Agilityvalkkutreenit (Jipin päiviksestä siirretty teksti)

Lägi-areena, kouluttajana Saija Mustonen

 

Viime valkkutreenien jälkeen tuli huomattua, että meinaa taas itsellä pipo välillä kiristyä... Niinpä nyt tosiaan olin taas tehnyt asennekorjauksen ja näihin treeneihin mentiinkin sillä mielellä, että olen maksanut nimenomaan siitä, että menen oppimaan sinne treeneihin. En juoksemaan nollatreeniä, vaan treenaamaan haastaviksi osoittautuvia juttuja. Ja meillä oikeasti oli ihan superhauskaa, vaikkei kaikki onnistunut heti ekalla tai edes tokalla yrittämällä :) 

4-5 väliin tein ensin takaaleikkauksen, mutta koira valui neloselta turhan paljon ja linja vitoselle oli huono. Niinpä sain kehotuken kokeilla kohtaa sylkkärimäisellä ohjauksella eli koira vastakädellä ensin haltuun ja sopivalla hetkellä vapautus hypylle 5. Toimi hyvin näin!

Keinulla tuli kerran lievä lentokeinu ja tajusin, että seinää päin menevä keinu on taas haastava. Tämä läksylistalle!! Lopulta saatiin ihan kelpokeinusuorituksia aikaan, mutta tosiaan vaatii treeniä! Puomit sen sijaan oli oikein jees. Ei nopeinta mahdollista menoa puomilla, mutta hyvät stopit. Kepit nro 10 oli meille radan suurin haaste. Ensimmäisellä yrityksellä Jippi haki kakkosväliin ja kun heti huomautin, niin Jippi korjasi tilanteen juoksemalla putkeen nro 12 :D Tämän jälkeen ohjasin liikaa vetäen Jippiä keppien ohi, jolloin se singahti putkeen 27 keppien sijaan. Lisäksi mukaan mahtui useampi sellainen yritys, joilla Jippi päätyi kyllä kepeille, mutta lähti pujottelemaan oikealle eli väärään suuntaan :D Näistä oli joskus Janitan treeneissä puhetta, että jos koira ei tiedä/osaa lukea kepeille takaaleikatessa ohjausta, niin koira lähestyy koiraa ohjaajan puoleisessa laukassa ja tällöin ei taivu kepeille oikein, kun ei ajoissa huomaa vaihtaa laukkaa. Tätä pitäisi myös treenailla (LÄKSY)! Lopulta kepit saatiin niin, että otin Jipin selvästi haltuun ennen keppejä ja vapautin kepeille vasta melko myöhään niin, että sain pyöristettyä hieman sitä lähestymiskulmaa. 

Hypyllä 16 takaakirtoon lähettäessä Jippi löysi itsensä ensin putkesta 11. Pitikin selkeän takaakiertoon tönäsyn sijaan ohjatakin aika maltilla ja niin, että itse jäi riman puoliväliin, jottei siiveke peittynyt. 

19-20 väliin tein sylkkärin, mikä toimi tosi kivasti, vaikka vielä syyskuun alun koulutuspäivässä se oli mulle tooosi vaikea ohjaus! Läksyt ovat auttaneet :) 22 hypylle tein takaakierto-sokkarin ja rima ei pudonnut kertaakaan! Näissä oli vielä hetki sitten rima tosi herkässä, kun jäin varmistelemaan ja olin Jipin edessä. Nyt olen saanut itselleni taottua, ettei sellaiseen ole aikaa ja oikeasti olen alkanut luottaa noihin takaakiertoihin ihan eri tavalla! JES! 

A:n jälkeiseltä okserilta käännyttiin tiukasti ja parit ekat kerrat Jippi tiputti riman. Ekalla kerralla rysäytti totaalisesti okserin sekaan, mutta onneksi ei käynyt kuinkaan. Tokalla kerralla tiputti vielä takariman, mutta sen jälkeen alkoi rima pudota. Okserien hahmottaminen on Jipille haastavaa ja näköjään toi seinää kohti menevä okseri 180 asteen käännöksellä oli ekstrahankala. 

Epäröin, että mitenköhän Jippi irtoaa putkesta 26 putkeen 27, mutta turhaan murehdin. Se posmotti suoraan putkesta putkeen empimättä. Kepeille 28 ohjasin niistolla. Olin ajatellut mennä toista puolta, mutta kouluttaja ehdotti kokeilemaan tuota ja toimikin hienosti, kunhan vain ohjaaja malttoi. Siinä oli pakko ottaa koira todella hyvin haltuun ennen kuin antoi kepit-käskyn. Jos käskyn antoi heti koiran tultua putkesta, se haki kakkosväliin. Piti siis ottaa koira niistolla keppien ekaan väliin asti ja antaa käsky vasta, kun koira oli selvästi lukinnut sen ekan keppivälin. Kepeille tein päällejuoksun, mutta Jippi tuli kepeiltä ulos tokavikasta välistä, kun oma liikkeeni oli vähän epätasainen/kiirehtivä. Saatiin kuitenkin onnistumaan. Myös takaaleikkauksella kepit sujui, mutta vahvistettiin etupalkalla, kun ilman etupalkkaa meinasi Jipillä loppua usko kesken ohjaajan singotessa viereltä taakse tosi jyrkästi :D

Tehtiin vain noille kepeille 28 asti, jotta ehdittiin tekemään loppuun vielä kokonaisena ratana. Nollana tehtiin kepeille 28 asti, kunnes keppien päällejuoksu aiheutti mokan :) Mutta tosi hyvä fiilis oli ja Jippi toimi niin superisti (niinhän se aina, kun vaan ohjaajakin toimii edes joten kuten :D)

Tässä vika veto pätkästä 1-28:  

Agivalkkutreenit (Jipin päiviksestä siirretty teksti)

Paikka: Lägi-areena
Kouluttajana Saija Mustonen

+Kontaktit. Ensimmäinen A tehtiin niin, että oli lelupalkka muutaman metrin päässä alastulolta. Osuma tosi nätti eli pitää nyt välillä ottaa etupalkkaa ratatreeniin mukaan, niin saa vahvistettua tota riittävää​ venytystä alastulolla. Jippihän tosi harvoin loikkaa yli, mutta usrin osuma aika yläosassa.
+Kääntyi hienosti kohdassa 3-5, kun tein kolmoselle valssin ja nelosella sylivekki-persjättö -yhdistelmän.
+Hieno leijeröinti kohdassa 5-8. Ensin juoksin esteiden 6 ja 7 vierestä, mutta onnistuin ohjaamaan Jipin väärään päähän putkea 8. Leijeröinnillä sai toimimaan ton kohdan hyvin ja Jippi haki leijeröidessäkin hienosti renkaan, vaikka ennakkoon ajattelin, ettei se irtoa sinne kaukaa ohjaten.
+Hypylle 9 tehty pakkovalssi toimi hienosti. Noissa usein ongelmana ollut, että Jippi ei tule kunnolla ohjaukseen/merkkauksern, vaan kääntyy hypylle ennakoiden ja hyppää niin läheltä siivekettä, että rima on herkässä. Nyt hypyt onnistui tällä hypyllä joka kerta!
+Kepit!! Tehtiin kepit 12 ensin päällejuoksulla ja kun ohjaaja oli liian varovainen ohjauksen kanssa, Jippi sujahti keppien päässä olevaan putkeen. Heti, kun uskalsin tehdä rohkeasti pakkovalssin, niin homma alkoi toimia! Hypyn 13 takaakierrossa ekalla kerralla rima putosi, mutta hyvin korjasi, eikä tullut uusia rimamokia. Kepeille 12 kokeiltiin myös takaaleikkausta, joka sekin toimi. Myös kepit 28 haki hyvin takaaleikkauksella ja kesti sivuirtoamisen, kun tein valssin jo hypyn 29 taakse koiran lopettaessa keppejä.
+Hyppy 30 suoritettiin eri puolelta kuin ratapiirroksessa eli siihen tuli tehtyä takaakierto-päällejuoksu, jossa rima oli toooosi herkässä pari viikkoa sitten. Nyt rima pysyi ongelmitta!
+Poikkari hypylle 31 toimi hyvin! Poikkaria olen vältellyt ja ajatellut sen olevan mulle tosi vaikea, mutta tämän kokemuksen perusteella täytyy alkaa rohkeammin käyttää sitäkin.

Kehityskohteita:
-Kohta 18-22 osoittautui meille todella haastavaksi. Yritin kääntää hypyllä 20 puolivalssilla ja ohjata hypyn 21 juosten hypyn ja putken välistä. Hypyltä 20 Jippi sujahti putkeen äärettömän monta kertaa. Tämä vähän itseä huvitti jopa. Kerran palkkasin kädestä kääntymisen jälkeen ja seuraavalla toistolla jopa ennakoi kääntymistä ja kääntyikin ohjaajaa kohti jo ennen hyppyä. Tässä vaiheessa kehuin, koska oli juuri ollut valtaisana ongelmana se putkeen suhaaminen. Jippipä sitten ottikin tuon hypyn 20 kieltämisen tavaksi eli kivasti suorituksissa vaihteli hypyltä putkeen livahtaminen ja hypyn 20 kieltäminen. Lopulta kohta saatiin toimimaan, kun Saija seisoi putken edessä, mutta tämä jäi nyt ehdottomasti treenilistalle! (LÄKSY, merkiksi itselle). Täytyy testata tuota samausta ohjaamista, josko käännös onnistuisi paremmin, kun homma ei alkaisi ohjaajan löysällä ohjaamisella. Nyt eka toisto oli multa huono ja Jippihän herkästi oppii ekalla toistolla jo reitin eli sen jälkeen on vaikeaa saada kaavaa rikottua. Jälkikäteen näin treenikaverin videolta, että tekivät hypyn 21 takaaleikaten ja toimi hienosti - täytyy kokeilla tämäkin! Tässä helpompi itselle olisi se, ettei oma liike valuisi putkea kohti. Kolmas vaihtoehto oli tehdä 21 takaaleikkauksena, 22 poikkarilla ja juosta putken alapuolelta. Kokeiltiin treeneissä tämäkin lopuksi ja toimi tosi hienosti poikkari tossa ja hyvin lähti aika kaukaakin lähettäen sinne 22 takaakiertoon. Rima vaan putosi, kun ohjaaja lähti jo pinkomaan ehtiäkseen putken 24 ohjaukseen ja Jippikin oli tässä vaiheessa jo väsy. Eli täytyy kokeilla tämäkin vaihtoehto.

Yleisenä huomiona tuli itselle mieleen kotiin ajellessa, että pitää taas keskittyä enemmän palkkaamaan Jippiä itse leikittäen. Taas ollaan menty siihen, että vain heitän palkan Jipille ja se saa vapaasti rallata putkia (ja sitähän se lelun kanssa aina tekee). Nyt mietin, että onko se kovin ihmekään, että Jippi tuossa hypyllä 20 valkkaa herkästi putken, kun kerran sille agilityssa palkka on nimenomaan ne putket. Eli enemmän arvoa sille ohjaajan kanssa olemiselle/tekemiselle sillä, että tosiaan palkka onkin se mun kanssa leikkiminen ja multa tulleet kehut. Muistan tämän palkkauksen yleensä aina omatoimitreenatessa hioessa jotain yksittäistä, mutta ohjatuissa treeneissä tulee keskityttyä kouluttajan kuuntelemiseen ja antaa Jipin rallata itsekseen taustalla. Koska pystyn kyllä keskittymään samaan aikaan Jipin kanssa leikkimiseen ja kouluttajan kuuntelemiseen, niin leikittäminen tulee nyt muistilistalle :)

Toinen yleinen muistettava on osata iloita heti siinä treenitilanteesskin niistä onnistumisista. Kirjoitin eilen fb-päivitykseen, että taas lipsun siihen, että keskityn vain epäonnistumisiin ja tuntuu, että ollaan huonoja, kun kyllähän muuten oltaisiin osattu joku kohta X. Nyt siis ohjaajalle ihan ehdottomasti taas asennemuutos! Epäonnistimiset on nähtävä oppimismahdollisuutena! Ja sitten siinä vierellä osattava iloita heti siinä tilanteessa niistä onnistumisista. Eilenkin radalla moni sellainen juttu toimi, joka vielä hetki sitten oli meille tosi haastava ja tuli läksyksi. Oli siis aika hienoa, että nyt ne toimi radalla ja näki läksyjen ja treenien tuottaneen tulosta. Mutta harmi kyllä en tätä tajunnut iloita kuin vasta jälkikäteen, kun siinä tilanteessa märehdin vain sitä yhtä epäonnistunutta kohtaa. Itselle siis nyt isot nuhtelut asenneongelmasta ja jatkossa keskityttävä huomaamaan heti treenin aikana ne onnistumisetkin!

Ohjattu agility (Jipin päiviksestä siirretty teksti)

Jipillä on paikka ohjattuun agin (Saijan valkkuryhmä) joka toinen viikko (ko. ryhmä treenaa vain vuoroviikoin), joten välillä niille vuoroviikoille tulee ostettua irtotreenejä. Nyt Saijan treeneissä rata näytti niin kivalta, että oli pakko päästä sitä kokeilemaan!

Ekalla yrityksellä pääsimme puhtaasti esteelle numero 24 asti. Hypyllä 24 tein takaakierto-sokkarin, joka käänsi Jippiä ihan liian heikosti ja se pääsi pujahtamaan hypyn jälkeen putkeen numero 31 (ahdas väli, mutta hyvin se sinne sujahti :D ). Ja kun se kerran sen reitin keksi, niin eihän sitä meinannut pidellä sieltä putkesta mikään! Kokeilin ensiksi rataantutustumisessa kaavailemaani takaakierto-valssia, mutta suihkis Jippi ampaisi putkeen silloinkin. Todennäköisesti ei olisi sujahtanut, jos pohjalla ei olisi ollut sitä sokkariyrtystä ja opittua reittiä! Toimivimmaksi tähän kohtaan meillä osoittautui takaakierron yhteydessä tehty pieni puolivalssin tapainen (en tainnut edes kokeilla vastakäännöstä, joten sekin olisi varmasti toiminut) ja sitten puomille lähetyksen jälkeen takaaleikkaus puomilla.

Puomin jälkeinen osuus osoittautui kaikista haastavimmaksi, sillä hypyltä 28 löytyi kaikenlaisia variaatioita paitsi se suunniteltu :D Hypylle 26 lähetin takaakiertoon ja hyppyjen 26 ja 27 väliin tein japskin. Japski on ohjauksena kuulunut sellaisiin, joita välttelen ihan sen takia, että minun on kovin hankala osua ajoituksen kanssa oikeaan. Nyt se kuitenkin sujui kerta toisensa jälkeen aika kivasti eli ehkä tämän myötä uskallan sitä rohkeammi alkaa testailla erilaisiin kohtiin! Kauhean näppärähän se olisi osata... Jäin jotenkin kuitenkin vähän jumiin tuohon pätkään 26-27, joten 28 hypyllä olin selvästi Jippiä jäljessä. Ensiksi Jippi löysi hypyn 28 sijaan putken 13/29. Tämän sai estettyä yksinkertaisesti ohjauskättä laskemalla ja ottamalla näin koiraa haltuun. Seuraava ongelma oli se, että koska olin vähän kauempana hypystä 28, niin onnistuin ohjaamaan koiran hypyn jälkeen kääntymään kauemman siivekkeen kautta. Tästä pystyi vielä pelastamaan tien putkeen tekemällä hypyn jälkeen sylkkärin. Onnistuin lopulta kääntämään koiran lähemmän siivekkeen ympäri, mutta en tehnytkään sokkaria, vaan lähetinkin koiran putkeen takaaleikaten. Tämä sai Jipin kääntymään putkesta väärään suuntaan, eikä ihmekään, sillä ohjaajan sijainti ja liikesuunta putkea ennen toki näin antoikin ymmärtää. Lopulta sain ohjaukset toimimaan eli tein sylivekin hypylle 28, muttei se parhaimmillaankaan kauhean sujuvaa ollut, kun en vain millään ehtinyt riittävän lähelle hyppyä 28 ja joudun suullisin käskyin avittaa Jippiä kääntymään oikeaan suuntaan hypyllä. Tämä kohta täytyy treenata omatoimitreeneissä kuntoon!

Mikä oli loistavaa huomata, niin 29-30 väliin tekemäni sylkkäri toimi hyvin! Vielä pari viikkoa sitten sylkkärit oli minulle äärettömän vaikeita ja Jippi ei oikein lukenut niitä kunnolla, mutta treenit ovat tainneet tehdä tehtävänsä ja nekin alkavat vihdoin sujua. JES!

Päästyämme radan loppuun, alettiin hioa kohtaa 6-12. Ensimmäisellä ratakerralla juoksin putken ja A:n viertä ja tein valssin hypyllä 8. Valssi oli kuitenkin myöhässä, joten kaarros valui rumasti, vaikkei virheitä tullutkaan. Tähän kokeiltiin erilaisia versioita. Kokeilin irrottaa, hypylle 8 jo A:lta ja tehdä sokkarin 9-10 väliin. Sokkarin kanssa tuli niin kiire, että 9 rima putosi. Kokeilin myös sivuirrotusta hypylle 8 ja vain aikaisemmin tehtyä valssia. Vähän parempi, mutta edelleen kaarros valui. Lopulta kokeiltiin niin, että leijeröin pituuden ja hypyn 9 ja näin olin paljon aiemmin valssaamassa. Tällöin käännös oli aika nätti ja leijeröinti tuntui muutenkin sopivalta vaihtoehdolta. Eipä olisi tullut mieleen, että uskaltaisin tossa kohdassa leijeröidä, ellei Saija olisi usuttanut kokeilemaan!

Seuraava hiomisen paikka oli kohta 10-12. Tässä haasteena yllätys-yllätys valssi ja sen suunta. Olen tosi kova peruuttelemaan valsseissa ja nyt alkaa konkretisoitumaan itsellekin (kiitos Saijan rautalangasta vääntämisen), että usein takaakiertojen rimat johtuvat oman ohjauksen väärästä suunnasta. Viime viikolla se oli peruutus päällejuoksussa, mikä sai riman putoamaan ja heti, kun ohjaajan liikesuunnan muutti, niin rimat alkoivat pysyä. Tällä kertaa se oli sitten takaakiertovalssien peruuttelu, mikä sai rimat tippumaan. Tämä näkyi selkeimmiten tuossa kohdassa 10-12. Tooooosi herkästi valssasin niin, että oma liike kulki selkä edellä kohti putkea 33. Korjasin tätä ohjausta kouluttajan mainitessa asiasta niin, että liikesuunta oli enemmän kohti puomin päätyä, mutta edelleenkin peruuttaen ja rintama kohti koiraa. En tajunnut peruuttavani, mutta niin vain peruutin :D Ja sitten, kun sain ohjeeksi kääntää valssi ympäri nopeammin ja olla jo paljon aiemmin jalat kohti putkea 12, vaikka ohjaus pysyisikin "auki" koiraa kohti ja katse olisi koirassa, niin homma toimi! Jippi kääntyi tällöin paljon tiukemmin ja rima pysyi. Nyt, kun vain oikeasti muistaisin olla peruuttelematta! Miksi se onkin niin kauhean vaikeaa?

Mutta nämä pari viikkoa Saijan treeneissä ovat olleet äärettömän hyödylliset minulle. Olin jo siinä uskossa (pelossa...), että Jippi ei vain yksinkertaisesti osaa ja kykene suorittamaan takaakiertoja puhtaasti. Että se tulee olemaan aina vain onnen kauppaa, että pysyykö takakierroissa rimat vai ei. Nyt kuitenkin lähiaikojen treenit ovat osoittaneet, että riman pudotuksiin on valtaosin syy ohjaajassa. Toki pitää vähitellen kasvattaa myös rimavarmuutta eli että Jippi pitäisi rimat, vaikkei ohjaaja välillä ohjaisikin huonosti, mutta tällä hetkellä minulle riittää tietää, ettei takaakiertojen suorittamiseen puhtaasti ole mitään fyysistä estettä, vaan se on nyt minusta kiinni, miten ne sujuu!

Muistiin myös, että otetaan treeniradoille välillä A:lle eteen heitetty etupalkka. Jippi suorittaa lähes tulkoon aina A:n osuen alasmenolle. Osumat eivät ole keskellä, vaan osuvat vakiosti aika yläosaan, mutten ole tätä edes yrittänyt muokata, sillä se on Jipin luontainen tapa suorittaa A ja koska se sillä osuu ihan valtaosin, niin laukkojen keinotekoinen muuttaminen tuntuu jotenkin vähän turhan vaikealta... Mutta nyt ongelmaksi ovat muodostuneet kohdat, joissa joudun irtaantumaan voimakkaasti A:sta (esim. nyt tässä radalla). Jippi jää tuolloin katsomaan minun perääni, ja pää pystyssä ollessaan ei luonnollisestikaan ole ajatus oikeaan suuntaan, vaan herkästi suoritus on jäykempi ja saattaa olla, ettei laukat veny alastulokontaktille saakka. Näin ollen palkkauksella voitaisiin pyrkiä saamaan suoritusta pysymään stabiilina, vaikka ohjaaja liikkuisikin sivusuunnassa ja A:lta käännyttäisiin jyrkästi.

Agilitytreenit (Jipin päiviksestä siirretty teksti)

Paikka: Lägi-areena
Kouluttaja: Saija Mustonen

Tänään oli jotenkin itsellä vähän oikea "viretila" hakusessa ja kovasti tuli takerrettua treeneissä vain epäonnistumisiin. Jälkikäteen pohdittuna siellä oli kuitenkin myös paljon hyvää ja onneksi Saija näistäkin muistaa muistutella silloin, kun itse on sitä mieltä, että mikään ei sujunut :D 

Plussat:
+Kakkoshypyn pakkosvalssi toimi ongelmitta, vaikka oletin riman olevan siinä herkessä (näissä Jippi on monesti tullut huonosti ohjaukseen ja hypännyt hypyn liian tiiviisti, mutta nyt ei tätä esiintynyt).
+Pätkä 9-19 toimi heti ekalla yrittämällä aika kivasti.
+Ekstraplussa hypyn 17 takaakierto-persjätölle! Jee mä uskalsin toteuttaa sen!
+Irtosi hienosti putkesta 18 putkeen 19 leijeröiden puomi, vaikka ajattelin sen olevan haastava kohta.
+Lähdöt ja kontaktit toimi (ei yhtäkään varastamista)

Kehityskohdat/läksyt:
-Irrotus putkesta 7 putkeen 8 leijeröiden puomi osoittautui meille mahdottomaksi. Ekalla yrityksellä oletin, enkä ohjannut, ja tämän jälkeen jäi levy soimaan. Ei siis millään onnistunut tuo kohta sitten enää ilman, että Saija avitti kutsumalla Jippiä kohti putkea.
-Omat hermot kiristyi kohdassa 7-8, koska mielestäni se oli helppo kohta, jonka olisi pitänyt sujua, eikä sitten millään sujunutkaan. Hermostuminen todennäköisesti vain entisestään sai aikaan sitä, ettei Jippi irronnut putkeen.. Tämä kohta ehdottomasti kopioitava johonkin omatoimitreeniin ja testattava alkaako sujua, jos heti ekalla toistolla ohjaan huolellisesti!
-Kohdassa 21-23 ensimmäinen ongelma oli se, että valssi peruutti ja käännös valui. Tähän pieni jarru ja valssin suunta kohti hyppyä 22, niin alkoi toimia. Seuraava ongelma oli se, että oma päällejuoksuohjaus teki koiralle mukamas tilaa peruuttamalla kauemmas hypystä, kun tila pitäisi tehdä etenemällä rohkeammin kohti seuraavaa hyppyä. Tässä tunnustan, että itselle nuo takaakierrot ovat nousseet sen verran möröiksi, että todella herkästi jään varmistelemaan ja mukamas auttamaan Jippiä, vaikka todellisuudessa sillä tavoin jään vain Jipin eteen. Ja nytkin seurauksena oli riman pudotuksia. Saija sai taottua mulle, että tila täytyy tehdä etenemällä kohti seuraavaa estettä ja olipas kiva huomata, että hyppääminen päällejuoksussa muuttui kertaheitolla rennoksi ja pulmattomaksi! Nämä läksylistalle ja niin, että keskityn ohjaamaan rohkeasti.
-Hypylle 31 tein viskin, joka ekalla kerralla oli kovin epämääräisesti ohjattu ja Jippi hyppäsi kiertäen tulopuolen siivekkeen. Korjattiin ohjausta ja homma toimi. Viskissä mun pitää muistaa ottaa se takaaleikkaava askel, jotta koira osaa lukea suunnan!

Kahden kouluttajan treenit (Jipin päiviksestä siirretty teksti)

Treeni nro 1

Paikka: Lägi-areena
Kouluttajana Timo Rannikko

+irtoavuus ja hallinta sopivassa balanssissa
+Hienoja leijeröintejä (hypyillä 4 ja 16)
+Kun ohjaaja malttoi ohjata rynnimättä, niin kaukaa tehty pakkovalssi hypylle 18 ja takaleikkaus kepeille 19, niin toimi hienosti (ohjaajan liike piti olla täysin seis, kun koira tuli putkesta 17 ja samoin hypyn 18 jälkeen tullut ajoi koiran kepeillä kakkosväliin eli malttia ohjaajalle!)

-Kesti hyvin sivuirtoamisen A:n kohdalle Jipin ollessa vielä kepeillä 19.

-Ekalla keinulla törkeä läpijuoksu (ei toistunut, mutta näihin treeniä, että nopea vapautus puomilta ja heti perään keinu, jolla pitää pysyä)
-Ohjaajalle käännös 30-31 oli vaikea. Toimi hyvin ihan vain vekkaamalla eli selkeä linjaus hypyltä kohti putken kauempaa päätä.

Videolla alussa pari pätkää Timon treeneissä, ja sen perään myös vika väsynyt veto Saijan treeneistä.

Treeni nro 2

Paikka: Lägi-areena

Kouluttajana Saija Mustonen

+Kontaktit (Varmat pysähdykset puomille ja A:lla onnistumisia, vaikka oli Jipille vaikeampi Agimetin A)
+Kepit
+Hyvä tsemppi, vaikka vähän väsy painoi toisen treenin jäljiltä

-Sylkkärit!! Radalla kaksi kohtaa, joissa tehtiin sylkkäri ja kummassaki ongelmia. Ohjaajan rintamasuunta sylkkäreissä pielessä (peruutan herkästi riman suuntaisesti ja tällöin vippaan koiran hypyltä kääntymään kauemman siivekkeen ympäri - sylkkärissä ihan ok peruuttaa, mutta poispäin esteestä haltuunottovaiheessa). Lisäksi tässä on ohjaus, jossa Jippi kyllä törkeästi ennakoi eli ei malta tulla rehellisesti ohjaukseen, vaan tietää tasan tarkkaan heti sylkkäriä aloittaessani, että aion kuitenkin kääntää sen hypylle ja se livistää ohjauksesta. Tehtiin ihan siis käteen namittaen sylkkärissä ohjaukseen tulemista ja nämä nyt tehotreeniin!
-Väsymys alkoi näkyä hyppäämisessä - vikalla vedolla takaakierroissa rimat alkoi tippua ja näki hyppäämisestä, että Jippi ei vain enää jaksanut. Muutoin ei rimoja pudonnut treeneissä lainkaan, joten nämä meni kyllä nyt aika puhtaasti väsyn piikkiin (onhan se 40 min  - 4 x 10 min - aika pitkä aika treenata.....

Epämukavuusalueelle joutuminen tuli tarpeeseen

Viime sunnuntain NAS-pilottileiri (jossa olin siis taas tuuraajana) ansaitsee ihan oman postauksen, koska se antoi niin hurjasti ajateltavaa. Eli täältä pesee.

Ensimmäisenä vuorossa Leena Inkilän kontakti- ja keppitreenit, jossa kellotettiin kunkin esteen suoritusta ja katsoen, miten nopeuteen vaikuttaa se, että vedätänkö Jippiä vai jäänkö taakse. Puomilla suoritusnopeus oli vedättämällä parhaimmillaan 1,98 s ja taakse jäämällä muistaakseni joku 2,1 s (saan tarkat ajat tietoon myöhemmin, kun en ottanut niitä suoraan treeneissä ylös). Ei siis nopeudessa suurtakaan eroa, mutta huomasi, että Jippi ihan aavistuksen vinotti kontaktilla silloin, kun jäin taakse. Ei hurjasti, mutta kuitenkin selvästi. Tähän saatiin hyviä vinkkejä eli lähdetään nyt työstämään sitä suoraan etenemistä huolimatta minun sijainnista. Olen eteen fokusoimista treenannut puomilla oikeastaan lähinnä siten, että olen käyttänyt etupalkkaa silloin, kun jään selvästi taakse. Jippi kuitenkin herkästi jää kiinni palkkaan eli suoritus hidastuu, jos palkka on näkyvillä. Näkyvän palkan häivyttäminen tuntuu lisäksi jotenkin haatavalta, joten saatiin onneksi uudet ohjeet. Nyt siis tehdäänkin treeniä niin, että juoksutan Jippiä alkuun ihan vain pelkkää alastuloa niin, että jään itse siihen lähtökohtaan paikoilleni ja odotan, että Jippi etenee 2on2offiin ja katse on eteen. Tästä sitten heitän palkan Jipin eteen ja vapautan sesn palkalle. Ja sitten samaa aletaan tehdä kokonaisella puomilla eli taas seison itse selvästi takana ja annan Jipin tarjota oikeaa asentoa kontaktilla ja katseen suuntaa eteen. Tämänlaistahan treeniä tehtiin silloin, kun vasta opeteltiin puomia, mutta jotenkin kummasti on unohtunut kokonaan tämän treenaaminen sitten, kun saatiin puomi ratakuntoon. Myöskään keinulla nopeudessa ei ollut juuri eroa (kesti noin 1 s) huolimatta siitä, olenko edessä vai takana, mutta vinous oli jopa huomattavampaa kuin puomilla silloin, kun jäin taakse. Eli samoja treenejä sitten myös keinulle - tosin Leena sanoi, että todennäköisesti ongelmaan puuttuminen puomilla parantaa automaattisesti myös keinun suoritusta.

 A:lla ei tehty taakse jäämistä ollenkaan, koska kerroin kisoissa ilmenneistä ongelmista tämän suhteen ja saimmekin sen sijaan treenivinkkejä tähän. Lisäksi myös vedättäessä Jippi nyt teki aika kontaktin yläosaan osumat, vaikkakin kyllä selvästi osui. Myös tähän saatiin treenivinkkejä, jotta saataisiin aavistuksen alemmas sitä osumakohtaa. Tavoitteena ei suinkaan ole saada osumakohtaa keskelle kontaktipintaa, vaan ihan vain sen verran alemmas, että edes "vahingossa" tai huonolla lähestymisellä se laukka ei kutistu niin, ettei se sitten osuisikaan. Kepeillä myöskään ei ollut selkeää eroa nopeudessa huolimatta minun sijainnista - huippua! Tosin kepeillä Leena bongasi, että Jippi joutuu tekemään aika paljon töitä, jotta saa rytmin säilytettyä loppuun asti eli voi olla, että se on esim. sen verran toispuoleinen, että se ponnistaa toisella puolella voimakkaammin kuin toisella ja tämä näkyy sitten pienenä rytmin hakemisena kepeillä. Saatiin vinkiksi videoida keppisuorituksia edestä/takaa ja katsoa hidastettuna, että onko se symmetrinen molemmin puolin keppejä.

Tokana vuorossa oli ohjaajan fysiikkatreenit. Alkulämppänä oli vanhaa kunnon hippaa, mutta niin, että alueena oli vain pienehkö neliö ja hipaksi jäi aina, jos hippa onnistui koskemaan kädellä selkääsi. Eli tässä korostui peruuttavat liikkeet ja nopeat suunnanmuutokset ja näin treenattiin siis niitä liikkeitä, joita agissakin tulee paljon tehtyä. Lämpän jälkeen oli hauska versio viivajuoksusta. Juostiin tötsien välejä aina niin, että juostiin kaksi väliä eteen ja yksi taakse, kunnes päästiin tötsärivin loppuun, mutta lisämausteena oli se, että kuvioon otettiin mukaan "koira", joka oli siis ihminen, joka koiran tavoin juoksenteli ohjaajan ympärillä ja oikein yrittämällä yritti päästä tötsien välejä juoksevan "ohjaajan" selän taakse. Ja puolestaan ohjaajan tehtävänä oli pitää tämä "koira" koko ajan näkökentässään ja rintamasuunta "koiraa" kohti. Ei muuten ollut ihan helppoa koko ajan keskittyä siihen, ettei "koira" huku ja samalla sitten kuitenkin pystyä juoksemaan niitä kaksi eteen-yksi taakse-kaksi eteen-yksi taakse välejä. Hieman meinasi mennä sekaisin, että montako väliä tulikaan juostua :D Ja vikaksi vielä oli agia ohjaten toisia leiriläisiä eli saatiin jokainen oma ratapiirros, jossa oli tarkoitus tehdä siivekkeitä kiertämällä annettu rata ilman, että ohjataan missään vaiheessa takaa. Koirana toimiva treenikaveri sitten yritti olla mahdollisimman nopea ja suorittaa ohjaajan ohjausten mukaista rataa tietämättä todellista ratapiirrosta. Oli hauskaa ja hyödyllistä treeniä. Noissa treeneissä saa aina perspektiiviä siihen, että minkälaista se koiran homma siellä agiradalla on. Ei helppoa lainkaan ja ihan käsittämätöntä, miten ne pystyy tehdä käännöksiä niin älyttömän nopeasti, kun meillä ihmisillä ne siivekkeenkierrot on kyllä ihan hirveän vaikeita suorittaa ilman, että vauhti merkittävästi putoaa.

Iltapäivän treeneissä oli ensin vuorossa Teemun ratatreeni. Radalla oli useita potentiaalisia putkiansoja ja kerroinkin sitten heti alussa tämän huolenaiheeni Teemulle. Kerroin siitä, että meillä on tullut jonkinasteinen ongelma siitä itsenäisestä putkiin irtoamisesta. Kuulosti todella lohduttavalta, ettei tämän ongelman tarvitse olla valtava ongelma, kun tosiaan asiaa auttaa se, että vain erottelee koiralle riittävän selkeästi, että milloin sinne putkeen halutaan mentävän ja milloin ei. Hyvä esimerkki tulikin sitten kesken treenin, jossa piti hypyltä irrottaa koira aika kauas putkeen, jonka vieressä oli kepit. Ratapiirroksessa tämä putki siis numero 18. Itsellä oli kiire ohjaamaan hyppyä 19, joten tein hätäsen ohjauksen about kohti putkea ja oletin, että se sillä lähtee irtoamaan putkeen. No ei irronnut, vaan lähti hakemaan kepeille. Ja toistin vielä saman mokan, vaikka oli sanottu juuri, että muista huolellinen ohjaus putkeen. Ja kun tämän saman toistin ja kysyttiin, että no teitkö muka huolellisen ohjauksen putkeen, niin vastasin jotakuinkin, että no en tehnyt, koska olen tottunut, ettei Jippi tarvitse niin kauhean selkeää ohjausta putkeen, kun se irtoaa sinne joka tapauksessa. Ja nämä sanat sanottuani ääneen tajusin, että aletaan olla ehkä ongelman ytimessä. Siis ohjaan sinne päin ja oletan, että sen myötä Jippi tajuaa irrota putkeen ja sitten toisaalla olen kauhean ymmälläni, että miksi se hakee ylimääräisiin putkiin, vaikken sinne ohjannut. Pienestä, mutta sitten kuitenkin niin suuresta asiasta kyse. Nyt siis minun itseni on tehtävä selkeä ero omiin ohjauksiini putkien kanssa. Lakkaan huitasemasta vähän sinne päin halutessani Jipin putkeen (vaikka se useimmiten tällä hetkellä sinne irtoaisikin) ja alan kertomaan sille selkeämmin, kun haluan sen putkeen. Jos Jippi oppii luottamaan, että putkeen ohjaus on aina selkeä, niin ehkä sen ei tarvitse tehdä niitä omatoimisia valintoja mennä putkeen, kun se voi luottaa siihen, että mikäli minä sen sinne putkeen haluan, niin kyllä minä sen sille selvästi sitten kerron.

Ehdittiin radalla esteelle 20 treenin aikana. Eniten aikaa vierähti kohdassa 7-9. Todella herkästi meinasi käydä niin, että kiirehdin itse kasin takaakierto-ohjauksen kanssa ja Jippi pääsi hyppäämään jo seiskan pitkäksi ja siitä oli hankalaa saada ohjattua takaakiertoon kasille. Ja sitten, kun sain takaakierron tehtyä (alkuun Jippi ajautui siis kasin etupuolelle) jäin ihan liiaksi aikaa odottelemaan, enkä meinannut millään ehtiä päällejuoksussa tarpeeksi edelle niin, että olisin ehtinyt tekemään 8-9 väliin japanilaisen. Lopulta saatiin tämäkin onnistumaan, mutta mitenkään kovin luontevasti se japski ei kyllä itseltäni tuohon irronnut, kun esteiden väli oli niin pieni, että sokkarit piti kääntyä just oikeaan aikaan tai muuten homma ei toiminut. Tämän jälkeen tulikin kohta, jossa olin aivan varma, ettemme onnistuisi nimittäin olin melko varma, että Jippi juoksisi putkeen 18 tuossa, kun yritän saada sen kymppiputkesta kepeille. Kertaakaan Jippi ei kuitenkaan eksynyt putkeen, vaan haki joka kerta kepit oikein! Keppien loppuun tehty päällejuoksukaan ei ollut ongelma, kunhan vain rohkenin lähteä ohjaukseen tarpeeksi ajoissa, enkä jäänyt odottelemaan, että Jippi ehtii vikaan väliin ennen päällejuoksemista. Keinulle tuli hyviä pysähdyksiä radan osana - jes! Seuraavaksi sitten päädyttiinkin tuohon kohtaan, josta jo yllä kirjoitinkin eli pätkään 15-20. Alkuun tosiaan yritin huitoa sinne putkeen 18 päin ja itse kirmata jo leijeröimään keppejä ja vastaanottamaan Jippi putkesta hypyn 19 taakse, mutta muutettiinkin lopulta suunnitelmaa ja tein hypylle 17 takaakierto-saksalaisen ja juoksin tekemään sokkarin 18-19 väliin. Tämä toimi hyvin, vaikkakin meinasin taas jäädä varmistelemaan päällejuoksua tossa hypyllä 17 ja vähän tuli kiire saksalaisen kanssa...

Vikana treeninä oli sitten treeni, joka tavallaan meni ihan älyttömän surkeasti, mutta joka sitten toisaalta myös opetti hurjasti. Tehtävänä oli opetella yhdelle ratapohjalle kolme erilaista noin 14 esteen rataa (pelkkiä hyppyjä). Olin edellisissä treeneissä vika suorittaja, joten tuli kiire opetella näitä kolmea rataa ja ahdisti jo pelkästään se, ettei radat pysyneet päässä millään. Sitten, kun kuulin tehtäväksiannon, ahdisti vielä enemmän. Tarkoituksena oli aloittaa ekasta rataversiosta ja edetä aina niin pitkälle kuin pääsi virheettä. Jokaisesta virheestä joutui radan alkuun takaisin ja kerrallaan oli 40 s aikaa yrittää. Me päästiin ekalla yrityksellä johonkin esteelle 10, mutta koska ekan radan teema oli välistävedot ja takaakierrot, niin jumahdettiin sitten siihen kohtaan, jossa piti tehdä monta peräkkäistä takaakiertoa (on minun heikoin ohjaustekniikka). Jouduttiin alkuun aina vain uudestaan ja kellon käyminen aiheutti ihan hurjaa hätiköintiä. Hosuin, sähläsin, kiirehdin, enkä pitänyt esim. lähdön kriteereistä kiinni, kun oli sellainen olo, että äkkiä nyt, ettei meidän neljäkymmentäsekuntinen ehdi kulua loppuun. Mutta ehtihän se ja koska ei päästy sitä rataa loppuun, niin seuraavalla kierroksella oli edessä homman alkaminen ihan alusta uudestaan.

Tätä tehtiin yhteensä muistaakseni neljä kierrosta ja muut viisi ryhmäläistä etenivät kierros kierrokselta niin, että saivat kaikki lopulta kaikki kolme rataa tehtyä. Minä ja Jippi kokemattomimpina ja osaamattomimpina sitten räpiköitiin kierroksesta toiseen sen ekan radan jälkeen, eikä päästy siirtymään seuraavaan, koska homma tyssäsi aina viimeistään esteelle 12. Tämä oli kohta, jossa en oikeasti tiennyt miten voitaisiin selvitä puhtaasti. Takaakiertoon olisi pitänyt pystyä aiemmalla esteellä lähettää paljon kauempaa, mutta koska emme sitä taitoa vielä hallinneet, niin jatkon ohjaaminen oli ihan tuhoontuomittu yritys. Ennen vikaa kierrosta itseä nolotti, kun kaikki muut pääsivät leikiten pidemmälle ja me vain kierroksesta toiseen yritettiin ja yritettiin sitä samaa kohtaa. Oli sellainen fiilis, että voisin vajota maan alle ja samalla oli hirveän huono mieli siitä, että unohdin jatkuvasti radalla palkata koiran, kun oli vain sellainen olo, että äkkiä täytyy palata takaisin lähtöön yrittääksemme uudestaan. Jouduin ennen vikaa kiekkaa menemään ulos Jipin kanssa ja puremaan hammasta, ettei luovuttajafiilis ottanut valtaa. Halliin palattiin sitten uudella asenteella ajatellen, että mitä sitten, jos emme pärjää yhtä hyvin kuin muut ryhmän koirat. Ei me oltu leirillä kilpaillaksemme, vaan oppiaksemme. Ja tämä treeni totta vie opetti minulle paljon - mm. sen, että se tsemppifiilis katoaa minulta kyllä ihan uskomattoman helposti tuollaisissa tilanteissa, joissa pitäisi toimia pienen paineen alla. Lisäksi näin sen, että keskittymiseni hävisi sen siliän tiän, kun treeni ei ollutkaan vain treeni, vaan hommasta tuli kisamaisempi. Ja silloin kuvioihin tuli myös Jipin huuto. Se piti samaa kirkuvaa huutoa kuin kisoissa ja jota ei puolestaan treeneissä ikinä kuulu. Eli minun hätiköivät ohjaukset ja hosuminen sai Jipin samaan moodiin kuin kisoissa.

Vikalle kierrokselle mentiin sitten rauhallisina ja ajattelematta muita - mikä oli helppoa senkin puolesta, että muut olivat jo suorittaneet oman osuutensa onnistuneesti eli saivat kaikki kolme rataa maaliin asti puhtaasti. Me vikalla kierroksellakin edelleen taisteltiin samojen kohtien kanssa, mutta nyt saimme neuvoja siihen, miten kohta kannattaisi suorittaa ja saimmekin lopulta onnistumisen. Ja mikä hauskinta, Jipin huutoa ei ilmennyt vikalla kierroksella!

Näiden kierrosten jälkeen saatiin tehdä vielä ohjatusti jotain tiettyjä kohtaa ja minä halusin pureutua takaakiertoihin, jotka olivat siinä radalla olleet se, mikä esti onnistumisen. Treenattiin siis ihan parilla esteellä takaakiertoon irtoamista ja sain hyvän muistutuksen, että Jippi kyllä irtoaa takaakiertoihinkin hyvin, kunhan itse ohjaan selkeästi ja rauhallisesti. Tarkoittaa siis sitä, että ihan turhaan radoilla ajaudun ihan esteeseen kiinni tekemään takaakierto-ohjausta, kun voisin jäädä kauemmaksi ja tällä tavoin vahvistaa sitä takaakiertoon irtoamista ennestään.

Saatiin paljon eväitä jatkoon eli oli kyllä ihan huikean hyvä treeni tämä vikakin, vaikka meinasi välillä jo olla itkupotkuraivarin ainekset kasassa. Siis itseni takia, ei suinkaan koiran! Jippihän teki tuossakin treenissä hurjan hienosti töitä ja tsemppasi hyvin, vaikka tosiaan minä huono ohjaaja menin unohtamaan koiran palkkaamisen.....

Pakkaskelit rajoittaa treenaamista

Lunta ja pakkasta on riittänyt, mutta nyt jo on löytynyt oikea tapa selviytyä näistä keleistä! Hugo on pudottanut ihan urakalla turkkia, mutta siltikin villaa on tarpeeksi pitämään koira lämpimänä ihan isommillakin pakkasilla. Sillä ei siis ole joutunut pitämään takkeja ulkoillessa missään vaiheessa (niin kuin ei aiempinakaan vuosina). Sen sijaan Hugon tassut ovat hyvinkin herkät kylmälle eli jo siinä -12 pakkaseen tietämillä pitää laittaa tosuut jalkaan. Jippi sen sijaan ei palele tassuista, ei edes -20 pakkasilla. Sillä kuitenkin on sen verran ohut turkki, että sillä olen pitänyt takkia, jos pakkasta on selkeästi yli 10 astetta. Toiselle siis tossut ja toiselle takki ja näillä on pärjätty pahimmatkin pakkaset. Toki kovimmilla pakkasilla ollaan tehty lyhyempiä lenkkejä ja olen sitten aktivoinut koiria muulla tavoin, kuten doboilemalla tai treenaamalla kotona tokoa/rallya. Tässä lyhyt video yhdeltä lumiselta lenkiltä. Näkyy hyvin se, että Hugo mielellään pysyisi polulla, kun taas Jippi nauttii täysillä hangessa poukkoilusta (mikä muuten on omiin käsiin tuntunut jumeina "laukka- ja pomppulihaksissa").

Viime lauantaina ei ollut ollenkaan noita HSKP:n tokoja, mutta sunnuntaina käytiin I-HAH:n tokoissa tokaa kertaa. Tällä kertaa Jippi otti selvästi iisimmin siellä hallissa eli ottanut häiriötä ympäröivistä äänistä tms. Myöskään edellisellä kerralla esiintyneet piippailut oli jäänyt pois eli ehkä nekin johtui siitä, että Jippi otti silloin häiriötä ympäröivästä hälinästä. Treenit alkoi 2 min paikkamakuulla, jossa käytin etupalkkaa ja pidempää etäisyyttä (varmaan n. 20 m).Käskytykset sujuivat hyvin eli meni maahan omasta käskystä ja nousi omalla. Hyvä Jippi! Meinasi tosin istumaan-käskyllä rynnätä jo etupalkalle (yleensä aina palatessani koiran luokse, otan etupalkan mukaani juurikin tästä syystä, mutta nyt unohtui). Paikkamakuun jälkeen tehtiin heti perään istumiset ja viimeksi tosiaan tämä oli meille hankalaa. Nyt halusin kuitenkin tehdä istumisenkin muiden kanssa ja testata, miten etupalkka toimii istumisessa. Itse epäilin, että se saattaisi "imeä" Jippiä maahan, mutta toisin kävi. Etupalkka toimi hienosti eli Jippi fokusoi eteenpäin, pysyi rauhallisena ja istui olematta levoton minuutin ajan. Toimii kyllä huikean hyvin Jipillä juuri sitä oikeanlaista fiilistä ja mielentilaa tuomaan noihin paikkiksiin!

Tehtiin toisella treenipisteellä taas liikkeiden yhdistämistä ja valitsin noudon ja luoksetulon seisomaan pysäytyksellä. Tein näitä jo ennen meidän vuoroa ja oli kyllä haastavaa noiden stoppien kanssa. Olen tehnyt seisomaan pysäytystä taakse lentävällä palkalla ja tämä on aiheuttanut nyt sen, että Jippi ennakoi hurjan voimakkaasti sitä palkan lentämistä eli lähtee kutsulla vähän minusta katsottuna oikealle valumaan ja käskyllä pysähtyy kyllä melko täpäkästi, mutta todella vinoon eli nenä kääntyy jo palkan lentosuuntaa ennakoiden. Saman Jippi teki sitten siinä, kun tehtiin tätä ohjatusti. Oli puhetta, että voisi tehdä enemmän palkkailua nyt siihen pysäytykseen (ei lennättämällä, mutta voisikohan esim. etujalkoihin heitettävä nami toimia?) ja lisäksi sain vinkiksi tehdä paljon läpijuoksuja niin, että päästään eroon siitä ennen käskyä vinoon hilautumisesta.

Odotellessa treenasin myös noutoa niin, että heitin kapulan ja menin itse lähelle kapulaa, josta lähetin Jipin kapulalle ja avustin vartaloavuin Jippiä kaartamaan kapulan taakse. Teki aika kivoja kaarroksia kapulan taakse ja tarttui nätisti kapulaan. Tämä ei kuitenkaan sitten ihan siirtynytkään siihen ohjattuun kokonaiseen nouto-liikkeeseen :D Lähetin Jipin noutamaan ja se eteni vauhdikaasti. Näytti siltä, että se oli rynnimässä suoraan kapulalle, kunnes muisti, että pitikin mennä taakse ja se päätyi loikkaamaan kapulan yli ja sitten ottamaan kapula takaisintulomatkalla. Ei mennyt siis ihan niin kuin Strömsössä, mutta elättelen toiveita, että tuo tarkoittaisi sitä, että Jippi alkaa sisäistämään sitä, että kapula pitää napata takaa, eikä sinne kapulalle saa rysäyttää täysillä (jolloin kapula on yleensä siis singonnut eteenpäin ja Jipin mielestä se on ollut hurjan hauskaa!).

Toisella treenipisteellä tehtiin zetaa eli jääviä. Koska Jippi ei vielä olsaa kunnolla istumista (siis ilman apuja), niin tehtiin kokeenomaisesti ällänä makuu ja seisominen. Ensimmäiseksi tuli maahanmeno. Jippi kouluttajan mukaan reagoi kyllä käskyyn nopeasti (ei siis hiippaillut perään), mutta maahanmeno tapahtui hieman vaiheittain eli ei pudonnut suoraan maahan. Tähän saatiin vinkiksi tehdä vauhtimaahanmenoja niin, että hetsaan esim. lelulla ja "lennosta" käskytän reiluin käsiavuin maahan ja palkkaan heti oikeasta toiminnosta. Maasta seuraamaan lähteminen sujui sen sijaan oikein mallikkaasti. Seisomaan pysähtyi kuulemma tosi täpäkästi, eikä hiippaillut yhtään. Olin palaamassa liikkuroinnin mukaisesti koiran taakse, kunnes muistin, että nämä seisomisen taaksemenot oli ne, mitkä oli nyt työn alla ja sitten lennosta totesinkin, ettei me tehdäkään tätä ihan kokeenomaisesti :D Skipattiin siis se loppuosa ja siinä pähkäillessä Jippi ehtikin jo liikuttaa etutassujaan sivulle. Käskytin uudestaan seisomaan ja nätistä asennosta palkkasin ja vapautin. Tehtiin istumista yksittäisenä. Ensin jäi kiinni edelliseen liikkeeseen eli tarjosi seisomista. Johtui kylläkin ehkä myös siitä, että itselläkin meinasi tulla "seiso"-käsky ja suusta pääsi siis "sssistu". Tokalla kerralla istuminen sujui nätisti pienellä käsiavulla. Saatiin vinkkejä siihen, miten häivyttää käsiapua ja sain neuvoksi myös sen, että naksuttelen sitä istumista, kun nyt herkästi kehun ja palkkaan vasta, kun Jippi on istunut hetken eli saisi olla enemmän arvoa nyt sillä istuutumisella kuin sillä istumassa odottamisella (kun se ei ole se haastava osuus).

Jipin kanssa ollaan agilityssa päästy nyt siihen vaiheeseen, että kaikkia esteitä tehdään jo radan osana! WUHUU! Keinun ja A:n jälkeen olen usein vielä palkannut, mutta viimeksi teki hienoja keinuja ilman palkka-apuja eli ei tullut lentokeinuja ja A:kin treeneissä meni radan osana rennosti, vaikka itse kylläkin olin jännittynyt kuin mikä, kun tehtiin sitä A:ta ekaa kertaa ratatreeneissä :D Vielä on matkaa siihen, että nuo kaksi estettä sujuisi radan osana ilman, että minun toiminta muuttuu ja vielä pitäisi harjoitella myös käännökset noiden esteiden jälkeen - nyt vielä ollaan jatkettu esteeltä suoraan ja palkattu eteenpäin eli tiukat käännökset on vielä varmasti haastavia.

Olin keskiviikkona pitkästä aikaa Jennan Caloanderin koutsaamissa treeneissä ja voi vitsit oli taas kivaa! Rata näytti tältä:

(c) Jenna Caloander

Tehtiin ensin pätkää 1-4 ja lähdettiin hiomaan kaukaa ohjaamista eli tavoitteena oli, että ohjaaja voi mennä kolmos- ja neloshyppyjen väliin kutsumaan koiran. Aloitettiin kakkosen ja kolmosen välistä niin, että ohjasin Jipin paikoillani ollen ykkösen ja kakkosen yli. Jippi haki molemmat esteet hyvin pelkillä rintama- ja käsiavuin ja palkkasin kakkosen taakse. Seuraavaksi tehtiin sama, mutta niin, että olin jo kolmosesteen siivekkeen kohdalla. Toimi hyvin. Seuraavaksi meninkin kolmosen taakse tekemään kolmen esteen serpentiini kauko-ohjauksin ja taas kerran Jippi kyllä haki hienosti esteitä, mutta minulla sen sijaan oli hieman haasteita muistaa, että miten päin se kolmoseste pitikään ohjata :D Koska kolmosen jälkeen oli tarkoitus tehdä valssi, aloin ennakoida valssin tekemistä ja jäi kolmonen ohjaamatta, jolloin Jippi valui kolmosen väärälle puolelle. Kunhan vain sain oman ohjaukseni rauhoitettua, niin homma toimi. Lopuksi liitettiin vielä mukaan neloshyppy. Pakko on kyllä sanoa, etten ihan heti treeniradan nähdessäni uskonut, että pystyttäisiin tuo kohta suorittamaan kauko-ohjauksin. Eikä muuten ihan heti uskaltaisi myöskään kokeilla moista kisatilanteessa :P

Seuraavaksi siirryttiin treenaamaan pätkää 5-12. Kutoselle tehtiin poispäinkäännös ja siinä oli sitten taas kohta, jonka uskoin epäonnistuvan. Ihan siitä syystä, että itselleni poispäinkäännös on jotenkin kauhean vaikea rytmityksen suhteen ja toisaalta eipä niitä ole tullut Jipin kanssa juurikaan tehtyä. Ekalla yrityksellä rynnin liian lähelle ja ajoitus oli pielessä, mutta tämän jälkeen alkoi homma toimia, eikä sitten enää tullutkaan virheitä poispäinkäännössä. Pitää ehdottomasti nyt uskaltaa ottaa se säännöllisempään käyttöön! Seiskalle tehtiin pakkovalssi ja kasin jälkeen sokkari. Tuntui haastavalta saada Jippi seiskalta kääntymään kohti kasia, kun itsellä oli sellainen fiilis, että on kiire ja tästä johtuen unohdin koiran ihan tyystin taakse ja se sitten ehti pari kertaa valkata 19. putken väärän pään seiskan jälkeen (ei mitenkään kovin yllättävää, kun kyseessä on Jippi, joka kohtalaisen mielellään menee putkiin ;) ). Tähän auttoi kuitenkin ihan vain se, että muistin katsoa, missä se koira menee ja että sanoin Jipin nimen hypyn seiska kohdalla. Yllätyin todella, että pelkkä rauhallinen "Jippi" riitti siirtämään Jipin fokuksen putkesta minuun, kun yleensä putkiansat ovat tuntuneet ihan mahdottomilta. Pidemmälle ei ehdittykään, mutta tulipahan treenattua kaksi meille haastavaa pätkää ja saatiin hyviä onnistumisia, joten kotiuduin treeneistä hymyssä suin :) 

Hugon kanssa on doboiltu, mutta muuten treenailut ovat olleet ihan harmillisen vähällä. Tulee oikein huono omatunto, kun toinen niin kauhean mielellään haluaisi tehdä jotain, mutta koska ulkona kelit ei oikein ole sallineet treenaamista, niin treenaamiset ovat olleet vain kotitreenailua. Onneksi viikon päästä alkaa hajuerottelutreenit (tosin eka kerta on luento), niin tulee Hugolle ohjattuja treenejä :) Rally-tokossa haluaisin kovasti korkkaamaan AVOa, mutta epäilyttää, kun ne vasemmalle käännökset eivät vain ota parantuakseen.... Pitäisi myös mennä treenaamaan hallille kylttien kera ennen koetta, jotta tulee vähän aidompaa tuntumaa koetilanteeseen. Nyt ollaan omatoimitreenailtu kotipihassa/lenkillä talvikauden ajan, joten voi olla, että Hugo olisi taas koetilanteessa vähän turhan innoissaan, jos ei olisi yhtään hallitreeniä alla :D

EDIT: Treenailtiin äsken Hugon kanssa olohuone-rallya. "Kieppi" ja "pyöri" toimii nyt jo ihan pienellä käsiavulla eli edistystä on tullut etenkin tuon myötäpäivään pyörimisen kanssa! Treenattiin myös vasemmalle kääntymistä (taas....) ja minusta tuntuu, että Hugo on oppinut katsomaan suuntaa minun rintamasuunnasta. Olen aina auttanut sitä tosi voimakkaasti vartaloavuin eli oma yläkroppani kääntyy käännöksissä aika paljon ja nyt tuntuu, että Hugo katsoo yläkroppani asennosta, että missä kulmassa sen tulee olla vasemmalle kääntyessä. Toisin sanoen, jos suoristan rintamasuunnan, Hugo kääntyy tosi viiveellä. Alettiin nyt vahvistamaan käskyä "vasen" tekemällä kääntymisiä niin että Hugo on edessäni etutassut tasapainotyynyllä ja pyydän siitä käskyllä "vasen" Hugon kääntymään. Alkuun tarvitsu pienen avun eli siirrän omaa dijaintiani hugoon nähden vinkaten, että sen pitäisi askeltaa takaosalla, mutta vähitellen on tarkoitus häivyttää ylimääräiset avut ja saada Hugo askeltamaan takaosalla pelkällä "vasen"-käskyllä. Yritetään nyt tehdä pieni pätkä tätä treeniä päivittäin ja katsotaan josko alkaisi sujua!

Arki alkoi, muttei haittaa!

Niin jäi taakse neljän viikon kesäloma, kun maanantaina aamulla suuntasin taas Viikkiin työpaikalle. Töihinpaluu ei kuitenkaan tuottanut minkäänlaisia tuskailuita eli ei ahdista, vaikka arki alkoi :) Arki on alkanut siinäkin mielessä, että treenit ovat nyt palanneet kesätauolta, mikä onkin sitten tosi kivaa! Rally-tokot alkavat vasta ensi viikolla, mutta agit jatkuivat jo viime viikolla. Heinäepisodin takia ei päästy 27.7. maanantaina vielä Jipin kanssa jatkoryhmän treeneihin, muttamuuten päästiinkin jo viime viikolla treenailemaan.

Keskiviikkona 29.7. oli peko-ryhmällä vuorossa rauniotreenit. Vain minä ja toinen kouluttajista oli paikalla, joten treenit olivat pienimuotoiset, mutta kuitenkin hyvät. Toinen treenaaja meni Jipille kolme kertaa peräkkäin piiloon ja teemana oli tunkeutuminen eli kaikki piilot olivat sellaisia, että Jippi joutui menemään raunioihin vähän syvemmälle ennen kuin löysi maalimiehen. Jippi kulkee melko reippaasti epävakaissa tiilikasoissa, eikä arastele jalan alla vieriviä kiviä tms. Kuitenkin tunkeutumiset piiloihin, jotka ovat sen alapuolella eli joihin se joutuisi pudottautumaan alustan ollessa vieläpä epävakaa tai liukas, ovat Jipille selvästi hankalimpia. Tunkeutumistreenit ovatkin siis sille todella hyviä! Hienoa on kuitenkin, että vaikka välillä siitä näkee, että sitä vähän jänskättää, niin se ei koskaan lopeta työtään. Se jatkaa yrittämistä ja etsii vaihtoehtoisia reittejä ja jos sellaista ei löydy, niin jostain sitten kerää rohkeutta uskaltaakseen sitä jännittävää reittiä maalimiehelle. Nenä sillä tuntuu raunioilla toimivan hyvin eli lähettäessä se lähtee lähettämääni suuntaan ja bongaa hajun yleensä jo etäältä ja etsii maalimiehen hajun perusteella innokkaasti. Sitten vielä vain pyritään kerryttämään lisää rohkeutat tosiaan alaspäin tunkeutumisiin, ja uskonkin, että sitä vähitellen tulee treenien myötä.

 Torstaina 30.7. Jipillä olikin sitten tuplasti agia. Jippi oli ensin tuuraamassa yhdessä ratavalmiit-ryhmässä, jossa teemana mm. leijeröinti. Meille kaikista huikeinta oli se, että teimme ensimmäistä kertaa kepit radan osana, vaikkakin tehtiin vasta kuutta keppiä. Ennen keppejä olisi ollut A, joten aloitin lähettämällä suoraan kepeille. Pari kertaa palkattiin keppien jälkeen, mutta sen jälkeen jatkettiin kepeiltä eteenpäin. Entistä haastavampaa tästä teki se, että keppien loppuosan aikana leijeröitiin puomi eli ohjasin kepit loppuun puomin toiselta puolen ja lähetin myös toiselta puolen puomin Jipin kepeiltä putkeen. Tämä ei tuntunut kuitenkaan tuottavan ongelmaa, sillä Jippi lukitsi putken hyvin kepeiltä ja minuun vilkuilematta jatkoi rataa.

Treenien jälkeen oli tunti taukoa ja sen jälkeen treenattiin vielä kouluttajaryhmän treeneissä, joissa kouluttajana on Maiju Korhonen. Alunperin kyseiseen ryhmään olen ilmoittanut Hugon, mutta koska Hugo on saikulla, käy Jippi nyt noissa treeneissä sen sijaan. Vähän myös pohdin, että saatan tehdä Hugon saikun päätyttyä ainakin jonkin aikaa niin, että käynkin maanantain jatkotreeneissä Hugon kanssa ja kouluttajatreeneissä Jipin kanssa, sillä Hugon kanssa agi pitää kuitenkin aloittaa pitkän tauon jälkeen taas varovaisesti ja näin ollen saisin kouluttajatreeneistä ehkäpä paremmin irti Jipin kanssa. Mutta täytyy nyt vielä miettiä....

Mutta tosiaan nämä toiset treenit sujuivat myös hyvin varsinkin, jos ottaa huomioon, että juuri meidän treenivuorolla tuli vettä aivan kaatamalla. Jippi teki kaatosateesta huolimatta hyvin töitä ja keskittyi hienosti - sateen häiritsemisen näki vain palkatessa, sillä Jippi juoksi joka kerta lelu suussa putkeen leikkimään :D Ei mikään tyhmä typy...! Treeniradalla päästiin tekemään isoja kiihdytyksiä, joita seurasi "kääntöä ja vääntöä" eli päästiin oikein urakalla treenaamaan omaa rytmitystä. Me tehtiin radasta pätkää 1-12, mutta siinäkin oli ihan reippaasti treenattavaa, kun kokeiltiin useampaan kohtaan pariakin eri ohjausta. Kolmoselle tein pakkovalssin, mutta vitoselle kokeiltiin sekä takaakiertoniistolla siivekkeen ympäri pyörittämistä että viskiä. Kasille kokeilin peruskäännöstä, mutta käännös valui niin pitkälle hypyn jälkeen, että päädyin tekemään vastakäännöksen ja toimi selvästi paremmin jatkoa ajatellen. 9-10 väliin tein persjätön ja hypyn 11 ohjasin sylkkärillä. Hienosti Jippi jaksoi treenata toisetkin treenit läpi ja olin kyllä illalla yhtä hymyä, kun takana oli kahdet superhyvät treenit :)

Agitreeneissä muutoin ollaan treenailtu nyt Jipin kanssa omatoimisesti sekä keppejä että puomeja. Keppitreenejä ei nyt enää tehdä yhtä säännöllisesti (loman aikanahan tehtiin useita kertoja viikossa keppejä), eikä ole tarkoituskaan, sillä nyt ollaan saatu kepit siihen vaiheeseen, että Jippi pujottelee 12 keppiä. Lähetyskulmasta johtuvat aloitusmokat ovat nyt selvästi vähentyneet, mutta nyt on esiintynyt välillä sellaista, että Jippi tulee kepeille liian kovaa, eikä taivu tokaan väliin. Tämän se useimmiten korjaa seuraavalla toistolla eli eiköhän se opi vähitellen arvioimaan, että kuinka paljon sen pitää koota itseään kepeille tullessa. Lopetusvirheitä ei ole nyt oikeastaan ollenkaan esiintynyt (KopKopKop) ja olen yhdistänyt nyt liikehäiriötä suorituksiin. Vielä en ole tehnyt tosi rajuja vedättämisiä kepeillä, mutta hiljalleen on tarkoitus kasvattaa häiriön määrää. Ja sitten tosiaan vielä olisi tehtävänä yhdistää 12 keppiä radan osaksi - nythän tätä ollaan tehty vasta kuudella kepillä ja silloinkin suoritus on alkanut kepeiltä.

Puomitreeneissä ollaan siirrytty pöydän nojaan nostetuista ylös- ja alasmenosta kokonaiseen puomiin. Tämä tehtiin ensin niin, että käytiin Ojangossa tekemässä "vauvapuomia", joka on siis matala ja normaalia leveämpi. Kun Jippi ei näyttänyt jännittävän sitä, teimme Kivikossa normaalia puomia, joka oli kuitenkin laskettu niin, että se oli ehkäpä vajaan metrin korkuinen. Sillä Jippi selvästi ekalla suorituskerralla arasteli eli vähän niiasi puolivälissä ja kulki jäykästi. Tokalla kerralla oli jo kuitenkin selvästi rennompi ja lopulta sitten laukkasikin sitä jo oikein letkeästi. Pysäytykset olivat nyt hyviä eli pysähtyi joka kerralla oikeaan paikkaan ja vapautui vasta käskyllä, vaikkakin kovasti se siellä alastulolla täpinöissään "tärisi", kun ei melkein malttanut odottaa :D Puomiprojekti jatkuu siis nyt nostaen korkeutta vähitellen kisakorkeuteen. Jo nyt pitäisi oikeastaan alkaa lisäämään este puomin jälkeen niin, että palkka tuleekin välillä vasta hypyn jälkeen.

Hugon kanssa ei olla vieläkään tosiaan päästy agitreeneihin, koska saikku jatkuu (vaikka kipulääkekuuri loppui viime viikon torstaina). Ollaan kuitenkin treenailtu puomin kontakteja ja lisäksi rally-tokoa. Rallyssa olen nyt yrittänyt hinkata oikean puolen seuraamista, mutta miten se onkin niin älyttömän vaikeaa??? Se sujuu ihan hyvin, jos minulla aluksi on palkka oikeassa kädessä ja pidän kättä Hugon pään yläpuolella (en siis tutita, vaan palkka on n. olkapääni korkeudella) tai sitten lelupalkka on kainalossa. Kuitenkin palkan häivyttäminen tuntuu todella haastavalta. Suoraan seuruu oikealla alkaa sujua palkattakin, mutta esimerkiksi istumiset pysähtyessä ovat tosi vinoja, ellen auta namiavulla. Ehkäpä yritän vain edetä turhan nopeaan - kuitenkin Hugolla on vahvasti takaraivossa se vasemman puolen seuruu ja palkan tuleminen vasemmalta puolelta eli siksikin varmaan herkästi poikittaa. Vähitellen kuitenkin edistystä koko ajan tulee eli kyllä me vielä jonain päivänä tämäkin juttu osataan :D

Hugon kanssa ollaan treenailtu myös peruuttamista ja se peruuttaa jo aika reippaasti ja kivasti silloin, kun se on edessäni ja pyydän sitä peruuttamaan (siis niin, että itse pysyn paikoillani). Seuraamiseen yhdistämistä pitäisi siis nyt alkaa treenata ihan urakalla, mutten oikein ole varma miten saisin estettyä vinoon seuraamista. Siksi olen nyt odotellut ohjattujen treenien alkamista, jotta saisin kysyttyä tähän vinkkejä.

Voi miten iloiselta poju näyttääkään päästyään pitkästä aikaa hallille treenaamaan :)

Käytiin hallissa tänään treenaamassa Hugon kanssa hallilla ja silloin kokeiltiin ensimmäistä kertaa rally-tokon hyppyä. Siinähän siis koira lähetetään seuraamisesta suorittamaan hyppyä ja hypyn jälkeen koiran tulee palata seuraamaan. Ennakkoon vähän pelkäsin, ettei seuruuseen paluu tule sujumaan niin kuin elokuvissa, mutta hienosti se sitten menikin. Kyllähän toki pari ekaa seuruun askelta vielä oli vähän "yli-innokkaita", mutta hyvin sen jälkeen kuitenkin keskittyi taas seuraamiseen. Eli ei ainakaan yhtään niin mahdottomalta vaikuttanut kuin mitä ennakkoon jännitin :D

Plussan puolelle jäätiin

Edellisessä julkaisussa kirjoittelin, että yksi teksti odotteleen julkaisua ja tässä se nyt on - vähän viiveellä... Otsikko viittaa siihen, että treeneissä on oli viime viikolla sekä epäonnistuneita että onnistuneita suorituksia, mutta onneksi kuitenkin enemmän niitä hyviä treenejä :)

Tiistaina 14.4. Jippi oli treenaamassa Akatemialla ja treenattavana oli haastava kohta, jota tuli sitten treenattua piiiitkään palkan avulla, mutta hyvä niin! Treenissä oli sivuttaista irtoamista ja heti tämän jälkeen haltuunottoa, mikä yhdistelmänä oli vaikea. Parilla videolla hinkataan oikeastaan vain sitä yhtä kohtaa :D Todellisuudessa päästiin aavistuksen pidemmälle, mutta näitä pätkiä ei tullut videolle..

Keskiviikkona 15.4. oli sitten niiden epäonnistuneiden treenien vuoro. Oli kesäkauden ekat hakutreenit, kun nyt vihdoin alkaa olla metsät sulana. Jipille tehtiin treeniä, jossa itse pysyin keskilinjalla ja molemmin puolin keskilinjaa oli yksi liikkuva maalimies namien kera. Lähetin siis Jipin ensimmäiselle maalimiehelle ja sen löydettyään kutsuin sen takaisin keskilinjalle, jotta saisin lähetettyä sen toiselle maalimiehelle. Samalla kuitenkin ensimmäinen maalimies siirtyi uuteen piiloon ja Jippiä tuntui tämä jotenkin hämmentävän, kun juuri löydetty maalimies sitten mystisesti katosi jälleen. Jippi otti siis kovasti häiriötä tästä toisen puolen maalimiehestä ja teki monen monta kertaa lenkin sille ekan maalimiehen puolelle keskilinjaa, vaikka lähetin sitä toiselle puolelle. Helpotettiin treeniä lyhentämällä etäisyyttä, mutta siitäkin huolimatta Jippi mm. juoksi kirjaimellisesti maalimiehen yli huomaamatta maalimiestä. Maalimies jopa kerekesi päästämään kehuhuudon luultuaan Jipin vihdoin löytäneen hänet, muttei Jippi tällöinkään vielä reagoinut maalimieheen. Se siis selvästikään ei käyttänyt nenäänsä lainkaan, mikä oli hämmentävää, sillä yleensä nenänkäyttö on ollut Jipin vahvuuksia. Täytyy pohtia josko ensi kerralla kokeilisi vastaavaa treeniä, mutta niin, että maalimies palaa keskilinjalle aina Jipin löydettyä hänet ja lähtisi uuteen piiloon vasta, kun Jippi on työn touhussa toisella puolella. Jotain positiivista näissäkin treeneissä oli (sen lisäksi, että seura oli taas mitä parhainta - kuten aina meidän hakutreeneissä ;) ), sillä Jippi treenasi ekaa kertaa SPKL:n liivi päällä ja ruotsalainen kiintorulla kaulassa, eikä typy ottanut näistä minkäänlaista häiriötä, vaan posmotti eteenpäin yhtä kovaa kuin aina ennenkin. Tarkoitus on siis juurikin totuttaa siihen, että töitä voi tehdä, vaikka on ylimääräisiä härpäkkeitä päällä.

Torstaina 16.4. olikin sitten minun ja Jipin ensimmäiset ketteryystreenit (peko-treenien osa-alue). Jipin kanssa tehtiin ensin peltiputkea, joka ei ollut Jipille agilityputkiin tottuneena mikään ongelma. Toisena treeninä tehtiin liikkuvaa puusiltaa eli Jippi hyppäsi puupenkin näköiselle esteelle, jossa oli renkaat alla niin, että silta pääsi liikkumaan jonkin verran. Liikkumista vielä vähän rajoitettiin eli tarkoitus on totuttaa alustan alta pakenemiseen vähitellen. Jippi teki tätä hyvin eli ei ainakaan mitenkään silmiinpistävästi näyttänyt häiriintyvät pienestä alustan liikkumisesta. Kolmantena esteenä tehtiin keinua, mikä ei sekään ollut ongelma, sillä ollaan agilitytreeneissä totuteltu keinun pamautukseen, vaikkei kokonaista keinua ollakaan aiemmin tehty. Haasteeksi tässä muodostuu mahdollisesti se, että kettiksessä keinu pitäisi suorittaa rauhallisesti ja koiran tulee pysähtyä heti keinun notkahdettua, kun taas agilityssa halutaan toki nopea suoritus ja koiran pysähtyminen vasta 2on2offiin. Noh, tämäkään ei varmaan muodostu ongelmaksi, kun aion kuitenkin käyttää eri käskysanoja ja lisäksi toki ympäristö on erilainen eli koira oppii varmasti erottamaan tilanteet toisistaan. Viimeisenä treeninä tehtiin sitten vielä tikkaita. Esteessä on siis vaakatasossa tikaspuut, jotka on noin metrin (oma arvioni - en tiedä todellista korkeutta) korkeudessa maasta. Koiran tulee kulkea tikkaat alusta loppuun askeltaen hallitusti tikaspuille. Tämä oli Jipille selvästi haastavin este. Etuosa kyllä löysi helposti tikaspuilla eteenpäin, mutta takaosa ei meinannut oikein löytää puita ja sen vuoksi takajalkojen siirtäminen oli Jipin mielestä tosi jännää. Ekalla kerralla takajalkoja siirrettiin tikkailla eteenpäin ja tokalla kerralla sitten Jippi jo muutaman askelluksen otti ihan oma-aloitteisesti ilman apuja. Ehkä ensi kerralla sitten on jo vielä asteen varmempaa menoa :)

Illalla oli Hugon vuoro treenata agia Niinun opissa. Oli kaikkiaan hyvät treenit ja Hugo oli tosi hyvässä treenimoodissa. Oli innostunut ja teki hyvällä draivilla, muttei louskuttanut turhia, eikä käynyt ns. ylikierroksilla. Oli ilahduttavaa, että alun keppien hakeminen sujui Hugolta hyvin, vaikka takaaleikkasin kepeille (takaaleikkaukset avokulmasta lähestyessä ovat olleet kaikkein haastavimpia!). Minun piti vain antaa riittävästi tilaa Hugolle ja luottaa siihen, että se osaa hakea kepit oikein. Hypylle 10 tehtiin poispäinkäännös ja siinä alkuun yritin jostain syystä ohjata Hugon esteelle vastakädellä. Lisäksi olin liian lähellä estettä itse. Sain siis neuvoksi lähettää koira hypylle oikealla kädellä (vastakäden ohjauksiahan yleensä tehdään haltuunotoissa, ja on siksi tässä sekoittavaa) ajatellen ohjauksen olevan takaaleikkaus. Ja sehän toimi! Pystyin myös vaikuttamaan tosi paljon Hugon hyppylinjaan omalla sijainnillani ja sain ponnistuspaikan siirrettyä aavistuksen kauemmaksi hypystä (Hugohan tyypillisesti ajautuu takaakierroissa liian lähelle hyppyä). Saatiin heti ekalla yrityksellä juoksu-A onnistumaan hyvin, joten päätin, että sitä ei enää tehdä, vaan ollaan tyytyväisiä onnistumiseen. Seuraava takkuaminen tuli hypyllä 19. Ajauduin hypylle lähettäessä aivan liikaa keppejä kohti, jolloin Hugo valui kerta toisensa jälkeen ohi kepeistä. Kunhan maltoin rytmittää menoa hypyllä 19 ja odottaa rauhassa jättäen taas Hugolle kepeille suoritusrauha, niin se haki kepit hienosti ilman, että olin sähläämässä välissä :D Tiesin keppien lopetuksen olevan Hugolle haastava, koska kepit loppui melkein seinään ja ohjaajan liike lähti niin voimakkaasti pois päin. Niinpä otin suosiolla etupalkan käyttöön ja kun pallo oli maassa odottamassa, niin Hugo malttoikin tosi hienosti pujotella loppuun asti välittämättä minun taakse jäämisestä tai lähestyvästä seinästä. Loppuun tehtiin ihan vain suora 23-25, jonka lopussa Niinu oli etupalkkaamassa. Jäi hyvä mieli siis sekä koiralle että ohjaajalle :)

Sunnuntaina treenasin Hugon kanssa esine-etsintää taas sellaisella helpotetulla treenillä kuitenkin niin, että tällä kertaa tallattu kaistale oli jo vähän leveämpi (ehkäpä 10 metriä). Eka esine 20 metrissä, toinen noin 28 metrissä, kolmas noin 35 metrissä ja vika vähän yli 40 metrissä. Kolme ekaa esinettä Hugo haki tosi hyvällä draivilla keskittyen tekemiseen hyvin. Kakkos- ja kolmosesineen lähetyksen yhteydessä Hugo pysähtyi tsekkaamaan ekan esineen paikan uudestaan, mutta lähti sitten hyvällä temmolla jatkamaan eteenpäin tarkistettuaan, ettei ykkösesineen kohdalta löytynyt oikeasti enää toista. Neljännen esineen etsinnässä Hugo eteni hyvin kolmosesineen paikan kohdille, mutta siitä eteenpäin lähteminen takkusi. Hugolla meinasi vähän usko loppua siihen, että sieltä vielä oikeasti oli löydettävissä esine, ja niinpä tein viimeisen lähetyksen niin, että menin "ruutuun" noin kymmenen metrin verran Hugon mukana ja lähetin vasta siitä Hugon etsimään. Tällöin etenikin sitten hyvin ihan vikalle esineelle asti ja sai toki suuret kehut ja palkaksi leikit.

Jipin kanssa sen sijaan treenasin 2x2-keppejä kotipihalla. Tehtiin yhä yhdellä keppiportilla, mutta niin, että portti oli jo melkein täysin suorassa linjassa. Suuresta vauhdista (pitkä lähetysetäisyys) tulee vielä helposti ohijuoksuja etenkin umpikulmasta lähettäessä, mutta kun matkaa vähän vähensi ja tämän myötä lähestymisvauhti oli maltillisempi, niin Jippi löysi hyvin kepeille. Selvästi varmemmin etsi kepeille kuin edellisellä kerralla, jolloin vielä ei pystytty tekemään suorassa linjassa olevaa porttia. Seuraavaksi olisi tarkoitus lisätä toinen portti perään - ensin toki ihan "avoimena" porttina ja sitten vähitellen sitäkin suoristetaan.

Jipin kanssa tuli myös tokoiltua ja kaiken kaikkiaan on ollut hienoa huomata, että luoksetulon paikan kanssa ei ole enää ollut ongelmia nyt, kun vaihdoin käskyn ja aloitin naksuttimen kera alusta. Pystyttiin edetä jopa aika nopeasti ja tosiaan nyt tehdään ilman apuja jo ihan kunnon luoksareita, eikä ole tullut nyt (koputetaan puuta....) vastaan kertoja, jolloin Jippi yrittäisi tarjota loppuun suoraan perusasentoon tulemista. Seuraamiseen saatiin treenikaverilta vinkki, kun kyselin, että miten saisin Jipin lopettamaan päällä jalkaani nojaaminen seuraamisessa. Nyt ollaan tehty sitten vaihtelevasti normaalia seuraamista ja sellaista, jossa minulla on palkka vasemmassa kädessä ja pidän palkkaa koiran pään vasemmalla puolella seurauttaessa. Tällaista samanlaistahan tehtiin myös perusasennon kontaktia hioessa, mutta tuntuu toimivan tässäkin!

Täsmätreenejä

Viime tiistaina 7.4. Jipin kanssa oltiin taas Akatemialla treeneissä ja kouluttajana Juhaa tuurasi Sanni Husso. Oli hyvät treenit ja tas tuli todettua, että kyllä se Jippi on vain oppinut jo kaikenlaista. Hienosti typy irtosi putkiin ja kouluttajakin sanoi, että sillä on ikäisekseen jo melko hyvä radanlukutaito. Kuitenkin treeneihin mahtui myös pätkiä, jotka olivat nimenomaan minulle ihan älyttömän vaikeita, enkä meinannut onnistua sitten millään. Ja nämä olivat taaskin kohtia, joissa oli takaakierto-päällejuoksu tai takaakierto-persjättö. Itse jään hirveästi varmistelemaan sitä takaakiertohyoyn ohjausta ja olin kerta toisensa jälkeen kamalan myöhässä.

Tehtiin alkuun pätkää 5-9 ja tässä kutosen päällejuoksu sujui hyvin, koska siinä uskalsin olla rohkeasti edellä ja olin selvästi poissa koiran tieltä hypyn jälkeen. Seiskan takaakiertokin sujui hyvin, koska siihen yhdistyi valssi ja oma liike "auttaa" koiran yli hypystä. Tämän jälkeen tehtiin pätkää 11-16. Tässä tehtiin hypylle 12 pakkovalssi ja sitten hiottiin hetki putkiin 14 ja 15 lähetyksiä niin, että lähetin rohkeammin kauempaa. Ja hienosti Jippi irtosi putkiin eli ihan turhaan alkuun ryntäsin sitä auttamaan putkille. Vikana pätkänä tehtiin 20-25 ja tässä tulikin sitten ne haasteet vastaan. Hypyn 20 takaakierto-päällejuoksu oli minulta tosi tökerö, sillä sorruin pakittelemaan hypllä ikään kuin vetäen koiran yli hypystä, sillä Jippi vielä kovin helposti tuollaisissa kohdissa jättää hypyn hyppäämättä ja lähtee minun liikkeeseeni mukaan kiertäen koko hypyn takaa. Sama juttu meinasi käydä hypyllä 22, mutta Sanni tuli sitten auttamaan seisoen kuvasta katsoen alemman siivekkeen vasemmalla puolella estäen Jipin ajautumisen esteen ohi. Näin sain rohkeutta tehdä persjätön aiemmin ja tuli hyviäkin suorituksia. Hyvä treenit kaiken kaikkiaan, mutta tuli kyllä todettua, että päällejuoksut tarvitsevat nyt kovasti vahvistamista ihan yksittäisenä ohjauksena. Mehän ollaan niitä tehty oikeastaan vain ratatreenin osana eli se on sen verran haastava juttu meille molemmille, että täytyy tehdä sen kanssa ihan täsmätreeniä palkka-avun kera.

Keskiviikkona 8.4. oltiin Jipin kanssa meidän molempien ensimmäisissä rauniotreeneissä. Peko-ryhmän kanssa aloitettiin siis kesäkausi eli tästä eteenpäin meillä on joka toinen viikko rauniotreenit ja joka toinen viikko hakutreenit. Lisäksi viikko-ohjelmaan tulee nyt mukaan joka toinen viikko tottelevaisuus- ja ketteryystreenit. Raunioilla Jipille laitettin kolme maalimiestä piiloihin. Se etsi taas keskittyneesti, eikä ollut uudesta paikasta moksiskaan. Kivikasoissa ja autonrengaspinoissa Jippi kiipeili reippaasti, samoin kuin syöksyi innokkaasti kaadettuun roskikseen, josta löytyikin maalimies. Kiikkerät vanerilevyt sen sijaan oli vähän jänniä alustoja, mutta tekee kyllä Jipille hyvää päästä kaikenlaisiin alustoihin totuttelemaan työn lomassa. Hienoa oli kuitenkin nähdä, että vähän jännistä alustoista huolimatta Jippi jatkaa työntekoa hyvällä draivilla eli ei mene lukkoon, vaikka onkin outoja pintoja. Rauniotreenien päätteeksi tehtiin vielä ammuntaharjoitukset eli koirille ammuttiin yhteensä kuusi laukausta starttipistoolilla. Vähän jännitti, miten Jippi näihin reagoi. Sehän ei lähtökohtaisesti ole jännittänyt yhtään mitään ääniä, mutta uutenavuotenahan harmittavasti lenkillä ollessa yhtäkkiä raketteja ammuttiin sarjassa taivaalle ihan meidän vierestä, mitä Jippi (kuten minäkin) selvästi pelästyi. Siedätin Jippiä kyllä sitten rakettienkin ääneen Hui kauhistus -cd:n avulla, eikä se enää sittemmin niihinkään ääniin reagoinut, mutta siltikin pohdin, että onkohan tästä jäänyt jonkinlaista ääniarkuutta... Olin kuitenkin valtavan huojentunut, sillä laukaukset eivät saaneet minkäänlaisia pelkoreaktioita aikaan, vaan Jippi pysyi rauhallisesti vieressäni seisomassa ja korvat vain vähän kääntyivät kohti pamauksia. Oltiin tällä kertaa vielä ehkäpä noin kolmenkymmenen metrin päässä ampujasta, mutta ensi kerralla uskaltaudutaan varmasti jo vähän lähemmäksi.

10.4. oltiin Hugon kanssa I-HAH:n jatko/ratavalmiit-ryhmän treenissä, joissa oli kiva melko yksinkertainen rata ohjelmassa. Kouluttajalla oli rataan vaikeampikin variaatio olemassa ja kysyikin halutaanko tehdä sitä, mutta halusin nyt Hugon kanssa nimenomaan tehdä simppeliä treeniä, koska tavoitteena on itseluottamuksen nosto molemmille :) Hugo oli mukavan vauhdikas ja irtosikin esteille kivasti, kunhan taas vain rohkeasti lähetin sitä hypyille. Alkaa tuntua siltä, että kohta voisi taas kokeilla kisaamistakin Hugon kanssa. Tosin vielä haasteena on kontaktit... Perjantain radalla oli puomi ja tuli huomattua, että päätökseni siirtyä tekemään 4on-kontakteja on ehkäpä sittenkin huono. Hugo nimittäin on alkanut nyt loikkia puomin kontaktin yli. Niinpä palattiin nyt takaisin 2o2offiin, mutta tehdään paljon palkattuja suorituksia. A:lla tuli pari hyvää suoritusta, mutta kerran sitten yliloikka - kuitenkin kokonaisuuteen olin tyytyväinen, sillä A:lle tultiin pitkän suoran kautta eli vaihtua oli paljon ja itselläni oli kyllä täysi juoksu päällä eli liikehäiriötä oli runsaasti mukana.

Lauantaina 11.4. oltiin Jipin kanssa aamulla pentutreeneissä. Valitsin ohjaustekniikkatreeniksi meille takaakierto-saksalaisen - jostain kumman syystä ;) Kokeilin monta kertaa ja palkka-avun kera, mutta jouduin aina jäämään varmistelemaan päällejuoksua, jotta sain Jipin yli hypystä. Jos puolestani tein saksalaisen ennakoivasti niin kuin se pitäisi pystyä tekemään, Jippi ei lukinnut hyppyä, vaan juoksi suoraan liikkeeseeni mukaan hyppäämättä hyppyä. En kuitenkaan halua lähteä opettamaan mitää ohjausta yliavustaen tai itse varmistellen, vaan haluaisin, että alusta asti oma tekeminen on sellaista kuin sen lopultakin haluaisin olevan ja apuina käytetään ohjauksen muuttamisen sijaan palkka-apua tai jopa fyysisiä esteitä. Niinpä treenikaveri tuli seisomaan siivekkeen eteen estämään hypystä ohi juoksemista ja näin saatiin monta hyvää suoritusta, joissa itse lähdin rohkeasti tekemään saksalaista ja Jippi silti lukitsi hypyn. Täytyy siis nyt saada reilusti toistoja näin avustetusti (joko ihminen seisomassa siivekkeen vieressä tai sitten esimerkiksi verkko edessä) ja lisäksi tehdä ihan takaakierto-päällejuoksuohjauksia palkan kera, jotta Jippi oppii yhä paremmin lukemaan sen päällejuoksuohjauksen.

Toisena treeninä Jipin kanssa tehtiin puomin kontaktia niin, että nostettiin alasmeno pöydän päälle. Sivusta lähettäessä Jippi teki hyviä kontakteja, mutta kun lähdettiin tekemään koko alasmenoa pöydältä, Jippi jäi kerta toisensa jälkeen kaikki neljä tassua kontaktille. Näissä odotin, kunnes se lopulta tarjosi 2on2offin ja siitä palkkaus. Muutaman epävarman suorituksen jälkeen tuli havaittua, että jäin itse todella taakse kontaktilla ja tämä kenties vielä on iso häiriö Jipille. Kun liikuin kontaktilla lähemmäs alastuloa, enkä jäänyt monen metrin päähän taakse, Jippikin tuli reippaammin 2on2offiin. Näitä täytyy nyt vahvistaa paljon ja nimenomaan varioida runsaasti omaa sijaintia, jotta se tottuu sekä ohjaajan edistämiseen että taaksejääntiin.

Eilen illalla mentiin vielä Hugon kanssa vapaatreenaamaan. Tehtiin rallausrataa, jossa oli isolla kehällä A, putki, hyppy, puomi, hyppy, hyppy. Puomille tuli hienoja 2on2off-kontakteja, joista vaihtelevasti joko vapautuin reippaasti tai sitten palkkasin kontaktille. Hugo teki näitä kontakteja ilman kauhean suurta empimistä eli vaikutti hyvältä! A:lle sen sijaan tuli monta outoa suoritusta. Varsinaisia yliloikkia ei tullut montaa, mutta usealla kerralla harjan ylittävä laukka osui tosi ylös, jolloin alastulolle tehty laukkakin jäi ihan kontaktipinnan yläosaan tai jopa ei osunut kontaktipinnalle. Katseltuani A-suoritusta sitten tarkemmin huomasinkin, että ongelmana näytti olevan ennemminkin ylösmeno. Hugon laukka ei ylösmenolla jotenkin johtanut riittävän ylös, jolloin tosiaan harjan ylittävä laukka oli vaivalloinen ja laskeutui väärään paikkaan. Meidän seuralle on tulossa uusi A-este, koska tämän A:n kontaktipinta on alkanut joustaa liian paljon (jotain ilmeisesti rikkoontunut/murtunut, vaikka este sinänsä pysyy kyllä koossa ja on ihan käyttökelpoinen). Mietinkin sitten, että voiko olla, että aiempaa isompi joustavuus aiheuttaa sen, että Hugo ei saa askeliaan sopimaan kunnolla...? En tiedä onko näin, mutta ihan mielenkiintoista ainakin päästä kokeilemaan jossain vaiheessa A:lla, jonka kontaktit ovat ns. normaalisti joustavat.

Olen Hugon kanssa nyt alkanut keskittymään myös siihen, että treenatessa kierrokset pysyisivät sopivina. Sehän helposti suoritusten välillä ja siirtyessä lähtöön napsii minua vaatteista ja haukkuu nostattaen kierroksia. Olen antanut tämän jatkua vähän turhankin kauan, mutta nyt olen alkanut puuttumaan tähän. Haukkuminen vielä on ihan ok, mutta vaatteiden napsimisesta nyt passitan Hugon "pois"-käskyllä pois päin radalta. Kun se lopettaa napsimisen ja näyttää "nöyrtymisen merkkejä", niin palataan treenin pariin. Vapaatreenatessa jouduin pari kertaa komentamaan Hugon pois, ja todella nopeasti näin haluamani reaktion ja saatoin sitten rauhassa pyytää Hugon uudestaan lähtöön ja saatiin treeni aloitettua sopivassa mielentilassa. Uskonkin, että tämä tuottaa melko nopeasti tulosta.

Tänään aamulla suunnattiin Jipin kanssa Somerolle paimentamaan. Oltiinkin tällä kertaa ensimmäistä kertaa ulkona, kun koko talven ajanhan ollaan treenattu hallissa. Paimennettiin pyöröaitauksessa, mutta aitaus oli sen verran iso, että siellä mahtuikin jo tekemään ihan kunnolla töitä. Tänään molemmilla kierroksilla tehtiin treeniä, jossa lähetin Jipin hakukaarelle ja stoppasin sen tasapainoon "käy siihen"-käskyllä. Jipin mentyä maahan (totteli tätä hyvin!) tarkoitus oli käskeä Jippi kuljettamaan lampaita suoraan minua kohti minun liikkuen lampaiden edellä koko ajan "pois alta". Ongelmaksi muodostui alkuun käsky, sillä ei olla kuljetuksia juurikaan aiemmin tehty, eikä minulla ole valmiina käskyä, joka tarkoittaisi, että tule kohti maltillisesti kävellen/ravaten. Käytin alkuun "mennään"-käskyä, mutta koska käytän sitä myös hakukaarelle lähettäessä, niin nytkin Jippi lähti turhan vauhdikkaasti liikkeelle ja lähti helposti flänkkäämään. Päätin ottaa sen sijaan käyttöön "siitä"-käskyn, mutta tokikaan Jippi ei tätä vielä ymmärtänyt, joten alkuun jouduin vähän houkuttelemaan sitä liikkeelle ennen kuin se alkoi ymmärtämään ko. käskyä. Tokan kierroksen puoliväli oli aika lailla kaoottinen, sillä Laura-kasvattaja oli aitauksen viereisellä pellolla treenaamassa ja Jippi kovasti haahuili ihanan Lauran perään. Jouduttiinkin ottamaan Tuija-kouluttaja aitaukseen seisomaan sille reunalle, millä puolella Laura oli, jotta Jippi sai käskyn pysyä poissa siltä reunalta, jos se yritti lintasata työnteosta ja päästä Lauran perään. Tämä kuitenkin tepsi ja päästiin taas paimennuksen makuun. Kaikkiaan olin ihan hirmu tyytyväinen tämän päivän tekemisiin. Itse olin vieläkin aika hukassa ja sain kommentin siitä, että jätän helposti paineen päälle liiaksi. Täytyy siis muistaa, että annettuani kepin avulla esimerkiksi käskyn mennä kauemmaksi lampaista, niin kepin antama paine täytyy myös muistaa poistaa. Mutta tosiaan saatiin jo kivoja kuljetuksia aikaiseksi eli Jippi kuunteli pysäytyskäskyjä hyvin ja lähti kuljettamaan käskystä hillitysti. Tästä on hyvä jatkaa. Varmaan Jippi pystyisi jo paljon parempaankin tekemiseen, mikäli ohjaaja olisi osaavampi, mutta toivotaan, että Jippi kestää minun räpellystäni, sillä paimennus on kyllä tosi koukuttava laji ja haluan ehdottomasti oppia itsekin! Teoriassa moni juttu kuulostaa ihan helpohkolta, mutta sitten käytännössä liikkuvia osia onkin niin monta, etten pysy millään tehtävän tasalla :D Mutta eiköhän se tästä vähitellen... Onneksi Jippi antaa anteeksi minun ajoittaisen säheltämisen :)

Ohjattujen treenien lisäksi ollaan Hugon kanssa rally-tokoiltu ja Jipin kanssa tokoiltu. Hugon kanssa ollaan treenailtu AVOn liikkeitä eli perusasennosta täyskäännöksiä, perusasennosta sivuttaista askelta ja lisäksi liikettä, jossa koira seuraamisesta tekee pyörähdyksen ohjaajasta pois päin. Olin tämän ignoorannut täysin katsellessani avoimen kylttejä ja tuli ihan yllärinä, että siellä on tällainenkin mukana! Tämä on meille ihan vieras juttu eli aloitettiin nyt ihan alkeista käsiavulla tekemään tätä. Tämä on vielä tosi kankeaa ja vaatii voimakasta käsiapua eli tätä täytyy nyt treenailla vähän enemmän, kun on meille täysin uusi juttu. Perusasennosta tapahtuvat täyskäännökset tai askellukset ovat sen sijaan edenneet melko kivasti eli vaikka täpäkkyyttä vielä saisi tulla lisää, niin suoritukset ovat jo melko sujuvan tuntuisia. Lisäksi ollaan nyt alettu tehotreenailla myös peruuttamista, joka on Hugolle vieraampi juttu ja lisäksi tosi haastava, koska sen takapään käyttö on tosiaan aika olematonta. Suoralla peruutus on kuitenkin edennyt ja Hugo peruuttaa jo useita askeleita innokkaasti, jos se on edessäni peruuttamassa. Sen sijaan ei olla saatu tätä yhdistettyä vielä seuraamiseen eli Hugon ollessa vierelläni ja lähdetään tekemään peruutusta, se oikeastaan poikkeuksetta pakittaa istumaan. Treeniä treeniä....

Jipin kanssa tokossa on ollut nyt teemana etenkin luoksetulo, merkin kiertäminen ja kapulan pito. Luoksetulossahan ollaan jumituttu totaalisesti käsiapuun, sillä Jippi tekee hienoja luoksetuloasentoja, kun avustan edes vähän käsillä, mutta jos pidän kädet vartalon sivuilla, se tarjoaa oikeastaan poikkeuksetta suoraan perusasentoon tulemista. En tiedä mistä tämä johtuu, koska IKINÄ ei ole treenattu luoksaria suoraan perusasentoon, eikä siis tätä ole mitenkään vahvistettu. Joka tapauksessa onnistumisprosentti on niin häviävän pieni, että luoksarista oli tulossa kovaa vauhtia Jipin inhokkiliike. Niinpä päätin, että jotain täytyy muuttaa... Niinpä yksinkertaisesti päätin vaihtaa luoksetulokäskyä ja kaivoin naksuttimen esiin. Tein luokseuloja ihan vain parin askeleen päästä niin, että haettiin vain sitä oikeaa eteentuloasentoa. Avustin ihan alkuun hyvin lievästi käsin ja naksuttelin oikeista asennoista. Jos yhtään lähti yrittämään perusasentoon sanoin vain kevyesti "oho" ja yritettiin uudestaan tarvittaessa taas helpottaen (auttaen käsiavuin). Jokaisesta onnistumisesta naksautus merkiksi ja isot kehut. Ja uskomatonta kyllä, jo yhden treenisession aikana Jippi alkoi tarjota hyvää eteen tulemista ilman käsiapujakin, vaikka tosiaan ollaan kuukausitolkulla yritetty saada samaa aikaiseksi entisellä käskyllä. Ilmeisesti se entinen käsky oli liian monta kertaa johtanut epäonnistumiseen, joten Jippi ei enää yhtään tiennyt, mitä sillä käskyllä haettiin. Tarvittiin siis tilanteen nollausta ja homman aloittamista uudestaan :)

Kapulan pitoa ollaan myös treenailtu. Tämänkään kanssa ei ole oikein treenit edenneet, vaan jämähdettiin siihen, että Jippi otti kyllä kapulan halukkaasti suuhun, mutta piti sitä kauniisti korkeintaan sekuntin tai pari ja sen jälkeen se alkoi pureskelemaan kapulaa kovasti. Yritin saada merkattua oikeanlaista pitoa naksuttelemalla, mutta siltikään ei tuntunut homma lähtevän etenemään eli kestoa ei saatu pidemmäksi. Niinpä nyt päätin kokeilla pitoa ns. pakolla eli Jipin ottaessa kapulan suuhun, asetin kädet Jipin kuonon ylä- ja alapuolelle ihan kevyesti muistuttamaan, että suun piti pysyä rauhallisena. Näin tehtiin parilla treenikerralla muutamia toistoja kerrallaan ja nyt ollaan saatukin jo kasvatettua pidon kestoa useisiin sekunteihin ilman että käsiä enää tarvitaan "pitelemään" kuonoa.

Merkin kiertoa on tullut harjoiteltua aiemmin kierrättämällä Jippiä esim. tolppien ympäri harjoitellessa pysähdyksiä. Lukaisin kuitenkin nyt uudelleen elokuussa voimaan astuvat uudet toko-säännöt ja vasta nyt pistin merkille, että alokas-luokassa tulee olemaan liike, jossa koiran täytyy kiertää merkki ja palata ohjaajan luokse. Koska olisi toivottavaa, että liike suoritettaisiin vauhdikkaasti, päätin, etten treenaa enää pysäytyksiä merkin kiertämisen yhteydessä (ainakaan toistaiseksi), ettei Jippi ala ennakoimaan merkin jälkeen pysähtymistä. Niinpä nyt ollaan treenattu ihan vain sitä, että Jippi lähtee kiertämään tolppaa ilman vartaloapuja (aiemmin käytin aika voimakasta vartalo- ja käsiapua, koska en tiennyt tämän oikeasti olevan toko-liike...). Aloitettiin ihan parin metrin etäisyydellä ja kasvatettiin matkaa vähitellen noin kymmeneen metriin. Täytyy vielä saada lisää etäisyyttä hommaan ja lisäksi vaihtaa kierrättäväksi asiaksi tolpan sijaan merkkikartio, koska sellainen se tulee kokeessakin olemaan.

Kausihuolto suoritettu

Eilen oli tosiaan koirien huoltopäivä, sillä molemmilla oli aika fyssari Tamaran Merenvallalle. Aloitettiin Hugosta ja kerroin sen taustoja: syksyn innottomuus ja hyppyhaluttomuus (jotka nyt siis kaikonneet!), heikot lihakset, huono koordinaatiokyky takaosassa. Tamara sanoi, että Hugolla tosiaan ei ole mitään valtaisia muskeleita, muttei ollut myöskään mitenkään huolissaan. Sanoi, että Hugolle tuskin edes treenillä saa suurensuuria lihaksia, joten tärkeintä oli, että lihakset kuitenkin oli olemassa ja ne löytyi oikeista paikoista. Ja lisäksi vielä totesi Hugon olevan melko jumiton ja hyvässä kunnossa eli sai melko puhtaat paperit :) Saatiin muutamia jumppailuohjeita kotiläksyiksi:

1. Sfinksimakuuasennossa "keinuttelua"/joustoja eteenpäin ja taaksepäin huolehtien, että takajalat pysyy koko ajan hyvässä asennossa kropan alle.

2. Peruuttamistreeniä. Ensin tasaisella, koska tämäkin Hugolle haastavaa, mutta sen jälkeen niin, että Hugo peruuttaa takajalat jonkin korokkeen päälle tai sitten peruuttaa ylämäkeen.

3. "Kasaamistreeniä" niin, että Hugo seisoo kaikki neljä jalkaa jonkun pienemmän alustan - esim. ison pesuvadin - päällä, jolloin se joutuu kasaamaan kroppaa ja selkä pyöristyy. Koska Hugon kokoiselle pesuvadin päällä tasapainottelu olisi melko hankalaa, saatiin neuvoksi tehdä tätä esim. dobo-pallon päällä, jolloin mukaan tulee myös syvien lihasten vahvistaminen, kun alusta on myös epävakaa.

Kaikkiaan siis Hugolla kropassa kaikki hyvin ja liikkuminen rentoa. Saatiin ohjeeksi tulla seuraavan kerran 3-4 kk päästä eli varmaan kolmisen kuukautta pidetään nyt hoitovälinä :)

Seuraavana oli Jipin vuoro ja ensimmäisenä Tamara kiinnitti huomiota Jipin löysiin etusiin. Sehän seisoo mielellään vähän tassut ulos kiertyneinä ja liikkeessäkin välillä etujalat vähän "kauhoo" sisäänpäin. Jalka itsessään on kuitenkin suora ja kiertyneisyys johtuu ihan rintakehän kehittymättömyydestä. Rinta on vielä sen verran kapea, että Jippi pitää kyynäriä kropan alla, jolloin jalka kiertyy ulospäin. Tämä kuulemma korjantuu kropan kehittyessä eli ei syytä huoleen.

Käsittelyssä selkä osoittautui olevan melko kunnolla kauttaaltaan jumissa. Jumia esiintyi etenkin lihaksissa, joita koira käyttää laukan ponnistusvaiheessa ja näin ollen olikin vahva epäilys, että Jippi käyttää laukkaa liikaa. Sanoinkin, että vapaana liikkuessaan Jippi lähes poikkeuksetta laukkaa (plus riekkuu menemään Hugon kanssa) ja hihnalenkityksissä puolestaan menee pikakävelyä. Ravia siis ei juurikan näe Jipin käyttävän. Niinpä ohjeeksi saatiinkin nyt lisätä viikkoaikatauluun palauttavia päiviä, jolloin tehdään ravilenkkejä. Kyselin, että pitäisikö esim. agitreenejä jättää tekemättä, mutta kuulemma ongelma ei ole niinkään harvakseltaan tehdyt treenit, vaikka siellä koira laukkaa ja hyppii, vaan ennemminkin se, ettei koira pääse palautumaan treeneistä, kun ei saa sitä rentouttavaa raviliikuntaa.

Jumit aukesivat nyt hyvin ja varattiin uusi aika Jipille kuukauden päähän, jotta nähdään, onko raviliikunnan lisääminen auttanut selän jumittomana pysymistä. Tärkeintä oli, että Tamara sanoi Jipin olevan terverakenteisen oloinen pentu eli jumit eivät oletettavasti johdu mistään rakenteellisesta, vaan tosiaan ihan vain "liian rajusta" liikkumistavasta ilman palauttavaa liikuntaa. Kävinkin jo eilen illalla ihan pienen lenkin Jipin kanssa testaamassa miten me se ravi löydettäisiin ja tuli huomatta, että minun normaali lenkkivauhti on ihan liian hidas, jotta Jippi kykenisi ravata. Kun kävelin omaa maksimikävelyvauhtiani tai vaihtoehtoisesti hölkkäsin rauhallista tahtia, Jippi pystyi ravata hyvin. Toisin sanoen, ei auta muu kuin kasvattaa omaa kuntoa hölkkälenkkien muodossa! Aion nyt siis ottaa viikkorytmiin raskaampien treenien (agitreenit) jälkeisenä päivänä palauttavan hölkkälenkin. Samoin voisi olla hyvä treenien jäähdyttelylenkillä ottaa myös pätkä ravailua ja sitten lopuksi ihan rauhallista kävelyä. Lisäksi meinaan nyt kyllä vähän ottaa takapakkia rimakorkeuksien kanssa. Jippihän on nyt hypännyt valtaosin 30-35 cm rimoja eli lasketaan nyt rimat vielä pariinkymppiin, kunnes on kropanhallinta vielä tuosta kehittyy :)

Mutta mitäs muuta meille kuuluu? Noh, viime viikon sunnuntaina käytiin taas Wirneen-porukalla paimentamassa. Viime kerralla mainiosti toiminut "odota"-käsky ei tällä kertaa enää ekalla paimennuskierroksella toiminut yhtä tehokkaasti, vaan Jippi käskyn saatuaan otti epäröiviä askeleita eteenpäin. Muutaman kerran käskin vähän kovempaa ja Jippi näytti aavistuksen paineistuvan tästä tilanteesta. Vähän on vielä epävarmuutta siitä, mitä siellä lampailla kuuluu tehdä, mikä näkyi sitten siinä, että kovempaan komentaminen sai Jipin hämilleen ja vähän into lakkasi. Jatkoi kyllä työskentelyä, mutta pari kertaa parkkeerasi ovelle siihen malliin, että "eiköhän tämä nyt riittänyt", mutta jatkoi töitä taas, kun näin käskin.

Palkkasin tosi innokkaasti hyvästä lopetuksesta ja tokalle kierrokselle sitten lähdettiinkin vähän rennommalla mielellä. Koska "odota"-käsky ei selvästi nyt pelittänyt riittävän varmasti, siirryin käyttämään "käy siihen"-käskyä, jolla Jippi siis menee maahan odottamaan. Tämä toimi selvästi paremmin eli on ehkä Jipille vielä selkeämpää odottaa maaten kuin seisten, kun seistessä tosiaan herkemmin tulee niitä askeleita otettua. Toka kierros sujui siis jo paljon paremmin. Yhtään kertaa Jippi ei nyt mennyt ovelle pyytäen päästä pois, vaan työskenteli innokkaasti. Tällä tokalla kierroksella Jippi paimensi rauhallisesti (ei tehnyt säntäilyjä kohti lampaita) ja kiersi laumaa ottaen hyvin etäisyyttä ja pitäen katseen kaarella ollessaan eteenpäin eli ei jäänyt tuijottelemaan lampaita. Olihan tälläkin kiekalla vielä mukana paljon sählinkiä minun touhuista johtuen, mutta kaikkiaan selvästi parempaa paimentamista. Kouluttajienkin mukaan löytyi jo hyviäkin pätkiä eli ehkä tämä tästä!

Maanantain 23.2. tokoissa jatkettiin liikkeestä pysäytyksiä. Kotiläksyjä oli tosiaan tehty sen verran, että saatiin tehtyä hyviä pysäytyksiä treeneissä ihan vain käskyn ja pienen käsiavun avulla ja palkka lensi vasta pysähdyksen jälkeen. Nyt saatiin ohjeeksi jatkaa treenailuja edelleen kierrättämällä Jippi tolpan takaa ja tekemällä pysäytyksiä sitten paluumatkalla vaihdellen sitä, että lentääkö palkka heti käskyn yhteydessä vai vasta pysähtymisen jälkeen. Lisäksi mukaan paljon läpijuoksuja, jotta saadaan vauhti säilymään ja ennakointi vältettyä. Toistaiseksi ainakin teki töitä hyvällä vauhdilla ja stopeissa jarrutti tosi napakasti.

Toisena treeninä tehtiin kaukokäskyjä. Maahanmenotekniikka on hyvä, joten sitä ei hinkattu kauhean paljoa. Enemmän keskityttiin maasta istumaan nousemiseen, jossa Jippi ikään kuin hinaa itsensä ylös ottaen "väliaskeleita" päästäkseen pystyyn istumaan. Toki tämä voi osittain johtua ihan kropan kehittymättömyydestä, mutta nyt yritetään jumppailla tätä napakammaksi liioittelemalla ylös pompahdusta. Tosin täytyy nyt pohtia, josko tämän treenin kanssa kuitenkin vielä vähän odottaisi, kun tosiaan Jipin kroppa/selän lihaksisto on vielä keskenkasvuinen ja tälläkin hypytyksellä voi ehkä saada selkää jumiin... Eli ainakin treenimäärät täytyy pitää pieninä.

Tiistaina 24.2. agilitytreeneissä kouluttajana Juhaa treenasi Jouni Orenius ja tehtiin alla olevanlaista rataa.

Jipin kanssa aloitettiin pätkästä 1-6. Yritin alkuun tehdä kakkoselle takaakierto-persjättöä, mutta jälleen kerran tuli todettua, ettei tämä vielä toimi. Itse en osaa tätä ohjausta vielä kunnolla tehdä eli vaatii nyt oikeasti kuvatreeniä, jotta hahmotan oman liikkumisen ko. ohjauksessa. Lisäksi Jipin kanssa tulisi treenata tätä ohjausta palkaten hypyn suorittamisesta ja persjättöö tulemisesta, koska nyt se lähtee herkästi kiihdyttämään ja minun liikkeen suuntaisesti juoksee sitten hypyn takaa sen ohi. Tämä siis yksittäistreenattavien juttujen listalle, eikä jääty sitä hinkkaamaan tuolla, vaan tehtiin ko. kohta takaakierto-valssilla, jolla saatiin homma pelittämään. Neloshypyn sijaan esteenä olikin muuri ja siihen tehty ennakoiva valssi toimi aika kivasti. Jipillä on kehittynyt ihan suht hyvä estefokus, joten sen pystyy irrtoittamaan esteille jo melko kaukaa ja oma liike voi jo lähteä poispäin ja silti Jippi suorittaa esteen. Niinpä päästin ottamaan etumatkaan vitoselle, mutta jäin sitten kuitenkin varmistelemaan kutosen takaakiertoa, jolloin olin onnettomasti Jipin laskeutumislinjalla kutosen takana. Tässäkin tuli myös toistoja, joissa Jippi kaahotti hypystä kokonaan ohi ja haki puomin alla olevaan putkeen usemman kerran :D Toisaalta olin tästä taas ihan mielissäni, koska irtoavuutta ja itsenäisyyttä olenkin Jipille toivonut saavani! Tätäkin lähdettiin tekemään palkkaamalla laskeutumispaikkaan ja saatiin Jounilta vinkit, miten edetä palkkauksen kanssa omatoimitreeneissä eli hinkataan näitä takaakiertoja sitten vapaatreeneissä.

Toisena pätkänä tehtiin 15-19 ja se sujui melko sujuvasti. Vähän hypyn 15 niistossa valui kaarre eli tässäkin voisi hyödyntää lelupalkkaa, jotta saataisiin käännöksestä tiukempi. Muutoin ei suurempia ongelmia ko. pätkässä. Kaikkiaan taas hyvät treenit ja iloista menoa!

Keskiviikkona 25.2. jatkettiin peko-treenejä samassa paikassa kuin edelliselläkin viikoissa ja koska tuolloin isoihin lumikasoihin kaivetut poterot oli edelleen tallella, jatkttiin samanlaisin treenein. Jipille piilotettiin neljä maalimiestä, joista kaksi oli poteroissa, yksi hiekoituslaatikossa kasan juurella ja yksi kasan viereisessä puussa noin parin metrin korkeudessa. Viimeksi poteroihin piiloutuneet maalimiehet olivat haastavia, koska haju ei laskeutunut kasojen juureen, vaan hajun saadakseen piti lähteä kiipeilemään kasoihin. Tuolloin Jippi tarvitsi vielä vähän apua, jotta tajusi lähteä kiipeilemään, mutta tällä kertaa säntäsi jo omatoimisesti kasoja koluamaan ja löysi poteroihin piiloutuneetkin maalimiehet hyvin. Koska Jippi työskentelee motivoituneesti, niin on ollut puhetta, että sillekin on hyvä tarjota haasteita jo pienestä pitäen, joten tosiaan tällä kertaa haasteena oli puuhun piiloutunut maalimies. Jippi sai kyllä ko. maalimihestä hajun ja pörräsi sitkeästi ympäriinsä puun ympäristössä ja lisäksi kiipesi useaan kertaan viereiseen kasaan, josta se sai hajun ollessaan maalimiehen korkeudella, mutta jotenkin pienen päähän ei vain millään meinannut mahtua, että maalimies voisi ihan oikeasti olla siellä puussa. Niinpä Jippiä vähän autettiin sillä, että kävelin itse puun alla ja lopulta maalimies vähän raksautti puun oksaa, jolloin saatiin Jippiä katselemaan myös ylöspäin. Kun se viimein bongasi maalimiehen, oli pentusen ilo valtaisa! Se juoksi puuta ympäri vispaten häntäänsä villisti. Sai siis aivot kunnolla töitä, mutta löytyi se maalimies lopulta. Hauska nähdä, onko seuraavan puuhun piiloutuneen etsiminen taas jo helpompaa.

Torstaina 26.2. oli sitten vuorossa Niinun treenit Hugon kanssa. Rata näytti tältä:

Ennen aloittamista sanoin, että voi olla, että matka tyssää jo neloselle, koska epäilin kovasti Hugon ampaisevan putkeen puomin sijaan. Niinpä kävimme tämän ohjauksen huolella läpi jo ennen ensimmäistä yritystä. Ohjeena oli rytmittää kolmoselle niin, että saa koiran rytmityksellä jarruttamaan hieman ja oma liike ja rintamasuunta jo hypyn 3 siivekkeen kohdalta enemmänkin kohti hyppyä 8/11/17/25/34. Oma liike ei siis lainkaan suuntaa kolmoselta kohti puomia, jolloin vältytään siltä, että se koira puskemalla pusketaan sinne putkeen. Näin lähdettiin sitten tekemään ja yllätykseksi Hugo hakikin puomin yhtään epäröimättä. Puomin alastulo oli Hugolle vaikea, koska se loppui todella lähelle seinää eli poikkeuksellisesti Hugo jäi pönöttämään puoliväliin alastuloa sen näköisenä, että nyt ahdistaa. Niinpä ei uusittu puomia kokonaisena, vaan jatkettiin eteenpäin niin, että aloitin lähettämällä Hugon puomin alastulolle puomin sivusta. Tällöin uskalsi hyvin mennä kontaktille ja saatiin pari hyvää suoritusta näin.

Pätkässä 5-10 ei ollut ongelmaa, mutta hypyn 11 ohjausta hinkattiin pari kertaa. Ensinnäkin taas korjattiin omaa takaakierto-ohjausta, jotta sain Hugon varmemmin lähtemään sinne takaakiertoon. Parin toiston jälkeen tulikin selvästi parempia ja varmempia suorituksia! Toisekseen tässä hiotiin sitä, että minä lähden rohkeammin pois alta, jotta Hugolle jää tila laskeutua hypystä ja myös sitä, että minun liike lähte tiukasti siivekkeen viertä kohti putkea, enkä peruuttele hypyn 9 suuntaan. Kunhan tein nämä korjaukset omaan ohjaukseen, niin sujui hyvin ja Hugo suoritti sekä takaakierron että hypyltä putkeen käännöksen tiukasti ja epäröimättä. Hypyn 13 jälkeen tein alkuun valssin, jolla käänsin Hugon hypylle 15 ja 15-16 väliin tein välistävedon. Välistäveto toimi, mutta ongelmana oli se, että hypyllä 13 kaarros valui reilusti ja näin ollen hyppylinja hypylle 14 ei ollut optimaalinen ajatellen seuraavalle hypylle tehtävää välistävetoa. Niinpä Niinun kehotuksesta kokeiltiinkin niin, että odotin Hugoa putkesta 12 rauhassa, lähetin jo kaukaa hypylle 13 jääden itse putken puolelle hyppyä. Hypylle 14 tein päällejuoksun ollen itse koko ajan pari metriä koiraa edellä, jolloin pääsin päällejuoksusta vetämään koiran mukanani vasemmalle puolelle hyppyä 15 ja tämän jälkeen tein persjätön, jolloin lähetys hypylle 15 tapahtui oikealla ohjauspuolella. Alkuun jäin odottelemaan koiraa ihan turhaan hypyllä 14 ja niinpä etenimme hypylle 15 ihan liian samaa matkaan, jolloin persjätön tekeminen ei enää onnistunut sujuvasti. Sainkin ohjeeksi lähteä päällejuoksusta rohkeammin liikkeelle pitäen tosiaan koko ajan parin metrin etumatkan koiraan, jolloin persjättökin tulee tehtyä ajoissa. Ja tämä toimi hienosti! Tällaista ei olisi itselle tullut mieleenkään kokeilla, koska oletus oli, ettei me saataisi tätä onnistumaan. Siksi onkin ihan huippua, että on kouluttaja, joka haastaa minua pois mukavuusalueelta ja näin saa minut huomaamaan, että me osataankin asioita, joita en olisi uskonut meidän osaavan :)

Pätkä 16-20 toimi ongelmitta, joten siihen onnistumiseen oli hyvä lopettaa! Kaikkiaan hyvät treenit ja Niinu sanoi, että Hugon itsevarmuus on kehittynyt jo tässä muutamassa viikossa selvästi. Tiheään palkkaaminen siis tuntuu tekevän sille hyvää ja saa Hugolle sellaisen fiiliksen, että "hitsi, mähän osaan!". Ensi viikolla meillä olisi ollut väliviikko Niinun treeneistä (meillä siis paikka sinne joka toinen viikko), mutta täytyy kyllä taas ostaa irtovuoro, kun sellainen oli myynnissä :D Tulee niin hyvä fiilis noista treeneistä ja treenit tuntuu just siltä, mitä Hugon kanssa nyt kaivataan :)