Keskikesä oli ja meni

Juhannuksen mökkivahdit

Juhannusta vietettiin mökkeilyn merkeissä ja koirat saivat pitää pääosin vapaata treenailuista eli ei tehty edes pihatokoja tms., joita usein mökillä on tullut tehtyä, kun siellä on iso tasainen nurtsikenttä pihassa. Valokuvasta tarkkasilmäiset saattaa bongata Jipin jalassa olevan liimasiteen. Ei mitään vakavampaa onneksi - kunhan ekan 5 minuutin aikana rallasi pitkän maita ja mantuja niin, että kannuskynsi napsahti kärjestä katki. Vähän tuli verta, mutta onneksi tosiaan katkesi ihan siististi, eikä haljennut mitenkään, joten riitti, että piti reilun viikon sidettä aina treenaillessa tai rallaillessa, mutta muuten pystyi ihan normaalisti härveltää menemään :)

Sen verran treenailtiin, että tein yhden Nose Work-treenin ulkoetsinnän merkeissä. Molemmat koirat löysivät hajun ja ilmaisivat oikein. Molemmilla koirilla ilmeni myös kummallekin ominaiset haasteet: Hugo tarvitsee tukea eli jos ei heti ala löytyä, niin hakee vahvistusta homman jatkamiseen minulta. Jippi puolestaan on hätäinen ilmaisujen kanssa eli tekee kyllä hienon maahanmenon löytäessään hajun, mutta sinkoaa herkästi ylös sieltä heti, kun naksautus kuuluu tai kehun sitä. Eli täytyy treenata malttia ilmaisuihin ja Hugon kanssa taas hakea varmuutta yksinkertaisesti tekemisen myötä.

Juhannuksen riennoista kotiuduttuamme mentiin ekoihin tokotreeneihin sitten pieleen menneen kokeen. Tuli siellä havaittua, että Jippi oli selvästi normaalia hitaampi ja jotenkin innottomampia ja aloin oikein urakalla pohtia asiaa. Jippi tosiaan on menettänyt parhaan tokoteränsä nyt lähi aikoina ja samaa kyllä on ilmennyt aiemminkin valeraskauksien aikaan. Odotellaan siis valeraskauden päättymistä innolla ja nyt olen päättänyt myös sen, että Jippi tullaan tähystyssterkkaamaan elokuun lopulla. Ei vain sen takia, että treenikaverilla pysyisi into kaikkina vuodenaikoina, vaan myös siksi, että Jippi on oikeasti ollut arjessakin aika apaattinen. Nyt vasta tajusin, että Jippi ei ole leikkinyt kotona lainkaan juoksujen alkamisen jälkeen! Se on yleensä kotona aina silloin tällöin puuhastellut ihan itsekseen leluilla, mutta nyt ei yhtään. Voihan tuo olla ihan aikuistumistakin, mutta se alkoi kuin tyhjästä juuri juoksjen aikaan, joten epäilen, että sillä on osansa asiaan. Lisäksi juoksujen alun aikaan se vaikuttaa vähän kipuilevalta ja kaikkinensa onhan sillä aika vähän sellaista tasaista kautta, kun juoksut on 6 kk välein ja se tekee juoksuja reilun kuukauden, juoksut kestää yli 3 viikkoa ja sitten tekee valeraskauden jotakuinkin kolmeksi kuukaudeksi juoksujen jälkeen, vaikkei kaikkein voimakasoireisempia nuo valeraskaudet olekaan onneksi olleet (ei petaile tai hoivaa pehmoleluja, mutta masistelee, on väsynyt, jokseenkin treeni-innoton ja herkistelee hassuja asioita).

Vaikka osin uskonkin tokoinnon ja -vauhdin laantumisen johtuvan valeraskaudesta, niin siltikin päätin nyt, että tehdään nyt jonkin aikaa treenejä motivaatioon keskittyen. VOI-luokan kasaamisen kanssa tuli keväällä vähän kiire SM-kisojen aikaisen ajankohdan takia ja nyt jälkikäteen ajateltuna tehtiin sen takia ihan liikaa kokonaisia liikkeitä ja vain tekniikan hinkkaamista unohtaen täysin motivaation ja vauhdin treenaamisen. Jipillä on yleensä intoa ja vauhtia ollut automaattisesti, joten sen vahvistamisen helposti unohtaa... Viime sunnuntaina käytiin treenaamassa taas (meillä on sunnuntaisin omatoimiryhmän treenit) ja päätin tehdä hetkeksi paluun alkeisiin :D Aloitettiin kapulan nostamisen tarjoamisella eli kun noudoissa kyllä periaatteessa on riittänyt vauhtia, mutta kapulan nostaminen maasta on tullut tosi ällöksi, niin nyt yritetään nostaa sen arvoa taas. Naksuttelin siis sitä, että Jippi omatoimisesti nosteli kapulaa ja mukaan mahtui jo ihan ripeitä ja nättejäkin nostoja. Tehtiin targettiakin tarjoamisen kautta. Olen käyttänyt ruudussa targettia, mutta lähinnä sellaisena kohdealustana eli on riittänyt, että Jippi juoksee sinnepäin. Stopit ruudussa saisi kuitenkin olla napakampia, joten yritän nyt saada pysähdyksiin terävyyttä sillä, että opetankin targetille pysähtymisen tiukemmin kriteerein. Sitä naksuteltiin ja alkoi toimia vähitellen paremmin. Eli vaadin yhden etutassun kosketuksen ja pysymisen alustalla. Herkästi heti targettia läpsäytettyään Jippi tepastelee niin rajusti etujaloilla, että koheltaessaan siirtyy pois alustalata, mutta nyt aloin vaatia vähän kestoa sitten kosketukseen. Lopuksi tehtiin myös perusasennon ja seuraamisen tarjoamista ja yllättävää kyllä tarjosi tosi kivaa seuruuta ja perusasentoja ihan ilman käskyjä, vaikken ole varmaan koskaan näitä ihan puhtaasti tarjoamisella tehnyt :)

Jippi tokotreenien jälkeen (c) Sanna Piironen

(c) Sanna Piironen

(c) Sanna Piironen

Haettiin myös tokoon koekokemusta möllitokosta 30.6. Tehtiin ALO-luokka muiden tavoin ja osallistuttiin luokan ulkopuolisena, koska toki tuollaiset möllit on tarkoitettu ei-vielä kisanneille tai vain ALOssa kisanneille. Eipä sillä - ei me sijoituttaisi oltaisikaan, kun me tehtiin vähän treenimäisempi kokonaisuus :) Jippi oli paikkiksessa taas vähän levoton ja ekaa kertaa pitkään aikaan jopa tähyili vähän ympärilleen. Vierelle palatessa oli ihan omissa maailmoissa, eikä pitänyt kontaktia ja näin ollen eka sivulle-käsky meni ohi. Minusta on alkanut tuntua, että tuo paikkiksen huono fiilis on yksi iso syy siihen, että kokeista on tullut Jipille niin epämukavia. Eli täytyy nyt hakea hyvää fiilistä ja onnistumisia paikkiksiin ja ottaa vaikkapa taas etupalkka hetkeksi käyttöön rauhallisuutta tuomaan. Yksilökehät alkoi seuraamisella, jossa Jippi kyllä teki ihan jees seuruun, mutta tiedän, että se pystyisi paljon paljon parempaan, joten jäi kyllä huono fiilis siitä. Tokana liikkeenä maahanmeno ja Jippi jäi istumaan. Virhe, jota ei kyllä ole kuuna päivänä tapahtunut, vaan maahanmeno on ollut jäävistä se varma. No ei ollut tällä kertaa ja tämän liikkeen jälkeen kerroinkin möllien tuomarille, että meidän ongelmana on ollut kokeissa koiran paineistuminen/häiriöityminen. Tuomarikin mainitsi, että minä itse en vaikuta yhtään jännittyneeltä, enkä ollutkaan. Joten yhdessä todettiin sen ottavan häiriötä ympäristöstä tms. ja sovittiin, että palkkaan lelulla heti, kun saadaan onnistuminen aikaan. Seuraavaan liikkeeseen nostatin sanallisesti Jippiä ja sainkin sen mukavasti luoksarin aloitukseen. Luoksari itsessäänkin oli hyvä, joten sen jälkeen tein yllärilelupalkkauksen ja Jippi oikein ärräsi lelulle ja selväsi rentoutui. Loppukehä olikin ihan eri moodissa sitten ja Jippi oli hyvällä intensiteetillä mukana ja vastasi kehuihin innokkaasti. Tällaisia treenikokeita pitäisi päästä nyt tekemään ja hakea Jipille hyviä koekokemuksia. Plussaa möllikokeessa oli ehdottomasti se, että liikkeenvälit toimi ja Jippi oli koko kehän minun mukana eli ei kiinnittänyt huomioita ympäröiviin asioihin, eikä nuuskinut maata tms. Ei edes ennen lelupalkkausta. Treeniä treeniä siis vain näihin. Harmillista kylläkin, että noita möllikokeita on niin kauhean harvoin.

Viime maanantaina (3.7.) Jippi fyssaroitiin (oli pientä jumisuutta vähän siellä sun täällä, muttei mitään mikä ei olisi auennut, eikä mitään yksittäistä isompaa) ja Hugo pääsi Jipin agivuorolle tiistaina. Hugo ei ole pitkään aikaan agia treenannutkaan ja nytkin teki ihan vain irtoamis- ja sokkaritreenejä. Irtoaminen sille on kovin vaikeaa ja vahvistettiinkin sitä palkalla, mutta onhan se vähän haastavaa, kun se lelupalkka ei Hugolla ole kauhean iso palkka, vaan se noutaa heitetyn lelun vain voidakseen kiikuttaa sen minulle ja päästä vaihtamaan sen namiin :D Sellaista kunnon vetoa sillä ei leluun ole silloin, kun on namit kehissä. Sitten, jos puhtaasti leikkii sen kanssa palloleikkejä ilman nameja, niin se kyllä innostuu leluista, mutta agilityssa se on oppinut tuon kaavan liiankin hyvin :) Mutta hauskaa meillä kyllä oli ja kylläpäs saatiinkin tehtyä hienot sokkarit! Eli toinen osa-alue sujui, vaikka irtoaminen tosiaan olikin haastavaa.

Keskiviikkona tehtiin Jipin kanssa "uusi aluevaltaus", kun oli VPY:n järkkäämän jälkikurssin ensimmäinen treenikerta. Itsellä on jo jonkin aikaa hakutreenit olleet tauolla ihan siitä yksinertaisesta syystä, ettei tunnu millään riittävän tarpeeksi aikaa hakutreenaamiselle, kun se vaatii aina sen isomman treeniporukan eli ts. pitää päästä treenaamaan treeniryhmille sopiviin aikoihin ja meillä monien lajien harrastajilla se on välillä vähän haastavaa... Niinpä ajattelin, että kokeillaankin jälkitreenaamista, sillä sitä pystyisi treenailla myös itsenäisesti. Jipin kanssa viime kesänä kokeiltiin pari kertaa jäljestystä, mutta joka kerta jossain lähistöllä sattui olemaan joku marjastaja, josta Jippi otti ilmavainua ja oli ihan hakumoodissa. Niinpä totesin, ettei voida ehkä ihan suoriltaan lähteä vain jäljestämään, vaan kai se pitäisi sille Jipille jotenkin opettaakin :D Jälkikurssilla lähdettiin mielestäni opettamaan asiaa toimivalla tavalla eli alkuun keskitytään ihan vain keppien (joita siis pk-jäljeltä löytyy kuusi) arvon kasvattamisella. Eli tehtiin treenejä pienissä tallatuissa ruuduissa, joihin oli tallaaja pudotellut keppejä. Koira päästettiin ruutuun ilman erillistä käskyä ja odotettiin koiran tarjoavan kepin nostamista. Jipillä alkuun kesti hetken, että pääsi hakumoodista yli (valjaat päällä metsään tullessa oli oitis tähyilemässä metsikköön, että missä se ukko mahtaa lymyillä), mutta kun se tajusi, että nyt ei ollakaan hakuilemassa, niin kepit kyllä löytyi ja nousi ongelmitta. Keppien löytämisestä nostettiin aina isot bileet pystyyn ja Jipin mielestä treeni olikin ehkä jotain siisteintä! "Ongelmana" oli se, että Jippi myös sylkäisi kepin suustaan heti sen siliän tien, kun aloin sitä kehua, mutta tähän ei nyt tässä vaiheessa vielä kiinnitetä huomiota, vaan opetan sen kepin pitämisen sitten erikseen). Jippi teki hyvin töitä nenällä heti, kun tajusi tehtävän ja toisella treenikierroksella meidän ruudun takana vähän kauempana oli ihminen tallaamassa jälkeä ja Jippi oli ihan maalimiestä etsimään lähdössä, mutta siitäkin huolimatta onnistui vaihtaa hienosti hakumoodista jälkimoodiin ja teki työt loppuun keskittyneesti. Nenä siis kyllä toimii mainiosti, kunhan saan Jipille ymmärryksen siitä, että kumpaa hommaa ollaan siellä metsässä tekemässä :) Kovasti tykkäsin treeneistä ja tuntui opetustapa ja logiikka meille passelilta. Keskityttiin myös siihen, ettei koiraa auteta, eikä sitä painosteta etsimään eli tavoitteena saada koulutettua itsenäinen ja omasta toiminnastaan varma jälkikoira, joka ei tiukan paikan tullen käänny ohjaajan puolen apua kyselemään, vaan luottaa enemmän omaan nenään.

Tässä loppuun vielä videota Hugon ja Jipin leikeistä parin päivän takaa :)

Tokokatsaus

Nyt itse asiassa parina viime viikkona ollaan tokoiltu kauhean vähän. Kotona ollaan tehty tunnaria ja kaukoja, mutta kentälle ei juurikaan olla keretty tokoilemaan. Melkein tulee huono omatunto, mutta toisaalta eipä ne pienet tauot kyllä huonoakaan tee :) Tässä kuitenkin nyt VOI-liikkesisiin katsausta!

Paikalla makaaminen 2 min, ohjaajat piilossa

Ollaan paikkisteltu nyt melkeinpä aina ryhmäpaikkiksissa niin, että tehdään voittajan paikkis, eikä ole kertaakaan ollut ongelmia. Loistavinta on se, että kun tokon alkuaikoina taisteltiin paikkisten mielentilan kanssa (Jippihän herkästi piippasi tylsistymistään), niin ääntelyt on täysin jääneet ja Jippi on levollisen, mutta valppaan näköinen paikkiksissa. Piiloon meneminen ei tuota ongelmia - ehkäpä jopa lisää koiralle mielenkiintoa, kun ei koskaan tiedä, milloin se ohjaaja ilmaantuukaan :D Eikä ole häirinnyt myöskään, jos naapurit lähtee liikkeelle tai niitä palautellaan paikoilleen eli tämä on tuntunut sujuvan hyvin :)

Seuraaminen 

Seuraamisen kanssa otettiin tosiaan tehokuuri, kun Jippi meinasi alkaa edistämään. Tehtiin siis paljon treeniä, jossa saatiin Jippi oikeasti seuraamaan vasenta jalkaa ja tuotti kyllä tulosta! Nyt on seuraaminen ollut tosi kivaa - aktiivista ja sellaista iloista, muttei kuitenkaan paina tai edistä. Jipillä on välillä esiintynyt seuraamisen aloituksessa sijaistoimintona pärskimistä. Tästä juteltiin Tiltun kanssa edellisissä treeneissä ja totesi, ettei sitä kannata kauhean aktiivisesti siltä kitkeä, vaan antaa sen tavan kuolla pois, kunhan sitä ei vaan vahvista. Ja parissa viikossa ollaan päästy siihen, että ollaan saatu liikkeelle lähtöihinkin oikea mielentila, eikä pärskimistä juurikaan enää ilmene.

Täyskäännökseen kaipaisin yhä parempaa takapäänkäyttöä. Silloin, kun tätä hinkataan, niin alkaa kyllä hienosti käyttää takaosaa ja tekee hyviä täyskäännöksiä, mutta sitten jos tehdään ihan vain seuruun keskellä yhtäkkiä täyskäännös, niin monesti on vähän "löysä". Ei se siis tee käännöstä mitenkään väljästi, mutta kääntää takaosan vähän viiveellä eli tästä haluan päästä eroon. Lisäksi olen testannut käännöksiä myös juosten ja täyskäännös vasempaan onk yllä tajuttoman haastava juosten... Eli täytyy testailla saanko sen toimimaan juostenkin vai vaihdetaanko oikealle täyskäännökseen. 

Peruutuksessa olin selvästi treenannut liikaa avomen pakitusta, jossa on se pari-kolme peruutusaskelta ja Jipillä oli selvästi ajatus siitä, että viimeistään kolmen askeleen jälkeen isketään takapuoli maahan :D Nyt ollan tehty pidempiä peruutuksia ja toimii tosi kivasti. Yksittäisillä treenikerroilla saattaa meinaa aavistuksen lähteä aukeamaan, mutta silloinkin korjaa kyllä ihan hyvin. Valtaosin kuitenkin peruutukset on kivan suoria. Ja käännökset peruutuksessa (joka tosin EVL:n asia) toimii nekin aika kivasti.

L eli jäävät

Sinällään ei ongelmia, mitä nyt satunnaisesti Jippi valikoi vääriä asentoja. Maahanmeno menee aina oikein, samoin seisominen, mutta satunnaisesti istumisessa jää seisomaan. Viime kokeen allahan oli tällainen parin päivän jakso, jonka jälkeen ongelma hävisi, eikä ole sittemmin taas ilmaantunut eli nyt on asennot menneet kyllä oikein, mutta koskaan ei tiedä, koska sellainen "vaihe" taas ilmaantuu, joten varmuutta näihin täytyy silti treenata! Treeneissä pitää asennot tosi hyvin ohituksissa eli tepastele perään, mutta kokeessahan on tosi herkästi seisomisessa stepannut askeleen verran etuosalla perään kävellessäni Jipin ohi. Varmaan johtuu tuossa tilanteessa omasta epävarmuudestani, jonka myötä Jippikin on epävarma, mutta täytyy yrittää saada luotua samoja tilanteita jotenkin treeneihin, jotta pääsisin ongelmaan puuttumaan ja sitä korjaamaan :)

Luoksetulo ja pysäytys seisomaan

Vauhtia ei luoksariin tarvita yhtään enempää, joten sitä ei juurikaan tarvitse hioa ;) Sen sijaan vauhti tuntuu olevan välillä vähän turhankin kova, koska lähtee maasta niin kovaa, ettei oikeasti millään kykene jarruttamaan seisahduksiin siististi siinä vaaditussa yhden koiran mitassa. Nyt valuu helposti sen kahden koiran mitan, vaikka lähteekin reagoimaan heti, kun käskyn kuuluu ja näkee, että se oikein niiaa taaksepäin yrittäessään jarruttaa. Eli tähän tarvitsisi saada vielä täpäkkyyttä siihen pysäytykseen ja ehkä Jipille parempi stoppitekniikka, jottei valuisi liikaa. Tämä otetaan treeniin huomenna Tiltun treeneissä. Käskyyn Jippi kyllä aina reagoi hienosti, mutta tosiaan jarrut saisi olla vieläkin nopeammat.

Ruutu

Ollaan treenattu toooosi vähän ruutua nyt. Kokeiltu on 23 metristä lähettämistä ja toimi kyllä silloin kivasti, mutta edelleen otan aina silloin tällöin kosketusalustan mukaan treeniin muistuttelemaan siitä oikeasta paikasta. Nyt ei olla viikkokausiin yhtään ruutua tehty eli pitäisi varmaan taas jaksaa se ruutu viritellä treenikentälle ;) Ruudussa siis lähinnä täytyy muistutella sitä paikkaa, ettei ala hakeutua liian eteen. Muilta osin pitäisi kyllä toimia eli Jippi kyllä bongaa ruudun hyvin, tekee maahanmenon käskystä ja voittajassa mukaan tuleva ohjaajan kävelykuvio ja seuraamiseen kutsu on ihan jees, vaikkakin tosiaan ihan kaamean vähän ollaan näitä nyt treenattu. Sen seuraamiseen tulon kanssa saa olla tarkkana, ettei kovaa tullessaan ajaudu liian eteen seuraamaan, vaan malttaa jarruttaa riittävästi ja tulla hallitusti seuruuseen.

Ohjattu nouto

Tässä liikkeessä se ohjattu osuus toimii eli Jippi kyllä osaa suunnat, mutta se nouto-osuus on tosiaan nyt valtaisan työstämisen alla. Tiltun ohjeilla ollaan aloitettu noudon työstäminen ihan alusta rakentaen noutoa niin, ettei Jippi missään vaiheessa lähtisi saalistamaan kapulaa. Ekan parin viikon aikana treenattiin tätä paljon ja päästiin siihen, että tehtiin noudon paluuta eli kutsuin Jipin luokse niin, että se otti edestään kapulan mukaan ja palautti sen sivulle. Tämä toimi hyvin ja ote pysyi kauniina. Tiltukin oli tyytyväinen edistymiseen silloin, kun pari viikkoa sitten käytiin taas siellä treenaamassa. Nyt sen jälkeen ei olla noutoa ohjatun kapulalla tehtykään, vaan sen sijaan ollaan treenattu tunnaria ja metallinoutoa hypyn kera. Täytyisi siis taas muistaa tehdä niitä noutotreenejä!

Tunnistusnouto

JOS Jippi lähtee tekemään oikealla mielentilalla, niin se kyllä osaa homman ja löytää oman kapulan. Ollaan tehty ihan kisamaisella kapuloiden asettelullakin ja löytää kyllä oman, kunhan tosiaan mielentila on oikea. Sitten, jos virtaa on kuin pienessä kylässä ja oikein täristen odottaa, että koska saa lähteä noutamaan, niin on herkässä, että ampaisee ekalle tunnarille ja tyytyväisenä nappaa sen suuhun. Yleensä kyllä pudottaa sen sitten ja etsii oikean, mutta koska ei haluta tietenkään vahvistaa tuota väärän ottamista, niin ollaan keskitytty siihen mielentilaan tosi paljon. Jos on meinannut tulla väärän nappaamista, niin on auttanut, kun alkuun laittaa kapulat ritilän alle, jolloin Jippi ei pääse ottamaan kapuloita suuhun, vaan käy vain haistelemassa. Tästä sitten pystyn naksauttamaan, kun näen, että se oikeasti haistelee oikeata kapulaa ja Jipistä selvästi näkee, että se bongasi hajun (esim. lähtee avaamaan suuta sen kohdalla). Näitä, kun tekee pari ja vahvistaa sitä, että täytyy tehdä nenällä töitä, niin sen jälkeen voikin sitten tehdä normitunnarin :) Vielä olen tehnyt niin, että oikean nostamisesta olen heti palkannut eli tunnarin pitoa ja palautusta treenataan erillisinä palasina ja yhdistetään vasta, kun se oikean löytäminen on saatu tosi varmaksi.

Kauko-ohjaus

Tässä positiivista on se, että olen huomannut, ettei etäisyys ole Jipille selvästikään haaste. Se tekee jopa paremmin, kun olen kauempana, koska malttaa keskittyä palkan ollessa vähän etäämmällä. Sitten se negatiivinen on se, että meille kaukoissa edistyminen on ihan tajuttoman vaikeaa. Näitähän on treenattu enemmän ja vähemmän AINA ja silti ne on aina enemmän ja vähemmän SURKEAT. Kyse nyt siis i-s- ja m-s-vaihdoista.  Jipillä on niin luontaista se tassujen liikuttelu ja herkästi paikka seilaa hieman. Nyt vihdoin tuntuu, että olen löytänyt toimivan opetustavan! Olen käyttänyt nyt pientä lautaa Jipin takajalkojen edessä. Tällä laudalla saa muistutettua siitä, ettei eteenpäin voi valua ja samalla Jippi selvästi keskittyy paremmin niihin takajalkoihinsa. Ollaan saatu about 5 metrin matkalta tällä tavoin hyviä vaihtoja ja pääosin tepsuttelukin on jäänyt pois. Ei täysin vielä olla päästy niistä tepsuttelusita eroon ja etenkin s-i -vaihdossa saattaa välillä takajalat aavistuksen liikahtaa, mutta hirveästi on nyt tullut edistystä parissa viikossa eli olen toiveikas, että tällä keinolla saadaan lopulta voittajan kaukotkin kisakuntoon!!

Metallinouto hypyn kera

Jipin mielestä metallikapula on ällö, mutta koska se sen suostuu nostamaan ja tuomaan, eikä sitä enää voittajan jälkeen käytetä, niin en välitä siitä, ettei Jippi tee metallinoutoa riemusta kiljuen. Se kuitenkin nostaa sen ihan reippaasti ja tekee tarvittavat palaset eli esim. hyppää kyllä metallikapulankin kanssa. Haasteena metallinoudossa on kuitenkin se, että jos kapula laskeutuu hypyn taakse vinoon, niin Jippi herkästi paluumatkalla yrittää ohi esteestä. Ollaan tehty siis tarkoituksella treenejä, jossa vien kapulan selvästi pois linjalta ja tosiaan on kovin kovin haastavaa Jipille. Täytyisi siis ehkäpä palata niihin helpotettuihin treeneihin, joissa omalla sijainnilla, käsiavuilla tai lisäkäskyllä vahvistan sitä, että vaikka kapula nostetaankin vinosti ja kapulalta olisi ohjaajan luokse suora linja ohi esteen, niin sinne hypylle pitää silti hakeutua paluumatkalla. Jos kapula on suoraan esteen takana, niin ongelmaa ei ole, mutten luota omiin heittotaitoihin niin paljoa, että uskaltaisin olla treenaamatta varmaksi myös noita vinoja palautuksia :D

Olipas hyvä kirjoittaa nämä tänne ylös. Minulla on ollut rehellisesti sanottuna sellainen olo, että voittajan suhteen mistään ei tule mitään ja ettei ainakaan vuoteen tulla pääsemään VOI-luokkaa korkkaamaan... Suurena ahdistuksen aiheuttajana on kieltämättä olleet ne kaukot, joissa on tuntunut siltä, ettei vuoteen ole juurikaan tullut edistymistä ja on ollut sellainen olo, etten tule saamaan niitä toimimaan niin, että saataisiin siitä liikkeestä pisteitä lainkaan. Nyt on kuitenkin onneksi vihdoin löytynyt keino, jolla saadaan kaukojakin edistymään, joten itsellä on heti paljon parempi fiilis koko voittajaluokan suhteen :) Ja nyt, kun näitä yllä olevia katsoo, niin paljonhan on vielä treenattavaa, mutta silti näyttää siltä, ettei se mitenkään mahdotonta ole saada ne koevalmiiksi ennen eläkeikää :D

Tällä hetkellä Jipillä on juoksut, jotka alkoivat pari viikkoa sitten (juoksuväli vaikuttaa vakiintuneen melko tarkalleen 6 kuukauteen, sillä juoksut alkoi muutaman päivän sen jälkeen, kun laskennallisesti niitä odotin alkaviksi), joten senkin suhteen on ihan ok ottaa vähän iisimmin treenien suhteen. Kunhan ne saadaan ohi, niin yritetään saada säännöllisyyttä taas tokotreeneihinkin!

Ja yleisistä asioista: Sekä Hugo että Jippi luovuttivat eilen verta tähän tutkimukseen: http://www.koirangeenit.fi/projektit/tutkimusprojektit/metabolomiikka-tutkimus-uusi/. Mielenkiintoiselta vaikuttava tutkimus ja ihan kiinnostavaa saada omien koirien näytteistä tiedot sitten myöhemmin eli pääsee vertailemaan niiden arvoja :) Sitä en tiedä, osaako niistä tulkita mitään, mutta ehkä pitää kysellä sitten osaavammilta, että mitä tulokset tarkoittaa.

Lisäksi tänään koirilla kävi kotona tänään hieroja. Fyssariaikaan on kuukausi vielä ja Jippi on ollut vähän jumisen oloinen. Niinpä kokeiltiin hierojaa Sanna Tervosta (Relatassu) ja tykkäsin kovasti! Jipillä pientä kireyttä etuosassa, muttei mitään isompaa. Selässä oli jumia ja lisäksi myös takajaloissa oli kintereiden takana (mikähän sen lihaksen nimi olikaan!) selkeää kireyttä. Oikealla puolella selän ja jalan jumia enemmän kuin vasemmalla. Hieronnan päätteeksi käsiteltiin myös laserilla lihaksia ja olikin ihan uusi kokemus! Jippi selvästi reagoi laseriin eli alkuun vähän marmatti, kun käsiteltiin laserilla niitä hierottaessa kireiksi todettuja paikkoja, mutta hyvin vähitellen rentoutui, eikä sitten enää reagoinut, vaan vaikutti oikein tyytyväiseltä. Hugo sai myös saman käsittelyn eli ensin hieronta ja päälle sitten laserhoito. Hugolla ei ollut mitään isompaa jumia. Takajlkojen ojentajat oli kireät, mutta muuten jumiton poika. Laseriinkaan Hugo ei reagoinut Jipin tavoin, kun ei ilmeisesti jumittomalle tuntunut samalla tavalla. Ilta on otettu sitten rennosti ja koirat vaikuttaa rentoutuneilta ja väsyneiltä :) Tarkoitus olisi nyt aina fyssarikäyntien välissä käyttää hieronnassakin, kun vähän eri asioihin kuitenkin keskittyy fyssari ja hieroja.

Muutos suunnitelmiin... taas

Saman tapainen otsikko oli viimeksi syksyllä silloin, kun oltiin menossa tokokokeisiin, muttei sitten mentykään, kun Jippi aloittai juuri ennen koetta juoksut. Noh, nyt sitten tämä otsikko kuvaa sitä, että Jipillä olisi ollut huomenna Joensuussa MH-luonnekuvaus, muttei sitten olekaan. Koska juoksut. Tällä kertaa tosin tästä oli jo pieni epäilys etukäteen, koska kalenteria selailtuani havaitsin, että mikäli juoksutauko pysyisi aika täsmälleen edellisen pituisena, olisi juoksut tulossa huhtikuun puolivälissä. Ja niinhän ne sitten alkoivatkin viime sunnuntaina. Tietyllä tavalla tosi harmi, kun sinne MH-kuvaukseen oli tulossa koko Wirneen J-pentue yhtä veljeä lukuun ottamatta. Mutta sitten toisaalta kolikolla on toinenkin puoli, sillä jos juoksut olisi odottaneet MH-kuvauksen jälkeiseen aikaan, olisi ollut melko varmaa, että Jipillä olisi ollut juoksut Wirneen leirin aikaan (kuten viime vuonnakin), joten nyt voidaan sentään iloita juoksuttomasta leiristä! Ja siis minähän olen kuitenkin nyt menossa sinne Joensuuhun, koska halusin päästä treffaamaan kaikkia sisarusten omistajia ja nähdä J-läisten MH-kuvaukset livenä. Eli kiva reissu varmasti tulossa, vaikkei Jippi siihen pääsekään osallistumaan...

Ageista olenkin kertoillut jonkin verran, mutta sen lisäksi ollaan tokoiltu, rallateltu ja noseworkattu. Jipin tokoista sen verran, että seuraamisessa ollaan menossa nyt ehdottomasti oikeaan suuntaan. Kontakti pysyy nyt tauotta (iso JEE!) ja hetkellinen tiiviin kontaktin aiheuttama vinous alkaa olla voitettu. Vinouden sijaan se on yhä kyllä välillä vähän turhan tiivis, mutta tätä työstetään. Ruutu on sujunut nyt oikein kivasti ja olen panostanut ruutu-treeneissä siihen, että tehtäisiin hyvin suunnitellusti muutama onnistunut toisto. Ja kolmissa peräkkäisissä treeneissä tämä on toiminut eli ollaan saatu rakennettua treenit niin, ettei epäonnistumisia ole tullut, joten on voinut lopettaa tyytyväisin mielin parin-kolmen toiston jälkeen onnistumiseen. Jäävissä Jippi tekee aika kivasti kaikki jäävät ja yksittäin tehtynä erottelee ne hyvin. Nyt kuitenkin tehtiin zeta-treeniä ja maahanmenot ja seisomiset on varmoja, mutta seisomisen jälkeen tehtynä istuminen on tosi haastavaa eli jää siis herkästi seisomaan. Tekee istumisen kyllä, jos hieman käännän päätä kohti Jippiä käskyn antamisen yhteydessä tai jos himan hidastan tahtiani käskyn yhteydessä eli täytyy nyt tehdä näitä aavistuksen helpotetusti niin, että saadaan onnistumisia ja vasta vähitellen häivyttää kaikki avut pois.

Eilisissä treeneissä päätin tehdä hyppynoutoa ja koska kentältä löytyi vain metallikapula, päätin tehdä sillä. Huono idea. Tein ensin yhden noudon ihan tasamaalla. Jippi suoritti sen ihan hyvin, joskin kapulan ottaminen suuhun oli selvästi varovainen. Jipin kanssahan on tehty metallilla kyllä pitoa joskus ajat sitten, muttei olla taidettu koskaan tehdä noutoa kokonaisena liikkeenä, eikä ainakaan viileällä ilmalla eli voi olla, että kylmä kapula tuntui inhottavalta suussa. Joka tapauksessa Jippi kuitenkin palautti kapulan nätisti, joten päätin siirtyä hyppynoutoon. Vielä kerran, huono idea. Jipillähän on hyppynoudon kanssa ollut muutenkin sitä ongelmaa, että saattaa herkästi palatessaan tulla ohi esteestä, jos kapula on vinossa linjassa. Ja kun tästä korjasin, Jippi päätti, ettei se halua enää ottaa typerää metallikapulaa suuhun ollenkaan. Normikapulan kanssa on voinut stopata ohitusyritykset ja tehdä korjaus, mutta ilmeisesti metallikapulan noutaminen itsessään on vielä sen verran epävarmalla pohjalla, että otti sitten enemmän itseensä tuosta korjauksesta. Niinpä sitten tehtiin kerran yksi ihan ylihelpotettu pito, palkkasin siitä ja laitoin Jipin autoon tauolle. Tauon jälkeen tehtiin sitten hyppynoutoa puisella kapulalla ja tässä saatiin hyviä onnistumisia, kunhan vain hieman alkuun avustin paluumatkalla hypyn kanssa eli näytin vartaloavuin, että hyppy tulee hypätä takaisinkin. Ja vähitellen riitti pienemmät avut. Jäi sitten kuitenkin se metallikapula vähän itsellä kalvamaan mieltä, joten kotona otettiinkin sitten pitotreenejä kaikenlaisilla hassuilla metalliesineillä (kuvia alla). Tai no ei tuo pokaali ole oikeasti metallia, mutta kovaa ja kumisevaa materiaalia kuitenkin eli ajanee saman asian :)

Hugon kanssa ollaan treenattua rally-tokoa ajatellen sekoitettua rallya ja tokoa. Seuraamisessa olen havainnut tosi voimakasta edistämistä silloin, kun mukana treeneissä on molemmat koirat ja Hugo on ehtinyt nostaa kierroksia autossa Jipin treenaamista katsellen. Hyvä treenata kuitenkin näinkin, jotta päästään eroon edistämisestä kierroksista huolimatta. Tehtiin seuraamista takapalkalla ja alkoi korjaamaan paikkaa hyvin. Lisäksi ollaan tehty Hugon kanssa seuraamisen puolenvaihtoja. Selän takaa vaihdonhan Hugo osaa, mutta tarvitsee yhä treenin alussa muistutuksen asiasta ja kaipaa edelleen pientä käsiapua siinä vaihdon yhteydessä. Haastavampi on kuitenkin ollut se vaihto edessä. Hugo kyllä vaihtaa, mutta tekee aina ihme pyörähdyksen edessä. Hugonhan pitäisi mennä rintamasuunta muuttumatta selvästi minun edelle tuossa puolenvaihdossa ja Hugo ei meinaa millään malttaa tehdä sitä, vaan kääntyy kuono kohti minua. Niinpä otin avuksi kosketuskepin. Ohjaan siis kosketuskepillä Hugon edelleni ja näin rintamasuunnan saa pysymään oikeaan suuntaan. Tarvitsee vielä paljon vahvistusta, jotta toimisi ilman keppiä, mutta tuntuisi toimivalta keinolta!

Nosework-jutuissa on tullut molempien kanssa edistymistä, mutta siitä sitten taas ihan oma postaus videomateriaalin kera :) Nyt pitää lähteä Joensuun matkalle :D Matkaseurana tulee olemaan Laura-kasvattaja Kipinän (W. Kaikki Sun Pelkosi), Emilia Noxin (W. Jarru Pohjaan) kanssa ja Eva Maggien (W. Johan Pomppas) kanssa :)

Hei me juostaan!

Ja otsikko ei nyt viittaa Jipin meneillään olevaan juoksuaikaan :D Joskus pari vuotta sitten viimeksi yritin käydä juoksulenkillä Hugon kanssa, mutta melko pienen juoksumatkan jälkeen oli aina pakko todeta, ettei hommasta tule mitään. Hugo ei touhua arvostanut ja osoitti sen roikkumalla hihnassa, hidastelemalla ja hillumalla. Tiedän, että olisin saanut sen todennäköisesti opetettua juoksulenkkeilyyn, mutta oma kärsivällisyyteni ei siihen riittänyt, joten luovutin. Sittemmin Jipin tultua on tullut välillä käytyä Jipin kanssa juoksemassa, koska se juoksulenkkeilee aika nätisti. Kuitenkin valitettavan epäsäännöllisesti tätä on tullut tehtyä, kun se vaatisi aina sen, että lenkitän koirat erikseen... Tänään olin koirien kanssa lenkillä ja sain hassun päähänpiston. Päätin kokeilla pätkän juoksemista. Annoin tarkoituksella Jipin ravata edellä ja Hugo sen perässä vierelläni. Ja hitsit, sehän toimi! Välillä hihna eksyi Hugon suuhun, mutta irroitti käskystä ja jatkoi nätisti ravaamista. Tällä lenkillä juostiin vasta noin 10 min pätkä, kun vasta loppuvaiheilla keksin tätä kokeilla, mutta nyt kun homma kerran sujuu molempien koirien ollessa mukana, niin täytyy kyllä ottaa tavaksi!

Jipin juoksuja on nyt takana tasan kaksi viikkoa ja täytyy taas sanoa, että on tämä ollut melko helppoa. Pöksyjä ei tarvitse pitää kuin treeneissä ja Hugo ei käyttäydy Jipin kanssa mitenkään normaalisti poikkeavasti, joten ei ole tarvinnut taaskaan niitä pitää erillään. Jippi ei vieläkään osoita tokista juoksuista huolimatta suuria aikuistumisen merkkejä eli esimerkiksi sen perään vinkuvien poikien käytöksen syytä se ei yhtään vaikuta tajuavan, vaan pistäisi mielellään leikiksi. Tärppipäivistä on paha mennä taaskaan sanomaan mitään, sillä Jipin käytls ei ole juoksujen myötä juuri miksikään muuttunut.

Tämä oli vain tällainen pikainen päivitys - täytyy yrittää ehtiä jossain vaiheessa kirjoitella meidän treenikuulumisiakin!

Suunnitelmat uusiksi

Jipillä piti olla huomenna toko-kokeet ja oikeastaan odotin niitä tosi innolla! Muutama päivä sitten kuitenkin aloin bongailla merkkejä juoksujen alkamisesta (nuolemista, merkkailua, urosten kiinnostuneisuutta, turvotusta) ja eilen sitten se tiputus alkoi. Juoksut tuli aika yllätyksenä, koska juoksuväli on nyt vain 5,5 kk eli odotin niitä vasta myöhemmin ja lisäksi Jippi ei ole juurikaan tehnyt juoksuja, vaikka ekalla kerralla esim. merkkailua esiintyi vaikka kuinka pitkään ennen varsinaisia juoksuja. Niinpä lähti siis ilmoitus tokokokeen järjestäjälle, että joudutaan jättämään kokeet väliin. Kyllä vähän harmittaa, muttei voi mitään. Nyt on jo kiikarissa kokeet sitten marraskuun lopulle.

Pakko tähän väliin myös lisätä lyhyt video, jossa Hugo tasapainoilee DOBO-pallolla. Tämä tuli kuvattua siksi, että kaverini ei uskonut, että Hugon kokoinen jättiläinen voisi mahtua tuolle pallolle, mutta hyvin se mahtuu, kuten videolta näkee :D

Hugon kanssa ollaan agilitytreeneissä nyt keskitytty itsevarmuuden lisäämiseen palkkaamalla pieniä pätkiä. Loivat takaakierrot tuntuu olevan Hugolle hankalimmat eli niissä ajautuu lähemmäksi hyppyä ponnistamaan kuin, jos takaakiertoon lähetys on jyrkemmästä kulmasta. Kaikkiaan Hugolla on nyt näkynyt taas treenatessa parempaa estehakuisuutta ja irtoavuutta eli suunta on oikea!

Rally-tokoja ollaan treenattu ahkerasti omatoimisesti. Vasemmalle käännösten treenailu jatkuu edelleen - ei niistä siis sen enempää... Nyt olen tosi tyytyväinen ohjaajan sivulla tehtäviin istu-seiso-maahan -vaihtoihin! Ollaan näitä treenattu kovasti ja aluksihan Hugo tarvitsi vielä aika voimakasta vartaloapua ja silloinkin herkästi poikitti. Nyt tekee vaihdot pelkällä käskyllä ja kun en joudu käyttämään vartaloa apuna, niin suorituksetkin ovat suoria! Jee! Ollaan alettu myös treenailla nyt puolen vaihtoja ohjaajan edessä ja takana. Edessä vaihto sujuu hienosti vasemmalta oikealle, mutta oikealta vasemmalle vaihtaessa Hugo todella herkästi tekee ylimääräisen pyörähdyksen edessä. Tämän treenaaminen on sikäli haastavaa, etten pysty käyttämään selkeitä käsiapuja, kun Hugo on sen verran iso, etten yletä pitämään vaihdon aikana kättä sen kuonon kohdalla. Tässä kosketuskepistä voisi olla apua, mutten kyllä millään taida jaksaa opettaa kosketuskeppiä vain tätä varten... Eli yritetään saada homma toimimaan ilman ja jos ei ala toimia, niin sitten pitää miettiä uudestaan. Nyt on myös koepaikka varattu marraskuun puoliväliin eli ei auta muu kuin rohkeasti korkata AVO!

Jippi kävi viime lauantaina 17.10. Janita Leinosen agilitykoulutuksessa ja alla lyhyt videokooste niistä treeneistä (vaikkakin suurimmat ahaa-elämykset tapahtuivat ilman koiraa kuivatreenatessa, eikä näitä siis näy videolla). Sain suuria oivalluksia valsseihin (etenkin katseen suuntaan ja ajoitukseen liittyen) ja sokkareihin liittyen, ja vaikkei ne tietystikään suoraan siirry käytäntöön (vanhat tavat on niin selkärangassa), niin yritän nyt muistaa keskittyä treeneissä niihin asioihin. Valsseista merkittävin oppi oli se, että katseen pitäisi suuntautua valssin aikana koiraan, kun nyt minä tuijotan kiinteästi koiran ponnistuspaikkaan. Koiraan katsoessa näen selkeästi, että milloin koira on lukinnut esteen ja pystyn ajoittamaan valssin oikein sen sijaan, että tuijotan ponnistuspaikkaa ja alan tehdä valssia sen vuoksi vasta, kun koira ilmestyy ponnistuspaikan lähettyville. Tämä pelkkä katseen siirto ihan oikeasti auttoi siinä, että valssit sai tehtyä aikaisemmin, kun oli koko ajan tieto siitä, että milloin koira on lukinnut esteen.

Yksi mielenkiintoinen oppi oli se, että koira valitsee radalla yleensä aina ohjaajan puoleisen laukan. Tämä johtaa kokemattomalla koiralla siihen, että esim. kepeille takaaleikatessa koira saattaa lähestyä keppejä ns. väärässä laukassa siihen nähden, millä laukalla kepeille pitäisi mennä sisään. Tämä on todennäköisesti syy siihen, että Jippi avokulmia takaaleikatessa helposti lähtee kääntymään ekasta keppivälistä vasemmalle eli se ei pysty kääntymään oikealle, kun sillä on vasen laukka. Kokemuksen myötä koirat oppii lennosta vaihtamaan laukkaa esteitä lähestyessä, mutta nuori koira ei sitä välttämättä vielä tee. Enpäs ollut tätäkään ikinä ajatellut, vaikka kuulostaa todella loogiselta varsinkin, jos miettii laukkojen vaikutusta esteratsastuksessa!

Kävin molempien koirien kanssa sunnuntaina 18.10. vapaatreenaamassa suoraviivaista rataa, jossa oli A ja puomi mukana. A:lla käytin nyt alastulolla boksia molemmille ja Hugolla tuli boksilla hienoja osumia! Puomin alastulolla empii vikan askeleen kanssa eli palkkauksella yritettiin nopeuttaa, mutta tarvitsisi kyllä paljon treeniä, jotta tulisi oikeasti varmaksi. Jippi teki myös nyt A:ta ja puomia tämän suoraviivaisen radan osana ja A toimi kivasti. Ensimmäinen A-suoritus oli varovainen eli alastulolle tuli kolme askelta, mutta tämän jälkeen homma alkoi rullata ja loput toistot olikin hyviä osumia. Puomilla keskityttiin alastulolle pysähtymiseen ja malttiin sekä siihen, ettei Jippi vapaudu alastulolta minun liikkeestä, kuten se Janitan treeneissä teki useamman kerran. Kävin siis noin joka toisella toistolla palkkaamassa alastulolle ennen vapautusta lentävälle lelupalkalle. Nyt tuli ensimmäisellä toistolla läpijuoksu, mutta huomautin siitä ja uusittiin este onnistuneesti, jonka jälkeen ei enää läpijuoksuja ilmaantunut. Alastuloille täytyy nyt treenata paljon liike- ja sanahäiriöitä niin, että pysyminen alastulolle tulisi varmemmaksi.

Viime viikko pakettiin

Maanantaina 4.5. käytiin Hugon kanssa meidän ihkaensimmäisissä ohjatuissa rally-tokotreeneissä (I-HAH:n kisaavien ryhmä) ja olipas meillä hauskaa! Kouluttajana Satu ja kovasti tykkäsin hänen treeneistä ja tavasta kouluttaa. Treeneissä tullaan tekemään välillä aina rataa, mutta usein myös ihan tekniikkatreeniä, mikä on tosi kiva juttu, sillä minä haluaisin säilyttää rallyssakin samat kriteerit kuin mitä meillä on tokossakin ollut eli halutaankin hioa yksittäiset jutut kuntoon, eikä vain tehdä rataa "sinne päin" :)

Ekalla kerralla ohjelmassa oli juurikin tekniikkaa eli ensin sivulletuloa. Hugo osaa sivulletulon edestä, mutta meidän käskettiin tehdä sivulletuloja vaihtelevasti eri kulmista ja osoittautuikin hirmu hankalaksi! Hugo tuntuu oppineen yhden vakiotavan suorittaa sivulletulo eli se tekee ihan aina 180 asteen käännöksen. Jos Hugo siis oli edessäni hieman vasemmalla kutsuessani, se päätyi poikittamaan selkäni taakse ja jos taas kutsui perusasentoon Hugon ollessa alkuun vähän oikealla edessäni, perusasento jäi vajaaksi eli poikitti ulospäin. Tätä siis nyt aletaan treenata, jotta Hugo hahmottaisi paremmin, että tehtävä on päätyä tiettyyn paikkaan, eikä niinkään tehdä juuri tietynlainen käännös vierelläni. Samaa tehtiin myös oikealle puolelle ja kun tätä ei oltu ikinä Hugon kanssa tehty, aloitettiin ihan alkeista käsiavun kanssa. Sujui ihan kivasti eli nyt vain pitäisi saada toistoja ja vähitellen pienentää apuja.

Tehtiin myös eteentuloa ja sitäkin eri kulmista. Ensin edestä kutsuen eli luoksetulomaisena liikkeenä, mutta sitten myös molemmilta sivuilta. Tässä meillä Hugon kanssa on edelleen haasteena se, että tarvitsee voimakkaan käsiavun, jotta päätyisi eteen suoraksi. Tuli huomattua myös se, että käännähtää eteen helpommin lähtiessä oikealta puoleltani kuin perusasennosta vasemmalta puoleltani. Jonkinlaista toispuoleisuutta siis havaittavissa. Täytyy jatkaa siis treenailuja, jotta tämä vaikeampikin puoli saadaan pelittämään ja käsiapuja vähitellen pienemmiksi :)

Lopuksi tehtiin vielä vasemmalle käännöksiä. Tätä ei lähdetty tekemään seuraamiseen yhdistettynä, vaan ihan omana temppunaan, mikä oli oikein toimivan tuntuinen keino. Koira otettiin vierelle seisomaan ja käsiavun kera lähdettiin kääntymään ihan pienin askelin vasemmalle vaatien koiralta samalla sivuttaisaskellusta peruuttaen ohjaajan vierellä. Tämä on ollut Hugolle tosi haastavaa, mutta nyt alkoi näkyä valonpilkahduksia. Kunhan saatiin ensimmäiset sivuaskeleet onnistumaan ja tästä palkattua, alkoi näitä askelia tulla koko ajan helpommin ja helpommin. Lopulta pystyin tekemään tätä jo ihan pieniä pätkiä ilman käsiapuakin. JEE!

Samaisena iltana oli vielä Jipin agitreenit (I-HAH:n jatkoryhmä). Vähän jänskätti, kuinka Jippi suostuu odotella kentällä vuoroaan muiden koirien suhatessa ympärillä, mutta ihan turhaan stressasin. Mentiin kentälle, laitoin Jipin aitaan kiinni, sanoin sille "käy siihen" ja sainkin sitten ihan rauhassa rakentaa rataa tai seurata muiden treenejä. Kokonaiset kaksi kertaa tunnin aikana se nousi ylös sieltä, mutta silloinkin palasi heti käskystä takaisin maahan. Muutoin se makoili rennon näköisenä pitämättä minkäänlaista ääntä. Aivan huikeaa!!! Ja kuitenkin heti, kun sen hain treenivuorolleen, se oli valmiina tekemään täysillä töitä.

Treenattiin Johanna-kouluttajan kouluttamana pientä rataa, joka alkoi puomilla. Tämä siksi, että kukin saisi tehdä puomia ihan oman tasonsa mukaan ja me tehtiinkin sitä sitten ihan yksittäisenä. Sivusta lähettäessä Jippi teki hienoja pysähdyksiä, mutta nostaessani sen alasmenon yläosaan, homma hajosi aika lailla. Jippi joko varasti etupalkalle (saamatta tästä tietenkään palkkaa) tai jäi hidastelemaan eli selvästi ei ollut tehtävän tasolla. Tehtiin sitten pari onnistunutta toistoa vielä sivusta lähettäen ja jätettiin siihen. Päätin, että minun täytyy pohtia, miten tämän kanssa nyt lähdettäisiin etenemään. Varsinaisella radalla oli U-putki, jonka jälkeen oli tarkoitus tehdä kaksi peräkkäistä välistävetoa. Koska tämä oli ohjauksena meille ihan uusi, päätettiin tehdä vain yhtä välistävetoa. Alkuun varmistelin liikaa ja jäin koiran linjalle hidastelemaan, mutta saatiin hiottua tekemistä niin, että uskalsin ennakoida ohjausta riittävästi ja tällöin välistä veto ei ollutkaan yhtään niin hankala kuin miltä se ajatuksena tuntui ennen treeniä :)

Sivupisteellä tehtiin apukouluttajan avustuksella takaakiertoja ja nämä sujuivat melko kivasti. Jippi hakeutuu hyvin takaakiertoihin eli uskallan itse ennakoida ohjauksen kanssa. Tämä on kiva huomata, sillä Hugon kanssa olen tosiaan takaakierroissa sortunut ihan liikaa yliohjaamiseen ja varmisteluun, ja nyt vasta kovasti tehdään töitä, jotta pääsisin siitä eroon :)

Keskiviikon rauniotreenit täytyit osiaan jättää juoksujen takia väliin, joten treenailtiin seuraavan kerran "vasta" torstaina. Jipillä oli tällöin vuorossa ohjatut tokot (I-HAH, penturyhmä), kouluttajana Claudia. Osa ryhmäläisistä oli aika aloittelijoita, joten käytiin liikkeiden opettamista ihan alkeista läpi ja sitten kukin koirakko teki oman tasonsa mukaan. Aloitettiin seuraamisesta ja meidän treenivuorolla kerroin, että aika ajoin ongelmana on se, että Jippi painaa päällään jalkaani vasten seuratessa. Kouluttaja kehotti tekemään seuraamista neliönä niin, että tehtiin melko tiheästi käännöksiä vasemmalle, sillä tällä saa vähennettyä koiran jalkaan painautumista ja lisäksi myös takapään ulospäin poikittamista (tosin tätä ei juurikaan enää ilmene). Lisäksi vinkkinä oli tehdä lyhyitä pätkiä pysähtyen melko usein, sillä perusasento pysähdyksissä Jipillä on suora ja tällöin ehkä saadaa enemmän tehtyä pätkiä, joissa se ei "ehdi" lähteä painamaan päällä jalkaan. Tuntui toimivan eli näillä neuvoilla jatketaan nyt treenejä.

Tehtiin lisäksi maahanmenoa ja koska Jippi osaa jo perusmaahanmenon, niin keskityttiin siihen, että saataisiin liikkeestä entistäkin napakampi. Tähän saatiin vinkiksi joko hypäyttää koira ilmaan ja siitä sitten käsiavulla maahan tai toisena vaihtoehtona nostaa koira "orava"-asentoon istumaan käsiavulla ja siitä pyytää käsiavulla tehostaen koira maahan. Valitsin näistä tuon oravan kautta maahanmenon ja toimi hyvin, sillä maahanmenoista tuli tosiaan ripeitä (ei ne kovin hitaita ennenkään ole ollut, mutta vieläkin jotenkin napakampia). Kouluttaja huomautti, että joillain toistoilla palkkasin turhan eteen, jolloin Jipin takajalat aavistuksen liikahtivat eteenpäin liikkeen aikana. Eli itse täytyy keskittyä palkkaamaan oikein, jotta koiran takaosa pysyy täysin paikoillaan liikettä tehdessä.

Torstai-iltana olisitten Hugo vuoro liitää. Vuorossa olivat siis I-HAH:n kouluttajaryhmän treenit, joissa kouluttaja Satu Hilli. Satu oli minulle kouluttajan ihan uusi tuttavuus, mutta tykkäsin ihan superisti. Heti alkuradasta sain palautetta liiallisesta auttamisesta kohdassa, jossa koiran tuli irrota eteen hypylle ohjaajan lähtiessä jo sivuttaissuunnassa irtoamaan.Otettiin tämä kohta kahdesti lelupalkan avulla niin, että sain itselle varmuutta ja tämän jälkeen kohta toimikin tosi kivasti ilman palkkaakin eli Hugo todella irtosi ja pystyin ennakoida ilman minkäänlaista empimistä. Seuraavaksi parit ennakoivat valssit ja ne toimikin hienosti, kun jostain syystä ennakoivissa valsseissa itse muistan oikeasti ennakoida, enkä itse epäröi sen suhteen, että hakeekohan Hugo hypyn, kun tiedän, että kyllä se hakee :) Sitten tulikin puomi, jossa demottiin meidän ongelmaa oikeinkin mallikkaasti. Ensimmäisellä toistolla Hugo vapautti itsensä kontaktilta ja tokalla hidasteli ihan urakalla.. Kerroin meidän kontaktitaipaleesta ja sain vinkiksi kokeilla kosketusalustan käyttöä kontaktilla. Se onkin oikeastaan ainoa, mitä ei lainkaan olla vielä testattu eli aion kyllä ehdottomasti testata, josko se toimisi!

Radan lopussa oli neljän hypyn pituinen serpentiini, jossa aluksi sorruin järkyttävään yliohjaamiseen. Peruuttelin ja "puskin" Hugon hypille, vaikka todellisuudessa tälle ei ole minkäänlaista tarvetta. Niinpä sain taas kehotuksen edetä rohkeammin ja ihan vain pienillä rintamasuunnan muutoksilla ohjata koiraa. Ja tämä toimi ihan hitsin hienosti! Kaikkiaan treeneistä jäi sellainen fiilis, että saatiin vinkkien ja korjausten avulla omaa menoani selvästi rohkeammaksi ja siten Hugoltakin jäi kaikenlainen empiminen pois. Lopputuloksena jo melko sujuvaa menoa, joten tuli ihan hirveän hyvä fiilis, kun näki, että parhaimmillaan me kyllä pystytään ihan hyviinkin suorituksiin. Hugo kyllä osaa enemmän kuin mitä se usein pääsee näyttämään eli minun pitää antaa sen näyttää kykynsä :)

Maanantain Jipin treenien jälkeen mieltä jäi kovasti kaivelemaan kontaktitreenien epäonnistuneet suoritukset. En tiennyt, miten etenisin treeneissä, kun kerran sivusta lähettäessä homma toimii, mutta vauhtia lisätessä pakka hajoaa. Niinpä laitoinkin viestiä seurakaverille Empulle ja kyselin, josko hän suostuisi tulemaan meidän kanssa treenaamaan kontakteja ja antamaan kullanarvoisia vinkkejä. Ja niinpä sitten perjantaina suunnattiin Ojankoon (nykyään peko-ryhmän myötä kuulun myös HSKH:n, joten päästään treenailemaan myös Ojangon kentille!). Tehtiin treeniä mini-pöydän päälle nostetulla kontaktin alasmenolla. Ensimmäinen korjaus oli se, että hankkiuduttiin eroon etupalkasta. Jippi tuntuu olevan sen verran fokusoitunut siihen edessä odottavaan palkkaan, ettei keskity täysillä siihen itse suoritukseen. Niinpä etupalkka vain yksinkertaisesti napattiin kokonaan pois ja sen sijaan Emppu toimi apupalkkaajana heittäen palkan vasta, kun olin vapauttanut Jipin kontaktilta. Muutamat ensimmäiset toistot olivat todella hakemista, sillä Jippi oli totaalisen hukassa, kun etupalkkaa ei ollutkaan. Se kyllä käskystä meni kontaktille, muttei pysynyt hetkeäkään paikalla, vaan kääntyi minua kohti kysymysmerkin näköisenä hämmästellen palkan puuttumista. Kuitenkin todella nopeasti se alkoi hoksaamaan treenin jujun, kunhan saatiin pari onnistunutta suoritusta palkattua. Tässä vaiheessa jo kiinnitettiin huomiota siihen, että vapautus ja palkka tuli aina vain silloin, kun Jipin fokus oli eteen. Itse tässä vaiheessa sijaitsin koiran takana, joten minuun päin tähyilystä ei koskaan haluttu palkata. Kun Jippi siis tähyili eteenpäin "tyhjyyteen", vapautin sen ja Emppu heitti palkan Jipin eteen. Nopeasti tuntui typy alkavan tosiaan ymmärtää, mistä palkan sai ja tarjosi jo hienosti fokusta eteenpäin ilman minun kyttäämistä. Otettiin mukaan myös liike eli kävelin sen ohi suorituksen aikana. Jo tämä sai Jipin vilkuilemaan minuun päin, mutta taas vain pidettiin huolta, että vapautus ja palkkaus tuli vain eteenpäin katsomisesta. Tästä siis jatketaan treenejä, iso kiitos Empulle! Huikeaa, että jo yhden treenin aikana voi nähdä selvän muutoksen :) Lopputreenistä nimittäin epäonnistuneiden ja haparoivien suoritusten määrä väheni selvästi, ja valtaosin Jippi eteni kontaktille varman oloisesti.

Viikonloppuna molemmilla koirilla oli treenivapaata eli pääsivät lenkkeilemään, leikkimään ja riehumaan metsässä aivoja lepuuttaen :) Laitoin koirille muuten reilu viikko sitten Bayvantic-punkkikarkotteen ja nyt ei metsälenkin jälkeen näkynyt yhtään punkkia koirissa, vaikka maasto oli sama kuin mistä edellisellä kerralla Hugo kantoi (ainakin) neljä punkkia ja Jippi yhden! Niin ja Hugon ja Jipin yhteiselo on edelleen sujunut ongelmitta, vaikka juoksut ovat edenneet ja muut pojat ovat jo osoittaneet kiinnostusta. Hugo saattaa ohimennen nuuhkia Jippiä, jos Jippi parkkeeraa juuri sopivasti Hugon eteen, muttei mitenkään kulje perässä, jahtaa tai ole levoton eli varsin helppoa on ollut arki nytkin.

Kävin muuten viime perjantaina ihastelemassa Wirneen K-pentuja, joilla oli nyt ikää 5 viikkoa. Ihania pieniä riiwiöitä, jotka roikkuivat jo oikein tehokkaasti lahkeissa ja purivat varpaista :)

Jänniä aikoja

Eilen alkoi kesäkauden agitreenit Jipillä (treeneistä tulee erillinen kirjoitus) ja niiden jälkeen lenkillä Jippi bongasi pari pupua vapaana ollessaan. Se sinkosi niiden perään, kuten normaalistikin, mutta tälläpä kertaa se ei palannutkaan kutsuessa. Hetken ehti käväistä vähän epätoivoinen fiilis katsoessa metsään loittonevaa koiraa. Jatkoin kuitenkin kutsumista ja lopulta metsästä ilmestyikin innokkaan näköinen Jippi, jolla oli selvästi ollut hauskaa. Ihmettelin karkaamista (vaikkakin karkureissu kesti vain sen puoliminuuttisen) kovasti, koska on aina tullut pupujahdistakin, kun olen huutanut perään. Mahdollinen syys korvattomuuten paljastui kuitenkin samana iltana, koska havaitsin Jipin juoksujen alkaneen! Muutenkin Jipillä on ollut nyt suunnilleen viikon ajan outoa käytöstä, kuten rapun äänille pöhisemistä (mitä se ei ikinä tee), lenkillä normaalia enemmän hajujen perässä vetämistä ja merkkailua. Syy näihin taisi nyt selvitä :) Pitää toivoa, että korvattomuus katoaa, kun juoksut menee ohi...

Jipin fiilikset ensimmäisten juoksujensa ensimmäisenä päivänä.

Jippi oli viime yönnä vähän levoton ja itkeskeli alkuun kovasti. En sitten tiedä johtuiko tämä juoksuista vai yöllä päällä olleista pöksyistä, mutta lopulta joka tapauksessa Jippi nukahti ja loppuyö sujui sitten rauhassa. Tänään ei enää ole minkäänlaista levottomuutta ilmennyt eli kaikkian Jippi on aika normaalin oloinen. Korvattomuutta on tosiaan esiintynyt edelleen, mutta nyt juoksujen ajan tuleekin kyllä pidettyä Jippiä pääosin kytkettynä. 

Juoksujen alkaminen on aika jännä juttu, sillä ensinnäkin tämä kaikki on minulle totaalisen uutta. Pohdiskelin esimerkiksi aamulla, että kannattaakohan lenkille ottaa pöksyt pois vai ei, kunnes minulle huomautettiin, että käytännön syistä ehkä on paras jättää juoksuhousut kotiin lenkin ajaksi :D Viime yönä Jipillä oli housut, mutta tänään on saanut olla ilman housuja, koska vaikuttaa pitävän itsensä puhtaana.

Toinen jännittävä asia juoksuissa on se, ettei ole mitään tietoa, miten Hugo tähän reagoi. Aiemmin ollaan kyllä kaverikoiria treffattu juoksujenkin aikaan, eikä ole mitenkään ollut kiinnostunut, mutta voihan se olla eri asia nyt, kun juoksuinen narttu on saman katon alla koko ajan. Ainakin googlaillessa löysin paljonkin kokemuksia leikatuista uroksista, jotka yhä menevät sekaisin juoksujen aikana. Eilen illalla Hugo ohimennen nuuskaisi Jippiä, mutta sen enempää kiinnostusta tai mitään levottomuutta ei ole vielä ainakaan ilmennyt eli hyvin on voinut pitää koirat kotona yhdessä vapaina. Toivotaan, että sama linja jatkuu!

Treenailuun tämä vaikuttaa sen verran verran, että agilityssa tulee otettua ehkä kevyemmin. Ensinnäkin nyt on käytössä matalemmat rimat ja jos Jipillä esiintyy yhtään hyppyhaluttomuutta tms, niin sitten jätetään hyppelyt juoksujen ajan väliin. Toisekseen juoksujen takia täytyy rauniotreenit jättää väliin, kun radalle ei saa juoksuisten kanssa mennä, mutta muutoin treenit jatkuu melko ennallaan! Tokoa ja hakua treenataan siis nytkin, toki koiran ehdoilla niitäkin :)