Lomakiireitä

Lomalla on nautittu hitaista aamuista. Tässä tosin odotetaan jo malttamattomina aamupalaa ja päät kääntyy, kun kuulee sanan "ruoka".

...ja sitten vielä toiseen suuntaan.

Olen ollut lomalla viime ja tämän viikon ja aikaa on teoriassa vaikka millä mitalla, mutta silti on kauheasti tekemistä, eikä blogia ennätä päivitellä :D Pikakelaus siis viime viikkojen ohjelmaan! Kuvissa näkyy arjen askareita ja teksti sisältää sitten treenailuja :)

Jippi on päässyt kaverien kanssa uiskentelemaankin ja yritti jälleen ravistella märkää oloa pois seistessään vedessä :D

Iloloikka lelun perään!

Uitettu koira näyttää tältä....

4.7. Hugo kävi tokassa avoimen luokan rally-tokokokeessaan. Ennen kehään menoa Hugo oli hyvässä moodissa ja teki käännökset yms. hyvin. Intoa piisasi ja tuntui hyvältä koesuoritusta ajatellen. Kehänauhojen sisäpuolella oli mukanani kuitenkin taas selvästi haahuilevampi koiruus. Hugo kyllä suoritti, mutta kontakti rakoili, pitkä nurmikko aiheutti haistelua maahanmenon yhteydessä ja muutenkin Hugo oli vähän sen oloinen, että oli asteen verran jännää. En tiedä oliko se taas minun jännitykseni (vaikken kyllä jännitänyt mitenkään hurjasti) vai mikä siinä oli, että vire laski ihan huomattavasti kehään astuessa. Suoritus kuitenkin saatiin tehtyä läpi ihan kunnialla ja tuomarin loppukommentti arvostelupaperissa olikin, että hienoa yhteistyötä eli ei se ihan niin huono suoritus ehkä ollut kuin miltä itsestä taas hetkellisesti tuntui. Kolme pienempää yhden pisteen virhettä mahtui suoritukseen, mutta sitten itse mokasin taas parissakin kohtaa kympin veroisesti :/ Kahdessa peräkkäisessä liikkeessä oli kääntymistä ja en onnistunut taaskaan (HUOH! Viimeksi kymppi miinusta samasta asiasta) askeltamaan käännöksiä paikoillani. Lopputulos oli 77p ja tästä siis -20 taas ihan omista mokistani johtuvia. Pisteisiin ei siis voi oikein olla tyytyväinen, mutta Hugo kyllä tsemppasi hyvin suorituksen läpi, vaikka selvästi sitä vähän ahdistikin! Eli loppuen lopuksi kuitenkin hyvä mieli ja olihan se kuitenkin hyväksytty suoritus :)

Rally-tokokokeiden ratapiirros

Rally-poika :)

5.7. käytiin nose workin ykkösluokan hajutestissä. Kolme päivää ennen testiä onnistuin rikkomaan Hugon ilmaisun totaalisesti. Siirtyessämme treenaamaan pahvilaatikoilla Hugolla esiintyi oikealla laatikolla laatikon tassulla lätkimistä tai jopa hampailla nostamista. Tähän kokeilin sitten tyhmänä kieltämistä, jolloin siis jälkikäteen ajateltuna kielsin aina, kun Hugo löysi oikean laatikon (koska tätä laatikon huonoa kohtelua ilmeni vain niillä oikeilla laatikoilla). Tästä johtuen Hugo ei enää suostunut ilmaisemaan oikeita bokseja tavalla eikä toisella. Taputin itseäni olkapäälle hienosta suorituksestani ja hetken meinasi jo epätoivo vallata. Päätin kuitenkin tehdä parit pikaiset treenit vahvistaen hajun ilmaisua maahanmenolla käyttäen taas purkkeja. Ja sitten superkehut ja -palkat aina oikeasta varmanoloisesta ilmaisusta. Tällä keinolla saatiin homma taas pelittämään ja päätin kuin päätinkin ottaa Hugonkin mukaan hajutestiin, vaikka emmin kyllä pitkään.

Hajutestissä ensin oli Hugon vuoro. Testitilassa oli 12 laatikkoa kahteen riviin aseteltuna. Alettiin käydä laatikoita läpi ja yhdellä laatikolla Hugo stoppasi. Se katsoi kysyvästi minuun, jolloin oletin hajun olevan ko. laatikossa. Niinpä vähän tyhmästi painostin kysymällä uudestan laatikon kohdalla, etä "missä haju". Hugo hetken empi ja kävi sitten maahan kyseiselle laatikolle. Ja minä jännittyneenä ilmoitin löydöstä. Haju ei kuitenkaan ollut kyseisessä laatikossa ja kirosinkin omaa hätäilyäni. Aikaa olisi ollut jäljellä varmasti sellaiset 2,5 minuuttia (kolmen minuutin kokonaisajasta) eli olisin hyvin voinut vielä tarkistaa muutkin laatikot ja varmistaa, että Hugo ilmaisee seuraavallakin kierroksella saman laatikon. Nythän se ei ollut mitään selkeää ilmaisua kuitenkaan itsenäisesti tehnyt tuolle laatikolle. Noh, eipä siinä mitään. Saatiin jatkaa etsintää, vaikka meidän osalta testi toki hylkääntyikin jo. Viisi sekuntia jatkamisen jälkeen Hugo bongasi oikean boksin ja teki siihen varman ja ripeän ilmaisun. Eli vaikka testi olikin hylätty, niin olin kyllä tyytyväinen siihen, että Hugo ilmaisi oikean laatikon niin selkeästi ja empimättä! Superpalkat sai Hugo siis tuloksesta huolimatta :) Itselle lisää malttia, niin hyvä siitä tulee!

Jipin vuoroa odotettiinkin sitten jonkin aikaa, koska ensin testissä kävi kaikki muut koirat ja sen jälkeen laatikoiden paikkoja vaihdettiin niin, etten valmiiksi jo tietäisi, missä haju sijaitsee. Nyt olin jo oppinut Hugon testisuorituksesta, ettei kannata hätäillä. Jippi pysähtyi ekalla kierroksella hetkeksi parillekin laatikolle, mutta jatkettiin matkaa. Ekan kierroksen aikana se ei siis tehnyt kunnon ilmaisua yhdellekään laatikolle. Pyysin jatkamaan ja pian se löysikin yhdelle laatikolle, jolle se teki maahanmenon. Koska se ekalla kierroksella oli jättänyt ilmaisematta sen ja oli vain vähän hidastanut sen kohdalla, niin halusin vielä kertaalleen varmistua sen oikeellisuudesta, joten pyysin Jipin vielä jatkamaan ja kun se sitten itsepäisesti palasi vielä siihen samaiselle laatikolle ja teki ilmaisun, niin uskoin sitä ja ilmoitin löydöstä. Oli oikea laatikko ja testi tuli suoritettua hyväksytysti.

Jipin nuuskunenä

Nyt vain sitten vielä jännitetään sitä, että mahdetaankohan testiä sittenkään hyväksyä Nose Work Finland ry:ssä. Testiin ilmoittautuessa säännöissä luki, että yhdistyksen jäseneksi täytyy liittyä viimeistään kaksi viikkoa testin hyväksytyn suorittamisen jälkeen, jotta testi todella hyväksytään ja tulos kirjautuu yhdistyksen tietoihin (nose work kun ei ole vielä virallinen laji, eikä siis kirjaudu koiranetiin). Menin heti testin jälkeen liittymään jäseneksi ja silloin huomasinkin, että säännöt olivakin tässä välissä muuttuneet ja nyt vaaditaan, että täytyy olla jäsen jo testihetkellä, jotta tulos hyväksytään. Näin ei meidän kohdalla ollut, koska olin tosiaan testiin ilmoittautumisen hetkellä lukenut säännöt, eikä käyny pienessä mielessänikään, että olisin käynyt ne tarkistamassa muutosten varalta.... Laitoin kuitenkin jäsenyyspyynnön menemään ja samalla kyselin, että mitenköhän testituloksen nyt käy. Lupasivat käsitellä asiaa seuraavassa kokouksessaan. Jos testiä ei hyväksytäkään, niin sitten ei muuta kuin uutta testiä katsomaan molemmille koirille!

Viime viikolla kävin itsekseni tekemässä koirille sekä kesän ensimmäiset metsäjäljet että esineruudut ja samallahan nämä olivat Jipille ensimmäiset laatuaan molempia noita. Esineruutu tehtiin niin, että koirat näki minun talsivan ruutuun ja jätin samalla kertaa kolme esinettä. Molemmat koirat toivat kaikki kolme esinettä ruudusta eli hyvin sujui! Jipillä tosin ensimmäisellä esineellä oli hauska sattumus, kun jäin ihmettelemään, että mihin se hävisi. Kurkittuani hetken, huomasinkin sen seisovan puskan takana paikoillaan esine suussaan ja katsoen minua kysyvästi. Sitten vasta tajusin, että eihän Jippi toki ensikertalaisena tiedä, että se esine kuuluu tuoda minulle :D Niinpä huusin palautuskäskyn perään ja se kirmasikin innoissaan luokseni esine suussaan. Toisen ja kolmanne esineen toikin sitten jo ihan omatoimisesti. Vähän Jippi selvästi jäi jumiin vanhaan hajuun eli jäi hetkeksi pörräämään etualalle, missä oli ollut Hugolle esine ja sai selvästi siitä hajua. Siinä kohdassa autoin sen verran, että menin tekemään uuden lähetyksen sen häiriöhajun kohdalta eteenpäin ja sitten Jippi malttoikin upota taas syvälle ruutuun tekemään etsintää.

Jälkitreeneissä

Hugon jälki sujui aavistuksen haahuillen eli selvästi oli vielä hakemista varmuudessa. Vähän jouduin itse autamaan sitä parissa kohtaa eli palautin sen oikealle suunnalle, kun se meinasi hukata jäljen. Lopulta kuitenkin löytyi oikea suunta taas ja kaikki kepit nousi hetken hairahduksesta huolimatta. Jippi teki pienen noin 40 m jäljen kolmella kepillä. Jippi lähti jäljelle hyvin ja eteni turhankin vauhdikkaasti. Hidastin sen menoa liinasta, jotta malttoi keskittyä ja nosti ensimmäisen kepin hyvin. Tokasta meinasi juosta ohi kovasta vauhdista johtuen eli taas jarrutin hieman ja Jippi saikin sitten hajun kepistä ja löysi sitten hetken pörräämisen jälkeen kepin ja nosti sen. Vika keppi löytyi taas, mutta selvästi Jipin jälkityöskentely siinä vaiheessa oli jo heikompaa. Syy tähän selvisi, kun huomasin 10 metrin päässä jäljen loppumiskohdasta marjastajan....

Käytiin viime viikolla Hugon kanssa tekemässä myös yksi jälki Kaija-kasvattajan kanssa. Hugon jälki oli jotakuinkin kolmesataametrinen ja siinä oli 5 keppiä. Tehtiin reilu 5 metrin jana, mikä oli taas Hugolle tosi haastava juttu. Hugo ei meinannut lähteä etenemään, kun ei selvästi oikein tiennyt, mitä on etsimässä. Heti, kun se alkoi tulla lähemmäksi janaa, niin se alkoi edetä määrätietoisemmin ja saikin lopulta jäljestä kiinni ja lähti oikeaan suuntaan. Ihan alku oli aavistuken haahuilevaa, mutta Hugo kuitenkin teki työtä koko ajan. Ekan kepin noustua Hugokin sai selvästi taas varmuutta touhuun. Loppujäljen Hugo ajoikin hyvin keskittyen. Yhtään hukkaa ei tullut, vaan jos Hugo meinasi hukata hajun, niin se stoppasi itse etenemisen, etsi tiensä takaisin jäljelle ja jatkoi jäljesämistä oikein. Jälki oli merkattu niin harvakseltaan (lähinnä keppien kohdat), että minä en oikeasti pystynyt auttamaan sitä, joten täytyi luottaa ihan vain Hugon työskentelyyn ja hyvin se pärjäsi! Yhdestä kepistä se ajoi yli. Minä näin sen kepin jo ennakkoon, mutta koska Hugo ei selvästi saanut siitä hajua, vaan jatkoi jäljen ajamista ihan tavalliseen tapaan, niin päätettiin jättää keppi nostamatta. Muut neljä keppiä kuitenkin nousi hienosti ja Hugo sai superleikit sitten loppupalkaksi :)

Muutaman Wirneen-koirakon kera käytiin maastotreenaamassa viime tiistaina. Mukana oli Marika ja Jocke, Linda ja Djali ja Joanna ja Cava. Jipille tehtiin taas sellainen lyhyt jälki muutamalla kepillä ja lisäksi päätin tehdä esineruututreenin, kun ruutu joka tapauksessa tuli tallattua. Esineruututreeni tehtiin ensin ja vieras henkilö vei ruutuu kaksi esinettä. Jippi näki, kun henkilö läpi ruutuun, muttei nähnyt, että mihin esineet jätettiin. Jippi lähti lähettäessä etenemään hurjan hyvin ja upposi ihan sinne 50 metriin saakka. Esineet löytyi sieltä 30-40 metristä ja hienosti Jippi teki töitä etsiessään ja toi vauhdikkaasti löydetyt esineet minulle.

Jälkeä ajaessa minulla olikin sitten haasteena se, että miten saan Jipille selväksi, että nyt ollaan ajamassa jälkeä. Se nimittäin selvästi oli enemmänkin sinkoamassa esineruutuun ja kun se on ihan aloittelija noissa jutuissa, niin ei tokikaan mitkään "etsi jälki"-käskyt kerro sille yhtään mitään siitä, että mitä pitäisi tehdä. Sain vinkiksi laittaa Jipin jäljen alkuun maahan ja itse selkeästi näyttää maata kohti ja pyytää jäljelle. Jippi lähtikin jäljestämään nenä maassa, mutta jo muutamien metrien jälkeen nenä nousi ilmaan. Stoppasin Jipin ja yritin saada sen takaisin jäljelle, mutta turhaan. Syy löytyi taas, kun marjastaja näkyikin sitten parinkymmenen metrin päässä siinä suunnassa, mihin Jipin nenä nousikin ilmaan. Jippi hakua treenanneena varmastikin alkoi ottaa ilmaivainua ja meinasi, että maalimies pitäisi käväistä hakemassa. Todettiinkin sitten, että nyt treeni on Jipille epäreilu ja jätettiin se jälki ajamatta. Tehtiin Jipille ihan lyhkäinen helppo palautusjälki ja niin, että Jippi näki, kun Linda lähti tallaamaan jälkeä. Jälki oli vain parikymmentä metriä maksimissaa ja siinä oli kolme keppiä. Jälki ajettiin vanhentamatta ja nyt Jippi kulki nenä maassa jäljen alusta loppuun ja nosti kaikki kolme keppiä! Tästä opin myös sen, etten jatkossa tee samoissa treeneissä sekä esineruutua että jälkeä nyt, kun Jippi on vielä ihan kokematon, eikä osaa erotella käskysanoista ja lähetystavasta vielä, että mikä tehtävä on edessä.

Kesälomailuun kuuluu ilman muuta jätskin syöntiä ja koirat ovat päässeet osingoille :)

Tällä viikolla loppui kolme viikkoa kestänyt agilitytauko ja sen kunniaksi käytiinkin treenaamassa eilen. Aamulla pääsi treenaamaan Hugo ja seurana oli Sonja ja Ofelia. Hugo teki kivaa rataa, jossa oli mm. poispäinkääntö kepeiltä ja siinä yhteydessä keppien leijeröinti koiran irrotessa keppien toisella puolella olevalle hypylle. Pari kertaa vahvistettiin palkalla, mutta sen jälkeen toimi tosi hienosti eli ei jääny Hugo paljoa minuun perään katselemaan, vaan irtosi hypylle leijeröinnistä huolimatta!

Iltapäivällä oli sitten Jipin vuoro päästä treeneihin ja meillä oli ohjelmassa rallausympyrää ja kontakteja. Ensin tehtiin puomia ja Jippi malttoi hyvin ottaa pysäytyskontaktit tauon tuomasta ekstrainnosta huolimatta. Seuraavaksi tehtiin A:ta ensin yksittäin niin, että alastulokontaktin yläreunassa oli ponnari muistuttamassa laukan oikeanlaisesta sovittamisesta. Näitä tehtiin ehkäpä neljä toistoa ja sen jälkeen pari kertaa vielä niin, että yhdistettiin A "radan" osaksi eli tehtiin neljän hypyn, yhden putken ja A:n pituista vauhtiympyrää. Hyvin osui laukat A:lla kontaktille ja muutenkin löytyi hyvä vauhti rallatellessa :)

Tokoa ollaan toki myös treenailtu, onhan SM-kisat vain noin viikon päässä :) Pientä viilaamista toki aina ja ikuisesti riittää, mutta kaikkiaan liikkeet on ihan hyvällä mallilla. Seuraamisessa on ollut havaittavissa pientä keulimista (Jippi ei oikeastaan niinkään edistä, eikä edes nojaa, mutta vähän on sellainen pompahteleva tyyli välillä, kun on innokkaimmillaan), mutta toisaalta mieluummin niin päin kuin että se olisi "liian löysä". Jäävien erottelua ollaan treenattu ja toimii valtaosin hyvin. Yksittäisiä erehdyksiä sattuu, mutta nämäkin tulee yleensä aina, jos erottelua on treenattu jo useamman toiston. Nouto aika jees - vauhtia piisaa, mutta palautuksen perusasentoa vielä hiotaan. Palauttaa kyllä sivulle ihan nätisti ja pitää kapulan kauniisti, mutta usein aavistuksen törmää kapulalla minun jalkaan käännähtäessä sivulle. Ruututreenit ovat edistyneet kivasti eli ennen tuppasi hakeutumaan liikaa ruudun etuosaan ja ollaankin työstetty paikkaa taaemmas. Tässä on onnistuttu niinkin hyvin, että nyt saan olla tarkkana pysäytyskäskyn ajoituksen kanssa, ettei Jippi juokse pitkäksi ja pysähdy vasta takanauhalle :D Mutta tämä on toki ehdottoman positiivinen muutos, koska niinhän minä haluankin, että Jipillä on ajatus vahvasti ruudun takaosaan ja se on sitten se käsky, joka sen pysäyttää oikeaan kohtaan. Käskyyn reagointi saisi olla aavistuksen nopeampaa, jotta minun olisi helpompi tietää käskyn ajoitus. Tätä ollaan nyt treenattu ilman ruutua eli ihan vain heittelemällä lelua tai namia eteen, lähettämällä Jippi lelulle/namille ja stoppaamalla kesken matkan. Hyvin on tullut täpäkkyyttä pysäytykseen eli toivotaan, että sama kehitys siirtyy sitten ruudun pysäytykseen (täytyy testata  huomanna, miltä näyttää nyt!). Yksi valtavan iso JES on se, että tajusin, ettei Jippi ole about 1,5 kuukauteen kertaakaan piipannut paikkiksissa. Sehän pitkään oli sellainen, että jos tilanne oli jotenkin epämukava tai ympärillä oli jotain härdelliä, niin se saattoi piipata. Tätä työstin pois jättämällä etupalkkaa, mutta nyt tosiaan 1,5 kuukauteen ei ole ollut enää etupalkka käytössä, eikä ääntelyä ole ilmennyt! Kokeessahan tuota ei esiintynyt aiemminkaan, mutta treeneissä silloin tällöin kyllä. Nyt koputan siis puuta ja toivon, että ääntelyongelma alkaisi olla selätetty!

Kipinä käväisi meillä yökylässä ihan loman alkajaisiksi ja Jipillä oli kyllä NIIIN SIISTIIII kaverin kanssa :)

Tuleva viikonloppu vietetään Jipin kanssa I-HAH:n leirillä Kuralan Kartanotilalla. Niin siistiä!! Ja ensi viikolla meidän koko porukkaa odottaakin mökkeily Markuksen aloittaessa lomailu myöskin. Mökillä on hyvä rentoutumisen lomassa tehdä SM-viimeistelyt ;)

Metsäjälki korvasi peltojäljen

Tänään minun ja Hugon oli tarkoitus suunnata Yläneelle collieyhdistyksen alajaoston järkkäämään treenipäivään, jonne olin ilmoittautunut jo hyvän aikaa sitten. Treenattavana olisi ollut peltojälkeä ja tokoa, ja etenkin ohjattuja peltojälkitreenejä odotin kovasti. Flunssa kuitenkin iski loppuviikosta ja perjantai-iltana oli hieman lämpöä, joten totesin, että vaikka olisinkin treenikunnossa, niin kahdet treenit plus yhteensä lähes 6 tuntia ajomatkaa (Helsinki-Yläne-Helsinki) olisi ollut ehkä liikaa. Niinpä jouduin myöhään perjantai-iltana perumaan menomme, mutta lupasin samalla Hugolle, että käytäisiin kuitenkin tekemässä metsäjälkitreeni, etten täysin rikkoisi lupausta jäljestämisestä ;)

Lauantaiaamuna siis pakkasin koirat autoon ja ajoin Östersundomiin. Talloin ensin Hugolle jäljen, joka oli noin 700 m pitkä ja sisälsi 6 keppiä ja yhden kulman. Jälki itsessään ei ollut mitenkään erituisen vaikea, mutta maasto oli epätasaista (jälki meni hetken sammalaisella kalliolla) ja ensimmäinen keppi tuli jätettyä melko pitkälle. Lisäksi tuli vähän sotkettua hommaa sillä, että jäljen vanhetessa kävin molempien koirin kanssa lenkillä ja siinä sitten yhtäkkiä havaitsin Jipin bonganneen kohdan, josta olin tullut ulos jäljeltä ja se seurasikin sitten jälkeäni väärinpäin vikalle kepille ja nosti kepin ollen hirmu tyytyväinen itseensä. En ollut varautunut tähän yhtään, koska Jippi ei ole jäljestänyt, enkä ajatellut, että tällaista riskiä olisi, joten siksi en ollut myöskään kauheasti katsellut sen perään metsätiellä kävellessä, kun ei kuitenkaan ihan jäljen vierestä kävelty.. Noh, ei siinä sitten mitään - päätin vain jättää vikan kepin jäljestämättä Hugon kanssa (kun sitä keppiä ei kerran siellä enää ollut) ja lopettaa viidenteen keppiin.

Jäljen alku oli tällä kertaa haastava, sillä vaikka Hugo lähti kyllä jäljelle, jäljestys oli jotenkin varovaisen ja epävarman oloista. Vauhti oli selvästi tavallista hitaampi ja Hugo välillä saattoi jopa pysähtyä hetkeksi katsomaan minua kysyvästi. Kehotin sitä jatkamaan töitä ja niin se sitten aina jatkoikin, mutta tosiaan kaipasi aika paljon tsemppausta, mitä yleensä ei tarvitse. Kun eka keppi löytyi, niin Hugokin tuntui saavan hieman itseluottamusta huomatessaan, että kyllähän homma sujuikin ihan oikein. Kakkoskeppi jäi nostamatta, sillä se oli kohdassa, jossa Hugon täytyi laskeutua matalalta kiveltä ja noousta heti uudestaan taas korkeammalle mättäälle eli se jäi ikään kuin kuoppaan, eikä sen haju varmaankaan levinnyt juurikaan, sillä Hugo ei reagoinut siihen lainkaan. Loput kepit nousi kuitenkin ongelmitta ja loppujäljen ajaminen sujui hyvin paitsi, että kulman kohdalla Hugo hetken empi suunnan kanssa. Se lähti kaartamaan oikealle, kunnes huomasi hukanneensa hajun ja lähti sitten tarkistamaan, toisia suuntia ja lopulta päätyi jatkamaan vasemmalle, jonne jälki siis oikeastikin jatkui. Tällaista hapuilua ei ole pitkään aikaan esiintynyt eli tiedä sitten, oliko Hugo epävarma edellisen epäonnistuneen metsäjäljen jäljiltä vai mikähän mahtoi olla syynä. Joka tapauksessa päätin tehdä seuraavalla jäljestyskerralla ihan superhelpon treenin, jotta Hugon saa taas itsevarmuutta :)

Möllitoko

Maanantaista perjantaihin vietettiin mökkeillen ja oli kyllä taas niin kivaa! Mökillä ehtii aina lukea, nautiskella ei-yhtään-minkään-tekemisestä ja lisäksi toki sitten treenaillakin koirien kanssa. Koirathan taas saivat nauttia lähes kokopäiväisestä ulkona olemisesta, leikkimisestä (Hugolta oli pallon perässä kirmaamiset saikun takia kielletty, mutta pääsi se muuten kirmailemaan) ja vähän myös herkuttelemisesta ;)

Hugon kanssa mökillä treenailtiin jälkeä ja rally-tokoa. Tiistaina kävin tekemässä Hugolle esineruututreenin ruudussa, joka oli syvyydeltään 50 metriä ja leveydeltään noin 30 metriä. Jätin ruutuun neljä esinettä, joista oli tarkoitus tuoda kolme. Ensimmäiset kaksi löytyi hyvin, mutta sitten seuraavan etsiminen olikin haastavaa. Yleensä esineruututreeneissä on ollut haasteena se, ettei Hugo irtoa viiteenkymppiin asti etsimään, mutta nyt kyllä pyöri siellä ihan takareunallakin pitkiä aikoja tehden hyvin töitä. Jostain syystä esineen (vaahtomuovinen pallo) hajun saaminen oli vaikeaa, eikä se löytynyt, vaikka Hugo pyöri ihan vieressä useita kertoja. Niinpä jätettiin se esine unholaan ja etsittiin se neljäs (myös ruudun takaosassa) niin, että se käytiin Hugon nähden nostamassa ja uudelleen pudottamassa, jotta Hugo tiesi, että sieltä vielä löytyy esine. Tämän esineen hajun Hugo sai sitten hyvin.

Keskiviikkona ja torstaina ajettiin noin 300-400 metriä pitkät jäljet, joilla molemmilla oli 6 keppiä. Tällä kertaa ei tehty janoja. Hugo lähti jäljestämään molemmilla kerroilla hyvällä innolla ja teki tarkkaa työtä läpi jälkien. Molemmilla kerroilla meinasi kulmissa vähän oikaista eli sai selvästi jo kulman jälkeisestä jäljestä hajun ennen kulmaa, mutta vaadin ajamaan kulmankin tarkemmin ja hyvin sitten onnistui kulmatkin. Tokalla jäljellä ennen vikaa keppiä löytyi jonkun eläimen jalan luita ja ne aavistuksen häiritsivät, mutta kiltisti Hugo palasi jäljestämään, kun käskin jättää luut rauhaan :D

Rally-tokossa treenattiin seuraamisesta pyörähtämistä, käännöksiä ja oikean puolen seuraamista. Lisäksi tehtiin tokon noutoa. Hugo nouti kivan innokkaasti, vaikkei olla pitkään aikaan noutoa sen kanssa tehtykään. Loppuasento tosiaan oli turhan väljä eli jäi liian kauas, mutta pienellä huomautuksella saatiin sekin korjattua vähän nätimmäksi.

Jipin kanssa mökillä treenailtiin tokoa ja keppejä. Keppitreenejä tehtiin nyt jokaisella kerralla 6 kepillä, mutta homma vaikeutui jokaisella kerralla hieman. Ensimmäisellä kerralla tehtiin keppejä niin, että ne oli ihan aavistuksen vinokeppeinä. Seuraavaksi laitettiin kaikki 6 keppiä ihan suoriksi, sitten otettiin mukaan ohjaajan liikehäiriö (mikä muuten tuntui olevan haastavaa - Jippi herkästi jätti jonkun välin pujottelematta - tarvitaan siis treeniä!) ja lopulta myös hyppy ennen keppejä. Hypyn kautta kepeille lähettäminen sujui yllättävänkin hyvin sekä avo- että umpikulmasta. Jippi haki oikeaan väliin itsenäisesti ja pujotteli hyvin kaikki 6 keppiä. Nyt tosiaan pitäisi päästä treenaamaan erilaisilla kepeillä, sillä nyt ollaan treenattu pääosin noilla maahan tökättävillä, joustavilla kepeillä.

Olin mennyt ilmoittamaan Jipin möllitokoon, joten siksi mökillä tuli treenailtua tokoakin tätä silmällä pitäen. Edellisenä viikonloppuna minulle selvisi (koska olin lukenut koesäännöt huonosti...), että jo alokasluokassa uusien sääntöjen mukaan on paikkamakuussa koirien käskytys maahan ja takaisin perusasentoon yksitellen. Tätä testatessa tuli havaittua, että Jippi reagoi ihan jokaiseen kuulemaansa käskyyn, joten tätä tuli treenailtua nyt mökkeillessä. Vähitellen alkoi tulla tulosta, kun tosiaan palkkailin aina siitä, että Jippi pysyi muiden antaman käskyn kuultuaan paikoillaan. Lisäksi treenailtiin aika ahkerasti seuraamista, sillä ei oltu tehty vielä kokonaisia seuraamisliikkeitä palkkaamatta. Seuraamista tehtiin niin, että tein vaihdellen lyhyitä pätkiä palkaten hyvästä seuraamisesta ja sitten pidempiä pätkiä, jossa palkkasin aina sellaisessa kohdassa, jossa seuraaminen on hyvää, vaikka välillä ajoittain esim. kontakti rakoilikin. Yllättävän nopeasti pidemmätkin pätkät alkoivat sujua, vaikka alkuun tuntui, että Jipin keskittyminen herpaantui, kun palkkaa ei alkanut kuulua. Luoksetuloissa on tullut myös nyt huomattua, että "luokse" ja "sivu"-käskyillä tehtävän luoksarin erottaminen sujuu Jipiltä useimmiten, muttei sitten kuitenkaan aina. Eli kyllä se varmaankin niin on, että päädyn kuitenkin siihen eteen tulevaan luoksariin myös tokossa, jottei turhaan sekota. Nyt se on alkanut sujua kivasti, joten ehkäpä on turhaa yrittää opettaa kahta eri luoksaria.... Yleisesti on tullut havaittua sellainen, että jostain syystä perusasento on alkanut valua nyt eteenpäin. Eli kun Jipin käskee edestä sivulle, se kyllä päätyy aika suoraan asentoon, mutta vähän turhan eteen. Tätä ongelmaa oli joskus aiemminkin, mutta meni ohi, kunnes nyt sitten näköjään on palannut. Tähän täytyy siis nyt kiinnittää huomiota eli ehkäpä otetaan tehokuuri palkkaillen oikeita perusasentoja.

Eilen saavuttuamme kotiin koirat olivat sen verran väsyjä, että saivat sitten lopun päivää vain lepäillä ja toipua mökkireissusta. Tänään sitten aamulla olikin ohjelmassa Jipin ensimmäiset tokoepikset, kun suuntasimme Tikkurilaan Heurekan lähistölle nurtsikentälle möllikisailemaan uusien sääntöjen mukaiseen ALO-luokkaan, jossa oli helpotuksena se, että koiran sai palkata aina liikkeiden välissä.

Paikalla makaaminen: 10. Luokassa oli kolme koiraa, joten paikkamakuussa ei tosiaan tämän enempää porukkaa sitten ollut. Jippi oli suoritusvuorossa toka, joten paikkiksessa oli rivistön keskellä. Jippi vähän katseli naapurikoiraa (joka oli sille ennestään tuttu edelliseltä viikonlopulta I-HAH:n leiriltä) meidän ollessa rivissä koirat perusasennossa, muttei sitten liikkeen aikana kiinnittänyt tähän koiraan enää mitään huomiota. Perusasento jäi Jipillä vinoksi (tyhmä minä, kun en korjannut), joten tästä syystä myös makuuasento oli vähän vino. Jippi kuitenkin meni maahan ripeästi ja vasta omasta käskystä eli ei reagoinut naapurin käskyyn - jes! Molemmat vieressä olevat koirat lähtivät rivistöstä liikkeelle jo sinä aikana, kun ohjaajat kävelivät vasta sitä 15 metrin matkaa, mutta onneksi Jippi ei tuntunut tästäkään häiriintyvän. Hyvä tietää, että se kestää tällaista häiriötä, sillä eipä olla taidettu koskaan olla sellaisissa treeneissä, joissa molemmilta puolilta on about samaan aikaan häipynyt koira. Toinen koira ehti juosta ihan ohjaajan luokse asti, joten se poistui rivistä, mutta toisen koiran ohjaaja vielä palautti koiran riviin, kun se liikkui vain pari askelta. Tästä kaikesta huolimatta tosiaan Jippi makasi rauhallisen oloisena minuutin ajan ja nousi sitten ajan loputtua perusasentoon vasta omasta käskystä. Tähän olin siis varsin tyytyväinen!

Seuraaminen taluttimetta: 9. Seuraaminen itsessään oli ihan suht kivaa ja aktiivista. Oikealle käännöksessä ja täyskäännöksessä vähän ehkä hetkellisesti oli seuraaminen väljää, mutta palasi aika pian hyvään paikkaan. Ohjaaja sai maininnan vartalonkäytöstä, sillä herkästi esim. käännöksissä vähän käännän yläkroppaa. Tämän kyllä myönnän ihan täysin... Ehkä tämä on perua agilitysta, missä on tottunut nimenomaan rintamasuunnalla kertomaan koiralle minne mennään, ja toisaalta ehkä minulla on takaraivossa vielä ajatus siitä, että seuraamisessa nämä käännökset ovat meille ne vaikeimmat ja ehkä siksi käytän vielä apuja. Joka tapauksessa, tähän täytyy itse alkaa kiinnittää huomiota, etten jumitu käyttämään näitä apuja.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9,5. Seuraaminen hyvää, maahanmeno ripeä ja suora ja pysyi maassa, kunnes käskin perusasentoon. Koiran osalta siis aika nappi suoritus, mutta itse taas käännyin vilkaisemaan koiraa maahanmenovaiheessa eli pistevähennys tästä liiallisesta vartalonkäytöstä. Voisi ehkä olla hyvä idea videoida omia suorituksia, jotta huomaisi sitten puuttua tähän vartaloapujen käyttämiseen!

Luoksetulo: 9,5. Pyysin Jipin luoksarissa eteen ja eteen se tulikin. Tuli laukalla ihan ripeästi ja loppuasento edessä ja sivulla suora, mutta edessä törmäsi vähän jalkoihini.

Noutoesineen pitäminen: 8. Jippi otti kapulan käskystä, mutta otti häiriötä vieressä seisovasta liikkurista eli kääntyi katsomaan liikkuria. Samalla sitten vielä järsi kapulaakin - ei mitenkään voimakkaasti pureskellen, mutta kuitenkin useamman kerran. Tätä ei treeneissä ole juurikaan enää tehnyt, eikä tehnyt kisasuorituksen jälkeen pitoa treenatessakaan. Ehkä siis tilanne kuitenkin oli Jipin mielestä vähän outo, kun olikin ihan lähellä kaksi "ylimääräistä" ihmistä katsomassa suoritusta. Täytyy siis treenata liikkuroidustikin - tätähän ei olla ikinä tehty aiemmin.

Kauko-ohjaus: 9. Jippi meni perusasennosta maahan vasta tokalla käskyllä. Tästähän olisi varmaankin pitänyt vähentää kaksi pistettä (mikäli itse sääntöjä oikein tulkitsen), mutta voi olla, että tuomari katsoi tätä vähän läpi sormien, kun varsinaiset kaukokäskyt sujuivat hyvin :) Kaukot olivat tosiaan nätit eli vaihdot säpäköitä, asennot suoria, eikä Jipin takaosa liikkunut vaihdoissa (mitä siis edelleen treenatessa aika ajoin tapahtuu). Tähänkin olin siis supertyytyväinen.

Estehyppy: 10. Ensimmäistä kertaa tehtiin hyppy avoesteellä, muttei tuntunut olevan ongelmaa. Liike oli nätti ja loppuasento suora, mutta tosiasiassa kyllä pyysin Jipin "luokse" käskyllä eteen ja Jippi sitten valitsikin tulla suoraan sivulle :D Tästähän ei pistevähennyksiä tule, koska hypyn yhteydessä ei tarvitse sanoa tuomarille kummin sen aikoo suorittaa, mutta tosiaan tuli huomattua, ettei näiden kahden luoksarin erottelu ole ihan niin vahvaa kuin se toivoisi olevan...

Kokonaisvaikutelma: 10. Tuomari sanoi, että oli oikein kivaa yhteistyötä ja ettei mitään suurempia huomauttamisia ollut. Erikseen mainitsi tässä vaiheessa tosiaan niistä minun käyttämistäni vartaloavuista eli kehotti esimerkiksi videoimaan treenejä, jotta näen itse nämä. Osia vartaloavuista en varmaan tajuakaan käyttäväni, mutta pakko kyllä myöntää, että seuraamisen käännöksissä ja jäävissä tulee kyllä vielä melkeinpä tietoisesti varmisteltua vähän. Tätä toki täytyy vähentää, kun varmuutta alkaa tulla!

Kokonaistulos oli siis 188,5/200 pistettä ja 1.sija. Meni siis huomattavasti paremmin kuin mitä uskalsin odottaa ja olin kyllä hirmu tyytyväinen Jipin suoritukseen uudessa ympäristössä (ei olla hirveästi eri kentillä treenailtu), ekaa kertaa liikkuroituna, nurtsikentällä hajujen keskellä (kentälle saavuttaessa nenä imeytyi kyllä maahan, mutta tehdessä onneksi keskittyi hyvin!) ja vieraiden koirien ympäröimänä. Nyt jatketaan siis hyvillä mielin treenailua ja hiotaan vielä etenkin kapulan pitämistä, seuraamisen käännöksiä ja omia vartaloapuja pienemmiksi, ja sitten varmaan uskaltaudutaankin jo virallisiin kisoihin. Varmaankin sitten loppuvuodesta siis!

Äsken kävin kivan pitkän lenkin koirien kanssa niin, että käveltiin Vartiokylänlahden kautta Mustavuorelle ja Markus tuli sitten sieltä meidät hakemaan. Kiva välillä kävellä noin, että tulee kyyti noutamaan, kun pääsee sitten vähän kauemmaksi näistä lähimaastoista! Vähän alkoi lenkin kesken sadella, muttei oikeastaan haitannut yhtään, kun oli kuitenkin lämmintä :) Hugo yritti kesken lenkin viritellä leikkejä Jipin kanssa nappaamalla ison kepin ja tarjoamalla sen toista päätä Jipille vetoleikkien toivossa. No voitte varmaan kuvitella, ettei Jippi kauheasti laittanut vastaan, vaan siinä sitten meinasikin alkaa kunnon leikit kepin kanssa. Minä tylsänä kuitenkin stoppasin leikit jo alkuunsa, sillä tämä lenkki tehtiin hihnassa, eikä hihnassa sallitta moista riekkumista. Vapaaksi en päästänyt ihan tarkoituksella, sillä halusin, että tämä lenkki toimi rauhallisena palauttelevana lenkkinä mökkireissun riehumisten jälkeen.

Hyvää Juhannusta!

Me tultiin juhannuksenviettoon mökille Sauvoon ja kylläpä mökkeily vaan onkin taas niin mukavaa :) Molemmat koirat nauttii kyllä ihan täysillä ja olisivat riehunassa lelujen kanssa pihalla joka käänteessä. Pakko on välillä ottaa niiltä lelut pois, jotta malttavat edes hetken levähtää...

Tultiin eilen illalla ja tein vielä sitten pienet 2x2-keppitreenit Jipin kanssa, kun olin ottanut maahan tökättävät kepit mukaan. Treeneissä on ollut nyt taukoa, kun tuli mutkia matkaan lisätessä tokaa keppiparia eli Jippi alkoi jättää ekan keppiportin tekemättä lähettäessä umpi- tai avokulmista. Niinpä pidin mietintätauon ja nyt päätin palata ihan hetkeksi askeleen taaksepäin. Eilen illalla tehtiin siis vain yhdellä portilla treenejä eri kulmista lähettäen ja aina onnistumisten jälkeen käänsin porttia tiukempaan kulmaan niin, että vikat pari toistoa tehtiin melkein suoralla portilla. Hyvin sujui!

Tänään aamulla keppitreenit jatkuivat. Tein ensin kymmentä keppiä Hugon kanssa lähettäen eri kulmista. Umpikulmat taas helppoja, mutta avokulmissa saa itse olla tarkkana oman ohjauksen kanssa. Haluaisin avokulman lähestymisistäkin itsenäisempiä, kun nyt tosiaan vaatii minulta oikein suunnattua ohjausta, jotta hakee oikeaan väliin. Lisää treeniä siis avokulmiin!

Jipin kanssa tehtiin tänään kahdella keppiportilla, jotka olivat vain hieman auki. Suorat lähestymiset ja loivat kulmat sujui hyvin, mutta tiukemmat lähetyskulmat tuotti ongelmia ja epäonnistumisia tuli omaan makuun vähän turhan paljon. Niinpä tehtiin myöhemmin tänään vielä toinen treenisessio, jossa laitoin ekan portin vähän enemmän auki eli helpotin tällä tavoin hommaa. Lisäksi tein alkuun muutaman toiston niin, että noin joka toinen kerta heitin palkan jo ekan keppiportin jälkeen. Sen jälkeen jätin porttien väliin palkkaamisen pois ja lopputreenissä ei tullutkaan yhtään epäonnistumista! Video tästä lopputreenistä:

Jippi oli treeneissä vähän väsähtänyt, kun alla oli riehuntaa Hugon kanssa, mutta malttoi kuitenkin keskittyä hyvin.

Hugon kanssa sen sijaan käytiin äsken tekemässä kesän ensimmäinen metsäjälki (alkukesästä ollaan treenailtu lähinnä esineruutua, mutta nyt pitäisi alkaa käydä välillä tekemässä jälkiä). Janalle lähetys oli noin 5 metrin päästä. Hyvin lähti etenemään ja bongasi jäljen, mutta lähti takajäljelle. Stoppasin ja annoin pähkäillä, kunnes itsenäisesti löysi oikean suunnan. Ensimmäinen keppi oli haastava, eikä Hugo meinannut oikein saada siitä hajua. Pyysin kuitenkin Hugon vähän taaksepäin ja toisella lähestymisellä se sai hajun ja löysi kwpin. Jos kyseessä ei olisi ollut eka keppi, en olisi varmaankaan edes pyytänyt uudestaan etsimään. Ekan kepin löytämisen jälkeen loppu sujuikin hienosti. Koko jäljen (ei ollut kuin ehkäpä 200 metriä) Hugo ajoi keskittyneesti, innokkaasti ja tarkasti (ei missään vaiheessa eksynyt jäljen sivuun) ja loput kepit löytyi helposti - näki jo läjestyessä Hugon käytöksestä, että lähistöllä on keppi. Vitsit oli hauskaa pitkästä aikaa jäljestää ja Hugokin näytti tykkäävän! Huomenna uudestaan :)

Nyt koirat on kaiken treenaamisen ja leikkimisen jäljiltä väsyjä ja malttoivat ainakin hetkeksi käydä lepäämään!

Metallikapula ei olekaan mahdoton!

Perjantaina 30.5. käytiin Kaijan ja Nepin kanssa jälkitreeneissä. Jälki oli Kaijan tekemä - ensimmäistä kertaa tänä vuonna siis ajettiin jonkun muun kuin minun talloma jälki. Ensimmäistä kertaa tehtiin myös jana ja koska tätä ei aiemmin olla tehty, aloitettiin ihan muutaman metrin janalla. Hugo lähti janalla hyvin eteen ja nosti jäljen tarkasti ja lähti jäljellä oikeaan suuntaan. Itse jälkeä Hugo ajoi jokseenkin puoliteholla. Seilasi paljon molemmin puolin jälkeä ja hukkasi jäljen useampaan otteeseen, vaikkakin sitten löysi useimmiten itse takasin jäljelle. Ei myöskään enää itsekään muistettu vikan kepin sijaintia, joten se jäi kokonaan löytämättä, koska Hugo oli tässä vaiheessa hukannut jäljen, eikä tosiaan ollut tarkkaa muistikuvaa kepin tai jäljen sijainnista. Tehtiin siis loppuun "paikkaus" niin, että Kaija Hugon huomaamatta pudotti kepin, jonka se sai sitten löytää ja nostaa. Kokonaisuudessaan treeni ei siis sujunut kovin kaksisesti. Hugo kyllä nosti 5/6 keppiä (vain se viimeinen jäi), mutta tosiaan hukkasi jälkeä usein ja etsi sitten sitä ilmavainulla.

Lähdimme treenien jälkeen mökille Sauvon suunnalle ja päätin tehdä illalla Hugolle helpohkon lyhyen jälkitreenin, että saataisiin parempi onnistuminen kuin aamulla. Koska tuntui selvästi aamulla siltä, että Hugo ajoi muun kuin minun tekemää jälkeä huonommin kuin minun tekemää, niin päätin, että tästä lähtien täytyy tehdä niin paljon kuin mahdollista näitä muiden tallomia jälkiä. Niinpä nytkin jäljen teki Markus. Se oli suoraviivainen vajaan 200 metrin pituinen jälki, jolla oli 7 keppiä. Keppejä laitettiin tiheään, jotta saataisiin Hugon motivaatio säilymään jäljellä hyvin - kepit se nimittäin yleensä merkkaa melko varmasti ja nostaa innokkaasti. Tein taas muutaman metrin janan. Hugo lähti eteenpäin janalla, mutta kohdatessaan jäljen se vain hetkeksi pysähtyi haistelemaan, mutta meni ensin pari askelta yli jäljestä ja sitten lähti haistelemaan takajälkeä. Pyysin takaisin risteyskohtaan ja kehotin etsimään jäljen ja tällä kertaa lähti oikeaan suuntaan. Alkuun ajoi jälkeä vähän epävarmasti parinkymmenen metrin ajan. Sen jälkeen lähti kuitenkin reippaammin ja varmemman oloisesti jäljestämään. Kepit nousivat hyvin, mutta tälläkin kertaa yhden kepin paikka unohtui ja jäätiin väärään kohtaan sitä etsiskelemään. Jo melko pian kuitenkin todettiin, että koska oltiin luultavasti väärässä kohdassa, annan Hugon jatkaa keppiä nostamatta eteenpäin, kun kerran kyseessä ei ollut viimeinen keppi. Loput kaksi keppiä löysi ja nosti hienosti eli hyvä lopetus kuitenkin!

31.5. aamupäivällä tehtiin sitten mökillä vielä yksi jälki. Tälläkertaa kokonaispituus vähän vajaa 300 metriä ja siinä oli yksi 90-asteinen kulma. Yhteensä jäljellä oli 6 keppiä. Tehtiin taas muutaman metrin jana, mutta jälleen kertaan nappasi takajäljen ensin. Selvästikin näinä kertoina, kun Hugo on ottanut takajäljen, jäljen alkumetrit on ollut vähän hakemista. Nytkin kyllä itse löysi lopulta oikean suunnan jäljellä, mutta ekat ehkäpä 10 metriä oli selvästi vähän epävarma, että olikohan tämä nyt sittenkään se oikea suunta. Edellisiltaa nopeammin kuitenkin nyt jo sai vauhdin päälle ja homman toimimaan. Tällä kertaa itse jälkisuoritus oli todella hyvä. Ajoi jäljen ekoja metrejä lukuun ottamatta motivoituneesti ja intensiivisesti. Vauhti oli sopiva ja nenä pysyi maassa, eikä hukannut jälkeä kertaakaan. Kaikki kuusi kepiä nousi ongelmitta eli en joutunut missään kohdin auttamaan. Sai superleikit palkaksi ja jäi hyvä mieli kaikille :) JES!

Jälkitreenailujen lisäksi mökillä toki myös rentouduttiin ja Hugon toiveesta leikittiin paljon palloleikkejä. Oli oikein kiva reissu siis, vaikka kelit olikin aika harmaat.

Maanantaina 2.6. käytiin vapaatreenaamassa. Tehtiin fyssarilta takapään vahvistamiseen vinkiksi saatua hyppytekniikkatreeniä ja sen jälkeen kontakteja. Keinulla tuli pari vapautumista heti keinun laskiessa, mutta tämä ei sikäli ole ihmekään, kun tosiaan tämän olen aiemmin sallinut. Parin muistutuksen jälkeen alkoi kuitenkin sujua. Puomilla tuli hyviä suorituksia. Alastulokontaktit voisivat olla nopeammat, mutta tässä vaiheessa ollaan tyytyväisiä siihen, ettei sinne tullut empiviä askeleita, vaan eteni kuitenkin pysähtelemättä ihan loppuun asti kontaktilla. Vähitellen sitten yritetään kasvattaa varmuutta niin, että suorituksiin tulisi lisää nopeutta. A:ta tehtiin neljä toistoa - pari kertaa niin, että menin eteen ja kutsuin Hugon sieltä A:n yli ja pari kertaa niin, että lähdettiin Hugon kanssa samaa matkaa A:lle. Kaikki kerrat sujuivat ihan kivasti eli tuli onnistuneet osumat ja oikein ajoittuneet laukat. Luultavasti otan silloin tällöin yhä ponnarin käyttöön alastulolle, jottei kontaktille osuva askel lähde "liukumaan" ylemmäs. Kaikkiaan siis kuitenkin onnistuneet kontaktitreenit eli selvästi parempi mieli tulevan viikonlopun agilitystartteja ajatellen :)

Tiistaina 3.6. oli lupaavien agitreenit ja oli taas tosi kivat treenailut. Tuli yllättäviä keppivirheitä keskellä keppejä ja kouluttaja totesi johtuvan ihan siitä, että lakkasin ohjaamasta keppejä heti, kun Hugo oli suoriutunut haastavasta sisäänmenokulmasta. Tämä johtunee siitä, ettei Hugo yleensä ikinä tee kepeillä virheitä keppien keskivaiheilla! Niinpä olinkin ihan ällikällä lyöty, kun niin nyt kävi. Näytti pari kertaa vähän törmäävän keppeihin eli vaikutti vähän siltä, että Hugo on liikaakin tottunut joustaviin muovikeppeihin, joita ollaan käytetty paljon, ja puukeppien jousamattomuus ehkä tuli vähän yllärinä sille. Täytyy siis muistaa tehdä näitä molempia säännöllisesti! Muilta osin treeni sujui kivasti ja hauskaa oli :) Kotiläksyksi tuli siedättää Hugoa irtoamaan putkeen, vaikka oma liike lähtisikin jo sivusuunnasa - näissä siis herkästi tekeekin viime hetken jarrutuksen ja lähtee putken sijaan perääni.

Eilen oli tokotreenit, jossa tehtiin ohjatusti noutoa. Puukapulan nouto sujui ihan jees, tosin kapulan nosto ja palautus saisi olla reippaampia. Tähän saatiinkin vinkiksi tehdä sellaisia toistoja, joissa lähden peruuttamaan lelun kanssa jo, kun Hugo on lähestymässä kapulaa. Tällöin Hugo nappasikin kapulan selvästi nopeammin ja lähti kiirehtimään perääni. Tarkoitus oli, että "vapaa"-käskyllä Hugo irrottaisi kapulan kesken juoksun ja saisi rynnätä lelun perään. Muuten sujui ihan suunnitellusti paitsi, että Hugo ei millään ymmärtänyt, että kapulasta voi irrottaa kesken suorituksen otteen, vaan sen ryntäsi lelun perään kapula suussa ja jäi siihen sitten lelulle tuijottamaan kapula suussa minua, että "tule nyt ihmeessä ottamaan tämä kapula, jotta pääsen leikkimään". Hassu poika :D Heti, kun otin siltä kapulan, leikki alkoi.

Ollaan Hugon kanssa jo vaikka kuinka kauan yritetty treenata myös metallikapulan noutoa. Hugo ei kuitenkaan ole suostunut koskaan nappaamaan metallikapulaa suuhun, vaan heti kun tuntee metallin hampaissa, ote irtoaa. Eilen lähdettiin siitä, että pidin kapulaa sen edessä ja palkkasin alkuun heti, kun Hugo edes tönäisi kapulaa. Vähitellen nostin kriteereitä eli tönäisyn sijaan vaadinkin ensin pienen otteen ihan etuhampailla ja sitten lopulta oltiinkin siinä tilanteessa, että sain Hugon ottamaan kädestä kapulan suuhun ja pitämään sitä suussa, kunnes otin sen siltä. Tämä oli siis ihan huima kehitys siihen nähden, että tätä on yritetty vaikka millä keinoilla! Vielä ei suostu itse nostamaan metallikapulaa maasta, mutta nyt on vahva luotto siihen, että saadaan kyllä sekin toimimaan vähitellen. :)

3 x treenit = lomapäivä

Minulla oli tänään lomapäivä, joten mikäs sen parempi tapa viettää lomaa kuin treenailla Hugon kanssa :) Ja Markuskin yksissä treeneissä mukana eli oltiin koko porukan voimin matkassa.

Aamulla suunnattiin ensiksi Kivikkoon, sillä olin varannut tämän vuoden ensimmäisen ulkokentän vapaatreenivuoron! Treenailtiin alkuun kolmella esteellä poispäinkäännöstä ja lisäksi sylkkäriä. Poispäinkäännöksiä ollaan tehty todella vähän, ihan siitäkin syystä, että ne ovat olleet meille aina tosi hankalia. Koska estehakuisuus on ollut heikkoa, niin kaikki minusta pois päin tapahtuvat hypyt ovat olleet haastavia. Nyt kuitenkin tuli taas todistettua, että estehakuisuudessa ja irtoamisessa on tapahtunut edistystä, sillä tällä kerralla tämä ei tuottanutkaan lainkaan ongelmia. Lisäksi tehotreenattiin kentällä puomia, eikä voi muuta todeta kuin, että tämä tuntuu olevan meille jonkinlainen ikuisuusprojekti.. Puomisuoritukset ovat tosiaan taas hidastuneet. Etenee puomilla ihan ok vauhtia, mutta ne pari vikaa askelta siellä alastulolla on epäröiviä. Tehtiin treeniä siis etupalkalla ja täsmätreeniä puomin alastulon sivusta lähettämällä. Lisäksi otin pelkän alastulorampin maksipöytää vasten ja tehtiin pelkkää alastuloa. Havaitsin lopputreeneistä, että käyttämällä naksutinta merkkaamaan oikea kontaktipaikka, tuli ehkä eniten edistystä. Eli hitaista, empivistä suorituksista pyysin Hugon kokonaan pois kontaktilta, jätin palkkaamatta ja uusin koko alastulon sieltä pöydän päältä. Ja oikeista suorituksista (ja riittävän nopeista) palkkasin naksulla ja joko namietupalkalla tai lentävällä pallolla. Näitä ei kovin montaa ehditty tehdä ennen kuin toistoja oli jo sen verran, että halusin lopettaa, mutta jatkoa varten muistiin itselle, että voitaisiin tosiaan nyt täsmätreenata sitä alastuloa pöydän avulla ja tosiaan naksutin käyttöön! Uskoakseni kuitenkin se hitaus ja epävarmuus tulee nimenomaan siitä, että Hugo ei ole ihan varman siitä mitä siltä halutaan. Naksuttimella siis yritetään nyt korjata tätä.

Jäähdyttelyn jälkeen hurautettiin Ladbohon metsäjälkeä treenaamaan. Koska olin yksin liikenteessä, en krepannut jälkeä, koska en halua itse jälkeä ajaessa kerätä kreppejä samanaikaisesti pois (häiritsee koiraa). En meinannut millään löytää sopivaa kohtaa jäljen tekemiselle (maasto oli minulle uutta), mutta lopulta löysin kohdan, jossa maasto näytti kohtalaisen soveltuvalta. Lähdettyäni tekemään jälkeä, puistikko kuitenkin vähitellen tiheni tihenemistään ja matkalla oli myös jyrkähköä nousua. Jouduin siirtelemään oksia pois edestäni tehdessäni jälkeä ja tosiaan maasto oli aika vaikeakulkuista. SportsTracker kertoi jäljen olevan 270 m pitkä ja se sisälsi pari suoraa kulmaa.

Käytiin Hugon kanssa puolen tunnin lenkki, jonka ajan jälki sai vanhentua. Lähtiessämme ajamaan jälkeä, havaitsin jo aika pian, että harmi kyllä minun oli vaikea muistaa, missä jälki kulki, koska maasto oli tosiaan melko tiheää pensaikkoa/puistikkoa.  Tuntui siis siltä, että enemmänkin vain häiristin Hugon suoritusta epäröimällä itse sitä, että onkohan suunta oikea... Lisäksi oli alkanut tuulla voimakkaasti, mikä sekin tuntui sekoittavan jonkin verran Hugoa - onhan se kuitenkin vielä aika kokematon jälkikoira. Kaikki neljä keppiä kyllä löytyivät, mutta parissa jouduin kyllä pysähtyä ja palauttamaan Hugon etsimään, kun se ajoi kepistä ohi jäljen sivussa. SportsTracker -ohjelmalla katsottuna näytti siltä, että ajettu jälki meni monessa kohtaa jonkin verran tehdyn jäljen vieressä - tämä varmasti ainakin osittain tuulen aiheuttamaa. Hugo sai lopussa kunnon palkan ja kehut, mutta itseä jäi kyllä pahasti kaivelemaan. Oli ihan liian monta vaikeuttavaa tekijää, jotka tekivät treenistä sitten Hugolle astetta liian vaikean ja se toki harmitti itseä kovasti.

Päivällä sateli vähän väliä, mutta illalla näytti taas vähän kirkastuvan. Niinpä pyysin Markuksen mukaan ja suunnattiin vielä Östersundomiin illalla tekemään toinen jälki. Tällä kertaa oltiin tutummassa maastossa, joten tiesin, minkälaista maastoa edessä on. Tein n 250 metrin jäljen, jolla oli neljä keppiä ja kaksi kulmaa, joista toinen oli aavistuksen loivennettu 90-asteen kulma ja toinen oli hiemna 90-asteen kulmaa jyrkempi. Maasto oli tällä kertaa helpompaa, sillä aluskasvillisuus oli heinikon sijaan nyt varvikkoa ja sammalikkoa ja puita ei ollut yhtä tiheään. Harmiksi jäljelle osui kuitenkin kaksi polun ylitystä, joista en itse osannut ennalta aavistaa, mitne Hugo niihin reagoisi.

Jälki vanhentui taas noin puoli tuntia, jonka jälkeen lähdettiin ajamaan jälkeä niin, että Markus kulki meidän perässä keräten kreppejä. Vaikka Hugolla olikin ollut tänään jo treenailuja, niin se oli yhä innolla matkassa ja keskittyi hienosti. Hugo ajoi jälkeä hyvin ja tarkasti - polunylitykset hieman häiritsivät eli parin askeleen verran lähti seuraamaan polkua. Ekalla kerralla pyysin Hugoa palaamaan risteyskohtaan ja kehotin etsimään jäljen. Tällä kertaa löytyi oikea jälki ja matka jatkui. Toisella polunylityksellä Hugo sen sijaan palasi oikealle jäljelle oma-aloitteisesti - hienoa! Vaikka tällä kertaa jälki oli krepattu, enkä näin ollen ollut ihan hukassa, niin onnistuin silti hieman häiritsemään Hugoa. Muistin yhden kepin paikan väärin, ja pyysin Hugoa palaamaan ajettuaan siitä kohdasta yli. Hugo vähän hämmentyneenä siinä sitten pörräsi aikansa ympyrää, kunnes luovutin ja annoin sen jatkaa eteenpäin. Noin 10 metrin päästä sitten Hugo nostikin kepin ja taas kyllä harmitti ihan vietävästi, että minä itse häiriköin treenejä - anteeksi Hugo! Tämän estämiseksi pitäisi ehkä krepata keppikohdat erivärisin krepein (tosin minulla tällä hetkellä on vain yhdenvärisiä...) tai sitten laittaa esim. kaksi kreppiä merkkaamaan itselleni, missä kepit ovat. Vähitellen toki täytyisi myös oppia luottamaan Hugoon niin, etten vaikuta sen suoritukseen, ellen selvästi näe se olevan ilmavainulla, vaan antaisin sen tehdä omaa suoritustaan rauhassa, vaikka itse en olisikaan täysin varma, onko keppi ohitettu tai suunta oikea.

Tästä toisesta jäljestä jäi kuitenkin todella paljon parempi fiilis! Hugo löysi helposti kaikki neljä keppiä ilman, että edes yritti ajaa niistä yli. Se jäljesti keskittyneesti ja tarkahkosti ja ne parit häiriöt, joita matkaan tuli, johtuivat joko poluista tai minusta. Oli kuitenkin kiva huomata, että Hugo into ei yhtään laskenut, vaikka vähän häiriköinkin sen suoritusta, vaan lähti ihan yhtä keskittyneesti jatkamaan tämänkin jälkeen. Hugo on siis taitava - minä sen sijaan kaipaan treeniä siihen, miten olla puuttumatta koiran suoritukseen liikaa...

Treenailtu vähän kaikkea

Tiistain agitreeneistä jäi hyvä fiilis. Saatiin onnistumisia ja tehtiin melko sujuvia suorituksia. Tämä sujuvuus on sellainen uusi juttu, jonka olen havainnut vasta lähiaikoina. Ei se välttämättä kaikin paikoin vielä ihan kaikkein sujuvimmalta näytä ja omaan ohjaukseen kaipaan vielä älyttömästi parannusta, mutta silti on alkanut tulla sellainen olo, etten joudu koko aikaa varmitselemaan tai saattamaan Hugoa esteeltä esteelle, vaan uskallan lähettää sen esteille ja jatkaa jo itse radalla eteenpäin. Valtavastihan treeniä vielä kaivataan ja kontaktit vaatii edelleen kovasti hiomista, mutta ainakin jonkinasteista kehitystä tapahtuu! Tässä alla muutamia kuvia treeneistä - kiitos kuvat ottaneelle Aikille!

Keskiviikkona tehtiin pientä tokoilua lenkin yhteydessä. Pikkupätkä seuraamista, jossa tehtiin etenkin käännöksiä. Täyskäännös sujuu hyvin ja samoin se oikealle käännös, mutta vasemmalle käännös ei edes usean toiston jälkeen ollut sujuva. Helpotin hommaa hidastamalla omaa liikettä selvästi ennen käännöstä, mutta siltikin Hugo jää eteen kääntyessäni. Takapääjumppa olisi siis varmaan tarpeen niin, että tehdään esimerkiksi paikallaan pyörimistä. Luoksetulo oli taas hyvä eli tästä olen kyllä tosi iloinen, että se on alkanut toimia taas vauhdikkaammin! Treenit oli ihan lyhyet ja ollaankin yritetty tehdä nyt tokoa pikkupätkissä, jottein into kärsi :) Kovasti toivon, että keskittyminen ja into riittää myös tunnin treeneihin ohjatussa ryhmässä. Se nähdään reilun viikon päästä, kun tokoryhmä alkaa. Täytyy melkeinpä tehdä sitten niin, että tarvittaessa tehdään lyhyempiä treenejä sielläkin, mikäli yhtään näyttää, että motivaatio alkaa tippua. Toistaiseksi ei kylläkään ole tästä ongelmasta näkynyt jälkeäkään :)

Torstain treeneissä oli normitreeniryhmän talvikauden vika kerta ja sen kunniaksi leikkimieliset kisailut. Ekalla kierroksella tehtiin Hugon kanssa nollarata ja suhteellisen sujuva sellainen :) Puomilla alastulo oli vähän empivä... Tehtiin radalla juoksu-A, tosin ponnari yhä mukana alastulolla. Tokalla kierroksella Hugolla olikin sitten jo enemmän kierroksia, minkä näki radalla. Irtosi väärälle hypylle - tosin ohjaus oli kyllä ihan onnettoman myöhässä eli ei sinänsä mikään ihme, että löysi väärän hypyn! Puomin kontaktilla loikkasi ihan huoletta kontaktin yli isolla loikalla eli uusittiin puomi ja sen jälkeen jatkettiin melko sujuvasti loppuun. A:lla ei tällä kierroksella ollut ponnaria ja otti kyllä kontaktin, vaikka oli ehkä aavistuksen hätänen. Selväsi minun liike edelleen iso häiriö eli pitää jatkaa vielä ponnarin kanssa treenaten erilaisia variaatioita häiriöistä (vedätys, taaksejäänti, kääntyvät ohjaukset...). Hyvät treenit oli :)

Tänään suunnattiin Sonjan ja Ofelian kanssa metsään ja ohjelmassa oli vuoden eka metsäjälki! Tein Hugolle itse jäljen: noin 200 m, yksi loiva kulma, mukana sammaleista kivikkoa, kaatuneiden puiden ylityksiä ja kuivaa jäkälämaata. Jälki ei siis ollut pitkä, mutta toisaalta maasto ei ollut kaikista helpoin mahdollinen ottaen huomioon, että edellisistä jälkitreenailuista on kauan aikaa. Jäljelle jätin 6 keppiä eli kohtalaisen tiuhaan oli keppejä ja siten myös palkkaus. Hugo muisti selvästi mikä on homman nimi eli jo lähtöpaikkaa lähestyttäessä se veti kunnolla - normaalistihan Hugo ei vedä hihnassa! Hugo lähti jäljelle nenä maassa ja vauhdilla, ja häntä heilui koko jäljen ajan keskityneesti. Kolme ekaa keppiä nousi hienosti ilman ongelmia. Kolmannen kepin jälkeen Hugo poikkesi hieman jäljeltä ja minä, kun en edes itse muistanut missä jälki tarkalleen meni, en osannut sitten muuta kuin mennä perässä. Ehkäpä 10 metrin päästä Hugo pääsi takaisin jäljelle, mutta tässä vaiheessa yksi keppi oli ohitettu. Päätin heti, että annan Hugon jatkaa eteenpäin, koska se oli selvästi saanut taas jäljestä kiinni. Viides keppi nousi varmasti. Tämän jälkeen tuli kulma, josta Hugo alkuun meni pari askelta yli, mutta palasi takaisin ja ajoi kulman hyvin. Puunylitykyset eivät näyttäneet tuottavan ongelmaa, vaan se porhalsi niistä yli vauhdilla. Vikan kepin noston jälkeen sitten aloitettiin palloleikit ja Hugo oli silminnähden tyytyväinen :) Ihan huippuhauskaa - pakko päästä uudestaan pian!

Kuulumisia

Eipä ole hetkeen tullut päiviteltyä kuulumisia, joten kerronpa tässä samalla kertaa viime viikkojen tapahtumista. Tosin ei mitään koviin ihmeellistä ole sattunut tai tapahtunut - aika tavallista koiran elämää ollut Hugolla.

Yksi inhottava kokemus Hugolla oli vatsatauti, joka vaivasi sitä viikon verran. Se oksenteli ja vatsa oli sekaisin, joten jätin ruoat pois ja siirsin Hugon riisidieetille. Muutaman päivän jälkeen vatsa oli parempana ja kokeilin ihan pienen määrän normaalia ruokaa riisin sekaan. Tästä seurasi heti mahan ärtyminen eli oksensi taas ja vatsa meni sekaisin. Näin ollen marssimme eläinlääkärille, sillä vaivaa oli jatkunut jo useita päiviä ja Hugo oli selvästi normaalia väsyneempi. Saimme sieltä sitten lääkkeitä, joilla vatsa rauhoittui ja jo parin päivän jälkeen uskalsi antaa hieman normaalia ruokaa. Siitä sitten pikkuhiljaa palattiin takaisin tavalliseen ruokavalioon ja siitä lähtien toiminut maha hyvin ja ollut Hugo erittäin nälkäinen! Aiemmin, kun Hugolle ei oikein maistunut aamuruoat, niin nyt kyllä on ruokahalu kohdallaan :)

Metsäjälkeä kävimme treenaamassa pikkutauon jälkeen ja meni kivasti tällä kertaa. Kepit löytyi ja nousi, ja Hugolla selvästi kova into touhuun :) Tottispuolella olemme jatkaneet namittoman treenaamisen harjoittelua ja seuraaminen, pysähdykset ja sivulletulo sujuukin jo suht kivasti - tosin edelleen täytyy sivulletulossa hieman kädellä näyttää oikeaa asentoa. Pikkuhiljaa tästä sitten vähennän käsimerkkejä, niin eiköhän me niistä vähitellen eroon päästä!

Tänään olimme Hugon kanssa lenkillä, kun vastaan tulevat lenkkeilijät sanoivat, että edessä on jossain koira vapaana. Kävelimme muutaman minuutin ja tapasimmekin karkulaisen, joka käyttäytymisensä perusteella oli juoksuinen narttu. Hugohan oli tästä toki innoissaan. Koiralla oli valjaat päällä, joten sain napattua sen kiinni ja onneksi valjaista löytyi myös laatta puhelinnumeroineen. Näin ollen sain koiran omistajan kiinni heti ja hän tuli karkulaisensa hakemaan. Saa nähdä, miten sekaisin Hugon pää meni näistä treffeistä juoksuisen tytön kanssa...

Touhuiluja

Viime viikolla kävimme Histassa tekemässä pari jälkeä. Ensimmäinen oli suht suora pitkä pätkä, jolle jätettiin neljä keppiä. Ensimmäistä kertaa tallaajana olikin joku muu kuin minä, enkä sitten tiedä johtuiko siitä, mutta Hugo oli aika ajoin hieman hukassa. Uskoisin kuitenkin, että suurin syy tähän haahuiluun oli melko tiuha sade, joka selvästi häiritsi Hugoa. Se kyllä selvitti jäljen ihan itse alusta loppuun ja nosti kaikki kepit, mutta muutaman kerran se hukkasi jäljen ja haahuili hetken jäljen ympärillä ennen kuin nosti taas jäljen ja lähti seuraamaan oikeaan suuntaan. Toinen jälki oli sitten minun tekemäni, mutta tein siihen yhden kulman. Kulmiahan emme ole ennen harjoitelleet, joten tallasin kulman todella tiuhaan. Hugo meni kulman ohi, mutta pysähtyi muutaman askeleen päästä ja alkoi etsiä jälkeä. Se kyllä palatessaan löysi jäljen ja lähti seuraamaan sitä eli kulma tuli suoritettua. Ehkä huono idea ottaa tällainen uusi tehtävä eteen juuri, kun on huono keli - pitääpä siis kokeilla paremmalla säällä sitten uudestaan niin, että se suora jälki menee ensin hyvin :)

Tänään olisi ollut tottistreenit, mutten mennyt, kun on sadellut koko illan. Minulla on tuonne tottiskentälle vajaan tunnin kävelymatka, joten reissu edestakaisin plus treeint sateessa ei ole omistajan, eikä koiran mieleen! Niinpä lähdimmekin aikaisemmin lenkille ja jäimme sitten ulos tekemään perustreenailuja. Tein seuraamista käännöksillä ja pysähdyksillä ja nämä kaikki sujuivat mielestäni hyvin. Iloiseksi yllätyksekseni myös sivulletulo onnistui namin kera kivasti ja oikea asento löytyi vain pienellä opastuksella käden avulla.

Tottispuolella olen nyt löytänyt uuden haasteen. Olen harjoitellut Hugon kanssa toki noutoja - sekä esteellä että ilman, mutta olen aina tähän saakka tehnyt esineen (esim. pallon) luovutuksen seisaaltaan. Eli "tuo"-käskyllä Hugo noutaa pallon ja tuo sen eteein, jolloin vaihdan sen namiin. Oikeassa liikkeessä esine tulee tuoda luokse ja tämän jälkeen esine suussa istuutua eteen aivan, kuten luoksetulossakin. Joten nyt lähipäivinä olenkin harjoitellut hugon kanssa tätä luovutusta istuutuen. Ja eihän siitä mitään ole tullut. Jostain syystä Hugolle tuntuu hankalalta idealta suorittaa istuminen ja pallon suussa pitäminen samanaikaisesti, sillä saman tien, kun pyydän sitä edessäni istumaan, pallo putoaa suusta ennen kuin takapuoli istahtaa maahan :D Ja olen nyt yrittänyt erilaisia keinoja tämän ongelman ratkaisemiseksi. Sain esimerkiksi neuvon, etten sanoisikaan istu-käskyä, vaan nostaisin namin sen nenä edestä ylöspäin. Tavallisestihan koiralle on melko luontevaa tässä tilanteessa istua, kun nami kulkeutuu pään yläpuolelle. Hugo kuitenkin meni tästäkin hieman hämilleen: tuijotti pitkään seisten pallo suussa namia, kunnes lopulta pudotti pallon ja istuutui. Nyt täytyy siis pähkäillä, miten saisin Huksun ymmärtämään, että sen istumisesta voi suoriutua, vaikka pallo olisikin suussa :)

Niin ja ilmoittauduimme Hugon kanssa muuten agilityn alkeiskurssille! Se on sellainen viiden kerran lyhyt kurssi, jossa käydään perusesteitä ja ohjaamisen perusteita. En mihinkään varsinaiseen seuraan ole liittynyt, koska haluan näin alkuun ainakin vain kokeilla lajia ja katsoa miltä se meidän mielestä vaikuttaa. Lähinnä kiinnostuin sen kokeilusta, kun huomasin tottistreeneissä, kuinka paljon Hugo innostuu esteestä ja A-esteestä. Eli ihan hauskaa olemme menossa pitämään ilman sen suurempia stressejä tai tavoitteita! Sunnuntaina on ensimmäinen kerta, joten kirjoittelen sitten miten meni :)

Reissusta palattu

Kesän viimeinen mökkireissumme on nyt tehty ja heti aluksi pitää myöntää, että kamera unohtui kotiin. Kännykkäkameralla en sitten vitsinyt kuvia otella ja oikeastaan oli sen verran paljon ohjelmaa, ettei oikein jäänyt aikaakaan kuvauksille :) Otin tänään kuitenkin aamulenkillä pari kuvaa Hugosta ja ne ovat tässä.


Hugo nautti mökillä olemisesta kyllä taas ihan täysin siemauksin. Se kirmaili päivät pitkät pitkin pihamaita ja juuri ja juuri malttoi levätä siinä välissä aina hetken, kunnes oli taas meno päällä. Lisävauhtia antoi myös naapurissa majaillut mittelspitz-narttu, jolla oli ilmeisesti juoksut alkamassa. Hugo oli tytöstä erittäin kiinnostunut ja niinpä kaksikko juoksikin ympäri pihaa peräkkäin useampaankin otteeseen - tietysti tyttö ensin ja Hugo perässä. Varsin ihastuneita nämä kaksi toisiinsa olivat, mutta onneksi ei näytä Hugo tulleen lemmenkipeäksi eli ei ole itkeskellyt perään ja ruokahalukin on tallella.

Lauantaina kävimme tekemässä mökillä pari metsäjälkeä. On se mukavaa saada jäljestää maastossa, missä voi olla melko varma, ettei kukaan ole hetkeen käynyt siellä tallustamassa. Jäljet olvat kumpainenkin noin 100 metriä pitkiä ja keppejä jätin tälle matkalle neljä. Merkkasin keppien kohdat nyt itseäni varten krepeillä. Tämä systeemi tuntuu kyllä meillä toimivan, sillä nyt näin, että Hugo pysyi suurin piirtein oikealla suunnalla ja saatoin antaa sen näin ollen rauhassa työskennellä.

Ensimmäisellä jäljellä alku hieman kangerteli. Maasto oli todella kuivaa ja jonkin verran tuulikin eli liekö sitten hankaloittanut hommaa. Matkalla ensimmäiselle kepille Hugo niin sanotusti hieman hukkasi homman idean. Lähti kyllä innokkaasti matkaan, mutta sitten tuntui hukkaavan jäljen ja tuntui hieman hämmentyvän. Kannustin vain etsimään lisää, mutten näyttänyt suuntaa avuksi. Ja kyllähän se jälki sieltä hetken etsinnän päästä taas löytyi ja loppu sujuikin paremmin. Kepit nousi kaikki ja loppujälki sujuikin kuono maassa ilman sen suurempaa jäljen hakemista.

Toinen jälki sujui kaikkiaan mielestäni hyvin. Oikeastaan missään vaiheessa Hugo ei hukannut jälkea, vaan pystyi jäljestämään aika lailla alusta loppuun kuono maassa jälkeä seuraten. Kepeistä kolme ensimmäistä nousi helposti, neljättä se joutui hieman etsiä, mutta senkin Hugo kyllä merkkasi selvästi alkamalla kierrellä sen ympärillä.

Aiemmin Hugolla oli havaittavissa seilaamista eli herkästi alkoi risteillä jäljen yli siksakkia, jos ei ollut aivan varma mihin suuntaan tulisi mennä. Nyt tällaista seilailua ei enää esiintynyt kummallakaan jäljellä. Lisäksi tällä toisella jäljellä vauhtiakin oli jo sopivasti. Sain itse harppoa jo reippaasti perässä, mutta kuitenkaan Hugo työskentely ei mennyt mielestäni hutiloinniksi. Oikein tyytyväinen olin treenien jälkeen ja niin tuntui olevan Hugokin :) On niin kiva nähdä, miten se nykyään siitä touhusta syttyy. Poikaystäväni Markus oli avustajana ja piteli siis Hugoa aina minun tehdessä jälkeä. Palatessani heidän luokseen, Hugo aina selvästi tiesi jo mitä tuleman piti. Innokkaasti lähti vetämään kohti aloituskohtaa ja välillä joutuu vähän rauhoitellakin sitä ennen kuin lähettää sen jäljelle. Itse jäljen ajaminen meni taas häntä heiluen eli selvästi on Hugolle mieleistä puuhaa!

Jäljessä

Kävin viikonloppuna tekemässä Hugolle pari jälkeä ja eilen oli metsäjälkipienryhmän treenit, jossa tein myös pari jälkeä. Kaikki aika samalla kaavalla eli pituutta 50-100 m ja normaalisti jätin kaikki kuusi keppiä jäljelle. Eilen viimeisellä jäljellä tein vain kolmen kepin jäljen, jolloin keppiä etäisyydet olivat pidemmät ja näin ollen Hugokin pääsi ehkä enemmän jäljestämisen makuun, kun ei tullut jatkuvasti keskeytyksiä siihen jäljen seuraamiseen.

Myöskin voin todeta, että useimmiten meidän ongelmat tuntuvat nyt johtuvan minusta. Eilen treeneissä jälkiä ei merkattu mitenkään ja vaikka jälki on noinkin lyhyt, niin minä onneton onnistun kyllä aina jossain vaiheessa unohtamaan mihin suuntaan se jälki jatkui. Tai no se vielä menisikin, mutta kun minä muistan aina väärin, että mihin suuntaan se jälki jatkui. Eli molemmilla jäljillä kävi eilen niin, että jossain pisteessä Hugo lähti "harhailemaan" jäljeltä ja minä seisahduin ja odottelin josko se sieltä palaisi oikealle reitille. Lopulta annoin periksi, kun se niin vankasti tuntui olevan varma suunnastaan ja oikeassahan se Hugo oli. Kepit löytyi Hugon reitiltä, eikä suinkaan sieltä, minne minä olisin jatkanut.

Ohjaaja sanoi, ettei yleensä suosi jäljen kreppaamista (merkkaamista värillisin nauhoin), koska tällä tavoin saattaa huomaamattaan avustaa koiraa liikaa oikealle suunnalle. Totesimme kuitenkin, että meidän tapauksessa se voisi olla näin alkuun ihan hyvä idea. En nimittäin vielä luota Hugon jäljestystaitoihin niin, että uskoisin aina, että se on oikealla suunnalla. Ja näin ollen näitä tällaisia "väärään suuntaan auttamisia" tulee aina, kun muistan jäljen väärin. Eli päädyimme siihen, että jos minä kreppaan jälkeä sieltä täältä, muistan itse paremmin suunnan ja voin antaa Hugon työskennellä rauhassa. Toinen seikka oli, että minun pitäisi hankkia jäljestämistä varten pidempi liina, jolloin Hugo saisi enemmän tilaa työskennellä ilman, että olen heti kiskomassa narun päästä. Nyt nimittäin olemme jäljestäneet ihan normaalilla nahkaremmillä, jonka pituus on ehkäpä sen kaksi metriä.

Hugon karvanlähtö on käynyt ihan villiksi. Parina päivänä olen harvalla kammalla kammannut irronnutta pohjavillaa ja sitä tuntuu riittävän ihan mahdottomasti. Nyt jo muovipussissa kunnon kasa karvaa, olen nimittäin alkanut kerätä sitä talteen. Collien karvasta voi kehrätä lankaa, jos siihen yhdistää lampaan villaa ja olisi hauska ajatus, että minulla olisi vaikkapa lapaset tai villasukat Hugosta. Pitää alkaa muistella yläasteella opittuja kutomistaitoja (niitä vähäisiä)... Tässä kuva, jossa Hugo eilisen kampaussession tulosta esittelemässä.

Maanantain treenit sujuivat kuin sujuivatkin jo paremmin kuin ennen kesätaukoa. Silloin tosiaan ongelmana oli Hugo huomion kiinnittyminen kaikkeen muuhun kuin minuun ja treenailuun, mutta nyt touhua pystyi jo hyvällä omallatunnolla kutsumaan treenaamiseksi. Edelleen sain aika paljon työskennellä, että sain Hugon keskittymisen pysymään minussa ja toisaalta myös siihen, ettei se kyllästynyt. Aika herkästi tylsistyy, jos hetkeksikin vain seisahtaa tekemättä mitään ja tällaisessa tilanteessahan Hugo keksii mielellään oheistoimintaa: pallon varastelua taskustani, hyppimistä, haukkumista, vaatteiden näykkimistä. Mutta niin kauan tekemistä ja harjoiteltavaa riitti niin kaikki sujui aika kivasti.

Oli paljon uusia harjoittelijoita eli aloiteltiin aika perusteista, mikä ei tehnyt meillekään yhtään pahaa. Ihan perusasentoa hiottiin, samoin kuin asentoa seuraamisessa. Seuratessa asento onkin ollut aika hyvä, mutta sivulletulossa helposti jää vähän vinoon ja tähän perusasentoon saimmekin treenivinkkejä. Sitä siis hiomaan!

Metsäjälkitreenit ovat lähiaikoina olleet hyvin lyhyitä pätkiä maastossa ihan siitä syystä, ettei ihan tässä kotimma läheisyydessä löydy tarpeeksi suurta metsää, jossa ei olisi koiranulkoiluttajia. Huomenna suuntaamme kuitenkin Nuuksion suunnalle jälkiä tekemään ja sunnuntaina olisi ohjelmassa jälkitreenit ja lenkit+leikit Kaijan ja Nepin kanssa. Sitten taas maanantaina tottis ja tiistaina pitäisikin olla pitkän tauon jälkeen jälkipienryhmän treenit. Huomenna voisin yrittää muistaa ottaa kamerankin mukaan niin saisi tänne kuvia ja ehkäpä pätkän videotakin jäljen ajamisesta :)

Haava tassussa

Jälkitreenit siirtyivät vielä ensi viikolle. Toisaalta siinä on hyvätkin puolensa, sillä nyt olemme ehtineet Hugon kanssa treenailla rauhassa ja edistystä alkaa nyt tulla! Kävimme Kaijan ja Nepin kanssa treenailemassa Tuusulassa sunnuntaina. Hugolle tehtiin yhteensä kolme jälkeä. Tallasin jäljet itse ja sopivaksi tavaksi on nyt löytynyt sellainen, etten namita jälkeä lainkaan, vaan vaihdan kepit sitten nameihin Hugon nostaessa ne.

Ensimmäinen jälki oli hieman haparoivaa. En tallannut jälkeä kovin voimakkaasti ja muutenkin Hugon keskittyminen ei ollut täysillä mukana. Se seisahtui kesken kaiken ja alkoi haparoimaan - kuljeksi edestakaisin pää pystyssä ja hämmästeli, että mitäköhän sitä oikein puuhastelisi. Toinen ja kolmas jälki olivatkin jo selvästi parempia. Jäljillä oli mittaa vasta ehkäpä noin viitisenkymmentä metriä, mutta jätin jäljille kuusi keppiä. Nämä jäljet Hugo ajoi nenä maassa ja reippaasti edeten ilman pysähtelyjä ihmettelmään, että mitä tehdä. Touhussa oli selvästi jo jäljestämisen makua! Itse mokasin hieman tokalla jäljellä, sillä yritin selvästi liikaa ohjata Hugoa. Ja kaiken lisäksi vielä muistin itse jäljen kulkevan eri kohdasta kuin mistä se oikeasti kulki, joten yritin ohjata Hugoa siis väärään suuntaan. Siinä sitten ihmettelin, että miksi Hugo niin pontevasti yrittää toisaalle, kunnes huomasin sillä suunnalla jättämäni kepin. Kolmannella jäljellä yritin sitten olla ohjaamatta niin voimakkaasti (ohjaan toistaiseksi normaalilla talutusremmillä eli liina olisi tähän käyttöön huomattavasti parempi)ja homma sujuikin jo aika hienosti.

Kyllä piristi ja motivoi, kun näki, että vihdoin homma alkoi toimia! Aika pitkään junnasimme paikoillaan ilman edistystä, ja hieman jo pohdinkin, että onkohan laji kenties meille täysin väärä. Nyt olikin kiva nähdä, että Hugo näytti olevan touhusta itse innoissaan. Tästä on siis hyvä jatkaa treenejä pidentäen jälkeä vähitellen. Tähtäimenä meillä on ihan vain lajin harrastaminen. Jotkut kisat saatamme käydä, jos siltä tuntuu, mutta ihan leikkimielisesti. Meille tärkeintä on, että molemmilla on hauskaa :)

Hugolla ilmaantui etutassun anturaan (se, joka ei ole varsinaisessa tassuosassa, vaan kymmenisen senttiä ylempänä tassussa) repeämä tai halkeama. Ilmeisesti tarrannut johonkin oksaan tms metsässä, sillä antura oli puoliksi kuoriutunut. Hugo ei millään tavoin arista tassua ja ainoa oireilu onkin silloin tällöin tapahtuva nuoleminen. Näin ollen olenkin nyt seurannut tilannetta, pitänyt haavan puhtaana ja suihkuttanut haavan desinfiointiin tarkoitettua suihketta. Näyttää jo paljon paremmalta - ei enää ole niin sanotusti avonainen, vaana on alkanut kuivua. Seurailen siis tilannetta ja jos tulehduksen merkkejä ilmaantuu, niin vien sitten Hugon eläinlääkäriin. Toistaiseksi kuitenkin kotikonsteina kokeilemme saada tassun kuntoon. Liikkumista halkeama ei kuitenkaan haittaa mitenkään, joten olemmekin lenkkeilleet ihan normaalisti, ehkä vähän enemmän olemme vältelleet risukkoja.

Torstaina olisi sitten edessä lähtö kohti Viitasaarta ja siellä sijaitsevaa mökkiä. Tosiaan, Hugo tulee vasta minun mukanani, eikä vanhempieni, kuten aiemmin kirjoituksissani pohdiskelin. Suurin syy tähän oli, että meillä piti olla tänään ne jälkitreenit. Vanhempani lähtivät eilen ja sain treeneistä tietää vasta tänään, joten oli myöhäistä enää muuttaa suunnitelmia. Näin on kuitenkin ehkä parempikin, sillä saapahan tassukin parantua kauemmin ennen mökillä riehumista. Plus, että olisihan minulle tullut ihan valtava ikävä pientä Huksua :)

Ja ei kun joulua odottelemaan!

Juhannus nyt siis takana ja aika alkaa odottelemaan joulun tuloa? No ehkäpä tässä välissä voisi hieman vielä nauttia kesästä ennen kuin alkaa lumia odottamaan - varsinkin kun säät ovat olleet taas nyt niin hienot!

Tässä nyt muuten vihdoin se video Hugon palloleikeistä, jota olen useaan otteeseen yrittänyt tänne ladata! Vihdoin onnistui.

Ja lupailin kuvia myös juhannukselta, jolloin siis juhlistettiin pienimuotoisesti myös Hugon synttäreitä. En muuten ymmärrä, mitä blogin päivämäärille on tapahtunut? Olen aivan varma, että kirjoitin edellisen postauksen 21.6. tiistaina eli Hugon synttärinä, mutta nyt näyttää, että olisin kirjoittanut sen 19.6 sunnuntaina...

Ensimmäisessä juhannuskuvassa Hugo ryntää frisbeen perään:


Sitten yhteisposeeraus koiralta ja omistajalta

Hugo nauttimassa synttäritarjoiluista. Kuvassa myös lahjaksi saadut luukengät, naudan jalkaa (ei aavistustakaan, että mikä osa??) ja kettulelu, joka ristittiin Onniksi. Yksivuotiskakun tein maksalaatikosta, jonka kuorrutin kermaviilillä ja koristelin nakein - maistui Huksulle vallan mainiosti!

Hugon lempipuuhaksi on tänä kesänä osoittautunut frisbeen noutaminen :)

Mökkipeleihin meillä kuuluu aina mölkky, mutta havaitsimme, että senkin pelaamisessa on omat haasteensa, kun Hugo osallistuu. Tässä kuvassa minä siis heittovuorossa ja mölkkykapulan voi nähdä ilmassa lentämässä melko tarkalleen siinä mihin Hugo on tähtäämässä!
Mölkyn jälkeinen lepohetki:

Hugo löysi hyvän vartiopaikan mökin edustalta - kyllä oli taas turvallinen olo :)

Siinä kuvakooste juhannusreissulta lyhykäisyydessään. Metsäjälkeä kerittiin myös reissulla hieman harjoitella. Tällä hetkellä keppimotivaatiota yritetään kasvattaa lyhyillä jälkiharjoituksilla. Tallasin siis neljä hyvin lyhyttä jälkeä, joihin jätin jopa neljä keppiä. Hugo nosti kaikki kepit ja palkkasin aina keppileikillä ja lopulta namilla. Toivonkin, että tällaisilla harjoituksilla se alkaa saada jutun jujusta kiinni ja näin ollen pääsisimme sitten pikkuhiljaa harjoittelemaan hieman pidempiä jälkiä!

Huh hellettä!

Otsikon mukaisesti viime aikoina hellettä on riittänyt ja se onkin muokannut meidän päiväjärjestystä aika lailla. Pitkäkarvaisena ja tuuhea turkkisena koirana Hugo kyllä väsyy todella nopeasti näillä helteillä ja näinpä olemmekin suosiolla jättäneet pitkät lenkit iltaan, kun on jo viilennyt hieman. Sisälläkin lämpötila nousee helposti ja sitä vastaan olen yrittänyt taistella läpivedon, verhojen sulkemisen ja tuulettimen avulla. Sen verran nämä toimet ovat auttaneet, että täällä on sentään siedettävää olla ja Hugokin pystyy nukkumaan.

Metsäjälkipienryhmä kokoontui viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa - aurinkoa riitti silloinkin, muttei onneksi ihan näin helteistä. Syksyllä aloittelimme tosiaan ihan jäljestyksen alkeita pellolla ja tällöin "ajavana voimana" toimivat namit. Nyt lähtökohta on erilainen eli namitusta ei ainakaan toistaiseksi ole otettu käyttöön, vaan koiran motivaatio jäljelle pyritään löytämään keppileikkien yms avulla. Kisajäljellähän on kuusi merkittyä keppiä, jotka koiran tulee ihmisen hajun perusteella erottaa muista tavallisista metsän kepeistä ja joko nostaa tai muutoin ilmoittaa omistajalleen.

Hugo kyllä nostaa keppejä, kun olen keppejä pudotellut ja pyytänyt etsimään. Jäljelle lähetettäessä se ei kuitenkaan selvästikään tajunnut homman jujua. Toki sen jäljen haistoi ja usein seurasikin sitä alkuun, muttei kenties ymmärtänyt, että mitä hyötyä sen seuraamisesta sille oli. Ohjaaja sanoikin, ettei Hugolla ole välttämättä kovin vahvaa luontaista motivaatiota jäljelle. Nyt olen Hugon kanssa ottanut paljon pieniä harjoituksia ja leikkejä keppien kanssa eli yrittänyt saada sitä kiinnostumaan niistä kovasti. Seuraavalla pienryhmäkerralla sitten kokeillaan josko motivaatio löytyisi ihan keppien avulla. Jos ei, niin sitten on aika ottaa esiin ruokapalkka ja alkaa harjoitella metsäjälkeä samalla tyylillä kuin jäljen alkeita pellolla olemme harjoitelleet. Seuraava pienryhmäkerta siirtyy eli vielä on hieman epäselvää, koska kokoonnumme jälleen treenailemaan. Kirjoittelen taas edistymisestä ja siitä mitä apukeinoja olemme päättäneet käyttää :)

Mökkikausi avattu :)

Käväisimme tänä viikonloppuna Hugon kanssa mökillä ja oli tosiaan Hugon ensimmäinen mökkireissu. Verbi käväistä sopi tähän yhteyteen hyvin, sillä tosiaan menimme sinne eilen aamulla ja kotiin päin lähdimme ajamaan tänään aamupäivällä. Hieman etukäteen jännitti itseäni, sillä ajomatkaa on noin viiden tunnin verran koiran kanssa, ja lisäksi vielä ihan loppupätkä matkasta pitää taittaa moottoriveneellä. Minkäänlaisia ongelmia ei kuitenkaan matkan suhteen ollut eli kyllä Hugo on selvästi kunnon mökkeilijä :) Alla mökkireissun kuvasatoa.









Esineruutua treenailtiin tuossa viikko sitten Kaijan kanssa ja meni aika kivasti mielestäni. Tottista olemme treenailleet lenkkien yhteydessä ja nyt olen harjoitellut mm. seuraamisesta istumaan jättöjä. Tiistaina meillä alkaa Hugon kanssa metsäjälkipienryhmä, jota odotamme jo kovasti! Pienryhmä kokoontuu viisi kertaa, mutta koirakkoja on vain kolme, joten saamme varmasti intensiivistä opetusta :) Saa nähdä miten lähtee metsäjälki sujumaan - jälkiähän olemme ajaneet tähän mennessä vain nurmikolla/pellolla ja sielläkin melko helppoja harjoituksia. Mutta treeneistä tulee varmasti päivitystä sitten tiistain jälkeen!