Agikisa-ahdistus

Tänään käytiin kisaamassa Jipin kanssa tokaa kertaa muutaman viikon agitauon jälkeen. Tässä tauon jälkeen ohjattuja treenejä ei ole ollut lainkaan, mutta ollaan parit pikkutreenit käyty tekemässä keskittyen lähinnä lähtöihin ja kontakteihin. Ja homma on toiminut kivasti. Noh, kisoissa sitten on tullut todistettua taas, ettei se homma sitten kuitenkaan oikein toimi.

19.7. käytiin kisaamassa yksi hyppäri ja pari agirataa. Hyppärillä Jippi varasti lähdössä ja huomasin tämän vasta, kun se oli tullut kaksi estettä, enkä olisi enää putkea ennen ehtinyt sitä stopata. Niinpä tein siinä hetkessä ratkaisun ja jatkoin rataa. Ehkä ei olisi pitänyt. Muutoin rata oli jees, mutta yhdellä hypyllä olin onnettomasti myöhässä ja itse aiheutin hyllyn. Tokalla radalla silloin Jippi pysyi lähdössä hyvin ja rata sujui muutenkin kivasti toka vikan esteen putki-puomierotteluun asti. Jäi kuitenkin hyvä fiilis tästä radasta. Vikalla radalla Jippi nousi lähdössä seisomaan ja palautin sen istumaan. Tuomari alkoi jo huomatella, ettei pitäisi korjailla sitä lähtöä, vaan että antaa mennä vain. Sain kuitenkin Jipin istumaan ja saatiin sikäli onnistunut lähtö. Radalla Jippi teki kontaktit hyvin ja muutenkin oli oikein jees menoa - itsellä taas kiire ja sen myötä rytmitys ontui ja pahasti.

Tässä välissä käytiin sitten treenaamassa LÄHTÖJÄ. Treeneissä ei minkäänmoista ongelmaa. Sain hyppiä, hillua ja kiljahdella, eikä Jippi mennyt lankaan. Sain palkattua hyviä lähtöjä ja olin oikein tyytyväinen treeniin. Lisäksi tehtiin keinulle pysäytyksiä ja hienosti pysähtyi, eikä edes yrittänyt läpijuoksuja tai varastamisia.

Tänään sitten suunnattiin kisaamaan ja ohjelmassa oli kaksi agilityrataa. Molemmilla radoilla jätin Jipin maahan ja se nousi seisomaan. Kävin laittamassa takaisin maahan ja tämän jälkeen molemmilla radoilla pysyi ja päästiin aloittamaan rata hallitusti. Ekalla radalla unohdin tehdä putkijarrun ja koira hukkui selän taakse putkesta kaarrattessa. Rima siis tippui. Homma jatkui ja keinulla Jippi sitten vapauttikin itsensä ennen aikojaan. Ja mitä tein minä tyhmä? Annoin sen jatkaa. Itse tajusin vasta videota katsoessa, että kuinka selkeästi se todella ennen lupaa jatkaa matkaa. Radalla en tätä ollut tajunnut... Puomille pysähtyi tällä radalla kyllä, mutta silti moitin itseäni siitä, että tein melko nopean vapautuksen puomilta. Tokalla radalla tämä sitten kostautui, kun puomilla Jippi juoksi läpi... Palautin kyllä puomille, mutta silti tuntuu, että aiheutan vain itselleni ongelmia, kun en malta siinä sekunnin sadasosassa tehdä sitä päätöstä, että leikki loppuu kesken, jos varastaa kontaktilta. Nyt siis täytyy mennä epiksiin, jotta itse maltan pitää kriteereistä oikeasti kiinni ja saada tämä kontaktipossuilu kuriin. Ja siis ratojen jälkeen kirjoitin tänään fb-julkaisun kutsuen Jippiä Pikku Siaksi, mutta nyt kun oikein aloin näitä ratoja pohtia ja analysoida, niin ehkä minun on ihan turha Jippiä syyttää possuilusta... Faktahan on, että olen nyt ihan surutta antanut sen varastella - ensin vähän ja sitten vähän enemmän - joten ei kai se sikailua varsinaisesti ole, vaan tilanteeseen adaptoitumista. Jipin mielestä kisaamiseen varmasti nykyään jo kuuluu se, ettei ohjaaja ole kauhean tarkka ja se saakin tehdä pieniä possuiluja.

Nyt pitäisi saada oma pää käännettyä täysin siihen moodiin, että jos Jippi varastaa kontaktilta, niin se on sitten siinä. Rata EI enää jatku sen jälkeen. PISTE. Pitäisi vain päättää, että uusinko kuitenkin kontaktin, jos se läpijuoksee ja sitten lähdetään ulos vai lähdetäänkö suoraan ulos.... Ideoita? Entäpä sitten lähtöjen kanssa? Jos takapuoli nousee ylös ja korjaan ja sitten pysyy, niin onko tämä ok? Vai pitäisikö olla kriteerinä se, että jätetystä asennosta ei poiketa, vaan jos peppu nousee ylös, niin se on peli seis samantien?

Itsellä on nyt melkoisen epätoivoinen fiilis, eikä se auta, kun vilkaisee meidän starttien määrää ja sitä hurjaa hyllyprosenttia. Tuntuu siltä, että ei kenelläkään muulla mene kakkosista nousemiseen näin montaa starttia... Ja tiedän, että kun tälle linjalle lähden, että varastamisesta joutuu ulos, niin hyvin todennäköisesti niitä hyllyjä joudutaan ottaa vielä useampikin ennen kuin saadaan toivottavasti Jipille iskostettua se mieleen, että säännöt on samat niin treeneissä kuin kisoissakin. Onneksi tosiaan on olemassa epikset, joissa voidaan käydä treenaamassa näitä ongelmakohtia. Ja tiedän kuitenkin, että kyllä se lopulta palkitaan, kun vain muistaa olla tarkka kriteereistä ja niiden noudattamisesta! Veipä se sitten viisi lisästarttia tai viisikymmentä... (Toivon todella, ettei ihan tota jälkimmäistä sentään...!)