Hugo pääsi luokalta!

Hugon kuulumiset

Aloitetaan nyt otsikossa mainitulla asialla. Olimme siis Hugon kanssa sunnuntaina 3.8.2014 ilmoittautunueet kahdelle agilityradalle JAU:n kisoissa. Oli aikamoinen helle ja mietin mielessäni, että mitenköhän me jaksetaan kaksi starttia sellaisessa kelissä. No tätä ei tarvinnut sitten testatakaan, sillä ensimmäiseltä radalta tuli nolla ja sij. 4/25, mikä oikeutti kolmanteen LUVAan eli saimme SERTin. Nyt Hugo on siis kolmosluokkalainen koira, aika hurja ajatus, että tästä lähtien kisataan sitten agilityn korkeimmassa luokassa kaikkien huippujen kanssa. Kyllähän sen toki tietää, ettei meillä mitään saumaa ole sijoituksiin kolmosluokassa, muttei niillä meille olekaan väliä. Kolmosluokassa on meillä tavoitteena saada mahtumaan mukaan hyviä meidän tasoisiamme suorituksia!

Anders Virtasen tuomaroima rata oli mukava profiililtaan - ratapiirros löytyy täältä. Hetken pohdin alkuun, että tehdäkö kolmoselle pakkovalssi vai takaakierto-päällejuoksu. Olin alkuun melkein varma, että tekisin takaakierron, koska pelkäsin pakkovalssin valuvan pahasti tai olevan onnettoman myöhässä. Lopulta kuitenkin päädyin siihen, että saan Hugolle paremman tien kolmoselle pakkovalssaamalla. Takaakiertona tehtynä tie kolmoselle olisi jäänyt tiukemmaksi ja rima olisi voinut herkästi pudota. Radalla oma ohjaus tosiaan vähän valahti ja Hugolle tuli vähän venähtänyt kaarre tästä syystä, mutta toisaalta taas sai hyvän linjan kolmoselle... Puomin ylösmeno on videolta katsottuna aika hilkulla, todennäköisesti siitä syystä, että Hugo tulee puomille vähän vinosti. Puomin alastulokontakti oli taas epävarma - hitsit näitä! Oikeasti ollaan tosi paljon keskitytty näihin nyt treeneissä ja jotenkin tuntuu, että siitäkin huolimatta suoritukset seilaa ollen välillä parempia ja välillä huonompia. Seuraava mietityttävä kohta oli putkesta päällejuoksun kautta kepeillemeno. Vähän pohdin, että mahtaakohan Hugo hakea oikean keppivälin etenkin jos sitä edeltävä hyppy yhtään valuu. Keppejä edeltävä hyppy oli kuitenkin melko rimansuuntainen eli lasketui valmiiksi jo keppejä kohti ja näin ollen lähestyminenkin oli helppo. A-este vähän hirvitytti jo etukäteen. Tiesin, että minun on pakko saada reilusti etumatkaa, jotta saan ohjattua A:n jälkeiselle muurille. Vähän Hugon rytmi rikkoutuu A:lla eli näkyy, ettei alastulolle tule kahta täydellistä laukka-askelta, vaan pieni väliaskel. Siitäkin huolimatta tämä oli jo selvästi "rauhallisempi" juoksu-A kuin viime kisoissa. Silloinhan Hugo kävi niin kuumana, että huolimatta siitä, miten askeleet osuivat, se leiskautti tosi komean loikan sieltä alastulolta osumatta lähellekään kontaktia... Treenit siis jatkukoon, mutta suunta on ainakin oikea! Loppusuoralla tein takaaleikkauksen toisiksi viimeisimmälle hypylle, mikä vähän takkusi. Etenin muurilta liian vauhdilla ja ajauduin itse ihan liian lähelle takaaleikattavaa hyppyä. Hugo hyppäsi kyllä hypyn varmasti, mutta jyrkästä takaaleikkauksesta johtuen vähän oli epäröintiä siinä, että jatkuuko matka vikan hypyn ohi vai sen yli. Yli se Hugo kuitenkin lopulta meni!

 Lopputuloksena siis -3,75 ja sijoitus 4/25. Hugo eteni omasta mielestä kivaa vauhtia ottaen huomioon, että oli tosi tukalan kuuma. Aikaa olisi saanut helposti napsittua pois puomilla ja myös vähän tiiviimmissä kaarteissa, mutta muuten meno oli ihan hugomaista :)

 

Eilen 5.8. Hugolla oli aika Mevetiin, jossa Hugo sai hyvät päiväkännit ja pääsi siis unten maille. Olin siis varannut ajan hammaskivenpoistoon - tämä olikin ensimmäinen laatuaan Hugolla. Mitenkään kauhean runsaasti hammaskiveä Hugon hampaisiin ei ole edes näinä neljänä vuotena ehtinyt kertyä, mutta yläposkihampaissa sitä oli sen verran, että päätin puhdistuttaa hampaat ja yrittää nyt ryhdistäytyä hampaidenharjauksen kanssa. Hammaskivenpoisto sujui hyvin ja nyt on pojalla puhdas kalusto suussa :) Mitään isompaa häikkää suusta ei löytynyt eli kaiken kaikkiaan terve suu - hyvä! Koska rauhoittamista ei ihan turhan usein halua tehdä, päätin otattaa Hugon olkanivelistä uudet kontrolliröntgenit. Hugon olathan kuvattiin vuoden 2013 keväällä (silloinen lausunto täällä). Nyt halusin sitten varmistaa, ettei nykyisellä säännöllisellä treenauksella ja mm. A-esteen tiheällä treenaamisella ole aihetunut olkaniveliin mitään suurempia muutoksia. Olin aika luottavainen, ettei mitään järkyttävää löytyisi, koska viime kuvauksen yhteydessä ortopedi sanoi, ettei muutosten pitäisi tulla vaikuttamaan harrastamiseen saatika sitten normaaliin elämään mitenkään. Mutta oli se silti kiva saada vielä varmistus, että olkanivelissä todella kaikki näytti aika lailla samalta kuin silloin edellisellä kuvauskerrallakin! Kunhan silloin kuvat lausunut Lotta Axelsson palaa lomilta, saan vielä hänen lausuntonsa kuvista, mutta jo nyt sain eläinlääkäriltä toteamuksen, että olkanivelet näyttävät melko lailla samoilta kuin silloin edellisissä kuvissakin. Kylläpäs huojensi tämä tieto :)

Ilmoitin muuten Hugon I-HAH:n järjestämään möllitokoon elokuun loppupuolelle ja siellä suoriutumisen mukaan sitten päätetään mennäänkö virallisiin kokeisiin, jotka meidän seura järjestää syyskuussa. Mitenkään kamalasti ei ole tullut nyt treenailtua tokoa (eikä kyllä agilityakaan) ihan siitä syystä, että on koko ajan niin kauhean kuuma! Ollaan tehty lyhyissä pätkissä seuraamista ja käännöksiä. Tosiaan vasemmalle käännös on alkanut sujua jo ilman törmäilyitä, mikä on jo hurja edistys :D Sen sijaan luoksetulot ovat nyt kyllä tehotreenin tarpeessa. Hugo kyllä tulee luokse ja istuu eteen, mutta vauhti on taas todella hidas - tulee siis osan matkasta rauhallisessa laukassa ja osan matkasta ravaten. Olen yrittänyt tehdä vauhtiluoksetuloja pallon avulla eli olen näyttänyt pallon ja kesken matkan olen vapauttanut Hugon taakseni lentävälle pallolle. Vauhtia tulee hurjasti lisää heti, kun vapautus kuuluu, mutta siihen asti se luoksetulo on pallosta huolimatta rauhallinen. Pitänee siis alkaa tehdä nyt vauhdikkaita luoksareita paaaaljon paljon enemmän kuin kunnon luoksetuloja ja hinkata sitten erikseen vaikkapa sitä luoksetulon loppuasentoa, jottei se unohdu siinä samalla täysin. Ensi viikolla alkaakin sitten jo ohjatut tokotkin, niin pääsee vähän säännöllisempään tokotreenirytmiin kiinni :)

Jipin kuulumisia

On kyllä pakko todeta, että Jippi on nopea oppimaan uusia asioita. On innokas oppimaan ja niin nami- kuin lelupalkkakin motivoi hyvin. En ole ihan kauheasti vielä treenaillut mitenkään järjestelmällisesti, vaan yritetään aina silloin tällöin tehdä ihan pienissä pätkissä jotain hauskaa treeniä, josta saa sitten hyvän palkan, jotta motivaatio säilyy. Ollaan opeteltu tosiaan sitä istumista ja maahanmenoa, mutta nyt myös kosketusalustaa ja käden koskettamista nenällä. Jippi lähtee hienosti itse tarjoamaan tekemistä, kunhan vaan tarpeeksi odottelee eli naksutinkoulutus tuntuu sopivan sille hyvin! 

Su 3.8. Jippi pääse leikkimään appenzellipentu Pirkon kanssa. Tuntuu olevan sopiva leikkikaveri, kun leikkityyli on molemmilla tasaisen raju eli vaikuttavat olevan hyviä painikavereita. Pirkko oli tällä kertaa vähän väsy leikittyään jo perheen toisen koiran Ofelian kanssa, mutta antoi silti hyvän vastuksen sen aikaa, kun jaksoi leikkiä. Molempien ollessa pirteitä leikit olisivat varmasti tätäkin vauhdikkaampia eli uusia leikkitreffejä odotellessa :)

Ollaan Jipin kanssa opeteltu hihnakävelyn saloja sellaisilla lenkeillä, joilla Hugo ei ole ollut mukana. Ei enää juurikaan kisko hihnasta (välillä kyllä edelleen kantaa hihnaa suussa), ellei sitten ole iltaväsy iskenyt ja sen mukana tuleva itkupotkuraivarifiilis päässyt valloilleen :D Ollaan päästy harjoittelemaan myös ihmisten, pyöräilijöiden ja koirien ohitusta. Jippi on sen verran sosiaalinen pentu, että ihmiset kiinnostavat kovasti. Kuitenkin "nätisti"-käskyllä Jippi malttaa todella hienosti kävellä ihmisten ja pyöräilijöiden ohi ottaen katsekontaktia minuua. Mahtipentu! Myös koirien ohituksia ollaan harjoiteltu ja vaikka ne kiinnostavatkin kovasti, ollaan saatu ohituksia niin, että melkein koko aika kuljetaan katsekontaktissa. On ollut myös todella hienoa huomata, että luoksetuloon voi tällä hetkellä ainakin luottaa. Jipin ollessa vapaana mikä tahansa ärsyke/häiriö/kiinnostuksenkohde jää toissijaiseksi, kun kutsun luokse. On tullut vastaan koiria, jotka yllättäen ovatkin olleet ihan lähellä tultuaan esimerkiksi joltain sivupolulta, mutta vaikka Jippi uteliaana katseleekin toisia koiria, niin siitäkin huolimatta se tulee luokse kutsuttaessa. Hienoa! Jippi on oppinut myös "irti" ja "jätä" -käskyt. Irti-käskyä käytetään, kun Jipin tulee irrottaa ote lelusta ja jätä-käskyllä taas päästetään suusta maasta tongitut asiat, kuten pupun papanat, tupakantumpit ja linnunsulat. Olen muuten havainnut, että maassa olevat linnut kiinnostavat Jippiä kovasti. Jos on vapaana, lähtee herkästi vaanimaan lintuja ja sitten ajaisi niitä takaa, mikäli vain saisi siihen mahdollisuuden. Toistaiseksi luoksetulokäsky on toiminut näissäkin tilanteissa, mutta saa nähdä, tuleeko eteen aika, jolloin ilmenee ajoittaista korvattomuutta, eikä luoksetulot enää pelitäkään yhtä hienosti.... Ainakin Hugolla tällaisia vaiheita ilmeni useitakin :)

Kirjoittelin aiemmin Jipin innosta loiskutella vesikupilla. Nyt siihen on yhdistynyt myös halu kaataa vesikuppi, mikä tekee ongelmasta vieläkin haastavamman. Normaalissa keraamisessa vesikupissa on siis ollut se ongelma, että matalat reunat sallivat veden kauhoisen etutassuilla kupista lattialle. Ja todella niin, ettei kuppiin jää enää pisaraakaan vettä ja lattia sen sijaan lainehtii. Niinpä ostin roiskeenestorenallisen kupin, jonka reunat eivät kuitenkaan estäneet kauhomista riittävästi. Joten ostin sitten roisen roiskeenestoreunallisen kupin, jossa ne reunat olivat suuremmat. Kyseinen kuppi oli kuitenkin niin kevyt, että sen Jippi sen sijaan sai käännettyä ylösalaisin tai kipattua laidalleen. Niinpä viritin kuppia niin, että laitoin metallikulhon sisään painavamman keraamisen kulhon, mutta siitäkin huolimatta Jippi onnistui kippaamaan kartiomaisen kulhon painamalla reunasta tassuilla. Ei muuuta kuin miettimää seuraavaa vaihtoehtoa. Päädyin kokeilemaan ei-koiralle-tarkoitettua suurempaa kulhoa, joka oli myös keraaminen eli jonkin verran painava, mutta samalla myös korkea eli Jippin juuri ja juuri ylsi juomaan pohjalta, mutta kauhominen olisi korkeiden reunojen vuoksi hankalaa. Eilen käväisin töissä ja katselin sitten Vahti-kamerasta, kuinka Jippi yritti ensin kauhoa kulhoa tyhjäksi ja siinä onnistumatta nappasi sitten lopulta kulhon reunasta hampain kiinni ja viskasi kulhon kumoon. Siis mistä ihmeestä tuo pieni pentu löytää voimia keraamisen suuren kulhon viskomiseen?!?! Sillä oli lisäksi ihan älyttömät lystikästä leikkiessään ison kartionmallisen kulhon kanssa. Siellä se rullasi kulhoa pitkin keittiötä oikein tohkeissaan. Eli ei toiminut sekään. Nyt on kokeilussa sitten vielä seuraava viritelmä. Kävin ostamassa kuppitelineen, jonka avulla kupit saa nostettua juuri sellaiselle korkeudelle, että Jippi pystyy tällä hetkellä just ja just yltämään juomaan, mutta loiskuttelu (toivottavasti!) ei ole mahdollista korkeuden takia. Lisäksi ostin telineeseen sellaisen keraamisen kulhon, jossa ei ole hyviä reunoja hampailla tarttumiseen. Tässä kuva tuosta viritelmästä:

Eilisestä asti menty nyt tuolla ja toistaiseksi on pysynyt vedet kupissa ja kuppi telineessä. Toisaalta sitten Jippi ei ole vielä joutunut olemaan yksin tämän viritelmän aikana - yleensähän tätä juomakuppipuuhastelua ilmenee juurikin yksiolojen aikana siitäkin huolimatta, että Jipille kyllä jätetään kasa kaikenlaisia virikkeitä (leluja, luita, pahvikartonkeja yms.) puuhastelua varten.  Nyt pidetään peukkuja, että tämä systeemi toimisi, koska muuten en oikein tiedä, mitä enää keksisin kokeilla. Yksi kokeilemisen arvoinen on vielä lisäpainon laittaminen kuppiin, jolloin Jippi ei jaksa kipata kuppia ympäri. Mutta kokeillaan nyt ensin tätä, jospa vaikka toimisi!


Yhteisiä kuulumisia

Paljon on taas touhuttu niinkin, että molemmat koirat ovat saaneet olla mukana. 1.8.2014 lenkkeiltiin Uutelassa ja koirat pääsivät tutustumaan siellä meriveteen, kun siellä päin ei onneksi ole havaittu sinilevää. Pohja oli tosi kivinen, joten kunnon uimapaikkaa ei ollut, ja niinpä tyydyttiin vain kahlailemaan. Hugokin kahlasi, vaikka kuvissa pysyykin itsepäisesti kuivalla maalla :)

Ollaan melko paljon lenkkeilty Östersundomissa, missä on sopivan pituinen lenkki, joka kiertää kauniin lammen. Siellä ei olla kertaakaan törmätty muihin ihmisiin tai koiriin eli on saanut täysin omassa rauhassa lenkkeillä! Lammessa ei harmi kyllä missään kohdassa ole hyvää rantaa, jossa vesi syvenisi vähitellen, vaan kaikista kohdista joutuu suoraan sellaiseen syvyyteen, ettei Jipillä enää yltäisi jalat pohjaan. Ei olla siis siellä pystytty totuttelemaan veteen kahlailemalla, mutta muuten on niin ihana paikka, että ollaan käyty siellä useampaan kertaan :)

Hihnakävelytreenit Jipin kanssa ovat alkaneet tuottaa tulosta myös siten, että yhteislenkkeily hihnassa on alkanut olla sujuvampaa. Valtaosa hihnalenkeistä (tai no hihnassa lenkkeillään aina vain osia lenkeistä) sujuu jo melko kivasti ilman pahempia ristiinrastiin seilailuja.