Lomakiireitä

Lomalla on nautittu hitaista aamuista. Tässä tosin odotetaan jo malttamattomina aamupalaa ja päät kääntyy, kun kuulee sanan "ruoka".

...ja sitten vielä toiseen suuntaan.

Olen ollut lomalla viime ja tämän viikon ja aikaa on teoriassa vaikka millä mitalla, mutta silti on kauheasti tekemistä, eikä blogia ennätä päivitellä :D Pikakelaus siis viime viikkojen ohjelmaan! Kuvissa näkyy arjen askareita ja teksti sisältää sitten treenailuja :)

Jippi on päässyt kaverien kanssa uiskentelemaankin ja yritti jälleen ravistella märkää oloa pois seistessään vedessä :D

Iloloikka lelun perään!

Uitettu koira näyttää tältä....

4.7. Hugo kävi tokassa avoimen luokan rally-tokokokeessaan. Ennen kehään menoa Hugo oli hyvässä moodissa ja teki käännökset yms. hyvin. Intoa piisasi ja tuntui hyvältä koesuoritusta ajatellen. Kehänauhojen sisäpuolella oli mukanani kuitenkin taas selvästi haahuilevampi koiruus. Hugo kyllä suoritti, mutta kontakti rakoili, pitkä nurmikko aiheutti haistelua maahanmenon yhteydessä ja muutenkin Hugo oli vähän sen oloinen, että oli asteen verran jännää. En tiedä oliko se taas minun jännitykseni (vaikken kyllä jännitänyt mitenkään hurjasti) vai mikä siinä oli, että vire laski ihan huomattavasti kehään astuessa. Suoritus kuitenkin saatiin tehtyä läpi ihan kunnialla ja tuomarin loppukommentti arvostelupaperissa olikin, että hienoa yhteistyötä eli ei se ihan niin huono suoritus ehkä ollut kuin miltä itsestä taas hetkellisesti tuntui. Kolme pienempää yhden pisteen virhettä mahtui suoritukseen, mutta sitten itse mokasin taas parissakin kohtaa kympin veroisesti :/ Kahdessa peräkkäisessä liikkeessä oli kääntymistä ja en onnistunut taaskaan (HUOH! Viimeksi kymppi miinusta samasta asiasta) askeltamaan käännöksiä paikoillani. Lopputulos oli 77p ja tästä siis -20 taas ihan omista mokistani johtuvia. Pisteisiin ei siis voi oikein olla tyytyväinen, mutta Hugo kyllä tsemppasi hyvin suorituksen läpi, vaikka selvästi sitä vähän ahdistikin! Eli loppuen lopuksi kuitenkin hyvä mieli ja olihan se kuitenkin hyväksytty suoritus :)

Rally-tokokokeiden ratapiirros

Rally-poika :)

5.7. käytiin nose workin ykkösluokan hajutestissä. Kolme päivää ennen testiä onnistuin rikkomaan Hugon ilmaisun totaalisesti. Siirtyessämme treenaamaan pahvilaatikoilla Hugolla esiintyi oikealla laatikolla laatikon tassulla lätkimistä tai jopa hampailla nostamista. Tähän kokeilin sitten tyhmänä kieltämistä, jolloin siis jälkikäteen ajateltuna kielsin aina, kun Hugo löysi oikean laatikon (koska tätä laatikon huonoa kohtelua ilmeni vain niillä oikeilla laatikoilla). Tästä johtuen Hugo ei enää suostunut ilmaisemaan oikeita bokseja tavalla eikä toisella. Taputin itseäni olkapäälle hienosta suorituksestani ja hetken meinasi jo epätoivo vallata. Päätin kuitenkin tehdä parit pikaiset treenit vahvistaen hajun ilmaisua maahanmenolla käyttäen taas purkkeja. Ja sitten superkehut ja -palkat aina oikeasta varmanoloisesta ilmaisusta. Tällä keinolla saatiin homma taas pelittämään ja päätin kuin päätinkin ottaa Hugonkin mukaan hajutestiin, vaikka emmin kyllä pitkään.

Hajutestissä ensin oli Hugon vuoro. Testitilassa oli 12 laatikkoa kahteen riviin aseteltuna. Alettiin käydä laatikoita läpi ja yhdellä laatikolla Hugo stoppasi. Se katsoi kysyvästi minuun, jolloin oletin hajun olevan ko. laatikossa. Niinpä vähän tyhmästi painostin kysymällä uudestan laatikon kohdalla, etä "missä haju". Hugo hetken empi ja kävi sitten maahan kyseiselle laatikolle. Ja minä jännittyneenä ilmoitin löydöstä. Haju ei kuitenkaan ollut kyseisessä laatikossa ja kirosinkin omaa hätäilyäni. Aikaa olisi ollut jäljellä varmasti sellaiset 2,5 minuuttia (kolmen minuutin kokonaisajasta) eli olisin hyvin voinut vielä tarkistaa muutkin laatikot ja varmistaa, että Hugo ilmaisee seuraavallakin kierroksella saman laatikon. Nythän se ei ollut mitään selkeää ilmaisua kuitenkaan itsenäisesti tehnyt tuolle laatikolle. Noh, eipä siinä mitään. Saatiin jatkaa etsintää, vaikka meidän osalta testi toki hylkääntyikin jo. Viisi sekuntia jatkamisen jälkeen Hugo bongasi oikean boksin ja teki siihen varman ja ripeän ilmaisun. Eli vaikka testi olikin hylätty, niin olin kyllä tyytyväinen siihen, että Hugo ilmaisi oikean laatikon niin selkeästi ja empimättä! Superpalkat sai Hugo siis tuloksesta huolimatta :) Itselle lisää malttia, niin hyvä siitä tulee!

Jipin vuoroa odotettiinkin sitten jonkin aikaa, koska ensin testissä kävi kaikki muut koirat ja sen jälkeen laatikoiden paikkoja vaihdettiin niin, etten valmiiksi jo tietäisi, missä haju sijaitsee. Nyt olin jo oppinut Hugon testisuorituksesta, ettei kannata hätäillä. Jippi pysähtyi ekalla kierroksella hetkeksi parillekin laatikolle, mutta jatkettiin matkaa. Ekan kierroksen aikana se ei siis tehnyt kunnon ilmaisua yhdellekään laatikolle. Pyysin jatkamaan ja pian se löysikin yhdelle laatikolle, jolle se teki maahanmenon. Koska se ekalla kierroksella oli jättänyt ilmaisematta sen ja oli vain vähän hidastanut sen kohdalla, niin halusin vielä kertaalleen varmistua sen oikeellisuudesta, joten pyysin Jipin vielä jatkamaan ja kun se sitten itsepäisesti palasi vielä siihen samaiselle laatikolle ja teki ilmaisun, niin uskoin sitä ja ilmoitin löydöstä. Oli oikea laatikko ja testi tuli suoritettua hyväksytysti.

Jipin nuuskunenä

Nyt vain sitten vielä jännitetään sitä, että mahdetaankohan testiä sittenkään hyväksyä Nose Work Finland ry:ssä. Testiin ilmoittautuessa säännöissä luki, että yhdistyksen jäseneksi täytyy liittyä viimeistään kaksi viikkoa testin hyväksytyn suorittamisen jälkeen, jotta testi todella hyväksytään ja tulos kirjautuu yhdistyksen tietoihin (nose work kun ei ole vielä virallinen laji, eikä siis kirjaudu koiranetiin). Menin heti testin jälkeen liittymään jäseneksi ja silloin huomasinkin, että säännöt olivakin tässä välissä muuttuneet ja nyt vaaditaan, että täytyy olla jäsen jo testihetkellä, jotta tulos hyväksytään. Näin ei meidän kohdalla ollut, koska olin tosiaan testiin ilmoittautumisen hetkellä lukenut säännöt, eikä käyny pienessä mielessänikään, että olisin käynyt ne tarkistamassa muutosten varalta.... Laitoin kuitenkin jäsenyyspyynnön menemään ja samalla kyselin, että mitenköhän testituloksen nyt käy. Lupasivat käsitellä asiaa seuraavassa kokouksessaan. Jos testiä ei hyväksytäkään, niin sitten ei muuta kuin uutta testiä katsomaan molemmille koirille!

Viime viikolla kävin itsekseni tekemässä koirille sekä kesän ensimmäiset metsäjäljet että esineruudut ja samallahan nämä olivat Jipille ensimmäiset laatuaan molempia noita. Esineruutu tehtiin niin, että koirat näki minun talsivan ruutuun ja jätin samalla kertaa kolme esinettä. Molemmat koirat toivat kaikki kolme esinettä ruudusta eli hyvin sujui! Jipillä tosin ensimmäisellä esineellä oli hauska sattumus, kun jäin ihmettelemään, että mihin se hävisi. Kurkittuani hetken, huomasinkin sen seisovan puskan takana paikoillaan esine suussaan ja katsoen minua kysyvästi. Sitten vasta tajusin, että eihän Jippi toki ensikertalaisena tiedä, että se esine kuuluu tuoda minulle :D Niinpä huusin palautuskäskyn perään ja se kirmasikin innoissaan luokseni esine suussaan. Toisen ja kolmanne esineen toikin sitten jo ihan omatoimisesti. Vähän Jippi selvästi jäi jumiin vanhaan hajuun eli jäi hetkeksi pörräämään etualalle, missä oli ollut Hugolle esine ja sai selvästi siitä hajua. Siinä kohdassa autoin sen verran, että menin tekemään uuden lähetyksen sen häiriöhajun kohdalta eteenpäin ja sitten Jippi malttoikin upota taas syvälle ruutuun tekemään etsintää.

Jälkitreeneissä

Hugon jälki sujui aavistuksen haahuillen eli selvästi oli vielä hakemista varmuudessa. Vähän jouduin itse autamaan sitä parissa kohtaa eli palautin sen oikealle suunnalle, kun se meinasi hukata jäljen. Lopulta kuitenkin löytyi oikea suunta taas ja kaikki kepit nousi hetken hairahduksesta huolimatta. Jippi teki pienen noin 40 m jäljen kolmella kepillä. Jippi lähti jäljelle hyvin ja eteni turhankin vauhdikkaasti. Hidastin sen menoa liinasta, jotta malttoi keskittyä ja nosti ensimmäisen kepin hyvin. Tokasta meinasi juosta ohi kovasta vauhdista johtuen eli taas jarrutin hieman ja Jippi saikin sitten hajun kepistä ja löysi sitten hetken pörräämisen jälkeen kepin ja nosti sen. Vika keppi löytyi taas, mutta selvästi Jipin jälkityöskentely siinä vaiheessa oli jo heikompaa. Syy tähän selvisi, kun huomasin 10 metrin päässä jäljen loppumiskohdasta marjastajan....

Käytiin viime viikolla Hugon kanssa tekemässä myös yksi jälki Kaija-kasvattajan kanssa. Hugon jälki oli jotakuinkin kolmesataametrinen ja siinä oli 5 keppiä. Tehtiin reilu 5 metrin jana, mikä oli taas Hugolle tosi haastava juttu. Hugo ei meinannut lähteä etenemään, kun ei selvästi oikein tiennyt, mitä on etsimässä. Heti, kun se alkoi tulla lähemmäksi janaa, niin se alkoi edetä määrätietoisemmin ja saikin lopulta jäljestä kiinni ja lähti oikeaan suuntaan. Ihan alku oli aavistuken haahuilevaa, mutta Hugo kuitenkin teki työtä koko ajan. Ekan kepin noustua Hugokin sai selvästi taas varmuutta touhuun. Loppujäljen Hugo ajoikin hyvin keskittyen. Yhtään hukkaa ei tullut, vaan jos Hugo meinasi hukata hajun, niin se stoppasi itse etenemisen, etsi tiensä takaisin jäljelle ja jatkoi jäljesämistä oikein. Jälki oli merkattu niin harvakseltaan (lähinnä keppien kohdat), että minä en oikeasti pystynyt auttamaan sitä, joten täytyi luottaa ihan vain Hugon työskentelyyn ja hyvin se pärjäsi! Yhdestä kepistä se ajoi yli. Minä näin sen kepin jo ennakkoon, mutta koska Hugo ei selvästi saanut siitä hajua, vaan jatkoi jäljen ajamista ihan tavalliseen tapaan, niin päätettiin jättää keppi nostamatta. Muut neljä keppiä kuitenkin nousi hienosti ja Hugo sai superleikit sitten loppupalkaksi :)

Muutaman Wirneen-koirakon kera käytiin maastotreenaamassa viime tiistaina. Mukana oli Marika ja Jocke, Linda ja Djali ja Joanna ja Cava. Jipille tehtiin taas sellainen lyhyt jälki muutamalla kepillä ja lisäksi päätin tehdä esineruututreenin, kun ruutu joka tapauksessa tuli tallattua. Esineruututreeni tehtiin ensin ja vieras henkilö vei ruutuu kaksi esinettä. Jippi näki, kun henkilö läpi ruutuun, muttei nähnyt, että mihin esineet jätettiin. Jippi lähti lähettäessä etenemään hurjan hyvin ja upposi ihan sinne 50 metriin saakka. Esineet löytyi sieltä 30-40 metristä ja hienosti Jippi teki töitä etsiessään ja toi vauhdikkaasti löydetyt esineet minulle.

Jälkeä ajaessa minulla olikin sitten haasteena se, että miten saan Jipille selväksi, että nyt ollaan ajamassa jälkeä. Se nimittäin selvästi oli enemmänkin sinkoamassa esineruutuun ja kun se on ihan aloittelija noissa jutuissa, niin ei tokikaan mitkään "etsi jälki"-käskyt kerro sille yhtään mitään siitä, että mitä pitäisi tehdä. Sain vinkiksi laittaa Jipin jäljen alkuun maahan ja itse selkeästi näyttää maata kohti ja pyytää jäljelle. Jippi lähtikin jäljestämään nenä maassa, mutta jo muutamien metrien jälkeen nenä nousi ilmaan. Stoppasin Jipin ja yritin saada sen takaisin jäljelle, mutta turhaan. Syy löytyi taas, kun marjastaja näkyikin sitten parinkymmenen metrin päässä siinä suunnassa, mihin Jipin nenä nousikin ilmaan. Jippi hakua treenanneena varmastikin alkoi ottaa ilmaivainua ja meinasi, että maalimies pitäisi käväistä hakemassa. Todettiinkin sitten, että nyt treeni on Jipille epäreilu ja jätettiin se jälki ajamatta. Tehtiin Jipille ihan lyhkäinen helppo palautusjälki ja niin, että Jippi näki, kun Linda lähti tallaamaan jälkeä. Jälki oli vain parikymmentä metriä maksimissaa ja siinä oli kolme keppiä. Jälki ajettiin vanhentamatta ja nyt Jippi kulki nenä maassa jäljen alusta loppuun ja nosti kaikki kolme keppiä! Tästä opin myös sen, etten jatkossa tee samoissa treeneissä sekä esineruutua että jälkeä nyt, kun Jippi on vielä ihan kokematon, eikä osaa erotella käskysanoista ja lähetystavasta vielä, että mikä tehtävä on edessä.

Kesälomailuun kuuluu ilman muuta jätskin syöntiä ja koirat ovat päässeet osingoille :)

Tällä viikolla loppui kolme viikkoa kestänyt agilitytauko ja sen kunniaksi käytiinkin treenaamassa eilen. Aamulla pääsi treenaamaan Hugo ja seurana oli Sonja ja Ofelia. Hugo teki kivaa rataa, jossa oli mm. poispäinkääntö kepeiltä ja siinä yhteydessä keppien leijeröinti koiran irrotessa keppien toisella puolella olevalle hypylle. Pari kertaa vahvistettiin palkalla, mutta sen jälkeen toimi tosi hienosti eli ei jääny Hugo paljoa minuun perään katselemaan, vaan irtosi hypylle leijeröinnistä huolimatta!

Iltapäivällä oli sitten Jipin vuoro päästä treeneihin ja meillä oli ohjelmassa rallausympyrää ja kontakteja. Ensin tehtiin puomia ja Jippi malttoi hyvin ottaa pysäytyskontaktit tauon tuomasta ekstrainnosta huolimatta. Seuraavaksi tehtiin A:ta ensin yksittäin niin, että alastulokontaktin yläreunassa oli ponnari muistuttamassa laukan oikeanlaisesta sovittamisesta. Näitä tehtiin ehkäpä neljä toistoa ja sen jälkeen pari kertaa vielä niin, että yhdistettiin A "radan" osaksi eli tehtiin neljän hypyn, yhden putken ja A:n pituista vauhtiympyrää. Hyvin osui laukat A:lla kontaktille ja muutenkin löytyi hyvä vauhti rallatellessa :)

Tokoa ollaan toki myös treenailtu, onhan SM-kisat vain noin viikon päässä :) Pientä viilaamista toki aina ja ikuisesti riittää, mutta kaikkiaan liikkeet on ihan hyvällä mallilla. Seuraamisessa on ollut havaittavissa pientä keulimista (Jippi ei oikeastaan niinkään edistä, eikä edes nojaa, mutta vähän on sellainen pompahteleva tyyli välillä, kun on innokkaimmillaan), mutta toisaalta mieluummin niin päin kuin että se olisi "liian löysä". Jäävien erottelua ollaan treenattu ja toimii valtaosin hyvin. Yksittäisiä erehdyksiä sattuu, mutta nämäkin tulee yleensä aina, jos erottelua on treenattu jo useamman toiston. Nouto aika jees - vauhtia piisaa, mutta palautuksen perusasentoa vielä hiotaan. Palauttaa kyllä sivulle ihan nätisti ja pitää kapulan kauniisti, mutta usein aavistuksen törmää kapulalla minun jalkaan käännähtäessä sivulle. Ruututreenit ovat edistyneet kivasti eli ennen tuppasi hakeutumaan liikaa ruudun etuosaan ja ollaankin työstetty paikkaa taaemmas. Tässä on onnistuttu niinkin hyvin, että nyt saan olla tarkkana pysäytyskäskyn ajoituksen kanssa, ettei Jippi juokse pitkäksi ja pysähdy vasta takanauhalle :D Mutta tämä on toki ehdottoman positiivinen muutos, koska niinhän minä haluankin, että Jipillä on ajatus vahvasti ruudun takaosaan ja se on sitten se käsky, joka sen pysäyttää oikeaan kohtaan. Käskyyn reagointi saisi olla aavistuksen nopeampaa, jotta minun olisi helpompi tietää käskyn ajoitus. Tätä ollaan nyt treenattu ilman ruutua eli ihan vain heittelemällä lelua tai namia eteen, lähettämällä Jippi lelulle/namille ja stoppaamalla kesken matkan. Hyvin on tullut täpäkkyyttä pysäytykseen eli toivotaan, että sama kehitys siirtyy sitten ruudun pysäytykseen (täytyy testata  huomanna, miltä näyttää nyt!). Yksi valtavan iso JES on se, että tajusin, ettei Jippi ole about 1,5 kuukauteen kertaakaan piipannut paikkiksissa. Sehän pitkään oli sellainen, että jos tilanne oli jotenkin epämukava tai ympärillä oli jotain härdelliä, niin se saattoi piipata. Tätä työstin pois jättämällä etupalkkaa, mutta nyt tosiaan 1,5 kuukauteen ei ole ollut enää etupalkka käytössä, eikä ääntelyä ole ilmennyt! Kokeessahan tuota ei esiintynyt aiemminkaan, mutta treeneissä silloin tällöin kyllä. Nyt koputan siis puuta ja toivon, että ääntelyongelma alkaisi olla selätetty!

Kipinä käväisi meillä yökylässä ihan loman alkajaisiksi ja Jipillä oli kyllä NIIIN SIISTIIII kaverin kanssa :)

Tuleva viikonloppu vietetään Jipin kanssa I-HAH:n leirillä Kuralan Kartanotilalla. Niin siistiä!! Ja ensi viikolla meidän koko porukkaa odottaakin mökkeily Markuksen aloittaessa lomailu myöskin. Mökillä on hyvä rentoutumisen lomassa tehdä SM-viimeistelyt ;)

Möllitoko

Maanantaista perjantaihin vietettiin mökkeillen ja oli kyllä taas niin kivaa! Mökillä ehtii aina lukea, nautiskella ei-yhtään-minkään-tekemisestä ja lisäksi toki sitten treenaillakin koirien kanssa. Koirathan taas saivat nauttia lähes kokopäiväisestä ulkona olemisesta, leikkimisestä (Hugolta oli pallon perässä kirmaamiset saikun takia kielletty, mutta pääsi se muuten kirmailemaan) ja vähän myös herkuttelemisesta ;)

Hugon kanssa mökillä treenailtiin jälkeä ja rally-tokoa. Tiistaina kävin tekemässä Hugolle esineruututreenin ruudussa, joka oli syvyydeltään 50 metriä ja leveydeltään noin 30 metriä. Jätin ruutuun neljä esinettä, joista oli tarkoitus tuoda kolme. Ensimmäiset kaksi löytyi hyvin, mutta sitten seuraavan etsiminen olikin haastavaa. Yleensä esineruututreeneissä on ollut haasteena se, ettei Hugo irtoa viiteenkymppiin asti etsimään, mutta nyt kyllä pyöri siellä ihan takareunallakin pitkiä aikoja tehden hyvin töitä. Jostain syystä esineen (vaahtomuovinen pallo) hajun saaminen oli vaikeaa, eikä se löytynyt, vaikka Hugo pyöri ihan vieressä useita kertoja. Niinpä jätettiin se esine unholaan ja etsittiin se neljäs (myös ruudun takaosassa) niin, että se käytiin Hugon nähden nostamassa ja uudelleen pudottamassa, jotta Hugo tiesi, että sieltä vielä löytyy esine. Tämän esineen hajun Hugo sai sitten hyvin.

Keskiviikkona ja torstaina ajettiin noin 300-400 metriä pitkät jäljet, joilla molemmilla oli 6 keppiä. Tällä kertaa ei tehty janoja. Hugo lähti jäljestämään molemmilla kerroilla hyvällä innolla ja teki tarkkaa työtä läpi jälkien. Molemmilla kerroilla meinasi kulmissa vähän oikaista eli sai selvästi jo kulman jälkeisestä jäljestä hajun ennen kulmaa, mutta vaadin ajamaan kulmankin tarkemmin ja hyvin sitten onnistui kulmatkin. Tokalla jäljellä ennen vikaa keppiä löytyi jonkun eläimen jalan luita ja ne aavistuksen häiritsivät, mutta kiltisti Hugo palasi jäljestämään, kun käskin jättää luut rauhaan :D

Rally-tokossa treenattiin seuraamisesta pyörähtämistä, käännöksiä ja oikean puolen seuraamista. Lisäksi tehtiin tokon noutoa. Hugo nouti kivan innokkaasti, vaikkei olla pitkään aikaan noutoa sen kanssa tehtykään. Loppuasento tosiaan oli turhan väljä eli jäi liian kauas, mutta pienellä huomautuksella saatiin sekin korjattua vähän nätimmäksi.

Jipin kanssa mökillä treenailtiin tokoa ja keppejä. Keppitreenejä tehtiin nyt jokaisella kerralla 6 kepillä, mutta homma vaikeutui jokaisella kerralla hieman. Ensimmäisellä kerralla tehtiin keppejä niin, että ne oli ihan aavistuksen vinokeppeinä. Seuraavaksi laitettiin kaikki 6 keppiä ihan suoriksi, sitten otettiin mukaan ohjaajan liikehäiriö (mikä muuten tuntui olevan haastavaa - Jippi herkästi jätti jonkun välin pujottelematta - tarvitaan siis treeniä!) ja lopulta myös hyppy ennen keppejä. Hypyn kautta kepeille lähettäminen sujui yllättävänkin hyvin sekä avo- että umpikulmasta. Jippi haki oikeaan väliin itsenäisesti ja pujotteli hyvin kaikki 6 keppiä. Nyt tosiaan pitäisi päästä treenaamaan erilaisilla kepeillä, sillä nyt ollaan treenattu pääosin noilla maahan tökättävillä, joustavilla kepeillä.

Olin mennyt ilmoittamaan Jipin möllitokoon, joten siksi mökillä tuli treenailtua tokoakin tätä silmällä pitäen. Edellisenä viikonloppuna minulle selvisi (koska olin lukenut koesäännöt huonosti...), että jo alokasluokassa uusien sääntöjen mukaan on paikkamakuussa koirien käskytys maahan ja takaisin perusasentoon yksitellen. Tätä testatessa tuli havaittua, että Jippi reagoi ihan jokaiseen kuulemaansa käskyyn, joten tätä tuli treenailtua nyt mökkeillessä. Vähitellen alkoi tulla tulosta, kun tosiaan palkkailin aina siitä, että Jippi pysyi muiden antaman käskyn kuultuaan paikoillaan. Lisäksi treenailtiin aika ahkerasti seuraamista, sillä ei oltu tehty vielä kokonaisia seuraamisliikkeitä palkkaamatta. Seuraamista tehtiin niin, että tein vaihdellen lyhyitä pätkiä palkaten hyvästä seuraamisesta ja sitten pidempiä pätkiä, jossa palkkasin aina sellaisessa kohdassa, jossa seuraaminen on hyvää, vaikka välillä ajoittain esim. kontakti rakoilikin. Yllättävän nopeasti pidemmätkin pätkät alkoivat sujua, vaikka alkuun tuntui, että Jipin keskittyminen herpaantui, kun palkkaa ei alkanut kuulua. Luoksetuloissa on tullut myös nyt huomattua, että "luokse" ja "sivu"-käskyillä tehtävän luoksarin erottaminen sujuu Jipiltä useimmiten, muttei sitten kuitenkaan aina. Eli kyllä se varmaankin niin on, että päädyn kuitenkin siihen eteen tulevaan luoksariin myös tokossa, jottei turhaan sekota. Nyt se on alkanut sujua kivasti, joten ehkäpä on turhaa yrittää opettaa kahta eri luoksaria.... Yleisesti on tullut havaittua sellainen, että jostain syystä perusasento on alkanut valua nyt eteenpäin. Eli kun Jipin käskee edestä sivulle, se kyllä päätyy aika suoraan asentoon, mutta vähän turhan eteen. Tätä ongelmaa oli joskus aiemminkin, mutta meni ohi, kunnes nyt sitten näköjään on palannut. Tähän täytyy siis nyt kiinnittää huomiota eli ehkäpä otetaan tehokuuri palkkaillen oikeita perusasentoja.

Eilen saavuttuamme kotiin koirat olivat sen verran väsyjä, että saivat sitten lopun päivää vain lepäillä ja toipua mökkireissusta. Tänään sitten aamulla olikin ohjelmassa Jipin ensimmäiset tokoepikset, kun suuntasimme Tikkurilaan Heurekan lähistölle nurtsikentälle möllikisailemaan uusien sääntöjen mukaiseen ALO-luokkaan, jossa oli helpotuksena se, että koiran sai palkata aina liikkeiden välissä.

Paikalla makaaminen: 10. Luokassa oli kolme koiraa, joten paikkamakuussa ei tosiaan tämän enempää porukkaa sitten ollut. Jippi oli suoritusvuorossa toka, joten paikkiksessa oli rivistön keskellä. Jippi vähän katseli naapurikoiraa (joka oli sille ennestään tuttu edelliseltä viikonlopulta I-HAH:n leiriltä) meidän ollessa rivissä koirat perusasennossa, muttei sitten liikkeen aikana kiinnittänyt tähän koiraan enää mitään huomiota. Perusasento jäi Jipillä vinoksi (tyhmä minä, kun en korjannut), joten tästä syystä myös makuuasento oli vähän vino. Jippi kuitenkin meni maahan ripeästi ja vasta omasta käskystä eli ei reagoinut naapurin käskyyn - jes! Molemmat vieressä olevat koirat lähtivät rivistöstä liikkeelle jo sinä aikana, kun ohjaajat kävelivät vasta sitä 15 metrin matkaa, mutta onneksi Jippi ei tuntunut tästäkään häiriintyvän. Hyvä tietää, että se kestää tällaista häiriötä, sillä eipä olla taidettu koskaan olla sellaisissa treeneissä, joissa molemmilta puolilta on about samaan aikaan häipynyt koira. Toinen koira ehti juosta ihan ohjaajan luokse asti, joten se poistui rivistä, mutta toisen koiran ohjaaja vielä palautti koiran riviin, kun se liikkui vain pari askelta. Tästä kaikesta huolimatta tosiaan Jippi makasi rauhallisen oloisena minuutin ajan ja nousi sitten ajan loputtua perusasentoon vasta omasta käskystä. Tähän olin siis varsin tyytyväinen!

Seuraaminen taluttimetta: 9. Seuraaminen itsessään oli ihan suht kivaa ja aktiivista. Oikealle käännöksessä ja täyskäännöksessä vähän ehkä hetkellisesti oli seuraaminen väljää, mutta palasi aika pian hyvään paikkaan. Ohjaaja sai maininnan vartalonkäytöstä, sillä herkästi esim. käännöksissä vähän käännän yläkroppaa. Tämän kyllä myönnän ihan täysin... Ehkä tämä on perua agilitysta, missä on tottunut nimenomaan rintamasuunnalla kertomaan koiralle minne mennään, ja toisaalta ehkä minulla on takaraivossa vielä ajatus siitä, että seuraamisessa nämä käännökset ovat meille ne vaikeimmat ja ehkä siksi käytän vielä apuja. Joka tapauksessa, tähän täytyy itse alkaa kiinnittää huomiota, etten jumitu käyttämään näitä apuja.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9,5. Seuraaminen hyvää, maahanmeno ripeä ja suora ja pysyi maassa, kunnes käskin perusasentoon. Koiran osalta siis aika nappi suoritus, mutta itse taas käännyin vilkaisemaan koiraa maahanmenovaiheessa eli pistevähennys tästä liiallisesta vartalonkäytöstä. Voisi ehkä olla hyvä idea videoida omia suorituksia, jotta huomaisi sitten puuttua tähän vartaloapujen käyttämiseen!

Luoksetulo: 9,5. Pyysin Jipin luoksarissa eteen ja eteen se tulikin. Tuli laukalla ihan ripeästi ja loppuasento edessä ja sivulla suora, mutta edessä törmäsi vähän jalkoihini.

Noutoesineen pitäminen: 8. Jippi otti kapulan käskystä, mutta otti häiriötä vieressä seisovasta liikkurista eli kääntyi katsomaan liikkuria. Samalla sitten vielä järsi kapulaakin - ei mitenkään voimakkaasti pureskellen, mutta kuitenkin useamman kerran. Tätä ei treeneissä ole juurikaan enää tehnyt, eikä tehnyt kisasuorituksen jälkeen pitoa treenatessakaan. Ehkä siis tilanne kuitenkin oli Jipin mielestä vähän outo, kun olikin ihan lähellä kaksi "ylimääräistä" ihmistä katsomassa suoritusta. Täytyy siis treenata liikkuroidustikin - tätähän ei olla ikinä tehty aiemmin.

Kauko-ohjaus: 9. Jippi meni perusasennosta maahan vasta tokalla käskyllä. Tästähän olisi varmaankin pitänyt vähentää kaksi pistettä (mikäli itse sääntöjä oikein tulkitsen), mutta voi olla, että tuomari katsoi tätä vähän läpi sormien, kun varsinaiset kaukokäskyt sujuivat hyvin :) Kaukot olivat tosiaan nätit eli vaihdot säpäköitä, asennot suoria, eikä Jipin takaosa liikkunut vaihdoissa (mitä siis edelleen treenatessa aika ajoin tapahtuu). Tähänkin olin siis supertyytyväinen.

Estehyppy: 10. Ensimmäistä kertaa tehtiin hyppy avoesteellä, muttei tuntunut olevan ongelmaa. Liike oli nätti ja loppuasento suora, mutta tosiasiassa kyllä pyysin Jipin "luokse" käskyllä eteen ja Jippi sitten valitsikin tulla suoraan sivulle :D Tästähän ei pistevähennyksiä tule, koska hypyn yhteydessä ei tarvitse sanoa tuomarille kummin sen aikoo suorittaa, mutta tosiaan tuli huomattua, ettei näiden kahden luoksarin erottelu ole ihan niin vahvaa kuin se toivoisi olevan...

Kokonaisvaikutelma: 10. Tuomari sanoi, että oli oikein kivaa yhteistyötä ja ettei mitään suurempia huomauttamisia ollut. Erikseen mainitsi tässä vaiheessa tosiaan niistä minun käyttämistäni vartaloavuista eli kehotti esimerkiksi videoimaan treenejä, jotta näen itse nämä. Osia vartaloavuista en varmaan tajuakaan käyttäväni, mutta pakko kyllä myöntää, että seuraamisen käännöksissä ja jäävissä tulee kyllä vielä melkeinpä tietoisesti varmisteltua vähän. Tätä toki täytyy vähentää, kun varmuutta alkaa tulla!

Kokonaistulos oli siis 188,5/200 pistettä ja 1.sija. Meni siis huomattavasti paremmin kuin mitä uskalsin odottaa ja olin kyllä hirmu tyytyväinen Jipin suoritukseen uudessa ympäristössä (ei olla hirveästi eri kentillä treenailtu), ekaa kertaa liikkuroituna, nurtsikentällä hajujen keskellä (kentälle saavuttaessa nenä imeytyi kyllä maahan, mutta tehdessä onneksi keskittyi hyvin!) ja vieraiden koirien ympäröimänä. Nyt jatketaan siis hyvillä mielin treenailua ja hiotaan vielä etenkin kapulan pitämistä, seuraamisen käännöksiä ja omia vartaloapuja pienemmiksi, ja sitten varmaan uskaltaudutaankin jo virallisiin kisoihin. Varmaankin sitten loppuvuodesta siis!

Äsken kävin kivan pitkän lenkin koirien kanssa niin, että käveltiin Vartiokylänlahden kautta Mustavuorelle ja Markus tuli sitten sieltä meidät hakemaan. Kiva välillä kävellä noin, että tulee kyyti noutamaan, kun pääsee sitten vähän kauemmaksi näistä lähimaastoista! Vähän alkoi lenkin kesken sadella, muttei oikeastaan haitannut yhtään, kun oli kuitenkin lämmintä :) Hugo yritti kesken lenkin viritellä leikkejä Jipin kanssa nappaamalla ison kepin ja tarjoamalla sen toista päätä Jipille vetoleikkien toivossa. No voitte varmaan kuvitella, ettei Jippi kauheasti laittanut vastaan, vaan siinä sitten meinasikin alkaa kunnon leikit kepin kanssa. Minä tylsänä kuitenkin stoppasin leikit jo alkuunsa, sillä tämä lenkki tehtiin hihnassa, eikä hihnassa sallitta moista riekkumista. Vapaaksi en päästänyt ihan tarkoituksella, sillä halusin, että tämä lenkki toimi rauhallisena palauttelevana lenkkinä mökkireissun riehumisten jälkeen.

Plussan puolelle jäätiin

Edellisessä julkaisussa kirjoittelin, että yksi teksti odotteleen julkaisua ja tässä se nyt on - vähän viiveellä... Otsikko viittaa siihen, että treeneissä on oli viime viikolla sekä epäonnistuneita että onnistuneita suorituksia, mutta onneksi kuitenkin enemmän niitä hyviä treenejä :)

Tiistaina 14.4. Jippi oli treenaamassa Akatemialla ja treenattavana oli haastava kohta, jota tuli sitten treenattua piiiitkään palkan avulla, mutta hyvä niin! Treenissä oli sivuttaista irtoamista ja heti tämän jälkeen haltuunottoa, mikä yhdistelmänä oli vaikea. Parilla videolla hinkataan oikeastaan vain sitä yhtä kohtaa :D Todellisuudessa päästiin aavistuksen pidemmälle, mutta näitä pätkiä ei tullut videolle..

Keskiviikkona 15.4. oli sitten niiden epäonnistuneiden treenien vuoro. Oli kesäkauden ekat hakutreenit, kun nyt vihdoin alkaa olla metsät sulana. Jipille tehtiin treeniä, jossa itse pysyin keskilinjalla ja molemmin puolin keskilinjaa oli yksi liikkuva maalimies namien kera. Lähetin siis Jipin ensimmäiselle maalimiehelle ja sen löydettyään kutsuin sen takaisin keskilinjalle, jotta saisin lähetettyä sen toiselle maalimiehelle. Samalla kuitenkin ensimmäinen maalimies siirtyi uuteen piiloon ja Jippiä tuntui tämä jotenkin hämmentävän, kun juuri löydetty maalimies sitten mystisesti katosi jälleen. Jippi otti siis kovasti häiriötä tästä toisen puolen maalimiehestä ja teki monen monta kertaa lenkin sille ekan maalimiehen puolelle keskilinjaa, vaikka lähetin sitä toiselle puolelle. Helpotettiin treeniä lyhentämällä etäisyyttä, mutta siitäkin huolimatta Jippi mm. juoksi kirjaimellisesti maalimiehen yli huomaamatta maalimiestä. Maalimies jopa kerekesi päästämään kehuhuudon luultuaan Jipin vihdoin löytäneen hänet, muttei Jippi tällöinkään vielä reagoinut maalimieheen. Se siis selvästikään ei käyttänyt nenäänsä lainkaan, mikä oli hämmentävää, sillä yleensä nenänkäyttö on ollut Jipin vahvuuksia. Täytyy pohtia josko ensi kerralla kokeilisi vastaavaa treeniä, mutta niin, että maalimies palaa keskilinjalle aina Jipin löydettyä hänet ja lähtisi uuteen piiloon vasta, kun Jippi on työn touhussa toisella puolella. Jotain positiivista näissäkin treeneissä oli (sen lisäksi, että seura oli taas mitä parhainta - kuten aina meidän hakutreeneissä ;) ), sillä Jippi treenasi ekaa kertaa SPKL:n liivi päällä ja ruotsalainen kiintorulla kaulassa, eikä typy ottanut näistä minkäänlaista häiriötä, vaan posmotti eteenpäin yhtä kovaa kuin aina ennenkin. Tarkoitus on siis juurikin totuttaa siihen, että töitä voi tehdä, vaikka on ylimääräisiä härpäkkeitä päällä.

Torstaina 16.4. olikin sitten minun ja Jipin ensimmäiset ketteryystreenit (peko-treenien osa-alue). Jipin kanssa tehtiin ensin peltiputkea, joka ei ollut Jipille agilityputkiin tottuneena mikään ongelma. Toisena treeninä tehtiin liikkuvaa puusiltaa eli Jippi hyppäsi puupenkin näköiselle esteelle, jossa oli renkaat alla niin, että silta pääsi liikkumaan jonkin verran. Liikkumista vielä vähän rajoitettiin eli tarkoitus on totuttaa alustan alta pakenemiseen vähitellen. Jippi teki tätä hyvin eli ei ainakaan mitenkään silmiinpistävästi näyttänyt häiriintyvät pienestä alustan liikkumisesta. Kolmantena esteenä tehtiin keinua, mikä ei sekään ollut ongelma, sillä ollaan agilitytreeneissä totuteltu keinun pamautukseen, vaikkei kokonaista keinua ollakaan aiemmin tehty. Haasteeksi tässä muodostuu mahdollisesti se, että kettiksessä keinu pitäisi suorittaa rauhallisesti ja koiran tulee pysähtyä heti keinun notkahdettua, kun taas agilityssa halutaan toki nopea suoritus ja koiran pysähtyminen vasta 2on2offiin. Noh, tämäkään ei varmaan muodostu ongelmaksi, kun aion kuitenkin käyttää eri käskysanoja ja lisäksi toki ympäristö on erilainen eli koira oppii varmasti erottamaan tilanteet toisistaan. Viimeisenä treeninä tehtiin sitten vielä tikkaita. Esteessä on siis vaakatasossa tikaspuut, jotka on noin metrin (oma arvioni - en tiedä todellista korkeutta) korkeudessa maasta. Koiran tulee kulkea tikkaat alusta loppuun askeltaen hallitusti tikaspuille. Tämä oli Jipille selvästi haastavin este. Etuosa kyllä löysi helposti tikaspuilla eteenpäin, mutta takaosa ei meinannut oikein löytää puita ja sen vuoksi takajalkojen siirtäminen oli Jipin mielestä tosi jännää. Ekalla kerralla takajalkoja siirrettiin tikkailla eteenpäin ja tokalla kerralla sitten Jippi jo muutaman askelluksen otti ihan oma-aloitteisesti ilman apuja. Ehkä ensi kerralla sitten on jo vielä asteen varmempaa menoa :)

Illalla oli Hugon vuoro treenata agia Niinun opissa. Oli kaikkiaan hyvät treenit ja Hugo oli tosi hyvässä treenimoodissa. Oli innostunut ja teki hyvällä draivilla, muttei louskuttanut turhia, eikä käynyt ns. ylikierroksilla. Oli ilahduttavaa, että alun keppien hakeminen sujui Hugolta hyvin, vaikka takaaleikkasin kepeille (takaaleikkaukset avokulmasta lähestyessä ovat olleet kaikkein haastavimpia!). Minun piti vain antaa riittävästi tilaa Hugolle ja luottaa siihen, että se osaa hakea kepit oikein. Hypylle 10 tehtiin poispäinkäännös ja siinä alkuun yritin jostain syystä ohjata Hugon esteelle vastakädellä. Lisäksi olin liian lähellä estettä itse. Sain siis neuvoksi lähettää koira hypylle oikealla kädellä (vastakäden ohjauksiahan yleensä tehdään haltuunotoissa, ja on siksi tässä sekoittavaa) ajatellen ohjauksen olevan takaaleikkaus. Ja sehän toimi! Pystyin myös vaikuttamaan tosi paljon Hugon hyppylinjaan omalla sijainnillani ja sain ponnistuspaikan siirrettyä aavistuksen kauemmaksi hypystä (Hugohan tyypillisesti ajautuu takaakierroissa liian lähelle hyppyä). Saatiin heti ekalla yrityksellä juoksu-A onnistumaan hyvin, joten päätin, että sitä ei enää tehdä, vaan ollaan tyytyväisiä onnistumiseen. Seuraava takkuaminen tuli hypyllä 19. Ajauduin hypylle lähettäessä aivan liikaa keppejä kohti, jolloin Hugo valui kerta toisensa jälkeen ohi kepeistä. Kunhan maltoin rytmittää menoa hypyllä 19 ja odottaa rauhassa jättäen taas Hugolle kepeille suoritusrauha, niin se haki kepit hienosti ilman, että olin sähläämässä välissä :D Tiesin keppien lopetuksen olevan Hugolle haastava, koska kepit loppui melkein seinään ja ohjaajan liike lähti niin voimakkaasti pois päin. Niinpä otin suosiolla etupalkan käyttöön ja kun pallo oli maassa odottamassa, niin Hugo malttoikin tosi hienosti pujotella loppuun asti välittämättä minun taakse jäämisestä tai lähestyvästä seinästä. Loppuun tehtiin ihan vain suora 23-25, jonka lopussa Niinu oli etupalkkaamassa. Jäi hyvä mieli siis sekä koiralle että ohjaajalle :)

Sunnuntaina treenasin Hugon kanssa esine-etsintää taas sellaisella helpotetulla treenillä kuitenkin niin, että tällä kertaa tallattu kaistale oli jo vähän leveämpi (ehkäpä 10 metriä). Eka esine 20 metrissä, toinen noin 28 metrissä, kolmas noin 35 metrissä ja vika vähän yli 40 metrissä. Kolme ekaa esinettä Hugo haki tosi hyvällä draivilla keskittyen tekemiseen hyvin. Kakkos- ja kolmosesineen lähetyksen yhteydessä Hugo pysähtyi tsekkaamaan ekan esineen paikan uudestaan, mutta lähti sitten hyvällä temmolla jatkamaan eteenpäin tarkistettuaan, ettei ykkösesineen kohdalta löytynyt oikeasti enää toista. Neljännen esineen etsinnässä Hugo eteni hyvin kolmosesineen paikan kohdille, mutta siitä eteenpäin lähteminen takkusi. Hugolla meinasi vähän usko loppua siihen, että sieltä vielä oikeasti oli löydettävissä esine, ja niinpä tein viimeisen lähetyksen niin, että menin "ruutuun" noin kymmenen metrin verran Hugon mukana ja lähetin vasta siitä Hugon etsimään. Tällöin etenikin sitten hyvin ihan vikalle esineelle asti ja sai toki suuret kehut ja palkaksi leikit.

Jipin kanssa sen sijaan treenasin 2x2-keppejä kotipihalla. Tehtiin yhä yhdellä keppiportilla, mutta niin, että portti oli jo melkein täysin suorassa linjassa. Suuresta vauhdista (pitkä lähetysetäisyys) tulee vielä helposti ohijuoksuja etenkin umpikulmasta lähettäessä, mutta kun matkaa vähän vähensi ja tämän myötä lähestymisvauhti oli maltillisempi, niin Jippi löysi hyvin kepeille. Selvästi varmemmin etsi kepeille kuin edellisellä kerralla, jolloin vielä ei pystytty tekemään suorassa linjassa olevaa porttia. Seuraavaksi olisi tarkoitus lisätä toinen portti perään - ensin toki ihan "avoimena" porttina ja sitten vähitellen sitäkin suoristetaan.

Jipin kanssa tuli myös tokoiltua ja kaiken kaikkiaan on ollut hienoa huomata, että luoksetulon paikan kanssa ei ole enää ollut ongelmia nyt, kun vaihdoin käskyn ja aloitin naksuttimen kera alusta. Pystyttiin edetä jopa aika nopeasti ja tosiaan nyt tehdään ilman apuja jo ihan kunnon luoksareita, eikä ole tullut nyt (koputetaan puuta....) vastaan kertoja, jolloin Jippi yrittäisi tarjota loppuun suoraan perusasentoon tulemista. Seuraamiseen saatiin treenikaverilta vinkki, kun kyselin, että miten saisin Jipin lopettamaan päällä jalkaani nojaaminen seuraamisessa. Nyt ollaan tehty sitten vaihtelevasti normaalia seuraamista ja sellaista, jossa minulla on palkka vasemmassa kädessä ja pidän palkkaa koiran pään vasemmalla puolella seurauttaessa. Tällaista samanlaistahan tehtiin myös perusasennon kontaktia hioessa, mutta tuntuu toimivan tässäkin!

Kahdeksan treenipäivää kasattuna yhteen tekstiin

Nyt täytyy jo heti kärkeen pyytää anteeksi valtaisan pitkää postausta... On jäänyt taas päivittämättä liian monet treenit ja tapahtumat, joten nyt ne sitten sataa tässä samassa päivityksessä kaikki! Koska postaus on niin pitkä ja sisältää vähän kaikenlaista, otsikoin eri treenit selkeästi, jotta a) itse löydän etsimäni palatessani tekstiin joskus myöhemmin ja b) lukijat (jos joku tällaista romaania treeneistä jaksaa edes lukea :D ) voivat valita haluamansa aiheet, eikä tarvitse lukea välttämättä koko tekstiä läpi!

Dobo-treenit, Jippi, lauantai 14.3.

Jippi pääsi ensi kertaa kokeilemaan pallon kanssa jumppaamista Wirneen dobo-treeneissä. Ei kestänyt kauaakaan kuin Jippi (ja samoin myös muut wirnistelevät doboilijat) pomppasi pallolle kuin vanha tekijä ja teki myös asentovaihtelut (istu-maahan-seiso) pallon päällä. Jipin mielestä pallojumppa oli hauskaa ja oli jopa aika ajoin vaikea saada sitä pysymään maassa, kun Jipsteri yritti päättäväisesti loikkia takaisin pallolle. Ostin dobo-kirjan ja kun kotoa jo löytyikin pallo, niin pääsen jumppailemaan kotona molempien koirien kanssa :)

Agilitytreenit, Jippi, tiistai 17.3. 

Tehtiin Oreniuksen treeneissä 15 esteen pätkää. Oli kyllä aika huimaa, koska näin pitkää pätkää ei olla vielä kertaakaan treenattu! Ei tosin tehty koko pätkää putkeen, vaan "parhaimmillaankin" parissa pätkässä. Huikeinta radassa oli radan osana tehty rengas, jota edelsi sokkari. Viimeksi rengasta tehdessä Jippi otti vielä vahvasti häiriötä minun liikkeestäni, joten silloin kutsuin sen renkaasta läpi ilman, että yhdistin omaa liikettä. Nyt aloitettiin taas näin ja tämän jälkeen laitettiin lelu etupalkaksi renkaan taakse ja aloin vähitellen yhdistämään omaa liikettäni mukaan. Kun tämäkin sujui, alettiin ottaa edeltävää estettä ja sokkaria mukaan, mutta edelleen niin, että etupalkka odotti renkaan takana. Ja lopulta saatiin etupalkka poistettua ja homma yhdistettyä rataan. Valtava kehitys siis viime kerrasta eli Jippi on tainnut prosessoida rengastreeniä tässä välillä mielessään :D

Peko-treenit, Jippi, keskiviikko 18.3. 

Treeneissä jatkettiin rakennusetsintää samaisessa koulurakennuksessa. Alusta ei jännittänyt ihan yhtä paljoa, mutta oli se silti vähän jänskä. Jippi eteni kyllä hyvin ja teki töitä keskittyneesti, mitta korkealla olleiden maalimiesten ilmaisu oli sen mielestä jännää, kun olisi pitänyt hypätä etujalat pöytää vasten. Liukkaan alustan takia tämä tuntui ilmeisesti pelottavalta. Tuli taas mietittyä sitä, miksi juuri treeneissä alustan liukkaus näyttää jänskättävän, kun muutoin samanlainen alusta ei jännitä yhtään. Ja yhtenä erona tuli mieleen se, että esim. Itiksessä kävellessä Jippi kulki rennosti ja rauhallisesti, kun taas treeneissä se on jo lähtökohtaisesti valtavan innoissaan eli liikkuminen on selvästi "säheltävämpää". Näin ollen toki niitä lipsahteluitakin siellä tapahtuu herkemmin, mikä sitten saa aikaan jännityksen. Täytyy siis treenata esimerkiksi lelulla leikkimistä liukkailla alustoilla, jotta Jippi oppisi, ettei pieni liukastelukaan ole pelottavaa :)

Agilitytreenit, Hugo, torstai 19.3. 

Hugo treenasi Niinulla ja saatiin positiivisia kommentteja siitä, ettei menossa ollut samalla tavoin varmistelun makua kuin vielä jokin aika sitten. Treenit sujuivat mukavasti ja Hugon meno oli rentoa ja empiminen (koiran ja minun) vähäistä! Kepeille lähetys oli taas avokulmasta, mutta Hugo haki kepeille hienosti vaikeasta kulmasta huolimatta! Tuli mieleen, että pitäisi kuvata Hugon treenejä taas pitkästä aikaa - etenkin itselle tekisi hyvää, jos näkisi pitkän aikavälin eroja.

Hyppytekniikkatreenit, Jippi, perjantai 20.3.

Perjantaina 19.3. suunnattiin Jipin kanssa treenaamaan lyhyesti Kivikkoon. Ekat ulkotreenit tänä vuonna! Mukana oli myös Sonja ja Pirkko. Tein Jipin kanssa hyppytekniikkaa perussarjan verran. Laitoin alkuun perussarjan väleiksi 5 askelta ja hämmästelin, kun askeleet ei tuntuneet niin millään sopivan niihin väleihin. Sitten vasta tuli tajuttua, että onhan tuo typynen jo ihan maksin kokoinen ja niinpä kokeiltiin "maksiväleillä" eli 6 askeleella. Ja hyvin lähti sujumaan :)

Agilitytreenit, Hugo, perjantai 20.3. 

Hugon kanssa treenattiin perjantaina yöagia, kun olin varannut vapaatreenivuoron hallille klo 22. Ohjelmassa oli ongelmiin pureutuminen eli puomi- ja A-treeniä ja lisäksi kepeille avokulmia. Puomilla tein treeniä niin, että tosiaan vapautin alastulon kontaktilta 4on-asentoon pysähdyksestä. Alkuun oli Hugolla kierrokset aika katossa ja teki parit loikat. Jäätyään ilman palkkaa alkoi löytyä keskittymistä ja saatiin hyviä puomisuorituksia hyvin 4on-pysähtymisin niin, että välillä vedätin, välillä jäin taakse ja välillä otin etäisyyttä sivusuunnassa.

A:lle otettiin ponnari käyttöön alastulolle, jotta saataisiin katkaistua Hugon yliloikkiminen, josta on nyt tuntunut tulevan tapa. Ponnarin avulla teki kuitenkin taas oikein hienoja suorituksia eli yhtään yliloikkaa ei tullut! Käytin etupalkkaa, joka oli valmiina odottamassa ja tämäkin tuntui auttavan yliloikkimisen estämisessä, sillä Hugon fokus oli alas ja eteen. Yleensä yliloikat on tullut tilanteissa, joissa Hugo jää vahvasti tuijottamaan minua ja sillä on pää pystyssä, jolloin laukka-askelluskin muuttuu. Täytyy siis nyt hinkata sille takaraivoon ajatusta siitä fokulsesta sinne eteen alas ja vasta sitten alkaa ottaa taas kääntäviä ohjauksia mukaan.

Keppitreenit sujuivat hyvin myös, vaikkakin Hugo oli jo tässä vaiheessa aavistuksen väsy (tulee helposti ahnehdittua liikaa, kun käy niin harvakseltaan vapaatreenaamassa :( ). Tehtiin avokulmia ns. peruslähetyksellä ja lisäksi niin, että takaaleikkasin kepeille. Tämä takaaleikkaus ei muutama viikko sitten treeneissä sujunut lainkaan, mutta nyt tuntui toimivan, kunhan annoin Hugolle suoritusrauhan. Jos "ajoin" sitä liikaa kepeille, se haki keppien kakkosväliin, mutta kun annoin sen rauhassa hakea kepeille, löytyi oikea aloituslohta, eikä itse takaaleikkaus aiheuttanut epäröintiä.

Esine-etsintä, Hugo, maanantai 23.3. 

Maanantaina 23.3. treenailin molempien koirien kanssa pientä pihatreenailua. Hugon kanssa päädyin tekemään esine-etsintätreenin, vaikka hetken emmin, kun kello oli 20 ja ulkona oli pimeää. Mentiin kuitenkin läheiseen metsään (tai oikeastaan se oli sellaista heinikkoryteikköä) ja jätin Hugon kiinni puuhun. Itse kävielin noin 40 metrin matkan jättäen esineet noin 15 metriin, 30 metriin ja 40 metriin. Tämän jälkeen kuljin takaisin koiran luoksen siksakaten kävelemäni linjan yli niin, että tallottu alue oli muutamia metrejä leveä. Hetsasin Hugoa ennen ensimmäistä lähetystä ja se ampaisikin etsintään innokkaasti laukaten. Se haki ensimmäisen esineen hienosti - eteni varman oloisesti, kunnes sai hajun ja jäi sitten työstämään hajua, kunnes esine löytyi. Palautus vauhdikkaassa laukassa ja sitten meillä oli isot bileet :) Myös tokalle ja kolmannelle esineelle lähettäessä lähti innokkaasti laukaten matkaan ja eteni hyvin myös peremmälle. Molemmilla kerroilla Hugo pysähtyi puolivälissä matkaa ja vilkaisi minuun päin kuin kysyen, että "pitihän minun tehdä näin?". En reagoinut näihin mitenkään eli en antanut uutta käskyä, vaan odotin vain, mitä Hugo tekee. Ja hyvin jatkoi heti lyhyen pysähdyksen jälkeen eteenpäin ja eteni tämänkin jälkeen varman oloisesti esineelle asti. Tällä kertaa Hugo ei myöskään lähtenyt työstämään jo löydettyjen esineiden jättämiä hajuja, kun taas viimeksi jäi hetkeksi pyörimään siihen, missä edellinen esine oli ollut. Hauskaa oli myös huomata, että koiran käytöksestä kyllä huomaa selvästi, että milloin esine on löytynyt. Minähän en pimeällä nähnyt millään, että oliko Hugolla esine suussa vai ei sen lähtiessä laukkaamaan minua kohti, mutta siitäkin huolimatta uskalsin jo matkalla kehua raikuvasti, sillä Hugon määrätietoisesta laukasta kyllä huomaa, että nyt on esine löytynyt.

Rally-toko, Hugo, maanantai 23.3.

Hugon kanssa tehtiin myös rally-tokoiluja. Tuli havaittua, että liikkeessä, jossa koira otetaan ohjaajan eteen istumaan ja siitä ohjaajan peruuttaa ensin 1, sitten 2 ja lopulta 3 askelta koiran kulkiessa mukana, Hugo herkästi innostuu liikaa ja törmäilee ohjaajaan. Se siis on vähän turhan vauhdikas ja ohjaajan pysähtyessä se vähän törmää jalkoihini istuesssaan eteeni. Tähän täytyisi siis hioa malttia. Vasemmalle käännökset sujuvat jo yllättävänkin helposti, vaikka vieläkin sellainen rehellinen sivuttaisaskellus takapään osalta uupuu. Eli jatketaan treenejä :)

2x2-treenit, Jippi, maanantai 23.3.

Jippi pääsi treenailemaan kotipihalla keppejä. Olen jo aikoja sitten päättänyt aloittavani opetuksen käyttäen 2x2-menetelmää, joten jokin aika sitten huutelin seuramme fb-ryhmässä keppejä lainaan ja heti löytyi! Niinpä pääsimme aloittamaan treenit. Kokonaisiin keppisuorituksiin ei ole tarkoitus edetä vielä hetkeen, vaan tarkoituksena on treenailla nyt vasta ihan sitä kepeille hakeutumista yhden "keppiportin" avulla. Niinpä aloitimme niin, että käytössä oli yksi portti, jonka läpi Jipin oli tarkoitus juosta ihan vain suoraan ja palkka lentää sitten eteen. Lähdin tekemään tätä tarjoamisen avulla eli odotin vain yksinkertaisesti, että Jippi itse hakeutui portista läpi ja tästä sitten lensi heti palkka. Kaksi kertaa oli vähän haparaoivaa menoa, mutta näiden jälkeen Jippi hoksasi mistä on kyse ja alkoi tarjota oikeaa suoritusta epäröimättä. Varsin helposti tämä aloitus siis sujui. Tein alkuun läpijuoksutuksia ihan vain suoralla lähestymisellä, mutta lopulta otettiin mukaan myös vähän vinot lähestymiset ja hyvin näistäkin haki keppien väliin. Oli jo sen verran pimeää, etten pystynyt videoimaan suorituksia -harmi! Tästä eteenpäin pyrin kuvaamaan treenejä, jotta tulee dokumentoitua, miten projekti on edistynyt.

Esine-etsintä, Hugo, tiistai 24.3.

Eilen Hugo teki esine-etsintätreenin, mutta varsin surkean sellaisen. Tai Hugon tekemisissä ei ollut mitään vikaa, mutta itse tein todella tyhmästi, sillä treenipaikka oli metsä, jossa mitä ilmeisemmin käy aika vilkas liikenne. Meidän ollessa siinä metsässä, onnistuttiin näkemään ihan siinä etsintäalueen nurkilla varmaankin noin kymmenen koiraa ja treenin aikanakin vieressä juoksenteli lapsia. Olin vanhempieni luona tekemässä treeniä, joten ei ollut niin tuttu alue, että olisin arvannut sen noin vilkkaaksi. Hugo lähti kyllä tekemään töitä hyvin, mutta näki, että häiriöhajuja oli valtavasti. Kolme esinettä se haki ihan hyvin, mutta kaikista pidemmän esineen etsinnässä se joutui kerta toisensa jälkeen harhateille, joten lopulta etsittiin se ikään kuin partioiden yhdessä. Täytyy tehdä pian ns. palauttava treeni, jossa ympäristö on parempi ja saadaan onnistuminen!

Peko-treenit, Jippi keskiviikko 25.3. 

Tänään oli vuorossa Jipin peko-treenit ja tänään oltiin etsintähommissa parkkihallissa. Jippi teki varsin hienosti töitä tänään ja etsi keskittyneesti. Ensimmäinen maalimies löytyi huoneesta, joka oli täynnä roskiksia. Viime kerralla samaisessa paikassa Jippi vähän hämääntyi roskien hajusta ja tonki hetken maassa olleita roskeita ennen kuin tajusi etsiä maalimiestä, mutta nyt selvästi jo huoneen ovella näytti saaneensa hajun ja huoneeseen päästyään (minun piti avata raollaan oleva ovi) se etsi keskittyneesti välittämättä häiriöhajuista. Toisen maalimiehen hajun Jippi sai nopeasti ja lähti työstämään hajua, mutta piilo oli sille todella vaikea (ja on ollut sitä monelle muullekin ryhmän koiralle). Piilo sijaitsi nimittäin parkkihallin seinustalla olevassa pukuhuonekaapissa, joka oli asetettuna ovi seinää kohden. Kaappia oli siirretty irti seinästä juuri sen verran, että koira mahtui sinne väliin etsimään maalimiestä. Jippi kävi jopa kaapin ja seinän välissä pariin kertaan, muttei tajunnut nostaa katsetta, kaapin sisälle, vaan jäi pyörimään siihen ympärille estien kiivaasti hajun lähdettä. Kouluttaja (Laura-kasvattaja) kehotti käymään etsimässä kolmas maalimies välissä, jotta saataisiin Jipille onnistuminen ja jotten toisaalta myöskään liikaa painostaisi koiraa etsimään tätä kaapissa olevaa maalimiestä. Helposti nimittäin sortuu "yliohjaamiseen", kun itse tietää, missä maalimies on.... Niinpä jatkoimme hallin haravointia ja kolmas maalimies löytyi pian rappukäytävään johtavan oven takaa. Ovi oli suljettu umpinainen rautaovi, mutta sen alaosaan jäi muutaman sentin rako, josta koiran oli mahdollista saada haju ja toisaalta myös sitten palkka. Jippi löysi tämän maalimiehen tosiaan helposti ja tämän jälkeen palattiin sitten maalimies nro 2:n pariin. Tätä työstettiinkin sitten vielä yli 5 min, mutta Jippi teki tämän koko ajan hienosti töitä. Se pyöri muutaman metrin säteellä maalimiehestä yrittäen paikantaa hajua ja välillä kääntyikin jo katsomaan minua vähän hämillään. Lopulta sain kehotuksen ikään kuin tukea Jippiä eli kannustaa sitä kehumalla silloin, kun se haisteli oikealla suunnalla. Heti kehuja saatuaan se alkoi skarpata selvästi ja tämän jälkeen maalimies löytyikin nopeasti. Vaikka yhden maalimiehen löytäminen olikin työn takana, niin Jippi teki ihan hurjan hienosti töitä ja työsti hajua keskittyneesti. Hienoa on myös huomata, ettei se luovuta helpolla, vaan kestää useammatkin "takaiskut" jatkaen kuitenkin etsintää. Typy oli siis oikein taitava etsijä :)

Toko, Jippi, keskiviikko 25.3.

Treenien päätteeksi tehtiin vielä tokoiluja. Aina välillä meinaa vähän epätoivo tokoilun kanssa iskeä, kun AINA, kun yhden liikkeen saa about kuntoon, niin toinen vaatii hinkkausta ja sitten kun sen saa kuntoon, niin se eka taas hajoaa. Nyt nimittäin tilanne on se, että sivulletulo on ollut pitkään hyvä, mutta tänään sen kanssa oli taas tosi paljon haasteita. Aloitettiin treenit tekemällä luoksetuloja ihan vain metrin parin etäisyydeltä eli hinkattiin sitä eteentuloasentoa. Tässä Jippi tarjoaa todella mielellään sivulletuloa ja on tehnyt tätä aina. Koskaan se ei ole saanut siitä palkkaa ja aina suoritus on korjattu, mutta siitäkin huolimatta Jippi tulee lähes poikkeuksetta sivulle, ellen käytä minkäänlaisia käsiapuja. Tähän saatiin aiemmin neuvoksi se, että tehdään luoksetuloja niin, että Jippi makaa edessäni ja kutsun siitä eteen. Tämä tuntui nyt toimivan ihan hyvin ja saatiin onnistumisia. Kuitenkin tämän hinkkaus tuntui kostautuvan luoksetulojen jälkeen tehdyissä sivulletuloissa. Treenaan yleensä perusasentoon tulemista niin, että menen seisomaan Jipin eteen sen istuessa ja kutsun sen siitä perusasentoon. Nyt aloit pähkäillä, että mahtaakohan olla niin, ettei Jippi oikein kunnolla nyt erota näitä kahta liikettä eli luoksetuloa ja sivulletuloa, vaikka käsky onkin eri. Loppuen lopuksihan lähtötilanne on molemmissa kovin samanlainen. Minusta tuntuu, että Jipille ei ole täysin selkeää, että kummasta liikkeestä on milloinkin kyse ja siksi se tarjoaakin sivulletuloissa helposti "löysää" vajaata kaarrosta, kun on kenties epävarma siitä, että pitikö tulla sivulle vai eteen. Ja toisaalta sitten luoksetuloissa tarjoaa sivulletuloa samaisesta epävarmuudesta johtuen. Niinpä teinkin lopuksi perusasentoon tulemisia ihan muista paikoista ja asennoista kuin edestä istumasta. Kutsui siis Jipin perusasentoon esimerkiksi sen seistessä viistosti edessäni. Saatiin onnistuneita suorituksia ja jätettiin tämä hautumaan tällä erää. Jatkossa täytyy nyt alkaa tehdä selkeää eroa näiden välille ja olla mahdollisimman mustavalkoinen siinä, mitkä suoritukset palkataan ja mitkä ei - kaikki sinne päin mennet suoritukset palkattuina varmasti vain sotkee pakkaa.

Tehtiin kaukoja niin, että seisoin Jipin edessä metrin päässä. Se tekee hienosti istu-maahan-vaihdot tältä etäisyydeltä ja ilokseni sain huomata, että se on ihan itsestään parantanut istumaan nousun tekniikkaa! Aiemmin se on noussut istumaan hinaten itsensä askel askeleelta ylös, mutta nyt se on alkanut tulla ylös pompahtaen. Voi olla, että tähän on auttanut myös se, että vaihdoin maasta istumaan siirtymisen käskyksi "sit". Nyt meillä on siis käytössä "istu", kun Jippi istuutuu seisoma-asennosta ja "sit", kun Jippi nousee maasta istumaan. Myös maahanmenokäskyjä on kaksi eli "down" tarkoittaa sirtymää seisomasta maahan ja "maahan" on istumasta maahanmeno.

Lisäksi tehtiin kapulan pitoa ja edelleen Jippi helposti kaluaa kapulaa ja turhautuu sitten saadessaan noottia, koska ei selvästi ymmärrä, mitä pitäisi tehdä toisin. Niinpä päädyin nyt tekemään pitoa niin, että Jipin ottaessa kapulan käskystä suuhun, asetin kädet kevyesti sen kuonon ylä- ja alapuolelle vakauttaen suuta tällä tavoin. Tarkoituksena ei siis tietenkään ole voimin pitää suuta kiinni, vaan saada koira vain rauhoittamaan leukansa. Ja tämä toimi, sillä jo asettaessani kädet kevyesti kuonon ylä- ja alapuolelle, pureksinta lakkasi ja Jippi malttoi pitää kapulaa rauhassa. Tästä toki iso palkka ja jätettiin parin onnistuneen toiston jälkeen tämäkin treeni hautumaan.

Nyt, kun vilkaisen yllä olevaa tekstiä, niin pakko todeta, että onpas taas tullut treenailtua vähän sitä sun tätä :D Ja toisaalta äkkiseltään voisi luulla, ettei me muuta tehdäkään kuin treenata... Mutta kyllä me ihan oikeasti pidetään myös päiviä, jolloin ihan "vain" lenkkeillään ilman muita aktiviteettejä. Ja toisaalta kovin montaa tällaista päivää koirat ei varmaankaan edes kaipaa viikkorytmiin, koska on tullut myös se huomattua, että varsinkin tuota varsin vilkasta nuorta typyä on kovin vaikea saada väsymään ihan pelkällä lenkkeilyllä. Tarvitaan siis oikeasti aivotyötä, jotta energiaa saadaan kulutettua eli kunhan toistomäärät ja treenien pituuden pitää riittävän lyhyinä ja treeniaiheet monipuolisina, niin en usko, että ihan hevillä saa tuota typsykkää kyllästymään tai väsymään treenaamiseen :) Ja Hugostakin huomaa, että se syttyy ihan eri tavalla päästessään treenaamaan kuin lähtiessämme lenkille, joten mielelläänhän senkin kanssa siis treenaa. Eipä varmaan mitään lajia tulisi treenailtua, jollei näkisi koirankin siitä nauttivan!

Ihana kevät!

Tiistaina treenattiin Jipin kanssa Oreniuksella ja tässä videopätkää niistä treeneistä:

Videolta näkyy, että turhaan varmistelen takaakierroissa ja päällejuoksussa.... Näköjään on jo tästä tullut niin paha päähänpinttymä, etten huomaa edes tekeväni sitä. Täytyy siis muistaa lopettaa turha peruuttelu päällejuoksussa ja lisäksi ihan turhaan ohjauksessa "kumarrun" törkkäsemään koiran takaakiertoon, kun se kyllä sinne lähtisi ilmankin. Parannettavaa on siis vaikka millä mitalla, mutta Jippi oli treeneissä hieno :) Yhden kerran varasti lähdöstä, ja seuraavalla kerralla ei meinannut uskaltaa lähtöluvallakaan lähteä liikkeelle :D Mutta onneksi jäi varastus vain kertaan... Videon loppupäässä treenattu pätkä, jossa piti saada koira hakemaan este itsestä pois päin, osoittautui jälleen haastavaksi. Tällaista pitäisi siis nyt treenailla ihan yksittäisenä treeninä palkan kera. 

Keskiviikon peko-treeneissä meillä oli rakennusetsintää koulurakennuksessa. Jipin vuoron alussa heti kouluun sisään tultuaan se näki Laura-kasvattajan ja tavalliseen tapaan innostui tästä valtavasti. Lattia oli liukas kivilattia, ja Jippi selvästi säikähti alustan liukkautta sählättyään siinä innosta soikeana Lauran nähdessään. Koko treenin ajan Jippi olikin sitten oudon jännittynyt. Kesti hetken ennen kuin suostui kulkemaan lattialla ilman, että oli jännittynyt ja tämänkin jälkeen esimerkiksi portaat tuntui jänniltä. Tavallisesti Jippi ei ole alustoja kauheasti kammoksunut, joten tämä tuli itselle tosi yllätyksenä. Niinpä sitten illalla suuntasimme vielä vanhemmilleni käymään, missä pyysin isääni piiloutumaan kellarivaraston komeroon. Vein Jipin pimeään kellariin etsimään ja siellä kulki rauhallisesti pelkäämättä maalattua kivilattiaa lainkaan. Sukkuloi polkupyörien välissä ja uskaltautui ihan kellarin perälle. 

Minulla oli töistä vapaata torstai ja perjantai, joten hyödynsin tätä vielä tänään reissaamalla Jipin kanssa bussilla Itikseen ja lisäksi Puhoksen Mustiin ja Mirriin. Bussiin Jippi tuli taas reippaasti. Hetkeksi stoppasi käytävällä, kun bussi nytkähti liikkeelle, mutta kunhna liike tasaantui, jatkoi matkaa. Makoili matkan ajan jaloissani seuraten kiinnostuneena ihmisiä, eikä siis näyttänyt mitenkään järin stressaantuneelta. Perillä käytiin Tallinnanaukiolla ihmettelemässä ihmisvilinää (kello oli neljä, joten oltiin liikkeellä melkeinpä ruuhka-aikaan). Skeittailijoita meni edestakas, mutta nämä eivät olleet jänniä. Ainoastaan yksi poika, jolla oli skeittilauta kädessä oli vähän outo Jipin mielestä (selvästikään Jipin mielestä se lauta ei kuulunut kädessä pidettäväksi!). Täytyy siis suunnata vielä joku päivä skeittipuistoon. Kuljettiin parit kiviportaat, eikä näissäkään kummempia ongelmia. Itiksessä sisällä oli aika samanalinen kivilattia kuin siellä koulussa keskiviikkona, joten oli hyvää treeniä. Jippi ei kuitenkaan tällä kertalla välittänyt lattiasta lainkaan, vaan kulki rentona kauppakeskuksen päästä päähän. Seuraavaksi suunnattiin vielä Mustiin ja Mirriin, jossa myöskään ei lattia herättänyt minkäänlaista jännitystä, vaan Jippi tuntui keskittyvän täysillä ympärillä oleviin herkkuihin sekä koiraan, joka oli myös päässyt mukaan ostoksille. Meidän matkaan Mustista ja Mirristä lähti juoksuvyö ja juoksuun tarkoitettu joustohihna, joten nyt, kun vetovaljaat (husky-valjaat) meiltä jo löytyikin, niin päästään treenaamaan canicrossia!

Pakitetaanpas hieman ajassa taaksepäin: Eilen oli Hugo taas treenaamassa Niinulla ja pakko sanoa, että ne treenit on nyt meille niin sopivia! Ekan yrittämän jälkeen sain taas palautetta, että ihan turhaan sorrun taas varmisteluun. Haluankin, että kouluttaja nyt potkii minut pois "mukavuusalueeltani" ja pakottaa luomaan luottamusta koiraan ja samalla sitten koiralle itsevarmuutta. Eilen taas päästiin vain esteelle 11, mutta treeni oli huikean hyvä! Keskityttiin siihen, että ohjaan kauempaa esteistä, lähetän rohkeammin ja uskallan ennakoida. Ja Hugohan osasi, kun vain annoin sen näyttää mihin se kykenee :)

Tänään aamulla olin Hugon kanssa metsälenkillä Kaija-kasvattajan ja Nepin kanssa. Käytiin ensin tunnin lenkki ja sen jälkeen treenailtiin esineruutua. Hugolle tämä on eka esineruutu aikoihin ja selvästi idea oli vähän Hugolta hukassa. Se yritti jäljestää kovasti tajuamatta, että miksi niitä jälkiä meni ristiin rastiin tehden hommasta toooosi hankalaa. Niinpä helpotettiin hommaa ja tehtiin Hugolle oma treeni. Tallattiinkin siis Hugolle ihan vain parin metrin levyinen pitkä kaistale, jolle jätettiin neljä lelua. Hugo lähetettiin hakemaan esineet yksi kerrallaan ja hienosti teki nyt töitä ja toi kaikki neljä esinettä. Tätä treeniä olisi nyt tarkoitus jatkaa vaikeuttaen hommaa vähitellen tuoden leveyttä vähän kerrallaan lisää.

Tänään illalla käytiin vielä Hugon kanssa lenkillä Sonjan ja Ofin seurassa - ollut siis Hugolle oikein kaverilenkkipäivä. Huomenna sen sijaan Hugolla on kevyempi päivä ja Jipillä on kahdet treenit: pentuagi ja lisäksi Wirneen porukan dobo-kokeilu!

Vähän kaikkea!

Jep eli selvästi on nyt Hugo tajunnut, että leikkausaika lähestyy, koska sen käytös on vaan pahentunut tässä lähipäivinä :) Tai ei nyt pahentunut, mutta kyllä on ainakin varmistanut sitä fiilistä, että hyvän päätöksen tein! Torstaina olimme VKK:n tokotreeneissä ja siellä treenaamisesta ei tullut juuri mitään. Juoksusia tyttöjä on nyt kotikulmilla ainakin paljon ja tästä on ilmeisesti mennyt Hugo-pienen pää vähän pyörälle. Treenasimme nurmikentällä ja hajut veivät sielläkin mennessään eli Hugo ei kovinkaan paljoa reagoinut sanomisiini eikä oikein palkkanamitkaan kiinnostanut. Teimme vähän helpotetun treenin ja kovasti naureskeli kouluttajakin, että onpa sillä Hugolla nyt pää sekaisin.

Meinasin jättää torstain omatoimitokotreenit väliin, koska ajattelin, että turha sinne on mennä, kun Hugolla ei selvästi nyt oikein keskittymiskyky riitä. Päätin kuitenkin mennä tekemään lyhyen treenin ja hyvä niin, sillä nyt sujuikin jo paljon paremmin. Seuraamisia teimme eli etenkin liikkeellelähtöjä ja käännöksiä. Nyt, kun olimme hiekkakentällä, joka normaalisti on parkkipaikka, ei hajuja selvästikään ollut yhtä paljoa ja Hugo keskittyi hienosti. Eli vapaana pystyi olemaan koko treenien ajan, eikä meinannutkaan lähteä tyttöjen perään, vaikka niitä ympärillä olikin useampi :)

Tokotreenailujen parissa juttelutuokioita pitäessämme Hugo ilmeisesti aina välillä kyllästyi odottelemaan, sillä se alkoi hyppimään. Kieltäessäni sitä, se päätti uhmata ja alistaa minua, ja yritti useamman kerran hypätä kiinni jalkaani. Ja tätä siis ei ole koskaan aiemmin käynyt! Eli selvästi alkaa nyt joku hormoonipiikki olla huipussaan, koska näitä uusia "äijien tapoja" nyt ilmestyy... Lopetti kyllä heti, kun sille vähän ärähti ja muuten oli oikein nätisti :) Mutta tämäkin siis vain lisäsi sitä fiilistä, että leikkaukseen vain, mars!

Perjantaiaamuna menimme Hugon kanssa kahdestaan omatoimitreenailemaan Kivikon agilitykentälle. Nyt olin jo etukäteen päättänyt, että teen vain ja ainoastaan irtoamistreenejä kolmella esteellä sekä persjättötreeniä pätkällä, joka vastasi 24.4. treenien esteitä 13-16. Irtoamiset sujuivat tänään hyvin! Jätin namialustan esteiden taakse ja lähetin Hugon ensin pari kertaa vain ensimmäisen hypyn yli, pari kertaa kahden hypyn yli ja lopuksi pari kertaa kolmen hypyn yli. Ja kaikilla kerroilla jatkoi yhtään epäröimättä kaikkien esteiden yli namialustalle ja sai lisäpalkaksi vielä palloleikit :)

Naapurikentälle tuli pari tyttökoiraa treenailemaan melko heti meidän aloitettuamme ja Hugohan aloitti kamala itkukonsertin. Oli ilmeisesti niin hehkeitä mimmejä! Hetken olin jo melkein epätoivoinen, kun taas keskittyminen hävisi täysin, mutta palloleikillä onnistuin virittelemään Hugon takaisin treeni-intoon ja sain pidettyä pojan kurissa. Eli treenit jatkuivat ilman karkailuja :) Seuraavana pätkänä oli tosiaan se edellisradan pätkä 13-16, jossa siis ensin on kaksi estettä lähes suoralla ja sen jälkeen persjätöllä 90 asteen kääntö esteelle, jonka jälkeen tehtiin vielä U:n muotoinen käännös viimeiselle esteelle. Tämä U:n muotoinen 180 asteen käännös oli viime vapaatreeneissä se, joka oli se ongelmallisin, joten nyt treenasimme ensin ihan vain näitä kahta estettä. Viime treenien jälkeen pohdiskelin, mikä tässä kohdassa tuotti ongelmia ja tajusin sitten, etten yhtään ensimmäisen esteen jälkeen katsonut, miten Hugo jatkaa vaan käännähdin vain täysikäännöksen ja odotin, että Hugo olisi edennyt käännöksen samalla tavoin ja olisi näin valmiina hyppäämään. Seurauksena oli yleensä se, että tehdessä käännöstä esim oikealle, Hugo ei seurannutkaan käännöksen läpi minun vasemmalla puolellani, vaan oikaisi ja olikin oikealla puolellani, eikä siis lähelläkään hypättävää estettä. Nyt keskityin siis erikoisesti siihen, että ensimmäisen hypyn jälkeen otin Hugon mukaan käännökseen ja koko ajan katsoin, että Hugo seuraa kättäni vierelläni ja näin suoritimme käännöksen ikään kuin yhtäaikaisesti sen kanssa. Ja se sujui! Eli molempiin suuntiin U-käännökset tuli suoritettua, eikä tullut minkään näköisiä protestihaukkujakaan Hugolta :)

Teimme pari kertaa vielä alkupätkän persjättöön asti ilman sitä viimeistä estettä niin, että namialusta oli odottamassa persjätön jälkeisen esteen takana. Lopuksi yhdistimme koko jutun eli lisäsimme vielä U-käännöksen mukaan. Ja homma toimi hienosti! Teimme pari onnistunutta kertaa tämän pätkän ja päätimme treenit tyytyväisin mielin. Eli ehdottomasti toimi paremmin nyt, kun oli etukäteen mietittynä, mitä tekee ja miten, eikä sitten ottanut treeniohjelmaan mitään ylimääräistä. Hugokaan ei tällä kertaa ainuttakaan kertaa haukahtanut kesken suoritusten eli turhautumista ei ilmennyt, kun se pysyi koko ajan tehtävien tasalla :)

Lisäksi oheistreeninä teimme myös aitatreeniä. Agilitytreeneissähän koirat odottavat aina rataa rakennettaessa tai rataa läpikäytäessä kiinnitettyinä aitaan. Osat koirat ovat myös häkitettyinä, mutta koska minulta ei häkkiä löydy, on Hugo saanut odotella kiinnitettynä aitaan. Hugo on kuitenkin joka kerta kuumunut tästä kovasti eli ei rauhoitu siinä lainkaan, vaan haukkuu vauhkona perääni. Ja kun sitä sitten menee siitä hakemaan se käy jo valmiiksi ihan ylikierroksilla, eikä tämän jälkeen keskittyminen radallakaan ole kovin kaksista. Eli nyt päätin kokeilla Pet Corrector -suihkeen toimivuutta tämän ongelman ratkaisemiseen. Jätin Hugon aitaan kiinni, kun aloin rakentaa ratapätkiä kentälle tultuamme. Hugo aloitti heti haukkukonsertin, vaikkei kentällä ollut edes muita silloin. Käytin suihketta kerran ja sen enempää ei vaadittukaan. Hugo lopetti haukkumisen heti, ja ihan oikeasti rauhottui. Se meni makaamaan ja odotteli nätisti aidassa, kun tein rataa. Kävin sen välillä aina palkkaamassa ja se näytti jäävän uudestaankin siihen ihan rauhallisena. Treenien jälkeen laitoin sen taas kiinni, kun purin rataa, ja tässä vaiheessa se taas vähän itkeskeli ja ulisi. Näytin sille kerran suihkepulloa ja äänehteleminen loppui heti. Loppuajan se odotti ihan nätisti istuskellen tai maaten, vaikka juttelin toisen omatoimitreenaamassa olleen koiranomistajan kanssa varmaan ainakin vartin verran. Ja lisäksi sen toisen kaksi koiraa olivat kentällä sen aikaa vapaana, eikä Hugo niistäkään huolimatta yhtään hermoillut tai ollut levoton! Eli luulenpa, että tämäkin ongelma saadaan ratkaistua suihkeen avulla :) Tokihan täytyy sitten aina kehua ja palkata silloin, kun se malttaa odottaa nätisti. Ainakin nyt tämä näytti toimivan hyvin ja Hugo pystyi oikeasti rentoutumaan odotellessaan.

Tänään suuntasimme Tuusulaan tekemään vuoden ensimmäistä esineruututreeniä. Ajattelin aloittaa ruudulla jäljen sijaan, koska se vaatii vähemmän tilaa, ja kyseisessä metsässä on usein muutakin treenaajia (niin myös tällä kertaa) eikä siksi pitkien jälkipätkien tekeminen ole aina kovin helppoa. Ruutu oli leveydeltään ehkäpä sellaiset kolmisenkymmentä metriä, mutta syvyys lähenteli ainakin sitä viittäkymmentä metriä. Jätin ruutuun kolme esinettä ja hain Hugon paikalle. Lähetin Hugon kerran ruutuun, mutta se eteni vain muutaman laukka-askeleen, jonka jälkeen se alkoi haahuilla ruudun etuosassa ja palasi luokseni vähän kummastuneen oloisena. Eli selvästi ei muistunut mieleen, mitä sen oli tarkoitus tehdä. Eikä se mikään ihme olekaan, sillä teimme viime kesänä vain muutaman kerran ruututreenit niin, että ruutu oli sen 50 metriä syvä, ja siitäkin oli nyt vierähtänyt jo reippaasti aikaa. Eli nyt muistuttelimme mieleen, mikä olikaan homman nimi. Markus jäi siis pitelemään Hugoa, kun minä juoksin esineelle ja näytin sen sieltä Hugolle. Pudotin esineen takaisin ja palasin Hugon luokse. Tässä vaiheessa Hugo kävi jo vähän kuumana - ilmeisesti alkoi homman idea selvitä sille :) Ja alla siis video ensimmäisen esineen hausta.

Toisen esineen haku tehtiin samalla tavoin eli taas Markus piti Hugoa ja minä juoksi ruudun takaosaan, jossa nostin esineen näytille. Ja jälleen kerran etsintä sujui hyvin eli Hugo juoksi melko suoraan takalinjalle ja kesken lähtiessään sieltä kaartamaan, se sai vainun ja löysi esineen. Näin jälkiviisaana taas voin todeta, että olisi pitänyt lopettaa näiden kahden hyvin menneen noudon jälkeen. Mutta ei, lähetin Hugon hakemaan vielä kolmattakin esinettä. Senkin kävin Hugolle näyttämässä, mutta tästä huolimatta lähettäessäni Hugon ruutuun, se ampaisi takarajalle ja etsi vähän aikaa palaten kuitenkin tyhjin suin. Lähetin uudestaan, mutta sama juttu toistui. Kävin vielä uudestaan näyttämässä esineen, mutta vieläkään se ei löytynyt. Hugo alkoi olla jo väsähtäneen oloinen eli varmaan keskittyminenkin ja mielenkiinto alkoi laskea. En halunnut kuitenkaan lopettaa niin, että esine jäi löytymättä, joten helpotin sitten hommaa niin, että lähdimme kävelemään Hugon kanssa ruutuun. Kävelin muina miehinä esineen läheltä ja odotin, että Hugo bongaa esineen ja nostaa sen sieltä minulle. Ja sitten vielä isot leikit pystyyn, jonka jälkeen suuntasimme lenkille.

Jälleen kerran voi siis todeta, että voi, kun minä itse malttaisin olla haukkaamatta aina liian suuria paloja. Jotenkin toivon aina edistyksen tapahtuvan harppauksina, enkä malta pitää treenejä riittävän helppoina niin, että etenisimme askel kerrallaan. Nyt pitää kyllä ehdottomasti aina ennen jokaisia treenejä - oli kyseessä sitten toko, agility tai jälki/esineruutu - tehdä treenisuunnitelma ja myös pysyä siinä. Etukäteen usein on helppo tehdä järkevä suunnitelma, kun taas paikan päällä miettii, että josko sitä sittenkin kokeilisi jo jotain vähän vaikeampaa. Eli suunnitelmat valmiiksi etukäteen ja sitten vain pysyn niissä!

Hyviä treenejä on nyt kuitenkin ollut Hugon osalta eli sikäli saa olla kyllä tyytyväinen. Vielä, kun itse osaan malttaa mieleni, niin kyllä sitä edistystä sieltä tulee :) Huomenna olen menossa aamuseitsemäksi I-HAH:n 20-vuotisjuhlakisoihin työvuoroon. Ja Hugolla on huomenna ns. vapaapäivä eli ihan vain lenkkeilyä ja normaalia koiran elämää!

Ruututreenit

Eilen oli metsäjälkipienryhmän viimeinen harjoittelukerta ja otimme jäljen sijaan aiheeksi esineruudun. Teimme siis täyspitkän 50 metriä syvän ruudun, jonka leveys oli tavallisen 50 metrin sijaan nyt noin 10 metriä. Veimme esineet aivan ruudun takareunaan, jotta koirat oppisivat alusta lähtien hakemaan esineitä sieltä. Esineethän voivat olla missä tahansa kohdassa ruutua, mutta koiran juostessa takaosaan se saa usein hajun matkan varrella olevista esineistä. Ongelmana voi siis olla ennemminkin se, ettei koira mene ruudun takaosaan asti, jolloin takaosaan sijoitetut esineet jäävät täysin huomaamatta.

Ensimmäisessä harjoituksessa ohjaaja vei esineen ruudun takaosaan Hugon katsellessa eli teimme niin sanotun näkölähdön. Lähetin Hugon ruutuun etulinjalta ja se ampaisikin reippaasti siihen suuntaan, mihin se oli nähnyt esineen jäävän. Esine ei kuitenkaan löytynyt, vaan Hugo palasi hetken päästä luokseni. Otin sen siis kiinni ja kävimme yhdessä ruudussa katsomassa esineen jättökohdan. Kun Hugo yritti napata esineen maasta, käänsinkin sen pois ja juoksimme ruudusta. Tein uuden lähetyksen ja tällä kertaa esine löytyi pian ja Hugo palautti sen minulle.

Toisella kertaa teimme jälleen näkölähdön, nyt vain toiseen takakulmaan. Innostin Hugoa jo ennen lähetystä hokien esimerkiksi "missä lelu" ja "etsi lelu". Lähetettyäni Hugon se ampaisi saman tien oikealle suunnalle. Se meni aavistuksen ruudun takarajan yli, mutta palasi nopeasti ruutuun ja jatkoi etsimistä. Se selvästi sai hajun esineestä, sillä se alkoi kiertää ympyrää sen ympärillä. Esine löytyikin melko nopeasti ja Hugo palautti sen minulle. Palautukset toistaiseksi tehtiin niin, että koiran juostessa luokse esineen kanssa kehuimme kovasti ja juoksimme vielä pois päin varmistaaksemme, että koira palaa ruudusta vauhdikkaasti ja palauttaa lelun omistajalle asti.

Koska ensimmäiset treenit menivät hyvin, otimme Hugon kanssa vielä yhden ruutuharjoituksen, joka oli jo hieman lähempänä varsinaista esineruututehtävää. Hugo odotti siis autossa viedessämme esineet ruutuun ja se tuotiin etulinjalle suoraan autosta. Lähetin sen, kuten aiemminkin ja Hugo lähti etsimään lelua edeten melko ruudun keskiosaa pitkin kohti takalinjaa. Takana se kaarsi vasempaan takakulmaan sai jo pian hajun esineestä ja palautti sen minulle vauhdikkaasti. Tähän meni aikaa kaikkiaan alle puoli minuuttia eli olin oikein tyytyväinen Hugoon! Ohjaajakin kehui Hugon ruututyöskentelyä ja tosiaan se selvästi on ymmärtänyt mitä siellä ruudussa pitää tehdä.

Mökkikausi avattu :)

Käväisimme tänä viikonloppuna Hugon kanssa mökillä ja oli tosiaan Hugon ensimmäinen mökkireissu. Verbi käväistä sopi tähän yhteyteen hyvin, sillä tosiaan menimme sinne eilen aamulla ja kotiin päin lähdimme ajamaan tänään aamupäivällä. Hieman etukäteen jännitti itseäni, sillä ajomatkaa on noin viiden tunnin verran koiran kanssa, ja lisäksi vielä ihan loppupätkä matkasta pitää taittaa moottoriveneellä. Minkäänlaisia ongelmia ei kuitenkaan matkan suhteen ollut eli kyllä Hugo on selvästi kunnon mökkeilijä :) Alla mökkireissun kuvasatoa.









Esineruutua treenailtiin tuossa viikko sitten Kaijan kanssa ja meni aika kivasti mielestäni. Tottista olemme treenailleet lenkkien yhteydessä ja nyt olen harjoitellut mm. seuraamisesta istumaan jättöjä. Tiistaina meillä alkaa Hugon kanssa metsäjälkipienryhmä, jota odotamme jo kovasti! Pienryhmä kokoontuu viisi kertaa, mutta koirakkoja on vain kolme, joten saamme varmasti intensiivistä opetusta :) Saa nähdä miten lähtee metsäjälki sujumaan - jälkiähän olemme ajaneet tähän mennessä vain nurmikolla/pellolla ja sielläkin melko helppoja harjoituksia. Mutta treeneistä tulee varmasti päivitystä sitten tiistain jälkeen!

Esineet hukassa

Sunnuntaina olin kuunteluoppilaana esineruutupäivässä, jossa siis nimensä mukaisesti treenattiin esineruutu- eli esine-etsintätehtävää. Alla lainattu esineruudun säännöt HPH ry:n nettisivuilta:

Jälki-, haku-, viesti- ja etsintäkokeen maasto-osuuteen kuuluu myös esine-etsintä. Koiran tehtävä on viiden minuutin aikana etsiä tallatulta alueelta (50x 50m) sinne tiputetut käyttöesineet, esim. hanska, lompakko, vauvan kenkä. Alokasluokassa riittää yksi esine, avoimessa kaksi ja voittajaluokassa tavoitteena on löytää kaikki kolme esinettä. Esine-etsintää voi verrata noutoliikkeeseen jossa koira joutuu käyttämään nenäänsä esineen löytämiseen.

Koulutukseen osallistui kymmenen koiraa, jotka vahitelivat aloittelijoista sellaisiin, jotka olivat jo käyneet kilpailuissa. Esine-etsintää treenattiin koira kerrallaan niin, että kullekin koiralle sovellettiin sille sopivaa ongelman ratkaisua. Koulutuksesta jäikin käteen runsaasti vinkkejä, joiden avulla voin Hugolle lähteä ko tehtävää opettamaan. Hugon kanssahan emme vielä olleet esineruutua treenanneet.

Tänään suunnittelinkin lenkin niin, että matkan varrella oli sopiva metsä, jossa voisin esine-etsintää harjoitella. Otin laukkuun mukaan muutamia erilaisia esineitä, kuten nahkahanskan, sukan ja kangasheijastimen. Metsässä laitoin Hugon puuhun kiinni ja näin alkuun annoin sen seurata puuhasteluani. En tehnyt mitään varsinaista ruutua, vaan ihan vain pienen kaistaleen - leveys ehkäpä vain sellaiset viisi metriä. Tallasin aluetta ja vein esineen aluksi ihan vain viiden metrin päähän. Tässä vaiheessa vielä näytinkin esineen Hugolle, kun pudotin sen maastoon. Palasin Hugon luokse, irrotin sen, näytin kädellä suunnan ja annoin komennon "esine". Hugo käytti mielestäni hyvin nenää ja oli innostunut tehtävästä. Esineen se löysikin melko nopeasti ja palautti sen minulle saaden valtavat kehut ja palkinnoksi leikkimistä narupallolla.

Toisella kerralla vein esineen hieman kauemmaksi. Tästä seurasi, että Hugo jäi herkästi etualalle haistelemaan - löysi mm. paikan, johon ensimmäisellä kerralla olin esineen jättänyt. Hetken päästä se palasi luokseni hämmentyneen oloisena. Kiinnitin sen takaisin puuhun kävelin esineen luokse ja näytin sen sille uudelleen. Heitin sen hieman uuteen paikkaan ja vapautin Hugon uudestaan. Tällä kertaa juoksikin taaemmaksi ja löysi esineen saaden jälleen kehut ja leikit. Yhteensä tein tehtävän neljä kertaa ja pari viimeistä kertaa sujuivatkin paremmin eli Hugo ei jäänyt ainakaan pitkäksi aikaa etualalle etsimään, vaan jatkoi peremmälle, ja näin esinekin löytyi nopeammin.

On se vaan ihmeellinen värkki se koiran nenä! Ihan uskomatonta seurata miten Hugo esimerkiksi hansikkaan ohi juostessaan stoppasi kuin seinään saadessaan hajun ja lähti sitten nenän avulla sitä etsimään. Ja esineet eivät olleet kovin värikkäitä eikä ihan paljaalla maalla, joten Hugo ei nähnyt niitä, vaan todella haisteli tiensä perille aarteen luo :)

Eilen olimme Hugon kanssa myös tottistreeneissä ja aiheena oli eteenmeno. Tehtävää harjoiteltiin Hugon kanssa narupallon kanssa (Hugon suosikkilelu). Näytin palloa Hugolle ja hieman "ärsytin" sillä niin, ettei se kuitenkaan saanut pallo kädestäni. Vein Hugon kanssa pallon pienen laatikon päälle ja palasimme sitten noin kymmenen metrin päähän laatikosta. Ympäri käännyttyämme annoin kädellä suunnan ja käskyn "eteen". Hugo oli aluksi selvästi hämillään, että mikä ihmeen eteen ja että mitä ihmettä hänen oikein piti tehdä. Se siis otti ehkäpä pari askelta eteenpäin ja jäi sitten seisomaan ympärilleen katsellen. Kun Hugo ei siitä lähtenyt pallon luo, kouluttajan ohjaamana menin uudestaan Hugon viereen otin sen kanssa askeleen eteenpäin niin, että sen nenä osoitti kohti palloa ja toistin käskyn. Lopulta se hoksasi laatikon päällä odottavan pallon ja riensi sen luokse.

Harjoitusta toistettiin pari kertaa, ja selvästi hankalin homma on juuri se, että Hugon saa ymmärtämään mitä siltä halutaan. Käsky, kun ei tietysti vielä tässä vaiheessa ole mitenkään tuttu koiralle. Nyt vain sitten treenaillaan tätä hommaa itsenäisesti, että Hugo alkaa ymmärtämään eteen-käskyn tarkoittavan aina eteenpäin juoksemista. Ja pallon kanssa tätä varmasti treenataan, koska tällä hetkellä pallo tuntuu olevan jopa motivoivampi kuin namit.

Tässä kuva tämän päivän lenkiltä: