Ensinnäkin tietysti täytyy todeta, että kovasti vaikuttaisi siltä, että jumien ja hyppäämättömyyden takan oli todella se takku. Sittemmin ei ongelmia ole esiintynyt ja tänään oltiin Heli Hyytiäisen fyssarivastaanotolla, jossa Hugon todettiin olevan mitä mainioimmassa kunnossa. Ei siis jumeja tai muitakaan löytöjä, vaan poitsu on hyvässä kunnossa. Selän jumit ovat siis lauenneet, kun syy (=takku) saatiin poistettua ja viime kerralla havaittu aavistuksen notko selän asento on korjaantunut, kun takuista ja jumeista on päästy eroon. Hienoa siis!
Valkkuryhmän treenit ovat nyt parilla kerralla sujuneet paremmin kuin kahdella ekalla kerralla. No ekalla kerralla oli siis juurikin tuo takkutapaus, mutta vielä seuraavallakin kerralla Hugo oli kumman varovainen, vaikka hyppäsikin jo ihan mielellään. Veikkaanpa, että Hugon herkkispuoli näyttäytyi uudessa paikassa ja kesti vain hetken, että se tottui uuteen erilaiseen halliin, jossa valaistus on himmeämpi ja seinät lasia. Nyt tosiaan pari kertaa on jo ollut oma itsensä ja on voitu keskittyä täysillä treeneihin. Ollaan saatu tosi hyviä vinkkejä kotitreeneihin joka kerralta ja tuntuu, että jo näin lyhyessä ajassa edistystä on tapahtunut. Kotitreenit ovat siis ihan perustyöskentelyä - estehakuisuutta, irtoamista yms. Siis juuri niitä asioita, joiden olen tiennyt kaipaavan treeniä ja vahvistusta, mutta joita on tullut treenattua tosi yksipuolisesti. Nyt sain hyviä treeni-ideoita, että miten näitä kannattaa treenailla, ja on kyllä alkanut tulla kehitystä!
Kontaktien suhteen on meno tosi vaihtelevaa. Periaatteessa kyllä oppimista on selvästi tapahtunut, mutta olen myös saanut huomata, että ne vaativat kyllä jatkuvasti toistoja myös ns. helpotetusti. Jos erehdyn tekemään monet treenit peräkkäin kontakteja vain radan osana, kostautuu tämä kyllä nopeasti ja kontaktit taas hidastuvat. Eli pitää nyt muistaa ja malttaa tehdä ihan niitä peruskontaktitreenejä niiden ratatreenien rinnalla koko ajan!
Ja sitten "Tiestikös tämän?" -osuuteen. Useimmat tuntemani ja tietämäni koirat jahtaavat jos jonkinmoisia eläimiä. Valtaosalla koirista jänikset, oravat ja jopa linnut saavat vipinää kinttuihin. Muttei Hugolla. Hugoa moiset otukset eivät innosta. Se saattaa kyllä katsella jänisten perään aavistuksen hämmästyneenä, mutta mitään sen suurempaa reaktiota ne eivät onnistuu saamaan siinä aikaiseksi. Tämän olen kokenut positiivisena piirteenä, sillä eipähän tarvitse Hugoa vapaana pitäessä pelätä, että se säntäisi jonkin eläimen perään - tiedän nimittäin, että näin ei tule käymään! Olen kuitenkin alkanut pohtia, että mahtaakohan Hugolla olla minkäänlaista paimennusviettiäkään. Siis kyllä siitä paimennusluonteen näkee ihan ihmisten (ja koirien!) seurassakin helposti, mutta ne harvat kerrat, kun se on nähnyt lampaita, eivät kyseiset eläimet ole herättäneet ainakaan ihan valtavaa kiinnostusta Hugossa. Käytiin hiljattain Fallkullan kotieläintilalla ihmettelemässä erinäisiä eläimiä, ja muun muassa sitten lampaitakin siellä käytiin pällistelemässä (todistusaineistoa alla). Hugo vilkuili niitä aavistuksen epäluuloisena turvallisen matkan päästä hetken, kunnes kiinnostus lopahti täysin. Eli mitään kaukosyttymistä lampaiden paimennukseen ei tapahtunut, mutta olisi kyllä kiinnostavaa jonain päivänä päästä testaamaan, että miten se reagoisi lampaisiin paimennustreeneissä. Voi olla, ettei mitenkään, jolloin voisi todeta, että ehkä Hugo ei ole lammaspaimen, vaan ennemminkin ihmispaimen - sen tehtävän se nimittäin kyllä hoitaa hyvin :) Mutta toisaalta olen minä kuullut sellaisistakin paimenkoirista, joilla se paimennusvietti syttyy hitaasti ja vaatii herättelyä. Siksi kiinnostaisikin käydä kokeilemassa, että onko Hugo kenties tällaista sorttia... Harmi, että paimennusmahdollisuuksia ei pääkaupunkiseudulla ihan valtavan tiheään ole.
