Epäsäännöllinen arki

Viime viikolla olin pari päivää työmatkalla Pietarissa ja lauantailla lähden Rhode Islandiin vajaaksi viikoksi. Näiden vuoksi arki on jonkin verran rikkonaista ja vaikuttaa siis myös treenailuihin. Viime viikolla esimerkiksi tokotreenit jäivät Pietarin reissun vuoksi kokonaan pois. Tässä alla vähän tiivistetysti molempien haukkujen kuulumisia.

Hugon kuulumiset:

Hugolla on ollut nyt tokosta taukoa, koska jätimme tosiaan eilisen tokokokeen väliin. Tosin käytiin kylläkin rally-tokoilemasas omatoimisesti viikko sitten ja oli kyllä huikeata nähdä sitä intoa, jolla Hugo touhusi! Sekin vahvisti entisestään sitä, että voisi lajina sopia Hugolle ja minulle. Itse pystyn olla rennompi ja toisaalta kehuminen kesken suorituksen saa Hugon innostumaan ja tsemppaamaan vieläkin paremmin. Oli alkutreenistä oikeastaan melkeinpä liiankin innokas ja meinasi edistää seuratessa tehden tehtävistä haastavia. Niinpä tehtiin alkuun vähän töitä, jotta saatiin kierrokset haltuun ja sen jälkeen aloitettiin ratatreeni. Tehtiin pari kertaa läpi helpohko 11 kylttiä sisältänyt rata. Hauskaa oli! Pitäisi kyllä päästä johonkin ohjatustikin treenailemaan, kun nyt pienenä ongelmana on se, että itsellä ei ihan täysin tarkkaa käryä ole kaikista säännöistä ;) Sääntökirjaa tuli kyllä selailtua ja suoritusohjeet kyltteihin tuli opeteltua. Vielä, kun sitten muistaisikin ne....

Agilitysta ollaan vielä taukoiltu ja huomenna olisi vuorossa sitten fyssarin kontrolli. Ollaan jumppailtu fyssarin ohjeiden mukaisesti ja muuten elelty varsin normaalisti, paitsi tosiaan ollaan taukoiltu agilitysta nyt täysin. Kovasti pidän peukkuja, että huomenna fyssarilta saadaan hyviä uutisia ja mahdollisesti päästäisiin palailemaan treenienkin pariin vähitellen. Joka tapauksessa pidetään nyt vielä pari viikkoa taukoa, koska huomiset treenit jäävät väliin fyssarikäynnin vuoksi ja sitten olenkin seuraavan viikon työreissussa. Hyvä ehkä kuitenkin ottaa vähän varman päälle, joten sikäli työmatkan aiheuttama treenitauko tulee ihan hyvään väliin...

Jipin kuulumiset:

Jipin kanssa ollaan tokoiltu omatoimisesti. Malttaminen ei tällä hetkellä vielä ole ihan neidin parhaimpia puolia :D Intoa löytyy vaikka millä mitalla eli tekee kyllä mielellään töitä ja keskittyy hyvin. Odottelut sen sijaan on sen mielestä varsin turhia ja tylsiä juttuja eli paikalla istumista ja makaamista tulisi kyllä alkaa nyt enemmän treenailemaan... Jippi nimittäin mielellään sinkoilisi istuessa odotellessaan muutamia vieteripomppuja ilmaan, ettei ihan paikoillaan tarvitsisi olla :) Seuraamisen treenaaminen on lähtenyt sujumaan kivasti. Toko-kouluttajan neuvoin aloitettiin treeni peruuttamalla itse niin, että koira kulki itsensä edessä ottaen samalla katsekontaktia. Tästä siirryttiin melko pian siihen, että vahvistettiin koiran hakeutumista paikkaan, jossa koiran lapa on ohjaajan vasemman jalan vieressä - edelleen siis niin, että ohjaaja peruuttaa ja koira tulee mukana "etuperin". Tämä lähti aika pian sujumaan naksuteltaessa oikeaa paikkaa ja Jippi tarjoaa oikeaa sijaintia hyvin. Tästä sitten ollaan lähdetty tekemään sellaista treeniä, että ensin peruutan Jipin lapa vasemman jalkani vieressä ja sitten vauhdista pyöräytänkin Jipin oikeaan seuraamisasentoon ja muutan oman suunnan eteenpäin, kuten normaalissa seuraamisessa. Tällöin seuraamisen asento melko automaattisesti tuntuu olevan hyvä ja tosiaan nyt ollaan tehty näin "oikeinpäin" aina vasta ihan parin askeleen verran sitä seuruuta ja heti palkkaus, jotten vahingossakaan vahvista vinoa seuraamista!

Käytiin lauantaina parin muun pennun kanssa agilitya treenailemassa. Tein hyppy-putkiyhdistelmää, jossa yksi treenikaveri piti pentua lähdössä ja toinen meni etupalkkaamaan namialustan kera. Itse olin ohjaamassa. Jippi hakee hypyn (käytössä yhä vain ponnari - ei vielä rimoja!) ja putken hienosti varsinkin, jos itse pysyn paikoillani. Häiriöityy juoksemisestani vielä sen verran, että helposti hakeutuu putkesta ohi, joten nyt tehtiin vain ilman liikehäiriötä tätä treeniä ja lisätään ohjaajan liike sitten vähitellen mukaan. Toisena treeninä tehtiin ilman esteitä eteen irtoamista ja lisäksi ohjauksen kautta namialustalle irtoamista. Sujui selvästi paremmin tämä ohjaukseen tuleminen kuin edellisellä kerralla!

Yhteiskuulumisia:

Eilen päätin illalla tehdä kotona pientä temppuilua naksuttimen kera molempien kanssa. Hugolle aloin opettaa temppua, jossa Hugo nostaa lelun lattialta ja vie sen lelulaatikkoon. Aika nopeasti Hugo pääsi kärryille siitä, mitä siltä vaaditaan, muttei vielä kestä pitkiä kuljetusmatkoja, vaan tehtiin ihan niin, että lelulaatikko oli ihan vieressä. Jipin kanssa sen sijaan tehtiin 2on2off-treeniä laatikon kera. Ensin tarjosi kosketusalustalla oppimaansa etujalkojen kosketusta ja meinasi alkuun vähän turhautua, kun naksautusta ei kuulunutkaan. Lähti sitten kuitenkin lopulta tarjoamaan muitakin juttuja. Ensin naksautin yhden takajalan kosketuksesta ja lopulta vaadin molemmat takajalat laatikolle. 5 min treenin aikana päästiin siihen, että Jippi itsenäisesti tarjosi 2on2off-asentoon pysähtymistä laatikolla. Oikein tyytyväinen olin molempien naksutinsessioihin :)

Ja koska tietystikin meidän arkeen on kuulunut valtavan paljon kaikkea muutakin, joka tässä ei nyt tule mainituksi, niin puhukoon kuvat taas puolestaan.

Jippi teki tuttavuutta kuumailmapallon kanssa - ei tuntunut neitiä hirvittävän :)

Tuli katsottua Vain elämää hyvässä seurassa :)

Eräs iltalenkki mahtiseurassa. Ja Hugo niin nautti päästessään painimaan pitkin sänkipeltoja Ofin kanssa!

Yhteinen projekti

Jippi näyttää tässä kuvassa pienemmältä kuin todellisuudessa onkaan. Oikeastihan kokoeroa näillä kahdella on enää vain noin reilun 15 cm verran!

Tunnelmia tokokokeen jälkeen

Koska kello on paljon, päivitän tänne nyt ihan vain kopioidun facebook-päivitykseni, josta saa pääpiirteittäin kuvan tämän päivän tokokokeista...:

"Hmm.. Täytyy kyllä pohtia mun ja Hugon "tokouran" jatkoa. Kahden vuoden tauon jälkeen tänään käytiin taas tokokokeessa. Vaikkei reilusti yli vuoteen ole treeneissä tullut epäonnistumisia paikkamakuun kanssa (häiriötreenitkin sietänyt hienosti), niin siitäkin huolimatta se koetilanne on vain ylivoimaisen ahdistava. Itse taidan sitten kuitenkin jännittää enemmän kuin itse tiedostankaan ja Hugo sitten reagoi ilmeisesti tähän voimakkaasti. Muutakaan selitystä en keksi sille, että jälleen kerran tuli paikkamakuusta pyöreä nolla, kun Hugo stressaantui silminnähden rivissä, haukkui ja lopulta köpötteli mun luokse.

Muilta osin koe sujui kivasti, vaikka Hugo kyllä yksilöliikkeidenkin aikana tuntui aavistuksen poissaolevalta. Olin kyllä valtavan ylpeä Hugosta, kun se tsemppasi niin hienosti stressaamisesta huolimatta! Pistesaldo olli 157/200, vaikka tosiaan 30 pistettä karisi siitä paikkamakuusta...

Mutta tosiaan nyt kyllä täytyy kovasti miettiä, mitä tokoilun kanssa tekisi. Kyllähän sen harrastamisen kai kuitenkin pitäisi olla hauskaa meidän molempien mielestä...? Voi siis olla, että meillä jää tokoilu treenien tasolle (siitä me nimittäin kyllä tykätään) ja lisäksi ehkä yritetään aloitella rally-tokoa ja sitten mahdollisesti kisailla siinä lajissa. Se tuntuisi lajilta, jossa me molemmat oikeasti voitaisiin pitää hauskaa ilman turhaa stressaamista :) "

Tosiaan, paljon oli hyvää suorituksessa ja olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen siihe, miten hienosti Hugo suoritti yksilöliikkeet, vaikka selvästikään ei ollut ihan täysillä ajatus mukana tekemisessä. Paikkamakuun osalta olen kyllä aika neuvoton... Sitä ollaan tehty nyt muiden ryhmäliikkeenä viikottain vähintään kertaalleen, lähiaikoina jopa kahdesti viikossa. Koirat ovat jopa vaihdelleet ja mukaan on otettu häiriötä ja pidempää kestoa. Siltikin treeneissä paikkamakuut ovat sujuneet vallan mainiosti! Hugo on ollut oikeasti rennon ja rauhallisen oloinen, toisin kuin tänään kokeessa. Eli niin se taitaa vain olla, että vaikka itse oikeasti uskoin paikkamakuun onnistumiseen ennen koetta, niin jostain se jännitys silti kumpuaa. Voihan hitsi! 

Ensi viikonloppuna pitäisi mennä toisiin kokeisiin, mutta rehellisesti sanottuna tuntuisi todella kurjalta mennä sinne ns. kokeilemaan onneaan, kun samalla sitten vaikeuttaa muiden koirakoiden suoritusta... Ja toisaalta onnistumisen mahdollisuushan on luultavasti pienempi nyt, kun alla on epäonnistuminen ja sen myötä oma jännitys olisi varmaan vieläkin suurempi... Eli eiköhän me jäädä taas kokeiden osalta tuumaustauolle ja pitää pohtia joko keinoja jännityksen saamiseksi kuriin tai sitten tosiaan keskittyä muihin lajeihin. Rally-tokoa tosin varmaan joka tapauksessa kokeillaan - ei siitä haittaakaan ole :)

Yritän ehtiä kirjoitella lisää lähiaikoina - nyt jää treenipäivitykset ja muut kuulumiset kirjoittamatta, kun täytyy suunnata nukkumaan!

Hermot kireällä

Otsikon voi ymmärtää monilla tavoin, mutta lähinnä sillä viitataan fyssarikäynnillä tehtyihin löydöksiin. Palataan ensin sunnuntaihin, jolloin meillä oli Hugon kanssa kahden agistartin verran kisoja. Niistä ei jäänyt jälkipolville juurikaan kerrottavaa - ainoa merkittävä seikka oli se, että kahden startin aikana tuli kahdeksan kieltoa. Siis KAHDEKSAN! Ensimmäisellä radalla niitä tuli 4 ja radan jälkeen tuli pähkäiltyä, että kylläpäs minä ohjasin surkeasti ja meno tökki. Tämäkin oli totta, mutta tuntui myös, ettei Hugo irronnut hypyille niin kuin normaalisti. Noh, seuraavalla radalle päätin lähteä sillä ajatuksella, että maltan odottaa koiraa rynnimättä itse esteeltä esteelle. Mutta sama kieltosuma jatkui ja kun puolivälissä rataa plakkarissa oli jo neljä kieltoa, niin ei auttanut kuin todeta, että jotain oli pielessä. Niinpä keskeytimme radan ja lähdimme kotiin pohtien, että mikähän on vialla. Oli helpottavaa tietää, että seuraavalle päivälle oli fyssariaika varattuna...

Eilen sitten käytiin siellä fyssarissa. Kerroin tokotreeneissä havaituista istumisvaikeuksista, hyppäämishaluttomuudesta sekä myös siitä, että pari viikkoa sitten lenkillä lepotauon jälkeen Hugon noustessa ylös sen takapää heijasi hetken ennen kuin jalat alkoivat taas kantaa. Koska tämän jälkeen liike oli täysin normaalia, epäilin että kyseessä olisi ollut jalkojen puutuminen. Tämän vuoksi oli vahva fiilis siitä, että jotain jumia selässä olisi. Selän lihakset eivät kuitenkaan olleet mitenkään hälyyttävän kireällä. Se, mitä fyssari löysi, oli neuraalikudoksen tensio eli toisin sanottuna kireyttä hermokudoksessa takaosassa sekä takaosan lievää heikkoutta (tosin sanoi, että "heikkous" on vähän turhan voimakas sana kuvaamaan Hugon oireita). Voi johtua esimerkiksi jostain selän alueen lihasjumista - samoin kuin ihmisillä hartioiden ollessa tosi pahasti jumissa voi aiheutua käsien puutumista tms. oireita. Kontrollikäynti on tarkoitus ottaa vajaan kolmen viikon päähän ja siihen asti ohjeena oli välttää hyppäämistä ja tehdä 3-4 viikossa jumppaa. Niinpä ollaan nyt agilitysta treenitauolla (mikä tietää harmi kyllä myös piirinmestaruuskisojen jäämistä meidän osalta väliin....) ja aloitettiin jumppailut tasapainotyynyä hyödyntäen tänään. Nyt pidetään kovasti peukkuja, että oireet helpottaisi ja kyseessä olisi ollut vain esimerkiksi liukastumisen/riehumisen tms. aiheuttama lihasjumi ja siitä seuranneet takapään oireet. Tokoilua saadaan kuulemma jatkaa ja muutenkin liikutus ihan normaalisti eli näillä mennään!

Ja niin se viikonloppu alkoi!

Tässä alkuun pari kuvaa viikon takaa. Kuvissa siis 16-viikkoinen Jippi!

Eilen illalla töiden jälkeen pakkasin molemmat koirat autoon ja suuntasimme Markuksen kera kohti agihallia. Tarkoituksena oli treenailla lähinnä Hugon kanssa, mutta Jippikin pääsi treenailemaan lyhyesti. Hugon kanssa aloitettiin putkikulmilla. Treeni näytti näinkin simppeliltä:

  

Pulmia ei ole ollut tuollaisissa kulmissa, joka on esitetty numeroin 1a ja 2. Siinä siis vihreä viiva esittää koiran kulkemaa riettiä ja vihreä pallo on minun sijaintini. Hugo hakee putken siis hyvin, mikäli itse jään ikään kuin sisäkurviin lähettämään sitä. Eilen tein näitäkin lisäten vaikeusastetta lähettämällä Hugon ilman hyppyä ihan putken toisen pään kohdalta irtoamaan toiseen päähän, eikä ongelmia ollut. Se siis selvästi osaa ja pystyy kääntymään tiukastikin umpikulmaan. Siitäkin huolimatta nuo toisenlaiset käännökset, joka siis kuvattu lilalla viivalla ja pallolla ovat olleet älyttömän hankalia. Pareissa treeneissä on ollut tämän kaltainen kohta. Jos kulma on ollut loiva, tarkoituksena on ollut ihan vain päällejuoksutyylisesti ohjata koira putkeen, mutta tämä ei ole toiminut lainkaan, koska Hugo ei selvästi ole lähtenyt edes yrittämään hakea putkea, vaan juoksee vain suoraan minua kohti ja haukkuu sitten jaloissani, että mihinkäs nyt mennään. Putkikäskyyn se ei tuollaisissa tunnu reagoivan juurikaan. Viime treeneissä oli juuri tällainen kohta ja lopulta päädyimme kokeilmaan samaa hommaa pakkovalssimaisesti niin, että vielä oikein jarrutin alkuun Hugon menoa sen lähestyessä putkea. Tästäkään huolimatta homma ei meinannut millään luonnistua. Puhuimme kouluttajan kanssa, että minun seistessä putken suulla odottamassa Hugo tulee niin kovaa minua kohti, ettei se selvästi kokoa itseään yhtään ajatellen tulevaa tiukkaa käännöstä. Tällöin ei olisi reilua eikä ehkäpä turvallistakaan pakottaa Hugoa sellaisesta vauhdista yhtäkkiä kääntymään tiukasti putkeen. Niinpä vinkkinä oli vahvistaa jarrutuksia ja pakkovalsseja tällaisissa kohdissa. Pakkovalssilla saan ikään kuin tehtyä Hugolla paremman tien putkelle. Niinpä eilen sitten treenailimme juurikin näitä pakkovalsseja putkeen. Jos olin ajoissa ohjauksen kanssa ja toisaalta sopivan kaukan putken suulta niin, että oikeasti sain tehtyä Hugolle paremman tien putkelle, niin homma toimi. Helpottavaa nähdä, että tällaisetkin kulmat voidaan saada toimimaan, kun ohjaan oikein - hetken jo mietitytti, että mitä jos Hugo ei vain kykene näihin kulmiin. Olisi kurja mennä radalla tietäen, että radalla on meille mahdoton putkikulma. Näin ei kuitenkaan nyt ole, vaan täytyy vain tätä treenailla. 

Tässä vaiheessa Hugo pääsi autoon odottamaan ja Jippi pääsi tositoimiin. Ohjelmassa jälleen putkeen irtoamista. Jippi selvästi reagoi jo putkikäskyyn eli kauempaaki ja vaikeammista lähetyskulmista lähtee hakemaan putkea käskyn kuullessaan. Niinpä tehtiin lähetyksiä suoraan putkeen eri kulmista ja palkka lensi aina putken jälkeen. Hyvin sujui ja tosiaan vaikkei mitään tiukkoja umpikulmia toki vielä edes kokeiltu, niin hyvin tuntuu hakevan, vaikkei lähestyminen ihan suora olekaan. Toisena treeninä tehtiin ohjaukseen tulemista. Tähän ei mitään esteitä tarvittukaan - ihan vain pentu, minä, namitargetti ja namipalkan vartija :) Asetelma siis näin simppeli: 

Pentu jätettiin siis istumaan nenä kohti noin 10 metrin päässä olevaa namialustaa, jota Markus vartioi. Minä asetuin puoliväliin matkaa aavistuken pois linjalta. Tavoitteena oli saada pentu lukemaan ohjausta niin, että se kiertäisi minut ohjauksen puolelta eli ikään kuin ulkopuolelta sen sijaan, että ampaisisi ohjausta lukematta suoraan linnuntietä namialustalle. Pari ensimmäistä kertaa kävi juurikin niin, että Jippi kaahasi nopeinta reittiä kohti edessä häämöttävää lihapullapalaa. Palkan vartija oli kuitenkin hereillä, eikä tästä siis irronnut palkkaa. Niinpä parin kerran jälkeen Jippi alkoi ragoida ohjauksiini ja saatiin monia hyviä toistoja niin, että se selvästi kurvasti pois linjalta ohjauksen mukaisesti ja irtosi siitä sitten hienosti namialustalle. Näitä treenaillaan sitten kotipihallakin jatkossa!

Jipin treenit loppuivat tähän ja Hugo pääsi taas jatkamaan treenejä. Tehtiin tokalla treenipätkällä pelkkiä keppejä niin, että lähetin Hugoa kepeille kaikista keksimistäni kulmista. Tehtiin eriasteisia avo- ja umpikulmia ja lisäksi jyrkkää umpikulmaa niin, että itse pakkovalssasin kepeille. Jyrkässä avokulmassa edelleen jos annan ihan itsenäisesti hakea kepeille, Hugo hakee herkästi tokaan keppiväliin. Ohjauksen avustmaan haki hyvin oikeaan väliin eli vielä jatketaan tämän vahvistamista. Umpikulmat sen sijaan on Hugolle helpompia ja taipuu hyvin jyrkästäkin umpikulmasta sinne oikeaan aloitusväliin. Kaiken kaikkiaan hyvät täsmätreenit!

Vietiin Markus ja Hugon kotiin ja Jipin kanssa jatkoimme matkaa Östersundomiin, jossa treffasimme Jipin siskon Justin ja omistajan Marian. Myös Marian aikuinen aussie Kipa oli lenkillä mukana. Tehtiin lenkki sen samaisen lammen ympäri, jota myös Hugon ja Jipin kanssa olemme jonkin verran kiertäneet. Voi että oli pennuilla lystiä! Kaikkiaan lenkkeilimme ja leikitimme pentuja 1,5 tuntia ja koko tämän ajan Jippi ja Just juoksivat pitkin pusikoita tai vaihtoehtoisesti pysähtyivät ottamaan painit. Niin hupaisia kakaroita! Kyllä oli tytöillä hauskaa ja tuntuivat olevan todella samanlaisia leikkityyliltään eli ovat todella hyvä leikkipari :) 

Lenkin jälkeen Jippi kävi hyvillä mielin kotona lepäilemään ja niinpä minä hieroin Hugon läpi telkkariohjelmaa samalla katsellen. Niin kuin jo edellisessä postauksessa kirjoitinkin, jumia löytyi lapojen takaa ja lannealueelta myös hieman (mitä nyt itse osaan arvioida), joten fyssaria nyt yritän metsästää!

Jumeja vai tylsistymistä?

Hugo on nyt tämän viikon tokotreeneissä molemmissa tehnyt sitä, ettei pysy perusasennossa, vaan heti jos täytyy odotella vähääkään, se siirtyy makaamaan. Torstain tokotreeneissä tätä harmittelin kouluttajalle, kun ihan yllättäen tämä ongelma ilmennyt ja kouluttaja sitten kysäisi, että eihän sillä voisi olla selässä jumia. Ja sitten aloin pohtia, että edellisestä fyssarikäynnistä on kulunut jo pari kuukautta... Plus, että olen kyllä itse huomannut, että selässä on ollut pientä jumia, mutten sitten tiedä, onko se sllaista, mikä voisi aiheuttaa sen, että istuminen tuntuu epämukavalta.. Joka tapauksessa yritän nyt saada fyssariajan mahdollisimman pian, että tulee avattua mahdolliset jumit sieltä selästä. Ensihoidoksi hieroin Hugon tänään ja tuntui jumiselta lannealueelta sekä lapojen takaa. Toki on siltikin mahdollista, ettei tämä istumisongelma mitenkään liity jumeihin vaan oikeasti Hugo vain tylsistyy siinä istuessa, mutta ensin tietysti poissuljetaan tuo ensimmäinen vaihtoehto ja vasta sitten aletaan tehotreenata perusasennossa malttamista!

Muuten Hugon treenit menivät varsin kivasti tällä viikolla. Keskiviikkona tokossa tehtiin häiriöpaikkamakuuta, johon kuului siis se, että kouluttaja kierteli koiria rivissä, kulki lelua heilutellen niiden edestä ja lisäksi vielä vingutteli palloa. Oli kyllä varsin päteviä koiria, koska kestivät ihan huippuhienosti häiriötä. Hugo katseli kouluttajaa, joka puuhaili ympärillä, muttei sen enempää reagoinut eli asento säilyi, eikä vaikuttanut mitenkään rauhattomalta. Lisäksi tehtiin hyppyä omatoimisesti ja nyt se sujui eli ei ollut ongelmia pysähdyksen kanssa niin kuin parina edellisenä kertana oli ollut. Kouluttajan kanssa tehtiin myös kaukokäskyjä ja saatiin vinkkejä, miten voitaisiin jumpata niitä kuntoon. Suurin ongelma on maasta istumaan nouseminen. Hugon on vaikea nousta kunnolla ylös istumaan ja herkästi jää ikään kuin vajaaksi se asento. Näitä siis nyt jumppaillaan! Tosin vasta fyssarin jälkeen, sitä ennen näiden kunnollisten istuma-asentojen vaatiminen ei ehkä ole reilua..

Jipin kanssa tokotreeneissä harjoiteltiin kosketusalustaa ja koska Jippi sen jo jokseenkin on hoksannut, lisättiin haastetta pidentämällä etäisyyttä. Itse seisoin Jipin vieressä ja sen piti siis irrota useampien metrien päässä olevalle alustalle. Alkuun selvästi joutui oikein miettimään, että mitähän tässä pitäisi tehdä. Ei kuitenkaan menettänyt kiinnostusta, vaan aktiivisesti pähkäili ja lopulta hoksasi juosta alustalle. Ja sai toki sitten valtavat kehut, joten seuraavat kerrat olivat kerta kerralta vähän helpompia. Tätä jatketaan nyt kotona niin, että saadaan varmuutta touhuun siitäkin huolimatta, että sinne alustalle täytyy oikeasti irrota. Hyödyllistä myös agitreenejä ajatellen! Tehtiin treeneissä myös katsekontaktia liikkeessä eli peruutin Jipin seuratessa edelläni ylläpitäen katsekontaktia. Palkkaus tapahtui vauhdissa ja tarkoituksena oli, että heti palkkauksen jälkeen katsekontakti palautuisi ja niin se palautuikin. Tehtiin myös perusasentoa namikädellä ohjaten ja tämä sujuu, mikäli itse vain olen riittävän tarkkana siitä, että tuon Jipin oikeaan paikkaan.

Hugon kanssa torstain tokotreeneissä ohjelmassa oli ensin 3 minuutin paikkamakuu. Käskytys perusasennosta maahan tehtiin koira kerrallaan ja tässä Hugo läsähti maahan etuajassa. Tosin se nimenomaan "läsähti", eikä tehnyt liikkeenomaista maahanmenoa, joten veikkaan, että tämä johtui tästä ongelmasta perusasennossa pysymisen kanssa (mahdollisesti selkäjumin takia) eikä niinkään siitä, että naapuri käskytti oman koiransa maahan. Siltikin tätä pitää kyllä treenailla ehdottomasti lisää sitten kuin Hugo on tsekattu jumittomaksi. Tätä ollaan tehty vain pari kertaa aiemmin ja silloin Hugo herkästi on reagoinut muiden käskyihin... Varsinainen paikkamakuu sujui taas rauhallisesti ja hyvässä asennossa asentoa muuttamatta.

Tehtiin ohjatusti lisäksi ruutua. Tehtiin sitä näyttöruutuna eli minä ja Hugo odotettiin noin 5 metrin päässä ruudusta ja kouluttaja kävi näyttämässä maata ruudun takaosassa. Tämän jälkeen lähetin Hugon ruutuun ja tällöin hakeutui aika kivasti sinne ruudun takaosaan. Kokeiltiin sitten välissä ilman näyttöä, mutta silloin heti huomasi, että Hugo oli epävarmempi siitä, että mitä pitää tehdä. Kouluttaja ehdotti, että kokeilisin kosketusalustan käyttöä ruudun opettamisen apuna. Nyt täytyy siis vielä vahvistaa kosketusalustaa ihan yksittäisenä temppuna (sitä on tullut aika vähän Hugon kanssa käytettyä lähiaikoina) ja sitten testataan sitä ruudussa.

Omatoimisesti tehtiin Hugon kanssa sitten noutoa - tosin vain kapulan pitoharjoituksia sekä maasta nostamista. En viitsi kauheasti noutoa tehdä kokonaisena liikkeenä nyt, kun treenailun alla on vauhdin kasvattaminen luoksetuloon. Noutotreeneissä nopeus on sitäkin suurempi ongelma, joten otetaan se treeniin vasta, kun luoksetulossa on tullut edistystä :) Toisessa omatoimitreenipisteessä tehtiin seuraamisen käännöksiä. Tehotreeninä siis käännöksiä vasemmalle ja oikealle sekä täyskäännöksiä. Tämä sujuu nyt tasaisen mukavasti. Vieläkin vasemmalle käännöksestä uupuu sellainen kunnollinen takapään heivaaminen käännöksessä, mutta käännös on kuitenkin selkeä käännös ilman, että joudun jalalla auttamaan Hugoa kääntymään.

Herra Häiriönsietäjä & Neiti Vispilähäntä

Viime tiistaina 2.9. lupaavien treeneissä ohjelmassa ollut rata sai kyllä etukäteen niskakarvat pystyyn. Oli sellaista vääntöä ja kääntöä, että tuli todettua, ettei varmaan pitkälle sillä radalla pötkitä. Mutta toisin kävi. Toki niitä valsseja valssin perään hinkattiin samoin kuin persjättöjä, mutta lopulta alkoi palaset loksahdella paikoilleen ja saatiin rata tehtyä läpi kohtalaisen sujuvasti ja ilman kammottavaa tuskailua. Tuli myös huomattua, että persjätöissä itse jään helposti turhan passiiviseksi eli puolen vaihto kyllä sujuu, mutta jää se viimeinen "törkkäisy" sinne hypylle herkästi väliin edetessä itse riman suuntaisesti eli en siis muista ohjata hyppyä riittävästi. Radalla oli kohta, jossa edettiin ikään kuin "siksak"-muodossa hypyltä toiselle ja kokeilin tätä alkuun persjätöillä. Näissä tosiaan herkästi tuli kieltoja, kun unohdin ohjata alakropalla niille hypyille. Kun tehtiin sama pätkä ilman käsiä, muistin taas jalkojen käytön ja homma alkoi sujua. Hyvä muistutus siis taas itselleni, että ne on ne jalat, joita se koira lukee.... Valsseilla sama kohta sujui helpommin, koska valssatessa tulee ihan automaattisesti muistettua sen alakropan käytön! Valsseilla saatiin myös sama kohta suoritettua nopeammassa ajassa, kun kellotettiin eri vaihtoehtoja. Oli kyllä niin kivat treenit taas ja tuli huomattua taas, että Hugo on pätevä poju!

Keskiviikon tokoissa 3.9. tehtiin paikkamakuu, josta tuli sitten oikein kunnon häiriötreeni tarkoituksetta. Ensin koirien takana hallin aulassa putosi häkin päältä reppu, joka kaikumisen kera sai aikaan Hugon viereisten koirien nousemisen. Hugokin kyllä hätkähti ja vilkaisi taakseen, mutta malttoi pysyä paikoillaan. Tämän jälkeen menin hetkeksi hallin päädyssä olevaan takahuoneeseen eli taas treenailtiin hieman sitä näkösuojassa olemista. Palattuani riviin takaisin tuli vielä kolmas häiriö, kun yksi treenaaja saapui vähän myöhässä treeneihin ja aulaan tuli haukkuva koira. Tässä vaiheessa kukaan koira ei enää hätkähtänyt rivissä eli hyvää siedätystä saivat näissä paikkamakuutreeneissä ;) Valtavan ylpeä olin Hugosta ihan siksi, koska muisatn vielä niin hyvin sen ajan, kun paikkamakuu oli niin älyttömän mahdoton liike meille! Ja nyt Huksu pysyy hienosti RAUHALLISENA siellä rivissä häiriöistä huolimatta.

Sen sijaan toisessa tokotreenien harjoituksessa ei pärjätykään niin hyvin. Aiheena oli estehyppy, jossa ei yleisesti ole ollut ongelmaa. Kirjoitinkin, että ensimmäisissä VKK:n tokotreeneissä edellisellä viikolla Hugo oli hiippaillut siellä esteen takana pysähdyskäskyn saamisen jälkeen ja se teki saman tänäänkin. Seisahtui kyllä käskystä, mutta saman tien otti haparoivia askeleita kohti estettä. Uusittiin liike ja palkkasin vasta onnistumisesta. Tämän jälkeen siirryttiin sivuun tekemään itsenäisesti seisahtumisia liikkeestä (ei siis seuraamisesta, vaan ihan vain niin, että kesken käppäilyn seisauttelin Hugoa). Toimi hyvin ja lopuksi kokeiltiin vielä estehyppyä uudestaan ja nyt toimi.

Kolmantena teemana oli liikkeiden välit ja niiden aikaiset siirtymät. Pohdittiin siis, että mikä olisi kullekin koirakolle paras keino siirtyä koesuorituksessa liikkeestä toiseen. Meillähän nämä ovat se suurin ongelmakohta ALO-koetta ajatellen. Liikkeitä en jännitä, mutta sitä kyllä, että nouseeko Hugon kierrokset liikaa liikkeiden välillä ja odottelujen aikana. Sehän siis ei meinaa malttaa lyhyenkään tekemättömyyden aikana ja siksi usein kerää kierroksia esimerkiksi luoksepäästävyyden aikana, kun pitää rivissä odotella, kun tuomari käy yksitellen kunkin koirakon luona. Lisäksi tosiaan liikkeiden jälkeen palkatessani rapsutuksin se innostuu herkästi ja saattaa yrittää leikkiä hihnalla tms. mitä todellakaan en haluaisi sen siinä tilanteessa tekevän. Niinpä otettiin nyt käyttöön käsky "nätisti", joka tarkoittaa siis vapaamuotoista seuraamista niin, että Hugo kulkee mukana, muttei tarvitse ylläpitää katsekontaktia, eikä tarvitse olla tietyllä puolella tai tietyssä kohdassa. Tämä tuntui ainakin testatessa toimivan eli jatketaan kokeilua ja tietysti varsinainen tulikoe on sitten parin viikon päästä, kun mennään tokokokeisiin. Siellä nähdään toimiiko tämä silloinkin, kun itse jännitän....

Torstain tokot jouduimme jättämään sekä Hugon että Jipin kanssa väliin muun ohjelman vuoksi. Sen sijaan molempien koirien kanssa on tullut tehtyä pieniä omatoimitokoiluja. Hugon kanssa ollaan keskitytty vauhdikkaisiin luoksetuloihin ja liikkeestä seisahtumisiin. Jipin kanssa ollaan tehty maahanmenoa ja siinä malttamista (jostain syystä istuen odottaminen on paljon helpompaa!) ja lisäksi ollaan treenailtu katsekontaktin ottamista käskystä ja sen ylläpitämistä myös minun siirtyessä koiran vierelle ikään kuin perusasentoon. Perusasentoon tulemista ollaan treenailtu myös ja tässä täytyykin nyt olla jo heti alkuun tarkkana. Jippi tulee nätisti perusasentoon ja pysyy siinä kyllä, mutta vaatiessani katsekontaktia, herkästi siirtää painoa vähän ulkojalalle. Hugon kanssahan ollaan ajauduttu siihen, että se helposti nojaa voimakkaasti siihen ulommaiseen tassuun eli haluan puuttua tähän nyt Jipin kanssa heti alkuun. Niinpä palkka tulee tästä perusasennosta nyt aina koiran vasemmalta puolelta eli ulkopuolelta. Pyrin myös pitämään vaaditun kontaktiajan riittävän lyhyenä, ettei sen keskittyminen herpaannu ja siksi ala nojaamaan ulospäin. Täytyy kuitenkin kysäistä torstaina tokotreeneissä tähän vinkkejä lisää!

Sunnuntaina 7.9. oltiin Wirneen hakutreeneissä. Laura-kasvattaja treenaili Hopun kanssa, mutta muutoin paikalla oli vain pentusia: Jippi, Jäynä, Melli ja Nox. Pentusten treenin ideana oli taas antaa pennulle käsitys siitä, että metsässä on kivoja vieraita ihmisiä, joilta saa palkkaa, kun juoksee luokse. Ohjaaja meni pennun kanssa polulle, joka toimi keskilinjana. Toinen "maalimies" meni toiselle puolelle polkua ja toinen toiselle. Molemmilla oli kolme namipurkkia. Ensin toinen huusi pentua luokse ja palkkasi purkilla, kun pentu juoksi luokse. Kun pentu oli syönyt, toinen alkoi kutsua ja taas pentu sai purkin palkaksi, kun juoksi luokse. Pentu siis eteni maalimiesten välillä siksakia ja maalimiehet liikkuivat hieman eteenpäin ja myös kasvattivat aavistukset välimatkaa aina palkkausten välillä. Maksimimatka oli varmaan sellaista 20 metrin luokkaa eli ei vielä mitään hurjia matkoja, mutta kuitenkin niin, että pentu pääsi kunnolla juoksemaan maalimieheltä toiselle. Oli kyllä niin hulvattoman hauskaa nähdä Jippi rynnimässä metsässä intoa pursuen purkilta purkille. Vauhtia riitti, eikä epäröinyt ollenkaan lähtiessään aina etenemään toisen maalimiehen luokse. Hieman jopa meinasi alkaa naurattamaan neiti Vispilähännän meno, sillä Jippi tyylilleen uskollisena juoksi pitkin metsää häntä vispaten holtittomasti eri ilmansuuntiin :) Niin iloinen pikkuinen!

Jäynä, Melli ja Jippi takarivissä ja Nox ottamassa varaslähtöä :D

Jäynä, Melli, Nox ja Jippi

Ja loppuhuipennuksena täytyy vielä infota, että Jippi on ollut sekä eilen että tänään kokonaisen työpäivän (n. 8,5 h) ajan tekemättä pissoja sisälle! Eilen oli ihmetys suuri, kun en etsimisestä huolimatta löytänyt lätäköitä papereilta enkä lattialta. Kuvittelin sen olevan kertaluontoinen juttu, mutta sama toistui tänään! Ihan loistojuttu. Ei se nyt vielä tietysti sitä tarkoita, että Jippi olisi sisäsiisti. Kyllä varmasti tulee päiviä, jolloin se tekee tarpeet paperille tai pissaa matolle kesken leikkien, mutten olisi kuvitellut, että todellakaan näin nopeasti tulisi edes yksittäistä koko työpäivän ajan kestänyttä "sisäsiisteyttä" :)