Päivityslaiskuutta...eli tässä viiveellä koostetusti menneet parit viikot (Jipin päiviksestä siirretty teksti)

Kovasti olen miettinyt tätä treenipäivisblogin kohtaloa. Otin alusta alkaen tavaksi kirjata tänne erillisinä päivityksinä jokaiset treenit. Eikä sitten aikaakaan, kun se alkoi tuntua hiukan kuormittavalta eli tuli kirjoiteltua päivityksiä usein puolen yön aikaan, koska oli sellainen fiilis, että pakko oli saada teksti kirjoitettua ennen seuraavia treenejä, muttei aikaa oikein löytynyt päivityksille yhtä tiheään kuin treenejä sateli. Niinpä jo ajattelin, että jättäisin tämän blogin kokonaan ja vaihtaisin kirjoittelemaan peruskuulumisia taas tuonne Jellona & Vispilähäntä -blogin puolelle. Mutta nyt törmäsin toisaalla blogissa sellaiseen, että tyyliin jokaiselle viikolle oli oma päivityksensä ja sinne päivitykseen koosti sitten kaikkea viikon aikana olevaa. Ja tästä nyt innostuinkin kovasti!

Eli teen tänne jokaiselle viikolle oman postauksen (siis sitä mukaa kuin ne viikot vierii) ja päivitän sinne aina sitten joko koko viikon jutut kerrallaan tai sitten pitkin viikkoa täydennellen, jos aika riittää. Eli ei tarvi stressata siitä, että ehtiikö varmasti ajoissa ennen seuraavia treenejä päivittää edellisten asiat, vaan voi kirjoitella just siihen tahtiin kuin itselle parhaiten sopii :) Nyt koostan tämän vuoden vikojen parien viikkojen treenikuulumiset vielä tähän yhteen postaukseen ennen kuin ensi vuoden alusta aloitan tuon uuden päivitystavan.

Oltiin lauantaina 16.12.2017 JAU-areenalla kisailemassa espanjalaisen tuomarin Javier de Escaleran radoilla. Oli kivat kisat ja meillä oli Jipin kanssa oikeasti hurjan hauskaa, vaikkei taaskaan nollia tippunut. Jotenkin oli kiva huomata, että kisojen päätteeksi mulla oli sellainen olo, että oli ihan ok taas kerryttää HYL-tiliä (karttui sieltä joku vitostuloskin tosin). Kyllähän sitä taas aina kovin toiveikkaina niihin kisoihin lähtee ajatellen, että josko nyt vihdoin niitä nollia tulisi. Mutta kun ei tule niin ei tule. Useasti ne nollat on kiinni pienistä jutuista, mutta toisinaan sitten sinne mahtuu useampaakin hässäkkää. Mutta nämä molemmat mun täytyy vain hyväksyä tässä vaiheessa, kun en vain yksinkertaisesti osaa vielä(kään) tuota koiraa aina tulkita ja ohjata :) Jippi on mitä loistavin agikoira, mutta mulla on vain paljon opettelemista sen kanssa! Tässä eräs kouluttaja mainitsi hiljattain, että Jippi vaikuttaa olevan koira, joka kyllä haluaa hirveästi tehdä juuri niin kuin ohjaa, mutta haluaa tehdä tehtävät mahdollisimman nopeasti, joten se ei kauhean moneksi sadasosasekunniksi jää odottelemaan ohjeita, vaan tekee heti, kun se saa jonkinlaisen vinkin mun ohjauksesta siitä, että mihin pitäisi mennä. Ja monesti voi olla, etten ihan niin täydellinen ole ohjauksineni, että se ihan eka vinkki välttämättä ohjaa just sinne, minne todellisuudessa koiran haluaisin :D

Ekalla kisaradalla olin tyytyväinen etenkin lopun saksalaiseen, jonka tein rohkeasti. Olin päättänyt jo jänistää (kun näissä Jipillä rimat herkässä) ja tehdä päällejuoksulla sen toka vikan hypyn ja ohjata vikan hypyn toiselta puolelta, mutta kun sitten radalle mahtui yhtä sun toista pientä vikaa jo ennen tätä, niin rohkenin kokeilemaan saksalaista ja hyvin sujui! Tältä radalta kotiläksyksi tuli kepit. Jipillä on nyt ollut aika paljon aloitusvirheitä kisoissa kepeillä. Ei siis nyt varsinaisesti paljoa, mutta kuitenkin parit mokat mahtuu viimeisiin viikkoihin, mikä Jipin tapauksessa on epätyypillisen paljon. Ja nämä koskee nyt aina sellaisia lähestymisiä, joissa tullaan joko loivasti avokulmaan loivasta umpikulmaan eli Jippi herkästi hakee vasta tokaan väliin näissä, kuten tässä radallakin:
https://youtu.be/LD3i3FaE_s8

