Jipin ekat agilitykisat

Eilen oli vuorossa Jipin ihkaensimmäiset viralliset agilitykisat. Koska kontaktiesteiden opetus on vielä ihan vaiheessa, niin ei tokikaan agilityradoille osallistuttu, mutta Tampereella oli tarjolla kaksi hyppyrataa ykkösluokille, joten heti nuo kisat bongatessani pääin, että sinne voitaisiin tähdätä. Ja niinhän me sitten eilen kisailtiin kahden hyppyradan verran. Olipa muuten jännä huomata taas kerran, että kauhean suuri ero on agilityn ja tokon kisaamisen välillä oman jännityksen suhteen. Tokokokeita jännitän melko runsaasti jo useasti jo edellisenä päivänä ajatus seuraavan kokeista alkaa hirvittää. Nyt, kun vuorossa olikin agilitykisat, ei oikeastaan minkäänlaista jännitystä ilmaantunut missään vaiheessa eli varsin leppoisin tunnelmiin matkattiin Tampereelle! Matkaseuraksi saatiin Sonja, joka lähti mukaan ihan vain meitä kannustamaan - siis ihan oikeasti vapaaehtoisesti lähti tien päälle kanssamme ennen kuutta aamulla :D

Ensimmäisellä radalla huomasin jo alussa, että pohja tuntui Jipin tassuihin liukkaalta. Ekassa käännöksessä se selvästi kynsi mattoa yrittäessään saada pitoa ja monessa kohdessa se väähn suti tai kulki jäykän oloisesti. Radalla tuli yksi rima alas kohdassa, jossa huusin juuri ennen hyppyä putkeen-käskyä eli varmaan tämä sai aikaan kiirehtimisen kohti putkea ja rima tuli takajaloilla alas. Lopputuloksena oli siis 5 rv ja sij. 6/27. Positiivisia huomioita radalta oli onnistuneet kepit, vaikka lähestyminen oli putkesta eli kunnon vauhdista ja lopun irtoaminen minua kyttäilemättä. Muutekin Jippi eteni sujuvasti ja kyselemättä eli toimi kisatilanteessakin samalla tavoin kuin treeneissäkin, mikä on aina hyvä juttu :)

Täysin uusi ilmiö oli Jipin äännehdintä radalla, mutta tämä todennäköisesti ainakin osin johtui kisakierrosten lisäksi myös siitä, että Jippi vieroksui vielä pohjaa, eikä siitä syystä kenties päässyt aina kiihdyttämään tai kääntymään haluamallaan tavalla. Tokalla radalla nimittäin Jippi oli selvästi sinut pohjan kanssa, eikä minkäänlaista äännehdintääkään kuulunut.

Tokalla radalla tosiaan Jippi oli selvästi jo tottunut erilaiseen pohjaan (pohjana oli siis tekonurmi, jossa oli joustomatto alla, muttei kumirouhetta - ihan uudenlainen pohja siis Jipille) ja Jipin meno oli rennomman oloista. Vähän itse huomasin varmistelevani putkia edeltäville hypyillä eli saattelin lähemmäksi putkia ja välttelin huutamasta putkeen-käskyjä hypyillä. Varmistelu ei tietystikään ole hyvä juttu eli tästä annoin itselleni noottia...! Muilta osin oli kuitenkin ihan sujuvan oloinen rata. Kolmoshypyllä kaarros valui hieman, mutta toisaalta lähestyminen kepeille oli parempi, kun käännös ei ollut ihan niin tiukka. Tuo tuntui olevankin se radan haastavin kohta eli siinä tuli paljon virheitä.. Olisin voinut enemmän ennakoida käännöstä vekkaamalla ja rytmittämällä selkeämmin (aiemmin), mutta tässä näkyy se pieni varmisteluni... Noh, josko kisakokemuksen myötä varmisteluakin saadaan vähemmäksi, kun alan oppimaan, että miten Jippi toimii kisaradoilla :) Varmistelusta huolimatta maaliin päädyttiin virheittä eli lopputulos tältä radalta -19,35 s, etenemä 5,32 m/s ja sij. 1/29. Näin ollen Jippi sai siis ensimmäisen LUVA:n.



Seuraavaa LUVAa päästään metsästämään siis vasta, kun kontaktit on treenattu kisakuntoon eli siinä mennee jonkin aikaa... Puomihan on jo ihan kisakuntoinen, mutta A:ta tehdään vielä boksilla ja seuraavaksi pitäisi alkaa tehdä A:ta boksin kera ratojen osana (nyt ollaan tehty aina vain yhden esteen kautta). Keinua ollaan tehty vasta ihan madallettuna eli seuraavaksi nostetaan keskikorkeuteen se ja taas palkkaillaan alkuun laudalle pysähtymisestä, jotta vältytään lentokeinuilta. Jippi kuitenkin lomailee agilitysta joulun ja uudenvuoden yli reilun parin viikon ajan eli näihin treeneihin palataan sitten ensi vuoden puolella :) Ei meillä mitään kiirettä agilityradoille olekaan, onhan Jippi vielä nuori! Ja sitä paitsi nyt voidaan siihen asti käydä silloin tällöin kisaamassa hyppäreillä, kun voidaan unohtaa kaikkia LUVA-paineet ja pääsen testailemaan rauhassa sitä, että ohjaisinkin täysin varmistelematta.

Kisojen jälkeen käytiin pienellä metsälenkillä Jipin Tampereella asuvan Jedi-veljen kanssa. Jippi ei ollutkaan Jediä nähnyt kunnolla aikoihin, kun viimeksi tavattiin Wirneen-leirillä, mutta sielläkin Jipillä oli juoksut eli veljet kierrettiin kauempaa :) Vaikea sanoa, tunnistivatko sisarukset toisensa, mutta hauskaa niillä näytti olevan kirmatessaan pitkin metsää!

W. Jokumuumuka ja W. Jippijaijee