Taantumaa ja laahustelua

Treenipostauksien väliin kertoilen nyt vähän muista kuulumisista. Otsikon eka osa viittaa Jippiin, jolla on nyt ollut jonkinlainen taantumakausi meneillään. Pienempänä sillä oli haukku tosi herkässä silloin, kun yhtäkkiä jostain ilmestyi koira, mutta tätä työstettiin ja päästiin tilanteeseen, jossa lenkkeily oli varsin leppoisa eli Jippi ei pahemmin vetänyt, eikä ihan turhia haukkunut. Siltikin välillä tosi yllättävät tilanteet sai yksittäisen haukahduksen ilmoille, mutta muuten kulki ohi koirista melko rauhassa katsekontaktia pitäen (siis minuun, ei siihen toiseen koiraan).  Nyt kuitenkin ehkäpä kuukausi sitten alkoi ensin ilmaantua vetämisen lisääntymistä. Voi olla, että johtui lumien satamisesta ja sen mukana tulleesta riehumisinnosta, mutta varsin ärsyttävä tapa joka tapauksessa. Siihen puutuin heti ja ongelma katosi melkeinpä yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. On Jipin vieläkin välillä lumihangessa vaikea "pysyä housuissaan", kun tekisi niiiiin paljon sinkoilla edestakaisin, mutta valtaosin hihnalenkkeilyt sujuu taas nätisti. Vetämistä seurasi kuitenkin haukkuongleman paluu eli yhtäkkiä Jippi reagoikin melkein kaikkeen ympärillä tapahtuvaan. Koirat (oikeastaan kaikki koirat), aitaan nojaava lumikola, korotettu kaivonkansi, vähänkään oudosti kävelevät ihmiset, lumikasassa leikkivät lapset olivat vain osa niistä asioista, jotka saivat Jipin jännittymään ja reagoimaan haukulla. Palattiin siis niihin samoihin asioihin, joilla opeteltiin nuorempanakin siitä turhasta haukkumisesta eroon eli yritin ennakoida tilanteita, palkita kontaktista ja rauhallisena pysymisestä ja pyrin itse olemaan rauhallinen. Nyt tämän käytöksen alkamisesta on jotakuinkin kolme viikkoa ja nyt ollaan melkein jo päästy taas siihen lähtötilanteeseen eli enää ihmiset ja ympäröivät asiat eivät saa Jippiä reagoimaan ja koiristakin pääosin mennään ohi nätisti kontaktissa.

Tärkeintä toki, että ongelmat alkaa olla taas selätetty, mutta kieltämättä hieman hämmästytti, että mistä tämä nuoruusaikojen käytöksiin taantuminen oikein johtui. Joku ehdotti, että olisiko juoksuihin liittyvää, muttei voi Jipin tapauksessa olla siitäkään kyse, kun ei ole juri ollut juoksuja, eikä seuraavat juoksut myöskään ole vielä muutamaan kuukauteen tulossa. Eli itse pohdin, että voisiko kyse olla jostain herkkyyskaudesta? Usein näistä puhutaan lähinnä pentuiässä, mutta kai aikuistuvillakin koirilla voisi olla jotain tällaisia kausia? Jipillähän on ikää nyt 1 v ja 8 kk eli olisiko kuitenkin jotain ikään liittyvää? Noh, oli mitä oli, niin onneksi aletaan tosiaan olla jo voiton puolella :)

Jippi oli päättänyt vajota kakaran tasolle myös kotosalla tänään...

Otsikon toinen osa liittyy puolestaan Hugoon. Sen oikean takajalan kaksi kynttä on kuluneet ytimeen asti eli kynsi on ytimen kärjen ympäriltä alkanut kuoriutua ja hieman oli vuotanut verta niistä ytimistä. Kynnet ei ole kosketusarat, joten nyt vain yritetään estää kynsien nuoleminen ja pidetään tossuja ulkoillessa, kunne skynsi kasvaa takaisin. Kynsi oli ihan vain siitä kärjen osalta kuoriutunut eli toivon, että kasvaisi itsestään takaisin. Mutta syy kynsien liialliseen kulumisen kyllä jäi askarruttamaan. Nyt, kun oikein mietin, niin enpä ole varmaan vuoteen kertaakaan joutunut takasten kynsien leikkaamaan, kun ne on aina pysyneet kulumalla riittävän lyhyinä. Reilu vuosi sitten Hugo kävi neurologilla hyppyhaluttomuuden vuoksi ja silloin sen takaosa todettiin vähän heikoksi ja takasten liike normaalia laahaavammaksi (vaikka ei se siis niitä jalkoja maata pitkin roikota, vaan kyllä se niillä kuitenkin ihan askeltaa). Tämä laahaminen varmaankin on syy myös kynsien runsaaseen kulumiseen. Silloinhan selkää kuvattiin ja kaikki oli ok eli voi olla, että Hugo on vain "oppinut" tuollaisen ravan liikkua. Täytyy nyt kuitenkin seurailla tilannetta ja toivotaan, että kynsien puhkikuluminen ei muodostu tosituvaksi ongelmaksi!

Hugo yrittää parhaansa mukaan poseerata, mutta pieni harmaa otus tekee siitä välillä vaikeaa :D