Kyläily tuo esiin parhaat puolet?

Muutaman päivän asutimme siis minun vanhempieni huushollia toimien kanini (joka siis jäi kotoa muuttaessani sinne asumaan) heidän lomaillessa. Tänä aikana Hugo tuntui keksivän yhtä jos toista uutta virikettä itselleen! Ensimmäisenä yksinoloaikana en ollut vielä osannut lainkaan varautua sen kekseliäisyyteen ja niinpä Hugolla olikin mahdollisuuksia joka lähtöön. Kotiin palatessani eteisen ovi oli avattu (ajattelin, että olin sulkenut sen huonosti) samoin kuin eteisen peilikaapin liukuovi. Kaikki kuonon ulottuvilla olleet kengät oli ripoteltu pitkin alakertaa ja yksi äitini kenkä oli pureskeltu huolella puhki. Kyseisen kengän paria en löytänyt mistään, joten minulle ei tullut selväksi, että mistä tämä kenkä oli varastettu. Ja tämä tapahtui siis 45 minuutin yksinolon aikana.

Seuraavana päivänä vuorossa oli noin kahden tunnin yksinolo, johon varauduin teippaamalla peilikaapin liukuoven kiinni, sulkemalla visusti eteisen välioven ja varmuuden vuoksi vielä työntämällä kaikki tuulikaapista löytyvät kengät kenkähyllyn alle. Kotiin palatessani eteisen väliovi oli taas auki ja sen edellisenä päivänä syödyn kengän pari oli mystisesti ilmestynyt keskelle olohuoneen lattiaa. Kengässä oli muutamia hampaan jälkiä, mutta niitä lukuun ottamatta se oli pysynyt ehjänä. Sen sijaan keittiöön tiskipöydälle jättämäni ruisleipäpaketti ei ollut. Olin työntänyt paketin aivan pöydän takanurkkaan, ettei Hugo sitä saisi. Sen on siis täytynyt suorittaa melkoisia jumppaliikkeitä leipänsä saamiseksi. Onneksi pussista oli hävinnyt vain yksi leipäpala - joko Hugo oli vasta päässyt alkuun tai sitten leivän suolaisuus oli alkanut tökkiä. Joka tapauksessa jano tuntui olevan kova palatessani.

Ja nyt sitten selvisi, ettei se eteisen välioven aukeaminen tosiaan johtunut sen huonosta sulkemisesta, vaan Hugon oivalluksesta saada ovi auki kahvaa vääntämällä. Tämä selvisi tänään löytyneistä ulko-oven raapimisjäljistä, jotka löytyivät kahvan kohdalta. Niistä päätellen Hugo oli päättänyt yrittää selvittää tiensä ihan vapauteen saakka...

Näitä yllä mainitsemiani tuhoja lukuunottamatta talonvahdin tehtävät sujuivat hyvin ja Hugokin oli oikein kiltti poika :)

Ihan lyhyesti treeneistä

Ihana huomata, että kontaktin ottaminen treeneissä tulee koko ajan helpommaksi. Kerta kerralta muut koirat vievät pienemmän osan Hugon huomiosta ja tänäänkin pystyi jo keskittymään melko hyvin treenailuihin :) Aiheena oli maahanmeno ja sitä treenailtiinkin ensin paikallaan ja sitten liikkeestä. Hugo kyllä ymmärtää käskyn ja menee maahan, haasteena meillä on liikkeen hitaus. Hugon maahanmeno tapahtuu siis hidastetusti - ensin alkaa painua maahan etuosa ja takaosa sitten seuraa viiveellä. Liike olisi siis hyvä, jos se tapahtuisi nopeammin. Ja sitä räväkkyyttä siihen yritettiin saada menemällä maahan liikkeestä. Hieman se auttoikin, mutta vieläkin puuttuu nopeutta.

Seuraamista otettiin myös, tällä kertaa suuressa piirissä. Koirat jäivät sisärinkiin - kierrettiin siis vastapäivään. Tämä sujui mielestäni tosi hienosti! Hugo malttoi säilyttää kontakti lähes taukoamatta, vaikka edessä ja takana oli koiria ja välillä osat pysähtyivät ja niitä sitten väisteltiin. Vähän harjoiteltiin tempon muunteluakin eli muutama askel otettiin hölkkää ja sitten paluu kävelyyn. Rytminmuutoksessakin Hugo seurasi hyvin ja säilytti kontaktin. Mukava huomata, että seuraaminen alkaa sujua. Tokihan meillä on vasta seuraamisessakin perusteet menossa eli siitä sitten vasta vaikeutetaan käännöksiin ja oikeisiin juoksuihin ja pysähdyksiin. Mutta edistystä joka tapauksessa tullut huimasti :)

Nyt sitten pakkaamaan niin omia kuin Hugonkin tavaroita. Olen nimittäin muutaman päivän ajan kanivahtina vanhempieni luona, kun he ovat matkoilla.

