Kas me kadottiin!

...muttei toki pysyvästi :) Blogin päivittäminen on ihan totaalisesti jäänyt, mutta katsotaan, josko saisi tätä taas heräteltyä henkiin. Kaikkea kuulumisia ei millään muista tai edes jaksa tänne nyt takautuvasti kirjoitella, mutta tässä niitä merkittävimpiä!

Hugon kuulumiset

Hugo on nyt ollut ihan hyvässä kunnossa eli mitään isompaa ongelmaa ei ole ollut! Se nykyään aika herkästi esim. kovien palloleikkin jälkeen saattaa hetkellisesti vähän keventää etusia (puoli vaihtelee), mutta tämä menee aina ihan itsestään ohi päivässä. Ollaan vältelty kaikkein rajuimpia leikkejä, mutta muuten eletty toki ihan normaalia arkea - koiran elämään kuuluu leikkiminen eli sitä en ala missään nimessä täysin koiralta rajoittamaan :) Ja on kestänyt treenailut ongelmitta, samoin kuin vapaana temmeltämisen eli varmaan vain joskus palloleikkien parissa sattuu tulemaan vähän turhan kovat jarrutukset. Mutta tosiaan muuten on Hugo ollut hyvässä kunnossa! Ja hirmu leikkisä se on, mikä on tosi ihanaa :)

Hugo kävi piiiiiitkästä aikaa rally-tokokokeissa eli korkattiin sen kanssa vihdoin VOI-luokka. Olen jostain syystä lykännyt tätä jo pitkään, mutta vihdoin otin itseä niskasta kiinni ja raahasin meidät kisoihin. Hugo oli kisapaikalle tultaessa ihan kauhean ahdistunut. Sillähän on ennenkin ollut kisatilanteiden jännittämistä ja nyt se reagoi todella voimakkaasti siihen ympärillä olevaan hälinään (vaikkei kisapaikka mitenkään erityisen hälisevä ollutkaan). Yritettiin tehdä pientä herättelyä kentän sivussa, mutta Hugo ei pystynyt edes ottamaan katsekontaktia saatika sitten suorittamaan minkäänlaisia tehtäviä, kun se vain keskittyä pälyilemään ympärilleen. Pohdin jo, että jätänkö leikin kesken, mutta sekin tuntui tylsältä vaihtoehdolta. Joten päätin yrittää saada Hugon relaamaan ja tähän otettiin avuksi lelu. Heti, kun Hugo pääsi leikkimään, se tuntui rentoutuvan silmin nähden. Tämän jälkeen tein enää ihan vain pari pientä tehtävää ennen kuin vein sen lähtöön. En yhtään tiennyt mitä tuleman piti, mutta onneksi kuitenkin Hugo oli jo siinä vaiheessa ihan eri moodissa. Lähdöstä maaliin asti se sitten tekikin minun kanssa hommia ilman, että kiinnitti oikeastaan mitään huomiota ympäristöön. Se teki tarkkaa työtä ja lopulta ainoat virhepisteet tulivatkin peruutustehtävässä, jossa se peruutti vinoon ja sai myös yhden virhepisteen lisää, kun taisi hetkeksi kääntää katseen taakseen (Hugoa herkästi peruutuksessa ahdistaa, ettei se peruuta mitään päin ja herkästi vilkaisee taakseen, jos yhtään epäilyttää). Käytösruudussa piti koiran maata ohjaajan vasemmalla puolella ja tämä sujui ongelmitta ja jopa ilman ääntelyitä. Hugo valahti lonkalle aika pian tehtävänä alettua, mutta tämän sille sallin, kun se vierellä makaaminen sfinksiasennossa niska vinossa on oikeasti sille aika mahdoton tehtävä. Mutta tosiaan siitäkin siis virheetön suoritus ja lopputuloksena 96/100 pistettä ja 1. sija :) Hieno Hugo!

Jipin kuulumiset

Jipillä on kynnet pysyneet hyvässä kunnossa ja niinpä ollaankin nyt ihan toden teolla palattu agin pariin. Kausi 2018-2019 on aloitettu muutamilla kisoilla ja säännöllisillä treeneillä. Kisoista on plakkarissa vasta yksi hyppynolla, mutta sen lisäksi useita tosi harmillisia rimavitosia ja -kymppejä. Tässä ensin se nolla:

 Ja tässä esim. yksi vitrosen rata:

ASCA-agikisoissa käytiin myös heinäkuussa ja sieltä saatiin tittelit GS-E ja RS-E ja nyt siis on ylimmän Elite-luokan tittelit kasassa ja kerätäänkin kaikissa luokissa valiopisteitä. Hauskaa! :)

Meidän alkukauden kisoja onkin varjostanut lukuisat rimanpudotukset ja olen ollut vähän turhautunut, kun en ole keksinyt mistä ne yhtäkkiä nyt johtuu. Se on ollut tiedossa, ettei syynä ole jumit tms., vaan jokin muu ja vähän laitoin sitä vain Jipin hätiköinnin piikkiin. Nyt on kuitenkin tullut tajuttua, että saikkujen aikana ja niiden jälkeen on tullut treeneissä hypytettyä koko ajan maksimissaan 55 cm rimoin. Kisoissa sitten hypätäänkin valtaosin 60 cm rimoin, joten Jippi on selvästi nyt tottunut niihin matalempiin, eikä keskity katsomaan korkeutta riittävästi, jotta osaisi sitten säätää hypyt 60 cm rimoille.

Päästiin Jipin kanssa nyt syyskaudella OneMind Dogsin Next Level-leireille ja eka leiri oli viikko sitten. Viikonlopun aikana treenattiin Tuulia Liuhdon, Timo Liuhdon, Jaakko Suoknuutin ja Janita Leinosen kouluttamina ja voi vitsit, kun sai viikonlopulta paljon uusia oppeja ja ajateltavaa. Muistiinpanoja kertyi 8 sivua ja iso lista asioita, joista haluaisin jo päästä treenaamaan! Rima-asiaan puututtiin myös ja nyt Jipille otetaan käyttöön se, että tekeminen lopetetaan myös, jos rima kolahtaa tai se tönäisee siivekettä. Näistä se on ennen saanut jatkaa ja olen keskeyttänyt treeneissä vain riman pudotessa, mutta tämähän on oikeasti aika epäloogista. Joten nyt otetaan näihin nollatoleranssi ja ainakin ekojen testien perusteella tämä näyttäisi tuottavan tulosta. Lisäksi nyt treeneissä lakataan käyttämästä 55 cm rimoja eli muistutellaan Jipille taas mieliin, että niitä korkeampiakin rimoja on olemassa.

Nextari-leirillä sain myös noottia kontaktien kriteereissä lipsumisesta :D Itse siis heti alkuun myönsin, että olen antanut Jipin kontaktien valahtaa siihen, että puomilla on nykyään 4on -versio ja keinulla pamauksesta vapautus, vaikka molemmat oli joskus vielä 2on2offeja. Nämä päädyttiin palauttamaan 2on2off-versioiksi ja parin muistuttelun jälkjeen Jippi onkin sitten juossut kaikki puomit hienosti loppuun ja vapautunut vasta luvan kanssa  (myös tänään kisoissa!!!) ja lisäksi keinullakin se 2on2off on lähtenyt taas muistumaan mieleen. Vitsit on kiva fiilis juosta rataa, kun tietää taas, että kontaktit sujuu :) Enkä yhtään epäile, etteikö nämä vaatisi reilusti ylläpitoa ja varmasti myös tulee tilanteita, jossa testataan, että onkohan se 2on2off sittenkään vaatimus, mutta täytyy nyt vain pysyä itse tiukkana näissä! 

Jippi on ollut kesällä tosi vähillä tokotreeneillä, mutta nyt oli pakko aktivoitua, kun menin ilmoittamaan Jipin kokeeseen. Saa nähdä kuinka käy, kun tosiaan treenejä on nyt tauon jälkeen takana parit :D Halusin joka tapauksessa näihin kokeisiin, kun ne on samalla australianpaimenkoirien rotumestikset ja sen takia kiva päästä osallistumaan. Toki toivon, että kokeessa löytyisi kivaa tekemistä, mutta vähintäänkin sitten saadaan sieltä itsellemme treenilista :) Ja eiköhän tokotreenailukin muutu taas aktiivisemmaksi, kun päästään näistä kesän kiireistä!

Yhteisiä kuulumisia: 

Ollaan vietetty kesää mm. mökkeillen, uiden ja muilla tavoin kesästä nauttien. Tässä aiemmin tuli myös muutoksia meidän elämään, sillä nykyään asustankin koirien kanssa kolmistaan eli tarkoittaa sitä, että Hugo kulkeekin nykyään kisoissa ja treeneissä aina mukana, jottei joudu olemaan yksin kotona. Se on tykännyt tästä treenireissuissa mukana olemisesta :)

Loppukesä on ollut aikataulujen osalta vähän turhan paljon juoksemista paikasta toiseen ja onkin kiva, kun syksyllä pitäisi vähän taas homma rahoittua, kun jää kouluttamisia pois kalenterista. Nyt syksyllä opiskelen myös Eläinkoulutuskeskuksen eläintenkouluttajan perusopintoja. Se on siis työn ohella tapahtuvaa kouluttautumista ja sieltä haen lähinnä lisäoppeja omien koirien kouluttamiseen, mutta toki myös sitten kouluttajana toimimiseen. Päivätyötä en ole siis vaihtamassa, mutta kiinnostava koulutus varmasti ja innolla odotan niitä oppeja, joita sieltä saadaan!

Just tässä ja just nyt kaikki on aika hyvin :)

Jippi meni Wirneen leirin aluksi rikkomaan kynttään, joten ollaan nyt sitten siitä lähtien TAAS pidetty taukoa agilitysta. Nyt päästään vihdoin taas treenaamaan, mutta olen muutenkin nyt päättänyt, ettei oteta agista mitään stressiä nyt, kunnes ollaan saatu kynnet kunnolla kuntoon :) Kyllä me nyt taas nurtsipohjilla treenaillaan, mutta sopivan letkeästi eli katsellaan sitten loppukesästä, josko päätäisiin taas kunnolla mukaan kuvioihin, jos ja toivottavasti kun kynnet on kuosissa. Nyt ainakin suunta näyttää oikealta!

Eli nyt kun ei olla agia treenailtu, niin päivitellään kaikkia muita kuulumisia :) Ensinnäkin on pakko todeta, että yllätyin itsekin huomattuani, että Jipissä on tapahtunut ehkäpä jonkinlaista aikuistumista! Se on edelleen ihan kakara esim. leikkiessään junnukoirien kanssa. Sehän on meidän agiseuran yleinen pentujen leikittäjä eli Jippi on esitelty lukuisille seuralaisten pennuille, kun pennuille on haluttu hyviä kokemuksia vieraista aikuisista koirista. Jippi on niin kaamean kiltti pentujen kanssa ja rakastaa leikkiä niiden kanssa ilman, että homma käy mahdottoman fyysiseksi, joten sen kanssa uskaltaa leikittää niin 9-viikkoisia kuin vähän vanhempiakin pentuja :) Niinpä Jipillä onkin pidellyt kiirettä leikkiessään mm. Miisa-bortsun (tosin Miisa nyt jo vähän vanhempi pentu, mutta Jippi toiminut Miisan leikkitätinä ihan pienestä pitäen ja ovat kyllä tosi sydänystäviä!!), Jekku-collien, Punkki-kelpien ja Cosmo-bortsun kanssa. Näiden lapsikoirien kanssa leikkiessä se on itsekin kuin puolivuotias kakara, mutta tosiaan kuten sanottu, muuten se on vaikuttanut aikuistuvan! Lähinnä siis tämän olen huomannut siinä, että vihdoin vuosien työ hihnakäytöksen eteen on tuottanut tulosta :) Jipillä on ollut pitkään hihnassa pientä epävarmuutta muiden koirien kanssa eli herkästi on vähän ärripörri hihnassa ollessaan. Vapaana tulee toimeen melkeinpä kenen tahansa kanssa, mutta hihnassa se on ollut herkkähaukkuinen alkujaan. Tämä saatiin lopulta kitkettyä siihen, että kunhan bongasin vastaantulevat koirat ennen Jippiä, niin sain pyydettyä katsekontaktin ja ohitukset sujuivat hiljaa. Mutta nyt tästä on menty vieläkin eteenpäin eli vaikken tekisi itse yhtään mitään, niin se ottaa itse kontaktia ja ei enää "nosta kierroksia" muista koirista. En tiedä, miksi tämä edistysaskel on nyt yhtäkkiä tullut, mutta tämä on oikein tervetullut juttu :) Arki siis sujuu nykyään Hugon ja Jipin kanssa tosi mukavasti ja helposti!

Cosmo ja Jippi painimassa :D

Jipin kynsistä sen verran, että edistysaskeleita on havaittavissa. Suurimmassa osassa kynsistä juuren alue on selvästi jo normaalin näköistä eli toivottavasti kynnet nyt kasvavat koko mitalta siisteiksi :) Etujalan kynnet näyttää todella lupaavilta, mutta harmiksi edelleen takajalkojen etenkin sisimmät kynnet on muhkuraiset ja lohkeilevat. En tiedä onko ne jotenkin kovemmalla rasituksella vai miksi ovat selvästi huonossa hapessa edelleen, mutta toivon, että nekin sitten vähitellen alkavat vahvistua! Tässä yksi viikko sitten otettu kuva, jossa juuri näyttää paljon jo siistimmältä (ja tänään, kun katsoin kynnet läpi, niin siisti alue ulottuu taas jo selvästi pidemmälle):

Jipin syömät lisät ja lääkkeet on muuten edelleen ennallaan, mutta tiputettiin eläinlääkärin ohjeistuksella nikotiiniamidi nyt kolmannekseen alkuperäisestä. Syynä se, että Jipillä oli jatkuvasti maha tosi sekaisin. Pari päivää nikotiiniamidin lopettamisen jälkeen vatsa normalisoitui ja nyt ei sitä ongelmaa enää ole. Eli onneksi löytyi nopea apu vatsavaivoihin :) Muiden lisien/lääkkeiden osalta pohditaan annostelua uusiksi sitten 1,5 viikon päästä eläinlääkärin kontrollikäynnillä. 

Hugo on nyt ollut aika mallikas rally-tokopoika ja eksyinpäs katselemaan koekalenteriakin :) Heinäkuulle voisi yrittää saada VOI-luokan korkkauksen ajoitettua! Sen kanssa on nyt sujunut tosi kivasti hommat, mutta oikean puolen käännökset edelleen kaipaavat vahvistamista. En oikein hirveästi olekaan niitä treenaillut, joten nyt otetaan ne tehotreeniin, jotta on sitten kokeisiin mennessä kunnossa!

Rally-tokon lisäksi olen tehnyt myös Nose Workia. Hugon kanssa hieman ehkä koeajatukset luovutin nyt ainakin toistaiseksi, kun se on oikeasti aika kova arpomaan Nose Workin parissa :D Se on ihan valtavan innoissaan siitä nenätyöstä ja siksi ehdottomasti sitä treenailemme jatkossakin, mutta sillä ei aina meinaa maltti riittää etsinnöissä, vaan keksii sitten oheistoimintaa, jos ei haju ala riittävän nopeasti kantautua nenään. Ennen teki valeilmaisuja, mutta nyt se tapa on vaihtunut siihen, että se kantaa minulle tavaroita :D Eli jos teemme etsintöjä kotona, niin se kiikuttaa kaikki löytämänsä lelut minun käteen, jos ei hajua löydy :) Tarvitsisi siis jotenkin saada lisää itseluottamusta Hugolle, mutta toistaiseksi en ole keksinyt, miten etenisin treeneissä. Täytyy ehkä pohtia, josko kävisi jonkin Nose Work-kurssin! Jipinkin kanssa ollaan tehty Nose Workia ja sen kanssa on sujunut aika kivasti. Voisi jopa ajatella menevänsä loppukesästä kokeeseenkin sen kanssa... Jos intoa riittää (itsellä siis...). Katsotaan.. Tai sitten pidetään NW ihan vain sellaisena omana hupiharrastuksena :)

Oltiin tänään ekoissa ohjatuissa ageissakin Jipin kanssa taas saikun jälkeen ja on kyllä kiva huomata, että tauot ei aiheuta suurempia takapakkeja, vaan jatketaan aika lailla siitä mihin jäätiin. Jippi kulkee kivasti ja ohjattavuus on nyt tosi jees! Ainoa kummallisuus nyt on putoilevat rimat eli rimat oli tosi paljon normaalia herkemmässä. Selvästi vähän roikottaa takajalkoja hypätessä eli epäilin jumisuutta. Kotona sitten hieroin ja venyttelin Jipin nopeasti läpi ja tuntui ihan omaankin käteen kyllä tukkoiselta. Oletin ongelman olevan lanneselässä, mutta siellä ei tuntunut isoja jumeja ainakaan. Sen sijaan kaula ja takareidet oli oikeasti tosi tukkoisen oloiset. Reilun viikon päästä koirilla onkin hieronta-aika eli saadaan isoimmat jumit toivottavasti siellä auki! Olen muuten ihmetellyt, kun ei ole nyt ensimmäinen kerta, kun Jippi menee normaalia jumisemmaksi silloin, kun agility on tauolla. En tiedä onko se sitä, että agitauolla ainoat treenit on tokoa eli aiheuttaa aika yksipuolista kuormitusta kroppaan....? Mutta toisaalta ainakin jonkinlaista jumia oli kaulassa ja takareisissä molemmin puolin eli sikäli ei viittaisi pelkkään "tokojumiin". Noh, jospa se siitä letkeytyisi hieronnassa ja fyssarikin on tarkoitus varailla tässä lähiaikoina.

Viikonloppuna tulee vietettyä päivät aamusta iltaan Myyrmäen futisstadionilla, jossa järkätään agin SM-kisat :) I-HAH on mukana järjestelyissä ja itse olenkin siellä huomenna illalla talkoilemassa. Lauantain ja sunnuntain kuitenkin vietän lähinnä katsomon puolella kannustamassa tuttuja! Ja ehkä vähän myös shoppailemassa ;)

Tähän loppuun videopätkä Hugon ja Jipin leikeistä viikon takaa :)

Ihana kevät!

Tänään bongasin ekat leskenlehdet ja välittömästi palasi usko siihen, että kyllä se kesä taitaa tänäkin vuonna tulla :D Ihana valo, ihana aurinko, ihana lämpö - kevät on täällä!

Aloitetaan Hugon kuulumisilla. Viimeisetkin lääkkeet lopetettiin lähes kolme viikkoa sitten ja Hugo on pysynyt oireettomana! Käännökset ovat alkaneet rallyssa taas sujua ja samalla jäi sitten myös radan aikana haukkuminen pois, mikä oli muodostunut jo melko ärsyttäväksi tavaksi. Harmi vain, etten sillä hetkellä tajunnut, että haukkuminen johtuikin kipuilusta :/ No onneksi se on nyt historiaa ja rally on tosiaan alkanut luistamaan jälleen. Edelleen seuraamisessa välillä edistää selvästi, mutta muilta osin homma on toiminut aika kivasti! Eli nyt kun dopoing-varoaika vain menee ohi, niin taidetaan alkaa katsella niitä VOI-kokeitakin vähitellen :) Hugo on ilmoitettu kesäkaudelle ohjattuun rally-tokoon eli maanantait jatkuu myös kesällä Hugon rally-päivinä!

Jipillekin kuuluu terveysrintamalla hyvää eli kynnet on olleet nyt parempana! Agilityn parissa ollaan päästy vähitellen sellaiseen vaiheeseen, että yhteistyö on harpannut uudelle tasolle. Radoilla on valtaosin sellainen hyvä yhdessä tekemisen fiilis ja kisoissakin tulostaso on noussut huimasti! Ei niitä nollia vieläkään satele joka radalta, mutta nyt on ollut paljon paljon ratoja, joissa nolla on jäänyt yksittäisestä rimasta tai ihan pienestä ohjausvirheestä kiinni. Ja ollaan me pari nollaakin onnistuttu tekemään :) Viikko sitten kisailtiin HAU:lla ja sen kisan jälkeen tuli kyllä ihmeteltyä Jipin kadonnutta vauhtia. Jippi kuitenkin näytti tosi paljon arkailevan sitä pohjaa (olihan se itsellekin raskas ja vaikea juosta), joten elättelin toiveita, että huono vauhti johtuisi ihan siitä. Ja onneksi tänään kisoissa Jippi etenikin jo taas ihan normivauhdein (etenemät radoilla tänään 4,79 m/s, 4,99 m/s ja 5,00 m/s), joten meni tosiaan pohjan piikkiin tuo viime viikonlopun tahmeus. Siellä HAUn kisoissa kuitenkin tehtiin yksi hyppärinolla, joka toki meille kelpasi, vaikka meno tahmeaa olikin.


Tässä myös viime viikonlopulta rimavitonen:


Ja tänään kisailtiin sitten LÄGI-areenalla ja tehtiin kolme tulosta! Siis oikeasti ekat kisat varmaan pitkään aikaan, kun ei yhtään HYL-rataa! Ekalla radalla tuli kaksi rimaa alas, tokalla yksi rima (ja todella tylsästi vielä ihan viimeinen rima...) ja vikalla radalla sitten taisteltiin nolla. Oltiin ekaa kertaa Salme Mujusen radoilla ja pakko sanoa, että olipahan kivoja ratoja! Ohjaaja todella sai juosta, mutta se on oikeasti vain hyvä juttu. Toi viiden virhepisteen radan loppusuora esimerkiksi oli aika kivaa juostavaa sekä ohjaajalle että koiralle :D

Ja se NOLLA!!


Jipin kanssa ollaan myös tokoiltu ja ajatuksena olisi ilmoittaa se toukokuussa taas kisailemaan. Ruutu edelleen takkuilee ja nyt päätin unohtaa kaikki uudet testailut ja kikkakolmoset ja ottaa hetkellisesti käyttöön alustan niin, että sillä vain nyt pyritään saamaan paljon onnistuneita toistoja alle, jotta Jippi saa varmuutta siitä, että miten se ruutu suoritetaankaan. Kyllähän se yleensä aina sinne ruutuun päätyy ilman sitä alustaakin, mutta koska omat kriteerit ei salli etuosaan pysähtymisiä, niin pakko nyt ottaa kuuri oikean pysähtymispaikan vahvistamiseksi. Muuten nyt on homma toiminut kivasti! Eilen treeneissä tehtiin EVL:n paikkista ja siinä Jippi keksi mennä istumisen loppuvaiheessa maahan!!! Siis ihan oikeasti? Se ei ole valehtelematta ikinä vaihtanut asentoa kesken paikkiksen eli tämä oli minulle aikamoinen yllätys. Ellei koiraa olisi juuri hierottu, niin olisin jopa veikannut jumeja, mutta tosiaan hieroja oli käynyt just pari päivää aiemmin ja omaankin käteen koira tuntui edelleen jumittomalta. Eli ehkä tämä meni hetkellisen mielenhäiriön piikkiin. Tehtiin paikkis myös kotipihassa ja siellä istui oikein levollisena eli en nyt vielä ainakaan tee tästä ongelmaa :D Yksi voi olla se, että Jipin kanssa on tullut tehtyä tooooosi paljon 1-2 min paikkiksia, eikä juurikaan sen pidempiä. Paikkikset on ohjaajallekin tylsiä, joten ei ikinä malta pitää koiraa kauheasti pakollista aikaa pidempään... Nyt kuitenkin juteltiin piilossa niitä näitä ja aikaa kului kyllä yli 2 min, joten pohdin, voiko se olla niin etevä laskemaan minuutteja :D Eli täytyy nyt ottaa repertuaariin myös ylipitkät paikkikset.

Jipin kesätreenit alkavat hahottua myös. Sillä jatkuu Saijan valkkutreenit kesäkuun puoliväliin ja ilmoittautuduttiin jatkamaan valkkuryhmässä myös syyskaudella eli ne treenit jatkuvat sitten loppukesästä taas. Kesäkaudella koulutan I-HAHssa agia ja treenaan siis kouluttajaryhmässä, jossa kouluttajana on Annina Myllyaho. Ollaan tämä vuosi myös I-HAH:n tokon valkkuryhmässä, mikä tarkoittaa viikottaisia kimppatreenejä, kerran kuussa tai kahdessa kouluttajallisia treenejä ja lisäksi treenaillaan valkkuryhmäläisten kanssa myös muulla ajalla. Ihan kiva kuitenkin, ettei ohjattuja treenejä ole taaskaan ihan valtavaa määrää, joten jää aikaa sitten omatoimitreeneille ja aina välillä jollekin muullekin kuin koiraharrastuksille ;) 

Hyvää Pääsiäistä!

Meidän pääsiäinen alkoi seuraavanlaisissa merkeissä:

 

Käytiin muuten treenaamassa molempien koirien kanssa tänään. Jippi sai tehdä helppoa rataa, jossa päätreeniaiheena tällä kertaa oli puomi. Jipillä on puomi muuten ihan ripeä, mutta alastulolle herkästi jarruttaa vähän turhankin paljon. Testailtiin erilaisia palkkaustapoja ja myös erilaisia ohjaajamistapoja ja lopulta tuli tehtyä sellainen havainto, että Jippi tuntuu reagoivan minun rytmittämiseen puomilla selvästi. Eli jo juoksen jo puomin puomivälissä ohi koirasta ja joudun hidastamaan omaa liikettä puomin loppua kohti, Jippikin hidasta. Kun taas odotan puomin alkuosassa hieman ja kiihdytän lopussa ohi, niin Jippikin tuli tosi hienolla vauhdilla loppuun asti. Tuota tarvitsee siis treenailla ja vahvistaa!

Hugo pääsi tekemään rally-tokoa ja hiottiin seuraamisen paikkaa ja lisäksi tehtiin puolenvaihto ja merkille lähettämistä. Seuraamisessa Hugo tuijottaa tosi vahvasti palkkataskua eli nyt täytyy jotenkin saada purettua se katsekontakti taskuun :D Lähdettiin tätä tekemään niin, että palkka ei tule taskusta suoraan Hugolle, vaan palkkaankin mahdollisimman paljon tuomalla palkkanamin selän takaa vasempaan käteen, jolloin Hugo ei toivottavasti turhaan kurottelisi taskulle ennen aikojaan. Minulla on yleensä aina ollut namit vain vasemmassa taskussa, mutta nyt täytyy siirtää nameja molempiin taskuihin ja palkkailla aina sieltä vastakkaisesta taskusta ja tosiaan selän takaa siirtämällä sinne koiran puoleiseen käteen. Näin toivottavasti palkan ennakoiminen vähän vähenisi... Mutta oli se Hugo kyllä hellyyttävän täpinöissään. Keskittyi hienosti ja nyt oli hiljaakin, mutta silti ihan kauhealla innolla teki hommia :) Ja pääsipä se tänään ensimmäistä kertaa saikun jälkeen kirmailemaan pallonkin perässä treeneissä!

Nyt ihan aikuisten oikeasti paluu arkeen!

 

Viimeksi jo kirjoittelin, että paluu arkeen oli tapahtunut, muttei se sitten kuitenkaan ihan vielä niin ollut. Jippi ehti käydä parit agitreenit ja yhdet agikisat, kunnes aloin jälleen empiä noita sen kynsiä. Sillä ei ole ollut mitään hälyttävän suurta kynsissä, mutta nyt useita kuukausia jo ollut vähän sellaiset liuskoittuvat ja herkemmin lohkeilevat kynnet, vaikkei tosiaan muita halkeamisia ole ollut kuin se yksi, joka päättyikin sitten kynnen poistamiseen. Ruokavaliomuutoksen piikkiin tuo kynsioireilu tosiaan silloin meni ja ruokavalio muutettiin takaisin ennalleen ja samalla alettiin syöttää lisinä mm. biotiinia, sinkkiä ja omega-rasvoja. Yhdet kisat oli käytynä saikun jälkeen, mutta sitten yhtenä iltana taas katseltuani noita Jipin kynsiä läpi, aloin  taas miettiä, että pitäisikö kuitenkin jatkaa saikkua ja yrittää varmistaa, ettei kynsiongelmien taustalla ole mitään suurempaa. Aina, kun kynsistä puhutaan, niin kauhuskenaariona mielessä on SLO... Onneksi Jipin kohdalta tämän teorian kumosi useampikin taho sanoen, ettei nuo yhtään oireile samalla tavoin. Jipillähän kynsivallit on olleet koko ajan siistit ja normaalit. Kynnet ei irtoile, eikä kynnen materiaali varsinaisesti vaikuta erilaiselta. Ainoastaan on esiintynyt liuskoittumista ja kärjissä pieniä halkeamia eli jotenkin heikommassa kunnossa ne ovat olleet. Oireet ei myöskään ole edenneet, vaan kynnet on pysyneet samanlaisina useita kuukausia ja nyt vähitellen hieman menneet parempaan suuntaan. Eläinlääkärillekin Jipin vein näytille ja hänkin vahvisti tuota ajatusta, että taustalla mahdollisesti jokin puutos plus toki nämä talven kelit yhdessä agilityn aiheuttamaan kuormitukseen tehneet sitten oman osansa. Varmuuden vuoksi halusin myös testata kilpirauhasarvot, sillä olin lukenut julkaisuja, joissa kilpparista johtuen kynnetkin olivat heikentyneet (vaikkakaan tämä ei ilmeisesti kovin yleinen oire kilpirauhasen vajaatoiminnassa). Kilpirauhasarvot olivat kuitenkin myös priimat eli tosiaan kynsiongelmia hoidetaan ihan vain kovan kuormituksen, jäisten talvikelien ja mahdollisen puutoksen aiheuttamana. Kynnet pidän lyhyenä hiomalla niitä ja nyt tosiaan Jippi syö lisiä tukemaan kynsien kasvua. Juuresta kasvava kynsi näyttää jo paremmalta eli eiköhän nuo ole parempaan päin menossa! Eli Jipin arki nyt tosiaan palasi normaaliin :)

Tässä on kolmen viikon takaa kisavideo radalta, jolla tuloksena rimavitonen.


Jippi on nyt myös tokoillut, vaikkakaan ei kauhean tiheään, kun kelit ei vielä salli ulkona treenaamista... Ollaan tehty lähinnä pientä hiomista. Seuraamisen paikkaa on siirretty vähän taaemmaksi ja olen ottanut tämän treenaamiseen käyttöön käsitargetin. Tätä joskus aiemmin jo kokeilin Pekka Korrin ehdottamana, mutta silloin Jippi alkoi vain loikkia ylösalas vierellä, kun käsi tuli näkyviin. Nyt olen kuitenkin vaatinut malttia eli jos käsi on nyrkissä vierellä, niin tällöin tassujen on pysyttävä visusti maassa. Vasta, kun kämmen tulee näkyviin, se saa tökätä kättä nenällä ja tästä vapautan sitten selän takaa oikeassa kädessä olevalle palkalle. Tällä tarkoituksena siis saada koiraa pysymään taaempana, koska sen ei ole kannattavaa valua eteen, kun silloin jää käsitargetti huomaamatta tai sitä nenäkosketusta ei pysty sieltä suorittamaan. Edistymistä on havaittavissa, mutta edelleen treenit jatkuu! Toisekseen olemme hioneet pitoa. Tämähän on meillä melkeinpä ikuisuusprojekti, mutta nyt on taas ollut kyllä parempia pitoja! Olen tähän ottanut nyt käyttöön kapulan painelun sivusuunnassa eli nostojen tai palautusten yhteydessä vähän vedän tai painan kapulaa ja palkkailen sitten hyvistä vakaista otteista. Tässäkin edistymistä on nähtävissä - hitaasti, mutta varmasti :)

Hupsista keikkaa! (c) Jussi Mäkinen

Ja nyt vähän varovaisemmin suoritettuna. (c) Jussi Mäkinen

Kaukojen hiomista. (c) Jussi Mäkinen

 Oltiin Saijan treeneissä sunnuntaina ja tässä sieltä viimeinen veto, jolla jo Jipillä kieli roikkui poskella, mutta hyvin tsemppasi silti. Huomaa kyllä, että useiden viikkojen saikut ovat tehneet tehtävänsä eli agikunto on laskenut. Onneksi peruskuntoa on pystynyt koko ajan pitää yllä eli nyt vain taas kerrytetään kuntoa sitten treenien, jumppailun ja vapaana juoksemisen merkeissä, niin hyvä tästä taas tulee :)


Tuli myös testailtua tuota yhtä kohtaa radalla kahdella eri ohjaustavalla. Pelkillä poikkareilla suorittaessa itsellä oli ihan sellainen fiilis, että meno on tahmeaa ja hidasta, mutta kellotettuna nuo olivat aika lailla täsmälleen yhtä nopeat.


Ja sitten Hugoon. Silläkin tosiaan arki alkoi viimeksi sikäli, että jätettiin pois lihasrelaksantit ja tulehduskipulääkkeet (siis ne tokan kuurin lääkkeet). Lääkkeiden jälkeen on edelleen pysynyt hyvässä kunnossa ja kivuttomana. Venyttelee normaalisti, eikä tunnut aristavan tai varovan takaosaa. Fyssari kävi tsekkaamassa molemmat koirat 23.3. ja Hugokin vaikutti olevan hyvässä kunnossa (lanneselässä kireyttä, samoin kuin etuosassa, muttei mitään sellaista isompaa), joten alettiin tiputtaa myös gabapentiinejä pois silloin perjantaina. Nyt sitten seurataan, pysyykö tilanne samana, vaikka hermokipulääkkeetkin on jätetty pois. Peukut siis pystyyn :) Hugo on ollut lenkeillä vähän normaalia väsyneempi tuossa saikun aikana eli voi olla hyvin, että on osittain ainakin tuon gabapentiinin vaikutusta. Saa siis nähdä, reipastuuko Hugo nyt, kun lääkitys lopetetaan.

Hugo on saanut käydä rally-treeneissä tekemässä koko saikun ajan edes pientä puuhastelua, mutta nyt ollaan palattu jo ihan normaalisti treeneihin. Käännöksissä on ollut todellisia haasteita, mutta saatuaan revähdysdiagnoosin tämäkin tuntui yhtäkkiä kovin loogiselta. Sivuaskeleet varmasti ovat tuntuneet epämukavilta silloin, kun on ollut nivusen revähdys. Nyt, kun revähdysvammat vaikuttaa parantuneet ja kivut hävinneen, niin ollaan jumppailtu käännöksiä taas ihan muistuttelemalla "vasen" ja "oikea" käskyjä vatitempun avulla. Ja tänään ensimmäistä kertaa pystyttiin tekemään käännökset radalla ilman minkäänlaisia mutinoita Hugolta. On nimittäin aiemmin aina käännöskäskyn kuultuaan jo heti mörähtänyt tai haukahtanut eli selvästi on odottanut sen liikkeen sattuvan, vaikkei se välttämättä enää vähään aikaan olekaan tuntunut epämukavalta. Ehkä se muistikuva kivusta saadaan vähitellen häivytettyä, kun Hugo huomaa, ettei se sivuaskellus enää tunnukaan inhottavalta! Tänään ainakin alkoi selvästi sujua paremmin, joten eiköhän ne vähitellen taas ala toimia :)

Tervetuloa vuosi 2018!

Niin se pyörähti vuosi 2018 käyntiin! Meillä tämä kävi rauhallisissa merkeissä, kuten aiempinakin vuosina. Käytiin kunnon metsälenkki jo päivällä, jottei tarvitse sitten illalla rakettien paukuttelun aikaan käydä isommin ulkona.

Illalla käytiin sitten ihan vain pikaisella "pissatuslenkillä" ja molemmat koirat onneksi suhtautuivat rauhassa raketteihin, kun katsottiin, ettei kuitenkaan ihan vieressä ammuskeltu. Taustalla kuulunut pauke ja välkkyminen ei Jippiä hetkauttanut lainkaan (se ei siis tehnyt minkäänlaista elettäkään noteeratakseen pauketta) ja Hugo vain pysähtyi välillä hieman kuuntelemaan, muttei sekään osoittanut pelon merkkejä. Muutoin vietettiinkin sitten eilinen ilta klo 18 alkaen ihan vain sisätioissa, eikä kumpikaan koirista sisällä reagoineet lainkaan paukkuihin. Ihan loistavaa!

Näin vaihtui meillä vuosi - kuva otettu 00.00 eli pahimman paukkeen aikaan.

Lauantaina Jippi kävi rally-tokokokeissa Hyvinkäällä ja sai AVO:n kolmannesta kokeesta 96 pistettä ja sen myötä RTK2-koularin. Sijoituksissa Jippi taisi olla 5/17, mutta sai myös tuomarinpalkinnon (TP). Tämän Jippi sai tuomarin sanoin siitä, että teki aika lailla täydellistä työtä ja kolme virhepistettä aiheutui siitä, että kontaktin ollessa tiivis, se ei ehtinyt huomata edessä olevaa tehtävää. Ja lisäksi tuomari mainitsi, että koirasta näkyi se, että teki halukkaasti tehtävät ja oli haukkana tottelemassa heti, kun sai käskyn :) Kyllä lämmitti mieltä nämä tuomarin sanat! Meillä tosiaan -3p tuli siitä, kun seurautin Jippiä tosi lähelle hyppyä ja kun siitä yritin sen lähettää hypylle, Jippi ei enää millään ehtinyt hakea esteelle, kun oli ollut niin tiiviissä kontaktissa, ettei oikeasti ollut huomannut, että lähestyimme hyppyä. Se meinasi raukka törmätä siivekkeeseen ja kielsi siis esteen, joten otettiin uusiksi. Tokalla kerralla suoriutui hyvin, mutta pitää muistaa jatkossa lähettää koira vähän kauempaa, että sillä on mahdollisuus ehtiä reagoida edessä olevaan esteeseen. Yksi virhepiste tuli kontrollivirheestä, kun Jippi kyltille tullessaan istui perusasentoon ja siinä hetkeksi unohtui katselemaan tuomaria :D Muuten Jippi oli todella hyvin kuulolla läpi radan ja teki hirmu innokkaasti töitä. Ja mikä parasta, täysin hiljaa, kun viime kisoissa meinasi into purkautua ihan vikoilla kylteillä pienenä ininänä. Tämän koularin jälkeen Jippi jää tauolle rally-tokon kisailusta. Rallya kisattiin kisatilanteiden treenaamiseksi ja hyvän fiiliksen saamiseksi kisakehiin ja siinä onnistuttiin! Nyt keskitytään siis taas tokoon ja mennään kokeilemaan, josko samaa fiilistä löytyisi tokokehäänkin :) Yhteen tokokokeeseen jo yritinkin ilmoittautua, muttei mahduttu mukaan. Eli täytyy nyt toivoa, että tässä alkuvuodesta löytyisi joku sopiva koe, johon mahduttaisiin... Kovin vähän niitä kokeita nyt tuntuu olevan tarjolla, kun astui lisenssipakko nyt tammikuun alusta voimaan myös TOKOssa ja järjestäjät varmaan pelkää tämän vaikuttavan radikaalisti osallistujamääriin.

Tänään käytiin vuoden ekoissa treeneissä molempien kanssa. Jipin kanssa tokoiltiin aamupäivällä ja illalla molemmat pääsi Nose Work -treeneihin hallille! Yksi tälle vuodelle asetettu tavoite oli aktivoitua Nose Workin kanssa ja hyvin aloitettiin tämän tavoitteen täyttäminen heti 1.1. ;)

Aamulla Jippi tokoili Kivikon kentällä ja seurana meillä oli Minttu ja Sikka. Tehtiin alkuun seuraamista ja pähkäiltiin Jipillä havaitsemaani ongelmaa eli sitä, että Jippi hakee kontaktia kasvoihini ja sen myötä valuu vähän jalkani eteen. Olen huomannut Jipin herkästi ihan aavistuksen painavan jalkaani, mutta olen kuvitellut sen olevan suora. Nyt peilin edessä seuruuteltuani pareissa treeneissä, on tullut havaittua, että jos nostan katseen ihan suoraan eteen, niin Jippi valuu sen verran eteen, että se pikkusen poikittaa. Ei järkyn pahasti, mutta kuitenkin niin, että haluan asialle ehdottomasti jotain tehdä. Nyt lähdettiin korjaamaan tätä ihan sillä, että palkkalelu siirtyi huppuun tai kauluksen sisään ja palkka lensi sitten ihan jo muutamasta suorasta askeleesta koiran vasemmalle puolelle. Eli tätä nyt täytyy alkaa tehokkasti ajaa sisään ja katsoa alkaisiko tämä tehota...

Jippi teki toisella treenipätkällään neljän liikkeen koemaisen kokonaisuuden. Liikkeinä ruutu, kaukot, ohjattu ja luoksari. Jätin Jipille etäpalkan kentän laidalle, josta Jippi sen saattoi "kehässä" ollessaankin nähdä. Tämähän sitten tuottikin asteen ongelmia alkuun, sillä kahdella ensimmäisellä ruutuun lähetyksellä Jippi kurvasi 90 astetta vasemmalle ja kohti lelua :D Näistä stoppasin sen menon ja vaadin paluun perusasentoon. Kahdella ekalla yrityksellä en viritellyt "missä ruutu"-hetsauksella, mutta kolmannella virittelin ja varmistin näin, että se vilkaisi ruutua ennen käskyn antamista. Tällä kertaa lähti hienosti ruutuun ja ruutu oli kokonaisuutena oikein hyvä. Upposi hyvin, reagoi stoppiin kivasti, pysyi höntyilemättä ruudusti ja tuli reippaasti seuruuseen. Hyvä Jippi! Tokana liikkeenä kaukot. Vaihdot oli tosi kivat kaikkiaan, mutta yhden stiplun teki, kun ennakoi. Seiso-istu -vaihdossa Jippi meni maahan ennen kuin ehdin edes sanoa käskyä. Tämä on ihan selvästi nyt taas sen peruja, että ollaan tehty paljon kaukojen hinkkaamisia kotona ja valitettavasti, kun niitä hinkataan, käyn itse tosi hätäseksi ja Jippi alkaa herkästi ennakoida. Eli pitäisi itse malttaa kaukoja hinkatessa aina vaihdella käskyjenantoväliä, kun itsellä käskyt tulee aina tasaisen kolmen sekunnin välein eli Jippi kyllä arpoo sitten jonkun asennon, jos ei käskyä kuulu :D Kokeenomaisessa setissä korjasin Jipin takaisin seisomaan ja sieltä istumaan. Muut vaihdot oikein jees. Ohjatussa suoritus oli aika kiva. Ihan pienesti suu oli levoton perusasentoon palatessa, mutta muuten kiva kokonaisuus. Luoksarissa jätön yhteydessä kuului haukotus ja pieni inahdus (voi hitsi näitä, kun tämä on ainoa, missä ääni on tosi herkässä!), mutta muuten oli kyllä super. Hieno stoppi! Tehtiin erikseen vielä koemaisen setin jälkeen parit kaukojen hinkkaamiset niin, että ensin tehtiin epäsäännöllisillä väleillä niitä vaihtoja eli liikkuri antoi käsimerkkejä ja käskytti, mutta minulta tuli käsky vain silloin tällöin. Hyvin Jippi skarppasi tässä. Näitä siis lisää! Tämän lisäksi tehtiin treeni, jossa Minttu houkutteli Jipin katsekontaktin itseensä (tämä ei valitettavasti ole Jipin tapauksessa kauhean vaikeaa....) ja annoin kaukojen käskyn aina sellaisella hetkellä, jolloin Jippi ei katsonut minuun. Se ei ole kokeissa kaukoissa stiplannut näissä, mutta perusasennoista maahan käskyttäessä tai maasta istumaan nostaessa tosi herkästi vaatii tuplakäskyn, jos Jippi herpaantuu tuijottamaan liikkuria. Toki ensisijaisesti pitäisi saada se kontakti niin varmaksi, ettei sitä liikkuria tuijotella, mutta kun se toistaiseksi ei sitä ole, niin koin parhaaksi treenata myös tota, että täytyy kuunnella käsky, vaikka päättäisikin tuijotella maisemia :D Ja hyvin Jippi näissäkin alkoi olla kuulolla eli otti käskyn vastaan, vaikka tuijotti Minttua.

Illalla oltiin tosiaan hallilla Nose Workia treenaamassa. Lähinnä tämä oli Hugon treeni, mutta Jippi pääsi tekemään parit laatikkoetsinnät. Jippi etsi ensin laatikoita. Ekalla toistolla todella hieno ja hillitty etsintä ja löytyi varmasti (eli ilmaisi heti oikean laatikon kohdalle tullessa). Tokalla kävi, kuten yleensäkin eli vauhti oli kasvanut ja samalla sähellys :D Jippi säntäsi täysillä sinne, missä edellisellä kerralla haju oli ollut, mutta hyvin jätti sen merkkaamatta, kun ei löytänytkään hajua. Etsi pari kertaa laatikot läpi käymättä kuitenkaan juuri sillä laatikolla, jossa haju oli. Lopulta ilmaisi oikean laatikon, mutta niin kovasta vauhdista, että maahanmeno valahti kahden laatikon puoliväliin. Vaadin tarkentamaan ja tarkensi oikeaan laatikkoon, joten palkat toki tuli tästäkin. Kolmannella toistolla taas vähän hallitumpi kokonaisuus ja hienosti löytyi. Jippi sai etsiä vapaana tänään, mutta pitäisi ehkä kokeilla hihnassa etsimistä, josko saisi vähän tota vauhtia rajoitettua...

Hugolla on laatikkoetsinnoissä tosiaan ollut haasteena se, että ekan toiston jälkeen alkaa oletella eli usein ilmaisee ekaksi vastaan tulleen laatikon tai sen, missä viimeksi oli haju ollut. Taas ensimmäinen toisto oli todella hieno ja varma. Tokalla kerralla juoksi sinne, missä haju oli ollut ja teki minimaalisen niiauksen, muttei mennyt maahan, kun huomasikin, ettei haisekaan. Se vilkaisi minua etsiäkseen apua, mutten antanut sille mitään signaaleja, vaan odotin vain, että se omatoimisesti jatkaa. Parilla laatikolla oli vähän epävarma eli taas vähän niiasi ja vilkaisi  minua, mutta kun taas vain odotin, niin jatkoi matkaa. Lopulta tullessaan oikealle laatikolle, teki varman ilmaisun, eikä siinä enää sitten kysellytkään apuja minulta. Eli tosiaan itse osaan kyllä lukea noi epävarmuudet vääriksi "ilmaisuiksi", mutta toki haluaisin, että Hugo oppisi luottamaan nenäänsä sen verran, ettei joutuisi arpomaan, vaan uskoisi, ettei ole oikea laatikko, jos nenä ei niin kerran sano :) Kolmas toisto oli hieno myös, joten jätettiin laatikkotreenit siihen. Hugo teki lopuksi vielä yhden sisäetsinnän eli laitoin hajun putkenpainoihin ja lähetin Hugon etsimään vapaana. Hienosti teki töitä ja löysi hajun ongelmitta. Hyvä poika!

Melkein talvi

Viimeksi kirjoittelin Hugon tassuvaivoista. Tassu ei edelleenkään ole normaali eli patit on ennallaan ja ruvetkin on anturoiden vieressä, mutta ainakaan Hugo ei ole enää pitkään aikaan nuollut tassuja, liikkuminen on (edelleen) ihan normaalia ja haavat ei enää aukea uusiksi eli ruvetkin varmasti ajan kanssa häipyy. Vaikea sanoa, mistä oireilu johtuu, mutta toistaiseksi siis seuraillaan...

Jippi valkkutreenien jälkeen. Voiko olla iloisempaa ilmettä pienellä ♥

Jipin kisarintamalta sen verran, että viime lauantaina käytiin ekassa AVO-luokan rally-kokeessa. Tarkemmin kirjoittelin Jipin treenipäivikseen, mutta siis tulos oli parempi kuin osasin odottaa eli 100 pistettä ja 1.sija :) Jippi oli tosi hyvällä fiiliksellä kehässä eli nyt alkoi oikeasti tuntua siltä, että voisi taas kokeilla tokon kisaamista!

Parina päivänä on ollut lunta. Tai no melko loskaa se on ollut, mutta kai sekin lasketaan? On siis ollut melkein talvista :D Ihan kiva, kun ottaa huomioon, että on jo marraskuun loppu ja kelit on todella syksyisen kuraiset... Ja tokihan oli ihan pakko räpsäistä heti kännykkäkameralla kuva koirista lumisista maisemista, jos vaikka jää vikoiksi lumiksi tänä talvena :D

Jipillä oli viime viikolla huoltopäivä eli sillä oli fyssari ja akupunktio. Ei löytynyt mitään ihmeempää kropasta. Pientä kireyttä hauiksissa ja takareisien sisäosissa, muttei mitään isompaa. Hugolla oli tänään sen sijaan vähän erilainen huoltopäivä, sillä tein kunnon harjauksen plus pesun. Nyt on puhdas poika taas (seuraavaa kurakelin lenkkiä odotellessa...)!

Pyyhe päällä pesun jälkeen :)

Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni

Eilen alkoi Jipin kanssa tokoilut Nina Mannerin kouluttamana. Joskus ihan pentuaikana oltiin yhdellä Ninan kurssilla, mutta silloin Jippi oli vielä niin hömelö pieni pentunen, että kurssi meni ihan perusasioiden ja malttamisen opetteluun. Eiliset treenit oli hyvät ja sain uusia ajatuksia kauan tahkottuihin asioihin. Näistä suurin oli se, että otettiin paikkikseen kaavojen rikkomista eli vein Jipin paikkisriviin temppuja tehden (kieppiä ja käsikosketusta), jolloin Jippi oli selvästi innokkaampi ja rennompi ja paikkiksen aloitus liikkurointeineen sujui Jipin osalta täysin hiljaa. Tätä ehdottomasti siis kokeillaan nyt jonkin aikaa! Muutenkin saatiin hyviä ideoita taas treeneihin - niistä kirjoittelinkin treenipäiviksen puolelle enemmän.

Päädyin muuten nyt lopulta sitten kuitenkin siihen, etten pidä treenipäivistä täysin julkisena. Sen tarkoitus on oikeasti korvata paperinen päivis eli sen toimivuuen kannalta ei ole väliä, vaikkei sitä lukisikaan muut kuin minä. Ei toisaalta myöskään toki ole haitaksi, vaikka joku muu sitä lukisikin, vaikkei se sen funktio tosiaan olekaan. Minun puolesta sitä saa siis lueskella muutkin (minulle vain pyyntöä, jos haluaa treenipäiviksen jatkossa nähdä), mutta koska siellä on oikeasti tarkoitus täysin avoimesti ja kaunistelematta kirjoittaa kaikki sekä hyvät että huonot puolet treeneistä että kisoista, niin en kuitenkaan ihan täysin julkiseksi sitä sitten kuitenkaan halunnut :) Plus toisekseen, onhan se aika kuivakkaa luettavaa, kun sinne ladon treenikertomukset ilman korulauseita tms. eli en halua joutua miettimään sitä, miten sanani asettelen. MUOKS: Tämän postauksen jälkeen aloin sitten vielä hieman pohtia, että pitäisikö se päiviskin sittenkin olla julkinen :D Lähinnä mietin, että varmistaisiko se sen, että paremmin tulisi panostettua sen täyttämiseen ajallaan, jos ajattelisi, että ehkä edes yksi lukija joskus sinne eksyy....? Noh, täytyy nyt pohtia. Omat hyvät ja huonot puolet sekä julkisella että suljetulle lukijakunnalle suunnatussa treenipäiväkirjassa....

Hugon rallyista sen verran, että eilisissä treeneissä (meillä on nyt talvikaudella maanantaisin rallyn omatoimiryhmä) tuli havaittua, että Hugon käännös oikealle oikealla seuraten on edistynyt! Tuo on ollut se isoin haaste VOI-luokassa kisaamisen tiellä, mutta nyt kun sekin alkaa jo vähitellen sujua, niin ihan aikuisten oikeasti voisi uskaltautua kokeeseen.

Ja pakko muuten nyt kirjoittaa tännekin koirien kanssa juoksemisesta. Jipille on ostettu valjaat ajat sitten ja keväällä päivitin juoksuhihnankin parempaan malliin sillä ajatuksella, että nyt alamme kyllä juosta lenkkejä säännöllisesti. Nyt kuukausia myöhemmin voin todeta suoraan, että lenkit ovat jääneet juoksematta. Nyt aloin hieman kypsytellä sellaista ajatusta, että kävisinkin jatkossa muutamana aamuna viikossa juoksemassa lenkin koirien kanssa. Nukkumaanmenot ovat venähtäneet puoleenyöhön ja sen myötä tulee herättyäkin vasta seiskalta. Nyt ajattelin, että tavoitteena olisi mennä nukkumaan klo 23, jolloin voisi herätä klo 6 ja ehtisi käydä juoksulenkin ennen työpäivää. Kirjoitin tämän ajatuksen nyt tänne juuri siksi, että ehkä sitten siitä tulisi pidettyä kiinni. Olen edelleen hieman epäileväinen sen suhteen, että saanko tämän onnistumaan sitten kuitenkaan. Se on niin kovin helppoa herätyskellon soidessa keksiä hyviä syitä, miksi kannattaakin vain nukkua vähän pidempään.... Katsotaan kuinka meidän suunnitelmien käy :D

Oho hupsis. Taas se aika vierähti....

Strömforsin ruukissa visiitillä.

Tullut pidettyä taas pienoinen päivitystauko. Ei tarkoituksella, vaan on vain vähän tämä päivittäminen unohtunut, kun ei ole enää sellaista samanlaista rutiinia.... Monesta asiasta olisi pitänyt tänne kirjoitella, mutta niin vain ei ole saanut aikaiseksi. Yritänpä ryhdistäytyä! Taas...

Kesälomareissulla Strömforsin ruukissa.

Kesälomareissulla Loviisassa.

Yksi tässä välillä tapahtunut isompi juttu on se, että Jippi tosiaan sterkattiin elokuun puolivälissä. Leikkaus tehtiin tähystämällä ja leikkauksen tehnyt kirurgi käytti yhden portin tekniikkaa eli mahaan tuli yksi ainoa pieni haava. Nyt on jäljellä enää ihan pikkuruinen arpi, jota ei silmin oikein meinaa edes erottaa. Paraneminen sujui kaikin puolin hyvin ja Jippi ei tuntunut alussakaan olevan erityisemmin kipeä. Ekan viikon ajan piti lenkittää vain hihnassa, mutta sitten tokalla viikolla pääsi jo lenkkeilemään vapaana. Kolmisen viikkoa pidettiin taukoa agilitysta ja sitten aloitettiin 40 cm rimoin. Rimoja kuitenkin nostettiin 10 cm viikossa eli nyt ollaan jo ihan normikorkeuksissa. Kontakteista A-este oli tauolla tähän viikkoon asti, mutta muuten aika normisti ollaan pystytty treenailla! Ja nyt palattiin jo kisailunkin pariin, kun muutaman päivän kipulääkekuurin aiheuttama doping-karenssikin on jo takana eli tosiaan hienosti on kaikki sujunut toipumisen osalta. Leikkauksen yhteydessä Jipiltä muuten kuvattiin myös selkä virallista spondyloosilausuntoa varten ja sieltä tuli hyviä uutisia eli selkä nyt kaikkiaan lausuttu olevan LTV0, VA0 ja SP0 :)

Vikat treenit ennen sterkkausta takana ja kyllä hymyilytti, kun oli niin kivaa :)

Kisailuista sen verran, että vihdoin eilen kisoissa tuntui loksahtavan palaset kohdalleen. Ennen sterkkaamista oli taas parit aika kaoottiset kisat ja itsellä fiilikset oli jo sellaiset, ettei koko hommasta tule mitään. Kisoissa onnistuin aina lähteä radalle jotenkin nollapakko mielessä, mikä johti hirveään varmisteluun ja yliohjaamiseen, eikä se tuottanut haluttua tulosta (kas kummaa!). Saikun jälkeen päästiin Jipin kanssa aloittelemaan agin treenailua Saija Mustosen (jonka valkkuryhmässä ollaan nyt tuleva kausi) koulutuspäivässä, jossa treenattiin isolla kentällä ja nollaratameiningein. Tuli huomattua, että sain ihan samat paineet kuin kisoissakin, eikä ohjauksesta tullut tuon taivaallista. Ensimmäistä kertaa oikeasti sain treeneissä sen saman sähellys-fiiliksen aikaan ja vaikka sillä hetkellä olisinkin voinut vajota maan alle, niin olin lopulta aika tyytyväinen siitä, että onnistuttiin saamaan se ongelma esiin treeneissä! Se kun tarkoittaa sitä, että pystytään asiaa myös työstää treeneissä. Nyt meidän treeneihin on otettu ihan säännölliseksi osaksi nollatreenit. Jokainen ohjattu treeni aloitetaan nollatreenillä eli teen ensin yhdellä yrittämällä rataa niin pitkälle kuin päästään. Näin tarkoituksena olisi, että oppisin tekemään rataa sen sijaan, että jään viilaamaan jokaista pientä yksityiskohtaa. Ei sellaiseen kisoissakaan pysty, joten treeneissäkin pitäisi ko. asiaa harjoitella, vaikka sitten nollayrityksen jälkeen toki jäädäänkin hiomaan ja testailemaan eri kohtia. Mutta tosiaan nyt ekoihin saikun jälkeisiin kisoihin lähdin sillä ajatuksella, että haluan tehdä radat yhdessä Jipin kanssa eli muistaa olla koiran kanssa ja nähdä koiran eteneminen radalla sen sijaan, että säntäilen esteeltä toiselle jättäen koiran suorittamaan ihan yksin. Ja yritin takoa päähäni, ettei tuloksella ole väliä, vaan että ne nollat tulee sitten, kun ovat tullakseen, kunhan saadaan nyt tämä ohjaajan asenneongelma ensin ratkaistua :)

Ja niin siinä sitten vain kävikin, että kisat sujui myös tulosten puolesta ihan yli odotusten, kun osasin höllätä tulostavoitteista :) Oltiin kisareissussa Tampereella ihan yksin ja ihan tarkoituksella näin. Ajattelin, että haluan nyt oikein kunnolla keskittyä Jippiin ja yhdessä tekemiseen. Ekalla radalla olin onnettomasti myöhässä yhden ohjaajasta poispäin olevan vinohypyn ohjaamisesta, mutta muuten tosi sujuva hyppäri. Eli tältä radalta kieltovitonen, mutta hirmu tyytyväinen olin muuten rataan. Tokalla radalla Jippi päätti testata ohjaajaa ja vapautti itsensä lähdöstä sillä hetkellä, kun olin kävellyt ekan esteen taakse ja nostin käteni kutsuakseni Jipin lähdöstä. Koska Jippi tuli ekan hypyn kuitenkin ilman vapautuskäskyä, niin otin Jipin sivulle ja käveltiin hallitusti ulos radalta. Harmitti, mutta toisaalta olin tyytyväinen, että maltoin pitää pääni. Käytiin tekemässä lämppäesteellä parit lähdöt niin, että pääsin palkkaamaan oikeasta toiminnasta ja kolmannelle radalle lähdin ihan luottavaisin mielin. Lähtö toimi ja niin toimi muutkin osat, sillä tuloksena oli kivalta tuntunut nolla, 2. sija ja SERT-A! Tämä nolla oli itselleni jotenkin todella tärkeä, sillä edellisestä on kauan aikaa ja tämä sai uskon taas hieman nousemaan siihen, että kyllä me niihin nolliin pystytään, kunhan molempien keskittyminen on oikeissa asioissa. Vikalle radalle lähdettiin rennoin fiiliksin, mutta kuitenkin riittävän skarppeina, sillä yllättäen saatiin sitten vielä siltäkin nolla ja 3. sija. Avattiin siis SM-nollatili tuplalla, mikä on aika kiva juttu :) Jipillä on nyt kaksi SERT-A:ta ja viimeisen voi saada aikaisintaan joulukuussa. Mutta tulee, kun on tullakseen. EDIT: Opin muuten vasta tässä vaiheessa sertisäännöt, sillä kuvittelin, että SERTit saisi olla kahdelta eri tuomarilta, kuten tokossa EVL1-tulokset, mutta niistä jokainen täytyykin olla eri tuomarilta!

Jippi ja SERT-A!

Hugo kiikutti ruusukkeen treenikassista minulla namien toivossa. On tullut puolivahingossa opetettua Hugo tuomaan kaikenlaisia tavaroita (etenkin hanskoja), kun olen palkannut sitä tippuneiden hanskojen nostamisesta lenkillä.

Tänään käytiin parin regular-radan verran ASCA-kisoissa kisailemassa. Radat olivat helppoja ja tuloksina nollat molemmilta, joten 2xQ ja Jippi sai RS-O -tittelin. Vähän itseä jäi harmittamaan se, että tokalla agiradalla Jippi teki vähän ruman keinun eli ei odotellut vapautusta. Johtui varmasti siitä, että vapautin sillä radalla puomila tosi nopeasti ja niin, ettei Jippi ollut ehtinyt 2on2offiin ja hirveän herkästi Jippi tällaisen perään sitten olettaa seuraavallakin kontaktilla, ettei tarvitse pysähtyä. Minun tavoitteena on kuitenkin opettaa Jipille niin varmat ja toimivat pysärit, että pystyn tarvittaessa vapauttamaan sen ikään kuin lennosta säästäen aikaa, mutta niin, että sen saisi kuitenkin sitten myös sen jälkeen pysähtymään 2on2offiin. Tämä näköjään ei vielä ihan toimi kisatilanteissa, joten täytyypä ottaa treeneissä kaikenlaiset variaatiot käyttöön eli paljon nopeita vapautuksia, joiden jälkeen seuraakin seisotus sekä erilaiset häiriöt ja hetsaukset ilman, että kontaktilta saa karata.

Eräs kesäpäivä Haltialassa.

Kisatulosten osalta tänne on päivittämättä myös viimeisin Jipin rally-tokokoe 29.7., josta tuloksena 90 pistettä ja RTK1. -10 pistettä tuli siitä, että Jippi nappasi vikana liikkeenä olleessa juosten suoritetussa spiraalissa hihnan hetkeksi suuhun :D Turha virhe ja olisihan se 100 pistettä ilman tätä tyhmää virhettä ollut ihan kiva, mutta toisaalta sitten taas jotenkin minua melkeinpä nauratti, että virhe tuli tällaisesta :) Noh, eipähän pelkoa vastaavan toistumisesta, kun seuraavat kisat kisaillaankin sitten ilman hihnaa AVO:ssa.

Myös Hugo on päässyt rallattelemaan. Se on käynyt treeneissä viikoittain ja vähitellen VOI:n liikkeet on alkaneet tuntua olevan melko hyvin paketissa. Oikealla puolella vielä käännökset tuottaa vähän vaikeuksia ja peruutus vierellä on ollut vaikea, mutta muilta osin liikkeet sujuu aika kivasti. Niinpä ilmoittauduttiin meidän seuran rally-kokeisiin VOI-luokan nollakoirakoksi. Oiva mahdollisuus päästä testaamaan kisamaista suoritusta ilman virallisen kokeen tuomaa lisäpainetta :) Hugo oli kehässä häntä heiluen ja teki tosi hienosi töitä eli fiiliksen osalta ihan täydellinen suoritus! Saatiin tuomarilta Heikki Palosaarelta arvostelu, vaikka kyseessä tosiaan meidän osalta olikin ihan vain epävirallinen suoritus. -1 pistettä tuli juoksuun siirtymisessä kontrollivirheestä. En itse oikein huomannut, mitä tässä tapahtui, eikä rataa ole videolla, joten olisikohan ollut niin, että Hugo olisi poikittanut sen verran, että olisin törmännyt siihen tms? -10 pistettä tuli peruutuksesta, jossa Hugo poikitti heti alkuun rajusti ja lopulta kääntyi rintama melkein minua kohti. Tätä en päätynyt uusimaan, koska totesin, ettei Hugo vain vielä osaa sitä riittävän hyvin, että voisin vaatia sen onnistumista kisoissa. Joten jatkettiin matkaa todeten, että yritettiin ainakin. -1 pistettä tuli kyltillä "istu-käännös oikeaan-istu" vinoudesta siinä tokassa istumisesta. Tämän Hugo kyllä osaisi eli olisi voinut suoriutua ilman miinuksiakin, mutta nyt tällä kertaa näin. Muilta osin rata meni tosi sujuvasti ja Hugo oli ihan hirmu kivan tuntuinen radalla. Kuulolla koko ajan ja keskittyi tekemiseen ja pysyi kontaktissa. Pahimmillaanhan se on ottanut niin kovasti häiriötä, ettei ole juurikaan kontaktia pitänyt, joten olin todella todella iloinen radan jälkeen siitä, miltä se tuntui. Ja tosiaan plussana oli se, että virallisena suorituksena siitä olisi tullut 88 pistettä eli hyväksytty tulos! Päätin, että kunhan ollaan treenattu peruutus kuntoon, niin uskaltaudutaan virallisiin kisoihin. Nyt se peruutus alkaa olla aika kivalla mallilla, joten pitäisipä laittaa pian kisailmoa menemään. Ehkä vielä pientä tehotreeniä tehdään oikealla puolen käännöksiin ennen kisaa :)

Hugo tienasi rally-tokon nollakoirakkona tuomaripalkinnon ja sai ohjaajalta palkaksi vieläpä palan marjapiirakkaa. Kyllä kannatti!

Kisakuulumiset on nyt päivitelty, mutta mitäs muuta meille kuuluu? Ensinnäkin koirilla kävi fyssari kotona syyskuun alussa ja molemmat oli hyvässä kunnossa. Jipillä oli ennen fyssarointia ollut kolmen viikottaisen kerran sarja akupunktiota ja niiden hoitojen myötä Jipin selkäjumit saatiin todella hyvin kadotettua! Fyssaroitaessa Jippi olikin kauttaaltaan tosi hyvässä kunnossa. Hugolla löyty yksi trigger selästä oikealta puolelta, mutta muutoin sekin oli varsin vetreä. Jipille jatkossa varmastikin tarkoitus aina tarvittaessa antaa akupunktiota fysioterapian "tueksi", niin pysyisi jumit poissa!

Syksy saapuu, mutta koirien hymyt ei hyydy :)

Talvikausi on nyt muotoutunut niin, että meillä on Saijan valkkutreenit joka toinen viikko torstaisin. Hugolle tulee kerran viikossa paikka rally-tokon omatoimiryhmään. Jippi tokoilee kerran kuussa Nina Mannerin kouluttamana läpi talvikauden, mikä on juuri sopiva määrä ohjattua koulutusta, kun sitten on tarkoitus ehtiä tehdä riittävästi omatoimitreenejä ohjattujen välissä. Kaikkiaan ohjattuja treenejä on aiempiin kausiin verrattuna nyt ihan ennätysvähän, mutta tarkoituksellakin pyritään nyt siihen, että ohjatuista saataisiin läksyt, joita sitten omatoimisesti työstettäisiin. Agilityssa meillä on pitkään ollut se tilanne, että läksylistalla on sitä sun tätä, muttei koskaan ehditä niitä treenata, joten nyt oikeasti aiotaan pureutua niihin läksylistan asioihin. Lisäksi toivottavasti saataisiin vihdoin lisättyä juoksulenkit viikkorytmiin. Tämä on ollut tavoitteena jo jonkin aikaa ja aina olen saanut luistettua tästä, mutta josko nyt vihdoin saisin itseni toteuttamaankin tämän suunnitelman.

Jippi odottaa tokotreeneissä omaa vuoroaan. Fiksun näköinen otus, eikös??

Tokon osalta treenit on sujuneet tosi kivasti. Jippi on ollut niinkin täpinöissään, että mukaan kuvioihin on tullut pienoinen ennakointi liikkeissä. Ei niin, että tekisi tehtäviä ennen aikojaan, mutta herkästi tulee liikkurin käskytyksistä nykimistä yms. Nyt siis ollaan tehty paljon kaavojen rikkomista ja haettu arvaamattomuutta treeneihin. Melkein tekisi jo mieli kokeeseen, mutta sitten samaan aikaan ei kuitenkaan millään uskaltaisi. Edellinen koe oli fiiliksen puolesta niin suuri pettymys, että oikeasti haluan, että seuraavassa kokeessa ei samanlaista koeta. Pitäisi siis olla varma, että fiilis on parempi, mutta mistäs ihmeestä sen tietäisi, kun ei se silloin viimeksikään treeneissä näkynyt. Joskin pakko sanoa, että nyt asioita pohdiskeltuania, niin olihan Jipin treenit tuolloin loppukeväästä/alkukesästä muuttuneet vähän pakkopullamaisiksi ja kyllä sen tekemisistäkin sen näki. Se kyllä suoritti aina kaiken ja vieläp häntä heiluen, mutta se paras terä oli poissa. Osittain ehkä juoksujen takia, mutta osin varmasti siksikin, että tuli liian kiire lähestyvien SM-kisojen takia, ettei ehditty enää treenata oikein, vaan määrä korvasi laadun. Nyt ollaan taas päästy tältä tieltä pois ja onneksi tajusin asian ajoissa. Suunnitelmanani on nyt käydä ainakin yksi rallyn AVO-koe tuosa lokakuun alussa, jotta nähdään, mikä fiilis Jipillä on koekehässä. Ja jos kaikki menee siellä hyvin, niin enköhän laita taas kohta tokokoeilmoakin menemään!

Viksu ja vilmaattinen!

 Hugo on pääsyt nyt muutamaan otteeseen lähiviikkoina höntsäagittamaan eli tekemään matalin rimoin pientä ratatreeniä. Se on näistä aina kovin innoissaan, mutta pakko oli kyllä taas videota katsoessa todeta, että kyllä se sen verran hankalan näköistä menoa on, ettei kauhean usein kyllä raaski Hugon kanssa agilitya treenata... Rimat on tosiaan 40 cm, mutta silti se hakee ihan hurjasti ponnistuspaikkoja, eikä ime esteille. Huutaa kyllä senkin edestä eli palkan odotus nostaa kierroksia, mutta minusta tuntuu, että se kaipaa enemmänkin sitä yhteistä tekemistä ja pallon perässä juoksemista kuin nimenomaan agilitya. Ja koska tosiaan videota katsoessa tuli melkeinpä paha mieli siitä, miten hankalan näköistä se Hugon eteneminen radalla oli, niin varmaan taas jatkossa meidän puuhastelut keskittyy kyllä rallyyn ja leikkimiseen. Talvella ehkäpä sitten mennään taas nose work -kurssille.

Eräiden agitreenien jälkeen. 

Loppuun parit videot Jipin treenailuista nyt lähiviikoilta. Ekassa Jippi on Saijan treeneissä 9.9. ja tässä päivän vika pätkä. Ja tokassa omatoimitreeneissä kuvattu pätkä nollaratatreenistä.

Lisää rally-tokoilua

Meillä olikin jo keskiviikkona 12.7.2017 Jipille seuraava rally-tokokoepaikka varattuna, kun oli vuorossa meidän oman seuran I-HAH:n järkkäämät iltakokeet. Itselle ylös sellainen huomio, että Jippi oli tutulla kentällä selvästi rennompi odotellessa eli pälyilyt, turhan pöhinä ja stressaantuneisuus oli tiessään ja se odotteli aitaan kytkettynä ihan lungisti. Itselläkin oli rento fiilis, kunnes sitten juuri ennen meidän vuoroa ei enää ollutkaan. Siinä vaiheessa, kun syötin vikan namin Jipille ja olin astumassa kehän aitojen sisäpuolelle, tuli pieni jännitys vastaan. En tiedä johtuiko se siitä, että kokeet oli oman seuran järjestämät ja sen myötä oli paljon tuttuja seuraamassa vai oliko se vain se fakta, että Jippi taas vähän näytti hämmentyneeltä. Se koekehään marssiminen on Jipille selvästi aina vähän jännää ja jotenkin siihen pitäisi saada jo sellainen keskittynyt lataus (tämä nyt lähinnä ajatellen tokon kisaamista) sen sijaan, että Jippi pääsee haahuilemaan heti siinä alussa, jonka myötä minua itseäni alkaa ahdistaa, kun näen, että koira on poissaoleva. No mutta nyt kuitenkin taas sain Jipin tsempattua tekemään ihan hyvällä fiiliksellä hommia.

Jippi odottelemassa rennosti kisapaikalla. 

Lähtöpaikalla taustalta alkoi kuulua juuri jonkun räjäytystyömaan varoituspiippauksia ja vikat piippaukset kuului juuri tuomarin kysyessä "oletko valmis" ja vähän pohdin, mutta sanoin kuitenkin, että valmiita ollaan. Eipä Jippi siitä räjäytyksestä mitään häiriötä ottanutkaan, eikä se onneksi kuulunut ihan läheltä. Aika alussa radalla oli askeleet eteenpäin (1, 2 ja 3 askelta) ja nämä nyt sinänsä ei ole haasteelliset, mutta nyt harpoin niin isoja askeleita, että ekalla askeleella Jippi ei selvästi osannut yhtään odottaa, että pysähdyn, vaan se oli jatkamassa matkaa. Istui kyllä ihan nättiin perusasentoon, mutta vähän joutui omaa seuruupaikkaa korjata taakse ennen perusasentoon istumista. Tästä ei kuitenkaan virhettä, kun ei tullut tuplaistumisia tms. kuitenkaan. Radalla oli eteentulo ja siitä vasemman kautta perusasentoon istuminen ja siinä Jippi vähän omatoimisesti suoritti osan liikkeestä :D Se tuli hienosti suoraan asentoon eteeni istumaan, mutten kerinnyt antaa sivulle-käskyä ennen kuin se jo käden liikkeestäni lähti ennakoimaan siirtymistä - oltiin tätä hinkattu juuri ennen kehää eli taisi olla liikeketju hyvin selkeänä Jipin mielessä :) En siis sivulletuloissa anna käsimerkkiä (osaahan Jippi ne toki ilmankin), mutta koska eteen vielä ohjaan vähän kädellä auttaen, niin palauttaessani kättäni normaaliin asentoon, Jippi lukikin tämän sivulletulo-ohjauksena. Tästä ei tullut virhettä, kun kuitenkin istui eteen ja eihän rallyssa ole pakko antaa aina suullista käskyä, vaan voi tulla myös käsiavulla, mutta kyllä se vähän kiireinen se liike oli ja tarkoituksena meillä tietysti on, ettei Jippi tee mitään omatoimisesti, vaan odottaa käskyt :D Täytyy siis muistutella tästä säännöstä ja itse muistaa ohjata rauhallisemmin.

Rata sujui kokonaisuutena hyvin, vaikka tosiaan itsellä oli vähän hätiköivä olo. Jotenkin aina tulee sellainen fiilis radalla, että nyt äkkiä nämä liikkeet pakettiin, niin päästään pois :D Eli rauhaa pitäisi yrittää löytää itselle ohjaamiseen! Mutta joka tapauksessa virhepisteitä ei radalta tullut, joten tuloksena 100/100 pistettä ja sijoitus oli 1/30. Huikeaa! 100 pisteen suorituksia oli jopa kolme muutakin (taitavia koirakoita kaikkiaan oli kisat täynnä!), joten aika ratkaisi sijoitukset. Oli ekstrakivaa saada olla palkintopallilla kahden muunkin I-HAH:laisen kanssa :) Olihan täydet pisteet toki kiva juttu, mutta kaikista tyytyväisin olin kuitenkin siihen, että vaikka tällä kerralla huomasin selvästi radalla jännittäväni, niin siltikään Jippi ei mennyt lukkoon, vaan suoritti iloisesti ja hyvin keskittyen radan alusta loppuun! Se oli hurjan iso saavutus meille ja niin paljon tärkeämpää kuin lopullinen sijoitus. Näitä onnistumisia juurikin tarvitaan nyt kisatilanteista ja mehän aiotaan vielä saada se sama fiilis tokokehiinkin!!!

Ei me olla mihinkään kadottu!

Näin pitkää päivitystaukoa ei olekaan tainnut ennen tässä blogissa olla. Syitä on monia ja muun muassa vapaa-ajan vähyys (töissä ollut tärkeä deadline, jonka takia iltaisin/viikonloppuisin on tullut kirjoiteltua ihan muuta kuin blogitekstejä) on vaikuttanut siihen, ettei ole saanut aikaiseksi kirjoittaa. Suurimpana syynä ehkä kuitenkin on ollut jonkinlainen pohjalle putoaminen vähän lajissa kuin lajissa (paitsi rallyssa!), eikä tämän vuoksi ole oikein innostanut täällä kirjoitella siitä, miten kerta toisensa jälkeen vain tulee epäonnistumisia. Agilityssa pidettiin treenitaukoa kuukauden verran ja kisataukoa kertyi lähes 3 kk. Tokossa ollaan treenattu ja nyt taas kisattu, mutta siellä toistuu sama kaava kuin agilityssakin hiljattain - treenit sujuvat tosi kivasti ja fiilis on treeneissä tosi kiva, mutta kisoissa pakka hajoaa. Agilityssa oma keskittyminen ei riitä kisaradoilla ja tokossa puolestaan Jippi on ollut nyt kolme VOI-koetta todella alavireinen ja vähän jopa paineistuneen oloinen.

Katsaus Jipin tokoihin

Jepjep. Kolme VOI-koetta takana (eikä yhtään ykköstulosta....). Ensimmäisestähän kirjoittelinkin jo aiemmin ja siellä jäi yhdellä nollauksella juuri ja juuri ykköstulos saamatta, mutta enemmänkin harmitti se, että Jippi haukkui jättöjen yhteydessä. Positiivista kahdessa myöhemmässä kokeessa on se, ettei jättöjen yhteydessä ole esiintynyt haukkumista, vaikkakin paikkiksessa kummassakin kokeessa on ilmennyt sivulla odottamisessa mutinaa. Itse paikkiksen ajan on siis ihan rauhassa ja hiljaa, mutta jotenkin se odottaminen siinä vierellä ennen maahan käskemistä on tosi levoton.

Mikään yksittäinen liike ei ole osoittautunut ongelmakohdaksi kokeissa, vaan virheet on tullut vaihtelevasti eri liikkeissä. SM-kisoissa otti selvästi häiriötä naapurikehän kovista käskytyksistä ja mm. nollasi tästä syystä luoksarin, kun stopin hetkellä naapurikehässä käskytettiin maahan ja Jippi juoksikin minun luokse, vaikka olikin jo pysähtymässä käskylläni. Kolmannessa VOI-kokeessa nollattiin sitten ohjattu, jossa Jippi haki väärän kapulan. Tätä virhettä Jippi ei yleensä IKINÄ tee, mutta nyt kapulat oli huonosti erottuvat ja kapuloiden takana oli houkuttelevia värikkäitä kartioita, jonka takia jokaikinen VOI-koira juoksi kapulosta ohi kartioille.

Nollaukset olivat siis jonkinlaisia työtapaturmia ja niitä en edes niinkään jäänyt harmittelemaan. Se mikä nyt on harmittanut ihan hurjasti, on se fakta, että kehässä on ihan erilainen koira kuin treeneissä. Minun normaalisti niin innokas ja kovan työmotivaation omaava treenikaveri lässähtää koekehässä täysin. Viimeisimmässä kokeessa seuraaminen oli kaikissa liikkeissä ihan luokatonta. Mukaan mahtui pitkiä pätkiä ilman minkäänlaista kontaktia ja Jippi jätätti paikoin selvästi, vaikka tuollaisia mokia ei oikeasti treeneissä ikinä ilmene ja olen ollut ihan hurjan tyytyväinen seuraamiseen nyt treeneissä.

Eli kokeiden mielentila on nyt ihan oikeasti ongelma. En halua mennä yhteenkään toko-kokeeseen ennen kuin olen saanut sumplittua, miten tuota saisi ratkaistua. Ja siinä ongelmana on se, etten tiedä, mistä se lässähtäminen koekehässä johtuu. Palkattomuuteen reagointia en usko sen olevan, koska palkattomuustreenit ei tuo lainkaan samanlaisia ongelmia esiin ja toisaalta kokeissa ei fiilis lässähdä vähitellen, vaan on ihan tiessään jo heti aloittaessa (ja oikeastaan ennen kehääkin). Jippi vastasi SM-kisoissa hyvin sosiaaliseen palkkaan ja oli kivasti mukana ja aika hyvällä fiiliksellä, mutta nyt viimeisimmässä kokeessa fiilis oli kamala. Jippi ei reagoinut sosiaaliseen palkkaan ja jouduin kalastella sitä mukaani liikkeiden väleissä. Eli tuota toki täytyy yhä treenata, vaikkakaan en oikein tiedä, että miten ja missä tilanteissa, kun treeneissä toimii hyvin. Pohdin, että voisiko Jippi reagoida koetilanteen ilmapiiriin ja muiden jännitykseen? Minä itse en huomattavasti jännitä, mutta toki tilanne on poikkeava ja ympärillä on paljon hermostuneita ihmisiä ja jännittyneisyyttä eli voisiko se vaikuttaa? Jippi nimittäin jo koepaikalle tullessa oli viime kokeessa tosi vetämätön (oli kyllä tosi helteistäkin). Ajattelin testata sellaista ainakin, että menen treenaamaan koepaikoille, jotta tottuu siihen koeilmapiiriin ja jännitykseen.

Nyt pidetään kuitenkin varmasti tokokokeista vähän taukoa, sillä viime koe oli itselle valtavan suuri pettymys. On älyttömän harmillista, että kokeissa suoriudutaan todella ala-arvoisesti, vaikka oikeasti tiedän meidän osaavan paljon paremmin. Viilaamista riittää kaikissa liikkeissä, mutta treenien perusteella ykköstulos pitäisi tulla ihan helposti kuitenkin, joten on tosi harmi, ettei pystytä osaamista näyttämään koetilanteissa. Viime kokeesta on nyt 1,5 viikkoa ja tuona aikana ei olla nyt tokoiltu lainkaan. Jipin kanssa on tosin edelleenkin ihanaa treenata tokoa, kun tykkään tosi paljon sen asenteesta ja innosta tokoa treenatessa, mutta valitettavasti kyllä pakko myöntää, että motivaatiota syö se, jos ei näe mahdollisena sitä, että voisi onnistua kokeissa. Jos ongelmat olisi sellaisia, joihin tietäisin treenitavan, niin ne ei motivaatiota laskisi, vaan päinvastoin saisin enemmän intoa treenata, mutta nyt minulla ei ole mitään tietoa, miten pitäisi tästä jatkaa. Siksi siis pieni mietintätauko ja päätin, että haetaan fiilistä koekehiin rally-tokokokeista (pariin kokeeseen ilmo laitettu).

Katsaus Jipin agilityyn

Kisoissa keväällä ennen tauolle jäämistä alkoi vähitellen tuntua siltä, että aletaan olla enemmän ja enemmän "samoilla radoilla" eli sähellyksen määrä väheni ja valtaosin meno oli aika jees, vaikka mukaan sitten mahtuikin aina yksittäisiä virheitä. Taukoa kuitenkin pidettiin, kun juoksut tuli sopivasti siihen väliin, eikä kuitenkaan enää metsästetty SM-nollia. Viikko sitten käytiin kisailemassa kahden agilityradan verran melkein 3 kk kisatuon jälkeen ja minun on pakko myöntää, että niiden ratojen jälkeen oli melkoisen maassa. Treenit on lähiaikoina sujunut tosi kivasti ja on tullut sellainen olo, että meidän osaaminen on mennyt lyhyessä ajassa aika ison harppauksen eteenpäin. Siksipä odotukset olivat kisojakin ajatellen suuret. Ei niinkään tulosten kannalta eli en siis mennyt radoille varsinaisesti nollia odotellen, vaan oli vain odotuksissa, että saadaan ihan kivaa menoa aikaiseksi ja kohtalaisen ehjiä kokonaisuuksia. No nepä radat olikin sitten kaikkea muuta kuin ehjiä kokonaisuuksia. Radat olivat tosi vaikeita ja ylipäänsä tuloksia tuli vähän. Lisäksi radoilla oli yllättäen 65 cm rimat, jotka tuntui hurjalta, kun ei olla koskaan sellaisia ratana tehty (tuo korkeushan tulee vuodenvaihteessa poistumaan kokonaan säännöistä) ja lisäksi kisat oli vieläpä Hurtta Areenalla melko raskaalla pohjalla, joten en ollut ajatellutkaan, että siellä tuomari pistäisi kuusvitosen rimat. Rimat siis aiheuttivat minulle jännitystä ja pohdin jo ennen ekaa rataa, että pitäisikö jättää suosiolla väliin. Ainoa ilo noilla radoilla olikin sitten lopulta se, että rimakorkeus ei tuottanut ylipääsemättömiä ongelmia, Jippi piti riman myös haastavassa takaakiertokohdassa ja puomin kontakti toimi hyvin. Muuten radoilta ei mitään hyvää sitten löytynytkään. Molemmilta poistuttiin kesken leikin, kun meno oli sen verran kaaosta. Itse olin ihan totaalisen hukassa ja sujuvuus oli kaukana, mutta niin oli Jipilläkin vähän jänniä ratkaisuja, kuten selän takaa väärille esteille suhaamista, vaikka oikea este oli suoraan nenän edessä. Onneksi en jaksa yleensä harmitella ihan kauhean kauaa, joten näidenkin surkeaakin surkeampien ratojen jälkeen heti kotiin tullessa laitoin ilmoittautumisen seuraaviin kisoihin.

Eilen oli vuorossa sitten ne kisat ja vuorossa kaksi agirataa ja yksi hyppäri. Ja voi, että kun oli hyvä fiilis kisojen jälkeen!!! Nollia ei tullut, mutta tässä lajissa fiilis ei olekaan suoraan verrannollinen nollien määrää :) Jokaisella radalla nolla jäi kiinni jostain pienestä jutusta, mutta kaikkiaan oli meno sujuvaa ja tehtiin kaikilla kolmella radalla yhteistä rataa ja ilman panikointia ja sähläystä! Totaalisen erilaista menoa kuin viikko sitten, joten ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Ekalla radalla valitettava vitonen vikan riman pudotuksesta ja sillä kolmas sija melko haastavalla radalla. Tokalla radalla (hyppäri) yksi ylimääräinen hyppy, mutta ihan itse ohjasin Jipin sinne eli ohjaajan aiheuttama HYL. Muuten tälläkin radalla paljon onnistumisia ja kokonaisuutena ihan jees rata. Vikalla radalla haastavia kohtia, mutta onnistuttiin monessa vaikeaksi ajattelemassani kohdassa. Ainoastaan vikat kolme estettä koitui kohtaloksi. Kolmasvika este oli puomi, jolle tein päällejuoksun, jotta sain Jipin ohjattua seuraavana esteenä olevalle keinulle suoraan puomin edessä olevan hypyn sijaan. Päällejuoksuja ei olla puomilla tehty ja A:lla ne on osoittautuneet haastaviksi (aiheuttaa epävarmuutta Jipille ja herkästi loikkaa). Päällejuoksu aiheuttikin sitten ensimmäista kertaa ikinä sen, että Jippi loikkasi puomin kontaktin yli. Sehän on kyllä joskus aina vapautellut itseään kontaktilta omatoimisesti, mutta nyt se hidasti selvästi vauhtia, kun lähdin tekemään päällejuoksua ja loikkasi sitten siitä kohdassa, mihin sillä hetkellä jäi. Tämä menee siis treenilistalle, jotta saadaan päällejuoksut toimimaan sekä puomilla että A:lla! Puomin jälkeiseltä keinulta tuli lentokeinu, mikä varmaankin johtui ihan siitäkin, että alla oli lennokas puomi ja tästä toki aiheutui epävarmuutta ja itsekin jäin epäröimään. Kontaktivarmuus on nyt siis treenilistalla ihan ykkösenä. Ykkösenä treenilistalla on ollut jonkin aikaa takaakierrot ja niiden yhteydessä rimojen pysyminen, mutta näissä tuntuu tulleen edistystä. Niinpä voidaan ottaa pääasialliseksi treenattavaksi nyt nuo kontaktit ja pitää ne takaakiertotreenailut siinä ohella kyllä toki myös.

Katsaus Hugon rallyihin

Hugon rally on sujunut aika kivasti ja alkaa tuntua siltä, että syksyllä voitaisiin hyvinkin suunnata VOI-kokeisiin. Ollaan tehty nyt ratoja, joissa on ollut jo paljon oikean puolen työskentelyä mukana ja eri tehtävät, spiraalit, pujottelut yms. sujuu jo aika kivasti oikeallakin puolella. Ainoastaan paikalla käännökset tarvitsevat vielä lisää treeniä ennne kuin voidaan suunnata kokeisiin. Lisäksi treeniä vaatii myös käytösruutu, jossa Hugola ei meinaa maltti riittää, vaan herkästi alkaisi komentamaan, jos olen ihan hiljaa ja vaikka sille juttelenkin, niin silloinkin saattaa meinata vaihtaa asentoa, jos tehdään pidempi pätkä. Hugo ei oikein meinaa mieltää käytösruutua tehtäväksi vain "turhaksi odotteluksi", joten ei koe, että sen pitäisi pysyä paikoillaan ja olla suu supussa :D Treeniä treeniä siis!

Tämä oli nyt tällainen vähän tylsähkö kuvaton ja videoton julkaisu, mutta piti vain saada vuodatettua tämä teksti tänne selityksenä siitä, että miksi en ole kirjoitellut. Yritän nyt aktivoida kesän innoittamana blogia, kun pahin työhässäkkäkin on vähän nyt laantunut, kun sain väitöskirjan kirjoitettua :)

Ai niin, ja tässä päivitysten välissä Jippi täytti toukokuun puolivälissä kolme vuotta! Iso tyttö jo ja silti vielä onneksi niin lapsenmielinen :) Huomenna puolestaan on Hugon synttärit ja juhlistamme hieronnan merkeissä, sillä Relatassun koirahieroja Sanna tulee hieromaan molemmat koiruudet, mikä on Hugolle varsin mainio tapa viettää synttäreitä. Ja torstaina suunnataan mökille juhannukseksi ja se vasta onkin kivaa Huksin mielestä!