Possut tokoilee

Tuli kokeiltua eilen tokotreenejä niin, etten antanut ruokia ennen treenejä... Enkä kokeile kyllä hetkeen uudestaan :D Moni sanoo, että motivoinnin kannalta voi olla hyvä, että koiralla on vähän nälkä, mutta meillä molempien keskittyminen tuntui rapisevan ja hösellyksen määrä oli valtava, kun toiveissa oli saada herkkuja!

Jipin kanssa aloitettiin seuraamisella ja jos viimeksi sanoin, että homma on alkanut sujumaan, niin nyt ei sitten sujunutkaan... Jippi edisti seuratessa, poikitti ja vieläpä loikki ilmaan yrittäessään päästä käsiksi namipaloihin, jotka kädessäni oli. Niinpä saatiin vinkiksi purkaa energiaa puunkiertotreenillä. Se sujui hienosti ja päästiin jo kasvattamaan etäisyyttä melkeinpä 10 metriin. Tämän jälkeen sitten uusi yritys seuraamisen kanssa! Seurautin pitämällä nameja kädessä ja käsi oli koukistettuna vartalon eteen. Tämä selvästi aiheutti poikittamista, joten palattiin treenaamaan niin, että alkuun tehtiin sitä peruuttavaa seuraamista ja siitä kiepautin Jipin ympäri normaaliin seuraamiseen. Käsi pidettiin alhaalla, mutta tarkoituksena oli, ettei kuitenkaan namia pidettäisi kiinni koiran nenässä. Nyt tämä alkoi toimimaan aika kivasti ja sain käden paikkaa muuttamalla säädeltyä Jipin seuraamisasennon juuri oikeaan paikkaan. Nyt siis treenit jatkuu näin, mutta yritetään nyt mahd. pian päästä namista eroon ja sitten myös käsiavusta. Ettei jäädä jumiin tähän vaiheeseen... Muistan, että Hugon kanssa jäin junnaamaan paikoilleen seuraamisen kanssa juurikin siksi, etten uskaltanut vähentää apujen käyttöä.

Seuraavaksi tehtiin paikkamakuu. Jippi keskittyi hyvin omaan tekemiseen, vaikka naapurikoira harjoitteli muita juttuja vieressä samalla. Aiemmin ollaan tehty maahanmenoa vain niin, että Jippi on edessäni käskiessäni sen maahan, mutta koska sitä ollaan nyt jonkin verran omatoimitreenattu, kokeiltiin tänään maahanmenoa perusasennosta. Hyvin toimi maahanmeno, tosin helposti palkan lähestyessä tulikin vastaan eli nousi hieman. Osaksi varmaan nälkäisyyden takia, mutta myös täytyy kyllä kiinnittää huomiota siihen, että palkkaus tapahtuu sen verran nopeasti, ettei vastaan nousemista ehtisi tapahtua. Hienosti malttoi tänään odottaa paikallaan siellä makuuasennossa - toki kehuin äänellä tiheästi ja kävin välipalkkaamassakin melko usein. Kaikkiaan ehkäpä sellainen minuutin paikkis. Tämän jälkeen tehtiin vielä paikalla istuminen, mutta lyhyempänä - ihan vain sen vuoksi, että Jippi herkästi lähtee ennakoimaan juuri treenattua eli alkuun meinasi tässäkin kovasti tarjota sitä maahanmenoa.

Lopuksi treenattiin vielä noutoa. Alkuun niin, että heitin kapulan lyhyen matkaa ja heti, kun Jippi nosti kapulan suuhun, naksautin ja palkkasin. Parin tällaisen noston jälkeen pidennettiin matkaa. Pidin Jipistä kiinni, jottei ennakoisi noutoa. Heitin kapulan ehkäpä 10 metrin päähän ja kouluttaja kävi vielä nostamassa kapulan ja näyttämässä Jipille, että kapula oli tämän jutun juju. Heti, kun huomaisn, että Jipillä oli draivia kapulalle, päästin irti. Jippi sinkosi vauhdilla kapulalle, nappasi sen suuhun ja lähti juoksemaan hyvällä vauhdilla luokseni. Naksautin aina paluumatkalla ja naksautuksesta Jippi pudotti kapulan. Seuraava vaihe olisikin sitten naksauttaa vasta ihan lähelle tultua, mutta toistaiseksi palkattiin ihan vain siitä, että tuli innolla minua kohti kapula suussa. Kapulan noston kanssa oli vähän haastetta eli Jippi pari kertaa aina yritti nostamista ennen kuin lopulta sai sen hyvään otteeseen suuhun. Pitää siis samalla alkaa treenata tosiaan ihan vain sitä kapulan nostamista ja sen pitämistä yhdistäen tässä vaiheessa jo luovutussana kuvioihin. Samoin tähän vauhtinoutoon voidaan alkaa yhdistämään käskysanaa lähettäessä Jippiä kapulalle.

Hugon treenit alkoivat paikkamakuulla. Taas pari kertaa valahti maahan jo siinä rivissä odotellessa - nyt kuitenkin vaikutti enemmänkin ennakoivan sitä maahanmenoa kuin väsyvän istumiseen, vaikutti olevan sen verran täpinöissään. Paikkamakuuasento oli aavistuksen vino ja ehkäpä tästä syystä Hugo vaihtoi puolivälissä paikkamakuuta asennon sammakkoasentoon. Siinä pysyi sitten lopun aikaa. Kaikkiaan tehtiin tällä kertaa 3 min paikkamakuu ja Hugo oli koko tämän ajan ihan rauhallisen oloinen. Nousi myös ensimmäisellä käskyllä perusasentoon, vaikka olikin sammakkoasennossa makaamassa tässä vaiheessa.

Saatiin kouluttajan ohjeistuksella treenata haluamaamme liikettä ja me valitsimme syyniin kaukot. Ensin näytettiin millä mallilla kaukot tällä hetkellä olivat ja sitten saatiin vinkkejä treenaamiseen. Saatiin ohjeeksi jumpata maahan-seiso-vaihtoja ihan käsiavusteisesti. Istu-maahan-vaihtoihin saatiin vinkiksi treenata niin, että koiran sivulle noin metrin päähän koirasta laitetaan nameja maahan molemmille puolille koiraa. Jokaisen asentovaihdon jälkeen palkataan koira näistä namipinoista vuorotellen kummaltakin puolelta. Tällöin Hugon keskittyminen tuli selvästi paremmaksi ja myöskin sen jalat pysyivät vaihdoissa paremmin paikoillaan. Kouluttaja nimittäin mainitsi, että Hugolla herkästi tulee vähän sellainen eteenpäin kurkotteleva tyyli, vaikkei varsinaisesti askeleita kohti minua otakaan, joten tähän pitäisi auttaa nyt nämä namipinot koiran vierellä.

Tänään Hugo oli ensimmäistä kertaa vesijuoksumattotreenissä. Käytiin Remediumissa samalla fyssarilla, joka meillä on käynyt tekemässä kotikäyntejä eli Noora Heinolla. Itse olin vähän epäluuloinen, eikä toiveet treeniä ajatellen olleet suuret. Kun tiedän Hugon olevan sekä vesi- että alustakammoinen, niin olin varautunut siihen, ettei sitä saataisi edes juoksumatolle seisomaan. Kuitenkin Hugo yllätti positiivisesti, sillä se saatiin kuin saatiinkin kävelemään laitteen läpi muutamien minuuttien suostuttelun jälkeen. Tämän jälkeen kävelytin vielä kerran sen laitteen läpi ja tällöin tulikin oikein reippaasti. Kolmannella kerralla Hugo jätettiin seisomaan matolle ja etu- ja takaseinämät suljettiin. Alettiin tehdä kävelytreeniä ihan hitaalla temmolla. Alkuun Hugo ei liikuttanut jalkojaan yhtään, vaan kulkeutui vain aina maton mukana taaksepäin. Ei kuitenkaan vaikuttanut niinkään pelästyneeltä, vaan lähinnä hämmentyneeltä. Hetken päästä alkoi jo kävellä maton liikkuessa ja saatiinkin tehtyä 10 min yhtäjaksoinen kävelytreeni. Vielä mentiin ihan tasaisella matolla ilman kaltevuutta ja melko rauhalliseen tahtiin, mutta erittäin hyvin sujui kyllä ensimmäiseksi kerraksi, kun odotukset oli tosiaan aikamoisen matalat :) Nyt on tarkoitus käydä Hugon kanssa kerran viikossa vesijuoksumattotreenissä, jotta saataisiin etenkin takapäähän voimaa!

Toinen treenannut vaikka mitä, toinen vähän vähemmän

Jipin kanssa tosiaan ollaan treenailtu paljon kaikenlaista. Kotitreeneissä ollaan nyt vahvistettu tokon seuraamista ja edistystä on alkanut selvästi tulla! Ollaan harjoiteltu perusasentoa ja sitten siitä lähdetty seuraamiseen. Olen keskittynyt naksuttelemaan juuri oikeita seuraamisasentoja eli olen yrittänyt olla nyt jo alusta asti aika mustavalkoinen vaatimuksissa. Seuraamisessa ei tarvita tutitusta, mutta palkkailen aika tiiviisti eli ihan muutamien askeleiden välein - keskitytään siis laatuun, ei määrään :)

Lisäksi ollaan treenailtu 2on2offia ja Jippi hienosti tarjoaa kyllä jo asentoa. Nyt ollaan alettu yhdistämään tähän etupalkka-alusta eli palkkailen ensin 2on2off-asentoon ja siitä sitten vapautan etupalkalle käskysanan kera. Vapautumiset on vielä vähän hitaita ja empiviä, mutta eiköhän niihinkin tule vähitellen varmuutta!

Pariin otteeseen ollaan tehty myös noutoon liittyvää treeniä kotona niin, että olen heittänyt kapulan lattialle Jipin viereen ja odotellut, että se lähtee tarjoamaan kapulan nostamista suuhun. Tämä on selvästi Jipille haastava juttu ja yrittää alkuun aina tarjota kapulan kosketusta etutassuin. Kun tästä ei sitten palkkaa tipu, alkaa typy turhautumaan, mikä ilmenee haukkumisena ja pienenä kohelluksena ympäriinsä. Jippi kuitenkin aina turhautumisen jälkeen sitten alkaa tarjota erinäisiä toimia ja lopulta sitten myös sen, että nappaa kapulan suuhun. Alkuun hyväksyn ihan vain nopean kosketuksen hampain. Vähitellen vaadin, että kapula oikeasti nousee maasta. Vielä ei päästy siihen, että Jippi pitäisi kapulaa pidempiä aikoja suussa, mutta koska tämä on selvästi Jipin mielestä turhauttava treeni, ollaan yritetty edetä vähän kerrallaan ja pieninä treenipätkinä.

Eilen Jippi oli taas Akatemialla treenaamassa, kouluttajana Juha Orenius. Valikoin meille taas 27 esteen radasta muutaman esteen pätkän, jota alettiin pätkissä harjoitella. "Rata" näytti tältä:

Ykkösputkeen lähetin Jipin aina putken puolivälin paikkeilta umpikulmaan ja pentunen hienosti epäröimättä irtosi putkeen umpikulmastakin lähetettynä. Kakkoshypylle kääntyminen ja hakeutuminen osoittautui haastavaksi. Alkuun Jipin kaarros putkelta valui ja se lähti herkästi liikkeeseeni juosten ohi kakkoshypystä. Niinpä palkkasin ensin pari kertaa ihan vain putkelta kääntymisestä. Kun käännös toimi, yhdistettiin putkeen kakkoshyppy ja tällöin palkkasin heittämällä pallon kakkoshypyn yli. Seuraava vaihe oli sitten heittää palkkapallo kolmoshypyn taakse. Tätä vaihetta jouduttiin vahvistamaan jonkin verran, sillä alkuun yhdistäessä rataan neljäs este, Jippi tuli liikkeeni mukana helposti ohi kolmosesta. Eli taas askel takapakkia ja lisää palkkaa kolmosen jälkeen. Ja näin saatiin Jippi hakeutumaan kolmoselle, vaikka oma liikkeeni jatkui jo kohti nelosta, jonka jälkeen tehtiin persjättö. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Jipin kanssa tein persjättöä, mutta henosti se tuntui lukevan ohjausta, eikä mennyt hämilleen ohjauspuolen vaihdosta ja hetkittäisestä selän taakse jäämisestä! Saatiin siis lopulta tehtyä melko sujuvasti tämä viiden esteen pätkä - JEI! Ja Jipillä kouluttajan mukaan alkaa olla jo hajua estehakuisuudesta, mikä kuulemma vain vahvistuu sitten, kun rimoja aletaan nostaa ja hypyistä tulee koiralle enemmän tehtävä - nythän se vain juoksee siivekkeiden läpi.

Tulipa muuten eilisissä treeneissä myös huomattua, että oma kunto on selvästi alkanut rapistua nyt, kun on tullut itsekin pidettyä Hugon kanssa taukoa agista. Tuolla 5 esteen radalla sain aikaa ihan kunnon hengästymisen ja tuli kunnolla kuuma. Täytyisi siis ehkä alkaa vähän kohottaa kuntoa....

Hugon kanssa agitauko tosiaan otsikon mukaisesti edelleen jatkuu. Tulehduskipulääkekuuri loppui eilen ja nyt odotellaan, että näkyykö käytöksessä/liikkeissä eroja kipulääkkeen vaikutuksen loppuessa. Hugo on mielestäni ollut nyt vähän vaisun oloinen viimisen viikon aikana ja on ollut toisinaan aika haluton lenkkeilemään. En sitten tiedä, voiko kipulääke aiheuttaa väsymystä tai muita sellaisia sivuvaikutuksia, jotka tähän voisivat vaikuttaa...? Muutenhan oletuksena olisi, että kipulääkkeen aikana liikkumisinto ja pirteys lisääntyisivät, mikäli tosiaan jotain kipuja olisi... Eli sikäli outo vaikutus. Nyt siis odotellaan, tapahtuuko muutoksia nyt, kun lääkitys on loppunut! Perjantaina mennään kokeilemaan vesijuoksumattoa ja ensi viikolla olisi tarkoitus käydä kokeilemassa agia ihan minirimoilla ja ihan pieninä pätkinä. Edetään treeneissä sitten tooosi hitaasti, jotta varmasti tulee reagoitua sitten heti, jos Hugo osoittaa siellä haluttomuutta/kipuilua. Toisekseen myös sen takia hidas eteneminen on tarpeen, että taukoa on niin paljon jo, että varmasti lihaksisto päässyt vähän heikentymään. Hugo on muuten myös menettänyt painoa pari kiloa, vaikkei minkäänlaista laihdutusyritystä ole nyt ollut.... Normaalisti on painanut vähän päälle 26 kg ja nyt oli 24,2 kg... Vaikea sanoa, onko ihan lihasten muutoksista johtuvaa vai onko se oikeasti jostain syystä laihtunut. Tuotakin täytyy seurailla - ei se pitäisi laihtua, kun ruokamäärä on ennallaan ja treenit jopa tauolla.

Tokoiluja/rally-tokoiluja ollaan tehty Hugonkin kanssa. Ollaan jatkettu käännösten treenaamista. Mukaan harjoiteltavaksi ollaan nyt otettu rally-tokon puolta vaihtavia liikkeitä (jotka tosin tulee kisoissa eteen vasta mestariluokassa :D ). Tehtiin tulppaania, jossa tehdään täyskäännös niin, että koira- ja ohjaaja kääntyvät molemmat toisiinsa päin ja samalla koira jää ohjaajan oikealle puolelle. Lisäksi tehtiin valkovuokkoa, jossa sen sijaan koira ja ohjaaja tekevät täyskäännöksen kääntyen pois päin toisistaan. Tällöinkin koira päätyy ohjaajan oikealle puolelle. Nämä sujuvat pienin käsiavuin hyvin, mutta pitäisi varmaan alkaa yhdistää jotain sanallisia käskyjä näihin, ettei liikkeiden suoritus perustuisi pelkästään käsi- ja vartaloapuihin!

Hugon kanssa ollaan toki myös paljon liikuttu, leikitty ja elelty muuten mukavaa normielämää, sillä eläinlääkäri tosiaan sanoi, ettei tarvitse varoa liikkumista muuten kuin hyppäämisten ja vastaavan kuormituksen osalta. Kovasti nyt tällä elätellään toiveita, että mysteerioireet eivät palaisi nyt enää kipulääkekuurin jälkeen ja päästäisiin palaamaan normaalimpaan arkeen myös agitreenien osalta. Jos ja kun agitreeneihin päästään palaamaan, niin veikkaan kyllä, että aika paljon tulen vähentämään treenaamisen aiheuttamaa kuormitusta esimerkiksi hypyttämällä enemmän matalammilla rimoilla. Esim. niin, että pääosin rimat olisi medikorkuisia, mutta sitten yksitäisiä rimoja olisi aina maksikorkeuksin. Mutta tähänkin on vielä matkaa - alkuun lähdetään liikkeelle tosiaan ihan minikorkuisista rimoista ja lyhyistä treenipätkistä ja edetään siitä sitten pienin askelin sen mukaan, miten nämä lähtee sujumaan!

Loppuun paimennustreeneissä otettu kimppaposeeraus. Kuvassa Jipin sisaruksia ja Prilla-äiti, kuvan ottanut Julia Jansson.

Jippi poseeraamassa sisarusten ja äidin kanssa :) (Jedi, Kayla, Maggie, Prilla, Melli ja Jippi)

Ja ihan melkein unohtui mainita, että päästiin Jipin kanssa VKK:n talvikauden tokoryhmään! VKK:lla koulutukset painottuu syksyyn ja kevääseen ja nyt talvelle on tulossa vain kaksi pientä koulutusryhmää, joten oli suuri riski, ettei olisi mahduttu monien hakijoiden joukosta ryhmään... Mutta hyvä näin :) Ryhmä treenaa vain joka toinen viikko, mutta se on ihan sopiva rytmi, niin ehtii kunnolla siinä välissä aina sitten vapaatreenaamaan!

Hugolle ei nyt ole talvelle ohjattuja tokoja lainkaan, mutta tarkoituksena olisi ehkä käydä epiksissä karistamassa paikkamakuun mörköä! Ja lisäksi pohdin, että voisi ilmoittautua jollekin rally-tokokurssille, jos jostain löytyy sopiva kurssi :)

Niin siistii!

Näin tuumasi Jippi tänään ollessaan tokaa kertaa tekemässä tuttavuutta lampaisiin paimennuksen merkeissä. Ensimmäisellä kerralla noin 1,5 kk sitten Jippi ei kauheasti kiinnittänyt lampaisiin huomioita, vaan jopa ehkä vähän jännäsi niitä. Niinpä odotukset eivät olleet kovin suuret ennakkoon tätäkään paimennuskertaa varten.

Kaikki koirat kävivät lampailla kaksi kertaa. Ekalla kierroksella Jippi alkuun yritti vähän tonkia maata, mutta kouluttajan ohjein tämä käytös katkaistiin heti ja talsittiin vain eteenpäin kohti lampaita päättäväisenä. Jokaisesta lampaita kohti luodusta katseesta kehuin Jippiä ja melko pian se alkoikin tuijotella lampaita ja osoittaa kiinnostusta niitä kohtaan. Se alkoi oma-aloitteisesti lähestyä lampaita matalassa asennossa ja sai lauman liikkumaan. Treenin aikana siis vain liikutettiin lammaslaumaa molempiin suuntiin pyöröaitauksessa ja hyvin sai Jippi lampaat liikkeelle. Aina välillä meinasi nenä eksyä maata nuuskuttelemaan, mutta tämä taas katkaistiin liinan avulla ja jatkettiin matkaa. Lopetettiin ensimmäisen kierroksen treeni siihen, kun Jippi innostuneena liikutti lampaita - tärkeätä on, että treeni loppuu aina sellaisella hetkellä, kun koiralla on hauskaa, jotta sille jää halu päästä tekemään sitä lisää!

Tokalla kierroksella olikin sitten jo erilainen meininki. Nyt ei enää oikeastaan kertaakaan tullut kunnollisia maan nuuskutteluita, vaan Jippi tuntui jo tietävän, että miksi sinne aitaukseen oli oikein menty. Mentiin siis ympäri aitausta ja kouluttajan kehotuksesta annoin Jipille enemmän liinaa. Se hienosti kuljetti lammaslaumaa katse tiiviisti lampaissa. Pari kertaa se stoppasi lauman siirtymällä lampaiden sisäpuolelle pyöröaitauksessa ja tässä, kun yksittäinen lammas meinasi lähteä irtoamaan, Jippi siirtyi hienosti niin, että se sai lampaan takaisin laumaan. Tällaisen pysähdyksen jälkeen pystyttiin helposti myös vaihtamaan suuntaa aitauksessa. Vielä ei saatu aikaan sitä, että Jippi olisi tuonut lampaat minua kohti kiertämällä niiden ulkoreunalle, vaan tosiaan joko se seurasi niitä kuljettaen lampaita ympäri aitausta tai sitten se otti lauman haltuun hakeutumalla sisäpuolelle. Olin kuitenkin tähänkin jo valtavan tyytyväinen ottaen huomioon edellisen kerran, jolloin Jippi yritti täysin ignoorata lampaat. Taas lopetettiin siihen, kun Jipillä oli täysi into päällä, jotta sille jäi hinku päästä paimentamaan lisää.

Kuljettaminen oli välillä aika vauhdikasta eli Jippi lähti herkästi laukalle - tosin pysytteli pienen etäisyyden päässä lampaista koko ajan. Kysyin kouluttajalta, että kannattaako minun puuttua, mikäli Jippi tuntuu liian innokkaalta, mutta sanoi, että kannattaa antaa pennun kerätä intoa ja antaa sen tehdä ilman turhaa menon rajoittamista, kun kuitenkin näki, että pentu oli kiltti, eikä pyrkimyksenä missään vaiheessa ollut lampaille asti pääseminen. Jipin paimennusvietti on nyt siis saatu sytyteltyä - innolla odotan seuraavaa kertaa!

Huomenna onkin vuorossa Hugon "kiva päivä", sillä ohjelmassa on lenkki Ofelian kanssa eli tiedossa on todennäköisesti painimista ja juoksuleikkejä :)

Koko ajan enemmän kavereita

Minulla ja Hugolla on tiistaisin paikka kouluttajaryhmään ( I-HAH:n ryhmiä kouluttaville kouluttajille tarkoitettu ryhmä), joka treenaa Juha Oreniuksen kouluttamana. Ensimmäiset kolme treenikertaa jäivät meiltä siellä väliin työmatkan ja Hugon treenitauon takia. Nyt, kun selvisi, että treenitauo vielä jatkuu, päätin, että käyn siellä treeneissä Jipin kanssa. Eihän toki Jipin kanssa samanlaista treeniä ole mahdollista tehdä, mutta kyllä niistä ratatreeneistäkin aina pystyy poimimaan jonkin kohdan pennun kanssa treenattavaksi.

Viime tiistaina 21.10. käytiin siis Jipin kanssa Akatemian treeneissä. Tällä kertaa kouluttajana tuurasi Senni Huotari. Olin jo etukäteen ratapiirroksesta katsonut, että voitaisiin treenata Jipin kanssa ensimmäistä neljää estettä. Meidän treeni"rata" meni siis jotakuinkin näin:

Alkuun tehtiin ihan vain kahta ensimmäistä hyppyä niin, että kouluttaja palkkasi ensin suoraan hypyn taakse ja sitten vähitellen niin, että palkka lensikin kohti kolmoshyppyä (edelleen rimojen sijaan käytössä ponnarit). Sitten tehtiin pätkä 1-3 ja yllätyin siitä, että Jippi haki hienosti kolmoshypylle, eikä imenyt minun liikkeen mukaan. Aiemmin treeneissä olen havainnut, että se on vielä todella herkkä ohjaajan liikkeelle eli tässäkin olisi saattanut käydä niin, että Jippi olisi kääntynyt luokseni jo ennen kolmoshyppyä, mutta näin ei käynyt! Päästiin siis tekemään jo päällejuoksua kolmoselle, eikä tuntunut hämääntyvän minua kohti hyppäämisestä. Tämän jälkeen liitettiin koko pätkä yhteen, mutta tuli huomattua, että se liikehäiriö kuitenkin oli vähän turhan suuri putken kohdalla. Jippi kurvasi siis putken ohi A:n alta kohti palkkaa. Niinpä tehtiin pari kertaa putki ilman liikehäiriötä, sitten pari kertaa pelkkä putki liikehäiriöllä. Tämän jälkeen liitettiin mukaan kolmoshyppyä ja lopulta sitten koko pätkä yhteen ja nyt toimi. Hyvin alkoi siis sietämään ohjaajan liikettä. Lopuksi tehtiin vielä kakkos- ja kolmoshyppyjä, mutta toiseen suuntaan, jotta saatiin sama kaarros tehtyä toisella ohjauspuolella. Tämän jälkeen olikin hyvä lopettaa hyvin menneet treenit. Tuli huomioitua, että Jippi innostuu kovasti lelupalkasta (kuten aiemminkin on innostunut), mutta lihapullapalkka meinaa mennä kaikesta muusta palkasta ohi. Eli Jipin huomattua lihapullat kädessäni, ei pallo enää meinannut kiinnostaa. Täytyy siis ottaa jatkossa huomioon, että silloin, kun on toiveissa käyttää lelupalkkaa, niin silloin nami, johon lelu vaihdetaan,  saisi olla jotain muuta kuin superherkkua. Ja tosiaan toistaiseksi olen treeneissä aina antanut namin vaihtariksi lelusta, jotta Jipille tulisi mielikuva siitä, että se lelu kannattaa palauttaa. Vielä nouto-liike ei ole vahva, eikä näin ollen palautuskaan välttämättä aina onnistu ilman rallatuksia, ellei minulla ole namia, johon lelun vaihdan. Namivaihtarilla Jippi kyllä tuo lelun hyvin luokse ja antaa sen suosiolla eli tällä mennään, kunnes alkaa olla palautuksissa varmuutta...

Ennen Jipin agitreenejä oltiin käyty jo Hugon kanssa kahdestaan lenkillä ja oli taas kivaa molemmilla. Ajattelin, että Hugo ansaitsee spesiaalihuomiota tiistailenkeillä, koska Jippi pääsee käyttämään sen agilityvuorot, ja siksi Hugo siis pääsi lenkille ilman, että pentu oli mukana :)

Eilen 23.10. oli vuorossa tokopäivä. Viime viikolla oli syyslomatauko ja sitä edellisellä viikolla olin työmatkalla, joten tämä oli nyt ensimmäinen kerta kolmeen viikkoon ohjatuissa tokoissa. Ja tämän näki etenkin Hugosta, joka kävi lievästi sanottuna kierroksilla!

Jipin treeneissä tehtiin aluksi kiertotreeniä. Opetettiin siis pentuja kiertämään esimerkiksi puuta, jotta tätä voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää esimerkiksi luoksetulojen pysäytyksiä opettaessa. Me ei Jipin kanssa olla tehty kiertoa sellaisenaan, mutta koska kyseessä on hyvin samanlainen liike kuin agilityssa tehty siivekkeen kiertäminen, oli homma Jipille jo ainakin hieman tuttua. Niinpä pystyin heti lähettämään Jippiä kiertämään puuta vähän matkan päästä. Ensin matka oli noin metrin, sitten pari metriä ja lopulta muutaman metrin. Muutamassa metrissä Jipillä meinasi välillä usko loppua ja kurvasikin ennen puuta jo takaisin minua kohti, mutta vahvistamalla sitten taas vähän lyhyemmällä etäisyydellä saatiin liike toimimaan muutamasta metristäkin. Sitten vain matkaa pidentämään vähitellen!

Seuraavaksi tehtiin liikkeestä seisahtumista. Ohjaaja siis peruutti koira edellään ja siitä käsiliikkeellä ja "seis"-käskyllä stopattiin koira. Jippi kyllä pysähtyi, mutta kovin herkästi alkuun steppasi paikoillaan ennen kuin sen ehti palkkaamaan. Vähitellen alkoi kuitenkin tulla malttia eli jalatkin pysyi paikoillaan. Lopuksi lisättiin vielä haastetta hieman niin, että koiran seisauttamisen jälkeen pysäyttävää kättä siirrettiin kauemmaksi pennun nenästä ja kun se edelleen seisoi paikoillaan, palkattiin isosti. Näin saatiin tehtyä seisomista ilman, että koira seisoi vain ja ainoastaan siksi, että namikäsi oli kiinni sen nenässä.

Tehtiin myös paikkamakuuta niin, että pennut olivat rivissä, mutta pitkähköin välein. Jippi ei vielä osaa lainkaan maahanmenoa perusasennosta (ollaan tehty aina vain niin, että se on edessäni), joten avustin sen käden avulla maahan. Jippi jäi hyvin paikoilleen ja palkkailin melko tiheään, jotta saatiin onnistumisia. Harmi kyllä en tajunnut vapauttaa Jippiä viereisen pennun lopettaessa tehtävän, jolloin Jippi sitten vapautti itse itsensä, kun naapurikin alkoi palkata pentua. Niinpä palautin Jipin takaisin maahan ja tehtiin vielä lyhyt paikkamakuu. Tässä vaiheessa maltti ei meinannut enää millään riittää, vaan lehtien tonkiminen vei huomion. Helpotin siis hommaa edelleen siirtymällä lehtiseltä nurmikolta hiekkakentälle ja tein siinä lyhyen paikkamakuun, josta pääsin sitten hallitusti vapauttamaan. Tein erikseen myös maahanmenoa yrittäen saada tehtyä tätä vähän pidemmällä etäisyydelllä. Jippi osaa istua kaukanakin ohjaajasta, mutta maahanmeno on ollut aina sellainen, että se herkästi juoksee käskyn kuultuaan ensin ohjaajaa kohti ja vasta sitten menee maahan. Nyt lähdettiin siis tätä hiomaan niin, että tehtiin ensin maahanmeno niin, että olin lähellä Jippiä ja sitten ihan hiljalleen kasvatin etäisyyttä. Palkka tuli vain niistä suorituksista, joilla Jippi meni paikoillaan maahan ja "oho"-kommentilla kuitattiin ne yritykset, joilla Jippi liikkui kohti minua. Ja vähitellen tosiaan alkoi epäonnistumisten määrä huomattavasti vähentyä ja homma alkoi toimia. Tämä vaatii nyt paljon vahvistusta eli näitä täytyy treenailla omatoimisesti.

Viimeisenä treeninä minulla ja Jipillä oli noudon alkeet. Olin juuri ostanut pienen noutokapulan, joten päästiin testaamaan sitä heti. Hetsasin ensin kapulalla herätellen Jipin kiinnostusta kapulaa kohtaan. Sen jälkeen heitin kapulan maahan ja odotin, että Jippi osoittaa sitä kohtaan kiinnostusta. Ensimmäisellä kerralla riitti, että Jippi meni koskemaan kapulaan ja tästä seurasi naksautus ja palkka. Tokalla kerralla vaadittiin jo suun avaamista kapulan luona. Kolmannella kerralla sitten vaadittiin jo kapulaan tarttumista ja sen jälkeen sitten naksautus ja palkka tulikin vasta, kun pentu juoksi minua kohti kapula suussa. Vielä ei vaadittu hallittua luovutusta, vaan pentu sai vapaasti irroittaa otteensa kapulasta naksautuksen kuullessaan. Kesti muutaman kerran ennen kuin Jippi tajusi napata kapulan suuhunsa ja lähteä sitä kantamaan, mutta sitten, kun lamppu syttyi, se kantoi reippaasti kapulaa luokseni juosten. Nyt kotona aletaan tehdä pienessä häiriössä pitotreenejä eli ihan ilman heittoja tai etäisyyttä kapulan nostamista ja sen pitämistä irroittamiskäskyyn saakka.

Hugon tokoissa tehtiin koemainen treeni. Hugo kävi treenien alussa tosi kierroksilla: haukkui, repi hihnaa ja yritti kiivetä namitaskuille. Aloitettiin luoksepäästävyydellä ja siinä rivissä Hugo päästi vaimeaa murinaa komentaen minua tekemään jotain odottelun sijaa. Luoksepäästävyydessä Hugo nousi "tuomaria" vastaan, joten tämä kouluttajamme pyysi minua käskemään Hugon takaisin perusasentoon. Tästä Hugo olikin eri mieltä, joten se pakitti pari askelta ja jäi siihen haukkumaan. Sain siis kovemmin sanoa, jotta lopulta tuli perusasentoon. Uusittiin luoksepäästävyys ja nyt odotti nätisti ja sai palkaksi kehut. Vähän tässä vaiheessa jännitti, että miten paikkamakuun kanssa käy, mutta mitä vielä.. Hugo makasi koko kaksiminuuttisen aivan rauhallisena hienossa suorassa makuuasennossa ääntelemättä tai olematta linkaan rauhattoman oloinen! Eli taas pitää ihmetellä, että mikä ihme niissä koetilanteissa mättää, kun kaikissa muissa tilanteissa tuntuu kierroksista tai ohjaajan hermostuneisuudesta huolimatta paikkamakuut onnistuvan?!

Varsinaisen treenin aikana tehtiin liikkeitä kahdessa kehässä. Toisen kouluttajan kanssa tehtiin ensin seuraaminen kytkettynä. Tämä sujui normaaliin tapaan eli seurasi nätisti pitäen saman paikan ja katsekontaktin aika lailla alusta loppuun. Kouluttaja totesi, että ihan aavistuksen edistää, mutta kuitenkin niin, että paketti pysyy kasassa alusta loppuun ja on kuulemma ihan hyvän näköistä seuraamista. Luoksetulossa Hugo yllätti minutkin! Se tuli reippaalla laukalla luokseni ja pysähtyi hyvälle etäisyydelle minusta. Vain lopun perusasento oli vähän vino. Mutta hienoa oli nähdä, että itse luksetulo oli reipas, kun välillä on tullut ravaten luokse... Kolmantena liikkeenä oli vapaana seuraaminen. Ja sujui samoin kuin kytkettynä seuraaminenkin. Kuulemma juostessa seuraaminen on erityisen hienon näköistä - täytyisikin joskus taas videoida tokotreenejä, niin näkisi itsekin, miltä se näyttää. Samoin tulisi bongattua, että kuinka paljon Hugo seuratessa edistää. Kouluttajan mukaan vain vähän, mutta olisi kitenkin kiva nähdä itsekin...

Toisessa kehässä toisen kouluttajan kanssa ohjelmassa oli jäävät sekä hyppy. Tokohyppyä ei tehty nyt lainkaan, kun Hugo on hyppykiellossa. Aloitettiin maahanmenolla ja tämä sujui hyvin. Kuulemma lähti seuraamaan hyvin, meni maahan napakasti ja nousi melko suoraan perusasentoon. Seisomaanjätössä myös lähti hyvin seuraamaan ja seisahtui napakasti, mutta lopun perusasento oli vino. Hugo tässä vaiheessa kurkotteli jo kohti namitaskua, mikä varmaan osakseen aiheutti vinoutta. Pitäisikin kokeilla treenailla enemmän ilman, että namit on vasemmassa taskussa ja vaikkapa hakea palkka aina liikkeiden jälkeen kehän laidalta, jolloin kurkotteluista ja ennakoinneista ehkä päästäisiin eroon...?

Kivaa oli taas tokoilla molempien kanssa! Kouluttajat kovasti kyselivät, että mitkäs ovat suunnitelmat tokokokeiden osalta ja kehottivat käymään esimerkiksi epiksissä hakemassa itselle koevarmuutta olosuhteissa, joissa pääsee sitten tarvittaessa vaikkapa tekemään paikkamkuun helpotetusti (ottamatta siitä liikkeestä pisteitä). Muuten sujuu alokas-luokan liikkeet ihan hyvin eli se olisi vain se paikkamakuu, joka pitäisi saada kuosiin... Helpommin sanottu kuin tehty! Mutta ehkäpä täytyy vilkuilla niitä epiksiä..

Tänään käytiin alkuillasta molempien koirien kanssa lenkillä ja pääsivät kirmaamaan pitkin metsää yhdessä. Ja vauhtia kyllä taas riitti, vaikka muille jakaa. Molemmat etsiskelivät keppejä ja kävivät vuorotellen esittelemässä niitä toisilleen houkutellen toista jahtaamaan itseään. Alkujaan Jippi ei tuntunut koskaan jahtaavan Hugon leikkiessään, vaikka Hugo kovasti sitä jahtaamaan yritti houkutellakin. Nykyään Jippikin jahtaa vuorostaan Hugoa silloin, kun Hugolla on keppi tai lelu, ja tämäkös on Hugon kanssa ihan superhauskaa :) Noita kahta on kyllä hauska seurata. Välillä edelleen Hugolla meinaa mennä kierrokset leikkiessä vähän yli eli saattaa lähteä räkyttäen jahtaamaan Jippiä, mutta riittää, että rauhoittaa tilanteen katkaisemalla jahtaamisen ja sen jälkeen taas lähtevät yhdessä tuumin leikkimään. Erityisen ihanaa yhteisten leikkien seuraamisesta tekee se, kun muistaa, ettei näiden kahden yhteiselon alku ole ollut täysin ruusuinen. Paljon on siis noiden kahden välit edistyneet ja selvästi Hugokin jo nauttii pennun seurasta. Edelleen välillä se kotona luo ärsyyntyneitä katseita pentua kohti silloin, kun Jippi on riehakkaimmillaan, mutta tällöinkään ei tee sen enempää kuin katsele sivusta. Enää Jipin riehakkkaat leikit ei siis aiheta Hugolle stressiä, mikä on hienoa! Ja koko ajan tilanne menee vain parempaan suuntaan :)

Syksyn sävyjä

Sain sitten tiistaille (14.10.) eläinlääkäriajat molemmille haukuille, joten ensimmäisenä kiikutin Jipin lekuriin. Se pääsi päiväunille ja jätin sen hoitajien hellään huomaan noin 2,5 tunniksi, jona aikana Jipiltä poistettiin katkennut maitokulmuri, toinen vankasti kiinni oleva yläkulmuri ja lisäksi vielä nyppäistiin pois höllästi roikkuva maitoposkihammas. Katkennut hammas oli ollut rikki monesta kohtaa eli juuri oli irroitettu useammassa palassa. Vaikkei ien ulospäin näyttänyt mitenkään punoittavalta tai turvonneelta, niin sieltä oli tullut aavistuksen nestettä juuren mukana, joten varmuuden vuoksi Jippi sai antibioottikuurin.

Hakiessani Jippiä kotiin, se oli vielä aika tokkurassa. Näytti todella mököttävältä, kieltäytyi kävelemästä ja pakotti minut siis antamaan sille sylikyydin vain huomatakseni, että pentuhan oli heräämön häkissä pissannut ja oli siis kohtalaisen märkä.... En kuitenkaan millään raaskinut viedä pikkuista heti kotiuduttuamme pesulle, vaan annoin sen nukkua outoa oloaan pois ja pesin sen sitten vasta illalla. Illan aikana Jippi vähän itkeskeli, vaikka oli kipulääkettä saanutkin, kenties oli vähän pöhkö olo ja siksi itketti... Illan se oikeastaan oli aika rauhallinen, mutta sitten kolmen aikaan yöllä alkoi osoittaa virkistymisen merkkejä nukuttuaan jo omasta mielestään tarpeeksi - sai kuitenkin jostain kumman syystä sitten siihen aikaan tyytyä viihdyttämään itseään ihan itsekseen leikkimällä :)

Hugolla oli sitten neurologi Anne Muhlelle aika myöhemmin illalla. Sille tehtiin neurologinen tutkimus ja samalla neurologi katsoi myös n. 1,5 vuoden takaiset röntgen-kuvat, jotka minulla oli mukana cd:llä. Takaosassa lievää heikkoutta ja saisi olla parempi koordinaatiokyky. Mitään hälyyttävää ei kuitenkaan löytynyt eli refleksit yms. pelasivat normaalisti. Vähän reagoi ristiselän alueelta ja sen osalta neurologi totesikin, että aristus voisi johtua mahdollisesti vaivasta nimeltään lumbosakraalistenoosi, jonka google osasi kertoa olevan selkäydinkanavan ahtauma viimeisen lannenikaman ja ristiluun välillä. Tämä vaiva kuulemma usein juuri tulee esiin hypätessä, muttei välttämättä aiheuta muuta ongelmaa eli selittäisi sen, miksi Hugo on arkielämässä aika normaali ja oireet tulevat esiin vain agilityssa. Ahtauma voi johtua jostain rakenteellisesta syystä, mutta neurologi totesi myös, että röntgen-kuvien perusteella selän luusto on moitteeton. Tarkempaa tietoa ristiselän alueesta saisi kuitenkin vain magneettikuvauksella, joten nyt jouduttiin tyytymään vain veikkauksiin. Eläinlääkärin kanssa vaihtoehdoista keskusteltuani päädyin siihen, ettei vielä lähdetä magneettikuvaamaan selkää. Hugolle aloitettiin nyt kahden viikon tulehdskipulääkekuuri ja tänä aikana liikutetaan ihan normaalisti. Agility on edelleen toki tauolla. Lääkekuurin loputtua mennään kokeilemaan vesijuoksumattotreeniä ja samalla lisätään taas jumppailut ja rankemmat liikunnat päivärytmiin ja samalla tarkkaillaan, tapahtuuko koiran liikkumisessa tai käytöksessä muutoksia. Mikäli ei, niin sitten voidaan kokeilla hyvin pienin askelin agilitya. Jos agility alkaa sujumaan normaalisti, niin hienoa! Mikäli siellä oireet kuitenkin jatkuvat, niin sitten on edessä magneettikuvaus, jotta saadaan selvitettyä lisää. Tällä hetkellä kuitenkin pitelen peukkuja, että vaiva menisi ohi ihan levolla, tulehdukipulääkkeillä, jumppaamalla ja fysioterapialla/vesijuoksumattotreeneillä.

Hugolta otettiin lisäksi myös verinäyte, josta tutkittiin punkkivälitteiset tulehdukset ja kilpirauhashormonit. Punkkivälisten tulehdusten testi oli negatiivinen. Kilpirauhasen tuottaman T4-hormonin määrä oli n. 15 nmol/l. Vetlabin mukaan normaalisti kyseisen hormonin määrä on 17-53 nmol/l (http://www.vetlab.fi/?id=81FAB670-98E841FDA5B5-E05527472DA2). Kuitenkaan hormonipitoisuus ei ollut niin alhainen, että olisi voinut vielä puhua kilpirauhasen vajaatoiminnasta, eikä tämä siis toistaiseksi vaadi mitään toimenpiteitä. Lisäksi myös TSH-pitoisuus (kilpirauhasta stimuloiva hormoni) oli normaali. Puolen vuoden päästä suositeltiin kuitenkin uuden verinäytteen ottamista, jotta nähdään, onko hormonipitoisuudessa tapahtunut muutosta. Tämä itsessään ei siis tietysti selitä ristiselän aristusta, mutta voisi aiheuttaa yleistä voimattomuutta, väsymystä ja lihasheikkoutta.

Pääasia kuitenkin oli, että Hugolla ei havaittu mitään sellaista ongelmaa, joka aiheuttaisi pysyvästi haittaa. Neurologin mukaan lumbosakraalistenoosi on hoidettavissa oleva vaiva ja vieläpä pääosin pystytään hoitamaan ihan lääkehoidolla ja kuntoutuksella (fysioterapia/jumppa/osteopatia/akupunktio yms.) ja ääritapauksissa vaatii sitten leikkaushoitoa, mutta silloinkin saadaan kyllä hoidettua. Ja tosiaan toistaiseksi ei voida sanoa tietysti, oliko vaiva edes sitä vai kenties jotain muuta. Eli nyt katsellaan rauhassa mihin tilanne kehittyy ja toivotaan toki, että vaiva hellittäisi ihan näillä nykyisillä hoidoilla! Hienoa on myös se, että arkielämässä vaiva ei näytä mitenkään Hugon menoa haittaavan - leikit ja lenkkeilyt sujuvat siis ihan niin kuin ennenkin, eikä kotioloissakaan osoita kipuilua mitenkään.

Jippi pääsi torstai-iltana (16.10.) ekoihin ohjattuihin agilitytreeneihinsä, kun ostin tuurausvuoron alkeisjatkoryhmään. Tokihan se ei vielä ole alkeisjatkotasoinen, mutta varmistin kouluttajalta etukäteen, että voidaan tehdä treeniä helpotetusti. Tehtiinkin U-putkea yksittäisenä esteenä ja tämän jälkeen myös minirataa, jossa oli hypyltä U-putkeen lähetys ja sen jälkeen kaksi hyppyä kaarevalla suoralla. Jippi haki hienosti U-putken ja hakeutui hyvin myös sen jälkeisille hypyille. Ilahduttavaa oli, että putken jälkeen se suuntasi hypylle ohjauksen mukana, eikä lähtenyt minua kohti eli se uskalsi irrota minusta pois päin. Lisäksi tehtiin treeniä, jossa oli kolme hyppyä ympyrällä. Tehtiin näistä vain kahta, mutta tämäkin osoittautui todella haastavaksi tehtäväksi. Istutin Jipin lähtöön ja tarkoitus oli, että saisin ohjattua sen kahden kaarella olevan hypyn yli kohti etupalkkaa. Jippi kuitenkin bongasi etupalkan heti ja rynni suoraan sinne ohi hyppyjen. Totesinkin, että tämä on ehkäpä meille vielä vähän turhan haastava tehtävä, koska Jipille ei ole kehittynyt vielä selvää estehakuisuutta. Helpotettiin tehtävää sitten vähän niin, ettei lähettykään paikoiltaan, vaan lähetin Jipin ensimmäiselle hypylle sivusta, jolloin se lähti hakemaan hyppyä samalla tavoin kuin siivekkeenkiertotreenissä. Tästä sitten jatkettiin kaarella olevalle toiselle hypylle, jonka takana oli palkka. Näin homma sujui hyvin!

Sivupisteellä tehtiin 2on2off-treeniä apupalkkaajan avulla. Me ollaan aiemmin tehty 2on2offia vain kaksi kertaa ja näinä kertoina siis laatikkotreeninä kotona. Nyt tehtiin siis 2on2offia ensimmäistä kertaa puomin alastulolla. Alastulo oli nostettu pöydän päälle ja tehtiin ihan vain sitä alastulokontaktia niin, että ohjasin Jipin kontaktille sivusta. Heti oikeaan asentoon pysähdyttyä naksautin ja apupalkkaaja oli kontaktin edessä namittamalla Jipin eteen maahan. 2on2offiin pysähtyminen sujui hienosti ottaen huomioon vähäiset treenikerrat! Pari kertaa Jipillä putosi toinen takajalka kontaktilta (pennulla, kun ei kroppa ole vielä täysin hallussa :) ) ja Jippi heti korjasi asennon niin, että molemmat takajalat olivat taas kontaktilla - selvästi siis osoitti, että oli saanut jutun juonesta kiinni. Haasteena oli se, että Jippi ei olisi millään halunnut lähteä kontaktilta pois, kun kerran tajusi, että se oli se juttu, mistä sitä namia irtosi. Vielä vapautuskäskykään ei oikeastaan taida tarkoittaa Jipille mitään (minulla käytössä kontaktilla eri vapautuskäsky kuin esimerkiksi lähdöissä), joten vapautin "jes"-käskyllä ja samalla houkuttelemalla Jipin namilla pois kontaktilta.

Lauantaina (18.10.) oli sitten normaalit pentutreenit meidän omatoimiryhmän kanssa - tosin paikalla oli vain minä ja Jippi sekä Tea ja Malva-cockeri. Tehtiin ensin kolmen hypyn "suoraa", joista kaksi ensimmäistä olivat suorassa linjassa ja kolmannelle suora kaareutui eli sille oli tarkoitus lähettää koira vekkauksen kautta. Tehtiin ensin paria suoraa hyppyä ja siitä sitten etupalkkaa siirrettiin lähemmäksi kolmatta hyppyä ja lopulta kolmannen hypyn taakse. Hienosti suoriutuivat molemmat pentuset. Pysyivät hienosti lähdössä (koska meitä oli vain kaksi, niin ei pystytty käyttämään ekstrakäsiä pentua pitelemään) ja lukivat vekkausta hyvin!

Tokana treeninä tehtiin pussia ja tämä olikin molemmille pennuille eka kerta kyseisen esteen parissa. Tästä huolimatta mitään epäröintiä ei ilmennyt, vaan kummatkin syöksyivät pussista kuin vanhat tekijät. Tokihan vielä tehtiin pussia helpotetusti eli ohjaaja piti pussin suuta vähän auki niin, että pentu näki pussista läpi. Kankaan paino ei kuitenkaan tuntunut jännittävän. Tosin eipä se ihmekään - onhan Laura-kasvattaja totuttanut pentuset jo ennen luovutusta kankaisiin/pressuihin :)

Kolmantena treenattavana olikin sitten taas 2on2off puomin alastulolla. Jippi taas osoitti tietävänsä, mitä siellä alastulon päädyssä on tarkoitus tehdä. Se pysähtyi sinne kerta toisensa jälkeen varman oloisesti ja välillä jopa karkasi sinne itsenäisesti pönöttämään :) Hassu pieni! Haasteena on nyt vain tosiaan se vapautus.... Jippi nimittäin tuntuu herkästi vapautuvan jo ensimmäisestä naksautusta seuraavasta namista eli selvästi kuvittelee tehtävän loppuvan siihen. Palkkailtiin sinne alastulolle nyt useamman namin verran aika tiiviisti, ettei se ehtinyt vapautua sieltä välissä. Täytyy kuitenkin kotitreeninä harjoitella laatikkotreenien yhteydessä kestoa siinä asennossa odottamiseen. Samalla pitää opettaa, että "JES" tarkoittaa vapautusta, jotta saadaan Jipille selkeäksi, että se on juuri se sana, jolla sieltä kontaktilta sitten on tarkoitus lähteä. Nythän se ei vielä oikeastaan ymmärrä kyseistä sanaa.

Pentutreenien jälkeen suunnattiin hallilta vielä Tean ja Malvan kanssa agilitykentälle , missä käynnissä olivat seuran kesäkaudenpäätöskisat. Me ei toki siellä tehty muuta kuin oltu kisaturisteina eli ihmeteltiin hälinää, harjoiteltiin vähän odottamista aidassa kiinni ollen (Jippi rauhoittui aika kivasti aitaan ja makoilikin hetken - lopulta alkoi kuitenkin metelöimään eli täytyy pitää treenit vielä riittävän lyhyinä...) ja leikittiin myös pentusten kesken. Malvan lisäksi leikkiseuraksi tuli myös kolmas pentu ja saatiinkin hyvät leikit aikaiseksi :)

Kotiuduttuamme Jipin kanssa, Jippi pääse lepäämään ja lähdin Hugon kanssa ulos. Vuorossa oli omatoimista rally-tokotreenailua. Hugo oli taas ihan tohkeissaan treenailuista - kiva nähdä, että rally-toko saa Hugon syttymään melkein samalla tavoin kuin agility (ei ihan yhtä isosti, mutta kuitenkin innostuu kovasti!). Tehotreenattiin 360-asteen käännöstä sekä oikean että vasemman kautta. Oikealle tässä ei ole oikeastaan ongelmia eli sujuu hyvin. Vasemmalle tämä onnistuu melko helposti, mikäli teemme käännöksen "löysähkönä", mutta pyritään vähitellen tiivistämään käännöstä. Nyt treenattiinkin sitä takapään käyttämistä kääntyessä. Tällaisia treenejä saatiin neurologilta ohjeeksi muutenkin tehdä, joten miksipäs ei sitten yhdistetä jumppailuja ja rally-tokotreenejä :) Vähän jo alkoi löytyäkin takaosan sivuttaisia askeleita käännöksen yhteydessä!

Treenattiin myös liikettä, jossa perusasennosta seurautetaan ensin yksi, sitten kaksi ja lopuksi kolme askelta eteenpäin niin, että aina pysähtyessä koira istuutuu perusasentoon. Tässä ei sikäli ongelmaa, että tämähän on tokoilun puoleltakin tuttua treeniä. Perusasennot olivat tänään taas ilahduttavasti suorahkot ja myös seuraamisesta seisahtuessa istui melko suoraan, kun pari treenikertaa sitten ongelmana meinasi olla toistuvasti vino peruasento. Lisäksi tehtiin liikettä, jossa koira seuraamisesta pyöräytetään ohjaajan eteen istumaan nenä ohjaajaa kohti. Siitä ohjaaja peruuttaa ensin yksi, sitten kaksi ja lopulta kolme askelta koiran seuratessa mukana istuen ohjaajan pysähtyessä aina ohjaajan eteen. Tässä eteen pyörähdyksessä käytän vielä käsiapua eli yhden tukiaskeleen ja käsiliikkeen avulla Hugon saa pyörähtämään eteen istumaan. Täytyy alkaa yhdistämään tähän käskysanaa, jotta saa lopulta vähennettyä vartaloapuja. Peruuttaessa tehdään vähän kuin pieniä luoksetuloja eli sikäli ei ongelmaa - tosin Hugo herkästi tässä innostuneena tulee vähän liiankin lähelle ohjaajaa eli astuu herkästi varpaille tai saattaa törmätä. Meillä oli kaikkiaan kivat treenailut, jotka päättyivät vielä palloleikkeihin eli superkivaa Hugon mielestä! Tämän jälkeen se vielä pääsi vanhempieni kanssa lenkkeilemään eli kiva toiminnan täyteinen päivä molemmilla koirilla :)

Tänään aamu alkoi harmaissa merkeissä ja vettä satoi. Se ei kuitenkaan estänyt minua, Hugoa, Kaija-kasvattajaa ja Neppiä lähtemästä lenkille. Kierrettiin sateesta huolimatta mukava lenkki ja Hugokin tuntui olevan sateesta huolimatta ihan innokas lenkkeilijä. On muuten hauska huomata, että Hugo on selvästi omaksunut tietyt paikat leikkipaikoiksi. Lenkin varrella on nurmipelto, jolla ollaan välillä käyty leikkimässä, joten heti sitä lähestyessä Hugo nappasi valtavan kepin (se oli enemmänkin tukki :D ) suuhun ja lähti rientämään kohti peltoa. Hetken jouduin sille uskottelemaan, ettei nyt mennä leikkimään litimärälle pellolle ennen kuin se suostui lähtemään meidän mukaan pellon ohi ja tullessamme takaisin päin taas siitä ohi, se yritti vielä yhden kerran, josko silloin oltaisi menty leikkimään.

Puolilta päivin oli sitten ohjelmassa Wirneen-porukan hakutreenit Nurmijärvellä. Nappasin Julian ja Mellin kyytiin Pukinmäen asemalta ja matkasimme siitä sitten kohti hakumetsää. Treeneissä mukana oli Jipin ja Mellin lisäksi J-pennuista myös Just, Jäynä ja Maggie ja muita mukana olleita koiria olivat Nessa, Hoppu, Jocke, Tintti, Pihka, Prilla ja Hyrrä. Alkuun käytiin kimppalenkillä ja kunnon juoksukisat saivat koirat aikaiseksi. Jipillä oli niiiiiiiiiin kivaa päästessään kunnolla riehumaan sekä sisarusten että myös muiden Wirneen-poppoon koirien kanssa. Kiva kuitenkin huomata, että sillä tuntuu (ainakin toistaiseksi) vielä löytyvän korvat myös kesken leikkien eli tarvittaessa sen sai kutsuttua luokse kesken touhuilujenkin.

Pentujen kanssa treenailtiin hakuilua siten, että metsään piiloutui maalimies namipurkin kanssa. Maalimiestä lähdettiin lähestymään pennun kanssa siitä suunnasta, johon tuuli tekemällä laajaa siksakkia mennen vähitellen lähemmäksi maalimiestä. Heti, kun pentu osoitti saaneensa ilmavainun, päästettiin liinasta irti ja annettiin pennun itse löytää maalimies ilmavainun avulla. Kullekin pennulle tehtiin yhteensä kolme hakua. Ensimmäisellä kerralla Jippi tuntui olevan todella hämmentynyt siitä, että miksi siellä metsässä oikein seilattiin edestakaisin. Se katseli ympärilleen ihan hölmistyneenä ja yritti välillä vetää toiseen suuntaan, mutta jatkettiin vain matkaa. Sitten ihan yhtäkkiä se sai vainun ja sinä sekuntina sen nenä kääntyi kohti maalimiestä. Päästäessäni irti liinasta, se juoksi suoraan maalimiehen luokse saaden isot kehut ja namipurkin sisällön palkaksi. Tokalla hakukerralla se selvästi tuntui kiinnostuvan meidän perässä kulkevista ihmisistä ja oli sitä mieltä, että voisi mennä "löytämään" kyseiset henkilöt ja saada kenties siitä palkkaa... Pyysin sitä kuitenkin jatkamaan matkaa, vaikka välillä aina kääntyikin kovasti kohti näitä henkilöitä. Kuitenkin siitäkin huolimatta, että keskittyminen ei ollut alusta lähtien vainun etsimisessä, taas se vainun saaminen sai aikaan skarppaamisen eli saman tien Jippi taas kääntyi kohti maalimiestä ja lähti tehokkaasti etsimään ilmavainun avulla. Kolmannella kerralla taaskin perässä tulevat ihmiset kiinnostivat kovasti ja onnistuin jopa päästämään Jipin vainun perään ehkä vähän turhan aikaisin, kun se kyllä haisteli maalimiehen suuntaan, mutta sitten irti päästettyäni se kurvasikin perässä tulevien ihmisten luokse, eikä olisi millään tullut luokseni jatkamaan tehtävää, kun ei kerran näiden ihmisten löytäminenkään tuonut palkkaa :D Kuitenkin sitten jatkettiin tehtävän suoritusta ja lopulta Jippi sai jo vähän etäämmältä ilmavainun maalimiehestä ja se lähti innokkaasti etsimään. Se juoksi vähän ohi maalimiehestä, mutta kuitenkin jatkoi työskentelyä ahkerasti ja keskittyneesti. Kurvasi siis takaisin etsimään ja löysikin sitten maalimiehen saaden taas isot kehut ja namit. 

Hauska viikonloppu siis takana koiraharrastusten parissa ja lisäksi kerittiin vielä käydä ravintolassa syömässä ja katsomassa leffa eli kaikkiaan viikonloppu täynnä hurjan kivaa ohjelmaa!

Hurjan kivan viikonlopun kurja päätös

Kotiuduin työmatkalta siis perjantaina. Kävin alkuillasta Hugon kanssa ihan kahdestaan lenkillä ja sen jälkeen lähdettiin Jipin kanssa treffaamaan Wirneen poppoota: Melli-siskon lisäksi paikalla oli ensin Nauru ja sitten vähän myöhemmin myös Raiku ja Pihka. Jippi, Melli ja Nauru saivat aikaan kunnon juoksukisailut (jotka Nauru kyllä vielä aika kevyesti voitti :D ) ja Melli ja Jippi toki otti myös painimatseja. Leikkituokiosta löytyy alta Maijan ottamia kuvia - kiitos niistä!

Raikun ja Pihkan liityttyä joukkoon treenailtiin kimpassa vielä rally-tokoa/tokoa. Jipin kanssa tehtiin seuraamista, luoksetuloa ja lisäksi rally-tokon liikettä, jossa koira tulee sivulta eteen ja siitä ohjaaja peruuttaa koira edessään ensin yhden, sitten kaksi ja lopuksi kolme askelta koiran seuratessa edellä ja pysähtyen istumaan aina ohjaajan pysähtyessä. Tämä sujui hyvin, koska Jipillä eteen istuminen tuntuu olevan aika vahva liike :) Seuraaminen ja sivulletulo tosiaan kaipaa tehotreeniä, jotta päästään namiavusta eroon, mutta tätä ei toki nyt ollakaan ehditty reissusta johtuen viimeisen viikon aikana treenaamaan.

Lauantaina Jipillä on agilitytreenit. Ollaan siis otettu kolmen muun pentusen kanssa yhteinen agilityvuoro hallilta koko talveksi. Tänään tehtiin Jipin kanssa putkikulmia ja hienosti haki 90 asteen kulmasta suoran putken, vaikka etupalkka odotti putken toisessa päässä Jipin näkyvillä - kertaakaan ei yrittänyt lintsata suoraan palkalle, vaan haki putken hyvin. Toisena treeninä tehtiin vinon hypyn (riman tilalla ponnari) hakemista. Tehtiin kolmen hypyn suoraa, jossa eka ja vika hyppy olivat ihan normaalisti suorassa ja keskimmäinen oli aika jyrkästi vinossa. Tehtiin ensin ihan pelkkää vinoa hyppyä ja kun se ei tuottanut ongelmia, lisättiin eteen se yksi suora hyppy. Tässä ekalla kerralla Jippi kaahasi vinosta hypystä ohi, mutta korjasi sitten hienosti eli sama virhe ei toistunut, vaan haki muilla kerroilla hyvin myös sen vinon hypyn. Kivat treenailut oli taas!

Eilen iltapäivällä sitten lähdettiin Hugon kanssa lenkille ja seuraksi saatiin Sonja ja Ofelia. Hurjan hauskaa tuntui Hugolla olevan :)

Tänään vuorossa oli sitten ensin Jipin kanssa koirapuistokäynti. Ei olla aiemmin koirapuistoissa käyty, mutta ollaan kuultu positiivisia kommentteja yhdestä läheisestä koirapuistosta, jossa kuulemma käy melko järkevää porukkaa. Sinne siis mentiin ja mukaan lähti myös Sonja ja Pirkko-pentu. Ennen Pirkon tuloa Jippi pääsi tutustumaan muihin koiriin ensin yksin. Viisi isoa koiraa ajoi sitä alkuun takaa niin, että Jippiä tuntui hirvittävän oikein kunnolla. Alkoikin pitää puoliaan haukkumalla oikein kunnolla muille, mutta harmiksi kylläkään muut eivät oikein pennun haukkuimisista ottaneet opikseen. Käveltiin Jipin kanssa vähän niin, että muut jättivät aavistuksen sitä rauhaan ja sen jälkeen Jippi lähtikin tekemään oma-aloitteisesti muihin tuttavuutta ja lopulta haastoikin niitä jo leikkimään. Hienoa siis, että sai rohkeuden kerättyä! Ja tämän jälkeen paikalle tulikin Pirkko (jota aika tunkeilevat koirat myöskin alkuun hirvitti) ja pennut saivatkin kunnon peuhailut aikaiseksi. 1,5 tuntia vietettiin siis aikaa riehumassa.

Kotona Jippi joutui pesulle ja tämän jälkeen pääsi väsy pentunen lepäämään. Kurkkasin tässä vaiheessa Jipin suuhun. Sillä on yläkulmureita lukuun ottamatta kaikki muut hampaat jo vaihtuneet ja eilen huomasin, että oli puhjennut pysyvät kulmurit jo niiden hyvinkin jämäkästi olevien maitokulmurien etupuolelle. Niinpä päätin tänäänkin vilkaista tilanteen ja tällöin havaitsin, että toinen maitokulmuri oli katkennut ikenen tasalta. Ei siis auta muu kuin käyttää Jippi eläinlääkärissä hampaanpoistossa - tulehdusriski, kun noissa katkenneissa hampaissa on, varsinkin, kun on katkennut sieltä aika juuresta.... Vähän on nyt Jippi ollut loppupäivän ajan vaisuna eli ilmeisesti on suu kipeänä. Heti aamulla täytyy soittaa sille aikaa, ja toivotaan, että saadaan se heti huomiselle!

Äsken oltiin sitten vielä Hugon kanssa jatkoryhmä agilitytreeneissä tuurailemassa. Tarkoituksena oli mennä kokeilemaan agilitya nyt neljän viikon tauon jälkeen melko iisisti. Mentiin mm. matalammilla rimoilla. Siitäkin huolimatta touhu tyssäsi jo kolmannella hypyllä, jolle tehtiin takaakierto. Matalasta rimasta huolimatta Hugo stoppasi kerta toisensa jälkeen täysin ja pysähdyksestä hyppäsi sitten vaikean näköisesti selkä notkolla ja pää pystyssä. Muuten vauhtia riitti ja suorilla hypyillä ei tullut empimistä, joskaan en ehtinyt niillä hyppytyyliä juuri arvioidakaan. Kuitenkin jätettiin sitten treenit kesken, eikä tehty sivutreeninä olleita keppejäkään. Oireiluita ei arjessa juurikaan ole näkynyt ja Hugo on ollut pirteä oma itsensä, mutta jotainhan kummaa tuossa nyt on.... Eli ei auta muuta kuin varmistaa tilanne eläinlääkärillä. Niinpä soitan sitten huomenna Jipin lisäksi eläinläääkäriajan myös Hugolle.

Torstain tokot

Hugo oli viime tiistaina 30.9. fyssarilla, eikä siellä löytynyt mitään kummempaa. Ei kuulemma ollut juminen. Edelleen takaosaan kaivataan lisää voimaa eli jumpat jatkuu edelleen. Vähän olen alkanut pohtia pitäisiköhän Hugon kanssa kokeilla vesijuoksumattotreeniä... Epäilyttää siksi, että a) Hugo jännittää outoja alustoja ja vesijuoksumatolla se pitäisi saas lasiseinäiseen koppiin juoksumatolle, jonne pitäisi kavuta ramppia pitkin ja b) Hugo ei fanita vettä/uimista. Useampi fyssari on kuitenkin sanonut, että ihan valtaosa koirista kyllä on saatu matolle, vaikka olisikin alusta-/vesipelkoinen. Eli ehkä kokeilemisen arvoinen juttu!


Saatiin kehoitus vielä hetken taukoilla agilitysta (ihan vain varmuuden vuoksi), ja sitten aloittaa treenailu matalammilla rimoilla ensin. Niinpä taukoillaan vielä ensi viikon ajan ja sitten sen jälkeen kokeillaan miten hyppääminen sujuu aloittaen matalilla rimoilla!


Torstaina 2.10. tokoiltiin taas sekä Jipin että Hugon kanssa ohjatusti. Jipin treeneissä tehtiin ensin sivulletuloa. Tehtiin edelleen käsiavusteisesti, mutta niin, ettei kädessä ollut namia. Jippi tekee takaosalla hyvin töitä, mutta käsiavun häivyttäminen tuntuu haastavalta. Saatiinkin ehdotukseksi treenailla sivulletuloa pesuvatitreenillä eli niin, että asetetaan pesuvati ohjaajan jalkojen vasemmalle puolelle ja koira opetetaan kiertämään takapäätä pesuvadilla olevan etupään ympäri niin, että se kääntyy perusasentoon. Tämä voisi toimia Jipin kanssa hyvin..! Toisaalta käsiavunkin häivyttäminen varmasti kyllä onnistuisi, kunhan vain treenailisi säännöllisesti ja vähentäisi apua asteittain jumittumatta turhan helpotettuun versioon!


Tehtiin myös luoksetuloja. Ensin tehtiin niin, että kutsuin Jipin luokse ja namiavulla houkuttelin sen eteeni loppuasentoon. Hienosti sujui myös kovasta vauhdista - tosin palkan saatuaan Jippi päätti kaahata kunniakierroksen ympäri kenttää :D Mainittavaa tosin, ettei se mennyt lainkaan muiden pentujen luokse tällä karkumatkallaan ja kaahasi lopulta luokseni hurjaa vauhtia :) Tämän jälkeen tehtiin vauhtiluoksetuloja niin, että kouluttaja piteli pentua ja kutsuin Jipin sitten innostaen luokse ja heitin lelupalkan sille ja leikittiin palkaksi. Hirmuista vauhtia tuli luokse, mutta kouluttaja sanoi, että luoksetulossa ohjaajan eteen on kyllä olemassa se riski, että koira alkaa ennakoimaan pysähdystä eli alkaa hidastelemaan. Tokossahan yleensä sivulletulo tehdään suoraan peruasentoon, jolloin koiran on helpompi tulla kovaa vauhtia koko matkan ajan. PK-puolen tottiksessa sen sijaan luoksetulo täytyy tehdä eteen ja siitä koira kutsutaan erikseen sivulle. Eli nyt täytyy tosissaan miettiä miten me luoksetulo halutaan tehdä. Toisaalta houkuttelisi se tokomainen luoksetulo, koska siitä on helpompi saada siisti. Sitten taas pitäisi erikseen opettaa se eteen pysähtyvä luoksetuloa, mikäli suuntaisi myös PK-kokeisiin... Eli haastavaa sekin.. Ehkäpä kuitenkin järkevintä on pysyä siinä eteen tulevassa luoksetulossa myös tokopuolella ja vain pitää huolehtia, että vauhti säilyy... Täytyy ehkä kysellä kokeneempien toko-/PK-harrastajien mielipiteitä!


Seuraamisissa tuli todettua, että Jippi osaa hakeutua seuraamaan oikeaan paikkaan ja suorana, kun minä peruutan ja se kulkee vasemman jalkani vieressä. Tämä onnistuu siis ilman mitään käsiapuja tms. Käännähtäessä ympäri oikeaan seuraamiseen, käsiavusteisesti kyllä sujuu lyhyen matkaa, mutta ilman käsiapua lähtee herkästi seuraamaan vähän väljästi ja poikittaa herkemmin, kun odottaa palkkaa ja kääntyy sitä kohti. Saatiin tähän neuvoja ja kehoitus palkata alkuun heti jokaisesta onnistuneesta askeleesta. Vaatimustaso alkuun vähän alemmaksi ja heti kun Jippi alkaa saada juonesta kiinni aletaan sheippaamaan seuraamista ns. täydellisemmäksi eli kriteeriä nostetaan koko ajan asteittain.


Hugon treenit alkoi paikkamakuulla. Hugo kävi tosi kierroksilla ennen paikkamakuuta, intoa oli vähän liikaakin, eikä meinannut malttaa odotella rivissä treenaamisen aloittamista. Siitäkin huolimatta itse paikkamakuun se suoritti taas rauhassa ja keskittyneesti. Siirtyi tosin sammakkoasentoon melko alkuvaiheessa, mutta oli kuitenkin rauhallinen alusta loppuun. Kouluttajatkin hämmästelivät edellisessä kokeessa ilmennyttä levottomuutta (kouluttajat näkivät suorituksen siellä), kun treeneissä on niin iisisti paikkamakuussa...


Yksilöliikkeistä tehtiin itsenäisesti seuraamista (kaveritreenaaja toimi liikkurina) ja kaukokäskyjä. Seraamisissa ei erityisempiä huomioita. Kaukoissa haastavin siirtymä on selvästi maasta istumaannousu, koska istuminen jää joka kerta vajaaksi eli ei nouse istumaan ryhdikkäästi. Hugon on selvästi vaikea nousta ylös asti, kun on kuitenkin pitkärunkoinen eli kunnon istumaannousu vaatisi kropan kokoamista kunnolla pakettiin. Uskon siis, että tämä vaatii juuri tiettyjen lihasten voimistumista, jotta Hugo jaksaa nostaa itsensä ylös asti eli tätä voisi treenailla tokon ulkopuolella lihaskuntotreenimäisesti!


Maahanmenot on istumasta napakoita, seisomasta epäröi aavistuksen ennen kuin menee maahan. Tähänkin siis treenattava varmuutta ja siten nopeutta. Maasta seisomaan nousemista treenattiin myös. Tässä nousee reippaasti ja siirtämättä jalkojaan - helposti vain lähtee vielä noustuaan ottamaan askeleita minua kohti jos on enemmän etäisyyttä eli tehdään vielä niin, että palkkaan ihan läheltä.


Ohjatusti tehtiin jääviä. Maahanmeno oli hyvä. Kuulemma Hugo pysähtyy heti, kun saa käskyn ja menee maahan, mutta siinä tulee se sama hetken mietintä kuin kaukoja treenatessakin seisomasta maahan mennessä. Eli varmuutta vielä siihen siirtymään! Liikkeestä seisomisessa tuli pari hiippailevaa askelta perään ennen pysähtymistä. Niinpä tehotreenattiin sitä pysähdystä ja sitten kun tehtiin uudestaan kokonaisena liikkeenä, oli selvästi napakampi pysähdys.


Hyvä treenit oli taas molempien kanssa :) Kyllä on kiva, kun sekä Hugo että Jippi treeneissä tuntuu tsemppaavan aina täysillä ja tekee valtavalla innolla!


Tämä päivitys tuli kirjoitettua työmatkalta Providencesta ja nyt en ennen perjantaita ole kotona, joten näin ollen ei ole tiedossa koirien kuulumisten päivitystäkään.