Meinasin jättää torstain omatoimitokotreenit väliin, koska ajattelin, että turha sinne on mennä, kun Hugolla ei selvästi nyt oikein keskittymiskyky riitä. Päätin kuitenkin mennä tekemään lyhyen treenin ja hyvä niin, sillä nyt sujuikin jo paljon paremmin. Seuraamisia teimme eli etenkin liikkeellelähtöjä ja käännöksiä. Nyt, kun olimme hiekkakentällä, joka normaalisti on parkkipaikka, ei hajuja selvästikään ollut yhtä paljoa ja Hugo keskittyi hienosti. Eli vapaana pystyi olemaan koko treenien ajan, eikä meinannutkaan lähteä tyttöjen perään, vaikka niitä ympärillä olikin useampi :)
Tokotreenailujen parissa juttelutuokioita pitäessämme Hugo ilmeisesti aina välillä kyllästyi odottelemaan, sillä se alkoi hyppimään. Kieltäessäni sitä, se päätti uhmata ja alistaa minua, ja yritti useamman kerran hypätä kiinni jalkaani. Ja tätä siis ei ole koskaan aiemmin käynyt! Eli selvästi alkaa nyt joku hormoonipiikki olla huipussaan, koska näitä uusia "äijien tapoja" nyt ilmestyy... Lopetti kyllä heti, kun sille vähän ärähti ja muuten oli oikein nätisti :) Mutta tämäkin siis vain lisäsi sitä fiilistä, että leikkaukseen vain, mars!
Perjantaiaamuna menimme Hugon kanssa kahdestaan omatoimitreenailemaan Kivikon agilitykentälle. Nyt olin jo etukäteen päättänyt, että teen vain ja ainoastaan irtoamistreenejä kolmella esteellä sekä persjättötreeniä pätkällä, joka vastasi 24.4. treenien esteitä 13-16. Irtoamiset sujuivat tänään hyvin! Jätin namialustan esteiden taakse ja lähetin Hugon ensin pari kertaa vain ensimmäisen hypyn yli, pari kertaa kahden hypyn yli ja lopuksi pari kertaa kolmen hypyn yli. Ja kaikilla kerroilla jatkoi yhtään epäröimättä kaikkien esteiden yli namialustalle ja sai lisäpalkaksi vielä palloleikit :)
Naapurikentälle tuli pari tyttökoiraa treenailemaan melko heti meidän aloitettuamme ja Hugohan aloitti kamala itkukonsertin. Oli ilmeisesti niin hehkeitä mimmejä! Hetken olin jo melkein epätoivoinen, kun taas keskittyminen hävisi täysin, mutta palloleikillä onnistuin virittelemään Hugon takaisin treeni-intoon ja sain pidettyä pojan kurissa. Eli treenit jatkuivat ilman karkailuja :) Seuraavana pätkänä oli tosiaan se edellisradan pätkä 13-16, jossa siis ensin on kaksi estettä lähes suoralla ja sen jälkeen persjätöllä 90 asteen kääntö esteelle, jonka jälkeen tehtiin vielä U:n muotoinen käännös viimeiselle esteelle. Tämä U:n muotoinen 180 asteen käännös oli viime vapaatreeneissä se, joka oli se ongelmallisin, joten nyt treenasimme ensin ihan vain näitä kahta estettä. Viime treenien jälkeen pohdiskelin, mikä tässä kohdassa tuotti ongelmia ja tajusin sitten, etten yhtään ensimmäisen esteen jälkeen katsonut, miten Hugo jatkaa vaan käännähdin vain täysikäännöksen ja odotin, että Hugo olisi edennyt käännöksen samalla tavoin ja olisi näin valmiina hyppäämään. Seurauksena oli yleensä se, että tehdessä käännöstä esim oikealle, Hugo ei seurannutkaan käännöksen läpi minun vasemmalla puolellani, vaan oikaisi ja olikin oikealla puolellani, eikä siis lähelläkään hypättävää estettä. Nyt keskityin siis erikoisesti siihen, että ensimmäisen hypyn jälkeen otin Hugon mukaan käännökseen ja koko ajan katsoin, että Hugo seuraa kättäni vierelläni ja näin suoritimme käännöksen ikään kuin yhtäaikaisesti sen kanssa. Ja se sujui! Eli molempiin suuntiin U-käännökset tuli suoritettua, eikä tullut minkään näköisiä protestihaukkujakaan Hugolta :)
Teimme pari kertaa vielä alkupätkän persjättöön asti ilman sitä viimeistä estettä niin, että namialusta oli odottamassa persjätön jälkeisen esteen takana. Lopuksi yhdistimme koko jutun eli lisäsimme vielä U-käännöksen mukaan. Ja homma toimi hienosti! Teimme pari onnistunutta kertaa tämän pätkän ja päätimme treenit tyytyväisin mielin. Eli ehdottomasti toimi paremmin nyt, kun oli etukäteen mietittynä, mitä tekee ja miten, eikä sitten ottanut treeniohjelmaan mitään ylimääräistä. Hugokaan ei tällä kertaa ainuttakaan kertaa haukahtanut kesken suoritusten eli turhautumista ei ilmennyt, kun se pysyi koko ajan tehtävien tasalla :)
Lisäksi oheistreeninä teimme myös aitatreeniä. Agilitytreeneissähän koirat odottavat aina rataa rakennettaessa tai rataa läpikäytäessä kiinnitettyinä aitaan. Osat koirat ovat myös häkitettyinä, mutta koska minulta ei häkkiä löydy, on Hugo saanut odotella kiinnitettynä aitaan. Hugo on kuitenkin joka kerta kuumunut tästä kovasti eli ei rauhoitu siinä lainkaan, vaan haukkuu vauhkona perääni. Ja kun sitä sitten menee siitä hakemaan se käy jo valmiiksi ihan ylikierroksilla, eikä tämän jälkeen keskittyminen radallakaan ole kovin kaksista. Eli nyt päätin kokeilla Pet Corrector -suihkeen toimivuutta tämän ongelman ratkaisemiseen. Jätin Hugon aitaan kiinni, kun aloin rakentaa ratapätkiä kentälle tultuamme. Hugo aloitti heti haukkukonsertin, vaikkei kentällä ollut edes muita silloin. Käytin suihketta kerran ja sen enempää ei vaadittukaan. Hugo lopetti haukkumisen heti, ja ihan oikeasti rauhottui. Se meni makaamaan ja odotteli nätisti aidassa, kun tein rataa. Kävin sen välillä aina palkkaamassa ja se näytti jäävän uudestaankin siihen ihan rauhallisena. Treenien jälkeen laitoin sen taas kiinni, kun purin rataa, ja tässä vaiheessa se taas vähän itkeskeli ja ulisi. Näytin sille kerran suihkepulloa ja äänehteleminen loppui heti. Loppuajan se odotti ihan nätisti istuskellen tai maaten, vaikka juttelin toisen omatoimitreenaamassa olleen koiranomistajan kanssa varmaan ainakin vartin verran. Ja lisäksi sen toisen kaksi koiraa olivat kentällä sen aikaa vapaana, eikä Hugo niistäkään huolimatta yhtään hermoillut tai ollut levoton! Eli luulenpa, että tämäkin ongelma saadaan ratkaistua suihkeen avulla :) Tokihan täytyy sitten aina kehua ja palkata silloin, kun se malttaa odottaa nätisti. Ainakin nyt tämä näytti toimivan hyvin ja Hugo pystyi oikeasti rentoutumaan odotellessaan.
Tänään suuntasimme Tuusulaan tekemään vuoden ensimmäistä esineruututreeniä. Ajattelin aloittaa ruudulla jäljen sijaan, koska se vaatii vähemmän tilaa, ja kyseisessä metsässä on usein muutakin treenaajia (niin myös tällä kertaa) eikä siksi pitkien jälkipätkien tekeminen ole aina kovin helppoa. Ruutu oli leveydeltään ehkäpä sellaiset kolmisenkymmentä metriä, mutta syvyys lähenteli ainakin sitä viittäkymmentä metriä. Jätin ruutuun kolme esinettä ja hain Hugon paikalle. Lähetin Hugon kerran ruutuun, mutta se eteni vain muutaman laukka-askeleen, jonka jälkeen se alkoi haahuilla ruudun etuosassa ja palasi luokseni vähän kummastuneen oloisena. Eli selvästi ei muistunut mieleen, mitä sen oli tarkoitus tehdä. Eikä se mikään ihme olekaan, sillä teimme viime kesänä vain muutaman kerran ruututreenit niin, että ruutu oli sen 50 metriä syvä, ja siitäkin oli nyt vierähtänyt jo reippaasti aikaa. Eli nyt muistuttelimme mieleen, mikä olikaan homman nimi. Markus jäi siis pitelemään Hugoa, kun minä juoksin esineelle ja näytin sen sieltä Hugolle. Pudotin esineen takaisin ja palasin Hugon luokse. Tässä vaiheessa Hugo kävi jo vähän kuumana - ilmeisesti alkoi homman idea selvitä sille :) Ja alla siis video ensimmäisen esineen hausta.
Toisen esineen haku tehtiin samalla tavoin eli taas Markus piti Hugoa ja minä juoksi ruudun takaosaan, jossa nostin esineen näytille. Ja jälleen kerran etsintä sujui hyvin eli Hugo juoksi melko suoraan takalinjalle ja kesken lähtiessään sieltä kaartamaan, se sai vainun ja löysi esineen. Näin jälkiviisaana taas voin todeta, että olisi pitänyt lopettaa näiden kahden hyvin menneen noudon jälkeen. Mutta ei, lähetin Hugon hakemaan vielä kolmattakin esinettä. Senkin kävin Hugolle näyttämässä, mutta tästä huolimatta lähettäessäni Hugon ruutuun, se ampaisi takarajalle ja etsi vähän aikaa palaten kuitenkin tyhjin suin. Lähetin uudestaan, mutta sama juttu toistui. Kävin vielä uudestaan näyttämässä esineen, mutta vieläkään se ei löytynyt. Hugo alkoi olla jo väsähtäneen oloinen eli varmaan keskittyminenkin ja mielenkiinto alkoi laskea. En halunnut kuitenkaan lopettaa niin, että esine jäi löytymättä, joten helpotin sitten hommaa niin, että lähdimme kävelemään Hugon kanssa ruutuun. Kävelin muina miehinä esineen läheltä ja odotin, että Hugo bongaa esineen ja nostaa sen sieltä minulle. Ja sitten vielä isot leikit pystyyn, jonka jälkeen suuntasimme lenkille.
Jälleen kerran voi siis todeta, että voi, kun minä itse malttaisin olla haukkaamatta aina liian suuria paloja. Jotenkin toivon aina edistyksen tapahtuvan harppauksina, enkä malta pitää treenejä riittävän helppoina niin, että etenisimme askel kerrallaan. Nyt pitää kyllä ehdottomasti aina ennen jokaisia treenejä - oli kyseessä sitten toko, agility tai jälki/esineruutu - tehdä treenisuunnitelma ja myös pysyä siinä. Etukäteen usein on helppo tehdä järkevä suunnitelma, kun taas paikan päällä miettii, että josko sitä sittenkin kokeilisi jo jotain vähän vaikeampaa. Eli suunnitelmat valmiiksi etukäteen ja sitten vain pysyn niissä!
Hyviä treenejä on nyt kuitenkin ollut Hugon osalta eli sikäli saa olla kyllä tyytyväinen. Vielä, kun itse osaan malttaa mieleni, niin kyllä sitä edistystä sieltä tulee :) Huomenna olen menossa aamuseitsemäksi I-HAH:n 20-vuotisjuhlakisoihin työvuoroon. Ja Hugolla on huomenna ns. vapaapäivä eli ihan vain lenkkeilyä ja normaalia koiran elämää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti