Herra Häiriönsietäjä & Neiti Vispilähäntä

Viime tiistaina 2.9. lupaavien treeneissä ohjelmassa ollut rata sai kyllä etukäteen niskakarvat pystyyn. Oli sellaista vääntöä ja kääntöä, että tuli todettua, ettei varmaan pitkälle sillä radalla pötkitä. Mutta toisin kävi. Toki niitä valsseja valssin perään hinkattiin samoin kuin persjättöjä, mutta lopulta alkoi palaset loksahdella paikoilleen ja saatiin rata tehtyä läpi kohtalaisen sujuvasti ja ilman kammottavaa tuskailua. Tuli myös huomattua, että persjätöissä itse jään helposti turhan passiiviseksi eli puolen vaihto kyllä sujuu, mutta jää se viimeinen "törkkäisy" sinne hypylle herkästi väliin edetessä itse riman suuntaisesti eli en siis muista ohjata hyppyä riittävästi. Radalla oli kohta, jossa edettiin ikään kuin "siksak"-muodossa hypyltä toiselle ja kokeilin tätä alkuun persjätöillä. Näissä tosiaan herkästi tuli kieltoja, kun unohdin ohjata alakropalla niille hypyille. Kun tehtiin sama pätkä ilman käsiä, muistin taas jalkojen käytön ja homma alkoi sujua. Hyvä muistutus siis taas itselleni, että ne on ne jalat, joita se koira lukee.... Valsseilla sama kohta sujui helpommin, koska valssatessa tulee ihan automaattisesti muistettua sen alakropan käytön! Valsseilla saatiin myös sama kohta suoritettua nopeammassa ajassa, kun kellotettiin eri vaihtoehtoja. Oli kyllä niin kivat treenit taas ja tuli huomattua taas, että Hugo on pätevä poju!

Keskiviikon tokoissa 3.9. tehtiin paikkamakuu, josta tuli sitten oikein kunnon häiriötreeni tarkoituksetta. Ensin koirien takana hallin aulassa putosi häkin päältä reppu, joka kaikumisen kera sai aikaan Hugon viereisten koirien nousemisen. Hugokin kyllä hätkähti ja vilkaisi taakseen, mutta malttoi pysyä paikoillaan. Tämän jälkeen menin hetkeksi hallin päädyssä olevaan takahuoneeseen eli taas treenailtiin hieman sitä näkösuojassa olemista. Palattuani riviin takaisin tuli vielä kolmas häiriö, kun yksi treenaaja saapui vähän myöhässä treeneihin ja aulaan tuli haukkuva koira. Tässä vaiheessa kukaan koira ei enää hätkähtänyt rivissä eli hyvää siedätystä saivat näissä paikkamakuutreeneissä ;) Valtavan ylpeä olin Hugosta ihan siksi, koska muisatn vielä niin hyvin sen ajan, kun paikkamakuu oli niin älyttömän mahdoton liike meille! Ja nyt Huksu pysyy hienosti RAUHALLISENA siellä rivissä häiriöistä huolimatta.

Sen sijaan toisessa tokotreenien harjoituksessa ei pärjätykään niin hyvin. Aiheena oli estehyppy, jossa ei yleisesti ole ollut ongelmaa. Kirjoitinkin, että ensimmäisissä VKK:n tokotreeneissä edellisellä viikolla Hugo oli hiippaillut siellä esteen takana pysähdyskäskyn saamisen jälkeen ja se teki saman tänäänkin. Seisahtui kyllä käskystä, mutta saman tien otti haparoivia askeleita kohti estettä. Uusittiin liike ja palkkasin vasta onnistumisesta. Tämän jälkeen siirryttiin sivuun tekemään itsenäisesti seisahtumisia liikkeestä (ei siis seuraamisesta, vaan ihan vain niin, että kesken käppäilyn seisauttelin Hugoa). Toimi hyvin ja lopuksi kokeiltiin vielä estehyppyä uudestaan ja nyt toimi.

Kolmantena teemana oli liikkeiden välit ja niiden aikaiset siirtymät. Pohdittiin siis, että mikä olisi kullekin koirakolle paras keino siirtyä koesuorituksessa liikkeestä toiseen. Meillähän nämä ovat se suurin ongelmakohta ALO-koetta ajatellen. Liikkeitä en jännitä, mutta sitä kyllä, että nouseeko Hugon kierrokset liikaa liikkeiden välillä ja odottelujen aikana. Sehän siis ei meinaa malttaa lyhyenkään tekemättömyyden aikana ja siksi usein kerää kierroksia esimerkiksi luoksepäästävyyden aikana, kun pitää rivissä odotella, kun tuomari käy yksitellen kunkin koirakon luona. Lisäksi tosiaan liikkeiden jälkeen palkatessani rapsutuksin se innostuu herkästi ja saattaa yrittää leikkiä hihnalla tms. mitä todellakaan en haluaisi sen siinä tilanteessa tekevän. Niinpä otettiin nyt käyttöön käsky "nätisti", joka tarkoittaa siis vapaamuotoista seuraamista niin, että Hugo kulkee mukana, muttei tarvitse ylläpitää katsekontaktia, eikä tarvitse olla tietyllä puolella tai tietyssä kohdassa. Tämä tuntui ainakin testatessa toimivan eli jatketaan kokeilua ja tietysti varsinainen tulikoe on sitten parin viikon päästä, kun mennään tokokokeisiin. Siellä nähdään toimiiko tämä silloinkin, kun itse jännitän....

Torstain tokot jouduimme jättämään sekä Hugon että Jipin kanssa väliin muun ohjelman vuoksi. Sen sijaan molempien koirien kanssa on tullut tehtyä pieniä omatoimitokoiluja. Hugon kanssa ollaan keskitytty vauhdikkaisiin luoksetuloihin ja liikkeestä seisahtumisiin. Jipin kanssa ollaan tehty maahanmenoa ja siinä malttamista (jostain syystä istuen odottaminen on paljon helpompaa!) ja lisäksi ollaan treenailtu katsekontaktin ottamista käskystä ja sen ylläpitämistä myös minun siirtyessä koiran vierelle ikään kuin perusasentoon. Perusasentoon tulemista ollaan treenailtu myös ja tässä täytyykin nyt olla jo heti alkuun tarkkana. Jippi tulee nätisti perusasentoon ja pysyy siinä kyllä, mutta vaatiessani katsekontaktia, herkästi siirtää painoa vähän ulkojalalle. Hugon kanssahan ollaan ajauduttu siihen, että se helposti nojaa voimakkaasti siihen ulommaiseen tassuun eli haluan puuttua tähän nyt Jipin kanssa heti alkuun. Niinpä palkka tulee tästä perusasennosta nyt aina koiran vasemmalta puolelta eli ulkopuolelta. Pyrin myös pitämään vaaditun kontaktiajan riittävän lyhyenä, ettei sen keskittyminen herpaannu ja siksi ala nojaamaan ulospäin. Täytyy kuitenkin kysäistä torstaina tokotreeneissä tähän vinkkejä lisää!

Sunnuntaina 7.9. oltiin Wirneen hakutreeneissä. Laura-kasvattaja treenaili Hopun kanssa, mutta muutoin paikalla oli vain pentusia: Jippi, Jäynä, Melli ja Nox. Pentusten treenin ideana oli taas antaa pennulle käsitys siitä, että metsässä on kivoja vieraita ihmisiä, joilta saa palkkaa, kun juoksee luokse. Ohjaaja meni pennun kanssa polulle, joka toimi keskilinjana. Toinen "maalimies" meni toiselle puolelle polkua ja toinen toiselle. Molemmilla oli kolme namipurkkia. Ensin toinen huusi pentua luokse ja palkkasi purkilla, kun pentu juoksi luokse. Kun pentu oli syönyt, toinen alkoi kutsua ja taas pentu sai purkin palkaksi, kun juoksi luokse. Pentu siis eteni maalimiesten välillä siksakia ja maalimiehet liikkuivat hieman eteenpäin ja myös kasvattivat aavistukset välimatkaa aina palkkausten välillä. Maksimimatka oli varmaan sellaista 20 metrin luokkaa eli ei vielä mitään hurjia matkoja, mutta kuitenkin niin, että pentu pääsi kunnolla juoksemaan maalimieheltä toiselle. Oli kyllä niin hulvattoman hauskaa nähdä Jippi rynnimässä metsässä intoa pursuen purkilta purkille. Vauhtia riitti, eikä epäröinyt ollenkaan lähtiessään aina etenemään toisen maalimiehen luokse. Hieman jopa meinasi alkaa naurattamaan neiti Vispilähännän meno, sillä Jippi tyylilleen uskollisena juoksi pitkin metsää häntä vispaten holtittomasti eri ilmansuuntiin :) Niin iloinen pikkuinen!

Jäynä, Melli ja Jippi takarivissä ja Nox ottamassa varaslähtöä :D

Jäynä, Melli, Nox ja Jippi

Ja loppuhuipennuksena täytyy vielä infota, että Jippi on ollut sekä eilen että tänään kokonaisen työpäivän (n. 8,5 h) ajan tekemättä pissoja sisälle! Eilen oli ihmetys suuri, kun en etsimisestä huolimatta löytänyt lätäköitä papereilta enkä lattialta. Kuvittelin sen olevan kertaluontoinen juttu, mutta sama toistui tänään! Ihan loistojuttu. Ei se nyt vielä tietysti sitä tarkoita, että Jippi olisi sisäsiisti. Kyllä varmasti tulee päiviä, jolloin se tekee tarpeet paperille tai pissaa matolle kesken leikkien, mutten olisi kuvitellut, että todellakaan näin nopeasti tulisi edes yksittäistä koko työpäivän ajan kestänyttä "sisäsiisteyttä" :)