Voihan tylsyys

Viime viikon treeneistä kertova blogiteksti odottaa julkaisuaan, kun en ole saanut videoita ja kuvia ladattua koneelle. Se siis tulee pienellä viiveellä.

Nyt kuitenkin täytyi tulla kirjoittamaan aiheesta koiran tylsistyminen työpäivien aikana. Päätin nimittäin piiiiiitkästä aikaa tänään videoida Jipin touhuja tänään työpäiväni aikana. En ole pitkään aikaan tätä tehnyt, lähinnä siksi, koska tiedän sen, ettei koirut pidä meteliä päivän aikana (aiemmat videoinnit osoittivat tämän ja lisäksi eläkeläisnaapurilta on tullut kuultua kommentteja siitä, että koiramme ovat ihmeen hiljaisia yksin kotona ollessaan :D ). Tämän päivän videotallenne vahvisti sen, että hiljaa ne tosiaan ovat. Kuitenkin vähän hämmästelin sitä, että Jippi touhuaa yllättävänkin paljon päivän aikana (tänään yksinoloa sitä oli sitä paitsi vain viitisen tuntia, kun Markus tuli kotiin jo aikaisemmin). Ensimmäiset kaksi tuntia nimittäin Jippi puuhasi kaikenlaista. Ensin se söi sille jätetyn dentastixin, luun ja maitotölkkiin kätketyt namit. Tämän jälkeen se jatkoi matkotölkin silppuamista, vaikkei nameista ollut enää tietoakaan. Seuraavaksi se vaihtoi kaluamaan portin säätömuttereita (Jippi siis viettää päivät edelleen portilla rajatussa tilassa juurikin siksi, ettei tämä "puuhastelu" kohdistuisi koko kämppään) ja kantoi sitten maitotölkin rippeitä ympäriinsä ja jatkoi niiden silppuamista. Tämän jälkeen se sitten keksi tehdä reiän petiinsä (erehdyin ostamaan sille pedin viikonloppuna luullen sen olevan jo tuhoamisvimmansa ylittänyt....) ja levitti täytettä ympäriinsä. Tämän jälkeen se oli tyytyväinen ja ylimääräiset energiat oli kulutettu, joten se kävi nukkumaan. Ja sitten se nukkuikin siihen saakka, kunnes Markus tuli kotiin.

Missään vaiheessa se ei näyttänyt minuEn silmääni stressaantuneelta eli ei päästänyt ääniä, ei läähätellyt hermostuneena, eikä kytännyt ovelle päin. Se yksinkertaisesti näytti siltä, että sillä oli energiaa ja se tahtoi touhuta jotain. Nyt sitten pohdin, että mitä sallittua tekemistä voisin sille keksiä päiviksi, ettei sen tarvitsisi puuhata kaikkea kiellettyä.... Luita ei viitsisi jättää enempää, koska se kyllä myös sitten syö ne kaikki. Leluja voin jättää, mutta vain sellaisia, jotka ovat kumisia, koska Jippi tuhoaa kaikki pehmolelut yms. Yleensä sillä on kaluamista varten kumirengas ja siitä se tykkääkin, muttei yleensä kyllä kelpuuta sitä, jos jotain hauskempaakin on tarjolla.

 Onko teillä jotain hyviä ideoita siitä, että minkälaista turvallista puuhasteltavaa koiralle voisi päiviksi jättää?

EDIT: Julkaisin linkin tähän blogitekstiin fb:ssä ja siellä tulikin aiheesta hyvää keskustelua. Nyt siis testissä on sellainen, että yksinolosta nimenomaan tehdään tylsää, jotta typynen oppisi tyytymään nukkumiseen ollessa yksin sen sijaan, että se puuhasteltavaa puuhastelee kaikilla sille jätetyillä virikkeillä. Se siis saa purtavaksi luun ja dentastixin, muttei mitään revittävää, kuten maitotölkkiä, koska repiminen vain turhaan kiihdyttää. Täytyy seurailla, kuinka lähtee sujumaan :)

Tahmeudelle syy?

Kuten olenkin maininnut blogissa, niin hassu hyppytekniikka etenkin vinosti hyppyä lähestyessä on edelleen jatkunut ja kävin viime lauantaina sitten hallilla treenailemassa takaakiertoja kuvaten touhua. Ja tosiaan empimistä esiintyi.... Videolta katsottuna tuli huomatuksi myös se, että vaikkei Hugo muuten mielellään nyt käytäkään muuta kuin vasenta laukkaa, niin agilityssa kyllä käyttää oikeaakin, joten tämäkään ei ole selityksenä empimisille. Tähän yhdistettynä se, että Hugo on ollut taas nyt tosi tahmea hihnalenkeillä, joten lopulta päädyin sitten kuitenkin siihen, etten halua treenata Hugon kanssa ennen kuin saan varmuuden siitä, ettei selässä ole mitään vikaa. Niinpä olimme eilen taas neurologi Anne Muhlen vastaanotolla. Yllättäen Hugo rauhotettiinkin saman tien ja magneettikuvat selän takaosista otettiin vielä samana iltana. Kuvissa näkyi hieno, terve selkä eli minkäänlaisia löydöksiä ei ollut. Tämä oli tietysti ihan hirveän hieno ja helpottava uutinen ja olinkin valtaisan innoissani eilen tästä!

Tänään aamulenkillä kuitenkin todellisuus iski... Puolen tunnin lenkin ajan Hugo mateli perässä koko ajan sen mitä hihna antoi myöten. Yritin kannustaa sitä ravaamaan reippaammin, mutta koko lenkin se eteni minimitehoilla ja jos joku ulkopuolinen Hugoa tuntematon henkilö olisi sen menoa katsonut, niin veikkaan, että olisi epäillyt Hugoa varsin iäkkääksi liikkumisen perusteella. Eli olen kyllä edelleen erittäin iloinen, että selkä on terve, mutta toisaalta kaipaisi jonkinlaista syytä siihen, miksi Hugo on niin kovin tahmea. Eihän se voi olla niin, että 4,5-vuotias koira vain on niin tylsistynyt, ettei yhtäkkiä enää jaksa edetä lenkeillä! Kotiin tultuani havaitsin kyllä senkin, että Hugo nuokkui eli voisikohan olla, että eilisillan rauhoituskin vielä vähän painaa päälle - näin tahmeaa meno ei nimittäin ole aiemmin ollut! Toisekseen aloin pohtia jälleen sitä kilpirauhasen vajaatoiminnan mahdollisuutta... Eilen eläinlääkäri kehotti mittauttamaan veriarvot uudestaan jo heti alkuvuodesta (suunniteltua aiemmin siis), jotta selviää, josko ne olisivat laskeneet ja siis syynä tahmeuteen. Kovasti siis toivon, että a) oireilut ja tahmeus häviäisivät itsestään (jos Hugo kärsii kaamosmasennuksesta?!?!) tai b) syyksi selviäsi jokin hoidettavissa oleva vaiva, kuten esimerkiksi se kilpirauhasen vajaatoiminta. Sen kuitenkin saisi lääkkeillä aisoihin ja Hugo voisi elellä normaalia elämää sairaudesta huolimatta! Ja lääkityksen myötä tosiaan sitten todennäköisesti tulisi lisää voimaa ja energiaa koiraan.

Treenailujen osalta Hugo sai kuitenkin eläinlääkäriltä täysin vihreää valoa eli rakenteellisesti kaikki kunnossa ja treenit jatkukoon, kun kerran Hugo sitä niin mielellään tekee! Tokihan on otettava huomioon, että sairausloma on verottanut lihaskuntoa ja voimia eli tosiaan palaillaan treenien pariin kevennetysti. Lisäksi jatketaan vesijuoksumattotreenejä ja ostin myös isomman 60 cm halkaisijan omaavan tasapainotyynyn, jotta voidaan jatkaa myös jumppailuja (edellinen tasapainotyyny osoittautui turhankin kiikkeräksi ja haastavaksi kapistukseksi).  Ihan huippua, että nyt tiedän Hugon selässä olevan kaikki kunnossa! Voidaan siis jatkaa elämää ilman, että jokaisesta oudosta pienestä jutusta täytyisi olla epäilemässä, että josko siellä sittenkin on jotain vialla. Mielenrauhan vuoksi siis kuvaaminen ehdottomasti kannatti ja nyt täytyy vain pitää kovasti peukkuja, että tahmeudelle ja voimattomuudelle löytyy joku "simppeli" syy :) Ja onneksi Hugo vaikuttaa kaikkiaan kuitenkin hyväntuuliselta ja katse on iloinen. Ja iloa ja menoa löytyy vaikka millä mitalla leikkiessä, treeneissä ja myös vapaana liikkuessa.

Jipin osalta kuulumiset ovat nyt lyhyemmät, kun en ehdi pidempään päivitellä tässä. Jipin osalta pääuutiset onkin kerrottavissa kuvin:

Eli typy on ollut varsin puuhakas pakkaus :) On ollut yleisestikin havaittavissa, että sellaiset "pentu-unet" ovat nyt vähentyneet selvästi eli energiaa tuntuu riittävän!

What's mine is yours

Hugon ruokahalu kasvoi selvästi silloin noin 1,5 vuotta sitten, kun se kastroitiin, mutta ihan näin ahne possu se ei ole kyllä koskaan aiemmin ollut... Sunnuntaina tuli nimittäin havahduttua epäilyttävään hiljaisuuteen, kun oltiin laittamassa ruokaa keittiössä. Kun mentiin ihmettelemään, että mitä se Hugo oikein puuhaa, niin löydettiin olohuoneesta suipponokka upotettuna Candy Kingin irtokarkkipussiin ja jäljelle oli jäänyt yksi pieni salmiakkiruutu. Senkin varmaan vain vahingossa oli jättänyt syömättä... Onneksi karkkipussi ei ollut kauhean täynnä eli ryöstösaalis ei ollut kovin suuri. Kuitenkin se oli päässyt maistelemaan niin salmiakkia, lakritsia kuin suklaatakin - ja ilmeestä päätellen oli maistunut hyvältä. Vähän pohdin, että saattaa sokerihumalasta aiheutua ainakin pahoinvointia, mutta eipä aiheutunutkaan. Kaveri näytti vallan hyvinvoivalta ja olikin seuraavaksi ryhtymässä palloleikkeihin. Ja vatsakin on toiminut tästä ruokavalion muutoksesta huolimatta moitteettomasti!

Tänään sitten ahne possu iski jälleen. Olin syönyt annoksen intialaista tikka masalaa (joka on muuten jonkin verran tulista) melkein loppuun, mutta tulin täyteen ja jätin kulhoon pienen määrän. Siinä käväisin sitten välissä olohuoneessa pyörähtämässä ennen kuin palasin keittiöön siivoamaan pöytää. Keittiössä vastassa odotti Hugo, joka oli varsin terhakkaasti kavunnut etutassunsa tuolille ja yritti kovasti kurotella intialaista herkkuateriaa. Ei siinä onnistunut, muttei tosin ollut myöskään moksiskaan minun keittiöön saapumisesta, vaan jatkoi tuolilla seisomista ja tapitti vain minua aivan kuin sanoen: "Anteeksi nyt vain, mutta häiritset ruokarauhaani!". Jouduin siis aavistuksen paheksuen komentamaan Hugon pois keittiöstä ja pysyi sitten kyllä sillä tiellä yrittämättä uutta hyökkäystä kohti ruoka-annosta.

Ja jos jollekin tuli lukiessa mieleen, että mahtaakohan tämä koira saada ruokaa, niin vastaus on: kyllä. Ehkä on päässyt hieman kuri lipsumaan kerjäämisen suhteen, johon saisi ehkä nyt tulla taas muutos. Ei nimittäin ole kyllä koskaan aiemmin joutunut kauheasti miettiä, että mitä syötäviä jättää mihinkin pöydille, koska on voinut olla melko varma, ettei Hugo niihin kajoa. Eipä voi olla enää eli nyt sitten vahdataan, ettei unohdu mitään Hugon suuhun kelpaavaa pöydille, Ja toisaalta ehkä myöskin tiukempi kuri ruokien kerjäämisen suhteen voisi olla tarpeen, että olisi Hugolle selvää, että meillä ei päde: "What's mine is yours."

Se siitä aikuistumisesta...

Ehdin jo mennä kehumaan, kuinka aikuismainen siitä Hugosta onkaan tullut. Noh, päättipä hän sitten tänään todistaa, että sitä lapsellisuuttakin löytyy aina aika ajoin. Oli nimittäin uudet, kerran jalassa olleet korkokengät pureskeltu korkojen ja kantapäiden kohdalta.  Ja ilmeestä päätelleen oli ollut poitsulla hauskaa :) Tosin taisi jäädä homma vähän kesken isäntäväen saapuessa kotiin, sillä oli toisessa kengässä selvästi pienemmät tuhot vasta saatu aikaan! Mutta eipä se paljoa lohduta - ei taida suutarikaan saada korjattua noita, kun toisessa kengässä tosiaan korko täynnä reikiä, korkolappu revitty irti, koristestrasseja irroteltu ja kantapään kohdalla kengässä irtonainen riekale. Harmi vain, kun muilta osin kuitenkin yhä täysin ehjät eli olisi nyt edes sitten pureskellut koko rahan edestä :D Noh, ehkäpä nyt taas tulee säilytettyä kengät Hugon ulottamattomissa!

Hugolla ei olla vaatteita tänäkään talvena käytetty ja tuskin tarvitsee loimia käyttääkään. Pakkasen on luvattu nyt kiristyvän, mutta turkki on onneksi sen verran paksu, ettei kyllä palella edes parinkymmenen asteen pakkasilla (siis koiraa, omistajaa kyllä paleltaa!) Ainoat ongelmakohdat ovat tassut. Vielä näillä pakkasilla ei ole tassutkaan palelleet, mutta lumikokkareita jää helposti, vaikka olen yrittänyt nyt aika tiheään tahtiin leikata niitä tassukarvoja. Hugo tuntuu olevan erityisen herkkis noista anturoiden väliin jäävistä kokkareista, sillä jää vähän väliä niitä nykimään sieltä pois. Viime vuonna ostetut koiran tossut eivät ole osoittautuneet käteviksi meillä, koska Hugon tassut ovat melko kapeat ja solakan malliset, joten sellase jäykät, isot tossut eivät pysy vauhdissa mukana. Niinpä sainkin koiratutuilta idean ja ostin Hugolle vauvan sukkia. Eli pienimmät kaupasta löytyneet vauvan sukat jalkaan ja kumilenksuilla/ponnareilla kiinni niin hyvin pysyy! Ja pysyy paakut poissa tassun pohjista :) Testasin näitä ao. kuvassa näkyviä sukkia tänään Hugolla ja käveli nämä päällä oikein reippaasti ja ilman minkäänlaisia ihmettelyitä. Viime vuoden tossut saivat Hugon harppomaan hassusti ja hampaat olivat vähän väliä repimässä tossuja irti. Näistä sukista Hugo tuntui itsekin pitävän, kyllähän ne kuitenkin lämmittävät ilman, että tuntuvat jäykiltä tai rajoittavilta jaloissa. Ja pysyy varmasti anturatkin paremmassa kunnossa eli monta plussapuolta näillä sukilla!

Kiirettä pidellyt

Viime kirjoituksesta onkin vierähtänyt jo reilu viikko. Syynä ei ole se, etteikö Hugon kanssa oltaisi mitään tehty, vaan yksinkertaisesti siinä, etten ole kerinnyt päivitellä blogia. Itselläni on ollut meneillään gradun viimestely, mutta nyt, kun se vihdoin on valmis, niin löytyy taas enemmän aikaa tällekin touhulle :)

Viime kerralla kirjoitin meneväni seuraavana päivänä vapaatreenaamaan, vaan enpäs mennytkään. Aamulle tuli ohjelmaa, joten treenit siirtyivät. Tosin ajattelin, että ihan hyväkin niin, koska viime viikon maanantaina oli taas agilityn vapaavuoro Ojangon hallissa. Otin naapurini kanssa neljän kerran pätkän sinne hallille ja viime maanantai oli niistä ensimmäinen. Ohjelmassa oli takaaleikkauksen kertausta ja etenkin homman treenaamista molempiin suuntiin, kun se tuntui olevan itselleni silloin ohjatuissa treeneissä hankalaa. Niitä sitten kertailtiin ja lopulta sujui molempiin suuntiin ihan hyvin. Sujuvuutta saisi olla itsellä vielä lisää eli nyt tuntuu, että oma liike ei ole aivan tasaista, ja Hugo puolestaan reagoi heti minun hidasteluihin tms. Mutta yli meni esteestä kuitenkin jokaisen takaaleikkauksen yhteydessä ja kääntyi oikeaan suuntaankin esteen jälkeen!

Viime tiistaina oli ohjatuissa treeneissä aiheena takaakierto. Harjoittelimme siis sellaista, että kun koira tuli putkesta, se ohjattiin kiertämään seuraava este ja hyppäämään se esteen takaa ohjaajaa kohti. Hugo teki kierrot mielestäni melko hyvin - ongelmana oli taas oma ohjaamiseni. Vielä on niin kovin hankalaa keskittyä moneen asiaan kerrallaan ja siksi kävikin niin, että keskityin vain ja ainoastaan siihen, että sain Hugon kiertämään esteen taakse, enkä sitten muistanut useimmiten ohjata siitä eteenpäin. Koira olisi pitänyt ohjata esteeltä ns. vetämällä seuraavalle esteelle, mutta minulta tämä vedätys tuntui unohtuvan tai ainakin myöhästyvän, ja näin ollen käännökset esteen jälkeen olivat usein löysiä.

On kuitenkin huomioitava, että kierrä-käsky oli meille ihan uusi tuttavuus. Tätä tulisi harjoitella esim. kierrättämällä koiraa puiden tms. ympäri ja nyt olemmekin harjoitelleet sitä ihan urakalla. Alkuun tein ihan vain yhden puun ympäri ja nyt olemme edenneet tekemään kahdeksikkoja kahden puun kanssa. Ja käännökset ovat nyt jo aika tiukkoja eli ensi maanantain vapaatreeneissä sitten testataan, miten homma toimii esteillä :)

Toissa päivänä Hugolla kävi tuuri. Minä olin nimittäin tehnyt itselleni kaksi leipää iltapalaksi - oikein juustolla ja makkaralla eli koiran makuun oikein NAM! Vein leivät olohuoneeseen (myönnän, että minulla on paha tapa syödä television ääressä) ja päätin käväistä vielä pikaisesti keittiössä. Hugo seurasi minua uteliaana keittiöön, enkä yhtään kiinnittänyt huomiota, että se palasi jossain vaiheessa olohuoneeseen. Kun sitten itse menin sinne perässä, oli näky sellainen, jolle en tiennyt itkeäkö vai nauraako. Hugo jähmettyi niille sijoilleen ja suussa sillä oli kokonain leipäpala. Kuten arvata saattaa, leipäpala ei mahdu collien suuhun hyvin, joten tästä seurauksena oli koira, jonka suupielet ja posket olivat venyneet, eikä näin ollen jäänyt epäselväksi, mihin leipäni olivat kadonneet. Ryntäsin nappaamaan leipää Hugon suusta ja onnistuinkin saamaan itse leivän - tosin päällysteet siitä oli jo kadonnut. Saldona Hugolla oli siis tuolta illalta yksi kauraleipä ja kahden leivän päältä juustot ja makkarat. Ja tietysti myös voit, niitä ei pidä unohtaa!

Eilen oli Hugolla vapaapäivä ja suuntasimme Östersundomin koirametsään lenkille kolmistaan (Markus mukana). Koska kello oli vasta kolme aloittaessamme lenkin, saimme lenkkeillä ihan rauhassa, eikä lenkin aikana törmätty kehenkään. Hugo sai olla koko lenkin vapaana eli mukavaa vaihtelua Hugollekin tavallisiin hihnalenkkeihin. Muutenkin vaihteleva maasto kallioineen on hyvää treeniä, kun normaalisti lenkkeilemme hiekkapohjaisilla kävelyreiteillä. Pitääkin useammin yrittää suunnata lenkkeilemään johonkin vähän kauemmaksi, kun muuten kyllä helposti kyllästyy näihin lähikulmien lenkkipolkuihin. Tässä yksi kuva minusta ja Hugosta koirametsän maisemissa:

 Tokoilut ovat jääneet valitettavasti nyt viikon ajan vähemmälle. Aion kuitenkin parantaa tapani nyt, kun gradu-urakkakin alkaa olla ohi. Eli omatoimitreenit varmasti lisääntyvät! Tänään pidimme iltalenkin jälkeen parinkymmenen minuutin tokosession. Tein vapaana seuraamista ja käännöksiä. Seuraaminen on muuten aika kivan aktiivista ja paikkakin säilyy melko hyvin - samoi kuin kontakti - mutta ongelmana on yhä se vasemmalle kääntyminen. Oikealle kyllä kääntyy ja täyskäännökset sujuvat, mutta vasemmalle käännökset ovat tönkköjä ja usein kääntyminen tapahtuu vasta, kun jalalla hieman tönäisen. Teimmekin tänään näitä käännöksiä käsiavusteisesti eli käännösten kohdalla näytin kädellä kääntymissuuntaa. Vaikkei kädessä ollut namia, niin silti käännökset olivat selvästi parempia ja Hugo käytti jo takaosaakin paremmin. Teimme myös käännösharjoituksia siten, että pyysin Hugon perusasentoon ja käännyin paikallani 90 astetta oikealle. Tästä pyysin Hugon uudestaan sivulle niin, että se joutui ikään kuin heivaamaan takaosansa sivuttain, jotta pääsi perusasentoon. Näitä vaan nyt paljon lisää niin, eiköhän ne takajalatkin ala sieltä hahmottumaan :)

Teimme tänään myös kahden minuutin paikkamakuun kokeenomaisesti. Ainoa helpotus oli se, että nähdessäni Hugon alkavan haistella maata, liikahdin aavistuksen, jotta sain Hugon taas keskittymään. Muutoin seisoin paikallani sen kaksi minuuttia eli en välipalkannut. Lopuksi en pyytänyt Hugoa perusasentoon, vaan menin vierelle, palkkasin maahan ja vapautin suoraan makuuasennosta. Hyvin pysyi maassa ennakoimatta.

Lisäksi teimme vielä seuraamisesta seisomaan jättöjä. Näissä Hugo epäröi alkuun kovasti eli otti useita haparoivia askeleita ennen kuin oikeasti pysähtyi. Joka kerta kuitenkin jäi jaloilleen eli ei esim. istuutunut. Tein pari kertaa sitten saman niin, että seiso-käskyn aikaisesti itse hieman käännähdin sen eteen, jotta sain seisahtumisen napakammaksi. Ja näin sujuikin paremmin. Eli selvästi tokotauon jälkeen suoritukset ovat osin epävarmempia, mutta eiköhän ne tästä taas vahvene, kun treenaamme säännöllisemmin. Hyvä fiilis jäi kaiken kaikkiaan - etenkin seuraamiset ja paikkamakuu on edistynyt kovasti. Seuraamisessa pystyy jo tehdä pitkiäkin pätkiä palkkaamatta välissä eli sikäli edistystä on tullut. Tokokoetta ajatellen tällä hetkellä suurimmat haasteet ovat seuraamisen vasemmalle käännökset ja paikkamakuu yhteisliikkeenä eli häiriökoirien kera. Lisäksi seisomaan ja maahan jättöjä täytyy taas kertailla, että tulisivat varmemmin, ja luoksetuloasentoa täytyy hinkata - tulee helposti vähän sivuun. Ei siis istu eteen vinoon, vaan ei vain ole ikään kuin keskellä minua. Tosin muuten luoksetulon paikka on parantunut huomattavasti, sillä tänäänkin, kun teimme luoksetulon kerran, Hugo tuli niin lähelle, että etutassut olivat kengän kärjilläni.

Tulipas tästä taas varsinainen sepustus. Niin siinä käy, kun jää turhan pitkä väli päivityksille! Tässä vielä loppuun kuva Hugosta meidän kotikulmien lenkkipolulta:

Kenkävaras taas tositoimissa

Minun vanhempani kävivät tänään kylässä minun ja Hugon luona. En voi kun hämmästellä, että mikä niissä äidin kengissä houkuttelee?? Ehti meidän huomaamatta taas syömään korkokengän kärjen rikki - teki sellaisen avonaisemman mallin! Ja viimeksikin oli tosiaan äidin se kenkä, jonka Hugo söi rikki. Kenenkään muiden kenkiä ei ole syönyt...

Kyläily tuo esiin parhaat puolet?

Muutaman päivän asutimme siis minun vanhempieni huushollia toimien kanini (joka siis jäi kotoa muuttaessani sinne asumaan) heidän lomaillessa. Tänä aikana Hugo tuntui keksivän yhtä jos toista uutta virikettä itselleen! Ensimmäisenä yksinoloaikana en ollut vielä osannut lainkaan varautua sen kekseliäisyyteen ja niinpä Hugolla olikin mahdollisuuksia joka lähtöön. Kotiin palatessani eteisen ovi oli avattu (ajattelin, että olin sulkenut sen huonosti) samoin kuin eteisen peilikaapin liukuovi. Kaikki kuonon ulottuvilla olleet kengät oli ripoteltu pitkin alakertaa ja yksi äitini kenkä oli pureskeltu huolella puhki. Kyseisen kengän paria en löytänyt mistään, joten minulle ei tullut selväksi, että mistä tämä kenkä oli varastettu. Ja tämä tapahtui siis 45 minuutin yksinolon aikana.

Seuraavana päivänä vuorossa oli noin kahden tunnin yksinolo, johon varauduin teippaamalla peilikaapin liukuoven kiinni, sulkemalla visusti eteisen välioven ja varmuuden vuoksi vielä työntämällä kaikki tuulikaapista löytyvät kengät kenkähyllyn alle. Kotiin palatessani eteisen väliovi oli taas auki ja sen edellisenä päivänä syödyn kengän pari oli mystisesti ilmestynyt keskelle olohuoneen lattiaa. Kengässä oli muutamia hampaan jälkiä, mutta niitä lukuun ottamatta se oli pysynyt ehjänä. Sen sijaan keittiöön tiskipöydälle jättämäni ruisleipäpaketti ei ollut. Olin työntänyt paketin aivan pöydän takanurkkaan, ettei Hugo sitä saisi. Sen on siis täytynyt suorittaa melkoisia jumppaliikkeitä leipänsä saamiseksi. Onneksi pussista oli hävinnyt vain yksi leipäpala - joko Hugo oli vasta päässyt alkuun tai sitten leivän suolaisuus oli alkanut tökkiä. Joka tapauksessa jano tuntui olevan kova palatessani.

Ja nyt sitten selvisi, ettei se eteisen välioven aukeaminen tosiaan johtunut sen huonosta sulkemisesta, vaan Hugon oivalluksesta saada ovi auki kahvaa vääntämällä. Tämä selvisi tänään löytyneistä ulko-oven raapimisjäljistä, jotka löytyivät kahvan kohdalta. Niistä päätellen Hugo oli päättänyt yrittää selvittää tiensä ihan vapauteen saakka...

Näitä yllä mainitsemiani tuhoja lukuunottamatta talonvahdin tehtävät sujuivat hyvin ja Hugokin oli oikein kiltti poika :)