Kas me kadottiin!

...muttei toki pysyvästi :) Blogin päivittäminen on ihan totaalisesti jäänyt, mutta katsotaan, josko saisi tätä taas heräteltyä henkiin. Kaikkea kuulumisia ei millään muista tai edes jaksa tänne nyt takautuvasti kirjoitella, mutta tässä niitä merkittävimpiä!

Hugon kuulumiset

Hugo on nyt ollut ihan hyvässä kunnossa eli mitään isompaa ongelmaa ei ole ollut! Se nykyään aika herkästi esim. kovien palloleikkin jälkeen saattaa hetkellisesti vähän keventää etusia (puoli vaihtelee), mutta tämä menee aina ihan itsestään ohi päivässä. Ollaan vältelty kaikkein rajuimpia leikkejä, mutta muuten eletty toki ihan normaalia arkea - koiran elämään kuuluu leikkiminen eli sitä en ala missään nimessä täysin koiralta rajoittamaan :) Ja on kestänyt treenailut ongelmitta, samoin kuin vapaana temmeltämisen eli varmaan vain joskus palloleikkien parissa sattuu tulemaan vähän turhan kovat jarrutukset. Mutta tosiaan muuten on Hugo ollut hyvässä kunnossa! Ja hirmu leikkisä se on, mikä on tosi ihanaa :)

Hugo kävi piiiiiitkästä aikaa rally-tokokokeissa eli korkattiin sen kanssa vihdoin VOI-luokka. Olen jostain syystä lykännyt tätä jo pitkään, mutta vihdoin otin itseä niskasta kiinni ja raahasin meidät kisoihin. Hugo oli kisapaikalle tultaessa ihan kauhean ahdistunut. Sillähän on ennenkin ollut kisatilanteiden jännittämistä ja nyt se reagoi todella voimakkaasti siihen ympärillä olevaan hälinään (vaikkei kisapaikka mitenkään erityisen hälisevä ollutkaan). Yritettiin tehdä pientä herättelyä kentän sivussa, mutta Hugo ei pystynyt edes ottamaan katsekontaktia saatika sitten suorittamaan minkäänlaisia tehtäviä, kun se vain keskittyä pälyilemään ympärilleen. Pohdin jo, että jätänkö leikin kesken, mutta sekin tuntui tylsältä vaihtoehdolta. Joten päätin yrittää saada Hugon relaamaan ja tähän otettiin avuksi lelu. Heti, kun Hugo pääsi leikkimään, se tuntui rentoutuvan silmin nähden. Tämän jälkeen tein enää ihan vain pari pientä tehtävää ennen kuin vein sen lähtöön. En yhtään tiennyt mitä tuleman piti, mutta onneksi kuitenkin Hugo oli jo siinä vaiheessa ihan eri moodissa. Lähdöstä maaliin asti se sitten tekikin minun kanssa hommia ilman, että kiinnitti oikeastaan mitään huomiota ympäristöön. Se teki tarkkaa työtä ja lopulta ainoat virhepisteet tulivatkin peruutustehtävässä, jossa se peruutti vinoon ja sai myös yhden virhepisteen lisää, kun taisi hetkeksi kääntää katseen taakseen (Hugoa herkästi peruutuksessa ahdistaa, ettei se peruuta mitään päin ja herkästi vilkaisee taakseen, jos yhtään epäilyttää). Käytösruudussa piti koiran maata ohjaajan vasemmalla puolella ja tämä sujui ongelmitta ja jopa ilman ääntelyitä. Hugo valahti lonkalle aika pian tehtävänä alettua, mutta tämän sille sallin, kun se vierellä makaaminen sfinksiasennossa niska vinossa on oikeasti sille aika mahdoton tehtävä. Mutta tosiaan siitäkin siis virheetön suoritus ja lopputuloksena 96/100 pistettä ja 1. sija :) Hieno Hugo!

Jipin kuulumiset

Jipillä on kynnet pysyneet hyvässä kunnossa ja niinpä ollaankin nyt ihan toden teolla palattu agin pariin. Kausi 2018-2019 on aloitettu muutamilla kisoilla ja säännöllisillä treeneillä. Kisoista on plakkarissa vasta yksi hyppynolla, mutta sen lisäksi useita tosi harmillisia rimavitosia ja -kymppejä. Tässä ensin se nolla:

 Ja tässä esim. yksi vitrosen rata:

ASCA-agikisoissa käytiin myös heinäkuussa ja sieltä saatiin tittelit GS-E ja RS-E ja nyt siis on ylimmän Elite-luokan tittelit kasassa ja kerätäänkin kaikissa luokissa valiopisteitä. Hauskaa! :)

Meidän alkukauden kisoja onkin varjostanut lukuisat rimanpudotukset ja olen ollut vähän turhautunut, kun en ole keksinyt mistä ne yhtäkkiä nyt johtuu. Se on ollut tiedossa, ettei syynä ole jumit tms., vaan jokin muu ja vähän laitoin sitä vain Jipin hätiköinnin piikkiin. Nyt on kuitenkin tullut tajuttua, että saikkujen aikana ja niiden jälkeen on tullut treeneissä hypytettyä koko ajan maksimissaan 55 cm rimoin. Kisoissa sitten hypätäänkin valtaosin 60 cm rimoin, joten Jippi on selvästi nyt tottunut niihin matalempiin, eikä keskity katsomaan korkeutta riittävästi, jotta osaisi sitten säätää hypyt 60 cm rimoille.

Päästiin Jipin kanssa nyt syyskaudella OneMind Dogsin Next Level-leireille ja eka leiri oli viikko sitten. Viikonlopun aikana treenattiin Tuulia Liuhdon, Timo Liuhdon, Jaakko Suoknuutin ja Janita Leinosen kouluttamina ja voi vitsit, kun sai viikonlopulta paljon uusia oppeja ja ajateltavaa. Muistiinpanoja kertyi 8 sivua ja iso lista asioita, joista haluaisin jo päästä treenaamaan! Rima-asiaan puututtiin myös ja nyt Jipille otetaan käyttöön se, että tekeminen lopetetaan myös, jos rima kolahtaa tai se tönäisee siivekettä. Näistä se on ennen saanut jatkaa ja olen keskeyttänyt treeneissä vain riman pudotessa, mutta tämähän on oikeasti aika epäloogista. Joten nyt otetaan näihin nollatoleranssi ja ainakin ekojen testien perusteella tämä näyttäisi tuottavan tulosta. Lisäksi nyt treeneissä lakataan käyttämästä 55 cm rimoja eli muistutellaan Jipille taas mieliin, että niitä korkeampiakin rimoja on olemassa.

Nextari-leirillä sain myös noottia kontaktien kriteereissä lipsumisesta :D Itse siis heti alkuun myönsin, että olen antanut Jipin kontaktien valahtaa siihen, että puomilla on nykyään 4on -versio ja keinulla pamauksesta vapautus, vaikka molemmat oli joskus vielä 2on2offeja. Nämä päädyttiin palauttamaan 2on2off-versioiksi ja parin muistuttelun jälkjeen Jippi onkin sitten juossut kaikki puomit hienosti loppuun ja vapautunut vasta luvan kanssa  (myös tänään kisoissa!!!) ja lisäksi keinullakin se 2on2off on lähtenyt taas muistumaan mieleen. Vitsit on kiva fiilis juosta rataa, kun tietää taas, että kontaktit sujuu :) Enkä yhtään epäile, etteikö nämä vaatisi reilusti ylläpitoa ja varmasti myös tulee tilanteita, jossa testataan, että onkohan se 2on2off sittenkään vaatimus, mutta täytyy nyt vain pysyä itse tiukkana näissä! 

Jippi on ollut kesällä tosi vähillä tokotreeneillä, mutta nyt oli pakko aktivoitua, kun menin ilmoittamaan Jipin kokeeseen. Saa nähdä kuinka käy, kun tosiaan treenejä on nyt tauon jälkeen takana parit :D Halusin joka tapauksessa näihin kokeisiin, kun ne on samalla australianpaimenkoirien rotumestikset ja sen takia kiva päästä osallistumaan. Toki toivon, että kokeessa löytyisi kivaa tekemistä, mutta vähintäänkin sitten saadaan sieltä itsellemme treenilista :) Ja eiköhän tokotreenailukin muutu taas aktiivisemmaksi, kun päästään näistä kesän kiireistä!

Yhteisiä kuulumisia: 

Ollaan vietetty kesää mm. mökkeillen, uiden ja muilla tavoin kesästä nauttien. Tässä aiemmin tuli myös muutoksia meidän elämään, sillä nykyään asustankin koirien kanssa kolmistaan eli tarkoittaa sitä, että Hugo kulkeekin nykyään kisoissa ja treeneissä aina mukana, jottei joudu olemaan yksin kotona. Se on tykännyt tästä treenireissuissa mukana olemisesta :)

Loppukesä on ollut aikataulujen osalta vähän turhan paljon juoksemista paikasta toiseen ja onkin kiva, kun syksyllä pitäisi vähän taas homma rahoittua, kun jää kouluttamisia pois kalenterista. Nyt syksyllä opiskelen myös Eläinkoulutuskeskuksen eläintenkouluttajan perusopintoja. Se on siis työn ohella tapahtuvaa kouluttautumista ja sieltä haen lähinnä lisäoppeja omien koirien kouluttamiseen, mutta toki myös sitten kouluttajana toimimiseen. Päivätyötä en ole siis vaihtamassa, mutta kiinnostava koulutus varmasti ja innolla odotan niitä oppeja, joita sieltä saadaan!

Just tässä ja just nyt kaikki on aika hyvin :)

Jippi meni Wirneen leirin aluksi rikkomaan kynttään, joten ollaan nyt sitten siitä lähtien TAAS pidetty taukoa agilitysta. Nyt päästään vihdoin taas treenaamaan, mutta olen muutenkin nyt päättänyt, ettei oteta agista mitään stressiä nyt, kunnes ollaan saatu kynnet kunnolla kuntoon :) Kyllä me nyt taas nurtsipohjilla treenaillaan, mutta sopivan letkeästi eli katsellaan sitten loppukesästä, josko päätäisiin taas kunnolla mukaan kuvioihin, jos ja toivottavasti kun kynnet on kuosissa. Nyt ainakin suunta näyttää oikealta!

Eli nyt kun ei olla agia treenailtu, niin päivitellään kaikkia muita kuulumisia :) Ensinnäkin on pakko todeta, että yllätyin itsekin huomattuani, että Jipissä on tapahtunut ehkäpä jonkinlaista aikuistumista! Se on edelleen ihan kakara esim. leikkiessään junnukoirien kanssa. Sehän on meidän agiseuran yleinen pentujen leikittäjä eli Jippi on esitelty lukuisille seuralaisten pennuille, kun pennuille on haluttu hyviä kokemuksia vieraista aikuisista koirista. Jippi on niin kaamean kiltti pentujen kanssa ja rakastaa leikkiä niiden kanssa ilman, että homma käy mahdottoman fyysiseksi, joten sen kanssa uskaltaa leikittää niin 9-viikkoisia kuin vähän vanhempiakin pentuja :) Niinpä Jipillä onkin pidellyt kiirettä leikkiessään mm. Miisa-bortsun (tosin Miisa nyt jo vähän vanhempi pentu, mutta Jippi toiminut Miisan leikkitätinä ihan pienestä pitäen ja ovat kyllä tosi sydänystäviä!!), Jekku-collien, Punkki-kelpien ja Cosmo-bortsun kanssa. Näiden lapsikoirien kanssa leikkiessä se on itsekin kuin puolivuotias kakara, mutta tosiaan kuten sanottu, muuten se on vaikuttanut aikuistuvan! Lähinnä siis tämän olen huomannut siinä, että vihdoin vuosien työ hihnakäytöksen eteen on tuottanut tulosta :) Jipillä on ollut pitkään hihnassa pientä epävarmuutta muiden koirien kanssa eli herkästi on vähän ärripörri hihnassa ollessaan. Vapaana tulee toimeen melkeinpä kenen tahansa kanssa, mutta hihnassa se on ollut herkkähaukkuinen alkujaan. Tämä saatiin lopulta kitkettyä siihen, että kunhan bongasin vastaantulevat koirat ennen Jippiä, niin sain pyydettyä katsekontaktin ja ohitukset sujuivat hiljaa. Mutta nyt tästä on menty vieläkin eteenpäin eli vaikken tekisi itse yhtään mitään, niin se ottaa itse kontaktia ja ei enää "nosta kierroksia" muista koirista. En tiedä, miksi tämä edistysaskel on nyt yhtäkkiä tullut, mutta tämä on oikein tervetullut juttu :) Arki siis sujuu nykyään Hugon ja Jipin kanssa tosi mukavasti ja helposti!

Cosmo ja Jippi painimassa :D

Jipin kynsistä sen verran, että edistysaskeleita on havaittavissa. Suurimmassa osassa kynsistä juuren alue on selvästi jo normaalin näköistä eli toivottavasti kynnet nyt kasvavat koko mitalta siisteiksi :) Etujalan kynnet näyttää todella lupaavilta, mutta harmiksi edelleen takajalkojen etenkin sisimmät kynnet on muhkuraiset ja lohkeilevat. En tiedä onko ne jotenkin kovemmalla rasituksella vai miksi ovat selvästi huonossa hapessa edelleen, mutta toivon, että nekin sitten vähitellen alkavat vahvistua! Tässä yksi viikko sitten otettu kuva, jossa juuri näyttää paljon jo siistimmältä (ja tänään, kun katsoin kynnet läpi, niin siisti alue ulottuu taas jo selvästi pidemmälle):

Jipin syömät lisät ja lääkkeet on muuten edelleen ennallaan, mutta tiputettiin eläinlääkärin ohjeistuksella nikotiiniamidi nyt kolmannekseen alkuperäisestä. Syynä se, että Jipillä oli jatkuvasti maha tosi sekaisin. Pari päivää nikotiiniamidin lopettamisen jälkeen vatsa normalisoitui ja nyt ei sitä ongelmaa enää ole. Eli onneksi löytyi nopea apu vatsavaivoihin :) Muiden lisien/lääkkeiden osalta pohditaan annostelua uusiksi sitten 1,5 viikon päästä eläinlääkärin kontrollikäynnillä. 

Hugo on nyt ollut aika mallikas rally-tokopoika ja eksyinpäs katselemaan koekalenteriakin :) Heinäkuulle voisi yrittää saada VOI-luokan korkkauksen ajoitettua! Sen kanssa on nyt sujunut tosi kivasti hommat, mutta oikean puolen käännökset edelleen kaipaavat vahvistamista. En oikein hirveästi olekaan niitä treenaillut, joten nyt otetaan ne tehotreeniin, jotta on sitten kokeisiin mennessä kunnossa!

Rally-tokon lisäksi olen tehnyt myös Nose Workia. Hugon kanssa hieman ehkä koeajatukset luovutin nyt ainakin toistaiseksi, kun se on oikeasti aika kova arpomaan Nose Workin parissa :D Se on ihan valtavan innoissaan siitä nenätyöstä ja siksi ehdottomasti sitä treenailemme jatkossakin, mutta sillä ei aina meinaa maltti riittää etsinnöissä, vaan keksii sitten oheistoimintaa, jos ei haju ala riittävän nopeasti kantautua nenään. Ennen teki valeilmaisuja, mutta nyt se tapa on vaihtunut siihen, että se kantaa minulle tavaroita :D Eli jos teemme etsintöjä kotona, niin se kiikuttaa kaikki löytämänsä lelut minun käteen, jos ei hajua löydy :) Tarvitsisi siis jotenkin saada lisää itseluottamusta Hugolle, mutta toistaiseksi en ole keksinyt, miten etenisin treeneissä. Täytyy ehkä pohtia, josko kävisi jonkin Nose Work-kurssin! Jipinkin kanssa ollaan tehty Nose Workia ja sen kanssa on sujunut aika kivasti. Voisi jopa ajatella menevänsä loppukesästä kokeeseenkin sen kanssa... Jos intoa riittää (itsellä siis...). Katsotaan.. Tai sitten pidetään NW ihan vain sellaisena omana hupiharrastuksena :)

Oltiin tänään ekoissa ohjatuissa ageissakin Jipin kanssa taas saikun jälkeen ja on kyllä kiva huomata, että tauot ei aiheuta suurempia takapakkeja, vaan jatketaan aika lailla siitä mihin jäätiin. Jippi kulkee kivasti ja ohjattavuus on nyt tosi jees! Ainoa kummallisuus nyt on putoilevat rimat eli rimat oli tosi paljon normaalia herkemmässä. Selvästi vähän roikottaa takajalkoja hypätessä eli epäilin jumisuutta. Kotona sitten hieroin ja venyttelin Jipin nopeasti läpi ja tuntui ihan omaankin käteen kyllä tukkoiselta. Oletin ongelman olevan lanneselässä, mutta siellä ei tuntunut isoja jumeja ainakaan. Sen sijaan kaula ja takareidet oli oikeasti tosi tukkoisen oloiset. Reilun viikon päästä koirilla onkin hieronta-aika eli saadaan isoimmat jumit toivottavasti siellä auki! Olen muuten ihmetellyt, kun ei ole nyt ensimmäinen kerta, kun Jippi menee normaalia jumisemmaksi silloin, kun agility on tauolla. En tiedä onko se sitä, että agitauolla ainoat treenit on tokoa eli aiheuttaa aika yksipuolista kuormitusta kroppaan....? Mutta toisaalta ainakin jonkinlaista jumia oli kaulassa ja takareisissä molemmin puolin eli sikäli ei viittaisi pelkkään "tokojumiin". Noh, jospa se siitä letkeytyisi hieronnassa ja fyssarikin on tarkoitus varailla tässä lähiaikoina.

Viikonloppuna tulee vietettyä päivät aamusta iltaan Myyrmäen futisstadionilla, jossa järkätään agin SM-kisat :) I-HAH on mukana järjestelyissä ja itse olenkin siellä huomenna illalla talkoilemassa. Lauantain ja sunnuntain kuitenkin vietän lähinnä katsomon puolella kannustamassa tuttuja! Ja ehkä vähän myös shoppailemassa ;)

Tähän loppuun videopätkä Hugon ja Jipin leikeistä viikon takaa :)

Ihana kevät!

Tänään bongasin ekat leskenlehdet ja välittömästi palasi usko siihen, että kyllä se kesä taitaa tänäkin vuonna tulla :D Ihana valo, ihana aurinko, ihana lämpö - kevät on täällä!

Aloitetaan Hugon kuulumisilla. Viimeisetkin lääkkeet lopetettiin lähes kolme viikkoa sitten ja Hugo on pysynyt oireettomana! Käännökset ovat alkaneet rallyssa taas sujua ja samalla jäi sitten myös radan aikana haukkuminen pois, mikä oli muodostunut jo melko ärsyttäväksi tavaksi. Harmi vain, etten sillä hetkellä tajunnut, että haukkuminen johtuikin kipuilusta :/ No onneksi se on nyt historiaa ja rally on tosiaan alkanut luistamaan jälleen. Edelleen seuraamisessa välillä edistää selvästi, mutta muilta osin homma on toiminut aika kivasti! Eli nyt kun dopoing-varoaika vain menee ohi, niin taidetaan alkaa katsella niitä VOI-kokeitakin vähitellen :) Hugo on ilmoitettu kesäkaudelle ohjattuun rally-tokoon eli maanantait jatkuu myös kesällä Hugon rally-päivinä!

Jipillekin kuuluu terveysrintamalla hyvää eli kynnet on olleet nyt parempana! Agilityn parissa ollaan päästy vähitellen sellaiseen vaiheeseen, että yhteistyö on harpannut uudelle tasolle. Radoilla on valtaosin sellainen hyvä yhdessä tekemisen fiilis ja kisoissakin tulostaso on noussut huimasti! Ei niitä nollia vieläkään satele joka radalta, mutta nyt on ollut paljon paljon ratoja, joissa nolla on jäänyt yksittäisestä rimasta tai ihan pienestä ohjausvirheestä kiinni. Ja ollaan me pari nollaakin onnistuttu tekemään :) Viikko sitten kisailtiin HAU:lla ja sen kisan jälkeen tuli kyllä ihmeteltyä Jipin kadonnutta vauhtia. Jippi kuitenkin näytti tosi paljon arkailevan sitä pohjaa (olihan se itsellekin raskas ja vaikea juosta), joten elättelin toiveita, että huono vauhti johtuisi ihan siitä. Ja onneksi tänään kisoissa Jippi etenikin jo taas ihan normivauhdein (etenemät radoilla tänään 4,79 m/s, 4,99 m/s ja 5,00 m/s), joten meni tosiaan pohjan piikkiin tuo viime viikonlopun tahmeus. Siellä HAUn kisoissa kuitenkin tehtiin yksi hyppärinolla, joka toki meille kelpasi, vaikka meno tahmeaa olikin.


Tässä myös viime viikonlopulta rimavitonen:


Ja tänään kisailtiin sitten LÄGI-areenalla ja tehtiin kolme tulosta! Siis oikeasti ekat kisat varmaan pitkään aikaan, kun ei yhtään HYL-rataa! Ekalla radalla tuli kaksi rimaa alas, tokalla yksi rima (ja todella tylsästi vielä ihan viimeinen rima...) ja vikalla radalla sitten taisteltiin nolla. Oltiin ekaa kertaa Salme Mujusen radoilla ja pakko sanoa, että olipahan kivoja ratoja! Ohjaaja todella sai juosta, mutta se on oikeasti vain hyvä juttu. Toi viiden virhepisteen radan loppusuora esimerkiksi oli aika kivaa juostavaa sekä ohjaajalle että koiralle :D

Ja se NOLLA!!


Jipin kanssa ollaan myös tokoiltu ja ajatuksena olisi ilmoittaa se toukokuussa taas kisailemaan. Ruutu edelleen takkuilee ja nyt päätin unohtaa kaikki uudet testailut ja kikkakolmoset ja ottaa hetkellisesti käyttöön alustan niin, että sillä vain nyt pyritään saamaan paljon onnistuneita toistoja alle, jotta Jippi saa varmuutta siitä, että miten se ruutu suoritetaankaan. Kyllähän se yleensä aina sinne ruutuun päätyy ilman sitä alustaakin, mutta koska omat kriteerit ei salli etuosaan pysähtymisiä, niin pakko nyt ottaa kuuri oikean pysähtymispaikan vahvistamiseksi. Muuten nyt on homma toiminut kivasti! Eilen treeneissä tehtiin EVL:n paikkista ja siinä Jippi keksi mennä istumisen loppuvaiheessa maahan!!! Siis ihan oikeasti? Se ei ole valehtelematta ikinä vaihtanut asentoa kesken paikkiksen eli tämä oli minulle aikamoinen yllätys. Ellei koiraa olisi juuri hierottu, niin olisin jopa veikannut jumeja, mutta tosiaan hieroja oli käynyt just pari päivää aiemmin ja omaankin käteen koira tuntui edelleen jumittomalta. Eli ehkä tämä meni hetkellisen mielenhäiriön piikkiin. Tehtiin paikkis myös kotipihassa ja siellä istui oikein levollisena eli en nyt vielä ainakaan tee tästä ongelmaa :D Yksi voi olla se, että Jipin kanssa on tullut tehtyä tooooosi paljon 1-2 min paikkiksia, eikä juurikaan sen pidempiä. Paikkikset on ohjaajallekin tylsiä, joten ei ikinä malta pitää koiraa kauheasti pakollista aikaa pidempään... Nyt kuitenkin juteltiin piilossa niitä näitä ja aikaa kului kyllä yli 2 min, joten pohdin, voiko se olla niin etevä laskemaan minuutteja :D Eli täytyy nyt ottaa repertuaariin myös ylipitkät paikkikset.

Jipin kesätreenit alkavat hahottua myös. Sillä jatkuu Saijan valkkutreenit kesäkuun puoliväliin ja ilmoittautuduttiin jatkamaan valkkuryhmässä myös syyskaudella eli ne treenit jatkuvat sitten loppukesästä taas. Kesäkaudella koulutan I-HAHssa agia ja treenaan siis kouluttajaryhmässä, jossa kouluttajana on Annina Myllyaho. Ollaan tämä vuosi myös I-HAH:n tokon valkkuryhmässä, mikä tarkoittaa viikottaisia kimppatreenejä, kerran kuussa tai kahdessa kouluttajallisia treenejä ja lisäksi treenaillaan valkkuryhmäläisten kanssa myös muulla ajalla. Ihan kiva kuitenkin, ettei ohjattuja treenejä ole taaskaan ihan valtavaa määrää, joten jää aikaa sitten omatoimitreeneille ja aina välillä jollekin muullekin kuin koiraharrastuksille ;) 

Nyt ihan aikuisten oikeasti paluu arkeen!

 

Viimeksi jo kirjoittelin, että paluu arkeen oli tapahtunut, muttei se sitten kuitenkaan ihan vielä niin ollut. Jippi ehti käydä parit agitreenit ja yhdet agikisat, kunnes aloin jälleen empiä noita sen kynsiä. Sillä ei ole ollut mitään hälyttävän suurta kynsissä, mutta nyt useita kuukausia jo ollut vähän sellaiset liuskoittuvat ja herkemmin lohkeilevat kynnet, vaikkei tosiaan muita halkeamisia ole ollut kuin se yksi, joka päättyikin sitten kynnen poistamiseen. Ruokavaliomuutoksen piikkiin tuo kynsioireilu tosiaan silloin meni ja ruokavalio muutettiin takaisin ennalleen ja samalla alettiin syöttää lisinä mm. biotiinia, sinkkiä ja omega-rasvoja. Yhdet kisat oli käytynä saikun jälkeen, mutta sitten yhtenä iltana taas katseltuani noita Jipin kynsiä läpi, aloin  taas miettiä, että pitäisikö kuitenkin jatkaa saikkua ja yrittää varmistaa, ettei kynsiongelmien taustalla ole mitään suurempaa. Aina, kun kynsistä puhutaan, niin kauhuskenaariona mielessä on SLO... Onneksi Jipin kohdalta tämän teorian kumosi useampikin taho sanoen, ettei nuo yhtään oireile samalla tavoin. Jipillähän kynsivallit on olleet koko ajan siistit ja normaalit. Kynnet ei irtoile, eikä kynnen materiaali varsinaisesti vaikuta erilaiselta. Ainoastaan on esiintynyt liuskoittumista ja kärjissä pieniä halkeamia eli jotenkin heikommassa kunnossa ne ovat olleet. Oireet ei myöskään ole edenneet, vaan kynnet on pysyneet samanlaisina useita kuukausia ja nyt vähitellen hieman menneet parempaan suuntaan. Eläinlääkärillekin Jipin vein näytille ja hänkin vahvisti tuota ajatusta, että taustalla mahdollisesti jokin puutos plus toki nämä talven kelit yhdessä agilityn aiheuttamaan kuormitukseen tehneet sitten oman osansa. Varmuuden vuoksi halusin myös testata kilpirauhasarvot, sillä olin lukenut julkaisuja, joissa kilpparista johtuen kynnetkin olivat heikentyneet (vaikkakaan tämä ei ilmeisesti kovin yleinen oire kilpirauhasen vajaatoiminnassa). Kilpirauhasarvot olivat kuitenkin myös priimat eli tosiaan kynsiongelmia hoidetaan ihan vain kovan kuormituksen, jäisten talvikelien ja mahdollisen puutoksen aiheuttamana. Kynnet pidän lyhyenä hiomalla niitä ja nyt tosiaan Jippi syö lisiä tukemaan kynsien kasvua. Juuresta kasvava kynsi näyttää jo paremmalta eli eiköhän nuo ole parempaan päin menossa! Eli Jipin arki nyt tosiaan palasi normaaliin :)

Tässä on kolmen viikon takaa kisavideo radalta, jolla tuloksena rimavitonen.


Jippi on nyt myös tokoillut, vaikkakaan ei kauhean tiheään, kun kelit ei vielä salli ulkona treenaamista... Ollaan tehty lähinnä pientä hiomista. Seuraamisen paikkaa on siirretty vähän taaemmaksi ja olen ottanut tämän treenaamiseen käyttöön käsitargetin. Tätä joskus aiemmin jo kokeilin Pekka Korrin ehdottamana, mutta silloin Jippi alkoi vain loikkia ylösalas vierellä, kun käsi tuli näkyviin. Nyt olen kuitenkin vaatinut malttia eli jos käsi on nyrkissä vierellä, niin tällöin tassujen on pysyttävä visusti maassa. Vasta, kun kämmen tulee näkyviin, se saa tökätä kättä nenällä ja tästä vapautan sitten selän takaa oikeassa kädessä olevalle palkalle. Tällä tarkoituksena siis saada koiraa pysymään taaempana, koska sen ei ole kannattavaa valua eteen, kun silloin jää käsitargetti huomaamatta tai sitä nenäkosketusta ei pysty sieltä suorittamaan. Edistymistä on havaittavissa, mutta edelleen treenit jatkuu! Toisekseen olemme hioneet pitoa. Tämähän on meillä melkeinpä ikuisuusprojekti, mutta nyt on taas ollut kyllä parempia pitoja! Olen tähän ottanut nyt käyttöön kapulan painelun sivusuunnassa eli nostojen tai palautusten yhteydessä vähän vedän tai painan kapulaa ja palkkailen sitten hyvistä vakaista otteista. Tässäkin edistymistä on nähtävissä - hitaasti, mutta varmasti :)

Hupsista keikkaa! (c) Jussi Mäkinen

Ja nyt vähän varovaisemmin suoritettuna. (c) Jussi Mäkinen

Kaukojen hiomista. (c) Jussi Mäkinen

 Oltiin Saijan treeneissä sunnuntaina ja tässä sieltä viimeinen veto, jolla jo Jipillä kieli roikkui poskella, mutta hyvin tsemppasi silti. Huomaa kyllä, että useiden viikkojen saikut ovat tehneet tehtävänsä eli agikunto on laskenut. Onneksi peruskuntoa on pystynyt koko ajan pitää yllä eli nyt vain taas kerrytetään kuntoa sitten treenien, jumppailun ja vapaana juoksemisen merkeissä, niin hyvä tästä taas tulee :)


Tuli myös testailtua tuota yhtä kohtaa radalla kahdella eri ohjaustavalla. Pelkillä poikkareilla suorittaessa itsellä oli ihan sellainen fiilis, että meno on tahmeaa ja hidasta, mutta kellotettuna nuo olivat aika lailla täsmälleen yhtä nopeat.


Ja sitten Hugoon. Silläkin tosiaan arki alkoi viimeksi sikäli, että jätettiin pois lihasrelaksantit ja tulehduskipulääkkeet (siis ne tokan kuurin lääkkeet). Lääkkeiden jälkeen on edelleen pysynyt hyvässä kunnossa ja kivuttomana. Venyttelee normaalisti, eikä tunnut aristavan tai varovan takaosaa. Fyssari kävi tsekkaamassa molemmat koirat 23.3. ja Hugokin vaikutti olevan hyvässä kunnossa (lanneselässä kireyttä, samoin kuin etuosassa, muttei mitään sellaista isompaa), joten alettiin tiputtaa myös gabapentiinejä pois silloin perjantaina. Nyt sitten seurataan, pysyykö tilanne samana, vaikka hermokipulääkkeetkin on jätetty pois. Peukut siis pystyyn :) Hugo on ollut lenkeillä vähän normaalia väsyneempi tuossa saikun aikana eli voi olla hyvin, että on osittain ainakin tuon gabapentiinin vaikutusta. Saa siis nähdä, reipastuuko Hugo nyt, kun lääkitys lopetetaan.

Hugo on saanut käydä rally-treeneissä tekemässä koko saikun ajan edes pientä puuhastelua, mutta nyt ollaan palattu jo ihan normaalisti treeneihin. Käännöksissä on ollut todellisia haasteita, mutta saatuaan revähdysdiagnoosin tämäkin tuntui yhtäkkiä kovin loogiselta. Sivuaskeleet varmasti ovat tuntuneet epämukavilta silloin, kun on ollut nivusen revähdys. Nyt, kun revähdysvammat vaikuttaa parantuneet ja kivut hävinneen, niin ollaan jumppailtu käännöksiä taas ihan muistuttelemalla "vasen" ja "oikea" käskyjä vatitempun avulla. Ja tänään ensimmäistä kertaa pystyttiin tekemään käännökset radalla ilman minkäänlaisia mutinoita Hugolta. On nimittäin aiemmin aina käännöskäskyn kuultuaan jo heti mörähtänyt tai haukahtanut eli selvästi on odottanut sen liikkeen sattuvan, vaikkei se välttämättä enää vähään aikaan olekaan tuntunut epämukavalta. Ehkä se muistikuva kivusta saadaan vähitellen häivytettyä, kun Hugo huomaa, ettei se sivuaskellus enää tunnukaan inhottavalta! Tänään ainakin alkoi selvästi sujua paremmin, joten eiköhän ne vähitellen taas ala toimia :)

Saikkupäivitystä taas ja lainakoirailua

Hugon kipuilu vaivasi mieltä sen verran, että marssittiin sitten viime sunnuntaina 4.2. Eläinlääkäriasema Askeleeseen ELT Mari Vainionpään vastaanotolle, missä Hugosta otettiin ensin lämpökamerakuvat, sitten käytiin keskustellen läpi oirehistoria yms. ja sitten eläinlääkäri tunnusteli Hugon läpi. Lämpökamerakuvissa selkä näkyi poikkuksellisen lämpimänä ja takaosasta otettu kuva paljasti vasemman puolen olevan lonkan alueelta selvästi lämpimämpi kuin oikea. Selkä oli koko matkalta aristava (jumissa). Lonkat reagoi tunnusteluun ja nivuset olivat aristavat, etenkin vasemmalta puolelta. Tämä lonkkien ja nivusten tunnustelu sai siis ihan kunnon irvistyksen aikaan eli kipeää selvästi teki. Etureidet olivat lihasten osalta erittäin kireät/kipeät. Diagnoosina nivusrevähdys/m.ileopsoas -vamma. Todennäköisesti vanha vamma alunperin (ehkäpä agilityajoilta asti peräisin), mutta nyt esim. liukastelun tms. seurauksena uudelleen ärtynyt. Hugolle aloitettiin jo käynnissä olevien lääkitysten rinnalle vielä lihasrelaksantit ja lisäksi fysioterapiaa ja laserhoitoa nivusiin, etureisiin ja selkään. Kontrollikäynti on sitten noin 4 viikon kuluttua ekasta käynnistä ja katsotaan sitten, miten jatketaan, kun näkee, miten tilanne on kehittynyt. Täytyy sanoa, että tykkäsin kyllä hurjasti tästä eläinlääkäristä. Oli tarkka, sillä löysi mm. vasemman hauiksen kohdalta hieman erituntuisen kohdan ja kysyi, että onkohan tässä ollut joskus jotain häikkää. Ja kohta oli juuri se, missä Hugolla oli muutama vuosi sitten hauiksen revähdys.

Nyt on takana vajaa viikko lihasrelaksantteja, yksi fysioterapiahoito ja yksi laserhoito ja Hugo on alkanut uudelleen venytellä! Tajusin vasta tuossa eläinlääkärikäynnin jälkeen, että tosiaan Hugo ei olekaan useampaan viikkoon (en muista milloin viimeksi) venytellyt takajalkojaan, vaikka normaalisti on venytellyt ne aina, kun nousee ylös lepäilyn/nukkumisen jälkeen. Mutta nyt tosiaan se on alkanut taas venytellä eli ehkä se kertoo, että pahimmat kireydet/kivut alkaa hellittää!

Hugon lääkkeet väsyttää selvästi, mutta muuten koirille kyllä alkaa kertyä virtaa. Hugo ei vielä voi päästä revittelemään, vaan on joutunut ottamaan yhä tosi rauhallisesti. Jipin kynsi on lähtenyt paranemaan hyvin ja se pääsikin tossu jalassa perjantaina ekaa kertaa tokoilemaan! Tehtiin ruutua ekaa kertaa kokeen jälkeen ja haettiin ihan vain hyvää fiilistä, kun kokeessa tosiaan Jippi meni ruutuun vasta tokalla korjauksella... Nyt haki kivasti ruutuun, eikä ollut ollenkaan epävarman oloinen eli hyvä treenit saatiin tehtyä! Yhteensä ehkä neljä kertaa ilman apuja ja väleihin parit toistot alustan kanssa. Hienosti toimi :) Muuten tehtiin kaukoja (seiso-istu edistää edelleen, mutta muuten kivat!) ja kapulan pitoa. Pidossa ajattelin ottaa nyt kuurina taas puhtaasti luopumisen kautta tota otetta. Eli luopuminen sekä noihin pitotreeneihin että ihan noutoihin mukaan nyt hetkeksi aikaa.

Muissa uutisissa: Vaikka omat koira saikuttaa, niin minä olen päässyt silti agilitaamaan sekä treenien että kisojen merkeissä. Jo ennen näitä saikkuja oltiin sovittu Taito-bortsun omistajan Mirkan kanssa lainauskuviosta. Mirka siis etsi Taitolle lainaohjaajaa ja minä mielelläni oman oppimisenkin takia treenaan/kisaan toisenkin koiran kanssa, joten sovittiin, että treenailen Taiton kanssa Jipin treenien rinnalla. Tarkoituksena oli myös sitten kisata Taiton kanssa samalla kuin kisaisin Jipin kanssa - maksi3-luokkalaisia kun ovat molemmat. Noh, toisin nyt kävi, koska Jippi jäikin saikulle ja siitä lähtien Taito tosiaan onkin käynyt Jipin treenipaikoilla ohjatuissa treeneissä (joka toinen viikko Saijan treenit ja joka toinen viikko Maiju Korhosen treenit). Viime sunnuntaina oli minun ja Taiton ekat yhteiset kisat ja tulosrivi oli nousujohteinen: HYL (ohjaaja unohti radan ja mahtui sinne pari muutakin muuttujaa...), 10 (huolimaton ohjaus muurille, mistä kielto ja okseririma) ja hyppyradalta nolla ja 4.sija! Ei hassumin, kun tosiaan takana oli kolmet ohjatut treenit yhdessä ja tosiaan ekat kisat.

Niin tärkeä onnistuminen

Agikisat 14.1.2018

Jippi kisaili viikko sitten JAU-areenalla kolmen radan verran.ja taas oli oikeasti hyvä fiilis kaikilla radoilla. Jippi on ollut nyt hurjan kuuliainen eli tekee just niin kuin käsketään, mutta sopivassa tasapainossa irtoamisen kanssa eli ei ole ns. kädessä kiinnikään.

Ekalta radalta tuli HYL ja sieltä löytyi pari kohtaa, jossa itse mokasin ja näkyi heti koiran päätymisenä väärään paikkaan.

Plussat:
+Keppien jälkeinen kohta.
+Hyvin uskallettu takaakierto-valssi tuolla ihan takakulmassa (ennen kuin Jippi hukkui selän taakse ja päätyi väärälle hypylle). Nuo ohjaukset on niitä, joissa vielä tosi herkästi jään märehtimään sinne takaakierto-ohjaukseen ja valssilla sitten putoaa rima, koska olen edessä tai ohjaus on myöhässä ja siten epäselvä. Nyt lähdin rohkeasti takaakierrosta siihen valssiin ja rima pysyi! Tästä innostuneena sitten unohdin katsoa koiraa ja se löysikin sitten suoraan edessään olevan hypyn, kun ei kerran ohjaaja kertonut minne muuallekaan mennä...

Kehityskohteet:
-Katse koirassa (näe ne lasketumiset!)

 Tokalla radalla tehtiinkin sitten nollarata. Oli parissa kohtaa hieman taistelun makua eli ei kaikista siistein nolla ja aikaa olisi saanut napsittua pois, jos ohjaukset olisi ollut ajoissa ja koira olisi kääntynyt optimaalisia linjoja pitkin (nyt kaarratti vähän siellä sun täällä). Mutta olin tähän rataan kuitenkin ihan hirmu tyytyväinen siksi, että pystyin taistelemaan loppuun, vaikka välillä pakka vähän meinasi hajoilla. Ennen olisin ollut luovutusfiiliksellä kesken radan, kun tuntui vähän tökkivältä meno, mutta nyt sain kuitenkin tsempattua loppuun. Sijoitus oli tällä radalla 3., ja vika SERT-A jäi kiinni siitä, että koirakoita oli radalla 25, kun serti siirtyy kolmoselle vain, jos kisaajia on vähintään 30 :) Aika pienestä jäi kiinni, mutta ei sillä oikeasti ole kiire! Nyt on tärkeintä hioa yhteistyötä kuntoon (ja tässä ollaan oikeasti menty eteenpäin!) ja saada varmuutta tekemiseen.

Plussat:
+Alun pituudelta käännös. Tiukat käännökset pituudella oli aiemmin meille haastavia eli vika palikka herkästi kaatui, mutta näihin on saatu varmuutta ja hienosti suoriutui Jippi tässäkin! Vähän meinasi valua seuraavalle hypylle tullessa kaarros, mutta maltoin ohjata päällejuoksun rauhassa.
+Uskalsin kokeilla radalla tuplasylkkäriä, vaikkei olla tehty sitä treeneissä kuin ehkä kaksi kertaa.
+Keppien jälkeinen takaakierto-vastis käänsi hyvin ja Jippi kokosi ja hyppäsi hypyn hienosti.

Kehityskohteet:
-Vaikka se keppien jälkeinen hyppy olikin tuolla plussalistalla, niin miinusta tästä itselleni siksi, että jänistin tuossa kohdassa takaakierto-valssin kanssa :D Tiesin, että se on meille rimaherkkä ohjaus, joten jätin sen tekemättä ja valitsin kökömmän vaihtoehdon. Tai eihän tuo takaakierto-vastis tuossa ollut vielä huono, mutta seuraavalle hypylle oma rytmi takaaleikkauksen kanssa on pielessä eli info leikkaamisesta tulee koiralle liian myöhään ja hyppää pitkäksi.

Vikaan agirataan olin hirmu tyytyväinen, vaikka tuloksena olikin 10 rv.

Plussat:
+Olin hirmu tyytyväinen pätkään hypyltä neljä muurille! Rohkenin tehdä takaakierto-päällejuoksun, vaikka tutustumisessa tämän kanssa emmin. Vähän ehkä meinaan olla myöhässä päällejuoksussa, mutten pahasti. Jippi kääntyi hienosti hypyltä 7 muurille ihan vain rytmitysellä ja pienellä haltuunotolla, vaikka putki todellakin oli tyrkyllä! Super!

Kehityskohteet:
-Kepeille itsenäisyyttä. Tässä kylläkin keppivirhe meni ohjaajan piikkiin, koska lähden leikkaamaan jo ennen kuin koira on taipunut kakkosväliin. Eli ohjaajalle malttia kepeille, mutta samalla myös vahvistetaan Jipin keppialoituksia, sillä niissä on tullut virheitä nyt jonkin verran. Hyvin malttoi kuitenkin pujotella loppuun asti!
-Ohjaajalle noottia siitä, että sanoi melkoisen painokkaasti "tässä" juuri, kun Jippi valmistautui puomin jälkeisen hyppyyn. Näkee hyvin, miten voimakkaasti Jippi lähtee siihen käskyyn reagoimaan ja jarraa toden teolla ennen hyppyä yrittäen todennäköisesti jopa tulla hypyltä pois. Tiputti riman todennäköisesti ihan siitä syystä, etten antanut riittävää rauhaa. Pitäähän toki koiran kestää häiriötä hypyillä, mutta tuo "tässä" on kyllä sellainen, mitä mun pitäsisi muistaa välttää kohdissa, joissa en oikeasti halua koiran tulevan just sillä sekunnilla ohjaajan luokse. 

Tokokokeet 21.1.2018 

Tänään oli aika jännä päivä. Tai oikeasti en tajua, miten mua ei jännittänyt kuitenkaan tämän enempää, kun tähän päivään kuitenkin kohdistui aika paljon odotuksia.... Jipillähän VOI-kokeet on kaikki menneet enemmän tai vähemmän penkin alle ja ongelmana on ollut lähinnä se, että Jippi on ajautunut koekehässä omaan kuplaansa, enkä ole sitä sieltä oikein saanut pois. Eli se ei ole ollut oma innokas itsensä, vaan vähän stressaantuneen oloinen ja selvästi vaisu, jolloin toki tekeminenkin on ollut puolittaista. Esim. kolmannessa VOI-kokeessahan seuraaminen sujui valtaosin ilman kontaktia...

Edellinen VOI-koe käytiin kesäkuussa ja silloin päätin, että jäädään kokeista tauolle ja keskitytään vain siihen fiilikseen. Ja sitä ollaankin nyt työstetty yli puoli vuotta ja nyt kun otettiin taas tauon jälkeen nokka kohti koetta, niin tuntui kieltämättä siltä, että kyseessä olisi ikään kuin tulikoe. Että nyt sitä nähtäisiin, onko treeneistä ollut hyötyä vai pitääkö vain todeta, että meillä on käsissä ongelma, jota en oikeasti osaa ratkaista. Tilannetta ei helpottanut se, että viikko sitten meidän ruutu hajosi :D Sillä on tapana hajota aina ennen koetta, mutta yleensä sentään vähintään kaksi viikkoa aiemmin, joten ollaan ehditty se myös korjaamaan. Jipillä tuli siis viikko sitten treeneissä taas esiin vanha ongelma eli epävarmuus siten, ettei etene ruutuun asti. En oikein tiedä, mistä tämä aina kumpuaa ja varsinkin nyt, kun takana oli oikeasti useampi kuukausi tosi onnistuneita ruututreenejä. Ruutuongelmat esiintyy monesti I-HAH:n hallilla eli en tiedä voiko vaikuttaa se, että siellä kaikuu voimakkaasti? Ei Jippi näytä mitenkään siltä, että kuulostelisi tai olisi jotenkin hämmentyneen oloinen, mutta joku siellä epäonnistumiseen on syynä. Kahdet peräkkäiset ruututreenit tehtiin la ja ma siellä hallilla ja molemmilla kerroilla tuli epäonnistumisia. Maanantain omatoimitreeneissä en saanut oikein edes korjattua tilannetta, vaan marssin sitten tiistaina ulkokentälle tekemään muutamat ruudut. Siellä ei ongelmaa. Eilen tein vielä yhdet ruututreenit ulkokentällä, eikä ongelmaa. Eli en tiedä onko tässä kyse tosta kaikumisesta vai ahdistaako seinien läheisyys. Yksi ongelma voi olla myös se, että lähaikoina ollaan ruutua tehty lähinnä Ojangossa kimppavuorolla ja ollaan mahduttu lähettämään ruutuun vain esim. 10 tai 15 metrin päästä. Eli pitäisi ehkä päästä tekemään tarpeeksi myös ylipitkiä matkoja, ettei Jippi laske etäisyyttä ja siksi stoppaa ennen etureunaa... Tätähän se teki silloin, kun siirryttiin AVO:sta VOI:hin.

Tänään siis tosiaan sitten kuitenkin kaikesta huolimatta suunnattiin NoDo:n tokokokeisiin ja ihmetyksekseni jännitys ei ollut ihan mahdoton enää koepaikalla, vaikka ajomatkalla meinasi kyllä alkaa kaduttaa :D Oloa helpotti, kun näin, että Jippi oli hallissa tosi hyvällä fiiliksellä ja teki töitä odotusajalla innokkaasti. Tuomarina piti olla Mari Väänänen, mutta pari päivää ennen koetta tuli tieto tuomarivaihdoksesta ja tuomarina olikin Harri Laisi. Eipä siinä mitään, Laisilla ei oltukaan Jipin kanssa aiemmin käyty. Homma alkoi paikkiksella, jossa Jippi oli kolmesta koirasta keskimmäisenä. Tein kehään mennessä nenäkosketuksen ja Jippi tuli riviin hyvällä fiiliksellä. Meinasi ahdistaa, kun sivulla odotellessa Jippi ei millään pitänyt katsekontaktia, vaan tiiraili tuomaria ja liikkuria uteliaan näköisenä. Otti kuitenkin oman käskyn hyvin vastaan eli maahanmenossa ei ongelmaa. Oli kuulemma (tuomarin ja kehän laidalla olleen kaverin mukaan) ollut paikkiksen ajan rauhallinen, mutta valpas. Viereen palatessa piti hyvin kontaktin ja istumaannousu oli reipas. Paikkiksesta siis 10. Kehästä poistuttiin seuraamalla lelupalkalle ja perusasennosta vapautus lelulle. Hyvin toimi!

Yksilökehään oltiin vuorossa tokana, joten ei onneksi tullut liikaa odottelua. Kaikki liikkeet tehtiin putkeen. Jätin hyvissä ajoin lelun meidän treenikassin viereen maahan niin, että Jippikin näki sen jätön. Vuoroa odoteltiin niin, että Jippi sai olla käy siihen -käskyllä makoilemassa ja laitoin vielä eteen namikasan, josta annoin välillä nameja. Oli nimittäin typy vähän komentelevaisella tuulella, enkä halunnut yhtään lietsoa äänenkäyttöä...Yksilöliikkeiden pisteet selityksineen alla suoritusjärjestyksessä.

Ohjattu nouto: 9. Meille arpoutui vasen kapula. Seuraaminen ihan jees, vaikkakin täyskäännöksessä olisi voinut olla ihan vähän paremmin mukana. Hyvä stoppi. Hyvin lähti kapulalle ja nosto ihan jees. Alkumatkan palautus oli tosi jees, mutta lähestyessä alkoi pyöritellä kapulaa. Suu rauhoittui sivulla (vaikka yleensähän pyörittely alkaa vasta siinä), mutta tosiaan hetken ajan se palautus oli sen verran rumaa, että pistemenetys siitä.
Luoksetulo ja pysäytys seisomaan: 9,5. Hieno!! Ekalla käskyllä maahan, jätössä jäi ilman haukottelua/mutinaa, joita joskus treeneissä on ilmaantunut. Lähti kovalla vauhdilla, mutta stoppi silti toimi ihan älyttömän hyvin. Ei ennakoinut käskyjä liikkurin käskytyksistä, vaan malttoi odottaa multa käskyt. Olin ihan hurjan tyytyväinen tähän kokonaisuuteen!
Ällä eli jäävät istu-maahan: 7. Jippi lähti aktiivisesti mukaan seuruuseen, mutta jäi seisomaan "istu"-käskyllä. Tämä oli vähän outo moka, sillä Jippi kyllä näytti keskittyvän käskyyn hyvin, eikä tätä mokaa ole pitkään aikaan treeneissä esiintynyt. Lisää siis vain erottelutreenejä ja yllätyksellisyyttä asentoihin. Loppuosa oli hyvä eli maahanmeno toimi, eikä ennakoinut seuruuseen tuloa.
Ruutu: 6. Tämä vähän kieltämättä jännitti, kun treenit oli menneet miten oli ja toisekseen hallissa kaikui (ja vähän kaiveili takaraivossa se, että jos se ruudun toimimattomuus meidän kotihallilla johtuu juuri kaikumisesta) ja ruutu suoritettiin lähelle takaseinää. Näin jo lähetyksessä, että ei tule onnaamaan. Jippi lähti selvästi normaalia hitaammalla laukalla ja ennen ruutua kurvasikin vasemmalle, vaikka varmasti oli bongannut ruudun. Se pysähtyi ruudun ulkopuolelle ja jouduin käyttää kaksi korjauskäskyä ennen kuin sain sen ruutuun (ja silloinkin oli tosi hilkulla). Maahanmeno ruudussa hieno ja kävelyt ja seuruu hyvä.
Seuraaminen: 8,5. Ehti käväistä mielessä, että kuinkahan seuruun kanssa käy, kun alla kaksi liikettä, joissa oli stiplattu osittain. Olin onneksi saanut Jipin kyllä vastaamaan hyvin sosiaaliseen palkkaan liikkeiden välissä ja onneksi se lähtikin seuruuseen tosi hyvällä fiiliksellä. Pientä vinouttahan sillä on nyt ollut seuruussa, mutta siltikin oli tasainen suoritus ja kontakti pysyi ihan valehtelematta aikamoisen herpaantumatta!! Peruutukset oli haastavat, koska ensin oli kaksi askelta taakse, josta Jippi vielä selviytyi aika hyvin, ja sen jälkeen heti perään lähdettiin pidempään peruutukseen, jonka alussa Jippi totesi, että ei ole tottakaan ja päästi pienen mutinan. Se lähti tähän tokaan peruutukseen vähän laiskasti eli hieman aukesi, mutta paransi loppua kohden. Mutta muuten tosiaan olin hurjan tyytyväinen seuraamiseen :)
Hyppynouto: 9,5. Ote oli asteen löysä (kuten aina), mutta muuten oikein kelpo nouto! Jee, selvittiin Jipin inhokista!!
Kauko-ohjaus (i--s-m-s-i-m): 8,5. Tarvitse alussa tuplakäskyn maahanmenoon, mikä oli tylsä, koska itse kaukot oli oikeasti tosi hienot! Pakko sanoa, että noin hienoa seiso-istu -vaihtoa ei ole saatu tehtyä edes treeneissä :D
Tunnistusnouto: 9. Kuusi kapulaa rivissä ja Jippi lähti heti ihan vasempaan reunaan. Haisteli reunimmaisen ja nosti salamana tokan vasemmalta ilman, että sen ihmeemmin sitä haisteli saati sitten tarkisti yhtään ylimääräistä kapulaa. Itseä epäilytti kovasti palautuksen aikana, että olikohan kapula se oma. Mutta oli se ja oikein siis hienoa työtä teki kapuloilla, kun ei varmistellut lainkaan, vaan oli heti varma löydöstään! Super. Palautusote sen sijaan ruma, mutta taas leuat rauhoittui heti, kun tuli perusasentoon.
Kokonaisvaikutus: 10. Tuomarin sanoin koira oli koko kehän läpi läsnä.Yhteistyö pelitti ja koira teki innokkaasti töitä.

Lopputulos parista selkeästä stiplusta huolimatta 274 pistettä eli ihan hyvä VOI1-tulos! Kehästä ulos tulin niin hurjan onnellisena. Taas mentiin seuraten palkan viereen ja Jippi sai kunnon leluriekut palkinnoksi :) Se teki ihan hurjan hienoa työtä tänään kehässä! Kehän ainoa äännähdys oli se peruutuksen pieni rutina, mutta se Jipille sallittakoon, kun oli vaikea kuvio (eipä olla tuollaista tuplaperuutusta treenattukaan ikinä eli pitää ottaa ehdottomasit työn alle!). Jokaisessa liikkeenvälissä vastasi sosiaaliseen palkkaan hyvin ja ihan oikeasti oli tosi hyvällä fiiliksellä läpi kehän. Super! Tämä oli niin tärkeä onnistuminen meille, sillä tuli todistettua, että sen kehäahdistumisen takana olikin ehkäpä vääränlainen treeni ja vielä liian keskeneräiset liikkeet. Nyt saatiin myös hyvää treenilistaa eli jatketaan toki fiilikseen keskittymistä, mutta hiottavaksi otetaan myös etenkin noutojen palautukset (oli tänään treenejäkin rumemmat!) ja se ruutu! Seuraavaan kokeeseen ei kiirehditä, sillä nyt tärkeintä oli vain saada tsekattua, että missä mennään. Ja olin tosiaan kyllä tänään Jippiin niin hurjan tyytyväinen, että hyvä, ettei kehän jälkeen itku tullut :D

Agikisaamassa

Olin lauantaina 6.1. Janita Leinosen mentaalivalmennuksen luennolla. Paljon ehti käydä läpi asiaa seitsemän tunnin luentopäivän aikana ja pakko sanoa, että olipahan hyvä luento! Käytiin asioita läpi teoriassa, mutta myös käytännön harjoitusten kautta. Luennon asiat kyllä kolahti sen verran, että jäin pyörittelemään niitä tehokkaasti kotimatkan ajaksi (oli pari I-HAHlaista matkaseurana, joten paluumatka meni luennon asioista jutellessa) ja vielä paljon sen jälkeenkin. Sunnuntaina olin kisaamassa ja tuntui kyllä ihan oikeasti erilaiselta kisata. Eihän toki omia ajatuksia ja toimintatapoja käännetä yhdessä yössä, vaan noiden asioiden sisäistäminen ja oppiminen vie aikaa ja vaatii niiden tietoista treenaamista. Mutta jo nyt luennolla mainitut asiat olivat takaraivossa ja oikeasti huomasin, että asenne oli kisatessa erilainen. Yksi päällimmäisenä luennolla mieleen painunut lause oli "Ole koirasi arvoinen ohjaaja" ja tuolla motolla sunnuntaina meninkin kisaradoille. Ja oli ihan huisin hauskaa kisata miettimättä tulosta ,vaan vain tekemällä parhaansa koiran kanssa. Tällä kertaa se ei nolliin riittänyt, mutta mitä sitten? Me tehtiin kuitenkin neljä hyvää rataa, joilla kaikilla tehtiin yhteistyötä ja molemmilla oli oikeasti kivaa! Lopputuloksena siis kaksi vitosen rataa ja kaksi HYL-rataa, mutta niilläkin hylkäys vain jostain yksittäisestä jutusta ja muilta osin nuokin radat sujuvia.

Eka rata oli agilityrata, jolla siis tuli A:lta kontaktivirhe, mutta muuten virheetöntä menoa, joskin keinu oli kyllä hilkulla, sillä keinulta poistuttiin jyrkästi vinoon ja Jippi poikitti aika huolella alastulolla. Mutta paljon mahtui matkaan hyvää!
Plussat:
+Jippi tuli sokkariin, vaikka edessä oli ansaputki, jolta siis käänsin pois sokkarilla.
+Hyvä keppihaku, vaikka molemmin puolin oli aika lähellä ansahypyt. Annoin hakea itsenäisesti ja hyvin löytyi!
+Tiukka takaaleikkaus (lähes tulkoon viski) toimi hienosti eli lukitsi esteen kaukaa ja pääsin leikkaamaan ongelmitta. Tosin nämä onkin Jipillä yleensäkin vahvuuksia.
+U-putken edessä olevalle hypylle vastakäännöksellä linjaus onnistui niin, ettei ansaputki käynyt Jipusella mielessäkään, vaan hyvin ohitti putken ja suuntasi hypyltä puomille.
Kehityskohteet:
-A:lta kontaktivirhe. En itse nähnyt suoritusta kuin sivusilmällä, mutta mielestäni Jippi ei tullut A:ta kovin rennosti. A oli uusi, eikä tuon merkkistä olla missään aiemmin tehty eli voi olla, että tuntui hieman erilaiseta Jipinkin tassuihin? Mutta voi olla, ettei vain malttanut venyttää laukkoja tarpeeksi, koska A:n edessä oli putki, joka kovasti toki kutsui :D Täytyy nyt vahvistaa A:n rentoutta taas välillä radan keskellä palkkaamalla maahan jätetyllä lelupalkalla.
 -Keinun itsenäinen suorittaminen ei toiminut. Tein keinun jälkeen valssin niin, että jäin keinun sivulle ja valssi kääntyi siis hieman tiukemmin kuin 90 astetta keinulta. Jippi ei noissa oikein malta mennä kunnolla loppuun, vaan pysähtyi turhan ajoissa keinulla ja kääntyi vinoon 2on2offiin niin, että se oli siinä ja siinä, että osuiko mikään tassuista kontaktipinnalle. Virhettä ei tullut, mutta tuota täytyy kyllä treenata. Se on aina ollut Jipille haastava, eikä sitä oikeasti ole tullut treenattua, joten ei ihmekään, ettei kisoissakaan toimi :)

Tokana ratana hyppyrata, joka oli valtaosin tosi sujuva, mutta mahtui sinne pari ylimääräistä putkea ;) Ensimmäinen näistä oli sellainen, etten edelleenkään tiedä, miten ja miksi Jippi sinne putkeen meni, mutta toinen meni kyllä ihan täysin mun piikkiin. Eka oli siis sellainen, että lähdössä asetuin rintamasuunta kohti kakkoshyppyä ja takanani oli jossain ehkäpä kuuden metrin päässä viistossa putkensuu. Jippi lähti ykköshypyltä kohti kakkosta, mutta juuri, kun lähdin liikkeelle (siis poispäin siitä takanani olevasta putkensuusta), Jippi vaihtoikin kurssia ja ampaisi putkeen. En tiedä olisiko minulla tullut siinä minimaalinen peruuttava askel, kun varmistin, että Jippi tulee kakkoshypyn oikealta puolelta ja Jippi olisi tämän tulkinnut putkeen ohjaukseksi? En tiedä, koska en kyllä oikeasti tiedostanut tällaista tehneeni :D Niin harmi, ettei tämä rata tullut videolle! Mutta toinen ylimääräinen putki johtui ihan puhtaasti siitä, että tein sokkarin kohtaan, jossa piti kääntää Jippi muurilta hypylle. Muurille tultiin suorasta putkesta eli vauhti oli kova ja muurin takana oli putki niin, että se oli eka mitä koira näki muurilta. Sokkari oli hieman myöhässä, joten ei toivoakaan, että Jippi olisi luopunut putkesta, jonka se oli jo ehtinyt lukita. Olisi pitänyt tehdä tähän valssi.
 Plussat:
+Liikkuva pakkovalssi onnistui aika kivasti. Pakkovalssit yleisesti ottaen on olleet haastavia meille, mutta tässä toimi!
+Pakkovalssi-sokkari toimi! Pituus syötti hypyn taakse eli ei täytynyt ohjata takaakiertoon, joten uskalsin edetä rohkeasti päällejuoksuun, eikä näin ollen riman kanssa mitään ongelmaa. Tämän saman kun saa vielä siirrettyä myös niihin päällejuoksu-sokkareihin, joissa takaakiertoon täytyy koira törkätä. Niissä jään herkästi jumiin siihen takaakiertoon...
+Lennosta onnistui vaihtaa suunnitelmaa valssista takaaleikkaukseen, kun huomasin, etten millään ehdi. Joskus taannoin ei suunnitelman muuttaminen kesken radan olisi millään onnistunut, mutta nykyään siitä on tullut jo helpompaa.
+Okserin kanssa ei ongemia, vaikka oli hajoava takarima eli rimat oli eriväriset.
Kehityskohteet:
-Itselle parempi käsitys siitä, mitä koira näkee radalla niin, että osaa suhteuttaa ohjauksensa siihen. Toka putkeen sujahtaminen olisi ollut helposti estettävissä, jos olisin tajunnut rataantutustumisessa bongata, että tuo ansaputki oli täsmälleeen siinä suunnassa, mihin koira muurilta laskeutui, jos ei koiran linja saanut korjattua muurilla. Myöhässä tehnyt sokkari ei tätä tehnyt, joten ei toivoakaan ohittaa putki :)

Kolmas rata oli taas agirata ja tuloksena HYL. Rata oli kaikkiaan tosi sujuva, ainoastaan oman nopeuden yliarviointi kostautui :D Takaaleikkasin A:lle ja olisi pitänyt juosta seuraavalle hypylle ohjaamaan takaakierto-sokkariin, mutta ehdin just ja just törkätä rumasti takaakiertoon, mutta se sokkari jäi vain haaveeksi. Tässä tippui rima (eli juuri niin kuin Vapun hyppisykäsirllä todettiin, että rima putoaa, jos en ole ajoissa vaihtamassa puolta ja koira ei osaa tehdä laukanvaihtoja ajoissa) ja seuraavan hypyn Jippi hyppäsi väärään suuntaan, kun en ehtinyt ohjaamaan. Lisäksi radan alussa jänistin kohdassa, jossa valtaosa teki takaakierto-valssin, jolla käännettiin koira 180 astetta kohti putkea. Minä valitsin tämän sijaan takaakierto-vastiksen ja takaaleikkasin putkeen, koska tiesin, että tässä rima pysyy varmemmin. Nämä treeniin, jottei tarvi jänistää!
Plussat:
+Puomi!
+Tiukka takaaleikkaus puomin jälkeen kääntäen 180 astetta toimi hyvin.
+Kepeillemeno oli hyvä etäältä kepeistä tehdyllä sylkkärillä.
+Olin rohkea ja tein takaakierto-sokkarin ja se onnistui!!
+Ennen A:ta oleva hyppy vietti kohti putkea ja koira laskeutui herkästi putken linjalle. Sain käännettyä Jipin kuitenkin A:lle ihan oman liikkeen rytmityksellä ja suunnalla ilman, että se vilkuilikaan putkea.
Kehityskohteet:
-Luottoa takaakierto-ohjauksiin! Alun takaakierto-valssista jänistäminen hieman jäi itseä kaivelemaan :D
-Keinu! Keinu tehtiin "päin seinää" ja niin, että keinulta lähdettiin viistosti loppusuoralle. Jippi ei malttanut ensin mennä ihan loppuun asti, mutta pyysin korjaamaan ja hienosti käänsi itsensä sitten suoraan kontaktille, jonka jälkeen pääsi palkaksi kiihdyttelemään loppusuoralle ja kohti hihnapalkkaa :)
-Lähdössä lipsuin tällä radalla hieman kriteereistä - hyi minua! Käännyin kävelymatkalla katsomaan, että Jippi odotti nätisti lähdössä ja odottihan se. Tokan kerran käännyin vapauttaakseni Jipin ja nostin ohjauskäden ja avasin suun, jolloin Jippi jo lähti. Nyt itse havaitsin sen, että Jippi lähti jo ohjauskädestä ja suun avaamisesta ennen käskyä ja jatkoin silti, mutta joskus on käynyt niinkin, etten huomaa sitä, että Jippi todellisuudessa lähti just ennen vapautusta. Eli on tullut vahvistettua Jipille sitä ajatusta, että ohjaajan vartalon vinkeistä on ok lähteä ja tässä se nyt sitten näkyy. Täytyy hieman pohtia tätä, että kuinka iso ongelma tämä on, vai onko...? Ne kerrat, kun Jippi on lähtenyt ilman, että olen kääntynyt siihen päin ja aloittanut ohjausta, on selkeitä virheitä ja näistähän ollaan lähdettykin poikkeuksetta ulos radalta. Mutta tuo on niin häilyvä, etten ole varma saanko siihen niin selkeää kriteeriä, että pystyn siinä pysymään... Täytyy tosiaan pohtia tätä!

Vika rata oli hyppäri ja siinä harmillisesti toka rima alas, mutta muuten aika kiva rata. Tämä oli ainoa videolle tullut rata ja se tässä:

Päivityslaiskuutta...eli tässä viiveellä koostetusti menneet parit viikot (Jipin päiviksestä siirretty teksti)

Kovasti olen miettinyt tätä treenipäivisblogin kohtaloa. Otin alusta alkaen tavaksi kirjata tänne erillisinä päivityksinä jokaiset treenit. Eikä sitten aikaakaan, kun se alkoi tuntua hiukan kuormittavalta eli tuli kirjoiteltua päivityksiä usein puolen yön aikaan, koska oli sellainen fiilis, että pakko oli saada teksti kirjoitettua ennen seuraavia treenejä, muttei aikaa oikein löytynyt päivityksille yhtä tiheään kuin treenejä sateli. Niinpä jo ajattelin, että jättäisin tämän blogin kokonaan ja vaihtaisin kirjoittelemaan peruskuulumisia taas tuonne Jellona & Vispilähäntä -blogin puolelle. Mutta nyt törmäsin toisaalla blogissa sellaiseen, että tyyliin jokaiselle viikolle oli oma päivityksensä ja sinne päivitykseen koosti sitten kaikkea viikon aikana olevaa. Ja tästä nyt innostuinkin kovasti!

Eli teen tänne jokaiselle viikolle oman postauksen (siis sitä mukaa kuin ne viikot vierii) ja päivitän sinne aina sitten joko koko viikon jutut kerrallaan tai sitten pitkin viikkoa täydennellen, jos aika riittää. Eli ei tarvi stressata siitä, että ehtiikö varmasti ajoissa ennen seuraavia treenejä päivittää edellisten asiat, vaan voi kirjoitella just siihen tahtiin kuin itselle parhaiten sopii :) Nyt koostan tämän vuoden vikojen parien viikkojen treenikuulumiset vielä tähän yhteen postaukseen ennen kuin ensi vuoden alusta aloitan tuon uuden päivitystavan.

Oltiin lauantaina 16.12.2017 JAU-areenalla kisailemassa espanjalaisen tuomarin Javier de Escaleran radoilla. Oli kivat kisat ja meillä oli Jipin kanssa oikeasti hurjan hauskaa, vaikkei taaskaan nollia tippunut. Jotenkin oli kiva huomata, että kisojen päätteeksi mulla oli sellainen olo, että oli ihan ok taas kerryttää HYL-tiliä (karttui sieltä joku vitostuloskin tosin). Kyllähän sitä taas aina kovin toiveikkaina niihin kisoihin lähtee ajatellen, että josko nyt vihdoin niitä nollia tulisi. Mutta kun ei tule niin ei tule. Useasti ne nollat on kiinni pienistä jutuista, mutta toisinaan sitten sinne mahtuu useampaakin hässäkkää. Mutta nämä molemmat mun täytyy vain hyväksyä tässä vaiheessa, kun en vain yksinkertaisesti osaa vielä(kään) tuota koiraa aina tulkita ja ohjata :) Jippi on mitä loistavin agikoira, mutta mulla on vain paljon opettelemista sen kanssa! Tässä eräs kouluttaja mainitsi hiljattain, että Jippi vaikuttaa olevan koira, joka kyllä haluaa hirveästi tehdä juuri niin kuin ohjaa, mutta haluaa tehdä tehtävät mahdollisimman nopeasti, joten se ei kauhean moneksi sadasosasekunniksi jää odottelemaan ohjeita, vaan tekee heti, kun se saa jonkinlaisen vinkin mun ohjauksesta siitä, että mihin pitäisi mennä. Ja monesti voi olla, etten ihan niin täydellinen ole ohjauksineni, että se ihan eka vinkki välttämättä ohjaa just sinne, minne todellisuudessa koiran haluaisin :D

Ekalla kisaradalla olin tyytyväinen etenkin lopun saksalaiseen, jonka tein rohkeasti. Olin päättänyt jo jänistää (kun näissä Jipillä rimat herkässä) ja tehdä päällejuoksulla sen toka vikan hypyn ja ohjata vikan hypyn toiselta puolelta, mutta kun sitten radalle mahtui yhtä sun toista pientä vikaa jo ennen tätä, niin rohkenin kokeilemaan saksalaista ja hyvin sujui! Tältä radalta kotiläksyksi tuli kepit. Jipillä on nyt ollut aika paljon aloitusvirheitä kisoissa kepeillä. Ei siis nyt varsinaisesti paljoa, mutta kuitenkin parit mokat mahtuu viimeisiin viikkoihin, mikä Jipin tapauksessa on epätyypillisen paljon. Ja nämä koskee nyt aina sellaisia lähestymisiä, joissa tullaan joko loivasti avokulmaan loivasta umpikulmaan eli Jippi herkästi hakee vasta tokaan väliin näissä, kuten tässä radallakin:
https://youtu.be/LD3i3FaE_s8

Toka hyppäri oli aika sujuvaa menoa. Oli parit vaikeat kohdat ja olinkin hurjan tyytyväinen siihen, että ehdin ohjauksiin kaikkialla suunnitelmien mukaan, vaikka aikamoista luukutustakin tuonne mahtui mukaan! Keppien jälkeinen elämä oli sellainen, että mietin, että pakko vain juosta mahdollisimman kovaa, jotta ehtisi riittävän pitkälle ennen kuin koira ampuu putkesta. Itselle tuli sen verran kiire, että seuraavan takaakierron ohjaus oli surkea (videolta tajusin, että multa puuttui kokonaan ohjaus koiran puoleisella jalalla eli ei ihme, ettei ollut koiralle selkeä), mutta tämä tuomari ei oikeasti juuri lainkaan tuominnut kieltoja, joten tuosta ei meillekään virhettä tullut :) Okserin jälkeen olin päättänyt ehtiä kahteen peräkkäiseen persjättöön, joten pakko oli luottaa koiraan ja lähetin sen okserille lähtien itse jo rohkeasti pinkomaan persjättöön. Jipille okserit ovat välillä tuottaneet ongelmia ja varsinkin, kun on tuollainen erivärinen takarima, joten olin nyt tosi tyytyväinen siihen, että rima pysyi :) Ja ehdin molempiin persjättöihin ongelmitta - JEE!! Persjättöjen jälkeiseltä putkelta seuraavalle hypylle ohjasin ihan vain vedolla, sillä Jipille tuollainen rintaman avaaminen ja käden laskeminen toimii aika kivasti noissa kertomaan sitä, että haluan sen hyppäävän hypyn ohjaajan puolelta. Valitettavasti tokavikalta hypyltä tuli rima alas, mutta muuten olin hurjan tyytyväinen rataan!

https://youtu.be/w2ExEs-R2k4

Kolmannen radan osalta video puhukoon puolestaan :D Seurakaverit hämmästelivät radan jälkeen sitä, kuinka viilipyttymäisen tyynesti reagoin varastukseen ja kävelin täysin hermostumatta ulos radalta. Ja noi lähdöt oikeasti on sellaiset, että olen onneksi saanut itselle niihin nyt muodostettua selkeät kriteerit, joita on helppo seurata. Joten tuossa tilanteessa oli päivän selvää, etten voi toimia muulla tavoin kuin ottamalla koiran hihnaan ja kävelemällä ulos. Eipä siinä siis sen kummempaa!

https://youtu.be/QbiM4WcB4bA

Seuraavalla radalla suurin onnistuminen olikin sitten se lähtö! Sain testattua heti karkaamisen perään, että miten lähtö toimii, kun menin lähdössä jo aika pitkälle eli koeteltiin todella koiran pysymistä. Ja hyvin pysyi, joten kyllä tuo karkailuun puuttuminen siis on meille se oikea tapa :) Radan lopussa oli kuvio, johon ei millään rataantutustumisessa löytynyt hyvää ratkaisua. Päätin tehdä päällejuoksun kolmanneksi vikalle hypylle ja tokavikalle tosi tiukan takaakiertoniiston. Moni kuitenkin onnistui tekemään kohdan edes about sujuvasti niin, että väänsivätkin ennen tokavikaa hyppyä valssin ja lähettivät koiran takaakiertoon hypyn vasemmalta puolelta (videolta katsottuna). Niinpä lennosta muutin suunnitelmat näin tutustumatta tähän versioon lainkaan. Eikä kannattanut, kuten videolta näkyy :D Valssi pyöri ympäri väärällä hypyllä, eikä siinä sitten ollut enää paljoa tehtävissä :P

https://youtu.be/aOgL59RpxAs

Treenien ollessa joulutauolla, ollaan nyt käyty treenailemassa kotiläksyjä. Tehtiin ensinnäkin häiriöesteistä luopumista eli putkiralleja, joissa pitää ihan aikuisten oikeasti odottaa ohjaajalta vinkkin siihen, että mihin putkeen saa mennä, eikä suuna päänä juosta putkesta putkeen. Tämä alkoi toimia tosi kivasti, mutta huomasin sitten seuraavissa treeneissä, että Jippi olikin sitten alkanut vältellä putkiansoja niinkin tehokkaasti, että oikein kurvasi pois edessä olevalta putkelta, kun yritin suullisin käskyin tehdä vierekkäin olevia putkia ja keppejä vuoron perään. Kepeille haki hienosti sanallisella vihjeellä, mutta putkeenpa en enää saanutkaan Jippiä millään :D Eli jonkinlainen kultainen keskitie on nyt meillä hakusessa!

Ollaan tehty Jipin kanssa nyt kotiläksyinä myös takaakiertoja. On tullut videoitua näitä paljon ja takaakierto-päällejuoksuissa tulee kyllä ihan törkeän paljon rimoja alas. Huomasin kuitenkin sen, että tämä aika vahvasti liittyy kyllä siihen, että mikä on minun sijainti esteeseen nähden. Eli kunhan luotan takaakiertoon lähetykseen ja uskallan edetä pois riittävän ajoissa, niin rimat pysyy. Tähän ongelmaan pureuduttiin sitten toissa päivänä Vapun hyppytekniikkayksärilläkin. Tehtiin näitä takaakiertoja ja Vappu heti parin toiston jälkeen totesi, että koska olen noissa myöhässä, Jippi saa ihan liian myöhään informaation siitä, että pitää hypätä ristiin ja laukka pitäisi vaihtaa. Se siis vaihtaa laukkaa tästä syystä usein riman päällä. Kun sitten tehtiin niin, että oikeasti lähetin ajoissa takaakiertoon ja etenin rohkeasti pois alta päällejuoksuun, niin Jippi vaihtoikin laukan jo siivekkeen takana ja hyppy oli rennompi. Eli tämä on nyt itselle ihan tosi iso opettelun paikka!!! Vieläkin Hugo-agista kummittelee se ajatus, että niihin takaakiertoihin pitää saattaa koira, mutta tästä mun on nyt vain päästävä eroon. Tästä syystä olenkin nyt alkanut vahvistaa takaakiertojen suullista käskyä ja treenata noita kauempaa lähetyksiä (kun kyllähän oikeasti Jippi sinne taakse irtoaa, kun vain uskallan irrottaa).

Hyppytekniikasta läksyksi saatiin takaakiertoihin myös sellainen, että laitan lelun laskeutumispuolen siivekkeen juureen. Eli koira palkataan siitä, kun se laskeutuu. Tällä saadaan vähän sitä ohjaajan perään kohdistuvaa kiirettä purettua (Jippihän joskus tönii siivekkeitä, kun kurvailee tiiviisti hätiköidessään ohjaajan perään). Alkuun se lelupalkka laitettiin valmiiksi jo sinne siivekkeen eteen, mutta vähitellen tarkoitus on siedättää siihenkin, että palkka tippuu sinne siivekkeen eteen ohjaajan kädestä päällejuoksun yhteydessä.

Itselle muistiin myös toinen läksy sen kummemmitta selittelemättä (koska tosiaan tämän tarkoitus on olla vain itselle muistissa): 15-5-5-5-12 (keskellä max 20 cm, päädyt normikorkeuksiin). Aloitetaan keskiosasta, lisätään päädyt mukaan yksitellen. Myös niin, että aloitetaan toisesta päädystä ja palkka keskellä sarjaa eri kohdissa.

Yleisesti ottaen hyppäriltä jäi itselle oikein hyvä fiilis. Parilla hyppytekniikkatuurauskerralla ollaan oltu ja päällimmäiseksi ajatukseksi on jäänyt se, että Jipillä on tekniikassa pahasti puutteita sen takia, että sillä on liian kiire. Osittain tuntui olevan etupalkan syytä, mutta anyway kova oli hoppu ja tekemisestä laatu sen takia kaukana. Nyt kuitenkin oli kokonain tunti käytettävänä, joten keskityttiin paljon ihan vain mielentilaan. Tehtiin niin, että syöttelin lähdöissä nameja, kunnes Jippi oli riittävän rauhallisessa mielentilassa, eikä yhtään nykinyt eteenpäin. Tässä tilassa kun sen vapautti tehtävää suorittamaan, niin meno oli hallitun näköistä, eikä Vapun mukaan tekniikassakaan ollut valittamista eli Jipillä tekniikka kytkeytyy hyvin pitkälti viretilaan ja siihen, miten se malttaa hyppäämiseen keskittyä. Nyt siis täytyy treeneissäkin muistaa keskittyä lähtöjen mielentilaan eli täytyypä kokeilla vaikka ihan sitä, että namittelisin sitä lähdöissä juuri sen zen-ilmeen löytämiseksi :) Ja kyllä se toi ohjaajallekin kummasti rauhaa, kun joutui odottaa koiran rauhoittumista. Tulikin itse todettua, että ohjaaja ja koira on molemmat välillä vähän turhan hektisiä....

Yhtenä juttuna yksärillä keskityttiin myös palkkaukseen. Kerroin, etten ole voinut nyt palkata antamalla rallata palkan kanssa, koska Jipillä on se kiva tapa singota putkesta toiseen omatoimisesti vahvistaen putkien arvoa ihan liikaa. Näin ollen palkkaus on nyt tapahtunut vain ja ainoastaan leikittämällä lelusta kiinni pitäen. Treenattiin kahden lelun leikkiä ja vaikka sitä onkin tullut joskus pentuaikoina tehtyä, niin tuli havaittua, että olen tehnyt sitä eri tavalla! Olen sen oman kahden lelun leikin jostain kyllä lukenut ja siinä siis heitellään kahta lelua vuorotellen ohjaajasta poispäin ja koira siis lennosta aina irrottaa noutamastaan lelusta ja juoksee sitten toisen lentävän lelun perään. Nyt kuitenkin haluttiin vahvistaa sitä ajatusta, että ohjaajan luokse kannattaa palata, koska sielläkin tapahtuu kivaa leikkimistä. Eli ensin leikitettiin kädessä olevalla lelulla ja sopivalla hetkellä se lelu passivoitiin ja toinen heitettiin, jolloin koira säntäsi lentävän lelun perään. Tämän jälkeen se kädessä oleva lelu taas aktivoitiin ja houkuteltiin koira palaamaan sieltä lentäneeltä lelulta kiinni kädessa olevaan leluun ja leikkimäänkin sillä. Jipin kanssa tässä oli vähän työtä, koska sen reaktiohan toki oli samantien lähteä rallaamaan sen lentäneen lelun kanssa. Jouduin siis alkuun käyttää kunnolla houkuttelua, jotta sain sen palaamaan leikkimään kädessä olevalla lelulla, mutta vähitellen se helpottui. Sain myös vinkiksi mahdollistaa Jipille lelurallit loppupalkkana, kun se niin selvästi sitä rallausta rakastaa! Nytkin lopuksi heitin sille lelun ja annoin erikseen luvan rallata "mene vaan" -käskyllä. Suureksi yllätyksekseni Jippi ei juossut lelut kanssa yhtään ainutta putkea, vaan juoksi vain ympäri kenttää! Ja lopulta jopa hakeutui minun luokseni, jolloin leikitin sitä isosti ennen kuin annoin taas rallata. Tällöin Jippi tulikin jo pian luokseni leikkimään kanssani eli tätä ihan ehdottomasti alan nyt treenata, jotta saataisiin tota omatoimipalkkausta siirtymään enemmän siihen suuntaan, että Jippi hakeutuisikin mun kanssa leikkimään :)

Ja sitten tokoihin. Tokoiltu ollaan nyt aika pitkälti vain kerta viikkoon. Treenit on sujuneet kivasti ja fiilikset treenatessa on olleet hyvät eli nyt on jo katsottu kisoja ensi vuoden alkuun :) Tätä vahvisti vielä sekin, että tänään Jippi sai RTK2-koularin toistaiseksi vikasta rally-kokeestaan (katsotaan rallyn jatkamista sitten vaikkapa eläkelajina) ja tänään radalla oli jälleen ihan hurjan iloinen kisakaveri :) Saipa se jopa tuomaripalkinnon 96 pisteen suorituksellaan siitä, että teki todella hienoa työtä (tuomarin mukaan täydellistä menoa) ja oli tuomarin mukaan niin kuulolla koko ajan, että toteutti tehtävät heti, kun käskyn sai. Ja tosiaan ekoissa rally-kokeissa nähty pieni ahdistuksen pilkahdus on ollut nyt kyllä viimeisissä muutamissa kokeissa tiessään eli Jippi ei nytkään välittänyt muista koirista, kisapaikasta, mun jännityksestä (tänään nimittäin oikeasti jostain syystä selvästi jännitin!) tai muustakaan ulkopuolisesta seikasta, vaan oli hurjan hyvällä fiiliksellä ja ihan into pinkeänä mukana sekä ennen kehää, sen aikana että sen jälkeen. Kehän ulkopuolelle jätetty lelupalkka toimi muuten taas hienosti eli jätin edeltävän koirakon aikana lelun Jipin nähden reilun matkan päähän kehästä ja sitten kehästä tultiin seurauttamalla lelun viereen ja perusasennosta vapautus lelulle. Tämä siis käyttöön tokossakin!

Tokoissa ollaan hinkattu Nina Mannerin treeneissä läksyksi saatuja perusasentoja. Näistähän todettiin siellä treeneissä, että yksi syy liikkeiden alkujen levottomuuteen ketjutetuissa treeneissä on se, että sitä perusasentoa joutuu siinä lähdössä hinkata ja mä itse sorrun siihen reiden taputteluun ja lisäaskeliin yms, jotta saan Jipin sopivalle kohdalle (sehän ei yleensä ole vino, mutta valuu turhan eteen, kun se on niin aina saanut tehdä...). Nyt siis ollaan hinkattu perusasennon paikkaa aavistuksen taaemmaksi ja se on alkanut tuottaa tulosta! Niin huippua :) Samalla on kuitenkin tullut huomattua, että sama ongelma meillä on kyllä seuruussakin. Jippi ei edistä mitenkään räikeästi, mutta sen verran sillä on liikaa ajatus edessä ja kohti mun kasvoja, että seuruu on aavistuksen vino, kun Jippi hakeutuu niin tiiviiseen katsekontaktiin. Nyt siis on tarkoitus saada siirrettyä katsekontaktia kohti olkapäätä varsinaistn ohjaajan silmien tavoittelun sijaan. Tähän kuitenkin ainoa hyvä keino on tehdä peilin avulla, koska minun täytyy saada oma katse kokonaan pois Jipistä, jottei se saa tukea siihen silmiin tuijotteluun. Nyt olenkin perjantaitreeneissä Racinelilla käyttänyt ahkerasti peiliä hyväksi ja treenannut seuruun paikkaa. Huomasin kylläkin, että kunhan kävelen riittävän reippaasti, niin seuruukaan ei ole pahasti vino, mutta haluaisin kuitenkin vahvistaa Jipille sitä kontaktia enemmän ylöspäin kuin banaanina ohjaajan eteen ja kohti katsetta. Joten aika perusasioiden kanssa painitaan nyt tokossa. Liikkeitä ollaan tehty siinä rinnalla muistutteluina ja hommat kyllä toimii aika kivasti eli selkeitä virheitä ei ole nyt liikkeissä juuri tullut. Se on nyt tätä hiomista lähinnä, mitä kyllä sitten riittääkin vähän siellä sun täällä ;)

Joulu lähestyy - aika jee!

Treenien saralla ollaan keskitytty aika pitkälti Jipin agilityyn ja tokot ja rally-tokot on jäänyt kieltämättä nyt paitsioon. Vähän on ollut huono omatunto Hugon suhteen, kun rallyt on jääneet vähälle... Onhan meillä toki viikottaiset omatoimiryhmän treenit, mutta niiden ulkopuolella ei olla treenailtu satunnaisia lenkin yhteydessä tehtyjä puuhasteluja lukuun ottamatta. Huksi on niin innoissaan edes pienistä treenisessioista, joten tokihan sille pitäisi niitä suoda! On se onneksi ollut omatoimiagitreenikerroilla monesti mukana ja päässyt sitten myös höntsäämään esteillä, mikä on ollut sen mielestä hurjan kivaa :) Nyt alkaa aikataulut vähän järkevöityä taas, niin täytyy panostaa taas enemmän siihen, että tulee touhuttua molempien kanssa monipuolisesti!

Ei olla nyt otettu jouluisia valokuvia koiruista, joten tällä kertaa joulutoivotukset tulevat meidän rallyn omatoimiryhmän jouluvideon muodossa :) Videolla leffatähtinä muiden muassa sekä Hugo että Jippi, vaikkakin Jippi vain vierailevana tähtenä, koska sehän ei todellisuudessa ko. ryhmässä treenaa.

Näihin aikoihin olisi aika taas vilkaista vuosi sitten asetettuja tavoitteita sekä asettaa uudet seuraavalle vuodelle. Tällä kertaa päätin kuitenkin olla tekemättä niin. Viime vuonna asetetuista tavoitteista valtaosa jäi saavuttamatta, sillä piti olla jo viime vuonna SM-kisoissa (no ei oltu) ja olla tyyliin jo nyt ensi vuoden SM-nollat kasassa (no ei ole vasta kuin tuplanolla plakkarissa) ja tokossa olla saanut TK3-koulari (yhtään ykköstä ei vielä VOI-luokasta olla saavutettu) ja varmaan Hugollakin oli tavoitteena korkata rallyssa VOI tänä vuonna (nollakoirakkona kyllä käytiin 88 pisteen edestä, muttei virallisiin uskallettu siltikään). Tänä vuonna on kuitenkin tullut opittua kaikkien pettymysten ja epäonnistumistenkin myötä, että ei tässä oikeasti ole kyse niistä tuloksista. Jos harrastaisi vain ja ainoastaan tulosten takia, niin kyllä nämä koiraharrastukset oikeasti olisi aika tylsiä. Esimerkiksi eilen kisailtiin Jipin kanssa ja yksi rata oli tosi lähellä nollaa ja pari sitten sisälsi yksittäisiä sekoiluja, mutta muuten kivaa tekemistä, joten olen oppinut näistäkin ihan oikeasti nauttia. Jotenkin on vain niin liikkistä, miten täpinöissään Jippi kisatilanteissa on, joten me kisataan sitten ihan vaikka vain sen yhteisen innon takia - tulokset tulee, jos on tullakseen, tai sitten ovat tulematta :) Ja ihan oikeasti meillä on siltikin hauskaa! Tämä on ollut tämän vuoden suurin oppi, joten sanoisin, että meidän (siis minun) oppimisen kannalta oli äärimmäisen hyvä juttu, ettei päästy sinne agin SM-kisoihin ainakaan vielä viime vuonna ja toisaalta myös, ettei VOI-luokassa tokossa kaikki sujunutkaan niin kuin oli ennalta toiveissa. Olen joutunut vähän miettimään enemmän, miten ja mitä treenaan ja mitkä asiat sen koiran kanssa tekemisessä oikeasti merkitsee. Minulla on kaksi ihan parasta koiruutta, eikä tätä asiaa muuta se, ettei kisoissa aina (tai edes melkein ikinä) tipu niitä nollia tai ykköstuloksia :)

Tavoitteena siis ensi vuodelle on ensinnäkin, että pidetään hauskaa! Sekä kisakentillä että treeneissä :) Ei murehdita tulostavoitteita, vaan tehdään parhaamme ja nautitaan. Ja jos oikeasti miettii, niin näinhän koirat ihan aika jokaikinen kerta treeni- tai kisakentälle mennessään tekevät, joten niin pitäisi meidän ohjaajienkin muistaa tehdä!

Lajien osalta en aseta nyt minkäänlaisia tulostavoitteita ensi vuodelle, mutta tarkoituksena on Jipin kanssa kisata agia ja tokoa. Rally-tokosta tänä vuonna ollaan saatu RTK1 ja yhtä tulosta vajaa RTK2 ja yksi kisa on vielä loppuvuonna jäljellä. Jos sieltä saamme RTK2:n, niin Jipin rallyt jäänee toistaiseksi tauolle ja keskitymme tokoon. Ehkä palaamme rallyyn sitten "eläkelajina". Hugon kanssa on tarkoitus uskaltautua VOI-luokkaan korkkaamaan rallyssa ja pyrin nyt aktivoitumaan sen kanssa Nose Workin parissa. Se vähän jäi, koska laatikkoetsintä on osoittautunut ihan kaamean hankalaksi, kun Hugo unohtaa etsiä nenällä ja tarjoaa vain ensimmäistä vastaan tullutta laatikkoa. Muut etsinnäthän sillä sujuu melko hyvin, kun ei ole kohteita, joita voisi silmillä etsiä..

Muuten ollaan nyt pyritty mahdollisimman paljon lenkkeilemään niin, että koirat pääsisi juoksemaan vapaana. Toisilla tämä on ihan itsestäänselvyys, mutta nyt pimeinä aikoina, kun ei töiden jälkeen enää ehdi metsään, niin tämä ei mitenkään ole päivänselvää. Käyn yleensä lenkit vasta iltamyöhällä, jottei olisi niin paljoa lenkkeilijöitä liikenteessä ja olenkin pystynyt nyt onneksi aika paljon juoksuttamaan koiria, koska siitä ne tykkää :)

Tuurausagit (Jipin päiviksestä siirretty teksti)

Lägi-areena, kouluttajana Saija Mustonen

Ostin tuurauspaikan Saijan treeneihin. Rata tuntui juuri sopivalta tähän hetkeen, koska kaipasin sellaista hieman yksinkertaisempaa ratatreeniä, jossa voisi luukuttaa menemään :) Tekee hyvää välillä kasvattaa koiran (ja ohjaajankin) itsetuntoa vähän helpommalla tekemisellä!

Jäätiin treenamaan radalla ensimmäisen A:n jälkeistä hyppyä. Tein siis A:lle päällejuoksun ja tarkoitus oli tehdä sylivekki hypylle. Olen tottunut tekemään sylivekin ihan lähellä siivekettä ja nyt kun sinne ei ehtinyt, niin en oikein osannut tehdä minkäänlaista ohjausta. Päädyin viskaamaan Jipin vahingossa hypyllä väärään suuntaan (luki siis ohjauksen takaaleikkauksena), mikä on mulla todella yleinen virhe tuollaisissa kohdissa. Niinpä jäätiin hetkeksi hiomaan tuota kohtaa ja opin miten sylivekin (tai jonkun sen tapaisen) voikin tehdä kauempana esteestä! Videolla olen melko lähellä, mutta välillä ohjasin kauempaakin ja silti Jippi kokosi ja kääntyi hienosti. Olennaista oli, että otan koiran puoleisen jalan (tuossa vasemman jalan) ns. tukijalaksi eli askel otetaan siivekkeen edessä. Meillä toimi hyvin, kun ohjaus tapahtui molemmilla käsillä ja niin, että kädet pysyi alhaalla. Nyt pitää muistaa uskaltaa käyttää tuota ohjausta radallakin!! 

Videolla on treenien vika veto ja selvästi jo vähän tassu painaa, mutta ihan jees kuitenkin:

Agilityvalkkutreenit (Jipin päiviksestä siirretty teksti)

Lägi-areena, kouluttajana Saija Mustonen

 

Viime valkkutreenien jälkeen tuli huomattua, että meinaa taas itsellä pipo välillä kiristyä... Niinpä nyt tosiaan olin taas tehnyt asennekorjauksen ja näihin treeneihin mentiinkin sillä mielellä, että olen maksanut nimenomaan siitä, että menen oppimaan sinne treeneihin. En juoksemaan nollatreeniä, vaan treenaamaan haastaviksi osoittautuvia juttuja. Ja meillä oikeasti oli ihan superhauskaa, vaikkei kaikki onnistunut heti ekalla tai edes tokalla yrittämällä :) 

4-5 väliin tein ensin takaaleikkauksen, mutta koira valui neloselta turhan paljon ja linja vitoselle oli huono. Niinpä sain kehotuken kokeilla kohtaa sylkkärimäisellä ohjauksella eli koira vastakädellä ensin haltuun ja sopivalla hetkellä vapautus hypylle 5. Toimi hyvin näin!

Keinulla tuli kerran lievä lentokeinu ja tajusin, että seinää päin menevä keinu on taas haastava. Tämä läksylistalle!! Lopulta saatiin ihan kelpokeinusuorituksia aikaan, mutta tosiaan vaatii treeniä! Puomit sen sijaan oli oikein jees. Ei nopeinta mahdollista menoa puomilla, mutta hyvät stopit. Kepit nro 10 oli meille radan suurin haaste. Ensimmäisellä yrityksellä Jippi haki kakkosväliin ja kun heti huomautin, niin Jippi korjasi tilanteen juoksemalla putkeen nro 12 :D Tämän jälkeen ohjasin liikaa vetäen Jippiä keppien ohi, jolloin se singahti putkeen 27 keppien sijaan. Lisäksi mukaan mahtui useampi sellainen yritys, joilla Jippi päätyi kyllä kepeille, mutta lähti pujottelemaan oikealle eli väärään suuntaan :D Näistä oli joskus Janitan treeneissä puhetta, että jos koira ei tiedä/osaa lukea kepeille takaaleikatessa ohjausta, niin koira lähestyy koiraa ohjaajan puoleisessa laukassa ja tällöin ei taivu kepeille oikein, kun ei ajoissa huomaa vaihtaa laukkaa. Tätä pitäisi myös treenailla (LÄKSY)! Lopulta kepit saatiin niin, että otin Jipin selvästi haltuun ennen keppejä ja vapautin kepeille vasta melko myöhään niin, että sain pyöristettyä hieman sitä lähestymiskulmaa. 

Hypyllä 16 takaakirtoon lähettäessä Jippi löysi itsensä ensin putkesta 11. Pitikin selkeän takaakiertoon tönäsyn sijaan ohjatakin aika maltilla ja niin, että itse jäi riman puoliväliin, jottei siiveke peittynyt. 

19-20 väliin tein sylkkärin, mikä toimi tosi kivasti, vaikka vielä syyskuun alun koulutuspäivässä se oli mulle tooosi vaikea ohjaus! Läksyt ovat auttaneet :) 22 hypylle tein takaakierto-sokkarin ja rima ei pudonnut kertaakaan! Näissä oli vielä hetki sitten rima tosi herkässä, kun jäin varmistelemaan ja olin Jipin edessä. Nyt olen saanut itselleni taottua, ettei sellaiseen ole aikaa ja oikeasti olen alkanut luottaa noihin takaakiertoihin ihan eri tavalla! JES! 

A:n jälkeiseltä okserilta käännyttiin tiukasti ja parit ekat kerrat Jippi tiputti riman. Ekalla kerralla rysäytti totaalisesti okserin sekaan, mutta onneksi ei käynyt kuinkaan. Tokalla kerralla tiputti vielä takariman, mutta sen jälkeen alkoi rima pudota. Okserien hahmottaminen on Jipille haastavaa ja näköjään toi seinää kohti menevä okseri 180 asteen käännöksellä oli ekstrahankala. 

Epäröin, että mitenköhän Jippi irtoaa putkesta 26 putkeen 27, mutta turhaan murehdin. Se posmotti suoraan putkesta putkeen empimättä. Kepeille 28 ohjasin niistolla. Olin ajatellut mennä toista puolta, mutta kouluttaja ehdotti kokeilemaan tuota ja toimikin hienosti, kunhan vain ohjaaja malttoi. Siinä oli pakko ottaa koira todella hyvin haltuun ennen kuin antoi kepit-käskyn. Jos käskyn antoi heti koiran tultua putkesta, se haki kakkosväliin. Piti siis ottaa koira niistolla keppien ekaan väliin asti ja antaa käsky vasta, kun koira oli selvästi lukinnut sen ekan keppivälin. Kepeille tein päällejuoksun, mutta Jippi tuli kepeiltä ulos tokavikasta välistä, kun oma liikkeeni oli vähän epätasainen/kiirehtivä. Saatiin kuitenkin onnistumaan. Myös takaaleikkauksella kepit sujui, mutta vahvistettiin etupalkalla, kun ilman etupalkkaa meinasi Jipillä loppua usko kesken ohjaajan singotessa viereltä taakse tosi jyrkästi :D

Tehtiin vain noille kepeille 28 asti, jotta ehdittiin tekemään loppuun vielä kokonaisena ratana. Nollana tehtiin kepeille 28 asti, kunnes keppien päällejuoksu aiheutti mokan :) Mutta tosi hyvä fiilis oli ja Jippi toimi niin superisti (niinhän se aina, kun vaan ohjaajakin toimii edes joten kuten :D)

Tässä vika veto pätkästä 1-28:  

Kaksi agikisapäivää (Jipin päiviksestä siirretty teksti)

Käytiin kaksi peräkkäistä päivää kisailemassa agia marraskuun alussa. Sen jälkeen alkoikin sitten viikon blogihiljaisuus ja myös treenaamattomuus, sillä minulla oli töissä iso deadline, jonka takia koirat jäi väkisinkin hieman paitsioon... Nyt ollaan kuitenkin back in business, joten päivittelen näin viiveellä myös nämä kisakuulumiset :)

Lauantai 4.11.2017
Tuomarina Joakim Tangfelt (Ruotsi)

Kaikkiaan kovin HYL-painotteisia oli meidän osalta tulokset, mutta tuloksiakin tärkeämpää oli, että meillä oli tosi hyvä kisafiilis Jipin kanssa. Uskalsin kokeilla erilaisia ohjauksia ja ohjata rohkeasti, joten tavoite täyttyi! Lisäksi Jippi käyttäytyi kaikilla radoilla lähdöissä ja kontakteilla kuuliaisesti eli sekin on iiiiiiso plussa :) 

1. rata: https://youtu.be/LgJfoBrM53k
Tältä agilityradalta tuloksena HYL. Putki-A-erottelussa liioittelin ohjauksen kanssa ja karjasin aika vahvasti "tässä" ennen A:ta, jottei Jippi ajautuisi putkeen. Putki ei edes ollut kauhean tyrkyllä ja Jippi oli suuntaamassa A:lle nätisti huudon kuullessaan, jonka seurauksena tuli sitten ohi siitä. Saan siis tämän radan HYLystä syyttää vain ja ainoastaan itseäni :) Lisäksi ennen puomia olleella hypyllä Jippi hyppäsi hypyn ristiin, vaikka pyrin tekemään sylivekin tyylistä ohjausta. En ole ihan varma, miksi se valitsee kääntyä väärään suuntaan...? Ehkäpä ohjaus on vain sen verran myöhässä (siinä kohdassa tuli hiukka kiire), että oma liikesuunta ja myöhästynyt ohjaus ajoi koiran hyppäämään väärään suuntaan? Muuten kuitenkin ihan kivaa menoa ja uskalsin tehdä rohkeita persjättöjä!

2. rata: https://youtu.be/KILDoQkkF5s
Tällä hyppärillä rimavitonen, mutta muuten oikein jees rata! Riman päällä sanoin aika voimakkaasti "tässä", jotten edellisen radan ristiin hyppääminen toistuisi... Mutta muuten tosiaan olen tyytyväinen. Erityisplussana tällä radalla kepeillevienti, jossa meinasin jo jänistää tästä tiukan avokulman takaaleikkaamisesta, mutta onneksi en jänistänytkään, koska vitsit, kun tuli hyvä fiilis sen onnistuessa! Muutenkin radalla valloillaan olivat takaaleikkaukset ;) Sikäli siis ihan jees, että etenemä oli jotain päälle 5 m/s, kun kuitenkin ohjasin varmaan puolet radasta takaa :D

3. rata: https://youtu.be/MgmDvIzH9W4
 Tälle radalle mahtui ohjaajan osalta jos jonkinmoista sählinkiä.... Jotain plussaa toki löytyy silti kaikista radoista, joten tällä radalla plussana esim. puomia edeltävän hypyn sylivekkaus. 

Sunnuntai 5.11.2017
Tuomarina Joakim Tangfelt (Ruotsi)

1. rata: https://youtu.be/2y1anGNgsBI
Tällä radalla olin ehkä hieman pettynyt omaan tekemiseeni. Keppivirhe sai oman fiiliksen lässähtämään, vaikkei niin saisi käydä... 

2. rata: https://youtu.be/CvO7-66pt88 
Tällä radalla HYL taas ihan tyhmä ohjaajan HYL. En ollut tajunnut, että Jippi ajautuu kolmosella niin pitkälle ja uhkaa livetä neloshypyn väärälle puolelle. Jouduin jäädä siihen varmistelemaan sen verran kauaksi aikaa, etten ehtinyt seuraavalle esteelle valssiin. Viime tipassa sitten vaihdoin suunnitelman valssista viskiin, mutta Jippi ehtii siinä minun arpoessa lukea muurin ja siitä siis HYL. Hyppyjen 7-8 persjättöön ja kasin takaakiertoon olin hirmu tyytyväinen. Samoin keppeihin, sillä keppien takaaleikkaus sujui hienosti ja samoin taaksejäänti ei tuottanut keppien loppuunpujottelun kanssa ongelmia. Hyvä Jipsteri! 

3. rata: https://youtu.be/vFgN5HBMEXw 
Radoilla ongelmaksi koitui nyt useamminkin tuollainen U-putki, jossa piti saada koira ohittamaan ensimmäisenä tyrkyllä oleva putkensuu ja ohjata vasta toiseen. Tälläkin radalla HYL tuli tällaisesta kohdasta. Nämä siis ehdottomasti nyt läksylistalle!! 

Videoita katsoessa tuli todettua, että kyllähän sinne aina kaikenlaista virhettä mahtuu mukaan, mutta yleisesti ottaen meno ei näytä ihan järkyttävältä :D Eli nyt, kun saisin vielä oman ohjaamisen kuntoon, niin hyvä tästä vielä ehkä tulee :) Lähinnä ongelmana on se, että kun Jippi ei kauheasti jää kyselemään suuntavinkkejä, jos en sille niitä ajoissa kerro. Ja jotenkin en vain vielä oikein osaa hahmottaa radoilla niitä kohtia, jotka ovat meille ns. vaaran paikkoja. Mutta kivaa meillä oli oikeasti silti ja joka radalta tultiin hyvillä mielin ulos :) Se on tärkeintä!