Hugon ruokahalu kasvoi selvästi silloin noin 1,5 vuotta sitten, kun se kastroitiin, mutta ihan näin ahne possu se ei ole kyllä koskaan aiemmin ollut... Sunnuntaina tuli nimittäin havahduttua epäilyttävään hiljaisuuteen, kun oltiin laittamassa ruokaa keittiössä. Kun mentiin ihmettelemään, että mitä se Hugo oikein puuhaa, niin löydettiin olohuoneesta suipponokka upotettuna Candy Kingin irtokarkkipussiin ja jäljelle oli jäänyt yksi pieni salmiakkiruutu. Senkin varmaan vain vahingossa oli jättänyt syömättä... Onneksi karkkipussi ei ollut kauhean täynnä eli ryöstösaalis ei ollut kovin suuri. Kuitenkin se oli päässyt maistelemaan niin salmiakkia, lakritsia kuin suklaatakin - ja ilmeestä päätellen oli maistunut hyvältä. Vähän pohdin, että saattaa sokerihumalasta aiheutua ainakin pahoinvointia, mutta eipä aiheutunutkaan. Kaveri näytti vallan hyvinvoivalta ja olikin seuraavaksi ryhtymässä palloleikkeihin. Ja vatsakin on toiminut tästä ruokavalion muutoksesta huolimatta moitteettomasti!
Tänään sitten ahne possu iski jälleen. Olin syönyt annoksen intialaista tikka masalaa (joka on muuten jonkin verran tulista) melkein loppuun, mutta tulin täyteen ja jätin kulhoon pienen määrän. Siinä käväisin sitten välissä olohuoneessa pyörähtämässä ennen kuin palasin keittiöön siivoamaan pöytää. Keittiössä vastassa odotti Hugo, joka oli varsin terhakkaasti kavunnut etutassunsa tuolille ja yritti kovasti kurotella intialaista herkkuateriaa. Ei siinä onnistunut, muttei tosin ollut myöskään moksiskaan minun keittiöön saapumisesta, vaan jatkoi tuolilla seisomista ja tapitti vain minua aivan kuin sanoen: "Anteeksi nyt vain, mutta häiritset ruokarauhaani!". Jouduin siis aavistuksen paheksuen komentamaan Hugon pois keittiöstä ja pysyi sitten kyllä sillä tiellä yrittämättä uutta hyökkäystä kohti ruoka-annosta.
Ja jos jollekin tuli lukiessa mieleen, että mahtaakohan tämä koira saada ruokaa, niin vastaus on: kyllä. Ehkä on päässyt hieman kuri lipsumaan kerjäämisen suhteen, johon saisi ehkä nyt tulla taas muutos. Ei nimittäin ole kyllä koskaan aiemmin joutunut kauheasti miettiä, että mitä syötäviä jättää mihinkin pöydille, koska on voinut olla melko varma, ettei Hugo niihin kajoa. Eipä voi olla enää eli nyt sitten vahdataan, ettei unohdu mitään Hugon suuhun kelpaavaa pöydille, Ja toisaalta ehkä myöskin tiukempi kuri ruokien kerjäämisen suhteen voisi olla tarpeen, että olisi Hugolle selvää, että meillä ei päde: "What's mine is yours."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti