Minulla oli tänään lomapäivä, joten mikäs sen parempi tapa viettää lomaa kuin treenailla Hugon kanssa :) Ja Markuskin yksissä treeneissä mukana eli oltiin koko porukan voimin matkassa.
Aamulla suunnattiin ensiksi Kivikkoon, sillä olin varannut tämän vuoden ensimmäisen ulkokentän vapaatreenivuoron! Treenailtiin alkuun kolmella esteellä poispäinkäännöstä ja lisäksi sylkkäriä. Poispäinkäännöksiä ollaan tehty todella vähän, ihan siitäkin syystä, että ne ovat olleet meille aina tosi hankalia. Koska estehakuisuus on ollut heikkoa, niin kaikki minusta pois päin tapahtuvat hypyt ovat olleet haastavia. Nyt kuitenkin tuli taas todistettua, että estehakuisuudessa ja irtoamisessa on tapahtunut edistystä, sillä tällä kerralla tämä ei tuottanutkaan lainkaan ongelmia. Lisäksi tehotreenattiin kentällä puomia, eikä voi muuta todeta kuin, että tämä tuntuu olevan meille jonkinlainen ikuisuusprojekti.. Puomisuoritukset ovat tosiaan taas hidastuneet. Etenee puomilla ihan ok vauhtia, mutta ne pari vikaa askelta siellä alastulolla on epäröiviä. Tehtiin treeniä siis etupalkalla ja täsmätreeniä puomin alastulon sivusta lähettämällä. Lisäksi otin pelkän alastulorampin maksipöytää vasten ja tehtiin pelkkää alastuloa. Havaitsin lopputreeneistä, että käyttämällä naksutinta merkkaamaan oikea kontaktipaikka, tuli ehkä eniten edistystä. Eli hitaista, empivistä suorituksista pyysin Hugon kokonaan pois kontaktilta, jätin palkkaamatta ja uusin koko alastulon sieltä pöydän päältä. Ja oikeista suorituksista (ja riittävän nopeista) palkkasin naksulla ja joko namietupalkalla tai lentävällä pallolla. Näitä ei kovin montaa ehditty tehdä ennen kuin toistoja oli jo sen verran, että halusin lopettaa, mutta jatkoa varten muistiin itselle, että voitaisiin tosiaan nyt täsmätreenata sitä alastuloa pöydän avulla ja tosiaan naksutin käyttöön! Uskoakseni kuitenkin se hitaus ja epävarmuus tulee nimenomaan siitä, että Hugo ei ole ihan varman siitä mitä siltä halutaan. Naksuttimella siis yritetään nyt korjata tätä.
Jäähdyttelyn jälkeen hurautettiin Ladbohon metsäjälkeä treenaamaan. Koska olin yksin liikenteessä, en krepannut jälkeä, koska en halua itse jälkeä ajaessa kerätä kreppejä samanaikaisesti pois (häiritsee koiraa). En meinannut millään löytää sopivaa kohtaa jäljen tekemiselle (maasto oli minulle uutta), mutta lopulta löysin kohdan, jossa maasto näytti kohtalaisen soveltuvalta. Lähdettyäni tekemään jälkeä, puistikko kuitenkin vähitellen tiheni tihenemistään ja matkalla oli myös jyrkähköä nousua. Jouduin siirtelemään oksia pois edestäni tehdessäni jälkeä ja tosiaan maasto oli aika vaikeakulkuista. SportsTracker kertoi jäljen olevan 270 m pitkä ja se sisälsi pari suoraa kulmaa.
Käytiin Hugon kanssa puolen tunnin lenkki, jonka ajan jälki sai vanhentua. Lähtiessämme ajamaan jälkeä, havaitsin jo aika pian, että harmi kyllä minun oli vaikea muistaa, missä jälki kulki, koska maasto oli tosiaan melko tiheää pensaikkoa/puistikkoa. Tuntui siis siltä, että enemmänkin vain häiristin Hugon suoritusta epäröimällä itse sitä, että onkohan suunta oikea... Lisäksi oli alkanut tuulla voimakkaasti, mikä sekin tuntui sekoittavan jonkin verran Hugoa - onhan se kuitenkin vielä aika kokematon jälkikoira. Kaikki neljä keppiä kyllä löytyivät, mutta parissa jouduin kyllä pysähtyä ja palauttamaan Hugon etsimään, kun se ajoi kepistä ohi jäljen sivussa. SportsTracker -ohjelmalla katsottuna näytti siltä, että ajettu jälki meni monessa kohtaa jonkin verran tehdyn jäljen vieressä - tämä varmasti ainakin osittain tuulen aiheuttamaa. Hugo sai lopussa kunnon palkan ja kehut, mutta itseä jäi kyllä pahasti kaivelemaan. Oli ihan liian monta vaikeuttavaa tekijää, jotka tekivät treenistä sitten Hugolle astetta liian vaikean ja se toki harmitti itseä kovasti.
Päivällä sateli vähän väliä, mutta illalla näytti taas vähän kirkastuvan. Niinpä pyysin Markuksen mukaan ja suunnattiin vielä Östersundomiin illalla tekemään toinen jälki. Tällä kertaa oltiin tutummassa maastossa, joten tiesin, minkälaista maastoa edessä on. Tein n 250 metrin jäljen, jolla oli neljä keppiä ja kaksi kulmaa, joista toinen oli aavistuksen loivennettu 90-asteen kulma ja toinen oli hiemna 90-asteen kulmaa jyrkempi. Maasto oli tällä kertaa helpompaa, sillä aluskasvillisuus oli heinikon sijaan nyt varvikkoa ja sammalikkoa ja puita ei ollut yhtä tiheään. Harmiksi jäljelle osui kuitenkin kaksi polun ylitystä, joista en itse osannut ennalta aavistaa, mitne Hugo niihin reagoisi.
Jälki vanhentui taas noin puoli tuntia, jonka jälkeen lähdettiin ajamaan jälkeä niin, että Markus kulki meidän perässä keräten kreppejä. Vaikka Hugolla olikin ollut tänään jo treenailuja, niin se oli yhä innolla matkassa ja keskittyi hienosti. Hugo ajoi jälkeä hyvin ja tarkasti - polunylitykset hieman häiritsivät eli parin askeleen verran lähti seuraamaan polkua. Ekalla kerralla pyysin Hugoa palaamaan risteyskohtaan ja kehotin etsimään jäljen. Tällä kertaa löytyi oikea jälki ja matka jatkui. Toisella polunylityksellä Hugo sen sijaan palasi oikealle jäljelle oma-aloitteisesti - hienoa! Vaikka tällä kertaa jälki oli krepattu, enkä näin ollen ollut ihan hukassa, niin onnistuin silti hieman häiritsemään Hugoa. Muistin yhden kepin paikan väärin, ja pyysin Hugoa palaamaan ajettuaan siitä kohdasta yli. Hugo vähän hämmentyneenä siinä sitten pörräsi aikansa ympyrää, kunnes luovutin ja annoin sen jatkaa eteenpäin. Noin 10 metrin päästä sitten Hugo nostikin kepin ja taas kyllä harmitti ihan vietävästi, että minä itse häiriköin treenejä - anteeksi Hugo! Tämän estämiseksi pitäisi ehkä krepata keppikohdat erivärisin krepein (tosin minulla tällä hetkellä on vain yhdenvärisiä...) tai sitten laittaa esim. kaksi kreppiä merkkaamaan itselleni, missä kepit ovat. Vähitellen toki täytyisi myös oppia luottamaan Hugoon niin, etten vaikuta sen suoritukseen, ellen selvästi näe se olevan ilmavainulla, vaan antaisin sen tehdä omaa suoritustaan rauhassa, vaikka itse en olisikaan täysin varma, onko keppi ohitettu tai suunta oikea.
Tästä toisesta jäljestä jäi kuitenkin todella paljon parempi fiilis! Hugo löysi helposti kaikki neljä keppiä ilman, että edes yritti ajaa niistä yli. Se jäljesti keskittyneesti ja tarkahkosti ja ne parit häiriöt, joita matkaan tuli, johtuivat joko poluista tai minusta. Oli kuitenkin kiva huomata, että Hugo into ei yhtään laskenut, vaikka vähän häiriköinkin sen suoritusta, vaan lähti ihan yhtä keskittyneesti jatkamaan tämänkin jälkeen. Hugo on siis taitava - minä sen sijaan kaipaan treeniä siihen, miten olla puuttumatta koiran suoritukseen liikaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti