Luoksepäästävyys: 10 (Hugo istui hievahtamatta sivulla)
Paikalla makaaminen: 8 (Hugo makasi todella hienossa sfinksi-asennossa noin 1,5 min, kunnes lösähti sammakkoasentoon makaamaan. Tästä vielä ei ehkä olisi pisteet karissut, muttei kyennyt sieltä ekalla käskyllä nousemaan perusasentoon, vaan nousi vasta tokalla. Tärkeintä kuitenkin, että itse paikkamakuu oli rauhallinen)
Seuraaminen kytkettynä: 10 (Hieno seuraaminen! Hugon kontakti säilyi tauotta ja käännökset, tempon vaihdokset ja pysähtymiset toimi hyvin. Tästä olin niin iloinen!)
Seuraaminen taluttimetta: 10 (Sama kuin edellinen)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8 (Hyvä ja suht nopea maahanmeno, mutta jostain syystä nousi vasta tokalla käskyllä perusasentoon...)
Luoksetulo: 9 (Jättäessäni Hugon istumaan Hugo ehti vähän nytkähtää perääni johtuen, että minä tyhmä lähdin ensin liikkeelle ja vasta sitten sanoin käskyn "istu"! Oma moka siis.... Myös lopun perusasento vähän vino)
Seiseominen seuraamisen yhteydessä: 9,5 (Hyvä pysähdys ja pysyi hievahtamatta paikoillaan. Lopun perusasento vähän vino)
Estehyppy: 5 (Ekalla hyppykäskyllä lähti liikkeelle, mutta nenä liimautuikin maahan esteen viereen. Otin uudestaan perusasentoon ja toisella yrittämällä teki hyvän hypyn ja hyvän seisahduksen. Haistelu ei Hugolle tyypillistä, mutta edellinenkin koira haisteli samaa kohtaa eli ehkä siellä oli jotain erityisen kiinnostavia hajuja....)
Kokonaisvaikutus: 9
Kokonaistuloksena oli siis 175/200 pistettä, joka riitti täpärästi 1. sijaan! :) Saatiin myös kehoitus osallistua virallisiin eli ei kai sitä auttanut kuin totella! Nyt on laitettu ilmot menemään jopa kahteen viralliseen kokeeseen.
Sunnuntaina 24.8. lähdettiin Jennan kyydillä kohti Kausalaa, missä ohjelmassa oli Wirneen paimennuspäivä. Matkaseurana Jennan ja Hyrrän lisäksi oli myös Emilia ja Jipin veli Nox. Matka sujui rattoisasti hyvässä seurassa :) Paikan päällä paimennukset aloitettiin lampailla pyöröaitauksessa, jossa kaikki koirat kävivät kaksi kierrosta treenailemassa. Pennut eivät tietenkään vielä paimentaneet, joten me seurasimme muiden paimennustreenejä aitauksen ulkopuolelta. Ja voi hitsi, miten haastavalta se vaikutti! Melkein jo alkoi jännittämään valmiiksi ajatuskin siitä, että joskus mekin oikeasti paimennettaisiin Jipin kanssa... Mutta hieno laji, siitä ei pääse mihinkään eli mikäli vain Jippi osoittautuu kiinnostuvan paimennuksesta, niin tarkoituksena olisi sitä kuitenkin tulevaisuudessa käydä välillä treenaamassa.
Pennutkin (Jippi ja Nox siis) pääsivät lampaita ihmettelemään. Tämä tarkoitti siis vain pyöröaitauksessa hengailua ja lampaiden katselua. Jippi alkuun vilkuili lampaita ja oli ehkä aavistuksen epäluuloinen. Hetken päästä siirtyi suorittamaan erinäisiä oheistoimintoja (maan tonkiminen, Noxin kanssa puuhailu yms.). Vähän siis selvästi oli hämmentävä tilanne, muttei se ihmekään ole, kun ekaa kertaa tuli nähtyä näitä isoja otuksia. Kehän ulkopuolelta kyllä seuraili ihan kiinnostuneenkin näköisenä muiden paimennuspuuhia eli josko se paimennusinto sieltä vähitellen syttyisi, kun tulee lisää itsevarmuutta ja rohkeutta.
Alla olevat kuvat on ottanut Jenny - kiitos! :)
 |
| Wirneen poppoo tilasi hienot paidat. Omassani selässä "Wirneen"-logo, rinnassa "Jippi" ja hihassa Jipin virallinen nimi :) |
Kahden kierroksen jälkeen oli ruokailun vuoro ja voi että oli hyvät ruoat tarjolla :) Täydellä vatsalla olikin sitten hyvä suunnata ankkapaimennuksen pariin. Eli ei muuta kuin ankat maneesiin ja paimennukset taas käyntiin. Ankoilla kukin koira kävi kerran ja lopuksi taas pennut pääsivät ankkoja katselemaan. Ankat selvästi kiinnostivat Jippiä huomattavasti enemmän kuin lampaat (ehkä pienempi koko ei pelottanut samalla tavoin..?). Ensin tutustuttiin ankkoihin hihnassa, mutta lopulta sitten myös vapaana. Ja tosiaan reippaasti Jippi niitä seuraili - ei sitä nyt ehkä vielä tuon ikäisellä paimennukseksi voi kutsua, mutta saatiin me sitä laumaa liikutettua :)
Tiistaina 26.8. oltiin Hugon kanssa Jennan koutsaamissa lupaavien treeneissä. Radalla oli kohta, jossa tehtiin tiukka pakkovalssi kepeille ja kepeiltä sitten poispäinkäännös putkeen. Olin ihan satavarmaa, ettei kumpikaan näistä ohjauksista toimi, mutta niin se Hugo vain yllätti! Se kokosi itsensä pakkovalssatessa hienosti ja taipui suuresta koostaan huolimatta hienosti kepeille. Ja poispäinkäännöksessäkään ei tullut minkäänlaista epäröintiä putken hakemisen kanssa, kunhan vain ohjaus oli ajoitettu ja sijoitettu oikein. Olipas huippua! Poispäinkäännös puomin alastulolta putkeen ei sen sijaan ollutkaan ihan niin simppeli... Tässä, kun haasteena on se, että kontaktin alastulo ei tällä hetkellä ole ihan niin varma kuin sen pitäisi olla ja lisäksi sitten Hugon olisi pitänyt poispäinkäännöksestä irrota aika pitkän matkaa putkeen. Saatiin sinne onnistumisiakin, mutta valtaosin oli tosi epävarmaa sekä minulta että Hugolta.
Keskiviikkona 27.8. oltiin Hugon kanssa I-HAH:n tokotreeneissä. Tehtiin ensimmäistä kertaa ikinä paikkamakuu niin, että treenattiin näkösuojassa olemista. Avoimessa luokassahan jo paikkamakuun aikana ohjaajat menevät näkösuojaan, joten tätä olisi hyvä treenata jo tässä vaiheessa. Niinpä tosiaan tehtiin ihan lyhyt piipahdus hallin takahuoneessa paikkamakuun aikana. Ei tuntunut vaikuttavan Hugon suoritukseen eli ehkäpä ensi kerralla uskaltaudun kokeilemaan ihan vähän pidempää aikaa poissa näkyvistä.
Paikkamakuun lisäksi tehtiin myös noutoa ja koska minulla ei ollut puukapulaa mukana, tehtiin se metallikapulalla. Koska metallin kanssa on ollut ongelmia, niin ei edes yritetty tehdä kokonaista liikettä, vaan lähetin Hugon vain hakemaan kapula ja paluumatkalla vapautin sen ja palkkasin lentävällä lelulla. Hienosti sai toistojen myötä rohkeutta siihen kapulan nostamiseen eli vaikka metalli onkin ällö, niin melko reippaasti otti sen kuitenkin suuhun!
Lisäksi tehtiin luoksetuloa, jossa meillä siis ikuisena ongelmana on ollut hidas vauhti. Ollaan yritetty läpijuoksutreenejä niin, että olen vauhdista vapauttanut ja heittänyt palkan selkäni taakse. Tällöin Hugo aina heti palkan lentäessä kyllä saa vauhtia, mutta sitä ennen kuitenkin matelee, eikä tilanne ole oikeastaan muuttunut miksikään. Niinpä päätimme kokeilla nyt toisenlaista kikkaa. Kutsuttuani Hugon luokse, lähdinkin juoksemaan pois päin Hugosta ja kesken juoksun vapautin Hugon ja heitin lelun juoksusuuntaan. Näin sai heti lähtiessä kovan vauhdin päälle. Nyt vähitellen sitten tarkoituksena on tehdä niin, että jäänkin odottamaan hetkeksi paikoilleni ennen kuin lähden juoksemaan ja vaihtelen sitä odotusaikaa toistojen välillä. Näin Hugolla jäisi toivottavasti sellainen fiilis, että minä hetkenä hyvänsä minä saatan ampaista juoksuun ja siksi sen kannattaa jo valmiiksi tulla kovaa :D Näin jatketaan nyt ja katsotaan, kuinka lähtee sujumaan!
Eilen 28.8. sitten olikin vuorossa VKK:n tokotreenit. Ensin 18.00-18.45 Jipin kanssa pentujen kilpatokon alkeet ja sen perään 19.00-20.00 Hugon kanssa kilpatoko kilpaileville koirakoille. Jipin ryhmä koostuu viidestä pennusta, jotka kaikki ovat about Jipin ikäisiä. Ei siis tokikaan lähdetty suoraan tekemään toko-liikkeitä, vaan treenattiin leikkimistä, katsekontaktia (myös perusasennossa) ja jättämistä. Jippi leikki innoissaan, mutta kouluttaja sanoi, että mikäli vain Jippi innostuisi tarraamaan vieläkin kovemmin leluun kiinni, niin hyvä. Ja välillä tulikin myös hyviä kunnon puruotteita leluista - ja muunkin ajan kyllä leikki innokkaasti. Katsekontaktia ollaan itsekin harjoiteltu, joten tarjoaa sitä jo automaattisesti. Hienosti teki jo pidempiäkin kontaktipätkiä ennen kuin palkka tuli. Yhdistettiin palkkaukseen palkkaussana - meillä "VAU". Tämän tarkoituksena on siis toimia naksuttimen tavoin merkkaamassa juuri se oikea suoritus ja nami- tai lelupalkka seuraa sitten palkkasanaa. Jippi alkoi melko pian VAU:sta sinkauttamaan pienen iloloikan eli sai olla tarkkana, että palkkaa matalalla kädellä vahvistaen tassujen maassa pysymistä. Jättämistreeniä tehtiin niin, että toisessa kädessä oli nami ja heti, kun pentu lakkasi hamuamasta namia siitä kädestä, se palkattiin toisesta kädestä tulevalla namilla. Tätäkin ollaan jo tehty, joten muutaman toiston jälkeen Jippi alkoi aika nopeasti tarjoamaan katsekontaktia namikäden hamuamisen sijaan. Kivaa oli ja ihan huippua oli huomata, että vaikka ympärillä treenasi neljä pentua, joista osa välillä haukkui innokkaasti, niin siltikin Jipin huomio pysyi minussa ja yhdessä tekemisessä!
Hugon treenien aluksi oli ikään kuin tilannekatsaus eli pieni kokeenomainen treeni. Aloitettiin 6 koirakon voimin paikkamakuussa ja jostain syystä minua jännitti! En tiedä miksi, mutta jännitti selvästi. Hugo kuitenkin makasi hienosti asentoa vaihtamatta koko 2,5 minuuttisen ajan, vaikka kentän vieressä lapset leikki keinuradalla, joka piti kovaa ääntä, ja lisäksi viereinen koira nousi istumaan ja vähän inisi. Luottamus paikkamakuuta kohtaan siis nousee koko ajan! Josko se ei kohta enää jännittäisi ;) Tämän jälkeen kukin koirakko teki yksitellen seuraamisen ja sen lisäksi kolme vapaavalintaista liikettä. Seuraamisesta on tullut tosi kivaa ja sellaista se oli nytkin. Hugo seuraa katkeamattomassa katsekontaktissa ja aika kivassa kohdassa. Nyt itse vähän kirosin mielessäni sitä, että minulla oli päällä treeniilivi, jonka vasemmassa taskussa olevat lihapullat olivat juurikin Hugon nenän kohdalla. Pari kertaa siis hamusi taskua, mutta lopetti heti ja jatkoi yhtä keskittyneesti liikkeen loppuun. Olisi pitänyt muistaa tämä ongelma, joka siis ilmenee oikeastaan vain ja ainoastaan sellaisen perinteisen toko-treeniliivin kanssa. Minulta löytyy treenitasku, jonka kanssa samaan ongelmaa ei ole (tasku eri korkeudella) sekä kireämpi treeniliivi, jossa tasku ei namien painosta "pullota", eikä näin ollen ole Hugon mielestä ilmeisesti niin houkutteleva :) Seuraamisen jälkeen luovuin sitten treeniliivistä ja annoin sen toiselle ryhmän kouluttajista pidettäväksi. Hyvä ajatus muuten, mutta Hugohan ihan tarkkalleen tiesi, että sen namit jäivät siihen vieressä olevalle ihmiselle.... Tehtiin sitten seuraavaksi seuraamisesta seisominen. Seisahtui kivasti ja melko napakasti, odotti nätisti paikoillaan minun kääntyessä ympäri, mutta sitten minun kävellessäni sitä kohti se menikin ensin maahan ja sitten valui sieltä minua kohti. Otin seisauttamisen uudelleen, loittonin ja kävelin vierelle uudestaan ja tällä kertaa pysyi nätisti. Heti vapautettuani riensi kohti kouluttajalla ollutta treeniliiviä eli ehkäpä Hugon keskittyminen herpaantui toiselle jääneiden namien takia :D Seuraavaksi estehyppy. Sujui kivasti sikäli, että hyppäsi hyvin ja seisahtui napakasti. Otti tosin taas pari haparoivaa askelta, mutta seisahtui sitten ja jäi odottelemaan paikoilleen minun luoksemenoa ja istumiskäskyä. Viimeisenä seuraamisesta maahanmeno ja se sujui kivasti ja Hugo odotti nätisti paikoillaan istumiskäskyyn asti. Jostain syystä Hugon keskittyminen ihan selvästi herpaantui palkan sijainnin muututtua kesken suorituksen. Ei sillä, etteikö mokailuja muutenkin olisi voinut tulla, mutta tuollaisia vähitellen tapahtuvia valumisia seisomisissa ei ole koskaan aiemmin esiintynyt eli ainakin toivon, että liittyi keskittymisvaikeuksiin tms. Täytyy ehkäpä tänään tehdä ihan pikatreeni, jossa tehdä seisahtumiset napakasti ja toivottavasti ilman minkäänlaista valumista!
Loppuun vielä täytyy mainita, että minä ja Hugo edustetaan I-HAH:ia maksien joukkuekisassa agilityn piirinmestaruuskisoissa syyskuun lopulla! Tokihan tämä jo kuvastaa, että monenmoni meidän seuran maksikisaajista eivät olleet hakeneet joukkueeseen, mutta onhan se kuitenkin kunnia päästä edustamaan seuraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti