Kenkävaras taas tositoimissa

Minun vanhempani kävivät tänään kylässä minun ja Hugon luona. En voi kun hämmästellä, että mikä niissä äidin kengissä houkuttelee?? Ehti meidän huomaamatta taas syömään korkokengän kärjen rikki - teki sellaisen avonaisemman mallin! Ja viimeksikin oli tosiaan äidin se kenkä, jonka Hugo söi rikki. Kenenkään muiden kenkiä ei ole syönyt...

Aurinko armas!

Viime sunnuntain tottistreeneissä oli kivaa - johtuu ehkä suuresti siitä, että treenit sujuivat aika hyvin. Seuraaminen sujuu jo pidempiäkin matkoja kontaktin katkeamatta ja onnistuu myös pysähtymiset ja uudet liikkeellelähdöt. Seuraaminen onkin tällä hetkellä ehkäpä meidän vahvuutemme, mutta siihen me olemmekin aika paljon keskittyneetkin.

Myös liikkeestä istumaan menot sujuivat treeneissä hyvin - istu-käskyn Hugo on siis selvästi tajunnut. Maahan meno on yhä hieman epävarmempaa, mutta kyllä se aina menee - yleensä ihan vain käskystä ilman avustusta esim käsimerkillä. Välillä kaipaa vielä muistutusta siihen hommaan. Kuitenkin varsinainen hankaluus tuntui olevan maassa ollessa paikallaan pysyminen. Hugo kyllä pysyttelee paikoillaan niin kauan, kun minäkin pysyn, mutta annapas olla, kun pitikin kiertää koira ja palata sitten sen vierelle, palkata ja vapauttaa. Heti kun lähdin talsimaan sen selän taakse se nousi salamana ylös ja kiepsahti ympäri, että "mihin sinä oikein hävisit?". Kerran sain sen onnistumaan ja siihen siellä tyydyimmekin. Kotona sitten olemmekin sitä treenailleet ja tänään sujuikin jo ihan muitta mutkitta. Ihan jalkojen päällä ei malta maata siinä, vaan käännähtää kyljelleen, mutta tällä hetkellä en anna tuon haitata - sitä hiotaan sitten, kun muuten homma toimii :)

Saimme myös vinkkejä sivulletuloon, joka on edelleen hankala. Ohjaaja mainitsi, että Hugo tekee todella ison lenkin kiertäessään siihen sivulle, kun todellisuudessa sen pitäisi ennemminkin heittää se takapuoli sivuttaisliikkeellä siihen vierelleni. Kotitehtäväksi saimmekin siis harjoitella ihan askelkerrallaan tuota takapuolen siirtämistä niin, että avustan kädellä ja palkkaan heti, kun se vähänkin siirtyy oikeaan suuntaan.

Olemme viime päivät nauttineet Hugon kanssa lenkkeilystä tavattomasti! Ihana auringon paiste joka päivä ja sen verran lämmintä jo että ihan ohkaisellakin takilla voi lähteä ulos - kyllä on mukavan kevyt olo lenkkeillä. Tässä pari valokuvaa - tosin taas kännykällä otettuja... Pitäisi taas joku kertaa ottaa kamera mukaan niin saisi edes hieman parempilaatuisia kuvia!

Hugo ja Hugon paras kamu Topi :)

Tämä kuva ei sinänsä erikoinen, mutta hauska oli, että nämä olivat ensimmäisiä tämän kevään lämpimiä päiviä. Minä istuin itse terassilla t-paidassa ja lahkeet käärittyinä ja nautin auringosta, kun taas Hugo etsi mahdollisimman viileän paikan keskeltä lumikinosta :) Saa nähdä mitenkäs sitten Hugon suu pannaan, kun loputkin lumet ovat sulaneet, eikä viilennys olekaan enää niin helposti haettavissa.

Niin sanottuja rytmihäiriöitä

Täällä päin on vihdoin lenkkipolut sulaneet ja kuivat, joten päätin, että nyt on hyvä aika aloittaa Hugon kanssa juoksutreenit. Olemme aloitelleet aika rauhallisesti eli varsinaisen juoksun sijaan olen ennemminkin hölkännyt. Tämä sopii hyvin minullekin, koska ei ole itsekään tullut toviin juostua - pitää siis kohotella meidän molempien juoksukuntoa tässä rauhalleen :)

Erehdyin luulemaan, että koiran kanssa juokseminen tapahtuu niin, että vain vaihtaa askellajin kävelystä juoksuun ja sitten antaa vain mennä. Mutta olen nyt muutamina juoksupäivinä havainnut, ettei se olekaan ihan niin helppoa, vaan sitä yhdessä juoksemista täytyy oikeasti harjoitella. Ensimmäisellä kerralla Hugo yritti vähän väliä pysähdellä nuuskimaan ja hädälle. Nyt se on jo alkanut ymmärtää, että kun juostaan niin silloin juostaan ja kun sitten aina juoksupätkien välissä kävellään, niin silloin saa toteuttaa näitä koiramaisia puuhasteluja! Toinen ongelma on rytmin yhdistäminen. Minun tämänhetkinen juoksuvauhtini on melko rauhallinen, mutta ihan vain ravilla Hugo ei meinaa ainakaan pidempää pätkää pysyä ihan vauhdissa. Jos taas Hugo laukkaa, niin minun pitäisikin lisätä omaa vauhtiani - ja sitten taas en itse jaksa kauaa. Mutta eiköhän tässäkin yhteinen rytmi löydy ennen pitkää. Kun molempien juoksukunto kasvaa niin löytyy ehkä useampi nopeus kuin se hölkkä, mitä nyt menemme :)

Leikkitreffit

Tänään oli Hugolla kiva päivä! Yli kolmen viikon tauon jälkeen käytiin leikkimässä Ronja-kaverin kanssa koirapuistossa. Ronjalla ollut juoksut, minkä takia emme ole päässeet normaalia viikottaista leikkihetkeä toteuttamaan. Tänään pääsivät kuitenkin puoleksitoista tunniksi taas temmeltämään! Ja on niitä kiva katsella, kun näkee, että ne nauttivat. Hugo onneksi malttaa suurimmaksi osaksi leikkiä yhä, vaikka Ronjasta "aikuinen nainen" nyt onkin tullut. :)

Jättimäinen sylihauvaksi

Portaita kokeiltiin tosiaan tuon viime kirjoituksen jälkeen kaikessa rauhassa. Annoin Hugon tutustua portaisiin, laitoin käytävään mattoja ja laitoin jopa paperia portaiden välejä tukkimaan, ettei Hugo näkisi alas. Mikään ei tuntunut kuitenkaan auttavan. Houkuttelin herkuilla ja näin, että Hugolla houkutus oli kova, mutta siitä huolimatta se ei uskaltanut lähteä kiipeämään portaita oma-aloitteisesti.

Lopulta vaihdoinkin taktiikan sitten sellaiseksi, että tullessamme lenkiltä käyttäydyn kuin ne portaat olisivat maailman luonnollisin asia. Juttelen Hugolle reippaasti ja normaalisti, kävelen ripeästi ja jos se ei lähde itsestään kipuamaan, olen nostanut sen ensimäisille portaille tekemättä siitäkään suurta numeroa. Tästä se aina lähteekin sitten ihan vapaaehtoisesti kiipeämään.

Mielestäni kehitystä on tullut. Vieläkin se epäröi, mutta kun sen nostan ensimmäisille portaille, se lähtee heti reippaasti jatkamaan. Toiset portaat se menee jo ilman, että avustaa tai nostaa eli sen suhteen näyttää jo valoisammalta. Ehkäpä minun jättiläinen kohta jo tulee kotiin kantamatta :) Ja jättiläinen tosiaan sen vuoksi, että Hugoa mitatessani tuossa jokin aika sitten huomasinkin, että sillä on säkää jo 61 cm. Se on tosiaan collieuroksen rotumääritelmän mukainen yläraja eli varsin iso poika se jo on. Ja tuskin se siitä enää kasvaakaan - murrosikä on jo alkanut hyvän aikaa sitten, enkä ainakaan itse ole havainnut sen enää kasvavan vähään aikaan. Painoa varmasti vielä tulee sen ns jykevöityessä, mutta eiköhän se ala olla aika täydessä korkeudessaan!

Porraskammo is back

Otsikon mukaisesti portaat on taas Hugolle se suurin kammotuksen aihe - siis ylöspäin eli kotiin mentäessä. Kammo alkoi vähitellen niin, että ensin hieman epäröi ennen portaisiin lähtemistä, mutta nyt se ei mene niihin enää ollenkaan. Mitään ei ole tapahtunut - ei edes pientä liukastusta tai säikähdystä, joten tämä kummastuttaa minua kovasti.

Kyllä Hugo joka kerta ihan omin jaloin lopulta kotiin kapuaa, mutta hankalaa se on. Usein joudun nostamaan sen alkuun ja siitä se lähtee kiipeämään itse. Nyt olenkin sitten yrittänyt pari päivää totutella Hugoa portaisiin mm. herkkujen avulla. Nakit yms jäävät kuitenkin täysin toissijaisiksi... Kaikenlaista houkuttelua, kehuja, palkkaamista on kokeiltu, mutta jokin niissä portaissa nyt pelottaa.

Olen yrittänyt pohtia syytä tähän rappuspelkoon. Olen pohtinut voisiko se johtua siitä, että Hugon on niin vaikea kulkea niitä portaita. Hugo oppi pienenä kulkemaan portaat hyppimällä niin, että ensin molemmat etutassut portaalle ja sitten tasahypyllä takatassut siihen samalle portaalle. Se ei koskaan ole oppinut ns normaalia tapaa kulkea portaita niin, että ne oikeasti ottaisi askeleen per porrasaskelma. Ja nyt mietinkin, että voisiko kyse olla siitä, että porrasaskelma on käynyt niin pieneksi Hugon kasvettua isoksi, että portaiden kulku on Hugolle vaikeaa ja siksi sitä pelottaa. Se nimittäin joutuu olla todella pienessä paketissa, että se mahtuu aina siihen yhdelle askelmalle. Muutakaan en ole tähän hätään keksinyt syyksi.

Alkuun ajattelin, että se ei vain halua sisälle, mutta kyllä siitä nyt näkee, että sitä pelottaa. Tänäänkin oli liimautunut lattiaan. Nyt pitää tosiaan toden teolla harjoitella niitä rappusia ja näyttää sille, ettei niissä oikeasti ole mitään pelättävää. Usein olenkin lenkiltä tullessani soittanut Riston apuun - Hugo uskaltaa hieman paremmin, kun toinen kulkee edessä houkuttelemassa ja toinen on vieressä tukena ja turvana. Pakko tähän olisi keino keksiä - ei Hugoa oikein enää kantaakaan jaksa :)

Huomenna siis jälleen porrasharjoitteluiden pariin. Jospa löytäisin kaapista vielä jotain entistä suurempaa herkkua, jolla houkutella ja palkata Hugo portaissa :)

Kyläily tuo esiin parhaat puolet?

Muutaman päivän asutimme siis minun vanhempieni huushollia toimien kanini (joka siis jäi kotoa muuttaessani sinne asumaan) heidän lomaillessa. Tänä aikana Hugo tuntui keksivän yhtä jos toista uutta virikettä itselleen! Ensimmäisenä yksinoloaikana en ollut vielä osannut lainkaan varautua sen kekseliäisyyteen ja niinpä Hugolla olikin mahdollisuuksia joka lähtöön. Kotiin palatessani eteisen ovi oli avattu (ajattelin, että olin sulkenut sen huonosti) samoin kuin eteisen peilikaapin liukuovi. Kaikki kuonon ulottuvilla olleet kengät oli ripoteltu pitkin alakertaa ja yksi äitini kenkä oli pureskeltu huolella puhki. Kyseisen kengän paria en löytänyt mistään, joten minulle ei tullut selväksi, että mistä tämä kenkä oli varastettu. Ja tämä tapahtui siis 45 minuutin yksinolon aikana.

Seuraavana päivänä vuorossa oli noin kahden tunnin yksinolo, johon varauduin teippaamalla peilikaapin liukuoven kiinni, sulkemalla visusti eteisen välioven ja varmuuden vuoksi vielä työntämällä kaikki tuulikaapista löytyvät kengät kenkähyllyn alle. Kotiin palatessani eteisen väliovi oli taas auki ja sen edellisenä päivänä syödyn kengän pari oli mystisesti ilmestynyt keskelle olohuoneen lattiaa. Kengässä oli muutamia hampaan jälkiä, mutta niitä lukuun ottamatta se oli pysynyt ehjänä. Sen sijaan keittiöön tiskipöydälle jättämäni ruisleipäpaketti ei ollut. Olin työntänyt paketin aivan pöydän takanurkkaan, ettei Hugo sitä saisi. Sen on siis täytynyt suorittaa melkoisia jumppaliikkeitä leipänsä saamiseksi. Onneksi pussista oli hävinnyt vain yksi leipäpala - joko Hugo oli vasta päässyt alkuun tai sitten leivän suolaisuus oli alkanut tökkiä. Joka tapauksessa jano tuntui olevan kova palatessani.

Ja nyt sitten selvisi, ettei se eteisen välioven aukeaminen tosiaan johtunut sen huonosta sulkemisesta, vaan Hugon oivalluksesta saada ovi auki kahvaa vääntämällä. Tämä selvisi tänään löytyneistä ulko-oven raapimisjäljistä, jotka löytyivät kahvan kohdalta. Niistä päätellen Hugo oli päättänyt yrittää selvittää tiensä ihan vapauteen saakka...

Näitä yllä mainitsemiani tuhoja lukuunottamatta talonvahdin tehtävät sujuivat hyvin ja Hugokin oli oikein kiltti poika :)

Ihan lyhyesti treeneistä

Ihana huomata, että kontaktin ottaminen treeneissä tulee koko ajan helpommaksi. Kerta kerralta muut koirat vievät pienemmän osan Hugon huomiosta ja tänäänkin pystyi jo keskittymään melko hyvin treenailuihin :) Aiheena oli maahanmeno ja sitä treenailtiinkin ensin paikallaan ja sitten liikkeestä. Hugo kyllä ymmärtää käskyn ja menee maahan, haasteena meillä on liikkeen hitaus. Hugon maahanmeno tapahtuu siis hidastetusti - ensin alkaa painua maahan etuosa ja takaosa sitten seuraa viiveellä. Liike olisi siis hyvä, jos se tapahtuisi nopeammin. Ja sitä räväkkyyttä siihen yritettiin saada menemällä maahan liikkeestä. Hieman se auttoikin, mutta vieläkin puuttuu nopeutta.

Seuraamista otettiin myös, tällä kertaa suuressa piirissä. Koirat jäivät sisärinkiin - kierrettiin siis vastapäivään. Tämä sujui mielestäni tosi hienosti! Hugo malttoi säilyttää kontakti lähes taukoamatta, vaikka edessä ja takana oli koiria ja välillä osat pysähtyivät ja niitä sitten väisteltiin. Vähän harjoiteltiin tempon muunteluakin eli muutama askel otettiin hölkkää ja sitten paluu kävelyyn. Rytminmuutoksessakin Hugo seurasi hyvin ja säilytti kontaktin. Mukava huomata, että seuraaminen alkaa sujua. Tokihan meillä on vasta seuraamisessakin perusteet menossa eli siitä sitten vasta vaikeutetaan käännöksiin ja oikeisiin juoksuihin ja pysähdyksiin. Mutta edistystä joka tapauksessa tullut huimasti :)

Nyt sitten pakkaamaan niin omia kuin Hugonkin tavaroita. Olen nimittäin muutaman päivän ajan kanivahtina vanhempieni luona, kun he ovat matkoilla.

Väsymystä ilmassa

Hugon ruokahaluttomuus on jatkunut yhä... välillä pienellä suostuttelulla suostuu syömään suurempia annoksia (varsinkin, jos edellinen ateria on jäänyt niukaksi) mutta muutoin ei oikein maistuisi millään. Tänään Hugo on ollut hieman väsähtäneenkin oloinen - mahtaako johtua syömättömyydestä vaiko sitten eilisistä leikeistä? Onneksi tuo ruokahalu ehkäpä pikkuhiljaa näyttää taas normalisoitumisen merkkejä - tänään iltaruoasta katosi hyvällä ruokahalulla lähes kokonainen annos!

Tosiaan eilinen oli touhuja täynnä Hugolla. Minulla oli taas aamupäivä vapaata, joten käytimme sen hyväksemme lenkkeilemällä Kaijan ja Nepin kanssa. Lähes koko lenkin ajan jaksoivat Hugo ja Neppi touhuta ja vauhtia riitti! Lenkin yhteydessä olemme aina ottaneet myös tottistreenailua. Muutoin sujui hyvin, mutta teimme mielenkiintoisen havainnon: Olen opettanut Hugolle ns. komentosarjaa istu-maahan-istu ja se on oppinut nuo siirtymiset asennosta toiseen hyvin. Nyt se sitten onkin olevinaan ovelampi kuin minä ja tarjoaakin oikeastaan pyytämättä näitä aina, kun pyydän Hugon maahan. Eli kotiläksyksi saimme harjoitella ihan pelkkää maahanmenoa ja siellä pysymistä. :) Hugon mielestä on ihan tylsää olla maassa ja saada yksi palkka, kun voisi vaihdella istu-maahan-istu-maahan... ja saada tästä monta palkkaa!

Eilen illalla Hugo pääsi sitten vielä leikkimään pihan koirien kanssa. Siitä todisteena vain tämä yksi kuva. Yritin kyllä tovin ajan saada kuvaa, joka olisi kaikista kolmesta koirasta edustava, mutta ruutu oli jo tyhjentynyt koirista ennen kuin ehdin painaa nappia.. Joten totesin, että tämä saa kelvata:

Huomatkaa reilulta tuntuva joukkuejako :) Nämä kolme leikkivät pihalla usein yhdessä, eikä kokoerokaan tunnu haittaavan! Vauhdissa pienemmät oikeastaan päihittävätkin Hugon ja vetoleikeissäkin antavat kyllä oikein reippaan vastuksen!

Tässä pari kuvaa toissapäivältä - Hugolla jälleen vahtivuoro ja katse ei juurikaan irtoa parkkipaikan tapahtumista. Ajaa siis samalla auton murtohälyttimen asiaa!

Lemmenkipeä

Eilen aamulenkillä meitä vastaan tuli koira ilman omistajaa ja ilman pantaa. Koira lyöttäytyi meidän mukaamme ja kuljeskelimme sen kanssa yrittäen katsella, josko joku etsisi sitä. Pian kävi selville, että tällä nartulla oli juoksut meneillään, ja Hugon käytös tietysti sen mukainen. Häntä korkealla ja rinta rottingilla yritti liehitellä tyttöä.

Vastaan tuli tuttu koiran lenkkeilyttäjä, joka sanoi nähneensä koiran aiemminkin siellä pururadalla vapaana - ilmeisesti karkailee pihasta. Pohdin siinä ottaisinko nartun kiinni, muttei täytnyt kauaa miettiä, sillä se karkasi meidän luota. Juoksi metsään - toivottavasti suuntasi kotiinsa.

Hugo-paralla meni pää ihan pyörälle siitä tytöstä. Kotiin palatessamme ei ruoka maistunut (söi ehkäpä neljäsosan aamuruoastaan) ja Hugo piti "kaunista" ulvontakonserttia itkien tytön perään. Onneksi se rauhoittui jo aika pian. Iltaruoat maistuivatkin jo sitten hyvin, eikä ulvomista ja levottomuutta sisällä ole jatkunut.