Jippi 4 wee

Jipillä on tänään nelivuotissynttärit ja sen kunniaksi se pääsi tekemään parasta tietämäänsä juttua eli agilitya!! :) Kyllä, luitte oikein - se on saanut tehdä agia!

Eilen käytiin Jipin kanssa ihosairauksiin erikoistuneella eläinlääkärillä ja katseli kynnet läpi todeten, että kyllähän ne huonossa hapessa ovat. Ei kuitenkaan merkkejä kynsivalliongelmista, eikä kynsien irtoilua. Mm. näin Jipistä kirjoitettiin "Sarveinen ei irtoa, kuten SLO-kynsisairaudessa. Tutkittaessa muu iho ja turkki moitteettomat (ei viitettä esim. vaskuliittiin). Kynsimateriaali on kaikissa kynsissä huonoa, pinnasta lohkeilevaa. Kynsivallit normaalit. Joissakin kynsissä uusi tuore kynsimateriaali näyttää melko hyvältä. Syy huonoon kynsimateriaaliin jää avoimeksi. Aloitetaan hoito puutossairauksien varalta sekä anti-inflammatorinen hoito." Eli ts. oireilut ei onneksi ole tyypillisiä noille kaikista kurjimmille vaihtoehdoille (SLO, vaskuliitti), mutta jotain häikkää kynsissä on. On mahdollista, että kyseessä on ihan puutosoireilua tai sitten jonkinlaista tulehdusoireilua, mutta syy epäselvä. Nyt Jipille aloitettiin tosiaan useita lisiä eli sinkkiä jatketaan nostetulla annoksella, biotiinia annetaan hieman enemmän, omega-rasvahappoja annostellaan tuplamäärä ja näiden lisäksi lisätään soppaan vielä E-vitamiinia, nikotiiniamidia ja pentoksifylliinia. Nyt siis seurataan vähitellen, mihin päin kynsien kuntoo alkaa kehkeytyä. Eläinlääkäri pyysi laittamaan matkan varrelta valokuvia hänelle ja sitten kesäkuun lopulla mennään kontrolliin. Toistaiseksi voidaan tehdä normaalisti agilitya, mutta agin treenaaminen hiekkapohjalla jätetään nyt tosiaan toistaiseksi väliin. Toivottavasti sitten kesäkuun lopulla tilanne kynsien suhteen on parempi ja seuraava askel onkin alkaa sitten pohtia, että mitä noista lisistä vähennetään/jätetään pois. Jos ja kun kynnet nyt menevät parempaan suuntaan, niin vielähän ei tiedetä alkuperäistä syytä, sillä nämä lisät nyt ovat hoitoja erinäisiin vaivoihin. Seuraavaksi sitten vähitellen testaillaan tiputtaa noita joitain pois ja katsotaan miten kynnet reagoi. Tällä hetkellä kuitenkin fiilikset on positiiviset ja toiveikkaat :)

Tämän päivän agilityista sen verran, että kokeiltiin uutta keinoa puomiongelmiin. Jipillähän on jo jonkin aikaa esiintynyt sitä, että kisoissa se ei puoilla tule 2on2offiin asti, vaan jää ihan siihen puomin alaosaan ja fokusoi siinä jo seuraavalle esteelle, eikä edes tunnut tajuavan, etteivät ne tassut osu maahan. Kisoissa olen tämän sallinut, koska puomilta poisvienti aiheuttaisi epävarmuutta ja odottelu taas ei oikeastaan johda mihinkään (tai korkeintaan siihen, että Jippi karkaa, vaikkei muuten ole puomilta varastellut nyt). Nyt tätä on alkanut esiintyä myös treeneissä, mikä on loistavaa, sillä tämä mahdollistaa asian treenaamisen palkan avulla! Tänään siis kokeiltiinkin alustan käyttöä eli alastulon eteen laitettiin namialusta. Ekalla kerralla siellä oli valmiiksi namit ja Jippi teki oikein nätin kontaktin. Seuraavilla kerroilla en laittanut namia valmiiksi, mutta kävin palkkaamassa Jipin sinne alustalle, kun se oli pysähtynyt. Ja hienosti suoritti kontaktin näinkin. Tätä tehdään nyt hetken ajan kuurina ja katsotaan minkälainen vaikutus tällä on.

Wihii! Huomenna suunnataan Wirneen leirille Kiteen Villa Taivaannastaan. Kivaa porukkaa, hienoja koiria, treenailua, hyvää ruokaa ja rentoutumista. Niin parasta!! Vähän joudun ehkä töitä siinä lomassa tekemään, mutta vain vähän, joten pääasiassa keskitytään vain koiraleireilyyn :) 

Hyvää Pääsiäistä!

Meidän pääsiäinen alkoi seuraavanlaisissa merkeissä:

 

Käytiin muuten treenaamassa molempien koirien kanssa tänään. Jippi sai tehdä helppoa rataa, jossa päätreeniaiheena tällä kertaa oli puomi. Jipillä on puomi muuten ihan ripeä, mutta alastulolle herkästi jarruttaa vähän turhankin paljon. Testailtiin erilaisia palkkaustapoja ja myös erilaisia ohjaajamistapoja ja lopulta tuli tehtyä sellainen havainto, että Jippi tuntuu reagoivan minun rytmittämiseen puomilla selvästi. Eli jo juoksen jo puomin puomivälissä ohi koirasta ja joudun hidastamaan omaa liikettä puomin loppua kohti, Jippikin hidasta. Kun taas odotan puomin alkuosassa hieman ja kiihdytän lopussa ohi, niin Jippikin tuli tosi hienolla vauhdilla loppuun asti. Tuota tarvitsee siis treenailla ja vahvistaa!

Hugo pääsi tekemään rally-tokoa ja hiottiin seuraamisen paikkaa ja lisäksi tehtiin puolenvaihto ja merkille lähettämistä. Seuraamisessa Hugo tuijottaa tosi vahvasti palkkataskua eli nyt täytyy jotenkin saada purettua se katsekontakti taskuun :D Lähdettiin tätä tekemään niin, että palkka ei tule taskusta suoraan Hugolle, vaan palkkaankin mahdollisimman paljon tuomalla palkkanamin selän takaa vasempaan käteen, jolloin Hugo ei toivottavasti turhaan kurottelisi taskulle ennen aikojaan. Minulla on yleensä aina ollut namit vain vasemmassa taskussa, mutta nyt täytyy siirtää nameja molempiin taskuihin ja palkkailla aina sieltä vastakkaisesta taskusta ja tosiaan selän takaa siirtämällä sinne koiran puoleiseen käteen. Näin toivottavasti palkan ennakoiminen vähän vähenisi... Mutta oli se Hugo kyllä hellyyttävän täpinöissään. Keskittyi hienosti ja nyt oli hiljaakin, mutta silti ihan kauhealla innolla teki hommia :) Ja pääsipä se tänään ensimmäistä kertaa saikun jälkeen kirmailemaan pallonkin perässä treeneissä!

Agilityläksyjen treenaamista (Jipin päiviksestä siirretty teksti)

Käytiin I-HAH:n hallilla tekemässä läksyjä. Torstain (19.10.) treeneissä mahdottomaksi osoittautunut putkesta putkeen irtoaminen (kohta 7-8) mun leijeröidessä puomin oli ensimmäisenä treenilistalla ja toisena oli kohta 20-22, jossa päällejuoks tuotti torstaina ongelmia. Silloin tosiaan sain neuvoksi olla rohkeampi ohjauksessa. Piti tehdä selkeämpi jarrutus hypylle 21, lähettää takaakiertoon hypylle 22 ennakoivammin ja näin ehtiä pällejuoksussa pois koiran linjalta jo kohti menosuuntaa ilman turhia peruutteluita (kuten torstaina sorruin tekemään). Näistä parit treenipätkät ao. videolla. Tuon lisäksi tehtiin pari toistoa lisää, mutta niilläkään ei tullut yhtään toistoa, jolloin Jippi ei olisi irronnut kohdassa 7-8 tai olisi pudottanut riman hypyllä 22. Edistystä!

https://youtu.be/OSjQX7Cn0K0

Tehtiin lopuksi vielä puomia ja nimenomaan treenattiin sitä, että ohjaaja jää taakse. Näissä Jippi ei ole oikein malttanut mennä loppuun asti, vaan tulee 2on2offiin todella vinoon tai jopa jättää kaikki tassut puomille. Ensimmäisellä toistolla jätin lelun etupalkaksi. Hienosti haki 2on2offiin rintama kohti lelua. Tämän jälkeen etupalkka pois. Nyt saatiin hyviä toistoja tehtyä eli vaikka Jipin ajatus ja rintama hieman kääntyikin ohjaajaa kohti, niin malttoi kuitenkin mennä loppuun asti. Minä haluankin, että jos minun sijoittumiseni on selvästi koiran takana, niin koiran täytyy fokusoida minua kohti, koska radan jatkuessa vinoon en halua joutua kalastella Jippiä puomilta vapautuksen jälkeen, vaan haluan, että se on heti lähdössä oikeaan suuntaan. Kuitenkaan tässä ei saa alkaa lintsata 2on2offin kanssa eli pitää edetä alastulon päätyyn asti ja ottaa 2on2off. Nämä nyt tosiaan onnistui kriteerieni mukaisesti hyvin. Näitä täytyy kuitenkin treenata säännöllisesti! Kisoissa viimeksi nämä eivät olleet siistejä, vaan Jippi jäi tosi vinoon ja jopa jätti ottamatta 2on2offia...

Hyvillä mielin kohti joulua :)

Maisema, jonka äärellä vietin erään puolituntisen hiljattain hakutreeneissä maalimiehenä ollessa.

Otsikkokin sen kertoo, että meillä pyyhkii varsin hyvin. Isoimpana syynä tähän toki se, että eilinen eläinlääkärikäynti Hugon kanssa osoitti polven nivelrikkoepäilyt vääriksi. Tai ainakaan kuvissa ei ollut mitään osviittaa nivelrikkomuutoksista ja molemmat polvet näyttivät identtisen siisteiltä. Oikean polven kuvassa näkyi reisilihaksen kiinnityskohdassa pientä "höttöä", joka johtuu mahdollisesti jostain vanhasta lihasperäisestä vammasta eli kenties joskus aiemmin ollut pientä revähdystä lihaksessa, muttei tosiaan ainakaan enää tuotakaan oirehtinut/arastanut. Saman näköistä "höttöä" oli silloin pari vuotta sitten Hugon olkanivelen kuvissa hauislihaksen kiinnityskohdassa, kun Hugolle todettiin hauislihaksen repeämä. Mutta tosiaan ei löytynyt etu- eikä takaraajoista kopeloimallakaan aristamisia tms. ja koska ontumisia/epäpuhtautta ei ole enää esiintynyt, niin todennäköisesti se silloin reilu kuukausi sitten esiintynyt ontuma aiheutui ihan jostain pienestä venähdyksestä tms.

Reipas poika eläinlääkärissä!

Normaali elämä jatkukoon siis ja tämän kunniaksi menimmekin eilen illalla Hugon kanssa rally-tokotreeneihin (Hugo kuvattiin ilman rauhoittamista, joten ei tarvinnut senkään takia pitää lepopäivää). Rallyssa Hugo oli oikein pätevä. Se on nykyään niin hurjan innokas treenaaja ja välillä on ollut ongelmaa pienten ylikierrosten ja haukkumisen kanssa, mutta nyt oli juuri sopivassa moodissa. Oli tohkeissaan, mutta keskittyi, eikä tullut ääntelyä tai muuta ylimääräistä häslinkiä. Rata oli vieläpä aika haastava, sillä se sisälsi pujottelu-putki-peruutus - pätkän sekä lisäksi merkille lähettämisen. Putken jälkeinen peruutuskin (koira siis vierellä seuraten peruuttaa) saatiin yllättäen onnistumaan - JEE!!! Merkkiä ollaan treenattu yksittäisenä kaksi kertaa aiemmin nyt talven treeneissä ja tänään sujui jo radan osana. Vielä avustin sen verran, että Hugon ollessa kyltillä perusasennossa, näytin sille selkeästi kädellä suunnan ja katsoin, että se laskee katseen ennen kuin annoin käskyn, jotta se tiesi mihin suuntaan sen oletetaan lähtevän. Mutta hurjaa edistystä, että se osasi nyt mennä merkille seisomaan, kun vielä toissa treeneissä oltiin ihan hukassa koko merkin kanssa :)

Myös käytösruutu sujui eilen hyvin. Ja Hugon ilmekin sen kertoo, että rally on kivaa!

Hugon uutisten lisäksi on ollut myös muita mukavia tapahtumia, sillä me Jipin kanssa vihdoin avattiin nollatili agin 3-luokassa :) Kisattiin lauantaina 3.12. JAU:n kisoissa JAU-Areenalla ja olin hieman kauhuissani siitä, että treeneissä oli juuri tuolla hallilla rimat kolissut edellisissä treeneissä ihan urakalla. Kisoissa ei kuitenkaan mitään tolkutonta kolistelua ilmennyt! Ekalla radalla tehtiinkin sitten agiradalta nolla etenemällä 4,75 m/s ja tultiin 3. sijalle. Täysin yllättäen sitten tienattiin vieläpä SERT-A, mikä oli kyllä ihan huikea juttu!!! Tokalla radalla kostautui ekan radan nopeat kontaktivapautukset ja lähdettiin ulos puomin läpijuoksun jälkeen - tosin pohjalla oli myös muita virheitä eli kynnys katkaista touhu siihen oli matala ;) Kolmannella radalla saatiin taas sujuvampaa menoa aikaiseksi eli hyppyradalta tuloksena 5 vp, kun yksi rima putosi, mutta muuten olin oikein tyytyväinen rataan.

Maanantaina 5.12. oli vuorossa treenit ja koska oltiin menossa kisaamaan taas itsenäisyyspäivänä, niin halusin tehdä kevyet treenit. Pari keppikulmaa siis treenattiin ja lisäksi otettiin vain kontaktimuistuttelua. Edellispäivän kisoissa treenikaverin kanssa oli tullut puheeksi, että olenko treenannut sitä, että teen nopeita vapautuksia, joiden jälkeen vaadin kuitenkin kontaktille pysähtymistä ja havaitsin, että eihän me oikeasti olla niitä treenattu. Treeneissä aina teen selkeät stopit ja vapautan vasta, kun oikeasti Jippi on selkeästi seisahtunut kontaktille. Eli mahtaa olla sille sekavaa, kun kisoissa toiminkin täysin eri tavoin kuin treeneissä. Niinpä treeniteemaksi otetaankin kontaktien osalta vaihtelevat vapautukset eli jos annan vapautuksen ennen kuin etutassut on osuneet 2on2offiin, niin sitten saa matka jatkua, mutta ilman vapautusta on 2on2off otettava. Treeneissä saatiin helposti provosoitua virhe ja tämän jälkeen otettiin homma uusiksi ja virhe ei enää toistunut! Nämä treenit siis on nyt otettava osaksi normitreenejämme.

Hugon kanssa käytiin itsenäisyyspäivän aamuna ihan kaksistaan kunnon lenkki keppileikkien kera ja tässä Hugon ilme leikkien jälkeen :)

Tiistaina 6.12. kisailtiin taas JAU-Areenalla Koirakerho Heiluhäntien kisoissa. Ekalla radalla takaakierrossa Jippi hyppäsi liian läheltä siivekettä kaataen koko siivekkeen ja tämän jälkeen oli hetken ihan hyvää menoa, kunnes tultiin keinulle, jolta Jippi juoksi läpi. Otin keinun uudestaan ja nyt Jippi pysähtyi, mutta kuitenkin vapautti itsensä luvatta, joten käveltiin ulos radalta. Tokalla radalla Jippi luki takaakierron viskinä heti alkutaipaleella ja koira päätyi minun väärälle puolelle. Pelastellen selvittiin siitä kohdasta vielä ja naureskellen jatkoin rataa sähläyksestä huolimatta. Keppikulma oli meille ihan uusi (tiukka umpikulma, johon tehtiin poispäinkäännös sisääntulolla), mutta yllätykseksi se ei tuottanutkaan ongelmia - hienoa! Puomia edeltävässä valssissa Jippi tiputtaa riman ja lisäksi ajautuu putkeen puomin sijaan. Hitsin erottelut - ollaan näitä ensimmäisen arvkoisaleirin läksyjen mukaisesti treenattu ja treeneissä ei olla enää saatu virhettä aikaiseksi, mutta näköjään kuitenkin radan osana homma on vielä epävarmaa... Oma liike oli kieltämättä turhan paljon putkea kohti, kun olisi pitänyt rytmittää selkeämmin ja ottaa oma liike puomin suuntaisesti. Uudella yrityksellä Jippi valkkasi puomin oikein ja kehuin kovasti. Lopussa itse vielä onnistuin sählätä lisää (en juossutkaan sokkariin, kuten piti vain jouduinkin tekemään huono takaaleikkauksen) ja tämän jälkeen päätin, että eiköhän me voida poistua radalta. Jippi selvästi oli vähän hämillään (ei esim. juossut palkkahihnaan kiinni lainkaan, vaan jäi vain pyörimään ympärilleni hämmentyneenä) ja mietin jälkikäteen, että oli vähän tympeää, että kaksi peräkkäistä rataa loppui kesken jättämiseen, kun tokihan koira tästä oman tulkintansa tekee, vaikka toka olikin keskeytetty ihan puhtaasti oman pakan hajoamisen takia. Niinpä kolmannelle radalle otettiin tavoitteeksi vain se, että rata tehdään hyvällä fiiliksellä loppuun mahdollisista virheistä huolimatta ja pois tullaan leikkien. Sainkin sitten itselle hyvän fiiliksen päälle ja homma tuntuikin toimivan alusta lähtien sujuvasti. Pari pikkumokaa sinne mahtui, kun ensin meinasin kompastua putkeen ja lopuksi kolmanneksi viimeisellä esteellä jäin hidastelemaan takaakierron kanssa ja olin sitten onnettoman myöhässä saksalaisen tekemisestä. Pystyin kuitenkin lennosta vaihtamaan ohjaussuunnitelmaa ja tehtiinkin sitten käännös sylkkärillä ja saatiin siis tehtyä nollarata :) Kiva vauhtikin Jipillä oli (5,02 m/s) ja kaarrokset valtaosin aika minimissä eli hyvä fiilis jäi kaiken kaikkiaan! Saatiinpa jopa palkintojakin, kun tultiin 4. sijalle ja olivat päättäneet palkita noissa kisoissa aina 4 kussakin luokassa :)

Tässä tiistain nollarata:

Ja laitetaan nyt nämä sähläyksetkin :D

Nyt jäätiin kisatauolle ja palataan kisojen pariin ensi vuoden puolella :) Vielä parit treenit on ennen kuin Jippi aloittaa agitreeneistäkin parin-kolmen viikon tauon.

Jippi The Kolmosluokkalainen

Niin siinä sitten kävi vastoin kaikkia ennakko-odotuksia, että lauantain kisapäivän myötä Jippi siirtyi kisaamaan agilityssa kolmosluokkaan! Kisoihin ei lähdetty tavoittelemaan nollia, sillä nyt projektina oli tosiaan saada onnistuneet lähdöt ja saada kontakteilta varastelu loppumaan, joten ajatukset oli kyllä ihan muualla kuin nollan tavoittelussa.

Perjantaina 5.8. käytiin epistelemässä kisaavien agilityradalla kolmen startin verran. Ensimmäisellä radalla lähtö toimi hienosti, puomille pysähtyi huikean hienosti, mutta sitten keinulta varasti ja lähdettiin ulos radalta (tätä ennen oli tosin tullut myös rima alas ja hyllytetty putki-A-erottelussa). Tokalla radalla lähtö toimi, mutta puomillapa Jippi vapauttikin itse itsensä hetken pysähdyksen jälkeen ja lähdettiin sitten ulos jo puomin jälkeen. Vikalla radalla saatiin sitten kaikki palaset loksahtamaan eli lähtö toimi, puomi toimi ja keinu toimi, ja näin ollen päästiin maaliin asti ja lopputuloksena nollarata ja hurjan hyvä mieli (ei niinkään siitä nollasta, vaan onnistuneista lähdöstä ja kontakteista).

Lauantaina 6.8. sitten oli vuorossa neljän startin verran virallisia kisoja JAU:lla. Eka rata oli hypäri ja sehän sopi hyvin, sillä saatiin keskityttyä ekalla radalla siihen lähtöön miettimättä vielä niitä kontakteja. Otin Jipin lähdössä ja siitä käskytin maahan. Hienosti pysyi maassa ja odotti nätisti vapautuskäskyä. Rata oli oikein kivan tuntuinen kokonaisuudessaan, vaikkakin onnistuin aiheuttamaan kiellon hätiköidyllä viskileikkauksella. Eli vitonen siitä, mutta ihan oma moka! Tästä video ei ole omassa kännykässäni, joten en sitä vielä saanut.

Vika kolme rataa olikin sitten agilityratoja, mutta siitä erikoisia sellaisia, että yhdelläkään niistä ei ollut keinua... Sikäli harmi, että olisi ollut kiva päästä sitäkin treenaamaan kisatilanteessa, mutta ehkä se on ihan hyvä ottaa yksi tavoite kerrallaan ja nyt se oli siis se, ettei Jippi varasta puomilta (tai jos varastaa, niin marssittaa koira ulos radalta). Kaikista radoista kootusti mainittakoon myös se, että lähtö toimi hienosti! Kertaakaan ei peppu meinannut nousta maasta, vaan Jippi oli lähdössä aika rauhallisen oloisena. Vikalla radalla jopa tarjosi maahanmenon otettuani sen sivulle, jo ennen kuin edes käskin sitä maahan eli ilmeisesti alkoi iskostua mieleen, että maasta se rata alkaa :)

Tokalla radalla (eli ekalla agiradalla) meno oli kaikkiaan aika sujuvaa. Radan jälkeen oli superhyvä fiilis oikein onnistuneesta puomista, mutta videolta huomasin, että ei molemmat tassut osu ihan maahan asti. Kuitenkin pysähtyi varman oloisesti ja odotti vapautusta rauhallisena eli läpijuoksusta ei ollut ajatustakaan - jes! Maaliin juostiin nollalla eli lopputulos -13,09 s ja sij. 3/22 eli toka kakkosluokan LUVA.

Kolmannella radalla aiheutin hylkäyksen ihan alkutaipaleella, kun tein vastakäännöksen hypylle, jolta oli tiukka käännös A:lle. Vastakäännös käänsikin sitten tosi hyvin ja Jippi luki A:n sijaan minun ja A:n väliin jääneen putken, johon liikkeeni suunta kieltämättä hieman ohjasi. Otettiin A:lle lähestyminen uusiksi ja jäin tässä vaiheessa Jipistä jälkeen eli A:n jälkeisellä pätkällä oli hetkellisesti vähän rytmitysongelmia, mutta radalle mahtui kivojakin pätkiä! Puomilla ei todellakaan meinannut tulla taaskaan läpijuoksua, vaan Jippi pysähtyi jopa liian aikaisin alastulolla. Oma liike hidastui puomin lopulla, kun valmistauduin radan jatkumiseen sivulle, mutta huomattuani Jipin empivän, jatkoinkin pari askelta eteenpäin ja Jippi korjasi omatoimisesti 2on2offiin.

Vikalla radalla puomilla vähän sama juttu  kuin kolmannella radalla eli Jippi pysähtyi liiankin aikaisin ja korjasi sitten uudella käskyllä. Tässä haastetta toi ohjaajan jääminen selvästi taakse ja se, että ihan alastulossa kiinni oli putki siinä koiran ja ohjaajan välissä eli sekin saattoi sekoittaa pakkaa. Muilta osin taas melko sujuvaa menoa ja lopputuloksena olikin puhdas rata aikaan -10,51s ja 1.sija eli se oli sitten SERT ja menolippu kolmosluokkaan!! Aika hurjaa :D (Video ei tarkoituksella ole isompi kuin noi kaksi muuta, mutta jouduin lisäämään sen upottamalla, kun jostain syystä ei löytynyt youtube-videoista etsimällä...)


Kisapäivän analysointi on nyt nostanut esiin seuraavia plussia:
+Lähdöt toimi tosi hienosti!
+Jippi oli kuulolla ja reagoi ohjauksiin hyvin eli teki juuri niin kuin ohjasinkin.
+Vauhti oli aika kiva ja vaikkei nopeudessa toki päihitetä nopeita bortsuja millään, niin Jippi tekee sen verran tiukat käännökset, jos ohjaukset osuu kohdilleen, että sillä saa nipistettyä ajasta sekunteja pois ja siten ei nyt ainakaan pahasti "muiden jalkoihin jääty" :)
+A toimi kivasti - vielä hakee vähän sellaista vakiintumista toi A:n suorittaminen eli esim ekalla radalla oli vähän sellainen jännittyneen näköinen laukka A:lla, mutta siltikin yleensä kyllä Jippi osuu kontaktille.
+Puomilla ei yhtä ainutta läpijuoksua - ei edes melkein!

Ja sitten niitä kehittämisen kohteita:
-Oma rytmittäminen vielä aika ajoin näkyy olevan pielessä eli tähän kaivataan toki ikuista treeniä (valmistahan ei toki tule koskaan!)
-Puomi ei tokikaan nytkään optimaalinen, sillä Jippi kyllä osaa 2on2offin kovinkin varmasti eli sikäli ei sille yhtään tyypillistä tuollainen empiminen alastulolla. Veikkaan, että vaikuttavia tekijöitä on monia. Ensinnäkin edellisen päivän episten puomikorjaukset varmasti olivat takaraivossa muistuttamassa, että läpijuoksu tietää radan päättymistä eli ehkä oli siksi ylivarovainen. Toisekseen ollaan treenattu lähiaikoina oikeastaan vain sellaisia kontakteja, joilta rata jatkuu enemmän tai vähemmän eteenpäin eli olen päässyt vedättämään. Ei siis sikäli ihmekään, että kontaktin suorittaminen ei nyt ole ihan varmaa, kun jäänkin taakse. Kaipaa siis vahvistamista ja sitähän me nyt sitten aiotaankin treenata :) Kolmanneksi tajusin ratojen jälkeen, että toistin kaikilla radoilla Jipille "ota"-käskyn puomin loppupäässä. Treeneissä olen välillä sanonut uuden käskyn alastulolla ja välillä taas ollaan tehty koko puomi vain yhdellä käskyllä (joka siis annettu ennen puomille menemistä). Tavoite on, että alastulon käskystä voisi täysin luopua ja keskiviikon treeneissä ja perjantain epiksissä jätinkin sen toisen käskyn pois. Nyt kuitenkin sen sanoin ja pohdin, että voisiko olla, että Jippi siten ylireagoi siihen toistettuun käskyyn nyt, kun taustalla oli kontaktien korjailusta johtuen ehkä ajatus siitä, että kontaktit täytyy ottaa tosi huolella? Joka tapauksessa tosiaan toistetusta käskystä halutaan päästä eroon, joten nyt täytyy keskittyä siihen, että treeneissäkään en sitä toistele!

Aika hassu fiilis kisata taas kolmosissa. Jotenkin en ollut siihen SERTiin yhtään varautunut, kun oikeasti oli sellainen fiilis, että tässä lähtöjä ja kontakteja korjatessa saattaa jokin tovi vierähtää. Noh, Jippipä osoittikin olevan hyvinkin nopeasti oppivaa sorttia (tosin onhan tämä ollut tiedossa ennenkin...) ja otti opikseen ehkä vähän liiankin hyvin, kun tosiaan nyt oli sitten ekstravarovainen niiden kontaktien kanssa :D Nyt treenaillaan lisää ja eiköhän se kultainen keskitiekin sieltä löydy ;) Mutta kaikkiaan oli kyllä huikea kisapäivä, sillä kaikkien neljän startin jälkeen oli tosi tyytyväinen fiilis ja kaikilla radalla tehtiin hyvää yhteistyötä Jipsterin kanssa. Parhaus typynen!

Ai niin ja Hugo toki oli varsin innoissaan Jipin menestyksestä myöskin, sillä se tiesi Hugollekin palkintoja :D Palkintopusseista löytyi nimittäin sekä nameja että NARUPALLO, mikä on Hugon ihan ykkössuosikki ja niinpä Jippi kiltisti luovuttikin sen Hugolle :)

Missio lähdöt-ja-kontaktit-kuntoon aloitettu!

Pohdiskelin, että mitenköhän sitä oikein tekisi kisaamisen kanssa. Olin ilmoittanut Jipin ensi lauantaiksi kisoihin ja ehdinkin jo laittaa viestiä kisajärjestäjälle, että perun startit. Ilmoittauduin perjantaiksi epiksiin ja ajattelin vältellä virallisia kisoja, kunnes oltaisiin saatu edistystä epiksissä. Sitten katselin tulevia epiksiä ja totesin, ettei tulossa ole sellaisia, joihin me päästääisiin. Kyselin vielä neuvoja viisaammilta ja sain kannustusta sille idealle, että rohkeasti vain menisin sinne lauantain kisoihin. Ja niinpä sitten laitoinkin uutta viestiä järjestäjille, että jos ehtii perua peruutuksen (:D), niin teen sen ja hyvin vielä ehti, kun ilmoaika oli vielä käynnissä! Eli nyt siis perjantaina mennään epiksiin ja lauantaina virallisiin. Todennäköisesti osa starteista tosiaan kestää muutaman sekunnin ja lähdetään ulos jo lähdöstä, mutta se on varmasti sen arvoista! Ja muuten aloin myös pohdiskella menneitä kisaratoja ja hämmästyin, kun tajusin vasta nyt, että kuinka monella radalla ollaan hyllytetty puomin tai keinun jälkeisten parin esteen aikana! Eli jaksan hämmästellä, miten silti tajusin vasta nyt tämän olevan oikeasti ongelma??

Meillä koirat ei saa omatoimisesti tulla sänkyyn, eikä siis nuku siellä ihmisten kanssa, mutta välillä (kuten nyt kuvassa) saavat luvan kanssa mennä sängylle ja molemmat toki innolla niin silloin tekevät :)

Tänään yritettiin luoda treeneissä mahdollisimman kisanomainen fiilis. Meidän vuoron alkaessa pyysin toisen koirakon ennen meitä radalle niin, että Jippi joutui katsoa radan laidalta niiden menoa. Lisäksi otin Jipille myös mukaan agikisoissa käyttämäni pannan, jossa on sellainen fleece-hihna, jolla Jippi riekkuu startin jälkeen. Sitä ei treeneissä käytetä eli se jo itsessään kertoo Jipille, että jotain jännää on tapahtumassa. Näistäkään huolimatta Jippi ei se ollut yhtä kiekoilla kuin kisoissa, mutta vähän edes sinnepäin. Alussa Jippi jäi hienosti lähtöön kerta toisensa jälkeen. Päätin heti, että minkäänlaisia varmisteluita en tee lähdöissä, enkä kontakteilla eli lähdössä en vilkuillut taakse tai antanut lisäkäskyjä ja puomilla annoin vain yhden käskyn puomille mennessä, enkä alkanut sitä toistelemaan alastulolla. Lisäksi kontaktilla juoksin rohkeasti ohi. Ekalla kerralla tässä sain Jipin menemään lankaan eli se juoksi läpi kontaktilta. Tästä seurasi "oho" ja käveltiin laittamaan koira hihnaan ja marssittiin ulos kentältä. Ei sen suurempaa draamaa, mutta Jipin se taisi laittaa ajattelemaan, sillä tämä oli eka ja vika kontaktimoka niissä treeneissä. Seuraavat kolme toistoa se teki puomia radan osana tehden superhienot 2on2offit. Sain juosta reilusti ohi, eikä vaatinut mitään lisäkäskyjä, vaan pysähtyi kuin seinään ja odotti maltillisesti vapautusta ja sen toki sitten lopulta myös sai!

Kovasti mietin, että pitäisikö minun palkkailla Jippiä sinne kontaktille, mutta päädyin, etten tee niin. Syynä se, että Jipille on namia paljon suurempi palkkio se, että pääsee jatkamaan rataa, joten mieluummin palkkaan sitten sillä tavoin. Ja toisekseen namin antaminen kontaktilla saa välillä Jipin kuvittelemaan, että suoritus on ohi, kun palkkakin kerran jo tuli ja saattaa sen jälkeen hilpaista liikkeelle.

Yhden kerran Jippi varasti tänään myös lähdöstä, mutta siitäkin käveltiin ulos radalta ja toista kertaa ei tarvinnut huomauttaa :) Perjantaina sitten testataan epiksissä, kuinka tämä käytäntö korjaa lähtöjä/kontakteja siellä :)

Eilen Hugo oli ohjatuissa treeneissä rallattelemassa ekaa kertaa kesätauon jälkeen. Tauko näkyi selkeästi, sillä Hugolta lähti parissa kohtaa ääntä ja seuruussa se efisti. Muuten teki aika kivasti ja ainakin keskittyi tekemiseen täysillä. Kisoissa nähdyn alavireisyyden jälkeen olen vain tyytyväinen, kun näen, että kyllä Hugolla intoa piisaa rally-tokossa, joten siksi ei edistäminenkään saanut hyvää treenifiilistä katoamaan! Edistämistä toki treenaillaan pois sitten taas (onneksi meillä on toimiva treeni siihen ongelmaan tiedossa!), mutta nyt kiinnitettiin enemmän huomiota kokonaisuuteen ja fiilikseen :)

Rally-treeneissä tuli taas esiin Hugon "ahtaanpaikankammo". Sitä on esiintynyt kerran aiemminkin hallilla pidetyissä rally-treeneissä ja siis sellaisessa kohdassa molemmilla kerroilla, että rata meni melko läheltä seinää ja koiran piti seurata seinän ja ohjaajan välissä. Ja siis vaikka sanon, että rata meni läheltä seinää, niin ei kuitenkaan niin läheltä, että olisin voinut yhtään edes ajatella, että se aiheuttaisi ongelmaa. Etäisyyttä minun ja seinän välissä oli ehkäpä vajaa pari metriä eli hyvin siihen koira mahtuu väliin seuraamaan. Mutta silti Hugo painoi korvat niskaan, ryhti laski ja se yritti paeta minun ja seinän välistä mahdollisimman nopeasti. Tällaista ei arjessa ole ikinä esiintynyt (harvoin arjessa tulee kuljettua niin, että koira olisi mikun ja seinän välissä), mutta siitäkin huolimatta alettiin siedättämään nyt Hugoa tähän. Treeneissä omatoimisella treenipisteellä sitten seurautin Hugoa lähemmäksibja lähemmäksi seinää ja lopulta kykeni seuraamaan jopa niin, että oli itse melkein seinässä kiinni. Jännitti selvästi ja ekat pari toistoa livahti pois siitä välistä, mutta kerta kerralta rohkaistui ja lopulta sujui jo ihan hyvin ja pieni jännitys näkyi lähinnä enää korvien asennosta.

Agikisa-ahdistus

Tänään käytiin kisaamassa Jipin kanssa tokaa kertaa muutaman viikon agitauon jälkeen. Tässä tauon jälkeen ohjattuja treenejä ei ole ollut lainkaan, mutta ollaan parit pikkutreenit käyty tekemässä keskittyen lähinnä lähtöihin ja kontakteihin. Ja homma on toiminut kivasti. Noh, kisoissa sitten on tullut todistettua taas, ettei se homma sitten kuitenkaan oikein toimi.

19.7. käytiin kisaamassa yksi hyppäri ja pari agirataa. Hyppärillä Jippi varasti lähdössä ja huomasin tämän vasta, kun se oli tullut kaksi estettä, enkä olisi enää putkea ennen ehtinyt sitä stopata. Niinpä tein siinä hetkessä ratkaisun ja jatkoin rataa. Ehkä ei olisi pitänyt. Muutoin rata oli jees, mutta yhdellä hypyllä olin onnettomasti myöhässä ja itse aiheutin hyllyn. Tokalla radalla silloin Jippi pysyi lähdössä hyvin ja rata sujui muutenkin kivasti toka vikan esteen putki-puomierotteluun asti. Jäi kuitenkin hyvä fiilis tästä radasta. Vikalla radalla Jippi nousi lähdössä seisomaan ja palautin sen istumaan. Tuomari alkoi jo huomatella, ettei pitäisi korjailla sitä lähtöä, vaan että antaa mennä vain. Sain kuitenkin Jipin istumaan ja saatiin sikäli onnistunut lähtö. Radalla Jippi teki kontaktit hyvin ja muutenkin oli oikein jees menoa - itsellä taas kiire ja sen myötä rytmitys ontui ja pahasti.

Tässä välissä käytiin sitten treenaamassa LÄHTÖJÄ. Treeneissä ei minkäänmoista ongelmaa. Sain hyppiä, hillua ja kiljahdella, eikä Jippi mennyt lankaan. Sain palkattua hyviä lähtöjä ja olin oikein tyytyväinen treeniin. Lisäksi tehtiin keinulle pysäytyksiä ja hienosti pysähtyi, eikä edes yrittänyt läpijuoksuja tai varastamisia.

Tänään sitten suunnattiin kisaamaan ja ohjelmassa oli kaksi agilityrataa. Molemmilla radoilla jätin Jipin maahan ja se nousi seisomaan. Kävin laittamassa takaisin maahan ja tämän jälkeen molemmilla radoilla pysyi ja päästiin aloittamaan rata hallitusti. Ekalla radalla unohdin tehdä putkijarrun ja koira hukkui selän taakse putkesta kaarrattessa. Rima siis tippui. Homma jatkui ja keinulla Jippi sitten vapauttikin itsensä ennen aikojaan. Ja mitä tein minä tyhmä? Annoin sen jatkaa. Itse tajusin vasta videota katsoessa, että kuinka selkeästi se todella ennen lupaa jatkaa matkaa. Radalla en tätä ollut tajunnut... Puomille pysähtyi tällä radalla kyllä, mutta silti moitin itseäni siitä, että tein melko nopean vapautuksen puomilta. Tokalla radalla tämä sitten kostautui, kun puomilla Jippi juoksi läpi... Palautin kyllä puomille, mutta silti tuntuu, että aiheutan vain itselleni ongelmia, kun en malta siinä sekunnin sadasosassa tehdä sitä päätöstä, että leikki loppuu kesken, jos varastaa kontaktilta. Nyt siis täytyy mennä epiksiin, jotta itse maltan pitää kriteereistä oikeasti kiinni ja saada tämä kontaktipossuilu kuriin. Ja siis ratojen jälkeen kirjoitin tänään fb-julkaisun kutsuen Jippiä Pikku Siaksi, mutta nyt kun oikein aloin näitä ratoja pohtia ja analysoida, niin ehkä minun on ihan turha Jippiä syyttää possuilusta... Faktahan on, että olen nyt ihan surutta antanut sen varastella - ensin vähän ja sitten vähän enemmän - joten ei kai se sikailua varsinaisesti ole, vaan tilanteeseen adaptoitumista. Jipin mielestä kisaamiseen varmasti nykyään jo kuuluu se, ettei ohjaaja ole kauhean tarkka ja se saakin tehdä pieniä possuiluja.

Nyt pitäisi saada oma pää käännettyä täysin siihen moodiin, että jos Jippi varastaa kontaktilta, niin se on sitten siinä. Rata EI enää jatku sen jälkeen. PISTE. Pitäisi vain päättää, että uusinko kuitenkin kontaktin, jos se läpijuoksee ja sitten lähdetään ulos vai lähdetäänkö suoraan ulos.... Ideoita? Entäpä sitten lähtöjen kanssa? Jos takapuoli nousee ylös ja korjaan ja sitten pysyy, niin onko tämä ok? Vai pitäisikö olla kriteerinä se, että jätetystä asennosta ei poiketa, vaan jos peppu nousee ylös, niin se on peli seis samantien?

Itsellä on nyt melkoisen epätoivoinen fiilis, eikä se auta, kun vilkaisee meidän starttien määrää ja sitä hurjaa hyllyprosenttia. Tuntuu siltä, että ei kenelläkään muulla mene kakkosista nousemiseen näin montaa starttia... Ja tiedän, että kun tälle linjalle lähden, että varastamisesta joutuu ulos, niin hyvin todennäköisesti niitä hyllyjä joudutaan ottaa vielä useampikin ennen kuin saadaan toivottavasti Jipille iskostettua se mieleen, että säännöt on samat niin treeneissä kuin kisoissakin. Onneksi tosiaan on olemassa epikset, joissa voidaan käydä treenaamassa näitä ongelmakohtia. Ja tiedän kuitenkin, että kyllä se lopulta palkitaan, kun vain muistaa olla tarkka kriteereistä ja niiden noudattamisesta! Veipä se sitten viisi lisästarttia tai viisikymmentä... (Toivon todella, ettei ihan tota jälkimmäistä sentään...!)

Epämukavuusalueelle joutuminen tuli tarpeeseen

Viime sunnuntain NAS-pilottileiri (jossa olin siis taas tuuraajana) ansaitsee ihan oman postauksen, koska se antoi niin hurjasti ajateltavaa. Eli täältä pesee.

Ensimmäisenä vuorossa Leena Inkilän kontakti- ja keppitreenit, jossa kellotettiin kunkin esteen suoritusta ja katsoen, miten nopeuteen vaikuttaa se, että vedätänkö Jippiä vai jäänkö taakse. Puomilla suoritusnopeus oli vedättämällä parhaimmillaan 1,98 s ja taakse jäämällä muistaakseni joku 2,1 s (saan tarkat ajat tietoon myöhemmin, kun en ottanut niitä suoraan treeneissä ylös). Ei siis nopeudessa suurtakaan eroa, mutta huomasi, että Jippi ihan aavistuksen vinotti kontaktilla silloin, kun jäin taakse. Ei hurjasti, mutta kuitenkin selvästi. Tähän saatiin hyviä vinkkejä eli lähdetään nyt työstämään sitä suoraan etenemistä huolimatta minun sijainnista. Olen eteen fokusoimista treenannut puomilla oikeastaan lähinnä siten, että olen käyttänyt etupalkkaa silloin, kun jään selvästi taakse. Jippi kuitenkin herkästi jää kiinni palkkaan eli suoritus hidastuu, jos palkka on näkyvillä. Näkyvän palkan häivyttäminen tuntuu lisäksi jotenkin haatavalta, joten saatiin onneksi uudet ohjeet. Nyt siis tehdäänkin treeniä niin, että juoksutan Jippiä alkuun ihan vain pelkkää alastuloa niin, että jään itse siihen lähtökohtaan paikoilleni ja odotan, että Jippi etenee 2on2offiin ja katse on eteen. Tästä sitten heitän palkan Jipin eteen ja vapautan sesn palkalle. Ja sitten samaa aletaan tehdä kokonaisella puomilla eli taas seison itse selvästi takana ja annan Jipin tarjota oikeaa asentoa kontaktilla ja katseen suuntaa eteen. Tämänlaistahan treeniä tehtiin silloin, kun vasta opeteltiin puomia, mutta jotenkin kummasti on unohtunut kokonaan tämän treenaaminen sitten, kun saatiin puomi ratakuntoon. Myöskään keinulla nopeudessa ei ollut juuri eroa (kesti noin 1 s) huolimatta siitä, olenko edessä vai takana, mutta vinous oli jopa huomattavampaa kuin puomilla silloin, kun jäin taakse. Eli samoja treenejä sitten myös keinulle - tosin Leena sanoi, että todennäköisesti ongelmaan puuttuminen puomilla parantaa automaattisesti myös keinun suoritusta.

 A:lla ei tehty taakse jäämistä ollenkaan, koska kerroin kisoissa ilmenneistä ongelmista tämän suhteen ja saimmekin sen sijaan treenivinkkejä tähän. Lisäksi myös vedättäessä Jippi nyt teki aika kontaktin yläosaan osumat, vaikkakin kyllä selvästi osui. Myös tähän saatiin treenivinkkejä, jotta saataisiin aavistuksen alemmas sitä osumakohtaa. Tavoitteena ei suinkaan ole saada osumakohtaa keskelle kontaktipintaa, vaan ihan vain sen verran alemmas, että edes "vahingossa" tai huonolla lähestymisellä se laukka ei kutistu niin, ettei se sitten osuisikaan. Kepeillä myöskään ei ollut selkeää eroa nopeudessa huolimatta minun sijainnista - huippua! Tosin kepeillä Leena bongasi, että Jippi joutuu tekemään aika paljon töitä, jotta saa rytmin säilytettyä loppuun asti eli voi olla, että se on esim. sen verran toispuoleinen, että se ponnistaa toisella puolella voimakkaammin kuin toisella ja tämä näkyy sitten pienenä rytmin hakemisena kepeillä. Saatiin vinkiksi videoida keppisuorituksia edestä/takaa ja katsoa hidastettuna, että onko se symmetrinen molemmin puolin keppejä.

Tokana vuorossa oli ohjaajan fysiikkatreenit. Alkulämppänä oli vanhaa kunnon hippaa, mutta niin, että alueena oli vain pienehkö neliö ja hipaksi jäi aina, jos hippa onnistui koskemaan kädellä selkääsi. Eli tässä korostui peruuttavat liikkeet ja nopeat suunnanmuutokset ja näin treenattiin siis niitä liikkeitä, joita agissakin tulee paljon tehtyä. Lämpän jälkeen oli hauska versio viivajuoksusta. Juostiin tötsien välejä aina niin, että juostiin kaksi väliä eteen ja yksi taakse, kunnes päästiin tötsärivin loppuun, mutta lisämausteena oli se, että kuvioon otettiin mukaan "koira", joka oli siis ihminen, joka koiran tavoin juoksenteli ohjaajan ympärillä ja oikein yrittämällä yritti päästä tötsien välejä juoksevan "ohjaajan" selän taakse. Ja puolestaan ohjaajan tehtävänä oli pitää tämä "koira" koko ajan näkökentässään ja rintamasuunta "koiraa" kohti. Ei muuten ollut ihan helppoa koko ajan keskittyä siihen, ettei "koira" huku ja samalla sitten kuitenkin pystyä juoksemaan niitä kaksi eteen-yksi taakse-kaksi eteen-yksi taakse välejä. Hieman meinasi mennä sekaisin, että montako väliä tulikaan juostua :D Ja vikaksi vielä oli agia ohjaten toisia leiriläisiä eli saatiin jokainen oma ratapiirros, jossa oli tarkoitus tehdä siivekkeitä kiertämällä annettu rata ilman, että ohjataan missään vaiheessa takaa. Koirana toimiva treenikaveri sitten yritti olla mahdollisimman nopea ja suorittaa ohjaajan ohjausten mukaista rataa tietämättä todellista ratapiirrosta. Oli hauskaa ja hyödyllistä treeniä. Noissa treeneissä saa aina perspektiiviä siihen, että minkälaista se koiran homma siellä agiradalla on. Ei helppoa lainkaan ja ihan käsittämätöntä, miten ne pystyy tehdä käännöksiä niin älyttömän nopeasti, kun meillä ihmisillä ne siivekkeenkierrot on kyllä ihan hirveän vaikeita suorittaa ilman, että vauhti merkittävästi putoaa.

Iltapäivän treeneissä oli ensin vuorossa Teemun ratatreeni. Radalla oli useita potentiaalisia putkiansoja ja kerroinkin sitten heti alussa tämän huolenaiheeni Teemulle. Kerroin siitä, että meillä on tullut jonkinasteinen ongelma siitä itsenäisestä putkiin irtoamisesta. Kuulosti todella lohduttavalta, ettei tämän ongelman tarvitse olla valtava ongelma, kun tosiaan asiaa auttaa se, että vain erottelee koiralle riittävän selkeästi, että milloin sinne putkeen halutaan mentävän ja milloin ei. Hyvä esimerkki tulikin sitten kesken treenin, jossa piti hypyltä irrottaa koira aika kauas putkeen, jonka vieressä oli kepit. Ratapiirroksessa tämä putki siis numero 18. Itsellä oli kiire ohjaamaan hyppyä 19, joten tein hätäsen ohjauksen about kohti putkea ja oletin, että se sillä lähtee irtoamaan putkeen. No ei irronnut, vaan lähti hakemaan kepeille. Ja toistin vielä saman mokan, vaikka oli sanottu juuri, että muista huolellinen ohjaus putkeen. Ja kun tämän saman toistin ja kysyttiin, että no teitkö muka huolellisen ohjauksen putkeen, niin vastasin jotakuinkin, että no en tehnyt, koska olen tottunut, ettei Jippi tarvitse niin kauhean selkeää ohjausta putkeen, kun se irtoaa sinne joka tapauksessa. Ja nämä sanat sanottuani ääneen tajusin, että aletaan olla ehkä ongelman ytimessä. Siis ohjaan sinne päin ja oletan, että sen myötä Jippi tajuaa irrota putkeen ja sitten toisaalla olen kauhean ymmälläni, että miksi se hakee ylimääräisiin putkiin, vaikken sinne ohjannut. Pienestä, mutta sitten kuitenkin niin suuresta asiasta kyse. Nyt siis minun itseni on tehtävä selkeä ero omiin ohjauksiini putkien kanssa. Lakkaan huitasemasta vähän sinne päin halutessani Jipin putkeen (vaikka se useimmiten tällä hetkellä sinne irtoaisikin) ja alan kertomaan sille selkeämmin, kun haluan sen putkeen. Jos Jippi oppii luottamaan, että putkeen ohjaus on aina selkeä, niin ehkä sen ei tarvitse tehdä niitä omatoimisia valintoja mennä putkeen, kun se voi luottaa siihen, että mikäli minä sen sinne putkeen haluan, niin kyllä minä sen sille selvästi sitten kerron.

Ehdittiin radalla esteelle 20 treenin aikana. Eniten aikaa vierähti kohdassa 7-9. Todella herkästi meinasi käydä niin, että kiirehdin itse kasin takaakierto-ohjauksen kanssa ja Jippi pääsi hyppäämään jo seiskan pitkäksi ja siitä oli hankalaa saada ohjattua takaakiertoon kasille. Ja sitten, kun sain takaakierron tehtyä (alkuun Jippi ajautui siis kasin etupuolelle) jäin ihan liiaksi aikaa odottelemaan, enkä meinannut millään ehtiä päällejuoksussa tarpeeksi edelle niin, että olisin ehtinyt tekemään 8-9 väliin japanilaisen. Lopulta saatiin tämäkin onnistumaan, mutta mitenkään kovin luontevasti se japski ei kyllä itseltäni tuohon irronnut, kun esteiden väli oli niin pieni, että sokkarit piti kääntyä just oikeaan aikaan tai muuten homma ei toiminut. Tämän jälkeen tulikin kohta, jossa olin aivan varma, ettemme onnistuisi nimittäin olin melko varma, että Jippi juoksisi putkeen 18 tuossa, kun yritän saada sen kymppiputkesta kepeille. Kertaakaan Jippi ei kuitenkaan eksynyt putkeen, vaan haki joka kerta kepit oikein! Keppien loppuun tehty päällejuoksukaan ei ollut ongelma, kunhan vain rohkenin lähteä ohjaukseen tarpeeksi ajoissa, enkä jäänyt odottelemaan, että Jippi ehtii vikaan väliin ennen päällejuoksemista. Keinulle tuli hyviä pysähdyksiä radan osana - jes! Seuraavaksi sitten päädyttiinkin tuohon kohtaan, josta jo yllä kirjoitinkin eli pätkään 15-20. Alkuun tosiaan yritin huitoa sinne putkeen 18 päin ja itse kirmata jo leijeröimään keppejä ja vastaanottamaan Jippi putkesta hypyn 19 taakse, mutta muutettiinkin lopulta suunnitelmaa ja tein hypylle 17 takaakierto-saksalaisen ja juoksin tekemään sokkarin 18-19 väliin. Tämä toimi hyvin, vaikkakin meinasin taas jäädä varmistelemaan päällejuoksua tossa hypyllä 17 ja vähän tuli kiire saksalaisen kanssa...

Vikana treeninä oli sitten treeni, joka tavallaan meni ihan älyttömän surkeasti, mutta joka sitten toisaalta myös opetti hurjasti. Tehtävänä oli opetella yhdelle ratapohjalle kolme erilaista noin 14 esteen rataa (pelkkiä hyppyjä). Olin edellisissä treeneissä vika suorittaja, joten tuli kiire opetella näitä kolmea rataa ja ahdisti jo pelkästään se, ettei radat pysyneet päässä millään. Sitten, kun kuulin tehtäväksiannon, ahdisti vielä enemmän. Tarkoituksena oli aloittaa ekasta rataversiosta ja edetä aina niin pitkälle kuin pääsi virheettä. Jokaisesta virheestä joutui radan alkuun takaisin ja kerrallaan oli 40 s aikaa yrittää. Me päästiin ekalla yrityksellä johonkin esteelle 10, mutta koska ekan radan teema oli välistävedot ja takaakierrot, niin jumahdettiin sitten siihen kohtaan, jossa piti tehdä monta peräkkäistä takaakiertoa (on minun heikoin ohjaustekniikka). Jouduttiin alkuun aina vain uudestaan ja kellon käyminen aiheutti ihan hurjaa hätiköintiä. Hosuin, sähläsin, kiirehdin, enkä pitänyt esim. lähdön kriteereistä kiinni, kun oli sellainen olo, että äkkiä nyt, ettei meidän neljäkymmentäsekuntinen ehdi kulua loppuun. Mutta ehtihän se ja koska ei päästy sitä rataa loppuun, niin seuraavalla kierroksella oli edessä homman alkaminen ihan alusta uudestaan.

Tätä tehtiin yhteensä muistaakseni neljä kierrosta ja muut viisi ryhmäläistä etenivät kierros kierrokselta niin, että saivat kaikki lopulta kaikki kolme rataa tehtyä. Minä ja Jippi kokemattomimpina ja osaamattomimpina sitten räpiköitiin kierroksesta toiseen sen ekan radan jälkeen, eikä päästy siirtymään seuraavaan, koska homma tyssäsi aina viimeistään esteelle 12. Tämä oli kohta, jossa en oikeasti tiennyt miten voitaisiin selvitä puhtaasti. Takaakiertoon olisi pitänyt pystyä aiemmalla esteellä lähettää paljon kauempaa, mutta koska emme sitä taitoa vielä hallinneet, niin jatkon ohjaaminen oli ihan tuhoontuomittu yritys. Ennen vikaa kierrosta itseä nolotti, kun kaikki muut pääsivät leikiten pidemmälle ja me vain kierroksesta toiseen yritettiin ja yritettiin sitä samaa kohtaa. Oli sellainen fiilis, että voisin vajota maan alle ja samalla oli hirveän huono mieli siitä, että unohdin jatkuvasti radalla palkata koiran, kun oli vain sellainen olo, että äkkiä täytyy palata takaisin lähtöön yrittääksemme uudestaan. Jouduin ennen vikaa kiekkaa menemään ulos Jipin kanssa ja puremaan hammasta, ettei luovuttajafiilis ottanut valtaa. Halliin palattiin sitten uudella asenteella ajatellen, että mitä sitten, jos emme pärjää yhtä hyvin kuin muut ryhmän koirat. Ei me oltu leirillä kilpaillaksemme, vaan oppiaksemme. Ja tämä treeni totta vie opetti minulle paljon - mm. sen, että se tsemppifiilis katoaa minulta kyllä ihan uskomattoman helposti tuollaisissa tilanteissa, joissa pitäisi toimia pienen paineen alla. Lisäksi näin sen, että keskittymiseni hävisi sen siliän tiän, kun treeni ei ollutkaan vain treeni, vaan hommasta tuli kisamaisempi. Ja silloin kuvioihin tuli myös Jipin huuto. Se piti samaa kirkuvaa huutoa kuin kisoissa ja jota ei puolestaan treeneissä ikinä kuulu. Eli minun hätiköivät ohjaukset ja hosuminen sai Jipin samaan moodiin kuin kisoissa.

Vikalle kierrokselle mentiin sitten rauhallisina ja ajattelematta muita - mikä oli helppoa senkin puolesta, että muut olivat jo suorittaneet oman osuutensa onnistuneesti eli saivat kaikki kolme rataa maaliin asti puhtaasti. Me vikalla kierroksellakin edelleen taisteltiin samojen kohtien kanssa, mutta nyt saimme neuvoja siihen, miten kohta kannattaisi suorittaa ja saimmekin lopulta onnistumisen. Ja mikä hauskinta, Jipin huutoa ei ilmennyt vikalla kierroksella!

Näiden kierrosten jälkeen saatiin tehdä vielä ohjatusti jotain tiettyjä kohtaa ja minä halusin pureutua takaakiertoihin, jotka olivat siinä radalla olleet se, mikä esti onnistumisen. Treenattiin siis ihan parilla esteellä takaakiertoon irtoamista ja sain hyvän muistutuksen, että Jippi kyllä irtoaa takaakiertoihinkin hyvin, kunhan itse ohjaan selkeästi ja rauhallisesti. Tarkoittaa siis sitä, että ihan turhaan radoilla ajaudun ihan esteeseen kiinni tekemään takaakierto-ohjausta, kun voisin jäädä kauemmaksi ja tällä tavoin vahvistaa sitä takaakiertoon irtoamista ennestään.

Saatiin paljon eväitä jatkoon eli oli kyllä ihan huikean hyvä treeni tämä vikakin, vaikka meinasi välillä jo olla itkupotkuraivarin ainekset kasassa. Siis itseni takia, ei suinkaan koiran! Jippihän teki tuossakin treenissä hurjan hienosti töitä ja tsemppasi hyvin, vaikka tosiaan minä huono ohjaaja menin unohtamaan koiran palkkaamisen.....

Pakkaskelit rajoittaa treenaamista

Lunta ja pakkasta on riittänyt, mutta nyt jo on löytynyt oikea tapa selviytyä näistä keleistä! Hugo on pudottanut ihan urakalla turkkia, mutta siltikin villaa on tarpeeksi pitämään koira lämpimänä ihan isommillakin pakkasilla. Sillä ei siis ole joutunut pitämään takkeja ulkoillessa missään vaiheessa (niin kuin ei aiempinakaan vuosina). Sen sijaan Hugon tassut ovat hyvinkin herkät kylmälle eli jo siinä -12 pakkaseen tietämillä pitää laittaa tosuut jalkaan. Jippi sen sijaan ei palele tassuista, ei edes -20 pakkasilla. Sillä kuitenkin on sen verran ohut turkki, että sillä olen pitänyt takkia, jos pakkasta on selkeästi yli 10 astetta. Toiselle siis tossut ja toiselle takki ja näillä on pärjätty pahimmatkin pakkaset. Toki kovimmilla pakkasilla ollaan tehty lyhyempiä lenkkejä ja olen sitten aktivoinut koiria muulla tavoin, kuten doboilemalla tai treenaamalla kotona tokoa/rallya. Tässä lyhyt video yhdeltä lumiselta lenkiltä. Näkyy hyvin se, että Hugo mielellään pysyisi polulla, kun taas Jippi nauttii täysillä hangessa poukkoilusta (mikä muuten on omiin käsiin tuntunut jumeina "laukka- ja pomppulihaksissa").

Viime lauantaina ei ollut ollenkaan noita HSKP:n tokoja, mutta sunnuntaina käytiin I-HAH:n tokoissa tokaa kertaa. Tällä kertaa Jippi otti selvästi iisimmin siellä hallissa eli ottanut häiriötä ympäröivistä äänistä tms. Myöskään edellisellä kerralla esiintyneet piippailut oli jäänyt pois eli ehkä nekin johtui siitä, että Jippi otti silloin häiriötä ympäröivästä hälinästä. Treenit alkoi 2 min paikkamakuulla, jossa käytin etupalkkaa ja pidempää etäisyyttä (varmaan n. 20 m).Käskytykset sujuivat hyvin eli meni maahan omasta käskystä ja nousi omalla. Hyvä Jippi! Meinasi tosin istumaan-käskyllä rynnätä jo etupalkalle (yleensä aina palatessani koiran luokse, otan etupalkan mukaani juurikin tästä syystä, mutta nyt unohtui). Paikkamakuun jälkeen tehtiin heti perään istumiset ja viimeksi tosiaan tämä oli meille hankalaa. Nyt halusin kuitenkin tehdä istumisenkin muiden kanssa ja testata, miten etupalkka toimii istumisessa. Itse epäilin, että se saattaisi "imeä" Jippiä maahan, mutta toisin kävi. Etupalkka toimi hienosti eli Jippi fokusoi eteenpäin, pysyi rauhallisena ja istui olematta levoton minuutin ajan. Toimii kyllä huikean hyvin Jipillä juuri sitä oikeanlaista fiilistä ja mielentilaa tuomaan noihin paikkiksiin!

Tehtiin toisella treenipisteellä taas liikkeiden yhdistämistä ja valitsin noudon ja luoksetulon seisomaan pysäytyksellä. Tein näitä jo ennen meidän vuoroa ja oli kyllä haastavaa noiden stoppien kanssa. Olen tehnyt seisomaan pysäytystä taakse lentävällä palkalla ja tämä on aiheuttanut nyt sen, että Jippi ennakoi hurjan voimakkaasti sitä palkan lentämistä eli lähtee kutsulla vähän minusta katsottuna oikealle valumaan ja käskyllä pysähtyy kyllä melko täpäkästi, mutta todella vinoon eli nenä kääntyy jo palkan lentosuuntaa ennakoiden. Saman Jippi teki sitten siinä, kun tehtiin tätä ohjatusti. Oli puhetta, että voisi tehdä enemmän palkkailua nyt siihen pysäytykseen (ei lennättämällä, mutta voisikohan esim. etujalkoihin heitettävä nami toimia?) ja lisäksi sain vinkiksi tehdä paljon läpijuoksuja niin, että päästään eroon siitä ennen käskyä vinoon hilautumisesta.

Odotellessa treenasin myös noutoa niin, että heitin kapulan ja menin itse lähelle kapulaa, josta lähetin Jipin kapulalle ja avustin vartaloavuin Jippiä kaartamaan kapulan taakse. Teki aika kivoja kaarroksia kapulan taakse ja tarttui nätisti kapulaan. Tämä ei kuitenkaan sitten ihan siirtynytkään siihen ohjattuun kokonaiseen nouto-liikkeeseen :D Lähetin Jipin noutamaan ja se eteni vauhdikaasti. Näytti siltä, että se oli rynnimässä suoraan kapulalle, kunnes muisti, että pitikin mennä taakse ja se päätyi loikkaamaan kapulan yli ja sitten ottamaan kapula takaisintulomatkalla. Ei mennyt siis ihan niin kuin Strömsössä, mutta elättelen toiveita, että tuo tarkoittaisi sitä, että Jippi alkaa sisäistämään sitä, että kapula pitää napata takaa, eikä sinne kapulalle saa rysäyttää täysillä (jolloin kapula on yleensä siis singonnut eteenpäin ja Jipin mielestä se on ollut hurjan hauskaa!).

Toisella treenipisteellä tehtiin zetaa eli jääviä. Koska Jippi ei vielä olsaa kunnolla istumista (siis ilman apuja), niin tehtiin kokeenomaisesti ällänä makuu ja seisominen. Ensimmäiseksi tuli maahanmeno. Jippi kouluttajan mukaan reagoi kyllä käskyyn nopeasti (ei siis hiippaillut perään), mutta maahanmeno tapahtui hieman vaiheittain eli ei pudonnut suoraan maahan. Tähän saatiin vinkiksi tehdä vauhtimaahanmenoja niin, että hetsaan esim. lelulla ja "lennosta" käskytän reiluin käsiavuin maahan ja palkkaan heti oikeasta toiminnosta. Maasta seuraamaan lähteminen sujui sen sijaan oikein mallikkaasti. Seisomaan pysähtyi kuulemma tosi täpäkästi, eikä hiippaillut yhtään. Olin palaamassa liikkuroinnin mukaisesti koiran taakse, kunnes muistin, että nämä seisomisen taaksemenot oli ne, mitkä oli nyt työn alla ja sitten lennosta totesinkin, ettei me tehdäkään tätä ihan kokeenomaisesti :D Skipattiin siis se loppuosa ja siinä pähkäillessä Jippi ehtikin jo liikuttaa etutassujaan sivulle. Käskytin uudestaan seisomaan ja nätistä asennosta palkkasin ja vapautin. Tehtiin istumista yksittäisenä. Ensin jäi kiinni edelliseen liikkeeseen eli tarjosi seisomista. Johtui kylläkin ehkä myös siitä, että itselläkin meinasi tulla "seiso"-käsky ja suusta pääsi siis "sssistu". Tokalla kerralla istuminen sujui nätisti pienellä käsiavulla. Saatiin vinkkejä siihen, miten häivyttää käsiapua ja sain neuvoksi myös sen, että naksuttelen sitä istumista, kun nyt herkästi kehun ja palkkaan vasta, kun Jippi on istunut hetken eli saisi olla enemmän arvoa nyt sillä istuutumisella kuin sillä istumassa odottamisella (kun se ei ole se haastava osuus).

Jipin kanssa ollaan agilityssa päästy nyt siihen vaiheeseen, että kaikkia esteitä tehdään jo radan osana! WUHUU! Keinun ja A:n jälkeen olen usein vielä palkannut, mutta viimeksi teki hienoja keinuja ilman palkka-apuja eli ei tullut lentokeinuja ja A:kin treeneissä meni radan osana rennosti, vaikka itse kylläkin olin jännittynyt kuin mikä, kun tehtiin sitä A:ta ekaa kertaa ratatreeneissä :D Vielä on matkaa siihen, että nuo kaksi estettä sujuisi radan osana ilman, että minun toiminta muuttuu ja vielä pitäisi harjoitella myös käännökset noiden esteiden jälkeen - nyt vielä ollaan jatkettu esteeltä suoraan ja palkattu eteenpäin eli tiukat käännökset on vielä varmasti haastavia.

Olin keskiviikkona pitkästä aikaa Jennan Caloanderin koutsaamissa treeneissä ja voi vitsit oli taas kivaa! Rata näytti tältä:

(c) Jenna Caloander

Tehtiin ensin pätkää 1-4 ja lähdettiin hiomaan kaukaa ohjaamista eli tavoitteena oli, että ohjaaja voi mennä kolmos- ja neloshyppyjen väliin kutsumaan koiran. Aloitettiin kakkosen ja kolmosen välistä niin, että ohjasin Jipin paikoillani ollen ykkösen ja kakkosen yli. Jippi haki molemmat esteet hyvin pelkillä rintama- ja käsiavuin ja palkkasin kakkosen taakse. Seuraavaksi tehtiin sama, mutta niin, että olin jo kolmosesteen siivekkeen kohdalla. Toimi hyvin. Seuraavaksi meninkin kolmosen taakse tekemään kolmen esteen serpentiini kauko-ohjauksin ja taas kerran Jippi kyllä haki hienosti esteitä, mutta minulla sen sijaan oli hieman haasteita muistaa, että miten päin se kolmoseste pitikään ohjata :D Koska kolmosen jälkeen oli tarkoitus tehdä valssi, aloin ennakoida valssin tekemistä ja jäi kolmonen ohjaamatta, jolloin Jippi valui kolmosen väärälle puolelle. Kunhan vain sain oman ohjaukseni rauhoitettua, niin homma toimi. Lopuksi liitettiin vielä mukaan neloshyppy. Pakko on kyllä sanoa, etten ihan heti treeniradan nähdessäni uskonut, että pystyttäisiin tuo kohta suorittamaan kauko-ohjauksin. Eikä muuten ihan heti uskaltaisi myöskään kokeilla moista kisatilanteessa :P

Seuraavaksi siirryttiin treenaamaan pätkää 5-12. Kutoselle tehtiin poispäinkäännös ja siinä oli sitten taas kohta, jonka uskoin epäonnistuvan. Ihan siitä syystä, että itselleni poispäinkäännös on jotenkin kauhean vaikea rytmityksen suhteen ja toisaalta eipä niitä ole tullut Jipin kanssa juurikaan tehtyä. Ekalla yrityksellä rynnin liian lähelle ja ajoitus oli pielessä, mutta tämän jälkeen alkoi homma toimia, eikä sitten enää tullutkaan virheitä poispäinkäännössä. Pitää ehdottomasti nyt uskaltaa ottaa se säännöllisempään käyttöön! Seiskalle tehtiin pakkovalssi ja kasin jälkeen sokkari. Tuntui haastavalta saada Jippi seiskalta kääntymään kohti kasia, kun itsellä oli sellainen fiilis, että on kiire ja tästä johtuen unohdin koiran ihan tyystin taakse ja se sitten ehti pari kertaa valkata 19. putken väärän pään seiskan jälkeen (ei mitenkään kovin yllättävää, kun kyseessä on Jippi, joka kohtalaisen mielellään menee putkiin ;) ). Tähän auttoi kuitenkin ihan vain se, että muistin katsoa, missä se koira menee ja että sanoin Jipin nimen hypyn seiska kohdalla. Yllätyin todella, että pelkkä rauhallinen "Jippi" riitti siirtämään Jipin fokuksen putkesta minuun, kun yleensä putkiansat ovat tuntuneet ihan mahdottomilta. Pidemmälle ei ehdittykään, mutta tulipahan treenattua kaksi meille haastavaa pätkää ja saatiin hyviä onnistumisia, joten kotiuduin treeneistä hymyssä suin :) 

Hugon kanssa on doboiltu, mutta muuten treenailut ovat olleet ihan harmillisen vähällä. Tulee oikein huono omatunto, kun toinen niin kauhean mielellään haluaisi tehdä jotain, mutta koska ulkona kelit ei oikein ole sallineet treenaamista, niin treenaamiset ovat olleet vain kotitreenailua. Onneksi viikon päästä alkaa hajuerottelutreenit (tosin eka kerta on luento), niin tulee Hugolle ohjattuja treenejä :) Rally-tokossa haluaisin kovasti korkkaamaan AVOa, mutta epäilyttää, kun ne vasemmalle käännökset eivät vain ota parantuakseen.... Pitäisi myös mennä treenaamaan hallille kylttien kera ennen koetta, jotta tulee vähän aidompaa tuntumaa koetilanteeseen. Nyt ollaan omatoimitreenailtu kotipihassa/lenkillä talvikauden ajan, joten voi olla, että Hugo olisi taas koetilanteessa vähän turhan innoissaan, jos ei olisi yhtään hallitreeniä alla :D

EDIT: Treenailtiin äsken Hugon kanssa olohuone-rallya. "Kieppi" ja "pyöri" toimii nyt jo ihan pienellä käsiavulla eli edistystä on tullut etenkin tuon myötäpäivään pyörimisen kanssa! Treenattiin myös vasemmalle kääntymistä (taas....) ja minusta tuntuu, että Hugo on oppinut katsomaan suuntaa minun rintamasuunnasta. Olen aina auttanut sitä tosi voimakkaasti vartaloavuin eli oma yläkroppani kääntyy käännöksissä aika paljon ja nyt tuntuu, että Hugo katsoo yläkroppani asennosta, että missä kulmassa sen tulee olla vasemmalle kääntyessä. Toisin sanoen, jos suoristan rintamasuunnan, Hugo kääntyy tosi viiveellä. Alettiin nyt vahvistamaan käskyä "vasen" tekemällä kääntymisiä niin että Hugo on edessäni etutassut tasapainotyynyllä ja pyydän siitä käskyllä "vasen" Hugon kääntymään. Alkuun tarvitsu pienen avun eli siirrän omaa dijaintiani hugoon nähden vinkaten, että sen pitäisi askeltaa takaosalla, mutta vähitellen on tarkoitus häivyttää ylimääräiset avut ja saada Hugo askeltamaan takaosalla pelkällä "vasen"-käskyllä. Yritetään nyt tehdä pieni pätkä tätä treeniä päivittäin ja katsotaan josko alkaisi sujua!

Ja kaikilla oli niin mukavaa!

Jipin juoksut oli ja meni ja pöksykausi on siis ohi. Sen kanssa on treenailtu nyt agia ja tokoa - peko-treeneihin ei olla pariin viikkoon päästy. Agilityt on sujuneet kivasti ja jopa siinäkin määrin, että on tullut selailtua kisakalenteria! Kontakteista A ja keinu ei ole vielä kisakuntoisia, mutta hyppäreille voitaisiin uskaltaa :) Tässä alla pieniä pätkiä melkein parin viikon takaisista treeneistä Niinulla. Muita treenejä ei ole tullut kuvattua, joten harmi kyllä ei ole kuvamateriaalia....



Viime keskiviikkona meillä oli Maiju Korhosen yksäri ja vitsit, kun oli taas kivat treenit! Tehtiin ekaa kertaa Jipin kanssa vippausta ja kunnon leijeröintiä ja molemmat toimi! On ollut kiva huomata, että Jipin ohjautuvuus on parantunut selkeästi eli enää se valkkaile omatoimisesti esteitä, vaan kuuntelee selvästi paremmin ohjausta. Siltikin hakee esteet kivasti eli ei tarvi saatella. Vähän olen viikkotreeneissä saanut noottia liian varovaisesta ohjaamisesta eli siitä yritän kovasti päästä eroon :)

Torstaina käytiin vapaatreenaamassa A:ta ja puomia. A:lla käytössä on alastulolla boksi. Jippi osui hyvin boksiin joka kerta eli yhtään yliloikkaa tai askellusvirhettä ei tullut alastulolle. Ylösmenolla Jippi sen sijaan selvästi vielä hakee sopivaa rytmiä. Se päätyy aina harjan yli yhdellä laukalla ja saa näin ollen askeleet korjattua alastulolle, mutta ylösmenolla on välillä vähän rikkonaisia askeleita, jos Jippi ajautuu liian lähelle A:ta ponnistaessaan ylösmenolle. Kokeilin ponnaria maassa noin kolmen jalan päässä A:lta ja tällä sai hyvin askeleet osumaan A:lle.

Puomille tuli tosi hyviä toistoja. Tehtiin ehkäpä viisi toistoa ja kaikilla kerroilla eteni reippaasti kontaktille, stoppasi 2on2offiin ja vapautui vasta käskystä. Tein välillä selkeää vedätystä ja välillä taakse jäämistä ja hyvin jatkoi loppuun asti ja fokus oli eteen, kun oli apupalkkaaja käytössä.

Jipin kanssa ollaan tokoiltu nyt sekä ohjatusti että omatoimisesti. Omatoimitreeneissä ollaan treenattu paitsi alokkaan liikkeitä niin myös jotain ylempien luokkien liikkeitä. Merkin kierrossa on esiintynyt sitä, että kaarros leviää vauhdista johtuen ja tähän kokeiltiin sitä, että jätin palkan merkin taakse, jolloin Jipin täytyy pysähtyä taakse nappaamaan lelu ja siitä jatkaa sitten tiukasti luokse. Toimi hienosti eli täytyy tehdä tätä nyt jonkin aikaa ja testata sitten toimiiko myös ilman palkan jättämistä.

Kaukoissa ollaan tehty melkein poikkeuksetta avoimen versiota eli pidemmällä etäisyydellä ja etäisyys ei tunnu olevan ongelma. Jippi kuuntelee käskyt varman oloisesti ja edellisessä kirjoituksessa mainitsemani vinous on hävinnyt. Jäi arvoitukseksi johtuiko juoksuista vai jostain muusta, mutta joka tapauksessa nyt asennot on selvästi suorempia, joten huokaisen helpotuksesta :) Vähän meinasi tulla taas sitä ongelmaa, että takajalat teputtaa aavistuksen etenkin istumaannousuissa, mutta tähän tehosi nyt takapalkka hurjan hyvin, sillä tämän teputtelun sai kitkettyä tosi tehokkaasti sen avulla pois. Aiemmin takapalkka ei meinannut kaukoissa toimia, kun Jippi jäi jumiin siihen takapalkkaan, eikä oikein meinannut malttaa keskittyä ja tehdä suoria asentoja, mutta nykyään tuntuu toimivan!

Eilen olin Jipin kanssa Korrien koulutuksessa. Yhteensä meitä oli kuusi koirakkoa, joista jokainen treenasi puoli tuntia Riitan kouluttamana ja puoli tuntia Pekan kouluttamana. Me oltiin ensin Riitan koulutettavina ja aloitettiin seuraamisen "updatella". Oli kiva kuulla, että Riitankin mielestä seuraaminen on mennyt selvästi eteenpäin. Viimeksihän kyllä seurasi ihan kauniissa paikassa, mutta kontakti oli turhan eläväinen. Tähän on tullut nyt selvästi edistystä eli seuraa keskittyneemmin ja pitää selvästi paremmin kontaktia. Uutena pulmana sen sijaan meillä on edistäminen ja tähän kyselin vinkkejä. Kokeiltiin alkuun sitä, että tein tiheitä tempon vaihteluita normaalin ja hitaan kävelyn välillä. Tämä auttoi välittömästi ja edistäminen lakkasi. Kokeiltiin myös nopeita pysähdyksiä kesken askeleen, joissa Jipin on tarkoitus reagoida heti pysähtyen. Näissä alkuun poikkeuksetta jatkoi askeleen tai pari ennen kuin reagoi pysähtymiseeni, joten huomautin asiasta ja korjasin Jipin vierelleni. Tämäkin alkoi vähitellen toimia, mutta selvästi täytyy tehdä näitä useammin, jotta alkaa selkeämmin reagoida pysähdyksiin. Nythän usein teen pienen ennakoivan hidastuksen pysähdyksissä, mutta toki haluaisin näistä lopulta päästä eroon.

Seuraavaksi tehtiin peruuttamista. Jippi osaa peruuttaa edelläni pois päin minusta palkan jättämisen kautta eli jos minulla on nami kädessä ja pyydän peruuttamaan, niin se toimii. Se ei kuitenkaan mielestäni vielä osaa peruutus-käskyä, vaan peruuttaa enemmänkin sen vuoksi, että se on tajunnut saavansa namin vasta, kun se selvästi luopuu siitä. Niinpä tehtiin nyt peruuttamista edelleen luopumisen kautta, mutta hieman eri asetelmalla. Laitoin Jipin seisomaan seinän viereen ja laitoin namin sen eteen maahan. Itse olin Jipin vierellä kyykyssä rintamasuunta koiraa kohti. Siitä pyydin peruutusta ja kun se pakitti, vapautin sen maassa olevalle palkalle. Tästä sitten seuraava vaihe on mennä itse koiran vierelle ja seuruun omaisesti peruuttaa mukana.

Testattiin myös, että miten askelsiirtymät lähtee sujumaan. Oletuksena oli, että on haastavaa, koska aiemmin ollaan Riitan yksärillä todettu yhdessä, että Jipin kropanhallinta on vielä sikäli kesken, ettei se oikein täysin vielä hallitse takaosaansa. Nyt kuitenkin Jippi yllätti ja teki tosi kauniita sivuttaisaskelia askeltaen sekä etu- että takaosalla ristiin ja pitäen rintamasuunnan suorana. Toki siis avustin namilla, kun eihän se noita osaa, mutta yllätyin siitä, ettei homma mennyt poikittamiseksi, vaan oikeasti askelsi sivuttain.

Pekan treenipisteellä otettiin työn alle nouto. Kerroin, että meillä on se onglema, että Jippi saalistaa kapulaa ja demonstroitiinkin tätä yhden toiston verran, joka riitti Pekalle ongelman ymmärtämiseksi :D Kerroin myös, että toivoisin Jipille sellaista noutoa, että se kiertää kapulan taakse ja vasta paluumatkalla nappaa kapulan, jolloin saalistamista ei pääsisi tapahtumaan. Ja niinpä me lähdettiin treenaamaan tätä. Alkuun tehtiin täydestä matkasta niin, että heitin kapulan ja meninkin sitten itse kapulan lähelle. Kapulan edestä lähetin Jipin noutamaan ja ohjasin vartaloavuin Jipin kapulan taakse ja heti, kun se nappasi kapulan suuhun, palkkasin lelulla. Hyvin toimi! Tämän jälkeen treenattiin samaa niin, että riekutin Jippiä lelulla, pyysin lennosta irrottamaan ollessamme ihan kapulan vieressä ja siitä ohjasin sen kapulan taakse noutamaan. Heti, kun kapula oli suussa, palkkasin taas riekuttamalla ja siitä taas lennosta uudelleen kapulan taakse lähetys. Tämäkin toimi hyvin, mutta Jippi alkaa näissä helposti ennakoimaan eli päästääkin kapulasta ennen vapautusta irti. Täytyy siis itse olla tarkkana, ettei palkkaa sellaisista.

Tehtiin myös ohjatun noudon alkeita, kun ei ikinä olla noita tehty. Tähän saatiin vinkiksi treenata heti alkuun kolmiomaista treeniä, että koiralle painuu heti lihasmuistiin se, että kapulalle lähdetään tietyssä kulmassa takaviistoon, eikä se opi tekemään loivaa kaarrosta kohti kapulaa. Nyt tehtiin niin, että ensin Pekka vei lelun etuviistoon vasemmalle ohjaajasta katsottuna ja Jippi oli vielä perusasennossa vieressäni. Tässä sanottiin ensin koiralle virittelysana "ohjattu", jolla pyritään siihen, että koira oppii, että tuolla käskyllä sen tulee luopua katsekontaktista ja seurata liikkuria sen viedessä kapulat. Nyt tässä avustettiin siten, että Pekka selkeästi näytti lelun Jipille ja varmisti, että Jippi seurasi häntä, eikä pitänyt kiinteää kontaktia. Alkuun lähetin Jipin lelulle suoraan perusasennosta (nyt käskynä nouda, koska ei haluta sotkea tähän "tuo"-käskyä vielä, kun noutokin on vasta työn alla), mutta sitten seuraavalla kerralla veinkin Jipin käsiavusteisesti merkin taakse seisomaan (merkille lähetystä ei ole vielä Jipille opetettu) sen jälkeen, kun se oli nähnyt Pekan vievän lelun vasemmalle etuviistoon ohjaajasta katsottuna. Lähetin käsimerkin + "nouda"-käskyn avulla lelulle ja haki hienosti. Lopuksi kokeiltiin vielä toiselle puolelle samaa, mutta Jippi lähti silti noutamaan ohjaajasta vasempaan, vaikka oli kyllä seurannut sitä, kun Pekka vei lelun toiselle puolelle. Se yritti kurvata sitten lelulle käytyään ensin väärällä puolella katsomassa tyhjää paikkaa, mutta pyysin jättämään ja tehtiin uusiksi. Ei onnistunut vieläkään, joten seuraavaksi tehtiin niin, että en ollutkaan Jipin edessä lähettäessäni, vaan otin muutamia askeleita lelun suuntaan ja lähetin sieltä. Nyt onnistui. Saatiin läskyksi treenata näitä niin, että tosiaan aina tekee jokaisena treenikertana molemmat puolet. Lisäksi haluan lisätä käskyyn suunnat selkeyttämään hommaa entisestään. Vinkiksi sain käyttää käsimerkkejä suoraan sivulle ohjatun noudon tapauksessa, kun noutamaan lähetetään koirasta takaviistoon ja puolestaan käsimerkkejä "vartalon yli" ikään kuin ristiin silloin, kun lähetetään koirasta etuviistoon eli EVL:n merkin kierto-nouto-hyppy-hässäkässä. Seuraava treenivaihe on sitten se, että lisätään ne kaksi muutakin esinettä, mutta ensin niin, että ne väärät on jotain ei-niin-mieluisia eli ei leluja. Lopulta sitten on kolme samanlaista lelua ja sitten toki vaihdetaan lelujen tilalle kapulat.

Hugon kanssa ollaan rally-tokoiltu, mutta sen lisäksi ollaan nyt yritetty doboilla kotona pari kertaa viikossa lihaksiston vahvistamiseksi. Se on jännä miten innoissaan Hugo onkaan, kun dobo-pallon kaivaa esiin! Normaalistihan se jonkun verran jännää epävakaita alustoja, mutta doboillessa ei häiritse pallon huojunta yhtään.

Rally-tokoillessa ollaan nyt hetkeksi jätetty taas ylempien luokkien liikkeet ja keskitytty taas avoimen juttuihin. Hugo on rallyn myötä alkanut edistää seuraamisessa ja ollaan nyt tehotreenattu taas seuraamisen oikeaa paikkaa. Olen ottanut tähän takapalkan käyttöön eli jätän lelun lähdössä jo Hugon taakse ja seurautan, kunnes Hugo hakee oikean paikan ja vapautan sitten lennosta takapalkalle. Toimii tosi hienosti ja muutosta on alkanut tulla lyhyessä ajassa :) Vasemmalle käännöksetkin tuntuu aavistuksen helpommilta silloin, kun Hugo ei koko ajan kulje hieman edelläni! Jee!

Viime maanantaina Hugo pääsi agilitytreenihinkin ja tehtiin rataa 30 cm rimoin ja vitsit, kun Hugolla oli draivia ja se imi esteille yllättävän hyvin. Maltoin välillä jopa pysyä riittävän kaukana esteistä ja siltikin Hugo haki esteille kivasti. Kontaktit jätettiin tekemättä, kun tarkoituksena oli käydä vain pitämässä hauskaa. Ja hauskaa meillä olikin! Ainakin tällaisia treenejä aiotaan käydä jatkossakin tekemässä. Maksirimoin treenaamista ja kisoihin tähtäämistä täytyy pohtia, kun tuntuu, että se johtaa vain säännöllisiin jumituksiin. Eihän se Hugo kuitenkaan agilityssa sitä kisaamista kaipaa, eikä itse pohdi sitä, että minkä korkuiset rimat treeneissä on, vaan tärkeintä olisi, että päästäisiin pitämään yhdessä hauskaa treenien merkeissä :)

Eilen Hugo ja minä oltiin Kaija-kasvattajan kanssa lenkillä ja oli kyllä taas niin liikkistä, miten innoissaan Hugo ja Neppi oli toistensa näkemisestä. Hugo yritti pariin kertaa ihan tosissaan saada Neppiä leikkimään ja kerran Neppi innostuikin rallaamaan ympäri metsää, vaikka yleensä ne lähinnä kuljeskelevat yhdessä, eivätkä niinkään leiki.

Piti lisäillä pari valokuvaakin, muta nyt en ehdi, joten käyn laittamassa ne tekstin kylkeen myöhemmin! Tosin taas vain huonolaatuisia kännykkäkuvia, kun edelleenkin ulkona niin ankeaa, ettei ole tullut kameraa pahemmin ulkoilutettua...

Keppejä ja kontakteja hinkkaamassa

Eilen minä ja Jippi käytiin Tean ja Malvan kanssa vapaatreenaamassa keppejä ja kontakteja. Tein kepeille ihan suoria lähestymisiä, mutta parin esteen takaa eli joko hyppyjen kautta tai sitten putken kautta. Tean etupalkatessa Jippi kiirehti palkalle ja jätti alkuun kepeillä joitan välejä pujottelematta, kun ryysi vain täysillä kohti lelua. Ilman etupalkkaa tätä ei tapahtunut ja lopulta saatiin sitten lisättyä myös se etupalkka sinne takaisin niin, että Jippi malttoi siltikin pujotella loppuun saakka.

Puomia tehtiin myös yhdistäen este puomin eteen ja jälkeen. Palkkasin vaihtelevasti myös namilla kontaktille, mutta vapautus tapahtui aina lentävälle lelulla (apupalkkaaja taas palkkasi lelulla). Palkkailu kontaktille tuntuu auttavan, sillä nyt ei tullut yhtään läpijuoksua tai omatoimista vapautusta, vaan Jippi kesti liikehäiriötkin hyvin.

Lopuksi tehtiin vielä muutamia toistoja madallettua keinua. Keinu oli edelleen matalimmassa asennossa ja alkuun tehtiin pari toistoa niin, että pidin valmiiksi jo namia keinun alastulolla, jonka seurauksena Jippi siis juoksi suoraan keinun päätyyn, pysähtyi namille ja siitä vapautin erikseen keinun laskeuduttua apupalkkaajan heittämälle lelulle. Uskaltauduin Tean kehottamana kokeilemaan mitä tapahtuu, jos en pidäkään namia valmiiksi alastulolla. Itse epäilin, että Jippi tekee, kuten vielä pari treenikertaa sitten eli juoksee täysillä keinun läpi ja loikkaa päädystä ilmaan ennen kuin keinu on ehtinyt juurikaan heilahtaa. Toisin kävi, sillä Jippi pysähtyikin päätyyn, odotti keinun laskeutumisen ja tarjosi sitten 2on2offia. Palkkasin kontaktille pysähtymisestä sitten maahan ja vapautin siitä etupalkalle. Olin ollut kahden vaiheilla, että haluanko keinulle 2on2offin vai 4onin, mutta nämä parit toistot näin kyllä saivat minut päätymään siihen 2on2offiin, koska Jippi selvästi todella luonnostaan tarjoaa sitä sinne keinun päätyyn.

Hugon rally-tokoista täytyy pikaisesti mainita tähän loppuun sen verran, että olen nyt parin lenkin yhteydessä treenannut sen kanssa puolenvaihtoja ohjaajan takaa. Olen ottanut sille käskyiksi "selkä-seuraa", kun Hugon tulee vaihtaa oikealta puolelta vasemmalle puolella ja "selkä-viereen", kun vaihto tapahtuu vasemmalta oikealle. "Selkä" tarkoittaa siis sitä, että sen täytyy siirtyä taakseni ja sitten "seuraa" tai "viereen" antaa ohjeen siitä, että kummalla puolella seuraaminen jatkuu. Ekalla treenikerralla oli tosi suuria haasteita sen selän taakse siirtymisen kanssa eli Hugo ei millään meinannut kädellä auttaenkaan jättäytyä taakseni, mikä toki tässä liikkeessä on puolenvaihdon kannalta ihan ehdoton juttu. Tänään kokeilin hommaa uudestaan ja se teki kaikkiaan kuusi vaihtoa puolelta toiselle peräkkäin todella sujuvasti eli ehkä se on prosessoinut asiaa tässä muutaman päivän aikana??!! Edelleen näytän sille kädellä sen, että sen tulee siirtyä taakseni, mutta käsiavuista täysin ei varmasti pyritäkään eroon tämän liikkeen kohdalla, kunhan saadaan avut mahdollisimman pieniksi.

Suunnitelmat uusiksi

Jipillä piti olla huomenna toko-kokeet ja oikeastaan odotin niitä tosi innolla! Muutama päivä sitten kuitenkin aloin bongailla merkkejä juoksujen alkamisesta (nuolemista, merkkailua, urosten kiinnostuneisuutta, turvotusta) ja eilen sitten se tiputus alkoi. Juoksut tuli aika yllätyksenä, koska juoksuväli on nyt vain 5,5 kk eli odotin niitä vasta myöhemmin ja lisäksi Jippi ei ole juurikaan tehnyt juoksuja, vaikka ekalla kerralla esim. merkkailua esiintyi vaikka kuinka pitkään ennen varsinaisia juoksuja. Niinpä lähti siis ilmoitus tokokokeen järjestäjälle, että joudutaan jättämään kokeet väliin. Kyllä vähän harmittaa, muttei voi mitään. Nyt on jo kiikarissa kokeet sitten marraskuun lopulle.

Pakko tähän väliin myös lisätä lyhyt video, jossa Hugo tasapainoilee DOBO-pallolla. Tämä tuli kuvattua siksi, että kaverini ei uskonut, että Hugon kokoinen jättiläinen voisi mahtua tuolle pallolle, mutta hyvin se mahtuu, kuten videolta näkee :D

Hugon kanssa ollaan agilitytreeneissä nyt keskitytty itsevarmuuden lisäämiseen palkkaamalla pieniä pätkiä. Loivat takaakierrot tuntuu olevan Hugolle hankalimmat eli niissä ajautuu lähemmäksi hyppyä ponnistamaan kuin, jos takaakiertoon lähetys on jyrkemmästä kulmasta. Kaikkiaan Hugolla on nyt näkynyt taas treenatessa parempaa estehakuisuutta ja irtoavuutta eli suunta on oikea!

Rally-tokoja ollaan treenattu ahkerasti omatoimisesti. Vasemmalle käännösten treenailu jatkuu edelleen - ei niistä siis sen enempää... Nyt olen tosi tyytyväinen ohjaajan sivulla tehtäviin istu-seiso-maahan -vaihtoihin! Ollaan näitä treenattu kovasti ja aluksihan Hugo tarvitsi vielä aika voimakasta vartaloapua ja silloinkin herkästi poikitti. Nyt tekee vaihdot pelkällä käskyllä ja kun en joudu käyttämään vartaloa apuna, niin suorituksetkin ovat suoria! Jee! Ollaan alettu myös treenailla nyt puolen vaihtoja ohjaajan edessä ja takana. Edessä vaihto sujuu hienosti vasemmalta oikealle, mutta oikealta vasemmalle vaihtaessa Hugo todella herkästi tekee ylimääräisen pyörähdyksen edessä. Tämän treenaaminen on sikäli haastavaa, etten pysty käyttämään selkeitä käsiapuja, kun Hugo on sen verran iso, etten yletä pitämään vaihdon aikana kättä sen kuonon kohdalla. Tässä kosketuskepistä voisi olla apua, mutten kyllä millään taida jaksaa opettaa kosketuskeppiä vain tätä varten... Eli yritetään saada homma toimimaan ilman ja jos ei ala toimia, niin sitten pitää miettiä uudestaan. Nyt on myös koepaikka varattu marraskuun puoliväliin eli ei auta muu kuin rohkeasti korkata AVO!

Jippi kävi viime lauantaina 17.10. Janita Leinosen agilitykoulutuksessa ja alla lyhyt videokooste niistä treeneistä (vaikkakin suurimmat ahaa-elämykset tapahtuivat ilman koiraa kuivatreenatessa, eikä näitä siis näy videolla). Sain suuria oivalluksia valsseihin (etenkin katseen suuntaan ja ajoitukseen liittyen) ja sokkareihin liittyen, ja vaikkei ne tietystikään suoraan siirry käytäntöön (vanhat tavat on niin selkärangassa), niin yritän nyt muistaa keskittyä treeneissä niihin asioihin. Valsseista merkittävin oppi oli se, että katseen pitäisi suuntautua valssin aikana koiraan, kun nyt minä tuijotan kiinteästi koiran ponnistuspaikkaan. Koiraan katsoessa näen selkeästi, että milloin koira on lukinnut esteen ja pystyn ajoittamaan valssin oikein sen sijaan, että tuijotan ponnistuspaikkaa ja alan tehdä valssia sen vuoksi vasta, kun koira ilmestyy ponnistuspaikan lähettyville. Tämä pelkkä katseen siirto ihan oikeasti auttoi siinä, että valssit sai tehtyä aikaisemmin, kun oli koko ajan tieto siitä, että milloin koira on lukinnut esteen.

Yksi mielenkiintoinen oppi oli se, että koira valitsee radalla yleensä aina ohjaajan puoleisen laukan. Tämä johtaa kokemattomalla koiralla siihen, että esim. kepeille takaaleikatessa koira saattaa lähestyä keppejä ns. väärässä laukassa siihen nähden, millä laukalla kepeille pitäisi mennä sisään. Tämä on todennäköisesti syy siihen, että Jippi avokulmia takaaleikatessa helposti lähtee kääntymään ekasta keppivälistä vasemmalle eli se ei pysty kääntymään oikealle, kun sillä on vasen laukka. Kokemuksen myötä koirat oppii lennosta vaihtamaan laukkaa esteitä lähestyessä, mutta nuori koira ei sitä välttämättä vielä tee. Enpäs ollut tätäkään ikinä ajatellut, vaikka kuulostaa todella loogiselta varsinkin, jos miettii laukkojen vaikutusta esteratsastuksessa!

Kävin molempien koirien kanssa sunnuntaina 18.10. vapaatreenaamassa suoraviivaista rataa, jossa oli A ja puomi mukana. A:lla käytin nyt alastulolla boksia molemmille ja Hugolla tuli boksilla hienoja osumia! Puomin alastulolla empii vikan askeleen kanssa eli palkkauksella yritettiin nopeuttaa, mutta tarvitsisi kyllä paljon treeniä, jotta tulisi oikeasti varmaksi. Jippi teki myös nyt A:ta ja puomia tämän suoraviivaisen radan osana ja A toimi kivasti. Ensimmäinen A-suoritus oli varovainen eli alastulolle tuli kolme askelta, mutta tämän jälkeen homma alkoi rullata ja loput toistot olikin hyviä osumia. Puomilla keskityttiin alastulolle pysähtymiseen ja malttiin sekä siihen, ettei Jippi vapaudu alastulolta minun liikkeestä, kuten se Janitan treeneissä teki useamman kerran. Kävin siis noin joka toisella toistolla palkkaamassa alastulolle ennen vapautusta lentävälle lelupalkalle. Nyt tuli ensimmäisellä toistolla läpijuoksu, mutta huomautin siitä ja uusittiin este onnistuneesti, jonka jälkeen ei enää läpijuoksuja ilmaantunut. Alastuloille täytyy nyt treenata paljon liike- ja sanahäiriöitä niin, että pysyminen alastulolle tulisi varmemmaksi.

Ja niin käynnistyi uusi projekti!

Viime viikon keskiviikkona (23.9.) päästiin Jipin kanssa pitkästä aikaa rauniotreeneihin. Pari aiempaa kertaa on menneet aavistuksen ristiriitaisissa fiiliksissä, sillä vaikka Jippi on etsinyt maalimiehiä keskittyneesti ja pitkäjänteisesti, on se selvästi ollut vähän arasteleva alustan kanssa. Se ei varsinaisesti pelkää raunioilla mitään materiaalia eli kulkee kyllä niin betonille, pellillä kuin muovilevyilläkin, mutta raunioille on tässä kesän aikana tuotu hurja määrä uutta materiaalia ja tästä syystä pohjana on moninpaikoin tiili-/kivikasoja, jotka helposti vyöryy jalan alla ja minusta tuntuu, että tämä pohjan "pettäminen" on Jipin mielestä tuntunut oudolta. Tällä kertaa kuitenkin olin positiivisesti yllättynyt, sillä Jippi kiipeili kasoissa ja alustoilla rohkean oloisesti, eteni kaikille maalimiehille alustaa empimättä ja etsi todella keskittyneesti huolimatta siitä, että ihan etsintäalueen vieressä mylläsi kaivinkone. Teemana Jipin treenissä oli juurikin tunkeutuminen eli kolme maalimiestä laitettiin paikkoihin, joissa Jippi joutui mennä hieman syvemmälle piiloihin päästäkseen maalimiehille, mutta hyvin eteni tällä kertaa :)

Rauniotreenien päätteeksi palokunta tuli treenaamaan sammutusta ja päästiin totuttelemaan liekkeihin ja savuun. Jippiä ei tuntunut nämä häiritsevän!

Perjantaina (25.9.) käytiin Jipin kanssa agikentällä treenaamassa Markuksen siskon kanssa ja tällöin ratatreenin sijaan aloitettiinkin Jipin kanssa uusi projekti nimittäin juoksu-A! Kehikkoa oltiin tehty maassa, mutta koska Jippi hyvin nopeasti tajusi, että siihen boksiin on tarkoitus tähdätä laukka, niin uskalsin edetä hyvinkin nopeasti tähän vaiheeseen, että boksi siirretään A:n alastulolle. Jippi teki torstaina agitreeneissä vahingossa A:n (hukkasin koiran sokkarin aikana :D) ja nähtyäni, kuinka rennosti ja jännittämättä se laukkasi A:n läpi askelten osuessa vieläpä aika onnistuneesti ylös- ja alastuloille päätin, etten juoksu-A -treeneissä tee lainkaan madalletulla A:lla, vaan siirrän boksin normaalille A:lle. Tämä ihan siitä syystä, että oletukseni on, että jos laukat sujuvasti ilman erillistä kokoamista/pidentämistä osuvat hyvin ylös- ja alasmenoille, A:n loiventaminen voisi turhaan johtaa siihen, että laukka-askel venyisi ja näin ollen voisi olla, että sitten kun taas siirretään A jyrkemmäksi, Jippi joutuisikin opetella ihan uudestaan sen oikeanlaisen laukan siihen jyrkkyysasteeseen.

Niinpä perjantaina alkuun juoksutin Jippiä pari kertaa ihan vain namin avulla A:n läpi, jotta sain sille sen mielikuvan, ettei kyseessä ole minkään sortin hyppyeste, vaan siellä on tarkoitus laukata kontakteja pitkin. Tämän jälkeen laitoin boksin alastulolle ja aloin juoksuttaa Jippiä A:n läpi. Osumat palkkasin palkkasanalla ja lentävällä pallolla, kun taas yliloikat (joita tuli pari) jätin palkkaamatta. Ei tehty kuin ihan vain muutama toisto, sillä tarkoitus oli nyt vasta lähinnä testailla lähteekö homma toimimaan näin. Treenin perusteella päätin jatkaa boksitreenejä täyskorkealla A:lla.

Lauantaina (26.9.) oli Hugon vuoro käydä treenaamassa agia. Mentiin Sonjan ja Ofelian kanssa (tai oikeastaan minä treenasin molemmat koirat, kun Sonja ei polvivamman vuoksi itse pystynyt) hallille treenaamaan rataa, jossa oli putkirallattelua, serpentiiniä ja kolmen takaakierron pätkä. Hugo teki kivalla innolla ja saatiin tehtyä oikein sujuviakin pätkiä. Kyllähän sen kanssa edelleen takaakierrot on vähän "väkisin väännettyjä", mutta kieltoja ei enää tule, eikä myöskään rimanpudotuksia eli ehkä pientä edistystä havaittavissa? Meillä oli hirmu kivat treenit ja oli kyllä kivaa huomata, että kyllähän se ratatreeni sujuukin, vaikka välillä yksittäisiä tekniikoita hinkatessa tulee sellainen olo, ettei mistään meinaa tulla mitään. Minusta tuntuu, että vaikka toki tekniikkatreenitkin on tärkeitä, niin Hugon kanssa tärkeää on myös tehdä ratatreenejä, joissa se pääsee etenemään ja saa itsevarmuutta sen sijaan, että tehtäisiin pelkkiä yksittäisiä "pyörityksiä". Nyt on treeneissä juoksu-A:kin toiminut aika kivasti eli ehkäpä sitä uskaltautuisi kisaamaankin taas jossain vaiheessa! Kovasti odotan myös talvitreenien alkamista ja uskon, että kun päästään siellä taas ratatreenien makuun, niin hiljalleen voisi tosiaan taas kisoihin suunnata.

Eilen Hugon kanssa oltiin kesäkauden vikoissa rally-tokotreeneissä ja vikan kerran kunniaksi ohjelmassa oli AVO- ja VOI-luokan kylttejä sisältävä rata. Radalla hankalaksi osoittautui yllätysyllätys liikkeet, jotka sisälsivät vasemmalle kääntymistä. 270 käännös vasempaan oli kankea, mutta myös esim houkutuksessa tehty kahdeksikko oli haastava, kun Hugo aavistuksen edisti vasemmalle käännöksissä, jolloin kääntyminen oli entistäkin hankalampaa. Pari liikettä uusittiin - mm. "liikkeestä istu - kierrä koira" siitä syystä, etten tajunnut, että minä saan pysähtyä ennen kiertämistä. Eli vielä on noiden ylemmän luokan (muut kuin ALO) liikkeiden kanssa vähän säännöissä kertaamista itselläni :D Kaikkinensa oli kuitenkin sujuvaa tekemistä ja kouluttaja sanoikin, että ollaan menty eteenpäin. Kaikkein kivointa on, että Hugon vire on nykyään taas sopiva eli saikun jälkeen esiintynyt "häseltäminen" on jäänyt pois ja tuntuu, että tehdään samaa rataa. Kunhan saisi vasemmalle käännökset hinkattua kuntoon, niin voisi hyvin suunnata AVO-kentille! Pitäisi vain keksiä, että mitä niille käännöksille tekisi, koska ollaan kyllä treenattu takapäänkäyttöä pyörimällä paikoillaan ja namiavulla toimii hyvin, mutta ilman apuja ei sitten enää toimikaan...

Kesän agitreenit eivät enää pyöri, joten rally-tokon jälkeen kävin vaihtamassa koiran ja suuntasin Jipin kanssa vapaatreenaamaan juoksu-A:ta kentälle. Ensimmäinen suoritus oli epävarma, mikä näkyi kolmena askeleena alastulolla. Minä tyhmä menin sitten palkkaamaan tämän, minkä jälkeen sitten seuraavalla toistolla tulikin sitten yliloikka, jota en tokikaan enää palkannut. Parin palkkaamattoman yliloikan jälkeen homma alkoi kuitenkin toimia eli ihan kuin Jippi olisi alkanut saada sopivasta laukkarytmistä kiinni. Yliloikkia ei siis enää lopputreenin aikana tullut, vaan loput toistot olivatkin hyviä osumia.

Tehtiin myös keinua niin, että keinu oli madallettu kaikista alimpaan asentoon. Tavoitteenani on saada Jippi suorittamaan keinu niin, että se juoksee päätyyn odottaen siellä keinun laskeutumista ja sitten vasta vapautuskäskyllä lähtee liikkeelle. Nyt ollaan kuitenkin vasta siinä vaiheessa, että juoksutan Jipin noin vain keinulle, se juoksee täysillä päätyyn ja loikkaa tehden iloisen lentokeinun. Niinpä nyt siis treenataan päätyyn pysähtymistä niin, että palkkaan sitä aina sinne päätyyn. Keinun laskettua sitten vapautan käskyllä lentävälle pallolle. Tätä jatketaan nyt niin kauan, että se pysähtyminen päätyyn iskostuu Jipin mieleen.

Jipin kanssa ollaan myös tokoiltu (valkkuryhmähän treenaa kahdesti viikossa), joten kirjoitan tässä nyt kootusti jotain ajatuksia näistä treeneistä. Seuraamisen kanssa saa olla nyt tosi tarkkana, etten hyväksy yhtään huonoa kontaktia, sillä on tullut huomattua, että tämä homma edistyy vain olemalla tosi mustavalkoinen kriteerien suhteen. Huomautus tulee siis heti huonosti kontaktista, mutta vielä olen ollut kahden vaiheilla, että annanko sen korjata huomautuksen jälkeen vai lopetanko suorituksen siihen ja otetaan ihan uusiksi... Vähän on sellainen fiilis, että antaisin korjata, mutta korjauksesta ei tule superpalkkaa, vaan pelkkä kehu ja sitten seuraavasta onnistumisesta vasta tulee kunnon palkka.

Kaukoja (i-m-i-m) tehtiin viime treeneissä pidentäen etäisyyden noin 7 metriin. Hienosti pysyi paikoillaan vaihdoissa eli tässä on kyllä tullut huimaa edistystä, kun ottaa huomiota, että vielä reilu kuukausi sitten Jippi ei tehnyt paikoillaan kaukoja edes metrin etäisyydeltä! Nyt siis sitä takajalkojen hypähdystä ei enää ilmene, mutta toki täytyy olla yhtä tosi tarkkana, ettei myöskään onnistuta palaamaan siihen ongelmaan. Pitkällä etäisyydellä vaihdot olivat ripeitä ja siistejä, mutta huomasin, että heti jos oli ylimääräistä häiriötä (joku teki vieressä jotain ja Jippi vilkaisi siihen suuntaan) ei käsky mennytkään heti ensimmäisellä kerralla perillä, vaan ekalla käskyllä Jippi vain käänsi katseensa minuun ja vasta toisella nousi istumaan. Täytyy siis alkaa tehdä kaukoja enemmän häiriössä ja vaatia keskittyminen/kontakti.

Tehtiin ruutuun lähettämistä kosketualustalla pitkältä etäisyydeltä ja näissä ei aina ekalla kerralla irronnut ruutuun, ellei ollut nähnyt minun vievän alustaa juuri ennen suoritusta. Täytyy siis vahvistaa tätä vielä aavistuksen lyhyemmillä matkoilla ja ottaa aina yksittäisiä pitkiä etäisyyksiä, jolloin käyn viemässä alustan ruutuun Jipin nähden. Lyhyemmillä matkoilla homma sen sijaan toimi hyvin eli Jippi juoksi innokkaasti ruutuun, pysähtyi alustalle seisomaan ja vasta naksautuksesta vapautui. Ei siis pitäisi olla isokaan homma yhdistää se seisomaan käskytys ruutuun lähettämiseen sittenkään, kun alusta on saatu häivytettyä.

Paikkamakuu toimi etupalkalla kivasti eli oli oikein rauhallinen koko pariminuuttisen. Etupalkalla jatketaan nyt tämän vahvistamista, jotta saadaan Jipille levollinen fiilis näihin paikkiksiin :)

Nyt on ostettu Jipillekin oma Back on Track -loimi eli tämän kunniaksi puin molemmat verkkareihin kuvaa varten :D