perjantai 11. marraskuuta 2016

Talvi on täällä!

Talvi tuli lumen ja pakkasten kera ja vaikka jatkuvat lumisateet välillä etenkin autoillessa pännii, niin kyllä se lumi vaan tekee kaikesta niin kaunista! Käytiin yksi ilta pitkä lenkki sen verran myöhällä, ettei muita lenkkeilijöitä juuri näkynyt ja Hugo ja Jippi pääsi nauttimaan kinoksista juoksennellen yhdessä ihan urakalla. Hugo fiksuna poikana tosin pysyi enemmän tallatuilla poluilla ja sieltä käsin vauhditti Jippiä, joka sitten sinkoili tohkeissaan ympäri hankea :D
Seuraavana aamuna kuitenkin oli kurjaa huomata, että Hugo ontuu etujalkaa. Edellisenä iltana Hugo könkkäsi puoli lenkkiä, mutta ihan tassuihin jääneiden lumikokkareiden takia. Nyt ei kuitenkaan kökkäreitä ollut ja silti näkyi selvä ontuminen. Olin muutamaa päivää aiemmin hetkellisesti näkevinäni pientä samaisen etujalan keventämistä, mutta koska se meni ohi pian, niin en ajatellut sen olevan mitään ihmeempää. Nyt ontuman myötä aloitettiin viikoksi kipulääke ja Hugo saa olla kevyemmällä liikunnalla nyt vielä muutaman päivän. Ontumista ei ole kipulääkkeen antamisen jälkeen näkynyt eli täytyy toivoa, ettei palaakaan! Ja nyt on Hugon tassukarvat leikelty taas mahdollisimman lyhyiksi, ettei kertyisi lumia anturoiden väliin. Kyllähän varmaan se lumikokkareiden aiheuttama nilkuttaminenkin jumiuttaa ja kipeyttää lihaksia. Ja ehkä täytyy tossutkin ottaa taas käyttöön, kun tänään aamulla (-12 astetta mittarissa) Hugo nosteli lenkillä tassujaan kylmyyden vuoksi. Jippiä sen sijaan ei lumikokkareet, eikä kylmyys vielä ole häirinneet - Huksi tuntuu olevan selvästi herkkätassuisempi :)

Hugon osalta treenailut keskittyy nyt siis lähipäivinä nenätyöskentelyyn. Nose Workissa sen kanssa on todelliseksi haasteeksi osoittautunut laatikkotreenit. Hugohan etsii hajut aika kivasti ympäristöön piilotettuna (ulkona ja sisällä) ja silloin ilmaisukin toimii melko kivasti. Laatikkotreenissä olen uskoakseni onnistunut saamaan Hugolle mielikuvan siitä, että sen pitää ilmaista laatikoita, eikä sitä tiettyä laatikkoa, jossa on haju. Eli se kulkee laatikoiden joukossa epäröiden ja ilmaisee herkästi minkä sattuu laatikon. Eli laatikkotreeneissä täytyy nyt palata ihan alkeisiin ja vahvistaa paljon sitä, ettei kyseessä ole "kosketusalustamainen" tehtävä, vaan hajutyöskentely.

Jipin kanssa tokoilut on siirtyneet lähinnä koti- ja hallitreenailuun, kun ulkona on pakkasta ja lunta. Seuraamista ollaan otettu lenkkien yhteydessä, mutta maahanmenoja ja istumisia ei oikein tarkene tehdä. Hallilla tehtiin keskiviikkona noutoa ja edettiin jo seuraavaan vaiheeseen. Nyt, kun rakennetaan noutoa ihan alusta asti uusiksi vältellen saalistamista, niin ollaan edetty oikeasti todella askel askeleelta. Edellisissä treeneissä tehtiin vain paluumatkaa eli niin, että jätän Jipin esim. 10 m päähän itsestäni ja kapulan Jipin eteen ja siitä sitten pyydän tuomaan kapulan minulle. Tämä on sujunut, joten keskiviikon treeneissä tehtiin ensin niin, että siirsin kapulan Jipin ja minun puoliväliin eli nostoon tultiin jo vähän vauhdikkaammin. Tämäkin sujui, joten otettiin myös niin, että jätinkin Jipin noin 10 m päähän minusta selkä minuun päin ja kapulan Jipin eteen (Jippi siis minun ja kapulan välissä). Siitä pyysin sitten noutamaan eli tuli parin askeleen verran kapulalle menoa, nosto ja sitten paluumatka mukaan. Ja homma toimi eli saalistusta ei ilmennyt eli ollaan tyytyväisiä :) Myöskään pureskelua ei ole ilmennyt, mutta olen kylläkin vielä pitänyt namikäden esillä Jipin tullessa sivulle eli ollaan käytetty luopumista edelleen apuna siinä sivulletulossa pureskelun estämiseksi. Hitaasti siis edetään, mutta suunta on oikea!

Treenattiin myös metallikapulan noutamista hypyn yli. Tällä kertaa Jippi ei kertaakaan tullut hypyn ohi palauttaessa, mutta tosi vinoon linjaan heitettyäni kylläkin annoin avuksi hyppy-käskyn kapulan nostamisen jälkeen. Tällä kertaa kuitenkin Jippiä selvästi ällötti metsku eli vauhti puuttui ja nosto oli hidas, kun Jippi oli sitä mieltä, että metallikapula oli ihan kaamea. Tähän en kuitenkaan turhaksi puutu, kun tätä ei sitten enää EVL:ssä tarvita. Minulle riittää, että Jippi noutaa metallin, nostaa sen pudottelematta ja palauttaa sivulle - ei sen tarvitse olla sen näköinen, että se on maailman kivoin liike, kun sitä se ei sen mielestä selvästikään ole. Nythän siis tehtiin myös vieraalla kapulalla, joka on vähän eri materiaalia (kevyempi) kuin meidän oma. Eli sekin toki varmasti vaikutti siihen, että oli tavallistakin ällömpi Jipin mielestä. Täytyy siis treenailla paljon erilaisten materiaalien pitoa ja palkkailla isosti! Ja treeneissäkin treenailla usein vierailla metallikapuloilla.

Viime viikonloppuna oltiin agilityn arvokisaleirillä, mutta siitä oma julkaisu, kunhan kerkeän purkamaan videoita yms. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti