Liebster award, vol 2

Saatiin joskus aiemminkin tämä Liebster award-haaste, mutta kun tykätään haasteista, niin kyllähän me toki vastataan uudestaan, kun kerran haaste saatiin :) Kiitos siis Milli!

Jippi sai siis Milliltä tehtäväksi kertoa yksitoista koirani hauskaa, ihanaa tai jopa ärsyttävää piirrettä tai tapaa. 

Haaste oli osoitettu Jipille, mutta en usko, että se on kauhean väärin, jos listaan 11 molemmista koirista ;)

Aloitetaan Jipistä:
1. Jippi ei hauku hirveästi arjen tohinoissa, mutta muuten siltä löytyy melkoisen laaja ääniskaala. Se tervehtii ihmisiä vetämällä huulet pyöreäksi ja päästämällä kummallista joikaavaa urinaa. Melkeinpä jokainen haukotus myös päättyy tällaiseen urinaan.  Tässä lystikästä on se, että nämä äänet tuntuu löytyvän myös valtaosalta Jipin sisaruksista eli lieneeköhän olevan Prilla-äidiltä opittua? Näiden urinoiden lisäksi Jippi on helppo provosoida leikin tiimellyksessä sellaiseen hassuun ääntelyyn, joka omaan korvaan kuulostaa siltä, että Jippi sanoisi "MöhMöhMöh" :D
2. Asumme kerrostalossa, jossa kuljetaan kierreportaita aina ulos mennessä tai sisään tullessa. Ulos lähtiessä päästän Jipin aina vapaana kulkemaan ensin, sillä Hugo jännittää portaita ja sen kanssa kestää aina hetken ennen kuin päästään alas. Olen palkannut koirat aina portaiden jälkeen ja Jippi on sitten palkkaa odotellessaan keksinyt tarjota pyörimistä. Se nimittäin kirmaa portaat alas vauhdilla ja koko sen ajan, kun se odottelee minua ja Hugoa portaista, se pyörii ympyrää. Yleensä se ehtii pyöri neljä täyttä ympyrää, mutta parhaimmillaan jopa viisi! Mahtaa siinä mennä pää pyörälle, sillä pyörimissuunta on aina sama!
3. Jippi ei saa tulla sänkyyn/sohville, ellei sitä erikseen pyydetä, mutta välillä pyydän sen sohvalle silloin, kun itse siinä makoilen. Tällöin Jippi kaikkein mieluiten asettuu kainalooni nukkumaan, niin että se asettaa päänsä minun kaulalle. Aika söpöä :)
4. Yksi Jipin tavoista, joka on jollain tapaa hassu, mutta toisaalta taas hieman ärsyttävä on se, että esimerkiksi televisiosta kuuluvat koirien ääntelyt (haukkuminen/vinkuminen/murina) saa Jipin purisemaan. Se ei hauku, eikä edes liiku paikoiltaan - ei siis varsinaisesti ole vahtiasemissa - vaan ihan vain niillä sijoillaan päästää matalaa purinaa. Se yleensä jopa paikantaa äänen tulevan televisiosta ja tuijottaa sitä muristessaan eli luulisi tajuavan, ettei siinä todellisuudessa ole koiraa vieressä, mutta siltikin täytyy kommentoida takaisin.
5. Leikkiessään Hugon kanssa sisällä painileikkejä Jippi on keksinyt leikkitekniikan, jolla se pärjää Hugolle, vaikka onkin Hugoa pienempi. Paineissa ja "niskaotteissa" se ei meinaa pärjätä, joten Jippi on ottanut tavakseen käydä kyljelleen maahan Hugon eteen ja tehdä maata pitkin hyökkäyksiä kohti Hugon jalkoja.
6. Jipillä voisi sanoa olevan melkoisen levottomat jalat. Tarkoittaa siis sitä, että sen ollessa innoissaan sen on ihan hirveän vaikeata malttaa pysyä paikoillaan, vaan se mielellään steppailee paikoillaan. Aavistuksen ehkä tuo haasteita tokon seisahtumisten treenaamiseen, kun Jippi sekunnin seisomisen jälkeen tarjoaisi mielellään joko paikoillaan teputtelua tai sitten vaihtoehtoisesti peruuttamista. Toisaalta, kun tämä Jipin tapauksessa kertoo valtavasta treeni-innosta, niin se on oikeasti aika mukava ongelma. Ja kyllä ne jalat saa paikoilleen, kunhan varoo palkkaamasta väärinä hetkinä.
7. Jipillä on kokonaisuudessaan aika mutkittelevan eläväinen kroppa. Etenkin sen ollessa iloinen sen liikkuminen on käärmemäisen mutkittelevaa eli takaosa menee ihan eri raiteita kuin etuosa. Huvittavaa on, että tämä tulee esille myös esimerkiksi peko-treeneissä, joissa Jipin kropan liikkeistäkin voi hyvin nähdä, koska se on saanut hajun maalimiehestä, sillä se alkaa kulkea peppu heiluen :D
8. Jipillähän on ns. ruusukorvat eli varsin ala-asentoiset sivuilla ruusuina olevat korvat, mutta siitäkin huolimatta jotenkin ihmeen kaupalla se välillä pitää korvia pystyssä. Ei niistä piikkisuorat pystyt tule, mutta korvan "runko" osoittaa ylös, mikä on mielestäni ihan käsittämätöntä, kun ottaa huomioon, että sen koko korvan lehti on ihan sellaista pehmeää. En siis millään ymmärrä, miten se voi saada ne korvat siihen asentoon! Tätä "pystykorvaisuutta" esiintyy etenkin tilanteissa, jolloin Jippi on hieman epävarma tai jännittynyt jostain.
9. Jipin häntä on PITKÄ! Jipin vanhemmista ei ollut mahdollistakaan tulla töpöhäntäisiä aussieita, mutta vaikka vanhempien perusteella osasta olisikin saattanut tulla "vajaahäntäisiä", niin Jipin kohdalla ei olisi jäänyt epäselväksi, että Jipillä niin ei ole :D Jipin häntä on itsessäänkin jo pitkän mallinen ja lisäksi sillä on vielä hännän päädyssä kropan varmaankin ainoat pitkät karvat, mikä saa hännän näyttämään entistäkin pidemmältä.
10. Yksi samalla ärsyttävä myös aika hauska tapa Jipillä on se, että se on ihan kaamean kuuliainen tokotreeneissä. Se nimittäin on ihan sitä mieltä, että kun hänelle jotain sanotaan, niin sitä on toteltava, eikä ole väliä, kenen suusta se käsky tulee. Ei se muiden koirakoiden ohjaajien käskyjä onneksi sentään tottele, mutta jos sen vierellä on joku, joka about sen suuntaan huikkaa käskyjä, niin Jippi ei yhtään ymmärrä, ettei niitä kuuluisi totella. Ei, vaikka ollaan treenattu näitä häiriökäskyjä tarkoituksella ja olen Jipille huomauttanut muiden käskyihin reagoimisesta. Se usein jopa aina kääntää katsekontaktin siihen toiseen käskynantajaan ja tottelee silmät suurina odottaen palkkaa omasta mielestään hienosta toiminnasta. Tuo haasteita tosiaan noihin häiriökäskytreeneihin. Paikkamakuissa ei ole muuten reagoinut toisten istu-/maahan-käskytyksiin, mutta viime kokeissa yksi rivissä joutui antamaan toisen käskyn koiralleen ja antoi sen varsin painokkaasti, joten siinä vaiheessa Jippi koki parhaakseen totella ja singahti oikein vauhdilla istumaan.
11. Jipin kanssa ollaan käyty nyt muutamia kertoja uimassa koirauimalassa ja Jippi on jo varsin rutinoitunut uimari. Homma toimii seuraavasti: Jippi menee altaan rampille selkä minuun päin ja katse kohti allasta odottamaan. Minä heitän lelun ja hihkaisen "uimaan". Jippi polskii noutamaan lelun, ui takaisin, tiputtaa lelun aina altaan tietylle portaalle ja kääntyy valmiiksi jo nenä kohti allasta odottamaan, että noukin lelun ja viskaan sen taas. Tähän tapahtumaketjuun ei oikeastaan juurikaan tule muutoksia koko uimakerran aikana, vaan koko puoli tuntia toistetaan tätä samaa sykliä ja minua jaksaa ihmetyttää, miten se touhu voi olla Jipin mielestä niin hurjan hauskaa, vaikka toistetaan tosiaan täsmälleen samaa kaavaa kerrasta toiseen. Välillä pidän heittelystä taukoa, jotta Jippi saa vähän levätä, mutta silloinkin Jippi seisoo selkä minuun päin tuijottaen kohti "ulappaa" tauotta ja odottaa, että milloin se lelu lentää.

Ja sitten on Hugon vuoro!
1. Hugo yksi hassu tapa on se, että tervehtiessään tuttujaan se haluaa välttämättä kulkea ihmisten jalkojen välistä. Kaikista parasta sen mielestä on se, että jos ihminen vielä rapsuttaa sitä pepun päältä samalla.
2. Hugo jännittää rappusia vielä asuttuaan 5,5 vuotta kerrostalossa, joten tästä syystä Hugo kulkee portaat alas vauvan jarrusukissa :) Ylös tulee reippaasti ilmankin, mutta alasmeno tassujen lipsuessa hirvittää...
3. Hugo ei ole älyttömän haukkuherkkä, mutta agilityssa siltä kyllä löytyy ääntä. Usein se haukkuu ihan intoakin, mutta välillä kyllä myös komentaa topakasti, jos ohjaaja on myöhässä! Tuleepahan ainakin huomattua, kun itse teen virheitä, kun Hugo kyllä tästä kertoo varsin suorasanaisen mielipiteensä :D
4. Hugo pienenä pelkäsi aivastuksia (en tiedä miksi...) ja aivastaminen sai sen haukkumaan. Ajan myötä se onkin opetettu siihen, että aivastus tietää nameja ja nykyään haukkumisen sijaan aivastus saakin Hugon innon syttymään ja sen säntäämään kohti tietyltä pöydältä löytyvää "aivastuspurkkia", josta se saa namin oltuaan hiljaa aivastuksen kuultuaan.
5. Vaikkei Hugo kotona vahdi pihaa (ehkä siitä johtuen, että asutaan kerrostalossa, eikä ole selvästikään mieltänyt pihaa täysin omakseen - hyvä näin, kun kerrostalossa vahtiminen voisi tuottaa ongelmia), niin mökillä ollessaan Hugo on omaksunut vahtikoiran roolin. Se ilmoittaa rajalla kulkevista ihmisistä varoitushaukullaan, mutta heti ihmisen kuitatessa tulijan olevan ok, se menee tervehtimään iloisesti. Siitä löytyy mielestäni sopivan verran vaihtiviettiä!
6. Hugo tykkää kovasti leikkiä sekä juoksu-, paini- että repimisleikkejä, mutta vain silloin, kun koiria on kaksi. Jos koira on kolme tai enemmän, Hugo jättäytyy leikkien ulkopuolelle ja toimii muiden leikkien kommentaattorina :)
7. Hugo RAKASTAA narupalloja! Vaikka se tykkääkin monista leluista, niin mikään ei päihitä narupalloa. Narupalloa se kantaa aina siitä narusta mätkien itseään samalla sillä pallolla. Ikinä koskaan en ole vielä nähnyt Hugon lopettavan pallon heittelyleikkejä, vaan se noutaa narupalloa aina niin kauan kuin sille jaksaa heittää.
8. Hugon mielestä kaikki ihmiset on ok (ei siis arasta ketään) ja useat ihmiset on aika jees (mikä tarkoittaa, että Hugo menee kyllä tekemään tuttavuutta omasta tahdostaan), mutta vain harvat ja valitut pääsee Hugo suosikkien listalle. Suosikit erottaa siitä, että näitä ihmisiä Hugo lähestyy painaen korvat niskaan, laskien päänsä alas ja heiluttaen häntäänsä intensiivisesti. Uusin lisäys näiden suosikkien listalle on Tamara-fyssari :)
9. Hugo heiluttaa häntää melko harvoin. Jippihän vispaa lähes tauotta, mutta Hugon häntä heiluu vasta, kun on jotain superkivaa meneillään. Hännänheilutustilateita ovat mm. omistajien tulo kotiin työpäivän jälkeen, suosikki-ihmisten näkeminen ja kivat treenitilanteet. Sitä ei kuitenkaan saa ihan pelkällä innokkaalla puheella, nameilla, rapsutuksilla tms. heiluttamaan häntää.
10. Hugo näkee paljon unia eli se melko usein önisee nukkuessaan tai heiluttaa sen tassuja tai korvia. Jippikin tätä tekee välillä, muttei läheskään niin usein kuin Hugo.
11. Hugo on hirmu ahne, mutta siltikään edes vahingossa sen kurkusta ei mene alas salaatti. Se on kerran varastanut autossa yksin ollessaan eväsleipäni, kun en muistanut autosta poistuessani, että leipä jäi sinne. Silloin se oli kauniisti paperipussia rikkomatta käärinyt leivän pussistaan ja hotkaissut kinkku-kananmunareissarin kokonaisuudessaan lukuun ottamatta salaatinlehtiä, jotka se oli jättänyt penkille tyhjän pussin viereen. Salaatti ei varmaan olekaan monen koiran herkkua, mutta se oli jo aika käsittämätöntä, että Hugo jaksoi leipää hotkiessaan sen verran malttaa mielensä, että ehti sen salaatin nyppiä pois sieltä leivän välistä :D

Huono hämärässä otettu kuva, mutta pakko se on silti laittaa, kun se on toistaiseksi ainoa tämän talven lumikuva.. 

Liebster Award

Kiitos Liebster Awards -haasteesta Down under -shepherds -blogille! Ja mistä siis oikein on kyse? Tässä alla selvennystä tähän kysymykseen:

"Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienimmätkin blogit saavat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle.

Säännöt:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille."

Nyt, kun olen katsellut seuraamiani blogeja, niin todella moni on jo saanut tämän haasteen, joten nyt vain vastaan kysymyksiin :)

1) Jos aloittaisit nyt uuden harrastuksen koirasi kanssa, mikä se olisi?

Jipin kanssa ollaan aika montaa lajia kokeiltu, mutta jos nyt olisi yhtäkkiä useampia päiviä viikossa ja näin ollen jäisi aikaa uusillekin lajeille, niin vepeä olisi kiva kokeilla. Todellisuudessahan Jippi on kyllä aika pieni ja kevyt vepe-koiraksi eli sikäli tämä laji ei ehkä senkään puolesta ole sille kovin optimaalinen, mutta edes joitain osioita vepestä olisi hauskaa kokeilla. 

Hugon kanssa koko olisi vepeen sen sijaan riittävä, mutta Hugo ei taas yhtään osaa arvostaa vettä tai uimista, joten vepe ei taida olla sille kovinkaan soveltuva harrastuslaji :) Hugon kanssa on pk-lajeista toistaiseksi kokeiltu vain metsäjälkeä, joten sen kanssa voisi olla kiva päästä kokeilemaan myös id-jälkeä ja ehkäpä myös erikoisjälkeä. Tosi asiassa olen pohtinut, josko Hugon kanssa alettaisiin treenaamaan nose workia, kun sitä pystyisi omatoimisestikin treenaamaan ja voisin saada siitä tulevaisuudessa vaikkapa kantarellikoiran :)

2) Onko koirasi käyttötarkoitus mikä? Perheenjäsen, kisakaveri, harrastuskumppani, kainalokoira, jalostuskoira, joku muu, mikä?

Ensisijainen koirien käyttötarkoitus on toki perheenjäseninä oleminen. Mutta koska sekä nämä perheenjäsenet että niiden emäntä kovasti nauttivat yhdessä tekemisestä, niin kovin vaikeaa olisi niitä jättää ihan vain "kotikoiriksi". Hugoa ottaessa en ollut vielä tutustunut koiraharrastusmaailmaan, mutta kyllä siitäkin aika nopeasti tuli harrastuskoira ja Jippiä ottaessa olikin jo selvää, että kyllä siitäkin harrastuskaveri minulle tulee, vaikka toki senkin ihan ykköstarkoitus on olla rakas perheenjäsen. 

Molemmat koirani ovat toimineet myös enemmän tai vähemmän kisakavereina (Jippi vasta epiksissä, mutta tulevaisuudessa myös virallisissa kisoissa), mutta en osaa (enkä halua) ajatella tätä roolia koirien käyttötarkoituksena. Kisat ovat se tavoite, joka tekee treenaamisesta mielekkäämpää ja kisoissa pääsee testaamaan sen hetkistä osaamistasoa, muttei kisaaminen itsessään ole se syy miksi me jaksetaan treenata viikko toisensa jälkeen, vaan kyllähän se treenaaminen itsessään on jo ihan hurjan hauskaa! 

Ja Jippihän on minulla sijoituksessa, joten tokihan mahdollisesti sitten myös tuo jalostuskoira on yksi sen käyttötarkoituksista, mikäli sen ominaisuudet ja terveys osoittautuvat siihen soveltuviksi. Mutta koska itselläni ei ole kasvatusaikeita, niin tämä käyttötarkoitus ei ole se miksi olen Jipin ottanut :) Jätän siis tämän puolen osaavammalle (eli kasvattajalle)!

3) Jos ottaisi juuri NYT uuden pennun, mikä se olisi rodultaan ja nimeltään?

Ensiksi on pakko sanoa, että juuri NYT en olisi valmis pentua ottamaan, eikä sikäli tämä tilanne ole todellinen. Mutta mikäli nyt kuvitteellisesti olisin ottamassa pentua, niin kyllä se olisi australianpaimenkoira ja nimi olisi Riimi :) Tässä tulee nyt jo suuria paljastuksia, sillä kyllähän meille varmasti joskus tulevaisuudessa taas uusi koira tulee ja eiköhän tämä rotu ja nimi pysy silloinkin :) 

4) Pelottavin hetki koirasi kanssa? Kenties tapaturma, karkaaminen joku muu tilanne missä olit sydän syrjällään koirasi vuoksi?

Mitään valtaisan suuria kauhunhetkiä en ole näiden kanssa joutunut kokemaan eli koskaan ei ole koirilla ollut ns. hengenhätää, eikä koirat ole olleet karkuteillä tms. Hugon kanssa jännittäviä hetkiä ovat olleet esimerkiksi se, kun selkä kuvattiin jatkuvien jumien takia, sillä tokihan sitä jännitti mitä sieltä löytyy. Onneksi tulokset olivat hyviä ja jumeista on päästy eroon eli turhaan jännitin silloinkin :) Jipin kanssa ei myöskään mitään kauheita jännitysmomentteja ole koettu, mutta edellisellä mökkireissulla hetkeksi kyllä säikähdin kunnolla, kun huomasin Jipin seisovan tiellä käärme jaloissaan ja lisäksi se käärme vielä teki hyökkäävän liikkeen, kun Jippi liikkui. Jälkikäteen ajateltuna epäilen käärmeen kylläkin olleen rantakäärme, mutta sillä hetkellä sitä ei kauheasti ehtinyt pohtia, vaan säikähti kyllä, että pääseeköhän se mahdollinen kyy puremaan. 

5) Erikoisin temppu jonka koirasi osaa?

Hugon erikoisin (ja ehkäpä myös turhin :D ) temppu on pusun antaminen käskystä. Sille voi myös antaa "pusu"-käskyn osoittaen jotakin muuta henkilöä ja se käy sitten moiskauttamassa ko. henkilölle suukon :P Jipin kohdalla vastaus on varsin tylsä, sillä Jippi ei ihan oikeasti osaa mitään muuta kuin harrastuslajeihin liittyviä juttuja eli sille ei ole opetettu mitään muita temppuja (ei edes tassun antamista tai sitä suukottamista...). Mutta se on vielä nuori eli kyllähän me vielä ehditään niitä erikoisia ja ehkä vähän turhiakin temppuja opetella!

6) Rescuekoirat, puolesta vai vastaan? Miksi?

Tämä on kamalan vaikea kysymys, koska tiedän asiasta ihan liian vähän, jotta voisin vastata ottaen huomioon asian kaikki puolet. Lähtökohtaisesti toki olen sitä mieltä, ettei katu- tai häkkielämä kuuluu yhdellekään koiralle ja sikäli tuntuisi, että rescue-toiminnalle on tarvetta. Toisaalta tällaisella toiminnalla voidaan varmasti auttaa vain murto-osaa kaikista apua tarvitsevista koirista, mutta toki jokainen pelastettu koira on jo hieno juttu. Mahdollisista haittapuolista en tiedä niin paljoa, että pystyisin kommentoimaan, mutta ainakin olen sitä mieltä, että rescue-koirien koteja valitessa tulisi olla erityisen tarkka, jotta tulevat omistajat esimerkiksi osaavat ja ovat valmiita tekemään töitä mahdollisten onglmakäytösten (mahdollinen arkuus, pelot yms.) kitkemiseksi 

7) Mitä koirasi syö?

Koska asumme kerrostalossa, jossa keittiöön ei millään mahdu kuin pieni pakasteosio jääkaapin alapuolella, ei barffaus tai raakaruokinta ole oikeastaan tällä hetkellä edes vaihtoehto. Koirani syövätkin ihan kuivamuonaa, mutta kiinnitän kuivamuonaa valitessa kyllä laatuun huomiota eli molemmat koirani syövät ruokaa, jossa proteiinipitoisuus on kohdillaan, pääraaka-aineet ovat eläinperäisiä ja mahdollisimman suuri osa eläinperäisistä raaka-aineista on lihaa. Nappuloiden lisäksi syötän koirille öljyä (vuoropäivin rypsi- ja lohiöljyä)

8) Erikoisin kommentti jonka olet koirastasi saanut?

Hugoa ovat joskus pienet lapset sanoneet jellonaksi (mistä onkin tuo blogin nimessä oleva "Jellona" peräisin) ja se oli sellainen mieleenpainuva hauska kommentti, vaikkei se ehkäpä niin kauhean erikoinen ole, kun kyllähän väri ja suuri kauluri ehkä leijonaan päin vivahtavat. Lisäksi joskus mökkireissulla kahvilla käydessä tarjoilija sanoi kakkuja pöytään kantaessaan Hugolle, että nämä eivät ole sinulle, piikkinokka. Suipponokka on varsin yleisesti käytetty nimitys, mutta piikkinokkaa en ollut aiemmin kuullut :D

Jipin erikoisimmat kommentit liittynee sen erivärisiin silmiin. Jotkut ovat kommentoineet sen näyttävän hurjalta tai pelottavalta ja toiset ovat hämmentyneenä kyselleet, että mikä sen sinisessä silmässä on oikein vialla tai että onko se sokea. 

9) Paimen, noutaja, seurakoira vai metsästyskoira (valitse joku näistä ja perustele valintasi)?

Kauhean suuri yllätys tämä ei varmaankaan ole, mutta ehdottomasti paimen. Ihan sen perusluonteen, aktiivisuuden, miellyttämishalun ja älykkyyden takia. Ei sillä, etteikö näitä ominaisuuksia voisi löytyä muistakin kuin paimenkoirista, mutta paimenkoirassa on parhaimmillaan näitä juuri sopivassa suhteessa.

10) Jos lähtisit koirasi kanssa pitkälle vaellukselle, kantaisiko koirasi reppua vai sinä koiraa?

Vaellukselle olisi oikeastikin kiva joskus lähteä! Ja jos lähdetään, niin veikkaisin, ettei kyllä toteutusi näistä vaihtoehdoista kumpaakaan :D Koiraa en kyllä kantaisi eli kyllä koiran kunnon ja kestävyyden pitää olla parempi kuin minun - muuten on jotain pielessä! Mutta toisaalta en minä kyllä laittaisi koiraa kantamaan minunkaan tavaroitani! Varsinkaan, kun itseni tuntien tavaramäärä olisi liioitellun suuri. Eli vaelluksella sekä minä että koira kävelisi omin jaloin ja minä kantaisin reppuni ihan itse :)

11) Millä koirasi palkkautuu? Saalis, taistelu, ruoka, lauma, joku muu, mikä?

Hugo on ahne, joten ruoka on ihan ykkösjuttu. Leluista narupallot pääsee ihan tosi lähelle ruokapalkkaa eli narupallon heittäminen (saalistaminen) tai narupallon kanssa taistelu molemmat toimii hyvin palkkana. Muut lelut on selvästi narupalloja alempana eli ne kelpaavat vain paremman puutteessa.

Jippi on myös ahne, joten ruokapalkka toimii hyvin. Sen lisäksi se tunuu kuitenkin palkkautuvan monella muullakin tavoin, sillä se mielellään saalistaa, taistelee ja innostuu myös kuolleesta lelusta. Sosiaalinen palkka toimii myös hyvin ns. välipalkkana, mutta toki silloinkin meillä on sitten vielä erikseen loppupalkkana leikkimistä tai ruokaa. 

Kysymyshaaste

Sain haasteen Neljä paria Tassuja -blogin kirjoittajalta ja innolla otin sen vastaan :) Haasteen antaja on siis määrittänyt minulle 11 kysymystä, joihin tässä alla nyt vastaan. Tämän jälkeen minun tulee keksiä taas 11 uutta kysymystä ja haastaa taas edelleen bloggaajia vastaamaan näihin! Tässäpä siis meidän poppoon vastaukset:

1. Miten päädyit rotua valitessasi juuri tähän rotuun?

Rotuja miettiessä oli heti sellainen fiilis, että paimenkoira sen olla pitää. Collieen olin ihastunut pikku tyttönä jo ulkomuodon vuoksi (kiitos Lassie-elokuvien :) ) ja vuosien myötä ottaessani lisää selvää rodusta se tuntui sopivalta koiralta ensimmäiseksi koiraksi. Juttelin useiden collie-kasvattajien kanssa mainiten juuri sen, että haluaisin koiran, joka soveltuu hyvin ensimmäiseksi koiraksi eli siis kokemattomalle koiran kouluttajalle, ja moni totesi collien olevan sopiva rotuvalinta.

Hugo on ollut innokas harrastuskaveri ja sen kanssa onkin ollut helppoa tutustua erilaisiin lajeihin. Kuitenkin olen nähnyt myös hyvin erilaisia rodun edustajia, joilla olen törmännyt arkuuteen (alustat/äänet) ja "puutteelliseen" hermorakenteeseen. Vaikka suuri osa collieista onkin tasapainoisia, hienoja koiria, joiden kanssa voi harrastaa vaikka sun mitä, niin silti jotenkin tuntui epävarmalta, että saisin yhtä hyvän harrastuskaverin toisesta colliesta. Ja toisaalta tuoreena koiraharrastajana teki mieli myös ihan mielenkiinnostakin kokeilla toista rotua.

Rotua miettiessä tiesin heti pysyväni paimenkoirissa. Kisakentillä on tullut ihailtua bordercollieita ja pakkohan se on myöntää, että parhaimmillaan ne on kyllä tosi upeita koiria. Kuitenkaan bortsu ei jotenkin tunnu "istuvan" minulle, joten tiesin kyllä varmasti, ettei bordercollie olisi toinen koirani. Kiinnostuin australianpaimenkoirasta nähtyäni varsin kivoja yksilöitä kisoissa ja treeneissä, ja niinpä aloin selvitellä lisää. Työlinjaiset australianpaimenkoirat tuntuivat omaavan juuri sellaisia ominaisuuksia, joita seuraavalta koiraltani halusinkin. Toivoin nimittäin suurta motivaatiota työskentelyyn, kestävyyttä, iloista ja avointa luonnetta, mutta kuitenkin myös kykyä relata. Tutustuttuani Wirneen-koiriin olinkin sitten jo vakuuttunut, että olin löytänyt sen mitä etsinkin :)

Molemmat koirani ovat jo nyt opettaneet minulle valtavasti ja koen myös sen, että minun oppimisen kannaltani on hienoa, että minulla on kaksi loppuen lopuksi aika erilaista koiraa. Saan siis olla onnellinen tästä kaksikosta ja ehdottomasti minulle on päätynyt juuri ne kaksi koiraa, jotka minulla kuuluukin olla :)

2. Jos sinun olisi aivan pakko vaihtaa rotua, mihin päätyisit?

Toivottavasti en tällaisen pakon edessä tule oikeasti koskaan olemaan, koska koen löytäneeni itselleni sopivan rodun :) Jos kuitenkin ihan pakko olisi vaihtaa, niin voi olla, että bordercollie sitten olisi se seuraava vaihtoehto.

3. Mikä on maximimäärä koiria yhdellä ihmisellä? Perustele.

Tämä mielestäni riippuu todella paljon käytettävissä olevasta ajasta, omasta innokkuudesta, taloustilanteesta ja  asumismuodosta. En siis osaa oikeastaan sanoa ehdotonta maksimia, mutta sellainen määrä koiria, että jokaiselle koiralle on myös omaa aikaa viikoittain. Itselläni uskon ehdottoman maksimin olevan kolme koiraa, koska haluan harrastaa koirieni kanssa ja useamman koiran kanssa treenaamiselle ei vain yksinkertaisesti riittäisi viikossa tunnit :)

4. Mikä on koirasi ällöttävin/omituisin tapa?

Hugon ehkäpä erikoisin tapa on aivastamiseen reagointi. Alkujaan se pelkäsi aivastamista niin, että jokainen aivastus sai sen haukkumaan, mutta se on vastaehdollistettu siihen, että aivastaminen merkitseekin namin saamista. Nykyään sillä alkaa kieli lipoa siis välittömästi ihmisen aivastaessa... Tämä tuo oman hankaluutensa, kun meidän taloudessa tuo isäntä on siitepölyallerginen ja aivastelu ei kesäaikaan ole mitenkään harvinaista... :D

Jippi on vielä sen verran nuori, ettei sille ole ehtinyt kehkeytyä kauheasti outoja tapoja. Yksi hauska tapa (ei niinkään omituinen, kun monet koirat taitaa tätä tehdä) on se, että Jippi kovin mielellään puikahtaa oven välistä mukaan vessakäynneille. Vessassa se ei suinkaan tyydy vain oleskelemaan, vaan olisi kovasti vaatimassa rapsutteluja.

5. Jos koirasi olisi ihminen, millainen hän olisi? (seurapiirikuningatar, siisteysintoilija, pelle etc.)

Hugo olisi aavistuksen juro, eikä julkisesti turhia tunteitaan näyttäisi, mutta sitten kaikista rakkaimmilleen olisi hyvinkin lojaali ja heille paljastaisi myös herkemmän puolensa. Lisäksi Hugo harkitsisi aina huolellisesti ennen esimerkiksi kotitöihin ryhtymistä, että kannattaisikohan sitten kuitenkaan (kun ei siitä kuitenkaan makseta palkkaa), mutta tehdessään tekisi kaiken parhaiden kykyjensä mukaan :)

Jippi olisi ns. poikatyttö - pukeutuisi rennosti, ei meikkaisi, eikä välittäisi siitä, oliko hiukset ojennuksessa. Muut kuvaisivat Jippiä sanalla "tättähäärä", ja osaa energisyys ja yliyrittäminen jopa ärsyttäisi. Jippi olisi tekemisissään perfektionisti.

6. Mikä on hauskin ja/tai hyödyllisin temppu, minkä koirasi osaa?

En ole ihan kauheasti opettanut koirille tempppuja, vaan koirat osaavat lähinnä harrastuksiin liittyviä taitoja. Molempien osalta täytyy sanoa, että taidoista kaikkein hyödyllisin on varma luoksetulo, sillä se on kyllä auttanut monessa tilanteessa. Hugon hauskin taito/temppu on sen sijaan pusun antaminen. Se siis käskystä antaa pusun joko käskyn sanojalle tai sitten sanojan osoittamalle henkilölle. Tämän tempun avulla voi esimerkiksi yllättää nukkuvan henkilön märällä colliepusulla :)

Jipille ei ole treeneissä käytettyjen käskyjen lisäksi vielä opetettu oikeastaan mitään temppuja eli se ei esimerkiksi osaa antaa edes tassua. Temppuna aikeissa olisi kuitenkin opettaa jalkojeni ympärillä kahdeksikon kiertäminen, sillä tätä pystyisi hyödyntämään etenkin ennen agilitya lämmitellessä.

7. Voisitko ottaa rescue-koiran? Perustele.

Periaatteessa voisin kuvitella ottavani rescue-koiran, mutta todellisuudessa en usko, että minulle sellaista koskaan tulee. Lähinnä siksi, että haluan päästä tutustumaan ja vaikuttamaan koiraan ihan sen pentuajasta lähtien. Koen myös, että rescue-koiran kanssa voi olla tarpeen olla paljon minua kokeneempi koiraihminen.

8. Koirasi heikoin luonteenpiirre? Entä vahvin?

Hugon yksi heikko piirre on tietynlainen arkuus ja stressaavuus. Se arkailee etenkin uusia alustoja ja vähän vanhojakin, sillä esimerkiksi rappukäytävämme lattiaan ja portaisiin se ei ole täysin tottunut vielä näinkään monen vuoden jälkeen. Sen sijaan se ei ole esimerkiksi kovinkaa paukkuarka. Hugon vahvuuksia on yleinen rauhallisuus eli se ottaa todella iisisti silloin, kun ei ole tarkoituskaan tehdä mitään erityistä. Kuitenkin esimerkiksi treenatessa tai leikkiessä sen kierrokset saa helposti nousemaan eli sitä ei tarvitse houkutella yhdessä tekemiseen.

Jipin kanssa yhteistä taivalta on loppuen lopuksi takana vasta niin lyhyt pätkä, etten osaa täysin vielä tähän vastata. Toistaiseksi yksi "heikkous" on ollut turha puhiseminen ulkona nähdyille asioille (etenkin jos ilmaantuvat yllättäen). Aluksi luulin tämän olevan ihan vain Jipin jännittämistä, mutta nyttemmin olen tullut siihen lopputulokseen, että tämä ei ole ehkäpä kuitenkaan pelkoa (ainakaan pelkästään), vaan enemmänkin vahtiviettiä ja terävyyttä. Jipin vahvin piirre on sitkeys, mikä tulee esiin etenkin treenatessa. Se on valmis aina antamaan kaikkensa (se on varsin miellyttämisenhaluinen) ja tekee aina asiat täysillä.

9. Paras muisto koirasi kanssa? (Mielestäni ihana kysymys, siksi laitan tämän eteenpäin.)

Tähän on ihan mahdotonta vastata, koska molempien koirien kanssa on kertynyt lukemattomia hienoja muistoja! Molempien kanssa parhaat muistot ovat oikeastaan ihan vain tavallisista arjen hetkistä, kuten kaikessa rauhassa tehdyiltä metsälenkeiltä järven rannalla täydellisessä kesäsäässä. Lisäksi tietysti erityisiä muistoja on myös molempien treeneistä, kun joku vaikea asia on vihdoin ja viimein saatu onnistumaan ja toki Hugon kanssa hienoja muistoja on myös kisakentiltä - eikä välttämättä vain sellaisista kisoista, joissa ollaan tuloslistan mukaan pärjätty hyvin, vaan enemmänkin sellaisista kisoista, joissa ollaan ylitetty itsemme :)

Hienoimpia muistoja koirien yhteisistä hetkistä ovat tilanteet, joissa olen huomannut koirien välien syventyneen. Niiden suhdehan ei ollut alusta alkaen täysin ruusunen (Hugo oli hyvinkin mustasukkainen ja stressasi alkuun kovasti pennun tulosta), joten esimerkiksi ensimmäinen leikkihetki oli kyllä mieleenpainuva hetki. Nyttemmin onneksi näitä leikkihetkiä saa jo seurata harva se päivä, mutta silloin taannoin se tuntui todella erityiseltä :)

Monia hienoja muistoja molempien koirien kanssa on vielä odotettavissa!

10. Millä yhdellä sanalla kuvailisit koiraasi?

Hugo: Nallekarhu (Ei ehkä näytä tätä puolta vieraille ihmisille, mutta tutut varmasti voisivat tämän allekirjoittaa :) ).
Jippi: Jippii!! (Jipin suhtautuminen vähän kaikkeen :D )

11. Laita loppuun koirailuun liittyvä kuva, joka saa sinut hyvälle mielelle.

Laitan kuvat molemmista koirista. Nämä kuvat ovatkin jo blogissa olleet esillä, mutta laitan nyt uudestaan!

Tälle ilmeelle ei voi olla nauramatta :D

Hugo pallon kanssa saa hyvälle mielelle, koska tietää, että palloleikeissä Hugo on aina tooosi onnellinen :) 

Haaste lähtee eteenpäin seuraaviin osoitteisiin: Ilo ennen kaikkea, Olipa Kerran Priya, Here comes trouble, Trikkisirkus ja Katanan koiruudet.

Näille esitän siis seuraavat kysymykset:

1. Mitkä ovat harrastuslajeistasi omat suosikkisi ja miksi?
2. Entäpä haaveiletko pääseväsi kokeilemaan jotain uutta lajia? Jos kyllä, niin miksi juuri sitä?
3. Koirasi parhaat puolet ja suurimmat heikkoudet?
4. Sinun parhaat puolesi ja suurimmat heikkoutesi (liittyen siis koiramaailmaan eli vaikkapa koiramaiseen arkeen tai treenaamiseen)?
5. Jos saisit aloittaa nykyisen koirasi kanssa ihan alusta, niin onko jokin mekrittävä asia, jonka tekisit toisin (esim. jättäisiköt jonkin asian opettamatta, opettaisitko heti alkuun jonkin asian tai opettaisitko kenties jotain toisella tavoin?)
6. Miten päädyit rotua valitessasi juuri tähän rotuun (tai näihin rotuihin)? (Tämä kysymys esitettiin minullekin ja törkeästi kopsasin sen :) )
7. Mikä tekee koirasi iloiseksi?
8. Onko koirassasi jokin piirre/ominaisuus/tapa, jonka haluaisit muuttaa?
9. Mitä ominaisuuksia koirissa eniten arvostat ja esimerkiksi mitkä ominaisuudet toivoisit seuraavasta koirastasi löytyvän?
10. Onnistunut valokuva koirastasi? Lisää valokuva, joka mielestäsi on erityisen hyvä otos koirastasi (tai sinusta yhdessä koirasi kanssa). Kuvassa koiran ei tarvitse välttämättä olla kauneimmillaan, vaan kuvasa tulisi olla Sitä Jotain!
11. Epäonnistunut valokuva koirastasi? Lisää valokuva, jossa koirasi on jostain syystä ns. epäedustava eli esimerkiksi hassu ilme tai outo tilanne.