Liebster award, vol 2

Saatiin joskus aiemminkin tämä Liebster award-haaste, mutta kun tykätään haasteista, niin kyllähän me toki vastataan uudestaan, kun kerran haaste saatiin :) Kiitos siis Milli!

Jippi sai siis Milliltä tehtäväksi kertoa yksitoista koirani hauskaa, ihanaa tai jopa ärsyttävää piirrettä tai tapaa. 

Haaste oli osoitettu Jipille, mutta en usko, että se on kauhean väärin, jos listaan 11 molemmista koirista ;)

Aloitetaan Jipistä:
1. Jippi ei hauku hirveästi arjen tohinoissa, mutta muuten siltä löytyy melkoisen laaja ääniskaala. Se tervehtii ihmisiä vetämällä huulet pyöreäksi ja päästämällä kummallista joikaavaa urinaa. Melkeinpä jokainen haukotus myös päättyy tällaiseen urinaan.  Tässä lystikästä on se, että nämä äänet tuntuu löytyvän myös valtaosalta Jipin sisaruksista eli lieneeköhän olevan Prilla-äidiltä opittua? Näiden urinoiden lisäksi Jippi on helppo provosoida leikin tiimellyksessä sellaiseen hassuun ääntelyyn, joka omaan korvaan kuulostaa siltä, että Jippi sanoisi "MöhMöhMöh" :D
2. Asumme kerrostalossa, jossa kuljetaan kierreportaita aina ulos mennessä tai sisään tullessa. Ulos lähtiessä päästän Jipin aina vapaana kulkemaan ensin, sillä Hugo jännittää portaita ja sen kanssa kestää aina hetken ennen kuin päästään alas. Olen palkannut koirat aina portaiden jälkeen ja Jippi on sitten palkkaa odotellessaan keksinyt tarjota pyörimistä. Se nimittäin kirmaa portaat alas vauhdilla ja koko sen ajan, kun se odottelee minua ja Hugoa portaista, se pyörii ympyrää. Yleensä se ehtii pyöri neljä täyttä ympyrää, mutta parhaimmillaan jopa viisi! Mahtaa siinä mennä pää pyörälle, sillä pyörimissuunta on aina sama!
3. Jippi ei saa tulla sänkyyn/sohville, ellei sitä erikseen pyydetä, mutta välillä pyydän sen sohvalle silloin, kun itse siinä makoilen. Tällöin Jippi kaikkein mieluiten asettuu kainalooni nukkumaan, niin että se asettaa päänsä minun kaulalle. Aika söpöä :)
4. Yksi Jipin tavoista, joka on jollain tapaa hassu, mutta toisaalta taas hieman ärsyttävä on se, että esimerkiksi televisiosta kuuluvat koirien ääntelyt (haukkuminen/vinkuminen/murina) saa Jipin purisemaan. Se ei hauku, eikä edes liiku paikoiltaan - ei siis varsinaisesti ole vahtiasemissa - vaan ihan vain niillä sijoillaan päästää matalaa purinaa. Se yleensä jopa paikantaa äänen tulevan televisiosta ja tuijottaa sitä muristessaan eli luulisi tajuavan, ettei siinä todellisuudessa ole koiraa vieressä, mutta siltikin täytyy kommentoida takaisin.
5. Leikkiessään Hugon kanssa sisällä painileikkejä Jippi on keksinyt leikkitekniikan, jolla se pärjää Hugolle, vaikka onkin Hugoa pienempi. Paineissa ja "niskaotteissa" se ei meinaa pärjätä, joten Jippi on ottanut tavakseen käydä kyljelleen maahan Hugon eteen ja tehdä maata pitkin hyökkäyksiä kohti Hugon jalkoja.
6. Jipillä voisi sanoa olevan melkoisen levottomat jalat. Tarkoittaa siis sitä, että sen ollessa innoissaan sen on ihan hirveän vaikeata malttaa pysyä paikoillaan, vaan se mielellään steppailee paikoillaan. Aavistuksen ehkä tuo haasteita tokon seisahtumisten treenaamiseen, kun Jippi sekunnin seisomisen jälkeen tarjoaisi mielellään joko paikoillaan teputtelua tai sitten vaihtoehtoisesti peruuttamista. Toisaalta, kun tämä Jipin tapauksessa kertoo valtavasta treeni-innosta, niin se on oikeasti aika mukava ongelma. Ja kyllä ne jalat saa paikoilleen, kunhan varoo palkkaamasta väärinä hetkinä.
7. Jipillä on kokonaisuudessaan aika mutkittelevan eläväinen kroppa. Etenkin sen ollessa iloinen sen liikkuminen on käärmemäisen mutkittelevaa eli takaosa menee ihan eri raiteita kuin etuosa. Huvittavaa on, että tämä tulee esille myös esimerkiksi peko-treeneissä, joissa Jipin kropan liikkeistäkin voi hyvin nähdä, koska se on saanut hajun maalimiehestä, sillä se alkaa kulkea peppu heiluen :D
8. Jipillähän on ns. ruusukorvat eli varsin ala-asentoiset sivuilla ruusuina olevat korvat, mutta siitäkin huolimatta jotenkin ihmeen kaupalla se välillä pitää korvia pystyssä. Ei niistä piikkisuorat pystyt tule, mutta korvan "runko" osoittaa ylös, mikä on mielestäni ihan käsittämätöntä, kun ottaa huomioon, että sen koko korvan lehti on ihan sellaista pehmeää. En siis millään ymmärrä, miten se voi saada ne korvat siihen asentoon! Tätä "pystykorvaisuutta" esiintyy etenkin tilanteissa, jolloin Jippi on hieman epävarma tai jännittynyt jostain.
9. Jipin häntä on PITKÄ! Jipin vanhemmista ei ollut mahdollistakaan tulla töpöhäntäisiä aussieita, mutta vaikka vanhempien perusteella osasta olisikin saattanut tulla "vajaahäntäisiä", niin Jipin kohdalla ei olisi jäänyt epäselväksi, että Jipillä niin ei ole :D Jipin häntä on itsessäänkin jo pitkän mallinen ja lisäksi sillä on vielä hännän päädyssä kropan varmaankin ainoat pitkät karvat, mikä saa hännän näyttämään entistäkin pidemmältä.
10. Yksi samalla ärsyttävä myös aika hauska tapa Jipillä on se, että se on ihan kaamean kuuliainen tokotreeneissä. Se nimittäin on ihan sitä mieltä, että kun hänelle jotain sanotaan, niin sitä on toteltava, eikä ole väliä, kenen suusta se käsky tulee. Ei se muiden koirakoiden ohjaajien käskyjä onneksi sentään tottele, mutta jos sen vierellä on joku, joka about sen suuntaan huikkaa käskyjä, niin Jippi ei yhtään ymmärrä, ettei niitä kuuluisi totella. Ei, vaikka ollaan treenattu näitä häiriökäskyjä tarkoituksella ja olen Jipille huomauttanut muiden käskyihin reagoimisesta. Se usein jopa aina kääntää katsekontaktin siihen toiseen käskynantajaan ja tottelee silmät suurina odottaen palkkaa omasta mielestään hienosta toiminnasta. Tuo haasteita tosiaan noihin häiriökäskytreeneihin. Paikkamakuissa ei ole muuten reagoinut toisten istu-/maahan-käskytyksiin, mutta viime kokeissa yksi rivissä joutui antamaan toisen käskyn koiralleen ja antoi sen varsin painokkaasti, joten siinä vaiheessa Jippi koki parhaakseen totella ja singahti oikein vauhdilla istumaan.
11. Jipin kanssa ollaan käyty nyt muutamia kertoja uimassa koirauimalassa ja Jippi on jo varsin rutinoitunut uimari. Homma toimii seuraavasti: Jippi menee altaan rampille selkä minuun päin ja katse kohti allasta odottamaan. Minä heitän lelun ja hihkaisen "uimaan". Jippi polskii noutamaan lelun, ui takaisin, tiputtaa lelun aina altaan tietylle portaalle ja kääntyy valmiiksi jo nenä kohti allasta odottamaan, että noukin lelun ja viskaan sen taas. Tähän tapahtumaketjuun ei oikeastaan juurikaan tule muutoksia koko uimakerran aikana, vaan koko puoli tuntia toistetaan tätä samaa sykliä ja minua jaksaa ihmetyttää, miten se touhu voi olla Jipin mielestä niin hurjan hauskaa, vaikka toistetaan tosiaan täsmälleen samaa kaavaa kerrasta toiseen. Välillä pidän heittelystä taukoa, jotta Jippi saa vähän levätä, mutta silloinkin Jippi seisoo selkä minuun päin tuijottaen kohti "ulappaa" tauotta ja odottaa, että milloin se lelu lentää.

Ja sitten on Hugon vuoro!
1. Hugo yksi hassu tapa on se, että tervehtiessään tuttujaan se haluaa välttämättä kulkea ihmisten jalkojen välistä. Kaikista parasta sen mielestä on se, että jos ihminen vielä rapsuttaa sitä pepun päältä samalla.
2. Hugo jännittää rappusia vielä asuttuaan 5,5 vuotta kerrostalossa, joten tästä syystä Hugo kulkee portaat alas vauvan jarrusukissa :) Ylös tulee reippaasti ilmankin, mutta alasmeno tassujen lipsuessa hirvittää...
3. Hugo ei ole älyttömän haukkuherkkä, mutta agilityssa siltä kyllä löytyy ääntä. Usein se haukkuu ihan intoakin, mutta välillä kyllä myös komentaa topakasti, jos ohjaaja on myöhässä! Tuleepahan ainakin huomattua, kun itse teen virheitä, kun Hugo kyllä tästä kertoo varsin suorasanaisen mielipiteensä :D
4. Hugo pienenä pelkäsi aivastuksia (en tiedä miksi...) ja aivastaminen sai sen haukkumaan. Ajan myötä se onkin opetettu siihen, että aivastus tietää nameja ja nykyään haukkumisen sijaan aivastus saakin Hugon innon syttymään ja sen säntäämään kohti tietyltä pöydältä löytyvää "aivastuspurkkia", josta se saa namin oltuaan hiljaa aivastuksen kuultuaan.
5. Vaikkei Hugo kotona vahdi pihaa (ehkä siitä johtuen, että asutaan kerrostalossa, eikä ole selvästikään mieltänyt pihaa täysin omakseen - hyvä näin, kun kerrostalossa vahtiminen voisi tuottaa ongelmia), niin mökillä ollessaan Hugo on omaksunut vahtikoiran roolin. Se ilmoittaa rajalla kulkevista ihmisistä varoitushaukullaan, mutta heti ihmisen kuitatessa tulijan olevan ok, se menee tervehtimään iloisesti. Siitä löytyy mielestäni sopivan verran vaihtiviettiä!
6. Hugo tykkää kovasti leikkiä sekä juoksu-, paini- että repimisleikkejä, mutta vain silloin, kun koiria on kaksi. Jos koira on kolme tai enemmän, Hugo jättäytyy leikkien ulkopuolelle ja toimii muiden leikkien kommentaattorina :)
7. Hugo RAKASTAA narupalloja! Vaikka se tykkääkin monista leluista, niin mikään ei päihitä narupalloa. Narupalloa se kantaa aina siitä narusta mätkien itseään samalla sillä pallolla. Ikinä koskaan en ole vielä nähnyt Hugon lopettavan pallon heittelyleikkejä, vaan se noutaa narupalloa aina niin kauan kuin sille jaksaa heittää.
8. Hugon mielestä kaikki ihmiset on ok (ei siis arasta ketään) ja useat ihmiset on aika jees (mikä tarkoittaa, että Hugo menee kyllä tekemään tuttavuutta omasta tahdostaan), mutta vain harvat ja valitut pääsee Hugo suosikkien listalle. Suosikit erottaa siitä, että näitä ihmisiä Hugo lähestyy painaen korvat niskaan, laskien päänsä alas ja heiluttaen häntäänsä intensiivisesti. Uusin lisäys näiden suosikkien listalle on Tamara-fyssari :)
9. Hugo heiluttaa häntää melko harvoin. Jippihän vispaa lähes tauotta, mutta Hugon häntä heiluu vasta, kun on jotain superkivaa meneillään. Hännänheilutustilateita ovat mm. omistajien tulo kotiin työpäivän jälkeen, suosikki-ihmisten näkeminen ja kivat treenitilanteet. Sitä ei kuitenkaan saa ihan pelkällä innokkaalla puheella, nameilla, rapsutuksilla tms. heiluttamaan häntää.
10. Hugo näkee paljon unia eli se melko usein önisee nukkuessaan tai heiluttaa sen tassuja tai korvia. Jippikin tätä tekee välillä, muttei läheskään niin usein kuin Hugo.
11. Hugo on hirmu ahne, mutta siltikään edes vahingossa sen kurkusta ei mene alas salaatti. Se on kerran varastanut autossa yksin ollessaan eväsleipäni, kun en muistanut autosta poistuessani, että leipä jäi sinne. Silloin se oli kauniisti paperipussia rikkomatta käärinyt leivän pussistaan ja hotkaissut kinkku-kananmunareissarin kokonaisuudessaan lukuun ottamatta salaatinlehtiä, jotka se oli jättänyt penkille tyhjän pussin viereen. Salaatti ei varmaan olekaan monen koiran herkkua, mutta se oli jo aika käsittämätöntä, että Hugo jaksoi leipää hotkiessaan sen verran malttaa mielensä, että ehti sen salaatin nyppiä pois sieltä leivän välistä :D

Huono hämärässä otettu kuva, mutta pakko se on silti laittaa, kun se on toistaiseksi ainoa tämän talven lumikuva..