Väsymystä ilmassa

Hugon ruokahaluttomuus on jatkunut yhä... välillä pienellä suostuttelulla suostuu syömään suurempia annoksia (varsinkin, jos edellinen ateria on jäänyt niukaksi) mutta muutoin ei oikein maistuisi millään. Tänään Hugo on ollut hieman väsähtäneenkin oloinen - mahtaako johtua syömättömyydestä vaiko sitten eilisistä leikeistä? Onneksi tuo ruokahalu ehkäpä pikkuhiljaa näyttää taas normalisoitumisen merkkejä - tänään iltaruoasta katosi hyvällä ruokahalulla lähes kokonainen annos!

Tosiaan eilinen oli touhuja täynnä Hugolla. Minulla oli taas aamupäivä vapaata, joten käytimme sen hyväksemme lenkkeilemällä Kaijan ja Nepin kanssa. Lähes koko lenkin ajan jaksoivat Hugo ja Neppi touhuta ja vauhtia riitti! Lenkin yhteydessä olemme aina ottaneet myös tottistreenailua. Muutoin sujui hyvin, mutta teimme mielenkiintoisen havainnon: Olen opettanut Hugolle ns. komentosarjaa istu-maahan-istu ja se on oppinut nuo siirtymiset asennosta toiseen hyvin. Nyt se sitten onkin olevinaan ovelampi kuin minä ja tarjoaakin oikeastaan pyytämättä näitä aina, kun pyydän Hugon maahan. Eli kotiläksyksi saimme harjoitella ihan pelkkää maahanmenoa ja siellä pysymistä. :) Hugon mielestä on ihan tylsää olla maassa ja saada yksi palkka, kun voisi vaihdella istu-maahan-istu-maahan... ja saada tästä monta palkkaa!

Eilen illalla Hugo pääsi sitten vielä leikkimään pihan koirien kanssa. Siitä todisteena vain tämä yksi kuva. Yritin kyllä tovin ajan saada kuvaa, joka olisi kaikista kolmesta koirasta edustava, mutta ruutu oli jo tyhjentynyt koirista ennen kuin ehdin painaa nappia.. Joten totesin, että tämä saa kelvata:

Huomatkaa reilulta tuntuva joukkuejako :) Nämä kolme leikkivät pihalla usein yhdessä, eikä kokoerokaan tunnu haittaavan! Vauhdissa pienemmät oikeastaan päihittävätkin Hugon ja vetoleikeissäkin antavat kyllä oikein reippaan vastuksen!

Tässä pari kuvaa toissapäivältä - Hugolla jälleen vahtivuoro ja katse ei juurikaan irtoa parkkipaikan tapahtumista. Ajaa siis samalla auton murtohälyttimen asiaa!

Lemmenkipeä

Eilen aamulenkillä meitä vastaan tuli koira ilman omistajaa ja ilman pantaa. Koira lyöttäytyi meidän mukaamme ja kuljeskelimme sen kanssa yrittäen katsella, josko joku etsisi sitä. Pian kävi selville, että tällä nartulla oli juoksut meneillään, ja Hugon käytös tietysti sen mukainen. Häntä korkealla ja rinta rottingilla yritti liehitellä tyttöä.

Vastaan tuli tuttu koiran lenkkeilyttäjä, joka sanoi nähneensä koiran aiemminkin siellä pururadalla vapaana - ilmeisesti karkailee pihasta. Pohdin siinä ottaisinko nartun kiinni, muttei täytnyt kauaa miettiä, sillä se karkasi meidän luota. Juoksi metsään - toivottavasti suuntasi kotiinsa.

Hugo-paralla meni pää ihan pyörälle siitä tytöstä. Kotiin palatessamme ei ruoka maistunut (söi ehkäpä neljäsosan aamuruoastaan) ja Hugo piti "kaunista" ulvontakonserttia itkien tytön perään. Onneksi se rauhoittui jo aika pian. Iltaruoat maistuivatkin jo sitten hyvin, eikä ulvomista ja levottomuutta sisällä ole jatkunut.

No nyt niitä kuvia

Tänään minulla on ollut opiskeluista vapaapäivä (tai no tehtävää ja opiskeltavaa riittää, mutta luentoja ei ollut), ja sattui jopa kauniin aurinkoinen päivä. Niinpä nyt vihdoin onnistuin nappaamaan taas pari valokuvaa. Tosin kuvista osa otettu ihan kännykkäkameralla...

Tässä ensin muutama kuva, jotka otin aamulenkin yhteydessä (tosiaan kännykällä).



Seuraavassa kuvassa Hugo nautiskelee herkkua, jonka ostin eilen käväistessäni eläinkaupassa.

Hugo ei ole aivan herkkämahaisimmasta päästä, mutta ihan kaikkea ei sen maha siedä. Näin ollen esimerkiksi siankorvat yms todella rasvaiset herkut on poistettu meidän namilistalta. Naudan luut ovat toimineet hyvin ja uusimpana kokeiluna oli myös kuivatut keuhkot, jotka tuntuivat myös maistuvan ja sopivan mahalle. Nyt päädyin sitten kokeilemaan lampaan jalkaa (pakkausmerkinnät saksaksi, mutta näyttäisi mielestäni olevan sorkkaosa). Tämäkin osoittautui Hugolle sopivaksi pureskeltavaksi, sillä tuntui maku olevan pojan mieleen ja maha ainakin toistaiseksi ollut moitteettomassa kunnossa. Tosin vasta eilen sai maistaa ensimmäistä kertaa kymmenisen minuuttia, mutta siinä ajassa hävisi puoli luuta ja ainakin siankorvat yms. olisivat kyllä pistäneet mahan sekaisin välittömästi. Näyttää siis lupaavalta :) Ainoana miinuksena on se, että luusta lähtee jonkun verran terävähköjä luunsiruja eli ilman valvontaa ei uskalla jättää pureskelmaan.

Aamupäivän ajan on aurinko paistanut parvekkeen puolelle lämpimästi, joten Hugo on päässyt harrastamaan suosikkipuuhaansa: naapureiden kyttäystä! Se rakastaa seistä parvekkeella ja katsella pihan menoa. Parvekkeen seinämä on tummennettua lasia, joten siitä näkee läpi. Hugo voisi hyvin seistä vaikka puoli tuntia parvekkeella katselemassa ja ihmettelmässä.

Kevään merkkejä ja tottistelua "häiriöityneenä" :)

Sunnuntain tottistreeneissä oli valtava määrä pentuja eli ryhmäkoot olivat suuret. Tämä tarkoitti sitä, että päästiin harjoittelemaan toden teolla treenaamista häiriön alaisena. Hugolla tämä tuottaa vielä hankaluuksia eli kaverit kiinnostavat kovasti. Enää ei kuitenkaan haukkunut muille (kuten ekoissa kevään treeneissä viikkoa aiemmin) vaan katseli vain ja olisi mielellään vähän tehnyt tuttavuutta tyttöjen kanssa.

Harjoiteltiin sivulletuloa ja seuraamista rivissä muiden koirien kanssa ja näissä onnistui kyllä kontaktin ottaminen ja keskittyminen, kunhan teki riittävän pienissä pätkissä. Hankalaksi meille osoittautui tehtävä, jossa tuli koiran kanssa kierrellä muiden koirakkojen ympäri. Tarkoituksena ei ollut välttämättä seurauttaa koiraa, kunhan se kulki mukana. Hugo ohitti osan koirista hyvin, mutta narttujen kohdalla ainakin teki tiukkaa ja sain käyttää namit ja kehut ja houkuttelut, että sain Hugon pysymään minun mukanani. Muiden koirien kiertäessä meitä, Hugo malttoikin jo muutaman viimeisen kohdalla keskittyä täysin minuun katkaisematta katsekontaktia.

Lopuksi vielä vuorossa oli luoksetulo, joka sujui mielestäni hyvin. Vauhtia saisi olla vielä lisää, mutta muuten sujui ja Hugon keskittyminen säilyi tehtävässä muista koirista huolimatta.

Treenien jälkeen olemmekin harjoitelleet edelleen sivulletuloa ja seuraamista. Ongelma on vain, että tuntuu sujuvan mielestäni melko hyvin yksin harjoitellessa, mutta muiden koirien läsnäolo on meille se hankaluus. Pitäisi siis vain enemmän päästä treenaamaan niin, että mukana olisi muitakin. Luoksetulo sujui tänään lenkin yhteydessä harjoitellessa hyvin. Hugo jäi istu-käskyllä paikoilleen ja malttoi pysyä paikallaan kun kävelin 20-30 askelta pois päin. Odotti käskyä kääntyessäni ja käskyn saatuaan, tuli luokse hyvään asentoon ja vauhdikkaasti. Sanoisinkin, että sivulletulo tuntuu nyt olevan se, mitä meidän pitää harjoitella pienissä erissä, mutta usein. Asento tuntuu vaihtelevan eli välillä, kun molemmat pystymme kunnolla keskittymään, homma sujuu hyvin. Toisinaan taas asento jää vinoon ja tähän joudun keskittymään yhä paljon.

Kuitenkin mielestäni treeneissä tapahtuu koko ajan edistystä ja Hugo tuntuu olevan innostunut harjoittelusta! Toki ei elämä voi olla myöskään pelkkää treenausta, joten teemme toki myös paljon lenkkejä, jolloin emme harjoittele mitään - keskitymme vain koiran elämään eli nuuskimiseen, leikkimiseen ja juoksenteluun :) Tänään Hugo pääsi taas riehumaan tuttujen koirakaverien kanssa puistoon, ja on sitä menoa kyllä kiva katsellakin!

Valokuvia on ollut aikomus taas lisäillä jo jonkin aikaa, mutta tällä hetkellä keli on sellainen, ettei se oikein inspiroi valokuvaamiseen. Selvästi kevät tekee tuloaan, sillä tänään tihkui vettä ja kadutkin ovat olleet jo useita päiviä sohjoisia. Onneksi lumen määrässä näkyy jo selviä vähenemisen merkkejä, mikä saa meidät Hugon kanssa toiveikkaiksi! Pääsee sitten lenkkeilemäänkin monipuolisemmin, kun lenkkipolut vapautuvat latujen alta ja metsiinkin pystyy lähteä tallustelemaan. Niin ja pystyypä sitten taas aloittamaan jälkitreenit :)

Kevään tottistreenit käynnistyivät!

Sunnuntaina alkoivat talvitauolla olleet pk-yhdistyksen järjestämät tottistreenit, joiden penturyhmässä harjoittelimme Hugon kanssa vähän alkeita jo syksyllä. Ensimmäinen treenikerta oli taas jännittävä ja Hugolla kiinnostuksen kohteena tuntui olevan ensin vain muut koirat. Hetki meni muistutellessa, että mitä varten siellä oikein oltiinkaan ja kun pojan sitten sai keskittymään niin sujui aika ok.

Harjoittelimme perusasennon ottamista eli sivulletuloa ja siitä sitten seuraamista. Näitä olemme jo alkaneet harjoitella kotona, mutta otimme vielä aika iisisti. Sivulletuloa avustan yhä kädellä tietä näyttäen makupalan kera ja siinä ohjaaja huomautti, että perusasento jää aavistuksen vinoon eli Hugon etupää oli hieman kääntyneenä minuun päin. Tätä harjoittelimmekin tänään taas lenkillä ja keskityin ohjaamaan kädellä Hugon juuri oikeaan asentoon ja palkkaan vain oikeat suoritukset. Ja onnistui mielestäni tänään hyvin! Nyt vain pikkuhiljaa pitää vähentää sitä kädellä ohjaamista.

Seuraamista otimme sunnuntaina ihan vain muutaman askeleen verran kerrallaan, eikä seuraamista vaadittu lopetettavan istumiseen, vaan koira vain vapautettiin seuraamisesta muutamien onnistuneiden askelien jälkeen. Seuraaminen onnistui mielestäni ihan hyvin. Hugo pysyy jo aika hyvin vierellä oikeassa asennossa. Aiemmin oli ongelmia sen kanssa, että Hugo lähti helposti poikittamaan, mutta olemme harjoitelleet niin, että pidän namia ihan Hugon nenän edessä, jolloin saan sen asentoakin ohjattua paremmin. Nyt pystyn pitämään palkkaavan käden ylhäällä koukussa niin, että nami on olkapään kohdalla ja silti Hugo säilyttää asennon. Kovin pitkää pätkää ei näin olla vielä uskallettu koettaa - helposti alkaa vielä herpaantua otteesta, mutta treenaamme lisäten askelia pikkuhiljaa :) Seuraamisessa ohjaaja huomautti, että kiristän remmiä liikaa. Ja tiedän tekeväni näin, mutta se tulee ihan alitajuntaisesti, jos Hugo lähtee erkanemaan minusta. Joten nyt olen yrittänyt keskittyä siihen, etten yritäkään hihnan avulla pitää Hugoa oikealla paikalla!

Toivottavasti seuraavalla treenikerralla keskittyminen treenailuun sujuu jo paremmin - nyt tosiaan vähän väliä Hugo muisti ympärillä pyörivät kaverit ja sain houkutella toden teolla, että kiinnitti huomiota minuun :) Mutta tämä on varmasti ihan normaalia varsinkin, kun kyseessä on pentu, joka vieläpä on murkkuiässä! Hyrräävät hormonit pistävät pikkupojan pään ihan pyörälle, kun vieressä treenaa hemaiseva nuori narttu!

Tyttöystäviä

Hugon kiinnostus tyttöjä kohtaan tuntuu kasvavan. Nyt jopa Ronja, jonka kanssa olemme käyneet leikkimässä pienestä pitäen, on alkanut kiinnostaa Hugoa. Ei sillä, etteikö Ronja olisikin oikein mainio tyttöystäväkandidaatti, mutta aiemmin Ronja ja Hugo ovat olleet niin tiiviisti kavereita, ettei Hugo ole edes tuntunut huomaavan, että leikkikaverina on tyttö. Onneksi kuitenkin yhä sujuu leikitkin eli taas eilen puistossa käydessä oli vuorossa monenmoisia leikkejä ja paineja :)

Alla video, jossa kuvattuna pieni pätkä kaverusten leikistä, jossa mukana myös taas sellainen Hugolle tyypillinen "pikkurisu" :) Videon lopussa Ronja päätti, että risu oli hänen, ja Hugohan tottelee, kun tytöt komentaa!


Hugo on alkanut keksiä kaikenlaista pientä puuhastelua sillä aikaa, kun se on yksin kotona. Aiemmin ei juurikaan minkäänlaisia tuhoja ole ilmennyt lukuunottamatta sitä yhtä nettijohdon syömistä viime syksynä. Sunnuntaina kuitenkin oli Hugo löytänyt yksinollessaan (eikä edes ollut yksin kotona pitkää aikaa) keittiön pöydältä saksanpähkinäpussin. Tässä kohdassa tietysti voi ihmetellä, että miksi se oli jätetty siihen Hugon saataville - jopa ärsyksi - mutta kyse oli siis inhimillisestä erehdyksestä. Erehdys sitten johti siihen, että Hugo kävi tämän pussin sietä noutamassa ja tyhjensi sen. Yksi pähkinä oli Riston tullessa kotiin löytynyt huoneen nurkasta. Hugo ei varmastikaan ollut huomannut sitä, muuten ei sitäkään varmasti olisi jäänyt todistusaineistoksi :) Hugo on ilmeisesti kuullut puhuttavan hyvistä ja huonoista rasvoista....

Ja sitten toinen tempaus oli eilen, kun Hugo oli ollut suht pitkän päivän yksin kotona. Hugon lelut ovat aivan pennusta lähtien säilytetty pajukorissa, ja aina on Hugo antanut korin seistä eteisen nurkassa rauhassa. Tietysti sieltä on aina haettu leluja, mutta itse koriin ei Hugo ole koskaan koskenut. Nyt se olikin sitten jyrsitty pieniksi palasiksi ja palaset löytyi ripoteltuna eteisen matolta (katso kuva). Meni hetkinen ennen kuin sain kaikki pienetkin palat irrotettua matosta :)

Hugo ihailee aikaansaannoksiaan:


Sunnuntaina muuten pitkästä aikaa mittasin Hugon säkäkorkeuden. Näytti lukemaksi noin 59 cm eli alkaa olla ihan miehen mitoissa, kun rotumääritelmän mukaan uroksen säkäkorkeus tulisi olla 56-61 cm. On jo kauan näyttänyt tuo korkeuskasvu hidastumisen merkkejä, joten tuskin tulee tuosta enää kauheasti kasvamaankaan :)