Iloinen Pikku Sika raunioilla

Eilen oli Jipin kanssa taas rauniotreenit ja teema yhä tunkeutuminen, jotta Jippi tosiaan rohkaistuisi sortuvien epävakaiden alustojen suhteen. Ensimmäinen maalimies oli piilossa sortumakasaan pinottujen renkaiden sisällä ja tämän kohdalla Jippi merkkasi selvästi saaneensa hajun ja pörräsi renkaiden ympärillä, mutta haastavaa oli se, että miten maalimiehelle pääsi. Rengaspinon päälle kurkottaminen oli selvästi vähän jännää, mutta kuitenkin uskaltautui niin tekemään ja löysi maalimiehen. Seuraavaksi lähettiin kiertämään meille annettua aluetta ja lähetin Jippiä tarkistamaan erinäisiä kasan alle ja keskelle meneviä ahtaita käytäviä. Ilokseni huomasin, että näihin Jippi eteni varman oloisesti ja jännittämättä eli selvästi tuolla epävakaalla kivilohkarealustalla kulkeminen ei enää ole Jipin mielestä outoa! Toinen maalimies löytyi melko lailla keskeltä kasaa rakennuspalkkien alta piilosta. Kun oltiin kierretty koko kasa ja olin lähettänyt Jipin tarkistamaan mielestäni kaikki käytävät, palattiin vielä lähtöpisteelle. Kolmas maalimies löytyikin ensimmäisen maalimiehen piilon vierestä samanmoisesta rengaskasasta ja nyt Jippi hoksasi jo aavistuksen nopeammin, että maalimiehelle päästäkseen täytyy kurkottautua rengas pinon päälle :) Kaikkiaan siis mielestäni kulki nyt alustoilla aika rohkeasti eli edistystä onneksi tulee! Lisäksi Jipin keskittymiskyky vaikuttaa hyvältä ja jaksaa tehdä töitä, vaikkei hetkeen saisikaan mitään hajuja.

Ja mistä sitten tuli tuo otsikossa mainittu Pikku Sika -nimitys, niin siitä, että raunioilla (ja myös hakutreeneissä) on tapana, että kun koiran treenivuoro on ohi ja homma hoidettu kunnialla, niin on tapana, että koiraa kehutaan oikein yhteisvoimin kaikkien treenaajien toimesta. Jippi kun on muutenkin aika hyvin sosiaalista palkkaa vastaanottava, niin sillehän nämä kehuhetket on sellaisia, että se loistaa onnensa kukkuloilla. Näinä hetkinä siitä kuoriutuu Iloinen Pikku Sika, joka surutta pomppii ryhmäläisten syliin, kerjää rapsuja/huomioita/ruokaa ja pakko sanoa, että ehkä sitä tähän vähän yllytetäänkin ;) Mutta Jippi nauttikoon Pikku Sikana olemisesta näinä hetkinä, kun muutoin onneksi osaa melko hyvin pitää tassunsa maan tasalla myös ihmisiä moikatessaan ja tosiaan onhan se ainakin hyvä, että se tosissaan palkkautuu hyvin treenien päätteeksi :D

Ja niin käynnistyi uusi projekti!

Viime viikon keskiviikkona (23.9.) päästiin Jipin kanssa pitkästä aikaa rauniotreeneihin. Pari aiempaa kertaa on menneet aavistuksen ristiriitaisissa fiiliksissä, sillä vaikka Jippi on etsinyt maalimiehiä keskittyneesti ja pitkäjänteisesti, on se selvästi ollut vähän arasteleva alustan kanssa. Se ei varsinaisesti pelkää raunioilla mitään materiaalia eli kulkee kyllä niin betonille, pellillä kuin muovilevyilläkin, mutta raunioille on tässä kesän aikana tuotu hurja määrä uutta materiaalia ja tästä syystä pohjana on moninpaikoin tiili-/kivikasoja, jotka helposti vyöryy jalan alla ja minusta tuntuu, että tämä pohjan "pettäminen" on Jipin mielestä tuntunut oudolta. Tällä kertaa kuitenkin olin positiivisesti yllättynyt, sillä Jippi kiipeili kasoissa ja alustoilla rohkean oloisesti, eteni kaikille maalimiehille alustaa empimättä ja etsi todella keskittyneesti huolimatta siitä, että ihan etsintäalueen vieressä mylläsi kaivinkone. Teemana Jipin treenissä oli juurikin tunkeutuminen eli kolme maalimiestä laitettiin paikkoihin, joissa Jippi joutui mennä hieman syvemmälle piiloihin päästäkseen maalimiehille, mutta hyvin eteni tällä kertaa :)

Rauniotreenien päätteeksi palokunta tuli treenaamaan sammutusta ja päästiin totuttelemaan liekkeihin ja savuun. Jippiä ei tuntunut nämä häiritsevän!

Perjantaina (25.9.) käytiin Jipin kanssa agikentällä treenaamassa Markuksen siskon kanssa ja tällöin ratatreenin sijaan aloitettiinkin Jipin kanssa uusi projekti nimittäin juoksu-A! Kehikkoa oltiin tehty maassa, mutta koska Jippi hyvin nopeasti tajusi, että siihen boksiin on tarkoitus tähdätä laukka, niin uskalsin edetä hyvinkin nopeasti tähän vaiheeseen, että boksi siirretään A:n alastulolle. Jippi teki torstaina agitreeneissä vahingossa A:n (hukkasin koiran sokkarin aikana :D) ja nähtyäni, kuinka rennosti ja jännittämättä se laukkasi A:n läpi askelten osuessa vieläpä aika onnistuneesti ylös- ja alastuloille päätin, etten juoksu-A -treeneissä tee lainkaan madalletulla A:lla, vaan siirrän boksin normaalille A:lle. Tämä ihan siitä syystä, että oletukseni on, että jos laukat sujuvasti ilman erillistä kokoamista/pidentämistä osuvat hyvin ylös- ja alasmenoille, A:n loiventaminen voisi turhaan johtaa siihen, että laukka-askel venyisi ja näin ollen voisi olla, että sitten kun taas siirretään A jyrkemmäksi, Jippi joutuisikin opetella ihan uudestaan sen oikeanlaisen laukan siihen jyrkkyysasteeseen.

Niinpä perjantaina alkuun juoksutin Jippiä pari kertaa ihan vain namin avulla A:n läpi, jotta sain sille sen mielikuvan, ettei kyseessä ole minkään sortin hyppyeste, vaan siellä on tarkoitus laukata kontakteja pitkin. Tämän jälkeen laitoin boksin alastulolle ja aloin juoksuttaa Jippiä A:n läpi. Osumat palkkasin palkkasanalla ja lentävällä pallolla, kun taas yliloikat (joita tuli pari) jätin palkkaamatta. Ei tehty kuin ihan vain muutama toisto, sillä tarkoitus oli nyt vasta lähinnä testailla lähteekö homma toimimaan näin. Treenin perusteella päätin jatkaa boksitreenejä täyskorkealla A:lla.

Lauantaina (26.9.) oli Hugon vuoro käydä treenaamassa agia. Mentiin Sonjan ja Ofelian kanssa (tai oikeastaan minä treenasin molemmat koirat, kun Sonja ei polvivamman vuoksi itse pystynyt) hallille treenaamaan rataa, jossa oli putkirallattelua, serpentiiniä ja kolmen takaakierron pätkä. Hugo teki kivalla innolla ja saatiin tehtyä oikein sujuviakin pätkiä. Kyllähän sen kanssa edelleen takaakierrot on vähän "väkisin väännettyjä", mutta kieltoja ei enää tule, eikä myöskään rimanpudotuksia eli ehkä pientä edistystä havaittavissa? Meillä oli hirmu kivat treenit ja oli kyllä kivaa huomata, että kyllähän se ratatreeni sujuukin, vaikka välillä yksittäisiä tekniikoita hinkatessa tulee sellainen olo, ettei mistään meinaa tulla mitään. Minusta tuntuu, että vaikka toki tekniikkatreenitkin on tärkeitä, niin Hugon kanssa tärkeää on myös tehdä ratatreenejä, joissa se pääsee etenemään ja saa itsevarmuutta sen sijaan, että tehtäisiin pelkkiä yksittäisiä "pyörityksiä". Nyt on treeneissä juoksu-A:kin toiminut aika kivasti eli ehkäpä sitä uskaltautuisi kisaamaankin taas jossain vaiheessa! Kovasti odotan myös talvitreenien alkamista ja uskon, että kun päästään siellä taas ratatreenien makuun, niin hiljalleen voisi tosiaan taas kisoihin suunnata.

Eilen Hugon kanssa oltiin kesäkauden vikoissa rally-tokotreeneissä ja vikan kerran kunniaksi ohjelmassa oli AVO- ja VOI-luokan kylttejä sisältävä rata. Radalla hankalaksi osoittautui yllätysyllätys liikkeet, jotka sisälsivät vasemmalle kääntymistä. 270 käännös vasempaan oli kankea, mutta myös esim houkutuksessa tehty kahdeksikko oli haastava, kun Hugo aavistuksen edisti vasemmalle käännöksissä, jolloin kääntyminen oli entistäkin hankalampaa. Pari liikettä uusittiin - mm. "liikkeestä istu - kierrä koira" siitä syystä, etten tajunnut, että minä saan pysähtyä ennen kiertämistä. Eli vielä on noiden ylemmän luokan (muut kuin ALO) liikkeiden kanssa vähän säännöissä kertaamista itselläni :D Kaikkinensa oli kuitenkin sujuvaa tekemistä ja kouluttaja sanoikin, että ollaan menty eteenpäin. Kaikkein kivointa on, että Hugon vire on nykyään taas sopiva eli saikun jälkeen esiintynyt "häseltäminen" on jäänyt pois ja tuntuu, että tehdään samaa rataa. Kunhan saisi vasemmalle käännökset hinkattua kuntoon, niin voisi hyvin suunnata AVO-kentille! Pitäisi vain keksiä, että mitä niille käännöksille tekisi, koska ollaan kyllä treenattu takapäänkäyttöä pyörimällä paikoillaan ja namiavulla toimii hyvin, mutta ilman apuja ei sitten enää toimikaan...

Kesän agitreenit eivät enää pyöri, joten rally-tokon jälkeen kävin vaihtamassa koiran ja suuntasin Jipin kanssa vapaatreenaamaan juoksu-A:ta kentälle. Ensimmäinen suoritus oli epävarma, mikä näkyi kolmena askeleena alastulolla. Minä tyhmä menin sitten palkkaamaan tämän, minkä jälkeen sitten seuraavalla toistolla tulikin sitten yliloikka, jota en tokikaan enää palkannut. Parin palkkaamattoman yliloikan jälkeen homma alkoi kuitenkin toimia eli ihan kuin Jippi olisi alkanut saada sopivasta laukkarytmistä kiinni. Yliloikkia ei siis enää lopputreenin aikana tullut, vaan loput toistot olivatkin hyviä osumia.

Tehtiin myös keinua niin, että keinu oli madallettu kaikista alimpaan asentoon. Tavoitteenani on saada Jippi suorittamaan keinu niin, että se juoksee päätyyn odottaen siellä keinun laskeutumista ja sitten vasta vapautuskäskyllä lähtee liikkeelle. Nyt ollaan kuitenkin vasta siinä vaiheessa, että juoksutan Jipin noin vain keinulle, se juoksee täysillä päätyyn ja loikkaa tehden iloisen lentokeinun. Niinpä nyt siis treenataan päätyyn pysähtymistä niin, että palkkaan sitä aina sinne päätyyn. Keinun laskettua sitten vapautan käskyllä lentävälle pallolle. Tätä jatketaan nyt niin kauan, että se pysähtyminen päätyyn iskostuu Jipin mieleen.

Jipin kanssa ollaan myös tokoiltu (valkkuryhmähän treenaa kahdesti viikossa), joten kirjoitan tässä nyt kootusti jotain ajatuksia näistä treeneistä. Seuraamisen kanssa saa olla nyt tosi tarkkana, etten hyväksy yhtään huonoa kontaktia, sillä on tullut huomattua, että tämä homma edistyy vain olemalla tosi mustavalkoinen kriteerien suhteen. Huomautus tulee siis heti huonosti kontaktista, mutta vielä olen ollut kahden vaiheilla, että annanko sen korjata huomautuksen jälkeen vai lopetanko suorituksen siihen ja otetaan ihan uusiksi... Vähän on sellainen fiilis, että antaisin korjata, mutta korjauksesta ei tule superpalkkaa, vaan pelkkä kehu ja sitten seuraavasta onnistumisesta vasta tulee kunnon palkka.

Kaukoja (i-m-i-m) tehtiin viime treeneissä pidentäen etäisyyden noin 7 metriin. Hienosti pysyi paikoillaan vaihdoissa eli tässä on kyllä tullut huimaa edistystä, kun ottaa huomiota, että vielä reilu kuukausi sitten Jippi ei tehnyt paikoillaan kaukoja edes metrin etäisyydeltä! Nyt siis sitä takajalkojen hypähdystä ei enää ilmene, mutta toki täytyy olla yhtä tosi tarkkana, ettei myöskään onnistuta palaamaan siihen ongelmaan. Pitkällä etäisyydellä vaihdot olivat ripeitä ja siistejä, mutta huomasin, että heti jos oli ylimääräistä häiriötä (joku teki vieressä jotain ja Jippi vilkaisi siihen suuntaan) ei käsky mennytkään heti ensimmäisellä kerralla perillä, vaan ekalla käskyllä Jippi vain käänsi katseensa minuun ja vasta toisella nousi istumaan. Täytyy siis alkaa tehdä kaukoja enemmän häiriössä ja vaatia keskittyminen/kontakti.

Tehtiin ruutuun lähettämistä kosketualustalla pitkältä etäisyydeltä ja näissä ei aina ekalla kerralla irronnut ruutuun, ellei ollut nähnyt minun vievän alustaa juuri ennen suoritusta. Täytyy siis vahvistaa tätä vielä aavistuksen lyhyemmillä matkoilla ja ottaa aina yksittäisiä pitkiä etäisyyksiä, jolloin käyn viemässä alustan ruutuun Jipin nähden. Lyhyemmillä matkoilla homma sen sijaan toimi hyvin eli Jippi juoksi innokkaasti ruutuun, pysähtyi alustalle seisomaan ja vasta naksautuksesta vapautui. Ei siis pitäisi olla isokaan homma yhdistää se seisomaan käskytys ruutuun lähettämiseen sittenkään, kun alusta on saatu häivytettyä.

Paikkamakuu toimi etupalkalla kivasti eli oli oikein rauhallinen koko pariminuuttisen. Etupalkalla jatketaan nyt tämän vahvistamista, jotta saadaan Jipille levollinen fiilis näihin paikkiksiin :)

Nyt on ostettu Jipillekin oma Back on Track -loimi eli tämän kunniaksi puin molemmat verkkareihin kuvaa varten :D

Arki alkoi, muttei haittaa!

Niin jäi taakse neljän viikon kesäloma, kun maanantaina aamulla suuntasin taas Viikkiin työpaikalle. Töihinpaluu ei kuitenkaan tuottanut minkäänlaisia tuskailuita eli ei ahdista, vaikka arki alkoi :) Arki on alkanut siinäkin mielessä, että treenit ovat nyt palanneet kesätauolta, mikä onkin sitten tosi kivaa! Rally-tokot alkavat vasta ensi viikolla, mutta agit jatkuivat jo viime viikolla. Heinäepisodin takia ei päästy 27.7. maanantaina vielä Jipin kanssa jatkoryhmän treeneihin, muttamuuten päästiinkin jo viime viikolla treenailemaan.

Keskiviikkona 29.7. oli peko-ryhmällä vuorossa rauniotreenit. Vain minä ja toinen kouluttajista oli paikalla, joten treenit olivat pienimuotoiset, mutta kuitenkin hyvät. Toinen treenaaja meni Jipille kolme kertaa peräkkäin piiloon ja teemana oli tunkeutuminen eli kaikki piilot olivat sellaisia, että Jippi joutui menemään raunioihin vähän syvemmälle ennen kuin löysi maalimiehen. Jippi kulkee melko reippaasti epävakaissa tiilikasoissa, eikä arastele jalan alla vieriviä kiviä tms. Kuitenkin tunkeutumiset piiloihin, jotka ovat sen alapuolella eli joihin se joutuisi pudottautumaan alustan ollessa vieläpä epävakaa tai liukas, ovat Jipille selvästi hankalimpia. Tunkeutumistreenit ovatkin siis sille todella hyviä! Hienoa on kuitenkin, että vaikka välillä siitä näkee, että sitä vähän jänskättää, niin se ei koskaan lopeta työtään. Se jatkaa yrittämistä ja etsii vaihtoehtoisia reittejä ja jos sellaista ei löydy, niin jostain sitten kerää rohkeutta uskaltaakseen sitä jännittävää reittiä maalimiehelle. Nenä sillä tuntuu raunioilla toimivan hyvin eli lähettäessä se lähtee lähettämääni suuntaan ja bongaa hajun yleensä jo etäältä ja etsii maalimiehen hajun perusteella innokkaasti. Sitten vielä vain pyritään kerryttämään lisää rohkeutat tosiaan alaspäin tunkeutumisiin, ja uskonkin, että sitä vähitellen tulee treenien myötä.

 Torstaina 30.7. Jipillä olikin sitten tuplasti agia. Jippi oli ensin tuuraamassa yhdessä ratavalmiit-ryhmässä, jossa teemana mm. leijeröinti. Meille kaikista huikeinta oli se, että teimme ensimmäistä kertaa kepit radan osana, vaikkakin tehtiin vasta kuutta keppiä. Ennen keppejä olisi ollut A, joten aloitin lähettämällä suoraan kepeille. Pari kertaa palkattiin keppien jälkeen, mutta sen jälkeen jatkettiin kepeiltä eteenpäin. Entistä haastavampaa tästä teki se, että keppien loppuosan aikana leijeröitiin puomi eli ohjasin kepit loppuun puomin toiselta puolen ja lähetin myös toiselta puolen puomin Jipin kepeiltä putkeen. Tämä ei tuntunut kuitenkaan tuottavan ongelmaa, sillä Jippi lukitsi putken hyvin kepeiltä ja minuun vilkuilematta jatkoi rataa.

Treenien jälkeen oli tunti taukoa ja sen jälkeen treenattiin vielä kouluttajaryhmän treeneissä, joissa kouluttajana on Maiju Korhonen. Alunperin kyseiseen ryhmään olen ilmoittanut Hugon, mutta koska Hugo on saikulla, käy Jippi nyt noissa treeneissä sen sijaan. Vähän myös pohdin, että saatan tehdä Hugon saikun päätyttyä ainakin jonkin aikaa niin, että käynkin maanantain jatkotreeneissä Hugon kanssa ja kouluttajatreeneissä Jipin kanssa, sillä Hugon kanssa agi pitää kuitenkin aloittaa pitkän tauon jälkeen taas varovaisesti ja näin ollen saisin kouluttajatreeneistä ehkäpä paremmin irti Jipin kanssa. Mutta täytyy nyt vielä miettiä....

Mutta tosiaan nämä toiset treenit sujuivat myös hyvin varsinkin, jos ottaa huomioon, että juuri meidän treenivuorolla tuli vettä aivan kaatamalla. Jippi teki kaatosateesta huolimatta hyvin töitä ja keskittyi hienosti - sateen häiritsemisen näki vain palkatessa, sillä Jippi juoksi joka kerta lelu suussa putkeen leikkimään :D Ei mikään tyhmä typy...! Treeniradalla päästiin tekemään isoja kiihdytyksiä, joita seurasi "kääntöä ja vääntöä" eli päästiin oikein urakalla treenaamaan omaa rytmitystä. Me tehtiin radasta pätkää 1-12, mutta siinäkin oli ihan reippaasti treenattavaa, kun kokeiltiin useampaan kohtaan pariakin eri ohjausta. Kolmoselle tein pakkovalssin, mutta vitoselle kokeiltiin sekä takaakiertoniistolla siivekkeen ympäri pyörittämistä että viskiä. Kasille kokeilin peruskäännöstä, mutta käännös valui niin pitkälle hypyn jälkeen, että päädyin tekemään vastakäännöksen ja toimi selvästi paremmin jatkoa ajatellen. 9-10 väliin tein persjätön ja hypyn 11 ohjasin sylkkärillä. Hienosti Jippi jaksoi treenata toisetkin treenit läpi ja olin kyllä illalla yhtä hymyä, kun takana oli kahdet superhyvät treenit :)

Agitreeneissä muutoin ollaan treenailtu nyt Jipin kanssa omatoimisesti sekä keppejä että puomeja. Keppitreenejä ei nyt enää tehdä yhtä säännöllisesti (loman aikanahan tehtiin useita kertoja viikossa keppejä), eikä ole tarkoituskaan, sillä nyt ollaan saatu kepit siihen vaiheeseen, että Jippi pujottelee 12 keppiä. Lähetyskulmasta johtuvat aloitusmokat ovat nyt selvästi vähentyneet, mutta nyt on esiintynyt välillä sellaista, että Jippi tulee kepeille liian kovaa, eikä taivu tokaan väliin. Tämän se useimmiten korjaa seuraavalla toistolla eli eiköhän se opi vähitellen arvioimaan, että kuinka paljon sen pitää koota itseään kepeille tullessa. Lopetusvirheitä ei ole nyt oikeastaan ollenkaan esiintynyt (KopKopKop) ja olen yhdistänyt nyt liikehäiriötä suorituksiin. Vielä en ole tehnyt tosi rajuja vedättämisiä kepeillä, mutta hiljalleen on tarkoitus kasvattaa häiriön määrää. Ja sitten tosiaan vielä olisi tehtävänä yhdistää 12 keppiä radan osaksi - nythän tätä ollaan tehty vasta kuudella kepillä ja silloinkin suoritus on alkanut kepeiltä.

Puomitreeneissä ollaan siirrytty pöydän nojaan nostetuista ylös- ja alasmenosta kokonaiseen puomiin. Tämä tehtiin ensin niin, että käytiin Ojangossa tekemässä "vauvapuomia", joka on siis matala ja normaalia leveämpi. Kun Jippi ei näyttänyt jännittävän sitä, teimme Kivikossa normaalia puomia, joka oli kuitenkin laskettu niin, että se oli ehkäpä vajaan metrin korkuinen. Sillä Jippi selvästi ekalla suorituskerralla arasteli eli vähän niiasi puolivälissä ja kulki jäykästi. Tokalla kerralla oli jo kuitenkin selvästi rennompi ja lopulta sitten laukkasikin sitä jo oikein letkeästi. Pysäytykset olivat nyt hyviä eli pysähtyi joka kerralla oikeaan paikkaan ja vapautui vasta käskyllä, vaikkakin kovasti se siellä alastulolla täpinöissään "tärisi", kun ei melkein malttanut odottaa :D Puomiprojekti jatkuu siis nyt nostaen korkeutta vähitellen kisakorkeuteen. Jo nyt pitäisi oikeastaan alkaa lisäämään este puomin jälkeen niin, että palkka tuleekin välillä vasta hypyn jälkeen.

Hugon kanssa ei olla vieläkään tosiaan päästy agitreeneihin, koska saikku jatkuu (vaikka kipulääkekuuri loppui viime viikon torstaina). Ollaan kuitenkin treenailtu puomin kontakteja ja lisäksi rally-tokoa. Rallyssa olen nyt yrittänyt hinkata oikean puolen seuraamista, mutta miten se onkin niin älyttömän vaikeaa??? Se sujuu ihan hyvin, jos minulla aluksi on palkka oikeassa kädessä ja pidän kättä Hugon pään yläpuolella (en siis tutita, vaan palkka on n. olkapääni korkeudella) tai sitten lelupalkka on kainalossa. Kuitenkin palkan häivyttäminen tuntuu todella haastavalta. Suoraan seuruu oikealla alkaa sujua palkattakin, mutta esimerkiksi istumiset pysähtyessä ovat tosi vinoja, ellen auta namiavulla. Ehkäpä yritän vain edetä turhan nopeaan - kuitenkin Hugolla on vahvasti takaraivossa se vasemman puolen seuruu ja palkan tuleminen vasemmalta puolelta eli siksikin varmaan herkästi poikittaa. Vähitellen kuitenkin edistystä koko ajan tulee eli kyllä me vielä jonain päivänä tämäkin juttu osataan :D

Hugon kanssa ollaan treenailtu myös peruuttamista ja se peruuttaa jo aika reippaasti ja kivasti silloin, kun se on edessäni ja pyydän sitä peruuttamaan (siis niin, että itse pysyn paikoillani). Seuraamiseen yhdistämistä pitäisi siis nyt alkaa treenata ihan urakalla, mutten oikein ole varma miten saisin estettyä vinoon seuraamista. Siksi olen nyt odotellut ohjattujen treenien alkamista, jotta saisin kysyttyä tähän vinkkejä.

Voi miten iloiselta poju näyttääkään päästyään pitkästä aikaa hallille treenaamaan :)

Käytiin hallissa tänään treenaamassa Hugon kanssa hallilla ja silloin kokeiltiin ensimmäistä kertaa rally-tokon hyppyä. Siinähän siis koira lähetetään seuraamisesta suorittamaan hyppyä ja hypyn jälkeen koiran tulee palata seuraamaan. Ennakkoon vähän pelkäsin, ettei seuruuseen paluu tule sujumaan niin kuin elokuvissa, mutta hienosti se sitten menikin. Kyllähän toki pari ekaa seuruun askelta vielä oli vähän "yli-innokkaita", mutta hyvin sen jälkeen kuitenkin keskittyi taas seuraamiseen. Eli ei ainakaan yhtään niin mahdottomalta vaikuttanut kuin mitä ennakkoon jännitin :D

Onneksi alamäkeä lähes poikkeuksetta seuraa ylämäki!

Koiruudet odottamassa ulko-ovella lupaa astua ulos.

Ja niin taas on saatu muistutus, että vaikka treenatessa tulee epäonnistumisia ja takapakkia, niin onneksi niitä hanskoja ei kannata heittää tiskiin :) Tokon suhteen nimittäin oli muutamana päivänä sellainen olo, että mikään ei edisty, mutta nyt parina päivänä sitten ne samaiset asiat ovatkin sujuneet taas jo kivasti. Jipin kanssa olen tehnyt sivulletulotreenejä sisällä kotona ja teki huolellisia nättejä perusasentoja, vaikka tosiaan jokin aika sitten tuntui, ettei muuta tullutkaan kuin vinoja asentoja. Ehkä mökkireissun jälkeen oltiin kaikki vähän turhan väsyneitäkin treenailuun eli keskittyminen on saattanut siksikin olla heikompaa. Niin tai näin, ainakin on nyt nähty se, ettei olla täysin rikottu perusasentoa ;)

Tämän lisäksi Jipin kanssa olen tehnyt kaukoja. Istu-maahan-vaihto on kivan säpäkkä ja asennot hyviä. En ole kuitenkaan saanut etäsyyttä kasvatettua, sillä Jippi herkästi tekee ihan pienen siirtymän eteenpäin samalla kuin tipahtaa maahan, jos olen kauempana. Tätä täytyy nyt miettiä, että miten edetään. Kokeilin namipalkkaa koiran molemmilla sivuilla, mutta alkoi vinottamaan ja keskittyi ihan liikaa namikasoihin (ja lopulta röyhkimys jopa varasti toisen namikasan :D ). Eilen kokeilin ensimmäistä kertaa takapalkkaa ja tämä ehdottomasti sivupalkkaa toimivampi Jipille, muttei kylläkään täysin saanut sitä eteenpäin siirtymistä pois. Maahan-istu-vaihdot on omasta mielestä kivan vauhdikkaita ja näissä ei tule varsinaista siirtymistä. Vaikka takaosa pysyy paikoillaan, niin siltikin jalat aavistuksen "tepastelee" paikoillaan noustessa eli haluaisin päästä tästäkin eroon. Täytyy ehkä kääntyä jonkun osaavamman puoleen näiden kanssa!

Aiemmin ei olla tehty istu-seiso-vaihtoja, mutta nyt aloitettiin nekin. Niitä treenataan nyt alkuun niin, että istun itse maassa ja laitan jalkani maahan suoraksi ihan Jipin eteen sen istuessa. Kädellä houkuttelen sitten Jipin seisomaan niin, että se samalla pompauttaa etujalat jalkani yli. Näin liike on saman tien napakka ja samalla myös takajalat pysyvät helpommin paikoillaan. Toistaiseksi on näyttänyt lupaavalta, mutta saa nähdä, miten onnistuu sitten apujen häivyttäminen...

Myös haussa olen ollut lähiaikoina hämmentynyt siitä, miten "hukassa" ollaan oltu hakutreeneissä. Ennen työmatkaanihan paritkin metsätreenit olivat kovin omituisia, kun Jippi ei tuntunut oikein käyttävän nenää ja vaikka sitten lopulta saikin hajun, ei lähtenyt etsimään normaalilla innolla. Eilisissä treeneissä olikin siksi tarkoitus tehdä taas hajuhakua liinassa niin, että lähestytään vähitellen maalimiestä (joka oli about 30 metrin päässä keskilinjalta) ja heti kun koira saisi hajun, pakitettaisiin takaisin keskilinjalle, josta sitten lähettäisin koiran maalimiehelle. Tätä ei kuitenkaan sitten lopulta tarvinnutkaan tehdä näin, sillä Jippi niin selvästi jo keskilinjalla ilmaisi saaneensa hajun. Niinpä päästin sen suoraan keskilinjalta etsimään ja lähti hurjalla innolla työstämään hajua. Ei edennyt ihan suoraviivaisesti maalimiehelle, mutta jatkoi kuitenkin keskittyneesti työskentelyä ja löysi kuitenkin kaikki kolme maalimiestä hyvin, joten kyseessä oli ehkä enemmänkin se, että se on vielä kokematon, eikä vielä osaa "lukea" hajua niin hyvin. Mutta ihan erilaista työskentelyä oli nyt nähtävissä ja minä olin valtaisan helpottunut nähdessäni Jipin normaalinlaisen nuuhkunenän ja työinnon taas! Mielessä käväisi, että olisiko aiempien outojen suoritusten taustalla silloin päällä olleet juoksut? Varmaksi ei voi sanoa, mutta tietääpähän sitten seuraavien juoksujen aikaan, että on mahdollista, ettei koira toimi haussa ihan normaalilla tavalla, vaan kaipaa ehkäpä esim. helpotettuja treenejä.

