Valkkutreeneissä tehtiin rataa, jossa oli monen monta takaakiertoa. Takaakiertoihinhan saatiin vinkiksi vähän erilainen ohjaus viime kerralla, joten nyt päästiin ihan urakalla testailemaan miten se toimii. Ja hitsi vie, sehän toimi! Yhtään kertaa ei tullut treeneissä kieltoa tai edes empimistä hypyille, tätähän nimenomaan on esiintynyt takaakiertojen yhteydessä. Nyt oli tosi sujuvan tuntuista menoa ja saatiin paljon onnistumisia. Oli kyllä taas ihan huippukivat treenit Jennan kouluttamana :)
Keskiviikon tokot jäi tällä viikolla väliin... Tänään olikin sitten vuorossa HSKH:n kisat, joissa yksi hyppäri ja yksi agirata. Aloitettiin agiradalla ja itseä jännitti taas yllättävän paljon - veikkaanpa, että johtui osittain ainakin siitä, että oli eka kerta, kun tehtiin juoksu-A:ta kisaradalla. Käytiin ennen rataa lämmittelyesteillä ihan vain sen verran, että tehtiin pari toistoa puomilla. Ensimmäinen toisto oli hyvä. Tokalla sen sijaan Hugo liukastui märällä kangaspinnalla ja putosi puomin keskiosalta suoraan puomin alla olleen putken päälle. Ei onneksi käynyt kuinkaan ja tehtiin sitten vielä yksi toisto apupalkkaajan palkatessa etupalkalla. Tuli oikein innokkaasti puomille eli ei näyttänyt jääneen kammoja.
Agirata oli aikasmoista sähellystä alusta loppuun... Lähdössä seisoskelin jonkin aikaa paikoillani ennen kuin vapautin Hugon, vaikka lähtölupa oli jo annettu. Tämä johtui ihan siitä, että kuulin ratahenkilöiden huutelevan, että ajanotto ei toimi ja huomasin, että kellossa sekunnit juoksi, vaikkei oltu vielä liikenteessä. Niinpä odottelin, että saivat kellon stopattua ennen kuin lähdettiin radalle. Neljäntenä esteenä oli keinu ja Hugo loikkasi alastulokontaktin yli saaden siitä vitosen. Olisi pitänyt uusia keinu, mutta jostain ihmeen syystä en näin tehnyt...! (Murr, itselleni!) Oma fiilis lässähti tästä tosi paljon ja huomaa vielä, että minun on tosi vaikea koota itseni ja keskittyä loppuun, mikäli on tullut tällainen inhottava epäonnistuminen alkuun. Rimanpudotus tms. ei niinkään haittaisi, mutta kontaktivirheet kyllä aina masentaa. Puomin alastulolle käskytin kontaktilla ehkä vähän turhankin painokkaasti ja Hugo hidasteli pari vikaa askelta taas. Kuitenkin suoritettiin kontakti kunnolla tällä kertaa. Keppien jälkeiseltä U-putkelta kirmasin itse kohti seuraavaa hyppyä unohtaen näyttää Hugolle putkella, että mihin matka jatkuu. Niinpä se kurvasikin väärään suuntaan, kunnes bongasi kadonneen ohjaajan. Ja sitten vielä loppuun A:lle surkeaakin surkeampi ohjaus ja Hugo tuli ohi A:sta - tästä toinen vitonen. Sen jälkeen käänsin pienellä pyöräytyksellä Hugon uudestaan A:lle (kamalan epäreilua koiraa ajatellen!), jolloin se ei saanut enää laukkoja kunnolla osumaan ja oli vaivalloisen näköinen, vaikka ilmeisesti just ja just osuikin kontaktille (ainakaan ei tullut virhettä). Eli tästä radasta opittiin, että minun pitää oppia jättämään epäonnistumiset taakse ja tsempata täysillä rata loppuun saakka. Nyt jäi päällimmäisenä mieleen, että oma liikkuminen oli tosi tahmeaa ja keskittyminen ja tsemppi puuttuivat täysin. Lopputulos radalta oli 10 rv ja yliaikaa jokunen sekunti, kun tuli siellä puomilla hidasteltua ja A:n kiellon kanssa sählättyä ja lisäksi muutenkin ehkä vähän takkuavaa menoa.
Tokalle radalle sitten piti oikein pakottaa itsensä taas keskittymään ja unohtamaan edellisen radan epäonnistumiset. Rataantutustumisessa tuli vähän pohdiskeltua miten suoriutua pituuden jälkeisestä elämästä. Persjättö olisi ollut kaikista "mukavin", mutta kovasti epäilin, etten sinne ehtisi, koska en uskaltaisi kuitenkin kokeilla pituutta ennen olevalle hypylle lähetystä riittävän kaukaa. Niinpä päädyin tekemään pituuden jälkeiselle hypylle takaaleikkauksen ja samoin sille seuraavalle putkelle. Putkella takaaleikkauksessa mietitytti, että saanko tehtyä takaaleikkauksen riittävän ajoissa, jotta Hugo huomaa sen, eikä käänny putkelta väärään suuntaan. Radalla nämä molemmat takaaleikkaukset sujuivat aika kivasti ja kokonaisuudessaan rata oli omasta mielestä sujuva. Maaliin tultiinkin nollatuloksella ja ajalla -9,44 s, mutta harmittavasti ei riittänyt tälläkään kertaa aika LUVAan. Pakko myöntää, että kyllä vähäsen harmittaa, kun suoritus oli meidän mittapuulla onnistunut ja vauhtikin oli ihan kiva. Moni seurakaveri siinä totesikin, että kunhan sinne kolmosiin pääsee, niin siellä ei onneksi tarvitse miettiä muiden tuloksia, vaan voi ihan vain kilpailla itseään vastaan.
Mutta tosi tyytyväinen saa silti olla tokaan kisarataan. Hyvin saatiin tsemppi päälle ekan radan sähläilyistä huolimatta! Yksi, mistä voi myös olla kisaratojen osalta tyytyväinen on se, että rimat pysyivät kaikki! Agiradalla oli muutama rima 60 cm, muut 55 cm ja hyppärillä taisi valtaosa olla 60 cm - eka rima ainakin oli kuitenkin jätetty 55 senttiin.
Täytyy käydä myös ottamassa kontaktitreenit lähipäivinä, että saadaan taas onnistumisia kontakteilta ennen seuraavan viikonlopun kisastartteja. Keinulle siis käyttöön selkeämmät kriteerit, nyt olen monesti vapauttanut ikään kuin 4on-asennosta kontaktilta. Eli ehkäpä kuitenkin otetaan käyttöön sen 2on2off nyt sielläkin ja vaaditaan ne kunnolla sekä keinulta että puomilta. Juoksu-A:n suhteen riittänee pari toistoa vauhdin kanssa ja isot palkat siitä. Kisaepäonnistuminen tällä kertaa kyllä ainakin omasta mielestä meni ihan sen piikkiin, että vauhti oli onneton. Kyllähän Hugolla tuli alastulolle kaksi laukka-askelta, kuten pitääkin, mutta hitaasta vauhdista laukkojen venyttäminen ei sitten olekaan ihan helppo juttu. Eli jatkossa itselle muistiin, että olisi ehkä ihan reilua antaa vähän parempi lähestyminen Hugolle, jotta juoksu-A ylipäätään olisi mahdollinen tehdä kunnolla :)
Huomenna aamulla (minulla on lomapäivä) on vuorossa jälki-/esineruututreenailuja Kaijan ja Nepin kanssa ja sitten iltapäivällä suunnataankin Sauvoon korkkaamaan tämän kesän mökkikausi :) Mökillä tarkoitus tehdä myös yksi jälki ja treenailla tokoa, kun keskiviikon treenit jäivät harmillisesti väliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti