Kas me kadottiin!

...muttei toki pysyvästi :) Blogin päivittäminen on ihan totaalisesti jäänyt, mutta katsotaan, josko saisi tätä taas heräteltyä henkiin. Kaikkea kuulumisia ei millään muista tai edes jaksa tänne nyt takautuvasti kirjoitella, mutta tässä niitä merkittävimpiä!

Hugon kuulumiset

Hugo on nyt ollut ihan hyvässä kunnossa eli mitään isompaa ongelmaa ei ole ollut! Se nykyään aika herkästi esim. kovien palloleikkin jälkeen saattaa hetkellisesti vähän keventää etusia (puoli vaihtelee), mutta tämä menee aina ihan itsestään ohi päivässä. Ollaan vältelty kaikkein rajuimpia leikkejä, mutta muuten eletty toki ihan normaalia arkea - koiran elämään kuuluu leikkiminen eli sitä en ala missään nimessä täysin koiralta rajoittamaan :) Ja on kestänyt treenailut ongelmitta, samoin kuin vapaana temmeltämisen eli varmaan vain joskus palloleikkien parissa sattuu tulemaan vähän turhan kovat jarrutukset. Mutta tosiaan muuten on Hugo ollut hyvässä kunnossa! Ja hirmu leikkisä se on, mikä on tosi ihanaa :)

Hugo kävi piiiiiitkästä aikaa rally-tokokokeissa eli korkattiin sen kanssa vihdoin VOI-luokka. Olen jostain syystä lykännyt tätä jo pitkään, mutta vihdoin otin itseä niskasta kiinni ja raahasin meidät kisoihin. Hugo oli kisapaikalle tultaessa ihan kauhean ahdistunut. Sillähän on ennenkin ollut kisatilanteiden jännittämistä ja nyt se reagoi todella voimakkaasti siihen ympärillä olevaan hälinään (vaikkei kisapaikka mitenkään erityisen hälisevä ollutkaan). Yritettiin tehdä pientä herättelyä kentän sivussa, mutta Hugo ei pystynyt edes ottamaan katsekontaktia saatika sitten suorittamaan minkäänlaisia tehtäviä, kun se vain keskittyä pälyilemään ympärilleen. Pohdin jo, että jätänkö leikin kesken, mutta sekin tuntui tylsältä vaihtoehdolta. Joten päätin yrittää saada Hugon relaamaan ja tähän otettiin avuksi lelu. Heti, kun Hugo pääsi leikkimään, se tuntui rentoutuvan silmin nähden. Tämän jälkeen tein enää ihan vain pari pientä tehtävää ennen kuin vein sen lähtöön. En yhtään tiennyt mitä tuleman piti, mutta onneksi kuitenkin Hugo oli jo siinä vaiheessa ihan eri moodissa. Lähdöstä maaliin asti se sitten tekikin minun kanssa hommia ilman, että kiinnitti oikeastaan mitään huomiota ympäristöön. Se teki tarkkaa työtä ja lopulta ainoat virhepisteet tulivatkin peruutustehtävässä, jossa se peruutti vinoon ja sai myös yhden virhepisteen lisää, kun taisi hetkeksi kääntää katseen taakseen (Hugoa herkästi peruutuksessa ahdistaa, ettei se peruuta mitään päin ja herkästi vilkaisee taakseen, jos yhtään epäilyttää). Käytösruudussa piti koiran maata ohjaajan vasemmalla puolella ja tämä sujui ongelmitta ja jopa ilman ääntelyitä. Hugo valahti lonkalle aika pian tehtävänä alettua, mutta tämän sille sallin, kun se vierellä makaaminen sfinksiasennossa niska vinossa on oikeasti sille aika mahdoton tehtävä. Mutta tosiaan siitäkin siis virheetön suoritus ja lopputuloksena 96/100 pistettä ja 1. sija :) Hieno Hugo!

Jipin kuulumiset

Jipillä on kynnet pysyneet hyvässä kunnossa ja niinpä ollaankin nyt ihan toden teolla palattu agin pariin. Kausi 2018-2019 on aloitettu muutamilla kisoilla ja säännöllisillä treeneillä. Kisoista on plakkarissa vasta yksi hyppynolla, mutta sen lisäksi useita tosi harmillisia rimavitosia ja -kymppejä. Tässä ensin se nolla:

 Ja tässä esim. yksi vitrosen rata:

ASCA-agikisoissa käytiin myös heinäkuussa ja sieltä saatiin tittelit GS-E ja RS-E ja nyt siis on ylimmän Elite-luokan tittelit kasassa ja kerätäänkin kaikissa luokissa valiopisteitä. Hauskaa! :)

Meidän alkukauden kisoja onkin varjostanut lukuisat rimanpudotukset ja olen ollut vähän turhautunut, kun en ole keksinyt mistä ne yhtäkkiä nyt johtuu. Se on ollut tiedossa, ettei syynä ole jumit tms., vaan jokin muu ja vähän laitoin sitä vain Jipin hätiköinnin piikkiin. Nyt on kuitenkin tullut tajuttua, että saikkujen aikana ja niiden jälkeen on tullut treeneissä hypytettyä koko ajan maksimissaan 55 cm rimoin. Kisoissa sitten hypätäänkin valtaosin 60 cm rimoin, joten Jippi on selvästi nyt tottunut niihin matalempiin, eikä keskity katsomaan korkeutta riittävästi, jotta osaisi sitten säätää hypyt 60 cm rimoille.

Päästiin Jipin kanssa nyt syyskaudella OneMind Dogsin Next Level-leireille ja eka leiri oli viikko sitten. Viikonlopun aikana treenattiin Tuulia Liuhdon, Timo Liuhdon, Jaakko Suoknuutin ja Janita Leinosen kouluttamina ja voi vitsit, kun sai viikonlopulta paljon uusia oppeja ja ajateltavaa. Muistiinpanoja kertyi 8 sivua ja iso lista asioita, joista haluaisin jo päästä treenaamaan! Rima-asiaan puututtiin myös ja nyt Jipille otetaan käyttöön se, että tekeminen lopetetaan myös, jos rima kolahtaa tai se tönäisee siivekettä. Näistä se on ennen saanut jatkaa ja olen keskeyttänyt treeneissä vain riman pudotessa, mutta tämähän on oikeasti aika epäloogista. Joten nyt otetaan näihin nollatoleranssi ja ainakin ekojen testien perusteella tämä näyttäisi tuottavan tulosta. Lisäksi nyt treeneissä lakataan käyttämästä 55 cm rimoja eli muistutellaan Jipille taas mieliin, että niitä korkeampiakin rimoja on olemassa.

Nextari-leirillä sain myös noottia kontaktien kriteereissä lipsumisesta :D Itse siis heti alkuun myönsin, että olen antanut Jipin kontaktien valahtaa siihen, että puomilla on nykyään 4on -versio ja keinulla pamauksesta vapautus, vaikka molemmat oli joskus vielä 2on2offeja. Nämä päädyttiin palauttamaan 2on2off-versioiksi ja parin muistuttelun jälkjeen Jippi onkin sitten juossut kaikki puomit hienosti loppuun ja vapautunut vasta luvan kanssa  (myös tänään kisoissa!!!) ja lisäksi keinullakin se 2on2off on lähtenyt taas muistumaan mieleen. Vitsit on kiva fiilis juosta rataa, kun tietää taas, että kontaktit sujuu :) Enkä yhtään epäile, etteikö nämä vaatisi reilusti ylläpitoa ja varmasti myös tulee tilanteita, jossa testataan, että onkohan se 2on2off sittenkään vaatimus, mutta täytyy nyt vain pysyä itse tiukkana näissä! 

Jippi on ollut kesällä tosi vähillä tokotreeneillä, mutta nyt oli pakko aktivoitua, kun menin ilmoittamaan Jipin kokeeseen. Saa nähdä kuinka käy, kun tosiaan treenejä on nyt tauon jälkeen takana parit :D Halusin joka tapauksessa näihin kokeisiin, kun ne on samalla australianpaimenkoirien rotumestikset ja sen takia kiva päästä osallistumaan. Toki toivon, että kokeessa löytyisi kivaa tekemistä, mutta vähintäänkin sitten saadaan sieltä itsellemme treenilista :) Ja eiköhän tokotreenailukin muutu taas aktiivisemmaksi, kun päästään näistä kesän kiireistä!

Yhteisiä kuulumisia: 

Ollaan vietetty kesää mm. mökkeillen, uiden ja muilla tavoin kesästä nauttien. Tässä aiemmin tuli myös muutoksia meidän elämään, sillä nykyään asustankin koirien kanssa kolmistaan eli tarkoittaa sitä, että Hugo kulkeekin nykyään kisoissa ja treeneissä aina mukana, jottei joudu olemaan yksin kotona. Se on tykännyt tästä treenireissuissa mukana olemisesta :)

Loppukesä on ollut aikataulujen osalta vähän turhan paljon juoksemista paikasta toiseen ja onkin kiva, kun syksyllä pitäisi vähän taas homma rahoittua, kun jää kouluttamisia pois kalenterista. Nyt syksyllä opiskelen myös Eläinkoulutuskeskuksen eläintenkouluttajan perusopintoja. Se on siis työn ohella tapahtuvaa kouluttautumista ja sieltä haen lähinnä lisäoppeja omien koirien kouluttamiseen, mutta toki myös sitten kouluttajana toimimiseen. Päivätyötä en ole siis vaihtamassa, mutta kiinnostava koulutus varmasti ja innolla odotan niitä oppeja, joita sieltä saadaan!

Toinenkin Voittajaluokan koira :)

Jippi suuntaa tosiaan tokossa seuraavaksi VOI-luokkaan, mutta eilisten rally-tokokisojen myötä myös Hugo sai oikeuden kisata VOI-luokassa! Kolmannet AVO-kisat toivat RTK2-koularin pistein 94 ja sij. 2. Kaksissa edellisissä kisoissa olen itse aiheuttanut miinuskymppejä kääntymällä liian löysästi, joten eilen päätin, että ainakaan en siitä samaisesta syystä enää suostu ottaa virheitä ja keskityinkin sitten käännöksissä askeltamaan todella paikoillani. Ja tämä kannatti, sillä kympin virheet jäi saamatta :) Muutoinkin suoritus oli oikein ilahduttava edelliseen kisaan verrattuna! Viime kokeesta jäi itselle tosi paha mieli, koska Hugo oli kovin poissaoleva, eikä oikein ottanut kontaktia, vaan haahuili läpi radan silminnähden ahdistuneena kisatilanteesta. Eilen kuitenkin kehässä oli mukanani iloisesti häntää heilutteleva koira, jolla kontakti säilyi lähes tauotta (mitä nyt mukaan mahtui ihan pari kyltin vilkaisua tms). Reipas poika!! :)

Treeneissä on esiintynyt seuraamisessa edistämistä, mutta tätä ollaan työstetty paljon ja saatukin paremmaksi. Eilen seurasi aika kivasti edistämättä liiemmin eli joo treenit ovat tuottaneet tulosta tai sitten kisatilanne vei suurimman yli-innon Hugosta ja siksi edistämistä ei ilmaantunut :D Mene ja tiedä... .Vasemmalle käännökset on olleet meidän kompastuskivi aiemmin, mutta näissäkin tosiaan nyt selvää parannusta. Ekat vasemmalle käännökset oli aika kivoja ja Hugo käytti hyvin takapäätä käännöksissä, mutta koska vasemmalle käännöksiä olla radalla yhteensä viisi (1. istu-90 astetta vasemmalle-istu, 2. vasen täyskäännös, 3. 360 astetta vasempaan, 4. täyskäännös vasempaan ja 5. 270 astetta vasempaan), niin vikassa käännöksessä Hugo oli jo selvästi vähän sitä mieltä, että alkaisi tämä kääntyily jo riittää :D Siinä siis saatiin -1 pistettä vinoudesta, mutta superylpeä olin kuitenkin noista käännöksistä kaikkiaan! Radalta löytyi muuten myös yksi kyltti, jonka olemassaolosta en ollut tietoinenkaan :D Nimittäin kyltti, jossa pysähdytään perusasentoon, käsketään koira vierellä seisomaan ja koiran seisoessa kierretään koira. Tällaista ei ollakaan koskaan tehty, joten otin muutaman treenitoiston ennen ratasuoritusta ja olin helpottunut, kun tuntui sujuvan. Radallakin toimi ongelmitta onneksi!

Seuraavaksi olisi sitten suunta kohti VOI-luokkaa, mutta hetki saattaa mennä ennen kuin ollaan sinne valmiita. Oikean puolen seuruu ja tehtävät oikealla puolen sujuu jo aika hyvin - käännöksiä olen treenannut kuitenkin ihan luvattoman vähän ja seuraava steppi onkin se, että opetellaan käännökset myös oikealla puolen. Lisäksi käytösruutu tarvitsee edelleen paljon vahvistamista, koska Hugo ei oikein meinaa mieltää sitä paikkikseksi, kun ohjaaja möllöttää niin lähellä...

Tänään oli Wirneen tokopäivä Korrien kouluttamana. Siellä oli treenaamassa 14 Wirnistelijää niin, että kukin treenasi 20 min Riitan kouluttamana ja 20 min Pekan kouluttamana. Me oltiin ensin Pekan pisteellä ja otin syyniin seuraamisen. Ollaan työstetty edistämistä pois ja mielestäni aika hyvälläkin menestyksellä (tosin ei vieläkään ihan kokonaan), mutta edelleenkin  kaipaisin etenkin seuruun aloitukseen aktiivisempaa otetta. Jippi todella herkästi etenkin alkutreenistä on vähän turhan löysä/haahuileva seuruun alussa ja koetilannetta ajatellen tämä on hankala juttu. Haluaisin siis, että se on täysillä töissä heti ensimmäisestä seuruuaskeleesta lähtien. Pekalta saatiin vinkiksi ottaa seuruuseen mukaan käsikosketus. Jippi osaa nenäkosketuksen käteen, joten nyt ajatuksena on se, että seuruussa voin aina välillä nostaa käden lantion kohdalle kämmen alaspäin ja Jippi sitten vauhdista voi seuruussa tehdä pompahduksen käteen. Tällä saa koiraa heräteltyä (voi tehdä myös perusasennossa ennen seuruuta, jolloin se saisi koiran skarppaamaan) ja toisaalta auttaa myös oikean paikan pitämisessä, koska koiran ei ole kannattavaa edistää, kun nenäkosketusta ei pysty tehdä ikinä, jos valuu eteen. Toinen treeni oli häiriötreenausta eli Pekka houkutteli ensin perusasennossa Jippiä rikkomaan kontaktia käyttäen ihan ääniapuja, mutta myös nameilla houkuttelemista. Yksittäisen kerran Jippi meni ansaan, mutta skarppasi hurjan hienosti sen jälkeen, eikä toistanut virhettä, vaikka namit tuotiin ihan naaman viereen. Tässä Jippi on mennyt hurjasti eteenpäin, koska vielä puoli vuotta sitten tuollainen treeni olisi ollut sille melko mahdoton :D Tämän jälkeen siirrettiin homma seuruuseen eli seurautin Jipin ohi Pekasta, joka samalla namein houkutteli Jippiä rikkomaan kontaktia. Kontakti säilyi koko ajan ja Jippi teki hurjasti töitä välttääkseen kiusauksen. Hienoa seuruupätkää saatiin siis tehtyä!

Treenipäivässä oli kolme N-pentueen penneliä, jotka kaikki Jippi sai treffata ja oli aikas ihastunut kakaroihin :) Tässä poseeraa komea Nooa (W. Noheva Neronleimaus)!

Toka pätkä tehtiin Riitalla ja otettiin treeniin ruutu. Siinä on tullut nyt parissa viikossa hurja takapakki, sillä Jippi on alkanut tehdä tosi löysiä käännöksiä ruudussa stopatessa ja lisäksi valuu herkästi eteen, jos ei ole kosketusalustaa. Samat ongelmat, joiden kanssa taisteltiin viime kesänä ennen SM-kisoja, mutta joista jo hetkeksi päästiin eroon. Nyt on ruudun treenauksesta ollut useampi kuukausi kokonaan taukoa ja tässä nähdään seuraus.... Saatiin hyviä täsmävinkkejä palkkaukseen liittyen. Jippi haki ruudussa hienosti oikeaan paikkaan, mutta stopin jälkeen jää korkeassa vireessä odottamaan palkkaa häntä kiivaasti vispaten. Tässä yhteydessä se herkästi vähän hipsuttelee kohti ohjaajaa (eli siis palkkaa) ja olen palkannut tästä sitten kuitenkin. Eli nyt saatiin neuvoksi odottaa, että Jippi pääsee oikeaan mielentilaan ja luopuu palkasta ennen kuin palkka heitetään koiran taakse (tai mennään leikittämään koiraa ruutuun). Jipistä näkee hyvin hännästä, että koska sen voi palkata, sillä häntä vispaa vimmatusti niin kauan, kun palkan odotus on kova. Kun häntä rauhoittui, Jipin ilmekin muuttui malttavaisemmaksi ja silloin pystyin palkata siitä paikalla pysymisen ajatuksesta. Toinen palkkausvinkki oli laittaa lelupalkka valmiiksi ruudun vasemmalle puolelle ja taakse. Ensimmäisellä kerralla Jippi yritti varastaa suoraan palkalle, vaikka ruudussa oli targetti auttamassa, mutta kielsin tämän ja toisella toistolla teki nätisti ruudun. Aavistuksen vauhti hidastui, kun joutui luopumaan palkasta, mutta muutoin oikein siisti suoritus. Kolmantena treeninä tehtiin ruutua niin, että jätettiin targetti pois ja lähietäisyydeltä vain lähettelin Jippiä ruutuun. Heti, kun ruudussa löytyi oikea paikka, niin naksautin ja heitin palkkanamin ruudun taakse. Tästä sitten kutsuttiin koira pois ja lennätettiin nami ohjaajan taakse. Koiran palatessa namilta, se käskettiin uudestaan lennosta ruutuun ja sama toistui. Tällä siis haettiin ihan vain sitä oikean paikan tarjoamista temppumaisena kokonaisuutena.

Antoisat treenit oli ja olipas huippua taas nähdä Wirneen-poppoota :) Ja byt on taas ideoita kotitreeniin. Noiden tänään käytyjen liikkeiden lisäksi hinkataan vielä myös kaukoja, joissa edistystä on tullut kuitenkin hurjasti! S-M-S -vaihdoissa ollaan jätetty apuvälineet kokonaan pois (käytössähän oli rima tai esim kynät takajalkojen edessä muistuttamassa tassujen paikasta) ja Jippi tekee valtaosin nyt kivan siistejä toistoja. Mukaan mahtuu yksittäisiä ei-kelpaaviakin, mutta nyt näistä riittää "oho" ja seuraavalla toistolla yleensä aina korjaa ja pääsee palkkaamaan. S-I-S -vaihto kaipaa vielä vahvistamista, jotta malttaa rehellisesti tehdä istumisen taaksepäin. Vähän nyt kuitenkin ajattelin ottaa siihen oman käskyn, kun istu-käskyllä niin herkästi Jipin ajatus on liikaa minua kohti. Apuvälineellä saa hyviä toistoja eli pitäisi vain nyt tehdä kuurimaisesti apuvälineen kera, jotta saadaan uudella käskyllä homma lihasmuistiin ja sitten alkaa häivyttää sitä apuvälinettä. M-S-M -vaihdoissa edettiin ihan samalla tavoin ja toimi kivasti eli nyt sama kuuri istumisille :) Näiden lisäksi myös tunnari on kaivannut treenaamista. Jippi tekee jo tosi kivasti kokeenomaista tunnaria, mutta ihan sattumanvaraisesti välillä meneekin kapuloille väärässä mielentilassa (mielestäni vähän stressaantuneena) ja silloin herkästi vähän hamuilee vääriäkin kapuloita. Tähän saatiin Pekalta vinkiksi tehdä niin, että ohjaaja menee noin metrin päähän kapuloista ja kutsuu koiran tunnarikäskyllä sieltä 10 m päästä. Koira sitten ohjaajan kohdalla pysäytetään ja odotetaan, että sen mielentila laskee sopivaksi. Vasta silloin annetaan uusi käsky ja päästetään koira kapuloille asti. Pekka mainitsi, että tässä aika nopeasti näkee, että toimiiko tämä koiralle, koska periaatteessa koiran mielentilan pitäisi kerta kerralta laskea nopeammin, mikäli homma toimii. Eli kokeiluun tämäkin! Toinen tunnarin haaste on ollut liian löysä ote kapulasta eli Jippi saattaa jopa perusasennossa tiputtaa kapulan "vahingossa". Jipillä on tunnarista "piippumainen" ote ei kapula sojottaa toisesta poskesta ja tällöin, jos ote vähänkään heltyy, niin kapulahan toki putoaa. Minulle tällainen sikariote on ihan ok, koska tunnarin saaminen suuhun suoraan on hankalaa, mutta pitää vahvistaa tasaista otetta, ettei se pääse putoamaan! Mutta tätä treeniä tosiaan tehdään ihan erikseen eli ilman sitä haistelutehtävää.

Agilitysta ja fyssarista olisi kirjoitettavaa myös, mutta ne tulee erillisenä tarinana, koska nyt lähdetään koirujen kanssa lenkille! Niin ja itse asiassa pitäisipä kirjoitella myös hakutreenien kuulumisia pitkästä aikaa.

Hommasta meinasi tulla liian totista

Luvassa pohdintaa tokoilusta. Jipin kanssa moni homma on tokossa edennyt aika nopsaan ja se on yleisesti ottaen kovin nopea oppimaan. Toki tässä on se haaste, että minun pitäisi aina olla varma, että vahvistan oikeaa asiaa, koska on tullut opetettua sille vahingossa myös vääriä asioita. Kaikkiaan sen kanssa on kuitenkin hirmu kivaa tokoilla, kun se on innostunut ja oppivainen, eikä toistotkaan tunnu saavan Jipin intoa lässähtämään. Tässä suuressa työinnossa on kuitenkin se varjopuoli, että olen huomannut sen, että tulee tehtyä välillä ehkä vähän liikaakin, kun Jippi aina vain näyttää yhtä valmiilta yhdessä tekemiseen, eikä sitten itsekään ehkä tule aina pohtineeksi, että mikä on sopiva treenimäärä ja että miten ne treenit pitäisi toteuttaa.

Ja miksi tämä asia on alkanut mietityttämään juuri nyt? No siksi, että olin kovasti suuntaamassa Jipin kanssa tulevana viikonloppuna korkkaamaan tokon avointa luokkaa. Ilmoitin Jipin sinne hyvissä ajoin, vaikka kaikki liikkeet eivät olleetkaan vielä ihan kuntoon hiottuja ja ajattelin, että kyllähän ne ehtii opettaa, kun kerran oppiminen on ollut ripeää ja hommat etenevät hyvin (Paitsi ne pahuksen kaukot... Mutta se on sitten asia erikseen, eikä onneksi vielä avoimen luokan pulma). Niinhän siinä sitten kävi, että kalenterissa näkyvä koe sai sitten treeni-innon ja ehkä vähän jopa -pakkomielteenkin valloilleen. En oikeastaan niinkään ole sitä mieltä, että treenimäärät ovat olleet liioitellut, mutta niitä tiettyjä vielä vähän vaiheessa olevia liikkeitä on tullut kyllä hinkattua ja hinkattua... Ja hinkattua. Ja kyllähän niissä on edistystäkin tullut, mutta sitten kuitenkin samaan aikaan itsellä on alkanut tuntua siltä, ettei sen treenaamiseen kuulu tältä tuntua. Haluan opettaa asiat koiralle niin, että homma olisi koiralle mahdollisimman loogista. Ennen kuin koira rehellisesti osaa liikkeen, ei voi vaatia saman tehtävän tekemistä valtavassa häiriössä, eikä voi myöskään korjata/huomauttaa vääristä suorituksista, jos ei kerran koira vielä edes tiedä, mikä on oikea tapa suorittaa tehtävä. Itsellä ei ole maailman pisin pinna, mutta oikeasti yritän kyllä kouluttaessa tehdä asiat askel askeleelta ja rakentaa tokossakin liikkeitä paloissa ja myös koiraa kuunnellen. Nyt kuitenkin huomaan, että lähestyvä koe on lyhentänyt pinnaa entisestään ja on tuntunut siltä, että edistystä on PAKKO tapahtua juuri nyt ja heti, jotta ollaan sitten kokeisiin mennessä valmiita. Ja siksi tuntuu, että ollaan tiettyjä asioita jääty junnaamaan sen sijaan, että olisin oikeasti pohtinut, olisiko asian opettamiseen/vahvistamiseen parempikin tapa. On ollut sellainen fiilis, ettei muutoksille ole nyt aikaa. 

Onneksi sitten tajusin puhaltaa pelin viimein poikki ja laitoin kokeen järjestäjälle tiedon, että peruutan ilmoittautumisen. Faktahan on, että kyllähän moni liike oli jo sillä mallilla, että oltaisiin voitu saada ihan kivakin suoritus tehtyä ja ykköseenkin olisi ollut mahdollisuus. Mutta kun sitten kuitenkaan ihan oikeasti kyse ei ole siitä, että täytysi saada tuloksia kasaan mahdollisimman nopeasti, eikä kyse ole siitä, että ykköstulos on se, joka on se ainoa asia, jota tavoitellaan. Siis tokihan se täytyy myöntää, että kyllähän kokeeseen mennessä toivoo, että se ykköstulos sieltä tulisi ja sitä ajatellen myös treenataan. Mutta jotenkin yhtäkkiä tajusin, että meidän treenaaminen on muuttunut kauheasti nyt, kun koe on lähestynyt. Nopeasti saatua koetulosta niin paljon tärkeämpää on se koiran kanssa tekemisestä tuleva fiilis. Ja nyt sen fiiliksen tilalla on ollut huono omatunto siitä, että vaadin liikaa liian nopeasti ja etten pysty toteuttamaan treenejä sellaisina kuin haluaisin. 

Nyt siis tosiaan kokeeseen tähdätäänkin vasta kevään juoksujen jälkeen. Ja treenataan taas pitäen huolta siitä, että se on oikeasti joka kerralla kivaa ja että koira nauttii! Kiireen tuntu hävisi ja nyt voidaan taas treenata pala palalta ja hioa yksityiskohtia sen sijaan, että yritetään vain saada kokonaisuus pelaamaan sen verran, ettei nyt ainakaan nollattaisi liikkeitä kokeessa. Vitsi miten helpottunut fiilis itsellä on :) 

Koirut oli aavistuksen ihmeissään, kun kotona siirrettiin ja suojattiin huonekaluja remontin takia. 

Meillä on tällä viikolla ikkunaremontti käynnissä kotona, joten olen tämän päivän ja huomisen lomalla, jotta saan koirat pois kotoa rempan jaloista. Tänään käytiin metsälenkillä heti aamusta ja sen jälkeen käytiin vähän treenailemassa. Treeneissä tehtin ihan vain pientä ja kevyttä treenailua Jipin kanssa. Lähinnä treenattiin merkinkierron ja ruudun erottelua tavalla, jota käytiin läpi reilu viikko sitten Korrien tokokoulutuksessa Pekka Korrin kanssa. Minähän olen opettanut Jipille, että virittelykäskyllä "missä kierrä" tai "missä ruutu" Jippi laskee katseen ja vilkaisee edessä olevaa tehtävää. Tällä tavoin se tietää jo ennen varsinaisen käskyn saamista, että mitä tuleman pitää ja pystyy lähtemään tehtävää suorittamaan itsevarmemmin. Ongelma on kuitenkin ollut se, että Jippi herkästi meinaa ennakoida hommaa ja lähteä jo virittelyn kuultuaan liikenteeseen. Niinpä nyt ollaankin tehty sellaista, että yhdestä pisteestä lähetetään sekä ruutuun että merkinkiertoon, mutta niin, että lähtösuunta on molempiien eri. Ensin niin, että tehtävät ovat selvästi eri suunnissa, mutta vähitellen olisi tarkoitus tuoda ruutua ja merkkiä (ja lisätä mukaan myös nouto) lähemmäksi toisiaan ja lopulta vaatia, että koira osaa virittelysanasta riippuen siirtää katseen oikeaan edessä olevista vaihtoehtoisista tehtävistä eli että esim "missä ruutu"-virittelyllä sen pitää siirtää katse nimenomaan ruutuun, eikä vieressä olevaan merkkiin. Nyt tehdään tätä kuitenkin vasta ihan niin, että ensin ollaan vaikkapa nenät kohti ruutua ja annan virittelyn "missä ruutu". Kun Jippi sitten laskee katseen kohti ruutua, kehun hillitysti. Tämän jälkeen käännänkin peruasennon kohti merkkiä ja annan siitä virittelyn "missä kierrä". Taas Jipin laskiessa katse kohti merkkiä, kehun hillitysti. Tätä jatketaan ja sitten aina esim. joka kolmannella (toki niin, että väli vaihtelee) kerralla lähetänkin virittelyn jälkeen oikeasti suorittamaan tehtävää. Jo nyt huomaa kahden treenin jälkeen, että se ennakointi virittelysanan kuultuaan vähenee ja Jippi oikeasti rehellisesti katsoo tehtävää kohti kuullessaan virittelysanan. Virittelysanasta vielä sen verran, että monilla on käytössä virittelysana, joka ei sisällä lainkaan sitä varsinaista käskysanaa, jotta koira ei pitäisi virittelyä vielä käskynä. Minä en kuitenkin millään luota omaan muistiini, joten epäilen, että käyttäisin sitten vääriä virittelysanoja :D Joten minä päädyin siihen, että käytän aina viritellessä alkua "missä" ja perään sitten sen varsinainen käskysana, mutta virittelyn sanon todella pehmeästi ja käsky tulee sitten ihan erilaisella äänenpainolla. Ei ole siis käynyt niin, että Jippi olisi tulkinnut virittelyn käskynä ja että olisi lähtenyt tekemään tehtävää ennen aikojaan. 

Jippi teki myös hieman kaukoja. Kiertoja/ruutua tehdessä tuli nimittäin huomattua, että Jippi oli ehkä aavistuken vetämättömän oloinen. Siis kenen tahansa ulkopuolisen silmiin se oli näyttänyt varmaan melkoisen säheltävältä ja intoa tihkuvalta otukselta, mutta omaan silmään meno näytti kuitenkin aavistuksen normaalia rauhallisemmalta. Voi olla, että enteilee piakkoin tulevia juoksuja, sillä Jippi oli myöskin oudon kiinnostunut hajuista treenatessa - Jippihän ei yleensä IKINÄ jää haistelemaan mitään treenatessa. Mutta koska se oli vähän normaalia rauhallisempi, niin päätin käyttää tämän hyödyksi ja tehdä muutamia kaukojen treenailuita. Tehtiin ensin istu-seiso -vaihtoa niin, että istumisasennossa toin namit ihan Jipin nenän eteen. Siis oikeasti ihan kiinni. Tätä luopumisen treenaamista on nyt parikin kouluttajaa suositellut eli ollaan nyt harjoiteltu sitä, että Jipin kierrokset saa laskemaan luopumistreeneillä ja se ihan oikeasti tuntuu toimivan! Eli kaukojakin treenatessa ensin tehdään luopumista niin, että sähellys palkan perään loppuu ja vasta sitten rauhallisesti kättä eteenpäin tuomalla pyydän Jipin seisomaan. Ja näin, kun Jippi on saanut ylimääräisen hösötysenergian laskettua, niin homma toimii ja siirtymä on oikeasti teknisesti oikein kiva. Tehtiin siis muutama toisto onnistuneesti näin ja olin tyytyväinen. Seiso-istu -vaihdossa haasteena on se, että Jippi kovin herkästi seisomassa luopumista tehdessään pakittaa tai istuutuu taaksepäin. Eli vaikkakin siirtymä monesti onkin näin nätti (takaosa pysyy paikoillaan) se tekee sen ennen aikojaan. Täytyy siis vielä vahvistaa sitä, että seisomassa luopumisenkin voi tehdä ilman, että pakittaa namista kauemmaksi. Mutta kaukojen mielentila on nyt ihan tosi paljon parempi kuin vielä pari viikkoa sitten, joten nyt jo uskallan toivoa, että me saadaan ne kaukot lopulta kyllä toimimaan! Tuossahan käväisi vaihe, kun ne takajalat ei niin millään pysyneet paikoilleen ja heitin jo ilmaan sllaisenkin ajatuksen, että tokoilut saa jäädä TK2-koularin jälkeen, koska ei me kuitenkaan saada niitä voittajan kaukoja toimimaan :D Tämä tosin käväisi mielessä vain yksien epäonnistuneiden kaukotreenien jälkeen ja sekin hävisi kyllä mielestä jotakuinkin tunnissa!

Lomapäivän metsälenkki

Myös Hugo pääsi tänään treenailemaan ja sai tehdä sekaisin rallya ja tokoa. Rallyn osalta treenattin oikealla puolella seuraamista ja myös siinä pyörähdyksen tekemistä. Pyörähdys toimii vähitellen paremmin, vaikkakin tarvitsee edelleen aavistuksen enemmän käsiapua kuin silloin kuin tehdään pyörähdystä vasemmalla puolella seuraten. Nyt Hugo on hahmottanut jo sen, että oikealla puolella seuratessakin ohjaajan pysähtyessä täytyy istuutua. Istumiset oikealla puolelle meinaa vielä vähän poikittaa, mutta pitää kiinnittää itse huomiota enemmän palkkaukseen (Hugohan tässä ennakoi varmasti lähinnä vasemmasta kädestä tulevaa palkkaa). Tehtiin myös puolenvaihtoja selän takana ja sujuivat aika kivasti. Hugo lähtee nyt jo melko pienellä käsiavulla selän taakse vaihtamaan puolta. Edessä vaihtamista kokeiltiin, mutta tulee haasteeksi se, etten pysty näyttämään tarpeeksi selkeää käsiapua, koska Hugo on pitkä, eikä näe kättäni ollessani edessä. Koska käsiapu jää Hugon taakse, se herkästi poikittaa nähdäkseen käden. Näin ollen tuli mieleen, että voisinpa kokeilla sille tähän kosketuskeppiä apuna! Kosketuskeppiä on nyt ihan lähiviikkoina tullut treenattua hajuerottelutreenejä varten, joten nyt, kun Hugo on tajunnut kepin idean, niin voisinpa hyödyntää sitä näissäkin treeneissä :) 

Hugon kanssa tokoiltiin ihan lähinnä huvittelumielessä, mutta yllätyin parin liikkeen kohdalla siitä, että Hugo osasikin jotain mitä en kuvitellut sen osaavan. Ensin tehtiin merkinkiertoa, jota ei sellaisenaan olla ikinä Hugon kanssa tehty. Se lähti selvästi ennemminkin tarjoamaan merkille pysähtymistä, joten vaihdoinpa sitten "kierrä"-käskystä "merkki"-käskyyn. Merkille lähetystä ollaan treenattu muutamissa treeneissä kolmisen vuotta sitten ja muistan niistä treeneistä sen, että vaikka Hugon sai kyllä lähtemään merkille, niin se ei millään kääntynyt merkin takana suoraan rintama kohti ohjaajaa. Mutta nytpä se sitten tekikin todella kauniita pysähdyksiä merkin taakse. Se laukkasi merkille ja siellä käännähti nenä suoraan kohti minua. Mistä lie tuonkin oppinut! Tai olisikohan vain vaatinut kevyttä kolmen vuoden prosessointiaikaa ;) Toinen mistä yllätyin, oli ruutu. Ollaan sitä joskus kauan aikaa sitten (myöskin ehkäpä kolme vuotta sitten) treenattu jättämällä lelu ruutuun, mutta itsellä oli aina sellainen fiilis, ettei Hugo oikein yhdistänyt sitä lelulle juoksua siihen, että samalla tuli juostua ruutunauhojen sisälle. En siis silloin saanut hommaa toimimaan ilman ruutuun jätettyä lelua, joskaan ei sitä ruutua kauhean paljon myöskään ehditty treenailla. Nyt kokeilinkin sitten ihan huvikseen, että mitä tapahtuu jos lähetän Hugon ruutuun ilman lelua. Tehtiin lähetyksiä vain ehkäpä viidestä metristä ja ensimmäisellä kerralla tehtiin näyttöruutu. Hugo käskyllä lähti varman oloisesti ruutuun ja hakeutui takaosaan - vau! Tosin pysäytyskäsky meinasi alkuun kaikua kuuroille korville, kun Hugoa alkoi ruutuun päästyään kiinnostaa ympäröivät narut :D Toistettiin pari kertaa niin, etten enää näyttänyt ruutua erikseen ja edelleenkin Hugo juoksi hienosti ruutuun ja nyt jopa pysähtyi sinne käskystä. Hieno poika! Ei sillä vieläkään tokoillessa ole mikään päätä huimaava vauhti, mutta kyllä se sentään nyt teki laukalla siirtymät, kun silloin ahkerammin tokoillessahan onnistuin laskemaan Hugon tokomotivaatiota niin, että esim. luoksarikin tapahtui ravilla laukan sijaan. On kyllä hienoa nähdä, että nykyään Hugolla on selvästi enemmän intoa rally-tokoiluun/tokoiluun kuin aiemmin - ehkäpä olen oppinut itsekin tekemään treenaamisesta hauskempaa..?

Taantumaa ja laahustelua

Treenipostauksien väliin kertoilen nyt vähän muista kuulumisista. Otsikon eka osa viittaa Jippiin, jolla on nyt ollut jonkinlainen taantumakausi meneillään. Pienempänä sillä oli haukku tosi herkässä silloin, kun yhtäkkiä jostain ilmestyi koira, mutta tätä työstettiin ja päästiin tilanteeseen, jossa lenkkeily oli varsin leppoisa eli Jippi ei pahemmin vetänyt, eikä ihan turhia haukkunut. Siltikin välillä tosi yllättävät tilanteet sai yksittäisen haukahduksen ilmoille, mutta muuten kulki ohi koirista melko rauhassa katsekontaktia pitäen (siis minuun, ei siihen toiseen koiraan).  Nyt kuitenkin ehkäpä kuukausi sitten alkoi ensin ilmaantua vetämisen lisääntymistä. Voi olla, että johtui lumien satamisesta ja sen mukana tulleesta riehumisinnosta, mutta varsin ärsyttävä tapa joka tapauksessa. Siihen puutuin heti ja ongelma katosi melkeinpä yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. On Jipin vieläkin välillä lumihangessa vaikea "pysyä housuissaan", kun tekisi niiiiin paljon sinkoilla edestakaisin, mutta valtaosin hihnalenkkeilyt sujuu taas nätisti. Vetämistä seurasi kuitenkin haukkuongleman paluu eli yhtäkkiä Jippi reagoikin melkein kaikkeen ympärillä tapahtuvaan. Koirat (oikeastaan kaikki koirat), aitaan nojaava lumikola, korotettu kaivonkansi, vähänkään oudosti kävelevät ihmiset, lumikasassa leikkivät lapset olivat vain osa niistä asioista, jotka saivat Jipin jännittymään ja reagoimaan haukulla. Palattiin siis niihin samoihin asioihin, joilla opeteltiin nuorempanakin siitä turhasta haukkumisesta eroon eli yritin ennakoida tilanteita, palkita kontaktista ja rauhallisena pysymisestä ja pyrin itse olemaan rauhallinen. Nyt tämän käytöksen alkamisesta on jotakuinkin kolme viikkoa ja nyt ollaan melkein jo päästy taas siihen lähtötilanteeseen eli enää ihmiset ja ympäröivät asiat eivät saa Jippiä reagoimaan ja koiristakin pääosin mennään ohi nätisti kontaktissa.

Tärkeintä toki, että ongelmat alkaa olla taas selätetty, mutta kieltämättä hieman hämmästytti, että mistä tämä nuoruusaikojen käytöksiin taantuminen oikein johtui. Joku ehdotti, että olisiko juoksuihin liittyvää, muttei voi Jipin tapauksessa olla siitäkään kyse, kun ei ole juri ollut juoksuja, eikä seuraavat juoksut myöskään ole vielä muutamaan kuukauteen tulossa. Eli itse pohdin, että voisiko kyse olla jostain herkkyyskaudesta? Usein näistä puhutaan lähinnä pentuiässä, mutta kai aikuistuvillakin koirilla voisi olla jotain tällaisia kausia? Jipillähän on ikää nyt 1 v ja 8 kk eli olisiko kuitenkin jotain ikään liittyvää? Noh, oli mitä oli, niin onneksi aletaan tosiaan olla jo voiton puolella :)

Jippi oli päättänyt vajota kakaran tasolle myös kotosalla tänään...

Otsikon toinen osa liittyy puolestaan Hugoon. Sen oikean takajalan kaksi kynttä on kuluneet ytimeen asti eli kynsi on ytimen kärjen ympäriltä alkanut kuoriutua ja hieman oli vuotanut verta niistä ytimistä. Kynnet ei ole kosketusarat, joten nyt vain yritetään estää kynsien nuoleminen ja pidetään tossuja ulkoillessa, kunne skynsi kasvaa takaisin. Kynsi oli ihan vain siitä kärjen osalta kuoriutunut eli toivon, että kasvaisi itsestään takaisin. Mutta syy kynsien liialliseen kulumisen kyllä jäi askarruttamaan. Nyt, kun oikein mietin, niin enpä ole varmaan vuoteen kertaakaan joutunut takasten kynsien leikkaamaan, kun ne on aina pysyneet kulumalla riittävän lyhyinä. Reilu vuosi sitten Hugo kävi neurologilla hyppyhaluttomuuden vuoksi ja silloin sen takaosa todettiin vähän heikoksi ja takasten liike normaalia laahaavammaksi (vaikka ei se siis niitä jalkoja maata pitkin roikota, vaan kyllä se niillä kuitenkin ihan askeltaa). Tämä laahaminen varmaankin on syy myös kynsien runsaaseen kulumiseen. Silloinhan selkää kuvattiin ja kaikki oli ok eli voi olla, että Hugo on vain "oppinut" tuollaisen ravan liikkua. Täytyy nyt kuitenkin seurailla tilannetta ja toivotaan, että kynsien puhkikuluminen ei muodostu tosituvaksi ongelmaksi!

Hugo yrittää parhaansa mukaan poseerata, mutta pieni harmaa otus tekee siitä välillä vaikeaa :D

Kevät toi mukanaan uuden nimen blogille!

Blogin nimeksi vaihtui nyt siis "Jellona & Vispilähäntä" :) Väsäsin myös simppelin bannerin, tuon enempään eivät omat taidot riitä, mutta siinä ehkä on kaikki oleellinen kuitenkin mukana!

Treeneistä kirjoittelen erikseen, mutta nyt pakko kyllä to täällä mainita, että Jipin lenkkeilykäytöksessä on tullut selvä askel eteenpäin. Haukkuminen muille koirille on ajan myötä vähentynyt ja on tämän eteen työtä tehtykin! Alkujaan epäilin haukkumisen/puhinan olevan jännittämistä, mutta vähitellen tuli sellainen fiilis, ettei se ainakaan pelkästään välttämättä ole sitä... Oli mitä oli, niin joka tapauksessa tosiaan turhat puhinat lenkillä on selvästi vähentymään päin ja koirista kuljetaan ohi pääosin jo mallikkaasti.

Haukkumisen/puhinan lisäksi iän myötä ilmeni myös vetämistä lenkeillä (tätähän ei pienenä pentuna vielä tehnyt, vaan veto kiihtyi vähitellen). Sen halusin saada ihan ehdottomasti kuriin ja nykyään onkin käytössä "takaisin"-käsky, jolla Jipin täytyy lakata vetämästä ja palata jalkani viereen ja ottaa kontaktia ennen kuin matka jatkuu. Hienosti tämä on alkanut toimia ja riittää yleensä parit muistuttelut, jonka jälkeen kuljetaankin jo sitten hihna löysällä. Toki Jipin innostuessa edelleen hihna kiristyy, mutta tällöinkin riittää muistutus asiasta. Edelleenkin haastavia ovat kaverikoirien kanssa hihnassa lenkkeilyt, sillä tällöin joudutaan muistuttelemaan löysällä hihnalla kulkemisesta tiheämmin. Edistystä tässäkin on kuitenkin havaittavissa, joten olen toiveikas :)

Relaamista

Jipillä tuntuu herkästi nousevan kierrokset agia seuratessa ja on tullut huomattua, että esimerkiksi Jipin pitäminen hallin odottelutilassa häkissä minun treenatessa Hugon kanssa, on erittäin huono idea. Toisaalta myöskään Hugo ei oikein kunnolla rauhoitu, jos se joutuu odottaa häkissä minun treenatessa Jipin kanssa. Niinpä jos olen treenaamassa niiden molempien kanssa, olenkin päätynyt pitämään odottavaa koiraa autossa, jolloin ne ovat selvästi relampia. Kesäkausi kuitenkin tekee tuloaan ja näin ollen myös treenien siirtyminen ulkokentälle. Seuramme kentän ihan vieressä ei ole parkkipaikkaa, joten autoon jättäminen treenien odotteluajoiksi ei ole vaihtoehto, eikä se kuumalla kesäilmalla muutenkaan onnistuisi. Niinpä kentällä odottavan koiran tulee olla joko aitaan sidottuna tai sitten odottaa häkissä kentän laidalla. Hugo rauhoittuu kohtalaisesti ollessaan aitaan sidottuna ja häkissä osaa rauhoittua hyvin. Jipin kanssa sen sijaan tällaisia ei ole päästy/jouduttu kauheasti treenaamaan, joten tuli mieleen, ettei ehkä olisi yhtään huono idea treenailla tätä jo ennen kuin sen kesäkausi oikeasti alkaa!

Tänään mentiin siis Jipin kanssa Ojangon halliin kisoja katsomaan ja samalla rauhoittumista treenaamaan. Hallin ympäristössä kävely rauhassa tuottaa haasteita, koska Jippi yhdistää kyseisen hallin kivoihin tokotreeneihin ja lisäksi kisojen aikaan siellä tietysti pörräsi kaikenlaisia kiinnostavia koiria. Siltikin treenattiin hihnassa nätisti kulkemista. Hallin sisällä sen sijaan harjoiteltiin kisakentän laidalla rentoutumista suorittavien koirakoiden menosta ja melskeestä huolimatta. Silittelin Jippiä ja kehuin rauhallisesti hyvästä käytöksestä ja alun tohotuksen (ja Pirkko-kaverin näkemisestä koituneen innostuksen) jälkeen se malttoi hienosti makoilla/istuskella minun jaloissa katsellen kiinnostuneena ympärillä olevaa hälinää. Pidin Jippiä hallissa vain kymmenisen minuuttia kerrallaan, jottei tulisi ahnehdittua liikaa näiden treenien kanssa. Kokeiltiin myös pari pätkää niin, että sidoin Jipin seinään kiinni ja itse seisoskelin katsomassa kisasuorituksia näköetäisyydellä. Tällöin Jipin meno näytti tältä:

Jippi itsenäisesti siis hakeutui makuulleen ja katseli ympäröivää vilinää varsin rauhallisena. Poistuin välillä sen näköpiiristä ja tällöinkään ei mekkaloinut lainkaan. Jossain vaiheessa nousi seisomaan hetkeksi, mutta tällöinkin odotin, että se palasi makuulleen ennen kuin menin takaisin sen luokse ja kehuin rauhallisesti. Hienoa nähdä, että malttaa noin hyvin odotella, vaikka kisatilanteessa suorittavat koirat pitää meteliä, Jipin edestä kulki koiria ja taustalla on kuulutuksia. Pieniä edistysaskelia siis off-kytkimen kanssa havaittavissa :)

Nyt lähdenkin Hugon kanssa lenkille ja sen jälkeen sitten Jipin kanssa hölkkäilemään - saas nähdä kuinka minä jaksan :D

Back to basics!

EDIT: Tämä teksti oli tarkoitus julkaista jo tiistaina 27.1. (mutta onnistuin söhlimään ja julkaisun sijaan sitten tallensinkin tekstin), joten kirjoituksissa siis puhutaan ikään kuin nyt olisi tiistai. Tiistaina ja keskiviikon treenikertomukset ilmestyvät siis vasta myöhemmin!

Viime keskiviikkona (21.1.) peko-treenit pidettiin koulun pihamaastossa ja piiloja aseteltiin pihan katosalueelle, joka oli siihen aikaan illasta jo varsin hämärää. Jippi sai luvan olla ensimmäinen treenaaja, kuten aiempinakin kertoina, sille on vielä noin aloittelijana hyvä, ettei treenialue ole hajustettu monen koiran hajuilla sitä ennen. Jipille meni piiloihin kaikkiaan viisi maalimiestä ja olivat nyt jo ihan umpipiiloissa (pressuilla peitetyissä kehikoissa, kevythäkkeissä, korkeassa teltassa, hiekoituslaatikossa). Hämäryydestä ja "kummallisista" umpipiiloista huolimatta Jippi eteni epäröimättä ja ampaisi maalimiehille välillä ehkä vähän liiankin innokkaasti. Teltat nimittäin heilui aikamoisesti, kun pieni vispilähäntä syöksyi niihin maalimiehen seuraksi ja innostuneena löydöstään ei malttanut millään pysyä paikoillaan. Hyvin se tuntui keskittyvän, sillä saatuaan hajun "pystyteltassa" seisomassa olevasta ihmisestä, se jatkoi ihmisen luokse pyrkimistä hyvin intensiivisesti, vaikka teltta oli umpinainen, eikä helppoa tietä löytynyt. Ei siis luovuttanut, vaan lopulta sai vähän raotettua teltan alareunaa löytäen ihmisen. Hieno typy. Vaikein piiloista oli selvästi hiekotuslaatikko. Se sai kyllä hajun sinne piiloutuneesta ihmisestä, mutta kesti tovin ennen kuin se paikansi, mistä haju tulee. Hyvin kuitenkin malttoi jatkaa etsimistä, kunnes ihminen löytyi. Jippi tuntuu tykkäävän ihmisten etsinnästä, eikä ole vielä ainakaan tullut vastaan alustaa tai piilomateriaalia, jota Jippi olisi arastellut, vaan varsin epäröimättä etsii kyllä maalimiehet kaikenlaisista piiloista.

Torstaina 22.1. vilkaisin ensimmäistä kertaa rally-tokon avoimen luokan kylttejä ja siellähän olikin sitten vaikka mitä meille ihan uusia liikkeitä, joiden uskoin olevan haastavia. Näihin kuuluivat mm. käännökset vasempaan ja oikeaan (myös täyskäännökset) suoraan perusasennosta, joista etenkin vasemmalle käännösten uskoin olevan meille vaikeita, sillä Hugon takapään käyttö ei ole vielä ollut kovin tehokasta. Lisäksi siellä oli perusasennosta koiran eteen tuleminen ja tämä pitäisi onnistua jo ilman apuaskelta. Lisäksi löytyi perusasennosta askel oikeaan, jolloin koiran pitäisi seurata sivusuuntaista liikettä ilman, että liikutaan eteenpäin. Nämä kaikki oletin olevan meille aika haastavia, joten niinpä päätin aloittaa treenaamisen heti :D Torstai-iltana siis pidettiin omalla parkkiksella treenisessio, jossa keskityttiin juurikin näihin edellä mainittuihin liikkeisiin. Koin positiivisen yllätyksen, sillä mikään näistä ei tuntunut täysin mahdottomalta. Paikalta käännökset sekä oikealle että vasemmalle sujuivat varsin mallikkaasti jo nyt ja yllätyin siitä, että Hugolta irtosi jo hyvää takapään sivuttaista askellusta näissä! Eteentulo perusasennosta ilman apuaskelta kaipaa vielä hinkkausta. Hugo kyllä tulee eteen luoksetulokäskyllä, mutta käännös jää helposti niin tiiviiksi, ettei Hugo mahdu suoristamaan itseään täysin edessäni. Täytyy siis hioa tähän sitä, että se malttaa mennä hieman etäämmäksi minusta tekemään sen käännöksen. Oikealle askelta hinkattiin alkuun namin avulla ja yritin namin avulla houkutella Hugoa ottamaan sivusuuntaisia askelia. Tästä ei tuntunut kuitenkaan tulevan yhtään mitään, vaan Hugo vain alkoi poikittamaan. Niinpä päätin kokeilla liikettä ihan vain yksinkertaisesti käyttämällä "seuraa"-käskyä ja tämä toimikin jo paremmin. Seuraa-käsky ilmeisesti tarkoittaa sen verran vahvasti ohjaajan sivulla oikeassa paikassa pysymistä, että ottaessani sivuttaisaskelia, Hugolle on selkeää, että täytyy edelleen pysyä ohjaajan vierellä. Vähän ehkä vielä tähän kaivataan napakkuutta, jotta se oikeasti askeltaa sivusuuntaan, eikä tule poikittamista tms., mutta eiköhän se saada hiottua koekuntoon siihen mennessä kuin päästään nousemaan avoimeen ;)

Treenisession jälkeen Hugo lähti vanhempieni kanssa vielä lenkkeilemään, kun taas minä pakkasin Jipin autoon ja lähdettiin Niinun treeneihin. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Jippi pääsi Niinulle treenaamaan. Niinu kyseli vähän taustoja eli tietoja siitä mitä ja miten ollaan treenailtu ja siinä sitten mainitsin, että ohjauksien lukeminen sujuu melko hyvin, mutta suurempana haasteena on ihan vain suoralla esteiden hakeminen, sillä tällaisissa kohdissa Jippi tuntuu ottavan vielä paljon häiriötä ohjaajan liikkeestä. Niinpä tehtiin pätkää, jossa oli mukana putkesta suoraan hypylle irtoaminen. Jippi kyllä suoritti hypyn, mutta putkesta tultuaan se otti heti kontaktia minuun ja lähti automaattisesti minua kohti, kunnes vasta huomasi edessä olevan hypyn. Niinu antoi hyviä vinkkejä siihen, miten erilaisin tavoin kannattaa treenata esteiden hakemista. Nythän ollaan virheellisesti treenattu estehakuisuutta aina tarjoamisen kautta vain niin, että ohjaaja pysyy paikoillaan ja odottaa, että koira itse irtoaa hypylle ja kaartaa sitten takaisin ohjaajan luokse hakemaan palkkaa. Tässähän nimenomaan vahvistetaan esteen jälkeen ohjaajan luokse hakeutumista. Nyt siis saatiin tehtäväksi treenata näiden lisäksi (kääntyviä treenejä ja ohjauksiin tulemista siis sopivassa suhteessa näiden kanssa!) estehakuisuutta niin, että palkka ei tule ohjaajalta. Tokihan ollaankin tehty aiemminkin ihan estesuorilla irtoamista etupalkalle, mutta tässä ei niinkään käytetty näkyvissä olevaa etupalkkaa, vaan sitä, että koira ensin tarjoaa esteele irtoamista ja palkka tulee vasta sitten - esimerkiksi ohjaaja voi heittää lelun hypyn yli eteenpäin. Tämä vaikutti kovin loogiselta, sillä ainakin itsestä tuntuu, että näin tämäkin treeni lähtee siitä, että koira itse tarjoaa tekemistä, eikä se irtoa hypylle vain sen vuoksi, että siellä on edessä näkyvissä palkka, jonka luokse nyt sattuu pääsemään helpoiten ylittämällä hyppy. Tehtiin tätä ensin ihan vain yhdellä hypyllä niin, että olin lähtötilanteessa joko koiran vierellä, vähän sen edellä tai vähän sen takana, ja aina vaadittiin, että koira katsoo estettä ennen kuin se vapautettiin. Tärkeää oli myös, että ohjaaja ei lähden ennen koiraa tai edes sen kanssa samaan aikaan liikkeelle, sillä tällöin koira lähtee taas mukaan ohjaajan liikkeeseen. Sen sijaan koira vapautettiin ja sen täytyi itsenäisesti lähteä hakemaan edessä olevaa estettä ja vasta sitten ohjaaja lähti liikkeelle. Muutamien toistojen jälkeen otettiin sama juttu pienenä ratana eli hyppyä edelsi putki-hyppy-putki-pätkä. Jo nämä treenit saivat aikaan sen, ettei Jippi enää vilkaissutkaan minua putkesta tullessaan, vaan lähti hakemaan edessä olevaa hyppyä. Nyt vielä toki siellä oli Niinu esteen takana heittämässä lelun, joten varmasti Jippi alkoi myös oppia, että palkka tulee ihmiseltä esteen takaa, mutta kotitreenissä täytyy nyt alkaa kokeilla myös sitä versiota, että heitänkin palkan itse koiran edelle, jolloin Jippi oikeasti joutuu irtoamaan esteelle ilman, että sillä on vielä palkkaa tai palkkaavaa henkilöä näköpiirissä. Hyvä treenit oli ja saatiin paljon ajateltavaa!

Lauantaina 24.1. oli vuorossa kolme agistarttia Hugon kanssa Kirkkonummella. Ratoihin mahtui paljon hyvää ja monet vaikeammat kohdat radoilla sujuivat, mutta tuli myös itselle selväksi, että meillä tällä hetkellä vielä on moni ns. perusjuttu liian kesken, jotta selvittäisiin kunnialla kolmosten radoista. Aloin nimittäin oikeasti nyt miettimään, että miten ihmeessä se nollan saaminen kolmosten radoilta on näin kamalan mahdotonta (nytkin siis tuloksina 3xHYL) ja kyllä se vain niin on, että ne on ne muutamat jutut, joihin radat kaatuu joka ikinen kerta: kontaktisuoritukset (yliloikkia juoksu-A:lta, puomi sen sijaan toimii nyt paremmin, kun olen alkanut vapauttamaan ns 4on-asennosta), keppikulmat (avokulmat vaikeita, samoin sivuttainen irtoaminen keppien lopetuksessa), putki-kontaktierottelu (Hugo valitsee lähes poikkeuksetta ensimmäisellä suorituskerralla putken - korjaa kyllä treeneissäkin usein heti tokalla huomattuaan, että pieleen meni, mutta tämä ei tietysti kisoissa auta, kun ei pääse korjaamaan...), takaakierrot (oma ohjaus ja Hugon suoritustekniikka näissä ontuu). Niinpä päätin, että meillä alkaa kisatauko ja aletaan vapaatreenata näitä listattuja asioita yksinkertaisin treenein ja käyttäen paljon palkkaa vahvistamaan oikeaa suorittamista. Tuli nimittäin havahduttua myös siihen, ettei olla kauheasti vapaatreenailtu moneen kuukauteen, vaan vain käyty ratatreeneissä. Tämähän varmaan toimii, mikäli kaikki perusasiat ovat hallinnassa, mutta koska meillä on vielä näitä puutteita näissä, niin tämä ei oikein tunnut toimivan, eikä kehitystä näissä tapahdu vain tekemällä näitä aina radan osana, jolloin palkkaus ei tule useinkaan oikeankaan suorituksen jälkeen, vaan vasta monta estettä tämän jälkeen.

Niinpä nyt otan Hugolle ohjelmaan viikottaisen vapaatreenin, joita varten teen ennakkoon treenisuunnitelman, jotta treenaan loogisesti ja treenit etenevät myös riittävän pienin askelin, eikä niin, että yritän korjata kaikkea heti ja nyt. Kiire meillä ei ole kisaamaan, sillä kyllähän tavoitteena on käydä kisoissa sellaisessa tilanteessa, että itsellä on se tunne, että rata on edes teoriassa mahdollista suorittaa puhtaasti läpi. Nyt rata on monesti rataantutustumisessa tuntunut helpolta ja suoritettavalta, mutta sitten, kun yhdistää siihen puutteelliset perustaidot, niin pakka hajoaa hyvinkin pian... Ja se tähän paasauksen päätteeksi täytyy vielä todeta, että tämähän ei toki ole Hugon vikaa, enkä yritä tässä nyt millään muotoa todeta, että se ei osaa tai se olisi jotenkin huono. Päin vastoin, Hugon asenne treenatessa ja kisatessa on huikea. Se tekee aina parhaansa ja sen vuoksi minun onkin helppo sanoa, ettei kyse ole siitä, että koira löysäilee tai sikailee, vaan ihan oikeasti kyse on siitä, ettei meidän taidot vain vielä riitä. Ja siihenhän ei auta muu kuin treenaaminen :)

Sunnuntaina 25.1. käytiin Jipin kanssa samaisessa kisapaikassa turisteilemassa, kun Jipin kasvattaja kisasi siellä Hopun (W. Hermosaha) kanssa hienolla menestyksellä! Jippi pääsi mukaan lämmittelylenkeille, jottei silläkään käynyt aika täysin pitkäksi ja lisäksi se pääsi leikkimään myös ksiaamassa olleen Naurun kanssa. Hauskaa tuntui kaksikolla olevan :) Samalla reissulla sain Lauralta tilaustyönä tehdyn agihihnan, jossa siis on kestävästä paracord-narusta tehty puolikuristava panta, jossa on kiinteästi yhdistettynä remmi. Aivan huikean hieno siitä tuli ja osoittautunut myös käytössä loistavaksi! Niin helppoa, kun saa pannan helposti päälle ja pois, muttei ole myöskään pelkoa, että tuo varsin liukasliikkeinen penneli saisi itsensä vapautettua pienellä nykäisyliikkeellä :) Hugollekin on tilauksessa omansa, tosin hieman suuremmilla mitoilla ja väriltään sini-turkoosina!

Eilen, maanantaina, olikin vuorossa ensimmäiset tokotreenit Nina Mannerin kouluttamana. Olemme siis nyt hänen kuuden kerran (yksi kerta tosin jää väliin), ja siellä ryhmissä on eritasoisia koirakoita ja kukin koirakko treenaa vuorollaan haluamaansa liikettä oman tasonsa mukaan. Me olemme selvästi ryhmässämme aloittelevimmat, mutta tämäpä ei haittaa lainkaan, sillä treenit tosiaan muokataan aina tason mukaisiksi. Eilen halusin aloittaa kurssin treenaamalla seuraamista ja käännöksiä. Seuraamisessa paikka on kuulemma pääosin hyvä, joskin välillä sekä perusasennossa että seuraamisessa kuulemma lähtee edistämään odottaen palkkaa. Niinpä kehotuksena oli palkata paljon niin, että palkka tuleekin oikeasta kädestä selän takaa vasempaan käteen ja palkka koiralle sitten vasemmasta kädestä. Tällä tavoin päästään ehkäisemään koiran eteen ajautumista.

Vasemmalle käännöstä varten testattiin, että miten Jippi käyttää takapäätänsä ja sivuttaisten askelten ottaminen takaosalla oli selvästi hämmentävää. Niinpä kotiläksyksi saatiin opetella takaosan pyöritystä etuosan ollessa korokkeella ja vasta sen jälkeen alkaa tehdä tiukkoja vasemmalle käännöksiä seuraamisen yhteydessä. Toistaiseksi tehtiin siis käännöstä vasemmalle ihan vain tekemällä ikään kuin kaarrosta vasemmalle ja tässä seurasi nätisti.

Saatiin kehotukseksi alkaa rohkeasti pidentämään seuraamismatkoja. Nyt olen jäänyt aika jumiin lyhyisiin pätkiin, koska tällöin saadaan selkeitä onnistumisia, kun taas pidemmillä pätkillä helposti tuleekin mukaan pätkiä, joissa kontakti tippuu tai seuraamispaikka valuu kauemmaksi, ja olen pelännyt, että näin koiralle tulee epäselväksi, että mikä on se oikeasti toivottu suoritustapa. Sainkin vinkiksi, että tällaisessa tilanteessa joko antaa koiran tarjota oikea paikka uudestaan (jos tekee sen siis nopeasti automaattisesti) tai sitten vähän vaikkapa taputetaan reiteen muistuttaen kesken olevasta tehtävästä ja sitten palkataan vasta, kun seuraaminen on taas hyvää.

Perusasentoa tehdessä olen toistaiseksi tehnyt niin, että jos Jippi tulee vinoon tai liian eteen, olen uusinut koko liikkeen. Sen sijaan sain nyt neuvoksi tällaisessa tilanteessa pyytää koiraa (tarvittaessa käsiavun kera) perusasento oikeaksi ja tämän jälkeen palkata vain kehuin. Sitten liike uusitaan ja kun saadaan hyvä suoritus, niin palkataan isosti. Tällöin siis koiralle heti siinä virhellisessä suorituksessa selkeytetään, että millä tavoin se suoritus oli virheellinen.

Treeneissä toisten koirien suorituksen ajan odoteltiin hallissa kentän laidalla ja tuli sitten treenailtua jotain pientä, leikittyä ja lisäksi ihan vain "hengailtua". Tosi hyvää rahoittumistreeniä saatiin tehtyä ja Jippi malttoi hienosti "käy siihen"-käskyllä mennä makoilemaan rennon oloisena. Agilitytreeneissä tämä ei taitaisi ihan vielä onnistua, mutta hiljaa hyvä tulee!

Tein seuraamista vielä kotipihalla pari pätkää ja tuli siinä sitten huomattua, että Jippi lähtee helposti seuratessa pudottamaan kontaktia ja tarjoamaan ikään kuin nenäkosketusta vasempaan jalkaani. Tällöin siis ensinnäkin tosiaan kontakti katkeaa ja toisekseen ajautuu liian lähelle jalkaa, jolloin se vähän ehkä jopa nojaa. Tähän täytyy siis nyt kiinnittää huomiota! Korjasi kyllä taas kontaktin kuntoon ja itsensä oikeaan seuraamispaikkaan, kun muistuttelin vähän sille, että missä sen pitäisi olla, joten täytyy nyt vain huomata aina heti korjata tällaiset suoritukset. Voi tosin olla, että tämä johtui ihan siitä, että Jippi alkoi olla jo vähän väsähtänyt treenien jäljiltä, eikä keskittymine enää riittänyt. 

Sitten muihin asioihin: Jipin kanssa olen nyt hiljattain tarttunut vetämisongelmaan. Olen käyttänyt sillä ensimmäiset kuukaudet oikeastaan pelkästään valjaita, enkä ihan kauheasti stressannut vetämisestä. Nyt on kuitenkin tullut se vaihe, että tuli mieleen, että ehkä se vetämätön koira kuitenkin olisi kivempi, varsinkin, kun Hugokaan ei vedä ja lenkkeilystä voisi saada varsin miellyttävää, kun Jipinkin vetämisen saisi aisoihin. Niinpä nyt olen alkanut käyttää sillä pantaa lenkeillä ja hihnan kiristyminen johtaa pyshätymiseen ja vaadin sitä ottamaan katsekontaktia ja palaamaan takapakkia luokseni ennen matkan jatkumista. Tätä ei nyt kauhean pitkään ole vielä tehty, mutta tuntuu toimivan eli alkulenkin jälkeen vetäminen aina vähentyy huomattavasi ja loppulenkistä riittääkin vain, että vähän muistuttaa hihnan kiristymisestä ja Jippi automaattisesti hakee takaisin löysälle hihnalle. Tämä ei kuitenkaan vielä millään muotoa toimi, jos lenkkeillään muiden seurassa (Hugon ollessa lenkillä mukana, tämä kyllä toimii, mutta muut kaverikoirat on vielä liian iso häiriö...), joten sain vinkiksi käyttää vielä tällaisissa tilanteissa valjaita. Tarkoituksena siis, että koira ymmärtäisi eron siinä, että kun ollaan pannassa, niin vetämistä ei missään nimessä hyväksytä, kun taas valjaissa vetämättömyyttä ei vaadita. Näin saan säännöt selkeämmäksi Jipille, koska kieltämättä on tuntunut epäloogiselta itsekseen lenkkeillessä olla tosi tarkka vetämättömyydestä, kun taas jos seurana on muita edes vetämättömyyden yrittäminen on turhaa, kun se ei vain vielä tässä vaiheessa millään toimi! Olen lähdössä ensi sunnuntaina Sveitsiin kuuden päivän työmatkalle ja tällä aikaa varmaankin ohjeistuksena on Jipin lenkittäjille, että käyttävät suosiolla valjaita :D  

Testattu korvien toimintaa!

Otsikossa mainittu viittaa viime maanantaihin, jolloin kävin myöhemmin illalla koirien kanssa pitkän lenkin. Koirat pääsivät viilettämään vapaana, kunnes yhtäkkiä havaitsin, että kahden koirani sijaan puskasta rymistikin peräkanaa kolme olentoa. Ensimmäiseni juoksi pupu, tokana Jippi ja kolmantena Hugo. Hugo kurvasi pian luokseni, koska sille juoksevat jänöt eivät ole koskaan olleet minkäänmoinen kiinnostuksen kohde, eikä se nytkään selvästi tajunnut, mitä hauskaa pupun perässä pinkomisessa oli. Jippi sen sijaan oli aivan liekeissä ja sillä oli hurjan hauskaa päästessään pupujahtiin. Tämä olikin ensimmäinen kerta laatuaan, sillä aiemmin pupuihin on törmätty vain kytkettynä tai sitten ovat olleet niin kaukana, että ovat jääneet koiruuksilta huomaamatta. Hieman jo ehdin nähdä kauhukuvia siitä, että Jippi painelee metsän pimentoon pupun perässä, mutta onneksi ne korvat sitten tarpeen tullen löytyivätkin jostain. Pari kertaa sain aika päättäväisesti huutaa sen perään, mutta lopulta pentunen kaarsi kuuliaisesti takaisin luokseni saaden toki valtaisat kehut ja hyviä herkkuja palkaksi.Tuli siis testattua, että vielä ei ole täysi korvattomuus iskenyt Jippiin - toivotaan, ettei iskekään...

Sunnuntaina 11.1. käytiin Hugon kanssa kisaamassa kolmen startin verran agilitya. Tavoitteeksi ennakkoon asetin, ettei hyllytettäisi kaikkia ratoja. Noh, tämä tavoite täyttyi, mutta tulokset kyllä oli sitä luokkaa, ettei niitä ihan välttämättä tarvitse edes mainita. Ekalla radalla meno oli alkuun taas tahmeaa, mutta kunhan itse aavistuksen rentouduin, niin alkoi taas kulkea paremmin. Radalla tuli kuitenkin yksi kielto ja keppivitonen, kun Hugo haki avokulmasta tokaan keppiväliin. Tällä radalla tuli yliaikaa, mikä ei sinänsä ollut ihme ottaen huomioon valtavan empivän ja hitaan puomin alastulon, kiellon ja keppivirheen. Radan jälkeen aloin ihan tosissani pohtia, että mitäköhän tekisin niiden puomin kontaktien kanssa. Alastulokontakti on kovin hidas ja juuri ne vikat pari-kolme askelta ovat ne, joissa Hugo epäröi. Ollaan nyt jo aloitettu kontaktitreenit jo kertaalleen ihan nollasta ja tehty lukuisat kerrat täsmätreeniä etupalkalla, mutta siitäkään huolimatta edistystä ei ole juurikaan tapahtunut. Eli tällä hetkellä olisin kallistumassa ehkä ns. 4on-kontakteihin, joissa hyväksyn sen, että Hugo pysähtyy kaikki tassut puomilla ja vapautan, kun tassut on kontaktipinnalla.

Tokaan rataan olin jo kokonaisuutena tyytyväisempi, vaikkei ollut virheetön sekään. Siellä tuli yksi rima alas, kun Hugo ajautui takaakierrossa älyttömän lähelle rimaa. Tätä oli edeltänyt pitkä vauhtisuora, jonka alussa jäin jostain ihmeen syystä odottelemaan Hugoa putkesta, vaikka olisi pitänyt lähteä jo ajat sitten liikkeelle. Minulla tuli siis suoran päässä olevaan ohjaukseen vähän kiire, minkä vuoksi tosiaan takaakierto-ohjaus oli tosi ontuva ja varmaan siis syy rimanpudotukseen löytyy huonosta ohjauksesta... Lisäksi kepeille lähestyttiin tiukasta avokulmasta, jonka tiesin olevan haastava meille, sillä Hugo hakee näissä helposti kakkosväliin. Niinpä yritin törkätä Hugon oikeaan keppiväliin blokaten tokaa väliä aiheuttaen sen, että työnsinkin sen keppien ohi. Mutta muilta osin hyppäri sujui melko kivasti ja oli jo vähän sujuvampaa menoa.

Vikalla radalla alussa oli putkelta tiukka käännös hypylle ja tässä pelkäsin Hugon ampuvan putkesta väärään suuntaan. Niinpä tämän ehkäistäkseni putken ajan huusin "Hugo täällä"-huutoja, mikä johti siihen, että Hugo sitten putkesta kuuliaisesti juoksi suoraan luokseni hypyn ohi... Tuomari ei antanut A:lta virhettä, muttei kyllä itselle radalla, eikä varsinkaan videolta katsottuna jäänyt yhtään epäselväksi, etteikö Hugo olisi loikannut räikeästi yli A:n kontaktin :/ Videolta näyttäisi jopa siltä, että harjan yli tuleva laukka-askel osui kohtalaisen nappiin eli ei ollut kyse mistään rytmitysongelmasta askelten kanssa, vaan ihan vain siitä, että Hugolla tulee ilmeisesti kiire perääni. Ennen keppejä tulee kielto takaakierto-niisto-ohjauksessa, kun Hugo empii liian pitkää hyppäämistä. Nämä ovat tosiaan juurikin niitä meille tosi vaikeita ohjauksia, sillä niissä yhdistyy se, että minä olen usein ohjaamassa väärässä paikassa ja se, että Hugo ajautuu takaakierroissa lähelle hyppyä, jolloin hyppääminen on vaikeata. Näihin kuitenkin saatiin Niinulla hiljattain hyviä vinkkejä, joten otetaan nämä ehdottomasti tehotreeniin! Radan tokavikassa putkessa (sininen mutkaputki) Hugo viihtyy kamalan kauan eli ilmeisesti kaatui putkessa.

Videoilta näkee myös, että Hugo vähän hakee hyppypaikkoja eli ei varmaan olisi pahitteeksi treenailla korkeudenarviointitehtäviä taas enemmän! Ollaan myös treeneissä hypitty melkeinpä vain 55 cm rimoin eli silloin tällöin varmasti 60 cm rimoja kannattaisi sijoitella radalle sinne tänne.

Kisat eivät menneet nappiin, eikä tuloksilla juhlittu, mutta koska ne ongelmakohdat tuntuu olevan melkeinpä aina radoilla samoja (keppien avokulmat, takaakierrot, kontaktit), niin tulee sentään sellainen fiilis, ettei pakka ole kaikilta osin levällään, vaan täytyy vain hinkata niitä ongelmakohtia ja saada sitä yleistä rentoutta itselle. Seuraaviin kisoihin on siis jo ilmoittauduttu. Tosin tämän tein heti näiden kisojen jälkeen ja vasta sen jälkeen on tullut havaittua treeneissä, että Hugo nyt kovin mielellään loikkii niitä A:n kontakteja yli. Otin vapaatreeneissä käyttöön siis taas ponnarin alastulolle, jolla sai tehokkaasti korjattua suoritusta. Näiden kisojen jälkeen kyllä otetaan taas tehokuuri juoksu-A-treenien osalta!

Hugon kanssa on tullut vapaatreenattua nyt mm. keppikulmia ja tosiaan se tiukka avokulma on osoittautunut hurjan hankalaksi. Ohjaamalla kepeille tosi tarkasti, Hugon kyllä saa oikeaan keppikulmaan tästäkin tulokulmasta, mutta haluaisin, että kaikki keppikulmat olisivat sen verran varmoja, ettei minun täydy ehtiä juuri tiettyyn kohtaan ohjaamaan kepeille. Niinpä lähdetään nyt treenaamaan itsenäisyyttä niihin avokulmiinkin. Viimeksi helpotin treeniä loiventamalla tulokulmaa ja näin saatiin hyviä onnistumisia. Nyt, kun sitten alan treenata niitä tiukkoja kulmia, taidan ottaa avuksi yhden ohjurin opastamaan Hugon oikeaan aloitusväliin.

Viime lauantaina 17.1. tehtiin pentutreeneissä ohjaukseen tulemisharjoitusta, joka oltiin saatu treenattavaksi Elina Jänesniemen koulutuksessa. Tällä kertaa Jippi tuli ohjaukseen jo ekalla toistolla ja sujui hyvin, vaikkakin tuli pantua merkille, että kaartaessaan ohjauksen kautta etupalkalle, kaari helposti valuu. Tähän treenikaveri muistutti Elinan neuvoneen, että tekeekin yhden täyden kierroksen jättäen ohjauksen ikään kuin päälle. Vasta tokalla kierroksella sitten vapautetaan pentu etupalkalle. Tämä ei ollutkaan ihan helppoa, sillä Jippi oli selvästi ehtinyt sisäistää sen, että vapautus etupalkalle tulee puolikkaan kierroksen jälkeen. Treenattiin tätä sitten niin, että minulla oli palkka kädessäni ja palkkasin sen ensin ohjauksessa pysymisestä ja vasta sitten vapautin sen etupalkalle. Tätä täytyy nyt treenailla ihan kotitreeninä lisää!

Toisena treeninä tehtiin ihan simppeliä vauhtiympyrää, jossa oli U-putket päissä ja kaksi hyppyä aina putkien välillä. Oletin, että voitaisiin rallatella ympyrää helposti, mutta putken jälkeiselle hypylle hakeutuminen osoittautuikin Jipille hankalaksi. Putken suu syötti vähän ulospäin, joten se ei meinannut millään lukita hyppyä, vaan kaahasi useamman kerran sen ohi. Helpotin tehtävää kääntämällä putken kohti hyppyä ja palkattiin hypyn jälkeen ja näin saatiin onnistumisia. Tuli kuitenkin huomattua, että pitää muistaa treenailla näitä ihan "simppeleitäkin" juttuja edelleen! Eli nyt täytyy taas ottaa useammin yksittäisten esteiden tarjoamisia ja esteelle hakeutumista palkan avulla.

Tiistaina 20.1. oli pitkästä aikaa VKK:n ohjattu toko Jipin kanssa. Ohjelmassa oli seuraaminen ja luoksetulo. Jipin seuraaminen on melko hyvää eli pääosin pitää hyvän seuraamisasennon ja -paikan, vaikka tokihan edelleen tehdään melko lyhyissä pätkissä. Nyt ollaan tehty myös seuraamista niin, että yhdistetään pysähtymisiä, jolloin olen avustanut Jipin perusasentoon. Treeneissä tehtiin tätä niin, etten imuttanut Jippiä siihen perusasentoon, vaan namikäsi vain oli passiivisena vasemman kyljen kohdalla ja tällöin istui nättiin suoraan perusasentoon. Näin siis saatiin vähän häivytettyä käsiapua, vielä kun se ei täysin ilman käsiapua suju, vaan tällöin perusasennosta tulee vino.

Perusasennot olivat melko sujuvia eli se edistäminen, mistä aiemmin kirjoitin, on vähentynyt. Havaitsin, että treenien loppupäässä edisti hieman eli ilmeisesti väsymyksen myötä keskittymiskyky laskee, jolloin tulee herkemmin tätä virhettä...? Täytyy siis perusasennoissa muistaa pitää toistomäärät pieninä, että saataisiin mahdollisimman paljon onnistuneita suorituksia.

Luoksetuloa tehtiin lyhyillä matkoilla (pari metriä etäisyyttä) ja harjoiteltiin vain sitä asentoa siinä ohjaajan edessä. Kouluttajalle kerroin, että Jippi tulee hienosti eteen mikäli minulla on kädet ikään kuin vatsan kohdalla, mutta mikäli kädet ovat sivuilla, se hakeutuu jommankumman käden puoleen. Saatiin vinkiksi kokeilla luoksetuloa niin, että palkka tuleekin suusta pudottamalla. Tällöin toivottavasti Jippi ei fokusoituisi niinkään käsiini, vaan automaattisesti alkaisi hakea nenää kohti kasvojani.

Loppuun tehtiin 2 min paikkamakuu. Välipalkkasin vain kerran eli hieman yli minuutin jälkeen. Tähän asti oli hyvässä sfinksiasennossa, mutta palkkauksen jälkeen vaihtoi kylkiasentoon. En ole tähän vielä kuitenkaan puuttunut, koska minusta tuntuu, että osittain tämä liittyy kropanhallintaankin eli se 2 min hallitusti yhdessä asennossa maaten on vielä haastavaa. Hieman välipalkkauksen jälkeen naapurikoira nousi ylös ja hiippaili muutamia askelia, jonka seurauksena Jippikin nousi epävarmana seisomaan. Sanoin "oho":n ja se palasi omatoimisesti makuuasentoon pysyen lopun ajan sitten rauhassa paikoillaan. Aiemmin Jippi on viereen palatessa pyrkinyt suoraan nousemaan ylös, mutta ollaan nyt tehty tämän suhteen kotitreeniä ja nyt se pysyikin jo maassa vierelle palatessani ja pääsin vasta käskystä ottamaan sen perusasentoon.

Tiistai-iltana suunnattiin vielä molempien koirien kanssa Juhan treeneihin. Jippi teki ratapätkää 7-18. Muurin jälkeen tein persjätön ja vähän epäilin, että hypylle 8 hakeminen voisi olla hankalaa. Jippi kuitenkin yllätti ja lukitsi hypyn hienosti! Putket 9 ja 10 oli tietysti hirmu hauskoja Jipin kanssa, mutta hypylle 11 kääntymistä sitten hetki hinkattiinkin :P Tein 10 jälkeen persjätön ja kun jo ajoissa kutsui koiraa, niin Jippi tuli persjättöön hyvin ja saatiin käännös tehtyä valumatta. Pussia tehtiin ensin pari kertaa niin, että kangasta pidettiin ylhäällä, mutta sen jälkeen sujui jo pitelemättäkin. Pussin jälkeen Jippi hakeutui herkästi hypylle 11, sillä pelkäsin kutsua koiraa pussin aikana. Sain kuitenkin neuvoksi aloittaa kutsumisen jo ajoissa ja toimikin sitten hyvin! Kutsumisesta huolimatta Jippi suoritti pussin suoraan ja kääntyi tiukasti vasta pussin suoritettuaan. Itselle meinasi olla todella vaikeaa ottaa koira mukaan hypyltä 16.... Olin aina kauhean tyytyväinen, että Jippi kääntyi pussista ja lukitsi hypyn 16 ja lähdin sitten vain koiraan katselematta kohti putkea 17 sillä seurauksella, että Jippi lukitsi väärän pään putkea, joka oli suoraan sen edessä edelliseltä hypyltä laskeuduttuaan. Hypyn 16 jälkeen sai siis kunnolla huolehtia, että koira lähtee ohjaukseen mukaan, jotta sen sai oikeaan päähän putkea. Loistotreenit Jipillä - oli kyllä taas niin pätevä pentu, etten voinut olla ihmettelemättä, että miten se osaa yhtä sun toista :)

Hugon kanssa treenatessa tuli huomattua, että se oli kaikkiaan jotenkin normaalia hitaampi/vetämättömämpi tänään treeneissä. Se kyllä teki innolla ja louskutti menemään tavalliseen tapaan, mutta oli jollain tavoin kuitenkin veto pois... Hyvät treenit saatiin kuitenkin aikaiseksi senkin kanssa. Kepeille kokeilin aluksi takaaleikkausta, mutta tässä oma liike tyssäsi liikaa, eikä Hugo lähtenyt hakemaan kepeille. Takaakierto-persjättö toimi siis edeltävälle hypylle paremmin. Putkelta 13 Hugo tuli useamman kerran jaloilleni, kun kaari hypylle 14 levisi ja jäin eteen. Sain neuvoksi tässä käydä hakemassa Hugo lähempää putkensuuta ja lähteä terävästi putkelta liikkeelle kohti 14, jolloin omalla liikkeelläni saan Hugon "vedettyä" oikealle linjalle. Ja kun vain sain tämän neuvon toteutettua oikein käytännössä, niin se toimi hyvin! Seuraava haaste oli hyppy 18. Pari kertaa Hugo alkuun irtosi hypyn jälkeen hypylle 11, sillä omasta liikkeestäni puuttui rytmitys. Kunhan vain maltoin putkella 17 odottaa Hugoa ja näin pääsin rytmittämään omaa liikettäni hypylle 18 selkeämmin, onnistui käännös. A:sta ei sitten oikeastaan sen enempää kuin, että ei toiminut... Yliloikkia tuli monta ja ainoa millä saatiin onnistuminen, oli A:n suorittaminen joko vauhditta tai sitten niin, että jatkettiin A:n jälkeen suoraan. Täytyy mennä siis tehotreenaamaan A:ta.. Ja pohdin sitäkin, ettei A:sta ehkä tule sikäli täysin valmista koskaan, että voitaisiin jättää apuvälineet täysin pois ja silti se toimisia aina. Eli jatkossa tulen varmaankin säännöllisesti käyttämään ponnaria alastulolla muistuttamassa koko ajan siitä oikeasta suoritustavasta, jolloin se pysyisi takaraivossa paremmin Hugolla ja näin A toivottavasti onnistuisi myös silloin kuin ponnari on poissa.

Katselin muuten rally-tokokalenteria ja vasta maaliskuun alkuun taitaa venyä Hugon seuraava rally-tokostartti. Ja sekin tietysti vain jos mahdutaan kisoihin. Täytyy siis olla taas haukkana ilmoittautumassa heti, kun ilmoaika alkaa ;)

Hugon rally-tokodebyytti

Tänään lähdettiin Hugon kanssa seiskan aikoihin aamulla kohti Ylöjärveä ja siellä pidettäviä rally-tokokisoja. Etukäteen olin melko varma, ettei rally-toko aiheuttaisi samalla tavalla jännitystä kuin tokokoe tai agikisat, mutta kyllä niitä perhosia oli vatsassa ennen näitäkin kisoja! Tajusin nimittäin pari päivää sitten, että enhän minä osaa rally-tokon sääntöjä. Olin epävarma liikkeiden suorituspaikoista merkkiin nähden. Mistä puolelta merkki pitää missäkin liikkeessä kiertää? Entäpä miten siirtymät toteutetaan eri liikkeissä? Pitääkö ohjaajan pysähtyä koiran vierellä tietyissä liikkeissä? Miten uusiminen toteutetaan, käytännössä, mikäli sen haluaa tehdä? Nämä ja lukuisat muut kysymykset pyörivät mielessäni, enkä löytänyt sääntöjä lukemallakaan vastauksia näihin kaikkiin, joten laitoin sitten paniikkiviestejä agilityseurakaverille, jonka tiesin olevan "rally-tokoihminen". Niinpä sain kärsivällisiä selostuksia vastuakseksi kysymyksiini ja olo oli astetta luottavaisempi :) Kuitenkin vähän jänskätti tänään, vaikkakin rataantutustumisessa alkoi vähän jännitys laantua, kun odotus muuttui konkreettiseksi tekemiseksi.

Äitini oli mukana ketynä ja alkuun oli tarkoitus, että hän kuvaisi radan. Kenenkään muiden ratoja ei kuitenkaan kuvattu, joten sanoin sitten lopulta, ettei meidänkään rataa tarvitse kuvata. Jälkikäteen harmittaa... Rata kaikkiaan tuntui aika hallitulta eli Hugo oli juuri sopivassa mielentilassa. Keskittyi ja oli innokas olematta kuitenkaan ylikierroksilla. Aavistuksen se ekan tehtävän (270 astetta oikeaan) kohdalla käännöksessä pälyili merkkitelinettä, mistä tuli mieleen, että ollaan tehty tasan kerran treeniä niin, että ollaan käytetty merkkejä ja silloinkin telineet oli selvästi pienemmät/kevyemmät. Ekan merkin jälkeen kuitenkin merkkien ihmettely jäi sikseen.

Koska ratapiirrosta ei vielä ainakaan ole netissä ja itse otettu valokuva piirroksesta on epätarkka, listaan tehtävät tähän alle.

LÄHTÖ
1. 270 ASTETTA KÄÄNNÖS OIKEAAN
2. KOIRA ETEEN, OIKEALTA SIVULLE, ISTU
3. TÄYSKÄÄNNÖS OIKEAAN
4. ISTU, 1 ASKEL, ISTU, 2 ASKELTA, ISTU, 3 ASKELTA, ISTU
5. PUJOTTELU
6. LIIKKEESTÄ MAAHAN
7. VASEN TÄYSKÄÄNNÖS
8. 270 ASTETTA KÄÄNNÖS VASEMPAAN
9. ISTU, KIERRÄ KOIRAN YMPÄRI
10. 360 ASTETTA OIKEAAN
11. KOIRA ETEEN, VASEMMALTA SIVULLE
MAALI

Kivan tuntuinen rata rataantutustuessa ja myös varsinainen kisasuoritus tuntui aika sujuvalta. Lopputuloksena kisoista oli hyväksytty tulos pistein 97/100 eli pistesaldo oli ihan huomattavan paljon isompi kuin mitä olin uskaltanut edes toivoa :) Tulospaperista selvisi, että radalla oli tullut kolme yhden pisteen vähennystä ja kaikki taluttimen kiristymisestä. Toisin sanoen talutin ei ollut pysynyt riittävän löysänä (täytyisi siis koko ajan roikkua löysänä) kolmessa tehtävässä, jotka olivat 3, 7 ja 9. Lisähuomautuksena oli kirjoitettu näihin liittyen: "Hieman pidempi talutin estää tahattomat virheet." Eli toisin sanoen ensi kerralla matkaan pidempi talutin, jottei kiristyminen ainakaan johdu siitä, ettei se vain yllä tarpeeksi pitkälle :D Toisena kommenttina paperissa oli "Kaunista yhteistyötä". Oli siis oikei hyvät fiilikset tämän päivän kisoista ja innolla katsellaan seuraavia kisoja tästä rohkaistuneena!

Jipin kanssa käytiin tänään illalla Ojangossa kisaturisteina. Siellä oli oman seuran järkkäämät maksien kakkosluokan kisat ja mukana oli paljon seurakavereita, joten päätettiin mennä Jipin kanssa taas ihmettelemään kisafiilistä. Tosin ei Jipin mielestä siinä ollut mitään ihmettelemistä. Kaikkia ihmisiä olisi halunnut moikata, kaikkien koirien kanssa olisi mielellään leikkinyt ja hälinään ja ääniin ei reagoinut millään lailla. Se on jännä, ettei Jippi koskaan yhtään jännitä muita koiria tapahtumissa, joissa paikalla on enemmän koiria, vaan haukkumista muille koirille ilmenee vain lenkkien yhteydessä.... Tuolla se olisi aika lailla suin päin mennyt tervehtimään koiraa kuin koiraa! Paikalla oli myös Pirkko-pentu, joten kakarat saivat painia ihan sydämensä kyllyydestä.

Onnistuttiin jopa treenaamaan kisapaikalla rauhoittumista ja hienosti malttoi Jippi rennosti makoilla "käy siihen" -käskyllä ihan kisaradan vierellä. Tosin pieniä pätkiä vasta tehtiin, sillä kyllähän se keskittymiskyky sellaisessa hälinässä on vielä vähän rajallinen, mutta hiljaa hyvä tulee :)

Epäsäännöllinen arki

Viime viikolla olin pari päivää työmatkalla Pietarissa ja lauantailla lähden Rhode Islandiin vajaaksi viikoksi. Näiden vuoksi arki on jonkin verran rikkonaista ja vaikuttaa siis myös treenailuihin. Viime viikolla esimerkiksi tokotreenit jäivät Pietarin reissun vuoksi kokonaan pois. Tässä alla vähän tiivistetysti molempien haukkujen kuulumisia.

Hugon kuulumiset:

Hugolla on ollut nyt tokosta taukoa, koska jätimme tosiaan eilisen tokokokeen väliin. Tosin käytiin kylläkin rally-tokoilemasas omatoimisesti viikko sitten ja oli kyllä huikeata nähdä sitä intoa, jolla Hugo touhusi! Sekin vahvisti entisestään sitä, että voisi lajina sopia Hugolle ja minulle. Itse pystyn olla rennompi ja toisaalta kehuminen kesken suorituksen saa Hugon innostumaan ja tsemppaamaan vieläkin paremmin. Oli alkutreenistä oikeastaan melkeinpä liiankin innokas ja meinasi edistää seuratessa tehden tehtävistä haastavia. Niinpä tehtiin alkuun vähän töitä, jotta saatiin kierrokset haltuun ja sen jälkeen aloitettiin ratatreeni. Tehtiin pari kertaa läpi helpohko 11 kylttiä sisältänyt rata. Hauskaa oli! Pitäisi kyllä päästä johonkin ohjatustikin treenailemaan, kun nyt pienenä ongelmana on se, että itsellä ei ihan täysin tarkkaa käryä ole kaikista säännöistä ;) Sääntökirjaa tuli kyllä selailtua ja suoritusohjeet kyltteihin tuli opeteltua. Vielä, kun sitten muistaisikin ne....

Agilitysta ollaan vielä taukoiltu ja huomenna olisi vuorossa sitten fyssarin kontrolli. Ollaan jumppailtu fyssarin ohjeiden mukaisesti ja muuten elelty varsin normaalisti, paitsi tosiaan ollaan taukoiltu agilitysta nyt täysin. Kovasti pidän peukkuja, että huomenna fyssarilta saadaan hyviä uutisia ja mahdollisesti päästäisiin palailemaan treenienkin pariin vähitellen. Joka tapauksessa pidetään nyt vielä pari viikkoa taukoa, koska huomiset treenit jäävät väliin fyssarikäynnin vuoksi ja sitten olenkin seuraavan viikon työreissussa. Hyvä ehkä kuitenkin ottaa vähän varman päälle, joten sikäli työmatkan aiheuttama treenitauko tulee ihan hyvään väliin...

Jipin kuulumiset:

Jipin kanssa ollaan tokoiltu omatoimisesti. Malttaminen ei tällä hetkellä vielä ole ihan neidin parhaimpia puolia :D Intoa löytyy vaikka millä mitalla eli tekee kyllä mielellään töitä ja keskittyy hyvin. Odottelut sen sijaan on sen mielestä varsin turhia ja tylsiä juttuja eli paikalla istumista ja makaamista tulisi kyllä alkaa nyt enemmän treenailemaan... Jippi nimittäin mielellään sinkoilisi istuessa odotellessaan muutamia vieteripomppuja ilmaan, ettei ihan paikoillaan tarvitsisi olla :) Seuraamisen treenaaminen on lähtenyt sujumaan kivasti. Toko-kouluttajan neuvoin aloitettiin treeni peruuttamalla itse niin, että koira kulki itsensä edessä ottaen samalla katsekontaktia. Tästä siirryttiin melko pian siihen, että vahvistettiin koiran hakeutumista paikkaan, jossa koiran lapa on ohjaajan vasemman jalan vieressä - edelleen siis niin, että ohjaaja peruuttaa ja koira tulee mukana "etuperin". Tämä lähti aika pian sujumaan naksuteltaessa oikeaa paikkaa ja Jippi tarjoaa oikeaa sijaintia hyvin. Tästä sitten ollaan lähdetty tekemään sellaista treeniä, että ensin peruutan Jipin lapa vasemman jalkani vieressä ja sitten vauhdista pyöräytänkin Jipin oikeaan seuraamisasentoon ja muutan oman suunnan eteenpäin, kuten normaalissa seuraamisessa. Tällöin seuraamisen asento melko automaattisesti tuntuu olevan hyvä ja tosiaan nyt ollaan tehty näin "oikeinpäin" aina vasta ihan parin askeleen verran sitä seuruuta ja heti palkkaus, jotten vahingossakaan vahvista vinoa seuraamista!

Käytiin lauantaina parin muun pennun kanssa agilitya treenailemassa. Tein hyppy-putkiyhdistelmää, jossa yksi treenikaveri piti pentua lähdössä ja toinen meni etupalkkaamaan namialustan kera. Itse olin ohjaamassa. Jippi hakee hypyn (käytössä yhä vain ponnari - ei vielä rimoja!) ja putken hienosti varsinkin, jos itse pysyn paikoillani. Häiriöityy juoksemisestani vielä sen verran, että helposti hakeutuu putkesta ohi, joten nyt tehtiin vain ilman liikehäiriötä tätä treeniä ja lisätään ohjaajan liike sitten vähitellen mukaan. Toisena treeninä tehtiin ilman esteitä eteen irtoamista ja lisäksi ohjauksen kautta namialustalle irtoamista. Sujui selvästi paremmin tämä ohjaukseen tuleminen kuin edellisellä kerralla!

Yhteiskuulumisia:

Eilen päätin illalla tehdä kotona pientä temppuilua naksuttimen kera molempien kanssa. Hugolle aloin opettaa temppua, jossa Hugo nostaa lelun lattialta ja vie sen lelulaatikkoon. Aika nopeasti Hugo pääsi kärryille siitä, mitä siltä vaaditaan, muttei vielä kestä pitkiä kuljetusmatkoja, vaan tehtiin ihan niin, että lelulaatikko oli ihan vieressä. Jipin kanssa sen sijaan tehtiin 2on2off-treeniä laatikon kera. Ensin tarjosi kosketusalustalla oppimaansa etujalkojen kosketusta ja meinasi alkuun vähän turhautua, kun naksautusta ei kuulunutkaan. Lähti sitten kuitenkin lopulta tarjoamaan muitakin juttuja. Ensin naksautin yhden takajalan kosketuksesta ja lopulta vaadin molemmat takajalat laatikolle. 5 min treenin aikana päästiin siihen, että Jippi itsenäisesti tarjosi 2on2off-asentoon pysähtymistä laatikolla. Oikein tyytyväinen olin molempien naksutinsessioihin :)

Ja koska tietystikin meidän arkeen on kuulunut valtavan paljon kaikkea muutakin, joka tässä ei nyt tule mainituksi, niin puhukoon kuvat taas puolestaan.

Jippi teki tuttavuutta kuumailmapallon kanssa - ei tuntunut neitiä hirvittävän :)

Tuli katsottua Vain elämää hyvässä seurassa :)

Eräs iltalenkki mahtiseurassa. Ja Hugo niin nautti päästessään painimaan pitkin sänkipeltoja Ofin kanssa!

Yhteinen projekti

Jippi näyttää tässä kuvassa pienemmältä kuin todellisuudessa onkaan. Oikeastihan kokoeroa näillä kahdella on enää vain noin reilun 15 cm verran!