Toka hyppäri oli aika sujuvaa menoa. Oli parit vaikeat kohdat ja olinkin hurjan tyytyväinen siihen, että ehdin ohjauksiin kaikkialla suunnitelmien mukaan, vaikka aikamoista luukutustakin tuonne mahtui mukaan! Keppien jälkeinen elämä oli sellainen, että mietin, että pakko vain juosta mahdollisimman kovaa, jotta ehtisi riittävän pitkälle ennen kuin koira ampuu putkesta. Itselle tuli sen verran kiire, että seuraavan takaakierron ohjaus oli surkea (videolta tajusin, että multa puuttui kokonaan ohjaus koiran puoleisella jalalla eli ei ihme, ettei ollut koiralle selkeä), mutta tämä tuomari ei oikeasti juuri lainkaan tuominnut kieltoja, joten tuosta ei meillekään virhettä tullut :) Okserin jälkeen olin päättänyt ehtiä kahteen peräkkäiseen persjättöön, joten pakko oli luottaa koiraan ja lähetin sen okserille lähtien itse jo rohkeasti pinkomaan persjättöön. Jipille okserit ovat välillä tuottaneet ongelmia ja varsinkin, kun on tuollainen erivärinen takarima, joten olin nyt tosi tyytyväinen siihen, että rima pysyi :) Ja ehdin molempiin persjättöihin ongelmitta - JEE!! Persjättöjen jälkeiseltä putkelta seuraavalle hypylle ohjasin ihan vain vedolla, sillä Jipille tuollainen rintaman avaaminen ja käden laskeminen toimii aika kivasti noissa kertomaan sitä, että haluan sen hyppäävän hypyn ohjaajan puolelta. Valitettavasti tokavikalta hypyltä tuli rima alas, mutta muuten olin hurjan tyytyväinen rataan!

https://youtu.be/w2ExEs-R2k4

Kolmannen radan osalta video puhukoon puolestaan :D Seurakaverit hämmästelivät radan jälkeen sitä, kuinka viilipyttymäisen tyynesti reagoin varastukseen ja kävelin täysin hermostumatta ulos radalta. Ja noi lähdöt oikeasti on sellaiset, että olen onneksi saanut itselle niihin nyt muodostettua selkeät kriteerit, joita on helppo seurata. Joten tuossa tilanteessa oli päivän selvää, etten voi toimia muulla tavoin kuin ottamalla koiran hihnaan ja kävelemällä ulos. Eipä siinä siis sen kummempaa!

https://youtu.be/QbiM4WcB4bA

Seuraavalla radalla suurin onnistuminen olikin sitten se lähtö! Sain testattua heti karkaamisen perään, että miten lähtö toimii, kun menin lähdössä jo aika pitkälle eli koeteltiin todella koiran pysymistä. Ja hyvin pysyi, joten kyllä tuo karkailuun puuttuminen siis on meille se oikea tapa :) Radan lopussa oli kuvio, johon ei millään rataantutustumisessa löytynyt hyvää ratkaisua. Päätin tehdä päällejuoksun kolmanneksi vikalle hypylle ja tokavikalle tosi tiukan takaakiertoniiston. Moni kuitenkin onnistui tekemään kohdan edes about sujuvasti niin, että väänsivätkin ennen tokavikaa hyppyä valssin ja lähettivät koiran takaakiertoon hypyn vasemmalta puolelta (videolta katsottuna). Niinpä lennosta muutin suunnitelmat näin tutustumatta tähän versioon lainkaan. Eikä kannattanut, kuten videolta näkyy :D Valssi pyöri ympäri väärällä hypyllä, eikä siinä sitten ollut enää paljoa tehtävissä :P

https://youtu.be/aOgL59RpxAs

Treenien ollessa joulutauolla, ollaan nyt käyty treenailemassa kotiläksyjä. Tehtiin ensinnäkin häiriöesteistä luopumista eli putkiralleja, joissa pitää ihan aikuisten oikeasti odottaa ohjaajalta vinkkin siihen, että mihin putkeen saa mennä, eikä suuna päänä juosta putkesta putkeen. Tämä alkoi toimia tosi kivasti, mutta huomasin sitten seuraavissa treeneissä, että Jippi olikin sitten alkanut vältellä putkiansoja niinkin tehokkaasti, että oikein kurvasi pois edessä olevalta putkelta, kun yritin suullisin käskyin tehdä vierekkäin olevia putkia ja keppejä vuoron perään. Kepeille haki hienosti sanallisella vihjeellä, mutta putkeenpa en enää saanutkaan Jippiä millään :D Eli jonkinlainen kultainen keskitie on nyt meillä hakusessa!

Ollaan tehty Jipin kanssa nyt kotiläksyinä myös takaakiertoja. On tullut videoitua näitä paljon ja takaakierto-päällejuoksuissa tulee kyllä ihan törkeän paljon rimoja alas. Huomasin kuitenkin sen, että tämä aika vahvasti liittyy kyllä siihen, että mikä on minun sijainti esteeseen nähden. Eli kunhan luotan takaakiertoon lähetykseen ja uskallan edetä pois riittävän ajoissa, niin rimat pysyy. Tähän ongelmaan pureuduttiin sitten toissa päivänä Vapun hyppytekniikkayksärilläkin. Tehtiin näitä takaakiertoja ja Vappu heti parin toiston jälkeen totesi, että koska olen noissa myöhässä, Jippi saa ihan liian myöhään informaation siitä, että pitää hypätä ristiin ja laukka pitäisi vaihtaa. Se siis vaihtaa laukkaa tästä syystä usein riman päällä. Kun sitten tehtiin niin, että oikeasti lähetin ajoissa takaakiertoon ja etenin rohkeasti pois alta päällejuoksuun, niin Jippi vaihtoikin laukan jo siivekkeen takana ja hyppy oli rennompi. Eli tämä on nyt itselle ihan tosi iso opettelun paikka!!! Vieläkin Hugo-agista kummittelee se ajatus, että niihin takaakiertoihin pitää saattaa koira, mutta tästä mun on nyt vain päästävä eroon. Tästä syystä olenkin nyt alkanut vahvistaa takaakiertojen suullista käskyä ja treenata noita kauempaa lähetyksiä (kun kyllähän oikeasti Jippi sinne taakse irtoaa, kun vain uskallan irrottaa).

Hyppytekniikasta läksyksi saatiin takaakiertoihin myös sellainen, että laitan lelun laskeutumispuolen siivekkeen juureen. Eli koira palkataan siitä, kun se laskeutuu. Tällä saadaan vähän sitä ohjaajan perään kohdistuvaa kiirettä purettua (Jippihän joskus tönii siivekkeitä, kun kurvailee tiiviisti hätiköidessään ohjaajan perään). Alkuun se lelupalkka laitettiin valmiiksi jo sinne siivekkeen eteen, mutta vähitellen tarkoitus on siedättää siihenkin, että palkka tippuu sinne siivekkeen eteen ohjaajan kädestä päällejuoksun yhteydessä.

Itselle muistiin myös toinen läksy sen kummemmitta selittelemättä (koska tosiaan tämän tarkoitus on olla vain itselle muistissa): 15-5-5-5-12 (keskellä max 20 cm, päädyt normikorkeuksiin). Aloitetaan keskiosasta, lisätään päädyt mukaan yksitellen. Myös niin, että aloitetaan toisesta päädystä ja palkka keskellä sarjaa eri kohdissa.

Yleisesti ottaen hyppäriltä jäi itselle oikein hyvä fiilis. Parilla hyppytekniikkatuurauskerralla ollaan oltu ja päällimmäiseksi ajatukseksi on jäänyt se, että Jipillä on tekniikassa pahasti puutteita sen takia, että sillä on liian kiire. Osittain tuntui olevan etupalkan syytä, mutta anyway kova oli hoppu ja tekemisestä laatu sen takia kaukana. Nyt kuitenkin oli kokonain tunti käytettävänä, joten keskityttiin paljon ihan vain mielentilaan. Tehtiin niin, että syöttelin lähdöissä nameja, kunnes Jippi oli riittävän rauhallisessa mielentilassa, eikä yhtään nykinyt eteenpäin. Tässä tilassa kun sen vapautti tehtävää suorittamaan, niin meno oli hallitun näköistä, eikä Vapun mukaan tekniikassakaan ollut valittamista eli Jipillä tekniikka kytkeytyy hyvin pitkälti viretilaan ja siihen, miten se malttaa hyppäämiseen keskittyä. Nyt siis täytyy treeneissäkin muistaa keskittyä lähtöjen mielentilaan eli täytyypä kokeilla vaikka ihan sitä, että namittelisin sitä lähdöissä juuri sen zen-ilmeen löytämiseksi :) Ja kyllä se toi ohjaajallekin kummasti rauhaa, kun joutui odottaa koiran rauhoittumista. Tulikin itse todettua, että ohjaaja ja koira on molemmat välillä vähän turhan hektisiä....

Yhtenä juttuna yksärillä keskityttiin myös palkkaukseen. Kerroin, etten ole voinut nyt palkata antamalla rallata palkan kanssa, koska Jipillä on se kiva tapa singota putkesta toiseen omatoimisesti vahvistaen putkien arvoa ihan liikaa. Näin ollen palkkaus on nyt tapahtunut vain ja ainoastaan leikittämällä lelusta kiinni pitäen. Treenattiin kahden lelun leikkiä ja vaikka sitä onkin tullut joskus pentuaikoina tehtyä, niin tuli havaittua, että olen tehnyt sitä eri tavalla! Olen sen oman kahden lelun leikin jostain kyllä lukenut ja siinä siis heitellään kahta lelua vuorotellen ohjaajasta poispäin ja koira siis lennosta aina irrottaa noutamastaan lelusta ja juoksee sitten toisen lentävän lelun perään. Nyt kuitenkin haluttiin vahvistaa sitä ajatusta, että ohjaajan luokse kannattaa palata, koska sielläkin tapahtuu kivaa leikkimistä. Eli ensin leikitettiin kädessä olevalla lelulla ja sopivalla hetkellä se lelu passivoitiin ja toinen heitettiin, jolloin koira säntäsi lentävän lelun perään. Tämän jälkeen se kädessä oleva lelu taas aktivoitiin ja houkuteltiin koira palaamaan sieltä lentäneeltä lelulta kiinni kädessa olevaan leluun ja leikkimäänkin sillä. Jipin kanssa tässä oli vähän työtä, koska sen reaktiohan toki oli samantien lähteä rallaamaan sen lentäneen lelun kanssa. Jouduin siis alkuun käyttää kunnolla houkuttelua, jotta sain sen palaamaan leikkimään kädessä olevalla lelulla, mutta vähitellen se helpottui. Sain myös vinkiksi mahdollistaa Jipille lelurallit loppupalkkana, kun se niin selvästi sitä rallausta rakastaa! Nytkin lopuksi heitin sille lelun ja annoin erikseen luvan rallata "mene vaan" -käskyllä. Suureksi yllätyksekseni Jippi ei juossut lelut kanssa yhtään ainutta putkea, vaan juoksi vain ympäri kenttää! Ja lopulta jopa hakeutui minun luokseni, jolloin leikitin sitä isosti ennen kuin annoin taas rallata. Tällöin Jippi tulikin jo pian luokseni leikkimään kanssani eli tätä ihan ehdottomasti alan nyt treenata, jotta saataisiin tota omatoimipalkkausta siirtymään enemmän siihen suuntaan, että Jippi hakeutuisikin mun kanssa leikkimään :)

Ja sitten tokoihin. Tokoiltu ollaan nyt aika pitkälti vain kerta viikkoon. Treenit on sujuneet kivasti ja fiilikset treenatessa on olleet hyvät eli nyt on jo katsottu kisoja ensi vuoden alkuun :) Tätä vahvisti vielä sekin, että tänään Jippi sai RTK2-koularin toistaiseksi vikasta rally-kokeestaan (katsotaan rallyn jatkamista sitten vaikkapa eläkelajina) ja tänään radalla oli jälleen ihan hurjan iloinen kisakaveri :) Saipa se jopa tuomaripalkinnon 96 pisteen suorituksellaan siitä, että teki todella hienoa työtä (tuomarin mukaan täydellistä menoa) ja oli tuomarin mukaan niin kuulolla koko ajan, että toteutti tehtävät heti, kun käskyn sai. Ja tosiaan ekoissa rally-kokeissa nähty pieni ahdistuksen pilkahdus on ollut nyt kyllä viimeisissä muutamissa kokeissa tiessään eli Jippi ei nytkään välittänyt muista koirista, kisapaikasta, mun jännityksestä (tänään nimittäin oikeasti jostain syystä selvästi jännitin!) tai muustakaan ulkopuolisesta seikasta, vaan oli hurjan hyvällä fiiliksellä ja ihan into pinkeänä mukana sekä ennen kehää, sen aikana että sen jälkeen. Kehän ulkopuolelle jätetty lelupalkka toimi muuten taas hienosti eli jätin edeltävän koirakon aikana lelun Jipin nähden reilun matkan päähän kehästä ja sitten kehästä tultiin seurauttamalla lelun viereen ja perusasennosta vapautus lelulle. Tämä siis käyttöön tokossakin!

Tokoissa ollaan hinkattu Nina Mannerin treeneissä läksyksi saatuja perusasentoja. Näistähän todettiin siellä treeneissä, että yksi syy liikkeiden alkujen levottomuuteen ketjutetuissa treeneissä on se, että sitä perusasentoa joutuu siinä lähdössä hinkata ja mä itse sorrun siihen reiden taputteluun ja lisäaskeliin yms, jotta saan Jipin sopivalle kohdalle (sehän ei yleensä ole vino, mutta valuu turhan eteen, kun se on niin aina saanut tehdä...). Nyt siis ollaan hinkattu perusasennon paikkaa aavistuksen taaemmaksi ja se on alkanut tuottaa tulosta! Niin huippua :) Samalla on kuitenkin tullut huomattua, että sama ongelma meillä on kyllä seuruussakin. Jippi ei edistä mitenkään räikeästi, mutta sen verran sillä on liikaa ajatus edessä ja kohti mun kasvoja, että seuruu on aavistuksen vino, kun Jippi hakeutuu niin tiiviiseen katsekontaktiin. Nyt siis on tarkoitus saada siirrettyä katsekontaktia kohti olkapäätä varsinaistn ohjaajan silmien tavoittelun sijaan. Tähän kuitenkin ainoa hyvä keino on tehdä peilin avulla, koska minun täytyy saada oma katse kokonaan pois Jipistä, jottei se saa tukea siihen silmiin tuijotteluun. Nyt olenkin perjantaitreeneissä Racinelilla käyttänyt ahkerasti peiliä hyväksi ja treenannut seuruun paikkaa. Huomasin kylläkin, että kunhan kävelen riittävän reippaasti, niin seuruukaan ei ole pahasti vino, mutta haluaisin kuitenkin vahvistaa Jipille sitä kontaktia enemmän ylöspäin kuin banaanina ohjaajan eteen ja kohti katsetta. Joten aika perusasioiden kanssa painitaan nyt tokossa. Liikkeitä ollaan tehty siinä rinnalla muistutteluina ja hommat kyllä toimii aika kivasti eli selkeitä virheitä ei ole nyt liikkeissä juuri tullut. Se on nyt tätä hiomista lähinnä, mitä kyllä sitten riittääkin vähän siellä sun täällä ;)

Parit tokotreenit (Jipin päiviksestä siirretty teksti)

Ihan alkuun päivitys rally-tokokoerintamalta. Jippi kävi lauantaina 18.11. Forssassa rally-tokokokeessa korkaten AVO-luokan. Hallin odotustila oli pieni ja Jippi oli hieman levottoman oloinen, kun oli paljon hälinää ja vieraita koiria oli ihan vieressä. Tehtiin pientä lämppää ja siinä Jippi keskittyi hurjan hyvin hälinästä huolimatta. Myös radalla Jippi oli oikein kivan tuntuinen.

Rata sisälsi paljon käännöksiä ja asennon muutoksia. Lisäksi myös houkutuksen, jonka osalta tajusin kisapaikalle, ettei olekaan sellaista tullut ikinä Jipin kanssa treenattua :D Onhan se toki häiriötreenejä tehnyt tokossa, muttei ikinä noita varsinaisia houkutuksia. Nyt houkutuksina olivat tuoksukynttilä ja purkki, jossa oli lihapullia. Jippi kuitenkin suoritutui radasta todella hienosti - houkutuksesta viis - ja olin radan jälkein oikein tyytyväinen sen tekemiseen. Kauheasti korjattavaa en itsekään radalta löytänyt eli kontakti säilyi, asennot oli suoria ja tehtävät tuli suoritettua niin kuin pitikin. Tuloksena olikin sitten 100 pistettä ja sillä 1.sija :) Pisteet ja sijoitus toki otettiin mielellämme vastaan (varsinkin, kun sijoituksen myötä saimme valita hienon koiranpedin kotiin vietäväksi!), mutta kyllä taas kaikista isoin juttu oli se, että Jippi teki hyvällä fiiliksellä töitä kehässä ja keskittyi hienosti. Testattiin myös etäpalkkaa eli olin yhtä koiraa ennen meitä jättänyt odottelualueelle lelupalkan maahan niin, että Jippi näki sen jättämisen. Radan jälkeen kytkin Jipin ja seurautin sen ulos kehästä "yhdessä" -käskyllä. Lelun kohdalla vapautin Jipin "jes"-käskyllä ja se selvästi muisti, mihin lelu oli jätetty, sillä se hyökkäsi leluun kiinni salamana. Tämä voisikin olla Jipille varsin toimiva koepalkka.

Tuli tämän koekokemuksen jälkeen sellainen olo, että eiköhän sinne tokokokeeseenkin kohta taas uskaltaisi mennä. Pitää siis heti alkuvuodelle katsella koepaikkaa.

Ja sitten niihin viime viikon tokotreenailuihin.

17.11.2017 Omatoimitoko
Paikka: Racinel-areena

Oltiin VKK:n tokon omatoimiryhmän ekoissa treeneissä. Jippi teki hyvän treenin, mutta tuli havaittua taas, että Racinel on tokoilua ajatellen treenipaikkana meille aika haastava. Viime talvena oli sama juttu, että havaitsin pientä levottomuutta tuolla tokoillessa. Treenit kyllä sujuu ihan hyvin, mutta esim. paikkikset on usein aavistuksen levottomat. Nytkin paikkiksen aikaan naapurikentillä treenattiin agilitya. Jippi oli kyllä ihan suhteellisen rauhassa, mutta valahti lonkalle paikkiksen kesken ja pää hieman kääntyili levottomasti.

Yksilötreeneissä tehtiin kaukoja niin, että laitoin riman takajalkojen eteen. Ollaan nyt parit treenit tehty näin ja tuntuu toimivan! Maahanmenot seisomasta on taas superhienoja ja seiso-istu -vaihtokin on alkanut näyttää paremmalta.

Tehtiin myös seuraamistreeniä. Ensin niin, että minulla oli lelupalkka oikeassa kädessä roikkumassa. Jippi teki tosi kivaa ja aktiivista seuruuta. Seuraavaki laitoin palkan taskuun ja seuruu jotenkin aavistuksen lässähti. Jippi jäi jumiin "kadonneeseen" palkkaan ja valui hieman turhan eteen ja oli levottomampi. Kokeiltiin sitten etäpalkkaa eli niin, että laitoin lelun kentän reunalle ja tein seuruuta niin, että lopuksi vapautin ja palkkasin sosiaalisella palkalla ja lelulle mentiin vasta, kun Jippi vastasi kunnolla sosiaaliseen palkkaan. Tätä palkkaustapaa täytyy nyt enemmän ottaa treeneihin käyttöön ja testata myös kokeessa. 

19.11.2017
Paikka: Sporttikoirahalli
I-HAH:n treenit, kouluttajana Minttu

Ensin ihan normipaikkis. 2 min makuu ohjaaja piilossa. Loppuun luoksetulo. Vein paikkisriviin taas temppujen kera. Jippi oli hyvällä asenteella ja täysin hiljaa! Ihan huippua, sillä toi Sporttis on ollut hallina haastava, kun sielläkin kuuluu naapurikentältä agilityääniä ja vielä kaikuen. Paikkis kaikkiaan tosi jees ja luoksari myös ihan jees. Vauhtia olisi voinut olla lisää, mutta kuitenkin ihan kelposuoritus!

Tehtiin treeneissä häiriötreenejä. Ensin seuraamista niin, että kaikki neljä koirakkoa teki yhtä aikaa ja neliömuodostelmassa. Olipahan muuten oikeasti ihan superhyvä seuruu Jipiltä! Skarppasi ihan hurjasti, kun olikin hässäkkää ympärillä. Kontakti ja paikka pysyivät hienosti.

Tehtiin luoksareita ja ruutua niin, että hallissa oli noin 5 metrin välein koira suorittamassa niin, että kaksi koiraa teki ruutuja ja niiden väleissä oli sitten luoksaria tekevät koirat. Jippi aloitti tekemällä luoksaria. Ekalla kerralla oikein jees suoritus. Tokalla ennakoi törkeästi eli lähti jo liikkurin käskyllä ja sitten naapurin antaessa koiralleen käskyn Jippi oikein kiihdytti luokse. Vielä kolmas toisto ja nyt tein tarkoituksella pienen viiveen käskyn antamiseen ja hienosti kuunteli vasta omaa käskyä tällä kertaa. Stoppikin toimi hyvin matkan varrelle siitä huolimatta, että naapuri kirmasi ohi ruutuun. Tämän jälkeen Jippi vaihto tekemään ruutua. Ekalla toistolla laitoin ruutuun targetin Jipin huomaamatta. Hienosti lähti ruutuun ja bongasin targetin eli saatiin hyvä vahvistus sille, että ruutuun pitää mennä, vaikka vieressä luoksarikoira juoksi päinvastaiseen suuntaan. Tokalla toistolla tehtiin ilman apuvälineitä ja Jippi teki hienon ruudun! Kolmannella laitoin taas targetin, jotta saatiin vielä vahvistus loppuun.

Seuraavaksi vuorossa oli jääviä eli neljä koiraa tekivät jääviä lomittain antaen aina eri käskyt keskilinjalla. Jippi kuunteli käskyt hyvin ja otti jokaisella toistolla oikeat asennot. Hyvä Jipsteri! Seuraaminen olisi saanut olla vähän nätimpää eli keuli näissä hieman (Jippi herkästi aavistukseen keulii jäävien seuraamisissa).

Tehtiin häiriökaukoja ja laitoin taas riman takajalkojen eteen. Vaihdot oli nättejä, mutta tällä kertaa Jippi ennakoi kyllä törkeästi. Ei kuunnellut naapurien käskyjä, mutta teki vaihtoja ihan ilman minkäänlaisia käskyjä :D Lisäksi esimerkiksi "hyvä" Jipin ollessa maassa sai sen sinkoamaan seisomaan, kun oli ilmeisesti riittävän lähellä sanaa "ylös" (onhan niissä molemmissa Y-kirjain!). Nässä täytyy siis muistaa palkkailla myös sitä asennossa pysymistä, eikä vain vaihtoja!

Lopuksi tehtiin vielä yhden koirakon kanssa noutoa häiriössä eli toinen teki luoksaria stopin kera vieressä ja toinen nouti kapulaa. Ei ongelmaa näissäkään. Loppuasennon nätistä pidosta jouduin huomauttamaan Jipille, mutta tämä ei liittynyt häiriöihin... Hyvin korjasi pito-otteen kylläkin, kun muistutti.

Olipas kivat treenit ja oli hienoa nähdä, miten hurjasti Jippi skarppasi, kun rutiineja rikottiin ja olikin haastetta. Oikeasti tosi hienolla asenteella teki hommia ja minun makuun oikein kivan näköistä tekemistä. 

I-HAH:n tokotuuraus (Jipin päiviksestä siirretty teksti)

Paikka: Sporttikoirahalli
Kouluttaja: Sanna

PAIKKIS: Toin Jipin taas paikkiksen parin nenäkosketuksen ja yhden kiepin kera. Jippi oli tosi hyvässä moodissa nyt eli innostunut, muttei ylikierroksilla. Perusasennossa joutui odotella melko kauan, koska siinä vaiheessa keskusteltiin, että mitä paikkista kukin tekee, mutta yhtään ääntelyä tai minkäänlaista levottomuutta ei esiintynyt. Niin huippua!!! Tehtiin makuu. Ei reagoinut naapurin käskyyn, meni ripeästi omalla käskyllä maahan. Paikkis sujui rauhassa, joskin makuuasento ihan aavistuksen vino, koska mentiin piiloon koirien linjan takapuolelle, jolloin koirat vähän kenotti piiloa kohti. Huono piilovalinta siis, mutta muutoin paikkis oikein jees. Lopussa ei reagoinut naapurin sivu-käskyyn ja nousi omalla käskyllä innokkaasti (joskin niin innokkaasti, että takajalat vähän horjahti hypähtäessä paikoiltaan). Jippi sai superkehut paikkiksesta :)

RUUTU: Ekalla toistolla Jippi lähti liikkeelle jo sen verran tahmeasti, että osasin heti sanoa, ettei se tule päätymään riittävän syvälle ruutuun. Ja niinhän se jäikin ihan etunauhalle. Pyysin pois. Kouluttajalle mainitsin, että edelliset treenit päättyivät huonoon ruutusuoritukseen ja nyt en oikein ottanut selvää, johtuiko tuo ekan toiston epäonnistuminen siitä vai esim. siitä, että ruutu oli lähellä seinää ja Jippin kenties ennakoi siksi pysähtymistä? Mutta tosiaan lähti jo matkaan vähän epäröivästi... Tokalla toistolla oli parempi. Oli ruudun keskiosassa ja eteni paremmalla draivilla, vaikkei vieläkään täydellinen. Tämän jälkeen tehtiin parit toistot vielä kosketusalustalla ja näillä taas oikein hyvä. Kovasti nyt tuo ruutusuoritus hakee uomaansa, mutta täytyy vain saada riittävästi onnistumisia paikkaamaan menneitä vähän epäreilusti toteutettuja treenejä, joista Jipin pää meni pyörälle. Täytyisi itse pyrkiä nyt siihen, että jos yksittäisiä epäonnistumisia tulee, niin ei yhtään hermostu niistä, vaan yksinkertaisesti vain tekee uusiksi ja tarvittaessa kosketusalusta-avun kera.

KAUKOT: Kerroin ongelmaksi sen, että takajalat ihan aavistuksen paikoillaan heilahtaa S-M-vaihdossa (tassut eivät siis liiku eteenpäin, vaan paikoillaan "tömäyttää" kevyesti). Sivusta katsoessa tämä ei kuulemma näyttänyt pahalta ja tosiaan tassut pysyivät paikoillaan, joten aika jees kuitenkin. S-I -vaihdossa kerroin ongelmaksi sen, että vaikka Jipillä on ajatus taaksepäin, niin se tekee herkästi ensin istumisen ja sen jälkeen vielä liikauttaa peppua taaksepäin korjatakseen vielä varmasti tassut oikealle paikalle. Tai tältä se itselleni näytti. Nyt kuitenkin sivusta katsottuna tassut eivät liikkuneet eteen eikä taakse, vaikka tosiaan vaihto onkin aina sellainen hieman töksähtävä ja kaksivaiheinen. Mutta loistavaa, jos ei ainakaan mitään valtaisaa siirtymää tapahdu suuntaan tai toiseen. Oli puhetta, että varmuutta vain lisää vaihtoihin, niin eiköhän siinäkin ala löytyä vakiintunut tapa suorittaa tuo ilman, että se on niin ikään kuin varmisteltu. Nyt Jippi joutuu selvästi vielä aika kovasti keskittymään vaihtoon, mutta ainakin ajatus on oikeaan suuntaan! Ei siis tuollekaan nyt lähdetä mitään radikaalia tekemään, vaikka hetken jo pohdin, pitäisikö taas yrittää etsiä uusi tapa kokeilla kaukojen hiomista.

Omatoimitokot (Jipin päiviksestä siirretty teksti)

Omatoimitokot muutaman treenikaverin kera. Paikkiksissa kokeiltiin uutta tekniikkaa eli toin Jipin paikkikseen temppuja tehden. Nyt Jippi kävi kuitenkin ihan kunnon kierroksilla, jotka temppuja tehdessä vain nousi ja lopulta iloisesti huudahteli intoaan. Pienen rahoittumisen kautta uusi yritys vähän maltillisemmin. Ihan ok, mutta pientä mutinaa kuului. Ja samaa mutinaa kuului tällä kertaa muutoinkin treenien lomassa normaalia enemmän. Normaalisti Jippi ei muita liikkeitä treenatessa ääntele, mutta nyt se mutisi heti, kun oli tekemättömänä (esim. istui perusasennossa). Ja yhdistävänä tekijänä näille mutinoille oli se, että aina mutinan aikaan yksi tietty treenikaveri kehui koiraansa tai muuten vain puheli iloisella äänellä. Kyseinen treenikaveri on Jipille ihan megaiso häiriötekijä, koska häntä moikatessaan Jippi saa riehua, hyppiä ja sinkoilla :D Aiemmin oli haastavaa treenata samaan aikaan kuin ko. kaveri treenasi koiransa kanssa, koska Jippi poimi naapurin käskyjä eli jos tekivät vieressä kaukoja, niin Jippi nappasi eri asennot vaikkapa kesken seuraamisen. Nykyään ei tätä enää esiinny eli Jippi kyllä nykyään erottelee minulta tulevat käskyt myös ihanan treenikaverin puheista, mutta selvästi vieläkään ei täysin meinaa pakka pysyä kasassa. Jos Jipin kanssa tehtiin aktiivisesti jotain liikettä, niin silloin ei mutissut tai kiinnittänyt huomiota muiden tekemisiin, mutta heti, kun kävi aika pitkäksi (kuten treenatessamme perusasennossa malttamista), niin pieni mutina oli todella herkässä.

Sikäli kätevää, että pystyn helposti treenata noita ääniä pois, kun riittää, että pyydän ko. treenikaverin treenaamaan meidän kanssa samaan aikaan. Toisaalta taas vähän mietityttää, että onko järkevää tällä hetkellä tehdä sitä mielentilaltaan niin kaamean herkkää paikkista tässä häiriössä. Ääniä ollaan saatu nyt paikkisten aluista pois, joten tuntuu tylsältä, että nyt tuli iso takapakki... Ehkä siis ensin rakennetaan paikkis riittävän vahvaksi muissa tilanteissa ja sitten viimeisenä testinä olkoon tämän kaikista suurimman häiriön kestäminen ;)

Treeneistä jäi pitkästä aikaa taas vähän turhautunut fiilis. Jippi teki muilta osin oikein hienoa työtä, mutta päällimmäisenä jäi vain mieleen se ääntely. Turhauttaa, kun tiedän, että olen ehkä vältellyt tätä ongelmaa aiemmin.... Jippihän tosiaan ei liikkeissä ääntele, mutta sille on aina ollut odottelut yms. vaikeita. Treenikentällä "käy siihen" -käsky kestää hetken, kunnes Jippi tylsistyy ja alkaa etsiä muuta tekemistä (jonka jälkeen käskytän sen uudestaan ja sama kierre jatkuu ja jatkuu). Perusasennoissa palkan odotuksen ollessa kova, Jippi herkästi vähän komentaa eli etenkin, jos laitan käden namitaskuun, niin haukahdus on herkässä. Nyt täytyy ottaa näihin nollatoleranssi, koska olen vähän ehkä opettanut Jipille, että on ihan ok sanella minulle ehtoja treenien osalta :D Pieneen mutinaan otetaan Ninan neuvoma kanta eli ne jätetään ihan omaan arvoonsa. En saisi reagoida niihin millään tavalla, jotten myöskään itse osoita ärsyynnystäni ja siten saa lisää levottomuutta aikaan. Mutina ei saa olla millään tavalla kannattavaa eli huomiotani saa vasta, kun on hiljaa. Haukkuminen on kuitenkin ehdottomasti kiellettyä eli niistä huomautus.

Tähän loppuun tällainen note to self: Seuraavan koiran kanssa kannattaisi ehkä panostaa perusasioihin jo silloin alkuvaiheessa, ettei tarvitse hakata päätä seinään enää sitten aikuisen kisaavan koiran kanssa huomatessaan perusasioissa olevan isoja aukkoja!

Ohjattu toko (Jipin päiviksestä siirretty teksti)

Paikka: Agility Akatemia (I-HAH:n kouluttajatreenit)
Kouluttaja: Nina Manner

Käytiin läpi paikkisongelmaa eli väärää mielentilaa. Kerroin, että jo paikkikseen siirryttäessä Jippi käy levottomaksi ja herkästi ääntelee, kun tiedossa tylsä paikkis. Tämä ääntely saa minut taas reagoimaan väkisinkin ja Jippi todennäköisesti tajuaa "mokanneensa", mistä taas johtuu sitten viretilan lasku. Nyt testattiin kaavojen rikkomista eli toinkin Jipin paikkikseen temppuja tehden eli se sai tehdä kieppejä vierelä ja nenäkosketusta käteen. Minkäänlaista ääntelyä ei esiintynyt ja Jippi oli selvästi paremmassa moodissa paikkiksessa. JES! Läksyksi harjoitella pysyvä kontakti perusasentoon, ettei tiputa kontakti liikkurin kävellessä - nyt reagoi hitaasti maahanmenokäskyyn, kun katse oli liikkurissa käskyn hetkellä. Toinen läksy oli ohjaajalle opetella pitämään hermot kurissa eli pieneen piippaukseen en saisi nyt reagoida millään tavalla. Haukkuminen on eri asia, mutta jos hieman piippaa, niin minulta ei saisi tulla minkäänlaista reaktiota, josta koira voisi tulkita epäonnistumista tms. Nyt ääntelyitä ei tosiaan esiintynyt, mutta pitää yrittää tämä muistaa jatkossakin, jos ääntä esiintyy...

Toisekseen pureuduttiin noutoon ja etenkin palautukseen. Kerroin, että olin jo vaihtamassa palautusta selän takaa, mutta että nyt tuntuukin siltä, että pitäisi pysyä siinä suoraan sivulletulossa ja vain siinä hioa homma kuntoon. Tämä ajatus sai kannatusta, joten lähdettiin työstämään palautuksia. Näytin noudon normaalisti ja sittne namista luopumisen kanssa ja luopumalla selvästi siistimpi suoritus kokonaisuudessaan (ilman luopumista saalisti kapulaa, pureskeli hieman ja tuli epävarmasti sivulle). Luopumista tehdään jatkossakin säännöllisesti, mutta lisäksi pitäisi nyt opettaa Jipille parempi tapa siihen sivulletuloon. Sehän nyt pyyhältää kovaa ohi ohjaajasta, kääntyy ohjaajan takana ja imaisee sitten itsensä perusasentoon, jolloin vieläpä usein valahtaa vähän turhan eteen. Nyt lähdetään työstämään tätä käsikosketuksen kautta eli opetan Jipin hakemaan käsikosketukseen, jos laitan vasemman käteni kämmen eteenpäin jalan viereen (aavistuksen jalan linjan takapuolelle). Vaihdellen voi sitten palkata vain siitä tai pyytääkin jatkamaan perusasentoon. Ideana saada Jipille nyt se käännöspaikka muutettua siihen jalan viereen ja hieman sitä juoksuvauhtia korvattua käännöstekniikkaan keskittymisellä. Treenit ensin ilman kapulaa ja sitten yhdistetään kapula mukaan.

Käsikosketuksen treenaamisesta:

• Jippi osaa käskyllä tökätä kättä, mutta tarvitaan lisää kestoa
• Kestoa aletaan treenata niin, että ohjaaja pakittaa eli se kosketuskohde liikkuu koko ajana, jolloin saa helpommin kestoa suoritukseen. 
• Kun kestoa aletaan treenata paikallaan olevalla kohteella, niin otetaan seinä hetkeksi avuksi, jottei koira pääse pyörähtämään perusasentoon (Jippi tarjosi heti perusasentoon pyörähtämistä, kun kokeilin saada kosketukseen kestoa).