleen innostuu kapulan näkemisestä, mutta koska epäonnistumisia (pureskelee kapulaa, tiputtelee) tulee turhan tiheään, Jippi alkaa turhautumaan ja jopa önisee kapulaa pitäessään. Pidossa otettiin askel taaksepäin eli kestoa lyhennettiin niin, että sain palkattua nätistä pitämisestä. Ja saatiinkin hyviä pitoja ja nyt kun keskityn nimenomaan palkkaamaan vain ja ainoastaan niistä hyvistä pidoista (pureskelusta kommentoidaan "oho" tms ja annetaan tarjota uudestaan hyvää pitoa), niin toivotaan, että saadaan kestoakin vähitellen lisättyä ilman, että mukaan tulee sitä kapulan kaluamista. Tarkoituksena on nyt tehdä myös pitoja, joissa en irroitakaan otetta kapulasta, vaan Jipin täytyy pitää kiinni, vaikka minulla onkin ote kapulasta ja irroitus vasta käskystä. Tähän sitten on tarkoitus lisätä vähitellen häiriötä "tönimällä" kapulaa, jolloin koira keskittyy puruotteen pitämiseen paremmin. Lisäksi otetaan nyt treeneihin mukaan myös noutoja, jotka Jipin mielestä on kivoja ja nostaa Jipin motivaatiota kapulaa kohtaan, etten onnistuisi tekemään kapulasta Jipin silmissä tosi kurjaa esinettä :) Pihatreeneissä tehtiinkin sekä lyhyitä pitoja (naksautuksesta tiputus) että noutoja, joissa annoin vapautuskäskyn Jipin ollessa melko lähellä minua. Vapautuksesta Jippi sai pudottaa kapulan ja syöksyä minulla olevalle lelulle. Oli ilahduttavaa nähdä, että noudoissa Jippi todella tiputti kapulan aina vasta kuullessaan vapautuksen eli ei ollut ennakoimassa lelulle syöksymistä. Mahdollisesti siis ei olla älyttömän kaukana siitä, että voitaisiin alkaa harjoitella sitä loppuasentoon tulemista kapulasuussa, tosin toki se kapulan suussa pitäminen täytyy treenata ensin pidempikestoiseksi :)

Seuraamisessa on tullut nyt sikäli edistystä, että kontakti säilyy nyt jo paremmin eli voidaan tehdä selvästi pidempiä pätkiä ilman keskittymisen herpaantumista ja pystytään treenaamaan näillä pätkillä myös kääntymisiä. Sen sijaan olen havainnut, että varsinkin treenien alussa Jippi lähtee herkästi edistämään... Ei paljoa, mutta juuri sen verran, että asento samalla menee hieman vinoksi (peppu kääntyy ulospäin). Tätä joskus tapahtui aiemmin palkan ollessa oikeassa kädessä, mutta nyt en ole enää pitänyt palkkaa käsissä, vaan namit on vasemmassa taskussa, josta sitten yksitellen otan palkkaa ja namitan silloin tällöin eli palkan sijainnin ja palkkaussuunnan ei pitäisi aiheuttaa nyt tätä poikitusta. Tämä saattaa olla ihan alun yli-innokkuutta, sillä korjaa kyllä huomautettuani asiasta ja parin korjauksen jälkeen yleensä seuraamisasento ja -paikka alkaa säilyä hyvänä. Tähän täytyy nyt kuitenkin kiinnittää paljon huomiota, etten vahingossa vahvista vinoutta! Täytyy oikeastaan videoida seuraamista jossain vaiheessa, niin näen paremmin sen asennon.

Maahanmenoista havaitsin yksi päivä sellaisen, että vaikka Jippi tekee nättejä istumasta maahanmenoja, niin seisomisesta tai liikkeestä maahanmenoissa se on tosi epävarma. Ja eihän se ihme olekaan, sillä onhan se koiralle ihan eri liike kuin istumisesta maahanmeno, eikä tätä olla kauheasti treenailtu. Jippi tekee seisomisesta maahanmenon herkästi ikään kuin istumisen kautta, mitä ei missään nimessä haluta. Tarkoituksena onkin nyt ottaa ihan oma käsky tähän seisomisesta/liikkeestä maahanmenoon, jossa toiveena on, että koira "tipahtaa" suorilta jaloiltaan maahan niiaten siis taaksepäin. Alettiin tehdä tätä niin, että leikitin Jippiä namilla ja sitten vauhdista annoin käskyn ja samalla namikädellä ohjasin Jipin maahan (vein namikättä samalla Jipin etujalkojen väliin, jotta maahanmeno tapahtui tosiaan taakse niiaten). Tällöin vielä käytin samaa "maahan"-käskyä, mutta nyt aion vaihtaa tähän oman käskyn, jotta olisi mahdollisimman selkeä. Tämä seisomisesta maahanmeno tuntui namiavullakin haastavalta, sillä Jippi kyllä niiasi etujalat nopeasti maahan, mutta peppu laskeutui viiveellä, enkä oikein keksinyt äkkiseltään, miten sitä saisi nopeutettua. Tätä täytyy siis kysäistä huomenna ohjatuissa tokoissa!

Pentuagissa eilen tehtiin serpentiiniä, jossa ensin oli helpotettu tehtävää asettamalla hypyt vinosti (kuvassa 1-3). Tämä sujui Jipillä hyvin molemmilta puolilta ohjaten eli ei tullut ohi hypyistä ja ilahduttavasti ei ottanut myöskään minun liikkeestä häiriötä. Niinpä vaikeutettiin tehtävää siirtymällä kuvassa kirjaimin a-c merkattuun tehtävään. Tämä olikin jo haastavampi. Ohjasin ensin kuvasta katsoen esteiden alapuolelta, jolloin kakkoselle oli tarkoitus tehdä päällejuoksu. Jippi kirmasi ekalla toistolla suoraan ykkösen jälkeen etupalkalle suorittamatta kakkos- ja kolmoshyppyä. Niinpä aloinkin sitten yliohjata kakkoshyppyä eli sen sijaan että olisin tehnyt huolellisesti päällejuoksun, niin jäinkin hypyn kaksi kohdalle kutsumaan Jippiä hypystä yli. Se ei kuitenkaan kutsuistakaan välittänyt, vaan ampui siltikin etupalkalle. Treenikaveri sitten huomautti, että minulta unohtui siinä koko päällejuoksu eli olin ihan liian lähellä hyppyä kaksi ja oikeastaan juurikin koiran laskeutumispaikassa, joten eipä ihme, jos ei se ohjasta halunnut lukea. Niinpä yritin keskittyä siihen, että tein päällejuoksun oikeasti selvästi koiraa edellä ja ollen jo pois koiran linjalta hyvissä ajoin. Ja hienosti onnistui! Eli onni on valvovat silmät, koska jotenkin niin älyttömän helposti jää huomaamatta ihan yksinkertaisetkin virheet omassa ohjauksessa, kun ei pääse katsomaan omaa touhua "ulkopuolelta". Videointi sikäli olisi kyllä erittäin suositeltavaa etenkin treenatessa yksin, jotta pystyisi tarkistamaan videolta, mikä meni pieleen.

Toisena treeninä tehtiin kontaktia etupalkan avulla. Lähetin Jipin puomin alastulokontaktille puomin sivusta ja hienosti pysähtyi aina oikeaan paikkaan siitä huolimatta, että namipalkka jo häämötti edessä. Naksuttelin alkuun oikeaa kontaktipaikkaa, mutta Jippi kääntyi naksautuksen kuullessaan katsomaan minua odottaen minulta palkkaa (mikä on ymmärrettävää, koska naksu aina merkitsee, että mamma antaa palkkaa), joten jätettiin sitten naksautus kokonaan pois. Sen tarkoitushan onkin enemminkin alkuopetuksessa merkitä oikea suoritus, jotta koira ymmärtää mitä siltä toivotaan, mutta nyt, kun Jippi jo selvästi ymmärtää, mikä sen tehtävä on, niin naksutin onkin kenties hieman turha tässä vaiheessa.

Keskiviikon peko-treeneissä oltiin parkkihallissa. Jipille yksi maalimies istui pienen lakaisutraktorin (?) istuimella, yksi oli kiivennyt noin parin metrin korkeuteen puulavojen päälle (koska edellisellä kerralla puuhun kiivennyt maalimies oli Jipille hankala) ja yksi oli jäteastioita täynnä olevassa huoneessa roska-astioiden takana. Tämä oli meille ihan uudenlainen treeni ja haastetta piisasi. Jippi kyllä lähti etsimään innokkaasti uudenlaisesti etsintäympäristöstä huolimatta ja hyvin pysyi keskittyneenä läpi treenin. Jippi teki töitä liinassa, eikä tuntunut ottavan häiriötä liinasta tai sen perässä "roikkuvasta" ohjaajasta. Kierrettiin parkkihallia ja pyysin sitä tarkentamaan mahdolliset piilot. Ensimmäisen maalimiehenä Jippi bongasi puulavojen päällä olevan ihmisen ja se todella pähkäili, että miten se sinne pääsisi. Vieressä oli matalampi puulavapino, jonka päältä olisi päässyt kurkottamaan maalimiehelle ja Jippi kyllä koko ajan harkitsi sinne hyppäämistä. Ihan ei kuitenkaan rohkeus riittänyt, kun tämäkin pino oli kuitenkin yli metrin korkuinen. Niinpä vähän avustin sitä pinon päälle kiipeämisessä ja Jippi saikin sitten samalla totutella epävakaaseen alustaan, sillä pino huojui. Vähän jalat tutisi, mutta hienosti Jippi silti skarppasi - hyvää treeniä! Toka maalimies löytyi roskishuoneesta. Minun piti tosin ensin vähän muistuttaa, ettei maasta löytyvät roskat olleet herkullisia aarteita, joita oltiin etsimässä, vaan ne piti unohtaa ja keskittyä maalimiesten etsimiseen. Parin muistutuksen jälkeen maalimies kuitenkin löytyi. Kolmannen maalimiehen hajun Jippi sai hyvin hallin toiselta reunalta ja näki selvästi sen hetken, kun Jippi bongasi hajun. Sen nenä nousi ilmaan ja haju imaisi sen salamana toiselle puolelle hallia. Maalimiehelle pääsy oli taas vähän hankalaa, sillä maalimies tosiaan istui matalan traktorin istumella. Jippi kyllä loikki traktoria vasten, muttei meinannut silti ulottua maalimieheen. Palkka kuitenkin annettiin, sillä tämän lähemmäksi Jippi ei olisi järkevin keinoin päässytkään.

Tänään oltiin paimentamassa Somerolla. Viime kertaisen ekan kierroksen kaltaista paineistumista ei nyt tapahtunut eli Jippi ei missään vaiheessa parkkeerannut hallin ovelle toivoen pääsevänsä ulos :) Siltikin varsinkin ekalla kierroksella Jippi oli aika ajoin vähän hämmentynyt ja epävarman oloinen. Jouduin välillä muistuttelemaan kepillä maahan kopauttaen, että pysähtymiskäskyä on kuunneltava ja totteli kyllä, mutta monesti jäi palautteen jälkeen hetkeksi haistelemaan maata eli keksi selvästi sijaistoimintoja ollessaan epävarma. Sen sai kuitenkin aina pian jatkamaan töitä pyytämällä jatkamista. Ekalla kierroksella oikeastaan tehtiin ihan lauman kiertämistä ja tasapainoon pysäytyksiä ja saatiin ihan hyviäkin stoppeja, kunhan oli alkuun pari kertaa muistutettu, että ihan oikeasti täytyy pysähtyä. Tokalla kierroksella päästiinkin sitten treenaamaan kuljettamista eli pysäytin Jipin hakukaarelle tasapainoon ja siitä kutsuin Jippiä kuljettamaan lampaita minua kohti. Vielä meinaa Jipin maltti olla näissä vähän rajallinen eli ei malttaisi vain rauhassa kuljettaa, vaan yrittää lähteä kiertämään lampaita. Estin kiertämisen aina siirtämällä kepin eteen ja saatiin muutamia ihan hyviä ja hallittuja kuljetuspätkiä, vaikka mukana oli sitten monta vähän epäonnistuneempaakin yritystä :P Kaikkiaan kuitenkin taas vähän edettiin!

Muuta:

Treenien lisäksi ollaan toki lenkkeilty peruslenkkejä ja koirut ovat päässeet myös leikkimään, mutta Jipin kanssa on nyt lisäksi käyty palauttelevilla ravilenkeillä. Perjantaina oli inhottava sadesää (niin kuin monena muunakin päivänä on nyt ollut...), joten piristykseksi käytiin Sonjan kanssa oikein tuplalenkeillä. Tämä tarkoitti siis sitä, että ensin Jippi pääsi riehumaan metsään saman ikäisen Pirkon kanssa - vauhdikkaat leikit oli siis taatut! Myöhemmin illalla mentiin sitten lenkille vielä aikuisten - Hugon ja Ofelian - kanssa ja Huksi oli innoissaan päästessään treffaamaan Ofia :) Vaikka Hugo ja Jippi ovatkin löytäneet yhteisen sävelen leikkeihin ja niillä tuntuu lenkeillä vapaana riehuessaan olevan oikeasti lystiä, niin siltikin olen yrittänyt pitää kiinni siitä, että sekä Hugo että Jippi saavat myös "omaa aikaa" ja pääsevät tosiaan treffaamaan myös muita kavereitaan ja leikkimään oman ikäisten seurassa.

Nyt on muuten käsillä hetket, jolloin alkaa selvitä kesän treenikuviot. I-HAH:n kesätreenien hakuaika nimittäin on päättymässä ja kohta selviää mitä treenejä millekin päiville osuu. Tiedän jo sen, että tulen toimimaan alkeiskurssikouluttajana I-HAH:n kesäkaudella ja kouluttajien treenit tulevat olemaan mitä todennäköisemmin torstaisin ja kouluttajan tulee olemaan Satu Hilli. Kouluttajaryhmän treeneihin on tarkoitus osallistua pääosin Hugon kanssa. Lisäksi tiedän, että Jipin peko-treenit jatkuu läpi kesän edelleen keskiviikkoillassa. Muuten kaikki on vielä epäselvää. Ilmoittauduin agilitytreeneihin Jipin kanssa ja lisäksi hain tokroryhmän paikkaa Jipille ja rally-tokoryhmän paikkaa Hugolle. Alkaa siis kohta selvitä kesän kuviot :)

Relaamista

Jipillä tuntuu herkästi nousevan kierrokset agia seuratessa ja on tullut huomattua, että esimerkiksi Jipin pitäminen hallin odottelutilassa häkissä minun treenatessa Hugon kanssa, on erittäin huono idea. Toisaalta myöskään Hugo ei oikein kunnolla rauhoitu, jos se joutuu odottaa häkissä minun treenatessa Jipin kanssa. Niinpä jos olen treenaamassa niiden molempien kanssa, olenkin päätynyt pitämään odottavaa koiraa autossa, jolloin ne ovat selvästi relampia. Kesäkausi kuitenkin tekee tuloaan ja näin ollen myös treenien siirtyminen ulkokentälle. Seuramme kentän ihan vieressä ei ole parkkipaikkaa, joten autoon jättäminen treenien odotteluajoiksi ei ole vaihtoehto, eikä se kuumalla kesäilmalla muutenkaan onnistuisi. Niinpä kentällä odottavan koiran tulee olla joko aitaan sidottuna tai sitten odottaa häkissä kentän laidalla. Hugo rauhoittuu kohtalaisesti ollessaan aitaan sidottuna ja häkissä osaa rauhoittua hyvin. Jipin kanssa sen sijaan tällaisia ei ole päästy/jouduttu kauheasti treenaamaan, joten tuli mieleen, ettei ehkä olisi yhtään huono idea treenailla tätä jo ennen kuin sen kesäkausi oikeasti alkaa!

Tänään mentiin siis Jipin kanssa Ojangon halliin kisoja katsomaan ja samalla rauhoittumista treenaamaan. Hallin ympäristössä kävely rauhassa tuottaa haasteita, koska Jippi yhdistää kyseisen hallin kivoihin tokotreeneihin ja lisäksi kisojen aikaan siellä tietysti pörräsi kaikenlaisia kiinnostavia koiria. Siltikin treenattiin hihnassa nätisti kulkemista. Hallin sisällä sen sijaan harjoiteltiin kisakentän laidalla rentoutumista suorittavien koirakoiden menosta ja melskeestä huolimatta. Silittelin Jippiä ja kehuin rauhallisesti hyvästä käytöksestä ja alun tohotuksen (ja Pirkko-kaverin näkemisestä koituneen innostuksen) jälkeen se malttoi hienosti makoilla/istuskella minun jaloissa katsellen kiinnostuneena ympärillä olevaa hälinää. Pidin Jippiä hallissa vain kymmenisen minuuttia kerrallaan, jottei tulisi ahnehdittua liikaa näiden treenien kanssa. Kokeiltiin myös pari pätkää niin, että sidoin Jipin seinään kiinni ja itse seisoskelin katsomassa kisasuorituksia näköetäisyydellä. Tällöin Jipin meno näytti tältä:

Jippi itsenäisesti siis hakeutui makuulleen ja katseli ympäröivää vilinää varsin rauhallisena. Poistuin välillä sen näköpiiristä ja tällöinkään ei mekkaloinut lainkaan. Jossain vaiheessa nousi seisomaan hetkeksi, mutta tällöinkin odotin, että se palasi makuulleen ennen kuin menin takaisin sen luokse ja kehuin rauhallisesti. Hienoa nähdä, että malttaa noin hyvin odotella, vaikka kisatilanteessa suorittavat koirat pitää meteliä, Jipin edestä kulki koiria ja taustalla on kuulutuksia. Pieniä edistysaskelia siis off-kytkimen kanssa havaittavissa :)

Nyt lähdenkin Hugon kanssa lenkille ja sen jälkeen sitten Jipin kanssa hölkkäilemään - saas nähdä kuinka minä jaksan :D

Kausihuolto suoritettu

Eilen oli tosiaan koirien huoltopäivä, sillä molemmilla oli aika fyssari Tamaran Merenvallalle. Aloitettiin Hugosta ja kerroin sen taustoja: syksyn innottomuus ja hyppyhaluttomuus (jotka nyt siis kaikonneet!), heikot lihakset, huono koordinaatiokyky takaosassa. Tamara sanoi, että Hugolla tosiaan ei ole mitään valtaisia muskeleita, muttei ollut myöskään mitenkään huolissaan. Sanoi, että Hugolle tuskin edes treenillä saa suurensuuria lihaksia, joten tärkeintä oli, että lihakset kuitenkin oli olemassa ja ne löytyi oikeista paikoista. Ja lisäksi vielä totesi Hugon olevan melko jumiton ja hyvässä kunnossa eli sai melko puhtaat paperit :) Saatiin muutamia jumppailuohjeita kotiläksyiksi:

1. Sfinksimakuuasennossa "keinuttelua"/joustoja eteenpäin ja taaksepäin huolehtien, että takajalat pysyy koko ajan hyvässä asennossa kropan alle.

2. Peruuttamistreeniä. Ensin tasaisella, koska tämäkin Hugolle haastavaa, mutta sen jälkeen niin, että Hugo peruuttaa takajalat jonkin korokkeen päälle tai sitten peruuttaa ylämäkeen.

3. "Kasaamistreeniä" niin, että Hugo seisoo kaikki neljä jalkaa jonkun pienemmän alustan - esim. ison pesuvadin - päällä, jolloin se joutuu kasaamaan kroppaa ja selkä pyöristyy. Koska Hugon kokoiselle pesuvadin päällä tasapainottelu olisi melko hankalaa, saatiin neuvoksi tehdä tätä esim. dobo-pallon päällä, jolloin mukaan tulee myös syvien lihasten vahvistaminen, kun alusta on myös epävakaa.

Kaikkiaan siis Hugolla kropassa kaikki hyvin ja liikkuminen rentoa. Saatiin ohjeeksi tulla seuraavan kerran 3-4 kk päästä eli varmaan kolmisen kuukautta pidetään nyt hoitovälinä :)

Seuraavana oli Jipin vuoro ja ensimmäisenä Tamara kiinnitti huomiota Jipin löysiin etusiin. Sehän seisoo mielellään vähän tassut ulos kiertyneinä ja liikkeessäkin välillä etujalat vähän "kauhoo" sisäänpäin. Jalka itsessään on kuitenkin suora ja kiertyneisyys johtuu ihan rintakehän kehittymättömyydestä. Rinta on vielä sen verran kapea, että Jippi pitää kyynäriä kropan alla, jolloin jalka kiertyy ulospäin. Tämä kuulemma korjantuu kropan kehittyessä eli ei syytä huoleen.

Käsittelyssä selkä osoittautui olevan melko kunnolla kauttaaltaan jumissa. Jumia esiintyi etenkin lihaksissa, joita koira käyttää laukan ponnistusvaiheessa ja näin ollen olikin vahva epäilys, että Jippi käyttää laukkaa liikaa. Sanoinkin, että vapaana liikkuessaan Jippi lähes poikkeuksetta laukkaa (plus riekkuu menemään Hugon kanssa) ja hihnalenkityksissä puolestaan menee pikakävelyä. Ravia siis ei juurikan näe Jipin käyttävän. Niinpä ohjeeksi saatiinkin nyt lisätä viikkoaikatauluun palauttavia päiviä, jolloin tehdään ravilenkkejä. Kyselin, että pitäisikö esim. agitreenejä jättää tekemättä, mutta kuulemma ongelma ei ole niinkään harvakseltaan tehdyt treenit, vaikka siellä koira laukkaa ja hyppii, vaan ennemminkin se, ettei koira pääse palautumaan treeneistä, kun ei saa sitä rentouttavaa raviliikuntaa.

Jumit aukesivat nyt hyvin ja varattiin uusi aika Jipille kuukauden päähän, jotta nähdään, onko raviliikunnan lisääminen auttanut selän jumittomana pysymistä. Tärkeintä oli, että Tamara sanoi Jipin olevan terverakenteisen oloinen pentu eli jumit eivät oletettavasti johdu mistään rakenteellisesta, vaan tosiaan ihan vain "liian rajusta" liikkumistavasta ilman palauttavaa liikuntaa. Kävinkin jo eilen illalla ihan pienen lenkin Jipin kanssa testaamassa miten me se ravi löydettäisiin ja tuli huomatta, että minun normaali lenkkivauhti on ihan liian hidas, jotta Jippi kykenisi ravata. Kun kävelin omaa maksimikävelyvauhtiani tai vaihtoehtoisesti hölkkäsin rauhallista tahtia, Jippi pystyi ravata hyvin. Toisin sanoen, ei auta muu kuin kasvattaa omaa kuntoa hölkkälenkkien muodossa! Aion nyt siis ottaa viikkorytmiin raskaampien treenien (agitreenit) jälkeisenä päivänä palauttavan hölkkälenkin. Samoin voisi olla hyvä treenien jäähdyttelylenkillä ottaa myös pätkä ravailua ja sitten lopuksi ihan rauhallista kävelyä. Lisäksi meinaan nyt kyllä vähän ottaa takapakkia rimakorkeuksien kanssa. Jippihän on nyt hypännyt valtaosin 30-35 cm rimoja eli lasketaan nyt rimat vielä pariinkymppiin, kunnes on kropanhallinta vielä tuosta kehittyy :)

Mutta mitäs muuta meille kuuluu? Noh, viime viikon sunnuntaina käytiin taas Wirneen-porukalla paimentamassa. Viime kerralla mainiosti toiminut "odota"-käsky ei tällä kertaa enää ekalla paimennuskierroksella toiminut yhtä tehokkaasti, vaan Jippi käskyn saatuaan otti epäröiviä askeleita eteenpäin. Muutaman kerran käskin vähän kovempaa ja Jippi näytti aavistuksen paineistuvan tästä tilanteesta. Vähän on vielä epävarmuutta siitä, mitä siellä lampailla kuuluu tehdä, mikä näkyi sitten siinä, että kovempaan komentaminen sai Jipin hämilleen ja vähän into lakkasi. Jatkoi kyllä työskentelyä, mutta pari kertaa parkkeerasi ovelle siihen malliin, että "eiköhän tämä nyt riittänyt", mutta jatkoi töitä taas, kun näin käskin.

Palkkasin tosi innokkaasti hyvästä lopetuksesta ja tokalle kierrokselle sitten lähdettiinkin vähän rennommalla mielellä. Koska "odota"-käsky ei selvästi nyt pelittänyt riittävän varmasti, siirryin käyttämään "käy siihen"-käskyä, jolla Jippi siis menee maahan odottamaan. Tämä toimi selvästi paremmin eli on ehkä Jipille vielä selkeämpää odottaa maaten kuin seisten, kun seistessä tosiaan herkemmin tulee niitä askeleita otettua. Toka kierros sujui siis jo paljon paremmin. Yhtään kertaa Jippi ei nyt mennyt ovelle pyytäen päästä pois, vaan työskenteli innokkaasti. Tällä tokalla kierroksella Jippi paimensi rauhallisesti (ei tehnyt säntäilyjä kohti lampaita) ja kiersi laumaa ottaen hyvin etäisyyttä ja pitäen katseen kaarella ollessaan eteenpäin eli ei jäänyt tuijottelemaan lampaita. Olihan tälläkin kiekalla vielä mukana paljon sählinkiä minun touhuista johtuen, mutta kaikkiaan selvästi parempaa paimentamista. Kouluttajienkin mukaan löytyi jo hyviäkin pätkiä eli ehkä tämä tästä!

Maanantain 23.2. tokoissa jatkettiin liikkeestä pysäytyksiä. Kotiläksyjä oli tosiaan tehty sen verran, että saatiin tehtyä hyviä pysäytyksiä treeneissä ihan vain käskyn ja pienen käsiavun avulla ja palkka lensi vasta pysähdyksen jälkeen. Nyt saatiin ohjeeksi jatkaa treenailuja edelleen kierrättämällä Jippi tolpan takaa ja tekemällä pysäytyksiä sitten paluumatkalla vaihdellen sitä, että lentääkö palkka heti käskyn yhteydessä vai vasta pysähtymisen jälkeen. Lisäksi mukaan paljon läpijuoksuja, jotta saadaan vauhti säilymään ja ennakointi vältettyä. Toistaiseksi ainakin teki töitä hyvällä vauhdilla ja stopeissa jarrutti tosi napakasti.

Toisena treeninä tehtiin kaukokäskyjä. Maahanmenotekniikka on hyvä, joten sitä ei hinkattu kauhean paljoa. Enemmän keskityttiin maasta istumaan nousemiseen, jossa Jippi ikään kuin hinaa itsensä ylös ottaen "väliaskeleita" päästäkseen pystyyn istumaan. Toki tämä voi osittain johtua ihan kropan kehittymättömyydestä, mutta nyt yritetään jumppailla tätä napakammaksi liioittelemalla ylös pompahdusta. Tosin täytyy nyt pohtia, josko tämän treenin kanssa kuitenkin vielä vähän odottaisi, kun tosiaan Jipin kroppa/selän lihaksisto on vielä keskenkasvuinen ja tälläkin hypytyksellä voi ehkä saada selkää jumiin... Eli ainakin treenimäärät täytyy pitää pieninä.

Tiistaina 24.2. agilitytreeneissä kouluttajana Juhaa treenasi Jouni Orenius ja tehtiin alla olevanlaista rataa.

Jipin kanssa aloitettiin pätkästä 1-6. Yritin alkuun tehdä kakkoselle takaakierto-persjättöä, mutta jälleen kerran tuli todettua, ettei tämä vielä toimi. Itse en osaa tätä ohjausta vielä kunnolla tehdä eli vaatii nyt oikeasti kuvatreeniä, jotta hahmotan oman liikkumisen ko. ohjauksessa. Lisäksi Jipin kanssa tulisi treenata tätä ohjausta palkaten hypyn suorittamisesta ja persjättöö tulemisesta, koska nyt se lähtee herkästi kiihdyttämään ja minun liikkeen suuntaisesti juoksee sitten hypyn takaa sen ohi. Tämä siis yksittäistreenattavien juttujen listalle, eikä jääty sitä hinkkaamaan tuolla, vaan tehtiin ko. kohta takaakierto-valssilla, jolla saatiin homma pelittämään. Neloshypyn sijaan esteenä olikin muuri ja siihen tehty ennakoiva valssi toimi aika kivasti. Jipillä on kehittynyt ihan suht hyvä estefokus, joten sen pystyy irrtoittamaan esteille jo melko kaukaa ja oma liike voi jo lähteä poispäin ja silti Jippi suorittaa esteen. Niinpä päästin ottamaan etumatkaan vitoselle, mutta jäin sitten kuitenkin varmistelemaan kutosen takaakiertoa, jolloin olin onnettomasti Jipin laskeutumislinjalla kutosen takana. Tässäkin tuli myös toistoja, joissa Jippi kaahotti hypystä kokonaan ohi ja haki puomin alla olevaan putkeen usemman kerran :D Toisaalta olin tästä taas ihan mielissäni, koska irtoavuutta ja itsenäisyyttä olenkin Jipille toivonut saavani! Tätäkin lähdettiin tekemään palkkaamalla laskeutumispaikkaan ja saatiin Jounilta vinkit, miten edetä palkkauksen kanssa omatoimitreeneissä eli hinkataan näitä takaakiertoja sitten vapaatreeneissä.

Toisena pätkänä tehtiin 15-19 ja se sujui melko sujuvasti. Vähän hypyn 15 niistossa valui kaarre eli tässäkin voisi hyödyntää lelupalkkaa, jotta saataisiin käännöksestä tiukempi. Muutoin ei suurempia ongelmia ko. pätkässä. Kaikkiaan taas hyvät treenit ja iloista menoa!

Keskiviikkona 25.2. jatkettiin peko-treenejä samassa paikassa kuin edelliselläkin viikoissa ja koska tuolloin isoihin lumikasoihin kaivetut poterot oli edelleen tallella, jatkttiin samanlaisin treenein. Jipille piilotettiin neljä maalimiestä, joista kaksi oli poteroissa, yksi hiekoituslaatikossa kasan juurella ja yksi kasan viereisessä puussa noin parin metrin korkeudessa. Viimeksi poteroihin piiloutuneet maalimiehet olivat haastavia, koska haju ei laskeutunut kasojen juureen, vaan hajun saadakseen piti lähteä kiipeilemään kasoihin. Tuolloin Jippi tarvitsi vielä vähän apua, jotta tajusi lähteä kiipeilemään, mutta tällä kertaa säntäsi jo omatoimisesti kasoja koluamaan ja löysi poteroihin piiloutuneetkin maalimiehet hyvin. Koska Jippi työskentelee motivoituneesti, niin on ollut puhetta, että sillekin on hyvä tarjota haasteita jo pienestä pitäen, joten tosiaan tällä kertaa haasteena oli puuhun piiloutunut maalimies. Jippi sai kyllä ko. maalimihestä hajun ja pörräsi sitkeästi ympäriinsä puun ympäristössä ja lisäksi kiipesi useaan kertaan viereiseen kasaan, josta se sai hajun ollessaan maalimiehen korkeudella, mutta jotenkin pienen päähän ei vain millään meinannut mahtua, että maalimies voisi ihan oikeasti olla siellä puussa. Niinpä Jippiä vähän autettiin sillä, että kävelin itse puun alla ja lopulta maalimies vähän raksautti puun oksaa, jolloin saatiin Jippiä katselemaan myös ylöspäin. Kun se viimein bongasi maalimiehen, oli pentusen ilo valtaisa! Se juoksi puuta ympäri vispaten häntäänsä villisti. Sai siis aivot kunnolla töitä, mutta löytyi se maalimies lopulta. Hauska nähdä, onko seuraavan puuhun piiloutuneen etsiminen taas jo helpompaa.

Torstaina 26.2. oli sitten vuorossa Niinun treenit Hugon kanssa. Rata näytti tältä:

Ennen aloittamista sanoin, että voi olla, että matka tyssää jo neloselle, koska epäilin kovasti Hugon ampaisevan putkeen puomin sijaan. Niinpä kävimme tämän ohjauksen huolella läpi jo ennen ensimmäistä yritystä. Ohjeena oli rytmittää kolmoselle niin, että saa koiran rytmityksellä jarruttamaan hieman ja oma liike ja rintamasuunta jo hypyn 3 siivekkeen kohdalta enemmänkin kohti hyppyä 8/11/17/25/34. Oma liike ei siis lainkaan suuntaa kolmoselta kohti puomia, jolloin vältytään siltä, että se koira puskemalla pusketaan sinne putkeen. Näin lähdettiin sitten tekemään ja yllätykseksi Hugo hakikin puomin yhtään epäröimättä. Puomin alastulo oli Hugolle vaikea, koska se loppui todella lähelle seinää eli poikkeuksellisesti Hugo jäi pönöttämään puoliväliin alastuloa sen näköisenä, että nyt ahdistaa. Niinpä ei uusittu puomia kokonaisena, vaan jatkettiin eteenpäin niin, että aloitin lähettämällä Hugon puomin alastulolle puomin sivusta. Tällöin uskalsi hyvin mennä kontaktille ja saatiin pari hyvää suoritusta näin.

Pätkässä 5-10 ei ollut ongelmaa, mutta hypyn 11 ohjausta hinkattiin pari kertaa. Ensinnäkin taas korjattiin omaa takaakierto-ohjausta, jotta sain Hugon varmemmin lähtemään sinne takaakiertoon. Parin toiston jälkeen tulikin selvästi parempia ja varmempia suorituksia! Toisekseen tässä hiotiin sitä, että minä lähden rohkeammin pois alta, jotta Hugolle jää tila laskeutua hypystä ja myös sitä, että minun liike lähte tiukasti siivekkeen viertä kohti putkea, enkä peruuttele hypyn 9 suuntaan. Kunhan tein nämä korjaukset omaan ohjaukseen, niin sujui hyvin ja Hugo suoritti sekä takaakierron että hypyltä putkeen käännöksen tiukasti ja epäröimättä. Hypyn 13 jälkeen tein alkuun valssin, jolla käänsin Hugon hypylle 15 ja 15-16 väliin tein välistävedon. Välistäveto toimi, mutta ongelmana oli se, että hypyllä 13 kaarros valui reilusti ja näin ollen hyppylinja hypylle 14 ei ollut optimaalinen ajatellen seuraavalle hypylle tehtävää välistävetoa. Niinpä Niinun kehotuksesta kokeiltiinkin niin, että odotin Hugoa putkesta 12 rauhassa, lähetin jo kaukaa hypylle 13 jääden itse putken puolelle hyppyä. Hypylle 14 tein päällejuoksun ollen itse koko ajan pari metriä koiraa edellä, jolloin pääsin päällejuoksusta vetämään koiran mukanani vasemmalle puolelle hyppyä 15 ja tämän jälkeen tein persjätön, jolloin lähetys hypylle 15 tapahtui oikealla ohjauspuolella. Alkuun jäin odottelemaan koiraa ihan turhaan hypyllä 14 ja niinpä etenimme hypylle 15 ihan liian samaa matkaan, jolloin persjätön tekeminen ei enää onnistunut sujuvasti. Sainkin ohjeeksi lähteä päällejuoksusta rohkeammin liikkeelle pitäen tosiaan koko ajan parin metrin etumatkan koiraan, jolloin persjättökin tulee tehtyä ajoissa. Ja tämä toimi hienosti! Tällaista ei olisi itselle tullut mieleenkään kokeilla, koska oletus oli, ettei me saataisi tätä onnistumaan. Siksi onkin ihan huippua, että on kouluttaja, joka haastaa minua pois mukavuusalueelta ja näin saa minut huomaamaan, että me osataankin asioita, joita en olisi uskonut meidän osaavan :)

Pätkä 16-20 toimi ongelmitta, joten siihen onnistumiseen oli hyvä lopettaa! Kaikkiaan hyvät treenit ja Niinu sanoi, että Hugon itsevarmuus on kehittynyt jo tässä muutamassa viikossa selvästi. Tiheään palkkaaminen siis tuntuu tekevän sille hyvää ja saa Hugolle sellaisen fiiliksen, että "hitsi, mähän osaan!". Ensi viikolla meillä olisi ollut väliviikko Niinun treeneistä (meillä siis paikka sinne joka toinen viikko), mutta täytyy kyllä taas ostaa irtovuoro, kun sellainen oli myynnissä :D Tulee niin hyvä fiilis noista treeneistä ja treenit tuntuu just siltä, mitä Hugon kanssa nyt kaivataan :)

Läksyjä tehty

Hugo pääsi tiistaina 17.2. vanhemmilleni viettämään iltaa, jotta silläkin olisi spesiaalitekemistä,kun Jipin itselläni oli ilta täynnä Jipin treenejä. Oli nimittäin nyt vikat VKK:n talvitreenit ja illalla vielä agitreenit.

Tokotreeneissä olisi ohjelman mukaan ollut koemaiset treenit, mutta luonnollisestikaan me ei vielä moisia voida tehdä, joten valittiin treenattavaksi liikkeeksi seuraaminen. Kerroin siitä, että periaatteessa seuraaminen on Jipin keskittyessä ihan hyvää eli asento on suora ja paikka hyvä, mutta nyt haasteena on sitten se, että pituutta suorituksiin pitäisi saada lisättyä. Palkkaan herkästi aina muutamien askelien välein ja kun olen yrittänyt vähentää namipalkkausta liikkeen kesken sen sijaan kehumalla hyvästä seuraamisesta, olen havainnut, että Jippi ottaa tämän ikään kuin vapautuksena. Keskittyminen siis herpaantuu herkästi seuraamisessa. Kouluttajalta saatiin vinkiksi alkaa opetella seuraamiseenkin ikään kuin häiriönsietoa. Valittelin nimittäin siinä samalla, että joutuu kauhean tarkkaan miettimään missä kädessä tai taskussa nameja pitää, koska esimerkiksi namien kaivaminen taskusta saa seuraamisasennon löystymään. Niinpä saatiinkin ohjeeksi tehdä nimenomaan treenejä, joissa kaivan niitä nameja kesken seuraamisen taskusta. Jos asento löystyy kehotan uudestaan seuraamaan ja heti, kun taas skarppaa, annan palkan. Alkoi jo yhden treenin aikana aavistuksen paremmin sietämään taskujen kaivelua ja jos keskittyminen herpaantui, niin silloinkin palasi hyvään seuraamiseen pienellä muistutuksella.

Kouluttajan antaessa neuvoja Jippi alkoi taas komentamaan minua haukkumalla, kun aika kävi selvästi pitkäksi. Alkuun olin huomioimatta haukkumista ja olin tyytyväinen, kun Jippi lopulta haki makuuasentoon. Tällä kertaa kuitenkin komentelu jatkui sieltä maasta ja tulin siihen tulokseen, että se maahanmenosta palkkailu on saattanut aiheuttaa sen, että nyt se maatessaan jää kyttäämään, että missä se palkka viipyy, mikä saa aikaan myös komentelun. Kouluttaja kehotti minua viemään Jipin seinään kiinni haukkumisen alkaessa ja palasin juttelemaan kouluttajan kanssa keskelle kenttää. Jippi odotti alkuun maltillisesti ja meni pian maahan. Kävin palkkaamassa, mutta palatessani keskustelemaan kouluttajan kanssa, haukkuminen alkoi eli ilmeisesti se välipalkkaus vain yllytti sitä kerjäämään lisää palkkaa. Niinpä tehtiinkin niin, että annoin sen pitää meteliä kiinnittämättä siihen mitään huomiota. Kun sen hiljeni, hain sen uudestaan kentälle ja se pääsi töihin. Taas jos haukkuminen alkoi, vein Jipin takaisin seinään kiinni ja työt jatkui vasta, kun suu meni kiinni. Toivotaan siis, että se alkaa odottelemaan nätisti, kun se oppii yhdistämään, että nätisti odottelu johtaa hommien jatkumiseen, kun taas haukkumisesta ei saa huomiota, palkkaa eikä pääse treenaamaan!

Tehtiin loppuun paikkamakuu ja meni kyllä meidän osalta ihan totaalisen surkeasti. Valitsin Jipille taas rivissä laitimmaisen paikan, mutten ajatellut sen enempää sitä, että meidän paikkamme oli kenttiä jakavan väliaidan vieressä ja toisella puolella aitaa ihan muutaman metrin päässä Jipistä treenasi vieras koira agilitya. Jippi jäi maahan nätisti ja hyvään asentoon, mutta oltuaan siellä noin puolisen minuuttia, se nousi ylös. Palautin sen maahan, mutta jostain syystä tällä kertaa se nousi kerta toisensa jälkeen. Muutaman kerran jälkeen päätin, etten laita sitä enää maahan, sillä selvästi tilanne oli nyt sille liian haastava. Itse olin hämilläni, että mikä mätti, koska aiemmin ei ole vastaavaa ongelmaa ollut, mutta yksi kouluttajista mainitsi sitten, että voi olla, että Jippiä jopa vähän jänskätti, kun vieressä oli umpinainen aita ja sen takaa kuului kauheaa meteliä, muttei nähnyt mitä siellä tapahtui. Eli yksinkertaisesti taisi olla vain liikaa häiriötä meidän vähäiseen kokemukseen nähden! Olisi pitänyt tajuta tämä jo valitessa paikkaa rivissä, mutten yhtään tajunnut ajatella naapurikentän meteliä....

Treenien jälkeen Jippi pääsi Maarit-kouluttajan kahden bortsun kanssa leikkimään pellolle. Toinen hänen koiristaan on iältään puolivuotias, joten Jippi ja Andy olivat varsin sopiva leikkipari. Molemmilla riitti intoa ja vauhtia :)

Kotiin tullessani päätin tehdä lyhyen paikkamakuutreenin, koska se oli tosiaan jäänyt vähän mieltä painamaan treeneissä. Päätin kokeilla etupalkkaa Jipille (Hugollahan tämän aiemmin olen todennut toimivan, mutta Jipille en ollut vielä koskaan kokeillut) ja laitoin siis namikipon puoliväliin minua ja makaavaa Jippiä. Tällä tavalla Jippi tuntui keskittyvän hyvin tehtävään ja makuuasento pysyi hyvänä. Kävin välipalkkaamassa niin, että saatiin varmasti nyt onnistunut suoritus ja jätettiin sitten paikkamakuu muhimaan. Täytyy ottaa nyt näitä paikkamakuutreenejä usein niin, että on tosiaan vähemmän häiriötä ja vasta sitten vähitellen alkaa siirtämään sitä taas isoon häiriöön. Haluaisin kovasti, ettei Jippi pääsisi nyt kauheasti tekemään epäonnistuneita paikkamakuita, vaan treeni olisi aina riittävän helppo, jotta saataisiin onnistuminen. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritetään ainakin!

Illalla mentiin sitten tosiaan vielä Oreniuksen treeneihin Jipin kanssa. Tehtiin paria pätkää, joista ensimmäinen (kuvassa numeroin 1-7) alkoi renkaalla ja pussilla. Päätin tehdä ensin nämä molemmat yksittäisinä. Tuli huomattua, että rengas on edelleen haastava, mikäli minun liike on häiriönä. Jos siis menen renkaan taakse kutsumaan, niin Jippi hakee renkaan hyvin, mutta tosiaan vauhdin kera ei vielä onnistu. Niinpä ei tätä jäätykään yrittämään (täytyy treenailla tätä omatoimisesti!), vaan aloitettiin pätkä aina niin, että menin renkaan toiselle puolelle kutsumaan Jippiä. Pussi tehtiin alkuun yksittäisenä, mutta hyvin alkoi sinne sujahtamaan, joten se pystyi hyvin liittämään radan osaksi. Pussilta lähetys hypylle, jonka jälkeen tiukahko käännös persjätöllä. Persjätön ajoitusta hinkattiin alkuun hieman, sillä meinasin olla liiankin ajoissa ohjauksen kanssa, kun oli sellainen fiilis, etten saa Jippiä muuten kääntymään. Käännös sujui kuitenkin hyvin, kunhan muistin ensin rauhassa merkata edellisen hypyn ja sitten lähteä tekemään persjättöä. Tällöinkin ohjauksen ehti tehdä hyvin valmiiksi ajoissa ja Jippi tuli ohjaukseen hyvin. Turhaa säätämistä siis vain itseltä alkuun :) Persjätön jälkeen koira lähetettiin takaakiertoon, ja tältä hypyltä laskeutuessaan koira näki putken, jonne ei kuitenkaan ollut tarkoitus mennä. Tein alkuun takaakierron ihan peruskäännöksellä ja Jippihän sujahti kuin sujahtikin sinne putkeen! Niinpä sain kehoitukseksi tehdä takaakiertoon yhdistettynä vastakäännöksen ja tämä toimi. Seuraavalla hypyllä tuli tehdä siivekkeen kierrätys takakautta ja ohjaukseksi valikoitus lopulta takaakierto-persjättö. Ja siitä sitten putkeen lähetys.

Toka pätkä (kuvassa a-e) alkoikin minulle kovin haastavalla pätkällä. Tarkoitus oli tehdä ensimmäiselle hypylle takaakierto-persjättö, mutta jostain syystä kauhean mielelläni kerta toisensa jälkeen tein väksiin siihen takaakierron jälkeen saksalaisen. Sain palautetta, ettei saksalaista kannata tehdä tällaisessa kohdassa, jossa jatketaan matkaa ikään kuin siivekkeen suuntaisesti (katso kuva). Siitäkin huolimatta se persjätön tekeminen tuntui jotenkin kankealta, kun tuntui aina siltä, että minun on "pakko" auttaa se koira yli siitä hypystä päällejuoksulla. Ei jääty tätä hinkkamaan, vaan vaihdettiin ohjaus takaakierto-valssiin ja sain sitten itselleni kotiläksyksi treenata sitä takaakierto-persjättöä, etten olisi seuraavalla kerralla sen kanssa niin solmussa :D Seuraavalle hypylle Jipin sai lähetettyä hyvin jo kauempaa, jolloin pääsin itse jo pinkomaan eteenpäin. Putkenkin se haki hyvin, vaikka itse olin jo edellä. Putken jälkeiselle hypylle olin itse ajatellut tehdä takaakierron ja niiston, mutta rynniessäni esteelle tekemään sitä niistoa, Jippi lähtikin kiertämään koko estettä. Itsellä tuli siis kiire sinne ohjaukseen, jolloin oma huono rytmitys ajoi Jipin kyllä hypyn taakse, mutten millään ehtinyt tekemään sitä niistoa ajoissa ja selkeästi. Ohjeeksi sain unohtaa niiston ja sen sijaan lähettää koira jo läheltä putkea sinne takaakiertoon. Tällöin oma liike pääse jatkamaan kohti seuraavaa hyppyä heti, kun koira on lukinnut takaakiertona hypättävän hypyn. Näin saatiinkin lopulta hyvä tiukka käännös aikaiseksi ja tähän oli hyvä lopettaa! Hieno typsykkä :) (Itselle muistiin: Rimakorkeus treeneissä 35 cm).

Keskiviikkona 18.2. oltiin Jipin kanssa peko-treeneissä ja teemana oli lumeen kaivetut piilot. Valtaviin lumikasoihin oli kaivettu useita poteroita, joihin maalimiehet menivät valkoisten lakanoiden alle piiloon. Jipillä oli neljä maalimiestä etsittävänä ja se lähti taas varsin innokkaasti töihin. Ensimmäinen maalimies löytyi nopeasti, mutta sen jälkeen Jippi sinkosikin viereiseen metikköön, kun edellinen koira oli tehnyt siellä myös lenkin. Kutsuin Jipin pois ja lähetin uudelleen etsimään kasoille. Toka maalimies löytyi melko pian lumikasan juurella olevasta hiekoituslaatikosta, mutta viimeiset kaksi olivatkin haastavia. Molemmat piilot olivat ylhäällä lumikasoissa ja kaivetut kuopat olivat sen verran syviä, ettei hajut laskeutuneet juurikaan sinne lumikasojen juurelle. Koska ei olla tällaista etsintää aiemmin tehty, vaan Jippi on aina etsinyt maalimiehiä vain maan tasalta, se selvästi ei heti hoksannut, että kasoista voisi etsiä ylempääkin. Hommaa (siis minua!) sekoitti vielä sekin, että toisen kasan juurelle oli laitettu yhteen piiloon hämäyslakana. Ei se Jippiä hämännyt lainkaan - se kävi sen tarkistamassa, mutta totesi selvästi, ettei siellä ketään ole - mutta minä olin vakuuttunut, että sieltä pitäisi joku löytyä. Tarinan opetus: Luota siihen koiraan!! Sain kouluttajalta kehotuksen auttaa Jippiä vähän eli lähdin itse aavistuksen kiipeämään kasoihin, jotta Jippikin hoksasi, että ne kasat täyty tarkistaa ylhäältä asti. Kiivetessään sitten sai hajun ja sen jälkeen etsi hyvin taas molemmat maalimiehet. Hyvät treenit ja hienoa nähdä, että pystytään kerta kerralta tekemään aavistuksen haastavampia juttuja (mm. tänään siis ensimmäistä kertaa korkealla olevat maalimiehet, joista hajut ei kulkeudu alas ja lisäksi ensimmäistä kertaa hämäyslakana)!

Peko-treenien jälkeen jäin vielä hetkeksi tekemään tokon kotiläksyjä. Tehtiin ensin seuraamista tiistain ohjein eli palkkanamit kaivoin aina taskusta ja mikäli tällä välin keskittyminen herpaantui kehotin uudelleen seuraamaan ja palkka tuli sitten aina vasta, kun hyvä seuraaminen taas löytyi. Tuli oikein hyviä pätkiäkin, joskin havaitsin myös, että peko-treenipaikan vieressä tokoilu oli sikäli haastavaa, että kohti lumikasoja seurauttaessa Jippi vilkuili kasoihin ollen epävarma, että ollaankohan me sinne menossa. Siirryinkin sitten vähän kauemmaksi peko-paikasta tokoilemaan, jottei tulisi turhaa häiriötä. Toisena treeninä tehtiin liikkeestä seisahtumista. Tein alkuun niin, että jätin Jipin istumaan, kutsuin sitä (en käyttänyt luoksetulo-käskyä) ja sitten seis-käskyn annettuani viskasin lelun Jipin taakse. Jippi teki hienoja jarrutuksia näinkin, mutta itseä vähän mietitytti, että onkohan tämä liian luoksetulomainen tapa treenata tätä...? En haluaisi luoksetulon nopeuden yhtään alkavan hiipua näiden stoppien takia, joten siksi mieluummin teen nämä treenit riittävän erilaisina, ettei Jippi yhdistä näitä luoksariin. Niinpä siirryinkin taas kierrättämään Jippiä tolpan ympäri ja paluumatkalla sitten stoppaus ja lentävä palkka. Hyvin toimi ja Jippi alkoi selvästi toistojen myötä jo pysähtyä siitä "seis"-käskystä jääden odottamaan lelun lentämistä, eikä niin, että pysähtyisi vasta, kun lelu lentää. Näitä on tarkoitus päästä nyt treenailemaan vielä muutama kerta ennen maanantaita lyhyissä pätkissä, jotta päästään siirtymään seuraavaan vaiheeseen sitten silloisissa toko-treeneissä.

Aiemmin jo laitoin kuvan Jipin uudesta agihihnasta ja keskiviikkona Hugokin sai samanlaisen, tosin toki eri kokoisena ja -värisenä:

 

Keskiviikkoiltana kävin sitten lenkin molempien koiruuksien kanssa ja kyllä se vain on kiva päästä käyttämään yhteensopivia hihnoja molemmilla ;) Välineurheilua parhaimmillaan! Mutta on nuo ns. agihihnat kyllä käteviä lenkeilläkin, kun pellon reunaan tullessamme pystyin vain sujauttamaan pannat pois koirilta ja sitten toisaalta myös kiinniotto kävi nopeasti.

Eilen tehtiin taas Jipin kanssa tokon kotiläksyjä kotipihassa. Pihasssa on nurtsikenttä, joka on nyt talvella sopivan luminen eli löytyy ulkoa onneksi edes jokin treenailupaikka, jossa alusta ei ole liukas! Tehtiin sueraamista ja nyt tein jo pidempiä pätkiä niin, että palkkailin epäsäännöllisesti välissä ja keskittymisen herpaantuessa annoin vain uuden seuraamiskäskyn ja palkkasin vasta, kun kontakti ja hyvä asento palautui. Loppua kohti pysyi jo pidempiä pätkiä hyvässä seuraamisessa. Tehtiin myös käännöksiä seuraamisen osana. Oikealle käännös sujuu hyvin, kunhan Jippi seuraa keskittyneesti ennen käännökseen lähtöä. Vasemmalle käännöstä tehtiin nyt ensimmäistä kertaa ja sujui ihan hyvin, kunhan käännöksen teki aavistuksen hidastetussa tahdissa. Täyskäännöksiäkin tehtiin, mutta yhä käsiavulla. Täytyisi melkeinpä saada joku videoimaan seuraamista ja käännöksiä, jotta näkisi, miltä todellisuudessa käännökset näyttävät!

Seuraamisen lisäksi treenattiin Jipin kanssa myös toista kotiläksyämme eli liikkeestä pysähtymistä. Kierrätin taas Jipin ensin tolpan ympäri ja paluumatkalla stoppasin käskyllä ja heitin lelun Jipin taakse. Parin kerran jälkeen Jippi alkoi ennakoida pysäytystä eli heti tolpan kierrettyään se pysähtyi napakasti odottamaan, että käsky kuuluisi ja palkka lentäisi. Niinpä aloinkin tehdä niin, että joka kerta, kun Jippi ennakoi ja hidasteli paluumatkalla, nakkasinkin lelun taakseni ja tehtiin läpijuoksutreeniä. Vasta, kun Jippi tolpan kierrettyään lähti tulemaan minua kohti reippaasti, annoin pysäytyskäskyn ja heitin lelun. Tänään oli selvästi havaittavissa se, että Jippi alkoi pysähtyä jo käskystä ja pystyin odottamaan sekuntin-pari ennen lelun heittämistä.

Eilen illalla lähdettiin sitten Hugon kanssa Niinulle treeneihin. Ennakkoon olin katsonut ratapiirrosta ilahtuneena - vaikutti kivalta ja melko sujuvalta radalta. Siitäkin huolimatta rataantutustumisessa opettelin radan vain esteelle 30 ajatellen, että joka tapauksessa ei sitä pidemmälle jatketa. Noh, ei me tosiaan sitten jatkettukaan, kun lopulta treenattiin vain seitsemää ensimmäistä estettä :D Ensimmäiseksi hiottiin hetki kolmoselle tehdyn valssin ajoitusta, mutta se saatiin kuosiin melko pian. Lopulliseksi ongelmaksi sitten muodostui hypyn 6 takaakierto... Lähetettyäni Hugon putkeen 5, etenin 3 hypyn alapuolelta kohti kutosta törkkäämään Hugoa takaakiertoon. Selvittiin siitä kyllä ekoilla toistoilla jo, mutta vain juuri ja juuri. Sain siis Hugon kyllä väkisin työnnettyä takaakiertoon, mutta olin itse niin lähellä estettä ja varmistelin ohjausta pitkään, joten olin autamattomasti myöhässä jatkoa ajatellen. Niinulle sanoinkin, että kovasti nyt tavoitteena olisi saada meidän molempien menoon varmuutta niin, että pääsisin eroon varmisteluista ja Hugo eroon epävarmuudesta ja itseluottamuksen puutteesta. Niinpä jäätiinkin tätä treenaamaan sitten lopputreenin ajaksi. Niinu totesi, että Hugo ajautuu kauhean lähelle hyppyä eli se pitäisi saada "törkättyä kauemmaksi" esteen taakse, jotta se pystyisi hyppäämään hypyn ongelmitta. Yritettiin sitten ensin ajoitusta hinkkaamalla saada Hugo kaartamaan kauemma hypyn takana ihan vain minun ohjauksella, mutta olin välillä liian ajoissa ja välillä liian myöhässä, toisinaan taas väärässä kohdassa. Lopulta tuki jokunen suoritus, jolla ajoitus ja sijaintini oli kohdillaan, mutta siitäkin huolimatta Hugo lähestyi hyppyä liian tiukasti. Niinpä otettiinkin palkka avuksi. Takaakierto-ohjaukseen yhdistettiin siis lentävä palkka niin, että törkätessäni Hugon takaakiertoon, heitin samalla lelun esteen taakse. Tällä Hugoa saatiin hieman kauemmaksi. Saatiin pari ihan hyvää suoritusta niinkin, että palkkasin vasta hypyn jälkeen, mutta kotiläksyksi jäi treenailla paaaaljon näitä takaakiertoja niin, että palkkaa kauemmaksi esteen taakse. Hugollahan ei ole oikein toiminut takaakierroissa ämpäreiden tai rimojen käyttäminen siivekkeen takana, sillä vaikka ponnistuspaikka ehkä on tällöin parempi ja hypyn suunta optimaalisempi, niin tällöin Hugo sen sijaan empii sen ämpäri-/rimaviritelmän vuoksi. Eli koetetaan nyt saada sama aikaiseksi ihan vain palkkauksen avulla!

Kyllähän se aina vähän kirpaisee, kun homma sujuu niin surkeasti, ettei oikeasti päästä edes kymmentä estettä, mutta toisaalta Hugon kanssa juurikin halutaan nyt saada touhuun varmuutta ja oikeasti kehittyä, eikä enää vain "selviytyä" esteeltä esteelle. Eli jos se tarkoittaa sitä, että käydään asioita läpi rautalangasta vääntämällä, niin sitten niin tehdään :)

Aurinkoisia talvipäiviä!

Ihanan aurinkoinen talvisää on ollut nyt muutaman päivän ajan! Ollaan nautittu lenkeistä valoisalla, tässä muutama kuva ja pieni videopätkä sunnuntain aamulenkiltä :)

Viime tiistaina 10.2. Juhaa tuurasi agitreeneissä Riikka Korvenoja. Rata oli ihan mukavan oloinen, mutta Jipille ja minulle se osoittautui haastavaksi. Tuli havaittua jälleen kerran, että estehakuisuus ja irtoaminen suoralla kaipaavat vahvistusta, sillä Jippi tuli suoralla pätkällä kerta toisensa jälkeen esteestä ohi ottaessaan häiriötä minusta juoksemassa vieressä. Etupalkan avulla saatiin kyllä onnistumisiakin, mutta treenien jälkeen oli sellainen fiilis, että oma liikkuminen oli surkeaa ja sai Jipinkin epäröimään melkein jokaisella esteellä. Varsinaista taistelua oli siis treeneissä melkein jokaisen esteen suorittaminen! Onneksi tehtiin loppuun etupalkan avulla vielä muutaman esteen suoraa ja saatiin molemmille hyvä mieli lopputreenistä :) Jäi kuitenkin hieman hampaankoloon se, että epäonnistumisia sateli suorilla pätkillä....

Keskiviikkona oltiin Jipin kanssa peko-treeneissä ja kokeneemmat koirakot tekivät Vantaankosken juna-aseman ympäristössä taajamaetsintää. Me teimme sellaista treeniä, että neljä maalimiestä meni yksitellen metsikköön Jipin näkemättä ja se sai lähteä metsikön reunasta maalimiehiä etsimään. Sai heti metsikön reunassa hajun maalimiehistä ja annoin sen lähteä hajun perään liina perässä. Harmiksi ensimmäistä maalimiestä etsiessä liina takertui puuhun kiinni ja koska itse olin kauempana, Jippi joutui ratkomaan ongelmaa itse. Se meni ympäriinsä metsikössä sitoen itseään vain enemmän ja enemmän solmuun, mutta koska maalimies oli lähellä, Jippi jatkoi etsintää. Lopulta se pääsi pakittamaan saasen solmua vähän avattua ja pääsi kuin pääsikin maalimiehelle asti. Hieno typy, kun jaksoi yrittää, vaikka tosiaan oli aikasmoisessa jumissa!

Toka maalimies oli ihan metsän alkureunassa lumikasan takana ja Jippi juoksi maalimiehestä ensin vauhdilla ohi. Ehdin mennä sen perässä niin, että jäin Jipin ja maalimiehen väliin seisomaan ennen kuin itse bongasin maalimiehen sijainnin. Jippi jäi vähän hämmentyneenä katsomaan minua, kun tuntui tajunneen maalimiehen sijainnin ja havaitsi minun seisovan jo melkein vieressä, mutta pyysin sitä jatkamaan silti. Lopulta Jippi meni maalimiehelle asti saaden taas isot kehut ja lihapullaa palkaksi. Kyseinen maalimies oli Jipille vieras henkilö, joten voi olla, että myös se vaikutti siihen, että tämä oli Jipin mielestä haastava etsittävä.

Kolmas ja neljäs maalimies löytyivätkin sitten oikein hienosti ilman kummempia sählinkejä. Jippi haki taas innolla ja oli valtaisan iloinen maalimiehiä löytäessään. Myöhemmin, kun lenkitin Jippiä siinä treenipaikan ympäristössä, Jippi veti kuin hullu kohti metsää ollen selvästi varma, että vielä niitä ukkoja jossain oli "pelastettavana". Ainakin tuntuu siis maalimiesmotivaatio olevan typyllä kohdillaan ;)

Torstaina 12.2. oltiin Hugon kanssa Niinun treeneissä. Tehtiin ensin pätkä 1-19 ja sen jälkeen kouluttaja mainitsi, että menossa oli jonkinlaista varomista. Kerroin sitten, että meillä on Hugon kanssa nyt tullut "kierre" siitä, että se on tullut epävarmemmaksi ja samalla minä autan ja varmistelen ohjauksissa enemmän, jolloin meno on tökkivää ja saa loppuen lopuksi Hugon vain epäröimään enemmän. Niinu lähti purkamaan ongelmaa siten, että palkattiin Hugoa enemmän lyhyistä pätkistä ja esteiden hakemisesta. Jo yhden treenin aikana Hugo sai selvästi enemmän luottoa, irtosi paremmin esteille ja vauhtiakin saatiin selvästi lisää! Jäi kyllä treeneistä superhyvä mieli, sillä juuri sellaista treeniä me Hugon kanssa nyt tarvitaan! Ollaan tehty ihan liikaa vain pitkiä ratatreenejä ja sitten kisattu, jolloin kaikki perustreeni ja yksittäisten asioiden treenaaminen palkaten pienistä osasuorituksista on jäänyt kokonaan pois. Tämä on selvästi kostautunut, joten nyt sitten keskitytään nimenomaan niiden yksittäisten asioiden vahvistamiseen ja lyhyiden ratapätkien tekemiseen palkaten useammin. Meillä on normaalisti Niinulle vain joka toinen viikko treenipaikka, mutta ostin irtovuoron ensi viikolle samaan ryhmään, koska Niinu osasi tosi hyvin palotella treeniä sopivaksi meidän ongelmaa ajatellen :)

Lauantaina 14.2. oltiin Jipin kanssa pentutreeneissä Jipin kanssa ainoana koirana, joten ei päästy hyödyntämään etupalkkaajaa, mutta käytin etupalkkana silti lelua. Koska edellisissä treeneissä jäi kaivertamaan juurikin hyppysuora, niin tehtiin sitten lauantainakin sitä. Oli helpottavaa nähdä, ettei tässä hyppysuorassa nyt näyttänyt olevan tiistainlaisia ongelmia eli kertaakaan Jippi ei tullut hypyistä ohi, eikä videoltakaan katsottuna näytä ainakaan mitenkään kovin selkeästi vilkuilevan/kyttäävän minua. Videolla näkyy myös pätkä, jossa lähetän Jipin putkeen ns. ulkokaarteesta ja takaaleikkaan putkelle. Tämä oli ensimmäisillä yrityksillä haastavaa, ja Jippi epäröi putkeen irtoamisen kanssa. Tosin videolta katsottuna oma ohjauskin on tässä kohtaa jotenkin luonnotonta... Mutta muutaman toiston jälkeen palkattuani pelkästä putkeen irtoamisesta, tuli selvästi varmuutta tähänkin.

