Tilannekatsaus Jipin agiin

Joulutauon jälkeen palattiinkin agin pariin taas oikein "urakalla", kun 7.-8.1.2017 oli I-HAH:n valkkuleiri. Lauantaina päästiin Jenna Caloanderin syyniin ja testattiin radalla kontakti- ja keppiosaamista, joita oli yksittäisinä testailtu edellisellä leirillä ja oltiin saatu läksyjä. Ekalla leirillä haastavimmaksi Jipille osoittautui puomi-putkierottelu ja ollaankin nyt treenattu sitä. Homma toimii jo aika hyvin silloin, kun minulla ei ole liikettä eli paikoiltani pelkällä sanallisella käskyllä pyydän Jippiä erottamaan putken ja puomin. Tällöin valinta osuu oikeaan jo melko varmasti. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut se, että kun minun liike tulee mukaan, Jipin automaattinen valinta on putki ja selvästi minun liike saa Jipin keskittymisen kokonaan pois sanallisten käskyjen kuuntelusta. Eli saatiin lisäläksyjä tämän asian tiimoilta ja treenin päätteeksi myös tuli Jennalta "tuomio", että putkilla on Jipin silmissä ihan liian korkea arvo. Sitä ei ole erityisesti putkista palkattu, eikä niiden arvoa ole rakennettu tarkoituksella niin suureksi, mutta minkäs sille mahtaa, kun typy tykkää palkata itseään putkirallilla eli lelun kanssa juoksee ympäri kenttää putkesta toiseen viihdyttäen itseään. Tälle käskettiin nyt pistää stoppi.

Jennan radalla testattiin myös kontakteja. Puomi ja A toimivat hyvin - JEE! Keinu oli asetettu laskeutumaan kohti seinää ja vieläpä hallin nurkkaa eli ohjaajan piti jäädä selkeästi koiran taakse. Tässä Jippiä selvästi alkuun vähän jänskätti se seinää päin laskeutuminen, mutta pari kertaa, kun palkan kera vahvistettiin tätä, niin teki hienoja keinuja myös seinää kohti. Tätä siis vahvistetaan nyt kotiläksynä! Tehtiinkin keinua vähän jo tuon jälkeen yksissä Niinun treeneissä, joissa oli sopivasti samantyylinen kohta radalla. Niinun kanssa keskusteltiin paljon asiasta ja tuli esiin, että Jipillä keinun kriteerit on vielä liian epäselvät, jotta pystyisi tuollaista massiivista vaikeutusta kestämään. Ja kyllä oli pakko nostaa käsi pystyyn virheeni myöntämiseksi, sillä olen todella vaihdellut keinun kriteeriä todella vallattomasti. Alunperinhän Jippi on tarjonnut luonnostaan keinulle 2on2offia ja sitä vahvistin silloin nuorempana. Kisaradoilla olen kuitenkin antanut sen vapautua pamauksesta tai itse huikannut vapautuksen aina ennen kuin Jippi pysähtyy 2on2offiin ja olen sitten vain alkanut todeta, että ehkä se pamauksesta vapautus onkin ok. Sitten samaan aikaan kuitenkin treeneissä vaihtelevasti vaadin pysymistä tai sitten en. Tuota pohtiessani tajusin, kuinka valtavan epäreilua se Jipille on! Eli tämän myötä asetin uudet kriteerit: Keinulla on meillä jatkossa käytössä 2on2off. Olen henk.koht. sitä mieltä, ettei noin kevyellä välttämättä 2on2off ole aina optimaalisin ja välillä näkeekin, että keinu pääsee Jipin takaosan painon alla heijaamaan ylös, mutta koska se on Jipille luonteva tapa suorittaa keinu, niin koen, että 4on-muotoon vaihtaminen olisi todella vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Ja toisaalta 2on2offissa kriteereistä on itsellä helpompi pitää kiinni, kun 4on-versiossa herkästi lähtee huomaamattaan vapauttamaan aiemmin ja aiemmin ja koira oppiikin livistämään. Nyt siis rakennetaan keinulle osaaminen palasissa ja kävinkin treenaamassa muutamien toistojen verran keinua niin, että harjoiteltiin ihan vain taaksejäännin sietämistä ja tiukkoja käännöksiä keinulta.


Takaisin niihin Jennan treeneihin: Keppiosaamista testattiin myös eli oli kaksi todella haastavaa keppikulmaa ja mukana häiriöputkia sekä sisäänmenojen vieressä että keppien loppupäässä. Putkiansat imi Jippiä kovasti ja tämä oli toinen vahviste tuolle, että Jenna totesi Jipin liian putkihulluksi. Kun päästiin putkiansoista ohi, niin kepit toimi hienosti eli sisäänmenot onnistui vaikeisiinkin kulmiin ja taas tuli kehuja Jipin häiriönkestosta kepeillä eli se ei kyllä ihan hevillä kesken lopeta, kun se on kepeille kerran päätynyt. Saan ottaa etäisyyttä, jäädä taakse, pysähtyä, vedättää jne. ja tällä ei ole olennaista vaikutusta Jipin kepittelyyn :)

Sunnuntaina leirillä oli vuorossa Elina Jänesniemen treenit, joissa ei ollutkaan sitten yhtään kontakteja tai keppejä, vaan testattiin linjojen ohjaamista, häiriöesteiden ohituksia ja ohjaukseen tulemisen ja irtoamisen tasapainoa. Tässä videomateriaalia sunnuntain treeneistä:

Olin tosin tyytyväinen Jipin tekemiseen, vaikka parit putket osoittautui taas varsinaisiksi ansoiksi meille ;) Tuo videolla näkyvä ensimmäinen putkiansa (Jippi siis irtosi keskellä kenttää olevan putken vasempaan päähän) oli sellainen, että lähes poikkeuksetta koirat tuntui sinne imevän, mutta sitten taas tuo loppupätkän putkeen irtoaminen (vaikka treenikaveri oli seisomassa putken edessä fyysisenä esteenä!) oli puolestaan sellainen, johon yksikään muu koira ei hairahtanut :D Jipin mielestä suorasta putkesta suoraan putkeen baanattaminen on vain yksinkertaisesti niin SIISTII!!! Mutta tietämättä edellisen päivän kommenteista mitään, Elina totesi treenin päätteeksi, että minun pitäisi välttää sitä, että Jippi pääsee palkan kanssa rallaamaan putkia. Nyt, kun se tuli kahden kouluttajan suusta peräkkäisinä päivinä, niin ei kai siinä muu auta kuin uskoa :D Eli nykyään joko palkkaan leikittämällä lelulla ilman, että päästän irti tai sitten jos päästän irti/heitän lelun, niin kutsun Jipin luokseni ja jatkan leikkimistä sen kanssa sen sijaan, että jättäisin sen yksinään rallailemaan.

Elinan treenissä nousi esiin pari todella mielenkiintoista seikkaa:
-Sokkari kääntää normaalisti koiraa max 45 astetta eli sitä tiukempiin kulmiin se ei ole optimaalinen, ellei koiraa ole erikseen opetettu reagoimaan sokkariin tiukemmin kääntymällä. Jipillä ei näin ole, joten pitäisi muistaa tarkistaa käännöksen suuruus tehdessä valintaa sokkarin ja valssin välillä!
-Moni etenkin kokematon koira ei osaa vaihtaa laukkaa päällejuoksuissa. Koira valitsee luonnollisesti sen puoleisen laukan, jolla ohjaaja sijaitsee. Päällejuoksussa ohjaaja sijaitsee ns. ulkokaarteessa ja kokematon koira saattaa tämän vuoksi ponnistaa hyppyyn ohjaajan puoleisella laukalla ja tajuta sitten hypyllä, että hitsi laukka pitääkin vaihtaa ja tämä riman päällä tehty vaihto voi herkästi aiheuttaa rimanpudotuksia. Meillä päällejuoksuissa tulee todella herkästi rimoja alas, joten minähän toki tämän kuullessani kyselin lisäinfoa. Saatiin kotiläksyjä, joilla voin opettaa Jippiä lukemaan päällejuoksua niin, että osaa jatkossa vaihtaa laukan jo ennen ponnistamista, jolloin rimat toivottavasti pysyy paremmin. Alettiin näitä kotiläksyjä jo treenatakin ja videolta hidastettuna katsoessa todella näki, miten Jipin jalat todella monesti hypyn päällä teki pienen vaihtoliikkeen. Rimat ei putoillut, mutta älyttömän useasti kyllä kolahti jalat rimaan. Eli tätä treeniä lisää!


Oli älyttömän hyvä leiriviikonloppu ja hurja into päästä tekemään kotiläksyjä. Kyllä me vielä nuo asiat opitaan ja saadaan vahvoiksi!!

Katsaus vuoteen 2016 ja tavoitteet vuodelle 2017

On taas se aika vuodesta, että vilkaistaan vähän, mitä menneelle vuodelle oikein mahtuikaan ja samalla on aika luoda jo katse kohti tulevaa vuotta. Niinpä ensin katsotaan, miten vuodelle 2016 asetetut tavoitteet täyttyivät. Toteutuman kommentoit on kirjoitettu vihreällä tekstillä, jotta erottuu siitä varsinaisesti tavoitteesta.

Hugon ja Nooran tavoitteet vuodelle 2016
-Jatketaan agilityn treenaamista noin kerran viikossa rytmillä. Tarkoituksena on saada Hugon itsevarmuutta kasvatettua entisestään ja tämän myötä yhä enemmän irtoavuutta. Kisaamaan tuskin on tarkoitus suunnata, ja treeneissä tarkoituksena onkin tarkoitus jatkossakin käyttää medikorkeuksia. Pääpaino siis siinä, että meillä molemmilla olisi hauskaa! Hugon kanssa agilityssa lopetettiin säännölliset treenit, sillä selkä tuntui herkästi jumiutuvan ja Hugo onkin nyt ilman viikottaista agilitytreeniä pysynyt jumittomampana. Edelleen se on välillä päässyt tuuraamaan Jippiä treeneihin ja käydään silloin tällöin huvittelemassa pienin rimoin, mutta tosiaan säännölliset agilitytreenit ollaan jätetty.
-Tarkoituksena olisi päästä ainakin kesällä taas treenaamaan rally-tokoa ohjatusti. AVO on tarkoitus korkata alkuvuodesta ja tavoitteena on saada RTK2 vuoden 2016 aikana. VOI-korkkausta en vielä uskalla asettaa tavoitteeksi, kun riippuu niin kovasti siitä, miten tuo oikean puolen työskentely edistyy. Tämä melkein täyttyi. Kaksi AVO-koetta käytiin ja niistä hyväksytyt tulokset. Kolmas tulos oli tarkoitus jättää loppuvuoteen, mutta sitten lyhyen kipulääkekuurin aiheuttama doping-varoaika hajotti nämä suunnitelmat. Ollaan kovasti treenailtu VOI-luokkaa silmällä pitäen eli vaikkei sinne vielä siirryttykään, niin ajatuksissa sekin on ollut ;)
-Kesäkaudella tehdään metsäjälkiä ja hieman kiinnostuin myös verijälkimahdollisuudesta! Katsotaan, josko innostuttaisiin kokeilemaan sitäkin. Metsäjälkiä tehtiin kesäkaudella jonkun verran, mutta verijälki kyllä jäi täysin ihan sen hankaluuden takia. Vaatii niin paljon etukäteisvalmisteluita ja jäljen tekemisen edellisenä päivänä, että jäi tekemättä...
-Uutena harrastuksena Hugolle on kaavailtuna hajuerottelua/noseworkia. Tarkoituksena on aloittaa treenit alkuvuodesta itse kasaamani treeniryhmän kanssa kouluttajan kera. Nosework-kisoja ei taida vielä Suomessa juuri olla (eikä se ainakaan ole virallinen kilpailulaji), mutta mikäli sellaisia tulevaisuudessa ilmaantuu, niin voitaisiin mahdollisesti kokeilla Hugon kanssa tätä kisalajia! Mutta vaikkei kisaamaan päädyttäisikään, niin tarkoituksena olisi opettaa Hugolle hajuerottelua ja kesällä/syksyllä mahdollisesti kokeilla, josko Hugosta saataisiin sienikoira :) Nose Workia treenattiin melko ahkerastikin. Käytiin hajutestissä, jossa minä pilasin Hugon suorituksen, mutta saatiin arvokasta kokemusta. Hugo on kehittynyt Nose Workissa niin, että etsii ja ilmaisee todella kivasti sekä ulko- että sisäetsinnässä, mutta valitettavasti laatikkoetsintä on selvästi heikoin lenkki, kun siinä Hugo tekee enemmän töitä silmillä eli ilmaisee laatikoita, eikä hajua. Sienikoiraksi oli tarkoitus tähdätä, mutta innostuttiin ihan oikeasta noseworkista sen verran, että panostetaan kyllä ennemmin siihen ja tähdätää kokeisiin Nose Workissa.
-TERVEYS! Tämähän se on aina se kaikkein tärkein tavoite. Tavoitteena on säästyä lihasvammoilta yms. nyt, kun agilitytreeneissäkin siirryttiin vähän iisimpiin treeneihin. Muutenhan Hugo on ollut tähänkin asti kovin terve koira eli saman linjan toivon jatkuvan! Tämä loppuen lopuksi toteutui mainiosti. Syksyllä oli pieni ontuminen/epäpuhtausjakso, jonka seurauksena lyhyt kipulääkekuuri, mutta sen jälkeen ei ole ongelmia ollut, joten siitä taidettiin selvitä onneksi vähällä. Polven nivelrikkoepäilyn takia polvet kuvattiin, mutta osoittautuivat siisteiksi, joten terveyden osalta onneksi kaikki kunnossa :)

Jipin ja Nooran tavoitteet vuodelle 2016
-Agilityssa ensimmäinen osatavoite on saada kontaktit kisakuntoon ja päästä korkkaamaan agilityradatkin. Vuoden 2016 aikana toiveena olisi saada luokkanousu kakkosiin. Toiveena olisi "mahdollisimman ehjä" agilityvuosi ja mikäli sellainen saadaan, niin uskallan aavistuksen haaveilla myös kolmosiin nousemisesta vuoden 2016 aikana. Muttei haittaa, jos se jää vain haaveeksi :) Kontaktit saatiin kisakuntoon (joskin ikuisestihan niitä työstetään :D ) ja päästiin starttamaan kevättalvella agiradat. Vuosi oli agilityn osalta paaaaaljon menestyksekkäämpi kuin mitä ikinä uskalsin ajatellakaan, sillä mukaan mahtui kolme SERTiä, kun ykkösluokasta noustiin kakkosluokkaan maaliskuussa, kakkosluokasta kolmosiin elokuussa ja sitten vieläpä vuoden huipennukseksi saatiin ekalla kolmosluokan nollalla SERT-A. Paljon ollaan opittu ja kehitytty, mutta hurjasti on vielä opittavaa!
-Tokossa olisi tavoitteena saada TK1 alkuvuodesta. Varovaisesti uskallan ehkä asettaa tavoitteeksi myös TK2-koularin vuoden 2016 aikana! Tärkeintä on taas pitää treenit mielekkäinä ja ylläpitää Jipin intoa ja motivaatioa (joskaan tämä ei vielä ainakaan ole osoittautunut olevan mitenkään vaikeaa :D ). Tokossa tavoitteet täyttyivät, sillä saatiin vuoden aikana sekä TK1 että TK2. Motivaatio on säilynyt huipussaan ja intoa piisaa, joten senkin osalta on ollut varsin kiva tokovuosi :)
-BH-kokeen suorittaminen hyväksytysti. Pitkä paikkamakuu hirvittää ja siksi en tämän kanssa halua kiirehtiä kauheasti, kun Jipillä on ollut toistaiseksi paikkisten kanssa pientä levottomuutta havaittavissa. Ensin siis tavoitteena löytää paikkiksiin oikea mielentila ja sen jälkeen voitaisiin sitten suunnata BH-kokeeseen. Juu ei käyty BH-kokeessa. Se paikkis hirvittää ja lisäksi jotenkin itse koen, että Jippi vielä viime kesänä oli kaupunkiosuuteen liian "raakile". Sehän yleensä on se BH:n helpoin osio, mutta Jipillä on esiintynyt muille koirille hihnassa haukkumista (siis ihan pienestä asti - johtuu epävarmuudesta) ja vaikka tästä ollaankin hyvin pitkälti päästy eroon, niin olen halunnut päästä siitä täysin ennen kuin BH-kokeeseen mennään.
-Kesällä on tavoitteena metsäjäljen kokeileminen Jipin kanssa. Ei olla jälkiä lainkaan tehty, mutta kokeillaan kuinka lähtee sujumaan! Kyllähän tämä täyttyi, sillä jälkeä kokeiltiin. Huonoa onnea oli matkassa, sillä jokaisella niistä muutamasta kerrasta, eksyi marjastaja lähihuudeille aiheuttaen sen, että Jippi kesken jäljen siirtyi vanhasta tottumuksesta hakumoodiin eli lähtikin bongaamaan marjastajaa ilmavainulla. Päädyin siis pitäytymään hakuilussa ;) Ehkä ensi kesänä vaivaudutaan jäljestämään kauemmaksi niin, että varmistutaan siitä, ettei eksytä samalle pläntille marjastajien kanssa...
-Paimennuksesta ja hakuilusta en osaa vieläkään oikein asettaa tavoitteita, kun edelleenkään en osaa yhtään arvioida minkälainen edistyminen olisi realistista. Toistaiseksi tavoitteena olkoon se, että molemmissa lajeissa mennään eteenpäin ja tavoitteet täsmentyvät varmasti sitten vuoden mittaan. Paimennettiin vuoden aikana ehkä vajaa kymmenisen kertaa ja vaikka tietyissä asioissa tuli edistystä, niin tuntui kuitenkin, että junnataan aika paikoillaan. Jipillä olisi ehkä kykyä, mutta tuntuu, että olen tehnyt hallaa sillä, että olen alkutaipaleella puuttunut sen tekemisiin liikaa. Siitä onkin tullut aika epävarma paimentaessa ja koska itsekin sitä olen, niin ei ole hyvä kombinaatio. Paimennukset siirtyi arkien osalta syksyllä päiväaikoihin, joten ei enää aikataulullisesti ollut mahdollista siellä käydä, joten tämä jäi nyt hetkeksi ainakin tauolle. Hausta oli taukoa myös tuossa alkuvuodesta/kesällä, kun silloinen hakuryhmä treenasi samana päivänä toisten treenien kanssa. Nyt syksyllä kuitenkin löydettiin hakuryhmä, joka treenaa vaihtelevina aikoina ja se sopi meille hyvin, joten nyt ollaan taas käyty muutamissa hakutreeneissä, yksissä partiointitreeneissä ja yksissä taajamaetsinnöissä. Ollaan alettu rakentamaan Jipille systemaattisesti pistotustyöskentelyä hakuun ja tuntuu hyvältä tavalta edetä sen kanssa. Sehän on kyllä aina etsinyt ja ollut aika sitkeäkin siinä touhussa, mutta ongelmana on ollut se, etten ole saanut opetettua uppoamista suorin pistoin keskilinjalta lähettäessä. Nyt ollaan siis takerruttu tuohon ja pienin askelin mennään eteenpäin. 
-MH-luonnekuvaus on tavoitteena suorittaa keväällä. Juoksut sotki tämän suunnitelman eli Jippi joutui jäädä kotiin minun lähtiessä seuraamaan muun J-pentueen MH-luonnekuvausta...
-Ja se TERVEYS! Jippi on toistaiseksi ollut kovin terve eli toivotaan toki, että näin on myös ensi vuonna. Tämä toteutui eli Jippi on ollut läpi vuoden täysin terve. 

EDIT: En saa jostain syystä useista muokkausyrityksistä huolimatta värejä vaihdettua lopputekstistä... Hugon tavoittet nyt siis itsepäisesti on ja pysyy vihreinä, vaikka niitä kuinka muokkaisin :/

Vuodelle 2017 asetetaan seuraavanlaisia tavoitteita:

Hugon tavoitteet vuodelle 2017
-Rally-tokoa on tarkoitus treenailla ylempiä luokkia silmällä pitäen. Tarkoituksena on käydä kolmas AVO-kisa alkuvuodesta ja sen myötä saada RTK2. VOI-luokan korkkausta uskalletaan suunnitella ehkäpä loppuvuoteen, mutta sitä ennen täytyy saada seuraamisen edistäminen kuriin (vaikeuttaa montaa liikettä tai ainakin kokonaisuutta) ja treenattava käytösruutua (Hugolle ohjaajan vieressä tehtävät paikkikset vaikeita, kun ei jotenkin yhdistä sitä paikkistehtäväksi, kun ohjaaja seisoo vierellä, eikä siellä kauempana niin kuin tokossa).
-Nose Work -treenailuja jatketaan ja ensimmäisenä tavoitteena on saada se Hugolle haastavin laatikkotreeni toimimaan niin, että saadaan suoritettu 1.luokan hajutesti hyväksytysti. Otetaan ajoneuvoetsintä mukaan treeneihin (ulko- ja sisäetsintäähän ollaan jo tehty). Tarkoituksena olisi hakeutua treenaamaan Nose Workia ohjatustikin ainakin jonkin kurssin verran. Jos saadaan laatikkoetsintä toimimaan ja saadaan hajutesti suoritettua, niin voitaisiin kokeilla myös möllikoetta.
-Kesällä tehdään tallattuja jälkiä ihan omaksi huvikseen - kisatavoitteita ei ole. 
-Tavoitteena on pysyä terveenä tämäkin vuosi!

Jipin tavoitteet vuodelle 2017
-Agilityssa tavoitteena on saada ns. ehjä kisa- ja treenivuosi ja sen myötä toki toiveena on kerryttää paljon nollatuloksia :) Ensimmäisenä tavoitteena olisi kerätä SM-nollat kasaan kesäksi 2017. Tämän onnistuminen toki vaatii eheää kisakautta tähän alkuvuodelle eli tämän toteutuminen ei toki ole millään muotoa itsestäänselvyys, mutta yritetään ainakin! Ja toki sitten myös kesästä eteenpäin on tarkoitus kerryttää SM-nollatiliä jo seuraavalle vuodelle. Tulostavoitteiden lisäksi agilityssa tavoitellaan kuitenkin myös kontaktivarmuutta (nyt vielä nopeat vapautukset puomilla tuo epävarmuutta eli aiheutuu mahdollisia läpijuoksuja), varmuutta takaakiertoihin (näissä rimat saattaa olla herkässä, kun Jippi hyppää niin kaamean läheltä ja itse taas herkästi ajaudun liian lähelle estettä ohjaamaan takaakierrot) ja lisäksi halutaan saada keppien avokulmat toimimaan ongelmitta - muutenhan Jipin keppiosaaminen on hyvällä mallilla.
-Tokossa ensimmäisenä tavoitteena on saada VOI-luokkaa ajatellen kaukot ja tunnari toimimaan, sillä muilta osin oltaisiin valmiita korkkaamaan VOI-luokka. Toki hiottavaa löytyy muistakin liikkeistä, mutta nuo nyt suurimpana esteenä kisaamiselle. Tavoitteena on päästä kevättalvella korkkaamaan VOI ja toiveena olisi saavuttaa TK3 tämän vuoden aikana. EVL-liikkeitä treenaillaan toki myös eli toiveena olisi saada ne liikkeet ainakin lähes kisakuntoon tämän vuoden aikana.
-Treenataan hakua ja toiveena olisi saada pistotyöskentely toimimaan. PK-puolella tavoitteena myös BH-kokeen suorittaminen hyväksytysti todennäköisesti syksyllä. 
-Nose Workissa tavoitteena treenata myös ajoneuvoetsintää. Ehkä kokeillaan joku möllikoe virallisia odotellessa!
-Jipilläkin toki tavoitteena pysyä terveenä entiseen malliin.
-Viime vuonna MH-luonnekuvaus jäi juoksujen takia, joten uusi yritys tänä vuonna. Ja jos on huonoa tuuria ja taas menee juoksut päällekkäin, niin sitten olisi tarkoituksena suunnata syksyllä luonnetestiin.

Hyvää Joulua!

Hugo ja Jippi (eli Jellona ja Vispilähäntä) toivottavat kaikille bloginsa lukijoille hurjan hyvää joulua!

Hugon ja Jipin ohjeistus kaikille nelijalkaisille kavereille joulua varten:

1. Syökää hyvin (Ellei Sinun Ihminen tästä pidä huolta, niin varastakaa joulupöydästä!)
2. Leikkikää paljon (Ellei Sinun Ihminen tästä pidä huolta, niin varastakaa lahjapaketteja kuusen alta, niin johan siitä kekeytyy kunnollinen jahtausleikki!)
3. Nukkukaa riittävästi ja hyvin (Ellei Sinun Ihminen tajua tarjota teille sopivaa petiä tätä varten, niin älkää epäröikö ottaa sängystä hänen paikkansa!)
4. Avatkaa lahjoja (Ellei Sinun Ihminen ole tajunnut sellaisia teille ostaa, niin avatkaa hänen pakettinsa!)
5. Viettäkää laatuaikaa yhdessä Sinun Ihmisen kanssa (Ellei Sinun Ihminen meinaa joulukiireiltään tarpeeksi sinua huomioida, niin käy tökkäisemässä häntä kuonolla ja katso syyttävästi silmiin - se tepsii aina ja ihan joka kerta! Ja muista, että se oli Sinun Ihmiseltäsi varmasti vain vahinko, sillä kyllähän sinun kanssasi oleilu on mitä parhainta joulunviettoa!)

Hyvillä mielin kohti joulua :)

Maisema, jonka äärellä vietin erään puolituntisen hiljattain hakutreeneissä maalimiehenä ollessa.

Otsikkokin sen kertoo, että meillä pyyhkii varsin hyvin. Isoimpana syynä tähän toki se, että eilinen eläinlääkärikäynti Hugon kanssa osoitti polven nivelrikkoepäilyt vääriksi. Tai ainakaan kuvissa ei ollut mitään osviittaa nivelrikkomuutoksista ja molemmat polvet näyttivät identtisen siisteiltä. Oikean polven kuvassa näkyi reisilihaksen kiinnityskohdassa pientä "höttöä", joka johtuu mahdollisesti jostain vanhasta lihasperäisestä vammasta eli kenties joskus aiemmin ollut pientä revähdystä lihaksessa, muttei tosiaan ainakaan enää tuotakaan oirehtinut/arastanut. Saman näköistä "höttöä" oli silloin pari vuotta sitten Hugon olkanivelen kuvissa hauislihaksen kiinnityskohdassa, kun Hugolle todettiin hauislihaksen repeämä. Mutta tosiaan ei löytynyt etu- eikä takaraajoista kopeloimallakaan aristamisia tms. ja koska ontumisia/epäpuhtautta ei ole enää esiintynyt, niin todennäköisesti se silloin reilu kuukausi sitten esiintynyt ontuma aiheutui ihan jostain pienestä venähdyksestä tms.

Reipas poika eläinlääkärissä!

Normaali elämä jatkukoon siis ja tämän kunniaksi menimmekin eilen illalla Hugon kanssa rally-tokotreeneihin (Hugo kuvattiin ilman rauhoittamista, joten ei tarvinnut senkään takia pitää lepopäivää). Rallyssa Hugo oli oikein pätevä. Se on nykyään niin hurjan innokas treenaaja ja välillä on ollut ongelmaa pienten ylikierrosten ja haukkumisen kanssa, mutta nyt oli juuri sopivassa moodissa. Oli tohkeissaan, mutta keskittyi, eikä tullut ääntelyä tai muuta ylimääräistä häslinkiä. Rata oli vieläpä aika haastava, sillä se sisälsi pujottelu-putki-peruutus - pätkän sekä lisäksi merkille lähettämisen. Putken jälkeinen peruutuskin (koira siis vierellä seuraten peruuttaa) saatiin yllättäen onnistumaan - JEE!!! Merkkiä ollaan treenattu yksittäisenä kaksi kertaa aiemmin nyt talven treeneissä ja tänään sujui jo radan osana. Vielä avustin sen verran, että Hugon ollessa kyltillä perusasennossa, näytin sille selkeästi kädellä suunnan ja katsoin, että se laskee katseen ennen kuin annoin käskyn, jotta se tiesi mihin suuntaan sen oletetaan lähtevän. Mutta hurjaa edistystä, että se osasi nyt mennä merkille seisomaan, kun vielä toissa treeneissä oltiin ihan hukassa koko merkin kanssa :)

Myös käytösruutu sujui eilen hyvin. Ja Hugon ilmekin sen kertoo, että rally on kivaa!

Hugon uutisten lisäksi on ollut myös muita mukavia tapahtumia, sillä me Jipin kanssa vihdoin avattiin nollatili agin 3-luokassa :) Kisattiin lauantaina 3.12. JAU:n kisoissa JAU-Areenalla ja olin hieman kauhuissani siitä, että treeneissä oli juuri tuolla hallilla rimat kolissut edellisissä treeneissä ihan urakalla. Kisoissa ei kuitenkaan mitään tolkutonta kolistelua ilmennyt! Ekalla radalla tehtiinkin sitten agiradalta nolla etenemällä 4,75 m/s ja tultiin 3. sijalle. Täysin yllättäen sitten tienattiin vieläpä SERT-A, mikä oli kyllä ihan huikea juttu!!! Tokalla radalla kostautui ekan radan nopeat kontaktivapautukset ja lähdettiin ulos puomin läpijuoksun jälkeen - tosin pohjalla oli myös muita virheitä eli kynnys katkaista touhu siihen oli matala ;) Kolmannella radalla saatiin taas sujuvampaa menoa aikaiseksi eli hyppyradalta tuloksena 5 vp, kun yksi rima putosi, mutta muuten olin oikein tyytyväinen rataan.

Maanantaina 5.12. oli vuorossa treenit ja koska oltiin menossa kisaamaan taas itsenäisyyspäivänä, niin halusin tehdä kevyet treenit. Pari keppikulmaa siis treenattiin ja lisäksi otettiin vain kontaktimuistuttelua. Edellispäivän kisoissa treenikaverin kanssa oli tullut puheeksi, että olenko treenannut sitä, että teen nopeita vapautuksia, joiden jälkeen vaadin kuitenkin kontaktille pysähtymistä ja havaitsin, että eihän me oikeasti olla niitä treenattu. Treeneissä aina teen selkeät stopit ja vapautan vasta, kun oikeasti Jippi on selkeästi seisahtunut kontaktille. Eli mahtaa olla sille sekavaa, kun kisoissa toiminkin täysin eri tavoin kuin treeneissä. Niinpä treeniteemaksi otetaankin kontaktien osalta vaihtelevat vapautukset eli jos annan vapautuksen ennen kuin etutassut on osuneet 2on2offiin, niin sitten saa matka jatkua, mutta ilman vapautusta on 2on2off otettava. Treeneissä saatiin helposti provosoitua virhe ja tämän jälkeen otettiin homma uusiksi ja virhe ei enää toistunut! Nämä treenit siis on nyt otettava osaksi normitreenejämme.

Hugon kanssa käytiin itsenäisyyspäivän aamuna ihan kaksistaan kunnon lenkki keppileikkien kera ja tässä Hugon ilme leikkien jälkeen :)

Tiistaina 6.12. kisailtiin taas JAU-Areenalla Koirakerho Heiluhäntien kisoissa. Ekalla radalla takaakierrossa Jippi hyppäsi liian läheltä siivekettä kaataen koko siivekkeen ja tämän jälkeen oli hetken ihan hyvää menoa, kunnes tultiin keinulle, jolta Jippi juoksi läpi. Otin keinun uudestaan ja nyt Jippi pysähtyi, mutta kuitenkin vapautti itsensä luvatta, joten käveltiin ulos radalta. Tokalla radalla Jippi luki takaakierron viskinä heti alkutaipaleella ja koira päätyi minun väärälle puolelle. Pelastellen selvittiin siitä kohdasta vielä ja naureskellen jatkoin rataa sähläyksestä huolimatta. Keppikulma oli meille ihan uusi (tiukka umpikulma, johon tehtiin poispäinkäännös sisääntulolla), mutta yllätykseksi se ei tuottanutkaan ongelmia - hienoa! Puomia edeltävässä valssissa Jippi tiputtaa riman ja lisäksi ajautuu putkeen puomin sijaan. Hitsin erottelut - ollaan näitä ensimmäisen arvkoisaleirin läksyjen mukaisesti treenattu ja treeneissä ei olla enää saatu virhettä aikaiseksi, mutta näköjään kuitenkin radan osana homma on vielä epävarmaa... Oma liike oli kieltämättä turhan paljon putkea kohti, kun olisi pitänyt rytmittää selkeämmin ja ottaa oma liike puomin suuntaisesti. Uudella yrityksellä Jippi valkkasi puomin oikein ja kehuin kovasti. Lopussa itse vielä onnistuin sählätä lisää (en juossutkaan sokkariin, kuten piti vain jouduinkin tekemään huono takaaleikkauksen) ja tämän jälkeen päätin, että eiköhän me voida poistua radalta. Jippi selvästi oli vähän hämillään (ei esim. juossut palkkahihnaan kiinni lainkaan, vaan jäi vain pyörimään ympärilleni hämmentyneenä) ja mietin jälkikäteen, että oli vähän tympeää, että kaksi peräkkäistä rataa loppui kesken jättämiseen, kun tokihan koira tästä oman tulkintansa tekee, vaikka toka olikin keskeytetty ihan puhtaasti oman pakan hajoamisen takia. Niinpä kolmannelle radalle otettiin tavoitteeksi vain se, että rata tehdään hyvällä fiiliksellä loppuun mahdollisista virheistä huolimatta ja pois tullaan leikkien. Sainkin sitten itselle hyvän fiiliksen päälle ja homma tuntuikin toimivan alusta lähtien sujuvasti. Pari pikkumokaa sinne mahtui, kun ensin meinasin kompastua putkeen ja lopuksi kolmanneksi viimeisellä esteellä jäin hidastelemaan takaakierron kanssa ja olin sitten onnettoman myöhässä saksalaisen tekemisestä. Pystyin kuitenkin lennosta vaihtamaan ohjaussuunnitelmaa ja tehtiinkin sitten käännös sylkkärillä ja saatiin siis tehtyä nollarata :) Kiva vauhtikin Jipillä oli (5,02 m/s) ja kaarrokset valtaosin aika minimissä eli hyvä fiilis jäi kaiken kaikkiaan! Saatiinpa jopa palkintojakin, kun tultiin 4. sijalle ja olivat päättäneet palkita noissa kisoissa aina 4 kussakin luokassa :)

Tässä tiistain nollarata:

Ja laitetaan nyt nämä sähläyksetkin :D

Nyt jäätiin kisatauolle ja palataan kisojen pariin ensi vuoden puolella :) Vielä parit treenit on ennen kuin Jippi aloittaa agitreeneistäkin parin-kolmen viikon tauon.

Polvivaivaa

Eilen oli molemmille koirille fyssarikäynti Tamaralle. Aloitettiin Jipistä ja sillä ei ollut mitään ihmeempiä - kuten ei ollut odotettavissakaan. Pientä kireyttä takaosassa oikealla puolella ja tämä puoliero Jipillä todennäköisesti johtuu siitä, että mm. tokossa oikea puoli kulkee usein pienemmällä liikeradalla (seuruu, kierrot yms.) ja tämän lisäksi Jippi itsenäisesti valitessaan valkkaa kääntymissuunnan aina myötäpäivään. Lenkeillä myöskin hakeutuu mieluummin minun vasemmalle puolelle kulkemaan, jolloin esim. ohituksissa on aina ikään kuin seuraamassa. Täytyisi siis entistä paremmin nyt kiinnittää huomiota siihen, että tulisi tehtyä myös esm. oikean puolen seuraamista, kun Jippi senkin kuitenkin osaa. Ristiselässsä pienesti kireyttä, muttei jälleen kerran mitään epänormaalia tai mitään, mikä ei olisi heti käsittelyyn vastannut. Fyssarilta lähti siis rento ja jumiton typy. Jippi oli sopivassa painossa eli ei liian kuiva, muttei kuitenkaan myöskään yhtään lihava. Lihaksia saisi olla lapojen välissä lisää ja saatiinkin hyviä jumppaohjeita tähän. Muutoin oli lihaksistoltaan hyvä.

Tokana oli sitten Hugon vuoro. Katsottiin liikkeet, kun kerroin muutaman viikon takaisesta ontumiseta. Kerroin, ettei ontuminen ollut sellaista kolmijalkaisuutta, josta olisin osannut heti sanoa, mitä jalkaa ontuu, vaan että liike näytti vain selkeästi epäpuhtaalta ja tuolloin Hugo "niiasi" aina oikealla etusellaan astuessaan, mikä antoi ehkä vähän osviittaa siitä, että syy löytyisi vasemmasta etusesta. Liikkeet oli nyt kuitenkin ihan ok, eikä ontumaa tosiaan ollutkaan ilmennyt enää. Käsittelyssä ei löytynyt ihmeempiä kireyksiä lihaksistosta. Takaosassa pientä jumia ja reagoi rintarangan käsittelyyn hieman. Nämä kuitenkin aukesi hyvin. Etuosasta ei löytynyt mitään selittäjää epäpuhtaille liikkeille. Ainoastaan olkanivelen ääriasentoon taivuttamiseen aavistuksen reagoi, mutta tasaisesti molemmin puolin ja reaktio hyvin pieni eli ehkä oli vain pientä kieryttä. Oikeaa takajalkaa käsitellessä sitten reagoi polven käsittelyyn hieman. Polvessa oli käsin tunnustellen merkkejä jonkinlaisesta häikästä - voisi olla traumaperäistä, mutta koska mitään ihmeempää ei ole sattunut, eikä Hugo ole polvea missään vaiheessa ihmeemmin aristellut, niin on pieni epäilys alkavasta nivelrikosta. Tokikaan tästä ei varmuutta vielä ole, mutta nivelravinteita on hyvä ainakin antaa. Olenkin jo muutaman vuoden antanut Hugolle nivelvalmisteita (glukosamiini, kondroitiinisulfaatti, MSM), mutta nyt oli puolen vuoden tauko, kun nivelissä ei ole ollut mitään häikkää. Olinkin ehtinyt jo noin kuukausi sitten aloittaa uudestaan nivelravinteiden antamisen ja niillä nyt jatketaan. Lisäksi varasin ensi viikolle ajan ortopedille, koska haluan, että polvi kuvataan. Näin saadaan sitten varmuus siitä, että onko kyseessä nivelrikko. Jotenkin tuli aika isona yllätyksenä tämä mahdollinen nivelrikko. Yleensähän sitä esiintyy esim. ristisidevaurioiden jälkeen tms., mutta Hugolla ei ole polvet koskaan oireilleet ja parivuotiaana polvet on tsekattu epävirallisesti olevan 0/0. Eli mikä ihme mahdollista nivelrikkoa on sitten aiheuttanut? Ehkä kuvat kertovat sitten lisää. Ja tokihan edelleen on mahdollisuus, ettei se ole nivelrikkoa, vaan jokin esim. liukastumisen aiheuttama trauma, joka sitten voisi toipuakin ennalleen. Keskiviikkona ollaan ehkä viisaampia!

Tekemisen riemu

Hetkittäin saattaa jäädä epäonnistumiset kisosissa tai treeneissä harmittamaan, mutta olen yrittänyt oppia laittamaan asiat oikeaan perspektiiviin. Hauskuuden säilyttäminen kaikeassa harrastamisessa on kuitenkin a ja o, joten olen oppinut tarkkailemaan koiria ja meidän yhteistä tekemistä ja haluan varmistua siitä, että tekemisen riemu säilyy :)

Jipin agility
Agilityssa moni homma sujuu todella kivasti. Jippi on oikeasti mielestäni ikäisekseen aika osaava typynen ja teknisesti taitava. Se tekee hyvää työtä sekä treeneissä että kisoissa, mutta oma kisamoodini vielä aiheuttaa yliyrittämistä tai luovuttamista jo ennen kuin aloitammekaan rataa, joten tulostaso on ollut nyt kolmosissa suorastaan surkea! Kyllähän se tietysti sikäli on harmittavaa, koska en voi väittää, etteikö me niitä SM-nollia haluttaisi kerätä. MUTTA: Kisoissa Jippi on tosi kivassa vireessä, tekee töitä täysillä, on hyvin ohjautuva, mutta kuitenkin riittävän irtoava ja hoitaa siis oman tonttinsa melko mallikkaasti. Moni asia sujuu jo kisoissakin hyvin ja olen uskaltanut testata erilaisia ohjauksia ja ollut rohkea keppiohjausten yms. kanssa. Haluan siis keskittyä siihen hyvän fiiliksen saamiseen radoille ja iloita kaikista onnistuneista pätkistä takertumatta siihen lopputulokseen. Kyllä ne nollat sieltä vielä tulee, kun saadaan rutiinia ja itselle sellainen rauhallisuus, jota treeneissä löytyy - kisoissa se on toistaiseksi ollut vielä kateissa. Pääasia on, että meillä on superkivaa agilityn parissa!

Meidän treenit on nyt talvikaudella pääosin JAU Areenalla ja se on paikkana osoittautunut sikäli haatavaksi, että Jipillä on jostain syystä siellä korkeammat kierrokset. Jippi normaalisti juutaa kisaradoilla, mutta treenatessa ei koskaan muuten paitsi JAU:lla treenatessa. Siellä on aika pitävä pohja eli olisiko se osasyy? Ainakin JAU:lla tuntuu rimat olevan meillä herkemmässä ja tätä samaa on muillakin esiintynyt - toki voi johtua siitäkin, että meidän treenikentällä on käytössä tooooodella kevyet muovirimat eli Jippi on mm. hännällään onnistunut niitä pudottamaan. Mutta siis tätä treenikentän haastavuutta en koe missään nimessä huonona asiana, sillä on ehdottoman hyvä päästä treenaamaan meille vaikeassa ympäristössä ja kun siellä saadaan rimat pysymään, niin sitten se pitäisi olla ihan helppo nakki muuallakin :)

Jippi kaverinsa Binan kanssa odottamassa Tiltun tokoyksärille pääsyä!

Jipin toko
Eteenpäin mennään koko ajan, mutta pientä viilaamistahan riittää kaikessa. Tuntuu välillä, että hakkaisi tiettyjen liikkeiden kanssa päätä seinään. Sitten kuitenkin aina jos alkaa miettiä vähän kauemmaksi taaksepäin huomaakin, että ollaan menty hurjan paljon eteenpäin. Seuruussa oli jossain vaiheessa kontaktin rakoilua, mutta se ongelma on tiessään. Pientä "ylivireisyyttä" on välillä nykyään, mikä esiintyy lievänä edistämisenä ja ajoittaisena pompottamisena seuruussa, mutta tähän saatiin hyviä vinkkejä eilen Tiltun treeneissä ja Jippi niihin selvästi alkoi reagoida, joten olen luottavainen, että saadaan seuruu hyvään kuosiin :) Seuraamisessa Jipille on tehty sitä, että stoppaan kesken seuruun terävästi ja jos se valuu siinä liian eteen, niin olen sanonut "oho" ja vaatinut Jippiä korjaamaan takaisin vasemman jalan viereen. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että Jippi alkaa oppia tämän kaavan eli minun stopatessa Jippi on liian edessä, josta kuuluu "oho" ja se korjaa. Tässä on pelkona se, että seuruu alkaa mennä jojoiluksi eli koira hakee eteen ja korjaa itsenäisesti oikeaan paikkaan ja alkaa siis paikka elää. Vielä ei onneksi olla tähän ajauduttu, mutta otettiin nyt käyttöön vähän erilainen korjaustapa. Nyt siis on tarkoitus tehdä niin, että jos koira ajautuu seuruussa liian eteen, niin sitä pyydetään seistahtumaan paikalleen, korjataan itse oma asento koiran viereen ja samalla näytetään koiralle vielä vähän reiteen taputellen, että "tässä on seuraa". Sama juttu liikkeillelähdöissä eli tehdään vasemmalla jalalla ihan yksi askel, johon pysähdytään ja jos koira istuu perusasentoon yhtään liian eteen, niin ei pyydetä sitä korjaamaan, vaan mennään itse sen viereen ja muistutetaan oikaesta paikasta. Ikinä korjatuista suorituksista ei tule palkkaa, vaan palkkaus vasta sitten, kun on tehty kokonainen suoritus oikein ilman edistämistä. Pureuduttiin myös täyskäännöksen ongelmiin eli vasemmalle täyskäännös kävellessä on aika kiva, mutta juosten siitä ei tule mitään. Tämän havaittiin johtuvan juurikin siitä, että juostessa Jippi ajautuu herkästi vähän eteen, eikä näin ollen pysty reagoida riittävän terävästi täyskäännökseen, vaan jää herkästi jalkoihin. Tehtiin tähän sellaista treeniä, että seurautin juosten ja aina jäin sitten jossain kohdassa juoksemaan paikoilleni. Näissä Jippi herkästi valui eteen ja tästä sitten korjattiin samalla tavoin kuin yllä kuvasin. Parin korjauksen jälkeen Jippi jäikin paikoillani juostessani vierelleni, josta palkkasin hurjan isosti. Tästä sitten seuraava askel olisi se, että kun koira ei valu paikaoilla juostessa eteen, niin paikoilla tallaten tehdään käännös vasempaan. Ja sitten toki se selkeä paikoilla askellus ennen käännöstä tiputetaan pois, kunhan koira on oppinut olemaan valumatta eteen ohjaajan jäädessä paikoilleen tekemään käännöstä. Lopuksi tehtiin myös peruutusta ja tässä ongelmana se, että Jipin takapää valuu herkästi ulospäin pakituksessa parin askeleen jälkeen. Avoimessa tehtiin vain kolmea askelta peruutusta, jotka vielä sujuivat, mutta nyt kun ollaan alettu tekemään pidempää pätkää, niin onkin peruutus alkanut vinottaa. Olen korjannut sitä usein peruuttamalla oikealle kaarrattaen eli niin, että Jippi joutuu koko ajan vähän korjaamaan takapäällä ristiin askeltaen sitä takapään paikkaa, jotta pääsee oikeaan asentoon. Kuitenkin eilen sain toisenlaisen tavan korjata vinoutta eli sillä hetkellä, kun Jippi alkaa poikittaa, niin askellankin suoraan oikealle toistaen seuraa-käskyn. Tällöin koira ei siis pysty "vähitellen" liukumaan takaisin oikeaan peruutuskohtaan, vaan se huomaa heti mokanneensa ja joutuu samantien korjaamaan tilanteen. Kolme peräkkäistä korjausta tehtiin ja sen jälkeen Jippi selvästi tsemppasi oikein hurjasti, että takaosa pysyisi oikeassa kohdassa ja pääsin palkkaamaan suorasta peruutuksesta. Kuulostaa oikeasti omaan korvaankin loogisemmalta korjata vinoutta näin, eikä niin, että alan vähän kääntyä oikealle. Silloinhan koira ei välttämättä ole edes tajunnut, että siinä tehdään korjausta, vaan että vain tehdään käännöstä pakittaen. Nyt se selvästi joutuu epäonnistua eli tajuaa tekevänsä virheen, mutta saa sitten heti mahdollisuuden korjata tilanne. Eilen tehtiin siis tällaista aivojumppaa seuruun oikean paikan ja asennon kanssa ja Jippi alkoi todella selkeästi skarppaamaan. Tiltu kehuikin sen ongelmanratkaisutaitoa eli se todella tuntuu miettivän asioita ja yrittävän parhaansa mukaan päästä oikeaan lopputulokseen. Lisäksi se sai kehuja hyvästä työmoodista eli oli oikein hyvällä asenteella ja ilmeellä liikenteessä - innokas, mutta keskittynyt!

Sekä kaukoissa että tunnareissa on haasteena ollut vääränlainen viretila. Jipin kiekat nousee aina, kun se pääsee tekemään jotain yhdessä ja siitä sopivaan rauhalliseen moodiin pääsy on ollut vaikeaa. Välillä tämä aiheuttaa vähän päänvaivaa, mutta toisaalta täytyy muistaa, että se yli-innokas treenkaveri on kuitenkin minun makuuni paaaljon kivempi kuin vähän liian matalavireinen, jota pitää yrittää nostattaa. Eli pienet ilokiepit ja tassujen teputtelut yli-innokkaana ovat kuitenkin aikaa positiivisia ongelmia ja ne on kuitenkin helpompi työstää pois kuin se, että koira olisi haluton tekemään yhteistyötä tai olisi kaikeassa omaan makuun liian hidas. Ja ollaan me jo vähän saatu etenkin kaukoihin oikeampaa viretilaa! Jippihän ennen vispasi ihan hurjana häntää läpi kaukojen, mistä jo valmiiksi tiesi, että tarkkuus tulee kärsimään. Nyt vispaaminen on vaihtunut keskittyneeseen, mutta innokkaaseen ilmeeseen ja vaihdot ovat muuttuneet rauhallisimmiksi. Yleisesti ottaenhan liikkeissä vauhti on hyvä juttu, mutta kaukot on kyllä yksi niistä liikkeistä, joissa pieni maltti on valttia :) Nyt Jippi tekee vaihdot minun makuuni sopivalla vauhdilla eli reagoi heti, muttei niin rytinällä, että jalat liikkuu vain siitä asentosiirtymän voimasta ja vauhdista. Kaukothan otti hurjan harppauksen eteenpäin silloin, kun alettiin käyttää takajalkojen edessä palikkaa/lautaa muistuttamassa siitä, että takajalat ei voi seilata. Nyt pystytään tekemään jo niin, että ekalla toistolla on lauta paikoillaan ja sen jälkeen poistan sen muutaman vaihdon ajaksi ilman pakan hajoamista. Ja sitten taas väliin tehdään pari toistoa niin, että lauta taas on paikoillaan. Tästä pikku hiljaa sitten vähennetään apuvälineen käyttöä yhtä harvempiin toistoihin ja toivotaan, että päästään siitä lähiaikoina kokonaan eroon. Välimatka ei tunnu olevan Jipille ongelma - ennemminkin se on taipuvaisempi epäsiisteihin vaihtoihin silloin, kun olen ihan lähellä, sillä palkan odotus on silloin kova.

Ostin uuden pallon, jonka oletin olevan lähinnä Jipin mieleen, mutta todellisuudessa Jippi ei ole päässyt juurikaan edes testaamaan pallolla leikkimistä, koska Hugo omi pallon heti ja siitä tuli yksi sen lempileluista :)

Hugon rally-toko
Hugolla on nyt saikun jälkeen parilla rally-tokokerralla esiintynyt aika paljon äänehdintää etenkin treenin alkupätkällä. Se haukkuu perusasentoon pyytäessä ja saattaa myös haukahdella kesken tehtävien. Ääntelyyn on käytössä aika lailla nollatoleranssi eli jos Hugo haukahtaa, niin yhdessä tekeminen loppuu, kunnes se odottaa hiljaa ja pyydän sitten taas uudestaan tekemään. Ja sitten, kun kykenee suorittamaan ääntelemättä, niin saa superpalkan. Ekat haukahdukset kieltämättä saivat aikaan pientä ärsyynnystä. Sitten kuitenkin mietin asiaa vähän toiselta kantilta ja tajusin, että oikeastaan se, että Hugo haukkui ja kirjamellisesti keuli tehtäviä tehdessä ja kehuja saadessa (se siis nykyään kunnon kehuista loikkaa kunnolla takajaloilleen), on jotain aika hienoa :) Toko"uramme" aikana meillä oli jatkuvana ongelmana motivaationpuute eli en millään keksinyt, että miten saan Hugon tekemiseen asennetta ja säpäkkyyttä. Nyt rally-tokoa treenatessa ilmeisesti olen itse osannut olla luovempi, kekseliäämpi ja innostavampi treeni- ja palkkaustapojen suhteen, ja tämän seurauksena Hugo on ihan hullaantunut rallyn treenaamiseen! Ja jos vaihtoehdot on hieman yli-innokas, innosta ajoittain ääntelevä (ääntely kuitenkin loppuu onneksi aina alkutreenin jälkeen, kun ei vain anna sen jatkaa hommia äännellessä) koiruus tai tahmea, innoton ja suostuteltava koiruus, niin tottahan toki minä mieluummin tämän valitsen! Hugo on oikeastaan aika hellyyttävä siellä treeneissä, kun sen silmistä näkee sen, että se on aivan tohkeissaan. Ja eilen oli niin täpäkkänä, että ensimmäistä kertaa IKINÄ se teki vasemmalla 360 käännöksen ilman, että rintamasuunta poikkesi lainkaan minun rintamasuunnasta, enkä joutunut juurikaan odotella sitä kääntyessäni eli se teki oikeasti kunnolla töitä takaosalla läpi käännöksen. Huikea saavutus, kun takapään käyttöä on treenattu oikeasti vuositolkulla ilman suurempaa menestystä! Ihan tuli sellainen olo, että pakko alkaa taas selailla koekalenteria :D

Talvi on täällä!

Talvi tuli lumen ja pakkasten kera ja vaikka jatkuvat lumisateet välillä etenkin autoillessa pännii, niin kyllä se lumi vaan tekee kaikesta niin kaunista! Käytiin yksi ilta pitkä lenkki sen verran myöhällä, ettei muita lenkkeilijöitä juuri näkynyt ja Hugo ja Jippi pääsi nauttimaan kinoksista juoksennellen yhdessä ihan urakalla. Hugo fiksuna poikana tosin pysyi enemmän tallatuilla poluilla ja sieltä käsin vauhditti Jippiä, joka sitten sinkoili tohkeissaan ympäri hankea :D

Seuraavana aamuna kuitenkin oli kurjaa huomata, että Hugo ontuu etujalkaa. Edellisenä iltana Hugo könkkäsi puoli lenkkiä, mutta ihan tassuihin jääneiden lumikokkareiden takia. Nyt ei kuitenkaan kökkäreitä ollut ja silti näkyi selvä ontuminen. Olin muutamaa päivää aiemmin hetkellisesti näkevinäni pientä samaisen etujalan keventämistä, mutta koska se meni ohi pian, niin en ajatellut sen olevan mitään ihmeempää. Nyt ontuman myötä aloitettiin viikoksi kipulääke ja Hugo saa olla kevyemmällä liikunnalla nyt vielä muutaman päivän. Ontumista ei ole kipulääkkeen antamisen jälkeen näkynyt eli täytyy toivoa, ettei palaakaan! Ja nyt on Hugon tassukarvat leikelty taas mahdollisimman lyhyiksi, ettei kertyisi lumia anturoiden väliin. Kyllähän varmaan se lumikokkareiden aiheuttama nilkuttaminenkin jumiuttaa ja kipeyttää lihaksia. Ja ehkä täytyy tossutkin ottaa taas käyttöön, kun tänään aamulla (-12 astetta mittarissa) Hugo nosteli lenkillä tassujaan kylmyyden vuoksi. Jippiä sen sijaan ei lumikokkareet, eikä kylmyys vielä ole häirinneet - Huksi tuntuu olevan selvästi herkkätassuisempi :)

Hugon osalta treenailut keskittyy nyt siis lähipäivinä nenätyöskentelyyn. Nose Workissa sen kanssa on todelliseksi haasteeksi osoittautunut laatikkotreenit. Hugohan etsii hajut aika kivasti ympäristöön piilotettuna (ulkona ja sisällä) ja silloin ilmaisukin toimii melko kivasti. Laatikkotreenissä olen uskoakseni onnistunut saamaan Hugolle mielikuvan siitä, että sen pitää ilmaista laatikoita, eikä sitä tiettyä laatikkoa, jossa on haju. Eli se kulkee laatikoiden joukossa epäröiden ja ilmaisee herkästi minkä sattuu laatikon. Eli laatikkotreeneissä täytyy nyt palata ihan alkeisiin ja vahvistaa paljon sitä, ettei kyseessä ole "kosketusalustamainen" tehtävä, vaan hajutyöskentely.

Jipin kanssa tokoilut on siirtyneet lähinnä koti- ja hallitreenailuun, kun ulkona on pakkasta ja lunta. Seuraamista ollaan otettu lenkkien yhteydessä, mutta maahanmenoja ja istumisia ei oikein tarkene tehdä. Hallilla tehtiin keskiviikkona noutoa ja edettiin jo seuraavaan vaiheeseen. Nyt, kun rakennetaan noutoa ihan alusta asti uusiksi vältellen saalistamista, niin ollaan edetty oikeasti todella askel askeleelta. Edellisissä treeneissä tehtiin vain paluumatkaa eli niin, että jätän Jipin esim. 10 m päähän itsestäni ja kapulan Jipin eteen ja siitä sitten pyydän tuomaan kapulan minulle. Tämä on sujunut, joten keskiviikon treeneissä tehtiin ensin niin, että siirsin kapulan Jipin ja minun puoliväliin eli nostoon tultiin jo vähän vauhdikkaammin. Tämäkin sujui, joten otettiin myös niin, että jätinkin Jipin noin 10 m päähän minusta selkä minuun päin ja kapulan Jipin eteen (Jippi siis minun ja kapulan välissä). Siitä pyysin sitten noutamaan eli tuli parin askeleen verran kapulalle menoa, nosto ja sitten paluumatka mukaan. Ja homma toimi eli saalistusta ei ilmennyt eli ollaan tyytyväisiä :) Myöskään pureskelua ei ole ilmennyt, mutta olen kylläkin vielä pitänyt namikäden esillä Jipin tullessa sivulle eli ollaan käytetty luopumista edelleen apuna siinä sivulletulossa pureskelun estämiseksi. Hitaasti siis edetään, mutta suunta on oikea!

Treenattiin myös metallikapulan noutamista hypyn yli. Tällä kertaa Jippi ei kertaakaan tullut hypyn ohi palauttaessa, mutta tosi vinoon linjaan heitettyäni kylläkin annoin avuksi hyppy-käskyn kapulan nostamisen jälkeen. Tällä kertaa kuitenkin Jippiä selvästi ällötti metsku eli vauhti puuttui ja nosto oli hidas, kun Jippi oli sitä mieltä, että metallikapula oli ihan kaamea. Tähän en kuitenkaan turhaksi puutu, kun tätä ei sitten enää EVL:ssä tarvita. Minulle riittää, että Jippi noutaa metallin, nostaa sen pudottelematta ja palauttaa sivulle - ei sen tarvitse olla sen näköinen, että se on maailman kivoin liike, kun sitä se ei sen mielestä selvästikään ole. Nythän siis tehtiin myös vieraalla kapulalla, joka on vähän eri materiaalia (kevyempi) kuin meidän oma. Eli sekin toki varmasti vaikutti siihen, että oli tavallistakin ällömpi Jipin mielestä. Täytyy siis treenailla paljon erilaisten materiaalien pitoa ja palkkailla isosti! Ja treeneissäkin treenailla usein vierailla metallikapuloilla.

Viime viikonloppuna oltiin agilityn arvokisaleirillä, mutta siitä oma julkaisu, kunhan kerkeän purkamaan videoita yms. :)

Tokokatsaus

Nyt itse asiassa parina viime viikkona ollaan tokoiltu kauhean vähän. Kotona ollaan tehty tunnaria ja kaukoja, mutta kentälle ei juurikaan olla keretty tokoilemaan. Melkein tulee huono omatunto, mutta toisaalta eipä ne pienet tauot kyllä huonoakaan tee :) Tässä kuitenkin nyt VOI-liikkesisiin katsausta!

Paikalla makaaminen 2 min, ohjaajat piilossa

Ollaan paikkisteltu nyt melkeinpä aina ryhmäpaikkiksissa niin, että tehdään voittajan paikkis, eikä ole kertaakaan ollut ongelmia. Loistavinta on se, että kun tokon alkuaikoina taisteltiin paikkisten mielentilan kanssa (Jippihän herkästi piippasi tylsistymistään), niin ääntelyt on täysin jääneet ja Jippi on levollisen, mutta valppaan näköinen paikkiksissa. Piiloon meneminen ei tuota ongelmia - ehkäpä jopa lisää koiralle mielenkiintoa, kun ei koskaan tiedä, milloin se ohjaaja ilmaantuukaan :D Eikä ole häirinnyt myöskään, jos naapurit lähtee liikkeelle tai niitä palautellaan paikoilleen eli tämä on tuntunut sujuvan hyvin :)

Seuraaminen 

Seuraamisen kanssa otettiin tosiaan tehokuuri, kun Jippi meinasi alkaa edistämään. Tehtiin siis paljon treeniä, jossa saatiin Jippi oikeasti seuraamaan vasenta jalkaa ja tuotti kyllä tulosta! Nyt on seuraaminen ollut tosi kivaa - aktiivista ja sellaista iloista, muttei kuitenkaan paina tai edistä. Jipillä on välillä esiintynyt seuraamisen aloituksessa sijaistoimintona pärskimistä. Tästä juteltiin Tiltun kanssa edellisissä treeneissä ja totesi, ettei sitä kannata kauhean aktiivisesti siltä kitkeä, vaan antaa sen tavan kuolla pois, kunhan sitä ei vaan vahvista. Ja parissa viikossa ollaan päästy siihen, että ollaan saatu liikkeelle lähtöihinkin oikea mielentila, eikä pärskimistä juurikaan enää ilmene.

Täyskäännökseen kaipaisin yhä parempaa takapäänkäyttöä. Silloin, kun tätä hinkataan, niin alkaa kyllä hienosti käyttää takaosaa ja tekee hyviä täyskäännöksiä, mutta sitten jos tehdään ihan vain seuruun keskellä yhtäkkiä täyskäännös, niin monesti on vähän "löysä". Ei se siis tee käännöstä mitenkään väljästi, mutta kääntää takaosan vähän viiveellä eli tästä haluan päästä eroon. Lisäksi olen testannut käännöksiä myös juosten ja täyskäännös vasempaan onk yllä tajuttoman haastava juosten... Eli täytyy testailla saanko sen toimimaan juostenkin vai vaihdetaanko oikealle täyskäännökseen. 

Peruutuksessa olin selvästi treenannut liikaa avomen pakitusta, jossa on se pari-kolme peruutusaskelta ja Jipillä oli selvästi ajatus siitä, että viimeistään kolmen askeleen jälkeen isketään takapuoli maahan :D Nyt ollan tehty pidempiä peruutuksia ja toimii tosi kivasti. Yksittäisillä treenikerroilla saattaa meinaa aavistuksen lähteä aukeamaan, mutta silloinkin korjaa kyllä ihan hyvin. Valtaosin kuitenkin peruutukset on kivan suoria. Ja käännökset peruutuksessa (joka tosin EVL:n asia) toimii nekin aika kivasti.

L eli jäävät

Sinällään ei ongelmia, mitä nyt satunnaisesti Jippi valikoi vääriä asentoja. Maahanmeno menee aina oikein, samoin seisominen, mutta satunnaisesti istumisessa jää seisomaan. Viime kokeen allahan oli tällainen parin päivän jakso, jonka jälkeen ongelma hävisi, eikä ole sittemmin taas ilmaantunut eli nyt on asennot menneet kyllä oikein, mutta koskaan ei tiedä, koska sellainen "vaihe" taas ilmaantuu, joten varmuutta näihin täytyy silti treenata! Treeneissä pitää asennot tosi hyvin ohituksissa eli tepastele perään, mutta kokeessahan on tosi herkästi seisomisessa stepannut askeleen verran etuosalla perään kävellessäni Jipin ohi. Varmaan johtuu tuossa tilanteessa omasta epävarmuudestani, jonka myötä Jippikin on epävarma, mutta täytyy yrittää saada luotua samoja tilanteita jotenkin treeneihin, jotta pääsisin ongelmaan puuttumaan ja sitä korjaamaan :)

Luoksetulo ja pysäytys seisomaan

Vauhtia ei luoksariin tarvita yhtään enempää, joten sitä ei juurikaan tarvitse hioa ;) Sen sijaan vauhti tuntuu olevan välillä vähän turhankin kova, koska lähtee maasta niin kovaa, ettei oikeasti millään kykene jarruttamaan seisahduksiin siististi siinä vaaditussa yhden koiran mitassa. Nyt valuu helposti sen kahden koiran mitan, vaikka lähteekin reagoimaan heti, kun käskyn kuuluu ja näkee, että se oikein niiaa taaksepäin yrittäessään jarruttaa. Eli tähän tarvitsisi saada vielä täpäkkyyttä siihen pysäytykseen ja ehkä Jipille parempi stoppitekniikka, jottei valuisi liikaa. Tämä otetaan treeniin huomenna Tiltun treeneissä. Käskyyn Jippi kyllä aina reagoi hienosti, mutta tosiaan jarrut saisi olla vieläkin nopeammat.

Ruutu

Ollaan treenattu toooosi vähän ruutua nyt. Kokeiltu on 23 metristä lähettämistä ja toimi kyllä silloin kivasti, mutta edelleen otan aina silloin tällöin kosketusalustan mukaan treeniin muistuttelemaan siitä oikeasta paikasta. Nyt ei olla viikkokausiin yhtään ruutua tehty eli pitäisi varmaan taas jaksaa se ruutu viritellä treenikentälle ;) Ruudussa siis lähinnä täytyy muistutella sitä paikkaa, ettei ala hakeutua liian eteen. Muilta osin pitäisi kyllä toimia eli Jippi kyllä bongaa ruudun hyvin, tekee maahanmenon käskystä ja voittajassa mukaan tuleva ohjaajan kävelykuvio ja seuraamiseen kutsu on ihan jees, vaikkakin tosiaan ihan kaamean vähän ollaan näitä nyt treenattu. Sen seuraamiseen tulon kanssa saa olla tarkkana, ettei kovaa tullessaan ajaudu liian eteen seuraamaan, vaan malttaa jarruttaa riittävästi ja tulla hallitusti seuruuseen.

Ohjattu nouto

Tässä liikkeessä se ohjattu osuus toimii eli Jippi kyllä osaa suunnat, mutta se nouto-osuus on tosiaan nyt valtaisan työstämisen alla. Tiltun ohjeilla ollaan aloitettu noudon työstäminen ihan alusta rakentaen noutoa niin, ettei Jippi missään vaiheessa lähtisi saalistamaan kapulaa. Ekan parin viikon aikana treenattiin tätä paljon ja päästiin siihen, että tehtiin noudon paluuta eli kutsuin Jipin luokse niin, että se otti edestään kapulan mukaan ja palautti sen sivulle. Tämä toimi hyvin ja ote pysyi kauniina. Tiltukin oli tyytyväinen edistymiseen silloin, kun pari viikkoa sitten käytiin taas siellä treenaamassa. Nyt sen jälkeen ei olla noutoa ohjatun kapulalla tehtykään, vaan sen sijaan ollaan treenattu tunnaria ja metallinoutoa hypyn kera. Täytyisi siis taas muistaa tehdä niitä noutotreenejä!

Tunnistusnouto

JOS Jippi lähtee tekemään oikealla mielentilalla, niin se kyllä osaa homman ja löytää oman kapulan. Ollaan tehty ihan kisamaisella kapuloiden asettelullakin ja löytää kyllä oman, kunhan tosiaan mielentila on oikea. Sitten, jos virtaa on kuin pienessä kylässä ja oikein täristen odottaa, että koska saa lähteä noutamaan, niin on herkässä, että ampaisee ekalle tunnarille ja tyytyväisenä nappaa sen suuhun. Yleensä kyllä pudottaa sen sitten ja etsii oikean, mutta koska ei haluta tietenkään vahvistaa tuota väärän ottamista, niin ollaan keskitytty siihen mielentilaan tosi paljon. Jos on meinannut tulla väärän nappaamista, niin on auttanut, kun alkuun laittaa kapulat ritilän alle, jolloin Jippi ei pääse ottamaan kapuloita suuhun, vaan käy vain haistelemassa. Tästä sitten pystyn naksauttamaan, kun näen, että se oikeasti haistelee oikeata kapulaa ja Jipistä selvästi näkee, että se bongasi hajun (esim. lähtee avaamaan suuta sen kohdalla). Näitä, kun tekee pari ja vahvistaa sitä, että täytyy tehdä nenällä töitä, niin sen jälkeen voikin sitten tehdä normitunnarin :) Vielä olen tehnyt niin, että oikean nostamisesta olen heti palkannut eli tunnarin pitoa ja palautusta treenataan erillisinä palasina ja yhdistetään vasta, kun se oikean löytäminen on saatu tosi varmaksi.

Kauko-ohjaus

Tässä positiivista on se, että olen huomannut, ettei etäisyys ole Jipille selvästikään haaste. Se tekee jopa paremmin, kun olen kauempana, koska malttaa keskittyä palkan ollessa vähän etäämmällä. Sitten se negatiivinen on se, että meille kaukoissa edistyminen on ihan tajuttoman vaikeaa. Näitähän on treenattu enemmän ja vähemmän AINA ja silti ne on aina enemmän ja vähemmän SURKEAT. Kyse nyt siis i-s- ja m-s-vaihdoista.  Jipillä on niin luontaista se tassujen liikuttelu ja herkästi paikka seilaa hieman. Nyt vihdoin tuntuu, että olen löytänyt toimivan opetustavan! Olen käyttänyt nyt pientä lautaa Jipin takajalkojen edessä. Tällä laudalla saa muistutettua siitä, ettei eteenpäin voi valua ja samalla Jippi selvästi keskittyy paremmin niihin takajalkoihinsa. Ollaan saatu about 5 metrin matkalta tällä tavoin hyviä vaihtoja ja pääosin tepsuttelukin on jäänyt pois. Ei täysin vielä olla päästy niistä tepsuttelusita eroon ja etenkin s-i -vaihdossa saattaa välillä takajalat aavistuksen liikahtaa, mutta hirveästi on nyt tullut edistystä parissa viikossa eli olen toiveikas, että tällä keinolla saadaan lopulta voittajan kaukotkin kisakuntoon!!

Metallinouto hypyn kera

Jipin mielestä metallikapula on ällö, mutta koska se sen suostuu nostamaan ja tuomaan, eikä sitä enää voittajan jälkeen käytetä, niin en välitä siitä, ettei Jippi tee metallinoutoa riemusta kiljuen. Se kuitenkin nostaa sen ihan reippaasti ja tekee tarvittavat palaset eli esim. hyppää kyllä metallikapulankin kanssa. Haasteena metallinoudossa on kuitenkin se, että jos kapula laskeutuu hypyn taakse vinoon, niin Jippi herkästi paluumatkalla yrittää ohi esteestä. Ollaan tehty siis tarkoituksella treenejä, jossa vien kapulan selvästi pois linjalta ja tosiaan on kovin kovin haastavaa Jipille. Täytyisi siis ehkäpä palata niihin helpotettuihin treeneihin, joissa omalla sijainnilla, käsiavuilla tai lisäkäskyllä vahvistan sitä, että vaikka kapula nostetaankin vinosti ja kapulalta olisi ohjaajan luokse suora linja ohi esteen, niin sinne hypylle pitää silti hakeutua paluumatkalla. Jos kapula on suoraan esteen takana, niin ongelmaa ei ole, mutten luota omiin heittotaitoihin niin paljoa, että uskaltaisin olla treenaamatta varmaksi myös noita vinoja palautuksia :D

Olipas hyvä kirjoittaa nämä tänne ylös. Minulla on ollut rehellisesti sanottuna sellainen olo, että voittajan suhteen mistään ei tule mitään ja ettei ainakaan vuoteen tulla pääsemään VOI-luokkaa korkkaamaan... Suurena ahdistuksen aiheuttajana on kieltämättä olleet ne kaukot, joissa on tuntunut siltä, ettei vuoteen ole juurikaan tullut edistymistä ja on ollut sellainen olo, etten tule saamaan niitä toimimaan niin, että saataisiin siitä liikkeestä pisteitä lainkaan. Nyt on kuitenkin onneksi vihdoin löytynyt keino, jolla saadaan kaukojakin edistymään, joten itsellä on heti paljon parempi fiilis koko voittajaluokan suhteen :) Ja nyt, kun näitä yllä olevia katsoo, niin paljonhan on vielä treenattavaa, mutta silti näyttää siltä, ettei se mitenkään mahdotonta ole saada ne koevalmiiksi ennen eläkeikää :D

Tällä hetkellä Jipillä on juoksut, jotka alkoivat pari viikkoa sitten (juoksuväli vaikuttaa vakiintuneen melko tarkalleen 6 kuukauteen, sillä juoksut alkoi muutaman päivän sen jälkeen, kun laskennallisesti niitä odotin alkaviksi), joten senkin suhteen on ihan ok ottaa vähän iisimmin treenien suhteen. Kunhan ne saadaan ohi, niin yritetään saada säännöllisyyttä taas tokotreeneihinkin!

Ja yleisistä asioista: Sekä Hugo että Jippi luovuttivat eilen verta tähän tutkimukseen: http://www.koirangeenit.fi/projektit/tutkimusprojektit/metabolomiikka-tutkimus-uusi/. Mielenkiintoiselta vaikuttava tutkimus ja ihan kiinnostavaa saada omien koirien näytteistä tiedot sitten myöhemmin eli pääsee vertailemaan niiden arvoja :) Sitä en tiedä, osaako niistä tulkita mitään, mutta ehkä pitää kysellä sitten osaavammilta, että mitä tulokset tarkoittaa.

Lisäksi tänään koirilla kävi kotona tänään hieroja. Fyssariaikaan on kuukausi vielä ja Jippi on ollut vähän jumisen oloinen. Niinpä kokeiltiin hierojaa Sanna Tervosta (Relatassu) ja tykkäsin kovasti! Jipillä pientä kireyttä etuosassa, muttei mitään isompaa. Selässä oli jumia ja lisäksi myös takajaloissa oli kintereiden takana (mikähän sen lihaksen nimi olikaan!) selkeää kireyttä. Oikealla puolella selän ja jalan jumia enemmän kuin vasemmalla. Hieronnan päätteeksi käsiteltiin myös laserilla lihaksia ja olikin ihan uusi kokemus! Jippi selvästi reagoi laseriin eli alkuun vähän marmatti, kun käsiteltiin laserilla niitä hierottaessa kireiksi todettuja paikkoja, mutta hyvin vähitellen rentoutui, eikä sitten enää reagoinut, vaan vaikutti oikein tyytyväiseltä. Hugo sai myös saman käsittelyn eli ensin hieronta ja päälle sitten laserhoito. Hugolla ei ollut mitään isompaa jumia. Takajlkojen ojentajat oli kireät, mutta muuten jumiton poika. Laseriinkaan Hugo ei reagoinut Jipin tavoin, kun ei ilmeisesti jumittomalle tuntunut samalla tavalla. Ilta on otettu sitten rennosti ja koirat vaikuttaa rentoutuneilta ja väsyneiltä :) Tarkoitus olisi nyt aina fyssarikäyntien välissä käyttää hieronnassakin, kun vähän eri asioihin kuitenkin keskittyy fyssari ja hieroja.

Kolmosluokka korkattu!

Jipin kanssa ollaan nyt korkattu kolmosluokka agissa ja parit kisat ollaan ehditty kisailla. Nollat vielä ovat jääneetn uupumaan, muttei ne välillä kyllä kaukana ole olleet :) Ja mikä tärkeintä yhteistyö tuntuu pelittävän eli Jippi tekee niin kuin ohjaan (niin hyvässä kuin pahassakin ;) ).

Pari viikkoa sitten kisailtiin Kirkkonummella ja siellä ekalla radalla jäi hidastelemaan A:lla ja Jippi ehti A:n jälkeen ottaa askeleen kohti minua ennen kuin sain kerrottua matkan jatkuvan pituudelle. Pituuden vika palikka kaatui ja samalla rytmi rikkoutui, mikä näkyi kepeillä niin, että Jippi teki mokan tokassa välissä. Eli 10 vp tuloksena. Tokalla radalla hyllytettiin ihan alkutaipaleella, kun Jippi luki minun huonon "haltuunoton" poispäinkääntönä. Sekunnin murto-osan se oli hämmentyneen näköinen ja sen jälkeen kääntyi pois päin minusta ja otti yhden esteen sieltä täysin väärästä suunnasta. Mutta tosiaan oma vikani, kun yritin ihan turhia kikkailuja, kun minkäänlaista haltuunottoa ei siinä kohdassa oltaisi tarvittu... Ja Jippi sitten luki lasketun käteni niin, että lähden tekemään poispäinkääntöä ja kiltisti kääntyi tosi tiukasti minusta poispäin ylimääräiselle esteelle :D Vikalla radalla sitten ehdin kävellä kakkosesteen kohdalle, kun näin Jipin karkaavan lähdöstä, joten lähdettiin radalta pois.

Eilen lauantaina oli sitten vuorossa CityBelgien kisat Ojangossa ja vuorossa oli 2 x agirata ja 2 x hyppyrata. Ensimmäisenä oli vuorossa agilityrata ja siinä tuli puomin ylösmenolta virhe, yksi rima tippui ja lopulta vielä hyllytin loppumetreillä. Hyllytys oli täysin mun moka, kun vapautin Jipin liian ajoissa keinulta niin, etten ehtinyt ohjaamaan sen jälkeistä takaakiertoa. Jippi vieläpä seisahtui keinulla superhyvin ja olisi varmasti siellä pysynytkin kauemminkin. Tämä rata tuli kuvattua kaverin kännykällä, joten en saa sitä tänne. Superhyvää tässä radassa oli hyvin toimineet alasmenokontaktit, onnistunut viskileikkaus ja hieno itsenäinen keppien hakeminen Jipiltä.

Toka rata oli hyppäri ja yhtä myöhässä ollutta valunutta valssia (tosin ei aiheuttanut virhettä kuitenkaan) lukuun ottamatta tuntui tosi kivalta! Yksi rima valitettavasti putosi, joten tulokseksi 5 rv, mutta kaikkiaan jäi hyvä fiilis radasta ja ihan kiva vauhtikin oli Jipillä (etenemä 4,89 m/s).



Kolmantena oli sitten agilityrata ja ei vitsit miten lähellä tässäkin oli nolla. Kolmanneksi vikalle esteelle asti meno oli sujuvaa ja itsellä oikein tuli kesken rataa sellainen flow-fiilis :) Jippi teki ihan superhienon suorituksen - otti kontaktit hyvin, tuli ohjauksiin hienosti, irtosi, kun piti irrota ja kepitkin haki hienosti tiukasta umpikulmasta. Ja sitten minä menen ja sössin kolmanneksi vikalla esteellä jäämällä liian pitkäksi aikaa edelliselle esteelle ja myöhästymällä seuraavan hypyn ohjauksesta, jolloin Jippi täysin oikeutetusti päätyi väärälle edessä olevalle hypylle. Mutta oli kyllä niiiiin hyvä fiilis tästä radasta joka tapauksessa!



Vikalla radalla itse ajoitin ohjauksen väärin ihan alkumetreillä ja pakka hajosi itsellä sen verran pahasti, että kun Jippi oli päätynyt minun tunaroinnin myötä yhdelle väärälle hypylle ja yhteen väärään putkeen, niin lähdettiin radalta. Olisihan sitä vielä voinut jatkaa, mutta ajattelin, että ehkä reilumpaa mennä vaan suoraan palkkaamaan koira, jottei se joudu jatkamaan sekoilevan ohjaajan kanssa loppurataa ja toisekseen kolmen kisaradan jälkeen koin myös turhaksi rasittaa koiraa tekemällä vielä neljäs rata "turhaan". Eli Jippi oli lopputulokseen tyytyväinen saatuaan kunnon riekutusleikit palkaksi, mutta itsellä jäi kyllä vähän tylsä fiilis, kun pitikin taas vikaksi radaksi tulla epäonnistuminen, eikä jompikumpi noista edellisistä hyvän mielen radoista :)

Mutta kaikkiaan on jäänyt kisoista nyt hyvä fiilis! Jipin kanssa yhteistyö pelittää ja kunhan itse pidän pakan kasassa, niin nolliin on kaikki mahdollisuudet olemassa :) Lähdöt toimi ongelmitta eli taas se edellisten kisojen yksi muistutus riitti ja samoin kontaktin on nyt kivalla mallilla. Ekan radan ylösmenovirhe oli ensimmäinen laatuaan Jipillä, mutta se tuli kohdassa, jossa edellisellä esteellä tehtiin tiukka takaakierto ja lähdin siitä vedättämään voimakkaasti. Jippi lähti siis about nollavauhdista kiihdyttämään perääni ja siinä loikkasi just ja just kontaktin yli (videolta katsottuna tosiaan oli ihan hilkulla, mutta kylläkin näkyi, että ihan oikein se oli tuomittu). Muutoin kontaktit toimi kivasti, empiminen alastuloilla alkaa vähitellen kaikota eli suunta on oikea!

Agilityyn liittyen: Päästiin Jipin kanssa I-HAH ry:n arvokisoihin tähtäävien koirakoiden valmennusleireille. Kokonaisuus koostuu neljästä leiriviikonlopusta, joilla on agilitytreenejä (kouluttajina Jenna Caloander jokaisena viikonloppuna ja lisäksi Sampo Kokkonen, Elina Jänesniemi, Maiju Korhonen ja Iida Vakkuri), ohjaajan fysiikkatreenejä, koiran fysiikkaluento ja psyykkistä valmennusta. Eka viikonloppu on marraskuun alussa eli innolla jo odottelen :)

Tokotilanteen päivitystä

Vaikka otsikko viittaakin tokoon, niin pakko myös mainita, että käytiin eilen ekaa kertaa pariin kuukauteen paimentamassa Seutulassa. Tauon takia otettiin nyt eka kerta taas aika iisisti lähinnä kuljetuksia tehden. Pääosin Jippi teki töitä maltillisesti ja saatiin paljon hyviä pätkiä. Ihan vain pari turhautumisen purkautumista tapahtui ja nämä siis sellaisissa tilanteissa, joissa itse olin epävarma, että miten lähteä liikkeelle. Heti, jos minä jään kyttäämään Jippiä siihen päin kääntyneenä ja yritän tehdä liikkeellelähdön "ylivarovaisesti", Jippiä alkaa vähän jänskättämään ja ratkaisee epäselvän tilanteen ryntäämällä. Mutta kunhan vain itse liikun mahdollisimman varmasti ja jäämättä kyttäämään Jippiä, niin se hoitaa kyllä oman tonttisa hyvin. Seuraava paimennuskerta on parin viikon päästä!

Karvanlähtö vei turkin tehokkaasti, joten Jippi on talvea vasten kivan kevyessä turkissa :D

Vielä ennen siihen tokoon siirtymistä kerron myös pikapäivityksen agilitysta. Ensinnäkin myös Hugo pääsi taas viime viikolla agia treenaamaan, kun kävin hallilla omatoimitreenaamassa. Tehtiin sen kanssa etenevää ratapätkää, jossa oli kuitenkin välissä sitten tiukka takaakierto. Nämä on edelleenkin Hugolle vaikeita, mikä näkyy empimisenä hypätessä, mutta kuitenkaan ei enää kiellä takaakiertoja, kuten pahimmillaan teki. Puomin kontaktia palkkailin muutamaan otteeseen, mutta se vika askel on kyllä toooosi hidas. Hugon mielestä se on ihan täysin turha se vika askel, kun ihan yhtä hyvin voi jäädä 4on-asentoon :) Ja eihän me tosiaan ihan hirveästi noista enää nipoteta - lähinnä haluan muistutella 2on2offista siksi, ettei alkaisi tekemään törkeitä loikkia, jolloin sitten toki on myös isompi loukkaantumisriski..

Agilityn sijaan Hugo treenasi tänään rally-tokoa. Meillä on talvikaudelle kasattu omatoimiryhmä, joka treenaa siis aina keskiviikkoisin. Tänään tehtiin yhdellä pisteellä merkille lähettämistä ja toisella treenattiin häiriöitä eli viljeltiin kenttä täyteen nameja, leluja, esineitä yms. Häiriössä seuraaminen ei tuottanut Hugolle ongelmia, mutta meinasi taas edistää. Olen senkin kanssa alkanut käyttää seuruunpaikan korjaamista eli jos se edistää, stoppaan liikkeen ja sen pitää automaattisesti korjata oikeaan paikkaan. Hyvin jo korjaa paikan ihan oikein, joten toivotaan, että tällainen treeni alkaa tuottaa tulosta ja päästään edistämisestä eroon. Toisella treenipisteellä tehtiin merkille lähettämistä, jossa Hugon kanssa on ollut ongelmana se, että se ei oikein tajua hakeutua merkin taakse, vaan se ajattelee merkin enemmänkin kosketusalustana. Se siis juoksee vauhdilla merkkiä kohti ja kääntyy merkin kohdalla niin, että merkki saattaa jäädä Hugon mahan alle pysähdyksessä, Hugo saattaa tehdä etutassukosketuksen merkille tai sitten Hugo vain keilaa sen surutta kumoon. Treenikaveri sanoi käyttäneensä alkutreeneissä kosketusalustaa merkin takana ja päätinkin kokeilla sitä. Ja vitsit miten hienosti Hugo lähti tarjoamaan sinne merkin taakse menemistä! Yksittäisellä kerralla teki sitten alustalle maahanmenon (jäänyt ilmeisesti maahanmenoilmaisu mieleen noseworkista :D ), mutta muutoin stoppasi sinne merkintaakse alustalle tosi kivasti. Täytyy siis jatkaa treenejä alustan avulla!

Jipin kanssa aloitettiin talvikauden ohjatut agility ja nyt talvella meitä kouluttaa Saija Mustonen. Kahden treenikerran perusteella olen kyllä tykännyt hirveästi! Saijalla on tosi kiva tyyli olla suora, mutta silti tosi positiivinen ja kannustava. Maanantain treeneissä tuli tehtyä neljä peräkkäistä valssia onnistuen ihan ekalla yrittämällä ja voi vitsit siitä tuli hyvä fiilis! Valssit on minulle yksi vaikeimpia ohjauksia, mutta nyt ei tuntunut edes mahdottoman kököltä, vaikka pari peruuttelevaa askelta sinne joukkoon eksyikin. Niistäkin päästiin sitten pienellä viilauksella eroon ja lopulta Saija totesikin, ettei siinä kohdassa oikeastaan ole enää mitään korjattavaa, joten mennään eteenpäin. Takaakiertovalssissa sen sijaan olikin sitten haastetta. Jään niissä tosi herkästi peruuttamaan, jolloin minä pakitan valssatessa suoraan koiran linjalle eli siihen, mihin sen pitäisi hypyltä laskeutua. Ja tästä syystä sitten rima tippuu. Heti, kun tajusin liikkua peruuttelematta suoraan kohti seuraavaa estettä, rima pysyi. Tässä yhteydessä mainitsin kylläkin myös siitä, että Jipillä takaakierroissa on rima monesti herkässä siksikin, kun se on oppinut takaakierrot jo matalilla rimoilla ja siksi tekee takaakierrot liiankin tiiviisti. Muistiin itselle siis, että seuraavan koiran kanssa ei takaakiertoja aloiteta vielä minirimoin! Nyt otetaan projektiksi käydä omatoimitreenaamassa takaakiertoja niin, että käytän ponnaria/rimaa siivekkeen takana, jotta Jippi vähitellen oppisi hakemaan linjan vähän kauemmaksi siivekkeestä.

Tänään olikin eka omatoimitreeni takaakiertojen parissa. Aloitin 55 cm rimalla ja tosiaan niin, että laitoin siivekkeen taaksen nojaamaan riman, joka siis pakottaa koiran linjan kauemmaksi siivekkeestä. Parilla ekalla toistolla Jippi hämmentyi rimasta niin, että juoksi riman ali! Siis oikeasti päätti alittaa 55 cm riman, mitä ei oikeasti tapahdu koskaan. Selvästi oli vain hämillään, sillä tämän jälkeen ei enää alituksia tapahtunut, vaikka rimaa sitten nostettiinkin. Tein ensin 55 cm rimalla pari toistoa molempiin suuntiin, jotta Jippi vain tottui siihen vinoon rimaan siellä siivekkeen takana. Tämän jälkeen nostin 60 senttiin, eikä tässä ollut ongelmaa. Muutamien toistojen jälkeen nostin riman 65 senttiin. Oikeaan kierrokseen (eli niin, että siiveke jää kierrossa koiran oikealle puolelle) ei ollut ongelmaa eli hyppäsi hyvin ja kiinnitin huomiota nättiin tekniikkaan eli ojensi takajalat rennon näköisesti taakse hypyssä. Vasempaan kierrokseen sen sijaan otti pari kertaa riman alas, josta käskin sen maahan ja käytiin "yhdessä" nostamassa rima. Tämän jälkeen sitten ei enää pudotellut, vaan tulikin useampi onnistunut toisto. Loppuun tehtiin vielä parit kierrot 55 cm rimoin, jotta Jipille jäi sellainen olo, että sehän on helppoa kuin heinänteko :) Tuntuisi siis olevan apua tuosta rimasta, kunhan vaan saa sen kiertolinjan yleistymään myös sellaiseen tilanteeseen, jossa apurimaa ei ole. Vaatii siis varmasti useita toistoja ja näin ollen useita treenikertoja! Mielenkiintoista oli huomata, että vasen kierros oli Jipille selvästi haastavampi ja oikeastaan en ihmettele sitä lainkaan. Jippi on nimittäin selvästi "oikeanpuoleinen" koira samalla tavoin kuin me ihmiset ollaan oikea- tai vasenkätisiä. Jippi valitse AINA kääntymisen oikeaan kierrokseen eli myötäpäivään, jos se saa valita ja tämä tulee esiin monessa tilanteessa. Meidän mennessä kotitalon rappukäytävän portaat alas, Jippi juoksee alas odottamaan minua ja Hugoa ja siellä se pyörii vimmatusti ympyrää, koska tietää saavansa "porrasnamin". Tässä tilanteessa se valitsee aina myötäpäivään pyörimisen, joskin olen opettanut sille sen, että kun näytä kädellä pyöräytystä, se pyöriikin vastapäivään eli käytän tätä joka kerta portaissa, jotta se tekisi myös toiseen suuntaan niitä pyörähdyksiä. Lisäksi esim. allasuinnissa huomaa, että Jippi kääntyy aina myötäpäivään altaan päädyssä. Näiden seikkojen perusteella ei siis ihmetytä lainkaan, että takaakiertokin on sille helpompi myötäpäivään!

Ja sitten niihin tokoihin! Lähiaikoina aina uusien kouluttajien treeneihin mennessä olen ollut tylsä ja valinnut treenattavaksi liikkeksi saman jutun: noudon. Ihan siksi, että sen kanssa on valtavia ongelmia, joiden suhteen ei ole tullut edistystä niin millään, vaikka treenattu kyllä ollaan! Ongelmaa olen kuvaillut aiemminkin, mutta lyhykäisyydessään Jippi menee kapulalle ihan liian ryysäten ja tekee kapulalle lähespoikkeusetta saalisloikan. Toisin sanoen rumaa! Tähän on ehdotettu seinän hyödyntämistä eli kapula lähelle seinää, jolloin koiran on pakko hidastaa kapulalle. Toisekseen ollaan kokeiltu sitä, että stopataan koira ennen kapulaa ja kutsutaankin ohjaajan luokse palkalle ja sitten vain välillä vapautetaankin kapulalle tai annetaan juosta suoraan kapulalle. Kolmanneksi ollaan testattu leikittämisestä vapautusta ja suoraan noutamaan lähettämistä ja sitten paluumatkalla taas leluun vapauttamista. Kaikki nämä keinot tepsivät silloin, kun näitä keinoja käyttää, mutta vaikka olen näitä testannut vähän pidemmänkin aikaa kutakin, niin oppi ei tunnu siirtyvän niille kerroille, joille en sitten näitä "apukeinoja" käytä. Niinpä meidän aloitettua viime viikolla talvikauden ohjatut tokotreenit Tiltu Antikaisen kouluttamana, otin ekan puolituntisen teemaksi noudon. Tiltu alkuun heti kysäisi, että olenko varautunut siihen, että tähän menee sitten se koko puolituntinen, mutta tämähän passasi minulle hyvin. Niinpä ensin kuvasin ongelmamme ja tehtiin yksi demonouto. Ja sen enempää ei tarvinnutkaan Tiltun nähdä ennen kuin havaitsi ongelmamme ja totesi, että aikamoista saalistamista. Kerroin mitä keinoja ollaan aiemmin käytetty ja että kuinka ne ei sitten kuitenkaan tunnu pidemmällä aikavälilläkään tuovan haluttua tulosta. Tiltu totesikin, että kun Jipin tapauksessa on kyse selvästikin saalisvietin heräämisestä noudon yhteydessä, niin ei tuollaiset poppaskonstit yleensä autakaan. Koira ei kykene sammuttamaan viettejään, joten siksi ainoa keinoa on opettaa nouto alusta alkaen niin, ettei saalisvietti yhdisty noutoon. Niinpä lähdettiinkin ihan alkeista. Toistaiseksi siis ei tehdä yhtään kunnon noutoa ennen kuin ollaan käyty noudon eri osat paloissa läpi treenaten oikeaa mielentilaa ja myös sitä, ettei noutokapulaan liity saalistamista.

Ekana treeninä tehtiin ihan pitoharjoituksia. Jipillähän pidon yhteydessä herkästi on yhdistynyt pientä pureskelua. Yleensä ei noudon palautuksessa tätä ilmene, mutta koska nyt on tarkoitus kaiken kaikkiaan opettaa, että kapulaa on käsiteltävä kauniisti ja että se on vain keino saada palkka, niin aloitettiin pidolla. Toiseen käteen nami ja toiseen kapula ja sitten lähdettiin luopumisen kautta treenaamaan. Koiran piti siis luopua sekä namista että kapulasta ja kapulalla ihan kunnolla "härkittiin" eli tarjottiin sitä ihan kuonoon kiinni yms., mutta ottaa ei saanut ilman lupaa. Tästä sitten alkuun vapautettiin koira "jes"illä namille ja sitten parin toiston jälkeen, kun Jippi ei enää tavoitellut kapulaa luvatta, niin tehtiin vaihdellen namille vapautuksia ja kapulan pitoja. Kun Jippi otti kapulan, namikäsi pysyi siinä koiran kuonon vieressä ja samalla toisella kädellä kapulaa vähän "tönittiin"/painettiin. Jippi piti ihan älyttömän tasaisella ja hyvällä otteella kapulaa näissä treeneissä eli kotiläksyksi tuli tehdä paljon tätä samaa treeniä ja niinhän me ollaan tehtykin.

Toisena treeninä tehtin sellaista, että koira jätettiin istumaan ja minä menin n. 10 metrin päähän siitä maahan istumaan niin, että toisella puolellani maassa oli kapula ja toisella nami. Koira piti tästä kutsua luokse ja sen oli tarkoitus tulla suoraan minun luokse. Jippipä valitsikin namin ja tästä sitten vain estettiin namin saaminen, käskettiin uudestaan istumaan ja pakitettiin itse namin ja kapulan kera muutaman metrin verran, jonka jälkeen homma toistettiin. Muutaman erehdyksen jälkeen Jippi alkoi tajuta, ettei namia saa, jos sinne rynnii suoraan ja sitten tuli kiltisti minun luokseni ja siitä sai sitten vapautuksen namille. Tässä treenissä Jippi valkkasi selvästi mieluummin namin kuin kapulan, mutta voisi tehdä samaa treeniä myös niin, että molemmilla puolilla on kapulat ja tällöin koiran täytyy sitten luopua kapuloista ja valita ohjaaja.

Kolmantena treeninä tehtiin kapulan nostamista eli Jippi laitettiin istumaan ja kapulan sen eteen maahan. Itse jäin ihan lähelle seisomaan ja pyysin Jippiä tuomaan kapulan. Heti, kun se nosti kapulan suuhun, asetin käden kapulan laipalle. Jippi alkuun välittömästi hölläsi otetta, jolloin käsi otettiin pois. Jos koira höllää otetta liikaa, kapulan annetaan pudota eli ohjaaja ei missään nimessä saa auttaa koiraa kapulan kanssa, vaan tarkoituksena on juurikin se, että koira mokaa, mikäli se ei pidä kunnon otetta. Mitään kieltoja tai "oho"ja ei tässä saa tehdä, vaan ihan vain annetaan koiran itse tajuta mokansa. Silloin, kun koira piti hyvän otteen, vaikka käsi oli kapulalla, kehuttiin rauhallisesti ja sitten sopivalla hetkellä annettiin vapautuskäsky ja palkattiin. Tämä oli Jipille haastava treeni, koska selvästi sille oli alkuun epäselvää, mitä sen piti tehdä. Ote löystyi kapulasta alkuun herkästi ja sitten kun ei tullutkaan kehuja/palkkaa, se ratkaisi tilanteen pureskelemalla. Pureskelustakaan ei kielletty, vaan minun piti vain kääntää Jipille selkä, jolloin se siis menetti mahdollisuudet palkkaan, kun ohjaaja lopettikin yhteistyön siihen. Jippi reagoi selän kääntämiseen molemmilla kerroilla saman tien eli ote parani välittömästi ja pystyin kääntyä pian taas takaisin ilman, että ote huononi.

Näitä kaikkia treenejä on tarkoitus nyt jatkaa ja sitten lisätä pienin askelin haastetta. Koko nouto rakennetaan siis askel askeleelta takaperin ketjuttamalla uusiksi niin, ettei missään vaiheessa Jippi pääsee herättelemään sitä saalistusviettiään. Itsellä jäi tosi hyvä fiilis treeneistä ja omaotimitreenailut ovat olleet onnistuneita, joten minulla on luottoa siihen, että homma saadaan pelittämään ;)

Tarkoitus oli tässä julkaisussa kertoa kaikkien VOI-liikkeiden osalta, että missä mennään, mutta koska kertyikin vaikka millä mitalla kaikkean muuta kirjoitettavaa, niin tilannepäivitys muiden liikkeiden osalta odottakoon seuraavaan kertaan :)  Noudossa siis tosiaan palattiin alkeisiin, mutta ohjatun noudon suuntien kanssa ei tosiaan olekaan ongelmaa eli kunhan saadaan tämä nouto kuntoon, niin ohjattu kyllä pitäisi sujua!