Hyvää Ystävänpäivää!

Eilen Hugo käväisi tosiaan rally-tokokisoissa kokeilemassa avointa luokkaa. Rata tuntui mukavalta, vaikkakin mukaan mahtui myös se meidän kauhistelema 360 asteen käännös vasempaan. Rata alkoi hypyllä, mutta se ei tuottanut ongelmia, vaikkei sitä oltukaan treenattu :D Lisäksi mukana oli houkutus, jossa piti tehdä kahdeksikko lelun ja namien ympärillä, mutta ilokseni Hugo ei vilkaissutkaan niitä, vaan piti kontaktin läpi tehtävän. Parista liikkkeestä tuli yhden pisteen vähennykset vinoudesta: Kolmosliikkeessä Hugon asento edessä oli vähän vino ja liikkeessä 11 eli juurikin siinä vasemmalle käännöksessä rintamasuunta oli hieman vino minun suuntaan nähden. Kuitenkin oli hirmu tyytyväinen siihen, että vasemmalle käännöksessä vinous oli vain yhden pisteen vähennyksen veroinen! Lisäksi liikkeestä 15 tuli kontrollivirhe. Hugo kylläkin pysyi siinä kontaktissa ja teki tehtävää, mutta Hugo välillä edisti sen verran, että vaikeutti minun kulkemista. Hugon tulos olisi siis voinut olla 97/100, MUTTA minä sitten menin sössimään :D Otin nimittäin liikkeestä 12 tehtävävirheen, joka -10 arvoinen. Tehtävä itsessään oli varsin simppeli ja se on meiltä sujunut aina ihan hyvin. Nyt kuitenkin jostain kumman syystä menin liikkumaan paikoiltani käännöstä tehdessä, kun liike pitöisi suorittaa aivan paikoillaan. Lopputulos siis oli 87/100 eli hyväksytty tulos sekin (rajanahan on se sama 70 pistettä kuin alokkaassakin). Olin siis hurjan ltyytyväinen etenkin Hugoon, koska se tosiaan teki parempaa työtä kuin minä ;) 

Jipin kanssa oltiin eilen illalla tokotreeneissä ja paikkiksessa Jippi ei huomannut jättämääni etupalkkaa ja piippasi pari lyhyttä piippausta ihan paikkiksen alussa, mutta oli lopun rauhassa. Tein sitten vielä muiden treenatessa oman paikkiksen niin, että Jippi näki etupalkan, ja nyt se oli rauhallinen läpi paikkiksen. Paikkiksiin pitäisi kyllä kaikkiaan saada levollisempi fiilis, mutten tiedä miten saisin sen aikaiseksi. Jippihän kyllä kotona/omatoimitreeneissä tekee selvästi pidempiäkin paikkiksia ihan rauhallisesti eli jokin siinä yhteispaikkiksessa saa levottomuuden aikaan. Voi olla myös, että itse olen niissä "jäykempi", kun tiedän, että ne on Jipille haastavampia... Täytyy nyt itse keskittyä omaan olemiseen ja yrittää olla luottavaisin mielin. Paikkiksissa plussaa oli toimivat yksittäiskäskytykset eli Jippi reagoi vasta omaan käskyyn ja paikkisasento pysyi nättinä, vaikka pientä levottomuutta alkuun olikin.

Treenattiin yksitellen vapaavalintaista liikettä ja valitsin meille seuraamisen askelsiirtymät vasemmalle ja oikealle. Tehtiin ensin pari kertaa käsiavulla, mutta koska Jippi askelsi nätisti sivulle ristiaskelin, niin kouluttaja lehotti kokeilemaan ilman kädiapua eli ihan seuraa-käskyllä ja niin, että palkkaan heti ensimmäisestä hyvästä sivuttaisaskeleesta. Jippi tekikin tosi nättejä sivuttaisia askeleita. Seuraamisessa tehtiin vasta ihan yksittäisiä pieniä askeleita sivuille, mutta tehtiin sitten myös niin, että otin Jipin seisomaan eteeni ja siitä lähdin itse askeltamaan sivuun ja palkkadin heti, kun Jippi tarjosi hyviä ristiaskeleita. Jipistä katsoen vasen suunta oli sille helpompi ja siihen suuntaan löytyikin useita hyviö askeleita niin, että vartalo ei lähtenyt poikittamaan. Jipin oikealle askeltaminen oli haastavampaa eli siinä täytyy nyt alkuun palkata heti ekasta hyvästä askeleesta ja lisätä vaatimustasoa vähitellen. Kouluttaja kehui Jipin kropanhallintaa eli tekee nämä askellukset luonnostaan hyvällä tekniikalla.

Lopuksi tehtiin myös merkinkiertoa. Nykyään ollaan päästy siitä ongelmasta, että Jippi ei lähde ekalla käskyllä kiertämään. Virittelysana "missä" toimii hyvin eli Jippi suuntaa sillä katseensa eteen, bongaa merkin ja sitten käskystä tietää jo, että mitä se lähtee kiertämään. Suuren lenkin tekemsiestä on myös päästy ja nyt kierto oli jopa liian tiivis :D Uusi ongelma on kuitenkin ilmaantunut, sillä menovauhti on omaan makuuni liian hidas. Jipin kanssa on nyt tehty oikeastaan vain kokeenomaisia suorituksia merkillä, joten täytyy nyt tehdä paljon vauhtiversioita eli palkaten sekä merkin taakse (esim. niin, että apupalkkaaja heittää pallon, kun koira on päässyt merkin taakse) että paluumatkalla lennosta lelulle vapauttaen. Nyt epävarmuutta näihin kaikkiin luoksetuloon päättyviin liikkeisiin on tuonut se, että alettiin tosiaan opetella sivulletuloa uudella tekniikalla ilman hypähdystä ja nyt Jippi selvästi empii luoksetulojen loppuvaiheessa, kun ei ole ihan varma miten se sivulletulo pitikään suorittaa. Pitää siis melkeinpä jättää nyt se loppuasento tekemättä noissa niin kauan, kunnes sivulletulo on saatu kuntoon tai sitten ainakin teen sen loppuasennon pienellä avustuksella niin, ettei epäonnistumista pääse tulemaan. 

Jippi meni tokon jälkeen yökylään vanhemmilleni ja Hugo pääsi tänään aamulla yksin lenkille ja sai aloittaa ystävänpäivän lempipuuhissaan eli narupalloa heitellen ja vähän rally-tokoa lenkin lomassa treenaillen! Nyt Jippi on jo noudettu kotiin ja Hugo ja Jippi on jo päässeet leikkimään, kuten ystävänpäivänä toki pitääkin :) Illalla Jippi pääsee vielä leikkimään uuden kaverin kanssa ja sen jälkeen tokoilemaan.

HSKP:n toko vol 2

Koska tekstit on pelkkiä tokotreenilöpinöitä, niin oli pakko kaivaa pari vanhaa kuvaa tuomaan edes vähän väriä.

Viime lauantaina 9.1. oli tokat kennelpiirin tokoryhmän treenit. Aloitettiin tekemällä peruutuksia. Me ei Jipin kanssa kokeen takia oltu ehditty hirveästi näitä läksyjä opetella, mutta Jippi teki kuitenkin kivoja peruutuksia. Koira oli siis ohjaajan vierellä ja käytin edelleen namia koiran nenän edessä eli taas jättämisen kautta peruutettiin. Jippi peruutti melko sopivalla temmolla, vaikkakin täytyy edelleen kiinnittää treeneissä huomiota siihen, ettei peruutuksesta tule kilpajuoksua :D Peruuttaminen on myös kivan suoraa käyttäessä palkkaa koiran edessä eli vähitellen täytyisi nyt häivyttää se palkka ja katsoa jatkuuko peruutukset suorina.

Seuraavaksi tehtiin pareittain merkinkiertoa eli vuorotellen kierrätettiin tolpan ympäri (tolppana toimi agilitypituuden kulmakeppi). Jippi helposti aina ekalla lähetyksellä jättää kiertämättä, koska ei vielä ole ehtinyt nähdä, että motä pitää kiertää. Nyt tehtiinkin sitten niin, että kouluttaja kävi näyttämässä tolpan Jipin ollessa perusasennossa ja sitten kun lähetin, Jippi oli heti tilanteen tasalla ja teki vauhdikkaan kierron ja jopa ilman isompaa kaarratusta. Toistojen myötä kuitenkin tapahtui se, mikä hyvin usein Jipin kanssa tapahtuu: Se alkaa ennakoida minulla olevaa palkkaa eli lähtee käskystä eteen, muttei malta kiertää, vaan kurvaa jo ennen merkkiä hakemaan palkkaa (jota ei tietenkään tuollaisesta touhusta tule). Pyysin sitten uudestaan kiertämään ja sillä kertaa lähti, kun huomasi, ettei palkkaa tipu ilman kiertoa. Tehtiin vielä pari kertaa niin, että tein kierron jälkeen pysäytyksen seisomaan. Ekalla kerralla tuli pari turhaa askellusta paikoillaan, mutta tokalla kerralla teki täpäkän stopin. Noiden pysäytysten väliin tein pari normikiertoa, koska Jippi kovin herkästi alkaa ennakoida myös stoppeja..

Paikkistreeniin valitsin istumisen, koska sehän tosiaan on nyt sitten avoimessa edessä. Jippi istui minuutin nätisti siirtelemättä tassujaan. Oli rauhallisen, mutta valppaan oloinen eli ei näyttänyt siltä, että lösähtäisi maahan, eikä niin käynytkään.

Tehtiin lopuksi paljon liikkuroituja yhteisseuraamisia. Kaikki koirat teki siis seuraamisia rivissä ja seuraaminen sisälsi paljon tehtäviä ml. kaikki käännökset ja käännöksiä tehtiin myös paikoillaan ja hitaassa käynnissä ja juoksussa. Jippi selvästi tsemppasi ihan tosissaan nyt, kun tehtäviä sateli tiheään ja seurasi hyvässä kontaktissa. Kouluttaja kehuikin tiivistä kontaktia ja hyvää seuramispaikkaa/-asentoa. Itse lisäksi ilahduin siitä, että täyskäännökset vasempaan alkoi sujua paremmin. Vieläkin vaatii hiomista, jotta pääsen kääntymään ihan paikoillani, mutta vähitellen tulee edistystä. Se mikä sen sijaan oli iso miinus, oli se, että Jippi päästi pari piippausta. Normiseuraamisissa se ei ikinä piippaa, mutta nyt kun tehtiin vauhdikasta seuruuta, jossa oli paljon tehtäviä ja vieläpä tehtiin pitkä pätkä ilman palkkausta välissä, niin selvästi Jippi kuumui.

Sunnuntaina oltiin tokoilemassa I-HAHn tokotreeneissä ekaa kertaa. Uusi paikka oli selvästi vähän "jännä", kun Sporttikoirahallilla oli seinän toisella puolella äänekkäät agitreenit käynnissä. Vähän siis Jipin keskittyminen aika ajoin rakoili ja paikkiksissa näki, että sitä aavistuksen ahdisti joutua olemaan paikalla, kun naapurissa tapahtui selvästi jotain kivempaa. Treenit aloitettiin paikkamakuulla ja tehtiin se ilman etupalkkaa tällä kertaa. Hyvin sujui ja Jippi pysyi tässä vielä melko rauhallisena. Heti perään tehtiin paikalla istumiset ja itse epäröin vähän, että kannattaako minun tehdä ne peräkkäin, kun Jipille paikkikset yleisestikin on vähän tympeä liike ja sitten kaksi peräkkäistä paikkista voi tuntua jo supertympeältä. Tehtiin kuitenkin, kun kerran muutkin teki. Jippi oli rauhattoman oloinen istuessaan. Ei liikkunut, mutta kyttäili ympärilleen ja oli levoton. Palkkasin välissä kerran, mutta aika pian välipalkkauksen jälkeen Jippi siirtyi maahan. Annoin pienen "oijoi" palautteen ja käskin istumaan. Tämän jälkeen istui kyllä loppuun, mutta nuoleskeli huuliaan eli oli rauhaton. Jäi vähän itseä harmittamaan se, että tein Jipin kanssa molemmat paikkikset varsinkin, kun uusi paikka muutenkin oli Jipille vähän haastavan oloinen.  Seuraavissa treeneissä täytyy kyllä joko tehdä niin, että tehdään vain toinen paikkis tai sitten pyydän, että aloitettaisiin istumisella ja sitten sen jälkeen paikkamakuussa käyttäisin helpotuksena etupalkkaa...

Treeneissä on kaksi kouluttajaa, joista toisen kanssa tehtiin liikkeiden ketjuttamista. Saatiin valita kaksi liikettä, jotka suoritettaisiin liikkuroituna kokeenomaisesti peräkkäin. Valitsin avoimen luoksarin ja seuraamisesta seisomisen. Jippi oli astetta haahuilevampi ylipäänsä eli katseli normaalia enemmän ympärilleen. Itse liikkeet kuitenkin sujui ihan kivasti. Luoksaria tehtiin nyt ensimmäistä kertaa maasta, mutta siinä ei ollut mitään erityistä eli samalla tavalla tuli vauhdikkaasti luokse kuin istumastakin. Vähän tönäisi kättäni sivulle kurvatessaan eli kouluttaja sanoi, että kannattaa seurailla, että tekeekö se muulloinkin sitä. Ei ole aiemmin juuri tehnyt eli uskoisin, että oli "työtapaturmasta" kyse :D Liikkeestä seisomisessa kuulemma pysähtyi heti käskystä, mutta liikautti hieman toista etutassua vielä. Muuten hyvä. Itse kiinnitin huomiota pariin piippaukseen perusasentojen yhteydessä ja nyt täytyy kyllä oikeasti seurata, ettei piippaamista ala esiintymään useammin. Nyt uskon, että piippaus liittyi siihen, että oli haastava treeniympäristö ja vieläpä paimennustreenit olleet samana päivänä eli Jippi oli vähän väsähtänyt. Mutta tosiaan seuraillaan ja pitää alkaa puuttua siihen, jos sitä esiintyy muulloinkin...

Toisen kouluttajan treenipisteellä tehtiin kukoja. Kerroin, että istu-maahan-siirtymiset sujuu, mutta ollaa alettu treenata istumisiin uutta hypähtävää tekniikkaa. Näytettiin miten tätä ollaan treenattu ja kivasti Jippi lähietäisyydeltä teki hypähtävät nousut. Palkkasin kädestä, mikä sitten aiheutti sen, että Jippi puolestaan maahanmenoissa vähän liikautti takatassujaan. Huoh! Aina, kun korjaa jotain osaa liikkeestä, niin toinen hajoaa :D Noh, ei auta muu kuin ottaa taas enemmän taka- tai sivupalkkaa käyttöön, ettei ennakoi minulta tulevaa palkkaa.

Näytettiin myös miten ollaan treenattu seiso-istu-seiso- ja seiso-maahan-seiso-vaihtoja. Tein yhä käsiavulla ihan lähietäisyydeltä. Maahan-seiso-hissit ei meinannut millään toimia. Jipin takatassut ei suostuneet pysyä paikoillaan ja saatiinkin vinkiksi tehdä noita vaihtoja kuurimaisesti niin, että takaosa on tyynyn päällä. Tämän tarkoituksena on se, että koira tulee tietoisemmaksi takajaloistaan ja niiden tekemisistä ja epävakaa alusta saa koiran skarppaamaan takajalkojen kanssa, koska jos se siirtelee takajalkoja, niin takaosa tulee epävakaaksi. Tätä testattiin illalla kotona ja vaikkei nyt täysin kertaheitolla poistanut takajalkojen liikettä, niin selvästi kyllä sujui paremmin eli jatketaan nyt siis tyynytreenejä!

HSKP:n toko vol 1

Jipin kanssa aloitettiin tosiaan viime lauantaina 2.1. treenaaminen HSKP:n kisavalmiille ja kisaaville koirille suunnatussa tokoryhmässä. Siellä on ohjeistuksenakin kirjoittaa treeneistä päiväkirjaa, joten koska muutenkin kirjoitan mielelläni treenikuulumiset blogiin, niin nämäkin tulee nyt tänne.

Vasemmalle käännös
Ensimmäiseksi tehtiin kaikki koirakot yhtä aikaa vasemmalle kääntymistä. Kouluttaja huomautti, että Jippi käyttää vähän turhan huonosti vasemmalle kääntyessä takapäätä ja tottahan tämä on. Se enemmänkin kävelee käännöksen läpi sen sijaan, että ottaisi sivuttaisi askeleita takaosallaan. Väljyyttä käännöksessä ei ole, mutta silti se olisi topakamman oloinen, jos takapää olisi aktiivisempi. Niinpä treenattiin tätä tekemällä paikoillaan kääntymistä vasemmalle. Alkuun jumppasin vähän namiavulla eli namia koiran ulkopuolella pitäen sain Jipin pyörimään ristiinaskeltaen takaosalla. Tämän jälkeen siirryttiin tekemään käännöksiä ilman namiapua eli otin pari askelta seuraamista, jonka jälkeen mahdollisimman tiivis käännös. Vähitellen alkoin selvästi takaosa aktivoitumaan eli vaikkei nyt vielä saatu käännöksestä superia, niin näyttäisi siltä, että pienellä treenaamisella kyllä saadaan vasemmalle käännöksiin ryhtiä. Alkoi taas houkuttelemaan myös täyskäännöksen vaihtaminen saksalaisesta vasemmalle täyskäännökseen, kun sekin näytti nyt treeneissä sujuvan melko kivasti.

Peruutus
Tätä ollaan menneellä viikolla treenailtu kotona niin, että ollaan käytetty seinää apuna vinoutta estämässä. Kivoja seuraamispätkiä on jo saatu tehtyä (muutamaa askelta), mutta ongelmaksi on meinannut muodostua Jipin liian kova peruutustahti. Nyt siis tehtiin peruuttamisia niin, että kädessä käytettiin vielä palkkaa eli sillä saadaan Jippi askeltamaan riittävän rauhallisesti ja yksi askel kerrallaan. Teki kivaa peruuttamista ja suoraan myös ilman seinän apua! Peruutuksissa en käyttänyt tutittamista tai "namilla taaksepäin työntämistä", vaan nami on kädessäni koiran nenän edessä ja jättämisen kautta pyydän peruuttamaan. Tällöin Jippi joutuu ihan itse päättää lähteä peruuttamaan, eikä peruutus tule vain siksi, että minä työnnän namia rintaa kohti.

Häiriöt
Koirakot levittäytyivät halliin ja kouluttaja kävi oman nuoren koiransa häiriköimässä yhtä koirakkoa kerrallaan. Ensin kouluttaja tuli vain kävelemään edestakaisin koirakon edessä - ei minkäänlaista reaktiota Jipillä, vaan säilytti kontaktin taukoamatta. Seuraavaksi kouluttaja alkoi tehdä oman koiransa kanssa häiriökäskyjä eli teki meidän edessä maahanmenoja - näissä kerran Jippi puoliksi käänsi päätään kohti häiriköivää koiraa, mutta palautti kontaktin heti ja ylläpiti hyvin. Lopuksi kouluttaja kaivoi taskustaan lelun ja leikitti riehakkaasti koiraa meidän edessä. Kerran Jipin katse harhaili kohti leikkivää koirakkoa, mutta "oijoi"-huomautuksella korjasi kontaktin takaisin ja pysyi hyvin. Kouluttaja kommentoi, että Jippi piti hurjan hyvin kontaktia ja olin itse asiassa yllättynyt itsekin, miten rauhallisesti ja keskittyneesti Jippi tuijotti minua, vaikka ympärillä tapahtui kaikkea kivaa ja häiriöt oli melko suuriakin. Näitähän onkin nyt treenattu eli edistystä on selvästi tullut, koska veikkaanpa, että vielä muutama viikko sitten homma ei olisi toiminut ihan yhtä siististi ;)

Paikkamakuu
Kaikki viisi koiraa kerrallaan ja alokasluokan paikkis. Jippi meni napakasti maahan omalla käskyllään (oltiin tokana rivissä) ja odotti rauhallisena muiden käskytysten ajan. Jätin etupalkan (lihapulla maassa). Jippi teki rauhallisen keskittyneen paikkiksen ja makasi siistissä sfinksiasennossa. Ei haistellut tai pälyillyt ympärilleen. Käskytettiin yksitellen istumaan ja Jippi tuli naapurin käskyllä ylös. Annoin palautteen (oijoi) ja käskin takaisin maahan. Kouluttaja hyppäsi meidän yli ja käskytti toisella puolella olevan koiran ensin ylös ja palasi sitten vasta meidän kohdalle. Tällä kertaa Jippi ei reagoinut naapurin käskyyn, vaan nousi vasta omalla käskyllä. Kouluttaja sanoi, että hyvät napakat maahanmenot ja nousut, mutta tosiaan häiriönsietoa tähänkin lisää. Jippihän ei näitä virheitä tee koskaan maahanmenovaiheessa, mutta epäilen, että paikkiksen loppuvaiheessa palkan odotus on jo sen verran kova, että siksi herkästi ennakoi... Täytyy treenata, koska nämä on niin turhia pisteenmenetyksiä!

Paikkisten jälkeen tehtiin kouluttajan kanssa yksi koirakko kerrallaan haluamaamme liikettä. Vuoroa odottaessa tein Jipin kanssa vasemmalle käännöksiä ja kaukoja. Omalla vuorolla halusin katsoa tulevaa ALO-koetta silmällä pitäen oikealle käännöksiä. Ne on Jipillä edelleen turhan väljät. Näihin saatiin neuvoksi tehdä paljon kääntymisiä niin, että koira otetaan perusasentoon heti käännöksen jälkeen. Myös paikallaan kääntymisiä. Muistuteltiin alkuun pari kertaa nami kädessä tiiviitä kääntymisiä ja tämän jälkeen ilman palkkaa sama homma ja oli parempi. Nyt vain näitä pitäisi muistaa tehdä usein, eikä niin, että keskittyy näihin kerran kuussa ja siinä välillä antaa koiran tehdä kymmeniä väljiä käännöksiä :D Ei oikein edistä oppimista....

Seuraavaksi katsottiin kaukoja alokkaan tyyliin. Kouluttaja sanoi, että oli napakat hyvät vaihdot. Istumaannousuun sanoi, että tekniikkaa voisi yrittää vielä hioa, sillä nyt Jippi ei nousu suoraan ikään kuin pompaten ylös, vaan sillä tulee pari nopeaa väliaskelta etusilla sen noustessa. Haluaisin sille kuitenkin pomppaavat nousut, eikä tuollaista "hinausta" eli niitä työstettiin ihan lähityöskentelynä. Läheltä käsiavulla ohjaten tekeekin kyllä pompahtavat nousut, mutta heti, kun ottaa etäisyyttä, vaihtuu tekniikka hinaavaksi. Riskinä on, että etäisyyden kasvaessa ennestään, asento jääkin sitten jo vajaaksi, jos tekee hinaamalla. Siksi nyt siis täytyy tehdä paljon sitä tekniikkatreeniä niin, että Jipillä jäisi lihasmuistiin se pompahtava tyyli!

Kaikkiaan olin oikein tyytyväinen treenien jälkeen. Niin kivaa, kun Jipillä on hyvä keskittymiskyky, eikä se vilkaissutkaan toisiin päin treenien aikana, vaikka samalla kentällä treenasikin neljä muuta vierasta koirakkoa. Tokotreeneissä on/off tuntuu myös toimivan toivomallani tavalla eli tekee hurjan innokkaasti töitä, mutta hyvin pystyin myös laittamaan Jipin välillä kentän reunalle "käy siihen"-käskyllä ja mennä auttamaan ruudun tekemisessä ilman, että Jippi yhtään kuumuu kentällä treenaavista/leikkivistä koirista. Agilityssa on nimittäin vähän sitä haastetta, ettei malttaisi odottaa.... Täytyisi yrittää kyllä työstää sinnekin tuollaista samanlaista odottamista!

Painimista

Jokin minimaalinen uhmakausi on ollut nyt meneillään - tosin tullut todella paljon lievempänä kuin aikaisemmin. Eli aavistuksen testaa joissain tilanteissa, mutta kuitenkin tottelee, kun vain jämäkästi käskee! Tokossa olimme taas tänään ja pakko on jälleen todeta, että Hugo on siellä treenihallissa selvästi rauhallisempi kuin omissa treeneissä - eikä siis hyvällä tavalla! Ulkona treenatessa pallolla palkkaaminen saa Hugon kierrokset nousemaan ja tällöin mm. luoksetuloista tulee nopeita (Hugon mittakaavalla) ja esim. seuraamisesta jätöt ovat teräviä. Hallissa treenatessa puolestaan pallo ei saa samanlaista innostusreaktiota aikaiseksi. Hugo kyllä on aina pallosta tohkeissaan, mutta aivan eri tavoin kuin ulkona! Eli tämä motivaation löytäminen on meillä todellinen ongelma hallikautena.

Paljon hyvääkin oli tämän päivän treeneissä. Tehtiin ruutua tokaa kertaa ja selvästi Hugo alkaa yhdistää sanan "ruutu" sinne maassa olevin nauhoin ympäröityyn neliöön menemiseen. Harjoiteltiin niin, että jätin Hugon istumaan jonkin matkan päähän ruudusta (matka vaihteli) ja menin itse ruutuun. Taputin vähän maata ruudussa ja samalla sanoin "missä ruutu?" ja toistelin paljon sitä "ruutu" sanaa. Sitten menin hugon viereen ja lähetin Hugon käskyllä "ruutu". Hugo otti saman tien katseen kohti ruutua ja lähti reippaalla laukalla ruutuun. Ja kouluttaja heitti pallon sivusta heti, kun Hugo oli ruudussa. Ja sitten vain hirveästi kehuja ja leikkimistä ruudussa. Tämä opetustekniikka tuntui sopivan Hugolle hyvin! Saatiin vinkiksi opetella kosketusalustan käyttö. Nythän emme ole tätä ikinä käyttäneet, mutta kosketusalustaa pystyisi hyvin käyttämään siinä, kun opettaa koiraa hakeutumaan keskelle ruutua. Eli tätä treenaillaankin sitten kotosalla.

Seuraamiset menivät myös aika hyvin. Vasemmalle käännös on kouluttajan mukaan parantunut eli takaosankäyttöharjoitukset ovat tuottaneet tulosta - JES! Niitä vain yhä lisää, niin saadaan vieläkin paremmin se takaosa kääntymään :)

Monet suoritukset olivat kuitenkin löysiä juuri siitä syystä, että se innostuksen taso ja vire oli mitä oli. Tämän näki jo esimerkiksi sivulle tulossa. Lähes joka kerta jäi asento jäi vajaaksi eli poikitti takaosaa ulospäin. Kun olemme tätä nyt lenkkien yhteydessä harjoitelleet vireen ollessa korkealla, ovat sivulletulot olleet vauhdikkaita ja myös "täysinäisiä". Nyt selvästi Hugo lähti liikkeelle löysästi, eikä sitten myöskään tehnyt liikettä loppuun asti. Eli kun vain keksisin, millä saisin hallissakin innon samalle tasolle kuin ulkona treenatessa, niin olisi huomattavasti helpompi saada edistystä. Muista koirista Hugo ei juurikaan välitä eli en usko, että syynä olisi häiriö. Tosin onneksihan valtaosa treenaamisesta tapahtuu nytkin ulkosalla, jolloin sujuu paremmin.

Ajattelin nyt tehdä tokotreenailuihin viikottaiset aikataulut. Eli etukäteen jo päätän, mitä treenailen minäkin päivänä, jolloin yhtenä päivänä en keskity kuin vain pariin liikkeeseen ja yritän saada niitä treenattua sitten mahdollisimman hyvin ja innostavasti. Nyt vähän on tupannut menemään niin, että itsekseni treenatessa olen ottanut paljon liikkeitä, jolloin toistoja ei ole tullut kuin yksi tai kaksi. Uskonkin, että meille parempi tyyli voisi olla ottaa pari liikettä per treenikerta ja tehdä näitä tehokkaasti, mutta kuitenkin riittävän lyhyen aikaa. Ja tuohon motivaatioasiaan täytyy kiinnittää koko ajan huomiota eli pitää muistaa pitää treenit hauskoina! Niin ja itse olen saanut tokotreeneissä noottia siitä, että käytän liikaa kroppaa ohjauksissa. Tämä tulee varmasti agilitysta, jossa vartalonkäyttö on taas se pääasiallinen tapa ohjata koiraa, mutta pitää yrittää muistaa keskittyä siihen, etten käytä vartaloavustusta tokoa treenatessa! Treenien videointi olisi varmasti hyvä keino nähdä itse, miten vartaloa käytän.

Viime sunnuntaina olimme taas vapaatreenaamassa agilitya seuranamme Sonja ja Ofelia. Hugo ja Ofelia saivat pitää treenien jälkeen leikkituokion sekä hallissa että jäähdyttelylenkillä - tässä lyhyt videopätkä hallipaineista :)

Joulu meni mukavasti paljon syöden sekä myös ulkoillen :) Ja tämä koski siis sekä minua että Hugoa!

Virkeämmät tokot

Tokoilut on nyt parina viime lauantaina sujuneet ohjatuissa treeneissä ilahduttavan hyvin. Edelleen huomaa, että miljoona pientä juttua on hiottavana eri liikkeissä, mutta nyt on ollut taas erillä tavalla intoa Hugollakin mukana. Luoksetulossakin vauhtia on saatu kerrytettyä ja nyt vuorossa onkin sitten sen loppuasennon hiomista. Kouluttaja meille kuitenkin muistutti, että näitä tulisi treenata erillään, jotten kyllästymistä ja takapakkia tulisi. Eli kun treenataatn sitä vauhtia niin silloin treenataan vain sitä vauhtia. Kun taas tarkoituksena on ottaa sitä loppuasentoa niin tekee vain sitä loppuasentoa ja ihan pienellä etäisyydellä. Eli ei edes lähde tekemään kokonaisia suorituksia normitreeneissä - näitä kokonaisuuksia sitten tehdään hyvin harvoin, jottein kyllästymistä tai ennakoimista alkaisi tulemaan.

Ollaan alettu opettelemaan ohjattua noutoa, jossa yhtenä osana on koiran lähetys merkille. Merkkinä toimii pieni muovikartio maassa ja koiran tulee käskystä juosta merkin taakse ja kääntyä täyskäännös niin, että sen nenä on kohti ohjaajaa. Tätä olemme harjoitelleet käsiohjauksella kotona, mutta tuntui, ettei Hugo yhdistä liikettä lainkaan siihen maassa olevaan muovitörppöön. Edistystä ei siis tullut lainkaan niin, että olisin voinut ottaa etäisyyttä, vaan minun täytyi ohjata kädellä koko liikkeen läpi. Tähän saatiin neuvoja eilen ja lähdimme tekemäänkin liikettä niin, että ensin hetsattiin Hugoa merkille niin, että minä olin kauempana merkistä Hugon kanssan ja kouluttaja näytti Hugolla maassa olevan merkin ja toisteli sama innokkaasti "merkki"-käskyä. Tämän jälkeen lelu laitettiin merkin taakse maahan ja lähetin Hugon käskyllä merkille. Se ampaisi lelun luokse ja tästä heti palkka. Sitten tehtiin lyhyemmällä etäisyydellä niin, että minä toistelin ensin Hugolle, että "missä merkki" ja kun Hugo innostui ja vilkuili jo selvästi merkille päin, annoin käskyn ja kun se juoksi merkin taakse, palkkasin heti. Tässä vaiheessa ei siis vielä välitetä siitä, missä asennossa koira seisoo merkin takana, kunhan se käskystä juokseen sinne. Seuraavaksi sitten aletaan hiomaan sitä asentoa, mutta nämä kaksi treeniä pidetään taas alkuun erillisinä.

Ohjatun noudon toinen osio on se, että kun koira seisoo oikeassa asennossa merkin takana, sille annetaan noutokäsky ja käsimerkki, joiden avulla koiran tulee tuoda oikea kapula. Liikkeessä koiran takana viitisen metrin päässä koirasta on yksi kapula suoraan koiran takana ja tämän ns. keskikapulan molemmilla puolilla muutaman metrin (5?) päässä ovat toiset kapulat. Kaikkiaan koiran takana on siis kolme eri kapulaa, joista koira lähetetään hakemaan aina joko vasen tai oikea kapula - ei koskaan keskikapulaa. Tämän voi opettaa niin, että opettaa koiralle käskyt "oikea" ja "vasen" tai sitten käyttää vain samaa käskyä kuin normaalissa noudossakin. Käskyn kanssa saa käyttää myös käsimerkkiä eli osoittaa kädellä noudettavan kapulan suuntaan. Tämä osio on Hugolla selvästi helpompi kuin se merkille meneminen. Lähtee siis aina käden osoittamaan suuntaan ja usein on tuonut juuri oikean esineen. Toistaiseksi olemme harjoitelleet vain narupalloilla eli seuraava vaihe on sitten harjoitella noutokapuloilla.

Yksi mitä olemme myös Hugon kanssa treenailleet kotioloissa, on takaosan käyttö. Hugolla kun takaosan käyttö on vähän heikkoa ja vaikuttaa moneen tokoliikkeen suoritukseen. Tätä ollaan tehty harjoittelemalla erilaisia pyörityksiä eli esim. niin että Hugo seuraa vierellä ja tehdään paikalla pyörimistä niin, että Hugon etujalat pysyisivät mahdollisimman paikoillaan ja takaosa kiertä sitten ympyrää etuosan ympärillä. Alkuun oli kyllä tosi hankalaa saada Hugo ottamaan näitä sivuttaisaskeleita takajaloilla - ei selvästi ymmärtänyt, mitä pitäisi tehdä! Nyt kuitenkin on tullut edistystä ja pystytään jo vähän pidempiä pätkiä harjoittelemaan. Tekee kyllä hyvää saada vähän vetreämmäksi sitä takaosaa ja motoriikkaa paremmaksi :)

Paikkamakuut puolestaan ovat menneet parilla viime kerralla ihan huippuhyvin! En ole enää käyttänyt etu- tai takapalkkoja, vaan olemme tehneet ihan normaaleja paikkamakuita ilman apukeinoja. Molemmilla kerroilla mukana on ollut häiriötreeniä eli ekalla kerralla koirien edessä oli hyppyeste ja kukin ohjaaja kävi paikkamakuun aikana hyppäämässä esteen. Hugo katsoi kyllä, että mitä se mamma oikein puuhaa, mutta pysyi ihan rauhallisesti paikoillaan koko paikkamakuun. Eilen häiriönä oli ensin se, että kouluttaja kulki koirien editse ja heitti jokaisen koiran edestä muovipullon. Tätäkin Hugo kyllä katsoi, muttei pienintäkään merkkiä, että olisi lähdössä liikkeelle, vaan jatkoi makuuta rauhallisena. Seuraavana häiriönä oli se, että ohjaajat menivät jonkun muun kuin oman koiransa vierelle aivan kuin liikkeen lopetusvaiheessa. Vilkaisin, miten Hugo reagoi tähän vieraaseen ihmiseen joka tuli sen vierelle, mutta tällöin vain katseli, muttei reagoinut muutoin. Molemmilla kerroilla siis paikkamakuut ovat olleet rauhalliset kaikin puolin ja minkäänlaista levottomuutta, kuten asennonvaihteluita tai äännähtelyä, ei ole esiintynyt. Sfinksiasennossa Hugo ei tosin edelleenkään pysy - on varmaan epämukava asento sille, mutta on ottanut heti alkupätkällä lonkka-asennon ja pysynyt sitten siinä puolta vaihtamatta. Eli tämä kelpaa minulle varsin hyvin!

Tässä tämän aamun lenkiltä syksyisistä (tuleekohan niitä talvisia tänä vuonna lainkaan??) maisemista:

Viime keskiviikon ohjatut agilityt ja eilisen illan vapaatreenit tulevat myöhemmin omana päivityksenään lyhyen videomateriaalin kera! Tulevan keskiviikon treenit jäävätkin meiltä väliin, mutta onneksi Emppu lähettää varmaankin taas radan, joten pääsemme Hugon kanssa treenaamaan sitä ensi sunnuntain vapaavuorolla!

Tahmeaa menoa

Otsikko kuvastaa siis edellisten HSKP:n tokotreenien tunnelmaa. Hugon kanssa on ollut lähiaikoina ongelmana se, etten ole saanut sitä motivoitua oikein, eikä se näin ollen ole ollut tarpeeksi hyvässä vireessä. Kotona treenatessa teemme usein lenkin yhteydessä leikin ohessa lyhyitä treenipätkiä, eikä tällöin vastaavaa ongelmaa tunnu ilmenevän. Kuitenkin näillä tunnin treenikerroilla hallissa muiden koirien läsnäollessa, Hugo ei jaksa täysillä keskittyä. Syttyy kyllä leikkimisestä, mutta ei selvästikään yhtä paljoa kuin muissa tilanteissa leikkiessä eli se on jo treenin alkaessa vähän alavireinen. Treenien kestäessä kauan, tämä tietysti vain pahenee.

Tahmeus ei liity tosin kaikkiin liikeisiin eli esim. seuraamiset sujuvat yleensä hyvin ja niissä vire on juuri sopiva. Tämä alavireisyys tulee esiin lähinnä liikkeissä, joissa vaaditaan vauhtia ja terävyyttä eli esim. luoksetulossa ja noudossa. Noutoa olemme harjoitelleet vauhtinoutona, jota aiemmin jo kuvailinkin. Tämä on sujunut mielestäni omissa treeneissämme hyvin ja sujui mielestäni ihan ok myös lauantain treeneissä. Kouluttajan mukaan kapulan luokse juokseminen saisi olla vieläkin vauhdikkaampi - nyt Hugo nimittäin lähtee kunnolla vauhtiin vasta kapulan nostettuaan ja minun kehuessa ja palkatessa pallolla. Tähän tarvitaan varmasti enemmän toistoja, jotta Hugo oppii, että kapulan nostoa seuraa kivaa ja näin ollen se juoksisi toivottavasti kapulalle vauhdikkaasti ja innoissaan.

27.10. meillä ei ollut ohjattuja tokotreenejä, vaan olimme Hugon kanssa harkkakoirakkona toko koulutusohjaajakurssilla. Tulevat tokokoulutusohjaajat siis harjoittelivat tokokoulutusohjaajana olemista neuvomalla meitä eri liikkeissä. Me saimme vinkkejä mm. luoksetuloon. Sain vinkiksi tehdä luoksetuloa läpijuoksuna useammin. Tämä siis niin, että kutsuessani Hugoa luokse heitänkin pallon ohitseni, jolloin Hugo juoksee täysillä pallon perään ja sille muodostuisi mielikuva, että minua kohti täytyy tulla täysillä. Teimmekin tätä sitten omissa treeneissämme, mutta hyvin pian havaitsin, että Hugo jo heti käskyn saatuaan lähti minusta katsoen vasemmalle ja suuntasi vain sinne, minne pallo oli aina ennenkin lentänyt. Eli tällä ei ehkäpä ollut enää mitään tekemistä luoksetulon kanssa, sillä se ei ollut tulossa lainkaan minun luokseni saadessaan käskyn. Tämä sama ongelma havaittiin myös viime lauantain treeneissä eli kerroinkin kouluttajalle, että tällainen probleema on muodostunut sen jälkeen, kun olen alkanut tehdä luoksetuloa läpijuoksuna heittäen pallon aina vasemmalta puoleltani taakseni. Sain neuvoksi kokeilla heittää välillä myös oikealta puoleltani, mutta Hugo tällöinkin juoksi vain täysillä vasemmalta puoleltani huolimatta siitä, kummalta puolelta pallo lensi. Tässä tapauksessa olisi varmasti hyödyllistä, jos pystyisin heittämään pallon jalkojeni välistä ja opettamaan Hugon juoksemaan jalkojen välistä pallon perään. Tällöin liike suuntautuisi oikeaan suuntaan ja tästä olisi helpompi siirtyä varsinaiseen luoksetulon loppuasentoon. Kuitenkin Hugo on sen verran suurikokoinen, ettei se kovassa vauhdissa uskalla rynniä jalkojeni välistä. Hitaassa vauhtissa kyllä menee, mutta kovemmssa vauhdissa se kiertää ohi - ja ehkä hyvä niin! Kouluttaja sanoikin, että ko. pallonheittomenetelmä ei selvästikään tuota halutunlaista lopputulosta meidän tapauksessamme, joten kehotti pohtimaan sellaista vaihtoehtoa, etten luoksetulossa pyytäisikään Hugoa eteeni, vaan suoraan sivulle. Hugo nyt läpijuoksutreenien seurauksena niin voimakkaasti haki vasemmalle puolelleni, että siitä olisi kenties helpompi saada Hugolle opetettua sivulletulo lopetusasennoksi. Tämä on nyt mietintämyssyssä, mutta ihan vielä en taida vaihtaa luoksetuloa tuohon suoraan sivulle tulemiseen.

Olen nyt sitten ottanut käyttöön uuden treenitavan, sillä havaitsin tämän toimivan paremmin kuin läpijuoksu palloheiton kera. Teen siis niin, että hetsaan Hugoa ensin lelulla ja jätän sitten istumaan. Pidän lelun käsissäni vartalon edessä noin rinnan korkeudella. Kutsuessani Hugon luokse lähden itse peruuttamaan juosten ja innostan Hugoa samalla. Kun Hugolla on hyvä vauhti päällä ja se on saavuttanut minut, pysähdyn ja lelun avulla saa autettua sopivan loppuasennon eli houkuteltua Hugon riittävän lähelle. Ja heti loppuasennon ottamisen jälkeen vapautan Hugon ja palkkaan pallolla ja leikillä. Tämä on ainakin nyt näinä parina treenipätkänä, jotka olemme ehtineet tehdä, toiminut hyvin eli kokeillaan nyt sitten tällä tavoin, josko tuottaisi tulosta :)

Olemme hioneet nyt myös jääviä liikkeitä eli etenkin seisomaan jäämistä. Hugohan siis aina kyllä pysähtyy tässä liikkeessä, mutta usein ottaa pari pientä askelta perääni ja nyt yritämme saada pysähdyksestä terävän. Teemme siis tätä niin, että seison Hugon edessä ja peruutan niin, että Hugo saa vapaasti seurata edessäni. Tästä annan sitten "seis" -käskyjä (kouluttaja suositteli käskyn vaihtamista "seiso"-käskystä "seis"-käskyyn) pysähtyen itsekin samalla. Palkka aina heti terävästä pysähdyksestä ja vähitellen sitten itse en enää pysähdykään, vaan jatkan matkaani ja palaan sitten heti palkkaamaan. Tätä olen tehnyt nyt jonkin verran ja on selvästi terävämpi näin tehden. Vielä en kuitenkaan ole kokeillut yhdistää tätä taas seuraamisliikkeeseen, sillä haluaisin tästä ensin tarpeeksi varman. En ole vielä käyttänyt tässä naksutinta eli taidanpa nyt ottaa tähänkin naksuttimen avuksi ja naksutan sitten vain hyvät, terävät pysähdykset. Ja toivotaan, että tämä jää Hugon liikemuistiin niin, että pysähdys olisi sitten seuraamisen yhteydessäkin terävä!

Täytyy yrittää muistaa tehdä välillä myös helpohkoja kivoja treenejä. Nyt olemme nimittäin keskittyneet aika paljon näihin muutamiin liikkeisiin, joissa on eniten ongelmia. Nyt täytyy siis ottaa välillä taas jotain helppoja kivoja treenejä, joissa tulee varmasti hyviä suorituksia ja onnistumisia. Hugo niin helposti saattaa kyllästyä koko touhuun, jos tulee kerta kerran jälkeen epäonnistumisia, enkä näin ollen pääse palkkaamaan. Olen kylläkin yrittänyt tehdä näitä ongelmaliikkeitä osissa niin, että onnistumisia saataisiin, eikä kyllästymistä tapahtuisi. Nyt, kun keksisi vain vielä, että mitä käyttäisi namipalkkana. Lelupalkkahan on ehdottomasti narupallo, mutta namipalkka onkin hankalampi, kun pitäisi olla jotain ekstrahyvää, mutta Hugon maha tuntuu menevän herkästi sekaisin käyttämistäni kaupan lihapullista, lihamurekkeista ja broileripyöryköistä. Huomenna aionkin tehdä Hugolle pakkaseen ison satsin minilihapyöryköitä palkkanameiksi :)

Hugoa jänskätti

Lauantaina oli siis HSKP:n tokot. Ensimmäiseksi kertasimme viime viikolla harjoiteltua hyppyä. Koska Hugon kanssa este sujuu sikäli hyvin, mutta vauhtia kaivattaisiin lisää, teimme nyt pari hyppyä vauhdeilla. Eli kouluttaja ensin heitteli palloa esteen toisella puolen ja innosti Hugoa samalla kuin varmistin, että Hugo pysyy paikallaan. Tämän jälkeen annoin este-käskyn ja heitin pallon Hugon ohi. Tällä tavoin vauhtia tuli reippaasti ja hyppyyn tuli selvästi lisää intoa!

Seuraavana teimme kaikki yksitellen lyhyen seuraamiskaavion, jotta kouluttaja näki, millä tasolla perusseuraaminen on. Eli koira tuli virittää sopivaan vireeseen ennen suoritusta ja sitten tehtiin seuraamista, jossa oli pysähdyksiä käännökset kaikkiin suuntiin ja lisäksi sai valita tekeekö maahan- vai seisomaanjätön. Minä valitsin maahanjätön ja tämä tehtiin nyt avo-luokan tyyliin eli koiran luokse palatessa kävelinkin koiran taakse muutaman metrin ennen kuin palasin sitten koiran vierelle. Tässä ei ollut ongelmia - olen Hugon kanssa aika paljon harjoitellut maassa pysymistä, vaikka kävelisinkin sen ympäri tai yli. Seuraaminen oli muuten hyvää ja aktiivista, mutta aavistuksen kuulemma edisti alkumatkalla. Lisäksi vasemmalle käännökset ovat edelleen se meidän heikkous. Ei jää enää kovin pahasti jalkoihin, mutta Hugo ei edelleenkään osaa kunnolla käyttää takaosaa niin, että se "heittäisi" takaosan käännöksessä. Tähän takaosan käytön harjoitteluun saimme vinkkejä eli niitä täytyy nyt harjoitella niin ehkä käännöksetkin sitten tulee sujuvammiksi!

Varsinaisena teemana oli tällä kerralla nouto eli kouluttaja kävi kunkin koirakon kanssa läpi noutoa riippuen siitä, millä tasolla kukin oli. Koska meillä tässäkin on ollut ongelmana vauhdin puute, kouluttaja opetti meille vauhtinoudon. Tässä ideana on siis se, että koiran ollessa perusasennossa kapula heitetään, kuten noudossa normaalistikin. Koiralle annetaan noutokäsky ja heti, kun koira nostaa kapulan, kehutaan valtavasti ja heitetään pallo itsensä taakse. Näin pyritään saamaan koiralle idea, että aina kun nostaa kapulan, ensimmäisenä tulee juosta täysiä ohjaajan suuntaan. Eli täytyy nyt näitä harjoitella ja vasta sitten alkaa hioa varsinaista luovutusta. Hugon kanssahan olemme harjoitelleet jonkin verran noutoliikettä kokonaisena suorituksena, mutta tällöin vauhdin puutteen lisäksi ongelmana on ollut se, että Hugo herkästi jää liian kauas minusta kapulaa luovuttaessaan. Mutta ensin vauhti kuntoon ja sitten vasta luovutuksen viilailua :) Toinen mitä harjoittelemme nyt on se, että Hugon täytyy pitää kapula suussa, kunnes annan käskyn "kiitos". Herkästi alkaa toistoja tehtäessä ennakoimaan irroitusta eli irroittaakin otteen kapulasta ennen kuin oikeasti olen ottanut kapulan. Eli nyt vaadin, että Hugo pitää otteen, vaikka otankin kapulasta kiinni ja irroittaa vasta "kiitos"-käskyllä.

Paljon siis saatiin taas vinkkejä kotitreeneihin ja suurelta osin liittyi juuri tähän vauhtiin ja vireen nostoon. Eli minun pitäisi osata palkata juuri oikeassa kohdassa ja vieläkin isommin. Kyllähän pallopalkka aina sytyttää Hugoa, mutta kun siihen vielä yhdistää kehut ja oman innokkuuden, niin Hugoon saa kyllä selvästi enemmän virettä :)

Sunnuntaina kävimme vapaatreenaamassa agilitya Kivikossa. Teimme irtoamisharjoituksia niin, että harjoittelimme sekä eteenpäin että sivusuuntaan irtoamista. Kontakteja teimme myös pikkuradan osana ja Hugo kyllä pysähtyy sinne kontaktille jo varmasti ja odottaa luvan vapautumiseen, mutta ongelmana yhä se, että herkästi stoppaa liian aikaisin ja siitä sitten pitää pyytää korjaamaan oikeaan kohtaan. Eli hiomista ja ehkäpä naksuttelua oikeasta tassujen paikasta. Lisäksi teimme keppejä ja täytyy sanoa, että näihin olin todella tyytyväinen. Kierrätin Hugon estesiivekkeen ympäri "kierrä"-käskyllä ja sieltä sitten kepeille ja sujui todella ripeästi ja varmasti pujottelut huolimatta siitä, kummalla puolella keppejä itse olin. Hugo haki siis hienosti oikean välin ja pujotteli joka kerralla loppuun saakka. Tein lisäksi vähän vaikeampaan keppikulmaa, josa Hugo lähestyi keppejä V:n muodossa keppien oikealta puolelta. Tällöinkin haki aina oikean välin ja hyvin kiepautti itsensä sen yli 270 astetta siinä ensimmäisen kepin pujottelussa.

Eilen Hugo oli hierontakäynnillä ja edellisestä käynnistä oli siis kaksi viikkoa. Olen nyt venyttelyt säännöllisesti Hugoa eli etenkin raajoja. Vasen takajalka oli selvästi parempi kuin viimeksi. Yhä oli kireyttä polven yläosassa, mutta jalan liikkuvuus oli nyt jo paljon parempi. Oikean etusen lapa liikkui huonommin kuin vasemman etusen eli sama vika oli viimeksi. Selkä ja lanne oli yhä jumissa. Ei ihan yhtä paha kuin viimeksi, mutta kuitenkin niin, että Hugo taas vilautteli hampaitaan ilmaisten sillä tavoin, ettei tuntunut mukavalta, kun niitä jumeja avattiin. Tällä kertaa Hugo ei kuitenkaan missään vaiheessa pyrkinyt patjalta pystyyn eli selvästi alkaa huomata, että se hieronta loppuen lopuksi tekee hyvän olon, vaikka aika ajoin hetkellisesti tuntuisikin kurjalta. Kaikilta osin jumit olivat siis parempaan päin, mutta edelleen oli jäykkyyksiä. Mennään seuraavan kerran neljän viikon päästä ja saatiin nyt treeniohjelmaksi säännöllisten venyttelyiden lisäksi myös mahdollisimman paljon vapaana liikuttamista ja etenkin epätasaisessa maastossa. Hugo kaipaa siis monipuolisempaa rasitusta kroppaan, jotta lihaksisto rasittuu ja kehittyy tasaisesti. Neljän viikon jälkeen sitten katsotaan missä mennään!

Tänään oli ohjatut agilitytreenit ja koska olimme Malmin hallilla pienellä puolella, emme mahtuneet tekemään kunnon ratatreeniä. Niinpä meillä olikin useita pienempiä harjoituksia. Teimme persjättötreenin ja pikkurataa, jossa oli mukana rengas. Hugon kanssa ei kamalan usein olla rengasta otettu ja nyt huomasi hyvin, ettei sille ole vielä aivan varmaa, että mitä sen siinä pitäisi tehdä. Se siis hyppää välillä oikein ja välillä puolestaan renkaan vierestä. Tähän saatiin vinkiksi käyttää apuna naksutinta eli treenata useita toistoja renkaalla ja naksuttaa ja palkata aina oikeat suoritukset. Näin Hugo oppisi ymmärtämään, mikä renkaan oikea suoritustapa todella on.

Lopuksi teimme myös kontaktitreeniä puomilla. Emme ole tätä Malmin hallin puomia aiemmin tehneet, mutta jo keinulta ja A-esteeltä tiesin odottaa, että kontaktiesteiden pinta oli liukkaampi kuin Kivikon kentän kontaktiesteillä, ja siten myös Hugolle hankalampi ja pelottavampi. Kaikki koirat epäröivät puomilla, ja Hugo ihan selvästi pelkäsi sitä. Kynnet liimaantuivat ylösmenorampi reunoihin ja tasanteelle tullessa Hugo löi itsensä makuuasentoon ja lopulta hyppäsi sieltä alas. Teimme sitten niin, että irroitimme esteen ylösmenorampin ja laitoimme sen pöytä-estettä vasten niin, että Hugo teki sitten vain ylösmenoa pöydälle ja palkkasin tästä. Pikkuhiljaa Hugo rentoutui ja uskaltautui paremmin ja paremmin. Jätimme treenin tähän, eikä edes yritetty enää koko puomia, sillä oli selvästi Hugolle stressaavaa.

Nyt lähdemme iltalenkille ja taidetaankin ottaa parit vauhtinoudot siinä lenkillä :) Ja lopuksi vielä venyttelyt ja eiköhän sitten ole tämäkin päivä pulkassa meidän osaltamme!

Mukamas kiirettä..

On pitänyt päivittää blogiin treenailuista jo päiväkausia, mutta niin sitä vain tuntuu kiirettä pitävän, kun ei millään kerkeä. Joka ilta on ohjelmaa, eikä sitten enää illalla myöhemmällä jaksa alkaa kirjoittelemaan pitkiä tarinoita. Ja lyhyitä harvoin malttaa kirjoittaa :)

Agilityssa Hugo on käynyt lähiaikoina alkuun aina aika kierroksilla. Eli ihan siis vain juoksee aina välillä esteistä ohi ja suoraan minun luokse, jonka jälkeen jää paikoilleen haukkumaan minulle. Eli ihan vain ylienergisyyttä ja keskittymiskyvyttömyyttä. Tänäänkin tätä esiintyi alkuharkoista, mutta loppupäässä sitten jo malttoi keskittyä suorittamiseen ja sujuikin sitten ihan kivasti! En ole nyt vähään aikaan kerinnyt vapaatreenaamaan eli ohjatut treenit ovat ainoat agilitytreenimme. Uskonpa, että tekisi hyvää päästä tekemän toisetkin agitreenit viikoittain, niin ei ehkä Hugollekaan kertyisi sitä agilityintoa ihan niin ylipursuavan paljon aina siinä treenien välillä :) Täytyypä yrittää ehtiä viikonloppuna suuntaamaan Kivikon kentälle... 

Viime lauantaina oli HSKP:n tokoryhmän ekat treenit. Ryhmän oma kouluttaja ei päässyt paikalle, joten kouluttajana oli yksi ryhmässä mukana oleva kokeneempi tokoilija. Teemana oli hyppy ja harjoittelimme alokasluokan hypyn lisäksi myös avoimen hyppyä, jossa koira siis lähetetään hyppyyn, käsketään esteen takana istumaan ja pyydetään sieltä sitten takaisin luokse. Kaikki sujuivat sikäli hyvin, että Hugo kyllä teki kaiken minkä pyysinkin - myös tämän meille aiemmin täysin vieraan avoimen luokan hypyn suhteen. Kuitenkin tekeminen oli tosi löysää ja laiskaa eli itse hypyt olivat velttoja ja etenkin istuminen hypyn takana oli tooooodella hidas. Harjoittelimme näitä sitten itsenäisesti silloin kuin emme olleet suoritusvuorossa, ja tällöin keskityin saamaan Hugoon vähän vauhtia ja terävyyttä. Tein estehyppyä mm. niin, että lähetettyäni Hugon hyppyyn, heitinkin pallon sen ohi. Tämä auttoi selvästi eli hypyistä tuli selvästi vauhdikkaammat! Treenasin myös ilman hyppyä istumista niin, että olen etäällä Hugosta. Jos olen ihan vieressä, istumiset ja maahanmenot ovat melko nopeita etenkin jos esim. pallolla innostaa, mutta sitten kun välimatkaa tuleen muutamakin metri, istumiset ja maahanmenot hidastuu. Johtuu varmaan enemmänkin epävarmuudesta kuin laiskuudesta eli ei taida Hugo vielä tajuta, että siltä voidaan tosiaan pyytää näitä liikkeitä, vaikkei mamma ihan vieressä olekaan sitä pyyntöä esittämässä. Eli näitä täytyy siis ehdottomasti treenata!

Teimme tokossa myös seisomisharjoituksia itsenäisesti niin, että koira seisotettiin ja sitten tehtiin häiriötä, eikä koira saanut liikahtaa paikoiltaan. Minä esim. hypin, otin pikku juoksupyrähdyksiä ja lopulta myös heitin palloa Hugon ohi. Heti, jos tassukin liikahti, homma aloitettiin alusta ja vapautus ja palkka tuli vasta, kun neljä tassua pysyivät paikoillaan häriöstä huolimatta. Ja oikeasti jo aika pian Hugolla pysyi kaikki tassut maassa, vaikka pallo lentelikin vierestä. Tätäkin siis treenaillaan nyt itsenäisesti lisää!

Tehtiin tokossa myös paikkamakuut kokeenomaisesti eli ensin oli kehääntulotarkastus ja sen jälkeen mentiin riviin. Kouluttaja testasi alo-luokan koirilta luoksepäästävyyden ja vasta tämän jälkeen tehtiin paikkamakuut. Tällaisia treenejä Hugolle tarvitaankin, koska selvästi kokeessa alkaa keskittymiskyky herpaantua, kun luoksepäästävyyden yhteydessä tulee sitä odottelua ja istuskelua, ja tämän myötä sitten kierrokset nousee. Siinä vaiheessa sitten on enää turha toivo, että Hugo malttaisi pysyä yhtäkkiä aloillaan paria minuuttia. Otin tällä kertaa varman päälle ja laitoin Hugolle etupalkan. Hugo pysyi koko kaksi minuuttia aika rauhallisena eli ei mitään ääntelyitä tai liiemmin muiden koirien kyttäilyä. Heti alkuun Hugo otti lonkka-asennon, mutta sen se tekee joka kerta ja ainapa vielä juuri vasemmalle lonkalle - olisikohan tällä jokin yhteys siihen, että Hugolla on jumeja toisella puolella takaosassa? Mutta siis tosiaan, tämä yksi lonkka-asento siis pysyi koko kaksiminuuttisen ajan eli ei vaihdellut asentoa, kuten yleensä niin herkästi tekee!

Treenien lisäksi päiviin on mahtunut paljon leikkimistä - Hugo on ollut tavallistakin leikkisämpi lähiaikoina eli kantaa palloja jatkuvasti meille heitettäväksi. Ollaan myös lenkkeilty Koirametsässä ja Kalkkikallioilla, jolloin Hugo on päässyt kirmailemaan vapaana. Harmi vain, että on niin märkää, että metsäpolut tuntuvat olevan joka puolella mutaisia.. Mutta ei se meitä estä! Yritetään nyt nauttia raikkaista syysilmoista aina, kun ei ainakaan kauheasti sada :)

EDIT (20.10.2012): Tähän loppuun lisään nyt ratapiirroksen sekä viiime treeneistä että 10.10. olleista treeneistä.

 

Näissä 10.10.2012 treeneissä oli tarkoituksena opetella niistopersjättöä (oli meille ihan uusi tuttavuus!) ja samalla antaa Empulle (kouluttaja) kuva kaikkien koirakoiden kontaktien ja keppien tilanteesta. Radalla piti olla A-este, mutta koska se oli maalattu juuri, käytimmekin keinua sen tilalla. Hugon mielestä se olikin sitten todella pelottava kapistus eli pari kertaa jouduttiin ottamaan niin, että Emppu laski keinun rauhassa alas. Tämän jälkeen onneksi alkoi jo keinukin sujua tavalliseen tapaan eli Hugo juoksi ihan reippaasti keinulle ja stoppasi kontaktille. 

Eka kepeille lähetys epäonnistui eli Hugo meni sisään väärästä välistä, mikä johtui pääosin siitä, että energiaa oli tässä vaiheessa taas ylenmäärin. Kun keskittyminen saatiin kuntoon, kepitkin sujuivat paremmin! Pujottelu oli reipasta ja hallittua. Ongelmana tuntui olevan vain se, että tilan ahtaudesta johtuen pujottelu loppui lähelle seinää, eikä Hugo meinannut millään tajuta, että kyllä sen pujottelun mahtuu tuollainen maksikoirakin tekemään ihan loppuun asti. Emppu meni sitten palkkaamaan keppien päätyyn ja saatiin Hugokin ymmärtämään, että kyllähän sinne loppuun asti uskaltaakin pujotella!

Koska jouduimme hiomaan sekä keinua että keppejä, emme ehtineet radalla loppuun asti. Eli taas nähtiin, että kyllä näitä yksittäisiä esteitä pitäisi vain ehtiä aina säännöllisesti vapaatreenaamaan, niin ei joutuisi sitten ohjatuissa treeneissä käyttämään aikaa näihin :) 

 

Viime keskiviikon treeneissä Hugo kävi alkuun tosiaan aivan ylikierroksilla. Ensimmäiset pari kertaa juoksi ykkösesteestä suoraan ohi ja säesti menoaan haukkumisellaan. Kun ykköseste saatiin tehtyä niin, että kutsuin Hugoa kakkosesteen takaa, kakkoseste tehtiin pakkovalssilla ja se sujui. Kolmoselle tuli ensin ohi, mutta tämä saatiin korjattua, kun ohjasin vain selvemmin ja tein kakkos- ja kolmosesteiden väliin yhden askeleen, joka suuntautui kohti kolmosesteen ponnistuspaikkaa. Tällä tavoin sai siis merkattua koiralle, mihin sen odotettiin menevän.

Esteet 4-8 sujuivat hyvin - 7 esteelle tehtiin radalla näkyvä 7a-vaihtoehto, jossa siis koira pyöritettiin esteen ympäri seisomalla itse koko ajan lähellä siivekettä. Tässä oli tärkeää, että oma kroppa ja rintamasuunta kääntyi jo todella hyvissä ajoin kohti putkea kahdeksan, jotta koira tiesi minne oltiin menossa, eikä imenyt kymppiesteelle. Kuitenkin samalla piti pitää katse koirassa ja seurata, mihin se menee. Pienten suullisten "tässä"-käskyjen avulla pyöritys sujui kohtuullisen tiukasti, tosin omaa liikettä parantamalla olisi tästä saanut varmasti vieläkin tiukemman!

Kun koira oli lähetetty putkeen nro 8, ohjaajan tuli juosta jo kohti estettä 10, jotta ehtisi tekemään persjätön esteiden 10 ja 11 väliin. Tässä harjoiteltiin sivuttaista irtoamista eli vaikka ohjaaja juoksi jo pois päin esteestä 9, tuli koira saada "tyrkättyä" esteelle 9. Vaikka liike etenikin jo, tuli kuitenkin koiralle kertoa siinä lomassa, että este 9 tuli hypätä ottamalla yksi sivuttaisaskel kohti tätä estettä. Tätä hiottiin kaikkien koirien kanssa vielä niin, että Emppu otti lelun ja meni sen kanssa esteen 9 taakse. Sama ohjaus tehtiin ja ohjaajan oli tarkoitus irtaantua ihan reilusti ysiesteestä ja Emppu sitten tehosti irtoamista palkkaamalla koiran esteen takana. Hugon kanssa suuena haasteena tässä oli se, ettei se oikein tunnu huolivan palkkoja muilta kuin minulta :) Eli vaikka Emppu heilutteli palloa esteen takana ja kutsui Hugoa, se kurvasi ysiesteeltä aina suoraan kympille, minne minä olin juossut ja otti ensin palkan minulta ja vasta sitten Empulta.

Kotiläksyksi tuli kaikille koirille irtoamistreenejä! Eli tietysti myös eteenpäin irtoamista, mutta etenkin juuri tätä sivuttaista irtoamista. Emmekä Hugon kanssa itseasiassa olekaan tätä koskaan kunnolla harjoitelleet eli menee ehdottomasti treenilistalle! Huomenna olisi tarkoitus käväistä Kivikossa treenailemassa irtoamisia ja myös kontakteja plus keppejä.