Hugon kanssa ollaan jumppailtu pallolla ja tehty tasapainotyynyn avulla takapäätreeniä. Mielestäni selän asento on jo nyt taas paljon parempi eli voi olla, että se itse asiassa johtui jumisesta lanneselästä. Lanne on edelleen kireä, mutta nyt lanne ei vaikuta enää samalla tavalla kipeältä.

Rally-tokon avoimen luokan kylttejä selaillessa havaitsin kyltin, jota en ollut aiemmin edes huomannut. Nimittäin kyltti, jossa ensin koira pysähtyy perusasentoon, sitten koira nousee seisomaan ja koiran seistessä kierretään koira. Olin siinä luulossa, että koira pysähtyy suoraan seuraamisesta seisomaan, mikä olisi ollut helppo, koska tämä liike on toki tokosta tuttu, mutta istumasta seisomaan siirtymistä ei sen sijaan olla koskaan opeteltu :D Nyt siis alettiin tätä ahkerasti opetella, jotta saadaan sekin valmiiksi piakkoin - olisi nimittäin tarkoitus mennä kesän aikana AVO-kokeeseen. Tämä siirtymä onnistuu ihan hyvin kädellä avustamalla, mutta vaatii vielä aika selkeitä käsiapuja. Eihän käsiapujen käyttö ole kiellettyä rallyssa, mutta kyllä siitä siistimpi tulisi, jos apuja saisi ainakin vähän häivytettyä eli siihen tähdätään!

Täsmätreenejä

Viime tiistaina 7.4. Jipin kanssa oltiin taas Akatemialla treeneissä ja kouluttajana Juhaa tuurasi Sanni Husso. Oli hyvät treenit ja tas tuli todettua, että kyllä se Jippi on vain oppinut jo kaikenlaista. Hienosti typy irtosi putkiin ja kouluttajakin sanoi, että sillä on ikäisekseen jo melko hyvä radanlukutaito. Kuitenkin treeneihin mahtui myös pätkiä, jotka olivat nimenomaan minulle ihan älyttömän vaikeita, enkä meinannut onnistua sitten millään. Ja nämä olivat taaskin kohtia, joissa oli takaakierto-päällejuoksu tai takaakierto-persjättö. Itse jään hirveästi varmistelemaan sitä takaakiertohyoyn ohjausta ja olin kerta toisensa jälkeen kamalan myöhässä.

Tehtiin alkuun pätkää 5-9 ja tässä kutosen päällejuoksu sujui hyvin, koska siinä uskalsin olla rohkeasti edellä ja olin selvästi poissa koiran tieltä hypyn jälkeen. Seiskan takaakiertokin sujui hyvin, koska siihen yhdistyi valssi ja oma liike "auttaa" koiran yli hypystä. Tämän jälkeen tehtiin pätkää 11-16. Tässä tehtiin hypylle 12 pakkovalssi ja sitten hiottiin hetki putkiin 14 ja 15 lähetyksiä niin, että lähetin rohkeammin kauempaa. Ja hienosti Jippi irtosi putkiin eli ihan turhaan alkuun ryntäsin sitä auttamaan putkille. Vikana pätkänä tehtiin 20-25 ja tässä tulikin sitten ne haasteet vastaan. Hypyn 20 takaakierto-päällejuoksu oli minulta tosi tökerö, sillä sorruin pakittelemaan hypllä ikään kuin vetäen koiran yli hypystä, sillä Jippi vielä kovin helposti tuollaisissa kohdissa jättää hypyn hyppäämättä ja lähtee minun liikkeeseeni mukaan kiertäen koko hypyn takaa. Sama juttu meinasi käydä hypyllä 22, mutta Sanni tuli sitten auttamaan seisoen kuvasta katsoen alemman siivekkeen vasemmalla puolella estäen Jipin ajautumisen esteen ohi. Näin sain rohkeutta tehdä persjätön aiemmin ja tuli hyviäkin suorituksia. Hyvä treenit kaiken kaikkiaan, mutta tuli kyllä todettua, että päällejuoksut tarvitsevat nyt kovasti vahvistamista ihan yksittäisenä ohjauksena. Mehän ollaan niitä tehty oikeastaan vain ratatreenin osana eli se on sen verran haastava juttu meille molemmille, että täytyy tehdä sen kanssa ihan täsmätreeniä palkka-avun kera.

Keskiviikkona 8.4. oltiin Jipin kanssa meidän molempien ensimmäisissä rauniotreeneissä. Peko-ryhmän kanssa aloitettiin siis kesäkausi eli tästä eteenpäin meillä on joka toinen viikko rauniotreenit ja joka toinen viikko hakutreenit. Lisäksi viikko-ohjelmaan tulee nyt mukaan joka toinen viikko tottelevaisuus- ja ketteryystreenit. Raunioilla Jipille laitettin kolme maalimiestä piiloihin. Se etsi taas keskittyneesti, eikä ollut uudesta paikasta moksiskaan. Kivikasoissa ja autonrengaspinoissa Jippi kiipeili reippaasti, samoin kuin syöksyi innokkaasti kaadettuun roskikseen, josta löytyikin maalimies. Kiikkerät vanerilevyt sen sijaan oli vähän jänniä alustoja, mutta tekee kyllä Jipille hyvää päästä kaikenlaisiin alustoihin totuttelemaan työn lomassa. Hienoa oli kuitenkin nähdä, että vähän jännistä alustoista huolimatta Jippi jatkaa työntekoa hyvällä draivilla eli ei mene lukkoon, vaikka onkin outoja pintoja. Rauniotreenien päätteeksi tehtiin vielä ammuntaharjoitukset eli koirille ammuttiin yhteensä kuusi laukausta starttipistoolilla. Vähän jännitti, miten Jippi näihin reagoi. Sehän ei lähtökohtaisesti ole jännittänyt yhtään mitään ääniä, mutta uutenavuotenahan harmittavasti lenkillä ollessa yhtäkkiä raketteja ammuttiin sarjassa taivaalle ihan meidän vierestä, mitä Jippi (kuten minäkin) selvästi pelästyi. Siedätin Jippiä kyllä sitten rakettienkin ääneen Hui kauhistus -cd:n avulla, eikä se enää sittemmin niihinkään ääniin reagoinut, mutta siltikin pohdin, että onkohan tästä jäänyt jonkinlaista ääniarkuutta... Olin kuitenkin valtavan huojentunut, sillä laukaukset eivät saaneet minkäänlaisia pelkoreaktioita aikaan, vaan Jippi pysyi rauhallisesti vieressäni seisomassa ja korvat vain vähän kääntyivät kohti pamauksia. Oltiin tällä kertaa vielä ehkäpä noin kolmenkymmenen metrin päässä ampujasta, mutta ensi kerralla uskaltaudutaan varmasti jo vähän lähemmäksi.

10.4. oltiin Hugon kanssa I-HAH:n jatko/ratavalmiit-ryhmän treenissä, joissa oli kiva melko yksinkertainen rata ohjelmassa. Kouluttajalla oli rataan vaikeampikin variaatio olemassa ja kysyikin halutaanko tehdä sitä, mutta halusin nyt Hugon kanssa nimenomaan tehdä simppeliä treeniä, koska tavoitteena on itseluottamuksen nosto molemmille :) Hugo oli mukavan vauhdikas ja irtosikin esteille kivasti, kunhan taas vain rohkeasti lähetin sitä hypyille. Alkaa tuntua siltä, että kohta voisi taas kokeilla kisaamistakin Hugon kanssa. Tosin vielä haasteena on kontaktit... Perjantain radalla oli puomi ja tuli huomattua, että päätökseni siirtyä tekemään 4on-kontakteja on ehkäpä sittenkin huono. Hugo nimittäin on alkanut nyt loikkia puomin kontaktin yli. Niinpä palattiin nyt takaisin 2o2offiin, mutta tehdään paljon palkattuja suorituksia. A:lla tuli pari hyvää suoritusta, mutta kerran sitten yliloikka - kuitenkin kokonaisuuteen olin tyytyväinen, sillä A:lle tultiin pitkän suoran kautta eli vaihtua oli paljon ja itselläni oli kyllä täysi juoksu päällä eli liikehäiriötä oli runsaasti mukana.

Lauantaina 11.4. oltiin Jipin kanssa aamulla pentutreeneissä. Valitsin ohjaustekniikkatreeniksi meille takaakierto-saksalaisen - jostain kumman syystä ;) Kokeilin monta kertaa ja palkka-avun kera, mutta jouduin aina jäämään varmistelemaan päällejuoksua, jotta sain Jipin yli hypystä. Jos puolestani tein saksalaisen ennakoivasti niin kuin se pitäisi pystyä tekemään, Jippi ei lukinnut hyppyä, vaan juoksi suoraan liikkeeseeni mukaan hyppäämättä hyppyä. En kuitenkaan halua lähteä opettamaan mitää ohjausta yliavustaen tai itse varmistellen, vaan haluaisin, että alusta asti oma tekeminen on sellaista kuin sen lopultakin haluaisin olevan ja apuina käytetään ohjauksen muuttamisen sijaan palkka-apua tai jopa fyysisiä esteitä. Niinpä treenikaveri tuli seisomaan siivekkeen eteen estämään hypystä ohi juoksemista ja näin saatiin monta hyvää suoritusta, joissa itse lähdin rohkeasti tekemään saksalaista ja Jippi silti lukitsi hypyn. Täytyy siis nyt saada reilusti toistoja näin avustetusti (joko ihminen seisomassa siivekkeen vieressä tai sitten esimerkiksi verkko edessä) ja lisäksi tehdä ihan takaakierto-päällejuoksuohjauksia palkan kera, jotta Jippi oppii yhä paremmin lukemaan sen päällejuoksuohjauksen.

Toisena treeninä Jipin kanssa tehtiin puomin kontaktia niin, että nostettiin alasmeno pöydän päälle. Sivusta lähettäessä Jippi teki hyviä kontakteja, mutta kun lähdettiin tekemään koko alasmenoa pöydältä, Jippi jäi kerta toisensa jälkeen kaikki neljä tassua kontaktille. Näissä odotin, kunnes se lopulta tarjosi 2on2offin ja siitä palkkaus. Muutaman epävarman suorituksen jälkeen tuli havaittua, että jäin itse todella taakse kontaktilla ja tämä kenties vielä on iso häiriö Jipille. Kun liikuin kontaktilla lähemmäs alastuloa, enkä jäänyt monen metrin päähän taakse, Jippikin tuli reippaammin 2on2offiin. Näitä täytyy nyt vahvistaa paljon ja nimenomaan varioida runsaasti omaa sijaintia, jotta se tottuu sekä ohjaajan edistämiseen että taaksejääntiin.

Eilen illalla mentiin vielä Hugon kanssa vapaatreenaamaan. Tehtiin rallausrataa, jossa oli isolla kehällä A, putki, hyppy, puomi, hyppy, hyppy. Puomille tuli hienoja 2on2off-kontakteja, joista vaihtelevasti joko vapautuin reippaasti tai sitten palkkasin kontaktille. Hugo teki näitä kontakteja ilman kauhean suurta empimistä eli vaikutti hyvältä! A:lle sen sijaan tuli monta outoa suoritusta. Varsinaisia yliloikkia ei tullut montaa, mutta usealla kerralla harjan ylittävä laukka osui tosi ylös, jolloin alastulolle tehty laukkakin jäi ihan kontaktipinnan yläosaan tai jopa ei osunut kontaktipinnalle. Katseltuani A-suoritusta sitten tarkemmin huomasinkin, että ongelmana näytti olevan ennemminkin ylösmeno. Hugon laukka ei ylösmenolla jotenkin johtanut riittävän ylös, jolloin tosiaan harjan ylittävä laukka oli vaivalloinen ja laskeutui väärään paikkaan. Meidän seuralle on tulossa uusi A-este, koska tämän A:n kontaktipinta on alkanut joustaa liian paljon (jotain ilmeisesti rikkoontunut/murtunut, vaikka este sinänsä pysyy kyllä koossa ja on ihan käyttökelpoinen). Mietinkin sitten, että voiko olla, että aiempaa isompi joustavuus aiheuttaa sen, että Hugo ei saa askeliaan sopimaan kunnolla...? En tiedä onko näin, mutta ihan mielenkiintoista ainakin päästä kokeilemaan jossain vaiheessa A:lla, jonka kontaktit ovat ns. normaalisti joustavat.

Olen Hugon kanssa nyt alkanut keskittymään myös siihen, että treenatessa kierrokset pysyisivät sopivina. Sehän helposti suoritusten välillä ja siirtyessä lähtöön napsii minua vaatteista ja haukkuu nostattaen kierroksia. Olen antanut tämän jatkua vähän turhankin kauan, mutta nyt olen alkanut puuttumaan tähän. Haukkuminen vielä on ihan ok, mutta vaatteiden napsimisesta nyt passitan Hugon "pois"-käskyllä pois päin radalta. Kun se lopettaa napsimisen ja näyttää "nöyrtymisen merkkejä", niin palataan treenin pariin. Vapaatreenatessa jouduin pari kertaa komentamaan Hugon pois, ja todella nopeasti näin haluamani reaktion ja saatoin sitten rauhassa pyytää Hugon uudestaan lähtöön ja saatiin treeni aloitettua sopivassa mielentilassa. Uskonkin, että tämä tuottaa melko nopeasti tulosta.

Tänään aamulla suunnattiin Jipin kanssa Somerolle paimentamaan. Oltiinkin tällä kertaa ensimmäistä kertaa ulkona, kun koko talven ajanhan ollaan treenattu hallissa. Paimennettiin pyöröaitauksessa, mutta aitaus oli sen verran iso, että siellä mahtuikin jo tekemään ihan kunnolla töitä. Tänään molemmilla kierroksilla tehtiin treeniä, jossa lähetin Jipin hakukaarelle ja stoppasin sen tasapainoon "käy siihen"-käskyllä. Jipin mentyä maahan (totteli tätä hyvin!) tarkoitus oli käskeä Jippi kuljettamaan lampaita suoraan minua kohti minun liikkuen lampaiden edellä koko ajan "pois alta". Ongelmaksi muodostui alkuun käsky, sillä ei olla kuljetuksia juurikaan aiemmin tehty, eikä minulla ole valmiina käskyä, joka tarkoittaisi, että tule kohti maltillisesti kävellen/ravaten. Käytin alkuun "mennään"-käskyä, mutta koska käytän sitä myös hakukaarelle lähettäessä, niin nytkin Jippi lähti turhan vauhdikkaasti liikkeelle ja lähti helposti flänkkäämään. Päätin ottaa sen sijaan käyttöön "siitä"-käskyn, mutta tokikaan Jippi ei tätä vielä ymmärtänyt, joten alkuun jouduin vähän houkuttelemaan sitä liikkeelle ennen kuin se alkoi ymmärtämään ko. käskyä. Tokan kierroksen puoliväli oli aika lailla kaoottinen, sillä Laura-kasvattaja oli aitauksen viereisellä pellolla treenaamassa ja Jippi kovasti haahuili ihanan Lauran perään. Jouduttiinkin ottamaan Tuija-kouluttaja aitaukseen seisomaan sille reunalle, millä puolella Laura oli, jotta Jippi sai käskyn pysyä poissa siltä reunalta, jos se yritti lintasata työnteosta ja päästä Lauran perään. Tämä kuitenkin tepsi ja päästiin taas paimennuksen makuun. Kaikkiaan olin ihan hirmu tyytyväinen tämän päivän tekemisiin. Itse olin vieläkin aika hukassa ja sain kommentin siitä, että jätän helposti paineen päälle liiaksi. Täytyy siis muistaa, että annettuani kepin avulla esimerkiksi käskyn mennä kauemmaksi lampaista, niin kepin antama paine täytyy myös muistaa poistaa. Mutta tosiaan saatiin jo kivoja kuljetuksia aikaiseksi eli Jippi kuunteli pysäytyskäskyjä hyvin ja lähti kuljettamaan käskystä hillitysti. Tästä on hyvä jatkaa. Varmaan Jippi pystyisi jo paljon parempaankin tekemiseen, mikäli ohjaaja olisi osaavampi, mutta toivotaan, että Jippi kestää minun räpellystäni, sillä paimennus on kyllä tosi koukuttava laji ja haluan ehdottomasti oppia itsekin! Teoriassa moni juttu kuulostaa ihan helpohkolta, mutta sitten käytännössä liikkuvia osia onkin niin monta, etten pysy millään tehtävän tasalla :D Mutta eiköhän se tästä vähitellen... Onneksi Jippi antaa anteeksi minun ajoittaisen säheltämisen :)

Ohjattujen treenien lisäksi ollaan Hugon kanssa rally-tokoiltu ja Jipin kanssa tokoiltu. Hugon kanssa ollaan treenailtu AVOn liikkeitä eli perusasennosta täyskäännöksiä, perusasennosta sivuttaista askelta ja lisäksi liikettä, jossa koira seuraamisesta tekee pyörähdyksen ohjaajasta pois päin. Olin tämän ignoorannut täysin katsellessani avoimen kylttejä ja tuli ihan yllärinä, että siellä on tällainenkin mukana! Tämä on meille ihan vieras juttu eli aloitettiin nyt ihan alkeista käsiavulla tekemään tätä. Tämä on vielä tosi kankeaa ja vaatii voimakasta käsiapua eli tätä täytyy nyt treenailla vähän enemmän, kun on meille täysin uusi juttu. Perusasennosta tapahtuvat täyskäännökset tai askellukset ovat sen sijaan edenneet melko kivasti eli vaikka täpäkkyyttä vielä saisi tulla lisää, niin suoritukset ovat jo melko sujuvan tuntuisia. Lisäksi ollaan nyt alettu tehotreenailla myös peruuttamista, joka on Hugolle vieraampi juttu ja lisäksi tosi haastava, koska sen takapään käyttö on tosiaan aika olematonta. Suoralla peruutus on kuitenkin edennyt ja Hugo peruuttaa jo useita askeleita innokkaasti, jos se on edessäni peruuttamassa. Sen sijaan ei olla saatu tätä yhdistettyä vielä seuraamiseen eli Hugon ollessa vierelläni ja lähdetään tekemään peruutusta, se oikeastaan poikkeuksetta pakittaa istumaan. Treeniä treeniä....

Jipin kanssa tokossa on ollut nyt teemana etenkin luoksetulo, merkin kiertäminen ja kapulan pito. Luoksetulossahan ollaan jumituttu totaalisesti käsiapuun, sillä Jippi tekee hienoja luoksetuloasentoja, kun avustan edes vähän käsillä, mutta jos pidän kädet vartalon sivuilla, se tarjoaa oikeastaan poikkeuksetta suoraan perusasentoon tulemista. En tiedä mistä tämä johtuu, koska IKINÄ ei ole treenattu luoksaria suoraan perusasentoon, eikä siis tätä ole mitenkään vahvistettu. Joka tapauksessa onnistumisprosentti on niin häviävän pieni, että luoksarista oli tulossa kovaa vauhtia Jipin inhokkiliike. Niinpä päätin, että jotain täytyy muuttaa... Niinpä yksinkertaisesti päätin vaihtaa luoksetulokäskyä ja kaivoin naksuttimen esiin. Tein luokseuloja ihan vain parin askeleen päästä niin, että haettiin vain sitä oikeaa eteentuloasentoa. Avustin ihan alkuun hyvin lievästi käsin ja naksuttelin oikeista asennoista. Jos yhtään lähti yrittämään perusasentoon sanoin vain kevyesti "oho" ja yritettiin uudestaan tarvittaessa taas helpottaen (auttaen käsiavuin). Jokaisesta onnistumisesta naksautus merkiksi ja isot kehut. Ja uskomatonta kyllä, jo yhden treenisession aikana Jippi alkoi tarjota hyvää eteen tulemista ilman käsiapujakin, vaikka tosiaan ollaan kuukausitolkulla yritetty saada samaa aikaiseksi entisellä käskyllä. Ilmeisesti se entinen käsky oli liian monta kertaa johtanut epäonnistumiseen, joten Jippi ei enää yhtään tiennyt, mitä sillä käskyllä haettiin. Tarvittiin siis tilanteen nollausta ja homman aloittamista uudestaan :)

Kapulan pitoa ollaan myös treenailtu. Tämänkään kanssa ei ole oikein treenit edenneet, vaan jämähdettiin siihen, että Jippi otti kyllä kapulan halukkaasti suuhun, mutta piti sitä kauniisti korkeintaan sekuntin tai pari ja sen jälkeen se alkoi pureskelemaan kapulaa kovasti. Yritin saada merkattua oikeanlaista pitoa naksuttelemalla, mutta siltikään ei tuntunut homma lähtevän etenemään eli kestoa ei saatu pidemmäksi. Niinpä nyt päätin kokeilla pitoa ns. pakolla eli Jipin ottaessa kapulan suuhun, asetin kädet Jipin kuonon ylä- ja alapuolelle ihan kevyesti muistuttamaan, että suun piti pysyä rauhallisena. Näin tehtiin parilla treenikerralla muutamia toistoja kerrallaan ja nyt ollaan saatukin jo kasvatettua pidon kestoa useisiin sekunteihin ilman että käsiä enää tarvitaan "pitelemään" kuonoa.

Merkin kiertoa on tullut harjoiteltua aiemmin kierrättämällä Jippiä esim. tolppien ympäri harjoitellessa pysähdyksiä. Lukaisin kuitenkin nyt uudelleen elokuussa voimaan astuvat uudet toko-säännöt ja vasta nyt pistin merkille, että alokas-luokassa tulee olemaan liike, jossa koiran täytyy kiertää merkki ja palata ohjaajan luokse. Koska olisi toivottavaa, että liike suoritettaisiin vauhdikkaasti, päätin, etten treenaa enää pysäytyksiä merkin kiertämisen yhteydessä (ainakaan toistaiseksi), ettei Jippi ala ennakoimaan merkin jälkeen pysähtymistä. Niinpä nyt ollaan treenattu ihan vain sitä, että Jippi lähtee kiertämään tolppaa ilman vartaloapuja (aiemmin käytin aika voimakasta vartalo- ja käsiapua, koska en tiennyt tämän oikeasti olevan toko-liike...). Aloitettiin ihan parin metrin etäisyydellä ja kasvatettiin matkaa vähitellen noin kymmeneen metriin. Täytyy vielä saada lisää etäisyyttä hommaan ja lisäksi vaihtaa kierrättäväksi asiaksi tolpan sijaan merkkikartio, koska sellainen se tulee kokeessakin olemaan.

Kahdeksan treenipäivää kasattuna yhteen tekstiin

Nyt täytyy jo heti kärkeen pyytää anteeksi valtaisan pitkää postausta... On jäänyt taas päivittämättä liian monet treenit ja tapahtumat, joten nyt ne sitten sataa tässä samassa päivityksessä kaikki! Koska postaus on niin pitkä ja sisältää vähän kaikenlaista, otsikoin eri treenit selkeästi, jotta a) itse löydän etsimäni palatessani tekstiin joskus myöhemmin ja b) lukijat (jos joku tällaista romaania treeneistä jaksaa edes lukea :D ) voivat valita haluamansa aiheet, eikä tarvitse lukea välttämättä koko tekstiä läpi!

Dobo-treenit, Jippi, lauantai 14.3.

Jippi pääsi ensi kertaa kokeilemaan pallon kanssa jumppaamista Wirneen dobo-treeneissä. Ei kestänyt kauaakaan kuin Jippi (ja samoin myös muut wirnistelevät doboilijat) pomppasi pallolle kuin vanha tekijä ja teki myös asentovaihtelut (istu-maahan-seiso) pallon päällä. Jipin mielestä pallojumppa oli hauskaa ja oli jopa aika ajoin vaikea saada sitä pysymään maassa, kun Jipsteri yritti päättäväisesti loikkia takaisin pallolle. Ostin dobo-kirjan ja kun kotoa jo löytyikin pallo, niin pääsen jumppailemaan kotona molempien koirien kanssa :)

Agilitytreenit, Jippi, tiistai 17.3. 

Tehtiin Oreniuksen treeneissä 15 esteen pätkää. Oli kyllä aika huimaa, koska näin pitkää pätkää ei olla vielä kertaakaan treenattu! Ei tosin tehty koko pätkää putkeen, vaan "parhaimmillaankin" parissa pätkässä. Huikeinta radassa oli radan osana tehty rengas, jota edelsi sokkari. Viimeksi rengasta tehdessä Jippi otti vielä vahvasti häiriötä minun liikkeestäni, joten silloin kutsuin sen renkaasta läpi ilman, että yhdistin omaa liikettä. Nyt aloitettiin taas näin ja tämän jälkeen laitettiin lelu etupalkaksi renkaan taakse ja aloin vähitellen yhdistämään omaa liikettäni mukaan. Kun tämäkin sujui, alettiin ottaa edeltävää estettä ja sokkaria mukaan, mutta edelleen niin, että etupalkka odotti renkaan takana. Ja lopulta saatiin etupalkka poistettua ja homma yhdistettyä rataan. Valtava kehitys siis viime kerrasta eli Jippi on tainnut prosessoida rengastreeniä tässä välillä mielessään :D

Peko-treenit, Jippi, keskiviikko 18.3. 

Treeneissä jatkettiin rakennusetsintää samaisessa koulurakennuksessa. Alusta ei jännittänyt ihan yhtä paljoa, mutta oli se silti vähän jänskä. Jippi eteni kyllä hyvin ja teki töitä keskittyneesti, mitta korkealla olleiden maalimiesten ilmaisu oli sen mielestä jännää, kun olisi pitänyt hypätä etujalat pöytää vasten. Liukkaan alustan takia tämä tuntui ilmeisesti pelottavalta. Tuli taas mietittyä sitä, miksi juuri treeneissä alustan liukkaus näyttää jänskättävän, kun muutoin samanlainen alusta ei jännitä yhtään. Ja yhtenä erona tuli mieleen se, että esim. Itiksessä kävellessä Jippi kulki rennosti ja rauhallisesti, kun taas treeneissä se on jo lähtökohtaisesti valtavan innoissaan eli liikkuminen on selvästi "säheltävämpää". Näin ollen toki niitä lipsahteluitakin siellä tapahtuu herkemmin, mikä sitten saa aikaan jännityksen. Täytyy siis treenata esimerkiksi lelulla leikkimistä liukkailla alustoilla, jotta Jippi oppisi, ettei pieni liukastelukaan ole pelottavaa :)

Agilitytreenit, Hugo, torstai 19.3. 

Hugo treenasi Niinulla ja saatiin positiivisia kommentteja siitä, ettei menossa ollut samalla tavoin varmistelun makua kuin vielä jokin aika sitten. Treenit sujuivat mukavasti ja Hugon meno oli rentoa ja empiminen (koiran ja minun) vähäistä! Kepeille lähetys oli taas avokulmasta, mutta Hugo haki kepeille hienosti vaikeasta kulmasta huolimatta! Tuli mieleen, että pitäisi kuvata Hugon treenejä taas pitkästä aikaa - etenkin itselle tekisi hyvää, jos näkisi pitkän aikavälin eroja.

Hyppytekniikkatreenit, Jippi, perjantai 20.3.

Perjantaina 19.3. suunnattiin Jipin kanssa treenaamaan lyhyesti Kivikkoon. Ekat ulkotreenit tänä vuonna! Mukana oli myös Sonja ja Pirkko. Tein Jipin kanssa hyppytekniikkaa perussarjan verran. Laitoin alkuun perussarjan väleiksi 5 askelta ja hämmästelin, kun askeleet ei tuntuneet niin millään sopivan niihin väleihin. Sitten vasta tuli tajuttua, että onhan tuo typynen jo ihan maksin kokoinen ja niinpä kokeiltiin "maksiväleillä" eli 6 askeleella. Ja hyvin lähti sujumaan :)

Agilitytreenit, Hugo, perjantai 20.3. 

Hugon kanssa treenattiin perjantaina yöagia, kun olin varannut vapaatreenivuoron hallille klo 22. Ohjelmassa oli ongelmiin pureutuminen eli puomi- ja A-treeniä ja lisäksi kepeille avokulmia. Puomilla tein treeniä niin, että tosiaan vapautin alastulon kontaktilta 4on-asentoon pysähdyksestä. Alkuun oli Hugolla kierrokset aika katossa ja teki parit loikat. Jäätyään ilman palkkaa alkoi löytyä keskittymistä ja saatiin hyviä puomisuorituksia hyvin 4on-pysähtymisin niin, että välillä vedätin, välillä jäin taakse ja välillä otin etäisyyttä sivusuunnassa.

A:lle otettiin ponnari käyttöön alastulolle, jotta saataisiin katkaistua Hugon yliloikkiminen, josta on nyt tuntunut tulevan tapa. Ponnarin avulla teki kuitenkin taas oikein hienoja suorituksia eli yhtään yliloikkaa ei tullut! Käytin etupalkkaa, joka oli valmiina odottamassa ja tämäkin tuntui auttavan yliloikkimisen estämisessä, sillä Hugon fokus oli alas ja eteen. Yleensä yliloikat on tullut tilanteissa, joissa Hugo jää vahvasti tuijottamaan minua ja sillä on pää pystyssä, jolloin laukka-askelluskin muuttuu. Täytyy siis nyt hinkata sille takaraivoon ajatusta siitä fokulsesta sinne eteen alas ja vasta sitten alkaa ottaa taas kääntäviä ohjauksia mukaan.

Keppitreenit sujuivat hyvin myös, vaikkakin Hugo oli jo tässä vaiheessa aavistuksen väsy (tulee helposti ahnehdittua liikaa, kun käy niin harvakseltaan vapaatreenaamassa :( ). Tehtiin avokulmia ns. peruslähetyksellä ja lisäksi niin, että takaaleikkasin kepeille. Tämä takaaleikkaus ei muutama viikko sitten treeneissä sujunut lainkaan, mutta nyt tuntui toimivan, kunhan annoin Hugolle suoritusrauhan. Jos "ajoin" sitä liikaa kepeille, se haki keppien kakkosväliin, mutta kun annoin sen rauhassa hakea kepeille, löytyi oikea aloituslohta, eikä itse takaaleikkaus aiheuttanut epäröintiä.

Esine-etsintä, Hugo, maanantai 23.3. 

Maanantaina 23.3. treenailin molempien koirien kanssa pientä pihatreenailua. Hugon kanssa päädyin tekemään esine-etsintätreenin, vaikka hetken emmin, kun kello oli 20 ja ulkona oli pimeää. Mentiin kuitenkin läheiseen metsään (tai oikeastaan se oli sellaista heinikkoryteikköä) ja jätin Hugon kiinni puuhun. Itse kävielin noin 40 metrin matkan jättäen esineet noin 15 metriin, 30 metriin ja 40 metriin. Tämän jälkeen kuljin takaisin koiran luoksen siksakaten kävelemäni linjan yli niin, että tallottu alue oli muutamia metrejä leveä. Hetsasin Hugoa ennen ensimmäistä lähetystä ja se ampaisikin etsintään innokkaasti laukaten. Se haki ensimmäisen esineen hienosti - eteni varman oloisesti, kunnes sai hajun ja jäi sitten työstämään hajua, kunnes esine löytyi. Palautus vauhdikkaassa laukassa ja sitten meillä oli isot bileet :) Myös tokalle ja kolmannelle esineelle lähettäessä lähti innokkaasti laukaten matkaan ja eteni hyvin myös peremmälle. Molemmilla kerroilla Hugo pysähtyi puolivälissä matkaa ja vilkaisi minuun päin kuin kysyen, että "pitihän minun tehdä näin?". En reagoinut näihin mitenkään eli en antanut uutta käskyä, vaan odotin vain, mitä Hugo tekee. Ja hyvin jatkoi heti lyhyen pysähdyksen jälkeen eteenpäin ja eteni tämänkin jälkeen varman oloisesti esineelle asti. Tällä kertaa Hugo ei myöskään lähtenyt työstämään jo löydettyjen esineiden jättämiä hajuja, kun taas viimeksi jäi hetkeksi pyörimään siihen, missä edellinen esine oli ollut. Hauskaa oli myös huomata, että koiran käytöksestä kyllä huomaa selvästi, että milloin esine on löytynyt. Minähän en pimeällä nähnyt millään, että oliko Hugolla esine suussa vai ei sen lähtiessä laukkaamaan minua kohti, mutta siitäkin huolimatta uskalsin jo matkalla kehua raikuvasti, sillä Hugon määrätietoisesta laukasta kyllä huomaa, että nyt on esine löytynyt.

Rally-toko, Hugo, maanantai 23.3.

Hugon kanssa tehtiin myös rally-tokoiluja. Tuli havaittua, että liikkeessä, jossa koira otetaan ohjaajan eteen istumaan ja siitä ohjaajan peruuttaa ensin 1, sitten 2 ja lopulta 3 askelta koiran kulkiessa mukana, Hugo herkästi innostuu liikaa ja törmäilee ohjaajaan. Se siis on vähän turhan vauhdikas ja ohjaajan pysähtyessä se vähän törmää jalkoihini istuesssaan eteeni. Tähän täytyisi siis hioa malttia. Vasemmalle käännökset sujuvat jo yllättävänkin helposti, vaikka vieläkin sellainen rehellinen sivuttaisaskellus takapään osalta uupuu. Eli jatketaan treenejä :)

2x2-treenit, Jippi, maanantai 23.3.

Jippi pääsi treenailemaan kotipihalla keppejä. Olen jo aikoja sitten päättänyt aloittavani opetuksen käyttäen 2x2-menetelmää, joten jokin aika sitten huutelin seuramme fb-ryhmässä keppejä lainaan ja heti löytyi! Niinpä pääsimme aloittamaan treenit. Kokonaisiin keppisuorituksiin ei ole tarkoitus edetä vielä hetkeen, vaan tarkoituksena on treenailla nyt vasta ihan sitä kepeille hakeutumista yhden "keppiportin" avulla. Niinpä aloitimme niin, että käytössä oli yksi portti, jonka läpi Jipin oli tarkoitus juosta ihan vain suoraan ja palkka lentää sitten eteen. Lähdin tekemään tätä tarjoamisen avulla eli odotin vain yksinkertaisesti, että Jippi itse hakeutui portista läpi ja tästä sitten lensi heti palkka. Kaksi kertaa oli vähän haparaoivaa menoa, mutta näiden jälkeen Jippi hoksasi mistä on kyse ja alkoi tarjota oikeaa suoritusta epäröimättä. Varsin helposti tämä aloitus siis sujui. Tein alkuun läpijuoksutuksia ihan vain suoralla lähestymisellä, mutta lopulta otettiin mukaan myös vähän vinot lähestymiset ja hyvin näistäkin haki keppien väliin. Oli jo sen verran pimeää, etten pystynyt videoimaan suorituksia -harmi! Tästä eteenpäin pyrin kuvaamaan treenejä, jotta tulee dokumentoitua, miten projekti on edistynyt.

Esine-etsintä, Hugo, tiistai 24.3.

Eilen Hugo teki esine-etsintätreenin, mutta varsin surkean sellaisen. Tai Hugon tekemisissä ei ollut mitään vikaa, mutta itse tein todella tyhmästi, sillä treenipaikka oli metsä, jossa mitä ilmeisemmin käy aika vilkas liikenne. Meidän ollessa siinä metsässä, onnistuttiin näkemään ihan siinä etsintäalueen nurkilla varmaankin noin kymmenen koiraa ja treenin aikanakin vieressä juoksenteli lapsia. Olin vanhempieni luona tekemässä treeniä, joten ei ollut niin tuttu alue, että olisin arvannut sen noin vilkkaaksi. Hugo lähti kyllä tekemään töitä hyvin, mutta näki, että häiriöhajuja oli valtavasti. Kolme esinettä se haki ihan hyvin, mutta kaikista pidemmän esineen etsinnässä se joutui kerta toisensa jälkeen harhateille, joten lopulta etsittiin se ikään kuin partioiden yhdessä. Täytyy tehdä pian ns. palauttava treeni, jossa ympäristö on parempi ja saadaan onnistuminen!

Peko-treenit, Jippi keskiviikko 25.3. 

Tänään oli vuorossa Jipin peko-treenit ja tänään oltiin etsintähommissa parkkihallissa. Jippi teki varsin hienosti töitä tänään ja etsi keskittyneesti. Ensimmäinen maalimies löytyi huoneesta, joka oli täynnä roskiksia. Viime kerralla samaisessa paikassa Jippi vähän hämääntyi roskien hajusta ja tonki hetken maassa olleita roskeita ennen kuin tajusi etsiä maalimiestä, mutta nyt selvästi jo huoneen ovella näytti saaneensa hajun ja huoneeseen päästyään (minun piti avata raollaan oleva ovi) se etsi keskittyneesti välittämättä häiriöhajuista. Toisen maalimiehen hajun Jippi sai nopeasti ja lähti työstämään hajua, mutta piilo oli sille todella vaikea (ja on ollut sitä monelle muullekin ryhmän koiralle). Piilo sijaitsi nimittäin parkkihallin seinustalla olevassa pukuhuonekaapissa, joka oli asetettuna ovi seinää kohden. Kaappia oli siirretty irti seinästä juuri sen verran, että koira mahtui sinne väliin etsimään maalimiestä. Jippi kävi jopa kaapin ja seinän välissä pariin kertaan, muttei tajunnut nostaa katsetta, kaapin sisälle, vaan jäi pyörimään siihen ympärille estien kiivaasti hajun lähdettä. Kouluttaja (Laura-kasvattaja) kehotti käymään etsimässä kolmas maalimies välissä, jotta saataisiin Jipille onnistuminen ja jotten toisaalta myöskään liikaa painostaisi koiraa etsimään tätä kaapissa olevaa maalimiestä. Helposti nimittäin sortuu "yliohjaamiseen", kun itse tietää, missä maalimies on.... Niinpä jatkoimme hallin haravointia ja kolmas maalimies löytyi pian rappukäytävään johtavan oven takaa. Ovi oli suljettu umpinainen rautaovi, mutta sen alaosaan jäi muutaman sentin rako, josta koiran oli mahdollista saada haju ja toisaalta myös sitten palkka. Jippi löysi tämän maalimiehen tosiaan helposti ja tämän jälkeen palattiin sitten maalimies nro 2:n pariin. Tätä työstettiinkin sitten vielä yli 5 min, mutta Jippi teki tämän koko ajan hienosti töitä. Se pyöri muutaman metrin säteellä maalimiehestä yrittäen paikantaa hajua ja välillä kääntyikin jo katsomaan minua vähän hämillään. Lopulta sain kehotuksen ikään kuin tukea Jippiä eli kannustaa sitä kehumalla silloin, kun se haisteli oikealla suunnalla. Heti kehuja saatuaan se alkoi skarpata selvästi ja tämän jälkeen maalimies löytyikin nopeasti. Vaikka yhden maalimiehen löytäminen olikin työn takana, niin Jippi teki ihan hurjan hienosti töitä ja työsti hajua keskittyneesti. Hienoa on myös huomata, ettei se luovuta helpolla, vaan kestää useammatkin "takaiskut" jatkaen kuitenkin etsintää. Typy oli siis oikein taitava etsijä :)

Toko, Jippi, keskiviikko 25.3.

Treenien päätteeksi tehtiin vielä tokoiluja. Aina välillä meinaa vähän epätoivo tokoilun kanssa iskeä, kun AINA, kun yhden liikkeen saa about kuntoon, niin toinen vaatii hinkkausta ja sitten kun sen saa kuntoon, niin se eka taas hajoaa. Nyt nimittäin tilanne on se, että sivulletulo on ollut pitkään hyvä, mutta tänään sen kanssa oli taas tosi paljon haasteita. Aloitettiin treenit tekemällä luoksetuloja ihan vain metrin parin etäisyydeltä eli hinkattiin sitä eteentuloasentoa. Tässä Jippi tarjoaa todella mielellään sivulletuloa ja on tehnyt tätä aina. Koskaan se ei ole saanut siitä palkkaa ja aina suoritus on korjattu, mutta siitäkin huolimatta Jippi tulee lähes poikkeuksetta sivulle, ellen käytä minkäänlaisia käsiapuja. Tähän saatiin aiemmin neuvoksi se, että tehdään luoksetuloja niin, että Jippi makaa edessäni ja kutsun siitä eteen. Tämä tuntui nyt toimivan ihan hyvin ja saatiin onnistumisia. Kuitenkin tämän hinkkaus tuntui kostautuvan luoksetulojen jälkeen tehdyissä sivulletuloissa. Treenaan yleensä perusasentoon tulemista niin, että menen seisomaan Jipin eteen sen istuessa ja kutsun sen siitä perusasentoon. Nyt aloit pähkäillä, että mahtaakohan olla niin, ettei Jippi oikein kunnolla nyt erota näitä kahta liikettä eli luoksetuloa ja sivulletuloa, vaikka käsky onkin eri. Loppuen lopuksihan lähtötilanne on molemmissa kovin samanlainen. Minusta tuntuu, että Jipille ei ole täysin selkeää, että kummasta liikkeestä on milloinkin kyse ja siksi se tarjoaakin sivulletuloissa helposti "löysää" vajaata kaarrosta, kun on kenties epävarma siitä, että pitikö tulla sivulle vai eteen. Ja toisaalta sitten luoksetuloissa tarjoaa sivulletuloa samaisesta epävarmuudesta johtuen. Niinpä teinkin lopuksi perusasentoon tulemisia ihan muista paikoista ja asennoista kuin edestä istumasta. Kutsui siis Jipin perusasentoon esimerkiksi sen seistessä viistosti edessäni. Saatiin onnistuneita suorituksia ja jätettiin tämä hautumaan tällä erää. Jatkossa täytyy nyt alkaa tehdä selkeää eroa näiden välille ja olla mahdollisimman mustavalkoinen siinä, mitkä suoritukset palkataan ja mitkä ei - kaikki sinne päin mennet suoritukset palkattuina varmasti vain sotkee pakkaa.

Tehtiin kaukoja niin, että seisoin Jipin edessä metrin päässä. Se tekee hienosti istu-maahan-vaihdot tältä etäisyydeltä ja ilokseni sain huomata, että se on ihan itsestään parantanut istumaan nousun tekniikkaa! Aiemmin se on noussut istumaan hinaten itsensä askel askeleelta ylös, mutta nyt se on alkanut tulla ylös pompahtaen. Voi olla, että tähän on auttanut myös se, että vaihdoin maasta istumaan siirtymisen käskyksi "sit". Nyt meillä on siis käytössä "istu", kun Jippi istuutuu seisoma-asennosta ja "sit", kun Jippi nousee maasta istumaan. Myös maahanmenokäskyjä on kaksi eli "down" tarkoittaa sirtymää seisomasta maahan ja "maahan" on istumasta maahanmeno.

Lisäksi tehtiin kapulan pitoa ja edelleen Jippi helposti kaluaa kapulaa ja turhautuu sitten saadessaan noottia, koska ei selvästi ymmärrä, mitä pitäisi tehdä toisin. Niinpä päädyin nyt tekemään pitoa niin, että Jipin ottaessa kapulan käskystä suuhun, asetin kädet kevyesti sen kuonon ylä- ja alapuolelle vakauttaen suuta tällä tavoin. Tarkoituksena ei siis tietenkään ole voimin pitää suuta kiinni, vaan saada koira vain rauhoittamaan leukansa. Ja tämä toimi, sillä jo asettaessani kädet kevyesti kuonon ylä- ja alapuolelle, pureksinta lakkasi ja Jippi malttoi pitää kapulaa rauhassa. Tästä toki iso palkka ja jätettiin parin onnistuneen toiston jälkeen tämäkin treeni hautumaan.

Nyt, kun vilkaisen yllä olevaa tekstiä, niin pakko todeta, että onpas taas tullut treenailtua vähän sitä sun tätä :D Ja toisaalta äkkiseltään voisi luulla, ettei me muuta tehdäkään kuin treenata... Mutta kyllä me ihan oikeasti pidetään myös päiviä, jolloin ihan "vain" lenkkeillään ilman muita aktiviteettejä. Ja toisaalta kovin montaa tällaista päivää koirat ei varmaankaan edes kaipaa viikkorytmiin, koska on tullut myös se huomattua, että varsinkin tuota varsin vilkasta nuorta typyä on kovin vaikea saada väsymään ihan pelkällä lenkkeilyllä. Tarvitaan siis oikeasti aivotyötä, jotta energiaa saadaan kulutettua eli kunhan toistomäärät ja treenien pituuden pitää riittävän lyhyinä ja treeniaiheet monipuolisina, niin en usko, että ihan hevillä saa tuota typsykkää kyllästymään tai väsymään treenaamiseen :) Ja Hugostakin huomaa, että se syttyy ihan eri tavalla päästessään treenaamaan kuin lähtiessämme lenkille, joten mielelläänhän senkin kanssa siis treenaa. Eipä varmaan mitään lajia tulisi treenailtua, jollei näkisi koirankin siitä nauttivan!

Ihana kevät!

Tiistaina treenattiin Jipin kanssa Oreniuksella ja tässä videopätkää niistä treeneistä:

Videolta näkyy, että turhaan varmistelen takaakierroissa ja päällejuoksussa.... Näköjään on jo tästä tullut niin paha päähänpinttymä, etten huomaa edes tekeväni sitä. Täytyy siis muistaa lopettaa turha peruuttelu päällejuoksussa ja lisäksi ihan turhaan ohjauksessa "kumarrun" törkkäsemään koiran takaakiertoon, kun se kyllä sinne lähtisi ilmankin. Parannettavaa on siis vaikka millä mitalla, mutta Jippi oli treeneissä hieno :) Yhden kerran varasti lähdöstä, ja seuraavalla kerralla ei meinannut uskaltaa lähtöluvallakaan lähteä liikkeelle :D Mutta onneksi jäi varastus vain kertaan... Videon loppupäässä treenattu pätkä, jossa piti saada koira hakemaan este itsestä pois päin, osoittautui jälleen haastavaksi. Tällaista pitäisi siis nyt treenailla ihan yksittäisenä treeninä palkan kera. 

Keskiviikon peko-treeneissä meillä oli rakennusetsintää koulurakennuksessa. Jipin vuoron alussa heti kouluun sisään tultuaan se näki Laura-kasvattajan ja tavalliseen tapaan innostui tästä valtavasti. Lattia oli liukas kivilattia, ja Jippi selvästi säikähti alustan liukkautta sählättyään siinä innosta soikeana Lauran nähdessään. Koko treenin ajan Jippi olikin sitten oudon jännittynyt. Kesti hetken ennen kuin suostui kulkemaan lattialla ilman, että oli jännittynyt ja tämänkin jälkeen esimerkiksi portaat tuntui jänniltä. Tavallisesti Jippi ei ole alustoja kauheasti kammoksunut, joten tämä tuli itselle tosi yllätyksenä. Niinpä sitten illalla suuntasimme vielä vanhemmilleni käymään, missä pyysin isääni piiloutumaan kellarivaraston komeroon. Vein Jipin pimeään kellariin etsimään ja siellä kulki rauhallisesti pelkäämättä maalattua kivilattiaa lainkaan. Sukkuloi polkupyörien välissä ja uskaltautui ihan kellarin perälle. 

Minulla oli töistä vapaata torstai ja perjantai, joten hyödynsin tätä vielä tänään reissaamalla Jipin kanssa bussilla Itikseen ja lisäksi Puhoksen Mustiin ja Mirriin. Bussiin Jippi tuli taas reippaasti. Hetkeksi stoppasi käytävällä, kun bussi nytkähti liikkeelle, mutta kunhna liike tasaantui, jatkoi matkaa. Makoili matkan ajan jaloissani seuraten kiinnostuneena ihmisiä, eikä siis näyttänyt mitenkään järin stressaantuneelta. Perillä käytiin Tallinnanaukiolla ihmettelemässä ihmisvilinää (kello oli neljä, joten oltiin liikkeellä melkeinpä ruuhka-aikaan). Skeittailijoita meni edestakas, mutta nämä eivät olleet jänniä. Ainoastaan yksi poika, jolla oli skeittilauta kädessä oli vähän outo Jipin mielestä (selvästikään Jipin mielestä se lauta ei kuulunut kädessä pidettäväksi!). Täytyy siis suunnata vielä joku päivä skeittipuistoon. Kuljettiin parit kiviportaat, eikä näissäkään kummempia ongelmia. Itiksessä sisällä oli aika samanalinen kivilattia kuin siellä koulussa keskiviikkona, joten oli hyvää treeniä. Jippi ei kuitenkaan tällä kertalla välittänyt lattiasta lainkaan, vaan kulki rentona kauppakeskuksen päästä päähän. Seuraavaksi suunnattiin vielä Mustiin ja Mirriin, jossa myöskään ei lattia herättänyt minkäänlaista jännitystä, vaan Jippi tuntui keskittyvän täysillä ympärillä oleviin herkkuihin sekä koiraan, joka oli myös päässyt mukaan ostoksille. Meidän matkaan Mustista ja Mirristä lähti juoksuvyö ja juoksuun tarkoitettu joustohihna, joten nyt, kun vetovaljaat (husky-valjaat) meiltä jo löytyikin, niin päästään treenaamaan canicrossia!

Pakitetaanpas hieman ajassa taaksepäin: Eilen oli Hugo taas treenaamassa Niinulla ja pakko sanoa, että ne treenit on nyt meille niin sopivia! Ekan yrittämän jälkeen sain taas palautetta, että ihan turhaan sorrun taas varmisteluun. Haluankin, että kouluttaja nyt potkii minut pois "mukavuusalueeltani" ja pakottaa luomaan luottamusta koiraan ja samalla sitten koiralle itsevarmuutta. Eilen taas päästiin vain esteelle 11, mutta treeni oli huikean hyvä! Keskityttiin siihen, että ohjaan kauempaa esteistä, lähetän rohkeammin ja uskallan ennakoida. Ja Hugohan osasi, kun vain annoin sen näyttää mihin se kykenee :)

Tänään aamulla olin Hugon kanssa metsälenkillä Kaija-kasvattajan ja Nepin kanssa. Käytiin ensin tunnin lenkki ja sen jälkeen treenailtiin esineruutua. Hugolle tämä on eka esineruutu aikoihin ja selvästi idea oli vähän Hugolta hukassa. Se yritti jäljestää kovasti tajuamatta, että miksi niitä jälkiä meni ristiin rastiin tehden hommasta toooosi hankalaa. Niinpä helpotettiin hommaa ja tehtiin Hugolle oma treeni. Tallattiinkin siis Hugolle ihan vain parin metrin levyinen pitkä kaistale, jolle jätettiin neljä lelua. Hugo lähetettiin hakemaan esineet yksi kerrallaan ja hienosti teki nyt töitä ja toi kaikki neljä esinettä. Tätä treeniä olisi nyt tarkoitus jatkaa vaikeuttaen hommaa vähitellen tuoden leveyttä vähän kerrallaan lisää.

Tänään illalla käytiin vielä Hugon kanssa lenkillä Sonjan ja Ofin seurassa - ollut siis Hugolle oikein kaverilenkkipäivä. Huomenna sen sijaan Hugolla on kevyempi päivä ja Jipillä on kahdet treenit: pentuagi ja lisäksi Wirneen porukan dobo-kokeilu!

IsoPieni Kakara ja kaveritreffejä

Aika menee uskomattoman nopeasti.... Enää reilu viikko ja Jippi täyttää jo 10 kk! Ja tällainen siitä on tullut:

Mittasin noin kuukausi sitten viimeksi Jipin säkäkorkeutta ja silloin mittanäytti sellaiset hiukan päälle 48 senttiä ja epäilin, että siihen se tulisi jäämään. Siksi yllätyinkin mitatessani tänään sitä uudestaan. Mittaus toki on kovin epätarkka, kun mittaan ihan silmämääräisesti mittanauhaa koiran vieressä pitäen, mutta ei sitä kyllä millään ilveellä alle 50 senttiseksi saanut tulkittua ainakaan kyseisen mittanauhan mukaan. Siis pienenpienestä Jipistä on kasvanut puolimetrinen! Ja vieläkin sen oon aavistuksen takakorkea eli sikäli voi olla, että hiukan korkeutta tulee edelleen. Sehän on melkein iso siis :D Ja vaakakin näytti jo 16,7 kg!

Hugon treenikuulumiset:

Olin ostanut maanantaille Hugolle tuurausvuoron I-HAH:n ratavalmiit-tasoiseen ryhmään ja siellä teemana oli kontaktit ja saksalaiset. Kontakteista puomi ja keinu sujuivat ihan mukavasti, Hugolle tuntuu sopivan se, että vapautan sen puomilta jo etutassujen ollessa kontaktipinnalla. A sen sijaan oli vaikea. Laitoin suosiolla boksin alastulokontaktille, eikä kertaakaan tullut varsinaista yliloikkaa, mutta valtaosilla toistoista se kyllä osui siihen boksin yläosaan eli laukka osuu todella ylös kontaktipinnalla. Vähän pohdin, että ottaisin A:n kanssa sen verran takapakkia, että palattaisiin tekemään boksin kanssa madallettua A:ta, että Hugo alkaisi venyttämään laukka-askelia niin, että saisi sen tokan alastulolle tulevan laukan kunnolla osumaan kontaktille. Saksalaiset kyllä toimi treeneissä, mutta tältäkin kouluttajalta tuli palautetta turhasta varmistelusta ja neuvoksi edetä itse rohkeammin pelkäämättä virheitä. Tuli hyviäkin suorituksia, kun tosiaan rohkeasti ennakoin ohjausten kanssa.

Torstaina oltiin Niinun treeneissä, joissa kouluttajana tosin tuurasi Maiju Korhonen. Kovasti tykkäsin Maijunkin tavasta kouluttaa ja näissäkin treeneissä hiottiin ohjausta ennakoivammaksi. Rata alkoi parilla esteellä ja A:lla, joten hypättiin suoraan estelle numero 4, mikä oli kepit. Kepeille lähetys tapahtui avokulmasta ja vielä niin, että ohjaaja oli koiran vasemmalla puolella lähettäessä kepeille. Tällaista lähetystä ollaan harjoiteltu äärimmäisen harvoin, jos koskaan ja se kyllä näkyi. Hugo haki toistuvasti tokaan tai kolmanteen keppiväliin ja lopulta helpotettiin lähetyskulmaa huomattavasti, jotta saatiin onnistumisia. Täytyy siis vapaatreeneissä treenata ko. lähetyskulmaa ohjurin kera! Kepit loppuivat reilun metrin päähän puomista ja tämä oli monelle koiralle - niin myös Hugolle - haastava lopetus. Hugo tuli pari kertaa kesken kepien pois, joten korjattiin jättämällä lelu etupalkaksi. Etupalkka toimi hienosti ja Hugo pujotteli keskittyneesti ja varmasti loppuun saakka ja pystyin itse jättäytymään selvästi taakse.

Ilahduttavaa oli, että radalla olleet takaakierrot sujuivat melko hyvin. Meille kaikkein vaikeimpia takaakierto-peruskäännös yhdistelmiä ei ollutkaan tällä kerralla mukana, mutta takaakierto-valssi ja takaakierto-päällejuoksu toimi ilman suurempia epäröintejä. Hienoa! Tällä kerralla hiottiin mm. valssien ajoituksia niin, että uskalsin rohkeammin jättää Hugon suorittamaan hyppyä ja lähteä itse jo jatkamaan seuraavalle esteelle. Edelleen kovin herkästi jään varmistelemaan sitä hypylle lähettämistä ja ikään kuin katselemaan, että mahtaakohan se Hugo hypätä vai kieltää ja tällöin on sanomattakin selvää, että jatkon kannalta olen totaalisen myöhässä. Positiivista on se, että itsekin tiedän varmistelevani ja tiedän myös, että voin tämän pahan tapani parantaa, kunhan vain saadaan molemmat varmuutta ja minä näin luottoa siihen, että kyllä se Hugo handlaa ne tilanteet ilman, että olen vieressä kädestä pitämässä :) Ja edelleen jatkuu palkan käyttö apuna sellaisissa tilanteissa, joissa muutoin liiallisesti auttaisin Hugoa!

Rally-tokoa ei olla nyt menneellä viikolla treenailtu, mutta täytyisi kyllä taas ryhdistäytyä. Aavistuksen on intoa latistanut se, ettei olla millään onnistuttu saamaan koepaikkoja. Olen yrittänyt neljään kokeeseen päästä, mutta pariin muistin ilmoittautua vasta liian myöhään (rally-tokopaikathan täyttyy ihan hetkessä eli myöhästyä ei voi edes muutamia tunteja, vaan ilmo täytyisi lähettää sillä sekunnilla, kun ilmoittautumisaika alkaa...) ja yhteen ei mahduttu, vaikka laitoin ilmon yöllä 00:01, ilmoajan alettua kahdeltatoista. Noh, nyt on taas kaksi koetta kiikarissa ja tällä kertaa aion muistaa ilmoittautua heti ilmoajan alettua! Ensi viikolla lupaan siis rally-tokoilla Hugon kanssa :) Ja täytyisi melkeinpä treenata vähän suunnitellummin eli sen sijaan, että keksin treenattavat liikkeet treenihetkellä, pitäisi etukäteen miettiä, että mitä tehdään!

Jipin treenikuulumiset:

Ohjatuista tokoista oli tällä viikolla väliviikko, joten ollaan vain omatoimitokoiltu kotipihalla. Tehtiin liikkeestä seisahtumista edellisellä kerralla kouluttajalta saatujen ohjeiden mukaisesti eli tehtiin vuorotellen läpijuoksuja, seisahduksia käskyn kanssa samaan aikaan lentävän palkan kera ja seisahduksia, joissa palkka lensi vasta, kun Jippi oli seisahtunut. Tällä kertaa Jippi ei kertaakaan ennakoinut seisahtumista eli ei tarjonnut seisahtumista missään vaiheessa ennen käskyä, mutta kuitenkin pysähtyy käskystä napakasti (Ainakin vielä toistaiseksi... Ai miten niin skeptinen?!?!). Tuntuu siis toimivan tuo, että vaihtelee noita eri tapoja ja nimenomaan ottaa mukaan noita läpijuoksujakin säännöllisesti.

Tehtiin pihatokoillessa myös noutoa ja kapulan pitoa erillisinä liikkeinä. Ei ollakaan kapulan noutoa tehty aikoihin, kun ollaan vain keskitytty pitoon. Pidon kanssa on kuitenkin ollut nyt hankaluuksia, joten kyselin yhtenä päivänä Jipin Laura-kasvattajalta vinkkejä, miten edetä noudon opettamisen kanssa nyt, kun siitä on alkanut tulla molemmille jonkinlainen inhokki. Jippi kyllä edelleen innostuu kapulan näkemisestä, mutta koska epäonnistumisia (pureskelee kapulaa, tiputtelee) tulee turhan tiheään, Jippi alkaa turhautumaan ja jopa önisee kapulaa pitäessään. Pidossa otettiin askel taaksepäin eli kestoa lyhennettiin niin, että sain palkattua nätistä pitämisestä. Ja saatiinkin hyviä pitoja ja nyt kun keskityn nimenomaan palkkaamaan vain ja ainoastaan niistä hyvistä pidoista (pureskelusta kommentoidaan "oho" tms ja annetaan tarjota uudestaan hyvää pitoa), niin toivotaan, että saadaan kestoakin vähitellen lisättyä ilman, että mukaan tulee sitä kapulan kaluamista. Tarkoituksena on nyt tehdä myös pitoja, joissa en irroitakaan otetta kapulasta, vaan Jipin täytyy pitää kiinni, vaikka minulla onkin ote kapulasta ja irroitus vasta käskystä. Tähän sitten on tarkoitus lisätä vähitellen häiriötä "tönimällä" kapulaa, jolloin koira keskittyy puruotteen pitämiseen paremmin. Lisäksi otetaan nyt treeneihin mukaan myös noutoja, jotka Jipin mielestä on kivoja ja nostaa Jipin motivaatiota kapulaa kohtaan, etten onnistuisi tekemään kapulasta Jipin silmissä tosi kurjaa esinettä :) Pihatreeneissä tehtiinkin sekä lyhyitä pitoja (naksautuksesta tiputus) että noutoja, joissa annoin vapautuskäskyn Jipin ollessa melko lähellä minua. Vapautuksesta Jippi sai pudottaa kapulan ja syöksyä minulla olevalle lelulle. Oli ilahduttavaa nähdä, että noudoissa Jippi todella tiputti kapulan aina vasta kuullessaan vapautuksen eli ei ollut ennakoimassa lelulle syöksymistä. Mahdollisesti siis ei olla älyttömän kaukana siitä, että voitaisiin alkaa harjoitella sitä loppuasentoon tulemista kapulasuussa, tosin toki se kapulan suussa pitäminen täytyy treenata ensin pidempikestoiseksi :)

Seuraamisessa on tullut nyt sikäli edistystä, että kontakti säilyy nyt jo paremmin eli voidaan tehdä selvästi pidempiä pätkiä ilman keskittymisen herpaantumista ja pystytään treenaamaan näillä pätkillä myös kääntymisiä. Sen sijaan olen havainnut, että varsinkin treenien alussa Jippi lähtee herkästi edistämään... Ei paljoa, mutta juuri sen verran, että asento samalla menee hieman vinoksi (peppu kääntyy ulospäin). Tätä joskus tapahtui aiemmin palkan ollessa oikeassa kädessä, mutta nyt en ole enää pitänyt palkkaa käsissä, vaan namit on vasemmassa taskussa, josta sitten yksitellen otan palkkaa ja namitan silloin tällöin eli palkan sijainnin ja palkkaussuunnan ei pitäisi aiheuttaa nyt tätä poikitusta. Tämä saattaa olla ihan alun yli-innokkuutta, sillä korjaa kyllä huomautettuani asiasta ja parin korjauksen jälkeen yleensä seuraamisasento ja -paikka alkaa säilyä hyvänä. Tähän täytyy nyt kuitenkin kiinnittää paljon huomiota, etten vahingossa vahvista vinoutta! Täytyy oikeastaan videoida seuraamista jossain vaiheessa, niin näen paremmin sen asennon.

Maahanmenoista havaitsin yksi päivä sellaisen, että vaikka Jippi tekee nättejä istumasta maahanmenoja, niin seisomisesta tai liikkeestä maahanmenoissa se on tosi epävarma. Ja eihän se ihme olekaan, sillä onhan se koiralle ihan eri liike kuin istumisesta maahanmeno, eikä tätä olla kauheasti treenailtu. Jippi tekee seisomisesta maahanmenon herkästi ikään kuin istumisen kautta, mitä ei missään nimessä haluta. Tarkoituksena onkin nyt ottaa ihan oma käsky tähän seisomisesta/liikkeestä maahanmenoon, jossa toiveena on, että koira "tipahtaa" suorilta jaloiltaan maahan niiaten siis taaksepäin. Alettiin tehdä tätä niin, että leikitin Jippiä namilla ja sitten vauhdista annoin käskyn ja samalla namikädellä ohjasin Jipin maahan (vein namikättä samalla Jipin etujalkojen väliin, jotta maahanmeno tapahtui tosiaan taakse niiaten). Tällöin vielä käytin samaa "maahan"-käskyä, mutta nyt aion vaihtaa tähän oman käskyn, jotta olisi mahdollisimman selkeä. Tämä seisomisesta maahanmeno tuntui namiavullakin haastavalta, sillä Jippi kyllä niiasi etujalat nopeasti maahan, mutta peppu laskeutui viiveellä, enkä oikein keksinyt äkkiseltään, miten sitä saisi nopeutettua. Tätä täytyy siis kysäistä huomenna ohjatuissa tokoissa!

Pentuagissa eilen tehtiin serpentiiniä, jossa ensin oli helpotettu tehtävää asettamalla hypyt vinosti (kuvassa 1-3). Tämä sujui Jipillä hyvin molemmilta puolilta ohjaten eli ei tullut ohi hypyistä ja ilahduttavasti ei ottanut myöskään minun liikkeestä häiriötä. Niinpä vaikeutettiin tehtävää siirtymällä kuvassa kirjaimin a-c merkattuun tehtävään. Tämä olikin jo haastavampi. Ohjasin ensin kuvasta katsoen esteiden alapuolelta, jolloin kakkoselle oli tarkoitus tehdä päällejuoksu. Jippi kirmasi ekalla toistolla suoraan ykkösen jälkeen etupalkalle suorittamatta kakkos- ja kolmoshyppyä. Niinpä aloinkin sitten yliohjata kakkoshyppyä eli sen sijaan että olisin tehnyt huolellisesti päällejuoksun, niin jäinkin hypyn kaksi kohdalle kutsumaan Jippiä hypystä yli. Se ei kuitenkaan kutsuistakaan välittänyt, vaan ampui siltikin etupalkalle. Treenikaveri sitten huomautti, että minulta unohtui siinä koko päällejuoksu eli olin ihan liian lähellä hyppyä kaksi ja oikeastaan juurikin koiran laskeutumispaikassa, joten eipä ihme, jos ei se ohjasta halunnut lukea. Niinpä yritin keskittyä siihen, että tein päällejuoksun oikeasti selvästi koiraa edellä ja ollen jo pois koiran linjalta hyvissä ajoin. Ja hienosti onnistui! Eli onni on valvovat silmät, koska jotenkin niin älyttömän helposti jää huomaamatta ihan yksinkertaisetkin virheet omassa ohjauksessa, kun ei pääse katsomaan omaa touhua "ulkopuolelta". Videointi sikäli olisi kyllä erittäin suositeltavaa etenkin treenatessa yksin, jotta pystyisi tarkistamaan videolta, mikä meni pieleen.

Toisena treeninä tehtiin kontaktia etupalkan avulla. Lähetin Jipin puomin alastulokontaktille puomin sivusta ja hienosti pysähtyi aina oikeaan paikkaan siitä huolimatta, että namipalkka jo häämötti edessä. Naksuttelin alkuun oikeaa kontaktipaikkaa, mutta Jippi kääntyi naksautuksen kuullessaan katsomaan minua odottaen minulta palkkaa (mikä on ymmärrettävää, koska naksu aina merkitsee, että mamma antaa palkkaa), joten jätettiin sitten naksautus kokonaan pois. Sen tarkoitushan onkin enemminkin alkuopetuksessa merkitä oikea suoritus, jotta koira ymmärtää mitä siltä toivotaan, mutta nyt, kun Jippi jo selvästi ymmärtää, mikä sen tehtävä on, niin naksutin onkin kenties hieman turha tässä vaiheessa.

Keskiviikon peko-treeneissä oltiin parkkihallissa. Jipille yksi maalimies istui pienen lakaisutraktorin (?) istuimella, yksi oli kiivennyt noin parin metrin korkeuteen puulavojen päälle (koska edellisellä kerralla puuhun kiivennyt maalimies oli Jipille hankala) ja yksi oli jäteastioita täynnä olevassa huoneessa roska-astioiden takana. Tämä oli meille ihan uudenlainen treeni ja haastetta piisasi. Jippi kyllä lähti etsimään innokkaasti uudenlaisesti etsintäympäristöstä huolimatta ja hyvin pysyi keskittyneenä läpi treenin. Jippi teki töitä liinassa, eikä tuntunut ottavan häiriötä liinasta tai sen perässä "roikkuvasta" ohjaajasta. Kierrettiin parkkihallia ja pyysin sitä tarkentamaan mahdolliset piilot. Ensimmäisen maalimiehenä Jippi bongasi puulavojen päällä olevan ihmisen ja se todella pähkäili, että miten se sinne pääsisi. Vieressä oli matalampi puulavapino, jonka päältä olisi päässyt kurkottamaan maalimiehelle ja Jippi kyllä koko ajan harkitsi sinne hyppäämistä. Ihan ei kuitenkaan rohkeus riittänyt, kun tämäkin pino oli kuitenkin yli metrin korkuinen. Niinpä vähän avustin sitä pinon päälle kiipeämisessä ja Jippi saikin sitten samalla totutella epävakaaseen alustaan, sillä pino huojui. Vähän jalat tutisi, mutta hienosti Jippi silti skarppasi - hyvää treeniä! Toka maalimies löytyi roskishuoneesta. Minun piti tosin ensin vähän muistuttaa, ettei maasta löytyvät roskat olleet herkullisia aarteita, joita oltiin etsimässä, vaan ne piti unohtaa ja keskittyä maalimiesten etsimiseen. Parin muistutuksen jälkeen maalimies kuitenkin löytyi. Kolmannen maalimiehen hajun Jippi sai hyvin hallin toiselta reunalta ja näki selvästi sen hetken, kun Jippi bongasi hajun. Sen nenä nousi ilmaan ja haju imaisi sen salamana toiselle puolelle hallia. Maalimiehelle pääsy oli taas vähän hankalaa, sillä maalimies tosiaan istui matalan traktorin istumella. Jippi kyllä loikki traktoria vasten, muttei meinannut silti ulottua maalimieheen. Palkka kuitenkin annettiin, sillä tämän lähemmäksi Jippi ei olisi järkevin keinoin päässytkään.

Tänään oltiin paimentamassa Somerolla. Viime kertaisen ekan kierroksen kaltaista paineistumista ei nyt tapahtunut eli Jippi ei missään vaiheessa parkkeerannut hallin ovelle toivoen pääsevänsä ulos :) Siltikin varsinkin ekalla kierroksella Jippi oli aika ajoin vähän hämmentynyt ja epävarman oloinen. Jouduin välillä muistuttelemaan kepillä maahan kopauttaen, että pysähtymiskäskyä on kuunneltava ja totteli kyllä, mutta monesti jäi palautteen jälkeen hetkeksi haistelemaan maata eli keksi selvästi sijaistoimintoja ollessaan epävarma. Sen sai kuitenkin aina pian jatkamaan töitä pyytämällä jatkamista. Ekalla kierroksella oikeastaan tehtiin ihan lauman kiertämistä ja tasapainoon pysäytyksiä ja saatiin ihan hyviäkin stoppeja, kunhan oli alkuun pari kertaa muistutettu, että ihan oikeasti täytyy pysähtyä. Tokalla kierroksella päästiinkin sitten treenaamaan kuljettamista eli pysäytin Jipin hakukaarelle tasapainoon ja siitä kutsuin Jippiä kuljettamaan lampaita minua kohti. Vielä meinaa Jipin maltti olla näissä vähän rajallinen eli ei malttaisi vain rauhassa kuljettaa, vaan yrittää lähteä kiertämään lampaita. Estin kiertämisen aina siirtämällä kepin eteen ja saatiin muutamia ihan hyviä ja hallittuja kuljetuspätkiä, vaikka mukana oli sitten monta vähän epäonnistuneempaakin yritystä :P Kaikkiaan kuitenkin taas vähän edettiin!

Muuta:

Treenien lisäksi ollaan toki lenkkeilty peruslenkkejä ja koirut ovat päässeet myös leikkimään, mutta Jipin kanssa on nyt lisäksi käyty palauttelevilla ravilenkeillä. Perjantaina oli inhottava sadesää (niin kuin monena muunakin päivänä on nyt ollut...), joten piristykseksi käytiin Sonjan kanssa oikein tuplalenkeillä. Tämä tarkoitti siis sitä, että ensin Jippi pääsi riehumaan metsään saman ikäisen Pirkon kanssa - vauhdikkaat leikit oli siis taatut! Myöhemmin illalla mentiin sitten lenkille vielä aikuisten - Hugon ja Ofelian - kanssa ja Huksi oli innoissaan päästessään treffaamaan Ofia :) Vaikka Hugo ja Jippi ovatkin löytäneet yhteisen sävelen leikkeihin ja niillä tuntuu lenkeillä vapaana riehuessaan olevan oikeasti lystiä, niin siltikin olen yrittänyt pitää kiinni siitä, että sekä Hugo että Jippi saavat myös "omaa aikaa" ja pääsevät tosiaan treffaamaan myös muita kavereitaan ja leikkimään oman ikäisten seurassa.

Nyt on muuten käsillä hetket, jolloin alkaa selvitä kesän treenikuviot. I-HAH:n kesätreenien hakuaika nimittäin on päättymässä ja kohta selviää mitä treenejä millekin päiville osuu. Tiedän jo sen, että tulen toimimaan alkeiskurssikouluttajana I-HAH:n kesäkaudella ja kouluttajien treenit tulevat olemaan mitä todennäköisemmin torstaisin ja kouluttajan tulee olemaan Satu Hilli. Kouluttajaryhmän treeneihin on tarkoitus osallistua pääosin Hugon kanssa. Lisäksi tiedän, että Jipin peko-treenit jatkuu läpi kesän edelleen keskiviikkoillassa. Muuten kaikki on vielä epäselvää. Ilmoittauduin agilitytreeneihin Jipin kanssa ja lisäksi hain tokroryhmän paikkaa Jipille ja rally-tokoryhmän paikkaa Hugolle. Alkaa siis kohta selvitä kesän kuviot :)

Kausihuolto suoritettu

Eilen oli tosiaan koirien huoltopäivä, sillä molemmilla oli aika fyssari Tamaran Merenvallalle. Aloitettiin Hugosta ja kerroin sen taustoja: syksyn innottomuus ja hyppyhaluttomuus (jotka nyt siis kaikonneet!), heikot lihakset, huono koordinaatiokyky takaosassa. Tamara sanoi, että Hugolla tosiaan ei ole mitään valtaisia muskeleita, muttei ollut myöskään mitenkään huolissaan. Sanoi, että Hugolle tuskin edes treenillä saa suurensuuria lihaksia, joten tärkeintä oli, että lihakset kuitenkin oli olemassa ja ne löytyi oikeista paikoista. Ja lisäksi vielä totesi Hugon olevan melko jumiton ja hyvässä kunnossa eli sai melko puhtaat paperit :) Saatiin muutamia jumppailuohjeita kotiläksyiksi:

1. Sfinksimakuuasennossa "keinuttelua"/joustoja eteenpäin ja taaksepäin huolehtien, että takajalat pysyy koko ajan hyvässä asennossa kropan alle.

2. Peruuttamistreeniä. Ensin tasaisella, koska tämäkin Hugolle haastavaa, mutta sen jälkeen niin, että Hugo peruuttaa takajalat jonkin korokkeen päälle tai sitten peruuttaa ylämäkeen.

3. "Kasaamistreeniä" niin, että Hugo seisoo kaikki neljä jalkaa jonkun pienemmän alustan - esim. ison pesuvadin - päällä, jolloin se joutuu kasaamaan kroppaa ja selkä pyöristyy. Koska Hugon kokoiselle pesuvadin päällä tasapainottelu olisi melko hankalaa, saatiin neuvoksi tehdä tätä esim. dobo-pallon päällä, jolloin mukaan tulee myös syvien lihasten vahvistaminen, kun alusta on myös epävakaa.

Kaikkiaan siis Hugolla kropassa kaikki hyvin ja liikkuminen rentoa. Saatiin ohjeeksi tulla seuraavan kerran 3-4 kk päästä eli varmaan kolmisen kuukautta pidetään nyt hoitovälinä :)

Seuraavana oli Jipin vuoro ja ensimmäisenä Tamara kiinnitti huomiota Jipin löysiin etusiin. Sehän seisoo mielellään vähän tassut ulos kiertyneinä ja liikkeessäkin välillä etujalat vähän "kauhoo" sisäänpäin. Jalka itsessään on kuitenkin suora ja kiertyneisyys johtuu ihan rintakehän kehittymättömyydestä. Rinta on vielä sen verran kapea, että Jippi pitää kyynäriä kropan alla, jolloin jalka kiertyy ulospäin. Tämä kuulemma korjantuu kropan kehittyessä eli ei syytä huoleen.

Käsittelyssä selkä osoittautui olevan melko kunnolla kauttaaltaan jumissa. Jumia esiintyi etenkin lihaksissa, joita koira käyttää laukan ponnistusvaiheessa ja näin ollen olikin vahva epäilys, että Jippi käyttää laukkaa liikaa. Sanoinkin, että vapaana liikkuessaan Jippi lähes poikkeuksetta laukkaa (plus riekkuu menemään Hugon kanssa) ja hihnalenkityksissä puolestaan menee pikakävelyä. Ravia siis ei juurikan näe Jipin käyttävän. Niinpä ohjeeksi saatiinkin nyt lisätä viikkoaikatauluun palauttavia päiviä, jolloin tehdään ravilenkkejä. Kyselin, että pitäisikö esim. agitreenejä jättää tekemättä, mutta kuulemma ongelma ei ole niinkään harvakseltaan tehdyt treenit, vaikka siellä koira laukkaa ja hyppii, vaan ennemminkin se, ettei koira pääse palautumaan treeneistä, kun ei saa sitä rentouttavaa raviliikuntaa.

Jumit aukesivat nyt hyvin ja varattiin uusi aika Jipille kuukauden päähän, jotta nähdään, onko raviliikunnan lisääminen auttanut selän jumittomana pysymistä. Tärkeintä oli, että Tamara sanoi Jipin olevan terverakenteisen oloinen pentu eli jumit eivät oletettavasti johdu mistään rakenteellisesta, vaan tosiaan ihan vain "liian rajusta" liikkumistavasta ilman palauttavaa liikuntaa. Kävinkin jo eilen illalla ihan pienen lenkin Jipin kanssa testaamassa miten me se ravi löydettäisiin ja tuli huomatta, että minun normaali lenkkivauhti on ihan liian hidas, jotta Jippi kykenisi ravata. Kun kävelin omaa maksimikävelyvauhtiani tai vaihtoehtoisesti hölkkäsin rauhallista tahtia, Jippi pystyi ravata hyvin. Toisin sanoen, ei auta muu kuin kasvattaa omaa kuntoa hölkkälenkkien muodossa! Aion nyt siis ottaa viikkorytmiin raskaampien treenien (agitreenit) jälkeisenä päivänä palauttavan hölkkälenkin. Samoin voisi olla hyvä treenien jäähdyttelylenkillä ottaa myös pätkä ravailua ja sitten lopuksi ihan rauhallista kävelyä. Lisäksi meinaan nyt kyllä vähän ottaa takapakkia rimakorkeuksien kanssa. Jippihän on nyt hypännyt valtaosin 30-35 cm rimoja eli lasketaan nyt rimat vielä pariinkymppiin, kunnes on kropanhallinta vielä tuosta kehittyy :)

Mutta mitäs muuta meille kuuluu? Noh, viime viikon sunnuntaina käytiin taas Wirneen-porukalla paimentamassa. Viime kerralla mainiosti toiminut "odota"-käsky ei tällä kertaa enää ekalla paimennuskierroksella toiminut yhtä tehokkaasti, vaan Jippi käskyn saatuaan otti epäröiviä askeleita eteenpäin. Muutaman kerran käskin vähän kovempaa ja Jippi näytti aavistuksen paineistuvan tästä tilanteesta. Vähän on vielä epävarmuutta siitä, mitä siellä lampailla kuuluu tehdä, mikä näkyi sitten siinä, että kovempaan komentaminen sai Jipin hämilleen ja vähän into lakkasi. Jatkoi kyllä työskentelyä, mutta pari kertaa parkkeerasi ovelle siihen malliin, että "eiköhän tämä nyt riittänyt", mutta jatkoi töitä taas, kun näin käskin.

Palkkasin tosi innokkaasti hyvästä lopetuksesta ja tokalle kierrokselle sitten lähdettiinkin vähän rennommalla mielellä. Koska "odota"-käsky ei selvästi nyt pelittänyt riittävän varmasti, siirryin käyttämään "käy siihen"-käskyä, jolla Jippi siis menee maahan odottamaan. Tämä toimi selvästi paremmin eli on ehkä Jipille vielä selkeämpää odottaa maaten kuin seisten, kun seistessä tosiaan herkemmin tulee niitä askeleita otettua. Toka kierros sujui siis jo paljon paremmin. Yhtään kertaa Jippi ei nyt mennyt ovelle pyytäen päästä pois, vaan työskenteli innokkaasti. Tällä tokalla kierroksella Jippi paimensi rauhallisesti (ei tehnyt säntäilyjä kohti lampaita) ja kiersi laumaa ottaen hyvin etäisyyttä ja pitäen katseen kaarella ollessaan eteenpäin eli ei jäänyt tuijottelemaan lampaita. Olihan tälläkin kiekalla vielä mukana paljon sählinkiä minun touhuista johtuen, mutta kaikkiaan selvästi parempaa paimentamista. Kouluttajienkin mukaan löytyi jo hyviäkin pätkiä eli ehkä tämä tästä!

Maanantain 23.2. tokoissa jatkettiin liikkeestä pysäytyksiä. Kotiläksyjä oli tosiaan tehty sen verran, että saatiin tehtyä hyviä pysäytyksiä treeneissä ihan vain käskyn ja pienen käsiavun avulla ja palkka lensi vasta pysähdyksen jälkeen. Nyt saatiin ohjeeksi jatkaa treenailuja edelleen kierrättämällä Jippi tolpan takaa ja tekemällä pysäytyksiä sitten paluumatkalla vaihdellen sitä, että lentääkö palkka heti käskyn yhteydessä vai vasta pysähtymisen jälkeen. Lisäksi mukaan paljon läpijuoksuja, jotta saadaan vauhti säilymään ja ennakointi vältettyä. Toistaiseksi ainakin teki töitä hyvällä vauhdilla ja stopeissa jarrutti tosi napakasti.

Toisena treeninä tehtiin kaukokäskyjä. Maahanmenotekniikka on hyvä, joten sitä ei hinkattu kauhean paljoa. Enemmän keskityttiin maasta istumaan nousemiseen, jossa Jippi ikään kuin hinaa itsensä ylös ottaen "väliaskeleita" päästäkseen pystyyn istumaan. Toki tämä voi osittain johtua ihan kropan kehittymättömyydestä, mutta nyt yritetään jumppailla tätä napakammaksi liioittelemalla ylös pompahdusta. Tosin täytyy nyt pohtia, josko tämän treenin kanssa kuitenkin vielä vähän odottaisi, kun tosiaan Jipin kroppa/selän lihaksisto on vielä keskenkasvuinen ja tälläkin hypytyksellä voi ehkä saada selkää jumiin... Eli ainakin treenimäärät täytyy pitää pieninä.

Tiistaina 24.2. agilitytreeneissä kouluttajana Juhaa treenasi Jouni Orenius ja tehtiin alla olevanlaista rataa.

Jipin kanssa aloitettiin pätkästä 1-6. Yritin alkuun tehdä kakkoselle takaakierto-persjättöä, mutta jälleen kerran tuli todettua, ettei tämä vielä toimi. Itse en osaa tätä ohjausta vielä kunnolla tehdä eli vaatii nyt oikeasti kuvatreeniä, jotta hahmotan oman liikkumisen ko. ohjauksessa. Lisäksi Jipin kanssa tulisi treenata tätä ohjausta palkaten hypyn suorittamisesta ja persjättöö tulemisesta, koska nyt se lähtee herkästi kiihdyttämään ja minun liikkeen suuntaisesti juoksee sitten hypyn takaa sen ohi. Tämä siis yksittäistreenattavien juttujen listalle, eikä jääty sitä hinkkaamaan tuolla, vaan tehtiin ko. kohta takaakierto-valssilla, jolla saatiin homma pelittämään. Neloshypyn sijaan esteenä olikin muuri ja siihen tehty ennakoiva valssi toimi aika kivasti. Jipillä on kehittynyt ihan suht hyvä estefokus, joten sen pystyy irrtoittamaan esteille jo melko kaukaa ja oma liike voi jo lähteä poispäin ja silti Jippi suorittaa esteen. Niinpä päästin ottamaan etumatkaan vitoselle, mutta jäin sitten kuitenkin varmistelemaan kutosen takaakiertoa, jolloin olin onnettomasti Jipin laskeutumislinjalla kutosen takana. Tässäkin tuli myös toistoja, joissa Jippi kaahotti hypystä kokonaan ohi ja haki puomin alla olevaan putkeen usemman kerran :D Toisaalta olin tästä taas ihan mielissäni, koska irtoavuutta ja itsenäisyyttä olenkin Jipille toivonut saavani! Tätäkin lähdettiin tekemään palkkaamalla laskeutumispaikkaan ja saatiin Jounilta vinkit, miten edetä palkkauksen kanssa omatoimitreeneissä eli hinkataan näitä takaakiertoja sitten vapaatreeneissä.

Toisena pätkänä tehtiin 15-19 ja se sujui melko sujuvasti. Vähän hypyn 15 niistossa valui kaarre eli tässäkin voisi hyödyntää lelupalkkaa, jotta saataisiin käännöksestä tiukempi. Muutoin ei suurempia ongelmia ko. pätkässä. Kaikkiaan taas hyvät treenit ja iloista menoa!

Keskiviikkona 25.2. jatkettiin peko-treenejä samassa paikassa kuin edelliselläkin viikoissa ja koska tuolloin isoihin lumikasoihin kaivetut poterot oli edelleen tallella, jatkttiin samanlaisin treenein. Jipille piilotettiin neljä maalimiestä, joista kaksi oli poteroissa, yksi hiekoituslaatikossa kasan juurella ja yksi kasan viereisessä puussa noin parin metrin korkeudessa. Viimeksi poteroihin piiloutuneet maalimiehet olivat haastavia, koska haju ei laskeutunut kasojen juureen, vaan hajun saadakseen piti lähteä kiipeilemään kasoihin. Tuolloin Jippi tarvitsi vielä vähän apua, jotta tajusi lähteä kiipeilemään, mutta tällä kertaa säntäsi jo omatoimisesti kasoja koluamaan ja löysi poteroihin piiloutuneetkin maalimiehet hyvin. Koska Jippi työskentelee motivoituneesti, niin on ollut puhetta, että sillekin on hyvä tarjota haasteita jo pienestä pitäen, joten tosiaan tällä kertaa haasteena oli puuhun piiloutunut maalimies. Jippi sai kyllä ko. maalimihestä hajun ja pörräsi sitkeästi ympäriinsä puun ympäristössä ja lisäksi kiipesi useaan kertaan viereiseen kasaan, josta se sai hajun ollessaan maalimiehen korkeudella, mutta jotenkin pienen päähän ei vain millään meinannut mahtua, että maalimies voisi ihan oikeasti olla siellä puussa. Niinpä Jippiä vähän autettiin sillä, että kävelin itse puun alla ja lopulta maalimies vähän raksautti puun oksaa, jolloin saatiin Jippiä katselemaan myös ylöspäin. Kun se viimein bongasi maalimiehen, oli pentusen ilo valtaisa! Se juoksi puuta ympäri vispaten häntäänsä villisti. Sai siis aivot kunnolla töitä, mutta löytyi se maalimies lopulta. Hauska nähdä, onko seuraavan puuhun piiloutuneen etsiminen taas jo helpompaa.

Torstaina 26.2. oli sitten vuorossa Niinun treenit Hugon kanssa. Rata näytti tältä:

Ennen aloittamista sanoin, että voi olla, että matka tyssää jo neloselle, koska epäilin kovasti Hugon ampaisevan putkeen puomin sijaan. Niinpä kävimme tämän ohjauksen huolella läpi jo ennen ensimmäistä yritystä. Ohjeena oli rytmittää kolmoselle niin, että saa koiran rytmityksellä jarruttamaan hieman ja oma liike ja rintamasuunta jo hypyn 3 siivekkeen kohdalta enemmänkin kohti hyppyä 8/11/17/25/34. Oma liike ei siis lainkaan suuntaa kolmoselta kohti puomia, jolloin vältytään siltä, että se koira puskemalla pusketaan sinne putkeen. Näin lähdettiin sitten tekemään ja yllätykseksi Hugo hakikin puomin yhtään epäröimättä. Puomin alastulo oli Hugolle vaikea, koska se loppui todella lähelle seinää eli poikkeuksellisesti Hugo jäi pönöttämään puoliväliin alastuloa sen näköisenä, että nyt ahdistaa. Niinpä ei uusittu puomia kokonaisena, vaan jatkettiin eteenpäin niin, että aloitin lähettämällä Hugon puomin alastulolle puomin sivusta. Tällöin uskalsi hyvin mennä kontaktille ja saatiin pari hyvää suoritusta näin.

Pätkässä 5-10 ei ollut ongelmaa, mutta hypyn 11 ohjausta hinkattiin pari kertaa. Ensinnäkin taas korjattiin omaa takaakierto-ohjausta, jotta sain Hugon varmemmin lähtemään sinne takaakiertoon. Parin toiston jälkeen tulikin selvästi parempia ja varmempia suorituksia! Toisekseen tässä hiotiin sitä, että minä lähden rohkeammin pois alta, jotta Hugolle jää tila laskeutua hypystä ja myös sitä, että minun liike lähte tiukasti siivekkeen viertä kohti putkea, enkä peruuttele hypyn 9 suuntaan. Kunhan tein nämä korjaukset omaan ohjaukseen, niin sujui hyvin ja Hugo suoritti sekä takaakierron että hypyltä putkeen käännöksen tiukasti ja epäröimättä. Hypyn 13 jälkeen tein alkuun valssin, jolla käänsin Hugon hypylle 15 ja 15-16 väliin tein välistävedon. Välistäveto toimi, mutta ongelmana oli se, että hypyllä 13 kaarros valui reilusti ja näin ollen hyppylinja hypylle 14 ei ollut optimaalinen ajatellen seuraavalle hypylle tehtävää välistävetoa. Niinpä Niinun kehotuksesta kokeiltiinkin niin, että odotin Hugoa putkesta 12 rauhassa, lähetin jo kaukaa hypylle 13 jääden itse putken puolelle hyppyä. Hypylle 14 tein päällejuoksun ollen itse koko ajan pari metriä koiraa edellä, jolloin pääsin päällejuoksusta vetämään koiran mukanani vasemmalle puolelle hyppyä 15 ja tämän jälkeen tein persjätön, jolloin lähetys hypylle 15 tapahtui oikealla ohjauspuolella. Alkuun jäin odottelemaan koiraa ihan turhaan hypyllä 14 ja niinpä etenimme hypylle 15 ihan liian samaa matkaan, jolloin persjätön tekeminen ei enää onnistunut sujuvasti. Sainkin ohjeeksi lähteä päällejuoksusta rohkeammin liikkeelle pitäen tosiaan koko ajan parin metrin etumatkan koiraan, jolloin persjättökin tulee tehtyä ajoissa. Ja tämä toimi hienosti! Tällaista ei olisi itselle tullut mieleenkään kokeilla, koska oletus oli, ettei me saataisi tätä onnistumaan. Siksi onkin ihan huippua, että on kouluttaja, joka haastaa minua pois mukavuusalueelta ja näin saa minut huomaamaan, että me osataankin asioita, joita en olisi uskonut meidän osaavan :)

Pätkä 16-20 toimi ongelmitta, joten siihen onnistumiseen oli hyvä lopettaa! Kaikkiaan hyvät treenit ja Niinu sanoi, että Hugon itsevarmuus on kehittynyt jo tässä muutamassa viikossa selvästi. Tiheään palkkaaminen siis tuntuu tekevän sille hyvää ja saa Hugolle sellaisen fiiliksen, että "hitsi, mähän osaan!". Ensi viikolla meillä olisi ollut väliviikko Niinun treeneistä (meillä siis paikka sinne joka toinen viikko), mutta täytyy kyllä taas ostaa irtovuoro, kun sellainen oli myynnissä :D Tulee niin hyvä fiilis noista treeneistä ja treenit tuntuu just siltä, mitä Hugon kanssa nyt kaivataan :)