Näin pitkää päivitystaukoa ei olekaan tainnut ennen tässä blogissa olla. Syitä on monia ja muun muassa vapaa-ajan vähyys (töissä ollut tärkeä deadline, jonka takia iltaisin/viikonloppuisin on tullut kirjoiteltua ihan muuta kuin blogitekstejä) on vaikuttanut siihen, ettei ole saanut aikaiseksi kirjoittaa. Suurimpana syynä ehkä kuitenkin on ollut jonkinlainen pohjalle putoaminen vähän lajissa kuin lajissa (paitsi rallyssa!), eikä tämän vuoksi ole oikein innostanut täällä kirjoitella siitä, miten kerta toisensa jälkeen vain tulee epäonnistumisia. Agilityssa pidettiin treenitaukoa kuukauden verran ja kisataukoa kertyi lähes 3 kk. Tokossa ollaan treenattu ja nyt taas kisattu, mutta siellä toistuu sama kaava kuin agilityssakin hiljattain - treenit sujuvat tosi kivasti ja fiilis on treeneissä tosi kiva, mutta kisoissa pakka hajoaa. Agilityssa oma keskittyminen ei riitä kisaradoilla ja tokossa puolestaan Jippi on ollut nyt kolme VOI-koetta todella alavireinen ja vähän jopa paineistuneen oloinen.
Katsaus Jipin tokoihin
Jepjep. Kolme VOI-koetta takana (eikä yhtään ykköstulosta....). Ensimmäisestähän kirjoittelinkin jo aiemmin ja siellä jäi yhdellä nollauksella juuri ja juuri ykköstulos saamatta, mutta enemmänkin harmitti se, että Jippi haukkui jättöjen yhteydessä. Positiivista kahdessa myöhemmässä kokeessa on se, ettei jättöjen yhteydessä ole esiintynyt haukkumista, vaikkakin paikkiksessa kummassakin kokeessa on ilmennyt sivulla odottamisessa mutinaa. Itse paikkiksen ajan on siis ihan rauhassa ja hiljaa, mutta jotenkin se odottaminen siinä vierellä ennen maahan käskemistä on tosi levoton.
Mikään yksittäinen liike ei ole osoittautunut ongelmakohdaksi kokeissa, vaan virheet on tullut vaihtelevasti eri liikkeissä. SM-kisoissa otti selvästi häiriötä naapurikehän kovista käskytyksistä ja mm. nollasi tästä syystä luoksarin, kun stopin hetkellä naapurikehässä käskytettiin maahan ja Jippi juoksikin minun luokse, vaikka olikin jo pysähtymässä käskylläni. Kolmannessa VOI-kokeessa nollattiin sitten ohjattu, jossa Jippi haki väärän kapulan. Tätä virhettä Jippi ei yleensä IKINÄ tee, mutta nyt kapulat oli huonosti erottuvat ja kapuloiden takana oli houkuttelevia värikkäitä kartioita, jonka takia jokaikinen VOI-koira juoksi kapulosta ohi kartioille.
Nollaukset olivat siis jonkinlaisia työtapaturmia ja niitä en edes niinkään jäänyt harmittelemaan. Se mikä nyt on harmittanut ihan hurjasti, on se fakta, että kehässä on ihan erilainen koira kuin treeneissä. Minun normaalisti niin innokas ja kovan työmotivaation omaava treenikaveri lässähtää koekehässä täysin. Viimeisimmässä kokeessa seuraaminen oli kaikissa liikkeissä ihan luokatonta. Mukaan mahtui pitkiä pätkiä ilman minkäänlaista kontaktia ja Jippi jätätti paikoin selvästi, vaikka tuollaisia mokia ei oikeasti treeneissä ikinä ilmene ja olen ollut ihan hurjan tyytyväinen seuraamiseen nyt treeneissä.
Eli kokeiden mielentila on nyt ihan oikeasti ongelma. En halua mennä yhteenkään toko-kokeeseen ennen kuin olen saanut sumplittua, miten tuota saisi ratkaistua. Ja siinä ongelmana on se, etten tiedä, mistä se lässähtäminen koekehässä johtuu. Palkattomuuteen reagointia en usko sen olevan, koska palkattomuustreenit ei tuo lainkaan samanlaisia ongelmia esiin ja toisaalta kokeissa ei fiilis lässähdä vähitellen, vaan on ihan tiessään jo heti aloittaessa (ja oikeastaan ennen kehääkin). Jippi vastasi SM-kisoissa hyvin sosiaaliseen palkkaan ja oli kivasti mukana ja aika hyvällä fiiliksellä, mutta nyt viimeisimmässä kokeessa fiilis oli kamala. Jippi ei reagoinut sosiaaliseen palkkaan ja jouduin kalastella sitä mukaani liikkeiden väleissä. Eli tuota toki täytyy yhä treenata, vaikkakaan en oikein tiedä, että miten ja missä tilanteissa, kun treeneissä toimii hyvin. Pohdin, että voisiko Jippi reagoida koetilanteen ilmapiiriin ja muiden jännitykseen? Minä itse en huomattavasti jännitä, mutta toki tilanne on poikkeava ja ympärillä on paljon hermostuneita ihmisiä ja jännittyneisyyttä eli voisiko se vaikuttaa? Jippi nimittäin jo koepaikalle tullessa oli viime kokeessa tosi vetämätön (oli kyllä tosi helteistäkin). Ajattelin testata sellaista ainakin, että menen treenaamaan koepaikoille, jotta tottuu siihen koeilmapiiriin ja jännitykseen.
Nyt pidetään kuitenkin varmasti tokokokeista vähän taukoa, sillä viime koe oli itselle valtavan suuri pettymys. On älyttömän harmillista, että kokeissa suoriudutaan todella ala-arvoisesti, vaikka oikeasti tiedän meidän osaavan paljon paremmin. Viilaamista riittää kaikissa liikkeissä, mutta treenien perusteella ykköstulos pitäisi tulla ihan helposti kuitenkin, joten on tosi harmi, ettei pystytä osaamista näyttämään koetilanteissa. Viime kokeesta on nyt 1,5 viikkoa ja tuona aikana ei olla nyt tokoiltu lainkaan. Jipin kanssa on tosin edelleenkin ihanaa treenata tokoa, kun tykkään tosi paljon sen asenteesta ja innosta tokoa treenatessa, mutta valitettavasti kyllä pakko myöntää, että motivaatiota syö se, jos ei näe mahdollisena sitä, että voisi onnistua kokeissa. Jos ongelmat olisi sellaisia, joihin tietäisin treenitavan, niin ne ei motivaatiota laskisi, vaan päinvastoin saisin enemmän intoa treenata, mutta nyt minulla ei ole mitään tietoa, miten pitäisi tästä jatkaa. Siksi siis pieni mietintätauko ja päätin, että haetaan fiilistä koekehiin rally-tokokokeista (pariin kokeeseen ilmo laitettu).
Katsaus Jipin agilityyn
Kisoissa keväällä ennen tauolle jäämistä alkoi vähitellen tuntua siltä, että aletaan olla enemmän ja enemmän "samoilla radoilla" eli sähellyksen määrä väheni ja valtaosin meno oli aika jees, vaikka mukaan sitten mahtuikin aina yksittäisiä virheitä. Taukoa kuitenkin pidettiin, kun juoksut tuli sopivasti siihen väliin, eikä kuitenkaan enää metsästetty SM-nollia. Viikko sitten käytiin kisailemassa kahden agilityradan verran melkein 3 kk kisatuon jälkeen ja minun on pakko myöntää, että niiden ratojen jälkeen oli melkoisen maassa. Treenit on lähiaikoina sujunut tosi kivasti ja on tullut sellainen olo, että meidän osaaminen on mennyt lyhyessä ajassa aika ison harppauksen eteenpäin. Siksipä odotukset olivat kisojakin ajatellen suuret. Ei niinkään tulosten kannalta eli en siis mennyt radoille varsinaisesti nollia odotellen, vaan oli vain odotuksissa, että saadaan ihan kivaa menoa aikaiseksi ja kohtalaisen ehjiä kokonaisuuksia. No nepä radat olikin sitten kaikkea muuta kuin ehjiä kokonaisuuksia. Radat olivat tosi vaikeita ja ylipäänsä tuloksia tuli vähän. Lisäksi radoilla oli yllättäen 65 cm rimat, jotka tuntui hurjalta, kun ei olla koskaan sellaisia ratana tehty (tuo korkeushan tulee vuodenvaihteessa poistumaan kokonaan säännöistä) ja lisäksi kisat oli vieläpä Hurtta Areenalla melko raskaalla pohjalla, joten en ollut ajatellutkaan, että siellä tuomari pistäisi kuusvitosen rimat. Rimat siis aiheuttivat minulle jännitystä ja pohdin jo ennen ekaa rataa, että pitäisikö jättää suosiolla väliin. Ainoa ilo noilla radoilla olikin sitten lopulta se, että rimakorkeus ei tuottanut ylipääsemättömiä ongelmia, Jippi piti riman myös haastavassa takaakiertokohdassa ja puomin kontakti toimi hyvin. Muuten radoilta ei mitään hyvää sitten löytynytkään. Molemmilta poistuttiin kesken leikin, kun meno oli sen verran kaaosta. Itse olin ihan totaalisen hukassa ja sujuvuus oli kaukana, mutta niin oli Jipilläkin vähän jänniä ratkaisuja, kuten selän takaa väärille esteille suhaamista, vaikka oikea este oli suoraan nenän edessä. Onneksi en jaksa yleensä harmitella ihan kauhean kauaa, joten näidenkin surkeaakin surkeampien ratojen jälkeen heti kotiin tullessa laitoin ilmoittautumisen seuraaviin kisoihin.
Eilen oli vuorossa sitten ne kisat ja vuorossa kaksi agirataa ja yksi hyppäri. Ja voi, että kun oli hyvä fiilis kisojen jälkeen!!! Nollia ei tullut, mutta tässä lajissa fiilis ei olekaan suoraan verrannollinen nollien määrää :) Jokaisella radalla nolla jäi kiinni jostain pienestä jutusta, mutta kaikkiaan oli meno sujuvaa ja tehtiin kaikilla kolmella radalla yhteistä rataa ja ilman panikointia ja sähläystä! Totaalisen erilaista menoa kuin viikko sitten, joten ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Ekalla radalla valitettava vitonen vikan riman pudotuksesta ja sillä kolmas sija melko haastavalla radalla. Tokalla radalla (hyppäri) yksi ylimääräinen hyppy, mutta ihan itse ohjasin Jipin sinne eli ohjaajan aiheuttama HYL. Muuten tälläkin radalla paljon onnistumisia ja kokonaisuutena ihan jees rata. Vikalla radalla haastavia kohtia, mutta onnistuttiin monessa vaikeaksi ajattelemassani kohdassa. Ainoastaan vikat kolme estettä koitui kohtaloksi. Kolmasvika este oli puomi, jolle tein päällejuoksun, jotta sain Jipin ohjattua seuraavana esteenä olevalle keinulle suoraan puomin edessä olevan hypyn sijaan. Päällejuoksuja ei olla puomilla tehty ja A:lla ne on osoittautuneet haastaviksi (aiheuttaa epävarmuutta Jipille ja herkästi loikkaa). Päällejuoksu aiheuttikin sitten ensimmäista kertaa ikinä sen, että Jippi loikkasi puomin kontaktin yli. Sehän on kyllä joskus aina vapautellut itseään kontaktilta omatoimisesti, mutta nyt se hidasti selvästi vauhtia, kun lähdin tekemään päällejuoksua ja loikkasi sitten siitä kohdassa, mihin sillä hetkellä jäi. Tämä menee siis treenilistalle, jotta saadaan päällejuoksut toimimaan sekä puomilla että A:lla! Puomin jälkeiseltä keinulta tuli lentokeinu, mikä varmaankin johtui ihan siitäkin, että alla oli lennokas puomi ja tästä toki aiheutui epävarmuutta ja itsekin jäin epäröimään. Kontaktivarmuus on nyt siis treenilistalla ihan ykkösenä. Ykkösenä treenilistalla on ollut jonkin aikaa takaakierrot ja niiden yhteydessä rimojen pysyminen, mutta näissä tuntuu tulleen edistystä. Niinpä voidaan ottaa pääasialliseksi treenattavaksi nyt nuo kontaktit ja pitää ne takaakiertotreenailut siinä ohella kyllä toki myös.
Katsaus Hugon rallyihin
Hugon rally on sujunut aika kivasti ja alkaa tuntua siltä, että syksyllä voitaisiin hyvinkin suunnata VOI-kokeisiin. Ollaan tehty nyt ratoja, joissa on ollut jo paljon oikean puolen työskentelyä mukana ja eri tehtävät, spiraalit, pujottelut yms. sujuu jo aika kivasti oikeallakin puolella. Ainoastaan paikalla käännökset tarvitsevat vielä lisää treeniä ennne kuin voidaan suunnata kokeisiin. Lisäksi treeniä vaatii myös käytösruutu, jossa Hugola ei meinaa maltti riittää, vaan herkästi alkaisi komentamaan, jos olen ihan hiljaa ja vaikka sille juttelenkin, niin silloinkin saattaa meinata vaihtaa asentoa, jos tehdään pidempi pätkä. Hugo ei oikein meinaa mieltää käytösruutua tehtäväksi vain "turhaksi odotteluksi", joten ei koe, että sen pitäisi pysyä paikoillaan ja olla suu supussa :D Treeniä treeniä siis!
Tämä oli nyt tällainen vähän tylsähkö kuvaton ja videoton julkaisu, mutta piti vain saada vuodatettua tämä teksti tänne selityksenä siitä, että miksi en ole kirjoitellut. Yritän nyt aktivoida kesän innoittamana blogia, kun pahin työhässäkkäkin on vähän nyt laantunut, kun sain väitöskirjan kirjoitettua :)
Ai niin, ja tässä päivitysten välissä Jippi täytti toukokuun puolivälissä kolme vuotta! Iso tyttö jo ja silti vielä onneksi niin lapsenmielinen :) Huomenna puolestaan on Hugon synttärit ja juhlistamme hieronnan merkeissä, sillä Relatassun koirahieroja Sanna tulee hieromaan molemmat koiruudet, mikä on Hugolle varsin mainio tapa viettää synttäreitä. Ja torstaina suunnataan mökille juhannukseksi ja se vasta onkin kivaa Huksin mielestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti