Ja niin käynnistyi uusi projekti!

Viime viikon keskiviikkona (23.9.) päästiin Jipin kanssa pitkästä aikaa rauniotreeneihin. Pari aiempaa kertaa on menneet aavistuksen ristiriitaisissa fiiliksissä, sillä vaikka Jippi on etsinyt maalimiehiä keskittyneesti ja pitkäjänteisesti, on se selvästi ollut vähän arasteleva alustan kanssa. Se ei varsinaisesti pelkää raunioilla mitään materiaalia eli kulkee kyllä niin betonille, pellillä kuin muovilevyilläkin, mutta raunioille on tässä kesän aikana tuotu hurja määrä uutta materiaalia ja tästä syystä pohjana on moninpaikoin tiili-/kivikasoja, jotka helposti vyöryy jalan alla ja minusta tuntuu, että tämä pohjan "pettäminen" on Jipin mielestä tuntunut oudolta. Tällä kertaa kuitenkin olin positiivisesti yllättynyt, sillä Jippi kiipeili kasoissa ja alustoilla rohkean oloisesti, eteni kaikille maalimiehille alustaa empimättä ja etsi todella keskittyneesti huolimatta siitä, että ihan etsintäalueen vieressä mylläsi kaivinkone. Teemana Jipin treenissä oli juurikin tunkeutuminen eli kolme maalimiestä laitettiin paikkoihin, joissa Jippi joutui mennä hieman syvemmälle piiloihin päästäkseen maalimiehille, mutta hyvin eteni tällä kertaa :)

Rauniotreenien päätteeksi palokunta tuli treenaamaan sammutusta ja päästiin totuttelemaan liekkeihin ja savuun. Jippiä ei tuntunut nämä häiritsevän!

Perjantaina (25.9.) käytiin Jipin kanssa agikentällä treenaamassa Markuksen siskon kanssa ja tällöin ratatreenin sijaan aloitettiinkin Jipin kanssa uusi projekti nimittäin juoksu-A! Kehikkoa oltiin tehty maassa, mutta koska Jippi hyvin nopeasti tajusi, että siihen boksiin on tarkoitus tähdätä laukka, niin uskalsin edetä hyvinkin nopeasti tähän vaiheeseen, että boksi siirretään A:n alastulolle. Jippi teki torstaina agitreeneissä vahingossa A:n (hukkasin koiran sokkarin aikana :D) ja nähtyäni, kuinka rennosti ja jännittämättä se laukkasi A:n läpi askelten osuessa vieläpä aika onnistuneesti ylös- ja alastuloille päätin, etten juoksu-A -treeneissä tee lainkaan madalletulla A:lla, vaan siirrän boksin normaalille A:lle. Tämä ihan siitä syystä, että oletukseni on, että jos laukat sujuvasti ilman erillistä kokoamista/pidentämistä osuvat hyvin ylös- ja alasmenoille, A:n loiventaminen voisi turhaan johtaa siihen, että laukka-askel venyisi ja näin ollen voisi olla, että sitten kun taas siirretään A jyrkemmäksi, Jippi joutuisikin opetella ihan uudestaan sen oikeanlaisen laukan siihen jyrkkyysasteeseen.

Niinpä perjantaina alkuun juoksutin Jippiä pari kertaa ihan vain namin avulla A:n läpi, jotta sain sille sen mielikuvan, ettei kyseessä ole minkään sortin hyppyeste, vaan siellä on tarkoitus laukata kontakteja pitkin. Tämän jälkeen laitoin boksin alastulolle ja aloin juoksuttaa Jippiä A:n läpi. Osumat palkkasin palkkasanalla ja lentävällä pallolla, kun taas yliloikat (joita tuli pari) jätin palkkaamatta. Ei tehty kuin ihan vain muutama toisto, sillä tarkoitus oli nyt vasta lähinnä testailla lähteekö homma toimimaan näin. Treenin perusteella päätin jatkaa boksitreenejä täyskorkealla A:lla.

Lauantaina (26.9.) oli Hugon vuoro käydä treenaamassa agia. Mentiin Sonjan ja Ofelian kanssa (tai oikeastaan minä treenasin molemmat koirat, kun Sonja ei polvivamman vuoksi itse pystynyt) hallille treenaamaan rataa, jossa oli putkirallattelua, serpentiiniä ja kolmen takaakierron pätkä. Hugo teki kivalla innolla ja saatiin tehtyä oikein sujuviakin pätkiä. Kyllähän sen kanssa edelleen takaakierrot on vähän "väkisin väännettyjä", mutta kieltoja ei enää tule, eikä myöskään rimanpudotuksia eli ehkä pientä edistystä havaittavissa? Meillä oli hirmu kivat treenit ja oli kyllä kivaa huomata, että kyllähän se ratatreeni sujuukin, vaikka välillä yksittäisiä tekniikoita hinkatessa tulee sellainen olo, ettei mistään meinaa tulla mitään. Minusta tuntuu, että vaikka toki tekniikkatreenitkin on tärkeitä, niin Hugon kanssa tärkeää on myös tehdä ratatreenejä, joissa se pääsee etenemään ja saa itsevarmuutta sen sijaan, että tehtäisiin pelkkiä yksittäisiä "pyörityksiä". Nyt on treeneissä juoksu-A:kin toiminut aika kivasti eli ehkäpä sitä uskaltautuisi kisaamaankin taas jossain vaiheessa! Kovasti odotan myös talvitreenien alkamista ja uskon, että kun päästään siellä taas ratatreenien makuun, niin hiljalleen voisi tosiaan taas kisoihin suunnata.

Eilen Hugon kanssa oltiin kesäkauden vikoissa rally-tokotreeneissä ja vikan kerran kunniaksi ohjelmassa oli AVO- ja VOI-luokan kylttejä sisältävä rata. Radalla hankalaksi osoittautui yllätysyllätys liikkeet, jotka sisälsivät vasemmalle kääntymistä. 270 käännös vasempaan oli kankea, mutta myös esim houkutuksessa tehty kahdeksikko oli haastava, kun Hugo aavistuksen edisti vasemmalle käännöksissä, jolloin kääntyminen oli entistäkin hankalampaa. Pari liikettä uusittiin - mm. "liikkeestä istu - kierrä koira" siitä syystä, etten tajunnut, että minä saan pysähtyä ennen kiertämistä. Eli vielä on noiden ylemmän luokan (muut kuin ALO) liikkeiden kanssa vähän säännöissä kertaamista itselläni :D Kaikkinensa oli kuitenkin sujuvaa tekemistä ja kouluttaja sanoikin, että ollaan menty eteenpäin. Kaikkein kivointa on, että Hugon vire on nykyään taas sopiva eli saikun jälkeen esiintynyt "häseltäminen" on jäänyt pois ja tuntuu, että tehdään samaa rataa. Kunhan saisi vasemmalle käännökset hinkattua kuntoon, niin voisi hyvin suunnata AVO-kentille! Pitäisi vain keksiä, että mitä niille käännöksille tekisi, koska ollaan kyllä treenattu takapäänkäyttöä pyörimällä paikoillaan ja namiavulla toimii hyvin, mutta ilman apuja ei sitten enää toimikaan...

Kesän agitreenit eivät enää pyöri, joten rally-tokon jälkeen kävin vaihtamassa koiran ja suuntasin Jipin kanssa vapaatreenaamaan juoksu-A:ta kentälle. Ensimmäinen suoritus oli epävarma, mikä näkyi kolmena askeleena alastulolla. Minä tyhmä menin sitten palkkaamaan tämän, minkä jälkeen sitten seuraavalla toistolla tulikin sitten yliloikka, jota en tokikaan enää palkannut. Parin palkkaamattoman yliloikan jälkeen homma alkoi kuitenkin toimia eli ihan kuin Jippi olisi alkanut saada sopivasta laukkarytmistä kiinni. Yliloikkia ei siis enää lopputreenin aikana tullut, vaan loput toistot olivatkin hyviä osumia.

Tehtiin myös keinua niin, että keinu oli madallettu kaikista alimpaan asentoon. Tavoitteenani on saada Jippi suorittamaan keinu niin, että se juoksee päätyyn odottaen siellä keinun laskeutumista ja sitten vasta vapautuskäskyllä lähtee liikkeelle. Nyt ollaan kuitenkin vasta siinä vaiheessa, että juoksutan Jipin noin vain keinulle, se juoksee täysillä päätyyn ja loikkaa tehden iloisen lentokeinun. Niinpä nyt siis treenataan päätyyn pysähtymistä niin, että palkkaan sitä aina sinne päätyyn. Keinun laskettua sitten vapautan käskyllä lentävälle pallolle. Tätä jatketaan nyt niin kauan, että se pysähtyminen päätyyn iskostuu Jipin mieleen.

Jipin kanssa ollaan myös tokoiltu (valkkuryhmähän treenaa kahdesti viikossa), joten kirjoitan tässä nyt kootusti jotain ajatuksia näistä treeneistä. Seuraamisen kanssa saa olla nyt tosi tarkkana, etten hyväksy yhtään huonoa kontaktia, sillä on tullut huomattua, että tämä homma edistyy vain olemalla tosi mustavalkoinen kriteerien suhteen. Huomautus tulee siis heti huonosti kontaktista, mutta vielä olen ollut kahden vaiheilla, että annanko sen korjata huomautuksen jälkeen vai lopetanko suorituksen siihen ja otetaan ihan uusiksi... Vähän on sellainen fiilis, että antaisin korjata, mutta korjauksesta ei tule superpalkkaa, vaan pelkkä kehu ja sitten seuraavasta onnistumisesta vasta tulee kunnon palkka.

Kaukoja (i-m-i-m) tehtiin viime treeneissä pidentäen etäisyyden noin 7 metriin. Hienosti pysyi paikoillaan vaihdoissa eli tässä on kyllä tullut huimaa edistystä, kun ottaa huomiota, että vielä reilu kuukausi sitten Jippi ei tehnyt paikoillaan kaukoja edes metrin etäisyydeltä! Nyt siis sitä takajalkojen hypähdystä ei enää ilmene, mutta toki täytyy olla yhtä tosi tarkkana, ettei myöskään onnistuta palaamaan siihen ongelmaan. Pitkällä etäisyydellä vaihdot olivat ripeitä ja siistejä, mutta huomasin, että heti jos oli ylimääräistä häiriötä (joku teki vieressä jotain ja Jippi vilkaisi siihen suuntaan) ei käsky mennytkään heti ensimmäisellä kerralla perillä, vaan ekalla käskyllä Jippi vain käänsi katseensa minuun ja vasta toisella nousi istumaan. Täytyy siis alkaa tehdä kaukoja enemmän häiriössä ja vaatia keskittyminen/kontakti.

Tehtiin ruutuun lähettämistä kosketualustalla pitkältä etäisyydeltä ja näissä ei aina ekalla kerralla irronnut ruutuun, ellei ollut nähnyt minun vievän alustaa juuri ennen suoritusta. Täytyy siis vahvistaa tätä vielä aavistuksen lyhyemmillä matkoilla ja ottaa aina yksittäisiä pitkiä etäisyyksiä, jolloin käyn viemässä alustan ruutuun Jipin nähden. Lyhyemmillä matkoilla homma sen sijaan toimi hyvin eli Jippi juoksi innokkaasti ruutuun, pysähtyi alustalle seisomaan ja vasta naksautuksesta vapautui. Ei siis pitäisi olla isokaan homma yhdistää se seisomaan käskytys ruutuun lähettämiseen sittenkään, kun alusta on saatu häivytettyä.

Paikkamakuu toimi etupalkalla kivasti eli oli oikein rauhallinen koko pariminuuttisen. Etupalkalla jatketaan nyt tämän vahvistamista, jotta saadaan Jipille levollinen fiilis näihin paikkiksiin :)

Nyt on ostettu Jipillekin oma Back on Track -loimi eli tämän kunniaksi puin molemmat verkkareihin kuvaa varten :D