Kiirettä pidellyt

Viime kirjoituksesta onkin vierähtänyt jo reilu viikko. Syynä ei ole se, etteikö Hugon kanssa oltaisi mitään tehty, vaan yksinkertaisesti siinä, etten ole kerinnyt päivitellä blogia. Itselläni on ollut meneillään gradun viimestely, mutta nyt, kun se vihdoin on valmis, niin löytyy taas enemmän aikaa tällekin touhulle :)

Viime kerralla kirjoitin meneväni seuraavana päivänä vapaatreenaamaan, vaan enpäs mennytkään. Aamulle tuli ohjelmaa, joten treenit siirtyivät. Tosin ajattelin, että ihan hyväkin niin, koska viime viikon maanantaina oli taas agilityn vapaavuoro Ojangon hallissa. Otin naapurini kanssa neljän kerran pätkän sinne hallille ja viime maanantai oli niistä ensimmäinen. Ohjelmassa oli takaaleikkauksen kertausta ja etenkin homman treenaamista molempiin suuntiin, kun se tuntui olevan itselleni silloin ohjatuissa treeneissä hankalaa. Niitä sitten kertailtiin ja lopulta sujui molempiin suuntiin ihan hyvin. Sujuvuutta saisi olla itsellä vielä lisää eli nyt tuntuu, että oma liike ei ole aivan tasaista, ja Hugo puolestaan reagoi heti minun hidasteluihin tms. Mutta yli meni esteestä kuitenkin jokaisen takaaleikkauksen yhteydessä ja kääntyi oikeaan suuntaankin esteen jälkeen!

Viime tiistaina oli ohjatuissa treeneissä aiheena takaakierto. Harjoittelimme siis sellaista, että kun koira tuli putkesta, se ohjattiin kiertämään seuraava este ja hyppäämään se esteen takaa ohjaajaa kohti. Hugo teki kierrot mielestäni melko hyvin - ongelmana oli taas oma ohjaamiseni. Vielä on niin kovin hankalaa keskittyä moneen asiaan kerrallaan ja siksi kävikin niin, että keskityin vain ja ainoastaan siihen, että sain Hugon kiertämään esteen taakse, enkä sitten muistanut useimmiten ohjata siitä eteenpäin. Koira olisi pitänyt ohjata esteeltä ns. vetämällä seuraavalle esteelle, mutta minulta tämä vedätys tuntui unohtuvan tai ainakin myöhästyvän, ja näin ollen käännökset esteen jälkeen olivat usein löysiä.

On kuitenkin huomioitava, että kierrä-käsky oli meille ihan uusi tuttavuus. Tätä tulisi harjoitella esim. kierrättämällä koiraa puiden tms. ympäri ja nyt olemmekin harjoitelleet sitä ihan urakalla. Alkuun tein ihan vain yhden puun ympäri ja nyt olemme edenneet tekemään kahdeksikkoja kahden puun kanssa. Ja käännökset ovat nyt jo aika tiukkoja eli ensi maanantain vapaatreeneissä sitten testataan, miten homma toimii esteillä :)

Toissa päivänä Hugolla kävi tuuri. Minä olin nimittäin tehnyt itselleni kaksi leipää iltapalaksi - oikein juustolla ja makkaralla eli koiran makuun oikein NAM! Vein leivät olohuoneeseen (myönnän, että minulla on paha tapa syödä television ääressä) ja päätin käväistä vielä pikaisesti keittiössä. Hugo seurasi minua uteliaana keittiöön, enkä yhtään kiinnittänyt huomiota, että se palasi jossain vaiheessa olohuoneeseen. Kun sitten itse menin sinne perässä, oli näky sellainen, jolle en tiennyt itkeäkö vai nauraako. Hugo jähmettyi niille sijoilleen ja suussa sillä oli kokonain leipäpala. Kuten arvata saattaa, leipäpala ei mahdu collien suuhun hyvin, joten tästä seurauksena oli koira, jonka suupielet ja posket olivat venyneet, eikä näin ollen jäänyt epäselväksi, mihin leipäni olivat kadonneet. Ryntäsin nappaamaan leipää Hugon suusta ja onnistuinkin saamaan itse leivän - tosin päällysteet siitä oli jo kadonnut. Saldona Hugolla oli siis tuolta illalta yksi kauraleipä ja kahden leivän päältä juustot ja makkarat. Ja tietysti myös voit, niitä ei pidä unohtaa!

Eilen oli Hugolla vapaapäivä ja suuntasimme Östersundomin koirametsään lenkille kolmistaan (Markus mukana). Koska kello oli vasta kolme aloittaessamme lenkin, saimme lenkkeillä ihan rauhassa, eikä lenkin aikana törmätty kehenkään. Hugo sai olla koko lenkin vapaana eli mukavaa vaihtelua Hugollekin tavallisiin hihnalenkkeihin. Muutenkin vaihteleva maasto kallioineen on hyvää treeniä, kun normaalisti lenkkeilemme hiekkapohjaisilla kävelyreiteillä. Pitääkin useammin yrittää suunnata lenkkeilemään johonkin vähän kauemmaksi, kun muuten kyllä helposti kyllästyy näihin lähikulmien lenkkipolkuihin. Tässä yksi kuva minusta ja Hugosta koirametsän maisemissa:

 Tokoilut ovat jääneet valitettavasti nyt viikon ajan vähemmälle. Aion kuitenkin parantaa tapani nyt, kun gradu-urakkakin alkaa olla ohi. Eli omatoimitreenit varmasti lisääntyvät! Tänään pidimme iltalenkin jälkeen parinkymmenen minuutin tokosession. Tein vapaana seuraamista ja käännöksiä. Seuraaminen on muuten aika kivan aktiivista ja paikkakin säilyy melko hyvin - samoi kuin kontakti - mutta ongelmana on yhä se vasemmalle kääntyminen. Oikealle kyllä kääntyy ja täyskäännökset sujuvat, mutta vasemmalle käännökset ovat tönkköjä ja usein kääntyminen tapahtuu vasta, kun jalalla hieman tönäisen. Teimmekin tänään näitä käännöksiä käsiavusteisesti eli käännösten kohdalla näytin kädellä kääntymissuuntaa. Vaikkei kädessä ollut namia, niin silti käännökset olivat selvästi parempia ja Hugo käytti jo takaosaakin paremmin. Teimme myös käännösharjoituksia siten, että pyysin Hugon perusasentoon ja käännyin paikallani 90 astetta oikealle. Tästä pyysin Hugon uudestaan sivulle niin, että se joutui ikään kuin heivaamaan takaosansa sivuttain, jotta pääsi perusasentoon. Näitä vaan nyt paljon lisää niin, eiköhän ne takajalatkin ala sieltä hahmottumaan :)

Teimme tänään myös kahden minuutin paikkamakuun kokeenomaisesti. Ainoa helpotus oli se, että nähdessäni Hugon alkavan haistella maata, liikahdin aavistuksen, jotta sain Hugon taas keskittymään. Muutoin seisoin paikallani sen kaksi minuuttia eli en välipalkannut. Lopuksi en pyytänyt Hugoa perusasentoon, vaan menin vierelle, palkkasin maahan ja vapautin suoraan makuuasennosta. Hyvin pysyi maassa ennakoimatta.

Lisäksi teimme vielä seuraamisesta seisomaan jättöjä. Näissä Hugo epäröi alkuun kovasti eli otti useita haparoivia askeleita ennen kuin oikeasti pysähtyi. Joka kerta kuitenkin jäi jaloilleen eli ei esim. istuutunut. Tein pari kertaa sitten saman niin, että seiso-käskyn aikaisesti itse hieman käännähdin sen eteen, jotta sain seisahtumisen napakammaksi. Ja näin sujuikin paremmin. Eli selvästi tokotauon jälkeen suoritukset ovat osin epävarmempia, mutta eiköhän ne tästä taas vahvene, kun treenaamme säännöllisemmin. Hyvä fiilis jäi kaiken kaikkiaan - etenkin seuraamiset ja paikkamakuu on edistynyt kovasti. Seuraamisessa pystyy jo tehdä pitkiäkin pätkiä palkkaamatta välissä eli sikäli edistystä on tullut. Tokokoetta ajatellen tällä hetkellä suurimmat haasteet ovat seuraamisen vasemmalle käännökset ja paikkamakuu yhteisliikkeenä eli häiriökoirien kera. Lisäksi seisomaan ja maahan jättöjä täytyy taas kertailla, että tulisivat varmemmin, ja luoksetuloasentoa täytyy hinkata - tulee helposti vähän sivuun. Ei siis istu eteen vinoon, vaan ei vain ole ikään kuin keskellä minua. Tosin muuten luoksetulon paikka on parantunut huomattavasti, sillä tänäänkin, kun teimme luoksetulon kerran, Hugo tuli niin lähelle, että etutassut olivat kengän kärjilläni.

Tulipas tästä taas varsinainen sepustus. Niin siinä käy, kun jää turhan pitkä väli päivityksille! Tässä vielä loppuun kuva Hugosta meidän kotikulmien lenkkipolulta: