Talvi on täällä!

Talvi tuli lumen ja pakkasten kera ja vaikka jatkuvat lumisateet välillä etenkin autoillessa pännii, niin kyllä se lumi vaan tekee kaikesta niin kaunista! Käytiin yksi ilta pitkä lenkki sen verran myöhällä, ettei muita lenkkeilijöitä juuri näkynyt ja Hugo ja Jippi pääsi nauttimaan kinoksista juoksennellen yhdessä ihan urakalla. Hugo fiksuna poikana tosin pysyi enemmän tallatuilla poluilla ja sieltä käsin vauhditti Jippiä, joka sitten sinkoili tohkeissaan ympäri hankea :D

Seuraavana aamuna kuitenkin oli kurjaa huomata, että Hugo ontuu etujalkaa. Edellisenä iltana Hugo könkkäsi puoli lenkkiä, mutta ihan tassuihin jääneiden lumikokkareiden takia. Nyt ei kuitenkaan kökkäreitä ollut ja silti näkyi selvä ontuminen. Olin muutamaa päivää aiemmin hetkellisesti näkevinäni pientä samaisen etujalan keventämistä, mutta koska se meni ohi pian, niin en ajatellut sen olevan mitään ihmeempää. Nyt ontuman myötä aloitettiin viikoksi kipulääke ja Hugo saa olla kevyemmällä liikunnalla nyt vielä muutaman päivän. Ontumista ei ole kipulääkkeen antamisen jälkeen näkynyt eli täytyy toivoa, ettei palaakaan! Ja nyt on Hugon tassukarvat leikelty taas mahdollisimman lyhyiksi, ettei kertyisi lumia anturoiden väliin. Kyllähän varmaan se lumikokkareiden aiheuttama nilkuttaminenkin jumiuttaa ja kipeyttää lihaksia. Ja ehkä täytyy tossutkin ottaa taas käyttöön, kun tänään aamulla (-12 astetta mittarissa) Hugo nosteli lenkillä tassujaan kylmyyden vuoksi. Jippiä sen sijaan ei lumikokkareet, eikä kylmyys vielä ole häirinneet - Huksi tuntuu olevan selvästi herkkätassuisempi :)

Hugon osalta treenailut keskittyy nyt siis lähipäivinä nenätyöskentelyyn. Nose Workissa sen kanssa on todelliseksi haasteeksi osoittautunut laatikkotreenit. Hugohan etsii hajut aika kivasti ympäristöön piilotettuna (ulkona ja sisällä) ja silloin ilmaisukin toimii melko kivasti. Laatikkotreenissä olen uskoakseni onnistunut saamaan Hugolle mielikuvan siitä, että sen pitää ilmaista laatikoita, eikä sitä tiettyä laatikkoa, jossa on haju. Eli se kulkee laatikoiden joukossa epäröiden ja ilmaisee herkästi minkä sattuu laatikon. Eli laatikkotreeneissä täytyy nyt palata ihan alkeisiin ja vahvistaa paljon sitä, ettei kyseessä ole "kosketusalustamainen" tehtävä, vaan hajutyöskentely.

Jipin kanssa tokoilut on siirtyneet lähinnä koti- ja hallitreenailuun, kun ulkona on pakkasta ja lunta. Seuraamista ollaan otettu lenkkien yhteydessä, mutta maahanmenoja ja istumisia ei oikein tarkene tehdä. Hallilla tehtiin keskiviikkona noutoa ja edettiin jo seuraavaan vaiheeseen. Nyt, kun rakennetaan noutoa ihan alusta asti uusiksi vältellen saalistamista, niin ollaan edetty oikeasti todella askel askeleelta. Edellisissä treeneissä tehtiin vain paluumatkaa eli niin, että jätän Jipin esim. 10 m päähän itsestäni ja kapulan Jipin eteen ja siitä sitten pyydän tuomaan kapulan minulle. Tämä on sujunut, joten keskiviikon treeneissä tehtiin ensin niin, että siirsin kapulan Jipin ja minun puoliväliin eli nostoon tultiin jo vähän vauhdikkaammin. Tämäkin sujui, joten otettiin myös niin, että jätinkin Jipin noin 10 m päähän minusta selkä minuun päin ja kapulan Jipin eteen (Jippi siis minun ja kapulan välissä). Siitä pyysin sitten noutamaan eli tuli parin askeleen verran kapulalle menoa, nosto ja sitten paluumatka mukaan. Ja homma toimi eli saalistusta ei ilmennyt eli ollaan tyytyväisiä :) Myöskään pureskelua ei ole ilmennyt, mutta olen kylläkin vielä pitänyt namikäden esillä Jipin tullessa sivulle eli ollaan käytetty luopumista edelleen apuna siinä sivulletulossa pureskelun estämiseksi. Hitaasti siis edetään, mutta suunta on oikea!

Treenattiin myös metallikapulan noutamista hypyn yli. Tällä kertaa Jippi ei kertaakaan tullut hypyn ohi palauttaessa, mutta tosi vinoon linjaan heitettyäni kylläkin annoin avuksi hyppy-käskyn kapulan nostamisen jälkeen. Tällä kertaa kuitenkin Jippiä selvästi ällötti metsku eli vauhti puuttui ja nosto oli hidas, kun Jippi oli sitä mieltä, että metallikapula oli ihan kaamea. Tähän en kuitenkaan turhaksi puutu, kun tätä ei sitten enää EVL:ssä tarvita. Minulle riittää, että Jippi noutaa metallin, nostaa sen pudottelematta ja palauttaa sivulle - ei sen tarvitse olla sen näköinen, että se on maailman kivoin liike, kun sitä se ei sen mielestä selvästikään ole. Nythän siis tehtiin myös vieraalla kapulalla, joka on vähän eri materiaalia (kevyempi) kuin meidän oma. Eli sekin toki varmasti vaikutti siihen, että oli tavallistakin ällömpi Jipin mielestä. Täytyy siis treenailla paljon erilaisten materiaalien pitoa ja palkkailla isosti! Ja treeneissäkin treenailla usein vierailla metallikapuloilla.

Viime viikonloppuna oltiin agilityn arvokisaleirillä, mutta siitä oma julkaisu, kunhan kerkeän purkamaan videoita yms. :)

Tokokatsaus

Nyt itse asiassa parina viime viikkona ollaan tokoiltu kauhean vähän. Kotona ollaan tehty tunnaria ja kaukoja, mutta kentälle ei juurikaan olla keretty tokoilemaan. Melkein tulee huono omatunto, mutta toisaalta eipä ne pienet tauot kyllä huonoakaan tee :) Tässä kuitenkin nyt VOI-liikkesisiin katsausta!

Paikalla makaaminen 2 min, ohjaajat piilossa

Ollaan paikkisteltu nyt melkeinpä aina ryhmäpaikkiksissa niin, että tehdään voittajan paikkis, eikä ole kertaakaan ollut ongelmia. Loistavinta on se, että kun tokon alkuaikoina taisteltiin paikkisten mielentilan kanssa (Jippihän herkästi piippasi tylsistymistään), niin ääntelyt on täysin jääneet ja Jippi on levollisen, mutta valppaan näköinen paikkiksissa. Piiloon meneminen ei tuota ongelmia - ehkäpä jopa lisää koiralle mielenkiintoa, kun ei koskaan tiedä, milloin se ohjaaja ilmaantuukaan :D Eikä ole häirinnyt myöskään, jos naapurit lähtee liikkeelle tai niitä palautellaan paikoilleen eli tämä on tuntunut sujuvan hyvin :)

Seuraaminen 

Seuraamisen kanssa otettiin tosiaan tehokuuri, kun Jippi meinasi alkaa edistämään. Tehtiin siis paljon treeniä, jossa saatiin Jippi oikeasti seuraamaan vasenta jalkaa ja tuotti kyllä tulosta! Nyt on seuraaminen ollut tosi kivaa - aktiivista ja sellaista iloista, muttei kuitenkaan paina tai edistä. Jipillä on välillä esiintynyt seuraamisen aloituksessa sijaistoimintona pärskimistä. Tästä juteltiin Tiltun kanssa edellisissä treeneissä ja totesi, ettei sitä kannata kauhean aktiivisesti siltä kitkeä, vaan antaa sen tavan kuolla pois, kunhan sitä ei vaan vahvista. Ja parissa viikossa ollaan päästy siihen, että ollaan saatu liikkeelle lähtöihinkin oikea mielentila, eikä pärskimistä juurikaan enää ilmene.

Täyskäännökseen kaipaisin yhä parempaa takapäänkäyttöä. Silloin, kun tätä hinkataan, niin alkaa kyllä hienosti käyttää takaosaa ja tekee hyviä täyskäännöksiä, mutta sitten jos tehdään ihan vain seuruun keskellä yhtäkkiä täyskäännös, niin monesti on vähän "löysä". Ei se siis tee käännöstä mitenkään väljästi, mutta kääntää takaosan vähän viiveellä eli tästä haluan päästä eroon. Lisäksi olen testannut käännöksiä myös juosten ja täyskäännös vasempaan onk yllä tajuttoman haastava juosten... Eli täytyy testailla saanko sen toimimaan juostenkin vai vaihdetaanko oikealle täyskäännökseen. 

Peruutuksessa olin selvästi treenannut liikaa avomen pakitusta, jossa on se pari-kolme peruutusaskelta ja Jipillä oli selvästi ajatus siitä, että viimeistään kolmen askeleen jälkeen isketään takapuoli maahan :D Nyt ollan tehty pidempiä peruutuksia ja toimii tosi kivasti. Yksittäisillä treenikerroilla saattaa meinaa aavistuksen lähteä aukeamaan, mutta silloinkin korjaa kyllä ihan hyvin. Valtaosin kuitenkin peruutukset on kivan suoria. Ja käännökset peruutuksessa (joka tosin EVL:n asia) toimii nekin aika kivasti.

L eli jäävät

Sinällään ei ongelmia, mitä nyt satunnaisesti Jippi valikoi vääriä asentoja. Maahanmeno menee aina oikein, samoin seisominen, mutta satunnaisesti istumisessa jää seisomaan. Viime kokeen allahan oli tällainen parin päivän jakso, jonka jälkeen ongelma hävisi, eikä ole sittemmin taas ilmaantunut eli nyt on asennot menneet kyllä oikein, mutta koskaan ei tiedä, koska sellainen "vaihe" taas ilmaantuu, joten varmuutta näihin täytyy silti treenata! Treeneissä pitää asennot tosi hyvin ohituksissa eli tepastele perään, mutta kokeessahan on tosi herkästi seisomisessa stepannut askeleen verran etuosalla perään kävellessäni Jipin ohi. Varmaan johtuu tuossa tilanteessa omasta epävarmuudestani, jonka myötä Jippikin on epävarma, mutta täytyy yrittää saada luotua samoja tilanteita jotenkin treeneihin, jotta pääsisin ongelmaan puuttumaan ja sitä korjaamaan :)

Luoksetulo ja pysäytys seisomaan

Vauhtia ei luoksariin tarvita yhtään enempää, joten sitä ei juurikaan tarvitse hioa ;) Sen sijaan vauhti tuntuu olevan välillä vähän turhankin kova, koska lähtee maasta niin kovaa, ettei oikeasti millään kykene jarruttamaan seisahduksiin siististi siinä vaaditussa yhden koiran mitassa. Nyt valuu helposti sen kahden koiran mitan, vaikka lähteekin reagoimaan heti, kun käskyn kuuluu ja näkee, että se oikein niiaa taaksepäin yrittäessään jarruttaa. Eli tähän tarvitsisi saada vielä täpäkkyyttä siihen pysäytykseen ja ehkä Jipille parempi stoppitekniikka, jottei valuisi liikaa. Tämä otetaan treeniin huomenna Tiltun treeneissä. Käskyyn Jippi kyllä aina reagoi hienosti, mutta tosiaan jarrut saisi olla vieläkin nopeammat.

Ruutu

Ollaan treenattu toooosi vähän ruutua nyt. Kokeiltu on 23 metristä lähettämistä ja toimi kyllä silloin kivasti, mutta edelleen otan aina silloin tällöin kosketusalustan mukaan treeniin muistuttelemaan siitä oikeasta paikasta. Nyt ei olla viikkokausiin yhtään ruutua tehty eli pitäisi varmaan taas jaksaa se ruutu viritellä treenikentälle ;) Ruudussa siis lähinnä täytyy muistutella sitä paikkaa, ettei ala hakeutua liian eteen. Muilta osin pitäisi kyllä toimia eli Jippi kyllä bongaa ruudun hyvin, tekee maahanmenon käskystä ja voittajassa mukaan tuleva ohjaajan kävelykuvio ja seuraamiseen kutsu on ihan jees, vaikkakin tosiaan ihan kaamean vähän ollaan näitä nyt treenattu. Sen seuraamiseen tulon kanssa saa olla tarkkana, ettei kovaa tullessaan ajaudu liian eteen seuraamaan, vaan malttaa jarruttaa riittävästi ja tulla hallitusti seuruuseen.

Ohjattu nouto

Tässä liikkeessä se ohjattu osuus toimii eli Jippi kyllä osaa suunnat, mutta se nouto-osuus on tosiaan nyt valtaisan työstämisen alla. Tiltun ohjeilla ollaan aloitettu noudon työstäminen ihan alusta rakentaen noutoa niin, ettei Jippi missään vaiheessa lähtisi saalistamaan kapulaa. Ekan parin viikon aikana treenattiin tätä paljon ja päästiin siihen, että tehtiin noudon paluuta eli kutsuin Jipin luokse niin, että se otti edestään kapulan mukaan ja palautti sen sivulle. Tämä toimi hyvin ja ote pysyi kauniina. Tiltukin oli tyytyväinen edistymiseen silloin, kun pari viikkoa sitten käytiin taas siellä treenaamassa. Nyt sen jälkeen ei olla noutoa ohjatun kapulalla tehtykään, vaan sen sijaan ollaan treenattu tunnaria ja metallinoutoa hypyn kera. Täytyisi siis taas muistaa tehdä niitä noutotreenejä!

Tunnistusnouto

JOS Jippi lähtee tekemään oikealla mielentilalla, niin se kyllä osaa homman ja löytää oman kapulan. Ollaan tehty ihan kisamaisella kapuloiden asettelullakin ja löytää kyllä oman, kunhan tosiaan mielentila on oikea. Sitten, jos virtaa on kuin pienessä kylässä ja oikein täristen odottaa, että koska saa lähteä noutamaan, niin on herkässä, että ampaisee ekalle tunnarille ja tyytyväisenä nappaa sen suuhun. Yleensä kyllä pudottaa sen sitten ja etsii oikean, mutta koska ei haluta tietenkään vahvistaa tuota väärän ottamista, niin ollaan keskitytty siihen mielentilaan tosi paljon. Jos on meinannut tulla väärän nappaamista, niin on auttanut, kun alkuun laittaa kapulat ritilän alle, jolloin Jippi ei pääse ottamaan kapuloita suuhun, vaan käy vain haistelemassa. Tästä sitten pystyn naksauttamaan, kun näen, että se oikeasti haistelee oikeata kapulaa ja Jipistä selvästi näkee, että se bongasi hajun (esim. lähtee avaamaan suuta sen kohdalla). Näitä, kun tekee pari ja vahvistaa sitä, että täytyy tehdä nenällä töitä, niin sen jälkeen voikin sitten tehdä normitunnarin :) Vielä olen tehnyt niin, että oikean nostamisesta olen heti palkannut eli tunnarin pitoa ja palautusta treenataan erillisinä palasina ja yhdistetään vasta, kun se oikean löytäminen on saatu tosi varmaksi.

Kauko-ohjaus

Tässä positiivista on se, että olen huomannut, ettei etäisyys ole Jipille selvästikään haaste. Se tekee jopa paremmin, kun olen kauempana, koska malttaa keskittyä palkan ollessa vähän etäämmällä. Sitten se negatiivinen on se, että meille kaukoissa edistyminen on ihan tajuttoman vaikeaa. Näitähän on treenattu enemmän ja vähemmän AINA ja silti ne on aina enemmän ja vähemmän SURKEAT. Kyse nyt siis i-s- ja m-s-vaihdoista.  Jipillä on niin luontaista se tassujen liikuttelu ja herkästi paikka seilaa hieman. Nyt vihdoin tuntuu, että olen löytänyt toimivan opetustavan! Olen käyttänyt nyt pientä lautaa Jipin takajalkojen edessä. Tällä laudalla saa muistutettua siitä, ettei eteenpäin voi valua ja samalla Jippi selvästi keskittyy paremmin niihin takajalkoihinsa. Ollaan saatu about 5 metrin matkalta tällä tavoin hyviä vaihtoja ja pääosin tepsuttelukin on jäänyt pois. Ei täysin vielä olla päästy niistä tepsuttelusita eroon ja etenkin s-i -vaihdossa saattaa välillä takajalat aavistuksen liikahtaa, mutta hirveästi on nyt tullut edistystä parissa viikossa eli olen toiveikas, että tällä keinolla saadaan lopulta voittajan kaukotkin kisakuntoon!!

Metallinouto hypyn kera

Jipin mielestä metallikapula on ällö, mutta koska se sen suostuu nostamaan ja tuomaan, eikä sitä enää voittajan jälkeen käytetä, niin en välitä siitä, ettei Jippi tee metallinoutoa riemusta kiljuen. Se kuitenkin nostaa sen ihan reippaasti ja tekee tarvittavat palaset eli esim. hyppää kyllä metallikapulankin kanssa. Haasteena metallinoudossa on kuitenkin se, että jos kapula laskeutuu hypyn taakse vinoon, niin Jippi herkästi paluumatkalla yrittää ohi esteestä. Ollaan tehty siis tarkoituksella treenejä, jossa vien kapulan selvästi pois linjalta ja tosiaan on kovin kovin haastavaa Jipille. Täytyisi siis ehkäpä palata niihin helpotettuihin treeneihin, joissa omalla sijainnilla, käsiavuilla tai lisäkäskyllä vahvistan sitä, että vaikka kapula nostetaankin vinosti ja kapulalta olisi ohjaajan luokse suora linja ohi esteen, niin sinne hypylle pitää silti hakeutua paluumatkalla. Jos kapula on suoraan esteen takana, niin ongelmaa ei ole, mutten luota omiin heittotaitoihin niin paljoa, että uskaltaisin olla treenaamatta varmaksi myös noita vinoja palautuksia :D

Olipas hyvä kirjoittaa nämä tänne ylös. Minulla on ollut rehellisesti sanottuna sellainen olo, että voittajan suhteen mistään ei tule mitään ja ettei ainakaan vuoteen tulla pääsemään VOI-luokkaa korkkaamaan... Suurena ahdistuksen aiheuttajana on kieltämättä olleet ne kaukot, joissa on tuntunut siltä, ettei vuoteen ole juurikaan tullut edistymistä ja on ollut sellainen olo, etten tule saamaan niitä toimimaan niin, että saataisiin siitä liikkeestä pisteitä lainkaan. Nyt on kuitenkin onneksi vihdoin löytynyt keino, jolla saadaan kaukojakin edistymään, joten itsellä on heti paljon parempi fiilis koko voittajaluokan suhteen :) Ja nyt, kun näitä yllä olevia katsoo, niin paljonhan on vielä treenattavaa, mutta silti näyttää siltä, ettei se mitenkään mahdotonta ole saada ne koevalmiiksi ennen eläkeikää :D

Tällä hetkellä Jipillä on juoksut, jotka alkoivat pari viikkoa sitten (juoksuväli vaikuttaa vakiintuneen melko tarkalleen 6 kuukauteen, sillä juoksut alkoi muutaman päivän sen jälkeen, kun laskennallisesti niitä odotin alkaviksi), joten senkin suhteen on ihan ok ottaa vähän iisimmin treenien suhteen. Kunhan ne saadaan ohi, niin yritetään saada säännöllisyyttä taas tokotreeneihinkin!

Ja yleisistä asioista: Sekä Hugo että Jippi luovuttivat eilen verta tähän tutkimukseen: http://www.koirangeenit.fi/projektit/tutkimusprojektit/metabolomiikka-tutkimus-uusi/. Mielenkiintoiselta vaikuttava tutkimus ja ihan kiinnostavaa saada omien koirien näytteistä tiedot sitten myöhemmin eli pääsee vertailemaan niiden arvoja :) Sitä en tiedä, osaako niistä tulkita mitään, mutta ehkä pitää kysellä sitten osaavammilta, että mitä tulokset tarkoittaa.

Lisäksi tänään koirilla kävi kotona tänään hieroja. Fyssariaikaan on kuukausi vielä ja Jippi on ollut vähän jumisen oloinen. Niinpä kokeiltiin hierojaa Sanna Tervosta (Relatassu) ja tykkäsin kovasti! Jipillä pientä kireyttä etuosassa, muttei mitään isompaa. Selässä oli jumia ja lisäksi myös takajaloissa oli kintereiden takana (mikähän sen lihaksen nimi olikaan!) selkeää kireyttä. Oikealla puolella selän ja jalan jumia enemmän kuin vasemmalla. Hieronnan päätteeksi käsiteltiin myös laserilla lihaksia ja olikin ihan uusi kokemus! Jippi selvästi reagoi laseriin eli alkuun vähän marmatti, kun käsiteltiin laserilla niitä hierottaessa kireiksi todettuja paikkoja, mutta hyvin vähitellen rentoutui, eikä sitten enää reagoinut, vaan vaikutti oikein tyytyväiseltä. Hugo sai myös saman käsittelyn eli ensin hieronta ja päälle sitten laserhoito. Hugolla ei ollut mitään isompaa jumia. Takajlkojen ojentajat oli kireät, mutta muuten jumiton poika. Laseriinkaan Hugo ei reagoinut Jipin tavoin, kun ei ilmeisesti jumittomalle tuntunut samalla tavalla. Ilta on otettu sitten rennosti ja koirat vaikuttaa rentoutuneilta ja väsyneiltä :) Tarkoitus olisi nyt aina fyssarikäyntien välissä käyttää hieronnassakin, kun vähän eri asioihin kuitenkin keskittyy fyssari ja hieroja.