Toisena treeninä lauantaina tehtiin puomin kontaktia. Puomin jälkeen oli hyppy, jonka taakse vein pallon. Lähetin Jipin kontaktille alasmenon sivusta. Parilla ensimmäisellä toistolla Jippi jäi kontaktille niin, että kaikki tassut oli kontaktipinnalla, mutta näistä pyysin sen vain pois kontaktilta ja tehtiin uusiksi. Parin kerran jälkeen haki oikeaan asentoon, sai palkan ja tämän jälkeen selvästi muistuikin mieleen, että mitä siellä pitikään tehdä. Tällä kertaa Jipillä tuntui pysyvän fokus hyvin eteen, vaikkei etupalkkaajaa ollutkaan. Kenties pallopalkka etupalkkana toimii kontaktilla paremmin kuin namipalkka...? Kävin palkkaamassa Jipin kontaktille, mutta se pysyi senkin jälkeen oikeassa asennossa suunta kohti etupalkkaa ja katse hakeutui hyvin eteen. Ensi kerralla voisin kokeilla sitten taas niin, että nostan alasmenon pöydän päälle ja tehdään kokonaista alasmenoramppia.

Lauantai-iltana koirat menivät minun vanhemmilleni hoitoon, sillä minä, Markus ja Markuksen sisko suuntasimme Porvooseen syömään ja katsomaan Ismo Leikolan showta. Oli kyllä hauska ilta ja hyvä show :) Illalla haimme koiruudet takaisin kotiin eli ei ollut sen pidempi visiitti tällä kertaa.

Sunnuntaina 15.2. ostin tuurausvuoron I-HAH:n jatkotason ryhmään Hugon kanssa. Ohjelmassa oli takaakiertotreeniä eli rata, johon mahtui kaikkiaan muistaakseni 5 takaakiertoa. Vähän ennakkoon kauhistelin sitä, että treeniaiheeksi osui juuri se meille kaikista vaikein ohjaus ja mietin, että mitenköhän näistä selviydytään nyt, kun Hugo on ollut tosi epäröivä takaakierroissa. Eipä kuitenkaan sitten yllättäen ollutkaan takaakiertojen kanssa minkäänlaista ongelmaa. Pari rimaa pudotettiin, kun ohjaus oli myöhässä tai jäin koiran linjalle, mutta takaakierroissa ei tullut empisiä, mikä oli tosi hieno juttu! Sen sijaan radalla mukana ollut A oltaisiin voitu jättää tekemättä, sillä tehtiin varmaan viisi toistoa ennen kuin Hugo suostui ottamaan alastulon kontaktin ilman yliloikkaa...... Eli ilmeisesti tarvitsee vielä tehdä lisää treenejä ponnarin kanssa!

Treenien jälkeen mentiin Hugon kanssa lenkille Sonjan ja Ofelian kanssa ja Hugo oli kyllä niin innoissaan päästessään piiiiitkästä aikaa Ofin kanssa lenkille :) 

Tänään olin Jipin kanssa Nina Mannerin kouluttamissa tokotreeneissä ja valitsin treenattaviksi asioiksi jäävät. Ei ollut tarkoituksena oikeastaan varsinaisesti treenata jääviä seuraamiseen yhdistettynä, vaan ihan vain harjoitella seisahtumista ja maahanmenoa. Näytin ensin miten olemme treenanneet seisahtumista eli niin, että minä peruutan koira edessäni ja stopatessani seisautan Jipin kädelläni, naksautan pysähdyksestä ja palkkaan. Tässä kouluttaja pisti merkille, että Jippi ehkäpä jonkin verran on alkanut tavoitella kättäni eli on voinut ymmärtää treenin siten, että sen tulisi tehdä nenäkosketus käteeni ja sitten pysähtyä. Pysäyttäessäni Jippiä kauempana minusta se nimittäin valui pari haparoivaa askelta minua kohti ennen seisahtumista. Niinpä muutimme treenisuunnitelmaa nyt siten, että teenkin nyt tehotreeninä viikon ajan pysäytyksiä siten, että lähetän Jipin kiertämään jotakin ja annan puolivälissä paluumatkaa "seis"-käskyn ja samalla viskaan lelun Jipin taakse. Tätä tehtiin treeneissäkin tänään ja Jippi jarrutti tosi napakasti lelun lentäessä. Tässä tarkoituksena onkin saada koiralle mielikuva siitä, että seis-käskyllä vedetään liinat kiinni ja seisahdutaan heti. Vähitellen sitten lelun heittämistä viivästytetään eli annetaan ensin käsimerkki käskyn tueksi ja koiran pysähtyessä lelu heitetään hetken päästä. Saatiin tämä ensimmäinen vaihe näistä treeneistä nyt läksyksi ja ensi viikolla treenataan sitten sitä kakkosvaihetta!

Seisahtumisen lisäksi tehtiin vähän sitä maahanmenoa. Jipin istuessa edessäni se menee nätisti maahan eli takaosa ei liiku, vaan pelkkä etuosa tekee liikkeen ja asento on suora. Kerroin ongelmaksi sen, että Jipin ollessa sivullani se lähteeä hieman poikittamaan maahanmenossa. Sama tapahtuu sekä Jipin ollessa vierelläni perusasennossa käskiessäni sen maahan että käskiessäni sen maahan seuraamisesta. Taas näytin miten ollaan tätä harjoiteltu ja ensimmäisenä "virheenä" oli se, että olen palkannut maahanmenoa oikealla kädelläni. Olen jostain syystä siis kumartunut koiran puoleen ja antanut namin jalkojen väliin oikealla kädelläni, jolloin koira helposti lähtee tavoittelemaan sitä oikeaa kättä aiheuttaen vinon asennon. Nyt tehtiin sama niin, että perusasennosta maahanmenoa palkkasinkin vasemmalla kädellä ja nimenomaan niin, että palkka tuli vieläpä hieman koiran ulkopuolelta, jolloin se entisestään vahvisti suoraa asentoa. Ja totta tosiaan: makuuasento oli aivan suora!

Tämän maahanmenotreenin yhteydessä tuli sitten esiin myös sellainen ongelmamme, ettei Jippi oikein meinaa malttaa odottaa perusasennossa paikoillaan. Se siis helposti siirtyy vähän vinoon perusasentoon, jos joutuu yhtään odottamaan perusasennossa ja siitä tietysti sitten maahanmenokin on vino. Tähän saatiin vinkiksi alkaa treenata häiriössä kontaktin säilyttämistä. Ensin siis niin, että koira istuu edessäni ja pidän namia avoimella kämmenellä sen pään vieressä. Koiraa ei käsketä jättämään namia, vaan sen tulee tarjota namin tavoittelun jättämistä ja sen sijan katsekontaktia ennen kuin se palkataan ko. namilla. Jippi kyllä pian tajusi tarjota katsekontaktia, mutta herkästi itsuessaan alkoi steppaamaan jaloillaan kärsimättömänä. Tähän neuvoksi sain tällaisen sattuessa vähän liikuttaa namikättä, jolloi koiran keskittyminen saadaan taas siihen kontaktin säilyttämiseen ja palkkaus tosiaan vasta, kun steppaus loppuu ja kontakti säilyy. Tätä treenailtiin tänään ja saatiin ihan hyviä onnistuisiakin. Vähitelen sitten lisätään haastetta eli enemmän sillä namikädellä "houkuttelemista" liikutellen kättä ja sitten, kun tämäkin sujuu, otetaan koira perusasentoon ja siinä tehdään samaa. Tarkoituksena olisi siis, että tällä treenillä saadaan koira keskittymään perusasentoon paremmin, kun sillä on jokin selvä "tehtävä", kun nyt Jippi tuntuu ajattelevan, että tehtävä on suoritettu heti, kun siihen perusasentoon on tultu.

Oli kyllä hyvät treenit tänään! Nyt vain ahkerasti pitää yrittää ehtiä treenailla näitä kotiläksyjä, jotta päästään sitten seuraavalla viikolla eteenpäin treeneissä :)

Kotona tein Hugon kanssa hieman doboiluja, kun pitkästä aika täytin meidän dobo-pallon. Vieläkin minua ällistyttää se, että Hugo ihan empimättä loikkaa dobon päälle, seisoo siinä ja tekee siirtymisiä maahan ja istumaan (tosin istuessa toinen takatassu meinaa lipsahtaa pallolta), kun ottaa huomioon, että Hugo on kohtalaisen alustapelkoinen, eikä huterat/liukkaat alustat ole yleensä sen juttu. Reipas dobo-poika se kuitenkin on :) Ja vieläpä tuntuu tekevän niin kauhean innokkaasti niitä treenejä, että täytyy nyt taas säännöllisemmin tehdä pieniä treenailuja. Wirneen poppoolla on dobo-treenit 14.3. ja tilasin kouluttajalta (I-HAHlainen Mari Mäkelä) myös dobo-kirjan. Ehkä siis jotain helpoimpia juttuja uskalletaan kokeilla Hugon kanssa sitten!